224
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 9 . v s k . – 2 / 2 0 0 3 V Ä I T Ö K S I Ä
Väitöskirja
kuntien rahoituksesta
Lars-Erik Borge Professori
Norwegian University of Science and Technology, Trondheim
A
ntti Moisionväitöskirjatutkimus ”Essays on Finnish municipal finance and intergovernmen- tal grants”on kokoelma empiirisiä paikallista julkistaloutta käsitteleviä tutkimuksia. Väitös- kirja koostuu viidestä luvusta (ml. johdanto).Johdantoluku on yleiskuvaus alan kansainväli- sestä kirjallisuudesta sekä suomalaisesta kun- tataloudesta ja sen rahoituksesta. Luvut 2 ja 3 rakentuvat Barrin ja Davisin (1966), Borcher- dinginja Deaconin(1972) sekä Bergströminja Goodmanin(1973) klassisten mediaaniäänestä- jän malleja käsitelleiden paikallistalouden tut- kimusten varaan. Luvuissa 4 ja 5 testataan alun perin Friedmanin (1977) ja Barron (1979) esit- tämiä ”verota ja kuluta”- ja ”kuluta ja verota”
-hypoteeseja käyttäen suomalaista kunta-aineis- toa. Lukujen 2, 4 ja 5 yhteinen tekijä on se, että niissä verrataan kahta valtionosuusjärjestelmää:
ns. kustannussidonnaista valtionosuusjärjestel- mää ja laskennallista valtionosuusjärjestelmää.
Väitöskirjan aineistot perustuvat paneeliaineis- toihin ja estimoinnit on tehty moderneilla pa- neeliaineistojen analysoinnin tekniikoilla.
Luvussa 2 analysoidaan kuntien menojen määräytymistä ekonometrisin menetelmin.
Kustannussidonnaisen valtionosuusjärjestel-
män (aineistona vuodet 1985–1992) osalta tut- kitaan kuntien menojen reagointia hinta- ja tu- lomuuttujien vaihteluun. Laskennallisen val- tionosuusjärjestelmän ajanjakson (1993–1999) osalta keskitytään ns. kärpäspaperivaikutus- hypoteesin testaamiseen. Kummallekin ajanjak- solle estimoidaan mallit kuntien kokonaiskäyt- tömenoille sekä useille alamenoluokille. Kus- tannussidonnaisen järjestelmän ajanjaksolta ha- vaitaan vastoin teorian odotuksia positiivinen hintajousto ja mahdollisia syitä tähän käsitel- lään laajasti. Tuloksen selitys voi kuitenkin liit- tyä kaksisuuntaiseen kausaliteettiin kytkeytyen joko valtionosuusprosenttien määräytymiseen ja/tai tuolloin käytössä olleeseen kuntien kan- tokykyluokitukseen. Laskennallisen valtion- osuusjärjestelmän ajanjaksolta saadaan tulos, joka tukee kärpäspaperivaikutuksen olemassa- oloa, ts. kuntien menot reagoivat herkemmin könttäsumma-valtionapuihin kuin yksityiseen verotettavaan tuloon. Tämä tulos on sopusoin- nussa laajan kansainvälisen kirjallisuuden kans- sa. Luvussa 3 käsitellään kuntien vanhusten- huollon palvelujen muutosta laitoshoitopainot- teisesta järjestelmästä enemmän avohoitoon
225 L a r s - E r i k B o r g e
perustuvaan palvelujärjestelmään. Muutos on merkinnyt kunnille alhaisempia nettokustan- nuksia, mutta lisäkustannuksia palveluja käyt- täville henkilöille sekä Kansaneläkelaitokselle (mm. lääkekorvaukset ja asumistuet). Luvun tarkoitus on ekonometrisin keinoin estimoida avohuollon lisäämisestä koitunut säästö kun- tien menoissa sekä vastaava menojen kasvu Kansaneläkelaitokselle. Luvun 2 ekonometris- tä analyysiä laajennetaan tässä luvussa ottamal- la mukaan sosiaaliturvamenoja selittäviä yhtä- löitä. Malleissa on mukana selittävänä muuttu- jana mm. laitoshoidossa olevien ikääntyneiden henkilöiden osuus. Saatujen tulosten mukaan kunnille koituneet säästöt vähentyneestä laitos- hoidosta (61–82 miljoonaa markkaa, estimoi- dusta mallista riippuen) ovat suuremmat kuin kansaneläkelaitoksen kasvaneet kulut (7–31 miljoonaa markkaa). Käytetyn analyysin ongel- mana on mahdollinen simultaanivaikutus kun- tien vanhustenhuollon menojen (selitettävä muuttuja) ja laitoshoidossa olevien ikääntynei- den henkilöiden osuus (selittävä muuttuja) vä- lillä. Ongelma otetaan tutkimuksessa esille, mutta näyttää siltä, että yksinkertaista ratkai- sua ei ole. On ilmeisen vaikeata löytää hyvää instrumenttimuuttujaa laitoshoidossa olevien vanhusten osuudelle, joka ei korreloisi selitet- tävän muuttujan kanssa.
Luvuissa 4 ja 5 käsitellään kuntien koko- naismenojen, omien tulojen, valtionosuuksien ja pitkäaikaisten lainojen välistä dynaamista yhteyttä käyttäen Granger-kausaalisuuskäsitet- tä. Testattavat hypoteesit ovat julkisten meno- jen ja tulojen ”verota ja kuluta”- ja ”kuluta ja verota” -hypoteeseja. Luvussa 4 analysoidaan kaikkia kuntia yhdessä ja luvussa 5 kunnat ryh- mitellään asukaskoon ja taloudellisen liikkuma- varan perusteella. Kuten luvussa 2, jälleen ver- taillaan myös kahta valtionosuusjärjestelmää
keskenään tavoitteena selvittää, onko valtion- osuusjärjestelmän uudistus vaikuttanut tutkit- tavien neljän muuttujan välisiin kausaalirelaa- tioihin. Mielenkiintoinen tulos on se, että kun- tien menojen ja tulojen välinen Granger-kau- saalisuus eroaa eri valtionosuus-järjestelmissä.
Sekä luvussa 4 että luvussa 5 saadaan myös tu- los, jonka mukaan suomalaiset kunnat ovat muuttuneet varovaisemmiksi siirryttäessä kus- tannus-sidonnaisesta järjestelmästä laskennal- liseen valtionosuusjärjestelmään. Lisäksi, pie- net kunnat näyttävät olevan varovaisempia kuin suuret kunnat. Toinen kiinnostava tulos on, että lainat ”Granger-aiheuttivat” valtion- osuuksia ainoastaan kustannussidonnaisen val- tionosuusjärjestelmän aikana. Lopuksi, väitös- kirjan luvuissa 4 ja 5 saadaan tukea myös ns.
dynaamiselle kärpäspaperivaikutukselle, mikä tarkoittaa sitä, että valtionosuudet aiheuttavat menoja. Väitöskirjassa ei kuitenkaan tarkem- min analysoida dynaamisen ja perinteisen kär- päspaperivaikutuksen (tulokset luvussa 2) ero- ja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Antti Moision väitöskirja käsittelee kiinnostavia ja tärkeitä paikallisen julkistalouden teemoja.
Mainitsen tässä yhteydessä erityisesti eri val- tionosuusjärjestelmien välillä tehdyn vertailun sekä luvun 3 analyysin, jossa tutkittiin meno- vaikutuksia useamman toimijan kannalta.
Nämä ovat tuloksia, joilla on kiinnostavuutta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Väitöskir- jan empiirinen analyysi perustuu laadultaan hyvään aineistoon, jota analysoidaan relevan- tein ja modernein paneeliaineistolle kehitetyin menetelmin. Väitöskirjassa yhdistyvät kiinnos- tavat tutkimuskysymykset ja perusteellinen ekonometrinen analyysi, minkä vuoksi työ täyt- tää hyvälle empiiriselle tutkimukselle asetetta- vat kriteerit.
226
V Ä I T Ö K S I Ä KAK 2 / 2003
Kirjallisuus
Barr, J. ja Davis, O. (1966): An elementary political and economic theory of local governments, Southern Economic Journal 33, 149–165.
Barro, R. (1979) On the Determination of Public Debt. Journal of Political Economy, 940–971.
Borcherding, T. and Deacon, R. (1972) The De- mand for the Services of Non-Federal Govern-
ments. American Economic Review62 (Decem- ber): 891–901.
Bergström, T. and Goodman, R. (1973) Private De- mands for Public Goods. American Economic Review 63, 280–296.
Friedman, M. (1978) The Limitations of Tax Limi- tation. Policy Review, 7–14.
