Korkeakouluopiskelijoiden digitaaliset urataidot, työllistyminen ja sosiaalinen media

(1)

TYÖLLISTYMINEN JA SOSIAALINEN MEDIA

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Ohjauksen pro gradu -tutkielma Toukokuu 2021

(2)

Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijä

Pia Sillanpää Työn nimi

Korkeakouluopiskelijoiden digitaaliset urataidot, työllistyminen ja sosiaalinen media

Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Kasvatustiede, ohjaus Pro gradu -tutkielma x 12.5.2021 75 + 5

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä

Tässä kvantitatiivisessa pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, miten digitaalisten urataitojen merkitys vaihtelee korkeakouluopiskelijoiden arvioissa uran kehittämisen ja työllistymisen näkökulmista tarkasteltuina. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen median palveluiden hyö- dyntämistä uran kehittämiseen ja työllistymiseen sekä niiden yhteyksiä työllistymiseen liittyviin kokemuksiin sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita myös korkeakouluopiskelijoiden työllis- tymiseen liittyvistä kokemuksista sosiaalisessa mediassa sekä niiden yhteyksistä arvioihin digitaalisten urataitojen merkityksistä. Tutkimus on aloitettu osana Someta duuniin -hanketta, jonka tarkoituksena oli muun muassa hakea ratkaisua korkeakoulutettujen työllistymiseen digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

Tutkimuksen taustalta löytyvät aikaisemmat keskustelut ja tutkimukset digitaalisista urataidoista sekä verkon ja sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista uran kehittämiselle ja työllistymiselle. Digitaa- listen urataitojen määrittelyssä hyödynnetään Tristram Hooleyn luomaa mallia digitaalisten urataitojen seitsemästä c:stä. Tutkielman aineisto on kerätty verkkokyselylomakkeen avulla ja aineisto koostuu Itä- Suomen yliopiston ja Oulun yliopiston opiskelijoista. Tutkimuksen verkkokyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 756 opiskelijaa. Aineiston analyysissa hyödynnetään ristiintaulukointi, x²-testiä sekä Mann- Whitneyn U-testiä.

Tutkimuksen tulosten mukaan arviot digitaalisten urataitojen merkityksistä vaihtelevat digitaalisen uratai- don mukaan. Tärkeimpinä digitaalisina urataitoina työllistymisen ja uran kehittämisen näkökulmasta pidet- tään tiedonkäsittelyä ja kriittisyyttä. Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen työllistymiseen liittyen osoittautuu kuitenkin suhteellisen vähäiseksi. Arvioissa digitaalisten urataitojen merkityksistä passiivinen osallistuminen näyttäytyy merkityksellisempänä kuin aktiivinen osallistuminen. Passiivinen osallistuminen on yleisempää myös tarkastellessa arvioita verkon ja sosiaalisen median hyödyntämisestä. Sekä arvioista digitaalisten urataitojen merkityksistä että arvioista verkon ja sosiaalisen median hyödyntämisestä on löy- dettävissä tilastollisesti merkitseviä tai erittäin merkitseviä yhteyksiä työllistymiseen liittyviin kokemuksiin sosiaalisessa mediassa. Yhteydet vaihtelevat eri palveluiden ja digitaalisten urataitojen mukaan.

Avainsanat

digitaaliset urataidot, sosiaalinen media, työllistyminen, uran kehittäminen, korkeakouluopiskelija

(3)

Author Pia Sillanpää Title

The digital career literacy and employment of university students’ and social media

Main subject Level Date Number of pages Education, counselling Pro gradu -tutkielma x 12.5.2021 75 + 5

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract

This quantitative master’s thesis studies how the importance of digital career literacy varies in the evaluations of university students when viewing from the career developments and employments point of view.

It also studies how university students utilize social media services as tools for career development and employment, as well as how they are connected to the experiences of social media. Lastly, the study is interested in the experiences of university students related to employment on social media and their con- nections to the evaluations of the importance of digital career literacy. This study started as part of the Someta duuniin -project, which aimed, among other things, to find solutions for the employment of university students in the digital society.

Earlier studies and discussions of digital career literacy and the possibilities internet and social media offer for employment and career development, work as the theoretical background. The definition of digital career literacy utilizes the model created by Tristram Hooley, which is the model of The Seven C’s of digital literacy. The quantitative data has been collected via online survey questionnaire and the research material consists of university students from the University of Eastern Finland and the University of Oulu.

A total of 756 students responded to the online survey questionnaire. Data analysis utilizes cross- tabulation, the x2 -test and the Mann-Whitney U-test.

According to the results of the study, the evaluations of the importance of digital career literacy vary according to digital career literacy. Most important digital career literacies from the perspective of employment and career development are collecting and critiquing. However, the use of internet and social media for employment is proving to be relatively low. In the evaluations of the importance of digital literacy passive participation appears to be more relevant than active participation. Passive participation is also more common when looking at evaluations of internet and social media utilization. Both the evaluation of the importance of digital career literacy and evaluation of the use of internet and social media have statis- tically significant or highly significant links to employment-related experiences on social media. Connec- tions vary between different services and digital career literacy.

Keywords

digital career literacy, social media, employment, career development, university student

(4)

1 JOHDANTO 1

1.1 Tutkimuksen konteksti 2

2 URAN KEHITTÄMINEN VERKOSSA JA SOSIAALISESSA MEDIASSA 4

2.1 Verkko uran kehittämisen kenttänä 4

2.2 Sosiaalinen media osana uran kehittämistä ja työmarkkinoita 6

2.3 Verkko tasa-arvoisena ympäristönä? 8

2.4 Työllistyminen ja digitaaliset urataidot 10

2.4.1 Digitaalisten urataitojen 7 C:tä 10

2.4.2 Työllistymisen edistäminen verkossa ja sosiaalisessa mediassa 16

3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ 19

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 21

4.1 Käsitteiden operationalisointi ja mittareiden muodostaminen 21

4.1.1 Digitaalisten urataitojen merkitys -mittari 23

4.1.2 Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen -mittari 25 4.1.3 Työllistymiseen liittyvät kokemukset sosiaalisessa mediassa -mittarit 27

4.2 Kyselyn toteutus 28

4.3 Tutkimukseen osallistujat 29

4.4 Aineiston analyysi 33

4.4.1 Aineiston luokittelu ja uusien muuttujien luominen 34

4.4.2 Analyysimenetelmät 35

4.5 Tiedonhankinnan ja analyysin luotettavuus sekä tutkimuksen eettisyys 37 5 VERKON JA SOSIAALISEN MEDIAN HYÖDYNTÄMINEN TYÖLLISTYMISEEN JA

URAN KEHITTÄMISEEN 40

5.1 Digitaalisten urataitojen merkitys työllistymisen ja uran kehittämisen kannalta 40 5.2 Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen työllistymisessä ja uran kehittämisessä 45 5.3 Työllistymiseen liittyvät kokemukset sosiaalisessa mediassa 48 5.4 Sosiaalisen median palveluiden käytön yhteys työllistymiseen liittyviin kokemuksiin

sosiaalisessa mediassa 52

5.5 Työllistymisen kokemukset sosiaalisessa mediassa yhteydessä arvioihin digitaalisten

urataitojen merkityksistä 59

6 POHDINTA 64

6.1 Yhteenvetoa tuloksista 64

6.2 Verkon ja sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet työllistymiselle ja uran

kehittämiselle 66

6.3 Jatkotutkimuksellisia ideoita ja tutkimuksen rajoitusten pohdintaa 70

LÄHTEET 72

LIITTEET (5 KPL) 76

(5)

1 JOHDANTO

Verkkoa ja verkkoympäristöä ei voida pitää enää erillisenä osana ympäröivästä maailmas- tamme (Hooley 2012, 9). Vuonna 2020 99 prosenttia suomalaisista 16–64-vuotiaista oli käyttänyt verkkoa viimeisen kolmen kuukauden aikana. Useita kertoja päivässä verkkoa käytti melkein 94 prosenttia 16–64-vuotiaista suomalaisista. (Suomen virallinen tilasto 2020, 1.) Lähes jokainen suomalainen työikäinen hyödyntää verkkoa ja suurin osa useita kertoja päivässä. Kehittyneissä maissa asuvista aikuisista lähes jokainen käyttää verkkoa päivittäin (Hooley 2017, 9).

Suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa verkon hyödyntäminen on hyvin yleistä. Tilasto- keskuksen mukaan vuonna 2020 100 % pääasiallisista opiskelijoista oli käyttänyt verkkoa viimeisen kolmen kuukauden aikana ja 99 % käytti sitä päivittäin tai lähes päivittäin. Usei- ta kertoja päivässä verkkoa käytti 98 % pääasiallisista opiskelijoista. Opiskelijat ovat myös aktiivisia seuraamaan sosiaalisen median yhteisöpalveluita. Vuonna 2020 opiskelijoista 92

% oli seurannut jotain yhteisöpalvelua viimeisen kolmen kuukauden aikana ja 84 prosenttia ainakin päivittäin tai lähes päivittäin. Koko väestön tasolla vastaavat luvut olivat 69 % ja 59 % ja 16–64-vuotiaiden osalta 82 % ja 73 %. Seuratuimpia yhteisöpalveluita 16–64- vuotiailla olivat Facebook, WhatsApp, Instagram, Snapchat, Twitter ja LinkedIn. Seuraajia oli edellä mainituilla yhteisöpalveluilla seuraavasti: Facebookia seurasi 68 %, WhatsAppia 62 %, Instagramia 52 %, Snapchattia 22 %, Twitteriä 18 % ja LinkedIniä 17 %. (Suomen virallinen tilasto 2020, 9, 22.)

Verkko ja sosiaalinen media ovat osa lähes jokaista elämän ja uran osa-aluetta, ja ne ovat- kin perustavalla tavalla muuttaneet niitä ympäristöjä, joissa uraa rakennetaan. (Hooley 2012, 9.) Etenkin työmarkkinoiden digitalisoitumisesta johtuvat muutokset pakottavat ke-

(6)

hittämään sekä koulutusjärjestelmää että yksilöiden jatkuvaa oppimista (Leveälahti, Nie- minen, Nyyssölä, Suominen & Kotipelto 2019, 9). Sosiaalinen media tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia rekrytointien tekijöille ja sitä hyödynnetään sekä tullaan hyödyntämään yhä suurempana osana rekrytointiprosesseja (Hooley 2017, 9). Digitalisaation vaikutukset nä- kyvät niin uran kehittämisessä kuin työmarkkinoilla (Longridge, Hooley & Staunton 2013, 1). Vaikka korkeakouluopiskelijat ovat yleensä tottuneita verkon käyttäjiä, voi heidän olla hankalaa hyödyntää verkkoa esimerkiksi työmarkkinoilla, koska heillä ei ole välttämättä juurikaan kokemusta niistä (emt.). Sosiaalisen median hyödyntäminen on keskeisessä roolissa opiskelijoiden työllistymisessä. Opiskelijoiden uran kehittämisen kannalta olisi olen- naista, että sekä opiskelijat että ohjaajat parantaisivat omia digitaalisia urataitojaan. (Long- ridge ym. 2013, 5, 28.)

1.1 Tutkimuksen konteksti

Tässä tutkimuksessa syvennytään korkeakouluopiskelijoiden digitaalisiin urataitoihin, työl- listymiseen ja sosiaaliseen mediaan. Tutkimus aloitettiin osana Someta duuniin -hanketta.

Someta duuniin -hanke on ESR-rahoitteinen hanke, jossa mukana olivat Itä-Suomen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu sekä Lapin ammattikorkeakoulu. Hankkeen tavoitteena oli hakea ratkaisuja kolmeen keskeiseen teemaan, joita olivat korkeakoulutettujen työllistyminen digitalisoituvassa yhteiskunnassa, työnantajien ja korkeakoulutettujen kohtaaminen digitalisoituvissa ympäristöissä ja työmarkkinoilla sekä digiloikan vahvistaminen korkeakoulujen uraohjauksessa (Rantanen, Isosuo ja Merivirta 2019, 9). Hankkeessa myös edistettiin opiskelijoiden valmiuksia käyttää sosiaalista mediaa työllistymisen tukena (emt.). Korkeakouluopiskelijoiden digitaalisten urataitojen, työllis- tymisen ja sosiaalisen median tutkiminen oli tärkeää Someta duuniin -hankkeen tavoittei- den kannalta, mutta myös tulevaisuuden työelämän kannalta tarkasteltuna. Ajankohtaisuu- destaan huolimatta se on kuitenkin vain vähän tutkittu aihe ohjauksen parissa.

Korkeakouluopiskelijoiden digitaalisia urataitoja sekä sosiaalisen median hyödyntämistä uran kehittämisessä ja työllistymisessä on tutkittu aikaisemmin Someta duuniin -hankkeen puitteissa. Syksyllä 2018 toteutetussa kyselyssä korkeakouluopiskelijoiden digitaalisten urataitojen tasosta, käytössä olevista kanavista, aktiivisuudesta sosiaalisessa mediassa, ver- kostoitumisesta sekä opinnoista saaduista digitaalisista valmiuksista vastaajat (n=386) ar-

(7)

keskiarvo oli 3,6 asteikon ollessa yhdestä viiteen. Yliopisto-opiskelijat (n=238) arvioivat vahvimmiksi osa-alueikseen kriittisyyden (keskiarvo M=4,20), tiedonkäsittelyn (M=4,19) sekä sopeutumisen (M=3,86). Heikoimmat arviot osa-alueista saivat verkkovuorovaikutus (M=2,47), verkostoituminen (M=3,13) ja sisällöntuotanto (M=3,29). Vastaajien iällä, su- kupuolella, korkeakoululla tai opiskelun aloitusvuodella ei ollut merkittävää vaikutusta arvioihin digitaalisista urataidoista. Sosiaalisen median käytön aktiivisuudella oli sen sijaan vaikutusta arvioihin digitaalisten urataitojen tasosta. Vastaajat, jotka käyttivät sosiaalista mediaa päivittäin tai useita kertoja päivässä, arvoivat digitaaliset urataitonsa parem- miksi kuin sosiaalista mediaa harvemmin käyttävät vastaajat. Ne, jotka eivät päivittäneet sosiaaliseen mediaan tai osallistuneet sosiaalisessa mediassa, arvioivat digitaaliset urataitonsa merkittävästi heikommiksi kuin aktiivisesti sosiaalista mediaa hyödyntävät. (Someta duuniin 2018.)

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten korkeakouluopiskelijoiden arviot digitaalisten urataitojen merkityksestä ja sosiaalisen median palveluiden hyödyntämisestä uran kehittämiseen ja työllistymiseen liittyen vaihtelevat. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sosiaaliseen mediaan ja työllistymiseen liittyvien kokemuksien yhteyksiä arvioihin digitaalisten urataitojen merkityksistä sekä arvioihin verkon ja sosiaalisen median palveluiden hyödyntämisestä. Tutkimus perustuu Itä-Suomen yliopiston ja Oulun yliopiston opiskeli- joilta kerättyyn kyselyaineistoon (n=756).

Tutkimus alkaa syventymällä keskusteluihin uran kehittämisestä ja työllistymisestä verkossa ja sosiaalisessa mediassa sekä digitaalisista urataidoista. Tämän jälkeen asetetaan tutkimuskysymykset, joita seuraa tutkimuksen toteutuksen kuvaus sisältäen mittareiden luomiset, analyysin sekä pohdinnan tutkimuksen luotettavuudesta ja eettisyydestä. Tutki- muksen loppupuolella kuvataan tulokset sekä palataan tuloksiin vielä pohdinnassa.

(8)

2 URAN KEHITTÄMINEN VERKOSSA JA SOSIAALISESSA MEDIASSA

Tässä luvussa käsitellään verkkoa ja sosiaalista mediaa uran kehittämisen ja työllistymisen näkökulmista sekä syvennytään digitaalisiin urataitoihin. Tutkimus osallistuu keskusteluihin uran kehittämisestä ja työllistymisestä verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Aluksi pe- rehdytään verkkoon uran kehittämisen kenttänä (2.1), sosiaaliseen mediaan osana uran kehittämistä ja työmarkkinoita (2.2) sekä verkkoympäristön mahdolliseen tasa- arvoisuuteen (2.3). Tämän jälkeen syvennytään työllistymiseen ja digitaalisiin urataitoihin perehtymällä Hooleyn (2012) määrittelyyn digitaalisista urataidoista (2.4.1) sekä tutkimuk- siin työllistymisen ja uran kehittämisen edistämisestä verkossa ja sosiaalisessa mediassa (2.4.2).

2.1 Verkko uran kehittämisen kenttänä

Internet on sekä sosiaalinen että tekninen monimutkainen ilmiö, joka vaikuttaa nykyään elämän, oppimisen ja työn jokaisella osa-alueella. Verkko on muuttanut ja muuttaa yhä jatkuvasti ympäristöä, jossa yksilöt rakentavat uraansa. (Hooley 2012, 3, 5.) Verkon vaikutukset näkyvät myös siinä, miten organisaatiot ja yksilöt ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ohjausta tarjoavien tahojen ja ohjattavien väliset suhteet ovat muodostuneet mo- nimutkaisemmiksi verkon hyödyntämisen vaatimisen vuoksi. Ohjaus- ja urapalveluiden vaatimukseksi on tullut jokaisen yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen. (Bimrose, Hughes &

Barnes 2011, 7.) Ohjauksessa verkkoa ei tulisi nähdä ainoastaan ohjaajien asioiden hoi- tamista helpottavana tai vaikeuttavana työkaluna, vaan verkko tulisi nähdä osana yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita (Hooley 2012, 3, 5).

(9)

nähdä neljän eri toiminnon kautta. Ensimmäinen näistä on se, että verkko voi toimia tieto- lähteenä uraan liittyvissä kysymyksissä. (Hooley 2012, 5.) Yksilön näkökulmasta tarkasteltuna verkon kehittyminen on mahdollistanut uraan ja työllistymiseen liittyvän tiedon mää- rän ja saavutettavuuden valtaisan kasvun (Hooley, Hutchinson & Watts 2010, 5). Työnan- tajat ja koulutuksen järjestäjät voivat puolestaan hyödyntää verkkoa erilaisten mahdollisuuksien tarjoamiseen. Lisäksi verkon kautta voidaan vaihtaa sosiaalista pääomaa esimerkiksi erilaisten verkostojen ja kontaktien kautta. (Hooley 2012, 5.) Esimerkiksi LinkedIn ja Twitter mahdollistavat kontaktien ja verkostojen luomisen ja ylläpitämisen (Moore 2017, 10). Verkko voi toimia myös demokraattisena mediakanavana, jonka välityksellä yksilöt ja ryhmät voivat olla vuorovaikutuksessa esimerkiksi kiinnostuksen kohteisiinsa ja huoliinsa liittyen sekä rakentaa omaa mainettaan. Kaikki näistä neljästä verkon tarjoamista toiminto- jen mahdollisuuksista ovat havaittavissa digitaalisten urataitojen taustalla. (Hooley 2012, 5.) Digitaalisilla urataidoilla tarkoitetaan kykyä hyödyntää verkkoa uran kehittämiseen ja työllistymiseen esimerkiksi etsimällä tietoa, luomalla kontakteja ja muodostamalla omaa ammatillista kuvaansa sosiaalisessa mediassa (Longridge ym. 2013, 9). Kehittääkseen omaa uraansa verkossa, tulisi jokaisen kehittää digitaalisia urataitojaan ja opetella hyödyn- tämään edellä mainittuja verkon tarjoamia toimintoja (Hooley 2017, 9).

Digitalisaation ja verkon vaikutukset näyttäytyvät vahvasti myös työelämän eri osa-alueilla (Hooley 2012, 5). Parhaimmillaan teknologian ja verkon tarjoamat mahdollisuudet tuovat työympäristöihin tehokkuutta, tuottavuutta sekä joustavuutta. Tieto- ja viestintäteknologian tarjoamat mahdollisuudet eivät työelämässä näy vain tavassa, jolla työtä tehdään, vaan ne näyttäytyvät koko työympäristössä ja -kulttuurissa. Tieto- ja viestintäteknologian käyttämi- sen on kuitenkin todettu aiheuttavan joillekin yksilöille stressiä. Esimerkiksi jatkuva saatavilla olon vaatimus voi stressata. (Atanasoff & Venable 2017, 326). Ohjauksen parissa työskentelevien tulisi kyetä tukemaan yksilöiden digitaalisten urataitojen kehittymistä (Hooley 2012, 7) sekä samalla havaitsemaan mahdollista tietoja viestintäteknologian käy- töstä aiheutuvaa stressiä ja ahdistusta (Atanasoff & Venable 2017, 326).

Sinkkonen, Puhakka ja Meriläinen (2014, 2018) ovat tutkineet verkon käyttämisen jakau- tumista suomalaisten nuorten kohdalla. Nuoret hyödyntävät verkkoa eniten hauskanpitoon sekä kavereiden ja seuran etsimiseen. Verkossa oppimiseen käytetty aika näyttäytyy puolestaan hyvin minimaalisena. (Sinkkonen ym. 2014, 126 - 127). Verkossa hauskanpitoon

(10)

käytetty aika ei kuitenkaan auta uran kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Suuri verkossa vietetty aika voi jopa kääntyä haasteeksi uran kehittämisen kannalta tarkasteltuna. Nuo- rille, jotka käyttivät verkossa vähemmän aikaa, jäi enemmän aikaa erilaisten asioiden poh- timiseen yhdessä vanhempien ja ystävien kanssa, jonka seurauksena nuorten itsetuntemus ja itsetunto kasvoivat sekä uran kehittämiseen liittyvien kysymyksien pohdinta helpottui.

Suuremman ajan viettäminen verkossa ei siis taannut sitä, että nuorten taidot nimenomaan uraan liittyvien päätöksien tekemiseen kasvaisivat. Tarkasteltaessa nuorten taitoja hyödyn- tää verkkoa ja sosiaalista mediaa uran kehittämisessä korostui ohjauksen ja ohjaajien mer- kittävä rooli. (Sinkkonen ym. 2018, 747 - 748.)

2.2 Sosiaalinen media osana uran kehittämistä ja työmarkkinoita

Sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen ovat merkittävässä roolissa opiskelijoiden työllis- tymisen kannalta (Longridge ym. 2013, 5). Yhä useampi ohjauksen alan ammattilainen sekä ohjaus- ja urapalvelu hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluja pitääkseen yh- teyttä yksilöihin ja yhteisöihin. Hyödynnettäviä palveluita ovat esimerkiksi Facebook, Twitter ja LinkedIn. Sosiaalisesta mediasta on tullut samaan aikaan sekä tarve että mahdollisuus ohjaus- ja urapalveluiden tarjoajille. (Kettunen, Vuorinen & Sampson 2015, 268.) Opiskelijoiden uran rakentamisen kannalta nousee yhä tärkeämpään rooliin tarve ohjaajien sosiaalisen median hyödyntämistaitojen kehittämiselle (emt.; Longridge ym.

2013, 28).

Kettusen, Vuorisen ja Sampsonin (2015) tutkimuksen mukaan ohjaajat voidaan jakaa nel- jään kategoriaan sen mukaan, miten he kokevat sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet ohjaukselle sekä ura- ohjauspalveluille. Nämä kategoriat ovat sosiaalinen media keinona välittää tietoa, sosiaalinen media kahdenkeskisen kommunikoinnin välineenä, sosiaalinen media vuorovaikutteisena työskentelytilana ja sosiaalinen media sysäyksenä ajatus- mallien muuttamiseen ja uudistamiseen ura- ja ohjauspalveluissa. Ohjaajat, jotka näkivät sosiaalisen median työkaluna tiedon välittämiseen, eivät olleet vakuuttuneet sen tarjoamista muista mahdollisuuksista ohjauksen tukena. Sen sijaan ne ohjaajat, jotka kokivat sosiaalisen median kahdenkeskisen kommunikoinnin välineenä, toivat esiin sosiaalisen median hyödyntämisen syyksi muun muassa tavoitettavuuden ja saavutettavuuden. He olivat kuitenkin varovaisia sosiaalisen median kanssa toimiessaan ja hyödynsivät sitä ainoastaan

(11)

ennen kaikkea vuorovaikutuksellisena työskentelytilana, korostettiin sitä, että eri palveluiden avulla voidaan kohdentaa tietoa ja ohjausta yhteisesti samassa tilanteessa oleville ohjattaville. Puolestaan ne ohjaajat, jotka kokivat sosiaalisen median sysäyksenä ajatusmal- lien muuttamiseen ja uudistamiseen ura- ja ohjauspalveluissa, näkivät sosiaalisen median osallistumiselle avoimena paikkana, jossa voidaan esimerkiksi jakaa asiantuntijuutta ja toteuttaa yhteisohjaajuutta. (Emt., 272 - 278.)

Sosiaalinen media tarjoaa yksilöille mahdollisuuden hyödyntää sosiaalista mediaa uran rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä myös niiden ura- ja ohjauspalveluiden rajojen ul- kopuolelta, joiden piirissä yksilö on (Sampson, Osborn, Kettunen, Hou, Miller & Makela 2018, 132). Tämä vaatii kuitenkin ura- ja ohjauspalveluita, jotka ovat saatavilla sosiaalisessa mediassa. Onnistunut integraatio teknologian, sosiaalisen median ja ura- ja ohjauspalveluiden välillä ei ole riippuvainen ainoastaan ohjaajien taidoista ja saatavilla olevista palveluista, vaan myös ohjaajien halukkuudesta hyväksyä sosiaalisen median tuomat muutokset ja mahdollisuudet ura- ja ohjauspalveluihin. (Kettunen, Vuorinen & Sampson 2013, 303). Hooleyn (2012, 3, 5) mukaan ohjaajien tulisi nähdä verkko ja sosiaalinen media osana yhteiskunnan sosiaalisia rakenteita eikä ainoastaan työkaluna ohjaukselle. Ohjaajien näkökulmasta tarkasteltuna sosiaalinen media nähdään kuitenkin yhä ainoastaan keinona välittää tietoa ohjattaville sekä muille henkilöille (emt.; Kettunen ym. 2015, 272, 278).

Sosiaalinen media ja verkko tarjoavat mahdollisuuden yhä laajemmalle joukolle eri toimi- joita tuottaa uraan liittyvää tietoa (Hooley ym. 2010, 11). Tietyn aihepiirin tai kysymyksen ympärille voidaan luoda tietoa esimerkiksi yhteisöllisesti. Yhteisöllisen tiedon luominen ja sen oikeellisuus ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä tiedon tuottajien arviointi- ja osallis- tumiskykyihin (Kim, Sin & Yoo-Lee 2014, 454.) Jokaisella sosiaalisen median käyttäjällä on mahdollisuus tuottaa ja levittää tietoa muille sosiaalisen median käyttäjille. Jakamalla julkisesti omia kokemuksia ja tietoja, tulee sosiaalisen median käyttäjistä lisäksi tiedon tuottajia. (Kettunen ym. 2015, 311 - 312.) Haasteena sosiaalisesta mediasta löytyvän tiedon hyödyntämiselle onkin, pystyvätkö yksilöt, ohjattavat ja ohjaajat, erottamaan oikean tiedon ja epäkelvon tiedon toisistaan. Ohjaajat ovat avainasemassa auttaessaan ohjattavia arvioi- maan ja hyödyntämään sosiaalisesta mediasta löytyviä tietoja sekä myös olemaan mukana tiedon luomisessa heidän tehdessä uraan liittyviä päätöksiä hyödyntäen sosiaalisesta mediasta löytyviä tietoja. (Sampson ym. 2018, 132.)

(12)

Verkon ja sosiaalisen median roolin ymmärtäminen osana uran rakentumista voi olla haastavaa jokaiselle, mutta erittäin haastavaa se voi olla sellaisille nuorille, joilla on vain vähän kokemusta työmarkkinoista. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijat ovat usein kokeneita verkon käyttäjiä, mutta eivät ole kokeneita työelämässä toimimisessa ja työllistymisessä.

(Longridge ym. 2013, 1.) Onkin yksilön digitaalisista urataidoista kiinni, kykeneekö hän hyödyntämään verkkoa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti omaan tilanteeseensa, jos muut puitteet verkon hyödyntämiselle, kuten pääsy verkkoyhteyteen, ovat olemassa (Hoo- ley 2012, 7). Sosiaalisen median hyödyntämisen on todettu olevan keskeisessä roolissa opiskelijoiden työllistymisen ja työllistyvyyden kannalta. Opiskelijoiden tulisi parantaa digitaalisia urataitojaan, jotta heidän uramahdollisuutensa kasvaisivat. (Longridge ym.

2013, 5, 28.)

Myös työnantajat ovat alkaneet nopeasti hyödyntämään sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia niin rekrytoimisessa kuin työnhakijoiden seulomisessa. Yksi uran kehittämi- seen liittyvä merkittävä kysymys on, miten pystymme ymmärtämään ja ottamaan huomioon sen, miten työnantajat hyödyntävät hakijoista verkon kautta saatavilla olevaa valtavaa tietomäärää. (Hooley 2012, 3.) Työnantajat voivat hyödyntää verkossa olevaa sisältöä myös alaistensa valvomiseen tai jopa erottamisen syynä (Hooley 2017, 9).

2.3 Verkko tasa-arvoisena ympäristönä?

Digitalisaatio ja verkon tarjoamat mahdollisuudet ovat muokanneet ja muokkaavat yhä merkittävästi uran rakentamisen ja työllistymisen prosesseja (Bimrose ym. 2011, 11 ,24).

Näiden prosessien muokkautuminen ja monimuotoistuminen ei kuitenkaan ole ongelma- tonta (emt.; Sampson & Makela 2014, 136 - 137). Vaikka verkko onkin nykyään jo lähes kaikkien saavutettavissa, ei voida unohtaa sitä vähenevää joukkoa, joilla ei ole yhteyttä verkkoon tai jotka eivät osallistu toimintaan verkossa. Hooley ym. (2010, 8) nostavat esiin, että digitaalisessa ekskluusiossa ei ole enää niinkään kyse siitä, että yksilöt eivät pääsisi verkkoyhteyden piiriin, vaan enemmänkin kulttuuriin ja taitoihin liittyvistä tekijöistä. Mitä paremmat digitaaliset urataidot yksilöllä on, sitä paremmin he pystyvät hyödyntämään verkon tarjoamia mahdollisuuksia. Digitaaliset urataidot eivät jakaudu yhteiskunnassa tasaisesti. Digitaalisen ekskluusion riski voi kasvaa sosiaalisen taustan, kuten köyhyyden tai työläistaustan, tai korkean iän vuoksi. Digitaalista ekskluusiota ei kuitenkaan voida nähdä

(13)

merkiksi yksilöt, joilla ei ole taitoa hyödyntää verkkoa esimerkiksi köyhyyden seurauksena, voivat pysyä köyhinä, koska heillä ei ole pääsyä verkon avaamille työmarkkinoille.

Vuonna 2020 kaikesta maailman väestöstä 51 prosentilla oli pääsy verkkoon. Kehittyneissä maissa vastaava luku saman vuonna oli 87 prosenttia. (ITU 2021.) Kehittyneimmissä mais- sakaan kaikilla ei ole pääsyä verkkoon tai tarpeeksi taitoja verkon hyödyntämiseksi, eikä sitä kautta ole pääsyä verkon tarjoamiin mahdollisuuksiin uran kehittämiseen ja työllisty- miseen liittyen. Näiden tekijöiden kautta verkkoa tarkasteltaessa törmätäänkin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. (Sampson & Makela 2014, 137.)

Staunton (2016, 39 - 41; 2018, 50) nostaa esiin kysymyksen siitä, kenellä on oikeasti pääsy verkossa oleviin erilaisiin verkostoihin. Verkko voidaankin nähdä myös yksilöä rajoittavana tilana. Esimerkiksi yhteiskunnassa vallitsevat valtasuhteet rajoittavat yksilön pääsyä erilaisiin verkostoihin ja rajaavat osallistumisen mahdollisuuksia. Kaikilla ei ole pääsyä samoihin verkostoihin, vaikka niistä kuitenkin voisi olla hyötyä työllistymisessä tai uran kehittämisessä. (Emt.) Stauntonin (2016, 40) mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna tämä lisää ohjauksen tehtäväksi mahdollistaa ohjattaville pää- syn erilaisiin verkostoihin. Ohjauksen keinoja tähän voivat olla esimerkiksi ohjattavan taitojen tukeminen verkostojen kehittämisessä ja erilaisten mahdollisuuksien tunnistamisessa (emt.). Verkon hyödyntämisen laajeneminen ja sosiaalinen media nostavat ohjauksen roolia yhä tärkeämmäksi. Esimerkiksi digitaalisten urataitojen tukeminen on sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä ohjauksellinen kysymys. (Buchana 2018, 113 - 116.)

Ujot ja epävarmat nuoret, nuoret, joilla on vaikeuksia vuorovaikutuksessa toisten kanssa verkon ulkopuolella ja nuoret, joilla on heikko itsetunto, viettävät usein suurimman osan vapaa-ajastaan verkossa (Huan, Ang, Chong & Chye 2014, 702- 704). Sinkkosen ym.

(2014, 747 - 748) tutkimuksen mukaan vähemmän verkossa aikaa viettävien nuorten itsetunto ja uraan liittyvien päätöksientekotaidot ovat korkeammalla tasolla kuin paljon verkossa aikaa viettävillä nuorilla. Paljon aikaa verkossa viettävät ujot ja epävarmat nuoret, heikon itsetunnon omaavat nuoret sekä nuoret, joilla on haasteita vuorovaikutustaidoissa, ovat suuremmassa riskissä jäädä koulutukselliseen ja sosiaaliseen marginaaliin. Hyvät verkon käyttämistaidot ja suuri verkossa vietetty aika eivät siis takaa hakeutumista uran kehit- tämiseen liittyvän tiedon äärelle, vaan ne mahdollisesti jopa hankaloittavat uran kehittä- mistä ja lisäävät syrjäytymisen mahdollisuutta. (Emt.)

(14)

2.4 Työllistyminen ja digitaaliset urataidot

Käsitteen digitaaliset taidot esitti ensimmäisen kerran Paul Gilster vuonna 1997. Gilster (1997, 33 - 34) määritti digitaaliset taidot kyvyksi ymmärtää ja hyödyntää eri muodoissa olevaa tietoa useista eri lähteistä, kun ne esitetään tietokoneen välityksellä. Hooley (2012, 5 - 7) on puolestaan määritellyt digitaalisten urataitojen seitsemän c:tä, joissa esiintyy sa- moja piirteitä kuin jo Gilsterin vuonna 1997 luomissa määrittelyissä. Digitaaliset urataidot liittyvät taitoihin hyödyntää verkkoa tiedon etsimiseen ja vastauksien saamiseen, kontaktien luomiseen sekä positiivisen ammatillisen maineen rakentamiseen. Digitaalisten urataitojen voidaan nähdä koostuvan teknisistä taidoista, uranhallintataidoista sekä työllistyvyys- taidoista (Longridge ym. 2013, 9).

Korkeakouluopiskelijoiden työllistymisestä puhuttaessa on otettava huomioon työllisty- vyyden ja työllisyyden käsitteiden ero. Työllistyvyyttä on määritetty usealla eri tavalla, mutta yhteistä määrittelyissä on se, että työllistyvyys ei linkity suoraan työpaikan saamiseen, vaan ennemminkin työllistymistä edistäviin taitoihin ja kykyihin (Artess, Hooley &

Mellors-Bourne 2017, 10). Työllistyvyys voidaan määritellä sellaisiksi yksilön taidoiksi, käsityksiksi ja ominaisuuksiksi, joiden avulla on todennäköisempää työllistyä ja onnistua sellaisissa ammatillisissa valinnoissa, jotka hyödyntävät niin yksilöä itseään, yhteisöä kuin yhteiskuntaakin (emt.).

2.4.1 Digitaalisten urataitojen 7 C:tä

Verkko muotoilee urakehityksessä tarvittavia taitoja, joita digitaalisten urataitojen seitse- män C:tä kuvaavat (Hooley, Shepherd & Dodd 2015, 19.) Hooley (2012) on määritellyt digitaalisten urataitojen 7 c:tä, jotka kuvaavat niitä taitoja, ominaisuuksia ja tietoja, joita vaaditaan hyödynnettäessä verkkoa tehokkaasti uran kehittämisessä (Longridge ym. 2013, 9). 7 c:n malli on luotu yksilöiden avuksi, jotta heidän olisi mahdollista tunnistamaa ja kehittää omia kykyjään hyödyntää verkkoa uran kehittämiseksi (Hooley 2017, 10).

Seitsemän digitaalisten urataitojen c:tä ovat sopeutuminen (changing), tiedonkäsittely (collecting), kriittisyys (critiquing), verkostoituminen (connecting), verkkovuorovaikutus (communicating), sisällöntuotanto (creating) ja verkkonäkyvyys (curating) (taulukko 1)

(15)

uran kehittämisen monimutkaisuutta sisältäen tutkimustaitoja, tiedon hallintataitoja, vuo- rovaikutustaitoja, kykyä luoda sisältöä eri muodoissa verkkoon sekä halua luoda omaa brändiään. (Hooley ym. 2015, 19.) Ne limittyvät informaationlukutaidon, tutkimustaitojen sekä vuorovaikutustaitojen kanssa. Seitsemää c:tä voidaan hyödyntää yksilön uran kehittymisen taustalla, mutta myös esimerkiksi hyödyntää keinona oppimistuloksien muokkaa- miseen opetussuunnitelman rajoissa. (Longridge ym. 2013, 9.)

TAULUKKO 1. Digitaalisten urataitojen 7 c:tä (Hooley 2012, 6) Digitaalinen urataito

(Hooley 2012, 6)

Kuvaus

(Hooley 2012, 6)

Kriittisyys Kyky arvioida ura- ja työelämätietoa ja -lähteitä, niiden alkupe- rää sekä käyttökelpoisuutta omassa uratilanteessa.

Sisällöntuotanto Kyky luoda itseä, omia kiinnostuksen kohteita ja urahistoriaa tehokkaasti esille tuovaa sisältöä verkkoon.

Sopeutuminen Kyky ymmärtää verkon muuttuvia uraan liittyviä ympäristöjä ja kyky sopeutua niihin. Kyky oppia hyödyntämään uusia teknolo- gioita uran rakentamiseen.

Tiedonkäsittely Kyky tunnistaa, etsiä ja hallita koulutus- ja työelämätietoa ja niiden lähteitä.

Verkkonäkyvyys Kyky hallita ja kehittää omaa digitaalista jalanjälkeä ja verkostoja osana uran rakentamista.

Verkkovuorovaikutus Kyky kommunikoida tehokkaasti eri sovelluksia ja alustoja hyö- dyntäen sekä kyky ymmärtää ja hyödyntää erilaisiin verkon vuo- rovaikutustilanteisiin soveltuvia pelisääntöjä.

Verkostoituminen Kyky rakentaa yhteyksiä ja verkostoja, jotka voivat tukea urake- hitystä.

Verkko muokkaa työelämää ja uria vääjäämättömästi (Hooley 2017, 10). Sopeutumisella tarkoitetaan kykyä ymmärtää verkon muuttuvia uraan liittyviä ympäristöjä sekä kykyä sopeutua niihin. Sopeutuminen tarkoittaa myös kykyä oppia hyödyntämään uusia teknologi- oita uran kehittämisen kontekstissa. (Hooley 2012, 6.) Sopeutuminen sisältää yksilön asen- teen elinikäistä oppimista ja teknologiaa kohtaan. Yksilöt, jotka ovat sopeutumiskykyisiä,

(16)

pystyvät huomaamaan työmarkkinoiden ja teknologian jatkuvan muutoksen. Sopeutumi- nen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki mitä tapahtuu, tulisi hyväksyä ilman kriittisyyttä. Pikemminkin tarkoitetaan kykyä ottaa selvää uusista teknologian mahdollisuuksista ja siitä, miten niitä voisi hyödyntää parhaiten omaan tarkoitukseen. (Long- ridge ym. 2013, 10.)

Tiedonkäsittely digitaalisena urataitona kuvaa taitoja, joita vaaditaan relevanttia tietoa et- siessä ja käsitellessä (Longridge ym. 2013, 10). Tiedonkäsittelyllä tarkoitetaan kykyä hakea, tunnistaa ja hallita koulutus- ja työelämätietoa sekä niiden lähteitä (Hooley 2012, 6).

Tiedonkäsittelyn keskiössä on yksilön tietous siitä, mitä sellaista tietoa verkosta on saatavilla, jota yksilö pystyisi hyödyntämään uransa kehittämisessä. Tiiviisti tiedonkäsittelyn taidon rinnalla kulkevat tutkimustaidot. Tutkimustaidot tässä kontekstissa tarkoittavat muun muassa sitä, että yksilö kykenee löytämään verkossa olevaa tietoa hyödyntäen erilaisia verkon tarjoamia välineitä kuten Googlea. (Longridge ym. 2013, 10 - 11.) Hooleyn (2017, 10) mukaan tiedonkäsittelyyn liittyvät taidot ja kyvyt ovat olennaisia, koska verkosta on mahdollista löytää tietoa työelämään ja uraan liittyvistä mahdollisuuksista, jos niitä vain osaa etsiä.

Kriittisyys digitaalisena urataitona kuvaa niitä taitoja ja tietoja, joita yksilöltä vaaditaan hänen arvioidessaan verkossa olevan tiedon todenmukaisuutta ja hyötyä. Yksilöiden tulisi omaksua kriittinen tai jopa epäilevä lähtökohta tarkastellessaan tietoa niin verkossa kuin sen ulkopuolella. (Longridge ym. 2013, 12.) Kriittisyydellä tarkoitetaan kykyä arvioida ura- ja työelämätietoa ja -lähteitä, niiden alkuperää sekä mahdollista käyttökelpoisuutta omassa tilanteessa (Hooley 2012, 6). Verkko on täynnä erilaista tietoa, jota ei voida automaattisesti pitää virheettömänä ja ajan tasalla olevana (Hooley 2017, 10). Kriittisyyttä tarkastellessa nousee myös esiin, että aina tarkastelun keskiössä ei ole vain tiedon lähteen identifioiminen tai huijausten tunnistaminen. Joissain tapauksissa kriittisyys voikin liittyä pikemminkin mielipiteen kuin itse lähteen tunnistamiseen, koska kaikkiin kysymyksiin ei ole oikeaa ja väärää vastausta. Esimerkiksi etsittäessä tietoa siitä millainen olisi hyvä an- sioluettelo, tulee vastaukseksi monia erilaisia vaihtoehtoja. Ohjauksessa tulisikin pyrkiä kannustamaan ohjattavia pohtimaan verkossa olevaa tietoa monelta eri kantilta, kuten onko tieto paikkansapitävää, onko se ratkaisevaa ja onko se käyttökelpoista juuri omassa tilanteessa. (Longridge ym. 2013, 12.)

(17)

matillisten suhteiden ja verkostojen muodostamiseen (Hooley 2017, 10). Verkostoitumisel- la tarkoitetaan taitoja ja asenteita, joiden avulla yksilö pystyy rakentamaan uransa kehitystä tukevia ja mahdollistavia suhteita ja verkostoja (Hooley 2012, 6; Longridge ym. 2013, 12).

Useissa tapauksissa yksilöiden kontaktit verkossa ja verkon ulkopuolella menevät päällek- käin. Verkkoa hyödyntävät palvelut ja sovellukset toimivat usein keinona pitää yhteyttä näihin kontakteihin. Osa ammatillisista verkostoista ja yhteyksistä kuitenkin syntyy koko- naan verkon välityksellä tai ovat olemassa ainoastaan verkossa. (Longridge ym. 2013, 12.) Verkkovuorovaikutus digitaalisena urataitona kuvaa taitoja, joita yksilöllä on oltava ollak- seen vuorovaikutuksessa toisten kanssa verkon välityksellä (Longridge ym. 2013, 13).

Verkkovuorovaikutus on kykyä kommunikoida tehokkaasti eri sovelluksia ja alustoja hyö- dyntäen. Verkkovuorovaikutukseen sisältyy myös kyky ymmärtää erilaisia verkon vuoro- vaikutustilanteita ja niihin liittyviä pelisääntöjä sekä hyödyntää niitä uraan liittyvissä tilanteissa. (Hooley 2012, 6.) Uran kehittämisen näkökulmasta tarkasteltuna verkossa tapahtuva vuorovaikutus on kaikista tehokkainta silloin, kun on ensin pohdittu, kenen kanssa ollaan yhteydessä, mitä yhteydenpidolla halutaan saavuttaa ja millaisia sovelluksia ja palveluita kannattaisi hyödyntää (Hooley 2017, 10).

Kykyä luoda verkkoon itseä, omia kiinnostuksen kohteita ja urahistoriaa tehokkaasti esille tuovaa sisältöä, kutsutaan sisällöntuotannoksi (Hooley ym. 2010, 6). Sisällöntuotantoa kuvaavat sellaiset taidot ja kyvyt, joita vaaditaan sisällön tuottamiseen verkkoon sekä tuotet- tavan sisällön jatkuvaan kehittämiseen (Longridge ym. 2013, 14). Houkuttelevan sisällön luominen on pääosassa luotaessa omaa brändiä verkossa (Hooley 2017, 10). Verkkoon voi luoda hyvin erilaista sisältöä esimerkiksi lyhyistä tilapäivityksistä videosisältöihin. Esi- merkiksi videoiden tekemisen tai blogin pitämisen kautta on mahdollista tuoda esiin omia kiinnostuksenkohteita. Samalla ne toimivat myös todisteina omista taidoista ja tiedoista.

Taito luoda oman uran kannalta oleellista sisältöä verkkoon voi auttaa oman maineen ra- kentamisessa, joka puolestaan tukee uran kehittämistä. (Longridge ym. 2013, 14.)

Seitsemäntenä digitaalisena urataitona Hooleyn (2012, 6) määrittelyssä on verkkonäky- vyys. Verkkonäkyvyydellä tarkoitetaan kykyä hallita ja kehittää omaa digitaalista jalanjäl- keä ja verkostoja osana uran kehittämistä (emt.). Verkkonäkyvyyteen liittyy ymmärrys oman digitaalisen jalanjäljen olemassaolosta. Tämä voi olla esimerkiksi oman uran kehit-

(18)

tämiseen mahdollisesti negatiivisesti vaikuttavan sisällön tunnistamista ja sen poistamista tai sen vaikutuksen vähentämistä. Useammin verkkonäkyvyys liittyy kuitenkin hyödyllisen tai mahdollisesti positiivisesti uran kehittämiseen vaikuttavan sisällön korostamiseen.

(Longridge ym. 2013, 16.) Yksilön tulisi olla perillä siitä, millaista sisältöä hänestä löytyy verkosta ja millaisen kuvan se hänestä mahdollisesti antaa. On myös hyvä muistaa, että jos yksilöstä ei löydy mitään sisältöä verkosta, antaa sekin hänestä mielikuvan. (Hooley 2017, 10.)

Esitettyä kritiikkiä 7 c:n mallia kohtaan

Hooleyn (2012) määrittelemiä digitaalisten urataitojen seitsemää c:tä on myös kritisoitu.

Kritiikkiä on esitetty seitsemän c:n konseptin autonomisuutta kohtaan, yhteisön roolia kohtaan sekä valtasuhteiden ylläpitämistä kohtaan (Staunton 2018, 49 - 51). Staunton (emt., 48 - 49) tuo esiin, että seitsemän c:n konsepti esitellään omana itsenäisenä mallinaan, joka koostuu taksonomisesta rakenteesta. Tällainen samanlainen taksonominen rakenne on kuitenkin havaittavissa myös Belshawin (2011, 26) mallissa. Seitsemän c:n mallista löytyy muitakin yhtäläisyyksiä Belshawin (2011, 206) kahdeksan c:n mallin kanssa, vaikka tätä ei seitsemää c:tä esitellessä ole tuotu esiin (Staunton 2018, 48 - 49). Belshawin (2011, 206) kahdeksan c:n mallin mukaan digitaalisten urataitojen kahdeksan tärkeintä elementtiä ovat kulttuurillinen (cultural), kognitiivinen (cognitive), rakentava (constructive), kommunika- tiivinen (communicative), luottavainen (confident), luova (creative), kriittinen (critical) sekä osallisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kansalaisvelvollisuuteen liittyvä (civic).

Seitsemän c:n konseptin autonomisuuteen liittyvää kritiikkiä on annettu liittyen siihen, että seitsemän c:n konseptista voidaan päätellä, että kuka tahansa, missä tahansa ympäristössä, voi parantaa minkä tahansa uran mahdollisuuksia kehittämällä seitsemän c:n mukaisia kompetensseja. Konseptista voidaan myös päätellä, että seitsemän c:n ydintaidot kehitetään osana formaalia koulutusta, ja että ne varmennetaan ennen kuin yksilö alkaa käyttämään niitä. Näin on usein juuri formaalissa koulutuksessa tapana. (Staunton 2018, 49.) Lankshear ja Knobel (2006, 16) ovat tuoneet esiin, että erilaiset kurssit ovat luotu opetta- maan oppijoille erilaisia taitoja, työkaluja ja tekniikoita, jotka todistetaan, kun kurssi on suoritettu. Kuitenkin tämä on kuin käänteistä verrattuna esimerkiksi siihen, miten yksilöt

(19)

Staunton (2018, 49) nostaakin edellä esitetyn esimerkin kautta esiin, että tulisikin pohtia, onko digitaalisten taitojen harjoittelu sulautunut enemmänkin osaksi informaalia oppimis- tamme sulautettuna ympäristöömme. Jos seitsemän c:n mallia tarkastellaan autonomisena mallinaan, jossa taitoja ei nähdä kontekstiin sidottuina, tulee myös houkuttelevaksi toteuttaa samanlaisia kontekstiin sitoutumattomia oppimiskokemuksia, jotta digitaalisia urataitoja voitaisiin kunnolla arvioida ja todistaa (emt.). Hooley ym. (2015, 16 - 19) ovat tuoneet esiin, että seitsemää c:tä on mahdollista hyödyntää myös informaalilla tavalla koko elä- mänkaaren ajan. Staunton (2018, 49) tuo kuitenkin esille, että seitsemän c:tä esitetään yleisesti formaalin oppimisen piirteiden kautta.

Sekä Sultana (2012, 228 - 231) että Hooley ym. (2015, 19) ovat nostaneet esiin myös sen, että uranhallintataitojen konseptit vaihtelevat eri maiden välillä. Tämän vuoksi tulee olla huolellinen, kun jotain konseptia tai kehystä siirretään toisen maan kontekstista toiseen (Hooley 2015, 19). Hooley (emt.) on pohtinut vuonna 2015 julkaistussa artikkelissaan digitaalisten urataitojen kontekstisidonnaisuutta, jonka puutteesta seitsemän c:n mallia on kritisoitu. Seitsemän c:n mallia tarkastellessa ja sitä siirrettäessä eri maan kontekstista toiseen, tuleekin olla erityisen varovainen. Seitsemän c:n mallia digitaalisista urataidoista on toteu- tettu epätasaisesti ainoastaan muutaman ammattilaisen toimesta ja sen tehokkuudesta ei ole vielä tehty arviointeja. (Emt.)

Seitsemän c:n mallia on kritisoitu myös siitä, miten se asettaa yksilön suhteessa ympäris- töön, etenkin sosiaalisiin suhteisiin. Seitsemän c:n mallissa lähdetään siitä, miten juuri yk- silön tulisi toimia. Yksilöt nähdään erillisenä ympäristöstään. Seitsemän c:n mallin mukaan yksilöt ovat kykeneväisiä tulemaan erinomaisiksi digitaalisissa urataidoissa, jos heillä vain on käytössään oikeat tekniikat. Vaikka siis seitsemän c:n mallissa useassa kohdassa puhu- taankin vuorovaikutuksesta, tarkastellaan sitä kuitenkin juuri yksilön näkökulmasta.

(Staunton 2018, 50.) Tällainen näkökulma voidaan nähdä vastakkaisena niin McCashin (2006, 436) kuin Hooleyn itsenkin (Hooley 2015, 4 - 6) kuvaukseen urasta. McCashin (2006, 436) mukaan ura voidaan nähdä väistämättömänä sosiaalisena projektina ja Hoo- leyn (2015, 4 - 6) mukaan yhteisenä projektina, jonka yksilöt jakavat. Tätä yhteisöllisem- pää näkökulmaa uran rakentumisesta ei ole kuitenkaan yhdistetty seitsemän c:n malliin, josta esiin nousee juuri yksilöllinen näkökulma (Staunton 2018, 50).

(20)

Seitsemän c:tä ovat digitaalisten urataitojen kehys, joka kuvaa niitä taitoja, ominaisuuksia ja tietoja, joita tarvitaan verkon tehokkaaseen hyödyntämiseen uran kehittämisessä (Long- ridge ym. 2013). Tässä määritelmässä yksilöä tarkastellaan tehokkuuden ja ammatillisuu- den teemojen kautta (Staunton 2018, 50). Tällainen lähestymistapa vastuuttaa yksilöt hei- dän omista toimistaan (McCash 2006, 435 - 436). Buchannan (2018, 110 - 112) mukaan tällainen yksilön vastuu on avaintekijä neoliberaalissa yhteiskunnassa. Verkko voidaan nähdä yksilöitä rajoittavana tilana, jossa valtasuhteet ja uskotut kiinnostukset rajoittavat yksilön kykyä mahdollisuuksia osallistumiseen (Staunton 2016, 38; 2018, 50). Yksilöt voivat ruveta pitämään tehokkaana ja ammattimaisena olemista järkevänä ja normaalina tapana toimia maailmassa. Seitsemän C:n malli digitaalisista urataidoista voikin päätyä edistä- mään neoliberalismia. (Staunton 2018, 50).

2.4.2 Työllistymisen edistäminen verkossa ja sosiaalisessa mediassa

Digitalisaation mukanaan tuoma teknologia voidaan nähdä yksilöille hyödyllisenä välinee- nä heidän kehittäessään uraansa (Staunton 2020, 612). Hooley (2012, 5) kuvaa verkkoa uran kehittämisen työkaluna, joka on yksilön hallittavissa. Verkon ”oikeanlainen” käyttä- minen ja hyödyntäminen mahdollistaa sen, että yksilö pystyy hallitsemaan uran kehittämi- sen polkua kohti haluamiaan tavoitteita. Tähän vastaa Hooleyn (2012, 6) konsepti digitaalisten urataitojen seitsemästä c:stä. (Staunton 2020, 612.)

Ryanin ja Hopkinsin (2013, 110 - 111) tutkimuksen mukaan verkko ja sosiaalinen media mahdollistavat heikommista taustoista tuleville nuorille sellaisten sosiaalisten verkostojen luomisen, jotka tukevat heidän uran kehittämistään. Myös Benson, Morgan ja Filippaios (2014, 519, 524) ovat tuoneet tutkimuksensa myötä esiin sosiaalisen median potentiaalin olla apuna uraan liittyvissä siirtymissä sekä valmistuvien opiskelijoiden tarpeen kehittää taitojaan sosiaalisen median hyödyntämisessä.

Tutkimuksessaan verkon ja sosiaalisen median hyödyntämisestä työllistymisessä uran ke- hittämisessä Staunton (2020, 616) tuo esiin, että yleisesti sosiaalisen median hyödyntämi- nen oman uran kehittämiseksi nähdään positiivisena asiana. Esimerkiksi tunne omasta pää- täntävallasta ja mahdollisuus strategisuuteen sosiaalisessa mediassa toimittaessa koetaan etuina tulevaisuuden suunnittelussa. Staunton (emt., 616 - 618) nostaa tutkimuksessaan

(21)

kehittämiseksi. Nämä teemat ovat verkossa toimisen nopeus ja laajuus, käyttäjien strategiat ja pelillinen käyttäytyminen sekä verkkoympäristön ja verkon ulkopuolisen ympäristön erottautuminen toisistaan.

Aika nähdään tekijänä, joka rajoittaa toimintaa verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Sosiaa- lisessa mediassa uran kehittämiseen liittyvän tiedon omaksumiseen pyritään käyttämään siihen vaadittava aika. Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin niin paljon sisältöä, joka tulisi omaksua, jonka vuoksi koetaan, että sosiaalinen media on tavallaan myös hallitsematon työkalu uran kehittämisessä. Sosiaalisen median avulla voi olla mahdollista pysyä uran kehittämiseen liittyvien tekijöiden suhteen ajan tasalla, mutta samalla myös ymmärretään, että ajan tasalla pysyminen on joskus mahdotonta. Esimerkiksi erilaisissa verkostoissa keskusteluihin osallistuminen vaatii nopeaa reagointia ja usein keskusteluissa onkin jo ehditty siirtyä seuraavaan aiheeseen, kun itse olisi valmis vasta kommentoimaan edellistä aihetta.

Sosiaalisen median nopeus nähdään siis sekä mahdollisuutena että haasteena haluttaessa sen hyödyntämisen tukevan oman uran kehittämistä. (Staunton 2020, 616 - 617.)

Toinen teema, joka Stauntonin (2020, 617) tutkimuksessa nousi esiin, on se, että sosiaalista mediaa hyödyntävät henkilöt käyttävät sitä hyvin strategisesti, tavallaan kuin he pelaisivat jotain peliä. Erilaisia strategioita hyödynnetään esimerkiksi valikoitaessa, kenen kanssa sosiaalisen median kautta halutaan olla yhteydessä, ja millä tavoin tätä vuorovaikutussuh- detta halutaan hallita. Sosiaalisessa mediassa tuodaan yleensä esiin oma positiivinen am- matillinen puoli ja halutaan luoda hyvä brändi itsestä ja omasta osaamisesta. Joitain sosiaalisen median palveluita ylipäätään käytetään vain oman ammatillisen brändin luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Tällaisena palveluna nostettiin esiin esimerkiksi LinkedIn. Sosiaalinen media voidaan nähdä tavallaan kuin pelikenttänä, jossa on tarkoitus menestyä mahdollisimman hyvin sen sijaan, että löytyisi aidosti halua toimia sosiaalisessa mediassa. (Emt.) Kolmantena teemana Stauntonin (2020, 617 - 618) tutkimuksessa nousi tapa pitää toisistaan erillä verkossa olevat sosiaaliset suhteet ja verkon ulkopuolella olevat sosiaaliset suhteet. Tämä ei tue Hooleyn (2012, 9) näkemystä siitä, että verkkoa ja sen ulkopuolella olevaa maailmaa ei voida pitää enää erillisinä toisistaan. Pelkästään sosiaalisen median kautta olevia vuorovaikutussuhteita ei nähty niin vahvoina kuin sosiaalisen median ulkopuolella olevia vuorovaikutussuhteita. Kuitenkin nähtiin, että myös sosiaalisen median kautta voi-

(22)

daan muodostaa vahvoja suhteita, kun tutustuminen tapahtuu verkossa, ja jossain kohtaa tavataan fyysisesti verkkoympäristön ulkopuolella. Verkostojen luomiseen sosiaalinen media nähtiin siis oivana välineenä. Sosiaalisen median hyödyntäminen uran kehittämisen ja työllistymisen apuna nähdään samalla sekä erilaisia mahdollisuuksia tarjoavana että pa- kollisena osana oman muille näkyvän ammatillisen kuvan muodostamista. (Staunton 2020, 617 - 618.)

(23)

3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten digitaalisten urataitojen merkitys vaihtelee korkeakouluopiskelijoiden arvioinneissa uran kehittämisen ja työllistymisen nä- kökulmista tarkasteltuina. Lisäksi tarkoituksena on tarkastella sosiaalisen median palveluiden hyödyntämistä uran kehittämiseen ja työllistymiseen sekä niiden yhteyksiä työllistymi- seen liittyviin kokemuksiin sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita myös sosiaalisessa mediassa tapahtuneiden työllistymiseen liittyvien kokemusten yhteyk- sistä arvioihin digitaalisten urataitojen merkityksistä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1. Miten digitaalisten urataitojen merkitys työllistymisen ja uran kehittämisen kannalta vaihtelee korkeakouluopiskelijoiden arvioissa?

2. Miten verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen työllistymiseen ja uran kehit- tämiseen liittyen vaihtelee opiskelijoiden arvioissa?

3. Millaisia yhteyksiä digitaalisten urataitojen merkitystä koskevilla arvioilla ja sosiaalisen median palveluiden hyödyntämisellä on työllistymiseen liittyviin kokemuksiin sosiaalisessa mediassa?

Digitaalisten urataitojen merkityksiä tarkastellaan sen kautta, miten ne jakautuvat sekä miltä digitaalisten urataitojen merkitysten tasot näyttäytyvät suhteessa toisiinsa. Teo- riakehyksenä digitaalisten urataitojen tarkastelussa toimii Hooleyn (2012, 6) määritelmä digitaalisten urataitojen 7 c:stä. Sosiaalisen median hyödyntämistä työllistymisessä ja uran kehittämisessä puolestaan tarkastellaan sosiaalisen median palveluiden käytön arvioiden kautta vertaamalla arvioita toisiinsa sekä tarkastelemalla niiden yhteyksiä työllistymisen kokemuksiin sosiaalisessa mediassa. Tarkastelun keskiössä ovat myös yhteydet digitaali-

(24)

sen urataitojen merkityksien arvioihin ja työllistymiseen liittyvien kokemuksien välillä sekä yhteydet sosiaalisen median palveluiden hyödyntämisen ja työllistymiseen liittyvien kokemuksien välillä.

(25)

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tässä luvussa käsitellään tutkimuksen toteuttamista. Luku alkaa käsitteiden operationali- soinnilla ja mittareiden muodostamisella (4.1) edeten kohti kyselyn toteuttamista (4.2) ja tutkimukseen osallistuneiden kuvaamista (4.3). Lopuksi käsitellään aineiston analyysia (4.4) uusien muuttujien luomisen (4.4.1) ja analyysimenetelmien (4.4.2) kautta sekä sy- vennytään tutkimuksen luotettavuuteen ja eettisyyteen (4.5).

4.1 Käsitteiden operationalisointi ja mittareiden muodostaminen

Tutkimuksen toteuttaminen alkoi tutkimusongelman tarkasta määrittelemisestä ja rajaami- sesta. Nummenmaan (2009, 35) mukaan tutkimusongelman tarkan määrittelyn jälkeen määritellään tutkimuksessa mitattavat muuttujat sekä menetelmät, joilla mittaaminen tapahtuu. Mitattavien muuttujien ja menetelmien määrittämisen jälkeen tutkimusongelmasta pyritään luomaan sellaiset tutkimuskysymykset, joihin saadaan vastaukset käyttöön vali- tuilla mittausmenetelmillä (emt.).

Erityisen tärkeää kvantitatiivisessa tutkimuksessa on panostaa huolelliseen suunnitteluvaiheeseen (emt.). Tässä tutkimuksessa suunnitteluvaiheeseen käytettiin paljon aikaa ja käsit- teiden operationalisointi sekä tutkimuksen mittareiden muodostaminen pyrittiin tekemään mahdollisimman huolellisesti ja siksi siihen panostettiin myös ajallisesti. Käsitteiden operationalisointi sekä mittareiden ja kyselylomakkeen muodostaminen tehtiin yhdessä kahden hankkeen tutkijaryhmään kuuluvan henkilön kanssa.

(26)

Kyselylomakkeen tulee olla harkittu kokonaisuus, jonka avulla saadaan vastaukset ennalta määriteltyihin kysymyksiin. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa kyselylomake toimii mit- tauksen välineenä, jonka toimivuuden näkee vasta aineistoa analysoidessa sekä tuloksissa.

(Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994, 130.) Kvantitatiivisen tutkimuksen verkkokyselylomakkeen tekemiseen liittyvä haaste on se, että miten siitä, mitä halutaan mitata, saadaan muodostettua vastaajille selkeitä ja ymmärrettäviä kysymyksiä (Pahkinen 2012, 216 - 217).

Lomakkeen vastausvaihtoehtoina on yleensä parempi käyttää useampaa kuin kahta tai kolmea vaihtoehtoa. Vastaajan on usein helpompi vastata, jos vastausvaihtoehtoja on use- ampia. Aineiston analyysissa vastausvaihtoehtoja voidaan yhdistää, jos se koetaan tarpeel- liseksi. (Alkula ym. 1994, 134.)

Tässä tutkimuksessa käytettäviä mittareita ovat mittari digitaalisten urataitojen merkityk- sestä, mittari verkon ja sosiaalisen median palveluiden hyödyntämisen mittaamiseen sekä kolme mittaria liittyen työllistymisen kokemuksiin sosiaalisessa mediassa. Digitaalisten urataitojen merkitys -mittarilla haluttiin mitata, miten tärkeänä korkeakouluopiskelijat pi- tävät digitaalisia urataitoja työllistymisen ja uran kehittymisen kannalta. Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen -mittarilla puolestaan haluttiin mitata, kuinka usein korkeakouluopiskelijat hyödyntävät verkon ja sosiaalisen median palveluita työllistymiseen ja urakehitykseen. Kummankin edellä esitellyn mittarin mitta-asteikkona toimii järjestysas- teikko (Nummenmaa 2009, 41 - 44). Mittarien muuttujat ovat siis järjestysasteikollisia muuttujia. Järjestysasteikolliset muuttujat voidaan jakaa toisensa pois sulkeviin luokkiin ja lisäksi luokkien välille voidaan määrittää järjestys. (Emt.) Digitaalisten urataitojen merkitys -mittarin muuttujissa digitaalisten urataitojen tärkeys kasvaa toiseen suuntaan ja vähe- nee toiseen suuntaan, jolloin muuttujien arvoilla on yksiselitteinen järjestys (Kvantitatiivi- sen tutkimuksen verkkokäsikirja a). Verkon ja sosiaalisen median -hyödyntäminen mittarissa puolestaan verkon ja sosiaalisen median hyödyntämisen määrä kasvaa toiseen suuntaan ja vähenee toiseen suuntaan. Näiden mittareiden lisäksi luotiin kolme työllistymisen kokemuksia sosiaalisessa mediassa mittaavaa mittaria, jotka muodostuvat kaikki yhdestä dikotomisesta muuttujasta, jossa vastausvaihtoehtoina ovat kyllä ja ei.

(27)

Korkeakouluopiskelijoiden digitaalisten urataitojen tasoa on mitattu Someta duuniin - hankkeen aikaisemmassa kyselyssä. Tässä tutkimuksessa haluttiin pureutua nimenomaan digitaalisten urataitojen merkitykseen korkeakouluopiskelijoille työllistymiseen ja uran kehittämiseen liittyen. Digitaalisten urataitojen merkitys -mittarin kysymyspatteriston poh- jana käytettiin Hooleyn (2012, 6) digitaalisten urataitojen 7 c:tä (taulukko 1). Jokaisesta seitsemästä digitaalisesta urataidosta muodostettiin kolme väitettä eli muuttujaa, jotka ovat nähtävissä taulukosta 2. Digitaalisten urataitojen merkitys -mittarissa muuttujia on siis yh- teensä 21. Varsinaisessa kyselylomakkeessa (liite 1) muuttujien järjestystä on muutettu niin, että samaa digitaalista urataitoa koskevat väittämät eivät ole peräkkäin. Tärkeä osa käsitteiden operationalisointia on siirtyminen teoreettisesta kielestä konkreettiseen arkikie- leen (Alkula ym. 1994, 75 - 76). Digitaalisten urataitojen merkitys -kysymyspatteriston väitteet pyrittiin luomaan siten, että vastaajien olisi helppo ymmärtää mitä niillä tarkoitetaan.

TAULUKKO 2. Digitaalisten urataitojen merkitys -mittarin väitteet digitaalisten urataito- jen mukaan luokiteltuina

Digitaalinen urataito (Hooley 2012, 6)

Kuvaus

(Hooley 2012, 6) Lomakkeen väitteet Kriittisyys Kyky arvioida ura- ja työ-

elämätietoa ja -lähteitä, niiden alkuperää sekä käyt- tökelpoisuutta omassa uratilanteessa.

1. Arvioin tiedon alkuperää jakaessani sisältöä sosiaaliseen mediaan.

2. Arvioin lähteiden käyttökelpoisuutta työelämätietoa hakiessani.

3. Tunnistan erilaisia päämääriä eri tahojen julkaisemassa työelämätiedossa.

Sisällöntuotanto Kyky luoda itseä, omia kiinnostuksen kohteita ja urahistoriaa tehokkaasti esille tuovaa sisältöä verkkoon.

4. Vaihtelen somekanavia tuottaakseni asiantuntijasisältöä eri tarkoituksiin.

5. Hyödynnän digitaalisia työvälineitä ja verkkosovelluksia tehdäkseni omaa osaamistani näkyväksi.

6. Osaan tuottaa digitaalisia työhake- muksia ja ansioluetteloita.

(28)

Sopeutuminen Kyky ymmärtää verkon muuttuvia uraan liittyviä ympäristöjä ja kyky sopeutua niihin. Kyky oppia hyödyntämään uusia tekno- logioita uran rakentamiseen.

7. Seuraan verkossa keskustelua oman alani työmahdollisuuksista.

8. Hahmotan keskeisimmät oman alani keskustelufoorumit sosiaalisessa mediassa.

9. Hyödynnän luontevasti erilaisia sosiaalisen median kanavia työllistymisen ja uran edistämiseksi.

Tiedonkäsittely Kyky tunnistaa, etsiä ja hallita koulutus- ja työelä- mätietoa ja niiden lähteitä.

10. Osaan hyödyntää sosiaalista mediaa koulutus- ja työelämätiedon lähteenä.

11. Löydän verkosta tietoa oman alani työllistymis- ja uramahdollisuuksista.

12. Kykenen erottamaan verkosta itsel- leni tärkeän alaani koskevan tiedon.

Verkkonäkyvyys Kyky hallita ja kehittää omaa digitaalista jalanjäl- keä ja verkostoja osana uran rakentamista.

13. Kiinnitän huomiota somessa anta- maani kuvaan oman alani asiantuntijasta.

14. Jaan sosiaalisessa mediassa sisältöä edistääkseni työllistymistäni ja uraani.

15. Hahmotan oman ammatillisen digitaalisen jalanjälkeni.

Verkkovuorovaikutus Kyky kommunikoida tehokkaasti eri sovelluksia ja alustoja hyödyntäen sekä kyky ymmärtää erilaisiin verkon vuorovaikutustilan- teisiin soveltuvia pelisään- töjä ja hyödyntää niitä uraan liittyvissä tilanteissa.

16. Osallistun sosiaalisessa mediassa oman alan keskusteluihin.

17. Tunnistan sosiaalisen median asian- tuntijakeskusteluiden pelisäännöt.

18. Hyödynnän erilaisia strategioita sosiaalisessa mediassa oman alan keskusteluissa.

Verkostoituminen Kyky rakentaa yhteyksiä ja verkostoja, jotka voivat tukea urakehitystä.

19. Tunnistan oman alani asiantuntijoita sosiaalisessa mediassa.

20. Luon ja ylläpidän verkossa itselle merkityksellisiä asiantuntija verkostoja.

21. Hyödynnän sosiaalista mediaa yh- teydenpidossa oman alani toimijoihin.

(29)

pyrittiin ohjaamaan vastaaja pohtimaan sitä, miten tärkeänä he pitävät mittarin väittämiä uran rakentamiseen, työllistymiseen ja sosiaaliseen mediaan liittyviä väittämiä juuri omalla kohdallaan. Väitteitä edeltäväksi kysymykseksi muodostui seuraava: ”Seuraavassa on ku- vattu urasuunnitteluun, työllistymiseen ja sosiaaliseen mediaan liittyviä väittämiä. Arvioi seuraavalla asteikolla, kuinka tärkeänä pidät niitä omalla kohdallasi”.

Digitaalisten urataitojen merkitys -mittarin mitta-asteikoksi päädyttiin asettamaan asteikko yhdestä neljään, jossa 1 = ei lainkaan tärkeä, 2 = jonkin verran tärkeä, 3 = tärkeä ja 4 = erittäin tärkeä. Sanan ”tärkeä” rooli haluttiin tuoda myös mitta-asteikon vastausvaihtoeh- doissa esiin, jotta vastaajat pohtisivat väittämiä omalla kohdallaan nimenomaan digitaalisten urataitojen tärkeyden näkökulmasta tarkasteltuna, eivätkä digitaalisten urataitojen tason näkökulmasta. Nollapisteen eli en osaa sanoa -kohdan pois jättämisellä pyrittiin vaikutta- maan siihen, että aineistosta saataisiin oikeasti tuloksia, eikä en osaa sanoa -kohdan vastaaminen olisi vain helppo valinta kyselyssä etenemiseksi.

4.1.2 Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen -mittari

Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen -mittarin avulla haluttiin saada selville, kuinka paljon korkeakouluopiskelijat hyödyntävät verkkoa ja sosiaalista mediaa työllisty- miseen ja urakehitykseen. Verkon ja sosiaalisen median hyödyntämistä haluttiin tarkastella kahden eri ulottuvuuden, passiivisen ja aktiivisen osallistumisen, kautta. Passiivisella osallistumisella tarkoitetaan verkon ja sosiaalisen median hyödyntämistä työllistymiseen ja uran kehittämiseen liittyen esimerkiksi seuraamalla verkossa olevia keskusteluja tai luke- malla blogeja. Aktiivisella osallistumisella puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi verkossa keskusteluihin osallistumista ja sisällön tuottamista. Passiivinen ja aktiivinen osallistuminen haluttiin erottaa toisistaan, jotta voitaisiin nähdä, onko passiivisen ja aktiivisen osallistumisen määrässä nähtävissä eroja.

Mittaria luotaessa määritettiin tarkasti, minkä verkon ja sosiaalisen median tarjoamien palveluiden ja kanavien käytöstä haluttiin saada tietoa. Kysymyspatteriston luomisessa pää- dyttiin kuuteen yleisimmin esille tulleeseen kanavaan, joita mm. Kettunen ym. (2015, 268) ja Moore (2017, 10) ovat nostaneet esiin uran kehittämiseen ja työllistymiseen liittyen.

(30)

Nämä kuusi kyselyyn valittua verkon palvelua tai kanavaa ovat Facebook, Instagram, Lin- kedIn, Twitter, blogit ja verkkosivut. Jokaisesta kuudesta palvelusta muodostettiin kaksi väittämää, toinen koskien aktiivista osallistumista ja toinen koskien passiivista osallistumista. Väittämät ovat nähtävissä taulukosta 3.

TAULUKKO 3. Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen -mittarin väittämät eri pal- veluiden/kanavien hyödyntämiseen liittyen

Palvelu/kanava Lomakkeen väite Passiivista osal- listumista

Aktiivista osal- listumista

Blogit 1. Luen alaani liittyviä blogeja. x

2. Päivitän alaani liittyvää blogia. x

Facebook

3. Seuraan alaani liittyviä keskustelu-

ja Facebookissa. x

4. Osallistun alani keskusteluihin

Facebookissa. x

Instagram

5. Seuraan alani vaikuttajien ja ver-

kostojen julkaisuja Instagramissa. x 6. Lisään Instagramiin alaani liitty-

vää sisältöä. x

7. Seuraan LinkedInissä alaani liitty-

viä keskusteluja. x

LinkedInissä. x

Twitter

9. Seuraan Twitterissä alaani liittyviä

keskusteluja. x

Twitterissä. x

Verkkosivut

11. Seuraan alani vaikuttajien ja ver-

kostojen omia verkkosivuja. x

12. Päivitän omia alaani liittyviä

verkkosivuja. x

Väittämiä edeltävä kysymys oli seuraava: ”Kuinka paljon hyödynnät verkkoa työllistymi- seen ja urankehitykseen? Arvioi väittämiä seuraavalla asteikolla”. Mitta-asteikko oli välillä 1–5, jossa 1 = en koskaan, 2 = satunnaisesti, 3 = kuukausittain, 4 = viikoittain ja 5 = päivit-