3/99
niin&näin
• 27NevanlinnaArne
Asian- tuntija
M
odernia on hyvinvointi, demo kratia, ihmisoikeudet, tasa- arvo, tiede, taide, teknologia, kyky rat- kaista ongelmia rationaalisen suun- nittelun avulla. Perinteistä on köy- hyys, yksinvaltius, autoritaarisuus, sorto, primitiivinen kulttuuri, fatalis- tinen taipumus antaa asioiden mennä menojaan.Lyhyesti sanottuna moderni näyt- tää siis olevan täynnä hyviä asioita ja perinteinen huonoja tai säälittäviä asioita. Tämä ei ole ihme, sillä jako on rikkaiden länsimaiden oma keksintö.
Se velvoittaa auttamaan perinteisiä yhteiskuntia niiden vaivalloisella tiel- lä kohti länsimaisuutta. Se oikeuttaa puuttumaan niiden asioihin, tarpeen vaatiessa väkivaltaisesti, jos kehitys takeltelee tai uhkaa kääntyä väärään suuntaan.
Näin länsimaat saavat toimenpi- teilleen moraalista pohjaa myös sil- loin, kun todelliset motiivit eivät kes- tä päivänvaloa. Yhdysvallat peruste- lee aggressiotaan demokratian ja ih- misoikeuksien edistämisellä. Pro- testanttiset pohjoismaat eivät kehtaa riistää köyhiä maita avoimesti, nor- maalikanavia myöten. Toiminta ver- hotaan kehitysavuksi, tai kehitysyh- teistyöksi kuten sitä nykyään totuu- denvastaisesti nimitetään, ja tarkoi- tusta varten perustetaan oma osas- tonsa ja budjettiluokkansa. Myöntei- siä saavutuksia, joita toki on, julkiste- taan innokkaasti, mutta kielteisistä seuraamuksista vaietaan. Organisaa- tion erillisyys helpottaa propagandaa.
M
iten moderni näkyy tavallisen suomalaisen elämässä?Enemmän sellaisissa asioissa, joita on helppo mitata: elintaso, maalta pako, vanhojen ympäristöjen tuhoutu- minen ja uusien ympäristöjen kehno laatu, autoistuminen, tietokoneistu- minen, kännyköityminen. Vähemmän sellaisissa asioissa, joita on vaikea mi- tata: kansanvalta, vähemmistöjen oi- keudet, tasa-arvo, suvaitsevuus, kan- sainvälisyys.
Ihanteellisesti tiedotusvälineiden ei tulisi kertoa vain konkreettisista ta- pahtumista. Vaativampi tehtävä on käsitellä ja tulkita taustoja, jotka ovat abstrakteja tai muuten vain vaikeasti ymmärrettäviä, ja joista kaikilla ei ole omakohtaisia kokemuksia.
Näin teoriassa. Käytännössä reitti lähteeltä esimerkiksi televisiokatso- jalle on monivaiheinen. Väliin mahtuu lukuisia suodattimia, joilla toimittajat valikoivat tietoa omien instituutioi- densa intressien mukaisesti.
Ensin kansainvälinen tietotoimisto
karsii pois länsimaille epäedullisen materiaalin. Sitten STT valitsee jou- kosta suomalaisille eli Sanoma OY:lle sopivat uutiset. Seuraavaksi televisio- toimittaja poimii ohjelmaan oman
kanavansa profiilia vahvistavat ai- heet. Ja lopuksi paikalle kutsutaan asiantuntija, joka kertoo mitä kaikki tämä oikeastaan tarkoittaa.
A
siantuntijoiden historiallinen tehtävä on löytää ongelmat ja rat- kaista ne, muuntaa epävarmuus var- muudeksi ja ristiriidat harmoniaksi.Kukin heistä ilmoittaa tosin hallitse- vansa vain oman erikoisalansa totuu- den, mutta yhdessä he ovat ylivoimai- sia. Asiantuntemus ymmärretään hen- kilökohtaiseksi ominaisuudeksi, pe- rintötekijöiden ja koulutuksen onnel- liseksi yhdistelmäksi. Ilman asiantun- tijoita moderni yhteiskunta taantuisi takaisin köyhyyteen ja taikauskoon.
Kun uutisissa kerrotaan Jeltsinin viimeisestä tempauksesta, aamutele- visioon kutsutaan Venäjän asiantun- tija. Upseeriasiantuntija kommentoi Kosovon pommituksia, urheiluval- mentaja dopingia, syöpälääkäri syö- pää, nuorisopsykologi nuoriso-ongel- mia, kirkonmies uskonasioita, taide- historioitsija taidetta, arkkitehti ark- kitehtuuria, Max Jakobson, Jaakko Iloniemi tai Erkki Toivanen mitä ta- hansa. Aikaa varataan viisi minuut- tia, josta puolet kuluu esittelyyn ja vii-
meinen minuutti siihen, että juonta- jan silmät lasittuvat ja hänalkaa vil- kuilla kameran takana viittoilevaa ajannäyttäjää.
Kullakin alalla on oma pyrami- dinsa. Huipulla istuu huippuasian- tuntija, seuraavalla tasolla heitä on jo monta ja pohjalla kihisee aspirant- tien lukematon joukko. Kun ruutuun ilmestyy pörssiuutisia kommentoiva nuorukainen, joka näyttää kesäva- paalla olevalta lukiolaiselta, ei tätä tule tulkita merkiksi modernin yh- teiskuntajärjestelmän romahtami- sesta. Kyse on vain siitä, että kor- keamman tason asiantuntija on lo- malla tai ei pidä asiaa riittävän tär- keänä.
Ihmiset saavat tietoa, joka ei ehkä ole oikeaa, mutta varmasti tarkoituk- senmukaista. Suomalaiset ovat ylpei- tä yhteiskuntansa edistyksellisyy- destä. Usko modernin siunaukselli- suuteen vahvistuu.
J
ärjestelmä näyttää siis toimivan hyvin, itseasiassa liian hyvin ol- lakseen totta. Kiiltävää pintaa ei tar- vitse raapia kovinkaan syvältä kun alta paljastuu julkaisukelvottomia motiiveja.Asiantuntijat ovat saavuttaneet asemansa omien instituutioidensa tu- ella. Vastapalvelukseksi he toistele- vat julkisissa esiintymisissään alan- sa latteimpia konventioita. Joko sik- si, että uskovat niihin itsekin tai vält- tääkseen sitä, että esimiehet louk- kaantuvat, kollegat nauravat ja arvo- valta kärsii. Potkut, uran katkeami- nen tai kasvojen menetys ovat riske- jä, joita ei kannata ottaa, olipa oma kanta mikä tahansa. Harva asiantun- tija edustaa vain itseään, sillä jos näin on, häntä ei hyväksytä asian- tuntijaksi.
Tiedottajan tehtävä on kertoa papukaijanomaisesti julkisuudelle juuri ja ainoastaan niistä asioista, joi- ta työnantaja katsoo tarpeelliseksi, toimia instituution ja yleisön välisenä puskurina, vastata tyhmiin kysymyk- siin ja ottaa johdon tekemät virheet niskoilleen. Enimmäisvaatimus on sujuva kynä ja supliikki, vähimmäis- vaatimus sisälukutaito.
Kirsti Lilja on legendaarinen lii- kennelaitoksen tiedottaja. Naton tie- dottaja Jamie Shea onnistui kerto- maan Kosovon sodasta ikään kuin oli- si itse ollut yksi kenraaleista. Eeva Vuori-skandaali aiheutti sen, että jo- pa Korkein Oikeus palkkasi tiedotta- jan, tosin liian myöhään. Nokia ja yli- opisto menettivät arvovaltaansa rea- goimalla mimoosan herkästi Yliopis-
Suomessa moderni on
saanut perinteisestä niin tukevan niska- otteen, että selkävoitto on vain ajan kysymys.
Läntinen ja pohjoinen myytti, joka kertoo
siitä minkälainen maailman pitäisi olla,
on syrjäyttämässä itäiset ja eteläiset myytit, jotka kertovat
siitä minkälaisia maailmat ovat aina
olleet.
28 •
niin&näin
3/99tolehden haastatteluun Jorma Ollilasta, mutta käytännössä vastuu sälytettiin tiedottajien leveille hartioille.
Julkisuudessa asiantuntija edistää oman instituutionsa intressejä, suojelee oman alan- sa statusta ja ajaa omia etujaan peitellysti.
Siksi hänellä on arvovaltaa. Tiedottaja tekee saman peittelemättä. Siksi hänellä ei ole arvo- valtaa. Molempien tehtävä on modernin yh- teiskunnan todellisten valtarakenteiden piilottaminen.
E
hkä perinteisen ja modernin yhteiskun- nan välinen kuilu ei olekaan niin syvä kuin länsimaat strategisista syistä antavat ymmärtää. Tai ehkä itäinen painolasti on hi- dastanut Suomen vauhtia niin, että olemme vasta puolitiessä matkallamme kohti moder- nia. Kekkosen ajoista on vasta parikymmentä vuotta.Perinteinen yksinvaltias tietää kaiken. Hä- nen arvovaltansa on ehdoton. Auktoriteetti- uskoinen kansa kunnioittaa häntä kuin juma- laa. Hän käyttää valtaansa laajan agentti- verkoston avulla.
Modernit instituutiot tietävät kaiken. Nii- den arvovalta on ehdoton. Auktoriteettius- koinen kansa kunnioittaa niitä kuin jumalia.
Ne käyttävät valtaansa laajan asiantuntija- verkoston avulla.
Entä vaalit, sanoo edustuksellisen demokra- tian valpas puolustaja. Perinteisessä yhteis- kunnassa johtaja puhuu omiaan ja kansa vas- taa huutamalla. Modernissa yhteiskunnassa puolueet puhuvat omiaan jakansa vastaa ää- nestämällä. Eroa on, mutta ehkä se ei ole niin suuri kuin ylimielinen länsimaalainen luulee.
Hirveää liioittelua, sanoo alan huippuasian- tuntija. Niin on, sanon minä.
Mutta ehkä ei olisi haitaksi joskus kutsua paikalle joku muukuin huippuasiantuntija.
Sellainen joka on epävarma omasta auktori- teettiasemastaan. Sellainen joka tunnustaa, että asiasta voi olla ristiriitaisia käsityksiä.
Sellainen joka ymmärtää, että vilpittömyys voi voittaa sovinnaisuuden. Sellainen joka tietää, että viisaus voi syntyä erimielisyydestä eikä vain yksimielisyydestä.
Mutta ehkä ei olisi haitaksi joskus kurkistaa ruudun taakse. Sinne missä ihmiset, myös asi- antuntijat ja tiedottajat, tekevätomia duune- jaan tosissaan. Sinne missä ei synny uutisia vaan tuloksia. Sinne missä todelliset askeleet kohti modernin yhteiskunnan ihanteita tapah- tuvat tai eivät tapahdu. Sinne missä näkymä- tön ammattitaito on tärkeämpää kuin näkyvä asiantuntemus.
