TIEDOTUSTUTKIMUS 1/92
Veijo Hietala nostaa esiin Uunon
"utooppisen sensibiliteetin". Vaikka Uuno antaa vaikutelman täydellisestä saamat- tomuudesta, hän tarpeen vaatiessapäihit- tää kaikki muut taidollaan. Uuno on kaik- kivoipa teräsmies, vaikka ei siltä vaikuta- kaan. Uuno toimii kuin päiväuni: saatan näyttää vätykseltä, mutta tosiassa olen aivan muuta.
Hanna Kangasniemi paneutuu "naiseu- den merkkeihin" elokuvassa, jossa Uuno luulee olevansa nainen. Yleensä mieheksi pukeutlNa nainen lähinnä karsii itsestäii~
naiseksi erottavia tuntomerkkeja: pe!ttaä rintansa, kätkee tai leikkaa tukkansa, jät- tää meikkaamatta ja pukeutuu miehen asuun. Toisinaan mieheyttä lisätään teko- viiksillä ja sikarilla. Naiseksi pukeutlNa mies taas etupäässä lisää itseensä kaik·
kien fetisoiduimpia naiseuden merkkejä:
rinnoilla, korkokengillä, pitkällä tukalla ja meikillä tuotetaan eroja nomnaalin ihmi- syyden (mieheyden) suhteen.
Martti Lahti käsittelee esseessään kuin- ka Uuno rajanylityksenä on sittenkin tur- vallinen, kuten viihde edellyttää. Tätä tur- vallisuutta tuottaa mm. se, että Vesa-Matti Loiri on myös "korkeataiteellinen" tähti:
lahjakas vakavien osien esittäjä ja musii- kin tulkitsija. "Loirin tähtiklNan kautta Uu- noissa on korkeakulttuurisia jälkiä, mkä antaa mahdollisuuden nauttia turvallisesti rajan yfityksen tunteesta, jonka jälkeen voi palata takaisin omalle puolelle aitaa." (s.
101 ). Uuno on siis "oikeasti" vakava ja lahjakas Loiri, joten "hirveän huonon ihmi·
sen" Uunon ei pidä antaa pelästyttää itse- ään.
Uunoa ja julkisuutta käsittelee puoles- taan Kimmo Laine. Alussa esitettyä taus- taa vasten on herkullista lukea, minkälais- ta närkästystä Uuno on vuosien kuluessa herättänyt kriitikoissa Aluksi mm. Loirin Uuno -rooli nähtiin lahjakkaan näyttelijän riistämiseksi, hukkaan heittämiseksi. Ja sitten kun Uunosta oli ehtinyt tulla todelli- nen laajalti hyväksytty populaarisankari, ei rooli ollutkaan enää Loiria riistävä, vaan nyt Speden huonot elokuvat eivät ole Uu- non arvoisia.
Erkki Karvonen
Tuulen viemää - ikuisesti ilonamme
TAYLOR, Helen. Scarlett's Women. Gone with !he Wind and its Female Fans. Virago Pness, London 1989.275 s.
• Bristolilaisen ki~allisuuden tutkijan He- len Taylorin ki~a edustaa feministisen naistutkimuksen viimeisimpiä tuulia ki~
lisuuden ja eloklNahistorian tutkimukses-
sa
Elävän klNan naistutkimus alkoi (sek·sististen) naiskuvien tutkimuksella, nosti sitten esiin unohdaituja naistekijöitä, ja on viime vuosina keskittynyt katsojuuden, katsojien ja kulutuksen tutkimseen. Femi- nististä elokuvatutkimusta on syytetty siitä, ettei sillä ole ollut paljon annettavaa eloku- vahistorian tutkimukselle. Naistutkimuk-
sen
näkökulmasta asia näyttää kuitenkin toiselta, sillä femnistinen naistutkimus on asettanut kyseenalaiseksi vakiintuneet ta- vat ki~oittaa elokuvahistoriaa- niin kuin kaikkea muutakin historiaa. On selvää, että jos televisio- ja eloklNahistorian ki~oitus ymmärretään toinen toisiaan suurem- pien eloklNamiesten tekemisten ja teke- leitten kronologisena ki~aamsena ja haili·
oituneena ylistämsenä, eivät ne muuta- mat naiset, jotka ovat päässeet käymään miesten toiminta-alueella, näytä tuovan mitään uutta historian tietämykseemme.
Näiden muutaman kurrmajaisen saavu- tukset eivät useimmiten helkaula valta- aseman saavuttaneita näkemyksiä siitä, mitkä ovat elävän kuvan Suurteoksia ja Suumniehiä -siinä kritiikki on useimmiten oikeassa. Mutta elävän klNan historiaa voi lähestyä toisinkin. Sitä voi tarkastella esi- merkiksi katsojien ja vastaanoton historia- na Ja sillä alueella enää vain umpisokea sovinisti voi kieltäytyä nälkernästä naisia ja naisten tekemisiä.
Helen Taylor tutki Tuulen viemää, koska
•••
hän halusi selvittää, mikä on Tuulen vie- män suosion takana, miksi yleisön kiin- nostus siihen niin ki~ana kuin elokwana- kin näyttää olevan ikuista. Taylor tutki yk- sittäisten suurmiesten sijasta "massojen"
83
historiaa, "tavallisten ihmisten" historiaa, sitä, miten Tuulen viemää elää kenen ta- hansa mieliklNituksessa, muistoissa, yk·
silöiden ja ryhmen kokemuksissa. Taylor ki~ sen nälkernyksen puolesta, ettei Tuulen viemän - niin kuin ei minkään muunkaan yhteiskunnallisen ja kulttuuri- sen ilmiön historiaa !tie kirjoittaa yksin keskiluokkaisen kulttuurieliitin, esim. oh- jaajien, käsiki~oittajien tai näyttelijöiOO.n näkökulmasta, vaan on tutkittava nnyos sitä, minkälaisia merkityfksiä eri ilmöt saa- vat vastaanottajien, suuren yleisön, kan- san keskuudessa. Vaikka Tuulen viemän lukijat ja katsojat ovat pääasiassa olleet ja ovat edelleenkin naisia, niin ihmiset, jotka Tuulen viemästä ovat myöhemmin ki~oit
taneet tai jotka ovat hyödyntäneet sitä se- kä kulttuurisesti että taloudellisesti, ovat tietenkin olleet mehiä. Taylorin ki~a on ensimmäisiä teoksia, joissa Tuulen vie- mästä nainen ki~oittaa naisille - ja tutki- muskohteina ovat tietenkin olleet naiset, Tuulen viemän katsojat ja lukijat.
Taylor pyrki tutkimuksessaan kokonais- valtaiseen analyysiin. Hän valotti analyy- sissaanTuulen viennän tuotanto-olosuhlei·
ta aikaa ja paikkaa, jossa ki~a ja elokuva
s~tyivät,
Mitchellin elämäkertaa sekä Tuulen viemän sisältöjä. Tuulen viemän ihailijoita Taylortutki julkaisemalla lehdissä ilmoituksia, joissa hän pyysi ihmsiä kirjoit- tamaan Tuulen vferrää -elokwaan ja -kir- jaan IUttyvistä kokemuksistaan ja muistois- taan. Vastauksia hän sai pitkälti yli 300.Taylorin mukaan yleensä tutkimukses- sa Tuulen viemää on ki~anasijoitettu mfes.
ten traditioon eli ns. sukupuolettomaan tra- ditioon. Ki~an on sanottu saaneen vaikut- teita esimerkiksi Tolstoin Sodasta ja rau- hasta. Taylor sen sijaan sijoittaa Tuulen viemän naisten ki~liseen traditioon ja nä- kee Tuulen viemän edeltäjinä etelävaltioi·
den naiski~lijoiden romaanit, päiväkirjat ja omaelämäkernat, jotka Mitchell tunsi hyvin.
Taylor myös tunnistaa sen, kuinka Tuulen viemää on vaikuttanut naisjälkipolvien kir- joittamseen. Vaikka Tuulen vierrääon kir- joitettu pitkälti va!lhojen etälävaltiolaisten muistelmien pohjalta, Taylor tunnistaa teoksessa myös Margaret Mitchellin elä-
84
män vaiheita Kirjan tärkeimnät henkilöt on luotu Mitdlellin lähipiiristä ja i1se asiassa Mitchell vaivautui vain vätm I11.JlX1Iamaan monien henkilöiden nirriä kijassa. Taylor arveleekin, eHä naiset tunnistavai juuri nä- mä Mitchelfln omat, todelflset kokemukset ja että juuri ne tekevät ki~an nön läheiseksi naisille. Taylor myös osoittaa, kuinka T uu- lenviemää käsittelee nimenomaan naisten välisiä suhteita- ja hyvin painotetusti en- nen kaikkea äidin ja tyttären, Scar1ettin ja Elienin välistä suhdetta. Juuri tällä pohjalla ilmeisesti myös lepää pitkälti Tuulen vie- män suosion salaisuus. T ayiorin tutkimat naiset saattoivat mm. kertoa saaneensa Tuulen vierrän avulla keskusteluyhteyden aitiinsä tai tyttäreensä. Taylorin tulkinnan mukaan Tuulen viemää yhdistää naissu- kupolvia ja -ryhmä monet naiset ovat lu- keneet ki~an ystävättärensä tai äitinsä SI.J()-
situksesta tai käyneet katsomassa eloku- vaa yhdessä toisten naisten kanssa.
Taylorin tutkimuksen pohjalta näyttää siltä, että Tuulen viemää on suosittu nais- lukijoiden ja -katsojien parissa siksi, eHä se taqoaa lukuisia identifikaatiomahdolli- suuksia ja useita nautinnon lähteitä erilai- sille naisille erilaisissa elämäntilanteissa.
Taylorin mukaan naiset antavat Tuulen viemälle sekä henkilökohtaisia eHä yhteisiä merkityksiä. Tavallista on, että naiset luke- vat ja/tai katsovat Tuulen viemää
useam-
man kerran elämässään ja tulkitsevat sitä eri tavoin riippuen siitä, rritkä asiat omassa elämässä ovat kulloinkin aktualisoituneet.
Nuoret naiset saattavat esimerkiksi sa- maistua nuoreen ja kapinantseen Scarlet- tiin. Vanhemmat naiset taas saattoivat sa- maistua äitinsä ja lastensa kudemaa sure- vaan Scaneliiin ja paheksua häntä nuore- na tyttönä. Taylor tunnustaa i1se nyt kyp- semnällä iällä pitävänsä Scarlettia itsek- käänä: tämän kun ei tarpeeksi välitätoisista naisista ja lapsista! Tässä Taylor selvästi palJastaa oman osittain traditionaalisen suhtautumisensa naisiin: ennen naisia vel- voitettiin huolehtimaan rriehistä ja lapsista
nyt tätifeministit syyllistävät naisia hi.J()- Iehtimaan toisista naisista! Monet naiset kuvasivatTuulen viemää -teosta ystävänä, joka on 1kään kuin aina mukana ja johon
tukeu.iutaan erilaisissa ongelmatilanteis- sa Mielenkuntoinen oli Taylorin havainto siitä, että naiset pitävät Tuulen viemää jo- nakin, rrikä on heidän omaansa ja josta he eivät luovu, vaikka mies ja lapset pilkkaisi- vatkin heidän mieltymystään. Monet naiset ovat tehneet Tuulen viemästä osan ~en
rnielikuvamaailmaansa. Taylorin näkemys on, eHä ihrriset yleensä- kuten myös Tuu- len viemän ystävät- käyttävät fiktiota eri- laisten ~essa ilmaantullien ongelmiensa työstärriseen. Sen lisäksi, että Tuulen vie- män suosion salaisuus on ilmeisesti siinä, että se käsittelee monia naisille tuttuja elä- mäntilanteita sen suosion takana on tieten- kin myös kulttuuriteollisuus ja muu bisnes:
Jotta Tuulen viemää pysyisi jatkwasti muistissamrne, tarvitaan siihen liikerriehiä, jotka eri tavoin muistuttavat meitä teosten olemassaolosta.
Koska itse satun kuulumaan niiden nais- ten joukkoon, jotka eivät romantiikasta juuri mitään tiedä, nnuistutin Tuulen viemän rrie- leeni katsomalla sen videoita luettuani Taylorin tutkimuksen. Ja toden toitai Olen samaa mieltä kuin monet Taylorin tutkitta- visla: Scarletthan on ilrriselvä feministi. Ja aivan selvästihän paha Scarlett johtaa kilt- tien naisten joukkoa taistelussa naiselli- suuden rajoja vastaan ja tukenaan hänellä on naisellisten naisten lisäksi myös rakas- tava isä ja rriesten joukosta erillään pysyt- täytyvä yksinäinen susi, seksikäs sodan vastustaja Rhett Butler. Innostuneena identifikaatiomahdollisuudesta aloin tieten- kin vielä lukea samaista teosta ja entisenä naistoirrittajana löysin lisää identifikaatioi- loja. lloitsin mm. siitä, rriten kirjailija Marga- ret Mitdlell- entinen naistoimittaja hänkin -kommentoi teoksessaan lehdistöä: Kun Scarlett mm. intoutw ylistämään Rhettille sodan ihanuutta ja etelävaltiolaisten sotilai- den rohkeutta, tokaisee Butler. "Sinä olet lukenut sanomalehteä."
Mitchellin elämäkertaa käsittelevää osuutta Taylorin tutkimukSesta voi lukea naistoirrittajien historianki~oituksena: Mar- garet Mitchell työskente~ pitkään sanoma- lehden toimittajana ennen kuin ryhtyi ki~ai
lijalksi. M~chell oli aktiivisen naisasianaisen tytär ja Taylor kertoo, kuinka Mitchell
TIEDOTUSTUTKIMUS 1/92
vaikkei ferrinistiksi tunnustautunutkaan- mm. ki~oitb juttu~an etelävaltioiaisten naisten historiasta Ensirrrnäisen jutun il- mestyttyä~apantiin hyllylle ulkopuolisen painostuksen vuoksi: Se kertoi liian epä- naisellisista naisista ja veti lokaan koko naisellisuuden.
Taylorin tutkimus on yhtä miellyttävää luet-
•••
tavaa kuin Mitchellin Tuulen viemää. Sen on ki~oittanut tutkija, jolla on hyvä ilsetunto ja ilsetuntemus: hänen ei tarvitse keikaroi- da sivistyssanoilla ja koukeroisella munk- kilatinalla - eikä nälviä toisia tutkijoita tuodessaan ilmi ornat ajatuksensa. Taylor
ki~oittaa ilolla, ja hän myös välittää ilonsa lukijalle. Ki~an pokkariformaatti ja Tuulen viemän elokwajulisteesta plagioitu kansi- kwa, jossa keltaisina loimoitavien liekkien keskellä seksikäs ja komea Rhett Butler kantaa (melkein suutelee) huivipäistä ja ryppynaamaista siivojanaista, ivaavat her- kullisesti naisia ja naisten mieltymyksiä halveksivaa tutkimusta. Tamä tutkimus ei voisi olla miehen ki~oittama - niin roh- keasti ja taidokkaasti Helen Taylor ana- lysoi ilseään ja näyttää ja antaa sen luki- jalleen. Jos itserefletio olisi jo tieteen teke- misen normi, muuttuisi ukonvirta äkkiä akanvirralksi! Feminististen tutkimusperi- aatteiden mukaisesti Taylor reflektoi omat lähtökohlansa ja omat lukukokemuksen- sa eikä peitä kannanoliojaan passilvilau- seisiin tai muihin Tieteen kvasiobjektiivi- suutta rakentaviin käytäntöihin. Tamä mahdollistaa myös sen. että Taylor pystyy käymäan keskustelua omien mielipi- teidensä ja tutkittavien mielipiteiden kans- sa. Näin ki~oittaessaan Taylor ei tuputa lukijalle omia näkemyksiään ainoina oikei- na, vaan lukijalle esitellään se problema- tiikka, mikä eri teemaihin liittyy ja hän voi itse jäädä pohdiskelemaan omaa näke- mystään asiaan. Taylorin teos edustaa kypsää, ferrinististä ki~oittarrista. Se sopii esimerl<iksi antiautoritaarisesta kirjoittami- sesta jokaiselle tutkijalle, joka haluaa va- pautta, so. purkaa alistavia rakenteita omalla työllään, orrilla sanoillaan.
Tarja Savolainen
