Valtioneuvosto asetti helmikuun alussa biotek- niikan neuvottelukunnan toimikaudelle 2008–
2010. Neuvoa-antavan, valtioneuvoston asetuk- seen perustuvan neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu mm. yhteistyön edistäminen viranomais- ten, alan tutkimuksen ja toiminnanharjoittajien kesken, tiedotus ja koulutus sekä eettisten näkö- kulmien huomioon ottamisen edistäminen gee- nitekniikassa. Jäseniksi kutsuttiin 14:n eri tahon edustajat; mukana on ympäristö-, kuluttaja-, tuottaja- ja potilasjärjestöjä, tutkimustoimijoita, alan yritystoiminnan edustajia, tutkimusrahoit- tajia ja keskeiset ministeriöt.
Uuden neuvottelukunnan toimikausi ajoittuu vaiheeseen, jossa bio- ja geenitekniikkaa sovelle- taan yhä laajenevilla alueilla. Geenimuunnellut kasvit ja niiden käyttö elintarvikkeina ja rehui- na pysynevät edelleen keskustelunaiheina, mutta samanaikaisesti herääminen ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen haasteisiin on tuonut aivan uuden näkökulman ja painoarvon biotekniikan tarkasteluun. Biotekniikan mahdollisuudet raa- ka-aineiden ja tuotantoprosessien kehittämisessä ovat saaneet uutta, merkittävää poliittista nostet- ta, joka jatkunee yli vaalikausihorisontin. Uusien tuotantomenetelmien ja liiketoiminta-alueiden kartoitus liittyy oleellisesti teollisuutemme perin- teisten tukijalkojen murrokseen. Bioteknologian käyttöönotossa on tapahtumassa siirtyminen tek- nologian työnnöstä kysynnän ja tarpeen määrit- telemään toimintaan.
Poliittisen innostuksen pauloissakin on kui- tenkin syytä kiinnittää huomiota uusien tekno- logioiden kokonaisvaltaiseen arviointiin. Tehtä- vä ei ole helppo, kuten biopolttoaineisiin liittyvät syy–seurausketjut ovat osoittaneet. Vaikuttami- nen globaaleihin trendeihin alkaa kuitenkin olla meille, osana Euroopan unionia, yhä haasteel- lisempaa. Bioteknologian kehittämisen ja käyt- töönoton, siis myös tulevaisuuden määrittelyn,
painopisteen siirtyminen ns. kehittyviin talouk- siin, kuten Kiinaan, Brasiliaan ja Intiaan, on vie- mässä meitä kehityksen kontrolloijan roolista yhä enemmän kehitykseen mukautujan rooliin.
Tämä on selvästi nähtävissä etenkin tuotan- tokasvien jalostamisen alueella. On arvioitu, että vuonna 2015 kaikkien merkittävimpien elintarvi- ke-, rehu- ja kuitukasvien jalostaminen tapahtuu bioteknologiaa hyödyntäen, joko geenimuuntelua tai muita bioteknologian menetelmiä käyttäen.
Eurooppa on pahasti tipahtanut tästä kehitykses- tä upottuaan vääriin asioihin kohdistetun gmo- keskustelun (gmo = geeniteknisesti muunneltu organismi) syövereihin. Uhrina on paitsi euroop- palainen kilpailukyky, myös kuluttajat, joilta evä- tään uuden teknologian hedelmät.
Terveydenhuoltoon liittyvän biotekniikan alueella roolimme saattaa kuitenkin pidem- pään säilyä kehityksen suuntaa määrittelevä- nä. Rikkailla länsimailla on edelleen paremmat mahdollisuudet löytää kehittämisresurssit ja maksajat uusille lääkkeille ja hoitomuodoille.
Geenitiedon saapuminen kansalaisten ulottu- ville tuo tulevaisuudessa mukanaan paitsi uusia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan terveyteen myös merkittäviä eettisiä ja toimintatapoihin liittyviä haasteita. Jo tällä hetkellä voi jokainen tilata netin kautta henkilökohtaisen ”genomi- kartoituksen” 985 dollarilla. Sen luvataan laske- van 18 sairauteen liittyvän geneettisen riskin ja osoittavan, mistä esi-isät ovat kotoisin.
Geenitiedon ja muun biologisen tietotulvan osin hallitsematon esiinmarssi luo uusia haasteita terveydenhuollon toimintatavoille ja kansalaisten tiedottamiselle. Kuinka hallita tilanne, jossa ter- ve kansalainen saa netin ”genomikartoituksesta”
kuulla kantavansa muutaman prosentin kohon- nutta alttiutta Alzheimerin tautiin, masennuk- seen, alkoholismiin ja väkivaltaiseen käytökseen?
Entä kuinka määrittää yhteiskunnan suhtautu-
Minne viet, biotekniikka?
Kimmo Pitkänen
Pääkirjoitus
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 0 8 1
minen uuden hoitoinnovaation kustannuksiin ja käyttöönottoon, jos uusi hoito tarjoaa merkittä- vää parannusta pienen potilasryhmän elämänlaa- tuun korkealla hinnalla? Mitä tarkoittaa potilaan oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon?
Ajankohtaisena hankkeena etenee maas- samme ns. biopankkien eli ihmisalkuperää ole- vien näytekokoelmien sääntelyyn, keräämiseen ja hyödyntämiseen liittyvän toimintaympäris- tön rakentaminen. Sosiaali- ja terveysministe- riön tavoitteena on keväällä 2008 antaa edus- kunnalle esitys biopankkilaiksi, jolla pyritään selkeiden toimintatapojen luomiseen aineisto- jen hyödyntämiselle niin tutkimuksessa kuin kansanterveydelle merkittävien hoitomuoto- jen kehittämisessä. Mahdollisuudet ja haasteet biopankkitoiminnassa ovat löydettävissä eri aineistojen ja terveysrekisterien ja teknologisen osaamisen yhdistämisessä kansalliseksi infra- struktuuriksi tavalla, joka tehostaa aineistojen jakamista, kunnioittaa kansalaisten itsemää- räämisoikeutta ja avaa mahdollisuuksia tutki- mustulokset yhteiskunnan käyttöön jalostavalle yksityiselle sektorille.
Sekä biopankkilain valmistelun että meneil- lään olevan työ- ja elinkeinoministeriön vetämän kansallisen bioteknologiastrategiatyön yhteydes- sä on siis selkeästi tullut esiin tarve tarkastella toimintoja ja tavoitteita hallinnonalarajat ylittä- en. Vuoteen 2020 tähtäävässä biostrategiassa tie- de- ja teknologia-aluekohtaisten jyrkkien valin- tojen tekeminen ylhäältäpäin on haasteellista, mutta rajat ylittävää pohdintaa tarvitaan uuden toimintaympäristön kehittämiseksi. Tässä tulee ottaa huomioon globaalit trendit sekä innovaati- oiden kehittämisen ja käyttöönoton koko kaaren tarpeet ja vaikutukset. Kokonaisuuksien hallinta vaatii uusia yhteistyön muotoja julkisten ja yksi- tyisten organisaatioiden välillä, jotta vuoropu- helu teknologian kehittäjien ja loppukäyttäjien välillä toteutuu. Satsaukset tutkimuksen ja tuo- tekehityksen hyödyntämiin erilaisiin infrastruk- tuureihin ovat välttämättömiä.
Biopankkiesitystä valmistelleella työryhmällä oli jo työnsä aikana mahdollisuus seurata Stake- sin ja Helsingin yliopiston tutkijoiden tutkimus- ta, jolla kartoitettiin kansalaisten biopankkeihin
liittyviä asenteita. Biopankkityöryhmä järjes- ti lisäksi keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, ja aihe pääsi esille myös tiedotusvälineissä. Vies- tien ja palautteen tulkinta ja huomioiminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista; aihe on kansalai- sille vieras ja vaikea, ja vastaukset sen mukaises- ti ristiriitaisia, joidenkin mielestä kenties jopa
”vääriä”. Kaiken kaikkiaan laaja, uusia näkökul- mia esiintuova yhteiskunnallinen keskustelu jäi melko laimeaksi ainakin lainvalmistelun tässä vaiheessa.
Biopankkiharjoitus osoitti kuitenkin tarpeen toimenpiteille, joilla pyritään yhteiskunnassa käytävän keskustelun tai ainakin tietoisuuden kasvattamiseen uusiin teknologioihin liittyen.
Olisi kovin uskaliasta olettaa, että kansalais- ten tuki tutkimukselle ja kehittämistoiminnal- le säilyy automaattisesti ja jopa ilman keskus- telua toimintatavoista. Kansalaisten asenteissa biopankkitoimintaa kohtaan oli havaittavissa ero eri ikäryhmien välillä; vanhemmat ikäryh- mät olivat valmiita antamaan päätösvallan tut- kijoille ja viranomaisille, nuoremmat halusivat itse tietää ja päättää. Toisaalta esimerkiksi geeni- muunteluun liittyvissä poliittisten päättäjiemme kannanotoissa on usein nähtävissä selkeä tiedon puute ja alttius kuunnella äänekkäiden painos- tusryhmien mielipiteitä, joiden helposti ajatel- laan suoraan edustavan yhteiskunnan näkemyk- siä laajemmaltikin.
Biotekniikan neuvottelukunnalla on mahdol- lisuus tuoda yhteen yhteiskunnan eri toimijoita ja ryhmiä. Neuvottelukunnan toimialueen mer- kitys on kasvamaan päin, ja tehtävässään onnis- tuessaan neuvottelukunta tuo kansalaisten ja poliittisten päättäjien tietoisuuteen bioteknolo- giaan liittyviä todellisia haasteita, mahdollisuuk- sia ja ilmiöitä. Keskustelu ei saa jäädä polkemaan paikalleen takertumalla loputtomasti kaluttui- hin teemoihin, vaan sitä on vietävä eteenpäin.
Keskustelun aiheita bioteknologia kyllä tarjoaa.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja neuvotteleva vir- kamies sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän toimii biotekniikan neuvottelukunnan puheenjohtajana.
2 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 0 8
