Subjektiivisen elementin merkityksestä J. G. Granön maantieteellisessä ajattelussa näkymä

Subjektiivisen elementin merkityksestä J. G. Granön maantieteellisessä ajattelussa

^I

ANSSI PAASI

Maantieteen laitos, J oensuun korkeakoulu

Tänä

vuonna

tulee

kuluneeksi 100 vuotta suomalaisen maantieteen tunnetuimman me- todologin, professori Johannes Gabriel Gra- nön (1882-1956) syntymästä. Vaikka Granön tieteellinen

ura oli

monipuolinen, erityisesti hänen elämäntyötään maantieteen metodolo-

gina

voidaan

pitää

merkittävänä.2 Hilden (1956) totesikin muistosanoissaan, että Granö

pohti

maantieteen olemusta

ja

tehtäviä sy- vällisemmin

kuin

kukaan toinen pohjoismai-

nen tutkija (vrt.

myös

Kant

1956). Granö syntetisoi tärkeimmät ajatuÌ<sensa maantie- teestä 1920-luvulla

ja

hänen metodologinen pääteoksensa >Puhdas maantiede> ilmestyi saksaksi vuonna 1929

ja

seuraavana vuonna suomeksi, tekijän ollessa tällöin lâhes 50-vuo- tias (ks. Kildema 19?2). Kuitenkin

jo

Granön varhaisemmissa metodologisissa kirjoituksissa

Paasi,, Anssí (1982). Subjektiivisen elementin merkityksestä J. G. Granön maantieteellisessä ajattelussa (The role of the subjective element in J. G.

Granö's geographical thought). Terra 94..2, pp. 140-1b6. English summary.

J. G. Granö (1882-1956) is undoubtedly the most famous methodologist in Finnish geography. In recent years geographers have again star.ted to analyse his ideas, assigning him not to the German tradition of ^geography but to modern perceptual or behavioural geography. In this field Granö is regarded as a pioneer. The aim of this article is to examine the possible connections between modern behavioural geography and Granõ,s geography

by ^analyzing the role of subjectivity in his ^geography as the sublective element in the man-environment relationship forms the methodoìogical core of behavioural geography. Granö's attitude toward the sutrjective e1e-

ment in the research process generally, hÍs views on the relationship between science and art, and the division of labour between geography and sociology are examined. Moreover, Granö,s general theoretical appioách is analysed.

Anssí Paasi, Department of Geography, University of Joensuu, Box 111.

SF-80101 Joensuu 10, Finland.

1 Artikkeli muodostaa osan kirjoittajan laajem- masta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan subjek- tiivisen elementin tematisoitumista ihmistieteelli- sesti orientoituneessa maantieteessä (ks. Paasi 1982).

2 Olavi Granö (1979; 1982 b; ks. myös Hilden

1956 b; Kant 1956; Kildema 1972) on luonnehtinut J. G. Granön elämänvaiheita ja elämäntyötä. Hä- nen ensiksi mainitussa artikkelissaan tarkastel- laan myös J. G. Granön maantieteeÌlisiä ajatuksÍa sekä metodologian että käytännön sovellutusten näkökulmasta.

1920-luvulla näkyy hänen monipuolinen lu- keneisuutensa maantieteen

alalta ja

erityi- sesti saksalaisen maantieteen metodologisen

tutkimuksen tuntemus (ks.

Jessen 1g36;

Hartshorne 1939; Schramke

lg75;

Tuomi 1977). Eräinä Granön edelläkävijöinä maan- tieteessä mainittakoon mm. saksalaiset .FIeút-

ner ja Banse, ranskalainen Vidal de la Blache

ja

espanjalainen del ViLLar (ks. Granö 1920:

26,

vrt.

O. Granö 1963). Granö arvosti erityi-

sesti

Hettneriä, todeten

mm. kerran,

että

Hettnerin

maantieteellis-metodologiset

kir- joitukset ovat

^parasta

mitä on

kirjoitettu (Granö 1920).

19?O-luvun loppupuolella J. G. Granön aja- tukset ovat nousseet maantieteessä uudelleen esille. Tä11ä kertaa huomion kohteena eivät niinkään

ole

olleet Granön ajatukset oman aikansa maantieteellisten ajatusten ^joukossa vaan tämän päivän maantieteessä varsin ^kes- keisen ^b ehaaior aalisen lähe stE mistau cm erää-

nä

mahdollisena

edeltäjänä.

Suomalaisen maantieteen oppihistorian

kannalta

onkin mielenkiintoista,

että

norjalainen Holt-Jen- sen (1980:71) toteaa maantieteen erilaisten lähestymistapojen historiaa pohtiessaan, että J. G. Granö olisi

pyrkinyt

>puhtaassa maan- tieteessään> behauiori.stiseen lähestymista-

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

TERRA 94:2, 1982

pøan

ja

että häntä voitaisiin tavallaan pitää yhtenã behavioraalisen maantieteen pionee- reistä. Mead (1977:3?0) puolestaan katsoo,

että Granön

>puhtaassa maantieteessään>

esittâmä (ja jäljempänä tarkasteltava) lähtö- úiede sisältää nykyisen behavioraalisen maan- tieteen >ituja>. Van der Vaart (1975) on niin- ikään todennut yhteyden Granön ajattelun ja perseptiomaantieteen

välillä. Myös

Olavi Granö (1979; ks. myös 1981) on todennut

vii-

me aikaisen pyrkimyksen pitää J. G. Granötä

ns.

perseptuaalisen maantieteen edeltäjänä.

Edelleen

Tuomi

(1978)

on

todennut, että

>Puhdas maantiede> olisi sisältänyt mahdolli- sesti jopa fenomenologisen kysymvksenaset- telun henkeä. Esitettyjä näkemyksiä ei vali- tettavasti ole spesifioitu tarkemmin

ja

näin

jää J.

G. Granön ajatusten

ja

behavioraali- sen maantieteen välinen suhde selvittämättä.

Behavioraalisen maantieteen historian

ja

_eri-

tyisesti

suomalaisen maantieteen oppihisto-

rian

kannalta

on

kuitenkin mielenkiintoista tarkastella tätä kysymystä syvällisemmin. Tä-

män

tutkimuksen päämäâränä

on

selvittää

tätä

ongelmakenttää. Tarkastelu aloitetaan behavioraalisen maantieteen Iuonteen ylei- sellä analyysillä, jonka jälkeen tarkastellaan Granön maantieteellistâ

ajattelua.

Lopuksi pohditaan Granön ajattelun

ja

behavioraali- sen maantieteen piirissä esitettyjen ajatusten suhdetta.

B ehauior aalisen maøntiete en Lähtökohdista

Moderni

behavioraalinen maantiede on luonteeltaan zhmistiedettø sisältäen yhteis- kuntatieteiden

ja

humanististen tieteiden ai-

neksia.

Behavioraaliselle maantieteelle on Luonteenomaista voimakas p o ikkitiet ^e ellisE ^g s.

Tutkimuksissa tarkastellaan yleensä maan- tieteen näkökulmasta ongelmakenttiä, joita tutkitaan osittain mm. Empäristöpsykologian

ja

Empäristösosiologian

piirissá (ks.

^paasi

1 982).

Behavioraalisen maantieteen,

tai

ehkä pa- remminkin maantieteen behavioraalisen Iä- hestymistavan

(vrt.

Bourne 1g?3), >sisällä>

voidaan erottaa metodologisesti toisistaan hy-

vinkin paljon

poikkeavia virtauksia.s Otta- 3 Behavioraalinen maantiede-konseptiolla _on tässä yhteydessä huomattavasti laajempi sisältö

kuin psykologiasta peräisin olevalla behãuiorismi-

käsitteellä. Behavioristisessä ajattelussa ei ole

sijaa ei-havaittaville mentaalisille käsitteille, ku- ten esim. >mielikuville>. Huomiota kiinnitetään pikemminkin eksplisiittisesti havaittavissa ja mi-

Anssi Pas,si, Subjektiivisen elementin merkityksestä . .

. l4l matta

syvällisesti kantaa lähestymistapojen epistemologisiin eroihin (ks. Golledge 1981),

voidaan tutkimukset karkean

luokituksen mukaan jakaa esimerkíksi empiri.stisü.n ja h.u-

tnanistisün (vrt. Downs

&

Meyer 1978; Paasi

1982). Edellistä

edustaa

tyypillisesti

ns.

kognitiivis-behavioristiseksi

kutsuttu tutki-

mus, jollaiseksi voidaan katsoa esimerkiksi ns. mentaalisten karttojen

ja

alueellisten ris- kitekijöiden kokemisen

tutkimus

(ks. Paasi 1980). Kognitiivisen behaviorismin mukaan oletetaan,

että yksilö

reagoi ympäristöönsä siten, kuin hän persepoi sen aikaisemman tie- don

ja

kokemusten valossa. Ihmisten koke- muksia

ja

mielikuvitusta toimintojen ensisi- jaisena perustana on maantieteessä painotettu jo pitkään. Esimerkiksi jo Montesquieu erotti inhimillisen elämän internaalisen

ja

ekster- naalisen miljöön, minkä voidaan Buttimerin (1971:13) mukaan katsoa

tietyllä tavalla

^jo ennakoivan >modernia>, kognitiivisen beha- viorisminkin sisältämää, dualismia objektii-

visen ja

subjektiivisen ympäristön välillä.

Eräänä kognitiivisen behaviorismin pioneeri- työnä maantieteessä voidaan ilmeisesti pitää

jo

Gulliverin (1908) tutkimusta, jossa

tutkit- tiin

lasten orientoitumista kouluympäristöis-

sä. Ko.

tutkimuksessa

käytettiin vielä

ny- kyâänkin käytössä olevaa tutkimustekniik- kaa: lapset piirsivät näkemyksensä kouluym- päristöistä paperille,

jolloin

orientoitumispe- rustaa pystyttiin arvioimaan. Tämän tyyppis- tä tutkimustekniikkaa on sittemmin kutsuttu kognitäuiseksi lcartoitukseksi,.

Witliam

Ki.rk (1951) lienee ensimmäinen, joka

esitti

maan- tieteessä kognitiivisen behaviorismin perus- ajatusten metodologiset perusteet. Hän esitti hahmopsykologien

ajatuksiin

perustuvan mallin, jossa korostettiin subjektiivisen (be- havioraalisen) ympäristön merkitystä maan- tieteen kannalta mm. yhtenä välineenä

ylit-

tää perinteisten ihminen-ympäristömallien si- sãltämä ihmisen

ja

ympäristön konfrontaatio.

Humanistisen maantieteen pãâmääränä on

tulkita

erilaisten >pehmeiden> lähestymista- pojen avulla ihmisen ympäristösuhteen lcolce- mi,sta

ja

_sen merkitystâ ihmiselle. Siinä mis- sä kognitiivis-behavioristisen lähestymistavan tattavissa oleviin variaabeleihin, kuten käyttäyty- miseen ìa käyttäytymistä edeltäviin olosuhteiiiin.

Behavioraalinen maantiede

on

tässä yhteydessä

tulkittu

yläkäsitteeksi, joka sitoo yhteen tutki- muksen, jossa ollaan gleensä kiinnostuneita ihmi- nen-ympäristösuhteessa ilmenevästä subjektüui- sesta dimensiosta.

142

Ansst Paasi Subjektiivisen elementin merkityksestä filosofisten perusteiden voidaan ajatella ole-

van

>positivismissa>, humanistit ovat hake- neet filosofiset vaikutteensa mm. ^fenomeno- logiasta

ja

eksistentialismista ^(esim. Buttimer

1976; Relph 1970; Seamon 1979). Toisaalta on korostettava,

että

Emmd.rtd.uritin tutkimuk-

seen on humanistisen maantieteen piirissä py-

ritty

myös ilman mitään eksplisiittisiä filoso-

fisia

lähtökohtia. Modernit humanistimaan-

tieteilijät

ovat ^yleensä tyytymättömiä dualis- miin, ^jossa mielemme subjektiivinen maailma

ja

faktuaalisen tiedon objektiivinen maailma erotetaan toisistaan

ja

korostavat sen sijaan sitä, miten lähtökohdaksi tulee nostaa ajatus objektiivisen subjektiivisuudesta. Humanisti- sen maantieteen pioneeritöinä on usein pidet-

ty

maantieteen ranskalaisen

tradition

edus-

tajien

(mm.

Vidal

de

la Blache ) ^tutki-

muksia (ks. esim.

Ley &

Samuels 1978; vrt.

Rose 1981).

Behavioraalisen maantieteen yleisenä päá- määränä voitaneen pitää

-

riippumatta kul-

loinkin

käytettävistä metodeista

-

^huomion

kiinnittämistä

ihminen-ympäristö-kontinuu-

min

>lhminen-päähän>

ja

erityisesti siihen,

miten

ihminen- ympäristösuhde realisoituu ihmisten ajatuksissa, kokemuksissa

ja

toi- minnoissa. Behavioraalisen maantieteen tut-

kija

analysoi

siis erilaisin

välinein ^(>kovao ..1

.../..,pehmeä>)

ihmisten

ja

_ihmisryh- mien ajatuksia

ja

kokemuksia spatiaalisesta olemisestaan, suhteestaan spatiaaliseen todel- lisuuteen.

Perseptiomaantiede

(tai

perseptuaalinen maantiede) voidaan

luokitella

behavioraali- sen maantieteen alaluokaksi. Joskus ko. ni- mikkeitä käytetään kuitenkin synonyymeinä (ks. Downs & Meyer 1978). ,Perception,-käsi-

te tarkoittaa

yksinkertaisimmassa muodos- saan havaitsemista, vaikka perseptiomaantie- teen piirissä käsitteelle ei yleensä anneta näin suppeaa

tulkintaa (vrt.

Paasi 1980).

Ei

siis

ole

mielekästä puhua esimerkiksi havaitse- misen maantieteestä samassa mielessä kuin havaintopsykologiasta. Maantieteessä persep- tiokäsitettä käytetään yleensä >kaikenkatta- vana> terminä, jolloin se voi tarkoittaa paitsi havaintojen kokonaisuutta,

myös

muistoja, asenteita, preferenssejâ, ym. psykologisia te- kijöitä,

joilla

on merkitystä gmpäri'stö-kogni- úion muodostumiselle. Tässä mielessä voitai- siinkin puhua jopa >kognitüui.sesta maantie- teestd>, jolloin tutkimuskohteena ovat kogni-

tiivisten

prosessien tuloksena muotoutuneet vmpäristökuvat. Ainakaan toistaiseksi kog-

nitiivinen

maantiede-konseptio

ei

ole beha-

TERRA 94:2,1982 vioraalisen maantieteen terminologiassa va- kiintunut (vrt. Paasi 1982).

Edellä esitetyn yhteenvetona

ja

_tämän

tut-

kimuksen ongelmanasettelun perustana to- dettakoon se,

että

behavioraalisen maantie-

teen

kehityksen

myötä

^sub

jekttioinen

on eksplisiittisesti

tullut

myös maantieteen tut- kimuskohteeksi. On kiinnostuttu tajuavan ih- misen, subjektin, luonteesta

ja

käsityksistä

riippuvista

todellisuuden

tulkinnoista.

Täl- löin maantieteilijät ovat ryhtyneet itse kehit- tämiensä

ja

muiden tieteenalojen tutkijoiden kehittämin menetelmin tutkimaan ihmisten subjektiivisia nâkemyksiä

siitä, miten

^til.a

realisoituu spatiaalisuutena ihmistoiminnois-

sa.

Toisinaan subjektiivisuuden korostami- sessa

on menty

ääri-individualismiin, toisi- naan taas yksilöiden näkemyksiä on

pyritty

suhteuttamaan yleisempiin tekijöihin. Koska tässä tutkimuksessa tarkastellaan

J.

G. Gra-

nön ajattelun merkitystä

behavioraalisen maantieteen nykykäytännön näkökulmasta, ei tässä yhteydessä pohdita laajemmin beha- vioraalisen maantieteen merkitvstä maantie- teellisenä

ja

viimekädessä yhteiskunnallisena ilmiönä

(vrt. O.

Granö 19?7; 1981). Täìlöin sivuutetaan myös sellainen tärkeâ kysymys

kuin

subjekti-käsitteen

merkitvs

vksilö-vh- teiskunta-suhteen näkökulmasta ja tyydytään behavioraalisen

maantieteen

käytännössä yleistyneeseen näkemykseen ko. maantieteen alan operoimisesta erityisesti yksittäisten ih- misten

ja

heidän >aggregaattiensa> tasolla ilman em. skaalakysymyksen spesifiointia.

Selvitettäessä

J. G.

Granön

ajattelun

^ja behavioraalisen maantieteen suhdetta, mie- lenkiintoisena ongelmana on tällöin (1) kysy- mys subjektiivisen elementin merkityksestä

Granön

aìattelussa,

koska

behavioraalisen maantieteen metodologisena ytimenä voidaan pitää

juuri

ihminen-ympäristösuhteessa ilme- nevän subjektiivisen elementin huomiointia.

Edelleen

on

mielenkiintoista tarkastella ⁽²⁾ Granön uütetaustaø

ja

tätä kautta mahdolli- sesti muodostuvaa poikkitieteellistâ element- tiä hánen ajattelussaan. Humanistiselle maan- tieteelle luonteenomaista on tänä pâivänä to- dellisuuden esteettisen ulottuvuuden

ja

tai- teellisen asenteen korostaminen yhtenä

tutki-

muksen lähtökohtana. Tästä syystä on ^myös kiinnostavaa tarkastella (3) Granön suhtau- tumista taiteeseen tieteen rinnalla.

Edellisten ongelmakokonaisuuksien avulla

pyritâän selvittämään

behavioraaliselle maantieteelle

tyypillisten

elementtien ilme- nemistä J. G. Granön ajattelussa.

TERRA 94:2, ¹⁹⁸²

J.

G. Granön n1øøntieteell"i.sestä ajattelustø Granön ajattelua tarkastellaan tässä siltä osin,

kun hän ryhtyi

korostamaan maantie- teellisen tutkimuksen kohteena ihmiskeskeis- tä møisemcta. Tämä vaihe ajoittuu 1920-luvul.- le

ja,

kuten Olavi Granö ⁽¹⁹⁸²⁾ on hiljattain todennut, se kuvastaa muutosta J. G. ^Granön ajattelussa.

Granön päämääränä

oli

luoda maantt'eteel-

Iinen ja

kestävä oppirakennelma. Hänen mukaansa maantieteilijällä tulee olla olemas- sa perusteltu määritelmä siitä,

mihin

maan- tiede

pyrkii ja

mitä se tieteenä on (ks. Granö 1920; 1935; 1935b). Granön mukaan kantaa- ottamattomuus tässä suuressa kysymyksessä on monen

tutkijan

kohdalla johtanut siihen,

ettei

heidän työskentelynsä

ole aina

ollut eduksi heidän edustamalleen

tieteelle. Li-

säksi

>OIisi helppo luetella tunnettujakin tutki- joita, jotka tahtovat käydä maantieteilijöis- tä, mutta joiden >maantieteellinen> työ on selvää geologiaa, meteorologiaa, ^geodesiaa, kansatiedettä, tilastotiedettä, muinaistiedettä tai historiaa> (Granö 1920:14).

Ohjelmallisessa julistuksessaan Granö (1920 22) katsoi edelleen, että

>Ollakseni maantieteilijä, on minun tär- keimpänä, lopullisena tehtävänäni pidettävä luonnon suuren kukkasvihkon tieteelÌistä selittämistä, tuon kokonaisuuden, ^jonka kukkaset eivät ole satunnaisesti toistensa vieressâ, vaan joiden _{asema, toisiinsa suh-} tautuminen .ia ìeveneminen on riippuva määrätystä menneisyydestä ja varmoista, ikuisista laeista>.

Kokonaisuuksilla Granö

viittasi

alueellisiin

tekijöihin

maisemallisina kokonaisuuksina.

Koska ihmisellä

on

keskeinen asema tässä kokonaisuudessa, sitä voidaan kutsua ympä- ristöksi

ja

tarkemmin vielä aistiEmpäristöksi.

Granön (1924; 1924

b;

1925; 1926; 1927; 1927

b;

1930; 1935) mukaan maantieteellisen tut- kimuksen keskeisimmäksi

ja

tärkeimmäksi

työalaksi

muodostuu

juuri

aistiympäristö.

Kuten Granö ⁽¹⁹²⁴⁾ itse korostaa, aistiympä-

ristö oli jo toki

ennen hântä

ollut

monen maantieteilijän mielestä maantieteen keskei- nen tutkimuskohde (ks. myös van der Vaart

1975).

Aistiympäristön Granö (1930: 16) jakaa kol- meen osaan, joista ensimmäinen on ympäris-

tön näkyvä

kompleksi, ntikgmä,

joka

on maantieteellisessä orientaatiossa määräävä ja kokonaisuutta hallitseva

ja

yhtenäisyydeksi

Anssi Paasi Subjektiivisen elementin merkityksestä 143

kokoava osa. Toinen osa käsittää ^puolestaan Iâmpimyyden, kosteuden, paineen, äänen ja

hajun.

Nämä voidaan sitoa meitä ympäröi- vään ainekseen, jona useimmiten on ilma ja vain toisinaan vesi,

ja

yhdistää ne komplek- siksi, 3rrnporeeksi. Kolmas osa on alustø eli substraatti, jonka merkityksestä maantieteel- lisessä kokonaisuudessa saamme

tietoja

eri- koisesti märkyydestä, estävyydestä, kanta- vuudesta

ja

kaltevuudesta.

Granö ⁽¹⁹³⁰⁾ erottaa edelleen lähinäkEmän, jossa erilaiset valolähteet, värialat

ja

muodot nâkyvät havaitsijan mielestä >oikeassa> suu- ruudessaan

ja

plastillisesti. Tämä ala jatkuu

vain

muutaman kymmenen

metrin

^päähän,

jossa lähinäkymä muuttuu taulua muistutta-

vaksi

kaukondkEmtiksi,

jonka

valolähteet, värialat

ja

muodot esiintyvät meille >näen- näisessä, koossa

ja

mm. etäisyydet saattavat poiketa todellisesta. Ympäre

ja

alusta ilmen- tymineen

sijoittuvat

Granön (1930: 1?) mu- kaan lähinäkymâän

ja

muodostavat lähiym- päristön

e\

lähiön, maantieteellisen kokonai- suuden. Lähiön takana

on

kaukoympäristö elt maisema. Lähiö on aistiympäristön ihmis-

tä

lähinnä oleva osa, jonka keskipisteenä on

juuri

_{aistiva ihminen,} joka havaitsee lähiön kaikkien aistiensa

avulla.

Kaukonäkymä eli maisema havaitaan Granön mukaan vain nä-

köaistin avulla.

Sekä

lähiö että

maisema

ovat yhtä

merkittäviä maantieteellisen tut- kimuksen

kohteita. Kun

maantieteilijä tut-

kii

näitä antroposentrisiä aistimisaloja, ts. lä- hiötä

ja

maisemaa vastaavia maantieteellisiä alueita, voidaan niitä sekaannusten välttämi- seksi kutsua kohdakkeeksi

ja

seuduksi. Ym- päristöistã

ja

niissâ olevista esineistä saamme käsityksen tarkkaamalla

niitä

aistimiamme

piirteitä, joista

niiden kokonaisilme johtuu.

IlmentEmät ovat nâitä aistiympäristöjen omi- naisuuksia. Granö (1930:8-9) _{erottaa topo-} logiset (paikassa havaittavat) ilmentymät ja kronologiset (ajassa havaittavat) ilmentymät,

jotka voivat

edelleen

olla

kvalitatiivisia _tai kvantitatiivisia.

Granö (esim. 1924; 1930) korosti useaan ot- teeseen aistiympäristöjen luonnontieteell.istä luonnetta tutkimusesineenä. Ihminen

ja

hä- nen toimintansa ovat maantieteen tutkimus- kohteena ainoastaan esiintyessään aistimin havaittavana tässä kompleksissa (vrt. Schram-

ke

1975:56-57).

Vaikka

aistiympäristö on olemassa jokaisella ihmisellä

ja

useimmat

tieteet tutkivat

aistiympäristömme jotakin osaa,

vain

maantiede

tutkii

aistiympäris- töämme kompleksi.na. Granön (1935: 11) mu-

1,44

^{Anssi Paasi} Subjektiivisen elementin merkityksestä kaan maantieteellinen Ampäristö ^muodostuu

sekä >koetusta> (näkyvästä) että >mitattavas-

ta>

(todellisesta) maailmasta,

jotka

ovat maantieteellisessä

työssä yhtä

olennaisia, joskin jälkimmäinen

on

tutkimuksen

ja

ku- vauksen todellinen perusta

(vrt.

Granö ¹⁹³⁰

b!).

Tästä pääsemme olennaiseen eroon tä- män päivän behavioraalisen maantieteen ja Granön ajattelun

välillä.

Siinä missä beha- vioraalisen maantieteen

tutkija tutkii

yleen- sa ihmisten subjekti,i.uisia l<okemuksia

ja

hø-

uaintoja vaikkapa juuri

aistiympäristöistä (tavallisemmin tutkitaan kuitenkin laajempia ympäristöjä), Granön metodi on antroposent- risvvdestään

ja

tâstä johtuvasta subjektiivi- suudestaan huolimatta tutkijakeskei,nen,

jol- loin tutkija

tarkastelee käytännössä omia ympäristöhavaintojaan.

Mainittakoon

edel- leen se, että siinä missä esimerkiksi persep- tiomaantieteilijä on kiinnostunut nimenomaan ihmisten subjektiivisista kokemuksista

ja

ha- vainnoista, Granö korosti useasti metodinsa ehdotonta pyrkimystä objektiivisuuteen (vrt.

Lehmann 1950).

>Se (s.o. ympäristö, A. P.) on luonnontie- teellinen objekti, jonka erikoisuus aiheut- taa, jos niin saa sanoa, aistimusperäisen, voimakkaasti antroposentrisen tutkimusme- netelmän, mikd ei kuitenkaan merkttse pgr- kimgstti subjektüuísuuteen. Olemmehan kaikl<i

- niin kuuluu filosofien tuomio vain näennäisyyksien tutkijoita. OIemme- aistimuksiimme sidottuja, asetimmepa sitten tutkittavamme ja aistintemme väliin ^mitkä suurentavat tai täsmällistävät kojeet tahan- sa> (Granö _1924:102, kursivointi A. ^P.) Granön metodin ideaalina ovat

tutkijan

sub-

jektiivisuudesta riippumattomat

tutkimus- kohteiden ominaisuudet. Metodin yksipuoli- nen tulkinta johtaa helposti nurinpäin kään- nettyyn historialliseen >selj.tykseenn, ryhdy- tään selittämään menneisyyttä nykyisyydel- Iä r, ts. korostetaan esimerkiksi yksipuolisesti sitä, miten J. G. Granö painotti aistiympäris-

töjen

merkitystä maantieteellisen tutkimuk-

sen

lähtökohtana

huomioimatta

lainkaan Granön ajattelun muita maantieteelliselle tut- a Tämän tyyppisestä pyrkimyksestä on maan- tieteessä viime aikoina runsaasti esimerkkejä.

Mainittakoon Richardsin ⁽¹⁹⁷⁴⁾ pyrkimys osoittaa

Immanuel Kant perseptiomaantieteessä käytössä olevan mental map-konseption >isäksi> (kritiikistâ ks. Goodey 1974) tai Livingstonen ja Harrisonin (1981) hiljattain ilmestynyt artikkeli, ^jossa esite-

tâän Immanuel Kantin kriittisen filosofian sisäI- täneen jo >ennakolta> koko humanistisen maan- tieteen filosofisten ydinkysymysten ratkaisemisen perusprins iipi t.

TERRA 94:2,1982 kimukselle asettamia lâhtökohtaolettamuksia (ks. esim. Mead 1977;

van der Vaart

^1975).

Tällaisiahan olivat esimerkiksi objektiivisuus- vaatimus, havaitsemisen aika-paikka-sidon- naisuus ^jne.

Olavi Granö (1963, 1982) korostaakin J. G.

Granön ^(esim. 1935: 11) ajattelulle tyypillistä

näkemystâ tutkimuksen

kaksiosaisuudesta (vrt. Schmithüsen 1976:42; Schultz 1980: 157).

Ensimmäisen osan muodostaa antroposentri- sen ympäristön toteaminen maantieteen tut- kimusalaksi,

jolloin

tutkimuskohteen suu- ruusluokka selviää. Samalla tapahtuu myös todellisuuden huomattava yksinkertaistami- nen, mm. jâljempänä tarkasteltava henkinen Empäristö jää ^pois maantieteen tutkimuskoh-

teista.

Olennaisena erona perseptiomaantie- teelliseen tutkimukseen verrattuna on

J.

^G.

Granön metodissa se,

että

Granön metodin mukaan antroposentrisestä lähtökohdasta si- nänsä

ei vielä voi tulla

maantieteen

tutki-

muskohdetta

(vrt.

O. Granö 1963:20).

J.

G.

Granö (1930:2?; ks. myös Granö 1927 b:42) totesikin >Puhtaassa maantieteessä>:

>On kuitenkin selvää, ettemme maantieteel- lisessä työssämme voi tyytyä ^yksinomaan näihin antroposentrisiin kokonaisuuksiin tai siihen aistiympäristöjen typologiaan, jonka maantiede mahdollìsesti voi esittää. Me tar- vitsemme rajoiltaan muuttumattomia, il- mentymiltään ja esineiltään määriteltäviä, jos niin saa sanoa maanpintaan sidottuja kokonaisuuksia, s.o. >luonnollisia maita> eli maantieteellisiä yksilöitä . . ."

J.

G. Granön metodin toisen osan muodos- taa kooltaan tarkoituksenmukaisten, ainakin fysiognomialtaan mahdollisimman yhtenäis-

ten

alueiden tieteeliinen kuvaus

ja

tulkinta (ks. O. Granö 1963). Tässä mielessä Granön (esim. 1935: 11) metodissa tavallâan irroitet-

tiin

toisistaan maiseman'perseptuaalinen' ja 'alueellinen' ulottuvuus (ks. O. Granö ^1982).

Maantieteellisen

tutkimuksen

^{päãmääränä} tulee siis oila pyrkimys oihmiskeskeisistä ais- tiympäristöistä pysyvärajaisiin kokonaisuuk- siin, tyyppien maailmasta reaaliseen todelli- suuteen>.

Näitä

kokonaisuuksia

ei ole

ole- massa itsessddn vaan maantieteellisen

tutki-

muksen päämääränä on tuottaa tarvitsemansa kokonaisuudet (Granö 1927 b)

5.

_{Miten tämä} sitten tapahtuu? (Granö ^1930:2?) katsoi, että 5 Granö ⁽¹⁹³⁰ s. 32) puhuu toisaalla ^myös maantieteellisLstd tAApeístti, joista muodostuu maantieteellinen järjestelmä. Tyyppijärjestelmä on Granön mukaan se mallikokoelma, johon todel- lisuutta verrataan.

'g$,*-'*'-'; -"

TERRA 94:2, ¹⁹⁸²

vaikka asian käytännóIlinen puoli on osittain hankala, kysymykseen on puhtaasti teoreetti- selta kannalta helppo vastata, ^koska

>selvittämistämme ihmiseen sidotuista ym- päristöistä johtaa yksinkertainen abstraktio maanpintaan sidottuihin pysyvärajaisiin komplekseihin, s.o. alueisiin ja aloihin, jot- ka ^maisema- ja lähiöpiirteittensä puolesta ovat tavalla tai toisella komplekseina yhte- näiset, mutta joiden keskimääräinen koko

ainakin ^jossakin määrin voidaan määrätä käytännön tarpeita silmäIlä pitäen, tälIöin tietysti muistaen, että yhtenäisyysmäärä pienenee alueen suuretessa, seurauksena ais-

tiympäristöjen suuresta vaihtelevaisuudes- ta> (Granö 1930:27).

Maanti.eteilijän tulee vapautua ihmisyksilön keskeisyydestä ajassa

ja

paikassa

ja

pyrkiä saamaan selville

tutkittavan

alan yleiset ^ja määräävät kompleksiominaisuudet (ks. Gra- nö ^7924;

vrt.

^Granö 1952). Maantieteellisessä kuvauksessa

ei

tietenkään

voi olla

kysymys todellisuuden täEdellisesúci kuvauksesta, kos-

ka

sellaista on mahdoton suorittaa. Granön (1930:39) mukaan maantieteen päämäärânä onkin ^päästä käsiksi luonnehtiuaon, maantie- teellisesti ol,eelliseen, arvioiden

ja

vertailujen avulla. Ilmeisesti pyrkimys oleelliseen, johon metodit hallitseva

ja

maantieteelliseen ar-

viointiin

kykenevä henkjl.ö työssään pyrkii, selittää

juuri

Granön korostaman objektiivi- suusvaatimuksen

ja tutkivasta

subjektista riippumattoman päämäärân. Nämä ilmenevät myös seuraavassa näkemyksessä:

>Maantieteellinen koko:raisuus havaitaan maisemana. Se minkä maantieteilijä tajuaa maiseman sopusointuna, on jotakin aivan toista kuin subjektiivinen elämys. Maantie- teeÌlinen sopusointu käy seÌvâksi vasta sit- ten, kun tutkija ilmiöiden tulkinnassa ra- kentaa yhteyden ilmiöryhmästä toiseen.

Keskeytymâtön syiden ja seurausten sarja kulkee pinnanmuodoista ja maaperästâ il- maston kautta kasvipeitteeseen ja eläin- maallmaan, asutukseen, talouselämäãn, lii- kenneoloihin, valtionmuodostukseen, henki- seen kulttuuriin ja kansojen historiaan. MiÌ- tei loputon määrä korrelaatioita liittäã

suoranaisesti tai välillisesti -

- eri ilmiöryh- mät toisiinsa, ja näin syntyy meissä käsitys jakamattomasta kokonaisuudesta>. (Granö 1947:26)

Mainittakoon,

että

samana vuonna kuin edellinen tekstiote julkaistiin, ilmestyi

J.

K.

Wrightin

⁽¹⁹⁴⁷⁾ behavioraalisen maantieteen historian kannaita klassinen artikkeli ^>Terrae incognitae,, jossa esitettiin ihmisten ajatuksia

ja

mielikuvia yhdeksi maantieteellisen

tutki-

muksen kohteeksi.

Anssi Paasi Subjektiivisen elementin merkityksestä .

..

I45

Näyttää siltä, että huolimatta antroposent- risestä lãhtökohdastaan, subjektiivisella ele- mentillä ei ole sijaa J. G. Granön oppiraken- nelmassa muuten

kuin tutkijaan

sidottuna, tutkimusprosessin alkua välittävänä tekijänä.

Muilla ihmisillä kuin tutkijalla ei ole

s¿¿b-

jektina merkitystä Granön maantieteellisessä ajattelussa, koska huomiota kohdistetaan ih- miseen

ja

hänen toimintaansa

vain

silloin,

kun

ihminen esiintyy aistimin havaittavana objektina käsiteltävässä kompleksissa, ts. yh-

tenä tutkijan

aistiympâristön havaittavana elementtinä. Ihmisen

rooli

maisemassa on kylmän tieteellinen:

>Tekijânä maisemassa ihminen eroaa eläi- mistä siinä, että monenmoiset pukimet ai- kaansaavat suurta, tosin useammin värissä kuin muodossa ilmenevää vaihtelua> (Granö 1930:88).

Jessen (1936:199) onkin esittänyt persep- tiomaantieteen ja J. G. Granön maantieteen välisen suhteen kannalta ratkaisevan huo- mion:6

>For Granij, the period when geographers studied 'human geography', i.e., the science

in relation to mankind, is a stage which has now been passed. On principle, his pure geographg has nothing to do toíth man, except ln so far as he describes by the aid

of statistics and maps the routes of men's

migrations, their houses and cultivated fields: phenomena which can be accurately measured and can thus characterize the landscape which the pure geographer _sees before his eyen (kursivointi A. ^P.)

Tieteen

ja

taiteen suhde Granön ajattel.ussa Behavioraalisen maantieteen humanistinen

>traditio, _korostaa esteettisessä suuntaukses-

saan

todellisuuden esteettisiä

ja

henkisiii

piirteitä.

Alaan kuuluvien tutkimusten lähtö- kohtamateriaalina

on käytetty

esimerkiksi kaunokirjallisuutta (ks. Salter

&

Ltoyd 19?7,

Pocock 1981)

ja

maalaustaidetta (Rees 19?6;

1978) joiden avulla on

tutkittu

mm.

eri

aika- kausien maisemakäsityksiä (ks. myös Tiitta 1982). Siinä missä maisema on maantietees-

sä

perinteisesti

tulkittu

>objektiiviseksi>, usein

vielä

tutkijakeskeiseksi todellisuuden palaseksi, humanistisen maantieteen näkökul- masta maisema

on

pikemminkin tulkittava ihmisten intentioiden

kautta

merkityksensä saavaksi inhimillis ek

si

kokemuk s ek si.

6 Vrt. Bertacchin (1930) >Fuhtaan maantieteen>

kirja-arvostelua, jossa painotetaan Granön lähes- tymistavan ihmiskeskeisyyttä eksplikoimatta sitä kuitenkaan tarkemmin.

4

146 Anssí PaasL Subjektiivisen elementin merkityksestä Maisema on

ollut yksi

maantieteen perus-

käsitteistá

jo

pitkään 7. Perinteisesti harvat maantieteilijät ovat tutkineet ^{maiseman sgtm-}

bolista

ul"ottuuuutta

ja

ihmisten maisemia kohtaan kokemia tunteita. J. G. Granön edel-

täjistä ja

aikalaisista erityisesti muutamat saksalaisen maantieteen edustajat korostivat maiseman henki.siä ulottuvuuksia. Esimer-

kiksi

eräillä Euald Bansen (1883-1953) aja-

tuksilla on

selvä yhteys tämän päivän hu- manistiseen maantieteeseen ja perseptiomaan- tieteeseen 8

(vrt. Kalliola

1981).

Bansen

mukaan

pelkästâän tieteellisellä tutkimuksella ei voida välittââ

lukijoille

esi-

merkiksi jonkin

maan

ja

siihen si.sältyvän moninaisuuden sisãltöä, kuvaus

ja

elävöittä- minen tarvitsevat avukseen tøidetta (ks. Fis-

her et al.

^1969, Leiviskä 1949). ^,Maiseman tekijöiden visuaalista havainnointia

on

täy- dennettävä

ja

rikastettava empaattisella ko- kemuksella, joka koskee sisimpiä suhteita ja tietoisuutta kansallisesta sielusta> (ks. Fisher et at. 1969: 1?3). Bansen (esim. 1928) ajatuk-

set

muistuttavat tämän

päivän

humanisti- maantieteilijöiden näkemyksiä ihmisten ^spa- tiaalisen sidoksen perustasta, joskin viimeksi-

mainittujen

>ideologinen> perusta, korostu-

nut

indit¡iduaLismi, poikkeaa Bansen ajatuk- sista.

Luonto

on

Bansen mukaan aina ^olemassa sellaisenaan, objektiivisena

ja

ihmisestä

riip-

pumattomana. Maisema sen sijaan on katse- lijasta riippuvainen, subjektiivinen kokonais-

kuva.

Erityisesti perseptiomaantieteen kan-

nalta

mielenkiintoinen

on

Bansen näkemys 7 Tässä yhteydessä ei tarkastella laajemmin maisemakäsitteen merkityssisäItöjä ja niiden tul- kintaongelmia esimerkiksi saksalaisen maantie- teen ja anglo-amerikkalaisen maantieteen tradi- tioiden piirissä. Käsitteen tulkinnan ongelmalli- suudesta ks. esim. Hartshorne (1939, 1959) ja Paf- fen ^(1973). Olavi Granö ⁽¹⁹⁸²⁾ on hiljattain poh-

tinut maisematutkimuksen merkitystä maantie- teen traditioiden joukossa. Granö näkee 'aluehoiis- tisen' tradition, jota edustaa erityisesti Landschaft- maantiede, yhdeksi seitsemästä institutionalisoitu- neen maantieteen kehityksen kannalta merkityk- sellisestä traditiosta. Suomalainen muunnelma alueholistisesta'Landschaft' -traditiosta oli ^Gra- nön ⁽¹⁹⁸²⁾ mukaan juuri maisematiede. Olavi Granö on edelleen pohtinut artikkelissaan myös

J. G. Granön ajattelun sijoittumista maisematut- kimuksen traditioon.

8 Mainittakoon, että Banse ei erityisesti myö- hemmissä kirjoituksissaan enää edustanut >tyypil- Iisesti> saksalaista maantiedettâ, pikemminkin päinvastoin (ks. Rose ^1981). Hän joutui ristiriitaan useimpien saksalaisten maantieteilijöiden kanssa

sekä teorioidensa että itsevarman käytöksensä

takia ^(ks. Fisher et aL 1969; Rose 1981).

TERRA 94:2, ¹⁹⁸² maiseman kahdesta puolesta, optil'l'isesta ia

szel.ul,l,isesta (ks. Leiviskä ^{1949 : 292).} Edellinen

on

aika-paikkasidonnainen

kuvana

näkvvä osa

jostakin

_alueesta. Sielullinen mai.sema

erottuu edellisestä vaikutuksena,

vaikka

ei aina tietoisena sielullisena kokemuksena. Sie- lullinen maisema

ei

ole aika-paikkasidonnai- nen, vaan se koostuu thmisen tajuntaan sa-

man alueen lukuisista yksityiskuvista, jolloin

kaikki

alueelle ei-tyypillinen

jää siitä

^pois.

Maisema

jää

ihmisen

tajuntaan

pysyväksi kuvaksi,

tulee

hänen sielulliseen omistuk- seensa. Perseptiomaantieteilijöiden tutkimus- kohteina ovat periaatteessa

juuri

nämä ^>ih- misten sielullisessa omistuksessa> olevat ku-

vat,

kokonaan toinen ongelma

on

se, missä määrin ne ovat tutkimuksen avulla tavoitet- tavissa.

Kuten paljolti

saksalaiseen maantieteen traditioon tukeutuva

J.

G. Granö, myös vuo- sisadan

alun

amerikkalaiset maantieteilijät

pyrl<ivät

useimmiten

tutkimaan

maisemaa

>objektiivisesti>

(ks. Gold

1980:

115).

Esi- merkiksi Sauer ⁽¹⁹²⁵⁾

pyrki

sulkemaan sub-

jektiivisen elementin pois maisematutkimuk- sesta. On kuitenkin paikallaan mainita ^Saue-

rin

(1925: 344) huomio siitä, että )paras maan- tiede> ei koskaan ole hylännyt ^maiseman es-

teettisiä ulottuvuuksia,

joita

voidaan tutkia ainoastaan nsubjektiivisen> 1ähestymistavan avu11a.

Granö joutui

ihmi.sen aistiympäristöistä

Iiikkeelle

lähtevässä oppirakennelmassaan váistämättä pohtimaan myös esteettisten

piir- teiden ja taiteen

merkitystä kehittâmânsä maantieteen kannalta

ja käytti

tässä yhtey- dessä esimerkkinään

juuri

Bansen sekä eng- lantilaisen Younghusbandin (esim. ¹⁹²⁰⁾ aja-

tuksia.

^Granön (1924; 1930) tarkastelulsta kuultaa

läpi

varsin epäilevä suhtautuminen

>taiteelliseenu rtieteellisen>

rinnalla.

Granö (1924: 101; 1930:5) katsoo, että taiteen merki-

tystä

maantieteellisessâ kuvauksessa ^emme

kiellä ja että taiteilijoina

voisimme saada

ehkä selville paljonkin sellaista,

joka tutki-

muksen >kömpelöissä pihdeissä, on muutta-

nut

muotoaan.

Kuitenkin

Granö korostaa, että tässäkin tapauksessa käsittelyn ^mahdol- linen virheetlisyys

johtuu

ensisijaisesti mei- dän eikã tieteemme rajoituksista,

sillä

^>niin totta kuin ympäristö on olemassa, on se myös tieteen tutkimusobjekti. ^Maantiede on oppiva ennemmin

tai

myöhemmin sitä sellaisena oi- kein ja syvällisen tieteellisesti käsittelemään, (Granö 1930:5). Granö ^(1930:22) sulki maan- tieteen ulkopuolelle erityisesti ^Bansen mysti-

TERRA 94:2, l9B2

set

ajatukset maiseman sielusta, miljööstä,

joka

uinuu salaperäisenä voimana ^jokaisessa maisemassa. Puhtaassa maantieteessä Granö tauoztetasoll.o

erotti tieteen

(objektiivinen päämäärä)

ja

talteen (subjektiivinen päämää- rä) lopultakin selvästi toisistaan:

,Eiköpähän olisi suorastaan anteeksianta-

matonta, jos olevaista tutkiessamme ja työmme tuloksia muille esittäessâmme aset- taisimme etualalle esteettisten tunnevaiku- tusten esittämisen ja raottaisimme tietoi- sesti ovea mielijohteille ja satunnaisuuksil- le. ÃIköön uskoteltako, että taiteen merkeis- sä saataisiin objektiivinen käsitys ympäris- tön harmonioista paikassa ja ^rytmeistä

ajassa> (Granö _1924:101; vrt. ^1930:5-6).

Maantieteen

ja

muiden tieteenalojen suhteesto.

Koska

behavioraalinen maantiede operoi poikkitieteellisellä ongelmakentällä, tarkas- tellaan seuraavassa J. G. Granön näkemyksi.ä maantieteen

ja

sosiologian sekã psykologian suhteista.

Katsoessaan maantieteen olevan oppi ihmi- sen aistiympäristöistä

ja

niiden puolesta yh- tenäisistä maanpinnan alueista, Granö erotti

lisäksi

henkisen

eli

sosioalisen Ampd,ristön.

Tämä

oli

Granöllä esillä

jo

vuonna 1924, jos- kaan hän

ei

vielä

tällöin

ekspìikoinut käsit- teen sisältöä tarkemmin. >Puhtaassa maan- tieteessä> hän sen siiaan tarkasteli käsitettä omana kappaleenaan, mikä osoittaa sen mer-

kitystä

Granön oppirakennelman kannalta (ks. Granö 1930: 167-169).

Henkinen ympäristö

on

Granön ^(1930:33) mukaan peräisin ihmisyhteisöjen moninaises- ta toiminnasta talouden, uskonnon, tieteen ja

taiteen sekä valtiollisen toiminnan

aloilla sekä ihmisten perheoloista. Vaikka henkinen ympäristö sinänsä ei, uoi, oIIa Granön (1930: 33

ja 43; 1935:8) mukaan maantieteen tutkimus- kohteena, on se varteenotettava

tekijä

aisti-

ympäristöjen elintoimintaa

selvitettäessä (s.o. maantieteellisessä fysiologiassa), koska se on vâlittömässä syy-yhteydessä

ja

_vuoro-

vaikutuksessa aistiympäristön kanssa milloin aiheuttaen muutoksia

viimeksi

mainitussa, milloin muuttuen itse aistiympäristön vaiku-

tuksesta. Tässä Granö tukeutuu

filosofi Becheriin, joka katsoessaan, että luonnontut- kimuksen kohteena on yksinomaan kappalten maailma, korostaa lisäksi, että luonnontieteet eivät saa jättää huomioimatta henkisiä teki- jöitä, jos niiden toiminta johtaa aistimin ha-

Anssi Paasi Subjektiivisen elementin merkityksestä . . . 147

vaittavaan tulokseen. Koska maantieteen tut- kimusesineenä

on

ihmisen aistima kokonai- suus, maantieteellisten alueiden tarkastelussa

jää

Granön (1930b) mukaan huomioimatta kaikki se mitä ei aistimin havaita, esimerkik-

si juuri

henkinen ympäristö

(kritiikistä

ks.

Hartshorne 1939:214). Granö korostaa hen- kisen ympäristön

liiallista

laajuutta

ja

on- gelmallisuutta >luonnontieteellisestin orien- toituneen tieteemme kannalta, mm. sen poik- keavuutta paikkoihin sidotuista tutkimuskoh- teista, aistivmpäristöistä.

Mitä

sitten maan- tieteiiijä voisi huomioida henkisten tekijöiden valtavasta joukosta? Granö (1930:168) kat- soo,

että

kulttuuritieteisiin perehtynyt voisi ehkä, taidolla

ja

varovasti arvioiden, erottaa tästä monenkirjavuudesta oleelliset piirteet ja merkitä kartalLe henkisen ympäristönsä puo- lesta yhtenäiset alueet. Kuitenkin

,meidän (s.o. maantieteilijöiden, A. P.) olisi oikeinta ja varovaisinta tällaisista tehtävis- tä kieltäytyä

- jos nimittáin asetamme

aluejaolle ne vaatimukset, mitkâ ^yleensä tunnolliselle, monipuolisesti harkitsevalle ja mahdollisimman objektiiviseen tulokseen pyrkivälle tieteelliselle työlle on oikeus aset- taa> (Granö 1930:168).

Henkisen ympäristön merkitysten pohdin- nan yhteydessä Granö

joutui

myös rajanve- toon sosiologian

ja

psykologian kanssa

ia

^to-

tesi, että jos maantieteilijät

pyrkivät

valtaa- maan henkisen ympäristön tutkimuskohteek- seen, joutuvat he ennenpitkää voimainmitte- Iyyn sosiologian kanssa, jolla _{Granön mukaan} on erikoiset edellytykset

hallita

tieteellisesti ihmisyhteisöä

ja

sen toiminnan henkisiä >il-

mentymiä> myös

sellaisena kompleksina,

jota

maantieteilijät ajattelevat aistiympäris- töä vastaavana kokonaisuutena. Granön nä- kemys maantieteen

ja

sosiologian välisestä työnjaosta on erittäin mielenkiintoinen:

>Niinkuin maantieteilijä alueykseyksiä mää- rätessään ottaa huomioon vain aistittavat piirteet ja ottaa vasta selvityksessä tarkas- tettavikseen kaikki tutkimusobjektissa il- mentymiä aikaansaavat tekijät, mutta ei

pidä asianaan käsitellä tuon tutkimusesi- neen vaikutusta ihmiseen ja ihmisyhteisöön,

niin sopisi käsityksemme mukaan toisaalta sosiologian tehtäväksi määrätä henkiset ym- päristöt henkisten piirteiden nojalta ja tut- kia, millä tavalla m.m. meidän tutkimusob- jektimme, aistittu kokonaisuus, tuohon hen- kiseen kompleksiin vaikuttaa, (Granö 1930:

1 70).

Granön edellistä näkemystä

ja

aiemmin tarkasteltuja ajatuksia voidaan nähdäkseni

148 Anssí Paasí Subjektiivisen elementin merkityksestä

nyt

havainnollistaa seuraavalla >synteesillä>.

Maantieteilijällä, kuten kaikilla muillakin ih-

misillä on

olemassa Luonnollinen asenne, common sense-nãkemys ympäröivâstä todelli- suudesta ja myös aistiympäristöistâ (vrt. Gra-

nö

1926:58). Maantieteilijät erityisinä aisti- ympäristöjen

tutkijoina pyrkivät

kuitenkin glittd.mään luonnollisen näkemyksen

-

^joka

luonnolllsesti on myös heidän lähtökohtanaan

- ja

päâsemään käsiksi maantieteellisen to- dellisuuden kompleksiseen, pysyvään luon- teeseen. Henkisen ympäristön vaikutukset tulevat maantieteen tutkimuskohteiksi silloin, kun ne ilmenevät aistiympâristössä, ^maantie- teen tutkimusesineessä. Sosiologia puolestaan voi

tutkia

maantieteen tutkimuskohteen, ais-

titun

ympäristökokonaisuuden esittymistä ih- misten

ja

ihmisyhteisöjen luonnoÌlisena asen- teena, samoin sosiologia

voi tutkia

^näiden luonnollisten asenteiden vaikutuksia henki- seen ympäristöön. Granön edellä esitetyssä työnjaossa sosiologialle nimeämät tutkimus- kohteet ovat tänä ^päivänä yhtenä behavioraa- Iisen maantieteen tutkimuskohteena.

Työnjaon

myötä

maantiede

ja

sosiologia pääsisivät Granrin (1930:170) mukaan edelly- tystensä mukaiseen yhteistoimintaan. TäIlöin

olisi

^myös mahdollista

kytkeä

Granön toi- saalla hylkäämä taiteellinen elementti tarkas- teluun,

ts.

voitaisiin esimerkiksi tarkastella luonnonkauneuden merkitystä ihmistoimintaa suuntaavana

ja

aiheuttavana tekijänä. Maan- tiede

ja

sosiologia voisivat

näin

muodostaa kotiseututieteen, ts. ^nne samalla tavalla paik- kaan sidottuina paikan

ja

ajan mahdista to- distavina tieteinä joutuisivat yhdessä

tutki-

maan ihmisen kotiseutua tämän sanan laaji.m- massa merkityksessä> (ks. myös

Kant

^1956).

Entä

J.

G. Granön ajattelun suhde ^psyko- loglaan? Kuten Hartshorne (1939: 2??) on mai- ninnut, Granön ajatusrakennelman perusläh- tökohta

on

luonteeltaan tavallaan >psykolo- ginen> 1ähdettäessä

liikkeelle

aistiympäris-

töstä.

Granö tukeutuu ajatusrakennelmansa perusteissa varsin voimakkaasti psykologian tutkimustuloksün,

jotka

koskevat

mm.

eri aistien toimintoja

(vrt.

Schramke 1975:61-

62). Vaikka Granö (1930: 36-37) korostaa, että esimerkiksi eri aistimusten

ja

yhteisaistimus-

ten

synnyn selvittäminen

ei kuulu

maantie- teelle vaan fysiologialle

ja

psykologialle, hä- nen jaotuksensa maiseman

ja lähiön

välillä perustuu

paljolti

havaitsemisen psykologian piirissä saavutettuihin

tuloksiin. Juuri

tältä osin Granö ^(1930: 111-114,

vrt.

Granö 1927a)

tukeutuukin aistinfysiologiseen

ja

havainto-

TERRA 94:2, ¹⁹⁸² psykologiseen kirjallisuuteen ja pystyy siihen perustuen esittämäân hyvinkin selvät kritee-

rit

maiseman

ja

lähiön erottamiseksi. ,Puh- das maantiede> sisältää muitakin psykologian tuloksiin perustuvia analyyseja. Luokitelles-

saan

esimerkiksi 1ähiöiden ominaisuuksia, Granö pohtii mm., milloin lähimmässä ympä- ristössãmme olevat esineet ovat mielestämme luonnollisessa koossa, miten esineiden havait- tavuus muuttuu niiden sijainnin muuttuessa jne.

(vrt. Kaila

1923; 1944; Hebb 1975:325- 329). Mielenkiintoista

on

erityisesti se, että Granö ⁽¹⁹³⁰⁾ laajentaa lähiöanalyysinsä kos- kemaan myös asumusten sisâItôä, niiden si- sälähinäkymää

eli siirtyy

tavallaan alueelle,

jolla

esimerkiksi behavioraalisessa ^maantie- teessä ei vleensä operoida. Tiukan loogisesta ajatusrakennelmastaan Granö

ei luovu

kui- tenkaan tässäkään tapauksessa vaan määrit- telee, että lähinäkymän esineet kiinnostavat maantieteilijää

vain siinä määrin kuin

^ne

esiintyvät määräävinä

tai

luonnehtivina nci- kguässd kompleksissa.

J.

G. Granö

ei

töissään tarkastellut kysy- mystá maantieteen

ja

psykologian välisestä työnjaosta (ks. kuitenkin Granö 1930: 169- 170). Koska hän ymmärtää sosiologian lähin- nä sosiaalisia Ehteisöjd" käsitteleväksi tieteek-

si

eikä spesifioi maantieteen

ja

psykologian väIistä suhdetta, ei hän myöskään vastaa tä- män tutkimuksen kannalta mielenkiintoiseen kysymykseen gksilön merkityksestä

tai

aktii- visesta roolista perseptiossa. Ympäristöper- septio on GranöIle objektiivinen ilmiö, ympä-

ristö

esittäytyy tietyssä ^paikassa

kaikille

ih- misille heidän aistiensa kautta samalla taval-

la.

Tämä ympäristö

on

erotettava ihmisten subjekti.ivisista mielikuvista

ja

l<okemuksista.

Granön keskustelu maantieteellisistä komp- lekseistä

ja

kokonaisuuksista

on

ongelmal-

lista juuri

antroposentrisestä lähtökohdasta

johtuen.

Hartshorne (1939:2??)

on

pohtinut

tätä

ongelmaa

ja

katsoo Granön olettavan, että materiaaliset objektit, jotka muodostavat maisema-aistimuksen, muodostavat kokonai- suuden (Ganzheit), koska aistimus on koko- naisuus. Hartshorne huomauttaa kuitenkin,

että

kokonaisuus ihmismielessâ

ei ole

^sama asia

kuin

kokonaisuus luonnossa, edellinen psykologisena ilmiönä

voi olla

erilainen eri

ihmisillä (vrt. von Fieandt

7972:292-295).

Maantieteellisistä kokonaisuuksista puhumi- nen on ongelmallista

juuri

tässä mielessä. On mielenkiintoista, että J. G. Granö ei ole teok- sissaan

viitannut

jokseenkin samaan aikaan psvkologian

ja filosofian piirissä

käytyyn

l'

I

TERRA 94:2,7982

keskusteluun hahmopsykotogiasta.e Suomes-

sa

hahmopsykologian pioneeri

oli

filosofi- psykologi

Eino Kaila, joka toimi

^Turussa

vuosina 1926-30

yhtä

aikaa

J. G.

^Granön

kanssa (Granön toiminnasta Turussa ks. Tuo-

minen

19?8).

Eino Kaila, joka

^tunnetaan

Suomessa myös ioogis-empiristisen filosofian

>maahantuojanar, on sen sijaan luennoillaan viitannut J. G. Granön maantieteellisiin aja- tuksiin (ks. O. Granö 1979).10 Hahmopsykolo-

e Hahmopsykologit kehittivät 1920-luvulla ha- vainnon tutkimuksesta koko psykologian teorian- muodostuksen pääalueen ja loivat hahmokäsitteen (Gestalt) ympärille oman koulukunnan (ks. Kaila 1922; von Fieandt 1972). 1930-luvun saksalaisessa maantieteessä syntyi sittemmin juuri Gestalt- teeman puitteissa psykologien ja maantieteilijôiden välinen vuoropuhelu (ks. Wörner 1938; Lautensach 1938; vrt. Hartshorne 1939; Paffen 1953). Vaikka Granö ei hahmoteorian käsitteistôön tukeutuvaan keskusteluun osallistunutkaan, edusti hän merkit- täväÌIä tavalla suomalaista maantiedettä mm.

Ganzheit-teeman puitteissa käydyssä keskuste- lussa.

10 Suomalaisen filosofian kansainvälisesti tun- netuin edustaja, Georg Henrik von Wright, ^oli Kailan oppilas. von Wrightin ⁽¹⁹⁸²⁾ mukaan Kaila tarkasteli lukukaudella 1934-35 luennoidessaan lyhyesti Granön

- ilmeisesti >Puhtaassa maantie- teessäo

- esittämiä ajatuksia huomauttaen, että siinä maantieteellisiã ilmiôitä on tarkasteltu per- septuaalisesta eli Kailan filosofian _?:-kielen näkö-

kulmasta. r¡-kieli eli fenomenaalinen kÍe1i muo- dostaa fyysillisen eli Î-kielen kanssa tärkeimmät tuikinnan mahdollisuudet sille, mitä tarkoitetaan kokemuslauseilla (ks. Kaila 1936; 1939; von Wright 1979). ø'-kieli on aistikokemuksen kieli ja f-kieli puolestaan puhuu fyysillisessä tilassa ja ajassa esiintyvistä kappaleista ja tapahtumista. f-kielen tapauksessa ei vielä ole kysymys tieteellisestä fy- siikasta vaan jokapäiväisen elämän esitieteelli- sestä fysikaalisesta maailmasta ja ,naivista fysii-

kasta>, jota jokapäiväisessä kielenkäytössä lakkaa- matta käytetään.'Havaitseminen' merkitsee r¡-

kielellä minkä tahansa aisti-iImiõn kohtaamista.

f-kielessä aisti-ilmiö kohdataan tavalla, ^joka ilmaisee riittävän tarkasti asioiden fysikaalisen tilan. q-kielellä ei pyritä ^{tekemään ennusteita} tulevaisuuden ilmiöistä vaan kuvaamaan selvästi kohtaamamme ilmiöt. J. G. Granõn ajattelun kan- nalta mielenkiintoinen on Kailan (1936; 1939) nä- kemys, jonka mukaan on tärkeätä tehdä ero feno- menaalisen eli havaintoavaruuden ja fyysillisen eli esineellisen avaruuden vä1i11ä. Edellinen on mi- näkeskeinen, koska aina koemme itsemme sen keskipisteeksi, jälkimmäinen ei. Fenomenaalinen avaruus sisältää suuret määrät havaintoesineitã,

joilla eì ole mitään fyysisiä vastineita (esim. tai- vaan nähty kupu). Fyysillisestä avaruudesta puo- lestaan voidaan puhua vain siksi, että useimmat esineet suhteellisesti säilyttävät keskinäiset ase- mansa eli ^>ellei olisi mitään 'maantiedettä' sanan yleisimmässä merkityksessä, ei olisi myöskään

mitään fyysillistä avaruutta> (Kaila 1939: 231).

Tämä 'geograafinen avaruus' ^poikkeaa ihmisen luontaisesta avaruuden käsityksestä, jossa avaruus

on eri asia kuin siinä olevien fyysillisten seikko-

Anssi Paasí Subjektiivisen elementin merkityksestâ . . . 149

gian huomioimatta jättäminen Granön julkai- suissa selittyy

sillä

tosiasialla, että maantie-

teilijä

ei Granön ^(1926: 135; 1930:36) mukaan

ole

kiinnostunut aistimusten synnystä vaan ottaa ne tavallaan annettuna. Granön sinán- sä monipuolista tukeutumista

eri

tieteenalo-

jen

käsite-

ja

ajatusperustaan selittää osal- taan seuraava toteamus:

>Aistiympäristö kokonaisuudessaan oh, kuten jo on tullut määritellyksi, tieteemme tutkimusesine. Se on kokoonpantu eri luon- nontieteiden tutkimusesineistä, joille 1öy- dämme näiden tieteiden jârjestelmistä täs- mälliset mäâritelmãt ja nimitykset, ja joista ainakin huomattavimmille ìokapäiväisessä puhekielessäkin on annettu erikoiset nimi- tykset. Olisi tietysti älytöntã olla käyttä- mättä hyväkseen näitä saavutuksia, niin tärkeitä kuln ilmentymât ovatkin maantie- teellisen käsittelyn lähtökohtana ja esinei-

den havaittavina ominaisuuksina, ^(Granö 1930:10).

Granön i1943: 2) mukaan on huomattava, että vaikka maantieteen tutkimuskohteeseen

liittyy

suunnaton määrä muiden tieteiden tut- kimuskohteita, nâmä kiinnostavat vain sikäli,

kun ne vaikuttavat

maiseman, alueen tai maan olemukseen. Maantieteen raja-

ja

apu- tieteet eivät saa Granön (1930: 8) mukaan olla vaikuttamassa

työn

suunnitteluun

ja

pää- jäsennykseen, kun maantieteilijã alkaa tutkia aistiympäristöjä.

Nâin siitäkin

huolimatta, jen järjestynyt joukko. Jos ajatteluyhteyksiâ etsi- tään, itse asiassa Granön maantieteen lopullisena päämãäränä on siirtyä antroposentrisestä r¡->ava- ruudesta> tieteelliseen, fyysilliseen ja esineelliseen

>avaruuteen>, ìoka on formaalinen ja tutkivasta subjektista riippumaton. von Wrightin ⁽¹⁹⁸²⁾ mu- kaan Kaila totesi Granön perseptuaalisen maan- tieteen olevan ainoa hänen tuntemansa esimerkki tämän tyyppisestä lähestymistavasta maantietees- sä. Kaila ⁽¹⁹⁶⁰⁾ käytti myöhemmin tutkimukses- saan muutamia J. G. Granön käyttämiä käsitteitä (mm. näkymä, kuuluma, tuntuma, lähi- ja kauko- avaruus). Suoranaisten filosofisten ^yhtymäkoh- tien eksplikointi on selvästi vaikeampaa, koska Granö ei tukeutunut mihinkään yksittäiseen filo-

sofiseen oppirakennelmaan. Mahdollisista yhtymä- kohdista huolimatta on muistettava, että siinä missä Kaila psykologÍna ja filosofina pohti mm.

havaintojemme ja kokemustemme sisältöjen muo- toutumisen ehtoja, Granö ei maantieteilijäIIe mää- rittelemiensä työtehtävien mukaisesti pohtinut näi- den seikkojen luonnetta. Lähestymistapojen eron havaitsee mainiosti verrattaessa esimerkiksi >Puh- dasta maantiedettä> Kailan ⁽¹⁹⁶⁰⁾ tutkimukseen arkikokemuksemme ainesten suhteista. Granö ^ei problematisoi lainkaan esimerkiksi Ìuonnollisen asenteemme merkitystä antroposentrisen ympäris- tömme persepoimisen kannalta, Kaila taas keskit- tyy analyysissään juuri arkikokemuksemme sisäl-

lön perseptuaalisten ja konseptuaalisten ainesten suhteiden selvittämiseen.