2/2009 niin & näin 111
otteita ajasta
V
uonna 1229 silloisen Pariisin yliopiston opiskelijat aloittivat kaksivuotisen lakon.Humalaista taverna- iltaa seuranneessa seisauksessa oli kyse yliopiston autonomian luovut- tamisesta kruunulle, joka riisui opis- kelijat papistoon verrattavista eriva- pauksistaan.
Nykytilanteessa ranskalaisopiske- lijat taas ovat halukkaita säilyttämään valtion osallisuuden yliopistoissa, joita sarkozylainen oikeistolaispo- litiikka on siirtämässä yksityisra- hoituksen piiriin. Rahoitus on yksi monista seikoista, jotka yliopistouu- distuksessa on brändätty yliopiston
”autonomian” lisäämiseksi.
Ranskassa taustavaikuttimena on se, että valtiolta odotetaan paljon ja nykyinen hallitus on reformiensa vuoksi ollut vuosia yliopistolaisten ja vasemmiston hampaissa. Hallituksen kolme vuotta sitten tekemä työsuojaa heikentävä ehdotus CPE herätti rai- vokasta vastarintaa. Toteutuessaan uudistus olisi sallinut työnantajien irtisanoa syytä selvittämättä alle 26-vuotiaat työntekijänsä. Linjauk- sella pyrittiin todennäköisimmin vähentämään vahvojen ammattiliit- tojen vaikutusvaltaa, mutta opiske- lijoiden näkökulmasta uudistusta oli tehtailtu kulissien takana ammatti- liittojen kanssa.
Yhtä kielteisesti opiskelijat ovat suhtautuneet valintakokeiden käyt-
töönottoon. Ruotsin tavoin Rans- kassa koko paikallisen ylioppilastut- kinnon suorittaneella ikäluokalla on oikeus yliopisto-opintoihin. Opis- kelijoiden mielestä valintakokeilla opetusministeriö pyrkii kahden- laisiin päämääriin. Yhtäältä sisäänot- tolukuja leikkaamalla opetushallitus välttää reagoimasta usean rehtorin viestittämään tilaongelmaan: luento- salit eivät yksinkertaisesti riitä nykyi- sille opiskelijamäärille. Toisaalta va- lintakokeet koetaan askeleeksi, jolla kavennetaan yliopistojen ja niitä kor- keatasoisemmiksi miellettyjen mak- sullisten yksityisyliopistojen (grandes écoles) välimatkaa.
Kuten Suomessa, yliopistoissa yksityinen rahoitus nähdään tutki- muksen laatua heikentävänä uhkana ja erityisesti maaseutuyliopistot ovat huolissaan elinmahdollisuuksistaan.
Myös opetusministeriön puheen- vuoroissa toistuvat samat taikasanat kuin Suomessa: ranskalaisyliopistot laahaavat kansainvälisen tason perässä ja rahoitusjärjestelyillä pyritään haa- limaan kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta.
Uuden yliopistolakiehdotuksen (LRU) ongelmallisimpana kohtana pidetään juuri tutkimuksen arvi- ointia. Ranskalaisessa järjestelmässä väitelleiden yliopistolaisten työkuvat jakautuvat kahteen ryhmään, tutki- joihin ja opettaja-tutkijoihin. Opetus koetaan lähinnä tutkimuksesta ka- toavana aikana, joten parhaillaan
kiistellään siitä, kenelle opetusvelvol- lisuus osoitetaan ja millä perustein.
Yliopistolaki linjaisi tutkija- paikkojen jaon kvantitatiivisella ar- vioinnilla, jossa eniten julkaisseet henkilöt vapautuvat opettamisesta.
Tutkimuksen laadulla ei ilmiselvästi ole juurikaan painoarvoa eikä ”par- haiden” odoteta jakavan tutkimus- tensa hedelmiä. Tutkijoiden mukaan myöskään virantäytöistä vastaavalla rehtorilla ei ole riittävästi erityisalojen kompetenssia tutkimuksen laadun arviointiin. Kuka siis päättää, kuka on hyvä tutkija ja kenelle opetusvel- vollisuus jätetään? Tässä intressiris- tiriidassa yliopistolaiset eivät halua tulla kollegoidensa arvioimiksi, vaan edellyttävät yleiselintä, jota valtio on poistamassa autonomian nimissä.
Henkilökunta ei miellä symbo- lista mielenilmausta taistelukeinoksi, vaan puolisen tusinaa yliopistoa on pitäytynyt opetuksesta jo kuukausien ajan. Tämä strategia nakertaa oivasti myös kansainvälisen vaihdon mah- dollisuuksia, mutta se integroi myös vaihto-opiskelijat ja -tutkijat ny- kyiseen yliopistoilmapiiriin.
Sami Sjöberg Lisää aiheesta, verkkolinkkejä:
www.sud-etudiant.org sorbonneengreve.revolublog.com enseignementsup-recherche.gouv.fr generation-precaire.org
