K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 2 . v s k . – 1 / 2 0 0 6
103 E S I T E L M I Ä
Tyydyttääkö suomalaisen
kansantaloudellisen koulutuksen taso tutkimuksen ja
työmarkkinoiden tarpeita?:
Opiskelijan näkökulma
1Faiz Alsuhail valtiot. yo Helsingin yliopisto
A
ion alustuksessani keskittyä kansantaloustie- teen maisteriopintoihin ja siihen, miten ne vas- taavat työmarkkinoiden tarpeisiin. Ennen kuin menen eteenpäin, haluan korostaa, että vaikka viiteryhmäkseni on merkitty Kansantaloustie- teen opiskelijat ry, niin esittämäni mielipiteet ovat puhtaasti omiani. Ne pohjautuvat koke- muksiini Helsingin yliopiston kansantaloustie- teen laitoksella.Lainaan aluksi opiskelutoveriani Hannu Tyyskää, joka ainejärjestölehti Kapitaalin (1/
2002) sivuilla kirjoittaa ”faktoja kansiksen opiskelusta”. Vaikka Tyyskän ote on opiskeli- jamaisen letkeä ja humoristinen, on hänen sa- nojensa takana oma pointtinsa.
”Kirjoitan ensimmäiseen palstaani hieman faktoja kansiksen opiskelusta. Jotkut asiat saat- tavat tuntua karuilta, ehkä jopa vääriltä. Miet-
tikää niitä kuitenkin. On joka tapauksessa pa- rempi, että kohtaatte tulevaisuuden ilman har- hakuvitelmia... Olenkin listannut tähän joitakin hyviä ja huonoja puolia kansantaloustieteen opiskelusta:
– Hyvää: Opit uuden ajattelutavan.
– Huonoa: Unohdat käytännön.
– Hyvää: Valmistuttuasi voit tehdä uran tutki- jana.
– Huonoa: Muuta työtä kaltaisesi poropeukalo ei sitten saakaan.
– Hyvää: Osaat johtaa muiden preferenssit yk- sinkertaisten matemaattisten kaavojen avulla.
– Huonoa: Et ole kenenkään preferensseissä kovin korkealla.
– Hyvää: Tiedät kuinka paljon Pekka kuluttaa hyödykkeitä 1 ja 2, jos Pekan hyötyfunktio on u(x1,x2) = x1x2, hinnat ovat p1 ja p2 ja tulot ovat m.
– Huonoa: Ketään ei kiinnosta! Sitä paitsi ai- nahan voit kysyä Pekalta.”
1 Alustuspuheenvuoroni taloustieteellisen seuran seminaa- rissa ”Tyydyttääkö suomalaisen kansantaloudellisen koulu- tuksen taso tutkimuksen ja työmarkkinoiden tarpeita?”
7.12.2005.
104
E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2006
Oma näkemykseni kansantaloustieteen opiske- lusta, erityisesti sen antamista työelämän val- miuksista on samanlainen kuin Tyyskän. Olen nimittäin sitä mieltä, että koulutus antaa huo- not valmiudet työelämässä toimimiseen. Perus- tan näkemykseni kolmeen kohtaan.
Suurimpana puutteena kansantaloustieteen koulutuksessa on empiirisen analyysin vähäi- nen painotus. Kansantaloustieteen koulutus koostuu kursseista, joissa on luentoja sekä har- joitusryhmiä. Viimeksi mainituissa käydään läpi luennoitsijan antamia kotitehtäviä, jotka ovat miltei poikkeuksetta matemaattisia lasku- tehtäviä. Empiiriseen aineistoon pohjautuvia tehtäviä tulee vastaan ainoastaan ekonometrian kurssilla (ja sielläkin teoreettisten laskuteh- tävien rinnalla). Mielestäni datan analyysiin pohjautuvia tehtäviä kuuluu perusopintojen jälkeen olla kaikilla runkokursseilla! Teoreet- tinen painotus sopii varmasti tutkijoiksi aiko- ville, mutta työelämän kannalta on hyvä, jos osaisi muutakin kuin optimoida Pekan hyöty- funktiota.
Toisena puutteena näen kriittisten luku- ja kirjoitusharjoitusten vähäisen määrän. Monil- la laitoksilla opiskelijat suorittavat kursseja opinto- tai luentopäiväkirjojen avulla. Tämä tarkoittaa, että opiskelija joutuu seuraamaan alaansa liittyvää ajankohtaista keskustelua, nä- kemään se omassa teoreettisessa viitekehykses- sä ja pohtimaan kirjallisesti ja suullisesti kysy- myksen eri puolia. Kansantaloustieteessä usko- taan niin vankasti laskuharjoituksiin, välikokei- siin ja luentoihin, että muut kirjallista ilmaisua kehittävät työt ovat jääneet surkeaan sivuosaan.
Kolmantena ja viimeisenä ongelmakohtana näen opintojen heikon linkittämisen ajankoh- taisiin tapahtumiin sekä taloustieteen käytän- nön soveltajiin. Opiskelija oppivat – kuten Tyyskäkin sanoi – uuden ajattelutavan, mutta
unohtavat käytännön. Tämä korostuu, kun kurssien luennoitsijat ovat miltei poikkeukset- ta akateemisesta maailmasta. Se, että kursseil- la olisi vierailevia luennoitsijoita talouden tut- kimuslaitoksista, rahoituslaitoksista tai erilaisis- ta etujärjestöistä olisi paitsi kiinnostavaa myös opettavaista. Tällöin ajankohtaisimmat talou- den ongelmat ja ilmiöt löytäisivät tiensä luen- tosaleihin. Opiskelijat saisivat laajemman ku- van teorioiden soveltamisesta käytännön tilan- teissa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Myös kriittisyys teoriaa kohtaan paranisi, kun opis- kelijat kuulisivat eri näkökulmia teorian rele- vanssista. Esimerkiksi työttömyysteoriat saisi- vat uutta eloa, jos työntekijä- ja työnantajajär- jestöt kertoisivat näkemyksenä niiden sovelta- mismahdollisuuksista.
Ylipäätänsä teorian ja sen soveltamisen vä- linen linkki jää maisterikoulutuksen kursseis- sa liian heikoksi. Opiskelijoiden ainejärjestö on paikannut tätä puutetta järjestämällä suosittuja ekskursioita erilaisiin kohteisiin, joissa talous- tiede on analyysin lähtökohtana. Myös vireil- lään oleva opiskelijoiden alumnitoiminta pyr- kii vastaamaan tähän haasteeseen. Teorian ja sen soveltamisen välisen yhteyden luominen tulisi kuitenkin kuulua opetukseen, eikä jäädä opiskelijoiden vapaa-ajan harrastukseksi.
Kansantaloustieteen laitoksen puolustuk- seksi on sanottava että edellä mainittuja kriit- tisen kirjoittamisen harjoituksia on lisätty opis- kelijoiden toivomuksesta. Lisäksi kansanta- loustieteen perusopintoihin kuuluu nykyään kurssi, johon on sisällytetty työelämävierailu.
Vaikka suunta on oikea, ovat koulutuksen suo- mat valmiudet vielä kaukana työelämän tarpeis- ta. On kuitenkin lohduttavaa, että ekonomis- tin maisteritutkinto antaa hyvät eväät uusien taitojen omaksumiseen, esimerkiksi työnanta- jan järjestämällä perehdyttämisjaksolla. "
