Kielemme käytäntö
Musliminimet massahölkässä Suomeen
- henkikirjoittaja ja kielitoimisto,
oletteko valmiit?Arabialaiset erisnimet ovat tulleet jää- däkseen. Viestimet ovat pommittaneet korviamme lähi-idän ja Pohjois-Afrikan henkilö- ja paikannimillä ja tapahtumilla jo vuosikymmeniä, arabiankielisillä ja is-
lamilaisilla nimillä, jotka usein ovat ara-
biaa tai pohjautuvat arabiaan kielialueen ulkopuolellakin. Suomi ottaa vastaan tuhansia muslimipakolaisia, somaleja, kurdeja, iranilaisia, palestiinalaisia, liba- nonilaisia, etiopialaisia ja eritrealaisia.
Yhä useampi mummo alkaa verrytellä kieltään puhutellakseen mustatukkaista kotivävyä. Byrokratia saa rattaisiinsa käsittämättömiä nimiä, jotka kirjoite- taan miten taidetaan, niin, että yksi ja sama nimi saa puoli tusinaa kirjoitus- hahmoa. Eurokielten kilpailevat trans- kriptiokäytänteet johtavat harhaan suo- malaista lukijaa, STT:n uutistenlukijoita ja television ammattitoimittajia. Kieli- toimisto nukkuu tai antaa ulkoministe- riölle atomistisia ohjeita Kuwaitin oi- keinkirjoituksesta. Onko Suomi pako- laisleiri, jossa tulijat ensimmäistä kertaa koetetaan joten kuten rekisteröidä län- simaisin kirjaimin, vai sivistysvaltio, jos- sa ihmisellä on oma, yhdellä tavalla kir- joitettu ja eri kannoilta ››oikea›› nimi?
Tarkkakorvainen Helsingin huippu- kokousselostusten seuraaja kuuli, kuinka George Bush puhui Sädämistä ja suoma- laiset toimittajat ulkomaalaisia matkien Sadamista tai lehtien kirjoitusasua suo-
malaisesti lukien Saddamista, niin kuin se lehdissä kirjoitetaan. Mikään näistä ääntämyksistä ei ole ››oikein››. Tieteelli- nen transkriptio on ._S`addãm (ensimmäi- nen konsonantti s on emfaattinen ja toi- sen tavun ã on pitkä ja painollinen). Suo- malaisen oikeinkirjoituksen mukaisella Saddaamilla päästäisiin varsin tyydyttä- vään lopputulokseen. George Bushin
››Sädämissä» on sen sijaan ainakin neljä virhettä arabialaisen äänneopin kannal- ta! Valkoisesta talosta tuskin löytyy apua vierasnimiongelmaamme.
Oikeinkirjoitus- ja ääntämysasiassa on pari perustavaa ongelmaa. Arabian kie- lessä on joukko äänteitä, joille ei ole vastineita Euroopassa. Äänteet merki- tään tarkkaan yleensä vain kielitieteelli- sissä tarkekirjoituksissa käyttämällä eri- laisia lisämerkkejä, kuten pisteitä em- faattisten konsonanttien alla ja pituus- ja painomerkkejä. Maallikot ovat kautta aikojen kirjoitelleet arabinimiä oman korvansa ja kielitaustansa antaman neu- von pohjalta. Englantilaiset ovat pääty- neet lehdistössään toisenlaiseen trans- kriptiokäytäntöön kuin ranskalaiset tai saksalaiset. Jopa sietämättömiä eroja näkyy myös lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kartoissa, joiden pohjalta pitää joskus kysyä tietä tai kärryuraa hyvinkin vaati- vissa oloissa. Arabiantaitoisillekin puut- teellisesti tai ››väärin›› tarkekirjoitetut paikannimet voivat olla kiusallisia sil- loin, kun pitää tietää eikä luulla.
Mikään patenttiratkaisu muslimini- mien oikeinkirjoitusongelmaan ei ole ky- syä asianomaisilta itseltään, miten hei- dän nimensä tavataan. Arabialaisen konsonanttikirjaimiston latinalaistami-
527
Kielemme käytäntö
seen ei riitä mahdollinen englannin tai ranskan taito, ja silloin pitäisi merkitä vokaalitkin näkyviin. Arabialainen kir- joitusjärjestelmä on sikäli joustava, että se mahdollistaa pitkälle murteellisten muotojen kirjoittamisen ilman, että nä- mä tulisivat pintaan. Latinalainen järjes- telmä pakottaa merkitsemään vokaalit ja konsonantit, ja sitä ei voi tehdä ottamat- ta kantaa kielimuotoon: on valittava, kirjoitetaanko murteen vai standardi- arabian pohjalta. Passeihin tai pakolais- leirien henkilökortteihin vähin eväin raapustettuja ja leimoilla vahvistettuja kirjoitusasuja - olkoot ne sitten kuinka hassuja tahansa - on kopioitu Suomes- sa korjaamatta henkikirjoittajien rekiste- reihin. Nykyisen villin ja epäjohdonmu- kaisen käytännön vallitessa tulee ole- maan jatkuvasti vaikeaa löytää näitä vierasnimiä rekistereistä ja vaikkapa vain puhelinluetteloista.
Oma virhelähteensä ovat erilaiset etu- ja sukunimikäytännöt. Mikä ymmärre- tään miehelle nimeksi ja kirjoitetaan henkikirjaan, jos pakolaiskortissa lukee Ahmad Muhammad Hamad, josta en- simmäinen on oma, toinen isän ja kol- mas ukin nimi. Sukunimestä ei ole ky- syttäessä tietoakaan - jollei siksi oteta heimon nimeä X, jos sellaista ymmärtää
tiedustella. Meidän lomakkeemmehan vaativat sukunimiä, vaikka maahanmuut- tajan kotivaltio olisi - ideologisista syis- tä - kieltänyt lisä-, suku- ja heimo-
nimet. Olen huomannut, että viranomai- semme voivat hätäpäissään tai tietämät- tömyyttään kirjoitella sukunimiksi kaik- kea mahdollista. Ei ihme, jos mies esiin- tyy sitten maassa ››väärillä nimillä››.
Usein käännetyssä asiakirjassa nimi on kirjoitettu toisin kuin passissa.
Englanninkielisten viestimien ylivalta on johtanut siihen, että suomalainen lehdistö käyttää arabinimistä yleensä englannin ››oikeinkirjoitusta››. Suomen kannalta tilanne ei ole erityisen onnelli- nen. Usein englantilainen arabinimien kirjoitusperinne johtaa täällä hakoteille nimissä, joiden ääntäminen ja kirjoitta- minen sujuisi mainiosti suomalaiselta
528
pohjalta. Siten esimerkiksi PLO:n johta- jan etunimessä tehdään neljä virhettä, vaikka jokainen koululainen osaisi lukea ja ääntää oikein, jos se kirjoitettaisiin suomalaisen ortografıan mukaisesti Jääsir.
Mutta on puhuttu viisikymmenluvulta asti ››.Iasserista›› - ja vain sen vuoksi, että englantilaiset kirjoittavat Yassería.
Arabian kieliopin kannalta kysymykses- sä on partisiippimuoto. Samaa mallia ovat Sää/im, an-Naasir, Khaalid, Haafi; ja _Taariq. Anglosaksien välittäminä ne ovat kuitenkin tulleet Suomeen hah- moissa Salem, Nasser, Khaled, l-Iafez ja Tareq.
Oma pukinsorkkansa vierasnimien kirjoittamisessa on kielitoimistollakin.
Luulenpa, että ››Kuwaitin›› hahmo tulee sieltä. Tämän suositellun kirjoitusasun takana on maan nimen kirja-arabialai- sen fonologinen transkriptio al-Kuwait.
››Kirjallisessa arabiassa›› nimi äännetään äl-Kuwäit; puhekielessä (murteesta riip- puen) ãl-Kweet, il-Kweet tai jopa Ií-Kweet;
paino on viimeisellä tavulla. Suomalaiset tuntuvat ääntävän nimen ››niin kuin se kirjoitetaan››. Angloviestimien ››Kuweit››
on Suomessa jäänyt hopealle.
Kielitoimiston atomistisista, yksittäisiä nimiä koskevista kirjoitusohjeista eivät kirjoittajat - tai uutistenlukijat tule hul- lua hurskaammaksi. Ilman arabian al- keistietoja ei voi tietää, että ››Hussein››
on samaa sanakaavaa kuin ››Kuwait›› ja että se (saman kirja-arabian äänneopin tarkekirjoitusjärjestelmän mukaan) pitäi- si kirjoittaa Husain. Klassisesti nimi äännetään Ijlusäin (paino sanan pitkällä lopputavulla), puhekielisesti Hseen. Kak- soiskonsonantti ss ››Husseinissa›› johtaa suomalaisia harhaan. Se onkin tarkoitet- tu englanninkielisille. ››Assadkaan›› ei ole oikeastaan Assad vaan 'Åsäd (››Lei- j0na››). Nasserin sijasta olisi pitänyt al- kaa puhua an-Naa_sirista tai oikeastaan
“Abd arı-Naasirista, mikä on yksi arabian monista kaksiosaisista Allahin palvelijaa tarkoittavista miehennimistä. Pelkkä an- Nadsír (››Nasser››) viittaa jumalaan, ››voi- tonantajaan›› eikä sitä voi rienaamatta käyttää ihmisistäl)
Suomalaisten lukijoiden kannalta siis arabialais-islamilaiset nimet kirjoitetaan lehdissämme säännöllisesti väärällä, harhaanjohtavalla ja vierasperäisellä oi- keinkirjoituksella. Radiossa ja televisios- sa nimet äännetään väärin - samaisen vierasperäisen oikeinkirjoituksen har- haanjohtamina. Yksikään lähi-idässä pitkäänkin asunut ulkomaantoimittaja ei ole nähtävästi koskaan opetellut ääntä- mään tavallisimpia arabinimiä niin kuin ne ovat ja niin kuin heidän pitäisi ne päivittäin omin korvin kuulla ympäril- lään.
Mitä on tehtävissä? Oikeinkirjoitus- asioissa ei voi ruveta sooloilemaan koko kansalle tarkoitetuissa teksteissä. Jon- kinlainen standardi olisi tarpeen, vaikka- pa huonompikin. Suomen horisontista voimakkaimmalta näyttää nykyään eng- lantilaisen viestinnän käytäntö - niin on- neton kuin se suomalaislukijoille onkin.
Maghreb-maiden, Tunisian, Algerian ja Marokon ja osittain Libanonin ja Syy- riankin puolelta tulevia arabialaisnimiä väännetään kuitenkin ranskan oikeinkir- joituksen kautta. Saksalainen malli olisi suomalaisten tarpeita ajatellen onnelli- sempi kuin edelliset mutta edelleen vie- ras ja kömpelö. Yksiselitteisten tieteellis- ten tarkekirjoitusten käyttäminen taas toisi painatusvaikeuksia ja edellyttäisi lukijalta muutaman tunnin kurssia fono- logiasta ja arabian kielen äänteistä.
Valmista ja ehkä aivan suomalaista rat- kaisua oikeinkirjoitukseen ei liene esitet-
ty. Ääntäminen on helpompi korjata kuin
kirjoitusongelmat. Jos keneltä niin uutis- tenlukijoilta ja varsinkin lähi-idän ääni- kirjeenvaihtajilta voisi odottaa ammatti- taitoisempaa suoritusta; onhan arabia- laisissa nimissä kyse maailmankielestä ja muutamista vuosikymmeniä illasta iltaan toistuvista sanoista. Eivätkä Jääsir, Saddaam ja Mubaarak ole oikeastaan vaikeampia ääntää kuin Thatcher, George tai Cleas. Mistä siis kiikastaa, STT ja TV-uutiset?Kirjoittamisen osalta toivoisin, että kaikki, joille asia kuuluu, tajuaisivat tä-
Kielemme käytäntö män vierasnimijoukon oikeinkirjoitus- ongelmien laajuuden henkikirjoituksesta tiedotusvälineisiin ja kielitoimistoihin.
Niin myös siksi, että arabialais-islami- laiset nimet ovat aloittaneet pakolaisuu- den ja siirtolaisuuden myötä jo fyysises- tikin massahölkkänsä kielialueellemme.
Kun portti on auki, nimistöstä on huo- lehdittava niin kuin sivistysvaltiolle kuu- luu.
KAARLo YRTrı AHo
Miespuolinen käly,
heinäkuhilas ym. uutuuksia
Helsingin Sanomien nimimerkki Pii päi- vitteli kerran palstallaan (15.1.1984) sitä, että sanojen merkitykset hämärtyvät nuoren kirjoittajapolven tajunnassa.
Hän mainitsi urheilutoimittajan nimittä- neen naishiihtäjää ››nuorukaiseksi›› ja il- tapäivälehden puhuneen ››kuuluisan Kennedy-suvun nuorikosta››, vaikka ei ollut kysymys rouvasta. Pakinan ilka- moivia kommentteja on tuskin syytä täs- sä toistaa, mutta todettakoon Piin olleen oikeassa katsoessaan, että nuorukainen tarkoittaa mieshenkilöä ja nuorikko on joko vastavihitty vaimo tai (maatalous-
terminä) nuori kana'
Vastaavantapaista lipsahtelua näkee nykyään aika usein. Eräässä uudessa käännösromaanissa puhutaan toistuvasti
››kälystä››, vaikka tarkoitetaan miessuku- laista, josta on tapana käyttää sanaa
'Korrehtuurilisäys Tupsahtipa vielä
sanomalehdestä vastaan sellainenkin ta- paus, että nuorikoksi on sanottu miestä:
››Yhtymäkohtia löytyy myös Isä Aurin- koiseen - Iosif Staliniin, joka etsi kii- vaskatseisena nuorikkona taivaallista so- sialismia.››
