PSYD 65

S P Y D

YHDISTYS 65 ^VUOTTA

LIIKUNTA DIABETEKSEN HOIDOSSA

ASKELEITA PERHEEN ARKEEN

NYT TÄMÄ LÄSKI SAA JO RIITTÄÄ

Kesää kohti..

Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry:n vuosikokous pidettiin maaliskuun 14. päivänä 2013 Biomedicum -talossa Töölössä. Kokous sujui mielestäni hy- vin. Asia, joka hieman herätti huomiotani oli se, että paikalla oli noin kaksikym- mentä jäsentä. Ehkä eräänä syynä oli kokouspaikka. Yhdistyksen syyskoko- us pidetään, mikäli mahdollista Kampin palvelukeskuksessa. Elän toivossa, et- tä kokoukseen osallistuisi suurempi määrä jäseniä, koska yhdistys on nimen- omaan jäsentensä yhteisö.

Hallituksen työskentelyilmapiiri on parantunut ja merkittäviltä vastakkain- asetteluilta on vältytty. Energia on suuntautunut yhdistyksen toiminnan ke- hittämiseen ja parantamiseen. Toivottavasti tämä kehityssuunta jatkuu.

Vuoden alkupuolella pidettiin Kirkkonummen alueosaston kokous, jossa toi- min puheenjohtajana. Saimme valittua vuodeksi 2013 toimikunnan ja sille puheenjohtajan.

Eräs toimintamme kulmakivi on yhdistyksen kirjanpito, vaihdoimme vuoden 2012 alussa tilitoimistoa. On todettava, että alku on ollut hankalaa. Tilitoimis- to ei vuoden 2012 alkupuolella pystynyt toimittamaan luotettavia raportteja, mikä haittasi toimintaa. Vasta loppuvuonna saimme luotettavia raportteja.

On selvää, että toimiston kuormitus kasvaa, kun talousasioista ei olla selvil- lä. Ajan tasalla olevat ja luotettavat taloustiedot helpottavat yhdistyksen toi- mintaa.

Yhdistys on osallistunut keskusteluihin pääkaupunkiseudun Apotti-hank- keessa, jossa kehitetään sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissai- raanhoidon toimintaa aikaisempaa yhtenäisemmiksi, turvallisemmaksi, laaduk- kaammaksi ja kustannustehokkaammaksi. Tämä tapahtuu mm. potilastietojär- jestelmää parantamalla. Apotti –nimi tulee asiakas- ja potilastietojärjestelmä- palvelusta.

Valtakunnallisella tasolla toimii Soste- eli Suomen sosiaali ja terveys ry., jon- ka tavoitteena on paremmin voivat ihmiset. Tavoite on ainakin kannatetta- va. Sote uudistus pyrkii uudistamaan ja määrittelemään sairaanhoidon tasoa alueellisesti riittävän väestöpohjan mukaan. Yhdistystä on pyydetty osallis- tumaan Sosten Alueelliselle neuvottelupäiville. Vaikuttaa siltä, sairaanhoidon uudistaminen vaatii aikaa ja rahaa, mutta mukana ollaan.

Hyvää kevättä ja kesää!

Pentti Lammi puheenjohtaja

“Hallituksen työskentely- ilmapiiri on parantunut ja merkittäviltä vastak- kainasetteluilta on vältytty.

Energia on suuntautunut yhdistyksen toiminnan ke- hittämiseen ja parantamis- een. Toivottavasti tämä kehityssuunta jatkuu.”

2 Sisällys 3 Pääkirjoitus

4 - 5 Diabetesvastaanotto 6 65 vuotta, eikä suotta 7 Diabetesmyymälä

8 – 10 Oletko oma itsesi? Riitta Rauhala

11 – 13 Nyt tämä läski saa jo riittää, Kari Kortelainen 14 Koehenkilötuntemuksia – Sakari Saikkonen 15 Ravitsemusterapeuttiharjoittelija Milka Virtanen 16 – 17 Askeleita perheen arkeen, Liisa Välilä

18 – 19 Liikunta diabeteksen hoidossa, Petteri Lindblad 20 – 21 Tutkimus väittää: diabeteslääkkeet nostavat

haimatulehduksen riskiä, Marko Uutela

22 – 24 Lemmikit tukevat diabeteksenkin hoitoa, Piia Laine 26 - 27 Lyhyesti

28 - 38 Tapahtumat

Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistyksen tiedotuslehti Julkaisja: Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry

Aikakauslehtien Liiton jäsen Malminkatu 24 D 38, 00100 Helsinki

Puh. 010 231 9400 tai 050 562 9446, fax 09-586 05250 toimisto@psdiabetes.fi • www.psdiabetes.fi

Päätoimttaja: Tarja Hartman, tj@psdiabetes.fi Ulkoasu: Quality Magazines Oy

Kannen kuva: Shutterstock Painos: 9 200 kpl

Paino: Paintek, Helsinki

KIDE 2/2013

>

P1

SYD

YHDISTYS 65 VUOTTA LIIKUNTA DIABETEKSEN HOIDOSSA ASKELEITA PERHEEN ARKEEN NYT TÄMÄ LÄSKI SAA JO RIITTÄÄ

Diabetesvastaanotto

Vastaanotto toimii yhdistyksen tiloissa Kampissa, Malminkatu 24 D 38 (sisäpiha), 00100 Helsinki.

Vastaanoton yhteydessä toimii myös pääkaupunkiseudun kattavin diabetestarvikkeiden myymälä.

Jäsenille edullisemmat hinnat myy- mälässä. Ota jäsenkorttisi mukaan.

Vastaanottojen ajanvaraukset ja lisätiedot puhelin 010 231 9400 tai 050 562 9446

Mittaukset ajanvarauksella

• Hemoglobiini (Hb), verensokeri (B-gluk), pikäaikainen verensokeri (HbA1c), tulehdusarvo (CRP), ko- lestrolipaketti - ravinnotta (koko- naiskolestroli, HDL, LDL, trigly.)

• Virtsan albumiinin, kreatiniinin -suhde aamuvirtsasta munuais- sairauden määrittämiseen

• Verenpaine

• Uniapnea.tutkimus

Varaa aika diabeteshoitajalle Yhdistyksen diabeteshoitajan vas- taanotolle voi varata ajan diabetes- neuvontaan. Yksilöllisessä neuvon- nassa perehdytään muun muassa ruokavalioon, verensokerin seuran- taan ja insuliinin pistämiseen. Tukea ja ohjausta omahoitoon.

Luennot, neuvonta ja ohjaus Yhdistys järjestää erilaisia asiantun- tijaluentoja, seuraa ilmoitteluam- me Tapahtumat/Kide tai www.ps- diabetes.fi

Tilauksesta diabeteshoitajan lu- entoja, neuvontaa ja ohjausta dia- beteksen ennaltaehkäisystä, diabe- teksesta ja sen hoidosta. Sopimuk- sen mukaan sovitussa paikassa yh- teisöille ja yrityksille. Lisätietoja: dia- beteshoitaja 010 231 9401 tai toi- misto 010 231 9400, sähköposti dh@psdiabetes.fi

Erikoislääkärit yhdistyksessä Diabetesvastaanotolla toimivat lää- kärit ovat sekä tyypi 1 että tyypin 2 diabetekseen perehtyneitä. Uu- tena diabetologina aloittava Tero Saukkonen on perehtynyt lasten- ja nuorten diabetekseen.

Ajanvaraukset lääkäreille numeros- ta 010 231 9400 tai 050 562 9446.

Markku Saraheimo

LT, diabetologi, sisätautien erikois- lääkäri

• nuoruusikä diabeetikolla

• diabetes ja verenpaine

• tyypin 1 ja 2 diabetes

Klas Winell

LL, diabetologi

• diabeteksen kokonaisvaltainen hoito

• tyypin 1 ja 2 diabetes

Tero Saukkonen

Diabetologi, dosentti

• lasten- ja nuorten diabetes Lasten diabeteslääkäri Tero Saukko- nen on aloittanut vastaanoton pää- kaupunkiseudun Diabetesyhdistyk- sessä.

Tero valmistui lääkäriksi vuon- na 1990. Diabetesta koskevan tutki- mustyön hän aloitti jo opiskeluaika- na ja väitteli tohtoriksi tyypin 1 dia- beteksen syistä vuonna 1995. Hän on lastentautien erikoislääkäri ja hä- nellä on myös diabeteksen hoidon erityispätevyys. Diabeteksen hoi- dossa Teron erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet insuliinipum- put ja puberteettiin liittyvä insuliini- resistenssi. Hän työskenteli HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalassa vuo- teen 2005 saakka lukuunottamassa vuosia 2001-2002, jolloin hän toimi tutkijalääkärinä Cambridgessa Eng- lannissa. Nykyään hän työskentelee diabeteslääkkeitä valmistavassa No- vo Nordisk-yhtiössä Suomen lääke- tieteellisen osaston johtajana.

Teron perheeseen kuuluvat vai- mo ja kaksi lähes aikuista lasta se- kä kaksi koiraa (glen of imaalinter- rierit Henni ja Elmo). Vapaa-aika ku- luu perheen kanssa puuhatessa ja

kunnostaessa Keski-Suomessa si- jaitsevaa vanhaa hirsitaloa, joka toi- mii perheen lomanviettopaikkana.

Tero nauttii myös hölkästä ja hiih- dosta sekä elokuvista ja brittiläisis- tä tv-sarjoista, kuten Morse ja Ko- misario Lewis.

Terolla on pitkä kokemus diabe- teslääkärinä ja myös hänen per- heessään sairastetaan tyypin 1 dia- betesta, joten arki diabeteksen kanssa on hyvin tuttua. Hänen vas- taanotolleen ovat tervetulleita kai- ken ikäiset lapset ja nuoret. Hänen kanssaan voi keskustella ajankohtai- sista hoidon ongelmista tai tulla pi- dempiaikaiseen seurantaan. Vas- taanotto on iltapäivällä / alkuillasta 1-2 kertaa kuukaudessa, seuraavia vapaita aikoja voi tiedustella yhdis- tyksen toimistosta.

Psykoterapia

Terapiamuoto on voimavara- ja rat- kaisukeskeinen terapia, jossa käsi- tellään yleisiä elämän ongelmia; ma- sennus, pelot, kriisitilanteet, jän- nitys, vaikeat elämäntilanteet jne.

Riitta Rauhala on kognitiivisessa terapiakoulutuksessa.

Psykoterapeutti Riitta Rauhala on Kela:n hyväksymä eli kävijät voivat saada psykoterapiaan tukea Kela:n

kuntoutusvaroista. Vastaanotot ovat pääosin ilta-aikoina klo 16 jäl- keen ja yksi käynti on 45 minuuttia.

Muut ajat sovitaan erikseen. Ajan- varaukset puhelin 010 231 9400 tai 050 562 9446.

Jalkaterapeutti

Onko sinulla

• kipuja kantapäissä, polvissa, var- paissa, jalkapohjissa, nivelissä?

• vaivasenluut, vasaravarpaat, tai muu jalkaterän virheasento?

• kovettumia, känsiä, ihohalkeamia kantapäissä?

• sisään kasvava kynsi?

• diabeetikon vuositarkastus?

• tarve yksilölliselle pohjallisille?

• halu harjoittaa alaraajojen lihak- sia yksilöllisesti tai ryhmässä?

Jos sinulla on jokin näistä vaivoista, niin varaa aika jalkaterapeutti Kat­

ja Toivoselle puhelin 010 231 9400 tai 050 562 9446.

Ravitsemusterapeutti

• ongelmia painonhallinnassa?

• korkea kolestroli?

• munuaisten vajaatoimintaa?

• syömishäiriö?

• ruoka-aine allergia?

• verensokeriarvot heilastelevat hurjasti?

Ravitsemusterapiasta on apua muun muussa yllä mainituissa on- gelmissa. Ruokavalion suunnitte- lu auttaa myös verensokeriarvojen hallinnassa.

Laillistettu ravitsemusterapeut- ti Berit Haglund antaa ravitsemus-

neuvontaa ja erityistietoa, myös ruotsiksi. Vastaanotot sopimuksen mukaan puhelin 010 231 9400 tai 050 562 9446.

Fysioterapeutti ja akupunktio

Fysioterapian tarkoituksena kivun- hoidon lisäksi on tukea ihmisen toi- mintakykyä. Fysioterapiassa kartoi- tetaan asiakkaan tarpeen mukaan muun muassa ryhtiä, liikeratoja ja niiden toimintaa sekä ylipäätään toi- minnallisuutta, minkä perusteel- la annetaan ohjausta ja neuvontaa itsehoitoon. Ohjauksen lisäksi tar- peen mukaan fysioterapia saattaa sisältää mauaalista käsittelyä ja / tai pehmytkudoskäsittelyä erilaisia pehmeitä tekniikoita käyttäen.

Fysioterapeuttimme Paula Jääs­

keläinen on myös koulutettu aku- punktio-osaaja.

Akupunktio on vanha kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmä, jol- la hoidetaan mm. tuki- ja liikunta- elin kipua määrättyjen pisteiden sti- muloimisen kautta. Fysioterapiassa akupunktio on tärkeä osa kivunhoi- toa esimerkiksi jäätyneen olkapään (fozen schoulder), tenniskyynär- pään, selkä-, polvi-, ja niskakipujen hoidossa.

Paulan erityisosaaminen on eri- tyisen vahva niska - hartiaseudun ja selän alueen vaivojen hoidossa.

Fysioterapiaan tai akupunktioon voit varata ajan numerosta 010 231 9400 tai 050 562 9446.

Malminkatu 24 D 38, 00100 Helsinki.

Annamme myös tarvittaessa käyttöopastuksen tuotteisiin.

Tuotteet:

• verensokerimittarit ja niihin sopivat liuskat (Ab- bott, Rosche, Bayer, LifeScan, Mendor…)

• näytteenottimia ja lansetteja

• insuliinikyniä ja neuloja

• paristoja mittareihin

• diabetesoppaita

• diabetestunnuksia, ranteeseen tai kaulaan

• siripirit ja hunajaa

• sokerittomia tuotteita

• GlucoBooster glukoosigeeli

• hopea-, varvas- ja villasukkia

• kylmäpakkauksia insuliinin kuljetukseen mm. Frio

• tarvike-, säilytys- ja kuljetuslaukkuja

• perusvoiteita ja tuotteita jalkojen omahoitoon

• surunvalittelu- ja onnitteluadresseja

• verenpainemittareita

• muuta diabeteksen omahoitoon liittyvää

• diabetesliiton oppaita ja muuta kirjallisuutta sekä ruokaohjeita

• lisäksi maksutonta ohjausmateriaalia mm. oma- seurantavihkoja

• Sievin ja Feelmaxin jalkineita

Myymälän aukioloajat maanantai 10 – 16 tiistai 10 – 17 keskiviikko 10 – 16 torstai 10 – 15

Salomonk atu

Kansak oulunk U.K.k atu

atu

Malminrinne Malmink

atu Lapinlahdenk

atu Runeber

gink atu

Fredrikink atu KAMPIN

metroasema

Diabetesyhdistys

TARJOUKSESSA LOPUT FEELMAX –KENGÄT -40%

Heinäkuussa myymälä, vastaanotto ja toimisto suljettu!

Diabetes myymälä

65 vuotta, eikä suotta

Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys on Suomen vanhin diabetesyhdistys, perustettu jo ennen liittoa.

”Kesäkuun 13. päivänä vuon- na 1948 vallitsi Helsingin Yli- opiston Sisätautien polikli- nikan luentosalissa jännit- tynyt ja odottava, kenties hieman epävarmakin tun- nelma. Paikalle oli kokoon- tunut noin satakunta sokeritautista eli diabeetikkoa ja diabetesasian har- rastajaa perustamaan Suomen ensim- mäistä diabetesyhdistystä. Kokouksen puheenjohtajana toimi toimitusjohta- ja Eino K. Kalervo ja sihteerinä lääke- tieteen lisensiaatti Yrjo Hinstsa. Yk- simielisesti kokouksessa perustettiin Sokeritautisten yhdistys – Sockersju- kas Förening r.y. Yhdistyksen tehtävä- nä oli ajaa sokeritautisten etua koko Suomessa. Yhdistys merkittiin yhdis- tysrekisteriin 12.10.1948, ja sen koti- paikaksi tuli Helsinki.” Näin alkaa yh- distyksen historiikki, jonka Jari Tirk- konen on kirjoittanut vuonna 1998.

Sokeritautisten tilanne sotien jäl- keisessä Suomessa oli huono. Sota- korvauksia maksavan maan rahava- rat olivat tiukalla. Terveydenhoidos- sa etusijalla olivat tuberkuloosi ja mo- net tarttuvat taudit, jotka olivat pääs- seet sota-aikana rajusti lisääntymään.

Suomessa oli puutetta kaikesta: hoi- tohenkilökunnasta, sairaanhoitajis- ta, lääkäreistä ja lääkkeistä. Maahan piti rakentaa uusia sairaaloita ja hoi- taa sodassa vammautuneita.

Varmoja tilastoja tuolta ajalta ei ole saatavilla, mutta näytti siltä, että sokeritautitapausten määrä oli alen- tunut sotavuosina niukan ja koos- tumukseltaan terveellisen ravinnon ansiosta. Niinpä diabeetikoille ei va- rattu omia sairaaloita tai parantoloi- ta, eikä ilmaisia lääkkeitä. Sokeritau- tiin perehtyneitä lääkäreitä oli vain

muutama. 1950 –luvulla elintason nousun myötä myös diabeetikoiden määrä lähti nousuun ja diabeetikko oli yksin sairautensa kanssa.

Pahin ongelma ja suoranainen syy Sokeritautisten yhdistyksen pe- rustamiseen oli insuliinin raju hin- nannousu. Valtion korvaus insulii- nin valmistajille lopetettiin vuonna 1948. Päätöksen seurauksena insu- liinin hinta nousi 160 % ja lisäksi yri- tykset joutuivat maksamaan insulii- nista liikevaihtoveroa. Insuliinin hin- nan nousu vaaransi erityisesti köy- hien ja työkyvyttömien sokeritautis- ten hoidon, koska vain työkykyiset diabeetikot saivat yhteiskunnal- ta avustusta invalidilain perusteel- la. Monet diabeetikot eivät osan- neet hoitaa tautiaan, koska omahoi- don opetus oli erittäin puutteellista.

Suomessa oli selvä konkreettinen

tarve liittyä yhteen ajamaan sokeri- tautisten asiaa. Tänä päivänä Pää- kaupunkiseudun Diabetesyhdistyk- sellä on noin 8 200 jäsentä. Diabe- tes kuitenkin lisääntyy koko ajan ja uskomme jäsenmäärämme kasvuun.

Mitä enemmän meitä yhdis- tyksessä on, sitä paremmin meitä kuunnellaan. Siis, jos et vielä ole yh- distyksen jäsen, liity ihmeessä net- tisivullamme www.psdiabetes.fi tai soittamalla yhdistyksen toimistoon 010 231 9400 tai 050 562 9446 tai pistäytyessäsi myymälässämme Malminkadulla.

Juhlapäivämme kunniaksi toimis- tolla on avoimet ovet torstaina 13.6.

kello 12 – 17. Tule tutustumaan tä- män päivän toimintaamme. Tarjolla kahvia, teetä ja kakkua. Tervetuloa!

K

Nykypäivänä arvostetaan yhä enemmän itsenäisyyt- tä ja pärjäämistä. Ennen ar- vostettiin yhteisöllisyyttä ja tehtiin paljon talkootyötä- kin. Tänä päivänä itsenäi- senkin ihmisen pitää ottaa muut huomioon, sillä hyvät ihmissuh- deverkostot ovat kullan arvoisia. Ku- kaan ei pärjää täysin yksin.

Jotta voimme ymmärtää itseäm- me ja läheisiämme paremmin, on meidän tunnettava perusasioita ih- misen toiminnasta. Ihmisen puolus- tuskeinot eli defenssit ovat minän puolustuskeinoja.

Puolustuskeinot ovat meille kaikil- le tuttuja, vaikka emme itse niitä tie- dostaisikaan. Me kaikki käytämme nii-

tä vähentääksemme ahdistusta. Puo- lustuskeinojen taustalla on ihmisen taipumus välttää negatiivisia tai epä- miellyttäviä tunteita, kuten ahdistus- ta, pelkoa, itsetunnon alentumista tai hallitsemattoman voimakkailta tuntu- via tunnekokemuksia.

Puolustuskeinojen avulla saam- me tunteen, että hallitsemme tuntei- tamme paremmin ja meillä on vahva suoja tunteiden heilahtelua vastaan.

Puolustuskeinot aiheuttavat kuiten- kin vääristyneen kuvan todellisuudes- ta. Me voimme loukkaantua pahasti, jos joku pettää luottamuksemme. Me voimme ajatella silloin tästä ihmises- tä, että hän on paha, kateellinen, sai- ras, aina ollut epäluotettava jne. Syyl- linen löytyy ja me olemme suojassa.

Meidän ei tarvitse käsitellä lainkaan omaa toimintaamme tässä yhteydes- sä, vaikka pitäisi.

Me tarvitsemme puolustuskei- noja sosiaalisessa kanssakäymises- sämme, sillä ilman niitä olisimme lii- an haavoittuvia ja tunteemme hei- lahtelisivat liikaa. Vihaisena ja väsy- neenä kotiin mennessämme voim- me alkaa huutamalla etsiä syylli- siä, kun eteisessä ovat roskapussit viemättä ja vaatteet lattialla sekai- sin, vaikka aamulla oli sovittu toisin.

Teemme näin, koska vihaisuutemme voisi muuten äityä liian suureksi ja näin pääsemme purkamaan sitä no-

peasti. Siirrämme näin omat hanka- lat tunteemme muille, sillä vihaisen ihmisen purkaukset tuottavat hel- posti samanlaista vastausta takaisin puolisolta ja lapsilta.

Aikuinen ihminen voi edellä maini- tussa tilanteessa huomioida omat vi- han ja väsymyksen tunteensa ja työs- tää niitä omassa mielessään esim. lu- paamalla itselleen rentouttavan het- ken omassa rauhassa kotiin päästyä ja vasta sen jälkeen voi katsoa, mitä perheelle kuuluu. Eteisen kaaos ei saa meitä tällöin räyhäämään.

Ihmiset ovat myös erilaisia omas- sa miellejärjestelmässään siinä, ovatko he visuaalisia, auditiivisia vai kinesteettisiä ihmisiä. Me myös opimme parhaiten oman miellejär- jestelmämme mukaan. Visuaalinen ihminen oppii katsomalla, auditiivi- nen kuuntelemalla ja kinesteettinen

Oletko oma itsesi ?

Ellet ole, kannattaa harjoitella, hyvin

tunnistelemalla. Ihmisen on hyvä tunnistaa oma vahva alue, sillä sen mukaan me myös arvioimme maa- ilmaamme. Kun erittäin visuaalinen puoliso, joka arvostaa siisteyttä, sel- keyttä, kauneutta, järjestystä näke- mässään ympäristössä, tulee kotiin ja näkee nukkuvan puolisonsa ret- kottavan sohvalla, sanomalehti le- vällään lattialla ja kahvikuppi pullan kera pöydällä murusineen ja tv au- ki, hän voi suuttua pahanpäiväises- ti puolisoonsa, joka taas arvostaa ki- nesteettistä puolta eniten eli peh- meää sohvaa, rentoa oloa kotona päivän lehden parissa ja pienen vä- lipalan kanssa nautiskellen. Näissä elämän kohdissa tulevat esiin ihmis- ten erilaiset puolet ja omat puolus- tuskeinot. Miten Sinun kotonasi hoi- detaan edellä mainitut tilanteet?

Ihmisen yleisimpiä suojatutumis- keinoja (defenssejä) ovat; kieltä- minen, lohkominen, ulkoistaminen (projektio), sisäistäminen (intro- jektio), omnipotenttisuus, siirtämi- nen, taantuminen, torjunta. Torjun- taan perustuvat defenssit ovat re- aktionmuodostus, eristäminen ja älyllistäminen, järkeistäminen, tyh- jäksi tekeminen, acting-out, altruis- mi, ennakointi, huumori, mitätöimi- nen, passiivinen aggressiivisuus, sublimaatio, valittaminen ja tarjotun avun hylkääminen.

Käsittelen tässä osan näistä suojautumiskeinoista.

KIELTäMInEn tapahtuu, kun huo- maamme meitä uhkaavan epämiel- lyttävän asian, mutta kiellämme sen olemassaolon ja merkityksen. Esi- merkiksi emme usko, että sairau- temme on vakava emmekä noudata hoito-ohjeita.

TORJUnTA on välttämätön puo- lustusmekanismi. Se merkitsee ah- distavien muistojen, mielikuvien ja tunteiden unohtamista ja sulkemis- ta tietoisuuden ulkopuolelle. Yritäm-

me ajatella jotakin muuta ja puhua muista asioista: ”En halua ajatella si- tä enää koskaan.”

Kieltämisen ja torjunnan avulla py- rimme poistamaan osan todellisuu- desta. Kieltämisessä piilottamamme asiat ovat ulkopuolella, kun taas tor- junnassa ne tulevat sisältämme.

Vähättely tapahtuu, kun emme us- kalla myöntää tapahtuman merki- tystä. Esimerkiksi avioerossa saa- tamme ajatella, ettei puoliso alun perinkään ollut oikeanlainen.

KORvAAvAT toiminnot tulevat elä- määmme, kun haluamme unohtaa ja torjua tosiasiat uppoutumalla mui-

hin asioihin. Meistä voi tulla sosiaa- lisesti aktiivisia tai siivoushulluja.

Muutamme toiselle paikkakunnalle, vaihdamme työpaikkaa, solmimme heti eron jälkeen uuden suhteen tai urheilemme intohimoisesti. Meistä saattaa tulla jopa fanaattisia.

JäRKIPERäISTäMInEn tapahtuu, kun yritämme selittää tapahtumia johdonmukaisesti tai järkevästi. Sa- malla työnnämme tapahtuman ai- heuttamat tunteet syrjään ja vältte- lemme niitä.

SIIRTäMInEn tapahtuu, kun siirrämme omia kipeitä asioitamme toisiin ihmisiin.

Kaikki ihmiset tasapainottelevat elämässä omalla tavallaan joka ikinen päivä. Onnellinen ihminen nauttii elämästä ja tietää kaiken olevan jotakuinkin kunnossa. Tyytymätön ihminen tuntee sen olossaan ja toimii sen mukaisesti ja syyttelee itseään tai muita tai molempia omasta olotilastaan. Syyttely on yksi osa ihmisen suojautumista.

N

”IHMISET OVAT MYÖS ERILAISIA OMASSA

MIELLEJÄRJESTELMÄSSÄÄN SIINÄ, OVATKO HE

vISUAALISIA, AUDITIIvISIA vAI KInESTEETTISIä IHMISIä.”

Jotta voimme ymmärtää itseämme ja läheisiämme paremmin, on meidän tun- nettava perusasioita ihmisen toiminnasta.

Teksti: Riitta Rauhala, psykoterapeutti

Nyt tämä läski saa jo riittää

Kukaan ei ole komentanut minua laihduttamaan. Tein päätöksen ihan itse, mutta ilman tukea siitä on vaikea pitää kiinni.

Kipinä elämänmuutok- seen syttyi tämän vuoden tammikuussa. Työpaikka- ni vuosittainen henkilös- tötapahtuma – myöhästy- nyt pikkujoulu – pidettiin Salmisaaren liikuntakes- kuksessa. Siellä kaikilla oli mahdolli- suus kehonkoostumuksen mittauk- seen. Mittaus kertoi, kuinka paksut rasvakerrostumat vyötärölle oli ehti- nyt kertyä.

Vaikka olinkin käyttänyt vaakaa säännöllisesti, tulos hätkähdytti. Mi- nulla oli sisäelinten ympärillä ja vyö- täröllä parikymmentä kiloa rasvaa.

Ihraa, talia. Kannoin mukanani jo- ka askeleella yli 30 ylimääräistä voi- pakettia.

Ei ihme, että portaiden kapuami- nen kuudenteen kerrokseen työ- paikalla sai reisilihakset huutamaan hallelujaa jo neljännen kerroksen kohdalla. Ja juuri siksi hissi tuntui ai- na niin houkuttelevalta vaihtoeh-

dolta, varsinkin ylöspäin mennessä.

Alaspäin kuusi kerrosta meni sen- tään melko vaivattomasti.

Kaksimetrisen kilot

Olen 178 senttiä pitkä. Tammikuus- sa kotivaaka näytti aamuisin painok- seni 98–99 kiloa.

Painoindeksini oli 31. Se tarkoit- taa kaavamaisesti tulkittuna merkit- tävää ylilihavuutta. Vaikka sitä kor- jaisi psykologisesti sillä, että nuo- ruuden urheiluharrastusten ja gee- nien ansiosta olen melko rotevara- kenteinen, totuutta on turha kierrel- lä. Läski mikä läski. Tämä paino olisi sopiva kaksimetriselle.

Saman asian saattoi todeta myös peilistä. Palleani oli huomattavasti ylikehittynyt. Päätin, että nyt asial- le piti tehdä jotakin. Ryhdyin läskika- pinalliseksi.

Ihannepainoni on hiukan alle 80 kiloa. Niissä mitoissa olen viimeksi ollut joskus opiskeluaikoinani, vähän

päälle kaksikymppisenä. Siitä alka- en kiloja on kertynyt tasaiseen tah- tiin, 20 kiloa kolmessa vuosikymme- nessä.

Aiemmin (Kide 4/2012) kerroin sydämen ohitusleikkauksesta, johon jouduin tai pääsin puolitoista vuotta sitten. Leikkauksen jälkeen painoni käväisi ohimenevästi alle 90 kilossa, mutta palasi noin vuodessa takaisin alkulukemiinsa.

Joku minua hoitaneista lukuisista lääkäreistä sanoi, että elimistö puo- lustaa saavutettua elopainoa ja pyr- kii aina korjaamaan jostakin syystä syntyneen ”epätasapainotilan”. Ku- ten sanotaan, läski on ikuista.

Ryhmärehkiminen ei innosta Työnantajani tarjosi kaikille työn- tekijöille mahdollisuutta liittyä oh- jelmaan, jossa kovalla kuntokuurilla nostettaisiin mukanaolijoi-

den kuntotasoa. Ohjelma sisältäisi myös henkistä

K

Kun syytämme muita, oman syylli- syydentunteemme vähenee. On hel- pompi kamppailla jotakin ulkopuolis- ta vastaan. Voimme siirtää vihamme kohdistamisen vaarattomampaan kohteeseen. Pahimmillaan tämä tuo esiin syntipukki-ilmiön.

PROJEKTIO tapahtuu, kun kohdis- tamme itsessämme olevan ahdista- van tai ei-hyväksyttävän tunteen tai ominaisuuden muihin ihmisiin. Run- sas projektion käyttö vääristää ku- vamme itsestä ja todellisuudesta.

Reaktionmuodostus tapahtuu, kun suljemme kielletyn tai vaaralli- sen yllykkeen tietoisuudestamme korostamalla sen vastakohtaa. Piilo- tamme esimerkiksi vihamme yliko- rostuneen ystävällisyyden taakse.

KAnAvOIMInEn eli sublimaatio ta- pahtuu, kun muutamme yllykkeem- me sellaisiksi, että voimme toteut- taa ne sovussa ympäristömme ja moraalimme kanssa. Esimerkiksi jos entinen nyrkkeilijä syyllistyy perhe- väkivaltaan lopetettuaan urheilu- uransa, nyrkkeily on voinut olla hä- nelle aggression kanavoimista.

KAKSOISvIESTInTä on sitä, kun vuorovaikutuksemme on ristirii- taista. Lähetämme samanaikaises- ti kaksi toisensa pois sulkevaa vies- tiä. Voimme sanoa vihaisella äänel- lä: ”Rakastan Sinua.” Tämä on aina hämmentävää, sillä vastaanottaja ei tiedä, kumpaa viestiä hän voi uskoa ja miten hän vastaa siihen.

TAAnTUMA eli regressio tapah- tuu usein kriisitilanteessa. Puram- me voimalla tunteitamme ja taker- rumme lapsenomaisesti toisiin ih- misiin ja käyttäydymme sen mukai- sesti; kiukuttelemme, kritisoimme ja uhmaamme. Sisimpämme toivoo, että joku toimisi aikuisena tilantees- sa, josta itse emme tunne selviyty- vämme.

LOHKOMInEn tapahtuu, kun ih- minen jakaa muut ihmiset kahteen ryhmään: hyviin ja pahoihin. Se on mustavalkoista ajattelua, jossa toi- sista ihmisistä pidetään paljon ja toi- sista ei lainkaan. Samaan ihmiseen ei mielletä lainkaan sekä hyviä että huonoja puolia. Kun ”hyvä” ihminen ei enää miellytä, hän joutuu ”huo- nojen” puolelle. Välimuotoja ei löydy, vaikka todellisuudessa kaikissa ihmi- sissä on molempia puolia. Lohkomis- ta käyttävien ihmisten ihmissuhteet kärsivät voimakkaista mielenheilah- teluista.

AIKUInEn on aina vastuussa omista puolustusmekanismeistaan.

Jokaisen on tärkeä tiedostaa, mitä puolustuskeinoja itse käyttää ja pyr- kiä käyttämään niitä niin, että ne ei- vät aiheuta jatkuvia vaikeuksia ih- missuhteissa, eivätkä heikennä ih- misen omaa selviytymistä elämäs- sä liikaa.

Jokaisen on hyvä miettiä, miten käyttää omia puolustuskeinojaan ja miten voisi toimia toisin näissä tilan- teissa ja saada parempaa mieltä it- selle ja muille. Tämän voi aloittaa vaikka heti.

”IHMISET OVAT MYÖS ERILAISIA OMASSA

MIELLEJÄRJESTELMÄSSÄÄN SIINÄ, OVATKO HE

vISUAALISIA, AUDITIIvISIA vAI KInESTEETTISIä IHMISIä.”

Teksti: Kari Kortelainen

vän nopeasti HUSin ravitsemustera- peutille, joka totesi työterveyshoi- tajan ohjeet oikeiksi, mutta suosit- teli vuorokautisen kalorimäärän ku- tistamista vielä pienemmäksi. Näin painon pudotus lähtisi rivakammin käyntiin. Heitin hyvästit vielä parille leipäpalalle.

Lisäksi hän suositteli monivita- miinivalmistetta varmistamaan, et- tei kevennetty ruokavalio aiheuttai- si vitamiinipuutoksia.

Hiljaa hyvä tulee

Työterveyshoitajan kanssa teim- me tavoiteaikataulun laihdutuspro- jektille. Sen pitäisi olla realistinen ja johtaa pysyvään elintapojen muu- tokseen. Näin välttyisin jojo-ilmiöl- tä. Kolme kiloa viikossa –ihmedieetit johtavat helposti siihen että paino tulee lähes yhtä nopeasti takaisin.

Niinpä päätin laittaa käsijarrun päälle ja tehdä äärikärsivällisen, leh- mänhermoisen miehen laihdutusai- kataulun. Kesälomakauden alkuun mennessä pyrkisin saamaan painoni 95 kilon tuntumaan. Vuoden lopus- sa pyrin olemaan alle 90-kiloisten painoluokassa.

Ei ole realistista pyrkiä samanlai- seksi rasvattomaksi lihaskimpuksi kuin kaksikymppisenä, mutta muka- na kannettavien voipakettien mää- rä pitäisi saada sellaiseksi, että nive- let ja lihakset kestävät niiden liikut- tamisen paikasta toiseen. Sellainen painolukema voisi olla jossakin 85 kilon tietämissä.

Terveydenhoitaja varoitti myös yrittämästä liian kurinalaista elä-

mää. Joskus pitää olla lupa herkutel- la ja juhlia. Repsahduksiakin varmas- ti tulee, mutta ne pitää vaan hyväk- syä ja palata taas sitkeästi valitul- le polulle.

Luulen, että pystyn hyväksymään tällaisen ajattelutavan vasta tässä iässä, kerättyäni riittävästi elämän- kokemusta. Nuorempana olisin ollut joko liian ehdoton tai kärsimätön.

Silloin olisi myös ollut vaikeam- pi hyväksyä ajatus herkkujen rajalli- suudesta. Jos joku oli hyvää, sitä piti saada mässäillä määrättömästi.

Maistele, älä mässäile

Arjessa uuteen, kevyempään ruo- kavalioon sopeutuminen kävi yllät- tävän kivuttomasti. Huomasin, et- tä vähempikin riittää ihan hyvin. Kun mitään ei ollut ehdottomasti täysin kielletty, saattoi ottaa vain hippusen ja saada makunautinnon. Silti ener- giamäärät pienenivät selvästi.

Annoin itselleni luvan käydä piz- zalla kerran kuukaudessa. Huoma- sin, ettei pizzeria enää vetänytkään minua puoleensa entiseen tapaan.

Kohtuullisuus toimii ainakin minulla paljon paremmin kuin täyskielto.

Otin tavakseni tulkita lautasmal- lia vihannesten hyväksi. Niitä sai ol- la jopa kolme neljäsosaa annokses- ta. Lisäksi karsin punaisen lihan lä- hes kokonaan lautaseltani ja korva- sin sen kalalla ja siipikarjan lihalla.

Sovimme terveydenhoitajan kanssa tapaamisesta noin kerran kuukaudessa. Ravitsemusterapeut- ti halusi tavata minut toukokuun lo- pussa, ensimmäisen välitavoitteen aikoihin.

Ensimmäiseksi lähtee neste Painonpudotus käynnistyi todel- la vauhdikkaasti. Ensimmäisten kol- men viikon aikana vaakalukema pie- neni yhtä monella kilolla noin 96 ki- loon. Vyökin meni ainakin yhtä rei- kää tiukemmalle.

Terveydenhoitaja arveli kevenne- tyn ruokavalioni vähentäneen myös vuorokautista suolansaantia niin

paljon että elimistöön sitoutunut nestemäärä putosi kolmella kilolla.

Läski lähtee selvästi hitaammin.

Juuri näin kävi. Vaakalukemat pie- nenevät hyvin hitaasti, välillä jopa hiukan kasvaen. Trendi on kuiten- kin laskeva. Huhtikuun alussa aa- mulukemat vaihtelivat 95 kilon kah- ta puolta.

Sitten seurasi ensimmäinen taka- pakki tai repsahdus. Tietoinen tosin.

Olin koko työyhteisöni kanssa nel- jän päivän opintomatkalla Hampu- rissa. Leipää ja perunaa en mässäil- lyt, mutta muutama olut joka päi- vä ja ennen kaikkea reilulla kädel- lä suolattu ravintolaruoka leivityksi- neen näkyivät vaa’alla kotiin palattu- ani: 97 kiloa.

Palasin kevennettyyn malliin ja viikko Saksasta paluun jälkeen vaa- ka näyttää taas 95-alkuisia lukemia.

Sekin tuli nyt kokeiltua. Nyt osaan varoa paremmin.

Omissa käsissä

En tunne luopuneeni mistään tär- keästä. Täysipainoista (!!!) elämää voi viettää ilman ranskalaisia peru- noita, kermakakkua ja makkarake- koja. Varsinkin kun niitä voi hyvällä omallatunnolla joskus maistaa. Sil- loin huomaa, ettei se niin hyvää itse asiassa ollutkaan.

Tärkeää on se, että muutos pe- rustui omaan päätökseeni. Kukaan ei sormi pystyssä komentanut mi- nua laihdutuskuurille. Motivaatio syntyi minun aivoissani, kun kylläs- tyin kantamaan läskillä kuormattua reppua mukanani.

Kolme kapinakuukautta on men- nyt yllättävän helposti. Toisaalta se on lyhyt aika verrattuna kaikkiin nii- hin kuukausiin, jotka olen kerännyt vararavintoa. Tähän tavoitteeseen pitää varmaan suhtautua vähän niin kuin AA-kerho raittiuteen. Päivä ker- rallaan.

valmennusta ja tietoiskuja terveelli- semmästä elämäntavasta. Taka-aja- tuksena on tietysti puristaa henkilö- kunnasta irti vielä vähän isompi työ- panos.

Kuntokuuri tarkoitti tiukkatahti- sia harjoituksia ryhmässä kolmena aamuna viikossa ennen töiden al- kua. Niinä aamuina pitäisi herätä ai- na kuudelta.

Harkitsin ryhmään hakemista hetken, mutta luovuin ajatuksesta nopeasti. Syitä oli ainakin kaksi: en ole koskaan pitänyt pakkotahtises- ta ryhmässä harjoittelusta ohjaajan

”jaksaa, jaksaa” –huutojen kannus- tamana. Toiseksi aikaiset aamuherä- tykset noin usein pakottaisivat luo- pumaan liian monesta iltaharrastuk- sesta. Ennen kaikkea musiikkihar- rastukseni painottuu iltoihin.

Epäilin myös, että sydänleikkauk- sen läpikäyneenä ykköstyypin dia- beetikkona olisin häiritsevä poikke- us ryhmässä. Se olisi kiusallista sekä minulle että muille ryhmän jäsenille eikä hyödyttäisi lopulta ketään.

Omalla ohjelmalla

Olin siis erilainen nuori. Tai siis 55-vuotias ylipainoinen, joka halusi tehdä elämälleen jotakin, ettei hom- ma menisi läskiksi ja päättyisi lyhy- een.

Voisin yrittää tehdä samoja asi- oita kuin työpaikan kuntopiiriläiset,

mutta omalla tavallani. Epäilin, ett- en aivan omin päin siihen kykenisi.

Jostakin pitäisi saada tukea.

Onnekseni minulla on vakitui- nen työpaikka ja työnantaja, joka – edellä todistetusti – halusi panos- taa henkilöstön hyvinvointiin ja työ- kykyyn.

Soitin yrityksen työterveyshoi- tajalle Diacoriin ja kerroin tilantees- tani. Hän lupasi oitis auttaa minua korjaamaan elämäntapojani sellai- siksi, että voisin laihtua.

Parin päivän päästä istuin jo hä- nen huoneessaan. Kävimme läpi ra- vitsemus- ja liikuntatapojani.

Olen aina elänyt melko terveelli- sesti, joten tiesin, ettei mitään var- sinaista vallankumousta ollut tarve tehdä. En ole ikinä tupakoinut ja al- koholia on kulunut enimmilläänkin kohtuullisesti. Sydänleikkauksen jäl- keen linja on vielä tiukentunut. Lii- kuntaa harrastan säännöllisesti ja monipuolisesti vähintään kolmes- ti viikossa.

Terveydenhoitaja vahvisti näke- mykseni. Perusasiat olivat kohdal- laan, mutta säädettävää löytyi ruo- kavaliosta. Se oli koostumukseltaan sinänsä aivan oikeaoppinen, mut- ta energiaa eli kaloreita tuli vuoro- kaudessa enemmän kuin istuma- työläinen tällaisella liikuntamääräl- lä polttaa.

Leikataanpa leipää

Vähennettävää oli lähinnä leiväs- sä. Hiilihydraattimääräni päätettiin suunnilleen puolittaa aiemmasta.

Lisäksi lupasin opetella syömään jo- takin vähärasvaista maitotuotetta aamiaisella, että hyvälaatuista pro- teiinia tulisi riittävästi.

Hapanmaitotuotteet ovat olleet aina inhokkejani. Piimä ei siis tullut kyseeseen. Viiliäkin vierastin. Val- miit hedelmä- ja marjajogurtit kyl- lä menevät, mutta monet niistä ovat oikeita kaloripommeja.

Lopulta päädyin rahkaan. Niistä kaupan hyllyssä oli riittävästi maku- vaihtoehtoja ja valittavissa oli myös vähärasvaisia ja –kalorisia versioita.

Diacorin terveydenhoitaja suosit- teli, että kävisin myös diabetespolikli- nikan ravitsemusterapeutilla Meilah- dessa. Näin tulisi varmistettua, ettei- vät ruokavaliomuutokset sotkisi pa- hasti diabeteksen hoitotasapainoa.

Se oli hyvä neuvo. Pääsin yllättä-

”Päätin, että nyt asialle piti tehdä jotakin. Ryhdyin läskikapinalliseksi.”

”TERVEYDENHOITAJA VAHVISTI NÄKEMYKSENI.

PERUSASIAT OLIVAT

KOHDALLAAN, MUTTA

SääDETTävää LÖYTYI

RUOKAvALIOSTA.”

vIIME SYKSYnä lehdettö- mien puiden aikaan soh- valla löhötessäni silmii- ni sattui päivän lehdestä, että Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys haki so- pivia henkilöitä uuden lääkkeen kokeiluun. Soitin yhdistyk- seen. Minun tietoni otettiin ja luvat- tiin palata asiaan pian. Jo seuraavan päivänä yhdistyksen diabeteshoi- taja Riitta Linnanmäki-Rinne soit- ti ja sovimme tapaamisesta yhdis- tyksen tiloissa. Tapaamisen aika- na tehtiin kaikki mahdolliset testit ja mittaukset, kengän kokoa lukuun ottamatta, tai ainakin niin minusta tuntui. Riitan tutkimuksen jälkeen siirryin lääkäri Winellin haastatelta- vaksi ja teimme sopimukset valmiik- si koehenkilöksi ryhtymisestäni.

Siitä se sitten alkoi, säännölli- nen verensokerin seuranta kotona ja erilaiset kokeet Dextrassa. Koe- lääke, jonka annostusta nostet- tiin vähitellen, oli joko lumelääkettä tai sitä aitoa. Itse en ollut tietoinen kumpaa ainetta piikitin itseeni. Tä- mä ”koekaniinina” olo toi mukanaan muutakin. Otin itseäni niskasta kiin- ni. Aloin liikkua ja muutin ruokailu- tottumuksiani. Lisäsin ruokavalioo- ni salaatin siitä huolimatta, että se aluksi tuntui hirveältä, koska olin si- tä mieltä, että salaatti on vain ruo- ka-annoksen syötäväksi kelpaama- ton koriste.

Koeaikana oloni on parantunut huomattavasti. Olen saanut hyviä neuvoja ja vaikeina hetkinä ammat- tilaisten apua. Tupakanpolton kans- sa vielä taistelen, vaikka sekin on

vähentynyt murto-osaan siitä, mi- tä ennen poltin. Ensimmäisen ker- ran yli kahteenkymmeneen vuo- teen ovat kolesteroliarvoni normaa- leissa rajoissa.

Koekauden alussa vyötärön ym- pärysmittani oli 118 cm ja nyt 104, painoni oli 99 kiloa ja nyt 92. Pit- kä verensokeri oli 8,5 ja nyt 6,5. Aa- musokeri on tällä hetkellä 4,5 – 6.

Kokeen alussa oli insuliiniannokse- ni 100 yksikköä ja nyt 70. Verenpai- neet ovat kurissa ja olen voinut luo- pua osasta verenpainelääkkeitä ja osan annostusta on pienennetty.

Pintaverenkierron parantamiseksi on vielä löydettävä keinoja ja itse- kuria, jotta pystyisin lopettamaan tupakoinnin.

En vieläkään tiedä onko lääki- tykseni lumetta vai oikeaa, mut- ta hyvään suuntaa ollaan menos- sa, joten onko sillä väliä. Olen to- della kiitollinen diabetesyhdistyk- sen henkilökunnalle saamastani tu- esta, kannustuksesta ja ohjaukses- ta koeaikana. Heidän avullaan ovat elintapani muutokset onnistuneet.

Olo on nyt kun keväällä vapaaksi lasketulla orivarsalla, mitä se sitten lieneekään. Jotenkin sitä nyt ajat- telee, että olen ollut tyhmä ja lais- ka hoitamaan itseäni. Täytyy vaan noudattaa Niilo Tarvajärven van- haa kehotusta ylös, ulos ja lenkille ja elämä jatkuu.

Joten Diabetesyhdistys kiitokset, kiitokset ja tuhannet kiitokset täs- tä mielestäni onnistuneesta ” ko- keesta”.

Sakari Saikkonen

Koehenkilö-

tuntemuksia

V

”EnSIMMäISEn KERRAn YLI KAHTEEn- KYMMEnEEn vUOTEEn OVAT KOLESTEROLI ARVONI

NORMAALEISSA RAJOISSA.”

Millaisia oireita/ tuntemuksia dia­

beetikon kannattaa seurata ja mil­

loin on syytä huolestua sekä ha­

keutua tarkempiin tutkimuksiin?

Munuaistauti on pitkään oireeton.

Jos virtsaan erittyy runsaasti valku- aista, alkaa esiintyä turvotuksia. Ne näkyvät useimmin säärissä ja nil- koissa, mutta joskus silmien ympä- rilläkin. Munuaistauti pyrkii jo var- hain lisäämään verenpainetta, jos kohta kohonneeseen verenpainee- seen on toki muitakin syitä. Varsi- naisia oireita (päänsärky, pahoin- vointi, lihaskrampit yms.) tauti aihe- uttaa yleensä vasta kun munuaisten toiminta on reippaasti huonontunut.

Onkin hyvin tärkeää, että diabee- tikon munuaisarvoja tarkkaillaan säännöllisesti. Alkava munuaistau- ti ilmenee yövirtsasta tai kertavirt-

sanäytteestä albuminuria -kokees- sa. Albuminuria tarkoittaa, että virt- saan alkaa erittyä ensi pieniä määriä valkuaista. Se on ensi arvoisen tär- keää havaita ajoissa, koska munu- aistaudin kulkuun voidaan vaikuttaa.

Perustutkimusiin kuuluu virtsatutki- muksen ohella veren kreatiniini -ar- vosta laskettu munuaisten toiminta.

Voiko diabeetikon munuaissai­

rautta millään keinoilla ehkäistä?

Elintavoilla?

Lukuisten tutkimusten mukaan hy- vä sokeritasapaino vähentää ris- kiä sairastua diabeteksen ”jälkisai- rauksiin”, joista hyvin keskeinen on munuaistauti l. nefropatia. Se, mil- lä tavoin tuo tasapaino sitten saa- vutetaan, on varsin yksilöllistä. Me- nemättä tässä sen tarkemmin dia-

beteksen hoidon yksityiskohtiin to- detaan vaan, että ylipaino on pait- si tyyppi 2 diabeteksen keskeinen asia, niin se vaikuttaa toki myös tyy- pin 1 diabeetikon sokeritasapainon hallintaan.

Verenpaine tulee hoitaa huolelli- sesti. Mikäli vähäisiäkin merkkejä al- kavasta munuaistaudista ilmenee (ks. edellä, albuminuria) tarvitaan lääkkeitä, jotka vähentävät virtsan valkuaiseritystä ja samalla stabiloi- vat verenpaineen.

Tällaisia lääkkeitä ovat ACE-sal- paajat sekä A2-reseptorisalpaajat.

Kummankin ryhmän lääkkeitä käy- tetään runsaasti muutenkin ja ne ovat munuaispotilaan hoidossa en- sisijaisia.

Diabeetikon munuaissairauden tunnistaminen

Kysyimme asiantuntijalta, että miten on mahdollista vai onko mahdollista tunnistaa alkava

munuaissairaus. Eero Honkanen, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri vastaa kysymyksiin.

Askeleita

perheen arkeen

Elämä koostuu usein kii- reestä, selviytymisistä, pi- karuoasta ja autossa istu- misesta. Samaan aikaan suurin osa ihmisistä pi- tää tärkeinä arvoinaan kii- reetöntä aikaa perheen- sä ja läheistensä kanssa, terveyttä ja puhdasta luontoa. Miten nämä ar- vot voisivat näkyä myös arjen valin- noissamme? Usein arvokysymysten äärelle herätään vasta yllättävien ti- lanteiden äärellä. Pysäytys voi tul- la sairauden, työttömyyden, lähei- sen kuoleman tai muun traumaatti- sen tilanteen seurauksena. Epätoi- von keskellä syyllisyys ja katumus yhteisen ajan puutteesta nousevat usein esille.

Arjen ajankäyttö kuvastaa omia valintoja ja arvoja. Jokaisella on vuo- rokaudessa tunteja saman verran.

Samaan aikaan odotukset erilaisis- sa elämäntilanteissa ovat hyvin eri- laisia. Elämän ruuhkavuosissa ja per- heen kiireisessä arjessa tunnit tun- tuvat kuluvan nopeammin. Huolten keskellä minuutitkin vaikuttavat jos- kus ikuisuuksilta.

Ajankäyttö heijastaa myös sitä, millaisena hyväksyy itsensä ja ar- vostaa omaa elämäänsä. Jos on saa- nut vahvan mallin suorittamisesta ja ahkeruudesta elämänarvona, nou- dattaa tätä mallia ehkä myös vapaa- ajallaan eikä osaa levätä. Tai mikäli osaa väistellä vastuuta ja mukautua tilanteisiin, ei ehkä osaa kantaa sitä

vastuuta mitä arki ja perhe kaipaa- vat. Perheissä ristiriitoja tuottavat usein erilaiset mielikuvat ja unelmat hyvästä ja normaalista arjesta. Onko arki hallittua kaaosta, suunnitelmal- lisuutta vai hetkessä elämistä? Ke- nen näkemys on oikea?

Puhumme ja toivomme usein ” sit kun” tai ”sit joskus” ajasta, jolloin olemme kotona, lomalla tai rauhas- sa. Mielikuvassa elää unelma siitä, miten tämä laatuaika korjaisi men- neiden kuukausien kiireen, laimin- lyönnit ja väsymyksen. Elämämme on erilaista, mutta jokaisen arjessa eletään kuitenkin vain ”nyt”- hetkeä.

Vinkkejä arjen ajankäyttöön 1) puhu ja kerro ajatuksistasi, tun-

teistasi ja toiveistasi 2) kuuntele läheisiäsi

3) tee avoimia kysymyksiä: Mitä, milloin, missä?

4) älä tulkitse

5) pysähdy, ota ”aikalisä” suunnitte- luun

6) kosketa, halaa, ole lähellä 7) mieti mikä sinulle luovuttama-

tonta ja satsaa siihen

Arvostaessamme läheisiä ihmissuh- teita ja kodin arkea, järjestämme niil- le aikaa. Ihmissuhteita ei voi hoitaa pikapostissa tai netissä. Hyvä keino on varata säännöllisesti aikaa omal- le puolisolle ja henkilökohtaista, ja- kamatonta aikaa lapsilleen. Se on yk- si parhaista sijoituksista!

E

sairaan lapsen van­

hempien parisuhteen ja hyvinvoinnin tuke­

miseksi

Lapsiperheen ajankäy- tön kysymyksiin sekä arjen hyvinvointiin pureudutaan pitkäaikaissairaan lapsen vanhempien parisuhteen hyvinvointiin tähtäävässä hankkeessa ”Perhe pidos- sa”. RAY:n rahoittama han- ke tukee reuma-, diabetes- ja sydänlasten vanhempien parisuhdetta vuosina 2013- 2015. Diabeteslasten per- heille tarjotaan parisuhdet- ta vahvistavaa ja rikastutta- vaa toimintaa tammikuus- ta 2014. Seuraa tapahtumia Kataja parisuhdekeskuksen www.parisuhdekeskus.fi ja oman yhdistyksesi sivuilta.

Liisa Välilä toiminnanjohtaja

Kataja Parisuhdekeskus ry

Liikunta

diabeteksen hoidossa

Liikunnalla on valtaisasti terveysvaikutuksia, joista osansa saavat muun muassa sydän (leposyke alenee ja sydämen tekemä työ vähenee), verisuonet (verenpaine laskee), luusto (luut vahvistuvat), keskushermosto ja mieli (mieliala paranee), veren rasva­arvot (ns. hyvä eli HDL­kolesteroli nousee kun taas triglyseridit laskevat ja ns. huono eli LDL­kolesteroli saattaa laskea).

Liikunta on tehokas tapa sekä hoitaa diabetesta et- tä ehkäistä kakkostyypin diabeteksen syntymis- tä. Vaikka liikunta edistää- kin diabeetikon terveyttä, niin liikuntaan mahdolli- sesti liittyvä verensokerin heilahtelu vaatii ainakin tyypin 1 diabeetikoil- ta tiheää verensokerin mittausta ja hoidon muutostarpeen arviointia.

Arvot paranevat ja rasvakudos vähenee

Diabetesta sairastavien ja kakkos- tyypin diabetekseen sairastumis- vaarassa oleville henkilöille erityi- sen mieluisia ovat liikunnan insulii- niherkkyyttä parantava ja veren glu- koosiarvoja laskeva vaikutus. Lii- kunta myös vähentää sisäelinten ympärillä olevaa rasvakudosta (vis- keraalinen rasva). Tämä vähentää tehokkaasti riskiä sairastua kakkos- tyypin diabetekseen.

Eräs voimakkaimmin elimistön in- suliiniherkkyyteen vaikuttava tekijä on lihasmassan määrä. Toisin sanoen li- haskasvu parantaa insuliiniherkkyyttä.

Kasvattaakseen lihasmassaa harjoit- telun tulee olla raskasta. Kevyt jumppa parantaa kyllä toimintakykyä ja liikku- vuutta, muttei lisää lihasmassaa. Liik- keiden suoritustekniikoiden tulee ol- la kunnossa, muuten vaarana on louk- kaantuminen.

Liikunta kuin liikunta

Insuliiniherkkyyttä parantaakseen liikunnan ei kuitenkaan tarvitse ol- la lihaksia kasvattavaa: myös aero- binen eli kestävyystyyppinen liikun- ta on erinomainen tapa parantaa in- suliiniherkkyyttä. Sopivan aerobisen liikuntamuodon valinnassa ainoas- taan mielikuvitus on rajana.

Se voi olla juoksua, kävelyä, sul- kapalloa, tennistä, hiihtoa, uintia, jalkapalloa, kamppailulajeja... vaik- ka mitä! Pääasia, että syke nousee ja on hauskaa. On ajateltu, että eri- tyisesti rasittava liikunta parantaa insuliiniherkkyyttä, mutta nykyään näyttää siltä että kevyempi, run- sas liikunta ajaa saman asian. Näi- den yhdistelmä on kaikista tehok- kain vaihtoehto ja antaa molempien maailmojen parhaat puolet.

Lääkärin valvonnassa ja ohjein Diabeetikon elimistö reagoi liikun- taan eri tavalla kuin terveen. Ter- veellä insuliinin eritys on elimistön itse säätelemää.

Insuliinihoidolla olevan diabeeti- kon pistetyn insuliinin vaikutus kui- tenkin jatkuu koko liikunnan ajan ja vielä sen jälkeenkin. Tämä altis- taa hypoglykemialle. Insuliiniherk- kyys paranee jo liikunnan aikana. Tä- mä tehostaa vielä entisestään insu- liinin vaikutusta ja aiheuttaa sen, et- tä hiilihydraatin (glukoosin) käyttö

energiaksi tehostuu kun taas rasvo- jen käyttö estyy (insuliini ehkäisee rasvanpolttoa): nämä kaksi tekijää saavat aikaan sen, että verensokeri laskee vieläkin tehokkaammin. Ter- veellä ihmisellä hypoglykemian uha- tessa maksa alkaa tuottaa glukoo- sia vereen – diabeetikolla veren suu- ri insuliinipitoisuus estää tämän.

Liikuntaa aloittaessa on hyvä lähteä liikkeelle pienin askelein ja ehdotto- masti lääkärin valvonnassa ja ohjein.

Aktiiviliikkujankin on hyvä aika-ajoin tarkistuttaa arvot ja harjoittelun kuor- mittavuus oman lääkärinsä luona.

Kannattaa muistaa, että liikun- nan akuutti insuliinin tehoa lisäävä vaikutus voi kestää 24, jopa 42 tun- tia. Tämä on erityisen tärkeää muis- taa, jos liikunta ei ole säännöllistä tai jos henkilö ei ole tottunut elimistön- sä reagointiin liikunnalle. Myös käy- tössä olevien insuliinien vaikutus- ajat on hyvä tuntea, sillä korkea in- suliinipitoisuus liikunnan aikana ai- heuttaa helposti hypoglykemiaa.

Lyhytvaikutteisella insuliinilla hy- poglykemian vaara on suurin 2 – 4 tuntia ateriasta, pikainsuliinilla taas 1 – 2 tunnin kuluttua. Pitkävaikuttei- nen insuliini altistaa hypoglykemial- le varsinkin pitkäkestoisessa liikun- nassa ja niin myös liikunnan jälkeen.

Aktiiviliikkujalle

Liikunta pistetyn insuliinin tehok- kaimman vaikutusajan kohdalla ai- heuttaa hypoglykemioita helpoiten:

kannattaakin vähentää sitä insulii- niannosta, jonka maksimivaikutus osuu liikuntasuoritukseen.

Hyvä ohje on vähentää 30 – 50 % liikuntaa edeltävää ateriainsuliinia.

Useamman tunnin liikunnassa myös pitkävaikutteista tulee vähentää: näin vuorokauden kokonaisannos voi pie- nentyä 40 – 50 %. Koska liikunnan in- suliiniherkkyyttä lisäävä vaikutus kes- tää jopa yli 24 tuntia, suurin vaara hy- poglykemialle ei välttämättä ole itse liikunnan aikana vaan seuraavana yö- nä. Insuliini pistetään rasvakudokseen, kannattaa kuitenkin välttää pistämis-

tä työskentelevien lihasten läheisyy- teen, ennen urheilua vatsapistos on yleensä järkevin.

Toisaalta liian matala insuliinipitoi- suus ennen liikuntasuoritusta voi nos- taa verensokeria rajusti: ilman insulii- nia ei missään nimessä pidä liikkua. Lii- an matalan insuliinipitoisuudenkin ai- kana elimistö haluaa kuitenkin jostain energiaa, joten se pyrkii käyttämään rasvoja energianlähteenä. Seurauk- sena on altistuminen ketoaineiden muodostumiselle ja happojen kerty- miseen elimistöön, joka olotila on epä- miellyttävä ja edetessään vaarallinen.

Hiilihydraatin nauttiminen liikun- tasuorituksen aikana on sekin hy- vin yksilöllistä. Parasta on kokeilla it- se. Suuntaa-antava ohje on noin 20 – 30 g hiilihydraattia puolen tunnin tai tunnin välein, raskaassa urheilu- suorituksessa jopa 40 g. Hyviä vaih- toehtoja ovat urheilujuoma, laimen- nettu tuoremehu tai glukoosipastil- lit. Ennen liikuntaa saattaa olla jär- kevää nauttia 20 g hiilihydraattia.

Huolena matala verensokeri Vaikka liikunnassa diabeetikon huo- lena onkin ennemmin matala kuin korkea verensokeri, saattaa hyvin rasittava liikunta saattaa nostaa ve- rensokeria. Syynä tähän on stressi- hormonien (mm. adrenaliini, kortiso- li ja kasvuhormoni) voimakas kasvu veressä. Verensokeri saattaa nous- ta hyvinkin korkealle mutta tulee muistaa, että tämä on hyvin yksilöl- listä. Monilla diabeetikoilla rankka lii- kunta ei aiheuta minkäänlaisia on- gelmia hyperglykemioiden suhteen.

Jos verensokeri pyrkii nousemaan lii- kunnan aikana, syynä saattaa olla lii- an matala insuliinin taso. Myös kel- lonajalla voi olla vaikutusta. Veren- sokeria kannattaa seurata liikunnan aikana, ennen ja jälkeen: itsetunte- mus on kaiken a ja o. Monelle toimi- va ratkaisu on kokeilla pientä mää- rää pikainsuliinia ennen raskasta lii- kuntaa tai liikunnan puolivälissä:

tässä kannattaa olla kuitenkin hy- vin tarkkana ja varata iso pullo ko- kista treenikassiin hypoglykemian

varalle. Hyvin raskasta liikuntaa on saatettu joskus myös välttää: mie- lestäni tämä on vastenmielisin vaih- toehto, koska raskaalla liikunnalla on niin selkeitä terveysvaikutuksia. Sik- si edellä mainitut keinot kannattaa kokeilla ensin. Moni diabeetikko on löytänyt avun insuliinipumpusta.

L

Tiivistettynä:

liikunta tarjoaa erinomaisen keinon diabeteksen hoitoon. Lii- kunta edistää diabeetikon ter- veyttä, mutta vaatii myös dia- beetikolta samalla hyvää oma- hoitoa, jotta verensokerin hei- lahtelut saadaan hallintaan. Nä- mä ovat hyvin yksilöllisiä asioita.

Tärkeintä onkin seurata oman elimistönsä reagointia liikunnal- le ja katsoa, mikä sopii itselleen parhaiten. Hyvän liikuntapake- tin voi rakentaa itselleen vaik- ka seuraavasti:

30 - 60 minuuttia hyötylii- kuntaa päivässä: pyörällä töi- hin, kävely bussipysäkille, rap- puset hissin sijasta. Tähän mu- kaan pari-kolme kertaa viikos- sa lihaskasvuun tähtäävää voi- maharjoittelua ja/ tai kuntopiiri- tyylistä kiertoharjoittelua, jossa tehdään raskaita, koko varta- loa kuormittavia liikkeitä, esi- merkiksi kahvakuulaa.

Petteri Lindblad

Puh. 050 5260 752

petteri.lindblad1204@gmail.com Personal trainer, Elixia Flamingo Laillistettu ravitsemusterapeut- ti ja terveystieteiden maisteri Painonhallintaohjaaja

YHDISTETTYNÄ

PAINON HALLINTAAN

JA RAVITSEMUKSEEN

LIIKUnTA väHEnTää

RISKIä SAIRASTUA

KAKKOSTYYPIn

DIABETEKSEEn.

AKUUTTI HAIMATULEH- DUS on vakava tila, jo- ka voi vaatia jopa teho- hoitoa. Suomessa noin 70% haimatulehduksista liittyy liialliseen alkoho- lin nauttimiseen ja 20%

sappikivitaudin aiheuttamiin komp- likaatioihin (Lääkärin käsikirja, Duo- decim 2013). Myös tyypin 2 diabe-

tes luetaan haimatulehduksen ris- kitekijöihin.

Viime aikoina on herännyt epäi- lys myös joidenkin tyypin 2 diabe- teksen hoitoon käytettävien lääk- keiden yhteydestä kohonneeseen haimatulehdusriskiin. Tämä epäilys koskee GLP-1 (glucagonlike peptide 1) systeemiin liittyviä terapioita.

Suomessa käytetään tällä het-

kellä muutamia erilaisia GLP-1 jär- jestelmään vaikuttavia lääkkeitä.

Näiden vaikuttavina aineina ovat gli- ptiinit tai inkretiinimimeetit.

Yhdysvaltalaisen Johns Hopkins yliopistosairaalassa työskentelevän tohtori Sonal Singhin tutkimusryh- mä teki juuri äskettäin laajan tutki- muksen aiheesta. Tutkimus julkais- tiin helmikuussa 2013, arvostetussa Journal of the American Medical As- sociation Internal Medicine- lehdes- sä (1). Tutkimuksen tuloksissa ha- vaittiin glipitiineihin kuuluvan sita- glipitiinin sekä inkretiinimimeettei- hin kuuluvan eksenatiidin korotta- van haimatulehduksen riskiä.

Singhin ryhmän tutkimukseen osallistui yhteensä 2538 potilasta, iältään 18 - 64 vuotta. Näistä 1269 olivat diabeetikkoja, jotka sairastui- vat akuuttiin haimatulehdukseen, ja 1269 kuului kontrolliryhmään, jotka eivät siihen sairastuneet.

Tutkimuksen tulokset kertovat, että haimatulehduksen saaneis- ta diabeetikoista 87 käytti GLP-1 systeemiin vaikuttavia lääkkeitä ja kontrolliryhmän diabeetikoista näi- tä lääkkeitä käytti 58. Ero ei siis ollut silmämääräisesti suuri, mutta kui- tenkin tilastollisesti merkittävä.

Tutkijoiden päätelmä on, että GLP-1 systeemiin pohjautuvien lääk- keiden käyttäjillä on noin kaksi ker- taa suurempi riski sairastua akuut-

tiin haimatulehdukseen kuin dia- beetikoilla jotka noita lääkkeitä eivät käyttäneet. Huomattavaa kuiten- kin on, että riski kaikkinensa ei ole kovin suuri. Singhin ryhmän ilmoit- tamien lukujen mukaan, noin kolme 1000:sta diabeetikosta sairastuu haimatulehdukseen, eli riskin kak- sinkertaistuminen tarkoittaa kuut- ta 1000:sta.

Tutkimusta lähemmin tarkastel- lessa kiinnittyy huomio myös sii- hen, että vaikka tutkijat ovat pereh- tyneet potilaiden muihin haimatu- lehduksen riskiä nostaviin tekijöi- hin, kuten alkoholin käyttöön ja tu- pakointiin, ei kunnollista tilastollista vertailua ympäristötekijöiden vaiku- tuksista ole suoritettu. Tutkijat itse- kin myöntävät, että lääkkeiden lisäk- si myös muiden ulkoisten tekijöiden vaikutus voi osaltaan selittää kas- vaneen riskin. Lisäksi tutkimukses- sa mukana olleiden lääkkeitä käyttä- vien potilaiden määrät ovat verrat- tain alhaisia.

Yhdysvaltalaisen Chicago Tribu- ne- lehdessä tästä tutkimukses- ta julkaistussa uutisessa kerrot- tiin Amerikan Diabetesyhdistyksen (American Diabetes Association) se- kä Amerikan Kliinisten Endokrinolo- gien yhdistyksen (American Asso- ciation of Clinical Endocrinologists) yhteisestä julkilausumasta. Tässä julkilausumassa yhdistykset esittä- vät mielipiteenään, että tämän yk- sittäisen tutkimuksen tulosten ei tulisi vaikuttaa diabetespotilaiden hoitoihin millään lailla.

Julkilausumassa todetaan myös, että vasta tarkempien kliinisten ko- keiden tulokset paljastavat mah- dollisen todellisen kasvaneen ris- kin. Yhdistysten mukaan näitä tutki- muksia onkin parhaillaan käynnissä Yhdysvalloissa peräti yhdeksän kap- paletta.

Myös Euroopan lääkevirasto (EMA) tutkii parhaillaan GLP-1 sys- teemiin vaikuttavien terapioiden vaikutusta haiman sairauksiin. EMA ilmoitti tiedonannossaan maalis- kuussa, että heidän mielestään tällä hetkellä ei ole mitään syytä muuttaa olemassa olevia suosituksia lääkkei- den käytön suhteen eikä lääkkeitä syövien potilaiden tule lopettaa nii- den syömistä (2).

Tarvitaankin yhä laajempaa se- kä tarkempaa tutkimusta aiheesta ja etenkin useiden riskitekijöiden yh- teisvaikutuksista.

Suomessa sitaglipitiinia myydään tuotemerkeillä Januvia® ja Xelevia®

. Eksenatiidia myydään tuotemerkil- lä Byetta®. Näiden lääkkeiden tuo- teselosteissa on jo maininta mah- dollisesti suurentuneesta haimatu- lehduksen riskistä.

Lähteet:

1. Singh S, Chang HY, Richards TM, Weiner JP, Clark JM, Segal JB. Glucagonlike Peptide 1-based therapies and risk of hospitalization for acute pancreatitis in type 2 diabe- tes mellitus: a population- based matched case-control study. JAMA Intern Med. 2013 Apr 8;173(7):534-9.

2. http://www.ema.eu- ropa.eu/ema/index.

jsp?curl=pages/news_and_

events/news/2013/03/

news_detail_001753.

A

Tutkijoiden päätelmä on, että GLP- 1 systeemiin pohjautuvien lääkkeiden käyttäjillä on noin kaksi kertaa suurem- pi riski sairastua akuuttiin haimatuleh- dukseen kuin diabeetikoilla jotka noita lääkkeitä eivät käyttäneet. Huomatta- vaa kuitenkin on, että riski kaikkinen- sa ei ole kovin suuri.

TARVITAANKIN YHÄ LAAJEMPAA SEKÄ

TARKEMPAA TUTKIMUSTA AIHEESTA JA ETEnKIn USEIDEn RISKI-

TEKIJÖIDEn YHTEIS- vAIKUTUKSISTA.

Tutkimus väittää:

muutamat diabetes- lääkkeet nostavat haima-

tulehduksen riskiä

Teksti Marko Uutela, kirjoittaja on filosofian tohtori joka on väitellyt lääketieteestä vuonna 2004. Hän on työskennellyt tutkijana Helsingin yliopistossa vuoteen 2010 saakka. Nykyisin hän on vapaa toimittaja.

Diabeteksen hoidossa tär- keitä asioita ovat muun muassa säännöllinen lii- kunta, sydän- ja verisuo- nitautien ehkäisy ja hoito, stressin hallinta ja psyyk- kisen jaksamisen tukemi- nen. Varsinkin koiran kanssa liikun- tamäärät lisääntyvät helposti ja se tukee myös laihduttamisessa. Koi- ran kanssa ulkoilu ja erityisesti har- rastaminen mahdollistaa myös uusi- en sosiaalisten kontaktien muodos- tumista. Lenkkipoluilla ja koirapuis- toissa ovat tutut yhteisönsä, koira- harrastuksissa jaetaan vielä mielen- kiinto koiran kanssa työskentelyyn ja kouluttamiseen.

Lemmikeillä, kissoilla ja koirilla, mutta monilla muillakin eläimillä, ku- ten hevosilla, liskoilla, linnuilla ja jyr- sijöillä, on hyvää tekevä vaikutus niin

fyysisten kuin psyykkisten sairauk- sien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Monella lemmikin omistajalla oma- kohtaista kokemusta näistä asiois- ta, mutta myös lukuisat tutkimukset vahvistavat nämä tiedot.

Iloa ja sisältöä ikääntyvän elämään

Miia Saarimäki on tehnyt opinnäy- tetyönsä Turun ammattikorkeakou- lun Toimintaterapian koulutusohjel- maan vuonna 2011 ikääntyvien ih- misten ja lemmikkien suhteesta. Tu- lokset osoittivat lemmikin omistami- seen liittyvien merkitysten koostu- van emotionaalisista ja sosiaalisista tekijöistä sekä päivittäisistä rutii- neista. Lemmikin omistamisen ko- ettiin tuovan emotionaalista tukea ja seuraa. Omistajan ja lemmikin vä- linen vuorovaikutus sekä kiintymys

koettiin tärkeäksi. Lemmikin omista- minen strukturoi päivittäisiä rutiine- ja ja sen koettiin tuovan sisältöä elä- mään sillä oli positiivinen vaikutus mielialaan.

Vaikka erityisesti ikääntyvän ih- misen terveyden ylläpidossa koira ja sen kanssa ulkoilu onkin ihanteel- lisen kuuloinen ajatus, asiaa täytyy harkita mielestäni eläimen kannal- ta hyvin tarkasti. Jos esimerkiksi lap- set haluavat hankkia vanhemmal- leen koiran seuraksi, ulkoiluttajaksi ja turvaksi, täytyy ikäihmisen myös haluta sitä. Samalla realistiset voi- mavarat pitää kartoittaa, eli olla var- ma siitä, että koira saa ikäänsä, ko- koonsa ja luonteeseensa nähden tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteettia.

Muutoin vaarana on turhautumi- nen ja häiriökäyttäytyminen. Koiralle on myös etukäteen mietittävä hoi- topaikkoja, mikäli ikäihmisen vointi heikkenee niin ettei hän voi huoleh- tia lemmikistään tai hän joutuu esi- merkiksi sairaalajaksolle.

Avustajakoirat ja eläinavusteinen terapia

Avustajakoirilla on monenlaisia teh- täviä ja näkövammaisten opaskoi- rat ovat meille yleensä katukuvas- sa tutuimmat. Koiria voidaan käyt- tää myös kuulemisen avustamises- sa ja liikuntarajoitteisen apuna. Ka- verikoirat ja varsinaiset terapiakoi- rat työskentelevät muun muassa mielenterveyspotilaiden, autistis- ten lasten, paniikkihäiriöistä kärsivi-

en tai sotaveteraanien tukena. Lu- kukoira kuuntelee, kun sille luetaan.

Moni kielellisestä vaikeuksista kär- sivä lapsi on rohkaistunut lukemaan ääneen, kun kuuntelijana on koi- ra. Hypokoiriakin on alettu koulutta- maan diabeetikkojen turvaksi.

Myös muita eläimiä voidaan käyt- tää vastaavissa tehtävissä. Kissoja on monissa vanhainkodeissa ja onpa laamoja ja minipossujakin nähty vie- railulla erilaisissa asumisyksiköissä.

Ratsastusterapiassa asiakas hoitaa hevosta ja ratsastaa sillä. Mukana on terapeutti joka keskustelee saman- aikaisesti asiakkaan kanssa. Hevo- nen on herkkä eläin, joka reagoi se-

kä fyysisiin että psyykkisiin liikeisiin.

Esimerkiksi ahdistavasta asiasta pu- huessaan ihminen jäykistyy, jolloin hevonen aistii sen ja pysähtyy. Tä- män hevosen antaman merkin myö- tä asiakkaan on helpompi havainnoi- da itseäänkin.

Koira neuropatian etenemisen hidastajaksi ja kivun

taltuttajaksi?

Olen ollut aikuisiällä, kilparatsastus- harrastuksen loputtua, huono moti- voitumaan riittävään liikuntaan. Syi- tä ovat olleet ainaiset liikunnan aika- na ja sen jälkeen tulevat hypot, joi- hin insuliinin annosmuutoksillakaan en ole pystynyt riittävästi vaikutta- maan, sekä se, että en koe mielihy- vää liikkumisesta. Kun neuropatia al- koi kolkutella, totesin että asiaan on saatava muutos keinolla millä hy- vänsä. Ostin elokuussa 2012 silloin 1,5-vuotiaan Morris-koiran harras- tuskaveriksi. Koiraurheilu (agility, to- ko, palveluskoiralajit) on kiinnosta- nut minua jo jonkin aikaa, mutta sa- malla lemmikkinä koiran sitovuus oli

ollut este sen hankkimiselle. Oman terveyden parantaminen oli kuiten- kin riittävä motivaattori.

Ensin tavalliset kävelylenkit, joi- ta teimme kolme kertaa päivässä yhteensä 2-3 tuntia, olivat elimis- tölleni niin rankkoja, että verenso- kerini nousi taivaisiin lenkin aikana.

Muutamassa kuukaudessa keho tot- tui liikuntaan niin, että verensokeri- vaikutus muuttui laskevaksi. Sain lä- hes samaan aikaan insuliinipumpun ja sen kanssa olen oppinut hallitse- maan verensokereita liikunnan aika- na, vähentämällä annostusta tuntia ennen liikuntaa 30-40%. Pumpul- la myös yöhypot ovat siirtyneet his- toriaan.

Aloitimme Morriksen kanssa myös agilityharrastuksen viime syk- synä. Alkeiskurssin asiat olivat on- neksi sellaisia, että vielä ei tarvit- tu ohjaajalta kovaa nopeutta tai ket- teryyttä. Erittäin nopeana border- colliena Morris tosin kaahasi esteet niin, että ei se ohjaajaa

huomannutkaan. Har- rastuksen edetessä ke-

Lemmikit

tukevat diabeteksenkin hoitoa

D

Piia laine ystäviensä kanssa sohvalla.

MOnILLA ELäIMILLä On HYvää TEKEvä

vAIKUTUS NIIN FYYSISTEN KUIN PSYYKKISTEN

SAIRAUKSIEN ENNALTA-

EHKÄISYSSÄ JA HOIDOSSA.

honhallintani, joka neuropatian myö- tä heikkeni, on parantunut ja nopeut- takin olen saanut lisää. Morriskin tietää jo, että ohjaaja on radalla ihan tarkoi- tuksella. Agilityn lisäksi harrastamme nyt jäljestystä ja hajuerottelua. Aloitin koulutuksen ihmistuoksusta ja kokei- len varmasti jossain vaiheessa, erottai- siko Morris hypo-tuoksun myös. Tois- taiseksi se ei ole spontaanisti reagoi- nut hypoihini. Ollessani nuori, perhees- sämme ollut bokseri opetettiin reagoi- maan haukkumalla siihen, että maka- sin maassa ja sillä tavalla ilmoittamaan mahdollisesta insuliinishokistani.

Koiran hankkimisen tavoitteita olivat säännöllinen liikunta, joka voisi auttaa verensokerien hallinnassa, hyvän ve- renkierron ylläpitämisessä ja neuropa- tian etenemisen hidastamisessa sekä uusien, mukavien harrastusten aloit- taminen. Epäilen että insuliinipumpul- la on ollut suurempi rooli verensokerien hallinnassa kuin koiralla. Lemmikkien positiivisuus ja niiden kanssa touhua- minen ylläpitää hyvää mielialaa ja aut- taa kipujen hallinnassa. Neuropatiaki- pujen lisäksi minulla on kehossa lukui- sia muita kipukohtia tulehduksellisis- ta syistä. Fysiatrini määräsikin minulle napsusormen hoitoon sekä kortisoni- injektion että koiran silittelyä kipeällä kädellä. Suurin vaikutus tällä elämän- muutoksella on ollut verenpaineesee- ni. Puoli vuotta koiran tulemisen jäl- keen pystyin lopettamaan pienen ve- renpainelääkeannokseni. Olen myös laihtunut, mutta siihen voi olla syynä se, että insuliinipumpulla tarvitsen vain puolet siitä insuliinimäärästä, minkä tarvitsin pistoshoidolla.

Nykytietämyksen mukaan lemmikkieläimen ja ihmisen välinen vuorovaikutus edistää terveyttä seuraavilla tavoilla:

• Parantaa psykiatristen pitkäaikaispotilaiden vuorovaikutusky- kyä muiden ihmisten kanssa.

• Erilaisissa hoitokodeissa ja vanhainkodeissa moni vanhus mielellään taputtelee eläimiä ja juttelee eläimen kanssa, jos- kus jopa kävelee se seuranaan. Tämän on havaittu saavan heidät liikkeelle sängynpohjasta ja olemaan kontaktissa mui- den ihmisten kanssa, mikä sitten mahdollistaa erilaisia virkis- tys- ja harrastetoimintoja.

• Joskus lemmikkieläin, etenkin koulutettu koira, pystyy autta- maan ortopedisiä toipilaita liikkumaan leikkauksen jälkeen sii- nä vaiheessa, jolloin varovainen käveleminen olisi eduksi.

• Dementoituneet potilaat voivat olla tavallista vähemmän kiih- tyneessä tilassa, kun heidän seuranaan on lemmikkieläin; tä- mä onkin hyväksi havaittu asia ja leviää hiljalleen eri maiden dementiapotilaita hoitavissa laitoksissa.

• Eläimet alentavat verenpainetta ja hidastavat nopeaa pulssia.

• Vanhusten lääkärissäkäyntien määrä vähenee jopa 21 %:lla.

• Masennus lievittyy usein.

• Ystävystyminen muiden ihmisten kanssa helpottuu, koska sosiaalisia tilaisuuksia syntyy enemmän.

• Vanhusten yleinen aktiivisuus kasvaa.

• Lemmikit osoittavat omistajalleen kiintymystään ja ehdoton- ta rakkautta.

• Ne helpottavat elämää, kun joku ihmiselle läheinen henkilö kuolee.

• Ne vähentävät yksinäisyyden tunnetta.

• Joskus ne antavat turvallisuuden tunnetta.

On muutakin positiivista.

• 95 % omistajista juttelee säännöllisesti lemmikilleen.

• Eläin pystyy hyvin usein lievittämään surua ja pahaa oloa.

• Lemmikin fyysinen koskettaminen saa ihmisen voimaan pa- remmin.

• Päänsärkyä ilmenee vähemmän kuin muilla.

• Rentoutuminen onnistuu huomattavasti helpommin lemmi- kin seurassa.

• Ruuansulatus näyttää sekin toimivan paremmin lemmikkieläi- men omistajalla.

• Univaikeudet ovat lemmikin omistajilla harvinaisempia kuin muilla.

LÄHDE: Eustressi 16.1.2006 Ilkka Vartiovaara: Lemmikkieläimet ja ihmisen terveys, Terveyskirjasto (www.terveyskirjasto.fi)

Tänään yli 370 miljoonaa ihmistä sairastaa diabetesta. Vuoteen 2030 mennessä tuo luku voi nousta yli 550 miljoonaan. Tiedon puute, epäterveelliset elintavat ja terveyspalvelujen puutteellinen saatavuus johtavat siihen, että sokeutuminen, raajojen amputointi sekä komplikaatioista aiheutuva ennenaikainen kuolema koituvat yhä miljoonien ihmisten kohtaloksi kaikkialla maailmassa.

90 vuoden ajan Novo Nordiskin toimintaa ovat määrittäneet innovaatiot, sairauksien kanssa elävien potilaiden elämänlaatua on merkittävästi voitu parantaa. Tänä päivänä tuhannet työntekijämme ympäri maailman työskentelevät edelleen samalla intohimolla, osaamisella ja sitoumuksella uusien lääketieteellisten virstanpylväiden rakentamiseksi.

Mikä on sinun merkittävä hetkesi?