Suomen aluerakenne: Sijaintirakenteet ja alueellinen vaikuttavuus

Suomen aluerakenne:

Sijaintirakenteet ja alueellinen vaikuttavuus*

Timo Tohmo

KTL (Väit.), Tutkimuskoordinaattori (vs.) jyväskylän yliopisto, taloustieteiden tiedekunta

a

lousyksikköinä on nostanut niiden taloudelli­

sen kehityksen tarkastelun merkitystä. suomen jäsenyys euroopan unionissa ja integraatiopro­

sessin eteneminen ovat pakottaneet alueet hyö­

dyntämään omia vahvuuksiaan ja kilpailemaan toisten alueiden kanssa. samalla kiinnostus aluetalouden kysymyksiin on lisääntynyt aka­

teemisen tutkimuksen piirissä. ns. valtavirtata­

loustiede jätti sijainti­ ja aluekysymykset paitsi­

oon aina 1990­luvulle asti. sijaintiteorialla on toki juuret jo 1800­luvun saksalaisissa talous­

tieteilijöiden kirjoituksissa¹, mutta vasta tun­

nettujen taloustieteilijöiden, krugmanin, Fuji­

tan ja Venablesin, luoman ja kehittämän uuden aluetalousteorian myötä sijaintipaikkakysymys ja aluekysymykset ovat nousseet valtavirtata­

loustieteen piiriin.

alueiden kehittymisen kannalta on tärkeää analysoida niiden tuotantorakenteita ja raken­

teissa tapahtuneita muutoksia, sillä toimialan elinkaaren vaihe ja keskittyneisyys määrittävät sen dynamiikan ja toimialalle tulon esteet, ja siten vaikuttavat myös yksittäisen yrityksen toi­

minnan ja kehittymisen mahdollisuuksiin. eri­

tyisesti toimialan kasvuvaiheessa liiketoiminta­

mahdollisuudet ovat laajimmillaan ja toimialal­

le syntyy paljon uusia yrityksiä. toimialojen keskittymisen ja alueiden erikoistumisen tar­

kastelu on tärkeää myös siksi, että keskittymi­

sen ja erikoistumisen on todettu edistävän alueen väestön hyvinvointia. tilastojen perus­

teella esimerkiksi helsingin seudun arvonlisäys asukasta kohden vuonna 2004 oli yli 35 000 euroa. koko suomen luku oli 10 000 euroa al­

haisempi ja koko euroopan unionin arvonlisä­

ykseen nähden helsingin seudun luku oli yli

* Tämä kirjoitus perustuu Jyväskylän yliopistossa 3.8.2007 tarkastettuun väitöskirjaani ”Regional Economic Structures in Finland: Analyses of Location and Regional Economic Impact”. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi emeritus professori Paavo Okko (TuKKK) ja kustoksena professori Hannu Tervo (JYU).

1 Katso von Thünen (1826) The isolated state, Weber (1909) The theory of the location of industries, Christaller (1933) Central places in southern Germany ja Lösch (1940) The economics of location sekä Isard (1956) Location and space economy ja (1960) Methods of regional analysis.

kaksinkertainen (helsingin kaupungin tieto­

keskus, 2006).

uuden aluetalousteorian mukaan talouselä­

mä keskittyy. tämä näkyy suomessa esimerkik­

si siten, että helsingin seudun alueella tuote­

taan kolmasosa suomen bruttokansantuottees­

ta. suomalaisista noin neljäsosa asuu helsingin seudulla (helsingin kaupungin tietokeskus, 2006). lisäksi suomen tutkimus­ ja kehittämis­

toiminnasta tehdään helsingin seutukunnan alueella yli 40 prosenttia². suomesta löytyy myös muita kasvukeskuksia, kuten esimerkiksi oulu ja tampere. aluekehitys on siis luonteel­

taan voimakkaasti keskittävää, minkä seurauk­

sena ihmiset ja tuotanto sijoittuvat yhä enene­

vässä määrin entistä harvemmille talousalueille.

lähtökohtaisesti samantyyppiset alueet voivat kohdata hyvinkin erilaisen kehitys­ ja kasvu­

prosessin.

arvostetun taloustieteilijän, paul krugma­

nin (1991) formalisoima malli, jota kutsutaan myös keskus­periferia ­malliksi, perustuu työ­

voiman liikkuvuuteen. tällöin keskittävän ke­

hityksen moottorina on muuttoliike. Myöhem­

min Venables (1996) ja krugman ja Venables (1995) ovat osoittaneet, että keskittymistä kiih­

dyttävänä voimana on vertikaalisesti linkittynyt yritystoiminta. teoria korostaa mittakaavaetuja, kuljetuskustannuksia ja markkinoiden kokoa.

yrityksen alkuperäinen sijaintipäätös voi olla sattumanvarainen, mutta sijoittuessaan alueelle yritys luo taaksepäin ja eteenpäin suuntautuvia kytkentöjä ostaessaan ja myydessään väli­ ja lopputuotteita alueen muilta yrityksiltä. kes­

kittymistä luovat prosessit käynnistyvät kriitti­

sen pisteen jälkeen ja tuloksena syntyy kasvu­

keskittymä. keskittyminen perustuu siten ns.

kumulatiivisen kausaalisuuden prosessiin. ku­

mulatiivisen kausaalisuuden idea on peräisin jo 1950­luvun lopulta³. sen mukaan ns. mittakaa­

vaedut tekevät yritysten toiminnan kannatta­

vammaksi, koska ne houkuttelevat alueelle lisää yrityksiä ja työvoimaa, jolle voidaan maksaa korkeampaa palkkaa. taloudellinen toimeliai­

suus keskittyy ja syntyy itse itseään ruokkiva prosessi (ks. tervo, 2000a,b).

keskeisenä käsitteenä keskittymisprosessis­

sa on polkuriippuvuus⁴, jonka perusteella his­

torian tapahtumat vaikuttavat nykypäivän yh­

teiskuntaan. yleisesti kerrotaan tarinaa, joka alkaa 1800­luvun lopun yhdysvalloista, re­

mingtonin kirjoituskonetehtaasta. tuolloin mekaaniset ongelmat haittasivat kirjoitusko­

neella kirjoittamista ja liian nopeasti kirjoitet­

taessa kirjoituskoneet jumiutuivat. koska te­

hokkaiden kirjoittajien tuottavuus laski, kirjoi­

tuskoneita vaivaava jumiutumisongelma tuli ratkaista. ratkaisuksi keksittiin ns. Q�erty­

näppäimistö. esimerkiksi kannettavan tietoko­

neen kirjainnäppäimistöstä yläriviltä löytyy edelleen kyseinen kirjaimien järjestys. jumiutu­

misongelmasta on teknisen kehityksen myötä päästy eroon, mutta kirjaimet ovat säilyneet näppäimistöllä entisillä paikoillaan, mikä ei kirjoittamisen kannalta ole välttämättä tehok­

kainta (ks. sappinen, 1998)⁵. Vastaavasti yri­

tykset, tuotanto ja ihmiset voivat keskittyä jol­

lekin alueelle esimerkiksi sattumaan perustu­

van historiallisen tapahtuman perusteella.

2 Tilastokeskus: kehittämistoiminta alueittain 1995–2005.

3 Katso Myrdal (1957).

4 Polkuriippuvuudesta katso esim. Krugman (1994).

5 Todellisuudessa QWERTY­näppäimistön tehottomuus verrattuna muihin näppäimistöihin on kiistanalainen.

QWERTY­metaforan tarkoitus ei olekaan todistaa jonkun näppäimistön erinomaisuutta, vaan osoittaa miten historial­

lisilla tapahtumilla voi olla merkittävä vaikutus talouden rakenteisiin.

polkuriippuvuuden käsitteen perusteella voimme ajatella alueiden taloudelliset raken­

teet pysyviksi. alueelliset tuotantorakenteet onkin tutkimuksissa havaittu sellaisiksi. esi­

merkiksi yhdysvalloissa vuosien 1972 ja 1992 välisten toimialojen keskittymisindeksien väli­

nen korrelaatio on erittäin korkea (dumais, ellison ja Glaeser, 2002), mikä indikoi raken­

teiden pysyvyyttä. suomen taloutta ja talouden toimintaympäristöä 1990­luvulla kohdanneet tapahtumat – globalisaatio, syventynyt talou­

dellinen integraatio ja 1990­luvun alun lama – ovat voineet muuttaa jäykkiä aluetaloudellisia rakenteita. samanaikaisesti teknologinen kehi­

tys on alentanut kuljetuskustannuksia, mikä on myös merkittävä tekijä yrityksille niiden teh­

dessä sijaintipäätöksiä.

tarkastelen väitöskirjassani suomen aluera­

kenteita ja niiden kehitystä sekä vertailemalla tuotannon sijaintirakenteita että alueellisen vai­

kuttavuusanalyysin keinoin. Väitöskirjani en­

simmäisessä osassa tarkastelen tuotannon si­

jaintia ja alueiden erikoistumista uuden alueta­

lousteorian näkökulmasta. haen vastauksia siihen, miten alueellinen kehitys on edennyt vuosien 1990–1993 laman jälkeisenä, voimistu­

neen globalisaation ja eu­jäsenyyden aikana sekä alueiden erikoistumis­/monipuolistumis­

kehityksen että toimialojen keskittymis­/ha­

jaantumiskehityksen näkökulmista. lisäksi tarkastelen, miten keskittävää kasvu on ollut kyseisellä ajanjaksolla. tulosteni mukaan aluei­

den erikoistuminen on lisääntynyt ja erityisesti kehittyneet alueet ovat hyötyneet kasvusta. osa toimialoista on keskittynyt entisestään ja osan kohdalla on tapahtunut hajaantumista. tulok­

seni osoittavat myös kasvavien toimialojen työl­

listävän vaikutuksen jakaantuvan epätasaisesti eri alueille. siten keskittyminen on voimistunut lamasta toipumisperiodin aikana.

teorian perusteella toimialan korkean väli­

tuotekäytön on katsottu olevan keskittymistä kiihdyttävä voima. tarkastelen väitöskirjassani tätä teoreettista oletusta analysoimalla keskit­

tyneimpien toimialojen erityispiirteitä ja erityi­

sesti teollisuuteen liittyviä taaksepäin ja eteen­

päin suuntautuvia kytkentöjä. tulosten perus­

teella keskittyneimpiä toimialoja suomessa luonnehtivat tuotannon skaalaedut ja korkea teknologinen taso. toimialat eivät kuitenkaan ole riippuvaisia taaksepäin ja eteenpäin suun­

tautuneista alueiden sisäisistä tai alueiden väli­

sistä kytkennöistä, vaan ovat vahvasti sidoksis­

sa ulkomaan tuontiin. onkin mahdollista, että suomessa skaalaedut ja dynaamiset ulkoisvai­

kutukset (ns. spilloverit) vaikuttavat merkittä­

vämmin aluerakenteisiin kuin taaksepäin ja eteenpäin suuntautuvat kytkennät. suomessa aluerakenteiden muutoksiin vaikuttaa myös 1990­luvulla tapahtunut politiikan muutos, joka korostaa sekä tutkimus­ ja kehittämistoi­

minnan ja teknologian merkitystä että viennin ja verkostoitumisen tärkeyttä suomen selviyty­

misessä maata kohdanneesta lamasta. suomen noustua 1990­luvun alun lamasta maassa on siis ollut vallalla innovaatioihin keskittynyt, viennin kilpailukykyä korostanut, osaamispai­

notteinen politiikka, jolla on aluetalouksien kannalta ollut lähinnä talouden tehokkuutta edistävä vaikutus, talouden tasaisuustavoitteen kustannuksella.

tarkastelen väitöskirjassani myös yritysten ja erityisesti kasvuyritysten roolia aluekehityk­

sessä. tutkimiani teemoja ovat kasvun, yrittä­

jyyden ja erikoistumisen väliset yhteydet ja se miten pienet ja keskisuuret yritykset saavutta­

vat voimakkaan kasvun. yrittäjyysaktiviteetin ja yritysten kasvuhalukkuuden alhaisuus ovat olleet poliitikkojen, kehittäjien ja tutkijoiden huolenaihe suomessa jo jonkin aikaa. sekä yrit­

täjyys että yritysten kasvu nähdään yhä useam­

min ratkaisuna maassamme monilla alueilla vallitsevan korkean työttömyyden alentamisel­

le. saamieni tulosten perusteella yrittäjyys­ ja kasvuaktiviteettia voidaan pitää hyvinä ja luo­

tettavina mittareina kuvaamaan dynaamista toimintaympäristöä. lisäksi sekä yrittäjyys­ että kasvuaktiviteetti voimistuessaan vähentävät alueiden erikoistumista. dynaamiseen toimin­

taympäristöön on liitetty yleensä sellaisia piir­

teitä, kuten tiedon ja innovaatioiden nopea leviäminen, korkea inhimillisen pääoman mää­

rä, koulutetun työvoiman saatavuus ja mahdol­

lisuus yritysten verkostoitumiseen. dynaamista toimintaympäristöä onkin selitetty lähinnä alueiden pienyritysvaltaisuuden kautta. laajen­

nan näkökulmaa väitöskirjassani kattamaan pien­

yritysvaltaisuuden ohella myös kasvuaktivitee­

tin alueellisen vaihtelun, jonka ajatellaan hei­

jastelevan mm. alueiden innovaatiopotentiaalia sekä taloudellista ja sosiaalista koheesiota.

tarkastellessani uusien pk­yritysten kasvua havaitsin, että voimakkaan kasvun yritysten perustajilla motiivit ovat erilaiset kuin muilla.

positiiviset tilanne­ ja vetotekijät motivoivat heitä yrityksen perustamiseen muita enemmän.

kasvuvaiheessa olevat yritykset ovat aktiivisia markkinoilla ja voimakkaan kasvun yrityksiä luonnehtiikin tutkimuksen perusteella niiden kyky tehdä sellaisia muutoksia tuotantoproses­

seihin, jotka täydentävät niiden aktiivista mark­

kinastrategiaa. kasvuyritykset kohtaavat toi­

mintaympäristössään lukuisia haasteita ja muu­

toksia. hallitakseen toimintaympäristössä ta­

pahtuvia muutoksia kasvuyritysten johtaminen muotoutuu tiimivetoiseksi. tutkimieni pienten ja keskisuurten metalliteollisuus­ ja tuottajapal­

veluyritysten kohdalla havaitsin kuitenkin, että alueellisilla ominaisuuksilla ja erityispiirteillä ei ole vaikutusta kyseisten yritysten kasvuun.

Alueellinen vaikutusanalyysi

Väitöskirjani toisena teemana on alueellinen vaikutusanalyysi. tätä teemaa käsitellään vii­

dessä empiirisessä tutkimuksessa, joista kolme liittyy alueellisen panos­tuotosmallin sovelta­

miseen ja kaksi kulttuurihyödykkeiden talou­

dellisen arvon mittaamiseen contingent valua­

tion ­menetelmällä.

yleensä alueellisten panos­tuotostaulujen laadinnassa ns. survey­menetelmää pidetään luotettavimpana. panos­tuotosmallin sovelta­

jien on kuitenkin usein käytettävä ns. non­sur­

vey­menetelmiä, koska ne ovat halvempia ja yksinkertaisempia. sijaintiosamäärämenetelmät ovat yksi versio kyseisistä non­survey­menetel­

mistä. käytännössä tutkijat ja kehittäjät joutu­

vat siis usein survey­pohjaisten alueellisten panos­tuotostaulujen puuttuessa estimoimaan alueelliset taulut kansallisista tauluista erilaisil­

la menetelmillä.

analysoin väitöskirjassani eri sijaintiosa­

määrämenetelmien (slQ, CilQ, FlQ) kykyä tuottaa alueellisia panoskertoimia eli niiden kykyä ottaa huomioon aluerakenteen erityis­

piirteitä, kuten esimerkiksi niiden kokoa, tuon­

tialttiutta ja erikoistumisastetta⁶. tutkin kah­

dessa artikkelissa eri sijaintiosamäärämenetel­

miä käyttäen kansallisesta taulusta estimoituja tuotannon välituotteiden panoskertoimia ja vertaan niitä tilastokeskuksen tuottamiin vas­

taaviin alueellisiin kertoimiin. kyseiset alueel­

liset panos­tuotostaulut on laadittu vuodelle 1995 ja ne koostuvat 37 toimialasta. kyseinen kaikkia 20 maakuntaa koskeva ainutlaatuinen

6 Sijaintiosamäärämenetelmien kyvystä tuottaa alueellisia panoskertoimia katso Schaffer ja Chu (1969), Morrison ja Smith (1974), Round (1978), Harrigan et al. (1980), Flegg et al. (1995) ja Flegg ja Webber (1996, 1997, 2000).

aineisto antaa hyvät lähtökohdat tutkia eri me­

netelmien kykyä tuottaa luotettavia arvioita alueellisista panoskertoimista ja tuotannon ker­

rannaisvaikutuksista.

sain tulokseksi, että yksinkertainen sijainti­

osamäärämenetelmä (slQ) ja ristikkäissijainti­

osamäärämenetelmä (CilQ) tuottavat kertoi­

mia, joiden hyödynnettävyys alueellisen suun­

nittelun tukena on kyseenalainen. Menetelmät saattavat antaa jopa 50 prosenttia oikeista ar­

voista poikkeavia arvioita. sen sijaan uudem­

mat sijaintiosamäärämenetelmät (FlQ­mene­

telmän eri versiot) tuottavat erittäin hyviä alueellisten panoskertoimien estimaatteja. eri­

tyisesti uudistettu FlQ (reformulated FlQ) tuottaa estimaatteja, joita voidaan hyödyntää aluekehittämisessä. kyseinen mittari ottaa huo­

mioon alueen koon aikaisempia sijaintiosamää­

rämenetelmiä paremmin, mikä vaikuttaa sen luotettavuuteen ja kykyyn estimoida tarkem­

min alueellista tuontia, tuotantoa ja tuotannon kerrannaisvaikutuksia. tutkimuksessa testattiin myös mallia, joka ottaa muita menetelmiä pa­

remmin huomioon alueellisen erikoistumisen eli sen, että alueellinen panoskerroin voi olla suurempi kuin kansallinen panoskerroin. aiem­

mat menetelmät eivät sitä sallineet. alueellisen erikoistumisen huomioiminen ei kuitenkaan tuottanut olennaisesti parempia tuloksia kuin pelkän alueen koon huomioiminen.

sovelsin väitöskirjassani alueellista panos­

tuotosmallia tutkiessani kaustisen kansanmu­

siikkijuhlien taloudellisia vaikutuksia. turismin ja kulttuurin tiedetään vaikuttavan niiden koh­

teena oleviin alueisiin, myös niiden talouteen.

arvioin kansanmusiikkijuhlien tuoman kysyn­

nän lisäyksen vaikutukset tuotantoon, työllisyy­

teen, palkkoihin ja veroihin hyödyntämällä panos­tuotosanalyysia. saamieni tulosten pe­

rusteella kansanmusiikkijuhlat ovat kunnalle

hyvä investointi, sillä niiden vaikutukset alueen tuotantoon ja kunnallisveroihin ovat suurem­

mat kuin kunnan juhlille myöntämät vuotuiset avustukset.

tutkin kulttuuriin liittyviä taloudellisia vai­

kutuksia myös keski­suomen museon ylläpitä­

miseen liittyvissä maksuhalukkuustutkimuksis­

sa. julkishyödykeominaisuuksia sisältäville kulttuurihyödykkeille ei yleensä ole toimivia markkinoita, joten niiden taloudellisen arvon määrittämiseksi on etsittävä muita keinoja kuin esimerkiksi palvelun hankkimiseksi uhratut varat. keräsin kyselyaineiston jyväskyläläisiltä ja hyödynsin sitä selvittäessäni keski­suomen museon taloudellista arvoa ns. contingent va­

luation ­menetelmällä. Menetelmää pidetään toistaiseksi ainoana, jolla voidaan tutkia ns. ei­

käyttäjäarvoja (arrow et al., 1993). analysoin myös tekijöitä, jotka vaikuttavat halukkuuteen maksaa museon ylläpitämisestä. tuloksieni mu­

kaan jyväskyläläiset hyötyvät maksuhalukkuu­

tensa perusteella keski­suomen museon ole­

massaolosta enemmän kuin heidän verovaro­

jaan kohdennetaan museolle.

Vaikka taloudella tuntuu olevan luontainen taipumus keskittävään kehitykseen ja polku­

riippuvuuden perusteella rakenteet ovat varsin pysyviä, niin silti nykyisin ns. periferisillä alueil­

la on edelleen hallussaan kehittymisen avaimet.

aluekehitykseen voidaan edelleen vaikuttaa, kun muistamme, että moni alue on kasvanut ja kehittynyt jonkin pienenkin historiallisen sat­

tuman tai odotusten perusteella. alueiden on vain pyrittävä tunnistamaan potentiaaliset kas­

vun lähteet. kun kasvu käynnistyy, niin kumu­

latiivisen kausaation periaatteen mukaisesti kasvuprosessi etenee itse itseään ruokkivana prosessina. 

Kirjallisuus

arrow, k., solow, r., portney, p.r., leamer, e.e., radner, r. ja schuman, h. (1993), report of the noaa panel on contingent valuation.

Christaller, �. (1933), die zentralen orte in süd­

deutschland, jena, Gustav Fischer. english trans­

lation: Central places in southern Germany, 1966, prentice hall.

dumais, G., ellison, G. ja Glaeser, e.l. (2002),

”Geographic concentration as a dynamic proc­

ess”,The review of Economics and Statistics84:

193–204.

Flegg, a.t. ja �ebber, C.d. (1996), ”using location quotients to estimate regional input­output coef­

ficients and multipliers”,Local Economy Quar­

terly4: 58–86.

Flegg, a.t. ja �ebber, C.d. (1997), ”on the ap­

propriate use of location quotients in generating regional input­output tables: reply”, Regional Studies31: 795–805.

Flegg, a.t. ja �ebber, C.d. (2000), ”regional size, regional specialization and the FlQ formula”, Regional Studies34: 563–569.

Flegg, a.t., �ebber, C.d. ja elliott, M.V. (1995),

”on the appropriate use of location quotients in generating regional input­output tables”, Re­

gional Studies29: 547–561.

harrigan, F.j., McGilvray, j.�. ja Mcnicoll, i.h.

(1980), ”simulating the structure of a regional economy”, Environment and Planning a 12:

927–936.

helsingin kaupungin tietokeskus (2006),Helsingin seutu tilastoina 2006.

isard, �. (1956),Location and space­economy, Cam­

bridge, the Mit press.

isard, �. (1960),Methods of regional analysis: An introduction to regional science, the regional sci­

ence studies series 4, the M.i.t. press, Massa­

chusetts institute of technology.

krugman, p. (1991), ”increasing returns and eco­

nomic geography”,Journal of Political Economy 99: 483–499.

krugman, p. (1994),Peddling prosperity: Economic sense and nonsense in the age of dimished expec­

tations, new york, norton.

krugman, p. ja Venables, a.j. (1995), ”Globaliza­

tion and the inequality of nations”,The Quar­

terly Journal of Economics110: 857–880.

lösch, a. (1940), die räumliche ordnung der wirt­

schaft, (Gustav Fischer, jena). english transla­

tion: the economics of location 1954, (new haven, yale university press).

Morrison, �.i. ja smith, p. (1974), ”nonsurvey in­

put­output techniques at the small area level: an evaluation”,Journal of regional Science14: 1–14.

Myrdal, G. (1957),Economic theory and underdevel­

oped regions, london: Gerald duckworth.

round, j.i. (1978), ”an interregional input­output approach to the evaluation of nonsurvey meth­

ods”,Journal of Regional Science18: 179–194.

sappinen, j. (1998), ”Q�erty”,Tieteessä tapah­

tuu1/1998.

schaffer, �.a. ja Chu, k. (1969), ”nonsurvey tech­

niques for constructing regional interindustry models”,Papers of the Regional Science Associa­

tion23: 83–101.

tervo, h. (2000a), ”suomen aluerakenne ja siihen vaikuttavat tekijät”, Kansantaloudellinen aika­

kauskirja96: 398–415.

tervo, h. (2000b), ”uuden aluetalousteorian avaa­

mia näkökulmia aluekehitykseen”,Kansantalou­

dellinen aikakauskirja96: 6–10.

Von thünen, j.h. (1826), der isolierte staat in be­

ziehung auf landwirtschaft und nationalökono­

mie, 1826, (perthes, hamburg). english transla­

tion: the isolated state, 1966, (pergammon press, oxford).

tilastokeskus: kehittämistoiminta alueittain 1995–

2005.

Venables, a.j. (1996), ”equilibrium locations of vertically linked industries”,International Eco­

nomic Review37: 341–359.

�eber, a. (1909), Über den standort der industrien, (j.C.B. Mohr, tübingen). english translation:

the theory of the location of industries, 1929, (Chicago university press, Chicago).