Aineeton pääoma puhuttelee näkymä

158

sestä tai sosiaalisesta pääomas- ta on viime vuosina keskus- teltu niin yhteiskuntaa koossa pitävänä voimana kuin huo- miotta jääneenä taloutta pyö- rittävänä rattaana. Keskustelu hyvinvointivaltion tulevai- suudesta on saanut huomion kiinnittymään alueille, joiden toivotaan pehmentävän har- joitetun kovan talouspolitii- kan vaikutuksia (lähtökohtai- sesti ’hyväksi’ määritelty yh- teisö tai kansalaisyhteiskunta).

Kai Ilmosen mukaan (2000) instituutioiden legitiimiys on 1990-luvun ollut kovalla koe- tuksella. Kun usko poliittisiin puolueisiin on hapertunut, puolueet ovat alkaneet esittää paluuta perheeseen ja hyvään yhteisöllisyyteen.

Robert Putnam vertasi tunnetussa tutkimuksessaan Pohjois- ja Etelä-Italian talo- utta ja politiikkaa. Hän päätyi siihen, että juuri sosiaalinen pääoma selittää pohjoisen ja etelän erot niin taloudessa kuin hallinnossa ja demokrati- an toimivuudessa. Vailla yleis- tä, outoihinkin kohdistuvaa luottamusta ei ole syytä luot- taa kehenkään muuhun kuin oman klaanin jäseniin. Toi- mintatapa on rationaalinen lyhyellä aikavälillä, koska muut toimivat samoin. Näin kuitenkin talouden, hallinto- koneiston ja demokratian luotettava toiminta estyy (Putnam 1993).

Aineeton pääoma puhuttelee

Taru Rastas ja Virpi Einola-Pekkinen (2001).

Arvoa aineettomasta p ä ä o m a s t a .

TAMMI

Yhteiskunnan ja talouden kitiksi nähtyä sosiaalista pää- omaa voi vähentää paitsi pe- rinteinen klaani- ja sukujärjes- telmä, myös liian innokas luottamuksen siteiden purka- minen. Myös markkinat ovat instituutio, jolla on omat yh- teiskunnalliset, oikeudelliset ja moraaliset ennakkoehtonsa (Lash 1994). Kun individua- listinen rationaalisen valinnan teoria (kaikki yksilöt toimivat rationaalisesti ja tekevät sa- mantyyppisiä valintoja hyvin informoituina) korvasi key- nesläisyyden, tällä yksinker- taistavalla ja epärealistisella lähtökohdalla on Ben Finen (2001) mukaan ollut dra- maattisia yhteiskunnallisia ja makrotaloudellisia vaikutuksia.

Suursijoittaja Georg Soros on varoittanut pitkällä aikavä- lillä tuhoisasta uusli-

beralismista. Hänen mukaansa nykymuotoinen globalisaatio johtaa yhteiskunnalliseen se- kasortoon. Myös amerikkalai- nen taloustieteilijä Karl Po- lanyi (1944) katsoi, että saa- dessaan toimia vapaasti mark- kinamylly (tai runoilija Wil- liam Blaken sanoin saatanallinen mylly) jauhaa sokeasti hajalle yhteiskunnan, joka myllyn on pystyttänyt.

Myös yksityisissä ja julkisissa organisaatioissa ai- neettomat alueet (luottamus, henkilöstön sitoutuminen, ympäristö- ja eettiset arvot, asiakastyytyväisyys jne.) on havaittu menestyksellisen toi- minnan ehdoksi, mutta nii- den arvoa on vaikea ilmaista rahallisesti. Arvoa aineettomasta pääomasta -teoksessa vain lyhy-

esti sivuttu henkilöstötilin- päätös (ks. Ahonen 2000) on nähty yhdeksi keinoksi mitata organisaation aineetonta, hen- kilöstön kantamaa pääomaa.

Vaikka monella suur- yrityksellä on jo ympäristöoh- jelma, ei yksikään ole vielä julkisesti sitoutunut esimer- kiksi YK:n Ihmisoikeuksien julistukseen. Arvojen ja visi- oiden julistaminen vailla yh- teyttä arkeen on koettu riittä- mättömäksi. Liitenin (2002) mukaan amerikkalaisen ener- giajätti Enronin kotisivuilleet kirjaamat arvot ovat: kunnioitus, rehellisyys, kommunikaatio ja erin- omaisuus.

Kansalais- ja työmarkkina- järjestöjen sekä elinkeinoelä- män ja kirkon muodostaman eettisen foorumin tarkoituk- sena on luoda keskustelufoo- rumi, jossa luotaisiin yritys- toiminnan eettiset ohjeet.

Kuvajan (2002) mukaan foo- rumista voisi kehittyä uuden- lainen vuorovaikutuksen ka- nava ja oppimisprosessi. Yri- tyksissä on myös valmiutta uudenlaisiin näkökulmiin.

Keskuskauppakamarin Yritys- kulttuuri-selvityksen (2001) mukaan noin 95 % suoma- laisyrityksistä ilmoittaa asetta- vansa toiminnalleen vapaaeh- toisesti eettisiä normeja, jotka ylittävät lain asettamat vel- voitteet. Yleisimmin vapaaeh- toisia velvoitteita käytetään henkilöstön hyvinvoinnin li- säämiseksi (85 %), asiakaspal- velussa (67 %), harmaan ta- louden torjunnassa (66 %) ja sponsorointi- ja lahjoituskäy- tännöissä (64 % ). Selvityksen mukaan suurin osa (85 %) K I R J A - A R V I O I T A

AIKUISKASVATUS 2/2002

159

yritysjohtajista kannatti vel- voitteiden vapaaehtoista lisää- mistä.

Lukija joutuu pettymään, jos hän odottaa, että Taru Rastaan ja Virpi Einola-Pekki- sen teos Arvoa aineettomasta pääomasta kertoisi organisaati- oiden heräämisestä kantamaan eettistä ja yhteiskunnallista vastuutaan. Teos käsittelee lii- ketalouden ja johtamisen pe- rinteistä kovaa ydintä, juuri sitä aluetta, jonka puhetapa on muuttunut ”luonnollisek- si” myös julkisissa organisaati- oissa ja osin jopa taiteen ja kulttuurin alueella: lehtitieto- jen mukaan Radion kamari- kuoron johtaja kehui 40 vuotta täyttänyttä kuoroaan

”osaavaksi, nopeaksi ja jousta- vaksi”!

Arvoa aineettomasta pää- omasta -kirjan toinen kirjoit- taja Taru Rastas on koulutuk- seltaan ekonomisti ja työsken- telee tutkijana KTM:ssä. Virpi Einola-Pekkinen on kasvatus- tieteilijä, ja esittelyn mukaan tulokulma aineettomaan pää- omaan on organisaatio- ja so- siaalipsykologinen. Jälkimmäi- nen lähestymistapa saisi kirjas- sa mielestäni painottua huo- mattavasti enemmänkin, jotta täyttyisi tekijöiden lupaus kirjan soveltuvuudesta kaikille organisaation toiminnan ke- hittämisestä kiinnostuneille (s. 12). Esimerkiksi mento- rointia ja hiljaisen tiedon käyttöönottoa sivutaan kirjassa lyhyesti, mutta ohjaukselliset menetelmät johtajuuden osa- na eivät muuten saa mainitta- vasti huomiota. Orastavan ko- timaisen keskustelun lisäksi ainakin kanadalaisessa yritys- maailmassa aihepiiristä on keskusteltu viime vuosina paljon (Neault 2002).

Aineettoman pääoman käsite ei vaikuta erityisen tarkkara- jaiselta, kun tekijöiden mu- kaan ”aineeton pääoma voi olla ihmisestä riippuvaista tai toisaalta riippumatonta, organisaation sisäi- nen tai ulkoinen voimavara, ostettu tai tuotettu voimavara. Se voi olla yhtä hyvin toimintaa, kuin fyysi- nen, inhimillinen tai informaatioon perustuva resurssi. Se voi olla myös suoritus tai tulos. Se voi kuvata joko ominaisuutta tai omaisuutta” (s. 19).

Tämän hämmentävän kuvauksen jälkeen aihepiiri kuitenkin konkretisoituu matkan varrella. Aineettoman pääoman merkityksestä ja ar- vioinnista organisaatiossa saa kirjassa monitahoisen kuvan lukuisten käytännön esimerk- kien avulla. Tekijät muistutta- vat toisaalta myös siitä, että aineettomasta pääomasta pu- huminen voi olla myös muo- ti-ilmiö, joka jää helposti or- ganisaatioiden strategiakuva- usten korulauseeksi. Myös Il- monen (2001) kiinnittää huomiota pääoma-sanan myönteisiin konnotaatioihin ja muodikkuuteen.

Ensimmäisessä luvussa Rastas ja Einola-Pekkinen esit- televät aineettoman pääoman sisältöä, luonnetta ja merki- tystä organisaatiolle. Aineeton pääoma merkitsee osaamista, organisaation tietoa ja ainee- tonta varallisuutta sekä kol- manneksi vuorovaikutus- suhteita, jotka vaikuttavat organisaation kasvuun ja tu- loksellisuuteen, mutta eivät kuitenkaan ole organisaation aineellista varallisuutta. Yri- tyksen resurssit tai volyymien laskeminen ei ole yhtä tärkeää kuin se, mitä yritys tekee näillä resursseilla.

Kirjan jäsennyksen mukaan aineeton pääoma koostuu kolmesta osa-aluees- ta: inhimillisestä pääomasta sekä rakenne- ja suhdepää- omasta. Inhimillisellä pää- omalla viitataan yksilöllisiin kykyihin, joilla vastataan an- nettuihin työtehtäviin. Puhu- taan myös osaamispääomasta.

Painotus on siten yksilöllisillä kyvyillä, ja herää kysymys, minne ovat kadonneet ne lu- kuisat tutkimukset, joissa osaamista organisaatiossa on painotettu yksilöllisen sijasta yhteisöllisenä ominaisuutena.

Rakennepääoma merkitsee sitä, että tietoa voidaan siirtää ja ikään kuin rakenteellistaa osaksi organisaatiota yhteisesti hyödynnettäväksi. Rakenne- pääomaan kuuluvat organisaa- tion prosessi- ja tietoraken- teet, joiksi lasketaan mm. tie- to- ja viestintäjärjestelmät, menettelytavat ja toiminta- mallit (kuten käsikirjat, oh- jeistot tai laatujärjestelmät) sekä dokumentaatio asiakkais- ta ja projekteista. Vielä tähän pääoman lajiin lasketaan yri- tykset strategiat ja tavoitteen- asettelut, organisaation kult- tuuri sekä organisatoriset ra- kenteet eli vastuut, jotka määrittelevät asemat ja suhteet organisaatiossa.

Suhdepääomalla tekijät viittaavat sidosryhmäyhteyk- siin kuten asiakkaat, alihank- kijat ja toimittajat, palvelun tarjoajat, yhteistyökumppanit ja rahoittajat. Suhdepääoma on se arvo, joka näiden suh- teiden kautta luodaan toi- minnassa.

Tekijät viittaavat

lyhyesti myös yllä kuvattuun, yhteiskuntatutkijoiden suosi- maan, luottamukseen ja ver-

160

pääoman käsitteeseen. Tämän pääoman lajin he näkevät vai- kuttavan kaikkiin aineetto- man pääoman osiin organisaa- tion toiminnan yleisenä edel- lytyksenä.

Toisessa luvussa tarkastellaan organisaation toimintaympäristön kehitys- suuntia varsin tavanomaiseen tapaan: kansainvälistyminen, asiakkaiden tarpeiden muu- tokset, teknologian kehitys, yritysten rakenteellinen järjes- täytyminen jne. Tämän jäl- keen sukelletaan liikekirjanpi- don ja rahoitusmarkkinoiden toimintaan sekä aineettoman pääoman mittaamiseen varsin spesifillä tavalla. Innovaatiois- ta puhuttaessa vedotaan MIT:n kiintoisaan tutkimukseen, jonka mukaan 80 prosenttia innovaatioista syntyy arkisissa keskusteluissa ja ylipäätäänkin vuorovaikutuksessa.

Kolmannessa luvussa kuvataan, miten aineeton pääoma näkyy ja vaikuttaa or- ganisaatiossa, so. rakenteissa, strategioissa, johtamisessa, toiminnoissa ja prosesseissa.

Lisäksi esitellään joitakin ke- hittämishankkeita. Case-esi- merkeistä saakin varsin elävän kuvan kehittämishankkeiden etenemisestä kuvatuissa orga- nisaatioissa. Toisaalta tietyn kehittämismallin suora sovel- taminen muihin organisaati- oihin ei kulttuurierojen vuoksi liene sellaisenaan mah- dollista.

Organisaation rakenteet tunnetusti joko tukevat tai eivät tue tärkeitä toimintoja.

Rakenteiden tulisi mahdollis- taa asioiden mutkaton etene- minen organisaation sisällä sekä suhteissa sidosryhmiin.

Mikäli näin ei ole, syntyy kir- joittajien mukaan organisaati- on virallisen rakenteen rinnal- le ns. piilorakenne, jota nou- datetaan virallisesta organisaa- tiosta huolimatta.

Neljännessä luvussa tekijät hahmottavat prosessi- kuvausten avulla, miten orga- nisaatio voi kehittää osaamis- taan aineettoman pääoman mittaamisessa ja ohjaamisessa.

Esiteltävät mallit eivät helpos- ti aukea yritystaloutta tunte- mattomalle lukijalle, mutta ne tarjoavat tapauskuvausten tu- ella alaa hallitseville epäile- mättä käyttökelpoisia työväli- neitä. Väliotsikon alla ”Jouk- kojen mobilisointi ja toimin- tasuunnitelma” (sic) Rastas ja Einola-Pekkinen korostavat sitä, että aineettoman pää- oman mittaamisessa ja seuran- nassa tulee keskittyä vain sii- hen, mitä organisaatiossa täy- tyy ehdottomasti tietää ja tehdä näkyväksi. Tavoitteet tulee tehdä selkeiksi koko henkilöstölle ja mahdollisesti myös sidosryhmille. Ei ole olemassa yksiselitteistä kaavaa, jonka avulla esimerkiksi oike- at indikaattorit voitaisiin vali- ta. Seurannan ja mittaamisen tapojen tulee istua organisaa- tion kulttuuriin.

Tekijät ovat perehtyneet aihepiiriinsä tarkoin, mutta runsauden pulan vaikutelmal- ta on vaikea välttyä. Oppikir- jamuodossa lienee vaikea ko- konaan välttää vähän paljosta -rakennetta, mutta lukijaystä- vällisempää olisi ollut selkeä keskittyminen joihinkin lu- paavimpiin lähestymistapoi- hin.

Lähteet

AHONEN, G. (2000) Henkilöstöti- linpäätös organisaation ohja- uksen välineenä. Teoksessa Onnismaa, J., Pasanen, H. ja Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana, osa 2. Ohjauksen toiminta- kentät. Jyväskylä: PS-kustan- nus.

FINE, B. (2001) Social Capital ver- sus Social Theory. Political Economy and Social Science at the Turn of the Millennium.

London and New York: Rout- l e d g e .

ILMONEN, K. (2000) Sosiaalinen pääoma: käsite ja sen ongel- mallisuus. Teoksessa K. Ilmo- nen (toim.) Sosiaalinen pää- oma ja luottamus. Jyväskylä:

SoPhi.

KUVAJA, S. (2002) Eettinen fooru- mi ei saa jämähtää keskuste- lukerhoksi. Taloussanomat 1.2.

LASH, S. (1994) Reflexivity and its Doubles: Structure, Aesthetics, Community. In: Beck, U., Gid- dens, A. & Lash, S.: Reflexive Modernization. Politics, Tradi- tion and Aesthetics in the Modern Social Order. Cam- bridge: Polity Press.

LIITEN, M. (2002) Yritysten arvot puntariin. Helsingin sanomat 17.2., Talous ja työ.

NEAULT R.(2002) Thriving in the New Millennium: Career Ma- nagement in the Changing World of Work. The Canadian Journal of Career Develop- ment / Revue canadienne de développment de carrière. Vol 1 (1). http://cjcd.contactpoint.

ca/v1-n1/article2.pdf

POLANYi, K. (1944) The Great Transformation: The Political and Economic Origins of Our Time. Boston: Beacon Press.

PUTNAM, R. (1993) Making Demo- cracy Work: Civic Traditions in Modern Italy. Princeton: Prince- ton University Press.

Yrityskulttuuri 2001 -raportti: Lä- hes kaikki suomalaiset yrityk- set asettavat toiminnalleen vapaaehtoisia eettisiä norme- ja [04.12.2001] http://www.

kauppakamari.fi/keskuskaup- pakamari/index.cfm?language =Finnish

Jussi Onnismaa