63
AIKUISKASVATUS 1/98
A
merikkalainen aikuiskasva- tustieteen professorin Jack Mezirowin kehittämä aikuisten oppimista ja kehittymistä kriitti- sen tiedostamisen kautta kuvaa- va käsitteistö on ollut parin vuosikymmenen ajan keskuste- lun kohteena sekä kansainväli- sesti että kansallisesti. Muutos- teoriaksi kutsuttu lähestymista- pa onkin empiiristä tutkimusta ja käytännön sovelluksia enem- män johtanut teoreettisiin poh- dintoihin. Jatkuvaa reflektiivista omien ajattelu- ja toimintatapo- jen pohdintaa voidaan pitää‘postmodernin’ aikuisen perus- taitona, ja vaikka sosiologien vil- jelemää muotitermiä vieras-
taisikin, asettavat muuttuneet työelämän ja aikuiskoulutuksen käytännöt näitä vaatimuksia joka tapauksessa. Perinteisiin ja pysyvyyteen ei voi enää luottaa, yksilöstä on tullut oman elämän- sä käsikirjoittaja, työelämä- suhdettaan joutuu arvioimaan ja rakentamaan jatkuvasti ja ai- kuiskoulutuksessakin valta ja vastuu on siirtymässä kiihtyväl- lä vauhdilla opiskelijoille itsel- leen.
M
ezirowin kaltainen teo- reetikko tarjoaa hyviä eväitä sekä aikuisopiskelijoille että kouluttajille sen suhteen, miten ottaa oma elämä haltuun, tehdä tiedostettuja ja perusteltu- ja valintoja sekä elää onnellinen elämä vaikeissakin tilanteissa ja muuttumattomilta tuntuvien ra- kenteiden puristuksessa. Ennen kaikkea mezirowilainen lähesty- mistapa auttaa kehittämään uu- denlaisia opiskeluympäristöjä, joissa opiskelijoilla itsellään on todelliset välineet ‘itseohjattujen’opiskeluprosessien suunnitte- luun ja toteutukseen (kts. Man-
ninen 1996, 95-98). Myös yri- tyssektorilla voidaan ennustaa, että ensimmäinen Mezirowin ajatukset todesta ottava yritys astuu aimo askeleen kohti todel- lista oppivaa organisaatiota.
M
ezirowin ajatusten leviä- misen hidasteena, ellei suorastaan esteenä, on ollut nii- den esittäjän käsitteellisesti ja teoreettisesti vaikeaselkoinen käsittelytapa, jota Mezirowin kirjasta vuonna 1995 tehty suo- mennos ei ole helpottanut lain- kaan. Moni aikuiskouluttaja on luopunut ymmärtämisen yrittä- misestä tai hahmottanut vain osittain Mezirowin takaa-aja- man ajatusmaailman. Kuitenkin Mezirowin ajatusten hedelmäl- lisyys ja toimivuus näkyy päivit- täin kaikessa aikuiskoulutus- toiminnassa, jos osaa katsoa ja tulkita.Tätä taustaa vasten on Leena Ahteenmäki-Pelkosen tuore väi- töskirja tervetullut jäsennys ja koonta Mezirowin teoriasta.
Leena Ahteenmäki-Pelko- nen (1997). Kriittinen näkemys itseohjautuvuu- desta. Systemaattinen analyysi Jack Mezirowin itseohjautuvuuskäsityksis- tä. Väitöskirjatutkimus.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 157, 1997.
Mezirowin itseohjautuvuuskäsityksiä
ymmärrettävästi
64
AIKUISKASVATUS 1/98UUTTA TUTKIMUKSESTA UUTTA TUTKIMUKSESTA UUTTA TUTKIMUKSESTA UUTTA TUTKIMUKSESTA UUTTA TUTKIMUKSESTA
Mezirowin tekstien systemaatti- sen analyysin avulla on tutki- muksessa luotu kokonaiskuva Mezirowin itseohjautuvuuskäsi- tyksistä sekä niiden suhteesta kokonaisteoriaan. Vaikeaselkoi- nen käsitteistö ja ajattelumalli on kääntynyt Ahteenmäki-Pelkosen tutkimuksessa lähes mestarimai- sesti ymmärrettäväksi suomek- si, ja kirjan kautta hahmottuu yllättävän koherentti Mezirowin muutosteoria - huomattavasti selkeämmin kuin teorian kehit- täjä itse on koskaan esittänyt tai tulee todennäköisesti esittä- mään. Itse asiassa Mezirowin teoriaan olisikin viisainta tutus- tua juuri tämän tutkimuksen kautta, ennen kuin menee alku- peräisten lähteiden äärelle.
Vaikka kyseinen väitös onkin sinnikkään tutkijan yksilösuori- tus, se istuu hyvin Helsingin yli- opiston kasvatustieteen laitok- sen tutkimuslinjoihin, joiden käsiteanalyyttistä juonnetta ovat kulkeneet Peep Koort, Singa Sandelin ja Seppo Kontiainen.
Laitoksella on myös tehty ai- kuiskasvatuksen keskeisten ajat- telijoiden teorioiden analyysia (Knowlesista Manninen & al 1988) ja nyt Mezirowista. Väi- töksen taustalla on myös syste- maattisen analyysin menetelmä- kehitys, joka on kulkenut rinnan tutkijan toisen taustatieteen, teo- logian kanssa.
Tutkijan jäsennys Mezirowin kriittisistä itseohjautuvuus- näkemyksistä on erinomainen lisä itseohjautuvuuskeskuste- luun (toinen vastaava on Pasa- sen, 1998, tuore analyysi reflek- siivisen itseohjautuvuuskäsityk- sen mahdollisuuksista), joka on pääosin ohjautunut naivin hu- manistisista lähtökohdista pai-
nottaen didaktista itseohjautu- vuutta, aikuisen oletettua kykyä (ja halua) tehdä omaan opiske- luun liittyviä päätöksiä ja valin- toja. Perinteisten omien koulu- tustarpeiden arviointikyvyn ja itsearvioinnin rinnalle (tai oi- keammin taustalle) nousevat Mezirowin teoriasta itseohjau- tuvuuden avainkäsitteiksi tie- dostaminen, kommunikatiivi- suus ja intentionaalisuus, joiden kokoavana yläkäsitteenä on yk- silön muutosvalmius. Nämäkin termit saavat ymmärrettävän selityksen ja merkityksen tutki- jan tekstin kautta, analyysin etenemistä seurattaessa.
T
utkimuksessa on kolme tut- kimusongelmaa; (1) miten Mezirow määrittelee aikuisopis- kelijan itseohjautuvuuden mer- kityssisällön, (2) miten itseoh- jautuvuutta koskevat käsitykset sijoittuvat Mezirowin [uudista- van oppimisen] teorian kokonai- suuteen, sekä (3) miten Meziro- win käsitykset suhteutuvat ai- kaisempiin näkemyksiin ja kes- kusteluun itseohjautuvuudesta.Kahteen ensimmäiseen ongel- maan vastaaminen muodostaa väitöskirjan vahvan rungon; sys- temaattisen Mezirowin tekstien analyysin kautta jäsentyvät Me- zirowin ajattelun ydinkäsitteet ja niiden väliset suhteet, ja samal- la hahmottuu mielenkiintoinen aikuisen kehittymisen teoria, jol- la on myös käytännön relevans- sia erityisesti vaikeissa muutos- ja kriisitilanteissa elävien ihmis- ten selviytymisen kannalta, mut- ta myös arkipäivän tilanteissa, jos halutaan ymmärtää miten suuri merkitys itse asiassa on opituilla ja tiedostamattomilla ajattelu-, toiminta- ja reagointi- malleilla, jotka sanelevat itse kunkin elämää. Tutkija toteaa (s.
271) että systemaattisen analyy- sin tehtävä on tehdä alkuperäi- siä tekstejä ymmärrettäväm- mäksi, ja juuri tässä kohdin tut- kimus on erinomaisen ansiokas.
Tutkimusongelmaan numero kolme vastaaminen ei yllä sa- malle tasolle, ja - kuten tutkija toteaakin - se olisi myös vaati- nut muiden vertailtavien teori- oiden (Tough, Freire, Knowles) yhtä systemaattista analyysia kuin on tehty Mezirowin koh- dalla. Toughin oppimisprojekti- teemaa ei tosin voi pitää teoria- na, eikä Knowleskaan ole teo- ria saati tasaveroinen haastaja Mezirowille. Knowlesista on toi- saalta jo tehty varsin valmiiksi kaluttu analyysi (Manninen &
al. 1988), johon tutkija kuiten- kin viittaa vain paikoitellen vaik- ka se onkin ollut selvästi mate- riaalina analyysin edetessä. Ver- tailu mainittuihin kirjoittajiin on siten varsin keveää eivätkä tulokset tuo juurikaan uutta esil- le. Myös tietty lukeneisuuden puute paistaa läpi siinä, että kir- jallisuudesta olisi löytynyt var- sin helposti vertailua jäsentäviä tekstejä (esimerkiksi Tennantin, 1988, vertailu Mezirowin ja Knowlesin lähestymistavoista, jota ei löydy lähdeluettelosta;
jäsennyksiä ko. lähestymista- voista ja itseohjautuvuudesta olisi löytynyt myös hyvin lähel- tä eli tutkijakollegoiden kirjoi- tuksista, esimerkiksi Manninen 1993 ja 1996).
Sama häivähdys lukeneisuuden puutteista näkyy muuallakin.
Kotimaisten itseohjautuvuus- tutkijoiden Mezirowin käyttä- mättömyyden ja empiirisen itse- ohjautuvuustutkimuksen esi- merkkinä esitetään 1989 julkais- tu gradu ja sen pohjalta tehty kirja, ja uusin lähteenä käytetty
65
AIKUISKASVATUS 1/98 empiirinen tutkimus (Koron väi-
töskirja, johon viitataan kahdes- ti ohimennen) on vuodelta 1993.
Knowlesin ja andragogiikan kä- sittelyssä on havaittavissa paris- sa kohtaa pohdiskelua, josta käy ilmi, ettei kirjoittaja ole täysin selvillä ko. käsitteen historiasta ja merkityssisältöjen vaihtelus- ta, vaikka tämä olisi helposti korjaantunut omankin laitoksen julkaisuihin perehtymällä (Man- ninen & al. 1988).
Amerikkalainen itseohjautu- vuus-keskustelu ‘henkilöidään’
Huey Longiin ja Oklahomassa 1990-92 pidetyistä konferens- seista tehtyihin artikkelikokoel- miin, ja perustellaan Mezirowin
‘toisinajattelijan’ roolia sillä, et- tei häntä ole ko. konferenssissa näkynyt; koulukuntien ja taus- tojen parempi tuntemus olisi paljastanut, että ko. konferens- sin osanottajat ja Mezirow ovat varsin selkeästi eri planeetalta.
Olisi ollut hyvin yllättävää jos Mezirow olisi osallistunut esi- merkiksi vuoden 1991 konfe- renssiin, jonka päähenkilöinä paistattelivat Malcolm Knowles ja Lucy Guglielmino, joista Me- zirow on tietoisesti halunnut ot- taa etäisyyttä teoriansa kehitte- lyn avulla. Miksi ateisti osallis- tuisi lestadiolaisten herätysko- kouksiin?
L
ukija jää kaipaamaan tutki- jan aiemmin mm. lisensiaat- tityössään ja sen tarkastuksen yhteydessä esittämiä teoriaa jä- sentäviä erinomaisia kaavioita ja malleja, jotka väitöskirjasta puuttuvat täysin. Tosin erin- omaisen luettava ja mukava teksti pitää lukijan mielenkiin- non yllä muutenkin, mutta mo- nimutkaisen teorian ja käsite- avaruuden jäsentäjinä ne olisi- vat olleet paikallaan. Analyysiahaittaa muutamien englannin- kielisten termien käännöksiin liittyvät ongelmat, joista vasta- väittäjän esille nostaman self-de- ception/itsehalveksunta -parin lisäksi mainittakoon esimerkik- si adult education -termin kään- täminen aikuiskoulutukseksi (s.
149); aikuiskasvatus olisi laa- jempana ollut paljon kuvaavam- pi ja lähempänä sitä merkitystä, jonka Mezirow haluaa sille an- taa. Sanakirjan kanssa käännet- täessä syntyy aina käännöson- gelmia, joista muutamat (esime- riksi s. 207 ‘inasmuch as’) joh- tavat tutkijan tekemään speku- latiivisia ja vaihtoehtoisia tulkin- toja; lauseyhteydestä ja sävy- eroista pääteltävät merkitykset olisi ollut helppo tarkistaa eng- lantia äidinkielenään puhuvalta henkilöltä.
H
armittavinta on, ettei väi- töskirjaa julkaistu englan- niksi. Mikä olisi ollut hedelmäl- lisempi tilanne kuin Jack Mezi- row vastaväittäjänä? Tutkimuk- sen pohjalta tulisi ehdottomasti tuottaa pikaisesti englanninkie- lisiä artikkeleita kansainväliseen levitykseen, koska tämäntyyppi- sellä tutkimuksella on suuri ky- syntä ja Ahteenmäki-Pelkosen analyysi edustaa ehdotonta kan- sainvälistä kärkeä tällä alueella.Lähdeluettelon mukaan tutkijal- ta on ilmestynyt vain yksi eng- lanninkielinen artikkeli vuonna 1994, sekin pienilevikkisessä pohjoismaisessa julkaisussa ja tutkijakollegoiden talkookään- nöksenä. Kieliongelmat, kään- nöskustannukset ja arkuus tar- jota artikkeleita kansainväliseen levitykseen ovat suurimmat suo- malaisten tutkijoiden ongelmat, ei suinkaan tutkimuksen taso, mikä näkyy erinomaisesti tämän tutkimuksen kohdalla. Pitäisikö yliopistoihin perustaa käännös-
asiamiehen virkoja?
Erityinen kiitos tutkijalle kuuluu terminologiavalinnasta, eli itse- ohjatun oppimisen käyttämises- tä omituisen ‘itseohjautuvan’
oppimisen sijasta (opiskelija on subjekti, ei oppiminen; vrt. ‘it- seohjattu vs. itseohjautuva au- to’). Kun vielä me aikuiskas- vatustieteilijät oppisimme puhu- maan opiskelusta ja oppimises- ta oikeilla käsitteillä, voisimme joskus päästä puhumaan samaa kieltä oppimisen tutkimusta te- kevien psykologien kanssa.
Viittaukset
MANNINEN, J. & Kauppi, A. & Kon- tiainen, A. (1988). Koulutussuun- nittelun lähtökohtia - analyysi Knowlesin andragogiikasta didak- tisena lähestymistapana. Helsin- gin yliopisto, kasvatustieteen lai- tos, tutkimuksia 116.
MANNINEN, J. (1993). Muutoksen suunnittelu yksilötasolla. Teokses- sa: S. Kontiainen & K. Nurmi (toim.) Muutos ja interventio.
Helsingin yliopisto, kasvatustie- teen laitos, Tutkimuksia 139. ss.
87 - 107.
MANNINEN, J. (1996). Kadonneen aarteen metsästäjät? Akatee- misille työnhakijoille tarkoitettu- jen yksilöllisten täydennyskoulu- tusohjelmien vaikuttavuus. Hel- sinki: Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
PASANEN, H. (1998). Refleksiivisen it- seohjautuvuuskäsityksen hahmo- tusta. Teoksessa: Manninen, J.
1998 (toim.) Aikuiskoulutus mo- dernin murroksessa. Näkökulmia työllistymistä edistävän koulu- tuksen ja ohjauksen merkityksiin ja vaikuttavuuteen. Helsingin yli- opiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 158.
TENNANT, M. (1988) Psychology and adult learning. London: Rout- ledge.
