SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTOON SISÄLTYVÄN SUUNTERVEYDEN EDISTÄMISEN OPETUKSEN SISÄLTÖ, LAAJUUS JA OPPIMISEN ARVIOINTI - KYSELYTUTKIMUS AMMATILLISEN KOULUTUKSEN
OPETUSHENKILÖKUNNALLE
Paula Koistinen Tutkielma Hammaslääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos / hammaslääketiede Huhtikuu 2021
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Hammaslääketieteen koulutusohjelma
KOISTINEN PAULA: Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suunterveyden edistämisen opetuksen sisältö, laajuus ja oppimisen arviointi. Kyselytutkimus ammatillisen
koulutuksen opetushenkilökunnalle.
Opinnäytetutkielma, 25 sivua
Tutkielman ohjaajat: HLT, EHL Annamari Nihtilä 31.1.2020 asti, HLT Kaija Komulainen, HLT, EHL Tiina Tuononen 1.1.2021 alkaen.
Huhtikuu 2021
Avainsanat: sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, ikääntyneen hoidon ja kuntoutumisen osaamisala, suunterveyden edistäminen
Yhteiskunnassamme on tapahtumassa väestön merkittävä ikärakenteen muutos, kun yli 75- vuotiaan väestön suhteellinen osuus koko väestöstä kasvaa muita ikäryhmiä nopeammin.
Yhä useammin ikääntyvällä väestöllä on omat hampaat suussa. Terveellä suulla ja hampailla on vaikutusta vanhuksen yleiseen terveyteen, ravitsemukseen sekä toimintakykyyn. Tämän vuoksi myös toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden suunterveyden ylläpito on tärkeää.
Viimeisimpien suomalaistutkimusten mukaan sekä kotihoidon että hoivapalveluiden piirissä olevien iäkkäiden suun puhdistus on puutteellista ja suun sairaudet yleisiä. Avun tarpeessa olevien iäkkäiden suuhygienian päivittäisessä toteutuksessa ovat avainasemassa lähihoitajat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan
opiskelijoiden valmiudet suunterveyden edistämisestä ikääntyneiden hoivan ja kuntoutumisen osaamisalalla.
Tutkimuskysely kohdistettiin sosiaali- ja terveysalan ammatillisten oppilaitosten
opetushenkilökunnalle ikääntyneen hoivan ja kuntoutuksen osaamisalalta. Tutkimuksessa selvitettiin suunterveyen edistämisen opetuksen laajuudesta, sisällöstä ja arvioinnista sekä vastaajien näkemyksiä koulutuksen kehittämisestä ja puutteista. Aineisto kerättiin
sähköisellä lomakkeella keväällä 2020 ja lähetettiin 41 ammatilliseen oppilaitokseen Suomessa sähköpostin välityksellä. Aineisto käytiin läpi yksilöllisesti ja tuloksia käsiteltiin tilastointiohjelman avulla. Aineiston analysoinnissa käytettiin kuvailevia menetelmiä ja avoimet vastaukset täydensivät saatuja kvantitatiivisia tuloksia.
Tutkimuksen tuloksissa suunterveyden edistämisen tuntimäärä oppilaitoksissa oli vähäinen vaihteluvälillä 2–12 tuntia. Vastaajista noin 60 % piti suunterveyden edistämisen
opetuksen määrää liian vähäisenä. Pääsääntöisesti opetus tapahtui luento-opetuksen, ryhmäopetuksen, verkko-opintojen ja työssäoppimisen avulla. Vain osassa oppilaitoksista oli tarjolla suunterveyden ammattilainen opettamassa ja suunterveyden edistämisestä ei juurikaan ole lisäopintoja tai valinnaisia opintoja. Suunterveyden edistämisen opintojen laajuus ja ammatin kohderyhmän vaativuus ei näytä täsmäävän vielä nykypäivän hoitotyössä ja koulutuksen kehittämisen ja lisäkoulutuksen tarvetta on.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Institution of Dentistry
KOISTINEN PAULA: The content, extend and assessment of learning of undergraduate oral health promotion teaching in the Vocational qualification in social and health care.
Survey for vocational schoolteachers.
Thesis, 25 pages
Supervisors: PhD, Specialist in Clinical Dentistry Annamari Nihtilä until 31 December 2020, PhD Kaija Komulainen, PhD, Specialist in Dental Public Health Tiina Tuononen from 1 January 2021.
April 2021
Keywords: Vocational Qualification in Social and Health Care, Competence area of Care and Rehabilitation for Elderly People, Promotion of Oral Health
There is a significant change in the age pattern of the population in Finland. The relative proportion of the population over the age of 75 in the total population is growing faster than other age groups. Increasingly, the ageing population has its own teeth in its mouth. A healthy mouth and teeth have an effect on the general health, nutrition, as well as the ability to function of the elderly. Therefore, the maintenance of oral health in elderly people with impaired functioning is also important.
According to the latest Finnish studies, there is lack of mouth cleansing of elderly people covered by both home care and care services, and oral diseases are common Practical nurses are key in the daily implementation of oral hygiene for elderly people in need of help. The capabilities they gained in basic training in oral health promotions were to be established in this study.
The survey was targeted at teaching staff vocational qualification in health and social care from the field of expertise in care and rehabilitation for the elderly. The study examined the scope, content and assessment of oral health promotion instruction, and respondents' views on education development and deficiencies. The data was collected via electronic form in the spring 2020 and sent to 41 vocational institutions in Finland via email. The data was examined on an individual basis and the results were processed through a
statistical programme. Descriptive methods were used in the analysis of the data and open answers complemented the quantitative results obtained.
In the results of the study, the number of hours of oral health promotion in educational institutions was low in the range of 2 to 12 hours. About 60 % of the respondents thought the amount of oral health promotion instruction was too low. As a rule, teaching took place through lecture instruction, group instruction, online studies and on-the-job learning.
Only some colleges offered oral health professional to teach and there are little additional studies or elective studies on oral health promotion. The scope of oral health promotion studies and the demand of the target population of the profession does not seem to match even today in nursing and the need for educational development and additional education.
SISÄLTÖ
TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 5
TUTKIMUKSEN TARKOITUS ... 10
AINEISTO JA MENETELMÄT ... 11
TULOKSET ... 13
Yleistä ... 13
Vastaajan työnkuva ja koulutus ... 13
Opintojen laajuus, opetusmuodot ja -materiaalit ... 14
Opintojen riittävyys ja oppimisen arviointi ... 16
POHDINTA ... 17
YHTEENVETO ... 20
LÄHTEET ... 21
TUTKIMUKSEN TAUSTA
Yhteiskunnassamme on tapahtumassa väestön merkittävä ikärakenteen muutos, kun yli 75- vuotiaan väestön suhteellinen osuus koko väestöstä kasvaa muita ikäryhmiä nopeammin.
Yli 75-vuotiaita on Suomessa tällä hetkellä lähes 500 000 ja heistä noin 100 000 henkilöä tarvitsee yhteiskunnan järjestämiä hoivapalveluita; joko kunnan itse tuottamia tai
ostopalveluita yksityiseltä sektorilta (Tilastokeskus 2019).
Vuonna 2017 vanhuspalvelujen asiakkaista yli 50 000 oli kotihoidon asiakkaita ja reilut 40 000 ympärivuorokautisen hoivan asiakkaita. Vuoteen 2016 verrattuna kotihoidon
asiakkaiden määrä oli noussut yli 4000 asiakkaalla ja tehostetun palveluasumisen ympärivuorokautisessa hoidossa olevien määrä oli laskenut 700 asiakkaalla (Kehusmaa ym. 2018).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekisteriaineiston perusteella vuonna 2018
vanhuspalveluissa oli noin 45 000 työntekijää. Vaikka kotihoidon asiakkaita oli yli puolet kaikista hoivapalvelujen asiakkaista, hoitajista vähän yli kolmasosa työskenteli
kotihoidossa ja loput ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Hoitajien ja asiakkaiden suhde vanhuspalvelujen piirissä on epätasaisesti jakautunut, mikä on ymmärrettävää, koska ympärivuorokautisen hoivan asiakkaat ovat kunnoltaan ja terveydeltään
heikkokuntoisempia ja usein muistisairaita. Kotihoidon asiakkaiden määrä tulee
entisestään lisääntymään voimakkaasti, ja he ovat toimintakyvyltään ja terveydeltään yhä heikkokuntoisempia (Kehusmaa ym. 2018).
Suomessa ikääntyvän hoivasta ja huolenpidosta on määrätty vanhuspalvelulailla. Vastuu palveluiden tarjoamisesta on kunnilla. Kun iäkäs henkilö ei enää omatoimisesti pärjää kotona, hänen toimintakykynsä ja palvelujen tarpeensa pitää arvioida. Tämä tapahtuu yleensä kunnallisen sairaanhoitajan toimesta. Palvelujen tarve kirjataan
palvelusuunnitelmaan. Suunnitelmalla pyritään hoidon ja huolenpidon toteuttamiseen siten, että se edistää ja ylläpitää henkilön hyvinvointia ja terveyttä. Iäkkään henkilön
pitkäaikaiset sosiaali- ja terveyspalvelut pyritään ensisijaisesti järjestämään niin, että palvelut viedään henkilön kotiin. Palvelujen järjestäminen ensisijaisesti kotiin lisää
työvoiman tarvetta kotihoidon piirissä (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980).
Ikääntyvällä väestöllä on yhä useammin omat hampaat suussaan kohonneen elintason ja tietotason sekä hyvän terveydenhuollon myötä. Kuitenkin ikääntyneen väestön suussa on paljon ongelmia, kuten hampaiden reikiintymistä ja tulehduksia. Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa pitkäaikaisessa hoidossa olevista ikääntyneistä yli puolella oli suussaan omia hampaita, joista noin 80 prosentilla vähintään yhdessä hampaassa oli tulehdus.
Lisäksi proteesien hygienia oli puutteellista yli 40 % tapauksista (Gil-Montoya ym. 2015, Yoon ym. 2018).
Suomalaisessa Käypä hoito- suosituksessa otetaan kantaa myös ikääntyneiden suunterveyden edistämiseen karieksen hallinnan osalta hoiva- ja hoitopalveluissa.
Ikääntyneiden ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden, jotka eivät kykene itse huolehtimaan suunterveydestään, täytyy saada päivittäin tukea suun ja hampaiden puhdistamiseen ja monipuolisen, terveellisen ja säännöllisen ruokailun järjestämiseen (Käypä hoito -suositus: (Karies (hallinta). 2020).
Suomalaisen FinTerveys 2017 -tutkimuksen tulosten mukaan huolestuttavaa on
ikääntyvien hampaiden omahoito. Hampaita kahdesti päivässä harjaavien määrä yli 65- vuotiaista naisista oli noin 75 % ja miehistä vain noin 45 %. Vuoteen 2011 verrattuna hampaita kahdesti harjaavien määrä on myös pysynyt lähes samana, vaikka omien
hampaiden määrä suussa on suhteellisesti lisääntynyt. Tutkimuksesta kävi ilmi myös, että yli 65-vuotiaiden koettu suunterveys oli huonontunut vuosien 2011–2017 välillä noin 10 prosenttiyksikköä sekä miesten että naisten osalta. Myös muissa ikäluokissa kehitys on ollut yhtä huolestuttavaa (Koskinen ym. 2012, Koponen ym. 2018).
Suunterveydestä huolehtiminen ikääntyvän henkilön kanssa yhteistyössä ylläpitää
laadukasta arkea. Terveellä suulla ja hampailla on vaikutusta ikääntyneen yleisterveyteen, ravitsemukseen sekä sosiaalisiin tapahtumiin. Kuitenkin toimintakyvyn ja terveyden heiketessä suunterveydestä huolehtiminen saattaa vaikeutua ja iäkkäät tarvitsevat
säännöllistä apua suun puhtaudesta huolehtimiseen. Suomalaisissa tutkimuksissa todetaan, että yli 75-vuotiaiden kotona asuvien iäkkäiden suuhygieniaan voidaan saada parannusta neuvonnalla ja yksilöllisellä omahoidon suunnitelmalla. Vaikka parannusta suun
hoitotottumuksiin saadaankin ja plakkisten hampaiden määrää saatiin tutkimusryhmissä vähenemään, jäännösplakkisten hampaiden määrä oli silti korkea (Komulainen ym. 2012, Nihtilä ym. 2017).
Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että hoivapalveluiden työntekijöillä on jonkin verran tietoa suunterveyden edistämisestä ja se koettiin osaksi työnkuvaa. Kuitenkin hammaslääketieteellinen näkökulma ja hoitohenkilökunnan kyky tunnistaa suunterveyden ongelmat kaipaavat lisää koulutusta. (Hirviniemi ym. 2018, Pihlajamäki ym. 2016).
Haasteita voi esiintyä esimerkiksi muistisairaiden potilaiden suun hoidossa potilaiden vastustellessa hoitoa (Hoben ym. 2017). Kansainvälisestikin on havaittu iäkkäiden suun hoidossa vastaavia ongelmia kuin Suomessa. Belgiassa tehdyssä tutkimuksessa
sairaanhoitajien tieto ja taidot suunterveyden edistämisessä arvioitiin puutteellisiksi.
Hoitokotien asukkaiden suunterveydestä huolehtimisen ongelmiksi nousivat muun muassa itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, asukkaiden suunterveyden ja hoidon tarpeiden arvioiminen sekä henkilökunnan ja työajan riittämättömyys (De Visschere ym. 2015, Hirviniemi ym. 2018, Hoben ym. 2017, Pihlajamäki ym. 2016).
Tutkimustieto hoivapalveluiden piirissä olevien iäkkäiden suunterveyden ongelmista ja puutteellisesta suun puhdistuksesta antaa aihetta perehtyä lähihoitajakoulutuksen suunterveyden edistämisen opintojen sisältöön. Suomessa 2018 toteutettu tutkimus tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon asukkaiden suunterveyden tilanteesta kertoi, että tutkittavilta henkilöiltä löytyi runsaasti kariesta ja lähes kaikki hampaat olivat bakteeripeitteen, eli plakin peittämät. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yli puolet asiakkaista oli täysin ulkopuolisen henkilön avun varassa suun ja hampaiden
puhdistamisessa. Hoitajan taidot kyetä tunnistamaan suun terveyden edistämisen tarpeet ovat tärkeitä ikääntyneen elämänlaadun ja terveyden ylläpitämiseksi. Säännölliset suun tutkimukset ja hammashoito pitäisi kuulua jokaisen ikääntyneen hoitokokonaisuuteen, suun ongelmien havaitsemiseksi (Hiltunen K ym. 2020).
Lähihoitajakoulutuksessa suunterveyden edistämiseen kuuluu asiakkaiden suun
puhdistaminen tai puhdistamisen ohjaus. Hoivapalveluiden asiakas voi olla kotona asuva suhteellisen toimintakykyinen iäkäs, täysin vuodepotilas, lievästi tai vaikeasti muistisairas tai jotain siltä väliltä. Hoitajan täytyy siis osata kohdata hyvin erilaisia suun puhdistamisen tarpeita. Myös suut ovat erilaisia. On asiakkaita, joilla on omat hampaat ja
toimintakykyinen purenta, keinojuuria, siltoja, paljon paikkoja ja osaproteesit tai kokonaan hampaaton suu, ja kokoproteesit. Asiakkaat voivat tarvita joko suun omahoidon ohjausta, osittaista avustusta tai kokonaisvaltaisesti apua suun hoitoon (Opetushallitus 2018).
Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutusta vuonna 2017 annettiin 46 eri
ammatillisessa oppilaitoksessa. Tutkinnon perusteet määrittelee opetushallitus. 1.8.2019 voimaan tulleen määräyksen mukaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon
tutkintonimikkeet ovat lähihoitaja tai perustason ensihoitaja. Koulutuksen sisältö on 180 osaamispistettä (osp), joka muodostuu kaikille yhteisistä perusopinnoista (35 osp) sekä ammatillisen tutkinnon osasta (145 osp). Ammatillisen tutkinnon osa sisältää kahdeksan eri osaamisalaa, joista yksi on ikääntyneiden hoidon ja kuntoutumisen osaamisala. Tämä sisältää neljä pakollista opintokokonaisuutta: kasvun ja osallisuuden edistäminen (25 osp), hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen (30 osp), kotihoidossa toimiminen (40 osp) sekä ikääntyvien osallisuuden edistäminen (35 osp). Lisäksi on valittavissa 15 osp valinnaisia tutkinnon osia (Opetushallitus 2018, Opetushallituksen tilastopalvelu 2018).
Oppilaitoksissa tapahtuvan lähiopetuksen lisäksi iso osa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon osaamisesta tulee kuitenkin harjoittelun kautta sosiaali- ja terveysalan palveluyksiköissä. Suunterveydenhuolto on vain pieni osa harjoittelun kokonaisuudesta ja opittavat taidot voivat jakaantua epätasaisesti eri opiskelijoiden kesken. Myös ohjaavan henkilöstön vaikutus juuri suunterveyden ylläpitämiseen on merkittävässä roolissa opintojen sisäistämisessä (Marttila 2018).
Sosiaali- ja terveysalan opettajien koulutustausta on määritelty asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Opettajana voi toimia ammatillisessa oppilaitoksessa sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa henkilö, jolla on ammatillinen korkeakoulututkinto tai ammatillinen ylempi korkeakoulututkinto ja oikeus harjoittaa terveydenhuollon tai
sosiaalihuollon ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Tämän lisäksi vaaditaan 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset pedagogiset opinnot ja 3–5 vuoden kokemus vastaavista sosiaali- ja terveys alan tehtävistä, riippuen ammatillisen korkeakoulun taustasta (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 1998/986).
Lettojärvi 2018 on tutkimuksessaan todennut, että opettajien rooli on monimuotoinen toisen asteen koulutuksessa. Opettajien näkemykset omasta ammatillisesta osaamisestaan ja sen kehittämisestä jakaantuvat eri osioihin. Opettajat kokevat olevansa laaja-alaisia
hoitotyön ohjaajia ja oma ammatillinen substanssiosaaminen koetaan tärkeänä
valmistaessa opiskelijoita hallitsemaan ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin (Lettojärvi, 2018).
TUTKIMUKSEN TARKOITUS
Tämän kyselytutkimuksen tarkoitus oli selvittää sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ikääntyneiden hoidon ja kuntoutumisen osaamisalan opiskelijoiden suunterveyden
edistämisen opetuksen opetusmuodot, sisältö, laajuus ja kuinka suunterveyden edistämisen opintoja arvioidaan.
Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa suunterveydenhuollon ammattilaisille arvokasta tietoa lähihoitajien osaamisen lähtökohdista iäkkäiden suunterveyden edistämisessä.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin vastaajilta lähihoitajien nykyopetuksen kokemuksia puutteista ja kehittämistarpeista.
AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimus kohdennettiin opetushallituksen tilastopalvelusta kerättyihin ammatillisen koulutuksen oppilaitoksiin, joiden valinnassa käytettiin seuraavia suodattimia:
tilastointivuosi 2017, koulutuksen tavoitteena koko tutkinnon suorittaminen,
järjestämistapana opetussuunnitelmaperusteinen koulutus/tutkinto, tutkintotyyppinä
ammatillinen tutkinto, koulutusnimike sosiaali- ja terveysalan perustutkinto (lähihoitaja) ja koulutuskielenä suomi (Opetushallituksen tilastopalvelu 2019). Näiden oppilaitosten joukosta valittiin vielä oppilaitokset, joiden opetussuunnitelmaan sisältyi aikaisempien kriteerien lisäksi ikääntyneiden hoidon ja kuntoutumisen osaamisalan opintoja.
Peruskriteerien täyttämiä oppilaitoksia oli yhteensä 41 kappaletta. Yhteystiedot kerättiin oppilaitosten internetsivuilta.
Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Vastaajien taustatietoina kerättiin ammatillisen oppilaitoksen nimi ja vastaajan työnkuva oppilaitoksessa (vastuuopettaja, tuntiopettaja tai jokin muu, mikä). Suunterveyden edistämisen opintojen opetuksesta vastaavan henkilön koulutustausta kysyttiin myös.
Suunterveyden edistämisen opetuksesta kysyttiin opetuksen tuntimäärä, opetusmuodot (luento-opetus, vertaisopetus, ryhmäopetus, itsenäiset verkko-opinnot ja työssäoppiminen), sekä onko opiskelijalla mahdollisuus lisäopintoihin esimerkiksi valinnaisinten opintojen muodossa. Opetusmateriaalista kysyttiin, onko opinnoissa käytössä oppikirja ja mikä kirja kyseessä ja muun opetusmateriaalin muodot (vastaavan opettajan tekemä materiaali, vertaisopetuksessa tehty materiaali, suun hoidon osaamisalan opettajan tekemä materiaali, moniammatillisesti koottu materiaali, jokin muu, mikä).
Lisäksi pyydettiin vastaajan arviota suunterveyden edistämisen opintojen riittävyydestä (sopivasti, liian vähän, liian paljon) sekä oppimisen arvioinnista, arvioidaanko
suunterveyden oppimista opetuksen ja työssäoppimisen aikana ja kuinka sitä arvioidaan.
Lopuksi pyydettiin muuta palautetta suunterveyden edistämisestä ikääntyneen hoivan ja kuntoutumisen osaamisalalla ja onko vastaajien mielestä opintoihin kiinnostusta tuoda hammaslääketieteellistä yhteistyötä.
Kyselylomake pilotoitiin syksyllä 2019 Savon ammattiopiston kanssa. Muutoksia virtuaalilomakkeeseen ei tehty pilotoinnin jälkeen ja pilottivastaukset otettiin mukaan tuloksiin. Varsinainen tutkimus toteutettiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2020.
Tutkimuksen kohdeorganisaatioiden (n=41) opinto-ohjaajille, koulutusohjaajille, toimialapäälliköille tai muulle opetushenkilökunnan jäsenelle. Kyselylomake lähetettiin sähköpostilla yhteensä 84 henkilölle 1.4.2020 ja heitä pyydettiin välittämään kysely eteenpäin ikääntyneiden hoivan ja kuntoutumisen osaamisalan opetushenkilökunnalle.
Muistutussähköposti lähettiin 13.5.2020 yhdeksään opintoyksikköön, mistä ei ollut tullut vastausta tai ilmoitettu viestin välittämisestä eteenpäin.
Aineiston analysoinnissa käytettiin kuvailevia menetelmiä (määriä, prosenttiosuuksia ja keskiarvoja). Avoimet vastaukset täydensivät saatuja kvantitatiivisia tuloksia.
TULOKSET
Yleistä
Vastauksia saatiin 17 organisaatiosta ja vastaajia oli yhteensä 25, joista yhden henkilön vastaus poistettiin kyselytutkimuksen kohteen väärinymmärryksen vuoksi.
Sosiaali- ja terveysalan perusopintojen suunterveyden edistämisen opintojen
kokonaistuntimäärä ikääntyneiden hoivan ja huolenpidon osaamisalalla vaihteli kahdesta tunnista yli kahteentoista tuntiin. Suunterveyden edistämisen opetus koostui luento- opinnoista, ryhmäopinnoista sekä työssäoppimisesta. Valinnaisia opintoja aiheesta oli tarjolla vain vähän.
Yli puolet vastaajista koki, että suunterveyden opetusta on liian vähän ikääntyneiden hoidon ja kuntoutuksen osaamisalalla. Loput vastaajista piti suunterveyden edistämisen opintojen määrää sopivana.
Vastaajan työnkuva ja koulutus
Vastauksia saatiin ikääntyneiden hoidon ja kuntoutumisen suunterveyden edistämisen opetuksen vastuuopettajilta, tuntiopettajilta, ammatillisten aineiden vastuuopettajilta, lehtoreilta, tuutoropettajalta sekä koulutusjohtajalta.
Vastaajista 80 %, n=19, oli suunterveyden edistämisen opintojen vastuuopettajia tai tuntiopettajia tai näiden yhdistelmä. Ammatillisten aineiden opettajaksi itsensä oli ilmoittanut kaksi vastaajaa.
Suurimmalla osalla suunterveyden edistämisen opinnoista vastaavien peruskoulutustaustana oli sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan
ammattikorkeakoulututkinto (n=19). Vastaajista puolella oli myös ylempi
korkeakoulututkinto. Kolmella suunterveyden edistämisen vastaavalla opettajalla oli suuhygienistin koulutus. Lisäksi opettajina toimi suunhoidon osaamisalan opettajia tai
hammashoitajan työtehtävissä aikaisemmin työskennelleitä sairaanhoitajia. Opetuksen tukena käytettiin myös suunhoidon osaamisalan (hammashoitaja) opiskelijoita.
Opintojen laajuus, opetusmuodot ja -materiaalit
Suunterveyden edistämisen opetuksen määrä eri yksiköissä vaihteli. Lähes puolet vastaajista kertoi, että opetusta oli kuusi tuntia tai vähemmän. Kuvaaja 1.
Kuvaaja 1. Suunterveyden edistämisen opintojen tuntimäärä koulutuksen aikana
Yleisin opetusmuoto oli luento-opetuksen, ryhmäopetuksen ja työssäoppimisen yhdistelmä (n=7). Kolme vastaajaa ilmoitti, että oli vain pelkkää luento-opetusta. Muissa vastauksissa kerrottiin seuraavien opetusmuotojen erilaisista yhdistelmistä: luennot, verkko-opinnot, ryhmäopetus, simulaatiotyöskentely, työssäoppiminen, opintokäynti hammashoitolassa ja suuhygienistin työn seuraaminen.
Opetusmateriaaleina käytettiin yleisimmin eri opettajien tekemiä materiaaleja.
Alle puolet vastanneista (n=10) ilmoitti, että suunterveyden opetuksessa oli käytössä oppikirja, joko yksi tai useampi. Kaikki oppikirjat olivat sosiaali- ja terveysalan
0 2 4 6 8 10 12
2-6 h 7-12 h yli 12 h vaihtelee
Vastauksia
peruskoulutuksen opintokokonaisuuksia tukevia ja opetussuunnitelmaperusteisia (Kuvaaja 2).
Kuvaaja 2. Suunterveyden edistämisen opintomateriaali
Lähes kaikki vastaajat (n=20) kertoivat, että suunterveyden edistämisestä ei ole yleisesti mahdollista saada lisäopetusta, mutta neljässä vastauksessa tarkennettiin myös, että vaikka oppilaitoksessa ei ole valittavissa lisäopintoja, lisää voi oppia oman kiinnostuksensa ja työssäoppimisen kautta. Muissa oppilaitoksissa oli mahdollisuus valita suunterveyden edistämistä valinnaisiin opintoihin, verkko-opintoina tai muina lisäopintoina.
0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5
Vastauksia 9 Vastauksia 4 Vastauksia 3 Vastauksia 3 Vastauksia 1 Vastauksia 1 Vastauksia 1 Vastauksia 1 Vastauksia 1
Vastaavan opettajan tekemä materiaali Suunhoidon opettajan tekemä materiaali Moniammatillisesti koottu materiaali Suuhygienistin tekemä materiaali Oppikirjan materiali
Sairaanhoidon ja hoitotyön opintojaksoihin liittyvä opettajan tekemä materiaali
Opintojen riittävyys ja oppimisen arviointi
Vastanneista yli puolet (n=14) arvioi, että suunterveyden edistämisen opintoja
ikääntyneiden hoidon ja kuntoutumisen osaamisalalla on liian vähän. Sopivana määränä opintoja piti yhdeksän vastaajaa ja yksi vastaaja ei osannut sanoa. Yksikään vastaajista ei arvioinut opetusta olevan liikaa.
Suunterveyden edistämisen oppimista arvioidaan työssäoppimisen sekä opetuksen aikana.
Vastaajista suurin osa (n=19) kertoi, että suunterveyden oppimista arvioidaan erikseen.
Avoimena jatkokysymyksenä tiedusteltiin, kuinka oppimista arvioidaan. Oppimisen arviointi tapahtuu opetuksessa ja/ tai työssäoppimisen aikana näyttökokeen eli oman osaamisen näyttämisellä. Näytöt arvioidaan tutkinnon arviointiperusteiden mukaan. Osa vastaajista oli tarkentanut, että suunterveyden edistämistä arvioidaan arviointikriteerien mukaisesti, usein osana kokonaisvaltaista kotihoitoa.
POHDINTA
Tutkimukseen saatiin vastauksia valtakunnallisesti 17 eri oppilaitoksesta, jotka tarjosivat suomenkielistä, sosiaali- ja terveysalan perusopetuksen ikääntyneiden hoidon ja
kuntoutuksen osaamisalan koulutusta. Näistä oppilaitoksista saatiin yhteensä 24 vastausta.
Sosiaali- ja terveysalan tämänkaltaisen perusopetuksen sisällöstä, laajuudesta ja oppimisen arvioimisesta ei löydy aikaisemmin tehtyä tutkimusta Ikääntyvien hoidon ja kuntoutumisen osaamisalalta, joten tutkimuksen tuloksia voidaan pitää uutena tietona.
Vastaajia kyselyyn saatiin laajasti eri puolelta Suomea, kaikkiaan 14 maakunnan alueelta.
Tutkimuksen tulosten voitaneen arvioida kuvaavan sosiaali- ja terveysalan ikääntyneiden hoivan ja kuntoutuksen osaamisalan opintojen sisältöä sekä laajuutta yleisesti Suomessa suunterveyden edistämisen osalta.
Suunterveyden edistäminen kuuluu osaamisalan pakollisiin opintokokonaisuuksiin ja opintojen kokonaistuntimäärä vaihteli eri ammatillisten koululaitosten välillä. Vastaajista enemmistön mielestä opintojen määrä olisi voinut olla myös nykyistä tuntimäärää
suurempi. Eri opetustavoista luento-opetusta, ryhmäopetusta ja verkko-opintoja on helppo tarkastella ja kehittää. Sen sijaan harjoittelun aikana opetuksessa voi esiintyä haasteita ja opiskelijat voivat joutua eriarvoiseen asemaan suunhoidon opetuksessa, niin potilaasta, ohjaustilanteesta ja ohjaajan tietotaidosta johtuvista syistä.Suunterveyden edistämisen opintojen tuntimäärät ovat suhteellisen pieniä siihen verraten, kuinka vaativaa suunhoito voi olla erilaisissa lähihoitajan työympäristöissä.
Yhä useammalla ikääntyvällä on omat hampaat suussa ja hampaiden pesu on
haasteellisempaa kuin esimerkiksi kokoproteesien puhdistus. Kotihoidossa työskenteleville tehdyssä kyselytutkimuksessa noin puolet vastaajista puhdisti asiakkaan hampaat tai muistutti hampaiden puhdistamisesta päivittäin tai joitakin kertoja viikossa. Kotihoidon henkilökunta ja kotihoidossa toimivat lähihoitajat tarvitsisivat enemmän tietoa suun omahoidon ohjauksesta ja ikääntyneiden suun hoidon erityistarpeista. Erityisesti hammasvälien puhdistaminen sekä kuivan suun tai suun kivun hoito ovat koulutuksen tarpeita (Salmi ym. 2018).
Opinnäytteessään ikäihmisen suunhoidosta Evshik kumppaneineen toteaa (2015), että lisäkoulutuksen tarve on selkeä ja koulutuksessa suun hoidon opetussisällön painottaminen on tärkeää. Myös suunhoidon kokemuksia lähihoitajien työssä kerännyt tutkimus puoltaa lisäkoulutuksen ja ajankohtaisen tiedon viemistä työpaikoille (Hirviniemi ym. 2018).
Nämä tutkimukset yhdistettyinä tässä tutkimuksessa ilmoitettuihin vähäisiin
opetustuntimääriin puoltavat sitä, että suunterveyden edistämisen opintojen laajuus ja ammatin kohderyhmän vaativuus ei näytä täsmäävän vielä nykypäivän hoitotyössä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että vain osalla suunterveyden edistämisen opettajista on hammaslääketieteellistä kokemusta tai suuhygienistin ammattikorkeakoulututkinto.
Kokemusta ikääntyneiden suunterveyden edistämisestä voidaan pitää tarpeellisena ominaisuutena aihetta opettavalle henkilölle. Suunterveyden edistämisen opetus voisi hyötyä niissä koulutusohjelmissa, missä opettajalla ei ole suunterveyden edistämisen ammattitutkintoa, yhteistyöstä suunterveyden yksikön, ammatillisen koulutuksen tai ammattikorkeakoulun kanssa.
Vapaissa kommenteissa otettiin kantaa suunterveyden edistämisen opetukseen, arviointiin sekä siihen, kuinka suunterveyden edistäminen näkyy ikääntyneiden hoidon ja
kuntoutumisen osaamisalan opiskelijoiden työpaikoilla, hoivakodeissa sekä kotihoidossa.
Kommenteissa kerrottiin esimerkiksi, että opiskelijan oppimisen arviointi ei kohtaa nykyistä työelämää: ” ei vastaa opetettua koska työelämä ei ota suun hoitoa tosissaan”.
Oppilaitoksessa opittua suunterveyden edistämistä voi olla haastava tuoda osaksi
hoitotyötä, varsinkin jos siihen ei erityisesti kiinnitetä huomioita työpaikalla tai siihen ei kannusteta.
Ulkopuolinen luennoitsijan tarve nostettiin esille. Suunterveyden edistämisen opinnoissa olisi tärkeä tehdä yhteistyötä suunterveyden ammattilaisen kanssa. Suunterveys vaikuttaa ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon ja siksi hoitotyössä huomioitava asiaa hyvinvointia lisäämässä. Osa oppilaitoksista ilmoitti, että suunterveyden edistämistä opettaa suuhygienistin koulutuksen saanut henkilö. Oppilaitoksissa, jossa ei ole saatavilla erikseen suunterveyden edistämisen ammattilaista, voisi esimerkiksi
suuhygienistitaustainen luennoitsija tai suugeriatrian erikoispätevyyden omaava tai muuten iäkkäiden hoitoon perehtynyt hammaslääkäri olla hyvä henkilö tuomaan koulutukseen alakohtaisempaa tietoa suunterveydestä ja sen merkityksestä. Luento voitaisiin toteuttaa
esimerkiksi videotallenteena tai etäluentona. Lisäksi yhteistyö oman alueen
suunterveydenhuollon kanssa nostettiin esille ja yhteistyöstä oltiin erittäin kiinnostuneita.
Tämä yhteistyön ajatus ei varmaan käytännössä ole vaikea toteuttaa.
Kommenteissa nousi myös esille lisätiedon tarve suunterveyden yhteyksistä yleissairauksiin, lääkityksiin, ravitsemukseen, toimintakykyyn ja kuinka nämä huomioitavat asiat vaikuttavat toisiinsa. Tutkimuksen kommenttien perusteella hoitokäytäntöjen uudistaminen suunterveyden edistämisen kohdalta on ajankohtaista.
Suunhoidon oppaita ja selkeitä, näyttöön perustuvaa suunterveyden ylläpitämisen opetusmateriaaleja kaivataan ikääntyneiden hoivan ja kuntoutuksen eri yksikköihin.
Selkeitä hoito-oppaita voitaisiin toteuttaa esimerkiksi opinnäytetöinä, kuten Linnus ym.
(2019) on koonnut Ikääntyneen muistisairaan suunterveyden edistämisestä.
YHTEENVETO
Suunterveyden edistämisen tuntimäärä oppilaitoksissa oli pääosin vähäinen. Vastaajista noin 60 % piti suunterveyden edistämisen opetuksen määrää liian vähäisenä ja noin 40 % riittävänä, kukaan ei arvioinut suunterveyden edistämistä olevan liikaa. Pääsääntöisesti opetusmuodot vaihtelivat monimuotoisesti luento-opetuksen, ryhmäopetuksen, verkko- opintojen ja työssäoppimisen avulla. Vain osassa oppilaitoksista oli tarjolla suunterveyden ammattilainen opettamassa ja suunterveyden edistämisestä ei juurikaan ole lisäopintoja tai valinnaisia opintoja.
Opetuksen kehittämisideoista yleisimpiä olivat suunterveydenhuollon ammattihenkilön mukaan ottaminen opetukseen sekä tuntimäärän ja harjoitteiden lisääminen opintoihin.
Vaikkakin suunhoidon edistämisen opintoja pystyttäisiin kehittämään nykyisen koulutuksen aikana kohtaamaan yhä erilaisempia tarpeita suunhoidon osalta, tarvitaan myös lisäkoulutusta jo koulutetuille lähihoitajille. Potilaan itsemääräämisoikeus, ongelmat iäkkään suun puhdistamisessa, hammashoidon aikatauluttaminen vuorokausirytmiin sopivaksi ja lisääminen hoitotraditioon tarvitsee tukea ja hyväksyntää myös laajemmalti terveydenhuollossa, mutta avainasemassa ovat käytännön hoitotyötä tekevät lähihoitajat.
Tutkimuksen aineisto antaa meille valtakunnallisesti viitteitä lähihoitajan suunterveyden edistämisen opinnoista ikääntyvän hoidon ja kuntoutuksen osaamisalalta. Aihetta voisi tutkia eteenpäin perehtymällä opintojen sisältöön ja käytäntöön tarkemmin.
LÄHTEET
Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. 28.12.2017/1150. (Luettu 14.10.2020). www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986#L5
De Visschere L, de Baat C, De Meyer L, van der Putten G, Peeters B, Söderfelt B,
Vanobbergen J. The integration of oral health care into day-to-day care in nursing homes: a qualitative study. Gerodontology 2015; 32(2): 115–122.
Evshik E, Ström-Lohi U, Takkinen L. Ikäihmisen suunhoito - koulutustilaisuudet hoitotyönopiskelijoille. Opinnäytetyö. Saimaan ammattikorkeakoulu. 2015.
Gil-Montoya JA, de Mello AL, Barrios R, Gonzalez-Moles MA, Bravo M. Oral health in the elderly patient and its impact on general well-being: a nonsystematic review. Clinical Interventions in Aging 2015; 10: 461–467
Hiltunen K, Julkunen L, Vesa T, Saarela R, Mäntylä P. Asukkaiden suunterveys iäkkäiden pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa Helsingissä. Sosiaali- ja terveystoimialan tutkimuksia ja raportteja. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala. (Luettu 4.3.
2021). www.hel.fi/static/sote/julkaisut/asukkaiden-suunterveys-iakkaiden-pitkaaikaisessa- ymparivuorokautisessa-hoidossa.pdf
Hirviniemi H, Majaneva H, Sainio I. Lähihoitajien kokemuksia ikääntyneiden
suunhoidosta hoivapalvelussa. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2018.
Hoben M, Clarke A, Huynh KT, Kobagi N, Kent A, Hu H, Pereira RAC, Xiong T, Yu K, Xiang H, Yoon MN. 2017. Barriers and facilitators in providing oral care to nursing home residents, from the perspective of care aides: A systematic review and meta-analysis.
International Journal of Nursing Studies 2017; 73: 34–51.
Kehusmaa S, Alastalo H, Hammar T, Luoma M. Kolmasosa vanhuspalvelujen
henkilöstöstä työskentelee kotihoidossa – asiakkaista kotihoidossa on yli puolet. Julkari.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-232-1
Komulainen K, Ylöstalo P, Syrjälä A-M, Ruoppi P, Knuuttila M, Sulkava R, Hartikainen S. Oral health intervention among community-dwelling older people: a randomised 2-year intervention study. Gerodontology 2015; 32(1): 62–72
Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Jääskeläinen T, Koskela T, Koskinen S. FinTerveys -tutkimuksen perustulokset 2019. www.terveytemme.fi/finterveys
Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2012. Julkari. www.julkari.fi/handle/10024/90832
Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Julkari. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121450858
Käypä hoito -suositus, Karies (hallinta), Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä 2020. www.kaypahoito.fi Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja
terveyspalveluista. 28.12.2012/980. (Luettu 4.5.2019).
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980
Lettojärvi H. Toisen asteen terveysalan opettajien näkemyksiä ammatillisesta osaamisestaan. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto 2018.
Linnus H, Zadura P. Ikääntyneen muistisairaan suun terveyden edistäminen. Opinnäytetyö.
Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019.
Marttila A. Narratiivinen tutkimus lähihoitajien ohjauskokemuksista työssäoppimisen jaksoilta. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto 2018.
Nihtilä A, Tuuliainen E, Komulainen K, Autonen-Honkonen K, Nykänen I, Hartikainen S, Ahonen R, Tiihonen M, Suominen A L. Preventive oral health intervention among. old home care clients. Age and Ageing 2017; 46(5): 846–851.
Opetushallituksen tilastopalvelu. Verkkosivun raportti. (Luettu 15.7.2019).
https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-
fi/Raportit/Ammatillinen%20koulutus%20-%20opiskelijat%20-
%20koulutuksen%20j%C3%A4rjest%C3%A4j%C3%A4.xlsb
Pihlajamäki T, Syrjälä AM, Laitala ML, Pesonen P, Virtanen JI. Oral health care-related beliefs among Finnish geriatric home care nurses. International Journal of Dental Hygiene 2016; 14(4): 289–294.
Salmi R, Tolvanen M, Suhonen R, Lahti S, Närhi T. Knowledge, perceived skills and activities of nursing staff to support oral home care among older domiciliary care clients.
Scandinavian Journal of Caring Sciences 2018; 32(4): 1342–1347.
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet. Opetushallitus. (Luettu 4.5.2019).
https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/6212909
Tilastokeskus. Väestön ikärakenne 31.12.2019. Verkkosivu. (Päivitetty: 28.4.2020.) www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#v%C3%A4est%C3%B6nik%C3%A4 rakenne31.12.
Yoon MN, Ickert C, Slaughter SE, Lengyel C, Carrier N, Keller H. Oral health status of long-term care residents in Canada: Results of a national cross-sectional study.
Gerodontology 2018; 35(4): 359–364.
