Milla-Maaria Paukku
MILLAISTA OLI NUORTEN PUKEUTUMINEN 1980-LUVULLA ELOKUVIEN JA AIKAKAUDELLA NUORINA OLLEIDEN KUVAAMANA
Esimerkkielokuvina John Hughesin tuotantoa
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu
Käsityönopettajakoulutus
Käsityötieteen Pro gradu -tutkielma Toukokuu 2019
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu
Tekijä
Milla-Maaria Paukku Työn nimi
Millaista oli nuorten pukeutuminen 1980-luvulla elokuvien ja aikakaudella nuorina olleiden kuvaamana - Esimerkkielokuvina John Hughesin tuotantoa
Pääaine
Työn laji Päivämäärä
Sivumäärä
Käsityötiede Pro gradu -tutkielma x 24.5.2019 71+28
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma
Tiivistelmä
Tutkimustehtävänä on kuvata, millaista oli 1980-luvun nuorten pukeutuminen aikansa elokuvissa.
Tarkoitus on myös kuvata 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten omia kokemuksia kyseisen aikakauden pukeutumisesta. Tämän lisäksi pyritään tulkitsemaan, millaisena nuorten pukeutuminen näkyy esimerkkitapauksena olleissa elokuvissa. Tarkoitus on myös verrata keskenään elokuvista esiin noussutta nuorten pukeutumista, 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmia aikansa nuorten pukeutumisesta, sekä tutkielman lähdekirjallisuutta ajan tyypillisimmästä muodista ja pukeutumisesta.
Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja se on toteutettu hermeneuttisena tutkimuksena. Lisäksi yhdessä tutkimuskysymyksessä on käytetty vertailevaa tutkimusotetta. Aineistoa on käsitelty sisällönanalyysin keinoin, teemoittelulla sekä kvantifioimalla. Tutkielmaa varten on esitetty viisi kysymystä kahdelletoista suomalaiselle henkilölle, jotka olivat nuoria 1980-luvulla. Kysymysten vastauksista esiin nousseita tietoja käytettiin apuna 1980-luvun nuorisomuodin analysoimisessa.
Tutkielman esimerkkielokuvina toimivat 1980-luvulla tehdyt elokuvat: Sixteen Candles, The Breakfast Club, Ferris Bueller’s Day Off, Pretty in Pink, sekä Some Kind of Wonderful. Rajasin elokuvaotoksen yhdysvaltalaisen John Hughesin menestyneisiin nuorisoelokuviin, sillä halusin erityisesti keskittyä nuorten ihmisten pukeutumiseen. Näitä elokuvia on analysoitu lähteiden ja kysymysten vastausten pohjalta.
Tutkimustulosten perusteella 1980-luvulla nuorina olleet suomalaiset muistivat paljon tuon ajan muodista, mutta naiset muistivat selkeästi enemmän naisten muodista ja miehet miesten muodista.
Havaintojeni mukaan 1980-luvulla tehtyjen nuorisoelokuvien muoti vastasi hyvin lähteistä löytyneitä muodissa olleita vaatteita ja asusteita, sekä tyypillisimpiä aikansa tyylejä. Lähes kaikki lähteistä löytyneet 1980-luvulle ominaiset tyylit ja muotivaatteet esiintyivät jossain elokuvassa. Keskeisimpinä teemoina millaisena nuorten pukeutuminen elokuvissa nähdään, nousivat ryhmään kuuluminen, ryhmästä erottautuminen ja kapinointi vaatteiden kautta.
Avainsanat
1980-luku, nuoriso, pukeutuminen, muoti, tyyli, elokuvapuvustus, John Hughes
Faculty
Faculty of Philosophy School
School of Applied Educational Science and Teacher Education, Joensuu
Author
Milla-Maaria Paukku Title
How did young people dress in the 1980s, described by the movies and the youngsters of the era - John Hughes' Production as Exemplary Films
Main subject
Level Date
Number of pages
Craft science Master’s Thesis x 24.5.2019 71+28
Minor Thesis Bachelor’s Thesis Subject Studies Thesis
Abstract
The purpose of the study is to describe how did young people dress in the 1980s and in the same era’s films. The purpose is also to describe the experiences of Finns who were young in the 1980s on how they remember dressing up in that era. In addition, the aim is to interpret how young people’s dressing is seen in exemplary films. The aim is also to compare the dressing of young people from the films, the writings of Finns who were young in the 1980s about the dress of young people of their time, and the source literature of the thesis on the most typical fashion and dressing of the time.
The thesis is a qualitative research and carried out as a hermeneutic research. In addition, a comparative research approach has been used in one research question. The material has been processed by means of content analysis, thematic analysis and quantification. For the study, I asked five questions from twelve Finnish people who were young in the 1980s. The information that emerged from the responses to the questions was used to help analyse the 1980s youth fashion. The thesis’ exemplary films include the following films made in the 1980s: Sixteen Candles, The Breakfast Club, Ferris Bueller's Day Off, Pretty in Pink, and Some Kind of Wonderful. I selected these movies from a successful American youth movies producer John Hughes because I wanted to focus on youth fashion and dressing. I analysed these films on basis of literature sources and responses to my questions.
Based on the results of the study, Finns who had been young in the 1980s remembered a lot about the fashion of that time, but women clearly remembered more about women's fashion and men about men's fashion. According to my observations, the fashion of youth films made in the 1980s was similar to the fashionable clothes and accessories mentioned in the sources used in this study, as well as the most typical styles of their time. Almost all the styles and fashionable clothes from the 1980s found in the sources used in this study appeared in some of the exemplary films. The most important themes in how young people dress in movies were belonging to the group, separating from the group and rebelling through the clothes.
Keywords
the 1980s, youth, dressing, fashion, style, movie costumes, John Hughes
1 JOHDANTO ... 1
2 PUKEUTUMISEN MERKITYS NUORUUDESSA... 5
2.1 Nuoruuden määritelmä ... 5
2.2 Vaatetus ja pukeutuminen ... 6
2.3 Ryhmään kuuluminen pukeutumisen avulla ... 7
2.4 Nuorten erilaiset pukeutumistyylit ... 10
2.5 Sosiaalinen palaute pukeutumisesta ... 12
3 1980-LUVUN MUOTI JA TYYLIT ... 14
3.1 Muoti ja tyyli ... 14
3.1.1 Muoti ... 14
3.1.2 Tyyli ... 17
3.2 1980-luvun tyypilliset tyylit ja muodissa olleet vaatteet ... 19
3.2.1 1980-luvulle ominaiset tyylit ... 19
3.2.2 1980-luvulla muodissa olleet vaatteet ... 23
4 ELOKUVAPUVUSTUS ... 26
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 29
5.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset ... 29
5.2 Tutkimusote ... 30
5.3 Aineistonkeruumenetelmät ... 31
5.4 Aineiston keruu ... 31
5.5 Tutkimusaineisto ... 32
5.5.1 Tutkielman esimerkkielokuvat ... 33
5.5.2 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten kirjoitelmat ... 36
5.6 Aineiston analyysi ... 36
6 TUTKIMUSTULOKSET ... 39
6.1 1980-luvulla nuorina olleiden suomalaisten muistikuvia tuon ajan pukeutumisesta ... 39
6.2 Nuorten tyypillinen pukeutuminen 1980-luvun elokuvissa ... 41
6.2.1 1980-luvulle ominaiset vaatetyylit ja alakulttuurit ... 42
6.2.2 Tyypilliset 1980-luvun vaatteet esitettynä elokuvissa ... 45
6.2.2.1 Vanhojen muoti-ilmiöiden paluu ... 45
6.2.2.2 Merkkivaatteet ja urheiluvaatteet arkiasuna, sekä japanilainen tyyli vaatteissa ... 47
6.3 Nuorten pukeutumisen teemoja ... 48
6.3.1 Ryhmään kuuluminen ... 49
6.3.2 Ryhmästä erottautuminen ... 52
kirjoitelmien ja tutkielman lähdekirjallisuuden välillä aikansa tyypillisestä nuorten
pukeutumisesta ... 56
7 POHDINTA ... 60
7.1 Tutkimusprosessin arviointi ... 60
7.2 Tutkimustulosten pohdinta ... 64
7.3 Jatkotutkimusehdotukset ... 67
LÄHTEET ... 69 LIITTEET (4kpl)
1 JOHDANTO
Tämä tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimus on toteutettu hermeneuttisena tutkimuksena, mutta siinä nähdään yhden tutkimuskysymyksen kohdalla myös vertaileva tutkimusote. Tutkielman aiheen valintaan vaikutti varsinkin aiheen vähäinen aiempi tutkimustieto, sekä tieto siitä, että tätä tutkielmaa voisi käyttää apunaan muun muassa elokuvien pukusuunnittelijat tai teattereiden puvustajat. Myös oma mielenkiinto aihetta kohtaan vaikutti vahvasti aiheen valintaan. Katson paljon elokuvia ja halusin aiheen, joka liittyisi niihin. Tein kandidaatin tutkielmani aiheesta: Pukusuunnittelijan ja puvustajan työ sekä puvustuksen merkitys elokuvissa – Esimerkkielokuvina Kääntöpaikka ja Pussikaljaelokuva. Halusin hyödyntää kandidaatin tutkielmani materiaalia tässä pro gradu - tutkielmassa, mutta halusin syventää aihetta tutustumalla tietyn aikakauden puvustukseen elokuvissa. Itseäni on jo pitkään kiehtonut 1980-luvun pukeutuminen, niin vanhoja valokuvia nähdessä, kuin elokuvia katsellessa. Päätin siis tutustua 1980-luvun arjen pukeutumiseen erilaisten lähteiden avulla ja verrata tätä pukeutumista 1980-luvulla tehtyjen elokuvien pukeutumiseen. Keskityn tässä tutkielmassa nimenomaan nuorten pukeutumiseen.
Omaan pukeutumistyyliin voi vaikuttaa vahvasti sen hetken muoti mikä on meneillään.
Toisille taas muoti ei ole niin tärkeää. Vaikutteita otetaan ennemmin omilta idoleilta, kavereilta, katumuodista ja täysin oman ajatuksen mukaisesti. 1980-luvun stereotyyppinen muoti ei välttämättä vastannut jokaisen nuoren omaa tyyliä. Tarkoituksenani on tutustua 1980-luvun nuorten pukeutumiseen ja kuvailla, miten 1980-luvun muoti ja tyylit esiintyvät 1980-luvun elokuvissa. Tässä tutkielmassa keskityn arjessa nähtävään pukeutumiseen, eli katumuotiin, en huippumuotiin tai merkkivaatteiden historiaan. Tutkielmassa käsittelen
ainoastaan läntisen kulttuurin pukeutumista 1980-luvulla, lähinnä Euroopan ja Yhdysvaltojen osalta, en itämaisen kulttuurin pukeutumista. Halusin tätä tutkielmaa varten tutustua 1980-luvun tunnettuihin nuorten elokuviin, joissa nähdään tyypillistä nuorten pukeutumista. Valitsin materiaaliksi elokuvia, joissa John Hughes on ollut mukana tuotannossa, sillä hän on yksi merkittävimmistä 1980-luvun nuorisoelokuvien tekijöistä (History.com Editors 2009; Walker 2009). Tutkielmassa halusin lisäksi pohtia, millaisena nuorten pukeutuminen nähdään elokuvissa. Tätä varten analysoin katsomistani elokuvista, mitä vaatteiden avulla koitetaan viestittää katsojalle elokuvien hahmoista.
Pelkästään 1980-luvun pukeutumista käsittelevää tieteellistä tutkielmaa en löytänyt. Monet aiemmat tutkimukset aiheesta on tehty muualla kuin Suomessa. Tämän takia tiedot voivat hieman poiketa Suomen tilanteesta. Tämän takia esitin kirjallisessa muodossa olevia kysymyksiä kahdelletoista suomalaiselle, jotka olivat olleet nuoria 1980-luvulla, jotta saisin myös suomalaisen näkökulman ajan pukeutumisesta. Halusin saada selville millaista pukeutumista nuorilla naisilla ja miehillä oli tuohon aikaan käytössä sekä miten pukeutuminen tuohon aikaan muistetaan.
Käsityötieteen tutkimuskohteet voi jakaa kuuteen eri näkökulmaan (kuvio 1), ja oma tutkielmani sijoittuu näistä kolmeen. Nämä ovat kulttuuris-historiallinen orientaatio, muotoilu- ja kommunikaatio-orientaatio, sekä luonnontieteellis-teknologinen orientaatio.
Tutkielmani liittyy vahvasti vaatetuksen osa-alueeseen, sillä käsittelen tutkielmassa erilaisia vaatteita. Vaatetuksen osa-alue sijoittuu muotoilu- ja kommunikaatio-orientaation, sekä luonnontieteellis-teknologisen orientaation välimaastoon. Kulttuuris-historialliseen orientaatioon tutkielma sijoittuu siitä syystä, että tutkielmani kuuluu pukeutumisen ja muodin tutkimuksen osa-alueelle. Käsittelen tutkielmassa pukeutumisen ja muodin historiaa ja miten tällainen pukeutuminen esiintyy 1980-luvulla tehdyissä elokuvissa. Elokuvien puvustuksen tutkimus liittyy pukeutumisen ja muodin tutkimuksen osa-alueeseen, sillä pukusuunnittelijalla ja puvustajalla tulee olla vahvaa tietoa pukeutumisesta ja muodista, jotta elokuvista tulisi lajityypilleen ja aikakaudelleen uskottavia. Tutkielma painottuu eniten pukeutumisen ja muodin tutkimukseen ja tämän takia kulttuuris-historiallisen orientaation alle.
KUVIO 1. Käsityötieteen tutkimuskohteet (Seitamaa-Hakkarainen, Pöllänen, Luutonen, Kaipainen, Kröger, Raunio, Sipilä, Turunen, Vartiainen & Heinonen 2007, 15)
Aiemmat tutkimukset aiheesta
Pukeutumista yleisesti on tutkittu hyvin paljon eri näkökulmista (mm. Gonzales & Bovone 2012; Kaiser 1997; Ruohonen 2001; Uotila 1995). Kuitenkin 1980-luvun pukeutumista on tutkittu hyvin vähän, ainakin tieteellisten tutkimusten osalta. Varsinkaan nuorten pukeutumista ei olla tutkittu riittävästi tuolta ajalta. Tämän takia lähdemateriaalia oli vaikea löytää tutkielman tueksi. Kuitenkin lähdemateriaali, jota löysin, tuki hyvin tutkimaani.
Tieteelliset lähteet, jotka käsittelivät muodin historiaa, lähinnä mainitsivat muutamia yksityiskohtia 1980-luvusta (mm. English 2007; Ewing 2005; Nunn 1984). Muoti on ollut hieman erilaista eri maissa, mutta löysin kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä suomalaisten kysymyksiin vastanneiden kirjoitelmista, sekä ulkomaalaisten lähteiden väliltä.
Tutkimuskohteenani oli länsimainen pukeutuminen 1980-luvulla ja löytämäni aiemmat
tutkimukset aiheesta käsittelivät lähinnä Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen pukeutumista tuona aikana. Esitin kysymyksiä myös näille suomalaisille henkilöille, että saisin laajempaa näkökulmaa länsimaisesta pukeutumisesta.
Elokuvien puvustusta on tutkittu hieman (mm. Juntunen 2010), mutta mielestäni aihetta ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. Valitsemistani elokuvista en löytänyt aiempia tieteellisiä tutkimuksia, joten siitä syystä elokuvat toimivat mielestäni hyvin tätä tutkielmaa varten.
Tutkimistani elokuvista on kuitenkin tehty jonkin verran artikkeleita ja esseitä, jotka tukevat hyvin tutkimaani aihetta. Vain muutamassa lähteessä tai artikkelissa oli pohdittu kyseisten elokuvien vaatteita ja tätä kautta tutkimusaihe on täysin uusi. Löytämissäni elokuva- analyyseissä ja esseissä oli lähinnä käsitelty nuorisokulttuuria, popkulttuuria ja elokuvien realistisuutta. Tutkielman teoriaosuudessa kerron myös hieman pukusuunnittelijan ja puvustajan työn merkityksestä elokuville. Tässä tutkielmassa en siis sen syvemmin tutkinut näiden ammattien merkitystä, mutta koen ne silti tärkeäksi mainita tutkielmassa. Kyseiset ammatit ovat kuitenkin merkittävässä osassa elokuvapuvustusta, ja tässä tutkielmassa tutkin pukeutumista, joka on elokuvapuvustuksen avulla toteutettu.
2 PUKEUTUMISEN MERKITYS NUORUUDESSA
2.1 Nuoruuden määritelmä
Ruohonen (2001) pohtii teoksessaan sitä, miten nuoruus määritellään. Nuoruutta pidetään usein vaiheena lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Vaikka nuori tuleekin täysi-ikäiseksi 18- vuotiaana, on suurin osa siinä vaiheessa elämää vielä taloudellisesti riippuvaisia huoltajistaan. Osittain varmaan tämän takia virallisissa tilastoissa nuoriksi määritellään kaikki alle 25-vuotiaat henkilöt. Sen sijaan psykologisten kehitysteorioiden mukaan aikuiseksi tullaan vasta noin 30-vuotiaana. Kuitenkin suurimpana määrittelijänä nuoruuden loppumisesta voidaan pitää elämäntilanteen muutoksia, esimerkiksi oman perheen perustamista ja kotoa pois muuttamista. Myös töihin pääseminen ja itsensä elättäminen voidaan nähdä merkkinä aikuisuudesta, eli nuoruuden loppumisena. Tänä päivänä aikuistuminen siirtyy kuitenkin aina vain myöhemmäksi, sillä kaikki eivät perusta perhettä, opiskellaan pidempiä aikoja ja töitä on joskus vaikea saada. (Ruohonen 2001, 49.)
Nuoruus on siis hyvin laaja ja vaikeasti määriteltävä käsite. Itse määrittelisin nuoruuden elämäntilanteiden muutosten mukaan. Kun nuori ihminen aloittaa oman elämänsä itsenäisenä henkilönä, silloin hänen on pakko kasvaa aikuisten maailmaan. Jos pitää kuitenkin jonkinlainen ikäraja antaa nuoruuden loppumiselle, pitäisin 25-30-vuotiaita vielä nuorina aikuisina, mutta yli 30-vuotiaita aikuisina. Mielestäni elämäntilanteiden muutokset toimivat kuitenkin ehdottomasti paremmin nuoruuden määrittäjinä, sillä jotkut 16-vuotiaat saattavat olla jo aikuismaisempia elämäntilanteen takia, kuin jotkut 25-vuotiaat. Esimerkiksi jos 16-vuotias muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kuin missä hänen
vanhempansa ovat ja joutuu tekemään töitä perheen rahatilanteen takia, voi hän olla jo paljon aikuisempi kuin 25-vuotias kotona asuva opiskelija. Samoin jos saa nuorena lapsen, elämä on vastuullisempaa kuin saman ikäisellä, jolla ei ole lapsia. Koska nuoruus on niin vaikea määritellä, voidaan myös miettiä, voidaanko nuoria pitää yhtenä yhtenäisenä ryhmänä.
Ruohosen (2001) mukaan nuoria ei voi suoranaisesti määritellä yhdeksi ryhmäksi, mutta ikää voidaan silti pitää yhtenä erottavana tekijänä henkilöiden välillä, jolloin myös tutkimus on mahdollista toteuttaa johonkin tiettyyn ikäryhmään kohdistettuna, esimerkiksi nuoret, keski-ikäiset tai vanhukset (Ruohonen 2001, 55). Tämä tutkielma käsittelee lähinnä 15-25- vuotiaita nuoria aikuisia.
2.2 Vaatetus ja pukeutuminen
Vaatetus on kokonaisuus, joka muodostuu yksittäisistä vaatteista. Vaatetuksen määrittelyyn lasketaan mukaan myös hatut, kengät, laukut ja korut (Kaiser 1997, 5; Ruohonen 2001, 13).
Vaatetus ja pukeutuminen eroavat käsitteinä toisistaan siinä, että vaatetus on jonkun ulkopuolisen suorittamaa vaatteisiin liittyvää toimintaa, esimerkiksi ammattiin kuuluvat vaatteet kuten palomiehien ja poliisien asut, joihin yksilö itse ei voi vaikuttaa. Pukeutuminen taas on yksilön itse suorittamaa vaatteisiin liittyvää toimintaa, eli itse voidaan päättää mitä vaatteita käytetään. (Ruohonen 2001, 13.)
Pukeutumiseen vaikuttaa kuitenkin moni tekijä, sillä yksilö kuuluu sosiaaliseen, fyysiseen ja kulttuuriseen ympäristöön. Sosiaaliseen ympäristöön kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa ja siinä tehdään johtopäätelmiä muista, varsinkin heidän ulkonäkönsä perusteella.
Fyysiseen ympäristöön kuuluu koko esinemaailma, kuten myös vaatteet. Kulttuurinen ympäristö on nykyään lähes kaikilla yleismaailmallinen median ansiosta. (Ruohonen 2001, 20.) Länsimaiseen kulttuuriin vaikuttavat esimerkiksi itämaisen kulttuurin kamppailulajit, itämainen tanssi ja mietiskely (Ruohonen 2001, 64). Kuitenkin kulttuurinen muisti kiinnittää yksilön aina siihen kulttuuriin mistä hän on alun perin, esimerkiksi meillä Suomessa suomalaisuuteen (Ruohonen 2001, 20). Joten vaikka yksilö saisikin valita vaatteet mitä hän käyttää, vaikuttaa silti hänen päätöksiinsä moni ulkopuolinen tekijä.
Vaatetusta ja pukeutumista laajempi käsite on ulkonäkö. Ulkonäköön kuuluu kaikki mitä nähdään, kun katsotaan ihmistä. Siihen kuuluu mukaan vaatteiden lisäksi myös ulkonäön muokkaamisen lopputuloksia, esimerkiksi hiustyylit, tatuoinnit ja lävistykset. (Kaiser 1997, 5.) Tässä tutkielmassa en kuitenkaan näihin ulkonäön tekijöihin perehdy sen enempää, vaan keskityn tutkimaan nimenomaan vaatteita ja niiden merkitystä ulkonäölle, eli pukeutumista ja vaatetusta. Vaatteet ovatkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, joilla yksilö voi vaikuttaa omaan ulkonäköönsä (Gonzales & Bovone 2012, 84).
2.3 Ryhmään kuuluminen pukeutumisen avulla
Nuoruusiässä, niin miehillä kuin naisilla, ulkonäkö sekä vaatteet muuttuvat paljon keskeisemmäksi osaksi elämää kuin mitä ne aiemmin ovat olleet (Kaiser 1997, 129).
Pukeutumisen ja oman tyylin avulla nuori liittyy osaksi sosiaalista ympäristöään (Ruohonen 2001, 20). Kaikilla nuorilla ei välttämättä ole vielä varhaisnuoruudessa kehittynyt omaa selkeää tyyliä ja tämän takia voi vaikuttaa siltä, että heillä on useita eri tyylejä (Gonzales &
Bovone 2012, 149). Kokeilun ja erehdysten kautta nuori ihminen oppii kuitenkin itsestään ja oppii ymmärtämään, mikä on juuri hänelle itselleen ominainen tyyli (Gonzales & Bovone 2012, 151).
Yksilön mielenkiinnonkohteet, mistä pidetään ja mistä ei, kuvastaa aina omaa itseämme. Se mitä tuotteita ostamme ja käytämme, esimerkiksi muodikkaat vaatteet, kertovat aina jotain meistä itsestämme (Gonzales & Bovone 2012, 14). Jokainen asu ja vaate, jota käytämme, kertoo eri asioita meistä. Vaatteiden avulla voimme viestittää toisille esimerkiksi mikä on oma suosikki urheilujoukkueemme, missä ammatissa työskentelemme tai kertoa etnisestä taustastamme. (Gonzales & Bovone 2012, 56.) Pukeutumisen kautta voimme myös viestittää muille omia arvojamme (Ruohonen 2001, 122), sekä kantaamme nykypäivän tapahtumia kohtaan (Gonzales & Bovone 2012, 331). Esimerkiksi kantaaottavat T-paidat ovat hyvä esimerkki tällaisesta vaatteesta.
Ulkonäkömme kautta voimme siis viestiä muille ihmisille omaa persoonallisuuttamme (Gonzales & Bovone 2012, 151). Voimme itse päättää mitä haluamme muille kertoa itsestämme ja viestittää tämän muodin ja vaatteiden avulla (Gonzales & Bovone 2012, 55).
Ulkonäkömme ja kehonkielemme avulla onkin helpointa saada kontakti muihin ihmisiin ja näin ilmaista omaa itseämme heille (Gonzales & Bovone 2012, 138). Vaatteet ja ulkonäkö toimivat osana sanatonta viestintää, jonka avulla voimme kommunikoida muiden kanssa ilman puhumista. Visuaalinen viesti kertookin usein ihmisille enemmän meistä kuin sanallinen viesti, sillä visuaalinen viesti siirtyy muille ihmisille ilman, että pyrimme edes kommunikoimaan muiden kanssa (Gonzales & Bovone 2012, 119).
Nuorille on tyypillistä löytää omankaltaisiaan muita nuoria, esimerkiksi yhteisten harrastusten kautta. Vaatteet ovatkin hyvä keino esitellä omia mielenkiinnonkohteitaan, esimerkiksi t-paidat, joissa on jonkin bändin logo, urheilujoukkueiden nimet tai esimerkiksi Hello Kittyn kuva, ovat hyviä esimerkkejä sellaisista vaatteista, joilla nuori voi esitellä muille omia kiinnostuksen kohteitaan helposti. Nuoret tuovat myös omia arvomaailmojaan esille pukeutumisen kautta, eli mihin arvomaailmaan he haluavat kuulua ja mihin he eivät halua tulla yhdistetyksi (Ruohonen 2001, 17). Tällaista pukeutumista ovat esimerkiksi punk- tyyli, kantaaottavat t-paidat, hippi-tyyli tai skeittari-tyyli. Jos nuorilla on hyvin erilaiset arvomaailmat keskenään, ovat heille hyvin eri asiat tärkeitä ja tämän takia voi olla vaikeaa ymmärtää toista (Ruohonen 2001, 117).
Kun tavataan uusia ihmisiä, kiinnittyy huomio aina ensin henkilön ulkonäköön. Tämän takia myös nuoret ovat tarkkailun kohteena kaikissa ympäristöissä, joissa he liikkuvat. Tällaisia ympäristöjä ovat muun muassa koulu, harrastukset ja työpaikka. Pukeutuminen nousee näissä tilanteissa hyvin keskeiseen asemaan. (Ruohonen 2001, 17.) Kun pukeutumisellaan viestittää tietyn tyylisiä tunnusmerkkejä, voivat samanhenkiset ihmiset lähestyä helpommin, esimerkiksi heavymusiikin ystävillä, joita myös hevareiksi kutsutaan, on oma tyylinsä ja näitä tunnusmerkkejä käyttämällä samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa (Ruohonen 137).
Jotta tiettyyn yhteisöön tai ryhmään voi kuulua, vaatiikin se ulkonäön samankaltaisuutta (Franck 1997, 28). Kun nuoret sitten löytävät samanhenkiset ihmiset, ulkonäön merkitys vähenee (Ruohonen 2001, 17). Tämän takia lapsuuden ja nuoruuden ystävät voivat hyvinkin säilyä vielä aikuisiälle asti, vaikka ulkonäkö ja tyyli muuttuisi, sillä tärkeämpää myöhemmin ystävyydessä on ihmisten persoona, eikä niinkään ulkonäkö. Vaatteiden avulla on nuoren ihmisen kuitenkin helpointa viestittää muille, mihin ryhmään kuuluvat (Franck 1997, 35;
Gonzales & Bovone 2012, 150; Kaiser 1997, 163).
Koska pukeutumisen avulla voidaan viestittää kuulumista tiettyyn ryhmään, tulee nuorten muuttaa pukeutumistaan sen mukaan, mihin ryhmään he haluavat kuulua. (Gonzales &
Bovone 2012, 16). Tiettyyn ryhmään kuulumista, pidetäänkin yhtenä merkittävimpänä motivaationa, kun valitaan käytettäviä vaatteita (English 2007, 99). Ryhmään kuuluminen on erittäin tärkeää nuoruudessa, sillä tässä iässä oma identiteetti kehittyy ja ryhmän hyväksynnän kautta nuori oppii ymmärtämään mitä muut ajattelevat hänestä, ja tätä kautta ymmärtävät millaisia he itse ovat (Gonzales & Bovone 2012, 140). Nuoruus onkin ikävaihe, jossa nähdään eniten tarvetta kuulua johonkin ryhmään (Franck 1997, 35). Ryhmä, johon nuori kuuluu, vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen ihminen nuoresta kehittyy (Gonzales
& Bovone 2012, 148).
Ryhmään kuuluminen on kuitenkin erittäin tärkeää nuorille ja tämän takia he ovat erittäin alttiita ryhmäpaineelle (Gonzales & Bovone 2012, 145). Usein eniten välitetään sellaisten henkilöiden mielipiteistä, joihin yritetään tehdä vaikutus (Kaiser 1997, 167). Tämän takia nuoret saattavat päätyä kokeilemaan esimerkiksi tupakanpolttoa tai alkoholin juomista alaikäisenä, kun yritetään tehdä vaikutus ryhmän jäseniin, joiden joukkoon halutaan kuulua.
Nuori saattaa myös muuttaa ulkonäköään samasta syystä. Jos nuoren ulkonäkö ei vastaa perinteisiä kauneusihanteita, on hänen vaikeampaa päästä osaksi ryhmää (Kaiser 1997, 355).
Mitä yksipuolisempi ryhmän ulkoinen ilmentymä on, sitä suurempi pakko on olla yhdenmukainen ryhmän kanssa, esimerkiksi vaatteiden kautta (Franck 1997, 36).
Ryhmäidentiteettiä loukkaava vaate voikin aiheuttaa sen, että yksilö leimataan ulkopuoliseksi (Franck 1997, 99). Kuitenkin mitä hienommat vaatteet nuorella on, sitä helpommin hän saattaa päätyä johtoaseman rooleihin (Kaiser 1997, 357). Tällaisia nuoria ovat esimerkiksi niin sanotut suositut oppilaat, joista muut ottavat mallia ja joiden mielipiteestä välitetään vahvasti.
Koska ryhmään kuuluminen on nuorille niin merkittävää, tulee myös pohtia miten käy, jos nuori ei sopeudu mihinkään tyypilliseen ryhmään. On olemassa monia ryhmiä mihin nuori voi sopeutua vaatteidensa avulla, esimerkiksi punkkarit ja hipit (Gonzales & Bovone 2012, 115), mutta joskus oma tyyli ei vain sovi yhteen muiden tyylien kanssa. Kaikki nuoret eivät välttämättä kuulu mihinkään tiettyyn ryhmään oman tyylinsä avulla, mutta se ei tarkoita, etteivätkö heidän vaatteensa olisi muodikkaita. Onneksi on olemassa myös ryhmiä, joihin voi kuulua ilman, että oma ulkonäkö vaikuttaisi siihen painavana tekijänä. Tällaisista ryhmistä ääriesimerkkinä ovat Internetin foorumiryhmät, joihin kuulumiseen ulkonäkö ei
vaikuta ollenkaan, vaan ystäviä voi saada täysin oman persoonansa avulla. Tällöin ulkonäkö ei korostu, vaan ryhmään kuulutaan omien mielenkiinnonkohteiden kautta.
2.4 Nuorten erilaiset pukeutumistyylit
Kun puhutaan nuorten pukeutumisesta, voidaan miettiä, onko se täysin yksilön itsensä päätettävissä. Vaikka nuori teoriassa saisikin valita itse vaatteet mitä hän haluaa käyttää, määrittelevät hänen vanhempansa usein sen paljonko rahaa vaatteisiin voi käyttää ja kauppojen valikoimasta päättävät myös aikuiset (Ruohonen 2001, 15). Lisäksi muoti ja mainonta pyrkivät luomaan ihanteita, joita nuorten tulisi seurata (Ruohonen 2001, 160).
Tytöt hakevat useammin pukeutumisellaan hyväksyntää ja ymmärretyksi tulemista, kun taas pojat pyrkivät kapinoimaan tai luomaan statusta vaatteillaan. Näitä pukeutumistapoja ei voi kuitenkaan liikaa yleistää, sillä poikkeuksiakin löytyy. (Ruohonen 2001, 118.) Nuorilla voi olla monia syitä kapinoida, esimerkiksi kun he eivät pysty itse hallitsemaan ympärillä olevaa maailmaa tai he kokevat, että yhteiskunnassa jokin on vialla (Ruohonen 2001, 18, 33).
Tällöin nuori voi kokea, että ainut tapa hallita edes jotain, on oman kehon kontrollointi tai anarkismi (Ruohonen 2001, 18). Tällaisesta kapinoivasta tyylistä hyvänä esimerkkinä on punk-tyyli (Ruohonen 2001, 33). Kapinoivan nuoren halu hallita tilanteita, voikin juuri johtaa sellaiseen ulkonäköön, joka herättää vastalauseita ja hämmennystä muissa ihmisissä (Ruohonen 2001, 118). Kapinoivaa pukeutumista voi olla myös se, että pukeudutaan tarkoituksella huolimattomasti tai ostetaan vaatteita vasta kun edelliset ovat täysin kuluneet loppuun (Ruohonen 2001, 164). Kapinoiva pukeutuminen ei siis aina ole kovin näyttävää pukeutumista kuten punk-tyyli, vaan se voi olla myös paljon huomaamattomampaa.
Vaatteiden avulla nuoret voivat myös pukeutua itseään vanhemman näköisiksi. Tällaisella pukeutumisella pyritään saavuttamaan tiettyjä etuja. (Franck 1997, 18.) Tällaisia etuja voivat olla muun muassa alaikäisenä alkoholin tai tupakan osto tai baariin sisälle pääsy.
Nykypäivänä osa nuorista alkaa jo hyvin varhain pukeutua aikuismaisesti (Franck 1997, 32).
Usein on oletuksena, että naiset ovat enemmän kiinnostuneita muodista kuin miehet (Kaiser 1997, 66), vaikka miesten muoti onkin lähiaikoina yleistynyt (Gonzales & Bovone 2012, 138). Naiset voivat pukeutumisellaan helposti korostaa sukupuoltaan ja heidän vaatteensa
ovat yleensä paljon näkyvämpiä kuin miesten (Ruohonen 2001, 138). Naisten pukeutumiskulttuurissa korostetaankin usein hyvin vahvasti seksuaalisuutta. On kuitenkin jokaisen oma asia, kuinka paljon itse haluaa tällaiseen pukeutumiseen osallistua. (Gonzales
& Bovone 2012, 166.) Vaatteilla voidaan nimittäin myös häivyttää omaa sukupuolta.
Käyttämällä väljiä ja vartalon muodot kätkeviä vaatteita, voi nuorille muodostua enemmän aikaa tutustua omaan kehoon, ennen kuin sitä esitellään muille. Varsinkin murrosiässä kehon muutokset voivat olla nopeitakin, jolloin väljiä vaatteita saatetaan suosia. Myös maskuliinisiksi tai neutraaleiksi miellettyjä värejä käyttämällä voidaan häivyttää omaa sukupuolta. (Ruohonen 2001, 138.)
Naisille sallitaan maskuliininen pukeutuminen paljon helpommin, kuin miehille naisten vaatteiden käyttö. Vaatteiden avulla jo heti lapsuudesta alkaen lapset yritetäänkin sosiaalistaa joko tytöiksi tai pojiksi. (Ruohonen 2001, 129.) Tämä voidaan tehdä esimerkiksi värien avulla, eli tytöille vaaleanpunaista ja pojille sinistä, tai vaatekappaleiden avulla, esimerkiksi tytöille hame ja mekko, kun taas pojille lippalakki ja housut. Nykytrendinä on kuitenkin ollut myös sukupuolineutraalius, jossa sukupuoli halutaan häivyttää jo lapsilta.
Jotkut suosivat pukeutumisessaan myös androgyyniä pukeutumista, tällöin he eivät pukeudu feminiinisesti tai maskuliinisesti, vaan ovat joustavia pukeutumisessaan, jolloin he poikkeavat yleisestä normista (Ruohonen 2001, 129). Yleisesti otettuna on ajateltu, että tytöillä on enemmän valinnanvaraa vaatteiden valinnassa kuin pojilla, mutta tytöillä on myös enemmän paineita vaatteiden valinnassa. Esimerkiksi mainonnan esittämät naisihanteet aiheuttavat tytöille paljon paineita siitä, millaisia heidän pitäisi yhteiskunnan mielestä olla.
(Ruohonen 2001, 140.)
Nuorten pukeutumista saattaa rajoittaa leimatuksi tulemisen pelko, jolloin pelätään, että ihmiset tulkitsevat heidän asunsa väärin (Ruohonen 2001, 76). Monet asut mielletään kuuluvaksi tietyn tyylisille ihmisille, esimerkiksi gootti-tyylin, skeittari-tyylin ja punk-tyylin käyttäjiä saatetaan kaikkia pitää samankaltaisina ihmisinä kuin muita samalla tavalla pukeutujia. Tiettyjä vaatteita ei välttämättä uskalletakaan käyttää, sillä ei haluta tulla luokitelluksi väärään ryhmään (Ruohonen 2001, 58). Oman tyylin löytäminen voi joskus ollakin vaikeaa, kun halutaan löytää juuri se oma tyyli, mutta samalla ei haluta erottautua joukosta liikaa. Usein nuorten erikoisempaa pukeutumista saatetaan pitää uhmana, vaikka kyseessä voikin olla vain omaa tyyliään etsivä nuori (Ruohonen 2001, 77). Nuoret saattavat kokeilla hyvinkin monia tyylejä ennen kuin löytävät juuri sen oman tyylin. Sama nuori voi
käydä monenlaista pukeutumisvaihetta läpi, ennen kuin ymmärtää mikä tuntuu juuri omalta.
Esimerkiksi sama nuori saattaa yhtenä päivänä käyttää pelkkää vaaleanpunaista ja pukeutua todella tyttömäisesti, kun taas toisena päivänä sama henkilö voi pukeutua pelkkään mustaan ja käyttää tummaa meikkiä ja kynsilakkaa. Kun oman tyylin sitten lopulta löytää, vaatii sen säilyttäminen hyvää itsetuntoa, eikä kannata liikaa miettiä mitä muut ajattelevat omasta tyylistä (Ruohonen 2001, 77). Omaa tyyliä kannattaakin kantaa itsevarmasti. Tämä tietysti on sitä vaikeampaa mitä erikoisempi tyyli tuntuu omalta. Monet nuoret saattavat päätyä hyvin tavalliseen tyyliin, joka ei hirveästi herätä huomiota muissa. Se, että tyyli ei herätä huomiota muissa, ei kuitenkaan tarkoita persoonattomuutta, vaan se saattaa olla enemmänkin tilanteen mukaan pukeutumista (Ruohonen 2001, 160).
2.5 Sosiaalinen palaute pukeutumisesta
Osa aikuiseksi kasvamista on ymmärtää, millaisena yhteiskunta näkee sosiaalisesti hyväksyttävän yhteiskunnan jäsenen ulkonäön ja käytöksen osalta. Jokaisella meillä on heti synnyttyämme oma sosiaalinen sijainti maailmassa. Tähän sosiaaliseen sijaintiin liittyvät muun muassa henkilön ikä, sukupuoli, etnisyys, synnyinpaikka ja perheen historia. Näihin tekijöihin on hyvin vaikea mitenkään vaikuttaa. Yhteiskunta olettaakin, että tietyn tyyliset henkilöt, tietyillä sosiaalisilla sijainneilla käyttäytyvät tietyllä tavalla ja näyttävät tietynlaisilta. Vaatteiden avulla voimme kuitenkin vaikuttaa edes hieman omaan sosiaaliseen sijaintiimme maailmassa. (Kaiser 1997, 153-154.) Esimerkiksi muotivaatteita käyttämällä, voi antaa ulkopuolisille kuvan siitä, että ansaitsee enemmän rahaa kuin todellisuudessa ansaitsisi ja tätä kautta voi muille yrittää uskotella kuuluvansa erilaiseen sosiaaliseen sijaintiin, kuin minkä yhteiskunta on henkilölle antanut. Vaatteilla voimmekin ilmaista kuka haluamme olla tässä maailmassa (Kaiser 1997, 182).
Muiden mielipide vaikuttaa siihen, miten pukeudumme, sillä valitsemme vaatteet usein sen mukaan, millaisena haluamme muiden näkevän meidät (Kaiser 1997, 182). Pukeutumisen kautta ihmiset tekevätkin johtopäätöksiä toisistaan, joko tietoisesti tai tiedostamatta (Ruohonen 2001, 75). Vaatteiden avulla voimme vaikuttaa uskottavuuteemme, esimerkiksi poliitikot ja näyttelijät tarvitsevat sopivat asut, jotta he olisivat uskottavia rooleissaan ja työssään. Asuvalintoihin tällöin vaikuttaa oletus muiden mielipiteistä vaatteita kohtaan ja
vaatteet valitaan sen mukaan minkä oletetaan saavan hyväksyntää muilta. (Kaiser 1997, 196.) Tällainen vaatteiden valinta muiden mielipidettä ajatellen, näkyy vahvasti työelämässä, mutta myös nuorten kulttuurissa.
Vaatteet ovatkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, joilla yksilö voi vaikuttaa omaan ulkonäköönsä (Gonzales & Bovone 2012, 84). Olemme riippuvaisia muiden palautteesta omaa ulkonäköämme kohtaan. Sosiaalisella palautteella on kolme tasoa: 1) mielikuvamme omasta ulkonäöstämme ja sen vaikutuksesta muihin, 2) mielikuvamme muiden tuomiosta ja arvioinnista kyseistä ulkonäköä kohtaan, sekä 3) oma tunne tästä palautteesta, esimerkiksi nöyryytys tai ylpeys. Toisinaan palaute on sanallista, mutta usein se on sanatonta, esimerkiksi tuijotusta, kohotetut kulmakarvat tai perään vihellys. Usein sanallinen palaute on positiivista, joten joudumme lukemaan rivien välistä, tarkoittaako palautteen antaja oikeasti sitä mitä sanoo. Tällöin sanaton palaute on hyvin merkittävässä osassa palautetta.
(Kaiser 1997, 166.) Näiden muilta saatujen palautteiden avulla muodostamme kuvaa siitä, millaisia me itse olemme ja millaisina haluaisimme muille esiintyä. Näiden mielipiteiden avulla päätämme myös usein, millaisia vaatteita haluamme käyttää. (Kaiser 1997, 173.) Mitä aikuisemmaksi nuori kehittyy, sitä vähemmän saatetaan miettiä sitä, mitä muut ajattelevat omasta itsestä (Kaiser 1997, 169). Jokainen henkilö on kuitenkin oma yksilönsä, toiset ajattelevat läpi elämänsä muiden mielipiteitä, kun taas toiset eivät välttämättä niin vahvasti ole muiden mielipiteistä riippuvaisia edes nuoruudessaan.
Jo päiväkoti-ikäisille lapsille aletaan opettamaan sitä, kuinka tärkeitä oma ulkonäkö ja muiden mielipiteet siitä ovat, ja pukeutuminen liittyy tähän yhtenä osana. Vanhemmat haluavat pukea lapsilleen trendikkäitä vaatteita ja tätä kautta onnistua kilpailussa muiden vanhempien kanssa. Vanhemmat kokevat nautintoa onnistuessaan kilpailussa ja näin opettavat lapsilleen kuinka tärkeää on, että pärjätään kilpailussa muiden kanssa ulkonäön avulla. Tätä kautta lapsi oppii itsekin pitämään ulkonäköä ja muiden kanssa kilpailua tärkeänä. (Gonzales & Bovone 2012, 165.) Tästä seuraa se, että mietimme paljon sitä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstämme (Kaiser 1997, 165).
3 1980-LUVUN MUOTI JA TYYLIT
3.1 Muoti ja tyyli
Pukeutumiseen liittyvät oleellisena osana käsitteet muoti ja tyyli. Avaan tässä luvussa nämä käsitteet, pohjautuen eri lähteiden näkemykseen aiheesta.
3.1.1 Muoti
Muodille löytyy monenlaisia määritelmiä, varsinkin englanninkielinen termi ’fashion’ on saanut monenlaisia merkityksiä kirjallisuudessa. Osa määrittelee muodin laajemmin käsittelemään kaikkea muodissa olevaa esimerkiksi vaatteet, kirjat, paikat, maut, harrastukset ja uskonnot voivat olla muodikkaita (Gonzales & Bovone 2012, 28). Muoti voidaankin määritellä tarkoittamaan tiettyä tyyliä tai vaikka jonkin asian tekemistä, kunhan kyseinen asia on ajankohtainen ja suosittu (Gonzales & Bovone 2012; 9, 49). Suurin osa määrittelee muodin kuitenkin niin, että se koskee nimenomaan vain pukeutumista (Gonzales
& Bovone 2012, 50). Itse käytän tässä tutkielmassa muodin määritelmänä näistä jälkimmäistä, eli keskityn muodista puhuttaessa nimenomaan vaatteisiin ja pukeutumiseen.
1980-luvulla tunnetuimmat muotisuunnittelijat olivat Ralph Lauren, Giorgio Armani, sekä Calvin Klein (Carnegy 1990, 12; Ewing 2005, 271). Tässä tutkielmassa en keskity kuitenkaan vahvasti huippumuotiin ja merkkivaatteisiin, vaan käsittelen lähinnä katumuotia ja sellaisia tyylejä, mitä tuohon aikaan nuoriso käytti arjessaan.
Jotta muotia olisi olemassa, tulee jonkun ensin tehdä siitä muotia. Usein muodin välittäjinä suuremmalle yhteisölle toimivat jotkin pienet ryhmät, joilla on vaikutusta muiden ajatteluun, esimerkiksi rikkaat ja suositut, artistit tai huippumallit, muotilehdet tai jopa jokin alakulttuuri, muun muassa hipit tai punkkarit. Usein muodin välittäjänä toimii yhdistelmä edellä olevista. Esimerkiksi tunnettu artisti saattaa käyttää jotain tiettyä vaatetta, tämä vaate näytetään muotilehdessä, jonka käyttämisestä nuoriso innostuu ja tätä kautta vaatteen kysyntä herää ja vaatteiden valmistajat alkavat tuottamaan vaatetta. (Gonzales & Bovone 2012, 50-51.)
1980-luvulla artisteja, joiden tyylistä otettiin mallia omaan pukeutumiseen, olivat muun muassa Cyndi Lauper ja Madonna (Kaiser 1997, 422). Myös Prince, Michael Jackson ja Boy George olivat artisteja, joiden vaatetuksesta otettiin mallia tuohon aikaan (Carnegy 1990, 28). Muotiin vaikuttavia tekijöitä ovat myös esimerkiksi urheilujoukkueet, elokuvat ja poliittiset tapahtumat. Varsinkin urheilujoukkueiden ollessa menestyksekkäitä, halutaan ostaa näihin joukkueisiin liittyviä vaatteita. (Kaiser 1997, 491.) Yksi vaikutusvaltaisista henkilöistä, joka merkittävästi vaikutti 1980-luvun muotiin, oli prinsessa Diana. Jos hän käytti jotain vaatetta ihmisten keskuudessa, usein näiden vaatteiden myynti kasvoi heti.
(Ewing 2005, 286.) Itse ajattelisin, että tällainen ihmisten käytös johtuu siitä, että vaikka heillä ei olisi ollut varaa ostaa kalliita merkkivaatteita, pystyivät he silti ostamaan tavallisissa kaupoissa myytäviä vaatteita, joita myös vaikutusvaltaiset henkilöt joskus käyttivät. Myös TV-sarjojen hahmoista otetaan vahvasti mallia pukeutumisessa (Franck 1997, 58; Ruohonen 2001, 47). TV-sarjat, jotka vahvasti vaikuttivat 1980-luvun muotiin, olivat muun muassa Dynastia, sekä Dallas (Ewing 2005, 279). Myös Miami Vice -nimisessä TV-sarjassa nähty muoti oli suosiossa tuohon aikaan (Carnegy 1990, 45).
Muoti on vahvasti nykyhetkeen sijoittuvaa, jotain uutta, mutta samalla nopeasti ohi menevää. Muodin tehtävänä on tuoda aina uuden näköisiä tuotteita myyntiin ja näin lisätä ihmisten kulutusta. Varsinkin nuorten pukeutuminen on vahvasti yhteydessä muodin vaihteluun. (Ruohonen 2001, 15-16.) Muotina voidaankin pitää tyyliä, joka on juuri tietyllä hetkellä hyväksytty muodikkaaksi (Gonzales & Bovone 2012, 50). Esimerkiksi nykypäivänä käytettävät pillifarkut tulivat muotiin 1980-luvulla, sekä 2000-luvun alussa, molemmilla kerroilla syrjäyttäen leveälahkeiset farkut muodista. Tänä päivänä tätä kapealahkeista farkkutyyliä pidetään kuitenkin tavallisena ja arkisena farkkutyylinä, joten sitä ei voida enää kutsua muodiksi. Tietty tyyli, joka on ollut muodissa, voi siis muuttua myös tavalliseksi
arkivaatteeksi, jos sen käyttäminen yleistyy yhteisössä liikaa (Gonzales & Bovone 2012, 51).
Muoti voi merkitä ihmisille eri asioita. Toiset voivat kokea muodin mielikuvituksettomana ja muiden jäljittelynä, kun taas toisille muoti merkitsee ajankohtaisesti pukeutumista ja aikansa seuraamista (Ruohonen 2001, 104). Muodin mukaisia vaatteita käytetään usein arvostuksen saamiseksi ja niiden avulla yritetään erottautua alempiarvoisena pidetystä ja halpahintaisesta (Ruohonen 2001, 164). Jo vuosisatojen ajan muodissa olevilla vaatteilla on voitu erottaa ylempi sosiaaliluokka alemmasta (Gonzales & Bovone 2012, 30). Nykypäivänä tällainen erottelu halutaan kuitenkin tehdä ennemmin ikäpolvien välille kuin sosiaaliluokkien välille, sillä nuoret haluavat muodin avulla erottautua vanhemmista sukupolvista (Gonzales & Bovone 2012, 75; Ruohonen 2001, 160). Muoti on kuitenkin kaksijakoinen asia siten, että sen avulla halutaan erota yksilönä muista ja pukeutua persoonallisesti, mutta samalla muotia seuraamalla halutaan tulla sosiaalisesti hyväksytyksi ja sopeutua pukeutumisellaan muiden joukkoon (Gonzales & Bovone 2012, 29).
Muodikkaimpia vaatteita ovat usein merkkituotteet. Merkkituotteesta voidaan puhua, kun tuote on saavuttanut yleisen hyväksynnän yhteisössä, sillä on historia ja tunnettu nimi, kuluttajat ovat saaneet hyviä kokemuksia tuotteesta, ja tuote on laadukas (Ruohonen 2001, 62). Tällaiset tuotteet ovat usein paljon kalliimpia kuin tavalliset tuotteet ja tämän takia niille onkin enemmän vaatimuksia. Koska merkkituotteen oletetaan olevat laadukas, ostetaan melko kalliitakin vaatteita erikoisliikkeistä, ja tällaisiin vaatteisiin ei kaikilla ole edes varaa (Ruohonen 2001, 164). Se, että henkilö voi pysyä muodin mukana, tarkoittaakin usein sitä, että hänellä täytyy olla varaa ostaa kalliita tuotteita. Myös se kuinka syvälle muotiin henkilö lähtee mukaan ja kuinka pitkään hän käyttää jo muodista poistuneita vaatteita, sijoittaa yksilön sosiaalisesti yhteisössä. (Gonzales & Bovone 2012, 51.)
Vaikka muodilla tuntuukin olevan monenlaista määritelmää, yhteistä kaikille muodin määritelmille tuntuu olevan kuitenkin se, että muoti on muuttuvaa ja kun sen ehtii omaksua suurin osa yhteisöstä, on muoti jo vanhentunutta, vaikka vaate itsessään olisi vielä käyttökelpoinen (Gonzales & Bovone 2012, 51; Ruohonen 2001, 38). Usein muodista pois menneitä vaatteita ei pidetä enää viehättävinä (Gonzales & Bovone 2012, 12). Tämän takia kirpputoreille usein menee paljon ehjiä vaatteita. Kun muoti muuttuu nopeasti, edelleen ehjiä vaatteita ei enää haluta käyttää, vaan täytyy saada uusia, juuri sillä hetkellä muodissa olevia
vaatteita. Muodin käyttämisen kolmena pääsyynä yksilölle voidaan pitää ryhmään kuulumista, tai ryhmästä erottautumista, oman aseman tai identiteetin määrittelyä ja viehättäväksi koetun vaatteen esittelyä (Gonzales & Bovone 2012, 101). Jos vaate ei siis ole enää muodissa, ei se voi toteuttaa omaa tarkoitustaan, jos vaatetta ei pidetä enää esimerkiksi viehättävänä tai se eroaa liikaa muiden oman ryhmän jäsenten pukeutumisesta.
Pitää myös muistaa, että on olemassa vaatteita joihin muoti ei voi vaikuttaa. Vaatteita, jotka eivät ole ikinä suoranaisesti muodissa, mutta jotka eivät myöskään voi poistua muodista.
Tällaisia vaatteita ovat esimerkiksi poliisien työasut ja perinnepuvut. (Gonzales & Bovone 2012, 50.) Myös teatterin puvustus on sellaista muotia, jota ei voida määritellä onko se muodissa vai ei. Teatteripuvustuksen on tarkoitus kuvastaa yleensä tietyn aikakauden muotia, joten siitä ei voida ajatella, onko se muodissa juuri nyt. Teatteriasuilla voidaan helposti viestittää yleisölle, esimerkiksi mihin aikakauteen ja kulttuuriin henkilö kuuluu, sekä henkilön ikä, etnisyys ja mielentila. (Gonzales & Bovone 2012, 53.) Lisäksi on olemassa vaatteita, jotka ovat niin ajattomia, että ne eivät koskaan poistu muodista, esimerkiksi naisten musta hihaton kotelomekko. Tällaiset mekot ovat olleet muodissa kautta aikojen sen klassisen ja ajattoman ulkonäön takia.
3.1.2 Tyyli
Tyyli, tai englanniksi ’style’ saa erilaisia merkityksiä eri lähteissä. Tyyliä voidaan pitää jopa pukeutumista suurempana käsitteenä, jolloin siihen liittyy pukeutumisen lisäksi myös ilmeet ja eleet, ihmisen tapa puhua ja kävellä, vartalon asennot sekä yleinen käyttäytyminen (Ruohonen 2001, 13). Kuitenkin yhteistä kaikille tyylin määrittelyille tuntuu olevan se, että tyyliin liittyy vahvasti itsensä ilmaisu ja erottautuminen muista (Ruohonen 2001, 13).
Tyyli ja maku -käsitteet voidaan joskus sekoittaa toisiinsa. Käsitteet kietoutuvat hyvin yhteen ja täysin tarkkaa erottelua ei käsitteille voida tehdä ja sen takia myös maku -käsitettä on mielestäni hyvä hieman avata tässä yhteydessä. Maku käsitteenä tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy arvostamaan ja nauttimaan kauniista asioista (Gonzales & Bovone 2012, 188). Se tarkoittaa myös sitä, miten henkilö pukeutuu tai mitä vaatteita hän ei suostu käyttämään (Ruohonen 2001, 61). Hyvää makua edustavaan pukeutumiseen tarvitaan muun
muassa taitoa yhdistää erilaisia vaatekappaleita ja asusteita kokonaisuuksiksi, asun tulee sopia käyttäjänsä persoonaan ja käyttötilanteeseen, sekä tulee miettiä, onko muilla erilainen vai samanlainen asukokonaisuus kuin itsellä. Sama hyvää makua edustava asukokonaisuus ei välttämättä kuitenkaan sovi toiselle henkilölle niin hyvin kuin alkuperäiselle asun käyttäjälle. Varsinkin nuoret tuntuvat olevan sitä mieltä, että hyvä maku ei jäljittele muita ja olisikin suotavaa, että muilla ei olisi samanlaista asua kuin itsellä. (Ruohonen 2001, 59.) On vaikea sanoa mitkä kaikki asiat vaikuttavat yksilön makuun, mutta muun muassa elokuvat, media ja urheilutähdet voivat vaikuttaa siihen (Gonzales & Bovone 2012, 191).
Oman tyylin kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät myös omien kiinnostuksenkohteiden ulkopuolelta. Esimerkiksi sosiaalinen ympäristö vaikuttaa oman tyylin kehitykseen vahvasti.
Jotta henkilölle muodostuisi persoonallinen tyyli, joka on henkilön oma, tulee henkilön saada ensin palautetta muulta yhteisöltä ja tehdä itsereflektio tästä palautteesta (Ruohonen 2001, 42). Oma tyyli ilmaisee kuitenkin yksilön omaa henkilökohtaista makua, joka ei satuta muita ja tämän lisäksi monet eivät pidä sopivana puuttua toisen henkilökohtaisiin asioihin (Ruohonen 2001, 58). Tästä syystä oma tyyli on kuitenkin eniten ihmisestä itsestään lähtöisin olevaa.
Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä todennäköisemmin on jo löydetty oma tyyli. Kiinnostus saattaa myös siirtyä enemmän omaan henkilökohtaiseen elämään ja velvollisuuksiin, jolloin kiinnostus vaatteita kohtaan vähenee. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä paremmin on myös opittu tunnistamaan, millaisia vaatteita käyttämällä kuulumme haluttuun yhteisöön.
(Gonzales & Bovone 2012, 164.) Tämä tietysti on täysin jokaisen yksilön oma asia. Voi olla, että jotkut ihmiset ovat todella kiinnostuneita vaatteista läpi koko elämänsä, kun taas toisia vaatteet eivät kiinnosta juuri ollenkaan edes nuorena. Kun oman tyylin kuitenkin löytää, on se jossain määrin pysyvää. Tyylistä puhutaankin vakaiden ratkaisujen tekemisenä, kun taas muoti yhdistetään helppoihin ja nopeisiin vaihteluihin (Gonzales & Bovone 2012, 95).
3.2 1980-luvun tyypilliset tyylit ja muodissa olleet vaatteet
Käsittelen tässä luvussa 1980-luvulle ominaisia tyylejä, esimerkiksi punk-tyyli, juppi-tyyli ja poikatyttö-tyyli. Käsittelen myös 1980-luvulla muodissa olleita vaatteita, jotka eivät välttämättä kuuluneet osaksi mitään tunnettua aikansa tyyliä, mutta olivat silti muodissa.
3.2.1 1980-luvulle ominaiset tyylit
Tässä luvussa käsittelen sellaisia tyylejä, jotka olivat lähteiden perusteella tyypillisiä 1980- luvulle. Tuohon aikaan oli monia alakulttuureja, jotka nousevat merkittävästi esille lähteissä ja joita yhdisti niille yhteinen tyyli ja muoti.
Punk
English (2007) kertoo teoksessaan punk-tyylistä, mistä se on saanut alkunsa, millaiset vaatteet siihen kuuluvat ja millaiset henkilöt usein omaksuvat tällaisen tyylin. Punk-tyyliä on ollut jo 1970-luvulla, mutta se näkyi edelleen vahvasti 1980-luvulla. Tyylille ominaista oli se, että haluttiin herättää huomiota, käyttäytyminen ja kielenkäyttö oli hävytöntä, sekä erityisesti haluttiin kapinoida keskiluokkaa vastaan. Tämän takia tyylille ominaiset vaatteet olivat usein revittyjä, likaisia ja pysyivät usein kasassa vain narujen tai hakaneulojen avulla.
Paidoissa saattoi olla pornografisia kuvia ja monilla oli paljon lävistyksiä kehossaan.
(English 2007, 102-104.) Myös teräskärkiset kengät olivat tyypillisiä punk-tyylin omaaville nuorille (Kaiser 1997, 255). Lisäksi asuissa saatettiin nähdä ruutukuviota, sekä T-paitoja, joissa oli punkyhtyeiden kuvia (English 2007, 132).
Grunge
Grunge-tyyli on kehittynyt punk-tyylistä (English 2007, 105). Grunge-tyylille ominaista on niin sanotusti äärimmäinen alipukeutuminen. Tyyli on hieman tylsä, ikävystyttävä ja epäsiisti. Tyyli syntyi 1980-luvun alussa Britanniassa, mutta se tunnettiin silloin nimellä
Indie Kids -tyyli. Myöhemmin nimi muuttui grunge-tyyliksi, sen siirtyessä Yhdysvaltoihin.
Tämä tyyli kapinoi kiltteyskulttuuria vastaan ja sen käyttämiseen on usein yhdistetty huumeiden käyttö. Tyyliä saattoivat tietysti käyttää myös henkilöt, jotka eivät huumeita käyttäneet. Tytöt, jotka käyttivät grunge-tyyliä, pystyivät tyylin avulla häivyttämään sukupuoltaan, sillä tyylille ominaista oli siisteyskulttuurin vastaisuus, minkä noudatus taas oli odotettavissa tytöiltä. (Ruohonen 2001, 138-139.) Grunge-tyylissä näyttää olevan paljon yhteistä punk-tyylille, mutta se on kuitenkin paljon hillitympi versio siitä. Halutaan vastustaa yleisesti hyväksyttyjä pukeutumistapoja, mutta ei mennä niin äärimmäisyyksiin kapinoinnissa kuin punk-tyylin edustajat.
Gootti
Toinen punk-tyylistä alkunsa saanut tyyli on gootti-tyyli. On oletettu, että tämä tyyli on virallisesti saanut nimensä 1980-luvun alussa, jolloin tyylin edustajien oma alakulttuuri muodostui. (Dark Planet 2008; Ruby 1990, 58.) Tämän tyylin käyttäjille on tyypillistä, että he kuuntelevat goottirockia. Heidän vaatteensa ovat usein mustia ja niissä on revittyjä kohtia sekä pitsiä. Heidän vaatteissaan esiintyy usein mokkanahkaa ja koristeena on käytetty krusifikseja. Meikatessaan gootti-tyylin edustajat usein tekevät kasvoistaan mahdollisimman valkoiset ja käyttävät hyvin mustaa silmämeikkiä. Koruissaan he käyttävät hopeaa tai onyksia. (Ruby 1990, 58.)
Juppi
Täysin vastakkainen tyyli edellä mainituille tyyleille on juppi-tyyli. Juppi nimitys tuli käyttöön vuonna 1983 (Ruby 1990, 4). Media loi tämän nimityksen kuvaamaan tietyn ikäryhmän henkilöitä, joilla oli samat arvot ja elämäntavat (Kaiser 1997, 456; Ruby 1990, 42). Juppeja yhdisti se, että he olivat noin 20-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka joko menestyivät hyvin palkatussa työssä tai menestyivät rahallisesti hyvin (Carnegy 1990, 32;
Ewing 2005, 277). Tällaisen elämäntavan mukana tuli usein myös kalliit autot, kännykät ja varsinkin kalliit merkkivaatteet (Carnegy 1990, 32; Ewing 2005, 277-279; Franck 1997, 238;
Kaiser 1997, 456). Tärkein juppien tunnusmerkki oli kuitenkin puku, jonka takki korosti olkapäitä olkatoppausten avulla (Carnegy 1990, 12, 32; Ewing 2005, 278; Ruby 1990, 42).
Miesten puku oli usein konservatiivinen, johon oli yhdistetty kravatti (Carnegy 1990, 18).
Naisten puvun takki muistutti hyvin vahvasti miesten takkia ja sen leveiden hartioiden oli tarkoitus luoda kuvaa menestyksestä (Ewing 2005, 278). Naiset käyttivät puvun takin kanssa usein noin polveen asti olevaa kapeaa hametta (Carnegy 1990, 32; Ruby 1990, 42). Tällaiset juppipuvut olivat usein merkkivaatteita ja erityisesti Armanin puvut olivat suuressa suosiossa maailmalla juppien keskuudessa (Carnegy 1990, 32; Ewing 2005, 279).
Preppie
Preppie-tyylin käyttäjät yhdistetään usein elitismiin ja akateemiseen huippuun, sekä näihin liittyvään elämäntapaan (Kaiser 1997, 466). Preppie-tyyli saikin alkunsa 1980-luvun alussa ylemmissä sosiaaliluokissa ja oli suuressa suosiossa korkeakoulujen kampuksilla Yhdysvalloissa (Kaiser 1997, 486). Preppie-tyylin edustajat olivatkin usein arvostetun ja menestyneen perheen jäseniä (Carnegy 1990, 29). Jotkut kokivat, että tämän tyylin edustajat ovat snobeja ja tämän takia tyyliä saatettiin pilkata. Preppie-tyyliin yhdistetään usein merkkivaatteet ja varsinkin Lacoste-merkkiset pikeepaidat. (Kaiser 1997, 466-467.) Myös neuleliivit olivat tälle tyylille tyypillisiä (Kaiser 1997, 486). Asut olivat usein klassisia ja ajattomia. Vaatteissa oli usein käytetty kašmirvillaa, tweedkangasta ja tartaania. Asut näyttivät usein siltä, että henkilö saattoi olla matkalla ratsastamaan, metsästämään tai kalastamaan, vaikka olisivatkin olleet kaupungissa, eivätkä maaseudulla. (Carnegy 1990, 29.) Tällaisen muodin tunnettu vaatesuunnittelija on Ralph Lauren. Hänen valmistamansa vaatteet loivat kuvan varakkuudesta, mutta samalla vaatteet olivat huolettomia. (English 2007, 72.)
Dandy
Näiden tyylien lisäksi lähdekirjallisuudessa nousi esille dandy-tyyli (suom. keikarimainen, hienostelija) ja new romantic -tyyli, jotka vaikuttavat olevan hyvin samankaltaisia. Dandy- tyyliin liittyy silkin ja sametin käyttö vaatteissa ja myös miehillä meikin käyttö (Carnegy 1990, 18). Dandy-tyylin omaavat henkilöt halusivatkin erottua joukosta ulkonäöllään ja nauttivat esillä olemisesta. He vastustivat samankaltaisuutta ja rutiineja sekä halusivat
vaatteillaan vastustaa sosiaalisesti hyväksyttävää ulkonäköä. Toisin kuin punk-tyylin edustajat, he eivät halunneet shokeerata ihmisiä vaatteillaan negatiivisessa mielessä, vaan halusivat ilmaista, että ulkonäkö voi olla jotain tavallisesta poikkeavaa, jotain näyttävää ja romanttista. Dandy-tyylin edustajia julkisuuden henkilöistä ovat muun muassa Prince, Elton John ja Cyndi Lauper. (Kaiser 1997, 463-465.)
New romantic
New romantic -tyylillä haluttiin irrottautua oikean elämän karuista tapahtumista, esimerkiksi sodista ja työttömyydestä, ja mentiin tavallaan omaan fantasiamaailmaan. Tässä tyylissä vaatteet olivat hyvin samankaltaisia kuin dandy-tyylissä, sillä vaatteissa käytettiin silkkejä ja sametteja, mutta myös pitsiä, nauhoja ja rusetteja. Tyylillä haluttiin palata vanhoihin aikoihin ja pukeutumisessa nostettiin esiin kuninkaallista pukeutumista, sekä merirosvoille tyypillisiä asuja. Tämän tyylin edustajina toimivat muun muassa Michael Jackson, Boy George, sekä Prince, joka oli myös dandy-tyylin edustaja. (Carnegy 1990, 28.) Molemmat näistä tyyleistä olivat siis todella näyttäviä, mutta huomio herätettiin muissa hieman eri tavoin. Dandy-tyylin edustajat pukeutuivat todella näyttäviin asuihin ja halusivat herättää huomiota ulkopuolisten silmissä, kun taas new romantic -tyylin edustajat pukeutuivat vanhoihin, fantasiatyylisiin asuihin. Nämä tyylit saattoivat helposti sekoittua tai yhdistyä ulkopuolisen silmissä. Tämän takia määrittelin ne samaan kategoriaan vaatetaulukossa (liite 1).
Poikatyttö
Poikatyttö-tyyli on yhä edelleen olemassa, mutta sitä nähtiin paljon myös 1980-luvulla.
Ruohonen (2001) toteaa tekstissään, että niin sanotut poikatytöt viihtyvät paremmin poikamaisiksi mielletyissä vaatteissa, mutta saattavat toisinaan korostaa myös naisellisuuttaan, esimerkiksi juhlallisissa tilaisuuksissa. Tällaisilla tytöillä saattaa olla harrastuksia, joissa on enemmistönä poikia tai kaveripiirissä on enemmän poikia kuin tyttöjä.
(Ruohonen 2001; 129, 136.) Usein poikatyttö-tyyliin liitetään osaksi myös lyhyet hiustyylit ja vähäinen meikki (Ruby 1990, 54).
3.2.2 1980-luvulla muodissa olleet vaatteet
Kaikki nuoret eivät kuitenkaan omaksuneet tiettyä edellä mainittua alakulttuuria tai tyyliä itselleen. Osa nuorista saattaa myös käyttää tiettyjä elementtejä edellä olevista alakulttuureista, vaikka eivät alakulttuuriin itse kuuluisikaan (Ruohonen 2001, 48). Tämän takia käsittelen tässä luvussa myös erilaisia vaatteita, jotka olivat tyypillisiä ja yleisiä 1980- luvulla lähteiden perusteella. Osa näistä vaatteista saattaa kuulua johonkin edellä mainittuun tyyliin, mutta lähinnä tässä on mainittu vaatekappaleita, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin tyyleihin, kuten punk-tyyliin tai juppi-tyyliin. 1980-luvulla oli muodissa monenlaisia erityylisiä yläosia, alaosia, sekä asusteita, jotka voi nähdä eriteltynä selkeästi vaatetaulukoissa (liite 1). Vaatetaulukoista näkee myös selkeästi mistä lähteistä vaatteet ovat löytyneet tätä tutkielmaa varten. Tähän teoriaosuuteen on mainittu vain muutama näistä vaatteista, jotka selkeimmin nousivat esille lähteistä, tai vaativat muuten käsitteen avausta.
1980-luvulla vanhoja muoti-ilmiöitä nousi jälleen pinnalle. Entisten vuosikymmenten muotia nähtiin laidasta laitaan aina 1920-luvulta alkaen, jatkuen aina 1960-luvulle asti.
(English 2007, 59.) Varsinkin 1960-luvun villitys nähtiin 1980-luvulla (Ewing 2005, 282).
Koska vanhoja muoti-ilmiöitä palaa usein takaisin kiertoon, on mahdollista, että taulukossa nähtävistä vaatteista osa on esiintynyt myös menneinä vuosikymmeninä. Varsinkin 1970- luvun muoti saattoi olla edelleen käytössä 1980-luvun alussa, ilman, että sitä edes määriteltäisiin lähteissä vanhaksi muodiksi. Halusin tämän takia merkitä taulukkoon erikseen sellaisia vaatteita, joista ei selkeästi olla mainittu, että ne liittyisivät vanhojen muoti-ilmiöiden paluuseen, vaan niiden yhteydessä puhuttiin nimenomaan 1980-luvun muodista (liite 1: taulukot 1a, 1c, 1d, 1e ja 1f). Kuitenkin jotkin muoti-ilmiöt, kuten safarimuoti ja solmuvärjätyt paidat ovat selkeästi menneiden vuosikymmenten muoteja lähteiden perusteella, mutta olivat edelleen pinnalla 1980-luvulla. Tämän takia vaatetaulukoon (liite 1: taulukko 1b) on erikseen mainittu vanhojen muoti-ilmiöiden paluun yhteydessä nämä tietyt vaatekappaleet.
Vanhojen muoti-ilmiöiden paluun vastakohtana, 1980-luvulla saatiin täysin uudenlaista sävyä muotiin, kun japanilainen tyyli kantautui länsimaihin. Uudenkaltaisimmat ideat muotiin saatiinkin tuohon aikaan japanilaisilta muotisuunnittelijoilta (Carnegy 1990, 20).
Japanilaiset muotisuunnittelijat esittelivät länsimaille muun muassa syvät ja leveät kimonohihat sekä shaalit (Ewing 2005, 236). Asuissa nähtiin paljon vaikutteita japanilaisista kimonoista, sekä karatetakeista (Carnegy 1990, 20). Tällainen muoti ei näkynyt ainoastaan huippumuodin piireissä, vaan muoti kantautui myös tavalliselle kansalle. Esimerkiksi tunnettu kauppaketju Marks & Spencer myi vuonna 1984 kimonomaisia yläosia (Ewing 2005, 268). Japanilaisten muotisuunnittelijoiden suosima musta väri sai myös suurta suosiota 1980-luvulla nuorisolta (Carnegy 1990, 20). Japanilainen tyyli saatettiin myös yhdistää muihin tyyleihin, esimerkiksi osaksi punk-tyyliä (Ewing 2005, 241). Jotkin japanilaisten muotisuunnittelijoiden vaatteet saattoivatkin sisältää tarkoituksellisia repeämiä, mutta muodikkaammin, kuin tyypilliseen punk-tyyliin kuuluvissa vaatteissa (Carnegy 1990, 20).
1980-luvulla merkkivaatteet olivat muodissa ja vaatesuunnittelijat laittoivat oman nimensä näkyvälle paikalle vaatteeseen (English 2007, 73; Franck 1997, 112, 238). Merkkivaatteet eivät koskeneet ainoastaan pukuja ja juhlavaatteita, sillä myös urheiluvaatteissa ja oloasuissa alettiin nähdä suunnittelijoiden nimiä (Carnegy 1990, 12). Esimerkiksi 1980-luvun farkuille oli ominaista se, että niiden tuli olla merkkituotteita (Kaiser 1997, 245). Urheiluvaatteissa tämä nähtiin muun muassa Adidaksen, Niken ja Reebokin lenkkareissa, jotka olivat suuressa muodissa 1980-luvulla (Carnegy 1990, 44). Liitteen 1 taulukosta 1c voidaan nähdä, että lenkkareiden lisäksi muutkin urheiluvaatteet olivat suosiossa tuohon aikaan. 1980-luvulla urheiluvaatteiden myynti lisääntyikin huomattavasti (Ewing 2005, 258). Urheiluvaatteet olivat erittäin suosittuja erityisesti keskiluokkaisten perheiden jäsenillä. Urheiluvaatteiden avulla pystyttiin viestittämään muille, että ulkonäöllä ei tarvinnut edes yrittää korostaa varakkuuttaan, vaan vaatteiden mukavuus itsessään viesti varakkuudesta. (English 2007, 69.) 1980-luvulle tyypillistä olikin tällainen ’dressing down’ ajattelu (English 2007, 154).
Urheilumuotiin kuuluvia vaatteita olivat 1980-luvulla muun muassa värikkäät verryttelypuvut, hikinauhat ja pyöräilyshortsit, mutta myös legginsit ja säärystimet.
Legginsit olivat tuohon aikaan muotivaate, joka antoi 1980-luvulle tyypillisen vapautumisen filosofian mukaisesti naisille mahdollisuuden vapautua hameiden ja housujen käytöstä (Ewing 2005, 287). Legginsejä voidaankin pitää 1980-luvun yksinä merkittävimmistä muotivaatteista (Ewing 2005, 287). Säärystimet esiteltiin maailmalle 1979-80 aikoihin balettitanssijoiden kautta. Tämä asuste nousi myös erittäin suureen suosioon nuorten keskuudessa. (Nunn, 1984, 239.) Nämä asusteet (legginsit, säärystimet) ja muutamat muut
urheiluun liittyvät vaatteet on vaatetaulukossa (liite 1) kuitenkin mainittu erillään urheiluvaatemuodista, sillä ne ovat selkeästi juuri 1980-luvulla suosion saaneita vaatteita tai asusteita. Joko kyseiset asusteet on esitelty maailmalle tuohon aikaan, tai ne kuvastavat selkeästi 1980-luvun muotia.
Edellä olevien muoti-ilmiöiden lisäksi lähteistä selkeästi nousivat esille muun muassa naisten bisnesasut, värikkäät villapaidat, farkkutakit, sekä korkeavyötäröiset hameet ja housut (liite 1: taulukot 1c, 1d ja 1e). Myös ’ra-ra’-hame, eli puoleen reiteen oleva kerrostettu minihame, joka nousi suureen suosioon nuorison keskuudessa vuonna 1982 (Nunn 1984, 235), oli mainittu useissa lähteissä. Selkeimmin lähteistä kuitenkin nousevat esille olkatoppaukset. Tämä asuste on mainittu lähes jokaisessa lähteessä, kun puhutaan 1980- luvun muodista (liite 1: taulukko 1f). Suuret hartiat antoivat mielikuvan voimasta ja näin lisäsivät itsetuntoa (Franck 1997, 57). Varsinkin naisten bisnesasuissa nähtiin usein olkatoppauksia, sillä niiden avulla näytettiin ammattimaisilta ja menestyneiltä (English 2007, 110). Olkatoppauksia käytettiin bisnespukujen lisäksi myös juhla-asuissa (Franck 1997, 238).
4 ELOKUVAPUVUSTUS
Tässä tutkielmassa tutkin suomalaisten nuorten muistikuvia 1980-luvun pukeutumisesta, sekä miten 1980-luvun pukeutuminen näkyy elokuvissa. Elokuviin vaatteet valmistetaan kuitenkin puvustuksen avulla. Tämän takia käsite elokuvapuvustus tulee avata tässä tutkielmassa. Tutkin siis myös pukeutumista, joka on tehty puvustuksen avulla.
Pukeutumisella on laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna selvästi kommunikatiivinen tehtävä, käytännöllisen ja esteettisen ulottuvuuden lisäksi (Uotila 1995, 31). Tämän ansiosta elokuvissakin vaatteilla on kommunikatiivisempi rooli, kuin ainoastaan ulkonäöllinen vaikutus hahmolle. Pukeutuminen osana elokuvan kerrontaa onkin verrattavissa henkilön oman persoonan kuvastumiseen pukeutumisen kautta (Uotila 1995, 64). Elokuvissa nähtävän pukeutumisen avulla voidaan siis päätellä esimerkiksi, jos hahmolla nähdään yllään paita, jossa on jonkin yhtyeen kuva, hän todennäköisesti on musiikin ystävä, tai urheiluvaatteiden käyttäjä todennäköisesti pitää urheilusta.
Pukusuunnittelija ja puvustaja vastaavat elokuvan puvustuksesta. Pukusuunnittelija on elokuvan taiteellinen vastaava, jonka työtehtäviin kuuluu käsikirjoituksen analysointia, fiktiivisen hahmon luomista puvustuksen avulla, dramaturgian tajuamista, sekä kuvauksissa oman työn viimeistelyä. (Teme 2015.) Pukusuunnittelijan työhön kuuluu siis suunnitella ja piirtää näyttelijöille tulevat asut sekä hänen tulee olla mukana elokuvan visuaalisen ulkoasun muodostamisessa (Elokuvantaju). Pukusuunnittelijan työtehtäviin kuuluu visuaalisen suunnittelun lisäksi myös käytännönläheisempää työtä. Pukusuunnittelijan täytyy huolehtia puvustuksen ostamisesta, vuokraamisesta ja teettämisestä, sekä elokuvan puvustuksen budjetista. Hänen tulee myös kuvauspaikalla varmistaa, että jokainen näyttelijä saa heille tarkoitetut vaatteet. (Schumm, Barzen, Leymann, Wieland & Ellrich 2012, 4.)
