Sosiaalinen media rakenteellisen sosiaalityön välineenä

(1)

Sosiaalinen media rakenteellisen sosiaalityön välineenä

Satu Tuomainen Pro gradu -tutkimus Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalityö Itä-Suomen yliopisto Joulukuu 2017

(2)

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yhteiskuntatieteiden laitos

TUOMAINEN, SATU: Sosiaalinen media rakenteellisen sosiaalityön välineenä Pro gradu -tutkimus, 91 sivua, 2 liitettä (2 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Yliopistonlehtori Heli Kantola

Yliopistonlehtori Veli-Matti Poutanen

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten sosiaalityöntekijät käyttävät sosiaalista mediaa rakenteellisessa sosiaalityössä ja millä sosiaalityön alueilla rakenteellista sosiaalityötä teh- dään sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen taustana on sosiaalityön luonne muutostyö nä ja sosiaalityön kietoutuminen sosiaalipoliittisiin järjestelmiin sekä lakisääteisiin palvelui- hin. Tutkimus paikantuu osaksi ajankohtaista yhteiskunnallista tilaa, jossa rakenteellise n sosiaalityön tarve kasvaa entisestään. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat rakenteellisen sosiaalityön kansainväliset ja suomalaiset teoriat sekä sosiaalisen median si- sältö ja toiminta-alueet. Tutkimuksessa tarkastellaan niin rakenteellisen sosiaalityön teh- täväalueita, tiedon tuotantoa, sosiaalisen median palveluyhteisöjä, kuin viestintää ja vaikuttamista sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä sosiaalityöntekijö i- den tietoa rakenteellisen sosiaalityön toimintamahdollisuuksista sosiaalisessa mediassa.

Kyseessä on määrällinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty kyselyllä. Tutkimuksen aineisto koostuu Facebookin sosiaalityön uraverkosto -ryhmän jäseniltä saaduista vastauk- sista. Aineiston koko on 30 vastaajaa. Määrällisen aineiston analyysissa on kuvattu asioiden jakaumia ja asioiden välisiä riippuvuuksia. Avovastaukset on analysoitu sisällöna na- lyysin keinoin. Aineistosta on haettu luokituksia, jonka jälkeen se on kvantifioitu.

Tutkimustulosten perusteella sosiaalista mediaa käytetään rakenteellisen sosiaalityön vä- lineenä, vaikka ei kovin aktiivisesti. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen keskittyy enemmän avoimiin palveluyhteisöihin ja ryhmiin kuin suljettuihin palveluyhteisöihin ja ryhmiin. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään enemmän omalla ajalla kuin työajalla. Ra- kenteellisen sosiaalityön tekemisessä hyödynnetään linkkien jakamista, tykkäyksiä, verk- kokeskusteluja ja päivityksiä. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa kaikissa rakenteellisen sosiaalityön muodoissa, kuten syrjäytymiseen, huono-osaisuutee n ja eriarvoisuuteen liittyvissä asioissa. Rakenteelliseen sosiaalityöhön sisältyvistä asioista viestitään eniten omille kavereille ja tuttaville sen jälkeen muille viranomaisille ja päät- täjille.

Asiasanat: Rakenteellinen sosiaalityö, rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet, sosiaalinen media.

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies, Department of Social Sciences

Tuomainen Satu: Social media as a tool for structured social work Master’s thesis, 91 pages, 2 appendices (2 pages)

Thesis supervisors: University lecturer Heli Kantola

University lecturer Veli-Matti Poutanen

The aim of this study is to investigate how structural social work is used in social media.

The main points of the study are the empowering nature of social work, and how it in- volves within social political systems and services based on law. The study takes place in time where the need of structural social work in community is increasing. The theories this study is based on, are the international and Finnish theories of structural social work, the contents of social media and the actions and opportunities in it. In the focus of the study are the areas of structural social work, data production, social media communit ies, communication and influencing. The study aims to increase the knowledge of the social workers of structural social work’s possibilities in social media.

This is a quantitative study which’s material was collected by method of survey. The research material was gathered from the members of Facebook’s social workers career network. The size of the information material was (N=30). In the quantitative data analysis, the results are described as numeral relations of subjects. Open questions were ana- lysed with content analysis. The data was quantified after searching the classificat io ns from the research material.

According to the results obtained from the study it would appear, that structural social work is made in social media, however it is not very active. Mostly, structural social work is focusing in open communities and groups than in closed ones. Structural social work is accomplished more on spare time than in office hours. Structural social work exploits sharing the links, likings, network conversations and updates. In social media structural social work is used in all forms of structural social work related to exclusion, deprivatio n and inequality. The topics related to structural social work are firstly shared with friends and secondly to the other authorities and after that to councilmembers.

Keywords: Structural social work, areas of structural social work, social media.

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO………... 1

2 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS………... 3

3 RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ………... 5

3.1 Sosiaalityön yhteiskunnallinen konteksti………... 5

3.2 Rakenteellisen sosiaalityön lähtökohdat………... 7

3.3 Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet………... 13

3.4 Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostus………... 18

4 RAKENTEELLISEN SOSIAALITYÖ SOSIAALISESSA MEDIASSA…………. 21

4.1 Sosiaalityö teknologisoituvassa yhteiskunnassa………... 21

4.2 Sosiaalisen median tausta ja sisältö... 22

4.3 Sosiaalisen median yhteisöt ja kanavat………. 25

4.4 Vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa……….. 29

4.5 Viestintä sosiaalisessa mediassa……… 35

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS……… 40

5.1 Aineiston keruu………... 40

5.2 Aineiston analyysi………. 42

5.3 Luotettavuus ja eettisyys………... 43

6. TULOKSET………. 46

6.1 Perustiedot vastaajista ………. 46

6.2 Sosiaalisen median käyttö rakenteellisessa sosiaalityössä………... 51

6.3 Rakenteellisen sosiaalityön toimintatavat sosiaalisessa mediassa………... 55

6.4 Rakenteellisen sosiaalityön sisältö sosiaalisessa mediassa……….. 62

7. JOHTOPÄÄTÖKSET……….. 72

8. POHDINTA……….. 81

LÄHTEET………... 85 LIITTEET

Liite 1 Saatekirje kyselytutkimukseen Liite 2 Kyselytutkimus

(5)

KUVIOT

KUVIO 1. Rakenteellisen sosiaalityön peruselementit……….. 12

KUVIO 2. Rakenteellisen sosiaalityön sisältö kolmella eri tasolla……… 15

KUVIO 3. Sosiaalityön työalueet………... 17

KUVIO 4. Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen prosessi……….. 20

KUVIO 5. Sosiaalisen median sovellukset……… 26

KUVIO 6. Sosiaalinen media ja yhteiskunnallinen viestintä………. 30

KUVIO 7. Rakenteellisen sosiaalityön mediavaikuttaminen sosiaalisessa mediassa… 31 KUVIO 8. Sosiaalisen median toiminnot………... 33

KUVIO 9. Rakenteellisen sosiaalityön tekemisen tavat sosiaalisessa mediassa……… 72

KUVIO 10.Rakenteellisen sosiaalityön osa-alueet sosiaalisessa mediassa……… 77

TAULUKOT TAULUKKO 1. Työsektori jossa työskennellään sosiaalityöntekijänä……… 46

TAULUKKO 2. Sosiaalityöntekijän työala……….. 47

TAULUKKO 3. Työkokemus sosiaalialalta………. 48

TAULUKKO 4. Käyttääkö sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen 49 TAULUKKO 5. Sosiaalisen median palveluyhteisöt rakenteellisessa sosiaalityössä… 52 TAULUKKO 6. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen avoimissa palveluyhteisöissä 53 TAULUKKO 7. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen suljetuissa palveluyhteisöissä 54 TAULUKKO 8. Rooli rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalisessa mediassa………. 56

TAULUKKO 9. Esiintyminen sosiaalisessa mediassa rakenteellisen sosiaalityön…... 57

asioissa TAULUKKO 10. Ajankäyttö rakenteellisessa sosiaalityössä……… 58

TAULUKKO 11. Rakenteellisen sosiaalityö tekeminen työajalla………. 59

TAULUKKO 12. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen vapaa-aikana……… 60

TAULUKKO 13. Rakenteellisen sosiaalityön toimintatavat sosiaalisessa mediassa… 62 TAULUKKO 14. Rakenteisiin vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa……….. 63

TAULUKKO 15. Ilmiöt joihin on vaikutettu sosiaalisessa mediassa……… 64

TAULUKKO 16. Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväkentästä esille tuodut asiat…… 65

sosiaalisessa mediassa TAULUKKO 17. Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet Facebookissa…………. 67 TAULUKKO 18. Tahot joihin on oltu yhteydessä rakenteellisen sosiaalityön asioissa 70

(6)

1 JOHDANTO

Kiinnostuin pro gradu -tutkimuksessa syventymään rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sen mahdollisuuksiin sosiaalisessa mediassa, koska rakenteellisella sosiaalityöllä voidaan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Rakenteellisen sosiaalityön lähtökohtana on, että sosiaaliset ongelmat rakentuvat yhteiskunnan eri rakenteissa. Siinä työskennellään niin yksi- löllisten, yhteisöllisten kuin yhteiskunnallisten tekijöiden kanssa. Rakenteellisessa sosi- aalityössä sosiaalityöntekijät voimannuttavat ja valtaistavat asiakkaita, välittävät ja tie- dottavat ihmisten ongelmia ja epäkohtia eteenpäin päätöksentekoa ja toimintamuotoje n uudistumista varten, sekä huolehtivat asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta.

Sosiaalityössä on kyse yksilön ja yhteiskunnan suhteesta, jota olen pohtinut paljon työs- kennellessäni sosiaalialalla. Kysymys on siitä, kuinka paljon yksilön tulee muunta ut ua yhteiskunnan rakenteisiin ja toisinpäin. Suomessa sosiaalityö perustuu suurimmaks i osaksi julkisen palvelun järjestelmään, joka tarjoaa samalla hyvän mahdollisuuden raken- teelliselle sosiaalityölle. Usein kuitenkin järjestelmä ja asiakkaat asetetaan vastakkain, vaikka järjestelmän pitäisi toimia kansalaisia varten, olla heidän turvana.

Tutkimuksen keskeisenä ajatuksena on nostaa esille rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuudet sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa tarkastellaan rakenteellista sosiaalit yötä sosiaalisessa mediassa olevien toimintatapojen avulla. Rakenteellisen sosiaalityön teke- mistä sosiaalisessa mediassa on tutkittu vielä toistaiseksi hyvin vähän. Tämä tutkimus on avaus rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen aineisto perustuu kyselytutkimuksena kerättyyn tietoon Facebookin sosiaalityön uraverkoston jäseniltä, jotka ovat sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Uraverkosto tarjoaa pai- kan ammatilliselle keskustelulle ja verkostoitumiselle. Ryhmään tullaan jäseneksi liitt y- mispyynnön kautta, jonka käsittelevät ryhmän ylläpitäjät. Ryhmä on suljettu, eli vain ryh- män jäsenet näkevät uraverkoston sivuilla tehdyt julkaisut.

Rakenteellinen sosiaalityö on tullut yhä vahvemmin näkyväksi uuden sosiaalihuolto la in ja hyvinvoinnin toimenpideohjelmien kautta. Rakenteellisen sosiaalityön tarve kasvaa

(7)

myös yhteiskunnassa entisestään. Aikaamme hallitsee pirstaleisuus ja jatkuva uudistumi- nen. Yhteiskunta on muuttumassa yhä enemmän markkinayhteiskunnaksi, jossa eriarvoi- suus, syrjäytyminen ja huono-osaisuus lisääntyvät. Tämä lisää pahoinvointia, joka heijas- tuu henkilökohtaisina ja inhimillisinä ongelmina. Sosiaalisten ongelmien rakenteellis i in syihin vaikuttaminen on sosiaalityössä ensiarvoisen tärkeää. Myös kunnissa tarvitaan rakenteellisen sosiaalityön tietoa kehittämisessä, päätöksenteossa, talousarviovalmis te- luissa ja järjestämissuunnitelmissa.

Rakenteellista sosiaalityötä on tehty asiakastyön orientaatioissa, ja jonkin verran perinteisen joukkoviestinnän kautta. Teknologian kehitys on ollut viime vuosina kuitenkin valtaisaa ja se on tuonut myös sosiaalityön toteuttamiseen uudenlaisia välineitä. Sosiaaline n media on noussut yhdeksi tärkeimmäksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavaksi tänä päivänä. Sosiaalinen media avaa sosiaalityöntekijöille uusia väyliä viestiä rakenteellisee n sosiaalityöhön sisältyvistä asioista julkisesti. Viestinnässä voi hyödyntää niin kirjoitusta, kuvaa kuin videoita. Sosiaalityöntekijä voi Twiitata poliittiselle päättäjälle vuokra-asu- misen kalleudesta tai lähettää Facebookissa kunta-alan valtuutetulle toimenpide-ehdot uk- sen, että kaupunki rakentaisi enemmän matalan kynnyksen tiloja kaupunkilaisille osalli- suuden lisäämiseksi. Hän voi voimaannuttaa asiakkaita Facebookissa palveluohjaukse n kautta, kirjoittaa blogia sosiaalityöstä tai tehdä videon yhteiskunnassa esiintyvistä epä- kohdista. Median kautta välittyvä tieto vaikuttaa sosiaalityön sisältöön, yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja ihmisten mielikuviin sosiaalityöstä.

Tutkimuksen alussa tuon esille rakenteellisen sosiaalityön keskeiset piirteet ja tehtävä- alueet sekä sosiaalisen median kehittymisen ja palveluyhteisöt. Tämän jälkeen käyn läpi rakenteellisen sosiaalityön tekemisen mahdollisuuksia sosiaalisessa mediassa esiintyvie n toimintojen kautta. Tuon esille kuinka sosiaalityöntekijät voivat vaikuttaa ja viestiä sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulososioissa vastaan tutkimuskysymyksiin ja tuon esille tutkimuksen merkittävimmät tulokset. Lopuksi kokoan tutkimustulokset synteesiin ja tarkastelen niitä kriittisesti. Pohdinnassa kuvaan vielä yleisesti rakenteellisen sosiaali- työn mahdollisuuksia ja merkitystä sosiaalisessa mediassa.

(8)

2. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS

Tämä tutkimus on kvantitatiivinen kyselytutkimus, jonka tutkimustehtävänä on selvittää , miten sosiaalista mediaa käytetään rakenteellisessa sosiaalityössä. Rakenteellinen sosiaa- lityö on osa sosiaalityön yhteiskunnallista tehtävää. Rakenteellisessa sosiaalityössä pyri- tään vaikuttamaan sosiaalisia ongelmia aiheuttaviin yhteiskunnallisiin syihin ja rakenteisiin. Suomessa keskustelu poliittisesta ja vaikuttamaan pyrkivästä sosiaalityöstä kietoutuu rakenteellisen sosiaalityön ympärille (Pohjola 2011, 57). Rakenteellisen sosiaalit yö n tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää sosiaalisia ongelmia. Sosiaalityöntekijä voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä, niin yksityishenkilönä asiantuntijana kuin organisaation työ- roolista käsin. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden tekemää rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa niin työaikana kuin vapaa-aikana. Tutkimuksessa on kuvattu rakenteellisen sosiaalityön lähtökohtia ja sisältöä, sekä sosiaalisen median mer- kitystä ja mahdollisuuksia rakenteelliseen sosiaalityöhön liittyvissä tehtäväalueissa. Tar- koituksena on tuoda esille, miten rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa ja missä rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueissa.

Tutkimuskysymykset ovat:

1. Miten sosiaalityöntekijät käyttävät sosiaalista mediaa rakenteellisessa sosiaali- työssä?

2. Millä sosiaalityön alueilla rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa?

Pro gradu -tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa sosiaalisen median välityksellä tehtä- västä rakenteellisesta sosiaalityöstä, sekä lisätä rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media tarjoaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen uusia toimintatapoja viestiä rakenteellisen sosiaalityön asioista. Rakenteellisessa sosiaa- lityössä on kyse kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstä. Rakenteelli- sen sosiaalityön tekemiseen tulee velvoite sosiaalihuoltolaista. Rakenteellisen sosiaali- työn tiedon tuotantoa hyödynnetään muun muassa valtion ja kuntien strategisissa suunni- telmissa ja sosiaalityön sisällä. Rakenteellisen sosiaalityön viestintäkulttuuri on tärkeä

(9)

kehittämis- ja tutkimuskohde, jota on tutkittu vielä hyvin vähän. Tutkimus tältä alueella on oleellisen tärkeää sosiaalityön asiakkaiden kuin koko yhteiskunnan kannalta, koska sillä on vaikutusta kansalaisten hyvinvointiin.

(10)

3. RAKENTEELLIN EN SOSIAALITYÖ

3.1 Sosiaalityön yhteiskunnallinen konteksti

Sosiaalityö on yhteiskunnallista toimintaa, joka pohjautuu tietoon, osaamiseen ja etiik- kaan. Suomessa sosiaalityö kytkeytyy suurimmaksi osaksi hyvinvointipolitiikan instru- mentiksi, jolloin tehtävä ja sisältö määrittyvät järjestelmästä ja sen sisältämistä palveluista ja etuisuuksista käsin. (Kananoja, Lähteinen & Marjamäki 2011, 23 - 24.) Sosiaa- lityöntekijä ei kuitenkaan toimi pelkästään lakisääteisistä ja yhteiskuntapoliittisista rakenteista käsin. Kansainvälisen sosiaalityön määritelmän mukaan sosiaalityö on tieteenala ja akateeminen ammatti, jolla edistetään yhteiskunnallista kehitystä ja muutosta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sekä yksilöiden ja yhteisöjen voimaantumista ja valtaistumista (IFWS 2014).

Sosiaalityöllä vaikutetaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, ajatteluun ja palvelui hin (Pohjola 2011, 207). Sosiaalityön tehtävä nivoutuu yhteiskunnalliseen muutokseen, sekä ihmisten sosiaalisen kehityksen, yhteenkuuluvuuden sekä elämänhallinnan ja itsenäis t y- misen edistämiseen (Talentia 2017). Sosiaalityön ydintä on vuorovaikutus ihmisen ja hä- nen ympäristönsä välillä. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeudet ja yhteiskunnallise n oikeudenmukaisuuden periaatteet, jotka löytyvät kansainvälisistä sopimuksista. (Kana- noja ym. 2011, 23 - 24; Pohjola 2015, 27.)

Sosiaalityötä tehdään monenlaisissa ympäristöissä, joissa on mukana yhteiskunnalliset, yhteisölliset ja yksilölliset tekijät (Niemelä 2011, 18). Käytännön työtehtävät painottuvat sen mukaan, minkälaisessa organisaatiossa työskennellään. Sosiaalityö kohdistuu erilai- siin sosiaalisiin tekijöihin. Sosiaalityöntekijä vaikuttaa sosiaalisia ongelmia synnyttä vi in yhteiskunnallisiin tekijöihin niin raportein, asiantuntija-arvioin, ehdotuksin kuin osallis- tumalla hyvinvointipolitiikan suunnittelutyöhön ja verkostoihin. Sosiaalityöntekijä tekee sosiaalista muutostyötä omaa asiantuntijuutta hyödyntäen. Sosiaalityön asiantuntemusta tarvitaan käytännön tasolla, alan suunnittelussa, hallinnossa, johtamisessa ja sosiaalipo li- tiikassa. (Kananoja ym. 2011, 23 - 25.)

(11)

Kriittinen ajattelu sisältyy oleellisena osana sosiaalityöhön. Kriittistä ajattelua ohjaa so- siaalityön käytäntö, toimenpiteet ja niiden seuraukset. Sosiaalityötä tulee pohtia monesta eri näkökulmasta reflektiivisesti. Kun halutaan vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan, on oltava tietoinen omista käsityksistä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat työhön; kuinka käy- tämme kieltämme ja ilmaisemme käsityksiä maailmasta. Sosiaalityön asiakastyö tarvitsee tuekseen rakenteellisen ja ehkäisevän työn vahvistamista yhteiskunnallisten ongelmien ja niiden edellyttämien palveluiden ennakoimiseksi. (Pohjola 2011, 207 - 209.)

Yhteiskunnan muutokset ja globaalit trendit vaikuttavat nykyään yhä enemmän hyvinvointipolitiikan rakenteisiin (Kananoja ym. 2011, 27). Yhteiskunnan ja sosiaalityön toi- mintaympäristö on menossa yhä riskialttiimpaan ja epäselvempään suuntaan. Tämä muuttaa yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin rakenteita, jotka tekevät jatkossa yhä enem- män yhteistyötä keskenään. (Karjalainen & Sarvimäki 2005, 30.) Samalla myös yksilön oma vastuu suhteessa julkiseen vastuuseen muuttuu yhä haasteellisemmaksi, mikä on ollut sosiaalihuollon keskeisenä kysymyksenä jo 1800 luvulta lähtien (Mäntysaari 2016, 79).

Länsimaisen järjestelmän ensisijaisiin tavoitteisiin on liittynyt kansalaisten aktivointi, sosiaaliset investoinnit, työllisyyden ja työssäkäyntiin liittyvien tekijöiden politiikkaa. Yh- dysvallat on johtava maa uusliberaalin finanssipolitiikan ja poliittisen konservatismin saralla. Tämä diskurssi on laajentunut kansainväliseksi ilmiöksi, joka läpäisee laajasti monia nykyisiä kansallisia keskusteluja. Talouden uusliberalismi ja sosiaalipalvelujen uudet linjaukset haastavat sosiaalityön perusarvoja. Niukkenevat resurssit vaativat sosiaali- ja terveydenhuollolta uudistumista ja tehostamista. (Lorenz 2014, 15 - 20.)

Elämme pirstaloitunutta aikaa, jossa on vallalla niin yhteisöllisyyteen kuin yksilöllisee n vastuuseen suuntautuva politiikka. Rauhala (2014) puhuu kumppanuuden sosiaalipolit ii- kasta, joka korostaa yhteisöllisyyttä ja keskinäistä vastuuta, ja nudge-politiikasta, joka korostaa yksilön vastuuta ja valtion roolin vetäytymistä taustalle (Rauhala 2015). Suomen poliittisessa päätöksenteossa on näkyvissä yhä enemmän yksilöllistä vastuuta korostava politiikka. Yhteisöllinen toiminta tulee esille muun muassa vapaaehtoistyössä ja eri asuin- alueilla tapahtuvan asukastoiminnan kautta.

(12)

3.2 Rakenteellisen sosiaalityön lähtökohdat

Rakenteellisen sosiaalityön tausta rakentuu niin sosiaalityön sisällöstä sosiaalipoliittise na vaikuttamisena, yhteiskunnallisena muutostyönä kuin yksilöä ja yhteisöjä koskevana työskentelynä (Lorentz 2014, 20). Rakenteellisesta sosiaalityöstä on ollut käytössä kaksi vierasperäistä käännöstä, joista constructive social work viittaa sosiaalipoliittisen työn sisältöön ja structural social work hyvään ammattitaitoa vaativan sosiaalityöhön (Pohjola 2015, 29). Rakenteellisen sosiaalityön juuret juontavat sosiaalityön historiaan, ja sieltä kahteen vahvasti vaikuttavaan perinteeseen. Jane Adamsin (1860 - 1935) yhteisöllisee n sosiaalityöhön ja Mary Richmondin (1861 - 1928) tapauskohtaiseen Case Work -sosiaa- lityöhön, jossa huomio kiinnitettiin asiakkaan sosiaalisen ympäristöön ja sosiaalisiin suhteisiin. (Lorenz 2014, 20 - 21.)

Henri Muotka (2013, 51) on tehnyt pro gradu -tutkielman rakenteellisesta sosiaalityö stä kirjallisuuskatsauksena, jonka perusteella rakenteellisen sosiaalityön lähikäsitteitä ovat yhdyskunta, yhteisö, alueellinen, ehkäisevä, radikaali ja feministinen sosiaalityö. Raken- teellisen sosiaalityön näkökulmat nousevat eri vähemmistöjen tai muuten heikommassa asemassa olevien ryhmien tilanteista. Rakenteellisen sosiaalityön kehittymiseen on vai- kuttanut radikaalin sosiaalityön liike, johon on liittynyt kriittisen sosiaalityön teorian pe- rinteitä. Kriittinen ja radikaali teoria yhdistyvät sosiaalityön muutostyöhön. (Pohjola 2011, 19 - 23.) Rakenteellinen sosiaalityö kytkeytyy kansainvälisesti radikaaliin sosiaa- lityöhön, jolla on oma sosiaalinen liikkeensä, ja Suomessa sosiaalityön ammattiin ja so- siaalityön työn orientaatioihin sekä työtapoihin (Muotka 2013, 67).

Rakenteellisen sosiaalityön käsite otettiin käyttöön 1970-luvulla. Rakenteellisen sosiaa- lityön sisältö on kuitenkin huomattavasti vanhempi. Esimerkiksi Suomeen tuotiin tämän vuosisadan alussa ehkäisevän köyhäinhoidon idea, jossa pyrittiin köyhäinhoidon toimen- pitein edistämään köyhien itsensä elättämisen tahtoa ja kykyä, sekä hävittämään avun tarvetta aiheuttavia tekijöitä. (Viirkorpi 1990, 2 - 3.)Rakenteellinen sosiaalityö määrite l- tiin sosiaalityön koulutuksessa vuonna 1972. Sosiaalityön tehtävänä nähtiin yhteiskunta- politiikkaan vaikuttaminen niin, että asiakkaiden ongelmien syntyminen voitaisiin estää ennakolta. (Närhi 2003, 57.)

(13)

Suomessa rakenteellinen sosiaalityö tuli näkyviin 1980-luvulla hyvinvointivaltion raken- tamisen kaudella. Asiakkaiden ongelmat nähtiin moniulotteisempina, sekä laaja-alaise m- pia yhteistyökäytäntöjä ja sosiaalityön ristiriitojen analyysia edellyttävinä. (Pohjola 2011, 212.) Arvioitiin, ettei yksilökohtaisella sosiaalityöllä pystytä puuttumaan riittävästi ihmisten ongelmien yhteiskunnallisiin syihin. Ihmisten ongelmia pitää tarkastella yhteiskunnallisessa yhteydessä, ei vain pelkästään yksilön ongelmina. Sosiaalityötä suunnatt i in yhteiskunnalliseen vaikuttamisen rooliin. (Heinonen 2015, 40.)

Rakenteellisen sosiaalityön työryhmän muistiossa vuonna 1985 rakenteellinen sosiaalit yö määriteltiin tavoitteena edistää ihmisten sosiaalista toimintakykyä ja suoriutumista vaikuttamalla yhteiskunnassa havaittaviin sosiaalista hyvinvointia kuormittaviin tekijöihin yhteistyössä muiden hallintokuntien työntekijöiden sekä kunnan asukkaiden kanssa (Ra- kenteellisen sosiaalityön työryhmän muistio ref. Pohjola 2011, 212).

Rakenteellinen sosiaalityö kirjattiin sosiaalihuoltolakiin (1982), jolloin kunnalle tuli velvoite toimia sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi ja sosiaalisten ongelmien kehittä- miseksi (sosiaalihuoltolaki 710/1982). Sosiaalityön lainsäädännön uudistamistyöryhmä n raportissa vuonna 2012 nähtiin tärkeänä hyödynnettävän entistä enemmän tutkimustietoa, ruohonjuuritason työntekijöiden näkemyksiä sekä asiakkailta saatua palautetta ja koke- musasiantuntijuutta sosiaalihuollon järjestämisessä ja kehittämisessä. Rakenteellisen so- siaalityön keinoja on vahvistettava sosiaalisia ongelmia ja sosiaalista hyvinvointia koskevan tiedon esiin tulemiseksi, ja asiantuntemuksen hyödyntämiseksi sosiaalihuollossa.

(Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen 2012, 14, 93.)

Uudessa sosiaalihuoltolaissa (2014) rakenteellinen sosiaalityö on määritelty 7§:ssä seu- raavasti.

”Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä, ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.”

1) ”Sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavie n sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista.”

(14)

2) ”Tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmie n ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi, sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimin- taympäristöjen kehittämiseksi.”

3) ”Sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toi- mialojen suunnittelua, sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjes- töjen kanssa paikallista sosiaalityötä sekä muuta palveluja tukivalikoi ma a kehittäen.” (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.)

Rakenteellisen sosiaalityön yhteydessä puhutaan yhteiskuntarakenteista, joilla voidaan kuvata yhteiskunnan yleispiirteitä, kuten resurssien ja rajoitusten jakautumista väestön keskuudessa, sekä yhteiskunnallisten järjestelmien toimintaa ja keskinäisiä yhteyksiä.

Yhteiskuntateoriat jakaantuvat yksilökeskeisiksi ja yhteiskuntakokonaisuutta kuvaile- viksi. (Viirkorpi 1990, 35 - 36, 38 - 39.)

Aikakautemme merkittävä yhteiskuntatieteilijä oli Anthony Giddens, jonka määrite lmä yhteiskuntateoriasta koskee rakenteistumisteoriaa (1937, 1951). Yhteiskunnan on järjes- telmänä täytettävä tietyt toiminnalliset tehtävät, jotta se pysyisi järjestyksessä ja koossa.

Instituutiot on rakennettu eri tehtäviä varten. Giddensin teorian ytimessä on, että rakenne määrittää toimijaa, ja toimija rakennetta. Sosiaalisen systeemin rakenteelliset ominais uudet uusiutuvat sosiaalisissa käytännöissä; rakenteiden kahtiajakoisuus pitää sisällään rakenteiden kyseenalaistamisen. (Kotkas & Lindroos-Hovinheimo 2010, 93 - 100.)

Giddensin rakenteistumisteoriaa löytyy myös rakenteellisesta sosiaalityöstä, sillä sosiaa- lityöntekijät työskentelevät eri instituutioissa, joissa rakenteelliset tekijät vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja sisältöön, sekä asiakkaisiin. Rakenteellise n sosiaalityön filosofinen tausta perustuu marxilaiseen, tai marxilaisvaikutteiseen teoriaan.

Marxismiin liitetään tasa-arvo, vapaus, yhteisöllisyys, osallistava demokratia ja luok- kayhteiskunnan vastustaminen. Sosiaaliset ongelmat johtuvat kapitalismista, jossa omis- tajat ja työntekijät ovat vastakkain. Rakenteellisessa sosiaalityössä tämä yhdistyy yksilön ja rakenteiden vastakkaisuuteen. Marxismissa keskitytään yhteiskunnallisen muutokseen, johon myös rakenteellisella sosiaalityöllä pyritään. (Myllaly 2007, 208.)

Ben Carniol on jakanut yhden tunnetuimman rakenteellisen sosiaalityön kehittäjän Mau- rice Moreaun määritelmää (1979, 1990) rakenteellisesta sosiaalityöstä. Moreaun ajatuksena on, ettei yhteiskunnassa vallitse tasapaino järjestelmien ja kansalaisten välillä, vaan

(15)

yhteiskunnassa on hierarkioita, jotka aiheuttavat syrjintää. Moreau jakaa yhteiskunna n rakenteet ensisijaisiin erilaisia epätasa-arvon muotoja sisältäviin tekijöihin, joita ovat ra- sismi, kapitalismi, seksismi, ikäsyrjintä ja toiminnasta johtuva syrjintä. Toissijaisiin rakenteisiin, jotka sisältävät persoonallisuuden, perheen, yhteisön ja byrokratian sekä tie- dotusvälineet, koulutuksen ja hallituksen. Moreau näkee, että ensisijaisilla sorron rakenteilla on huomattavasti suurempi vaikutus kuin toissijaisilla rakenteilla. Toissijaiset rakenteet ilmentävät ja ylläpitävät ensisijaisen sorron rakenteita. Moreauille rakenteelline n lähestymistapa on ajattelu ja toiminta kaikilla elämän osa-alueilla. (Carniol 1992, 3 - 5.)

Mullalyn (2007) mukaan rakenteellisen sosiaalityön yksi tärkeimpiä osatekijöitä on ym- märrys siitä, kuinka sosiaaliset ongelmat rakentuvat yhteiskunnan eri rakenteissa, kuten sosiaalisissa instituutioissa, sosiaalisissa prosesseissa, sosiaalisissa käytännöissä ja sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen lähtee yhteiskunnan muutok- sesta. Usein yhteiskunta syyllistää yksilöä hänen ongelmistaan. Tämä on näkyvissä myös tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa puheessa, jota käydään esimerkiksi työttömien asioissa. Ihmisten ongelmia ei voida kuitenkaan ymmärtää erillään sosiaalisesta konteks- tista. Yhteiskunnalliset rakenteet, ideologia ja ihmisten henkilökohtainen tietoisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Jokainen yhteiskunnan osatekijä vaikuttaa toiseensa. (Myllaly 2007, 249.)

Mullaly näkee, että perinteinen sosiaalityö ylläpitää sosiaalisia ongelmia keskittymä l lä yksilön henkilökohtaiseen muutokseen ja rajattuun yhteiskunnalliseen vaikuttamisee n, kun pitäisi keskittyä perustavanlaatuiseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Myllaly sa- noo, että yksittäisen instituution tai rakenteellisten tekijöiden korostaminen ei auta asiaa, koska silloin sosiaaliset muutokset ovat vähäisiä. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan koko yh- teiskuntajärjestelmään ja ideologiaan. Kapitalismin tilalle tulisi saada demokraattinen so- sialismi, jossa valta perustuu kansanvaltaan. Markkinataloudelle pohjautuva hyvinvo i n- tivaltio tukee kapitalismia, joka johtaa alistavien suhteiden uusintamiseen. Kriittinen suh- tautuminen vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään ja yhteiskuntasuuntaukseen on oleel- lista. Sosiaalisiin ongelmiin tulee kehittää rakenteellisia lähestymistapoja. (Myllaly 2007, 249.)

(16)

Myös Sipilä (1989) näkee, että rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden toiminnan kohteena on yhteiskunta. Työn tarkoituksena on vaikuttaa yksittäistä ihmistä suu- rempiin toimintajärjestelmiin. Rakenteellisessa sosiaalityössä pyritään vaikuttamaan poliittiseen ja hallinnolliseen järjestelmään. (Sipilä 1989, 65.)

Myllalyn näkemys rakenteellisesta sosiaalityöstä on hyvin kokonaisvaltainen ja vaatii laajaa yhteiskunnallista muutosta ideologiassa ja toimintatavoissa. Ajattelen, että koko- naisvaltaiseen muutokseen voidaan pyrkiä myös pieniä askelia eteenpäin menemällä, ja vaikuttamalla yksittäisiin tekijöihin rakenteissa. Myllalyn ajatuksesta nousee mieleen, että sosiaalityössä tulisikin ensisijaisesti keskittyä rakenteellisiin tekijöihin, kun suomessa sosiaalityö pohjautuu suurimmaksi osaksi yksilökohtaiseen sosiaalityöhön.

Vaikka Myllaly ajattelee, että kokonaisvaltaisella yhteiskunnallisella muutostyöllä voidaan vaikuttaa parhaiten rakenteellisiin tekijöihin, määrittelee hän kuitenkin rakenteelliseen sosiaalityöhön kaksi tasoa, joilla sosiaalityöntekijät tekevät rakenteellista sosiaali- työtä. Ensiksi sosiaalityöntekijät pyrkivät vaikuttamaan organisaation toimintaan, eli siihen palvelujärjestelmään jossa työskentelevät. Toisella tasolla rakenteellista sosiaalit yötä tehdään järjestelmän ulkopuolella. Siinä pyritään vaikuttamaan olosuhteisiin muuttama l la ongelmia aiheuttavia rakenteita sen sijaan, että yksilöä pyydetään sopeutumaan rakenteisiin. Ihmisten yksittäiset ongelmat tulee asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen konteks- tiin. (Mullaly 1997, 163 - 203.)Stan Houston (2014) on tuonut esille, kuinka sosiaalipa l- velut ovat liian täynnä instrumentaalista ajattelutapaa, mikä on johtanut käytäntöihin, jotka palvelevat järjestelmiä ja sen menettelytapoja, eikä avun tarvitsijaa (Houston 2014, 87).

(17)

Seuraava kuvio selventää rakenteellisen sosiaalityön peruselementtejä. Rakenteellise n sosiaalityön toiminnan ytimenä on muutos ja siihen vaikuttaminen. Rakenteellisen sosi- aalityön toiminnan perustana on ymmärrys siitä, mitä rakenteilla tarkoitetaan työssä, mil- laiset toiminnalliset lähtökohdat sosiaalityössä näihin rakenteisiin kiinnittyvät ja minkä- laiset arvot ja periaatteet ovat työn taustalla. Rakenteellisen sosiaalityön käyttöpääoma muodostuu työn tietoperustasta, ajallisuuden ymmärtämisestä ja vaikutuksista sekä val- takysymysten jäsentämisestä. (Pohjola, Laitinen & Seppänen 2015, 281 - 282.)

Toiminnan perusta Toiminnan ydin Toiminnan käyttöpääoma

KUVIO 1. Rakenteellisen sosiaalityön peruselementit (Pohjola, Laitinen & Seppänen 2015, 282).

Tietoperusta Rakenteellisen sosi-

aalityön ytimessä MUUTOS ja siihen

vaikuttaminen Ymmärrys

rakenteista

Toiminnalli- set lähtökoh-

dat Ajallisuus

Valta Rakenteellisen

sosiaalityön asiantuntijuus Toimintape-

riaatteet

(18)

Rakenteellista sosiaalityötä on kritisoitu sen keskittymisestä vain rakenteelliseen rooliin unohtaen yksilökohtaisen sosiaalityön (Mullaly, 1997, 163). Suomessa on kuitenkin ha- vaittavissa, ettei rakenteellinen sosiaalityö ole ollut kovin vahvasti näkyvissä sosiaalit yö n tehtävänkuvassa. Sitä on tehty sosiaalityön työorientaatioissa, mutta ei kovin julkises t i.

Sosiaalityö on elänyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen hiljaiseloa 1980-luvulta asti, jolloin vallitsi ihanne sosiaalityöntekijöistä hyvinvointivaltion päätöksentekoon ja suunnitteluun osallistuvina asiantuntijoina (Juhila 2008, 75).

Sirkka (2015) näkee, että 1990-luvulla rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet jäivät laman ja uusliberalististen ideologioiden alle (Sirkka 2015, 118). Rakenteellinen sosiaalityö on kuitenkin noussut 2010-luvulla uuteen kukoistukseen. Rakenteellinen sosiaalityö on nos- tettu esiin sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä vuoden 2015 -toimenpideohje l- massa, jossa nähdään, että yksilökohtaisen asiakastyön rinnalle tulee lisätä rakenteellista sosiaalityötä ja yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi tulee luoda sosiaalityön tiedon tuotannon menetelmiä (Karjalainen & Sarvimäki 2015, 12).

Suomessa tehtävää rakenteellista sosiaalityötä ei voida verrata suoraan muiden maiden rakenteelliseen sosiaalityöhön, koska Suomessa hyvinvointipolitiikka perustuu ainakin vielä suurimmaksi osaksi julkisen vallan organisointiin, jossa lähtökohtaisesti pyritään ottamaan huomioon kansalaisten eri tarpeet ja tilanteet. Rakenteellisen sosiaalityön tarvetta löytyy silti ja se on kasvamassa entisestään maailman eriarvoistumisen myötä.

3.3 Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet

Rakenteellinen sosiaalityö koostuu elämän arjen ja paikallisuuden rakennetekijöistä, va- kiintuneista instituutioista ja toimintatavoista aina laajoihin yhteiskuntapoliittisiin, valti- ollisiin ja globaaleihin rakenteisiin ja ideologioihin liittyen. Sosiaalityöntekijä voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä yhä monimuotoisemmilla toimintakentillä. Rakenteellinen so- siaalityö tapahtuu rakenteissa yhteistoiminnallisesti yksilöllisen mikro- ja yhteiskunna l- lisen makromaailman välillä. Parhaimmillaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet ovat joustavia, neuvottelevia ja avoimia. Sosiaalityön tiedon tuotannon, muutostyön ja käytän- nön toiminnan on hyvä linkittyä laajaksi tutkimusperustaiseksi sosiaalityöksi sosiaali- työntekijöiden, asiakkaiden, tutkijoiden, päätöksentekijöiden ja opettajien yhteistyössä.

(19)

(Pohjola ym. 2015, 284 - 285.) Rakenteellista sosiaalityötä tehdään monen eri toimija n kanssa yhteistyössä, eikä rakenteellisen sosiaalityön tekeminen rajoitu vain asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden toiminnan kentäksi.

Anneli Pohjola on tuonut esille vahvasti rakenteellista sosiaalityötä Suomessa. Pohjola jakaa rakenteellisen sosiaalityön neljään tehtäväalueeseen: tietotyöhön, strategiseen työ- hön, inkluusiotyöhön ja oikeudenmukaisuustyöhön. Tietotyössä tuotetaan tietoa, osoite- taan epäkohtia ja toimitaan yhteiskunnan omatuntona. Strategisessa työssä edistetään sosiaalista yhteiskuntapolitiikkaa, visioidaan, verkostoidutaan, haetaan ratkaisuvaihtoe h- toja ja arvioidaan sosiaalisia vaikutuksia. Inkluusiotyössä kiinnitetään kansalaisia osalli- suuteen ja vaikuttamiseen, sekä luodaan siihen mahdollisuuksia. Oikeudenmukaisuus- työssä seurataan ja edistetään kansalaisten ja kansalaisryhmien oikeuksien ja tasa-arvon toteutumista. (Pohjola 2011, 218 - 219.)

Rakenteellinen sosiaalityö sisältää asiakkaan tarpeisiin vastaamisen, oikeuksien puolus- tamisen, asiakkaan resurssien lisäämisen, sekä vallan tasaisen jakautumisen työntekijä n ja asiakkaan välillä. Työntekijän tulee vaikuttaa myös estävien rakenteiden purkamisee n, sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja lisääntymiseen. (Carniol 1992, 6 - 7.) Rakenteellisen sosiaalityön tehtävä on lisätä hyvinvointia yksilöiden elinolos uh- teiden ja elämäntilanteiden parantamiseksi vaikuttamalla yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja ideologisiin järjestelmien suhteisiin. (Pohjola 2015, 32 - 33.) Rakenteellisen sosiaalit yö n yhtenä tehtävänä pidetään sosiaalityön käytäntöjen uudistamista. Rakenteellinen sosiaa- lityö nähdään vaikuttamistyönä, jossa välineinä ovat aktiivisuus, erilaiset yhteistyökä y- tännöt, tiedon keruu ja kerätyn tiedon välittäminen päätöksentekijöille. (Jokiranta 1988, 121 - 123.)

(20)

Seuraavan kuvion avulla hahmottelen tähän tutkimukseen kohdistuen rakenteellisen so- siaalityön osa-alueita, joissa sosiaalityöntekijät toimivat.

Ensimmäinen taso

Toinen taso

Kolmas taso

KUVIO 2. Rakenteellisen sosiaalityön sisältö kolmella eri tasolla Rakenteellinen sosiaalityö

Asiakkaan voimaannuttaminen ja valtaistaminen meta-, meso- ja mikrotasolla

Sosiaalityön asiantuntijana toimiminen meta-, meso- ja mikrotasolla

Kehittäminen ja toimenpide- ehdotukset meta-, meso- ja mikrotasolla

Oikeudenmukaisuuden edis- täminen meta-, meso- ja mikrotasolla

(21)

Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen ja tiedonmuodostus tapahtuvat usealla eri tasolla.

Sosiaalityön tilanteissa kietoutuu yhteen yhteiskunnalliset (meta), yhteisölliset (meso) ja yksilölliset (mikro) tekijät (Kananoja ym. 2011, 23). Rakenteellisessa sosiaalityössä voi- maannuttamisen ja valtaistamisen tarkoituksena on voimaannuttaa yksilöitä, jotta he ky- kenisivät parantamaan omaa asemaansa (George & Marlowe 2005, 8). Sosiaalityöntek ijä toimii asiakkaan liittolaisena edistämällä asiakkaan oikeuksia ja etuja. Sosiaalityöntek ijä vahvistaa asiakkaiden valtaa asioimistilanteissa sekä edistää ja tukee asiakkaiden yksilö l- listen muutosten tavoittelemista ja osallisuutta yhteiskunnassa. (Laitinen &Niskala 2014, 90.) Tämä lisää yksilön voimaantumista, mikä vaikuttaa yksilöön itseensä, ympärillä ole- vaan yhteisöön ja samalla koko yhteiskuntaan. Kutsun tätä rakenteellisen sosiaalityön en- simmäisen tason työskentelyksi, koska tässä sosiaalityöntekijä työskentelee ensisijaises t i yksilön kanssa.

Sosiaalityö on professioammatti. Sosiaalityön koulutuksen tavoitteena on tuottaa tieteel- lisen teorian ja tutkimuksellisuuden lisäksi perusvalmiudet sosiaalityön asiantuntija- a m- matissa toimimiseen. (Lähteinen, Raitakari, Hänninen, Kaittila, Kekoni, Krok & Skaffari n.d 8 - 9.) Sosiaalityöntekijä hyödyntää asiantuntemusta monella eri yhteiskunnan osa- alueella. Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus näkyy ammatillisissa käytännöissä, joka on olennainen vaikuttamisen väline sosiaalityössä (Kananoja 2011, 25). Asiantuntijuutee n sisältyy tiedon tuottaminen, välittäminen ja raportointi eteenpäin. Sosiaalityöntek ijät osallistuvat rakenteellista sosiaalityötä tekemällä hyvinvointistrategioiden suunnitteluun, poliittiseen päätöksentekoon ja asiakastyön kehittämiseen. Tätä rakenteellisen sosiaali- työn aluetta kutsun toisen tason työskentelyksi.

Kaiken rakenteellisen sosiaalityön taustalla on oikeudenmukaisuuden edistäminen. So- siaalityöntekijää ohjaavat työn eettiset säännöt. Sosiaalityöntekijä puuttuu syrjiviin käy- täntöihin ja edistää kansalaisten hyvinvointia yhteiskunnassa. Sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä eri kanavissa, foorumeissa ja toimintaympäristöissä vaikuttaen niin yksilöön kuin koko yhteiskuntajärjestelmään ja sen käytäntöihin. Sosiaalityöntek ijä toimii yhteiskunnan omatuntona. Tätä rakenteellisen sosiaalityön aluetta kutsun kolmannen tason työskentelyksi.

(22)

Rakenteellinen sosiaalityö kattaa kaikki sosiaalityön tehtäväalueet ja on mukana kaikissa sosiaalityön osa-alueissa.

KUVIO 3. Sosiaalityön työalueet (Karjalainen & Sarvimäki 2005, 38).

Sosiaalityölle ominaisen vaikuttamistyön painopisteet ovat vaihdelleet ajasta riippuen.

Tällä hetkellä rakenteellista sosiaalityötä tarvitaan hyvinvointi- ja palvelustrategioide n, alueellisten hyvinvointiohjelmien ja palvelurakenteiden uudistamista varten (Sipilä 2011, 76). Rakenteellisen sosiaalityön keskeiset tehtäväalueet liittyvät osallisuuskysymyks i in, köyhyyskysymyksiin ja valtakysymyksiin. Köyhyys liittyy pätkätöihin, työttömyyteen ja syrjäytymiseen. Pienituloisten osuus kasvaa yhteiskunnassa koko ajan. Kilpailuyhte is- kunta keskittyy suorituksiin ja tehokkuuteen, jossa kaikki eivät pysy kyydissä mukana.

Osallisuuskysymykset liittyvät huono-osaisten ja köyhien sosiaalisten verkostojen ka- toamiseen. Köyhyyteen liittyy ihmissuhteista luopumista ja menettämistä. Osallisuus on kiinnittymistä yhteiskuntaan; kokemusta siitä, että on osallisena jossakin, jossa voi toimia ja vaikuttaa. Valtakysymykset liittyvät politiikan ja vallan kaventumiseen, sillä joitakin ryhmiä poissuljetaan vallankäytöstä. Kaikki eivät myöskään pysty vaikuttamaan tasaver-

(23)

taisesti omien etujensa ajamiseen. Hyvinvointi jakaantuu yhteiskunnassa yhä epätasa-ar- voisemmin ja huono-osaisten tilanne heikkenee yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä entisestään. (Heinonen 2015, 49 - 52.)

Eriarvoistuva yhteiskunta tuo sosiaalityön tavoitteeksi yhteiskunnallisesti vaikuttavan rakenteellisen sosiaalityön, jossasosiaalityöntekijät tuovat esille palvelujärjestelmien puut- teita ja sosiaalisia ongelmia, vaikuttavat yhteiskuntapoliittisiin ratkaisuihin ja linjauks i in sekä asiakkaan asianajoon, palveluohjaukseen, valtaistumiseen ja tekevät yhteisösosiaa- lityötä. Asiakastyön lisäksi sosiaalityöntekijöiden olisi hyvä tehdä vaikuttamistyötä myös muilla areenoilla, kuten tiedotusjulkisuuden foorumeilla. (Juhila 2008, 74 - 76.)

Rakenteellisella sosiaalityöllä on myös globaali agenda. Nopeasti muuttuva toiminta ym- päristö jäsentää uudelleen ihmisen ja ympäristö n välistä suhdetta. Sosiaalityön on kyet- tävä puuttumaan globaaleihin taloudellisiin rakenteisiin luomalla kestävän kehityksen edellytyksiä heille, joilla niitä ei ole. (Matthies & Närhi 2015, 95.)

3.4 Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostus

Rakenteellisessa sosiaalityössä tiedonmuodostus liittyy sosiaalityön meta- (yhteiskunta), meso- (yhteisö) ja mikrotasolle (yksilö). Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodost uk- seen on kunnissa kehitetty hyviä käytänteitä ja toimintatapoja, vaikka tekemistä on vielä paljon. Lähtökohtaisesti rakenteellisen sosiaalityön tieto nousee asiakastyöstä, joka tuottaa havaintoja asiakkaiden ongelmista ja niiden taustoista. Tarkoituksena on, että työnte- kijät työstävät ja analysoivat havaintoja yhdessä ja yrittävät löytää yhteyksiä yhteiskunnan epäkohtiin, jonka jälkeen sosiaalityöntekijät välittävät havainnoimaansa tietoa eteen- päin ensisijaisesti oman organisaation sisällä, mutta myös julkisesti tiedottein, lausunno in ja aloittein, sekä hakeutumalla yhteistyöhön poliittisten päättäjien kanssa. (Viirkorp i 1990, 20 - 21.)

Sosiaalityöntekijät kirjaavat päivittäin tietoja asiakkaiden elämäntilanteista ja olosuh- teista. Dokumentaatio tekee näkyväksi asiakkaiden tarpeita, resursseja, ongelmia ja elä- mäntilanteita sekä niiden yhteyksiä laajempaan paikalliseen ja kansalliseen poliittisee n, fyysiseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen yhteyteen. Tulevaisuudessa asiakasprosesseista

(24)

tuotetut tiedot kerätään kansalliseen arkistoon meta-informaatioksi, jota voidaan käyttää sosiaalialan työn, päätöksenteon ja sosiaalipalvelujen tutkimuksessa ja kehittämisessä (KanSa). (Laaksonen, Suhonen, Paakkanen, Mykkänen & Satama 2013, 29.) Rakenteel- lisen sosiaalityön toimijuus ohjaa tutkimusta, käytäntöä ja teorianmuodostusta (Sirkka 2015, 119).

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen jäsennyksen mukaan rakenteellisen sosiaalityön tiedon hankkimisen menetelminä käytetään sosiaalisten vaikutusten arviointia, sosiaalista raportointia, verkostomaista vaikuttamista ja sosiaalista mediaa. Tärkeää on asiakastyön tiedon tuottaminen ja siitä raportointi eteenpäin. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017.) Sosiaalisen raportoinnin mallia on kehitetty ainakin Helsingin kaupungilla, jossa työs- kentelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä. Sosiaalisen raportoinnin tarkoituksena on vä- littää sosiaalisiin ongelmiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin koskevaa tietoa kuntalaisil le, päätöksentekijöille, poliitikoille ja virkamiehille. Sosiaalisen raportoinnin antia on tarkoitus hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon strategisessa suunnittelussa ja päätöksente- ossa, sekä työn kehittämisessä. (Helsingin kaupunki 2016.)

Sosiaalista raportointia tekevät asiakastyön parissa työskentelevät työntekijät. Tarkoitus on saada kuuluviin asiakkaan ääni. Sosiaalisessa raportoinnissa voidaan hyödyntää eri asiakastyön seurantaan kehitettyjä menetelmiä; työntekijöiden ja asiakkaan kokemustie- toon pohjautuvia menetelmiä kuten kuvastin ja osallistavia menetelmiä kuten Bikva. So- siaaliset raportit ovat nähtävissä julkisesti verkossa Helsingin kaupungin internet-sivuil la.

Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijän työnkuvassa on määritelty 10 % rakenteellise n sosiaalityön tekemiseen. (Helsingin kaupunki 2016.)

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa sosiaalihuollon henkilöstöä ilmoittamaan havaitsemistaa n epäkohdista tai epäkohdan uhista, jotka ovat vaaraksi asiakkaan turvallisuudelle tai sosiaalihuollon toteutumiselle. Monessa kunnassa on kehitetty toimintaohjeet epäkohdista il- moittamiseen. Talentian teettämän tutkimuksen mukaan epäkohdista ilmoittaminen ei kuitenkaan ole vielä kunnolla jalkautunut sosiaalihuollon työpaikoille. (Talentia 2017, 13 - 14.)

(25)

Seuraava kaaviokuva selventää tähän tutkimukseen tehtyä rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen prosessia, joka rakentuu sosiaalityön orientaatiosta ja käytännöistä.

Tiedon muodostumisessa hyödynnetään sosiaalityön asiantuntijuutta, joka rakentuu koulutuksen ja käytännöntyön kautta. Tiedon keräämisessä voidaan käyttää eri menetelmiä.

Tieto välitetään eteenpäin eri kanavia pitkin eri foorumeille ja tahoille. Sosiaalinen media toimii yhtenä rakenteellisen sosiaalityön tiedonvälityksen kanavana, jossa rakenteellise n sosiaalityön sisältöä voidaan jakaa eri foorumeissa.

KUVIO 4. Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen prosessi Tiedonmuodostuksen pohjana on sosiaalityö eri orientaatioissa ja käytännöissä

Tiedon muodostumisessa tarvitaan sosiaalityön asiantuntijuutta

Tiedon tuottamisessa hyödynnetään eri menetelmiä

Tieto välitetään eteenpäin

Eri kanavia käyttäen

Eri tahoille ja foorumeille

(26)

4. RAKENTEELLIN EN SOSIAALITYÖ SOSIAALISESSA MEDIASSA

4.1 Sosiaalityö teknologisoituvassa yhteiskunnassa

Viimeistä kahtakymmentä vuotta ovat hallinneet globalisaatio, digitaalinen media ja informaatioteknologia, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin sekä arvoihimme. Yhteiskunnan teknologisoitumisella on monenlaisia puolia ja mahdollisuuksia. Osaltaan sen ajatellaan helpottavan ihmisen arjen hyvinvointia, mutta myös vaikeuttavan selviytymistä. Teknologian kehitys muuttaa sosiaalisia rakenteita (yhteiskunnan järjestelmiä). (Kairala 2017.)

Informaatioteknologia tarjoaa foorumeita avoimelle julkisuudelle ja suoralle demokrati- alle, joissa kansalaiset voivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä mahdollistaa ruohonjuuritason vaikuttamisen ja ihmisten kohtaamisen, sekä kansalaisten osalli- suuden. (Hämäläinen 2015, 78 - 79.) Yhteiskuntatieteellisessä ajattelussa yhtenä oleellisena kysymyksenä on teknologisten järjestelmien ja yhteiskunnallisen muutoksen väline n suhde. Tietoyhteiskunnan kehittymisen yhteydessä on puhuttu, pitäisikö sen tapahtua tek- nologisen edistyksen vai sosiaalisen ja yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden eh- doilla. (Aro 2001, 139 - 140.)

”Teknologia on niin nivoutunut yhteiskunnan kehitykseen, että toisi- naan on vaikea erottaa toisistaan sitä, miten teknologiakehitys vaikuttaa yhteiskuntaan ja päinvastoin” (SITRA 2015).

Sosiaalityöntekijällä tulee olla taitoa hyödyntää teknologista osaamista palvelujen kehit- tämisessä ja omassa asiantuntijatyössä. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea strategiat, lain- säädäntö ja tiedonhankinta, jotka liittyvät kansainväliseen sosiaali- ja terveydenhuo l lo n digitalisoitumiseen. (Kairala 2017.) Digitalisoitumisella ja verkostoitumisella kuvataan tietokonepohjaisen viestinnän uusia teknisiä mahdollisuuksia (Kunelius 2003, 49).

Työntekijällä on hyvä olla osaamista eri kehittämismenetelmistä, jotka vaikuttavat ja vah- vistavat asiakkaiden osallisuutta niin organisaation kuin poliittisen päätöksenteon tasolla.

Sosiaalityöntekijä osallistuu vaikuttamistyöhön hyödyntämällä digitaalisen demokratian

(27)

keinoja. (Kairala 2017.) Sosiaalityöntekijä voi käyttää sähköistä viestintää tiedotukseen, palveluneuvontaan ja ohjaukseen, palautteen keräämiseen, rekrytointiin, työnantajak uva n kehittämiseen, verkostoitumiseen, alan julkisuuskuvan kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (Lastensuojelun keskusliitto 2016; Hansen-Haug & Hyppönen 2014, 87).

Tietojärjestelmien käyttö ja hyödyntäminen sosiaalityössä edellyttää organisaatiolta monia toimenpiteitä. Teknologiapalveluiden käyttöön tulee järjestää koulutusta. (Kilpelä i- nen & Salo-Laaka 2012, 316.) Yhteiskunnallisella tasolla on syytä tehdä perusteellise m- paa sosiaalitutkimusta teknologian hyödyntämisen vaikutuksesta jokapäiväisiin olosuhteisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Laajemmat tutkimuskysymykset liittyvät yhteiskunnallisen muutoksen vaikutuksiin, hyvinvointiin ja epätasa-arvoon sekä syrjäytymiseen vaikuttaviin mekanismeihin. (Kairala 2014, 71.)

4.2 Sosiaalisen median tausta ja sisältö

Sosiaalinen media linkittyy laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen ja tietotekno lo- gian kehitykseen. Sosiaalinen media yhdistyy terminä joukkoviestimiin ja nykyisin yhä yleisemmin käytettyyn sanaan media, joka on kanava, jonka avulla välitetään yhteiskunnassa tietoa kansalaisille. Sosiaalista mediaa voidaan määritellä monella tavalla; laajim- massa määrittelyssä sillä viitataan melkein mihin tahansa nykyiseen verkkopalveluun, jossa on paljon keskenään kommunikoivia ja sisältöä jakavia käyttäjiä. (Pönkkä 2014, 34 - 35; Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 15 - 17, 67.)

Sosiaalisesta mediasta käytetään usein lyhennettä some. Englanninkielisen social media - termin synty ajoittuu vuoteen 2005 ja laajemmin sosiaalisen median käsite yleist yi vuonna 2007, mutta suomessa käsite otettiin käyttöön vasta vuonna 2009. Ennen sosiaalista mediaa puhuttiin Web 2,0 käsitteestä, jota käytettiin vuosina 2005 - 2010. Web 2.0 voidaan käsittää erilaisten teknologisten sovellusstandardien ja verkkopalveluiden kehit- tämisen suuntana ja siinä, miten niitä käytetään yhteisöllisessä viestinnässä ja verkostoi- tumisessa. (Pönkkä 2014, 34 - 35; Suominen ym. 2013, 15 - 17, 67.)

(28)

Sosiaalisen median kehittymiseen vaikutti varsinaisesti Word Wide Web (Internet sivut), joka julkaistiin vapaaseen käyttöön vuonna 1991. Internetsivut mahdollistivat oman si- sällön julkaisemisen nettiin, jota toiset pääsivät lukemaan. Nettikeskustelujen alku lähti tietotekniikkaan ja tieteeseen suuntautuneista käyttäjäyhteisöistä, ja laajeni 2000 luvun alussa kansalaiskeskustelujen pariin. Suomessa ensimmäisiin keskustelufoorumeihin lu- keutui muun muassa Duuni.net (1996), vauva.fi sivu (1998), Skepsis ry (1998) ja Muro BBS (1999). (Suominen ym. 2013, 25, 30, 40, 42, 103.)

Suomi oli informaatioyhteiskunnan kärkimaita jo ennen varsinaisen sosiaalisen median aikakautta ja Suomessa on ollut käytössä monia verkkoyhteisöjä. Habbo Hotelli (2000) peliä voidaan pitää ensimmäisenä suomalaisena maailmalle levinneenä sosiaalisen median palveluna. Suomella oli siis hyvät lähtökohdat sosiaalisen median kehittymise l le, mutta se jäi silti sosiaalisen median kehityksessä jälkijunaan. Meillä ei osattu hyödyntää riittävästi sitä valtaisaa teknologian kehittymistä, mikä maailmalla tapahtui. Monet niin isot suomalaiset yritykset kuin päättäjätkin yllättyivät sosiaalisen median nopeasta kas- vusta, ja viestintätavoissa tapahtuneista muutoksista. Suomi jäi useita vuosia jälkeen sosiaalisen median kasvussa ja on sitä vähän edelleen. (Suominen ym. 2013, 23 - 25, 65;

Pönkä 2014, 20.)

Sosiaalinen media on ilmiönä kansainvälinen ja monikansallinen. Ensimmäinen maail- maanlaajuisesti suosittu sosiaalisen median yhteisöpalvelu oli Friendster (2002), jossa pystyy jakamaan kuvia ja videoita. Vuonna 2003 tuli Myspace, joka on tuttu myös mo- nelle suomalaiselle musiikin jakamisen yhteisönä ja oli vuoteen 2008 asti maailmanlaa- juisesti suosituin yhteisöpalvelu. Facebook syrjäytti sen kuitenkin vuonna 2009. Face- book-verkkopalvelu tuli vuonna 2004. Se levisi koko maailman käyttöön vuonna 2006.

Facebook on tällä hetkellä suurin ja merkittävin yhteisöpalvelu, vaikka some-palveluje n suosiossa on maakohtaisia eroja. Esimerkiksi Kiinassa käytetään Qzone (2005) yhteisö- palvelua. (Suominen ym. 2013, 29, 146 - 147; Pönkä 2014, 17 - 24.) Kansainvälises t i löytyy monia muitakin tunnettuja sosiaalisen median palveluita, joita en tässä kohtaa käy läpi erikseen.

Ensimmäiset suomalaiset blogi-palvelut sijoittuvat 2000-luvun alkuun. Blogi-palveluide n lukeminen ja arvostus lisääntyivät vuonna 2004, jolloin Intian valtamerellä sattunut

(29)

maanjäristys teki pahaa tuhoa Thaimaassa ja Sri Lankassa. Vapaaehtoiset ylläpitivät tuol- loin blogia, joka välitti viranomaisia nopeammin tietoa pelastuneista ja menehtyne istä suomalaisista. IRC-Galleria (2000) oli Suomessa pitkään suosituin verkkoyhteisö. Saman tyyppisiä kuvanjako- ja yhteisöpalveluja löytyy Suomesta muitakin. Koulukaverit (2002) nousi myös nopeasti suosituksi palveluksi. Twitter viestipalvelu aloitti toiminta nsa vuonna 2006 ja tuli Suomeen vuosina 2008 - 2009. YouTube-kuvanjakopalvelu tuli tun- netuksi Suomessa vuonna 2006. Wikipedia on yksi suosituimmista tiedon ja uutislähtee n sivustoista, josta tuli suomenkielinen versio vuosina 2002 - 2003. (Suominen ym. 2013, 97,111, 115, 121, 127, 191;Pönkä 2014, 17 - 24.)

Suomessa sosiaalisen median läpimurtoaikaa oli vuosi 2008, jolloin Wikipedia, Facebook ja YouTube levisivät laajempaan käyttöön. Tämän jälkeen sosiaalisen median käyttö on laajentunut edelleen koskemaan eri-ikäisiä ihmisiä. Internet ohitti tärkeimpänä media kanavana television vuonna 2011. Enää moni käyttäjä ei voisi kuvitellakaan luopuva nsa netin ja sosiaalisen median käytöstä. (Pönkä 2014, 20 - 25.)

Sosiaalisen median ilmiötä koskeva tutkimus lisääntyi vuoden 2007 jälkeen, jolloin huo- miota kiinnitettiin sosiaalisen verkon ja sosiaalisten verkostopalvelujen tutkimuksee n (Suominen ym. 2013, 77). Suomessa on tehty sosiaalityön saralla muutamia tutkimuk s ia, jotka voidaan liittää sosiaalityön teknologian tutkimusperustaiseen taustaan. Tutkimuk set keskittyvät pääsääntöisesti asiakasnäkökulmiin. Anne Pahikan (2013) väitöskirja Dialogi auttavissa verkkopalveluissa sisältää Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kerto- muksia kommunikaatiosta. Väitöskirjassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestö issä työskentelevien ammattilaisten verkossa tekemää työtä. Tulosten perusteella verkkovälit- teinen työ määrittyy ajasta ja paikasta riippumattomiksi palveluiksi, jolle on tarvetta.

Verkkotyöskentely edellyttää työntekijältä verkkokeskustelun hallintaa ja tietoa vuoro- vaikutustilanteiden moninaisuudesta. (Pahikka 2013.)

Janne Hakola 2012 on tehnyt pro gradu-tutkielman sosiaalisen median mahdollisuuks ista ja haasteista koulukuraattorin työssä (Hakola 2012). Helana Blazunin (2013) väitöskirja Elderly People's Quality of Life with Information and Communication Technology (ICT):

Toward a Model of Adaptation to ICT in Old Age. Tutkimuksen tarkoituksena on ym- märtää ja tukea ikääntyneitä ihmisiä tietoja viestintätekniikan käytössä, jotta heistä tulis i

(30)

tasavertaisempia tietoja osaamisyhteiskunnan jäseniä. Tutkimustulosten perusteella teknologian käyttöönotolla voidaan vahvistaa osaksi ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta sekä lievittää ikäihmisten yksinäisyyttä, joskin eri maiden välillä on eroja. (Blazunin 2013.)

Granholm Camillan (2016) väitöskirjassa Social work in digital transfer blending services for the next generation tutkitaan, mitkä seuraukset, mahdollisuudet ja riskit on otettava huomioon, jos ja kun toteutetaan tietoja viestintätekniikkaa sellaisena kuin se on osana tulevaisuuden sosiaalialan käytäntöä. Tulosten perusteella verkollisten kanavien lisäksi tarvitaan perinteisiä kohtaamisen palveluita. Yhdensuuntainen verkkoasiointi (tiedon ha- keminen, vertaisryhmät) voi vahvistaa myös nuoren osallisuutta ja toimijuutta. (Gran- holm 2016.)

4.3 Sosiaalisen median yhteisöt ja kanavat

Yhteisöllisen median sovellukset tarjoavat lukemattomia erilaisia palveluita, verkostoja ja työkaluja (Forsgård & Grey 2004, 24). Sosiaalinen media yhdistää sosiaalisen kanssa- käymisen, telekommunikaation ja teknologian koostuen kuvista, sanoista, videoista ja ää- nitteistä. Sosiaalisessa mediassa käyttäjät tuottavat materiaalia sekä tietoa asioista ja il- miöistä yhteiseen käyttöön sosiaalisen median erilaisissa toimintaympäristöissä. Sosiaa- lisessa mediassa jaetaan myös osaamista ja kokemuksia. (Kilpeläinen & Salo-Laaka 2012, 315.)

Sosiaalinen media pitää sisällään keskustelupalstoja, sisällönjakopalveluita ja verkkoyh- teisöpalveluita. Sosiaalisessa mediassa luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita, ja asioita käsitellään vuorovaikutteisesti. Sosiaalisen median kokonaisuus jäsentyy eri palveluista, jotka voidaan jakaa seuraaviin yhteisöihin. (Pönkä 2014, 146, 150, 158.)

(31)

KUVIO 5. Sosiaalisen median sovellukset (Auvinen 2012, 14 - 16).

Verkossa voi tehdä myös erilaisia dokumentteja Google Driven avulla ja jakaa esityksiä Prezi- animaatio-ohjelmalla sekä käyttää jaettuja muistiinpanoja, kalentereita ja aikatau- luja google-kalenterin, Doodlen ja Evernoten avulla. (Pönkä 2014, 158.)

Sosiaalisen median toiminnot voidaan jakaa seitsemään eri lohkoon, jotka koostuvat iden- titeetistä, keskusteluista, jakamisesta, läsnäolosta, suhteista, maineesta ja ryhmistä (Kietz- mann et al., 2011 ref Hansen-Haug & Hyppänen 2014, 83). Sosiaalisen median foorumeissa voidaan keskittyä johonkin lohkon osa-alueeseen, sillä sosiaalisen median eri pal- velukanavat vastaavat eri tarpeisiin. Esimerkiksi LinkedIn-sivustolla tärkein elementti on oman identiteetin, suhteiden ja maineen rakentaminen. (Strom-Gottfried ym. 2014, 55.)

Facebook on tunnetuimpia ja käytetyimpiä sosiaalisen median sivustoja. Facebookissa käyttäjät hakevat muita "ystäviksi" ja vastaavat "ystäväpyyntöihin" "vahvistama lla "

pyynnön tai "sivuuttamalla" (hylkäämällä) sen. Käyttäjät voivat lähettää tietoja omiin Sosiaaliset verkkoyhteisöt: Facebook, MySpace, LinkedIn,

Twitter

Mediatuotosten yhteisöt: YouTube, Instagram, Flickr,

Slideshare, IRC-galleria

Blogipalvelut: Wordpress, Blogger, Posterous

Tiedon rakentamis- ja jäsentämis- yhteisöt:

Wikipedia, Wikispaces, google-si- vustot

Linkkien jakopalvelut: Pinterest, Diigo

Virtuaaliyhteisöt: Habbo Hotel, Second Life

Pikaviesti- ja keskussovellukset: WhatsApp, Skype, SnapChat

(32)

profiileihinsa, kuten kertoa suhteensa laadun, uskonnollisen tai poliittisen vakaumukse n, kiinnostuksen kohteet, suosikkikirjat ja niin edelleen. Facebookissa voi myös allekirjo it- taa vetoomuksia, lähettää kuvia ja tarjota tila- ja sijaintipäivityksiä sekä seurata eri järjes- töjä ja toimijoita, joita käyttäjä tukee. Facebookissa voi myös kertoa mielipiteensä niin suurista kuin pienistä asioista kirjoittamalla, tykkäämällä, linkkejä sekä kuvia jakamalla.

(Strom-Gottfried ym. 2014, 55.)

YouTube on tunnetuin internetin videojakelupalvelu. YouTubessa jaetaan oma tekemiä videoita ja käyttäjät voivat tarjota linkkejä muihin videoihin. Videoita voidaan käyttää muun muassa viihdyttämiseen ja opettamiseen. Lisäksi voidaan myös paljastaa ja kan- nustaa asioissa, sekä tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. (Strom-Gottfried ym.

2014, 56 - 57.)

Twitterissä on monia samoja ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia kuin blogissa, mutta viestit tunnetaan nimellä "tweetit" ja ne on rajoitettu 140 merkkiin. Twitterissä käyttäjät voivat tarvittaessa rajoittaa heidän seuraajiaan hyväksymällä vain ne, joita he tuntevat.

Jotkut Twitterin käyttäjät kuitenkin pyrkivät keräämään niin monta seuraajaa kuin vain on mahdollista, joka on hyödyksi esimerkiksi poliittiselle vaikuttajalle. Blogeissa puoles- taan kirjoitetaan viestejä kiinnostavista aiheista. Videoblogia kutsutaan "vlogiksi". Ihmi- set seuraavat yleensä kiinnostavia blogeja ja käyvät myös keskustelua blogin pitäjän kanssa. (Strom-Gottfried ym. 2014, 56 - 57.)

Helen Hicksonin tutkimuksessa Reflective Practice Online—Exploring the Ways Social Workers Used an Online Blog for Reflection Hickson tarkasteli 10 eri sosiaalityöntek ijä n ylläpitämää blogia reflektoimisen välineenä. Tutkimuksessa nousi esille, että sosiaali- työntekijät käyttävät blogeja sekä omien asioiden että ammatin pohdintaan, keskusteluun ja tiedon lisäämiseen omasta ammattialasta. Sosiaalityöntekijöiden ylläpitämät blogit aut- tavat verkostoitumista sekä ammattiin kehittymistä ja toimivat oman työn reflektoimise n väylänä. Blogi auttaa sosiaalityöntekijää jaksamaan työssä, koska sen kautta voi tuoda esille työstä nousevia epäkohtia. Blogi auttaa myös tavoittamaan laajempaa yleisöä jonka kanssa sosiaalityöntekijä voi keskustella sosiaalityöhön liittyvistä asioista. (Hickson 2012, 37 - 45.) Suomessa Sosiaalinen tekijä-blogi on tullut hyvin suosituksi ja käytettä- väksi blogiksi sosiaalityössä. Blogi on perustettu vuonna 2014 (Sosiaalinen tekijä).

(33)

Iso osa yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttamisesta on siirtynyt verkon eri kana- ville kuten blogeihin, Facebookiin, Twitteriin ja keskustelufoorumeille. Nykypäivän ihmisen on hallittava netin eri käyttötavat ja toimintamallit. Sosiaalinen media on tärkeä osa nykyistä elämänmenoa ja globaalia maailmaa. (Pönkä 2014, 14.) Verkkoyhteisöje n kautta on helppo välittää uutta tietoa ja kehittää omaa osaamista. Keskusteluryhm ie n kautta on mahdollisuus syventyä eri aihealueita koskettaviin keskusteluihin. Verkkoyh- teisöt voivat vaikuttaa myös verkon ulkopuoliseen elämään. Sosiaalinen media voi olla hyvin tärkeä vuorovaikutuksellinen paikka myös niille, joiden elämänpiiri on kaventunut.

(Pönkä 2014, 10, 30 - 31.)

Sosiaalinen media mahdollistaa asioihin nopean tarttumisen, sillä internetin keskustelu- palstoilla ja blogeissa kerrotaan asioista reaaliaikaisesti. Helsingin sanomissa oli juuri uu- tinen, jossa isä oli kuvannut lasten huostaanottotilanteen ja levitti videota netissä. Isä sai tästä teosta sakkoja (Reinboth 2017.) Sosiaalinen media tarjoaa monia mahdollisuuk s ia tietojen julkistamiseen niin hyvässä kuin huonossa merkityksessä.

Sosiaalisen median myötä suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut yhä avoimempi. (Pönkä 2014, 27 - 28.) Informaation rikkaus aiheuttaa myös sen tulvan, jota käyttäjä joutuu sää- telemään. Sosiaalisessa mediassa on tietoa saatavilla jatkuvasti. Lukijan tulee osata suo- dattaa epäolennainen tieto olennaisesta entistä vahvemmin, koska sosiaalisen median si- sältöä ei pystytä valvomaan samalla tavalla kuin perinteisen median. Valvonta pysyy hei- kosti muuttuvien sisältöjen ja sivujen perässä. Sosiaalisessa mediassa ei ole perinteis iä hierarkioita. (Auvinen 2012, 10 - 11.)

Sosiaalinen media on tullut yksittäiselle ihmiselle merkittäväksi kansalaistaidoksi ja osaksi yleissivistystä. Vuonna 2016 suomalaisista 16 - 89 vuotiaista käytti internetiä 88

% ja alle 55-vuotiaista lähes kaikki. 72 % väestöstä käytti nettiä monta kertaa päivässä.

Yleisemmin nettiä käytettiin asioiden hoitamiseen, tiedonhakuun, viestintään ja medioi- den seuraamiseen. (Tilastokeskus 2015.)

Yhteisöllisten sovellusten ja palvelujen kehittäminen on jatkuvassa liikkeessä, ja uusia sovelluksia kehitetään koko ajan. Yhteisöllinen media vaatii aikaa ja paneutumista. Sosi- aalisen median suurin ero perinteiseen mediaan verrattuna on sen aito vuorovaikutteis uus.