0 • *
0
• *
L A I N A U S O H J E E T
•
L a in a a jia p y y d e t ä ä n k a ik k ie n k i r j a s t o n k ä y t t ä jie n e d u n n i m e s s ä n o u d a t t a m a a n s e u r a a v i a o h j e i t a :
P i d e l k ä ä k i r j o ja h y v jn ! Ä lk ä ä s ii s k o s k a a n k i r j o it e l k o t a i p i ir u s t e l k o n iih in , ä lk ä ä t a it t a k o n i i d e n l e h t i ä m e r k i k s i, ta i k ä ä n n e l k ö n iit ä k o s t u t e t u i n s o r m i n ! Ä lk ä ä v i e k ö n iit ä k ä ä r e e t t ä - u l o s ! Ä lk ä ä m y ö s k ä ä n a n t a k o n iit ä l a s t e n k ä s iin ! K ir ja n t u r m e l t u m i s e s t a o n k i r j a s t o n h o i « t a ja n a r v io n m u k a a n s u o r i t e t t a v a k o r v a • m u s t a a in a s e n t ä y t e e n o s t o a r v o o n s a a k k a .
P a la u t t a k a a k ir j a t m ä ä r ä a i k a n a ! L a i
m in l y ö n n is t ä s e u r a a s a k k o t a i l a i n a u s o i k e u d e n m e n e t y s m ä ä r ä a ja k s i .
J o s k o d i s s a n n e o n p u h je n n u t - t a r t t u v a
0 t a u t i, ilm o it t a k a a s iit ä k i r j a s t o n h o i t a j a l l e e n n e n k i r j o j e n p a la u t t a m is t a .
■* •
•
•
•
•
SUOMEN NUORISON LIITON
TOIM ITTANUT
ESA EETU TAKALA
K O K O U K S E N K IR J U R I.
LAIHIALLA, PYRKIJÄN TOIMITUS.
K O K O U S
P A I M I O S S A
(SUOMEN NUORISOSEURAIN 5:s Y LEIN EN KOKOUS)
V A A S A S S A , PO H JALAISEN KIRJAPAINO, 1903.
Alkulause,
Suomen nuorisoseurain viidennen yleisen kokouk
sen pöytäkirjat täten nyt tarjotaan luettaviksi. Nämä pöytäkirjat poikkeavat entisistä siinä, että ne eivät ole pikakirjoituksella muistiin pannut, eivätkä siis tarkoita
kaan esittää kunkin puhujan lausuntoja sanasta sa
naan sellaisina kuin puhuja on ne mahdollisesti lau
sunut. Kokouksessa lausutuinkin se mielipide, että pöytäkirjat olisivat laadittavat kertovaan muotoon. Tuota toivomusta ei sentään aivan tarkalleen ole noudatettu, vaan on koetettu toisinaan ottaa lausunnot, semminkin tärkeimmät, niin tarkasti kuin mahdollista. Sitä teh
dessä olen omia muistiinpanojani vertaillut ja täyden- nellyt pääkaupungin ja kokouksen paikkakunnan sano
malehtien kertomuksiin • Mahdollisesti yksi ja toinen sittenkin näitä pöytäkirjoja silmäillessä „ei ole tuntea- kaan puhettaan o m a k s e e n k u t e n kokouksessa edelli
sistä pöytäkirjoista lausuttiin. Mutta usein on puhu
jissakin syytä. Sillä keskustelujen vilkkaimmillaan ol
lessa tulee ehkä lausuneeksi silläkin tavalla, ettei myö
hemmin enää niin tarkalleen muistakaan, mitenkä sa
nat silloin sattuivat. Keskustelukysymyksien alustuk
sista ovat useimmat asianomaisten itsiensä kirjoittamat tahi myöhemmin kirjallisesti pöytäkirjaan antamat, joten ne ainakin suurimmaksi osaksi ovat lausujain omat
hyväksymät. Tämä olkoon lausuttuna pöytäkirjurin puolustukseksi ja selvitykseksi.
Kiteen Koivikolla elokuulla 1903.
Esa Eetu Takala.
Hyväksyn pöytäkirjan,
Otavassa 11 p. syy sk. 1903.
K. R. Kares.
Tarkastanut ja hyväksynyt pöytäkirjan.
Laihia 28 p. syysk. 1903.
Santeri Alkio.
Ohjelma
Suomen Nuorison Liiton viidennelle yleiselle kokouk
selle ja vuosikokoukselle
Paimion kansanopistolla, kesäkuun 25, 26 ja 27 p:nä 1903, oli seuraava:
Torstaina, kesäkuun 25 p:nä.
K:lo 7— 8 i.p. Valtakirjain tarkastus.
Valitaan komitea järjestäm ään keskustelukysymyksiä.
Perjantaina, kesäkuun 26 p:nä.
K:lo 8— 9 a.p. Hartaushetki.
„ 9— 10 „ Aamiaisloma.
„ 10—‘ / a 11 „ Avauspuhe.
„ Vsl l — 2 p. Keskustelua 2— 4 i.p. Päivällisloma.
4 —7 „ Keskustelua.
„ 7— 8 „ Illallinen.
„ 8 „ Kävelyretki.
Lauantaina, kesäkuun 27 p:nä.
K:lo 7— 9 a.p. Keskustelua.
„ 9 —10 „ Aamiaisloma.
10— 12 „ Keskustelua.
„ 12— 2 „ Suomen Nuorison Liiton vu osi
kokous ja vaalit.
Keskustelua jatketaan kesäkuun 28 p:nä klo 8— 10 a.p., jo s tarve vaatii. Kokouksen kuluessa, vasta määrättävällä tunnilla pitää t:ri Matti Helenius esitelmän.
Seuraavat keskustelukysymykset oli ilmoitettu kokouksen ohjelmaan otettaviksi:
1) Keskustelua nuorisoseurojen piirijaosta. Lä
hettänyt Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura. Alustaa Santeri Alkio.
2) Mitenkä nuorisoseurat voisivat parhaiten oh
jelm aansa sisällyttää myöskin taloudellisia harras
tuksia? Esittänyt Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura.
Alustaa J. Hannuksela.
3) Nuorisolehtien suhteesta nuorisoliikkeeseen.
Esittänyt Suomen Nuorison Liitto. Alust. maist. Ju
hani Alin.
4) Eiköhän Suomen Nuorison Liitto voisi ryh
tyä toimenpiteisiin kiertävän esitelmänpitäjän hank
kimiseksi nuorisoseuroihin, jo k a esitelmän pitäjä luen
noissaan kosketteleisi yksinomaan siveellisyyskysy- m ystä? Esittänyt Tampereen Nuorisoseura. Alustaa Elis Sivén. Tämän yhteydessä esitetetään teologian kand. Paavo Snellmanin laatimat ponnet.
5) Eiköhän nuorisoseurojen sääntöihin voisi laatia pykälää, jok a vaatisi ehdotonta raittiutta jä s e niltä? Esittänyt Tampereen Nuorisoseuran raittius- osasto. Alustaa Elis Sivén.
6) Eikö olisi syytä, että nuorisoseurat ryhtyi
sivät entistä tarmokkaammin toimimaan luonteen kasvatuksen hyväksi keskuudessaan ja miten ne siinä parhaiten luultaisiin onnistuvan? Esittänyt Etelä-Karjalan Nuorisoseura. Alustaa Mikko Puhakka.
7) Missä määrin nuorisoseurat tähän asti ovat vastanneet tarkoitustaan, ja mihin suuntaan niiden edelleen tulisi pyrkiä? Esittänyt Mikkelin kaupun
gin Nuorisoseura. Alustaa Salomon Levämäki.
8) Eikö nuorisoseurojen olisi ryhdyttävä perus
tamaan enemmän n. s. kotikouluja? Alustaa maist Vihtori Lähde.
9) Pitäisikö nuorisoseuroihin saada liikkuvia kirjastoja ja sitä varten jakaa seurat sopiviin kirjas- topiireihin ? Alustaa maist. Vihtori Lähde.
10) Mitä nuorisoseurat voisivat tehdä eläinsuo- jelusasian hyväksi? Esittänyt Loimaan Nuorisoseura.
Alustaa Miina Penttilä.
11) Kuinka meidän tulee eläin- ja kasvikuntaa kohdella ja mitä nuorisoseurat voivat siinä suhteessa tehdä? Esittänyt Nuorisoseura „V e sa “ Viipurissa.
Alustaa Akseli B. Lipponen.
12) Katsottaisiinko puutarhaharrastuksen kuu
luvan nuorisoseuroille? Alustaa maist. Vihtori Lähde.
18) Katsotaanko suomalaisten kansallispukujen yleisempi käytäntöönottaminen kuuluvaksi nuoriso
seurojen ohjelmaan ja miten asia olisi käytännössä toteutettava niin miesten kuin naistenkin pukujen suhteen? Esittänyt Kosken T. 1. Nuorisoseura. Alus
taa E. Kesälä.
14) Onko nuorisoseurojen velvollisuus toimia varattomain lasten auttamiseksi kansakouluun ja mitä voisivat ne siinä tehdä? Esittänyt Kauhavan Nuori
soseura. Alustaa Kustaa Hautamäki.
15) Onko nuorisoseura-aatteen mukaista asettaa päiväjärjestykseen kysym ys sääty-erotuksen poista
misesta? Alustaa Kaarlo Auma.
16) Olisiko suotavaa, että nuoriso heti rippi
koulusta päästyään saataisiin liittymään nuorisoseu
roihin ja miten se parhaiten onnistuisi? Esittänyt Laihian Nuorisoseura. Alustaa A ug. Mukari.
17) Mikä erotus on tanssin ja nurkkatanssin välillä? Alustaa Kaarlo Auma.
18) Eikö nuorisoseuroilla olisi syytä ryhtyä toi
menpiteisiin että n. s. käsiharmonikan soitto saatai
siin kansasta vähenemään ja sijalle saataisiin koho
tetuksi kantele? Esittänyt Mikkelin kaupungin Nuo
risoseura. Alustaa Taavi Viljakainen.
19) Raittiusosastojen toiminnasta nuorisoseu
roissa. Esittänyt Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura.
Alustaa Santeri Alkio.
Yleinen pöytäkirja
pidetty Suomen nuorisoseurain viidennessä yleisessä kokouksessa Paimiossa, kansanopiston huoneustossa 25— 27 päivinä kesäkuuta 1903.
Torstaina, kesäkuun 25 p:nä.
1 §. Klo 7 illalla kokoonnuttiin Paimion kan
sanopistolle. Kun oli ensinnä laulettu, niin lausui kokousvieraat tervetulleiksi tähän kokoukseen, tälle paikkakunnalle ja tähän huoneeseen kansanopiston- johtaja, pastori J. Päiviö.
2 §. Otettiin vastaan ja tarkastettiin nuoriso
seurain edustajain valtakirjat, jon k a toimittivat lii.
toht. Z. Castren, kansanopistonjohtaja E E. Takala ja yliopp. E. Mela. Kaikkiaan oli kokouksessa edus
tettuna 57 nuorisoseuraa 90 edustajalla.
3 §. Valittiin komitea järjestäm ään keskustelu- kysym yksiä ja samalla ehdottamaan sopivia henki
löitä kokouksen pöytäkirjuriksi. Tähän komiteaan valittiin: kirjailija Santeri Alkio, tohtori Z. Castrén, kansanopistonjohtajat: pastorit K. R. Kares ja J. Päi
viö ynnä maisteri E. E. Takala.
4 §. Illalla oli keskusseurojen edustajain ko
kous, jossa oli edustettuna 5 keskusseuraa ja 1 itse
näinen seura, yhteensä 10 edustajalla. Keskustelut kestivät klo 12 yöllä.
Perjantaina, kesäkuun 26 p:nä.
5 §. Klo 8 a p. pidettiin hartaushetki Paimion kirkossa, jossa saarnasi pastori K. R. Kares, aineena Joh. ev. 17: 3. Aluksi saarnaaja huomautti, kuinka elämä on jo k a ihmiselle rakas. Köyhä, jok a on saa
nut puutetta kärsiä, tahtoisi elää, sairaalla, jok a kauan on kitunut tautivuoteella, on elämänhalu — hänessäkin voim akas; hän monasti uhraisi vaikka kaiken omaisuutensa, kunhan vaan saisi elää. Elä
män keväässä eläville on elämä vieläkin kalliimpi,
nuori elämä on elämän kukka. Elämällä on kuiten
kin vihollinen, jok a kulkee ihmisen mukana jo elä
män keväässä ja jota ihminen kantaa kehdosta hau
taan asti. Se vihollinen on — kuolema. Kuolema tuottaa tuskaa elämään. Jos kuka voisi poistaa elä
män vihollisen, kyllä sitä riennettäisiin vastaan Ja meillä onkin kuoleman voittaja, meidän ei tarvitse elämän vihollista peljätä, me voim m e elää ijankaik- kista elämää siitä hetkestä, jolloin omistamme kuo
leman voittajan Jesuksen Kristuksen. Elämä on tun
tem ista; hengellisen elämän alalla vallitsee sama laki. Eläminen ylevien pyrintöjen hyväksi on sekin elämistä hautaa varten, yksin Jesuksessa on ijan- kaikkisen elämän päämäärä, ja ijankaikkinen elämä on siinä, että tunnetaan Jumala ja Jesus Kristus.
Ei ole yksinkertaisempaa oppia. — Sitten saarnaaja kertoi, kuinka nuori Samuel, vaikka olikin saanut opetusta ja kasvatettu Jumalan huoneessa, ei Jum a
lan kutsuessa häntä tuntenut. Henkinen elämä on siinä, että tunnetaan Jesus asuvan olemuksessam me ja että hän saa muodon meissä. Ei tämä elämä ole elämäntuntemisen etsimistä, vaan se on sen om ista
mista, ja kun tämän elämän omistamme, täytyy syn nin väistyä meistä. Elämä on täällä puutteellista, ijankaikkisuudessa vasta täydellistä. Näin yksityis
ihmisten elämässä Ne pyrinnöt ja liikkeet, jotka tahtovat opettaa yleviä pyrintöjä, ovat työtä hautaa varten, jollei niissä ole osaa Jumalan tuntemisesta.
Jos pyrinnössämme saa hallita Jumalan tunteminen, niin kasvaa meille siivet, joilla korkealle lennetään.
Nuorukaiset väsyvät usein juuri silloin, kun heidän pitäisi omistamillensa ihanteille elää. Kun Jumalan ja Jesuksen tuntemisessa eletään, kasvaa voimia täyttämään elämän tehtävät ja kerran päiväin lo pussa noustaan sen lunastajan eteen, jok a on tapettu ja kuoleman voittanut.
6 §. Kansanopistolla laulun jälkeen piti Suo
men Nuorison Liiton esimies, tohtori Z. Castren avauspuheen, jonka jälkeen taasen laulettiin. Sitte
luettiin ilmoittautuneiden nuorisoseurain edustajain nimet julki.
7 §. Puheenjohtajaksi valittiin tohtori Z. Ca
stren ja varapuheenjohtajaksi kirjailija S. Alkio. Ko
mitea esitti pöytäkirjuriksi maisteri E. E. Takalaa ja varakirjuriksi ylioppilas E. Melaa, jotka kokous hyväksyikin. Pöytäkirjaa, jo k a tehdään kertovaan muotoon, valittiin tarkastamaan kirjailija S. Alkio ja pastori K. R. Kares.
8 §. Seuraavissa keskusteluissa päätetiin pu
heet ja alustukset rajoittaa niin lyhyiksi kuin mah
dollista.
9 §. Keskusteltiin ohjelman 12, 4, johon vii
meiseen ponsia laatimaan valittiin kirjailija S. Alkio, pastori K. R. Kares ja maist. J. Alin, ja lyhyen loman perästä l kysym yksestä klo 2:een, jonka jälkeen al
koi päivällinen.
10 §. Keskusteltiin klo 4 i. p. lähtien ohjelman 6 ja 2 kysym yksistä. Puheenjohtaja luki sitten Ran
tasalmen Tuusmäen Nuorisoseuran lähettämän ter- vehdyskirjelm än, jok a kuului näin:
Suomen Nuorison Liiton kokoukselle Paimiossa.
Kun emme ole tilaisuudessa kunnioittamaan ko
koustanne edustajamme läsnäololla, niin pyydämme tämän kautta ilmituoda vilpittömän kunnioituksemme kokoukselle, samalla toivoen että yhteisistä keskus
teluistanne ja päätöksistänne on oleva siunausta Suo
men nuorisoseuraliikkeelle".
Sitte keskusteltiin ohjelman 3 kysymyksestä, jo n k a jälkeen klo 7 mentiin illalliselle.
11 §. Ohjelman mukaan olisi nyt ollut kävely
retki, mutta kun aikaa oli vähä muutenkin keskus
teluille, jatkettiin klo 1/29 i. lähtien vielä keskuste
lua ja käsiteltiin silloin ohjelmasta epähuomiossa poisjääneestä kysym yksestä raittiusosastojen toimin
nasta nuorisoseuroissa, jok a keskustelu kesti lähelle klo 10 i. p.
Lauantaina, 27 p:nä kesäkuuta.
12 §. Kun pastori J. Päiviö oli noin klo 1 28 a, p. pitänyt lyhyen rukouksen, alkoivat taasen k e s
kustelut, jolloin käsiteltiin ohjelm an 16, 14, 10 ja 11 kysymykset. Tämän jälkeen luki puheenjohtaja A l
kion, Kareksen ja Alinin laatimat ponnet ohjelman 4:teen kysymykseen ja sen jälkeen oli aamiaisloma klo 9— 10.
13 § Aamiaisloman jälkeen keskusteltiin oh
jelm an 7 ja 5 kysymyksistä.
14 §. Kello l i a. p. alettiin pitää Suomen Nuorison Liiton kokousta.
15 § Kun varsinaisen puheenjohtajan, tohtori Z. Castrenin täytyi nyt lähteä pois kokouksesta, johti keskusteluja varapuheenjohtaja, kirjailija S. Alkio.
Tulivat nyt keskustelun alaisiksi ohjelm an 13 ja 18 kysymykset, joista keskustelua kesti klo 7 a3:een jonka jälkeen oli päivällisloma.
16 §. Paimion lauliijuhlakentällä piti tohtori Matti Helenius raittiusesitelmän.
17 §. Klo 6 i. p kokoonnuttiin keskusteluhuo- neeseen, jossa puheenjohtaja luki seuraavan saapu
neen sähkösanom an:
«Matkalta lähetämme tervehdyksem m e nuorten kokoukselle.
Castren, Collin, Mela, Puhakka, Högman.
Sitte otettiin käsiteltäväksi loput ohjelman kysy
myksistä, nimittäin 15, 16, 17 ja 18 kysym ykset, sekä kysymys pöytäkirjain painattamisesta.
18 §. Kun sitte puheenjohtaja S Alkio oli pi
tänyt lopettajaispuheen ja oli laulettu sekä jo k u puhe pidetty, lopetettiin kokous rukouksella, jon k a piti pastori K. R. Kares ja veisattiin virsi.
19 §. Perjantaina aijottu, mutta silloin jätetty kävelyretki tehtiin nyt Rivomäelle. Täällä poltettiin kokko ja kuunneltiin laulua ja puheita. Runoilija J. H. Erkko puhui runollisesti rakkautta uhkuen ja
teroitti nuorison mieliin, miten elämässä olisi käy
tännössä toteutettava, mitä lauluissa niin monasti lu
vataan. — Opettaja W. Oksanen johdatti puheessaan mieliin menneitten vuosisatain muistoja. — Maisteri K. Soikkeli esitti lennokkaassa puheessaan kokouksen osanottajain kiitollisuuden paimiolaisille. Kansajoukko täällä on kuin pääskyparvi, jok a punakantisten kir
jain kanssa on kiertomatkalle lähtenyt ja istahtanut paimiolaisten telefoonilangalle lauleskelemaan ja väli- väliin pistäytyy maistelemaan hmäntäin maukkaita ruokia. — Maisteri J. Alin pontevin sanoin teroitti mieliin velvollisuuden täyttämistä ja huomautti, m i
ten tärkeää on, että kukin pysyy siinä kutsumuksessa paikallaan, mihin on joutunut. Joka mies on paikal
laan, vaikkapa seisoisi kovan kallion kamaralla. — Ylioppilas A Ihamuotila puhui länsisuomalaisten puo
lesta ja kiitti kokousyleisöä tänne tulostaan. — L o
puksi pastori K. E. Kares saattoi mielet uskonnolli
sen maailmankatsomuksen piiriin voimakkaassa pu
heessaan, jossa hän painoi jokaisen saapuvilla olleen sydämeen sitä, että ainainen päiväpaiste synnyttää erämaan. Juhlallinen tilaisuus lopetettiin Suonion virrellä kotimaan puolesta.
20 §. Kokoukseen otti osaa keskimäärin noin 150—200 henkeä.
21 §. Kokouksen yhteyteen oli laitettu nuoriso
seurain seuralehtien näyttely, ja olivat seuraavat nuo
risoseurain seuralehdet näytteillä:
Ajatus, Halikon Nuorisoseuran lehti,
Antero Vipunen, Laihian nuorisoseuran lehti, Laihian Nuorisoseuran Lehti, vuosikerta vuo
delta 1882,
Nyyrikki, Längelm äen nuorisoseuran lehti, Räiske, Merikarvian nuorisoseuran lehti, Sinipiika, Tampereen nuorisoseuran lehti, Vekara, Vilppulan Elimäen nuorisoseuran lehti ja Vesanöksa, Viipurin nuorisoseuran lehti.
P uhe,
jon k a tri Z. Castren piti Suom en Nuorison Liiton kokouksessa Paimiossa kesäk. 26 p:nä.
„Suomen nuorisoseurain edustajat! A. K.!
Kun käym me aloittamaan maamme suomenkielis
ten nuorisoseurain 5:nnettä yleistä kokousta, niin saa
tamme tehdä sen siinä rohkaisevassa tietoisuudessa, että nuorisoseuraliikkeemme on tuntuvasti laajennut ja kasvanut niinä kahtena vuotena, jotka ovat vierineet viimeisestä yhtymisestämme Suur-Savon pääkaupun
gissa. Tietojen mukaan, jotka ovat julaistut Suomen Nuorison Liiton äsken ilmestyneessä albumissa, on määrä, jotka ovat tilastollisen katsauksen julkaisijalle antaneet ilmoitusta toiminnastaan, 427 ja näiden seu
rojen jäsenten yhteenlaskettu lukumäärä ön muuta
mia satoja vaille 30,000. Katsauksen tekijä, maamme nuorisoseuraliikkeen tarkka tuntija S. A lkio edellyt
tää, että näitä lukuja saattaa vieläkin suurentaa, kun ottaa huomioon, etteivät kaikki nuorisoseurat ole huo
manneet eivätkä huolineet antaa ilmoitusta toimin
nastaan tietojen kokoilijalle. ja laskee sen vuoksi kaikkien suomenkielisten seurain lukumäärän noin 500 ja niiden jäsenm äärän 34,500. Vuonna 1900 oli seuro
jen lukumäärä laskettu 338, ja ilmoituksia toimin
nasta oli saatu vain 247.
Saattaa pitää näin suuria lukuja ilahuttavana ilmiönä. Mutta asiata syvem m in arvostellessa nou
see mieleen epäilystä siitä, vastaako nuorisoseuraliik
keen sisäisen merkityksen ja arvon kohoaminen näitä suuria numeroita. Henkisen liikkeen edistys ei ole hetikään aina suhteellinen siihen määrään, millä sen kannattajain joukko enenee. Väitetäänpä sitäkin, että suhde saattaa olla aivan päinvastainen. Saattaapa viitata erääseen vakavamieliseen ajatelmaan, joka tosin koskee verrattoman toisenlaista asiaa, mutta jonka muistaminen ei ole millekään liikkeelle hai
taksi. Tämä ajatelma kohdistuu siihen seikkaan että,
kuten apostolein tekoraamatussa kerrotaan, yhtenä päivänä kristinuskoon kastettiin 3,000 henkilöä ja saman ajatelman mukaan tämä tapahtuma on leimat
tava kristinuskon ensimäiseksi turmeltumiseksi Sillä, niin tämä ajatelma selittää, hetkellisesti saavutettu menestys tunnustajain lukumäärään nähden ei saata riippua muusta kuin leviävän uskon tai aatteen so- velluttamisesta alempien tarkoitusperien mukaiseksi.
Oli miten oli, se on kuitenkin varma, ettei meidän pidä yksinomaan tyytyväisyyden tunteita- ilmaista nuorisoseurojen lukumäärän kasvamisen johdosta, vaan meidän on syytä vakavasti pyrkiä harkitsemaan että tosimenestyksen ehdot saattavat olla toiset kuin ulkonaisen menestyksen ehdot. Että näin tulee tehdä, sitä kyllä vakavasti huomauttaa myöskin mainitun katsauksen laatija. Oikealla tavalla vaikuttaa tieto Suomen nuorisoseurain lukumäärän kasvamisesta m ie
liimme, jo s se niissä elähyttää edesvastuuntuntoa ja pyrkimystä palvella tämän tärkeän isänmaallisen liik
keen parasta.
Siinä suhteessa, johon äsken viittasin, saattaa ajatella sitä seikkaa, nuorisoseurain lukämäärän huo
mattavaan kasvamiseen nähden, että nuorisoseurain ohjelman laajuus voi monen mielestä näyttää epä
määräisyydeltä ja että tämä voi antaa aihetta omak
sumaan nuorisoseurain nimen sellaisillekin yhdistyk
sille, joiden tarkoitusperä ei ole korkeampi kuin esim.
pelkän huvitteluhalun tyydyttäminen. Tällainen asiain
tila ei ole liikkeellem m e onneksi. Eihän ohjelm am m e tahdo sulkea pois nuorison huvitusta, mutta muusta puhumattakaan nuorisoseurain tehtävä jo silloin käsi
tetään liian pintapuolisesti, jos ei katsota siihen muuta, sisältyvän kuin pyrkimys saada nuorison huvitteluti- laisuudet siistimmiksi ja hillitymmiksi. Nuorisoseura- liikkeen m enestyksen vuoksi täytyy saada yhä ylei
semmäksi se käsitys, että sana nuorisoseura on vel
voittava sana, että nuorisoseuraan kuuluminen sisäl
tää tosielämään käypiä velvoituksia. On kyllä niin, että nuorisoseurat — jo s vertaamme niitä esim rait-
tiusseuroihin — tahtovat perustaa työnsä vapauden pohjalle ja vedota nuorten mielten omaan innostuk
seen ja herkkään tuntoon enemmän kuin sitoviin sääntöihin ja vaadittuihin lupauksiin. Mutta nuoriso
seuran vapaaseen järjestelyyn saattaa kyllä yhtyä vakava velvoituksen tunto, tunto, mikä johtaa seuran jäseniä yhdessä voimin pyrkimään asetettuja tarkoi
tusperiä toteuttamaan. Sitä tarkoitusta, että nuoriso
seura-sanaan pääsee yleisestä tietoisuudesta sisälty
mään velvoituksen merkitys, tulee nuorisoseuraliik
keen ystävien ajaa takaa silläkin uhalla, etteivät rivit tulevaisuudessa taajenisi samalla ripeydellä kuin tähän asti.
Niihin tietoihin nähden, joita nuorisoseuraliik
keestä olem m e saaneet kahden viim e vuoden toim in
nasta, ovat mielestäni lukumäärän kasvamista kos
kevia ilahuttavimmat ne tiedot, jotk a näyttävät viit- taavan itse toiminnan syventymiseen. Nuorisoseu
rain riveissä näkyy kypsyvän se käsitys, että tär
keämpää kuin yleisten tilaisuuksien, iltamain y. m.
toimeenpano, on kääntää huomiota seuran omien jä senten kehittämiseen ja kasvattamiseen Tosin ylei
sille tilaisuuksille on m yönnettävä arvonsa, jo s niiden ohjelma voidaan laatia sellaiseksi, että siinä muukin saattaa houkutella ja vetää puoleensa kuin pää- ja loppunumeroksi asetettu yleinen tanssi. Jos ei arvo
kasta ohjelmaa, missä mainittava huvipuoli on saa
nut vain rajoitetun osansa, voida aikaan saada, niin silloinpa yleisten iltamain ja muiden tilaisuuksien toimeenpano johtaa tuloksiin, joiden arvo on sangen epäilyksen alainen. Varsin kiitettävää harrastusta osoittaa sitävastoin esim. sellaisten yleisten juhlien toimeenpano, jossa tahdotaan johtaa nuorison harras
tusta laajemmissakin piireissä esim. urheilun suureen merkitykseen, jom m oisille juhlille nuorisoseurat ovat viime aikoina ruvenneet antamaan erityistä huo
miota.
Mitä tulee nuorisoseurain harjoittamaan itsekäs- vatustyöhön, niin en yritä tässä sen kaikkia eri puo
lia edes kosketella. Tahdon vain viitata pariin näkö
kantaan. jolla tätä työtä voi katsella.
Mielestäni voi tässä puhua varsinaisesti kah
desta eri näkökannasta, jotka kyllä ovat sangen lä
hellä toisiaan ja usein näyttävät sulautuvan yhdeksi.
Tarkoitan toiselta puolen nuorisoseurain itsekasvatus- työn siveellistä, toiselta puolen sen sivistyksellistä puolta.
Edelliseen luen erityisesti taistelun kaikkia kansan- nuorisoon juurtuneita pahoja tapoja vastaan ja pyrki
myksen suuntaamaan nuoret mielet terveesti kehit
tymään. Tässä suhteessa ei ole varsin vaaratonta huomauttaa yksityisiä esineitä, joihin taistelu on suun
nattava, yksityisiä nuorison huonoja puolia, pahoja tapoja ja kiusauksia, sillä se saattaa johtaa jättämään huomaamatta muita puolia, jotka kenties juuri ne olisivat asianomaisen huomioon otettavat. Jos siis kuitenkin sanon, että nuorisoseurain on ollut alku
ajoiltaan asti erityisesti syytä tehdä työtä raittiuden j a siveyden hyväksi katsoen kysymyksessä olevien paheiden huomattavuuteen ja yleisyyteen kansas
samme, niin en ole sillä tahtonut sanoa, että näiden paheiden välttäminen käsittäisi kaiken siveellisyyden.
Täytyy varoa ymmärtämästä siveellisyyskäsitettä liian ahtaasti, sillä sellainen helposti voi kuolettaa luon
teen kehityksen sekä tehdä ihmismielen omakylläi- seksi ja pöyhkeileväksi. Nuorisoseurojen on siveelli- syystyötä tehdessään kyllin syytä huomata, että kan
sassamme on muita vikoja ja paheita kuin juoppous ja siveettöm yys; on nuorisossamme monenlaista epä- jaloutta, jota ei nuorisoseuroissa saa olla nimittämättä oikeilla niinillään: petollisuutta, ulkokultaisuutta, röyh
keyttä, omanvoitonpyyntöä, sorronhalua heikompia kohtaan ja vielä paljon muuta.
Tästä huomautettuani tahdon lausua iloni sen johdosta, että viime aikoina näkyy nuorisoseuraliik
keessämm e heräävän kasvava into tehdä työtä rait
tiuden ja siveyden hyväksi nuorisossamme. Näistä molemmista ja erityisesti raittiuskysymyksen suhteesta nuorisoseuratyöhön on ollut paljon keskustelua nuo-
1'isoseurapiireissä, myöskin Liittomme yhteisissä ko
kouksissa. Täyttä yksimielisyyttä ei ole näissä kes
kusteluissa saavutettu. Periaatteellisesti on kyllä tun
nustettu raittiustyön kuuluvan nuorisoseurojen ohjel
maan, mutta käytännöllisistä työtavoista ei ole oltu aivan selvillä. On sentähden mielestäni ilahuttavaa se tilastollisen katsauksen julkaisijan tiedonanto, että nuorisoseurojen raittiusharrastus on viime aikoina pal
jon selvinnyt käytettävien keinojen suhteen. Rait- tiusosastojen lukumäärä on ripeästi kasvamassa ja raittiustoimikunnille on alkanut niiden työtapa seu
roissa selvitä. On ilahuttavaa, että täten raittius- asiaan nähden on kasvamassa se velvoituksen tunto, joka mielestäni liittyy nuorisoseura-sanan m erkityk
seen. Luulen että raittiusosastoja hyväkseen käyttä
mällä nuorisoseurat voivat raittiusasiaan nähden yh
distää vapauden ja velvoituksen periaatteet. V elvoi
tuksesta täytyy tässä asiassa pitää kiini, olkoonpa sitten sen esiintymismuoto, työtapa toinen taikka toi
nen. Jokaisen, jok a nuorisoseuratyöhön antautuu, täytyy olla selvillä siitä, että joskaan hän ei tahdo ehdottoman raittiuden kaikkia edellytyksiä ja jo h to päätöksiä hyväksyä, hänen kuitenkin käytännössä tulee noudattaa sangen vakavia periaatteita väkijuo
miin nähden. Moni lienee pannut merkille, että siinä liikkeessä, jok a viime vuosina on ollut voim akkaim pia yllykkeitä kansamme kohottamiseksi, taloudelli
sen yhteistoiminnan liikkeessä, johto- ja toimimiesten on ilmoitettu käytännössä noudattavan ehdotonta rait- tiusvaatimusta, vaikkei heitä kaikkia kuitenkaan voi nimenomaan raittiusmiehiksi sanoa. Jos otetaan huo
mioon, että tässä on puhetta vapaan vakaumuksen noudattamisesta eikä säännönomaisista vaatimuksista, niin sopii niiden, jotka nuorisoseuraliikkeessä johta- vasti toimivat, ottaa vakavasti harkittavakseen, mikä käytäntö heidän puoleltaan parhaiten vastaa sen liik
keen parasta, jota he palvelevat.
Toinen erityinen asia, jonka mainitsin, varsinai
nen n. s. siveellisyyskysymys, on sekin viim e aikoina
herättänyt kasvavaa huomiota osakseen. Koska se tässä Liiton kokouksessa tulee yleisen keskustelun alaiseksi, niin en tahdo siihen enempää kajota.
Siirryn sen sijaan lausumaah muutamia miet
teitä siitäkin nuorisoseuratyön merkityksestä, jota sa
noin tämän työn sivistykselliseksi puoleksi.
Että tässä suhteessa nuorison yhteistoiminta on varsin tärkeä kansallinen ed styskeino, sitähän ei tar
vitse epäillä. Onhan yhteistoiminnasta hyötyä jo siinä katsannossa, että sen avulla sellaisia sivistysKeinoja kuin kansankirjastoja voidaan ylläpitää ja kartuttaa.
Yhteisten pienempäin lukupiirien muodostamista nuo
risoseurain jäsenten kesken tulee tässä myöskin mai
nita. Mutta erityisesti on annettava arvoa niille yh
teisille keskusteluille yleisistä sivistyskysymyksistä, joita nuorisoseuroissa voidaan aikaansaada. Hyviä toiveita nuorisoseuraliikkeen kehitykseen nähden he
rättää tilastollisen katsauksen se tieto, että harrastus keskustelukokousten pitämiseen on kasvamassa.
Mitä itse keskusteluaineisiin tulee, niin voivat nuorisoseurat siinä suhteessa itsestään sanoa, ettei niille mikään inhimillinen ole vierasta, jo s vain kes- kusteluaineen käsittely voi olla omiansa rikastutta
maan osanottajani arvokkaita kokemuksia ja laajen
tamaan heidän käsityskantaansa. Eriäviä ajatuksia lienee vieläkin siitä, sopivatko n. s. yhteiskunnalliset kysymykset, työväenkysym ys y. m. nuorisoseurain käsiteltäviksi. Että tällaiset kysym ykset erityisesti voivat herättää nuorisoseurain jäsenten harrastusta, sitä ei kielletä, mutta katsotaan, että polttavain yh
teiskunnallisten kysymysten käsitteleminen voi saat
taa nuorison epäkypsien ja kiihkeästi yksipuolisten käsityksien omaksumiseen. Mielestäni on kuitenkin aivan lyhytnäköistä ja epäoikeutettua kieltää nuori
soa tutustumasta sellaisiin asioihin ja keskustelemasta sellaisista kysym yksistä, joiden suhteen tämän nuo
rison aivan erityisesti tarvitsee pyrkiä muodostamaan itselleen vakaat mielipiteet. Mutta jo s väitetään että tällaisten kysym ysten keskusteleminen on nuoriso
seuroille vierasta ja johtaa niitä yhteiskuntapolitiikan alalle, niin ei oteta huomioon, että tässä on puhetta vain yhteiskunnallisten kysymysten valaisemisesta ja keskustelemisesta. Esitetty näkökohta riittää kyllä siihen vaatimukseen, että nuorisoseurain on pysytet
tävä asiain käsittely keskustelun muodossa eikä py
rittävä käytännölliseen politiikkaan edes siten, että ne ehkäisemällä jäseniensä vapaata sananvaihtoa, tah
toisivat väkivoimalla tyrkyttää, valmiita mielipiteitä nuorison mieliin. Jos ei keskustelu itsestään johda yhteisiin tuloksiin, niin enemmistö harjoittaa mieli
piteiden sortoa, jo s se vaatii laatimiansa lausuntoja ja ponsia itse seuran omaksuttaviksi. Nuorisoseurain on syytä pitää mielissä, että niiden yhteiskunnallis
ten kysymysten käsittelemisessä tulee pysyä vapaan keskustelun kannalla eikä mikään nuorisoseura ole oikeutettu vaatimaan jäseniltään tunnustusta jollekin erityiselle yhteiskuntapoliittiselle ohjelmalle.
Huomautettava on tässä kuitenkin, että nuoriso
seurat jo syntymästään asti ovat ohjelmansa om ak
suneet työn n. s. säätyrajoituksen poistamisen kan
sastamme. Onhan tällainen pyrkim ys käytännöllisiin seikkoihin ryhtymistä. On kyllä, mutta tarkoitus on tässä vaikuttaa niin sanoakseni sisältäpäin nuoriso
seurain jäsenten mieliin ja kasvattaa erisäätyisiä jä s e niä ymmärtämään toisiansa, tunnustamaan toisillensa täyden ihmisarvon. Jos nuorisoseuran jäsen on saa
nut kasvatusta sellaiseen ajatustapaan ja tuntoon, jota tässä tarkoitan, niin hän kansalaisena saattaa lämpimämmin ja vapaammin kuin muuten olisi laita harrastaa yhteiskunnallisen luokkasorron poistamista, säätyrajoituksen poistamista muillakin keinoilla kuin puhtaasti siveellisillä ja vakaum ukseen vetoavilla.
Tässä tapauksessa nuorisoseuratkin välillisesti voivat suorittaa työtä suuren yhteiskunnallisen kysymyksen ratkaisemiseksi, jon k a merkitystä ei kenenkään pidä kieltää. Luulen puolestani että tämän välillisen työn arvoa arvostellaan liian vähäksi, jo s siihen tyytym ät
tömänä tahdotaan saada nuorisoseurat suoranaisesti
ajamaan yhteiskunnallisia uudistuspyrintöjä. Silloin ne joutuvat pois oikealta uraltaan ja niihin sukeltau- tuva puoluevimma lyö nuorisoseuraliikkeen piankin säpäleiksi. Toisista maista kuin meidän on koke
mustakin siitä, että niin tulisi käymään. Puoluevim- maan syöksym inen ei ole kenellekään haitallisempaa kuin nuorisolle, jon k a herkkä mieli ei sisällä tarpeel
lisia varusteita yksipuolisuuksien kiivasta vetovoimaa vastaan. Syystä muudan kirjailija, jok a laajalti on pohtinut nykyaikaisen nuorison henkistä asemaa ja pyrkimysperiä, huomauttaa että puoluevimma on m yrkkyä nuorison mieleen.
Ohjelman sivistyksellisen puolen ajamiseen näh
den ilmenee nuorisoseuroissa tietysti halua myöskin todelliseen toimintaan ja tämä toimintahalu voi kyllä monella sopivalla tavalla päästä tyydytetyksi. On ole
massa monenlaisia sellaisia puhtaasti sivistyksellisiä tehtäviä, joita nuorisoseurat voivat innolla ja ponte
vasti'ajaa. Mainitsin jo kansankirjastot; kansanopis
tojen kannattaminen ja varattomien nuorukaisten kustantaminen niihin stipendien avulla on myöskin jo kauan kuulunut nuorisoseurain ohjelmaan. On myöskin muutamissa seuroissa pyritty kokoamaan varoja köyhien lasten kansakoulussa käynnin hel
pottamiseksi. Nämät viittaukset riittäkööt tässä kohden.
Vaikka olen vain muutamia kohtia nuorisoseu
rain ohjelmassa kosketellut, niin ohjelman laajuus on tässäkin esityksessäni tullut näkyviin. Olojen ja voimien mukaan eri nuorisoseurat eri tavalla laajan ohjelm an toteuttamista pyrkivät ajamaan. Sopivasti nuorisoseuroja on verrattu ylioppilasosakuntiin, joissa myöskin harrastusperät ja toimintatavat voivat suu
resti vaihdella aikojen ja polvien mukaan, mutta jotk a kuitenkin aina ovat valmiita pysyvinä järjes
tysmuotoina tarjoamaan nuorille tilaisuutta saada esiin paraimman innostuksensa ja yhteisvoimin kasvattaa itsensä kunnollisiksi kansalaisiksi ja ihmisiksi. Sa
manlaisina järjestysmuotoina nuorisoseurat tahtovat
olla sen nuorison keskuudessa, jok a valitsee eläm än
tehtävänsä etupäässä n. s. ruumiillisen työn aloilta.
Pyrkimys sellaisen ohjelm an toteuttamiseen jon k a nuorisoseurat ovat itselleen asettaneet, vaatii vakava
mielistä harrastusta niiltä, jotk a tahtovat yhtyä oh
jelm aa ajamaan. Ohjelma on aina uusi ja valmis uusia pyrkimysperiä asettamaan; pyrkimyksiä ylem mäs tämä liike ei luonteensa mukaan parhaimmassa- kaan tapauksessa voi päästä. Varsin sopivasti kan
taakin nuorisoseurain pää-äänenkannattaja ..Pyrkijän"
nimen. Asiata ei voi edistää se, että tahdotaan yht
äkkiä suuria aikaansaada ryhtymällä touhuten mieliä häikäiseviin alotteihin. Sivistystyö ja kasvatustyö on hiljaista ja sen tarvitsee perustua pienissä piireissä saavutettuihin kokemuksiin.
Nuorisoseurain työssä on myöskin muistettava, että ne tahtovat antaa virkistystä ja ohjausta jä s e niensä todellista elämäntehtävää varten eivätkä sen vuoksi saa osalleen vaatia sellaista voimankulutusta, mikä kuuluu varsinaiselle elämäntyölle. Luin jo k u aika kaunokirjallisen esityksen Norjan oloista ja eri
tyisesti norjalaisen kansannuorison, maalaisnuorison pyrkimysperistä. Esitys kävi siihen suuntaan, että nuoriso kasvoi suuria sanoja käyttämään, isänmaalli
suudesta ja kansallisuudesta puhumaan, osoittamaan kansallismieltään lukemalla kirjallisuutta, keräilemällä kansanrunoja, pukeutumalla kansallispukuihin y. m., mutta että siltä rupesi puuttumaan intoa siihen tosi- työhöu, johon kansan onni ja isiltä perityt tavat sitä vaativat. Kuinka tosi tämä kuvaus on, sitä en voi tarkalleen sanoa, mutta sen varoittavaa huutoa ei minkään kansannuorison sivistysliike voi arvata aivan turhaksi. Sen nuorison asiana, jok a yhteisesti pyr
kii tosisivistyksen voimaa itselleen omaksumaan, on osoittaa, että' tämä voima samassa kuin se lujentaa ja syventää mieltä, myöskään ei vieroita tosiperäisistä elämäntehtävistä, vaan päinvastoin antaa niihin uutta ymmärrystä ja innostusta. Tämän asianpuolen tär
keyteen katsoen nuorisoseuraliikkeen miesten on syytä
vakavasti punnita niitä huomautuksia ja arvosteluja, joita liikkeen osaksi voi tulla, erityisesti niiden puo
lelta, joita nuorisoseurapiireissä on tapana nimittää vanhoillisiksi. Kantamuistutuksia ei tarvitse eikä saa oikeiksi myöntää, mutta se sääntö pysyy nuorisoseu
raliikkeeseenkin nähden voimassa, että kartettavia vikojam m e saamme paraiten tietää vastustajiltamme.
Olen tahtonut avatessani tämän nuorisoseurain yleisen kokouksen lausua muutamia mietteitä nuori
soseuraliikkeestämme yleensä. En edellytä, että Te, arvoisat kansalaiset, yhdytte esitykseni kaikkiin koh
tiin, mutta Teidän saapuminen tänne osoittaa sen, että olette yhtä mieltä minun kanssani nuorisoseu
rain toiminnan tärkeydestä. Siihen katsoen toivo
kaamme että tämä liike saavuttaa yhä uusia ystäviä niiden keskuudessa, jotka pitävät kansamme kasvat
tamista valistukseen ja siveyteen kalliina asiana.
Lausumalla tämän toivon pyydän saada julistaa Suo
men Nuorison. Liiton kokouksen avatuksi."
Keskustelut.
Puutarhakysymys.
Keskustelukysymyksiä järjestämään asetetun toi
mikunnan ehdotuksen mukaan otettiin nyt keskus
teltavaksi ohjelman 12:s kysym ys, jok a kuului:
Katsottaisiinko puutarhaharrastuksen kuuluvan nuorisoseuroille ?
Tämän kysymyksen alusti maist. Vihtori Lähde seuraavasti:
Me olem m e yleensä halukkaita vaatimaan vai
vannäöstämme palkkiota. Puut ja istutukset asun
tom m e ympärillä eivät ainoastaan puhdista ilmaa va
hingollisista aineista, vaan tekevät myös asuntomme ympäristön, niinkuin kukat huoneemme sisustan,
miellyttäväksi. Ja kodin miellyttäväisyys ei suin
kaan ole vähäpätöinen asia.
Olisipa tosiaan jo aika meidän maassamme, niin
kuin esim. pienessä Tanskassa on laita, ruveta asun
tojen ympäristöjä kaunistamaan ja puhdistamaan puu- ja pensasistutuksilla.
Ottamatta lukuun herraskartanoita ja joitakuita talonpoikaisasuntoja etupäässä maamme eteläranni
kolla, on Suomessa vielä ihmisasunnoilla alastomuu
den leima, niiden ympärillä kun ei ole puita, kasvi
tarhasta ja kukkapensaista puhumattakaan.
Ei kuitenkaan siinä kyllä, että pitäisi asuntojen ympäristöt kaunistaa puu- ja pensasistutuksilla. Myös
kin varsinaisen puuutarha-hoidon, etenkin kyökkikas- vien viljelyksen sietäisi meillä jo tulla yleisesti käy
täntöön. Mikä suuri hyöty juuri kyökkikasvien vil
jelemisestä olisikaan taloudelle ja samalla terveydelle, kun siten ravinto saataisiin m onipuolisem m aksi ja vaihtelevammaksi.
„L uulen“ , sanoo tohtori Mikael Johnsson m uu
tamia vuosia sitten ilmestyneessä kirjasessaan „Tar- kastusmatkoilta havaintoja ja ehdotuksia kansakou
lun alalta", „että kansamme eläisi jalompana, terveem pänä ja rikkaampana sekä henkisesti että aineelli
sesti, jos se ei niin peräti laiminlöisi puutarhanhoi
toa, tätä luonnon viljelemistapaa, jota on sanottu kaikista ihmisellisimmäksi ja inanteellisimmaksi."
Kasvitarhanhoito on myös kaikista tuottavin vil- jelyslaji. „Sekä meidän maassa että muissa maissa,"
sanoo lehtori Arvid Th. Genetz, „on selvään huo
mattu ettei mikään osa maanviljelyksestä ole niin etuisa ja hyödyllinen kuin kasvitarhanhoito. Sillä ymmärtävällä kasvitarhan hoidolla saattaa usein muu
tamasta maakaistaleesta tahi joistakuista hedelmä
puista voittaa yhtä paljon, kuin varsinaista maanvil
jelystä harjoittamalla kokonaisesta tynnyrinalasta. — Jos otaksumme, että jokainen suomalainen alkaisi käyttää ruuakseen juurikasvia, herneitä, papuja, kaa
lia, sieniä, hedelmiä ja marjoja samassa määrässä
kuin niitä muut kansat käyttävät, niin on aivan varma, että rukiin m enekki vähenisi 40 litralla hen
keä kohti. Jos vielä otaksumme, että Suomessa on tasan 2 milj. asukasta, jotk a syövät ruisleipää, niin tekisi säästö yhtenä vuonna 800,000 hehtolitraa. Se on melkein sama määrä, minkä Suomi tuotti viljaa Venäjältä nälkävuonna 1868.“
Tätä suurta hyötyä, mikä siis voidaan puutar
hanhoidolla saavuttaa, on meillä näihin asti, valitet
tavaa kyllä, tuiki vähän otettu huomioon. Ja kun lisäksi luonnon, ilman meidän huoltamme ja vaivan
näköämme, kasvattamat puutkin on moniaalla tyystin hävitetty asuntojen ympäriltä, niin eipä silloin ole osattu nauttia siitä kauneudestakaan, jonka vihreä koivikko, kohisevat haavat tai humajava kuusikko tarjoo talolle ja kartanolle. Räikeimmin pistää tämä silmään Pohjanmaalla, Talot ovat siellä kyllä k o
meita, komeampia kuin muualla Suomessa. Upeita kuin pikku kaupungit ovat kylät tiheään asutuilla jokivarsilla. Ja matkustajasta näyttävät rakennukset käyvän sitä komeammiksi, mitä kauemmaksi pohjoi
seen, likemmäksi Lapin rajaa hänen matkansa pitää.
Niinikään asuntojen puhtaus varsinkin Perä-Pohjo
lassa ja ennen kaikkea Tornion jokilaaksossa on niin hyvä, ettei muualla Suomessa tapaa sellaista. Ken tuntee Karjalan ja Savon pirtit, vieläpä lounais- Suomen ja Uudenmaankin asuintuvat, hän ei voi olla Perä-Pohjolan asuntoihin astuessaan ihmettele
mä ttä arkitupien puhtautta, niiden maalattuja lat
tioita y. m.
Mutta sittenkin jättävät talot ja asunnot Perä- Pohjolassa, niinkuin enimmäkseen muuallakin maas
sam m e, ohikulkijaan kolkkouden tunteen. Ja tämä tulee siitä, että asuntojen edustat ovat niin paljaat
— ei ole puuta ei pensasta.
Tanskassa, josta meillä on monessa suhteessa niin paljon oppimista, tuskin lienee matalaa, turve- kattoista mökkiäkään, jon k a ympärillä ei olisi istu
tuksia antamassa sille sitä viihdyttävää ja virkistä
vää viehätystä, jon k a yksin vihannoiva luonto voi asunnolle antaa.
Miksei meilläkin tehdä samalla tavalla ? Miksei
vät tee niin meidän reippaat pohjalaisemme, toime
liaat hämäläisemme, vilkkaat karjalaisemme, — miksei jo kaikkialla maassamme koeteta asuntojen ympäristöjä kaunistaa puu- ja pensasistutuksilla?
Miksei ryhdytä myös varsinaiseen puutarhanhoitoon
— hedelmäpuiden ja juurikasvien viljelem iseen?
Omenapuut esim. menestyvät kyllä ainakin Kuo
piossa asti, juurikasvit mainiosti Torniossa ja aina Lapin rajoille saakka.
Mutta tähän, niinkuin kaikkeen muuhunkin näh
den, tarvitaan innostajia ja edelläkävijöitä. Kutka siis innostajiksi ja edelläkävijöiksi? Koulut: kansa
koulut ja kansanopistot.
Jo muutamia vuosia sitten oli allekirjoittaneella tilaisuus U. S:ressa, Kansakoulun Lehdessä ynnä muissakin sanomalehdissä julkaistussa kirjoituksessa teroittaa mieliin koulupuutarhojen monipuolista m er
kitystä. Silloin huomautin, että puheen ollessa koulu- puutarhoista, ei saa ajatella yksistään sitä hyötyä vain, minkä puutarhanhoito tuottaa, vaan että sangen suuriarvoinen on myöskin se kasvattava ja jalostava vaikutus, jon k a koulupuutarhat voivat opettajien vä
lityksellä tehdä oppilaisiin. On sanottu: „Opeta lapsi rakastamaan sitä, mikä on ihanaa! Jos voit, anna lapselle kulma puutarhassasi istuttaakseen sinne kuk
kasia; anna. lapselle puutarhassa lem pipuunsa!"
Tällä kehoituksella. jon k a voi yhtä hyvin kohdistaa nuorisoon kuin lapsiinkin, on suuri kasvatuksellinen merkitys.
Juuri tätä ihanteellisuuteen kohottavaa, jalosta
vaa — kasvatuksellista puolta olenkin etupäässä sil
mällä pitänyt esittäessäni kysym yksen ..Katsottai- siinko puutarha-harrastuksen kuuluvan nuorisoseu
roille" tässä kokouksessa keskusteltavaksi, syrjäyttä
mättä kuitenkaan sitä hyötypuoltakaan, m inkä puu
tarhanhoito, miten edellä on viitattu, tuottaa.
Hämeen läänin puutarhuri Kalle Kalervo ke- hoitti äskettäin U. S:ssa (n:o 139) tavallisten kohta kuivuvien juhannuskoivujen sijaan ottamaan nuoret koivut ja pihlajat maasta juurineen ja ne istutta
maan pihamaille kasvaviksi puiksi, antaen samassa kirjoituksessa ohjeita puiden juurineen maasta otta
misesta, kuletuksesta ja istutuksesta. Yksin tätä hra Kalervon kehoitusta noudattamalla tekisivät nuo
risoseurat jo koko paljon siihen suu-ntaan, mitä pöh justettavana oleva kysym ykseni tarkoittaa.
Nuorisoseurojen tulisi ennen kaikkea rientää puheiden, keskustelujen ja tarkoitukseen sopivien kirjojen lukemisen ja lainaamisen y. m. kautta herät
tämään jäsenissään todellista rakkautta ja ihailua luontoon ja kasvimaailmaan. Ja missä nuorisoseu
roilla on omat talonsa tai vaikkapa vaan vähän pi
tempiaikaiset hyyrikartanonsakin, ne pitäisi kaunistaa puu- ja pensasistutuksilla. Vaiva ei olisi iso. mutta siitä koituva viehättäväisyys sitä suurempi. Samoin olisi tietysti nuorisoseuroissa vaikutettava siihen, että nuorisoseurojen jäsenet kaunistaisivat niinikään ko
tiensa ympäristöt ja pihamaat kasvi-istutuksilla.
Kun on läänien ja maanviljelysseurani puutar
hureita varsin pienestä maksusta saatavissa, sopisipa nuorisoseurojen vaikuttaa siihenkin, että näiden am
mattimiesten neuvoja mitä useimmat rupeisivat halua
maan. Siis puutarha-harrastuksen paikkakunnallaan herättämisen tulisi nuorisoseurojenkin ottaa tehtäväk
seen, sillä sehän käsittääkseni varsin likeisesti koh
distuu siihen ohjelmaan, mikä meillä nuorisoseuroille on omaksuttu ja mikä on: kansannuorisomme siveel
linen ja ihanteellinen kohottaminen.
Olisi hyvä, jo s myös nuorisoseurojen äänenkan
nattajassa, Pyrkijässä, julkaistaisiin mahdollisen usein kirjoituksia, jotka herättäisivät luonnon ja kasvimaail
man ihailua, samoin varsinaista puutarhan-hoitoakin koskevia kirjoituksia, joiden viimeksimainittujen kir
joittajaksi olisi todellinen ammattimies pyydettävä.
Mutta paitsi teoretisen harrastuksen herättä
mistä ja tiedon levittämistä, on tietysti myös syytä suoranaisella toiminnallakin edistää tämän harrastuk
sen käytännössä toteuttamista. Paitsi sitä mitä edellä on sanottu, voisivat nuorisoseurat esim. toimittaa yh teisiä hedelmäpuu-taimien tilauksia seutulaisilleen sieltä, missä taimet ovat sovellutetut meidän ilman
alaamme kestäviksi. Tällainen kotoisten hedelm ä
puiden taimitarha on esim. Hämeessä Janakkalan pi
täjässä, lähellä Turengin asemaa, edellämainitun lää- nintarhuri Kalervon taimitarha.
Kansakoulunopettajistossa on nyt herännyt puu
tarha-harrastus; sitä todistaa sekin, että hra Kalervon toimeenpanemiin puutarhakursseihin Janakkalassa kansak. opettajia varten saapui runsaasti osanottajia
— ja niin saapuu varmaan tänä kesänäkin.
Mutta kansakoulu-puutarhat vaikuttavat tietysti etupäässä kansakoulun oppilaisiin. Ja jo senkin täh
den, ettei kansakoulussa herätetty puutarha-harrastus lapsista haihtuisi, tulisi m yös varttuneemman nuori
son omata sama harrastus ja koettaa sitä käytän
nössä toteuttaa.
Ja nuorisoseurojen omaksuessa puutarha-harras
tuksen osaltaan kansaamme levittämisen, sopisi nii
den samalla — olkoon se tässä lopuksi ohimennen mainittu — koettaa herättää myöskin mehiläishoidon halua kansassamme ja olla tähänkin nähden neuvo
jen välittäjänä. Kuten ehkä tunnettu, Asikkalassa pastori Mäkinen, jolla on vieläkin mehiläistarhansa syntymäpitäjässään Somerolla, on mehiläisten hoi
toon hyvin innostunut ja on valtion matkarahoilla ulkomaillakin matkustellut mehiläisten hoitoon kaikin puolin perehtyäkseen. Hän on tällä alalla luotettava ja samalla varmaankin halukas neuvojen antaja.
Kuten sanottu, mainitsin nämä muutamat sanat mehiläishoidosta tässä nyt vain ohimennen.
Nuorisoseurat edustavat kansannuorisomme va
listuneempaa osaa — osoittautukoot nämä seurat nuorisomme valiojoukoksi myöskin siinä harrast.uk-
sessa, josta edellä olen puhunut, nimittäin puutarha
harrastuksessa.
Kansanopistonjohtaja, pastori K. li. Kares: Esitti että keskustelutta yhdyttäisiin alustajaan, ja muo
dosti loppuponneksi, jonka kokous sitten hyväksyikin, seuraavan:
Kokous yhtyi alustajaan, sillä asian kat
sottiin olevan hyvän ajettavaksi, kun vain voi
mia riittäisi.
Siveellisyyskysymys.
Otettiin esille ohjelman 4:s kysym ys, jonka oli esittänyt Tampereen nuorisoseura ja jok a kuului:
Eiköhän Suomen Nuorison Liitto voisi ryhtyä toi
menpiteisiin kiertävän esitelmänpitäjän hankkimiseksi nuorisoseuroihin, joka esitelmänpitäjä luennoissaan kos- ketteleisi yksinomaan siveellisyyskysymystä?
Kysym yksen alustaja Elis Sivén ei ollut itse läsnä, vaan oli hän alustukseksi lähettänyt kokouk
selle seuraavan kirjoituksen, jonka kokouksen sih -%
teeri luki:
Kun tuntee vihollisensa perin pohjin, saattaa sitä myöskin voitokkaasti vastustaa. Näin ei ole laita useinkaan siveellisyyden suhteen. Kuinka monesti on tietojen puute tällä alalla vienyt turmioon neito sem m e ja nuorukaisemme. Kuinka monasti olisikaan paheellisuus kaikkine kauheuksilleen torjuttu, jo s jo nuorena olisi ollut tieto siveellisyyspaheitten kau
heista seurauksista. Ei silloin näkyisi sairastilastois- samm e niitä suuria numeroita veneerisistä taudeista, jo tk a jok a vuosi yhäti suurenevat, jo s nuorukaisemme ja neitosemme tietäisivät edes osaksikaan varoa ja jo s heillä olisi oikea vakuuttava tieto veneeristen tau
tien synkistä seurauksista. Hyvä olisi, jo s vanhem mat ja kasvattajat heittäisivrt pois tuon väärän hä- veliäisyyden ja antaisivat siinäkin suhteessa hyviä neuvojansa. Mutta tavallista on tässä asiassa, että nuoriso jä ä varotusta vaille ja saa tietonsa jostakin
mielikuvitteiden höystämästä likaisesta lähteestä tai saa tietonsa liian myöhään.
Tässä olisi ainakin allekirjoittaneen mielestä tärkeä työala nuorisoseuroille. Kuin ne kerran edis
tävät siveyttä ja puhtautta, on tämä edistystyö alo- tettava oikeasta päästä. Omasta keskuudestam me olisi paheet poistettava ja tieto paheitten synnystä niin perinpohjaisesti valaistava, että epäilykselle ei jäisi sijaa. Ei olisi liikaa pitää esitelmiä useam m in
kin siveellisyyttä koskevista asioista, sillä nuorisolla, siihen luettuna suureksi osaksi yliopistosivistyksenkin saaneista, ei ole tietoa näistä asioista.
Allekirjoittanut ehdottaa, että Suomen Nuoriso
liitto ottaisi tämän kysym yksen harkitakseen. Ja samalla ehdottaa, että jo ensi talvena ryhdyttäisiin tuumasta toimeen: hankittaisiin jok u tällä alalla etevä tiedemies, jok a suostuisi luennoitsemaan eri paikoissa maatamme nuorisoseuroissa. Matkakustan- tannuksista y. m. sattuvista menoista sopisivat seu
rat keskenään.
Tämän yhteydessä luki puheenjohtaja kokouk
selle teol. kand. Paavo Snellmanin tätä kysym ystä varten laatimat ponnet ja otteen yksityisestä kirjeestä, jonka hra Snellman oli hänelle kirjoittanut asian lä
hemmäksi selitykseksi. Ne kuuluivat:
„Viitaten Suomen Nuorison Liiton hiljakkoin ilmestyneessä albumissa olevaan kirjoitukseeni „Nuo- risoseurat ja siveellisyystyö“ , ja siinä esitettyihin nä
kökohtiin, noudatan mielihyvällä Liiton puheenjohta
jalta saamaani kehoitusta ja saan täten kunnian ko
koukselle ehdottaa seuraavien ponsien hyväksym istä:
että Suomen Nuorison Liitto julkisesti tun
nustaa työnteon kansamme, erittäin sen nuorison siveellisen tilan kohottamiseksi, kansamme ja tulevaisuutemme elinehdoksi;
että Suomenkin Nuorison Liitto, tähän ke
hitykseensä nojautuen, tahtoo omistaa sen eri maiden ja kansojen kansainvälisen, kristinuskon
hengen elähyttämän harrastuksen, jolla nuoriso itse on asettunut siveellisyystyön toimittajien eturiviin ja siten tunnustanut juuri tämän työn nuoren itsekasvatuksessa tärkeimm äksi;
että kokous luottamuksella uskoisi siveel- lisyystyönkin johdon maamme nuorisoliikkeen piirissä Suomen Nuorison Liiton toimikunnalle, jok a tämän harrastuksen käytännöllisessä to
teuttamisessa ottaisi, yhtenä tärkeänä toimimi
sen muotona, varteen Tampereella herätetyn ehdotuksen siveellisyyskysymyksen eri puolia käsittävien esitelmänpitäjien hankkimisesta.
Aivan tahallani ja tarkoituksella olen ponnet laatinut yleiseen ja ylimalkaiseen muotoon. Ainoas- 3:n ponnen lopussa olen yhtynyt Tampereen nuoriso
seuran ehdotukseen. Olen kokemuksestakin sitä mieltä, että siveellisyysasiaa on hiljaan ja vähitellen ajettava, jo s siitä mitään totta ja tulosta tulee. Olisi mielestäni Paimion kokouksessa aivan riittävää lau
sua periaatteellinen suostumus ja harrastus siveelli
syystyön osallisuuteen, jos kerran harrastusta on ole
massa ja silmät työn välttämättömyydelle auvenneet.
Olisi sangen ilahuttava, jo s tällainen periaatteellinen lausunto päättäisi mahdollisesti syntyneen keskuste
lun. Mutta detaljeihin suuri kokous, jolle asiaa sen enempää ei ole valmistettu, ei voine ryhtyä. Sentäh- den asian ajaminen on ajettava Liiton toimikunnan kautta, jok a kokoukselta vaan saakoon jonkunlaisen kehoituksen."
Tilallinen M. Sippola: Kysymyksessä esitetty asia on yksi kipeimmistä. Sen kyllä tietää jokainen, jo k a on kansan keskuudessa elänyt. Kansan nuori
solle ei ole vielä selvästi esitetty siveettömyyden kau
heita seurauksia. Tuo siveellisyyspahe kaipaisi pi- kaisinta korjausta. Siksipä yhdyn alustuksiin ja pon
siin sekä ehdotan, että Suomen Nuorison Liiton toi
mikunta jo ensi vuonna ryhtyisi ponsissa esitettyihin toimenpiteisiin.
Kares'. Nähtyäni Suomen Nuorison Liiton äsken ilmestyneessä albumissa P. Snellmanin kirjoituksen tästä asiasta ja luettuani sen, jäin todellakin kysy
mysmerkkinä seisomaan. Ettäkö tästä nyt tehtäisiin nuorisoseuroille erikoinen ohjelm akysym ys? Mutta nuorisoseuroillahan on se ollut jo ohjelmassa alusta lähtien. Ellei niin ole ollut, on nuorisoseurain tais
telu ollutkin vaan tuulen pieksemistä. Puheenjoh
taja alussa, avatessaan kokousta, puheessaan huo
mautti, ettei siveellisyyskysym ystä olisi nuorisoseu
roissa ajettava erikoiskysymyksenä, sillä jo s se teh
täisiin nuorisoseurain ohjelmassa vielä erikoiskysy
mykseksi, niin olisi se harha-askel. Ihmetellä muu
ten täytyy, jollei Suomen nuoriso jo tiedä mitä tur
miota siveettömyydestä on. Siveellisyyskysymystä olisi ajettava enemmän siveysopillisena eikä vain ter- veysopillisena kysymyksenä. Kysymys on muuten hyvin arkaluontoinen erikoisena kysym yksenä ajetta
vaksi nuorisoseuroissa. Meiltä puuttuu vielä useim miten päteviä henkilöitä tätä kysym ystä ajamaan Ja se kirjallisuus, mikä meillä vielä on, ei ole sekään
hyvä. Esim. nuo W retlindin kirjaset eivät monet ole terveellisiä maalaisnuorisolle. On siis meidän nuorisoseuramiesten harvoissa tapauksissa sitä koko laajuudessaan vaikea vaaratta ajaa. Mutta erikoisia osia yksityiset nuorisoseurat kyllä voisivat tästä ky
symyksestä ottaa ajaakseen. Semmoisia osia olisi esim. yöjuoksu. Tuon turmiollisen yöllisen kosioi- mistavan poistamisessa olisi nuorisoseuroilla laaja työ
ala. Poistettakoon se pahe omista jäsenistä, niin on jo suuresti siveellisyyskysym ystä ajettu. Muita tuol
laisia erikoisosia olisi esim. maalaisnuorison asunto- olojen parantaminen ja järjestelem inen, samoin raa- kain puheitten poistaminen y. m. Tälläisissä osissa saataisiin käytännöllisiä tuloksia. Muuten eivät esi- telmänpitäjän hankkimiset ole hyleksittäviä toimia.
Mutta kernaammin kuin tiedemiehiä, hankittakoon esitelmänpitäjiksi, siveellisyyskysym ystä ajettaissa, lämminsydämisiä henkilöitä, jotka ovat asiaansa sy
ventyneet ja liikkuvat uskonnollisella pohjalla. Kai
kissa tapauksissa on siveellisyyskysym ys pidettävä nuorisoseurain itsekasvatustyöhön kuuluvana ja jo h tavana lankana siinä, vaikka ei eri kysymyksenä.
Kysym ykselle tässä esitetyt ponnet eivät osune oikeaan siinä, että tahtoivat maahan tuottaa jotain ulkomaisten kansainvälistä järjestelm ää, jok a ei meillä ole tar
peellinen ja tuskinpa suotavakaan.
Kansakoulunopettaja V. Oksanen: Kysymys on tärkeimpiä ja on se ollut keskustelun alaisena'Sata
kunnan nuorisoseurain liiton kokouksessa. Tässä kes
kustelussa lausuttiin yleisenä toivomuksena, että saataisiin toimeen esitelmiä, jotka asiaa, kaikin puo
lin valaisisivat ja antaisivat ohjeita parannuksiin. Oli
siko nuorisoseurain otettava ajaakseen erikoisia osia vaiko siveellisyyskysym ystä kokonaisuudessaan esille otettuna, siitä ei hän ollut vielä selvillä. Kaikissa tapauksissa yhtyi ponsiin ja kannatti sitä, että siveelli- syyskysvm yksestä olisi saatava eri esitelmiä, mutta niitten pitäjiksi olisi saatava varovaisia ja taitavia esittäjiä.
Kansanopistonjohtaja, pastori J. Päiviö: Yhtyi siinä Karekseen, että nuorisoseurain tarkoituksena on ollut alunpitäen siveellisyyskysymyskin. Sen pelon, että mahdollisesti esitelmäin kautta asiaa voitaisiin tunneliakin, ei silti tarvitse eikä saa pelottaa Suo
men Nuorison Liittoa hankkimasta sopivaa esitelmän pitäjää. Hankkikoon Liitto sellaisia ja samoin keskus
seurat, kunhan vain esitelmän pitäjät, joitten ei suin
kaan tarvitse olla tiedemiehiä, esittävät ainettaan kristillisyyden valossa. On kuullut sellaisia erinomai
sen hyviä esitelmiä ja sellaisia olisi saatava kan
san nuorisolle. Jos esitelmän pitäjäksi saataisiin läm- minsydämmisiä, tarmokkaita henkilöitä, jotk a voisi
vat ainettaan oikein kosketella ja esittää päteviä varotuksia ja samalla luotettavia neuvoja, niin siitä koituisi kansamme nuorisolle ja maamme nuoriso
seuroille siunausta.
Sippola: Aluksi kummasteli Kareksen eriäviä lausuntoja. Muuten vanhemmat, joitten tulisi lapsiaan ohjata, karttavat hyvinkin usein lapsilleen puhua asi
oista, jotka sittemmin saattavat näille hyvinkin suurta turmiota aikaan. Yhtyi muuten Päiviöön, ettei tar
vitsisi esitelmän pitäjänä olla tiedemies, jon k a palk- kaaminenkin usein kävisi kalliiksi, vaan riittäisi jo , kunhan olisi esitelmän pitäjällä lämpöä, sydäntä ja asiasta tietoa. Kannatti ponsia.
M. P u h a lla ja M. Pietinen yhtyivät pastori Päi
viön lausuntoon.
S. Alkio: Kannatti ensimmäistä pontta. Mutta toinen ponsi, että asiaa ajaessa meillä yhdyttäisiin kansainväliseen liikkeeseen, ei sovi meille. Yhtyen siis tässä pastori Karekseen, arveli puhuja että ulko
maalaiseen malliin ajaen mentäisiin meillä tässä kysym yksessä karille. Jos esitelmänpitäjiä tahdottai
siin, niin tulisi sellaisena olla ehdottomasti tiedemies, jok a tuntisi meikäläiset olot tarkkaan. Meillä on kumminkin vaikea saada tiedemiehiä esitelmän pitä
jiksi. Täytyisi siis turvautua ainetta käsittelevään kirjallisuuteen. Meillä on jo siveellisyyskysym ystä käsitteleviä kirjoja m. m. on hra W eilin äskettäin kustantanut kolme tätä asiaa käsittelevää kirjasta, joista piti paraimpana Oker-Blomin kirjasta Sielun
elämä ja Viettielo. Mutta nämä nyt olemassa olevat, tätä kysymystä käsittelevät kirjat, eivät vastaa sitä tarvetta, mikä on kansan nuorisossa. Kansan siveelli- syysoloja tuntevaa kirjallisuutta ei meillä ole. Maa- laisnuorisoamme uhkaa se vaara, että samat syyt, jotk a ovat synnyttäneet ja kasvattaneet kaupunkilais- nuorisossa epäsiveellisyyttä, alkavat maallakin sivis
tys olojen kehittyessä vaikuttaa. Seurustelu illalla m yö
hään ei ole suinkaan siveellisesti hyvä, sillä se on jo ylläpidetty kiihoituksen kautta. Tuo yön selkään seurusteleminen voipi johdattaa kiusauksiin. Jos tark
kaa tilastollisia tiedonantoja, niin ei ole vielä kan
sassa siveellinen kanta alennut, mutta nuorisoseuro
je n tuleekin tätä siveellisyystilaa kohottaa.
K a res: Yhtyi tavallaan Alkioon. Muuten ar
veli hän useain ihmettelevän hänen eriäviä mieli
piteitään siitä syystä, että hän on pappi. Sem m oi
sena käsittää hän m yöskin asian niin, että meidän kirkkom m e on tehnyt sen, mitä tähän asti on tämän kysym yksen alalla aikaan saatu. Edelleen ei hän voinut ajatella siveellisyyskysym ystä nuorisoseuraliik
keessä erikoisena kysym yksenä ja yhtyi hän siis alustuksen ensimäiseen ponteen, koska se on jo vanha tarkoitusperä nuorisoseuioilla. Luullakseen pystyy maalaisnuorisoon enemmän esitelmissä tästä asiasta sydämen kuin järjen kieli.
A lin : Periaatteessa ollaan tässä kaikin yhtä mieltä, joten siis ollaan eri kannalla menettelytavasta.
Siinä etevätkin lausunnot eroavat toisistaan. Toiset tahtovat sydäm en, toiset järjen päästä vaikuttavim
maksi. Valittakoon siis valiokunta laatimaan ponnet kysym ykselle, sillä tässä emme niitä saa. Valiokun
nan on saatava ponnet sellaisiksi, että ne vastaavat kokouksen mielipidettä.
E. Mela: Pastori Snellman on oikeastaan sa
malla kannalla kuin pastori Kares. Snellman pitää, että kysymystä on valaistava ei ainoastaan siveys- vaan myöskin terveysopilliselta kannalta. Ei Snell
mankaan oikeastaan voi hyväksyä Vretlindin kirjaa, mutta muuta ei ole ollut parempaa saatavana, vaikka nyt jo on. Siveellisyyskysymyksen tulee kaikissa tapauksissa olla tärkeimpänä seikkana nuorisoseurain pyrintöperissä ja tähän asiaan kaikki muut pyrinnöt ja toiminnat tulee keskittyä ja sitä ympäröidä. Sik
sipä tulee nuorisoseurain tarmolla asiaan ryhtyä.
Ruvetkoon siis Suomen Nuorison Liitto julkaisemaan nuorisoseurakirjallisuussarjassa kirjasia myöskin ja varsinkin tästä kysymyksestä. Ei ole mahdottomuus eikä vaikeuskaan sellaisia kirjasia saada. /
Kokous valitsi nyt laatimaan kysymykselle pon
sia herrat: Alkio, Kares ja Alin. Nämät sittemmin esittivät seuraavat ponnet, jotka kokous hyväksyi:
