268
Metsätieteen aikakauskirja3/2009 Tieteen tori
te e m a
Teijo Rytteri ja Leena A. Leskinen
Metsäteollisuusyhdyskunnat ja yksipuolisuuden loukku
P
arin viime vuoden aikana metsäteollisuuden kansainvälistymisen vaikutukset ovat heijastu- neet paikallistasolle toden teolla. Metsäteollisuus on kärsinyt huonosta kannattavuudesta jo usean vuoden ajan johtuen painopaperin tuotannon ylikapasitee- tista ja toisaalta paperinkulutuksen vähenemisestä länsimaissa. Kustannusten karsimiseksi metsäteol- lisuuskonsernit ovat sulkeneet yksiköitään, vähen- täneet väkeä ja tuotannon painopistettä on siirretty raaka-ainekustannuksiltaan edullisempiin maihin.Tilannetta on pahentanut syksyn 2008 aikana iske- nyt maailmantalouden lama.
Todennäköistä on, että metsäteollisuuden rakenne- muutos jatkuu laman jälkeenkin. Miten metsätalou- den myllerryksen vaikutuksia voidaan tulkita oikein ja kuinka tulevaisuuteen pitäisi varautua? Tämän kir- joituksen tavoitteena on jäsentää maailmanlaajuisen ja paikallisen talouskehityksen suhdetta talousmaan- tieteellisen ja taloushistoriallisen teo rian näkökul- masta. Tarkastelunäkökulman tuloksena esitämme, että olisi aiempaa enemmän kiinnitettävä huomio- ta yksittäisten tuotantolaitosten säilymisen lisäksi siihen, miten metsästä riippuvainen alue talous laa- jemmin ymmärrettynä pääsee kehittymään. Lisäksi ehdotamme, että alueellisten metsäohjel mien laa- dinnan yhteydessä arvioitaisiin ja tuotettaisiin tietoa siitä, mitkä ovat esimerkiksi metsäsektoria tukevan elinkeinopolitiikan odotetut ja ei-toivotut seurauk- set alueen elinkeinoelämässä.
Resurssiyhdyskunta tapuliteorian näkökulmasta
Resurssiyhdyskunnista puhuttaessa tarkoitetaan paikkakuntia, joiden talous on riippuvainen alueen luonnonvaran hyödyntämisestä. Sellaisia ovat tyy- pillisesti metsäteollisuus- ja kaivospaikkakunnat, joissa luonnonvaraa jalostetaan yksittäisessä tuo- tantoyksikössä. Metsien hyödyntämistä varten ra- kentunut järjestelmä voidaan myös ymmärtää yk- sittäistä tehdaspaikkakuntaa laajempana alueellise- na kokonaisuutena, metsien käytön varaan rakentu- neena yhdyskuntajärjestelmänä. Tässä kirjoitukses- sa resurssiyhdyskunta ymmärretäänkin yksittäistä paikkakuntaa laajemmassa merkityksessä, metsä- teollisuuden tehdasyksiköiden ympärille raaka-ai- neen hankinnan kautta kytkeytyneenä aluetaloudel- lisena järjestelmänä.
Tapuliteoriaa hyödynnetään talousmaantieteel- lisessä ja -historiallisessa tutkimuksessa selitet- täessä syrjäisiin resurssiyhdyskuntiin vaikuttavia taloudellisia tekijöitä. Kanadalaisen Harold Inni- sin (1894−1951) alunperin kehittämässä teoriassa kiinnitetään huomiota siihen, millaisten yhteyksien kautta paikallistaso on kytkeytynyt maailmanlaajui- siin markkinoihin. Tapuliteoria ei ole pelkkään ta- loudelliseen selittämiseen nojaava malli, vaan siinä kiinnitetään huomiota erilaisiin paikallisiin ja his- toriallisiin muuttujiin kuten teknologiaan, fyysiseen ympäristöön, tuotantoon ja kulutukseen, yhteiskun- nallisiin instituutioihin sekä sosiaalisiin suhteisiin.
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja3/2009
269 Trevor Barnes, Roger Hayter ja Elizabeth Hay to-
teavat vuonna 2001 julkaistussa artikkelissaan teo- rian olevan edelleen vuosituhannen vaihteen jälkeen toimiva malli pyrittäessä ymmärtämään erilaisten resurssiyhdyskuntien kohtaamia ongelmia. Teo- ria on osoittautunut toimivaksi myös suomalaisten metsäteollisuuspaikkakuntien muutoksia tulkittaes- sa. Teoria ei kuitenkaan ole empiirisellä aineistolla oikeak si tai vääräksi osoitettava malli, vaan erään- lainen näkökulma.
Tapulitalouden rakentuminen
Tapuliteorian mukaan alueen kehitys käynnistyy, kun luonnonvaraan perustuvien niin sanottujen ta- pulituotteiden kysyntä kasvaa ja teknologinen kehi- tys mahdollistaa alueen luonnonvarojen hyväksikäy- tön. Pääoma ja tuotantoteknologia tuodaan alueen ulkopuolelta. Luonnonvaransa kautta alue pääsee mukaan alueelliseen työnjakoon ja tapulituotteen viennin kehitys kerrannaisvaikutuksineen määrää alueen taloudellisen kasvun.
Suomessa metsävarat, vesistöjen tarjoamat kulku- reitit ja vesivoima ovat tarjonneet perusedellytyk- set metsäteollisuuden kasvulle. Yhtä tärkeällä sijal- la metsäsektorin kehittymisen kannalta ovat olleet Harold Innisin korostamat institutionaaliset tekijät.
Valtiollisen metsäpolitiikan päämääräksi muodostui metsäteollisuuden kasvun edistäminen ja siihen liit- tyen metsien kasvun ja käytön lisääminen. Selkeitä aluepoliittisia tavoitteita sisältäneen politiikan tulok- sia olivat esimerkiksi Uimaharjun sellutehtaan, Ke- mijärvi Oy:n ja Savon Sellu Oy:n perustaminen. Val- tion tukemien teollisuusinvestointien lisäksi metsä- teollisuuden ja -talouden toimijat ovat saaneet suo- raa ja epäsuoraa tukea julkiselta vallalta talous- ja metsäpolitiikassa sekä kuljetusväyliin, energiatuo- tantoon, teknologiaan ja koulutukseen kohdistunei- na investointeina.
Kansallisen metsäpolitiikan voi katsoa kiteyty- neen päämääriin, joita olivat kansallisen luonnon- varan käyttöönotto, puun tarjonnan ja kysynnän li- sääminen, syrjäseutujen taloudellisen aseman paran- taminen sekä työllisyyden ja taloudellisen toiminnan lisääminen. Lauri Hetemäki ja Jari Kuuluvainen ovat kuvanneet ajattelutapaa tarjontalähtöisen metsäpoli- tiikan malliksi, jossa tarjonta luo kysyntää. Tämän
käsityksen mukaan suuremmat hakkuumahdollisuu- det ja hakkuumäärät johtavat lisääntyvään puun ja- lostukseen, ja mitä enemmän puuta jalostetaan, sen enemmän lisääntyy taloudellinen hyvinvointi.
Metsäteollisuuden ja sen puunhankinta-alueiden laajenemisen seurauksena koko maa kytkettiin met- säteollisen tuotantoketjun kautta maailmanmarkki- noihin. Ympäri maata syntyi metsäteollisuuspaikka- kuntia, joiden ytimessä oli tehdasyksikkö ja sen ym- pärillä raaka-aineen tuotantoalueet. Vaikka kansalli- selta tasolta katsoen teollinen perusta on laajentunut ja yhden tehtaan varassa toimivia yhdyskuntia on enää vähän, monissa metsien hyödyntämiseen va- raan rakentuneissa resurssiyhdyskunnissa on edel- leen vallitsevana tapulitalouden rakenne. Metsät ja niiden varaan rakentuneet resurssiyhdyskunnat pal- velevat silloin yhden pääasiallisen arvoketjun tar- peita.
Tapuliloukku laukeaa
Tapulitalouden yksipuolisuudesta seuraa se, että re- surssiyhdyskuntien taloudet ovat hyvin alttiita talou- dellisten suhdanteiden vaikutuksille ja maailman- markkinoiden rakenteellisille muutoksille. Tämä on usein seurausta yhden kapean teollisuudenalan ja tuoteryhmän sekä suurien ja usein ulkomaisessa omistuksessa olevien yhtiöiden määräävästä ase- masta. Jos tapulituotteen jalostusastetta ei kyetä nos- tamaan tai tuotevalikoimaa laajentamaan alue joutuu suuriin vaikeuksiin tuotteen kilpailuedun hävitessä tai vientikysynnän loppuessa. Juuri näin on käynyt painopaperiin keskittyneelle arvoketjulle 2000-lu- vun aikana. Tätä kutsutaan tapuliloukuksi.
Monet resurssiyhdyskunnat ovat nyt joutuneet ta- puliloukun tapaiseen tilanteeseen, kun metsäteolli- suus on vähentänyt työvoimaansa ja tuotantoyksi- köitään. Kun yhdyskunnat olivat kytkeytyneet kan- sainväliseen talouteen kolmen suhteellisen kapeal- la liiketoiminnan alalla toimineen toimijan (Stora Enso, UPM-Kymmene, M-real) kautta, niistä oli tullut helposti haavoittuvia. Painopaperien varaan rakentuneen tuotantostrategian jouduttua vaikeuk- siin samanlaiset vaikutukset iskivät yhtäaikaisesti resurssiyhdyskuntiin kautta maan. Vaikutus oli sen suurempi, mitä selkeämmin yhdyskunta oli tämän yhden arvoketjun varassa.
270
Metsätieteen aikakauskirja3/2009 Tieteen tori
Tapulitaloutta ylläpitävät tekijät
Kansallisen valuutan aikaan tapulitalouden loukus- ta pyrittiin usein irti devalvoinneilla. Tälläkin het- kellä devalvoituminen hyödyttää Ruotsissa toimivaa metsä teollisuutta, kun kruunu on menettänyt arvos- taan 20 %. Nykyisin devalvointikeinon puuttues- sa metsäteollisuuden ongelmiin pyritään Suomessa vaikuttamaan muilla politiikan keinoilla.
Metsäteollisuuden toimintaedellytykset on pyrit- ty turvaamaan niin päästökauppaa, puunmyynnin vero helpotuksia kuin myös puutullineuvotteluja koskevissa ratkaisuissa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hyvä ei jakaudu resurssiyhdyskuntiin yhtä ta- saisesti kuin aikaisemmin on totuttu ajattelemaan.
Kuten eräs hakealan yrittäjä lausahti haastattelussa:
”Päästö kaupan hyödyt tänne alapäähän realisoituu erikoisella tavalla hitaasti”. Päästökaupassa päästö- oikeuden hinta heilahteli voimakkaasti, mitä teolli- suus kykeni hyödyntämään vaihtelemalla polttoai- netta puun ja turpeen välillä. Puun ja turpeen voi- makas kysynnän ja tarjonnan vaihtelu kiusasi ensi- sijaisesti bioenergia- ja turvealan pieniä ja keskisuu- ria yrityksiä. Näiden yrittäjien aika ajoin toistuva taloudellinen ”matokuuri” on samalla aiheuttanut sen, ettei resurssiyhdyskunnan taloudellinen toimin- ta pääse vahvistumaan ja monipuolistumaan aina- kaan näillä toimialoilla.
Toinen esimerkki on vuonna 2008 esille noussut metsäteollisuuden kasvava kotimaisen puun tarve, kun Venäjän asettamat puutullien korotukset olivat astumassa voimaan. Valtio vastasi tähän alentamalla puunmyyntitulojen verotusta. Puukaupan verohel- potuspäätös synnytti resurssiyhdyskunnissa myön- teisiä odotuksia kotimaisen harvennuspuun, hankin- takauppojen ja puunkorjuupalveluiden kysynnän kasvusta. Tulojen ja työpaikkojen lisäksi odotettiin metsän arvon nousun kannalta välttämättömien har- vennusten lähtevän todenteolla käyntiin. Puutullien korotusten lykkääntyminen viime hetkillä aiheutti ongelmia resurssiyhdyskunnissa, vaikka tehtaiden puunsaannin edellytykset paranivat. Seurasi epävar- muus harvennuskuitupuun kysynnästä, mikä jälleen rasitti metsäurakoinnin ja puutavarakuljetuksen pie- niä ja keskisuuria yrityksiä. Erityisesti kärsivät yri- tykset, jotka olivat investoineet vastatakseen paljon julkisuudessa esillä olleeseen kasvavaan puuntar- peeseen.
Tapuliteorian näkökulmasta näissä esimerkeis- sä on olennaista se, että resurssiyhdyskunnat ovat yleensä kytkeytyneet metsäsektorin toimintaympä- ristössä tapahtuviin muutoksiin kolmen suuren sa- malla liiketoiminnan alalla toimivan metsäteolli- suusyhtiömme välityksellä. Sinänsä erilliset ja toi- sistaan riippumattomat prosessit kytkeytyvät siis käytännössä toisiinsa, koska kyseessä on suuryhtiöi- den toimintaympäristöä koskevat muutokset. Suur- yhtiöiden toimintaympäristölleen asettamat tavoit- teet eivät tietenkään välttämättä ole ristiriidassa re- surssiyhdyskuntien kannalta edullisimman tilanteen kanssa, mutta kuten edelliset esimerkit osoittavat, tämä on mahdollista.
Resurssiyhdyskuntia eivät silti ravistele yksin moni kansallisten yritysten päätökset. Perinteisen metsäteollisuuden toimijoita, rakenteita ja instituu- tioita tukeva kansallinen metsä- ja teollisuuspolitiik- ka on itse asiassa estänyt uuteen toimintaympäris- töön sopeutumista resurssiyhdyskunnissa. Vaikuttaa siltä, että kansallinen elinkeinopolitiikka on usein tulppana myönteisten kansainvälisten suuntausten, kuten bioenergian kysynnän, ja resurssiyhdyskun- tien välillä.
Alueellinen metsäohjelma ja tapulitalous Tapulitalouden ylläpitämisellä näyttäisi siis olevan haittoja. Vaikka tapulitaloutta tukevat toimet autta- vatkin yksittäisiä tuotantolaitoksia pysymään käyn- nissä, muuhun aluetalouteen heijastuvat hyödyt tun- tuvat pienenevän. Tapulitalouden tukeminen saattaa olla esteenä uuden yritystoiminnan kehittymiselle.
Resurssiyhdyskuntien kannalta toivottava kehitys- kulku olisi, että metsäsektorille kyettäisiin luomaan mahdollisimman monenlaisia, eri tavoin maailman- laajuisiin markkinoihin kytkeytyviä arvoketjuja. Mi- tä monimuotoisempaa metsien käyttöön liittyvää ta- loudellista toimintaa paikallistasolla kyettäisiin har- joittamaan, sen paremmat puskurit aluetaloudella olisi ulkopuolelta tulevia töytäisyjä vastaan.
Alueellisia metsäohjelmia laaditaan seuduilla, jot- ka ovat tapulitalouden sydämessä. Näissä resurssi- yhdyskunnissa ollaan monessa suhteessa sekä glo- baalin talouden toimijoiden että kansallisella tasolla tapahtuvan päätöksenteon armoilla, mutta metsien käyttöön on myös mahdollista vaikuttaa. Hyvä esi-
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja3/2009
271 merkki asioihin vaikuttamisesta on keskustelu nuo-
ren metsän hoidon ja energiapuunkorjuun tuista Kes- tävän metsätalouden rahoituslain uudistuksen yhte- ydessä. Alueellisten toimijoiden tuottamaa tietoa on tarvittu, jotta lainmuutosten yhteydessä bioenergia- yrittäjyyden edellytykset säilyvät. Tällaisten asioi- den merkitys nousee esille alueellisten metsäohjel- maprosessien ja kehittämishanketoiminnan kautta.
Resurssiyhdyskuntien näkökulmasta on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, miten kan- salliset ratkaisut joko tukevat tai vaikeuttavat raa- ka-aineen hankintaketjuissa toimivien yritysten toi- mintamahdollisuuksia. Näihin kannattaa kiinnittää huomiota kahdesta syystä: ensinnäkin näiden yritys- ten elinvoimaisuus ja kannattavuus lisää resurssiyh- dyskunnan taloudellista elinvoimaisuutta. Toiseksi, näiden yritysten aloitteista on syntynyt esimerkiksi bioenergia-alalle perinteisestä tapulitaloudesta riip- pumattomia aluetaloudellisia arvoketjuja.
Alueellisten metsäohjelmien laadinnassa voitai- siinkin nykyistä voimakkaammin ottaa kantaa sii- hen, miten esimerkiksi poliittiset päätökset ovat vai- kuttaneet alueen pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksiin. Olisi tärkeä tuoda kansal- lisen tason keskusteluun politiikan seuraukset, jotka eivät johtaneet toivotunlaiseen tulokseen. Uusi yri- tysmuoto tai liiketoiminnan ala tuomitaan elinkel- vottomaksi liian herkästi ottamatta huomioon, että tapulitaloutta ylläpitävät rakenteet voivat olla uuden yritystoiminnan esteenä.
Aluetaloudellista puskurikykyä ei paranneta aino- astaan monipuolistamalla puunjalostuksen tuotteita vaan myös pitämällä kiinni arvoketjujen tietystä it- senäisyydestä. Puunjalostuksen monipuolistaminen ei yksinään riitä, jos raaka-ainehankinta tai muu kes- keinen tuotannontekijä on liian voimakkaasti alis- teinen yhdelle suhdanneherkälle arvoketjulle. Tässä suhteessa tavoitteisiin yhdistää bioenergian hankin- ta muutaman suuryhtiön hankinta- ja tuotantoket- juihin olisi suhtauduttava varauksella. Bioenergian hankintaketjun toimivuuteen ja riippumattomuuteen globaalin talouden heilahteluista olisi kiinnitettävä huomiota jo kansallisen energiantuotannon huolto- varmuudenkin johdosta.
Kiitokset
Kiitämme prof. Antti Asikaista ja prof. Jarmo Kor- telaista heidän käsikirjoitukseen tekemistään hyö- dyllisistä parannusehdotuksista. Lisäksi kiitämme kollegojamme, erityisesti MMM Juha Laitista, kä- sikirjoituksen aiheisiin liittyvistä hyödyllisistä kes- kusteluista ja taustatiedon jakamisesta.
Kirjallisuutta
Barnes, T.J., Hayter, R. & Hay, E. 2001. Stormy weather:
cyclones, Harold Innis and Port Albeirni, BC. Envi- ronment and Planning A 33: 2127–2147.
Hetemäki, L. & Kuuluvainen, J. 2005. Kansallisen met- säpolitiikan kehittäminen. Metsätieteen aikakauskirja 2/2005: 175–181.
Kortelainen, J. 1992. Metsäsektorin yhdyskuntajärjestel- mä. Julkaisussa: Rannikko, P. & Jarmo Kortelainen, J.
Yhdyskunnat ja restrukturaatio. Tutkimuksia tehdas- yhdyskuntien ja kuntakeskusten rakenteellisesta uu- siutumisesta. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimus- laitoksen julkaisuja 104.
Kortelainen, J. 1996. Tehdasyhdyskunta talouden ja ym- päristötietoisuuden murrosvaiheissa. Joensuun yliopis- ton yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 24.
Niskanen, A., Donner-Amnell, J., Häyrynen, S. & Pelto- la, T. 2008. Metsän uusi aika. Kohti monipuolisempaa metsäalan elinkeinorakennetta. Silva Carelica 53.
n FT Teijo Rytteri, Joensuun yliopisto, maantieteen oppiaine- ryhmä; HT, MMM Leena A. Leskinen, Metsäntutkimuslaitos, Joensuun toimintayksikkö. Sähköposti leena.leskinen@
metla.fi
