UEF//eRepository
DSpace https://erepo.uef.fi
Rinnakkaistallenteet Filosofinen tiedekunta
2020
Joensuun maisterit pappeina.
Itä-Suomen teologikoulutus papiston koulutuksellisen tasa-arvon tuottajana
Tervo-Niemelä, Kati
Karjalan teologinen seura
Artikkelit tieteellisissä kokoomateoksissa
© Karjalan teologinen seura All rights reserved
https://www.karjalanteologinenseura.fi/
https://erepo.uef.fi/handle/123456789/24383
Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository
163
KÄytÄnnÖllinen teologia
itÄ-suoMen yliopistossa v joensuun teologian Maisterit pappeina
Itä-Suomen teologikoulutus papiston koulutuksellisen tasa-arvon tuottajana
Kati Tervo-Niemelä
Läntisen teologian koulutus Joensuussa
Sodan jälkeisinä jälleenrakennuksen ja hyvinvointivaltion rakentamisen vuosina Suomessa haluttiin lisätä opiskelumahdollisuuksia laajentamalla korkeakouluverk- koa. Vielä 1950-luvulla Suomessa oli vain kolme monialaista yliopistoa ja kah- deksan korkeakoulua, joista ainoastaan yksi sijaitsi muualla kuin Helsingissä tai Turussa (kasvatusopillinen korkeakoulu Jyväskylässä). Korkeakoulutus oli siis pit- kään alueellisesti keskittynyt lähinnä Helsinkiin ja Turkuun.1
Osana pyrkimystä kehittää alueellista tasa-arvoa ja koulutuksen tasapuolista saavutettavuutta myös Itä-Suomi haluttiin osaksi korkeakouluverkkoa, mutta vir- kamiestason mietinnöissä ei päästy yksimielisyyteen korkeakoulun sijoituspaikasta.
Tämän johdosta Itä-Suomeen perustettiin vuonna 1966 kolme uutta korkeakou- lua siten, että Lappeenrannassa alkoi tekninen koulutus, Joensuussa humanistinen ja luonnontieteellinen koulutus sekä Kuopiossa lääketieteellinen koulutus. Joen- suun ja Kuopion korkeakoulut muutettiin yliopistoiksi vuonna 1984.2
Lähtökohtana teologisten opintojen tarjonnalle Joensuussa olivat opettajan- koulutuksen tarpeet. Joensuun korkeakoulu aloitti toimintansa elokuussa 1970, ja sen keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin opettajankoulutus, jota voitaisiin laa- jentaa muillekin aloille.3 Aluksi Joensuun uudessa korkeakoulussa annettiin ope- tusta peruskoulun luokanopettajiksi ja eri aineiden aineenopettajiksi opiskelevil- le. Ensimmäiset ortodoksisen uskonnon aineenopettajiksi tähtäävät opiskelijat valittiin suorittamaan näitä opintoja jo ensimmäisenä keväänä. Evankelis-luteri- laisen uskonnon erikoistumisopintojen järjestäminen tuli niin ikään ajankohtai- seksi. Vuonna 1975 tuli mahdolliseksi suorittaa yleisen teologian opintoja Helsin- gin yliopiston teologisen tiedekunnan vaatimusten mukaisesti.4
1 Kivinen & Rinne 2012, 204; Ahola 2015, 30.
2 Nevala & Rinne 2012, 204–212; Nevala 2009.
3 Innanen 2013, 33–34.
4 Innanen 2013, 36.
Teologian opintojen asema vahvistui 1980-luvulla, kun valtioneuvosto päätti syksyllä 1985 aloittaa ortodoksisen teologikoulutuksen Joensuussa. Tämän myö- tä sekä ortodoksisen kirkon, Joensuun yliopiston että opetusministeriön yhtei- nen toive Suomen ortodoksisen pappisseminaarin siirrosta Kuopiosta Joensuun yliopistoon toteutui. Uusi ortodoksisen teologian laitos, jossa oli ortodoksisen teologian koulutusohjelma, aloitti syksyllä 1988 osana humanistista tiedekun- taa.5
Samaan aikaan toiveet myös muun kuin ortodoksisen teologikoulutuksen saamiseksi Joensuuhun vahvistuivat. Keskeisenä syynä nähtiin alueellisen tasa- arvon ja koulutuksen tasapuolisen saavutettavuuden ohella erityisesti luterilai- sen kirkon koulutustarpeet ja huoli papiston riittävyydestä kauempana pääkau- punkiseudulta olevissa hiippakunnissa. Tammikuussa 1991 Joensuun yliopiston hallitus päätti esittää teologisen tiedekunnan perustamista ja luterilainen kirkko lahjoitti yliopistolle rahoituksen ensimmäiseen professuuriin.6 1990-luvun alun taloudellinen lama kuitenkin johti siihen, että Joensuun yliopiston yleisen teolo- gian professuuri täytettiin vasta elokuussa 1994. Vuotta myöhemmin yleisen teo- logian opinnoista muodostettiin aineopintotasoinen ja 1996 syventävien opin- tojen tasoinen opintomahdollisuus. Tutkinnon suorittaminen läntisen teologian koulutusohjelmassa tuli mahdolliseksi vuonna 1998. Kuitenkaan tässä vaiheessa kumpikaan tarjolla olevista koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehdoista (ai- neenopettajan suuntautumisvaihto tai yleinen suuntautumisvaihtoehto) ei tuot- tanut kelpoisuutta papin tehtäviin.7 Evankelisluterilaisen kirkon papin ja lehto- rin tehtäviin akateemisen kelpoisuuden tarjoava opintolinja (teologisiin tehtäviin valmistava suuntautumisvaihtoehto eli ns. A-linja) oli mahdollista valita syksystä 2001 alkaen.8
Kokonaisen teologisen tiedekunnan perustaminen Joensuuhun oli jää- nyt laman jalkoihin lähes koko 1990-luvuksi ja eteni vasta vuosikymmenen lopulla. Lopulta vuoden 2002 alussa uusi teologinen tiedekunta aloitti hal- linnollisena yksikkönä.9 Vuoden 2010 alussa Joensuun ja Kuopion yliopistot puolestaan yhdistyivät Itä-Suomen yliopistoksi.10 Sen filosofisessa tiedekun- nassa on ollut teologian osasto, jossa on ortodoksisen ja läntisen teologian koulutusohjelmat.
Tarkastelen tässä artikkelissa Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopiston läntisen teologian koulutusta sekä koulutusohjelmasta valmistuneita ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeiksi sijoittuneita koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta. Pohjoismaissa omaksutun koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon periaatteen mukaan on pyritty siihen, että asuinpaikasta, varallisuudesta tai su- kupuolesta riippumatta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen ja koulutuspolulla etenemiseen omien edellytystensä mukaisesti.11 Selvitän, mikä merkitys Itä-Suomessa tarjotulla teologikoulutuksella on ollut tämän tavoitteen saavuttamisessa papiston näkökulmasta.
5 Innanen 2013, 36,
6 Kettunen 2006; Salomaa 2007, 37–38.
7 Innanen 2013, 36–37.
8 Innanen 2013, 37.
9 Kettunen 2006; Salomaa 2007, 39–42.
10 Itä-Suomen yliopiston perustamisesta ks. Kohvakka & Nevala 2020.
11 Kivinen 2006; Kivinen, Hedman & Kaipainen 2012; Saari, Inkinen & Mikkonen 2016.
165 Koulutuksellinen tasa-arvo ja teologikoulutus
Joensuun yliopiston perustaminen ankkuroitui alueellistamispolitiikan keskeiseen tavoitteeseen lisätä koulutuksen alueellista tasa-arvoa, tarjota mahdollisimman ta- savertaisia mahdollisuuksia ja samalla vähentää alueiden eriytymiskehitystä.12 Sekä perusasteen että korkea-asteen koulutus kävi 1970- ja 1990-luvulla läpi suuria uu- distuksia, joiden tarkoituksena oli rakentaa suomalaista koulutusjärjestelmää sekä alueellisesti että sosioekonomisesti tasa-arvoisempaan suuntaan.13 Tehtyjen uudis- tusten myötä jokaisessa maakunnassa tarjotaan nykyään korkea-asteen koulutus- ta. Suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa ajatusta kaikkien yhtäläisistä koulutusmahdollisuuksista on pidetty lähes itsestään selvänä.14 Tutkimukset osoit- tavat kuitenkin, että asuinpaikalla ja perhetaustalla on edelleen vaikutusta korkea- kouluasteelle hakeutumisen todennäköisyyteen. Pääkaupunkiseudulta lähtöisin olevat ovat selvästi yliedustettuina tietyillä koulutusaloilla. Samalla syrjäseuduilta olevat jäävät muita useammin koulutuksen ulkopuolelle.15
Aiempi tutkimus myös osoittaa, että niillä alueilla, joilla on jonkin tietyn alan opiskelumahdollisuus, päädytään opiskelemaan kyseistä alaa muita maa- kuntia useammin. Tuomo Suhonen kuvaa väitöskirjassaan, että 100 kilometrin lisäys matkassa lähimpään tiettyä koulutusta tarjoavaan oppilaitokseen on yhtey- dessä keskimäärin 15 prosenttia pienempään todennäköisyyteen valita kyseisen alan koulutus. Tämä näkyy erityisesti luonnontieteiden, oikeustieteen ja yhteis- kuntatieteellisen koulutuksen valinnassa.16 Erityisesti heikommasta sosiaalisesta taustasta tulevilla on taipumus jättää koulutus valitsematta etäisyyden kasvaes- sa.17 Edelleen aiempi tutkimus osoittaa, että erityisesti Uudeltamaalta lähtöisin olevat ovat taipuvaisia opiskelemaan omassa maakunnassa. Siellä opiskelleet ovat samoin taipuvaisia jäämään samalle alueelle ja huomattavan pieni osa muuttaa valmistumisen jälkeen sieltä pois.18 Eniten muualla sijaitsevaan ammattikorkea- kouluun tai yliopistoon hakeudutaan Keski-Pohjanmaalta, Kanta-Hämeestä ja Kainuusta.19
Aiemmat tutkimukset osoittavat teologeilla olevan taipumusta – muilta koulu- tusaloilta valmistuneiden tavoin – pyrkiä sijoittumaan samoille alueille kuin mistä he ovat lähtöisin tai missä he ovat saaneet koulutuksensa. Erityisen voimakkaasti tämä näkyy muiden alojen tavoin pääkaupunkiseudulta lähtöisin olevilla.20 Teo- logien seurantatutkimusaineistot osoittavat kokonaisuudessaan voimakasta siirty- mää siihen, että yhä useampi teologian opiskelija on lähtöisin pääkaupunkiseudul- ta. Erityisesti aiemmin paljon pappeja tuottaneen Lapuan hiippakunnan merkitys papiston kasvattajana on vähentynyt, joskin vuonna 2018 Lapuan hiippakunnasta lähtöisin olevia uusia teologian opiskelijoita oli aiempia vuosia enemmän (11 %, edeltävinä vuosina 3–5 %).21
12 Saari, Inkinen & Mikkonen 2016.
13 Saari, Inkinen & Mikkonen 2016, 13.
14 Saari, Inkinen & Mikkonen 2016, 13.
15 Nori 2000, 102–104; Saari, Inkinen & Mikkonen 2016.
16 Suhonen 2013, 57–59.
17 Breen et al. 2012.
18 Jauhiainen 2010, 43–44; Saari, Inkinen & Mikkonen 2016, 43, 53.
19 Saari, Inkinen & Mikkonen 2016, 43.
20 Niemelä 2010, 13; Tervo-Niemelä 2018, 17–18.
21 Ks. Niemelä 2010, 13; Tervo-Niemelä 2018, 17–18; Ammatillisen koulutuksen raportti 2017 & 2018.
Aiemmat tutkimukset osoittavat niin ikään vanhempien koulutustaustan se- littävän voimakkaasti niin koulumenestystä kuin ammatillista suuntautumista.22 Yliopistotutkinnon suorittaneiden lapsilla on moninkertaisesti suurempi toden- näköisyys päätyä yliopisto-opiskelijaksi ja selvästi pienempi todennäköisyys päätyä ammatilliseen koulutukseen.23 Erityisen suuri vanhempien sosioekonomisen taus- tan ennustavuus on suurilla yliopistopaikkakunnilla ja alueellisilla keskuspaikka- kunnilla.24
Ammatin ja sosioekonomisen taustan periytyvyys näkyy myös papiston kes- kuudessa. Vuoden 2018 pappismatrikkeliin vanhempien ammatin kertoneista pa- peista useampi kuin joka kymmenes oli papin lapsi.25 Vanhempana olevan papin sukupuolella on myös merkitystä: pojat ovat taipuvaisia valitsemaan ammatin isän, tytöt äidin ammatin mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että papiksi päätyneillä mie- hillä on useammin pappisisä kuin papiksi päätyneillä naisilla. Vastaavasti papiksi päätyneillä naisilla on pappisäiti useammin kuin miespapeilla. Vertailu aiempiin vuosiin osoittaa myös, että pappeuden periytyvyys ei myöskään ole vähentynyt, vaan päinvastoin.26 Papisto on kuitenkin monia muita ammatteja tasaisemmin lähtöisin eri yhteiskuntaluokista. Akateemisesta perhetaustasta tulevien osuus on pitkään ollut vähäisempi kuin monilla muilla akateemisilla aloilla.27
Vanhempien sosioekonomisen taustan ja alueellisen tasa-arvon ohella keskei- nen koulutukselliseen tasa-arvoon liittyvä tekijä on sukupuoli. Suomessa miesten ja naisten koulutusalat ovat eriytyneet suhteellisen vahvasti. Naiset ovat taipuvaisia valitsemaan tiettyjä aloja, miehet puolestaan toisia. Vuonna 2018 yliopistoissa kas- vatusalan opiskelijoista 82 prosenttia oli naisia. Yhteiskunnallisilla, humanistisilla ja taidealoilla opiskelevista 69 prosenttia oli naisia. Samaan aikaan tietojenkäsitte- ly- ja tietoliikennealan opiskelijoista vain 21 prosenttia ja tekniikan opiskelijoista vain 25 prosenttia oli naisia. 28
Teologinen koulutusala oli pitkään ollut niin sanotusti tasa-ala, jolla naisten ja miesten osuus koulutukseen hakeutuneista oli suunnilleen yhtä suuri. Naisten määrä kasvoi kuitenkin 1990- ja 2000-luvulla niin, että naisia oli opiskelemaan valituista noin kaksi kolmannesta. Hakijamäärien vähentyessä 2010-luvulla mies- ten suhteellinen osuus on kuitenkin kasvanut. Esimerkiksi vuonna 2018 opinton- sa aloittaneista 43 prosenttia oli miehiä.29 Miesten osuus oli korkeampi Itä-Suo- men yliopistossa (50 %) kuin Helsingin yliopistossa (41 %) ja Åbo Akademissa (40 %).30
22 Ahola 1995; Kivinen & Rinne 2005; Nori 2014, 112–119; Saari, Inkinen & Mikkonen 2016.
23 Kivinen & Rinne 1995; Kerr & Rinne 2012; Kivinen, Hedman & Kaipainen 2012.
24 Saari, Inkinen & Mikkonen 2016.
25 Tervo-Niemelä 2018, 25.
26 Niemelä 2010, 24–25; Tervo-Niemelä 2018, 25.
27 Kivinen & Rinne 1995, 100–101, 111; Niemelä 2010, 24–27; Tervo-Niemelä 2018, 26.
28 Tilastokeskus 2019, koulutusalojen sukupuolten mukainen segregaatio.
29 Ammatillisen koulutuksen raportti 2018, 43; Niemelä 2013, 14–15.
30 Ammatillisen koulutuksen raportti 2018, 43.
167 Tutkimustehtävä
Tämän artikkelin keskiössä on kysymys Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yli- opiston akateemisen koulutuksen merkityksestä Suomen evankelis-luterilaisen kirkolle ja sen papistolle koulutuksellisen tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Pyrin selvittämään, missä määrin tämä koulutus näyttäytyy luterilaisen kirkon papiston näkökulmasta koulutuksellisen tasa-arvon tuottajana. Miten Itä-Suomessa tarjot- tu koulutus on muuttanut papistoa? Tarkastelussa ovat kysymykset sukupuolen, alueellisuuden ja vanhempien koulutustaustan merkityksestä koulutuspolussa ja työhön sijoittumisessa.
Tarkastelen seuraavia kysymyksiä:
1. Keitä ovat Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet papiksi vihityt ja miten he eroavat Helsingin yliopistosta ja Åbo Akademista valmistuneista ja papiksi vi- hityistä? Miten he ovat sijoittuneet työelämään?
2. Millaisesta sosioekonomisesta taustasta Joensuun, sittem- min Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet papiksi vihityt tu- levat? Miten he eroavat Helsingin yliopistosta ja Åbo Akade- mista valmistuneista papeista?
3. Miten alueellisuus näkyy Joensuun ja Itä-Suomen yliopis- tosta valmistuneilla papiksi vihityillä? Mistä he ovat lähtöisin ja miten he ovat sijoittuneet työelämään alueellisesti? Miten he eroavat Helsingin yliopistosta ja Åbo Akademista valmis- tuneista?
Tulosten pohjalta pyrin arvioimaan Joensuun ja Itä-Suomen yliopiston merkitystä koulutuksellisen tasa-arvon tuottajana.
Tutkimuksen aineisto
Tutkimuksen aineistona käytän vuoden 2018 pappismatrikkelin aineistoa. Pappis- matrikkeli sisältää tiedot Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa papiksi tai lehto- riksi vihityistä vuodelta 2018. Matrikkeli sisältää papeilta itseltään kerättyjä tietoja muun muassa koulutuksesta, työurasta, vanhemmista ja perheestä sekä suoraan hiippakunnista saatuja perustietoja. Puuttuvien tietojen osalta olen hyödyntänyt vuoden 2010 teologimatrikkeliin annettuja tietoja niiden tietojen osalta, jotka ovat muuttumattomia.
Aineistossa on mukana kaikkiaan mukana 4 730 pappia, joista 4 062 on val- mistunut Helsingin yliopistosta, 381 Åbo Akademista ja 266 Joensuun tai Itä- Suomen yliopistosta. Kaikkiaan 263 papilta puuttuu teologimatrikkelin tiedois- ta valmistumistieto; heidät on tästä syystä jouduttu jättämään pois tarkastelusta.
Kaikista pappismatrikkelin papeista 85,6 prosenttia on valmistunut Helsingin yliopistosta, 7,6 prosenttia Åbo Akademista ja 5,3 prosenttia Joensuun tai Itä- Suomen yliopistosta. 2000-luvulla papiksi vihittyjen osalta (yhteensä 1 672) osuu- det ovat seuraavat: 75,4 prosenttia Helsingin yliopistosta (1 131), 8,2 prosenttia Åbo Akademista (118) ja 15,6 prosenttia Joensuun tai Itä-Suomen yliopistosta
(262). Vastaavana ajankohtana Joensuun ja Itä-Suomen yliopistossa suoritettiin 14,9 prosenttia kaikista teologian maisterin tutkinnoista, mikä osoittaa Joensuusta ja Itä-Suomesta valmistuneiden päätyvän luterilaisen kirkon papiksi muita hieman useammin.
Taulukossa 1 tarkastellaan, kuinka monelta vuosina 2006–2018 papiksi vihityltä pappismatrikkelin tiedot ovat riittävän kattavat valmistumisen osalta ja kuinka monta kyseisinä vuosina kaikkiaan vihittiin papiksi. Tarkastelu antaa kuvan kä- sillä olevien tietojen kattavuudesta suhteessa koko Suomen papistoon. Kunakin vuonna valmistuneista 84–91 prosentin osalta löytyy pappismatrikkelista riittä- vän kattavat tiedot valmistumisen osalta (kaikista 2006–20017 vihityistä 87 %).
Näin ollen aineisto on 2000-luvulla papiksi vihittyjen osalta varsin, joskaan ei täysin kattava. Tutkimusaineistosta puuttuu kaikkiaan 13 prosentin osalta tietoja niin, että heidän aineistoaan voisi käyttää tämän tutkimuksen tarpeisiin. Osalta puuttuu esimerkiksi tieto valmistumisvuodesta eivätkä he täten ole tarkastelussa mukana.
Taulukko 1.
Vuosina 2006–2018 papiksi vihityt ja pappismatrikkelin tiedoissa olevien pappien määrä
Papiksivihkimisvuosi Matrikkelin tiedoissa olevien määrä
Papiksi vihittyjä kaikkiaan luterilaisessa
kirkossa
% kyseisenä vuonna vihityistä pappismatrikkelissa
2006 109 131 83
2007 109 124 88
2008 124 147 84
2009 100 110 91
2010 102 115 89
2011 90 104 87
2012 74 90 82
2013 73 84 87
2014 57 65 88
2015 76 85 89
2016 79 90 88
2017 69 82 84
2018 37 *
pappismatrikkelin tiedot kerätty vain alkuvuonna
papiksi vihityiltä
169 Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta valmistuneiden papiksi vihkiminen
Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopiston läntisen teologian koulutusohjelmas- ta valmistui vuosina 2001–2018 yhteensä 537 henkeä. Heistä 369 valmistui papin akateemisen kelpoisuuden tuottavasta suuntautumisvaihtoehto A:sta. Näinä vuo- sina Joensuun tai Itä-Suomen yliopistosta valmistuneita pappismatrikkelissa on kaikkiaan 261. Määrä on 71 prosenttia kyseisenä ajankohtana Joensuusta A-suun- tautumisvaihtoehdosta valmistuneista. Mikäli Joensuusta valmistuneiden pappis- matrikkelin tiedoissa on puutteita samassa suhteessa kuin muillakin 2000-luvulla valmistuneilla (13 %:lla puutteelliset tiedot), voidaan mainittujen 261 papin ar- vioida kattavan kaikkiaan 87 prosenttia Joensuusta valmistuneista papiksi sijoit- tuneista. Kaikkiaan papiksi vihittyjä Joensuusta valmistuneista olisi tämän arvion mukaan yhteensä noin 300, mikä vastaisi noin 80 prosenttia A-suuntautumisvaih- toehdosta valmistuneista. Vaikka on selvää, että osa papiksi vihityistä on valmistu- nut myös opettajan tehtäviin tähtäävästä suuntautumisvaihtoehdosta (B), papiksi vihittyjen määrä kattaa huomattavan osan Joensuun ja Itä-Suomen yliopiston A- suuntautumisvaihtoehdosta valmistuneista.
Taulukko 2.
Joensuun/Itä-Suomen yliopistosta läntisen teologian A-suuntautumisvaihtoehdosta valmistuneet 2001–2018 ja vastaavana ajankohtana papiksi vihityt Joensuusta valmistuneet pappismatrikkelissa
Vuosi Läntisestä teologiasta
Joensuussa valmistuneet A-suuntautumisvaihtoehdosta
valmistuneet Joensuusta valmistuneita pappismatrikkelissa
2001 2 0 5
2002 3 0 0
2003 11 3 6
2004 14 4 4
2005 18 11 11
2006 24 14 10
2007 42 29 28
2008 36 23 20
2009 36 28 26
2010 37 20 19
2011 44 34 25
2012 42 34 23
2013 44 39 20
2014 36 24 14
2015 39 31 16
2016 39 32 17
2017 34 15 11
2018 36 28 5
Yhteensä 537 369 261
Taulukossa 3 tarkastelen naisten osuutta valmistuneista ja papiksi vihityistä sekä papiksi vihittyjen ikää eri yliopistoista valmistuneiden keskuudessa. Naisten osuus Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta oli 2000-luvulla valmistuneiden ja pa- piksi vihittyjen keskuudessa alhaisempi (59 %) kuin Helsingistä valmistuneiden (65 %). Åbo Akademista valmistuneiden keskuudessa naisia oli puolestaan kaik- kein vähiten, silti sielläkin enemmistö (56 %). Joensuun tai Itä-Suomen yliopistos- ta läntisestä teologiasta vuosina 2000–2018 valmistuneista naisia oli 59 prosenttia, vastaavana aikana papiksi vihityistä 55 prosenttia. Vaikka useampi kuin joka toi- nen papiksi vihitty oli nainen, miehet vihittiin suhteellisesti todennäköisemmin papeiksi: vaikka vain 41 prosenttia valmistuneista oli miehiä, papiksi vihityistä heitä oli 45 prosenttia. Vastaava ero näkyy myös Helsingin yliopistosta ja vielä selkeämmin Åbo Akademista valmistuneiden keskuudessa.
Taulukko 3.
Eri yliopistoista 2000–2018 valmistuneet ja papiksi vihityt sukupuolittain, papiksi vihittyjen ikä ja papiksi vihkimiseen valmistumisesta kulunut aika.
Lähde: Pappismatrikkeli 2018 (lukuun ottamatta naisten osuutta kaikista valmistuneista. Lähde: yliopistojen tilastot)
Joensuun/Itä-Suomen
yliopisto Helsingin yliopisto Åbo Akademi
Kaikista valmistuneista
naisia 59 % (läntinen teologia) 65 % 56 %
Papiksi vihityistä naisia 55,0 % 60,4 % 45,8 %
Papiksi vihittyjen
keskimääräinen ikä 35,8 vuotta 33,3 vuotta 35,5 vuotta
Papiksi vihityistä alle
30-vuotiaita 45 % 49 % 41 %
45-vuotiaana tai vanhempana papiksi
vihittyjä 24 % 14 % 17 %
Papiksi vihkimisen aika vuosina teologian maisteriksi valmistumisen jälkeen
0,49 1,05 1,54
Saanut vihkimisen samana vuonna kuin valmistunut
teologian maisteriksi 67 % 50 % 49 %
171 Itä-Suomen yliopistosta teologian maisteriksi valmistuneet ovat saaneet pappisvihkimyksen keskimäärin 35,8-vuotiaina. Helsingistä valmistuneet ovat olleet keskimäärin 2,5 vuotta nuorempia, Åbo Akademista valmistuneet puo- lestaan suunnilleen samanikäisiä kuin Joensuusta valmistuneet. Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta papiksi vihityistä huomattavan moni, 24 prosenttia, on saanut pappisvihkimyksensä 45-vuotiaana tai sitä vanhempana. Joensuus- sa opiskelleet ovat myös saaneet vihkimyksensä keskimäärin nopeammin kuin Helsingin yliopistosta valmistuneet. Kaikkiaan kaksi kolmannesta Joensuus- ta valmistuneista papiksi vihityistä on saanut vihkimyksen samana kalenteri- vuonna kuin on valmistunut.
Vuosina 2000–2018 papiksi vihittyjen työhön sijoittumisessa ei ole juuri- kaan eroa Helsingin sekä Joensuun ja Itä-Suomen yliopistoista valmistuneiden osalta. Molemmista ryhmistä kuusi prosenttia toimii kirkkoherrana, 16–20 prosenttia kappalaisena ja noin joka toinen seurakuntapastorina. 15–16 pro- senttia toimii papin erityistehtävissä, 1–2 prosenttia kirkon keskushallinnos- sa ja koulumaailmassa, kolme prosenttia tiedemaailmassa ja neljä prosenttia järjestöjen tehtävissä. Åbo Akademista valmistuneet eroavat muista siinä, että heistä huomattavan moni (16 %) toimii kirkkoherrana ja muita pienempi osa seurakuntapastorina. Eron taustalla on Porvoon hiippakunnan seurakuntien pienempi koko.
Kuvio 1.
Vuosina 2000–2018 papiksi vihittyjen sijoittuminen työelämään yliopistoittain
1
Kuvio 1. Vuosina 2000–2018 papiksi vihittyjen sijoittuminen työelämään yliopistoittain
6%
16%
50%
16%
2%
2%
3%
4%
1%
4%
16%
16%
36%
12%
1%
3%
5%
8%
0 4%
6%
20%
48%
15%
2%
1%
3%
4%
0 3%
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%
kirkkoherra kappalainen seurakuntapastori papin erityistehtävät koulu kirkon keskushallinto tiede järjestö toimitus ja tiedotus muu
Helsingin yliopisto N=773 Åbo Akademi N=77 Joensuun/Itä-Suomen yliopisto N=158
Naisten ja miesten työhön sijoittumisessa on kaikista yliopistoista valmistuneiden osalta samansuuntaisia eroja. Miehet toimivat useammin kirkkoherroina ja järjes- töjen palveluksessa, naiset puolestaan useammin seurakuntapastoreina. Kuvio 2 havainnollistaa tätä eroa Joensuusta valmistuneiden osalta. 2000-luvulla valmis- tuneista miehistä kirkkoherrana toimi joka kymmenes mies, mutta vain kolme prosenttia naisista.
Kuvio 2.
Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta 2000–2018 valmistuneiden papiksi vihittyjen naisten ja miesten sijoittuminen työelämään. N=158.
2
Kuvio 2. Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta 2000–2018 valmistuneiden papiksi vihittyjen naisten ja miesten sijoittuminen työelämään. N=158.
10%
17%
43%
14%
3%
8%
2%
3%
3%
22%
53%
14%
1%
4%
1%
3%
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%
kirkkoherra kappalainen seurakuntapastori papin erityistehtävät kirkon keskushallinto tiede järjestö koulu muu
Miehet Naiset
173 Verrattaessa Joensuusta tai Itä-Suomen yliopistosta valmistuneiden naisten työhön sijoittumista Helsingin yliopistosta ja Åbo Akademista valmistuneiden sijoittu- miseen selkein ero on kappalaisena toimivien määrässä: Joensuusta valmistuneet naiset toimivat useammin kappalaisen tehtävissä kuin muualta valmistuneet. Åbo Akademista valmistuneet naiset puolestaan toimivat sieltä valmistuneiden miesten tavoin useammin kirkkoherroina kuin muualta valmistuneet.
Kuvio 3.
Eri yliopistoista valmistuneiden teologinaisten sijoittuminen työelämään
3
Kuvio 3. Eri yliopistoista valmistuneiden teologinaisten sijoittuminen työelämään
3 %
13 %
55 % 15 %
2 % 2 % 3 % 1 %
2 % 3 %
13 % 15 %
45 % 13 %
5 % 5 %
3 % 3 % 3 %
22 %
53 % 14 %
1 % 4 %
3 %
1 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
kirkkoherra kappalainen seurakuntapastori papin erityistehtävät kirkon keskushallinto tiede järjestö toimitus ja tiedotus koulu muu
Helsingin yliopistosta valmistuneet naiset Åbo Akademista valmistuneet naiset
Joensuun/Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet naiset
usKonto, perhe ja hyvinvointi
174
Vanhempien sosioekonominen tausta
Vanhempien sosioekonomisessa taustassa on eri yliopistoista teologian maistereik- si valmistuneiden pappien kohdalla selkeitä eroja. Joensuusta tai Itä-Suomen yli- opistosta valmistuneet ovat muita selvästi useammin lähtöisin työläistaustasta ja harvemmin akateemisen tutkinnon suorittaneiden vanhempien lapsia. Joensuusta valmistuneet ovat myös muita harvemmin lähtöisin pappiskodista. Sekä Helsingin yliopistosta että Åbo Akademista valmistuneista 16 prosenttia tulee kodista, jossa jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat olleet pappeja. Joensuusta valmistu- neista papeista tällaisesta kodista lähtöisin olevia oli alle joka kymmenes (9 %).
Tarkastelen kuviossa 4 eri yliopistoista teologian maistereiksi valmistuneiden pappien isän koulutus- tai ammatillista taustaa. Vastaava ero näkyy äitien koulu- tuksessa. Helsingin yliopistosta valmistuneista 37 prosentilla ja Åbo Akademista valmistuneista 38 prosentilla isällä on akateeminen koulutus, kun taas Joensuusta valmistuneista vain joka viidennellä (21 %). Joensuusta valmistuneiden isät toimivat myös muita harvemmin ei-akateemisissa johtotehtävissä tai yrittäjinä. Myös opisto- tasoisen tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita heistä on vähemmän kuin Helsingistä tai Åbo Akademista valmistuneiden keskuudessa. Sen sijaan Joensuusta valmistuneet ovat huomattavasti muita useammin lähtöisin kodista, jossa isä on ol- lut maanviljelijä (18 %) tai työntekijä (34 %). Yli puolet Joensuusta valmistuneista papeista tulee kodista, jossa isä on toiminut näissä tehtävissä, kun taas Helsingistä ja Åbo Akademista teologian maisteriksi valmistuneista papeista vain joka viides.
Kuvio 4.
Eri yliopistoista 2000-luvulla valmistuneiden pappien isän ammatti/koulutus Alueellisuus pappien työhön sijoittumisessa
Kuvio 4. Eri yliopistoista 2000-luvulla valmistuneiden pappien isän ammatti/koulutus
15%
22%
9%
9%
20%
13%
8%
4%
12%
26%
7%
4%
23%
16%
7%
4%
9%
12%
5%
18%
14%
34%
2%
2%
0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40%
Pappi
Muu akateeminen tutkinto
Muu johtaja (ei akat. tutkintoa)
Maanviljelijä
Opistotaso / amk
Työntekijä
Yrittäjä
Muu
Eri yliopistoista valmistuneiden pappien isän ammatti/koulutus
Helsingin yliopisto Åbo Akademi Joensuun/Itä-Suomen yliopisto
175 Viimeisenä kysymyksenä tarkastelen alueellisuuden merkitystä eri yliopistoista teologian maisteriksi valmistuneiden pappien osalta. Selvitän, mistä Joensuun tai Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet ovat lähtöisin ja minne he päätyvät. Miten he eroavat muista yliopistoista valmistuneista?
Tarkastelen kuviossa 5 eri yliopistoista valmistuneiden lähtöhiippakuntia. Tar- kastelu pohjautuu ylioppilaslukion perusteella tehtävään luokitteluun. Luokittelua ei voida kaikilta osin pitää kattavana, sillä pieni osa opiskelijoista menee lukioon eri paikkakunnalle kuin mistä on muutoin kotoisin. Tieto on kuitenkin käsillä olevista tiedoista paras mahdollinen.
Kuvio 5.
Eri yliopistoista vuosina 2000–2018 valmistuneiden papiksi vihittyjen lähtöhiippakunta
Kuvio osoittaa useamman kuin joka toisen Joensuun tai Itä-Suomen yliopistosta valmistuneen papiksi vihityn olevan lähtöisin Kuopion (29 %) tai Oulun (26 %) hiippakunnista. Myös Mikkelin hiippakunnasta lähtöisin olevia on selvästi enem- män kuin muissa yliopistoissa (17 %). Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopis- toon on siis todennäköisimmin hakeuduttu lähiseudulta. Vastaavasti Helsingin ja Espoon hiippakuntien alueelta tulevia Joensuusta valmistuneiden papiksi vihit- tyjen keskuudessa on hyvin vähän (yhteensä 4 %). Åbo Akademissa opiskelleet sen sijaan ovat tulleet lähinnä Porvoon hiippakunnan ja Turun arkkihiippakunnan alueelta. Helsingin yliopistosta valmistuneet papiksi vihityt ovat tulleet tasaisem- min eri puolilta Suomea. Helsingin yliopistosta valmistuneiden pappien lähtö- hiippakunnat edustavat paljon tasaisemmin koko Suomea kuin siellä opiskelleet
5
Kuvio 5. Eri yliopistoista vuosina 2000–2018 valmistuneiden papiksi vihittyjen lähtöhiippakunta
8 %
15 % 13 % 10 % 1 %
10 % 13 %
20 % 8 %
1 %
25 % 1 %
7 % 2 %
46 % 1 %
2 % 8 % 1 %
7 % 5 %
9 %
26 % 17 %
29 % 11 %
3 % 1 %
0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % 50 %
Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Ulkomaat
Helsingin yliopisto Åbo Akademi Joensuun/Itä-Suomen yliopisto
usKonto, perhe ja hyvinvointi
176
teologit kokonaisuudessaan – kaikista opiskelijoista huomattavasti useampi tulee Helsingin tai Espoon hiippakunnista. Helsinkiin muualta opiskelemaan tulevat päätyvät papiksi siis selvästi todennäköisemmin kuin pääkaupunkiseudulta lähtöi- sin olevat teologit.
Entä miten Joensuun tai Itä-Suomen yliopistosta valmistuneet sijoittuvat työ- elämään? Minne he päätyvät ja miten heidän sijoittumisensa eroaa muualta valmis- tuneiden sijoittumisesta? Joensuusta valmistuneiden sijoittuminen työelämään on hyvin samansuuntainen kuin se, mistä Joensuussa opiskelleet ovat lähtöisin (kuvio 6). Eniten on niitä, jotka ovat lähtöisin Kuopion hiippakunnasta, samoin on eni- ten sinne sijoittuneita. Lähes joka kolmas (31 %) Joensuusta valmistunut pappi on sijoittunut Kuopion hiippakuntaan. Joka neljäs on sijoittunut Oulun hiippakun- taan ja joka kuudes Mikkelin tai Lapuan hiippakuntaan. Lapuan hiippakuntaan sijoittuneiden määrä (15 %) eroaa eniten sieltä lähtöisin olevien määrästä (11 %).
Muiden hiippakuntien osalta ero on vain yksi tai kaksi prosenttiyksikköä.
Helsingin yliopistosta valmistuneet puolestaan sijoittuvat todennäköisimmin Helsingin, Espoon ja Tampereen hiippakuntiin, Åbo Akademista valmistuneet puolestaan Porvoon hiippakuntaan ja Turun arkkihiippakuntaan (taulukko 3).
Kuvio 6.
Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta valmistuneiden papiksi vihittyjen lähtö- ja työhönsijoittumishiippakunnat
Kuvio 6. Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta valmistuneiden papiksi vihittyjen lähtö- ja työhönsijoittumishiippakunnat
5 % 9 %
26 % 17 %
0 %
29 % 11 %
3 % 1 % 0 %
5 % 7 %
25 % 15 %
0 %
31 % 15 %
2 % 1 % 0
0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %
Turku Tampere Oulu Mikkeli Porvoo Kuopio Lapua Helsinki Espoo Ulkomaat
Lähtöhiippakunta (JoY/UEF) Työhön sijoittuminen (JoY/UEF)
177 Taulukko 3.
Eri yliopistoista 2000-luvulla valmistuneiden papiksi vihittyjen sijoittuminen työelämään hiippakunnittain prosentteina
Tarkastelen vielä taulukossa 4 Joensuusta maisteriksi valmistuneiden pappien si- joittumista lähtöhiippakunnittain. Tarkastelusta on otettu pois ne hiippakunnat, joihin sijoittuneita on niin vähän, että yksittäiset papit on mahdollista tunnis- taa. Mihin eri hiippakunnista lähtöisin olevat pappeina työskentelevät Joensuun maisterit päätyvät työhön? Missä määrin papeilla on taipumusta sijoittua samalle alueelle kuin mistä he ovat lähtöisin?
Tarkastelu osoittaa voimakkaan taipumuksen sijoittua samaan hiippakuntaan kuin mistä on lähtöisin. Vastaava näkyy koko pappisaineistossa.31 Joensuusta val- mistuneiden osalta tämä näkyy erityisen vahvasti Oulun ja Kuopion hiippakun- nan alueelta lähtöisin olevilla. Peräti kolme neljästä (74 %) Oulun hiippakunnasta lähtöisin olevasta päätyy työhön samaan hiippakuntaan. Koko pappisaineistos- sa osuus on selvästi alhaisempi; kaikista Oulun hiippakunnan alueelta lähtöisin olevista papeista alle puolet on päätynyt Oulun hiippakuntaan.32 Kaksi kolmesta (66 %) Kuopion hiippakunnan alueelta lähtöisin olevasta päätyy työhön samaan hiippakuntaan. Myös Mikkelin ja Tampereen hiippakunnista lähtöisin olevista Joensuun papiksi vihityistä maistereista yli puolet päätyy takaisin omaan koti- hiippakuntaan. Oma kotihiippakunta houkuttaa siis vahvasti. Monen toiveena on aineiston perusteella paluu omaan kotihiippakuntaan, mikä monen osalta myös toteutuu.
31 Tervo-Niemelä 2019, 18.
32 Tervo-Niemelä 2019, 18. Koko pappisaineiston tiedot: Pappismatrikkeli 2018.
Joensuun/Itä-
Suomen yliopisto Helsingin yliopisto Åbo Akademi Kaikki
Turku 5 11 27 11
Tampere 7 15 3 12
Oulu 25 11 4 13
Mikkeli 15 9 2 10
Porvoo 0 1 55 5
Kuopio 31 6 3 10
Lapua 15 11 2 11
Helsinki 2 24 4 18
Espoo 1 14 1 10
Yhteensä 100 100 100 100
Taulukko 5.
Joensuun ja Itä-Suomen yliopistosta maisteriksi valmistuneiden pappien sijoittumis- hiippakunta lähtöhiippakunnittain prosentteina. (Hiippakunnat, joista lähtöisin olevia on 5 tai vähemmän, on jätetty pois tarkastelusta.)
Pohdinta
Suomalainen koulutuspolitiikka rakentuu keskeisesti pohjoismaisen hyvinvoin- tiyhteiskunnan mallin mukaiselle koulutuksellisen tasa-arvon ajatukselle. Jo- kaisella ajatellaan olevan yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen sukupuolesta, vanhemmista tai asuinpaikasta riippumatta. Useat aiemmat tutkimukset kuiten- kin osoittavat, että ajatus on enemmän ihanne kuin todellisuutta: koulutus on Suomessa edelleen niin alueellisesti kuin vanhempien sosioekonomisen taustan ja sukupuolen mukaan eriytynyttä. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset samoin kuin pääkaupunkiseudulla asuvat päätyvät korkeakoulutukseen toden- näköisemmin kuin syrjäseudulta kotoisin olevat tai vähemmän koulutettujen vanhempien lapset. Koulutusmarkkinat ovat myös sukupuolen mukaan selvästi eriytyneet.
Olen tässä artikkelissa tarkastellut Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopis- ton läntisen teologian koulutuksen merkitystä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien koulutuksellisen tasa-arvon tuottajana. Tulokset osoittavat yli- opiston onnistuneen tässä tehtävässä kaikilla tutkimuksessa mitatuilla tavoilla.
Joensuussa papin akateemisen koulutuksen saaneet tulevat selvästi kirjavam- masta sosioekonomisesta taustasta kuin Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin opiskelijat. Alle joka kymmenennellä jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat pappeja, kun taas Helsingistä tai Åbo Akademista valmistuneista näin on joka kuudennella. Useamman kuin joka toisen Joensuusta valmistuneen isä on työläistaustainen tai maanviljelijä, Helsingistä tai Åbo Akademista valmistuneis- ta vain joka viidennellä. Erilaisesta taustasta huolimatta Joensuusta maisteriksi valmistuneiden pappien sijoittuminen eri työtehtäviin on kuitenkin lähes ident- tinen Helsingistä valmistuneiden työhön sijoittumisen kanssa. Niin ikään suku- puoli erottelee työhön sijoittumista samansuuntaisesti: miehet sijoittuvat naisia todennäköisemmin kirkkoherraksi ja naiset seurakuntapastoriksi koulutuspai- kasta riippumatta.
Kuopio Oulu Mikkeli Lapua Tampere Turku
Turku 2 3 8 4 - 38
Tampere 2 3 4 17 55 13
Oulu 4 74 12 17 18 13
Mikkeli 15 3 56 4 9 13
Kuopio 66 18 4 17 9 13
Lapua 4 - 12 42 -
Helsinki 4 - 4 - - 13
Espoo 2 - - - 9
100 100 100 100 100 100 N 47 34 25 24 11 8
38
179 Joensuun tai Itä-Suomen yliopistosta teologian maistereiksi valmistuneet papit ovat voittopuolisesti lähtöisin kolmen hiippakunnan alueelta: Kuopion, Oulun ja Mikkelin. Samaan aikaan koko teologikunnan keskuudessa on näkynyt pitkään se, että yhä useampi on lähtöisin pääkaupunkiseudulta. Ilmiö on vah- vistunut 2000-luvulla, vaikka samaan aikaan Joensuussa tarjottu teologikoulutus on laajentunut kattamaan myös luterilaisen kirkon tehtäviin tähtäävän koulu- tuksen. Joensuun teologikoulutuksella on näin ollen ollut selvästi tasapainottava merkitys alueellisuuden näkökulmasta. Papeilla on myös voimakas taipumus pa- lata työhön hiippakuntaan, josta he ovat lähtöisin. Joensuusta valmistuneet eivät tee tässä poikkeusta. Ilman Joensuun teologikoulutusta tiettyjen alueiden mah- dollisuudet saada sellaista hyvää pappistyövoimaa, joka myös ensisijaisesti haluaa alueelle työhön, olisivat selvästi heikommat. Joensuun maisterit ovat myös saa- neet pappisvihkimyksen keskimäärin nopeammin kuin muualta valmistuneet.
Peräti kaksi kolmesta papiksi vihitystä on vihitty samana vuonna kuin he ovat valmistuneet, Helsingistä ja Åbo Akademista valmistuneista vihityistä taas vain joka toinen. Tämä todennäköisesti liittyy osaltaan kysymykseen alueellisuudesta:
suuri osa Helsingistä valmistuneista haluaisi työpaikan Helsingin seudulta, missä työnsaantimahdollisuudet ovat pitkään olleet muuta maata heikommat. Kau- empana Helsingistä oleviin seurakuntiin papiksi haluavia taas on ollut selvästi vähemmän, jolloin vihkimys on ollut helpompi saada.
Joensuun teologikoulutuksella on ollut myös sukupuolen näkökulmasta lievä tasapainottava merkitys. Teologinen koulutusala – oltuaan ensin pitkään tasa- ala, jolla naisia ja miehiä on yhtä paljon – muuttui 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa alaksi, jolla naisia on noin kaksi kolmesta. Sama on näkynyt pappisvih- kimyksissä. Joensuun, samoin kuin Åbo Akademin, teologikoulutus on lievästi tasapainottanut tätä ilmiötä. Helsingistä valmistuneista vain joka kolmas (35 %) on ollut mies, Joensuusta valmistuneista 41 prosenttia. Vaikka Joensuustakin val- mistuneista enemmistö on ollut naisia, osuus on alhaisempi kuin Helsingissä.
Myös Joensuusta valmistuneet papiksi vihityt ovat olleet useammin miehiä (45
%) kuin Helsingistä valmistuneet (40 %). Miehet hyötyvät selvästi Joensuun helpommasta mahdollisuudesta päästä opiskelijaksi. Vastaava ilmiö on näkynyt myös Helsingissä silloin kun hakijamäärät ovat vähentyneet ja sisäänpääsy hel- pottunut. Helpompi sisäänpääsy suosii selvästi miehiä ja miesten osuus on täl- löin kasvanut.
Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta mitättömänä ilmiönä ei tule pitää myöskään koulutettavien ikään liittyviä kysymyksiä. Teologisella koulutusalalla on perinteisesti opiskellut paljon muitakin kuin suoraan lukiosta tulleita nuoria.
Erityisesti Joensuussa tällaisten opiskelijoiden osuus on korkea. Peräti joka neljäs Joensuusta valmistunut papiksi vihitty on ollut vihkimyksen saadessaan vähin- tään 45-vuotias, Helsingistä ja Åbo Akademista valmistuneista noin joka kuudes tai seitsemäs. Tämä ilmiö liittyy eittämättä osittain, joskin vain osittain alueel- lisuuteen ja Joensuun teologikoulutuksen alueelliseen sijaintiin. Tämän artikke- lin ulkopuolelle ovat jääneet henkilökohtaisesta näkökulmasta opiskelupaikan valintaan vaikuttavat tekijät. Tällaisten kysymysten selvittäminen voisi auttaa teologikoulutusta tarjoavia oppilaitoksia omien vahvuuksien tunnistamisessa ja oman profiilin kirkastamisessa. Alueellinen sijainti ei missään mielessä ole ainoa ratkaiseva tekijä.
KIRJALLISUUS
Ammatillisen koulutuksen raportti 2017
2017 Ammatillisen koulutuksen raportti. Helsinki: Kirkkohallitus. https://evl.fi/
documents/1327140/43730976/Ammatillisen+koulutuksen+raport ti+2017/da0f943b-1dc0-5ce3-c48c-cf0183513617 (luettu 23.6.2020).
Ammatillisen koulutuksen raportti 2018
2018 Ammatillisen koulutuksen raportti. Helsinki: Kirkkohallitus.
https://evl.fi/documents/1327140/43730976/Ammatillisen+koulutuksen+raport ti+2018/b3612f00-80d1-68f7-b0a3-31304bcf2d95 (luettu 23.6.2020).
Antikainen, Ari, Rinne, Risto & Koski, Leena
2013 Kasvatussosiologia. Helsinki: PS-kustannus.
Breen, Richard & van de Werfhorst, Herman G. & Jæger, Mads Meier
2014 Deciding under doubt: a theory of risk aversion, time discounting preferences, and educational decision-making. – European sociological review, jcu039.
Innanen, Tapani
2013 Teologian yliopistollisen opetuksen rakenne ja historia Suomessa. –Teologiksi kasvamassa: koulutusalan valinta, opiskeluprosessi ja ammattiin suuntautuminen.
Toim. Kati Niemelä & Veli-Matti Salminen. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 21–53.
Jauhiainen, Signe
2010 Studies on Human Capital Flows and Spatial Labour Markets. Jyväskylä studies in business and economics 94.
Kettunen, Paavo
2006 Joensuun teologisen tiedekunnan synty – sadan vuoden prosessi. – Teologinen Aikakauskirja 6/2006, 515–535.
Kivinen, Osmo & Rinne, Risto
1995 Koulutuksen periytyvyys. Nuorten koulutus ja tasa-arvo Suomessa. SVT Koulutus 1995: 4, Tilastokeskus.
Kivinen, Osmo, Hedman, Juha & Kaipainen, Päivi
2008 Miten koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa tutkitaan? Kommentti Ritan, Tötön ja Alastalon vastineeseen Jani Erolalle ja Pekka Räsäselle. – Janus 16 (2008):
2, 185–190.
Kivinen, Osmo; Hedman, Juha & Kaipainen, Päivi
2012 Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus Suomessa. Eriarvoisuuden uudet ja vanhat muodot. –Yhteiskuntapolitiikka 77 (2012): 5, 559–566.
Kohvakka, Mikko & Nevala, Arto
2020 Itä-Suomen yliopisto: reformi ja sen tekijät. Kuopio: University of Eastern Finland.
Nevala, Arto
2009 Uudisraivaaja: Joensuun yliopiston 40-vuotishistoria. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Nevala, Arto & Rinne, Risto
2012 Korkeakoulutuksen muodonmuutos. – Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Toim. Pauli Kettunen & Hannu Simola. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS:n toimituksia
1266: 3, 203–228.
Niemelä, Kati
2010 Teologien tausta, koulutus ja työhön sijoittuminen. Suomen teologit Finlands teologer 2010. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto Finlands kyrkas prästförbund, 9–30.
181 2013 Muuttuvaa teologikuntaa tutkimassa. – Teologiksi kasvamassa: koulutusalan valinta,
opiskeluprosessi ja ammattiin suuntautuminen. Toim. Kati Niemelä & Veli-Matti Salminen. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 7–20.
Nori, Hanna
2011 Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 309.
Pekkala Kerr, Sari & Rinne, Risto
2012 Koulutus ja väestön taloudellinen ja sosiaalinen liikkuvuus 1900-luvulla. – Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle.
Toim. Pauli Kettunen & Hannu Simola. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS:n toimituksia 1266: 3.
Saari, Juhani, Inkinen, Alina & Mikkonen, Janne
2016 Korkeakoulutuksen alueellinen tasa-arvo ja segregaatio. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 54/2016. https://drive.google.com/file/
d/0B9L1fvjudy3Ga1F0ZlVTY3FHV0E/view (luettu 23.6.2020).
Salomaa, Heikki
2007 Minustako papiksi? Soveltavia opintoja suorittava teologian opiskelija papin ammattikuvan ja identiteettinsä rakentajana. Joensuun yliopiston
teologisia julkaisuja N:o 17. Diss. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Suhonen, Tuomo
2013 Studies on Higher Education Choices and Spatial Labour Markets. Jyväskylä studies in business and economics 138.
2014 Tutkimuksia korkeakoulutusvalinnoista ja alueellisista työmarkkinoista.
– Kansantaloudellinen aikakauskirja 110 (3), 431–434.
Tervo-Niemelä, Kati
2019 Papit vuonna 2018: Pappien tausta, kirkon virkaan vihkiminen ja työhön sijoittuminen. – Pappismatrikkeli Prästmatrikeln 2018. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto.
Tilastokeskus
2019 Tilastokeskus. Koulutusalojen sukupuolten mukainen segregaatio. https://www.stat.
fi/tup/tasaarvo/koulutus#segregaatio (luettu 23.6.2020).
