98
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 2 . v s k . – 1 / 2 0 0 6 E S I T E L M I Ä
Koulutuksen taso ja tutkimuksen tarpeet
1Pentti Vartia Professori
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos
S
ivistys, koulutus ja osaaminen ovat keskeinen osa Suomen pitkää ja menestyksellistä snell- manilaista sivistys- ja kasvuprojektia. Viime vuosiin saakka projekti on perustunut aina vain suurempiin panostuksiin, on investoitu yhä enemmän kasvun taustatekijöihin, fyysiseen ja henkiseen pääomaan, infrastruktuuriin, insti- tuutiohinkin.Suuret investoinnit ovat pois kulutuksesta.
Jos niiden tuotto jää alhaiseksi, ne lisäävät tu- levia kulutusmahdollisuuksia vain vähän. Yhä useammin kuulee vaatimuksia siitä, että suo- malaisen kasvuprojektin pitäisi muuttua eks- tensiivisestä intensiivisemmäksi. Kaikenlainen vaikuttavuusarviointi ja instituutioiden eva- luaatio on lisääntynyt. Varsinkin verorahoilla suoritettavien toimintojen arviointi on usein paikallaan. Yhdistys on valinnut hyvän teeman kokouksensa aiheeksi.
Koulutuksen taloudellinen tutkimus on läh- tenyt Suomessakin vähitellen liikkeelle. Ekono- mistit pyrkivät vastaamaan kysymyksiin, kuten:
”mille aloille koulutusta pitäisi suunnata, onko
kannustimet kouluttautumiseen viritetty oi- kein, onko koulutusta sopiva määrä, onko laa- tu hyvä, maistereita vai mestareita, jne.” Tie- teen sisäisten kriteereiden, kansalaisten toivei- den ja elinkeinoelämän tarpeiden yhteensovit- taminen on näissä kysymyksissä haastava teh- tävä.
Kuten tohtori Toivanen edellä kertoi, lisen- siaatti- ja tohtorikoulutus on meillä vähitellen kunnossa. Paitsi määrä, myös laatu on noussut.
Kun tohtoreita tulee lisää, on luontevaa, että yhä suurempi osa heistä suuntautuu akateemi- sen maailman ulkopuolelle: virkamiehiksi, tut- kimuslaitoksiin ja yrityksiin. Post doc -koulu- tuksen ja tutkimuksen organisointi on nyt tär- keä pohdinnan paikka.
Tutkimuslaitoksille tohtoreiden värväämi- nen on luonnollista ja myös suuri helpotus;
omaa tohtorikoulutusta ei tarvita yhtä paljon kuin ennen. Post doc -vaiheessa yhteistyö so- veltavien laitosten kanssa on luonnollista, ovat- han soveltavat laitokset usein sopiva tie myös elinkeinoelämään tai virkamieheksi. Seuraavas- sa pari huomiota tästä aihepiiristä.
Monilla soveltavilla (policy relevant) alueil- la ei suomalaisissa yliopistoissa ole tällä hetkel-
1Puheenvuoro Kansantaloudellisen yhdistyksen kokoukses- sa 7.12.2005.
99 P e n t t i V a r t i a
lä kovinkaan paljoa systemaattista opetusta.
Tutkimus varmasti etenisi paremmin, jos ope- tus saataisiin kuntoon. Opetusta voitaisiin li- sätä esimerkiksi koulutuksen taloudessa, kil- pailukysymyksissä, eräillä julkisen talouden osa-alueilla, esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan ja hyvinvointivaltion toimintaan liittyvissä kysy- myksissä, law and economics -kysymyksissä, innovaatiopolitiikassa, jne. Työmarkkinatutki- mus on hyvä esimerkki siitä kuinka opetus ja tutkimus on jollain alueella saatu tässä suhtees- sa kuntoon.
Laskentakapasiteetin nousu ja tilastollisten menetelmien kehitys on vauhdittanut tutki- musta monilla alueilla. Taloustieteissä korkea- tasoisiin tilastollisiin menetelmiin ja suuriin ai- neistoihin nojautuva empiirinen tutkimus (esim. paneeliaineistojen mikroekonometria) on saamassa tärkeän aseman. Mikroaineistois- ta löytyy hyviä vastauksia moniin keskeisiin makrokysymyksiin: Mistä syrjäytyminen joh- tuu? Kuinka koulutus vaikuttaa urakehityk- seen? Millaista on hyvä innovaatiopolitiikka?
Millaisia ovat globalisaation mikroperusteet?
Miten talous vaikuttaa terveyselinkaariin? Mil- laisia ovat rationaaliset eläkepäätökset? Kor- keatasoinen empiirinen tutkimus tarjoaa paljon mahdollisuuksia ekonomisteille yhteiskuntatie- teiden eri aloilla, siis mahdollisuuksia ns. eko- nomistien imperialismiin.
Makrotaloustieteen ja makropolitiikan ase- ma on sinänsäkin edelleen tärkeä. Hyvin mo- nissa tehtävissä ekonomistin on osattava kes-
kustella työllisyydestä, inflaatiosta, funktionaa- lisesta tulonjaosta, kansainvälisestä suhdanne- kehityksestä, koroista, jne. Tärkeätä on myös ymmärtää keskeisten makrokysymysten yhteis- kunnalliset kytkennät.
Lienee myös selvää, että tutkimuksessa ja koulutuksessa on edelleen lisättävä kansainvä- listä yhteistyötä. Suomen ongelmat ovat samoja kuin Euroopassa ja maailmalla yleisemminkin.
Pieni maa on sittenkin suurelta osin seuraaja, tarvitsemme korkeatasoista tiedettä myös sik- si, että kykenemme siirtämään muualta tietoa Suomeen. EU-jäsenyyden ja Suomen menesty- misen vuoksi meihin kohdistuu nykyisin suu- rempaa mielenkiintoa kuin aiemmin; pääsem- me ehkä helpommin mukaan kansainvälisiin hankkeisiin kuin ennen.
Lopuksi on syytä korostaa, että työmarkki- noilla tarvitaan muodollisen opetuksen ohella myös monia käytännön taitoja, esim. kirjoitta- minen, esiintyminen, kielet ja erilaiset sosiaali- set taidot ovat käytännön elämän ja urakehi- tyksen kannalta tärkeitä. Sodanjälkeisessä yli- opisto-opetuksessa on Suomessa ollut merkil- le pantavaa se, että ns. analyyttinen ote on li- sääntynyt ja ns. historiallis-institutionaalista ymmärrystä on arvostettu vähemmän. Tämä on ollut monilta osin hyvää kehitystä, mutta vii- meaikainen kehitys ja keskustelu muualla viit- taisi siihen, että myös historian ja instituutioi- den tutkimuksella on edelleen paljon annetta- vaa. "
