Liikuntaa organisoimaan

(1)

Liikuntaa organisoimaan - opas liikunnan ja ur heilun toimijoille

Liikuntaa organisoimaan

- opas liikunnan ja urheilun toimijoille

Liikuntakulttuuri on yhteiskunnan yleisemmän muutoksen myötä jat- kuvassa uusiutumisen tilassa. Tämän vuoksi liikunnan ja urheilun organisaattoreiden on arvioitava niin liikuntakulttuurin nykytilaa kuin pohdittava tekemistensä vaikutuksia. Juuri näille pohdinnoille Liikuntaa organisoimaan -opas tarjoaa virikkeitä.

Liikuntaa organisoimaan -opas on laadittu Cross-Border Move for Health -hankkeessa, joka on osa laajempaa Euroopan unionin Karelia ENPI CPC -ohjelmaa. Julkaisussa suomalaiset ja venäläiset asiantuntijat valaisevat sekä liikuntakulttuurissa tapahtunutta että luovat katseita urheilun ja liikunnan nykytilaan. Liikunnan organisaattoreilla on vaativa tehtävä liikunnan ja urheilun merkityksen kasvaessa tulevaisuudessa.

(2)

Liikuntaa organisoimaan

- opas liikunnan ja urheilun toimijoille

Hannu Itkonen (toim.)

(3)

Liikuntaa organisoimaan – opas liikunnan ja urheilun toimijoille ISBN 978-952-68235-6-0 (nid.)

ISBN 978-952-68235-7-7 (PDF) Suomennos: Elena Gröhn

toinen ja kolmas luku Contatum Oy Lingosaur Taitto: Esa Nykänen

(4)

Sisältö

Esipuhe ...5 Hannu Itkonen

Liikuntapalvelujen muotoutuminen ja työnjako Suomessa ...9 Kalervo Ilmanen

Karjalan tasavallan liikunta- ja urheiluliikkeen lyhyt historia ...19 Jevgeny Shorohov

Liikunta- ja urheilutoiminnan järjestäminen Karjalan tasavallassa

Neuvostoliiton jälkeisenä aikana vuosina 1991-2014 ...31 Jevgeny Shorohov

Suomen ja Karjalan tasavallan yhteistyö urheilussa ...55 Eino Kivelä

Vanhaa ja uutta – Liikunnan venäläis-suomalaista yhteistyötä ...63 Juha Koivula & Katja Kiiski

Suomalainen liikuntaorganisaatio ...77 Juha Koivula

Urheilutapahtumasta olympialaisiin ...85 Darja Makovetskaya

Nuorisokulttuurisen liikunnan uudet viritykset ...97 Hannu Itkonen

”Kaikesta huolimatta tämä on minun harrastukseni” ... 107 Jevgeny Andreev

(5)

(6)

ESIPUHE

Liikunnan ja urheilun organisointi on aina sidoksissa kulloiseenkin yh- teiskunnalliseen tilanteeseen. Näin ollen liikunnan käytännöt ja tavoitteet muuttuvat ajan myötä. Erityisen kiinnostavan ilmiön liikunnan organisoinnin muutoksesta tekee se, että suosittuna sosiaalisen toiminnan muotona liikunta ja urheilu koskettavat lukemattomia kansalaisia. Lisäksi liikunnan organisointiin osallistuu lukuisia eri tahoja omine tavoitteineen.

Liikunnan organisoinnin tarkastelu on perusteltua useasta eri syystä. Ai- empien organisaatiokäytäntöjen tunnistaminen lisää ymmärrystämme siitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tehtyihin valintoihin ja luotuihin käytäntöi- hin. Nykyisten organisaatiokäytäntöjen arvioiminen puolestaan luo edelly- tyksiä ratkaisuille, joilla suunnistetaan tulevaisuuteen ja synnytetään uutta kansalaisten odotuksia vastaavaa ja yhteiskunnan hyvinvointia lisäävää liikuntakulttuuria.

Liikunnan organisoinnin käytännöt poikkeavat eri maiden välillä. Tutustu- minen toisten maiden liikuntaan ja urheiluun paitsi lisää ymmärrystämme erilaisista käytännöistä myös edesauttaa kehittämään omaa liikuntaorga- nisaatiota. Kansainvälinen liikuntaorganisaattoreiden työ onkin erityisen suositeltavaa.

Liikuntaorganisaattoreiden kansainvälisen yhteistyön lisäämistä tavoitel- laan tälläkin julkaisulla, joka on saanut nimekseen Liikuntaa organisoimaan – opas liikunnan ja urheilun toimijoille. Julkaisu on syntynyt osana Itä-Suo- men Liikuntaopiston hallinnoimaa Cross-Border Move for Health -hanket- ta. Kyseinen hanke on osa Euroopan unionin Karelia ENPI CBC -ohjelmaa.

EU:n lisäksi hankkeen rahoituksesta vastaavat Venäjän ja Suomen valtiot.

Cross-Border Move for Health –hankkeen tavoitteena on edistää liikunnan

(7)

avulla ihmisten terveyttä. Liikunnan organisoinnin kehittäminen on ollut yksi hankkeen päätavoitteista. Aiemmin hankkeessa ovat ilmestyneet op- paat, joissa tähdätään urheilutoimijoiden toteuttamaan terveyden edistämi- seen sekä erityisryhmien liikunnan organisointiin.

Liikunnan organisoinnin kysymykset ovat olleet hankkeessa mukana tämän oppaan sisältöjä laajemminkin. Aihepiiriä on käsitelty useissa koulutustilai- suuksissa ja seminaareissa. Hankkeen osapuolet ovat myös tutustuneet liikunnan organisointiin käytännön tilanteissa. Käydyt keskustelut ovat olleet paitsi syvällisen pohtivia myös sivistävän antoisia.

Liikuntaa organisoimaan – opas liikunnan ja urheilun toimijoille valaisee liikun- nan erilaista organisointia Venäjän Karjalassa ja Suomessa. Oppaan tavoitteena ei ole antaa yksiselitteisiä ohjeita siitä, kuinka liikuntaa ja urheilua tu- lisi toteuttaa. Pikemminkin opas kertoo erilaisista organisoimisen tavoista ja samalla siitä muutoksesta, joka on liikuntakulttuurin pysyvä ilmiö. Juuri ymmärryksen lisääntyminen erilaisista käytännöistä luo edellytyksiä yh- teistyölle, jonka soisi jatkuvan varsinaisen kaksivuotisen projektin (2013- 2014) päätyttyä.

Liikuntaa organisoimaan – opas liikunnan ja urheilun toimijoille sisältää yhdek- sän artikkelia. Ensimmäisessä tekstissä Kalervo Ilmanen johdattaa lukijan siihen historialliseen muutokseen, miten liikuntapalvelut ovat muotoutu- neet Suomessa. Ilmanen osoittaa myös, kuinka yhteiskunnallisen muutoksen myötä toimijoiden työnjako eli vapaaehtoistoimijoiden, liikunnan julkis- sektorin ja yksityissektorin suhteet ovat vaihdelleet eri aikoina.

Toisessa luvussa Jevgeny Shorohov kirjoittaa lyhyen katsauksen Karjalan tasavallan liikuntakulttuurin historiasta. Tarkastelussa lähdetään liikkeelle vuodesta 1918 eli Karjalan työkansan kommuunin ajoista ja edetään aina

(8)

oivallisesti, miten mittavia muutoksia liikunnan organisoinnissa on toteu- tunut.

Kolmannessa luvussa sama kirjoittaja kohdentaa tarkempia katseita liikunta- ja urheilutoiminnan järjestämiseen Karjalan tasavallassa. Tarkastelussa on Neuvostoliiton jälkeinen aika eli vuodet 1991-2014. Kirjoittaja esittää, kuinka määrätietoinen liikuntapolitiikka on tuottanut toivottuja tuloksia.

Lisäksi teksti on vankka osoitus siitä, kuinka merkittävä poliittisen päätök- senteon osa-alue liikunnan organisointi on.

Neljännessä artikkelissa Eino Kivelä luo katsauksen Suomen ja Karjalan tasavallan urheilun alueella tehtyyn yhteistyöhön. Lukijalle kerrotaan, kuinka venäläis-suomalaisella urheiluyhteistyöllä on pitkät aina 1920-luvulle saak- ka ulottuvat perinteet. Yksityiskohtaisemmin itsekin aktiivisesti yhteistyö- tä tehnyt kirjoittaja paneutuu viimeisimpien vuosikymmenten yhteistyön muotoihin ja sisältöihin.

Viidennessä tekstissä Juha Koivula ja Katja Kiiski kirjoittavat samasta ai- heesta kuin edellisenkin artikkelin laatija. Yhteistyön vaiheiden tarkastelu viestii, millaisin toimin yhteistyötä on edistetty ja ketkä ovat olleet kanssa- käymisen avaintoimijoita. Kirjoituksessa kuvataan myös Karelia ENPI CBC -hankkeen valmistelua, tavoitteita ja toteutumista.

Suomalaisen liikuntaorganisaation nykykäytännöt ja toimijasuhteet ovat valaisussa kuudennessa, Juha Koivulan kirjoittamassa tekstissä. Kirjoittaja osoittaa, kuinka suomalaisen liikunnan organisointi perustuu toimijoiden keskinäiseen sopimuksellisuuteen ja vastuunjakoon. Tärkeiksi liikunnan organisaattoreiksi nousevat monimuotoinen vapaaehtoissektori sekä vahva liikunnan julkishallinto.

(9)

Seitsemännessä tekstissä Darja Makovetskaya suuntaa katseensa venäläi- seen vapaaehtoistyöhön. Esittelyssä on Karjalan vapaaehtoistoiminnan kehityskeskus, jonka päätehtävänä on edistää tasavallassa toteutettavaa kansalaistoimintaa. Kirjoittaja osoittaa, että vapaaehtoistoimijoiden avulla voidaan parantaa tilaisuuksien palvelujen laatua ja sisältöä.

Nuorisokulttuurisen liikunnan uudet viritykset nostetaan valaisuun kah- deksannessa, Hannu Itkosen kirjoittamassa luvussa. Kirjoittaja esittelee lukijalle niitä liikkumismuotoja, joita nuoret toteuttavat pääsääntöisesti aivan omista lähtökohdistaan. Tulevaisuutta ajatellen nähdään, että nuorisokult- tuuriset liikkumisen muodot voivat osaltaan olla lisäämässä lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta.

Yhdeksännessä artikkelissa Jevgeny Andreev esittää lukijalle, kuinka nuo- risokulttuurinen liikkuminen on rantautunut myös Venäjän Karjalaan. Kir- joittaja käyttää esimerkkilajinaan maastopyöräilyä, jonka lyhyen tapahtu- mahistorian hän dokumentoi tekstiinsä. Samalla tulee esitellyksi, että myös useat muut nuorison suosimien lajien harrastajat ovat kehittämässä toimin- tojaan.

Toivottavaa on, että Liikuntaa organisoimaan – opas liikunnan ja urheilun toi- mijoille lisää yhteistä tietämystämme liikunnan muuttuvista ja poikkeavista organisointitavoista. Mennyttä ymmärtäen ja nykyisyyttä arvioiden voim- me suunnata tulevaisuuteen ja uudistaa liikuntakulttuuria. Onnellista on, jos tämä opas osaltaan tarjoaa eväitä jo pitkät perinteet omaavan venäläis- suomalaisen yhteistyön jatkumiselle ja syvenemiselle.

(10)

Liikuntapalvelujen muotoutuminen ja työnjako Suomesssa

Kalervo Ilmanen

Suomalaiselle liikunnan organisoitumiselle on ollut tyypillistä eteneminen alhaalta ylöspäin. Heti, kun urheilu muotoutui laajaksi joukkoliikkeeksi, alkoi se paitsi rakentaa omaa organisaatiotaan, esittää myös vaatimuksia julkishallinnon suuntaan. Ensimmäisessä vaiheessa urheiluväki kaipasi toiminta-avustuksia ja urheilun suorituspaikkojen rakentamista. Jotta kunnat voivat vastata urheiluväen kasvaviin vaatimuksiin, ne joutuivat perustamaan kokonaan uuden hallinnonalan – liikuntahallinnon. Ensimmäinen kunnallinen urheilulautakunta perustettiin maan pääkaupunkiin Helsinkiin 1919.

Tästä kunnallinen liikuntahallinto laajeni niin, että 1980-luvulle tultaessa Suomen jokaisessa kunnassa oli liikunta-asioista vastaava hallintoelin.

Samanaikaisesti kuntien liikuntahallinnon kanssa kehittyi valtion liikuntaorganisaatio. Valtion urheilulautakunta perustettiin vuonna 1920. Se sijoitettiin opetusministeriön alaisuuteen. Alusta lähtien valtion liikuntahallinnon tehtävänä on ollut kuntien ja kansalaisjärjestöjen toiminnan ohjaaminen. Vuodesta 1980 lähtien keskeisimpinä valtion liikuntapolitiikan linjaajina ovat olleet liikuntalait, joista viimeisin säädettiin 1998. Kuntien ja kansalaisjärjestöjen lisäksi liikuntalain piiriin kuuluvat urheiluopistot ja muut valtionavustusta nauttivat liikunnan parissa toimivat laitokset ja yk- siköt.

(11)

Kun tarkastellaan suomalaisen liikuntajärjestelmän kokonaisuutta, on vält- tämätöntä ottaa mukaan koululaitos. Suomessa voimistelu tuli oppikoulujen opetusohjelmiin jo 1800-luvun puolivälissä. Voimistelunopettajien yliopis- totason koulutus aloitettiin miehille vuonna 1882 ja naisille vuonna 1894.

Vuonna 1963 liikunnanopettajakoulutus siirtyi Helsingin yliopistosta Jy- väskylän yliopistoon. Yleinen oppivelvollisuuslaki takaa sen, että kaikki ikäluokat pääsevät koulussa asiantuntevan liikunnanopetuksen piiriin. Ope- tuksen keskeisenä tavoitteena on turvata oppilaiden fyysinen, motorinen, psykologinen ja sosiaalinen kehitys ja kasvattaa heidät liikunnalliseen elä- mäntapaan.

Kolmantena ja alusta asti mukana olleena liikuntajärjestelmän osana ovat yksityiset yritykset. Urheilun muotoutumisvaiheessa 1800-luvun lopulla yksityinen yritystoiminta oli pienimuotoista luistinratojen, tenniskenttien ja kylpyläpalvelujen tarjoamista maksua vastaan. Tänä päivänä Suomessa on merkittävää liikunnan yritystoimintaa muun muassa laskettelukeskus- ten, kylpylöiden ja kuntosalien muodossa. Monet liikunta-alan yritykset ovat samalla mukana matkailubisneksessä. Ennen muuta Pohjois- ja Itä- Suomeen on noussut toinen toistaan mittavampia liikunta- ja matkailuyri- tyksiä.

(12)

Kuvio1. Suomen liikuntajärjestelmän keskeiset toimijat (soveltaen Heikkala ja Koski 2000).

Keskeisten toimijoiden työnjako

Suomalaisen liikuntajärjestelmän kokonaisuus voidaan hahmottaa sekto- reittain, jolloin kolmanteen sektoriin luetaan liikunta- ja urheiluseurat sekä muut kansalaisten liikuntaa organisoivat vapaaehtoisjärjestöt. Julkishallin- toon katsotaan kuuluviksi ensi sijassa valtio ja kunnat, mutta myös evan- kelisluterilainen kirkko seurakuntineen edustaa Suomessa julkishallintoa.

Yksityinen sektori käsittää puolestaan ne yrittäjyyteen perustuvat organi- saatiot, jotka tavoittelevat taloudellista voittoa tarjoamalla liikunta- ja ur- heilupalveluita. (Kuvio 1.)

Eri sektorien välinen työnjako toimii niin, että kolmannen sektorin kansa- laisjärjestöt vastaavat pääosin vapaaehtoispohjalta paikallistason seuratyös- tä. Seurat ovat organisoituneet ylöspäin alue- ja valtakunnan tason järjes- töihin. Julkisella sektorilla kunnat tukevat seurojen toimintaa sekä suoraan

Julkinen sektori

Kolmas

sektori Yksityinen

sektori

(13)

avustuksina että välillisesti edullisia liikuntapaikkoja tarjoamalla. Kunnat ovat kohdentaneet tukeaan erityisesti urheiluseurojen alle 18-vuotiaisiin jä- seniin. Kuntien tarjoamista maksuttomista tai edullisista liikuntapalveluista pääsevät nauttimaan kaikki kansalaiset seurajäsenyydestä riippumatta.

Valtio puolestaan ohjailee ja avustaa valtakunnan tason järjestötoimintaa.

Yksityinen sektori tarjoaa palvelujaan maksua vastaan markkinaperustein kaikille halukkaille. Lisäksi yksityinen sektori on mukana tukemassa spon- sorirahoin kilpa- ja huippu-urheilua.

Kolmas sektori on kautta historian ollut merkittävin suomalaisen liikun- tajärjestelmän toimija. Yhä edelleen suomalaisten vapaa-ajan liikkuminen nojaa suurimmalta osaltaan vapaaehtoisen kansalaistoiminnan varaan. Sen sijaan julkisen ja yksityisen sektorin merkitys liikuntapalvelujen tuottajana on vaihdellut. Vielä 1980-luvun lopulle asti kunnat ja valtio vastasivat lä- hes 90 prosentin osuudella liikuntapaikkojen ja niihin liittyvien palveluiden tuotannosta, jolloin yksityisen sektorin merkitys oli pieni. Taloudellisten suhdanteiden heikentyessä ja uusliberalistisen talouspolitiikan vahvistaessa asemiaan julkishallinto on purkanut vastuitaan. Vastaavasti yksityinen sektori on tasaisesti kasvattanut osuuttaan. Tällä hetkellä arvioidaan, että yksityinen sektori tuottaa noin neljänneksen kansalaisten liikuntapalveluista.

Valtion liikuntapolitiikka

Ennen toista maailmansotaa valtion liikuntapolitiikan tavoitteena oli jär- jestö- ja rakennusavustuksilla turvata kilpaurheilun harrastamisen edellytykset, jotta Suomi pystyisi säilyttämään asemansa yhtenä olympiaurheilun menestyneimpänä kansakuntana. Tämän ohella koulujen ja seurojen liikun- takasvatuksessa korostettiin poikien maanpuolustusvalmiuden kehittämis- tä. Sotavuosien jälkeen painopiste siirtyi kansalaisten kunnon ja terveyden

(14)

Vuonna 1993 muodostettiin valtion ohjauksella uusi, kaikki eri toimijatahot yhdistävä kattojärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), josta toivottiin pitkäaikaista liikunnan kansalaisjärjestöjen etujen ajajaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä parhaillaan SLU:n seuraajaksi ollaan muodostamassa uutta kattojärjestöä, joka on saanut nimekseen Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio (Valo). Samanaikaisesti Suomessa on meneillään huippu-urheilun uudelleen organisoituminen, jonka yhteydessä on keskus- teltu Valon ja Suomen olympiakomitean yhdistämisestä yhdeksi urheilun kattojärjestöksi. Siten täsmällistä kuvaa ei ole siitä, minkälainen liikunnan ja urheilun kansalaisjärjestöjen organisaatiorakenne tulee vuoden 2013 muotoutumisvaiheen jälkeen olemaan.

Vaikka tilanne joltain osin muuttuu, niin suomalaisen liikunnan ja urheilun kansalaisjärjestöjen organisoitumisen perustasona tulevat edelleenkin olemaan liikunta- ja urheiluseurat, joissa on yhteensä yli miljoona jäsentä.

Seuroja oli vuoden 2012 lopulla noin 9000 ja niitä toimii kaikissa Suomen runsaassa 300 kunnassa. Seurat ovat puolestaan jäseninä lajiliitoissa ja niiden kautta myös kattojärjestö Valossa. Perinteisistä keskusjärjestöistä Suo- men Valtakunnan Urheiluliitto (SVUL) lopetti toimintansa vuonna 1993.

Sen sijaan Työväen Urheiluliitto (TUL) ja ruotsinkielinen keskusjärjestö SFI jatkavat edelleen toimintaansa, joten osa seuroista on myös niiden jäse- niä. Valtakunnan tasoa edustavilla keskusjärjestöillä ja lajiliitoilla on omat alue- ja piiriorganisaationsa, jotka ovat välittävinä linkkeinä paikallistason seuroihin. Muita liikunnan keskusjärjestöjä ovat kansalaisten ulkoiluhar- rastuksia edistävä Suomen Latu, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastus- liitto sekä koululaisten ja opiskelijoiden liikuntajärjestöt.

Kansallisen liikuntapolitiikan linjausten arvopäämääränä korostuu tasa- arvoisuus. Viime kädessä valtiovallan tehtävänä on yhdessä kuntien kanssa turvata liikuntapalvelujen tasapuolinen saavutettavuus henkilön asuinpai-

(15)

kasta ja varallisuudesta riippumatta. Tavoitteen saavuttamista on vaikeut- tanut kuitenkin maaseudun väestön muuttoliike kaupunkitaajamiin ja sitä seurannut kuntarakenteen muutos. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa pienet ja harvaan asutut maaseutukunnat eivät kykene tarjoamaan kaupunkien veroisia liikuntapalveluja. Myös kotitalouksien tulo- ja varallisuuserot nakertavat tasa-arvoisuusperiaatetta. Alimpiin tuloluokkiin kuuluvat koti- taloudet eivät pysty harrastamaan liikuntaa yhtä monipuolisesti kuin ylim- piin tuloluokkiin kuuluvat.

Koska viidesosa suomalaisista osallistuu liikunta- ja urheiluseurojen toimintaan, on niiden toimintaedellytysten turvaaminen yksi kansallisen liikuntapolitiikan perustehtävistä. Valtion tavoitteena on kohentaa liikunnan kansalaistoiminnan laatua sekä madaltaa ennen muuta lasten ja nuorten urheilun harrastamisen kynnystä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia esteitä poistamalla. Vastuu seuratoiminnan edistämisestä on liikuntalain mukaisesti kuitenkin viime kädessä kunnilla. Kunnat turvaavat seurojen toimintaedellytykset rakentamalla liikuntapaikkoja, osoittamalla niitä edul- lisesti järjestöjen käyttöön sekä jakamalla seura-avustuksia.

Myös eettisesti kestävän huippu-urheilun tukeminen lukeutuu kansallisen liikuntapolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. Huippu-urheilun eettisiksi ongel- miksi on Suomessa koettu 2000-luvulla muun muassa doping, väkivalta ja taloudelliset väärinkäytökset, joiden kitkemiseen opetus- ja kulttuuriminis- teriö on kiinnittänyt erityistä huomiota. Paitsi, että ministeriö rahoittaa lä- hes kokonaisuudessaan Suomen Antidopingtoimikunnan (ADT) toiminnan, se myös puuttuu sanktioilla niiden urheilujärjestöjen valtionavustuksiin, joiden piirissä on esiintynyt rikkeitä urheilun eettisiä periaatteita vastaan.

Saavuttaakseen kansallisen liikuntapolitiikan tavoitteita, valtiovalta käyt- tää ohjauskeinoinaan järjestöille ja kunnille myöntämiään avustuksia. Osa

(16)

avustuksista suuntautuu toimintaan osa liikuntarakentamiseen. Vuonna 2012 valtio käytti yhteensä 145 miljoonaa euroa liikunta-avustuksiin. Rahat kertyivät valtion hallinnoiman rahapeliyhtiö Veikkauksen voittovaroista.

On kuitenkin painotettava, että valtion panostukset suomalaisten liikunnan tukemiseen ovat huomattavasti kuntia vähäisemmät. Yksistään Helsingin kaupunki panostaa asukkaidensa liikuntapalvelujen järjestämiseen huomattavasti valtiovaltaa enemmän.

Väestön liikunnallisen elämäntavan ja riittävän päivittäisen liikunnan lisää- misellä valtiovalta ei tavoittele pelkästään kansalaisten omaa hyvinvointia, vaan taustalla ovat myös kansantaloudelliset vaikuttimet. Liikkuvan ja hy- väkuntoisen kansalaisen uskotaan selviytyvän työelämässä pidempään kuin sellaisten kansalaisten, jotka eivät ole liikunnallisesti aktiivisia. Selkeitä tut- kimuksellisia näyttöjä tästä ei kuitenkaan ole. Joka tapauksessa Suomessa on monelta taholta nostettu kansallisen liikuntapolitiikan tavoitteeksi kansalaisten fyysisen ja miksei myös henkisen työkyvyn turvaaminen.

On syytä uskoa, että kansallisella liikuntapolitiikalla, sitä tukevilla hank- keilla ja koulujen liikuntakasvatuksella voidaan ainakin jossain määrin edesauttaa suomalaisia löytämään liikunnasta iloa ja sisältöä elämäänsä. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, onko tämä sittenkään Suomen kaltaisessa, pitkälle modernisoituneessa teknoyhteiskunnassa mahdollista. Sellaisten nyky-yhteiskunnan rakennetekijöiden kuten autoistumisen ja korkean tek- nologian myötä lasten, nuorten ja aikuisten ei tarvitse kotien arjessa juuri omalla lihasvoimalla liikkua, eikä tietokonepäätteen ääressä istuminenkaan fyysistä ponnistelua vaadi. Koulu- ja työmatkatkin tehdään useasti kone- voimalla, jolloin liikunta jää helposti pelkästään vapaa-ajan harrastukseksi.

(17)

Lähteet

Heikinaro-Johansson, P. & Telama, R. (2004). Physical Education in Fin- land. In U. Puhse & M. Gerber (toim.) International Compari- son of Physical Education. Oxford. Meyer & Meyer Sport, 250 – 271.

Heikkala, J. and Koski, P. (2000). Järjestöt kolmen merkitysulottuvuuden – vapaaehtoisuuden, valtion ja markkinoiden – leikkauspisteessä.

Teoksessa H. Itkonen, J. Heikkala, K. Ilmanen ja P. Koski; Lii- kunnan kansalaistoiminta – muutokset, merkitykset ja reuna- ehdot. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 152. Helsinki, 107 – 118.

Hentilä, S. (1992). Urheilu järjestäytyy ja politisoituu. Teoksessa T. Pyyk- könen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. VAKP-kustannus. Hel- sinki, 133-163.

Ilmanen, K. (1996). Kunnat liikkeellä. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919 – 1994. Studies in Sport, Physical Education and Helth 43. Jyväskylä.

Ilmanen, K. (1982). Voimistelunopettajakoulutuksen kuusi ensimmäistä vuosikymmentä. Vuodet 1882-1942. Teoksessa K. Ilmanen &

T. Voutilainen Jumpasta tiedekunnaksi. Suomalainen voimis- telunopettajakoulutus 100 vuotta 1882-1982. Helsinki. Valtion painatuskeskus, 11–173.

Liikuntatoimi tilastojen valossa (2012). Perustilastot vuodelta 2010. Ope- tus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:20.

Meinander, H. (2010). Suomen historia. WSOY. Helsinki.

Mäkinen, J. (2010). Urheilun rakenteet ja tuki Suomessa, Ruotsissa ja Nor- jassa. KIHU. Jyväskylä.

(18)

Suomi, K., Sjöholm, K., Matilainen, P., Glan, V., Nuutinen, L., Myllylä, S.

Pavelka, B., Vettenranta, J., Vehkakoski, K. ja Lee, A. (2012).

Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998 – 2009. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Valtion liikuntaneuvosto (2012). Lausunto vuoden 2013 talousarvioesityk- sestä.

Vasara, E. (2004). Valtion liikuntahallinnon historia. Liikuntatieteellisen Seuran Julkaisu nro 157. Helsinki.

(19)

(20)

Karjalan tasavallan liikunta- ja urheiluliikkeen lyhyt historia

Jevgeny Shorohov

Liikunta ja urheilu ovat monitahoisia sosiaalisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti ihmisen kehitykseen, terveyden vahvistumiseen sekä korkean fyysisen ja luovan työkyvyn saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Lii- kunta ja urheilu ovat erottamaton osa yhteiskuntaa ja ihmisen tuottamaa kulttuuria.

Liikunta voidaan nähdä myös laaja-alaiseksi kansanliikkeeksi, jonka tarkoi- tuksena on liikunnan ja urheilun edistäminen. Urheilu sai 1900-luvulla voi- makkaan maailmanlaajuisen sysäyksen, kun nykyaikaisia olympialaisia alettiin järjestää. Venäjällä liike sai alkunsa Lokakuun vallankumouksen jälkeen yksityisten aloitteiden, nuorison innostuksen ja Yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean ”kokonaisvaltaista sotilaskoulutusta” koskevan asetuksen pohjalta. Asetus yhdisti yleisen opetuksen ja sotilaskoulutuksen liikuntakasvatukseen, jota opetettiin kouluissa pakollisena oppiaineena. Si- sällissodan oloissa tällä asetuksella perustetun yleisen sotataitojen oppivelvollisuuden järjestelmän tehtäväksi annettiin kaikkien niiden sotilaskoulu- tus ja liikuntakasvatus, jotka olivat kykeneviä kantamaan asetta. Karjalan tasavallassa liikuntaliikkeellä oli neljä pääkehitysvaihetta.

(21)

Ensimmäinen vaihe: Vuodet 1918–1939 (Karjalan työkansan kommuuni, Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasa- valta).

Vuosina 1918–20 Karjalan suurissa asutuskeskuksissa, Pomorjen metsätyö- mailla, Muurmannin radan asemilla, Petroskoissa, Aunuksessa, Puutosissa, Vytegrassa ja Syvärinniskassa syntyivät ensimmäiset urheilujaokset, -kerhot ja -joukkueet, järjestettiin tapaamisia, pelejä ja kilpailuja. Samalla yleisen sotataitojen oppivelvollisuuden (Vsevobutš) ohjelmaa ryhdyttiin toteuttamaan. Maaliskuussa 1919 Petroskoissa alkoivat ensimmäiset Vsevobutšin piirikuntakohtaiset kurssit urheilun ja kouluikäisten sotilaallisten harjoitus- ten ohjaajille. Ensimmäisiä urheilulajeja olivat jalkapallo, yleisurheilu, voimistelu, ammunta ja koripallo. Heinäkuussa 1920 Petroskoissa järjestettiin Vsevobutšin taistelijoiden kesken ensimmäiset Karjalan spartakiadit jalkapallossa, koripallossa ja yleisurheilussa sekä kilpailut ammunnassa, voimistelussa, sulkeisharjoituksissa ja jalkapallossa. 1920-luvulla ilmaantui uusia urheilulajeja, kuten hiihto, paini, shakki, pikaluistelu, soutu, uinti, pyöräily, nyrkkeily, kilpapurjehdus, gorodki (kyykkää muistuttava venäläinen peli), lapta (pesäpalloa muistuttava venäläinen peli), jääpallo, pöytätennis ja ba- seball. Syntyi uusia urheilujaoksia ja kerhoja, pidettiin viestijuoksukilpailu- ja kaupunkien ja kylien kaduilla, pyöräkilpailuja ja veneilykilpailu matkalla Petroskoi–Leningrad–Petroskoi.

Vuonna 1923 perustettiin Karjalan ensimmäinen urheiluseura Dinamo ja vuonna 1925 yksitoista ammattiliittojen lajikohtaista urheilukerhoa. Vuon- na 1927 järjestettiin ensimmäiset karjalaiset kesäspartakiadit ja kaksi vuotta myöhemmin ensimmäiset talvispartakiadit. Vuonna 1929 tuotantolaitoksissa, virastoissa ja muissa julkisissa laitoksissa otettiin käyttöön kymmenen minuutin taukovoimistelu ja Petroskoissa avattiin ensimmäinen urheilutalo.

(22)

Vuotta myöhemmin valmistui urheilustadion, joka oli rakennettu ammattiliittojen lajiorganisaatioiden jäsenmaksutuloilla. Vuonna 1930 pidettiin tasavallan ensimmäinen liikunnanharrastajien konferenssi.

Vuodesta 1921 alkaen liikuntaliikettä johti Karjalan työkansan kommuunin toimeenpanevan keskuskomitean yleinen Liikuntaneuvosto puheenjohtajanaan toveri Rink ja vuodesta 1923 Liikuntaneuvosto (vuodesta 1924 Korkea liikuntaneuvosto) Karjalan alueellisen toimeenpanevan komitean komission oikeudella puheenjohtajanaan H.M. Glazkov, joka oli myös toimeenpanevan komitean työosaston päällikkö. Ensimmäiseksi valtiolliseksi liikuntaa ja urheilua hallinnoivaksi elimeksi perustettiin 20. marraskuuta 1936 Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan (Karjalan ASNT) Kansan- komissaarien neuvoston (Sovnarkom) liikunta- ja urheiluasioiden komitea, jonka johtoon valittiin V.V. Efremov.

Vuonna 1932 maassa otettiin käyttöön «Valmiina työhön ja puolustukseen”

-ohjelma (GTO). Yhteinen valtakunnallinen urheilun luokittelujärjestel- mä (EVSK) käynnistyi 1936. Tasavallassa pyrkimykset GTO:n normien ja EVSK:n vaatimusten täyttämiseksi käynnistivät monimuotoista toimintaa.

Karjalassa GTO:n ensimmäisen luokan merkin sai ensimmäisenä Jakov Luzgin. Koko Neuvostoliitossa merkin oli saanut aiemmin 152 henkilöä.

28. toukokuuta 1934 Karjalan ASNT:n Kansankomissaarien neuvosto teki päätöksen «Turismi- ja matkailutyön kehittämisestä Karjalassa».

Vuosina 1935–36 perustettiin kolmetoista ammattiliittojen urheiluseuraa:

Spartak, Burevestik, Molnija, Nauka, Urožai, Entuziast, Lesoplav, Vodnik, Energija, Bolševik, Medik, Pištševik ja Stroitel. Tuotantoperiaatteen mukaisesti tuotantolaitoksissa, virastoissa sekä muissa julkisissa laitoksissa ja kouluissa organisoitiin liikuntakollektiiveja, joissa alkoi työskennellä lii- kuntaohjaajia. Massaurheilutapahtumia järjestettiin yhä enemmän. Myös liikunnan ja urheilun aineelliset edellytykset paranivat: vuonna 1933 raken-

(23)

nettiin vesiurheilukeskus Dinamo ja vuonna 1935 Petroskoihin Neglinka- joen rannalle 25-metrinen hyppyrimäki. Lisäksi valmistui urheilukenttiä ja stadioneja.

Vuonna 1935 Korkean liikuntaneuvoston myötävaikutuksella avattiin alueellinen urheilukorkeakoulu. K. Atrahovitšin johtamassa oppilaitoksessa oli hiihdon, kilpavoimistelun, painin ja nyrkkeilyn osastot. Karjalan urheilijat ylsivät huomattaviin saavutuksiin jo ennen toisen maailmansodan vuosia. S.

Kokko voitti 1923 kreikkalais-roomalaisen painin Neuvostoliiton mestaruuden. A. Kivekäs saavutti 800 metrin juoksun mestaruuden ensimmäisissä valtakunnallisissa spartakiadeissa 1928 ja oli moninkertainen Neuvostolii- ton mestari ja ennätysmies keskipitkillä ja pitkillä matkoilla. Hiihtojoukkue voitti 1933 Neuvostoliiton mestaruuden. Samana vuonna painijat pääsivät kolmannelle sijalle Neuvostoliiton joukkuemestaruuskisoissa. J. Paakki saavutti Neuvostoliiton nyrkkeilymestaruuskisojen hopeamitalin (1936), A. Pitkänen Neuvostoliiton mäkihypyn mestaruuskilpailujen pronssimitalin (1937) ja B. Jattserov Neuvostoliiton nyrkkeilyn mestaruuskilpailujen pronssimitalin (1939). M. Minina saavutti useita mitaleita Neuvostoliiton hiihdon, yleisurheilun ja kilpapyöräilyn mestaruuskilpailuissa.

1930-luvulla käynnistyi työntekijöiden kouluttaminen liikunnan ja urheilun tehtäviin. Karjalan ASNT:n koulutusasioiden kansankomissariaatti käynnisti keskikoulun liikunnanopettajan kurssit. Petroskoin varhaiskasva- tuksen opettajaopistoon perustettiin 1936 liikunnan osasto ja kaksi vuotta myöhemmin Leningradin liikuntaopistossa aloitettiin tasavallan urheilukomitean luvalla liikunnan ammattilaisten kouluttaminen kolme kuukautta kestävillä kursseilla. Tasavallalle antoivat taustatukea Lesgaftin valtiollisen urheiluyliopiston opettajat ja opiskelijat. Vuoteen 1938 mennessä henki- löstön tarve oli tyydytetty 50-prosenttisesti. Tasavallan 137 koulusta vain 37:ssä (30,8 %) työskenteli koulutettu liikunnanopettaja. Urheilujaostot ja

(24)

Toinen vaihe: Vuodet 1940–1956 (Karjalais-suomalainen sosi- alistinen neuvostotasavalta osana Neuvostoliittoa)

Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan urheilijoista muo- dostettu yhteisosasto osallistui heinäkuussa 1940 ensimmäistä kertaa val- takunnalliseen paraatiin Moskovassa omaperäisellä dramatisoinnillaan

”Onnellinen karjalais-suomalainen kansa – Neuvostoliiton luoteisrajojen uskollinen vartiomies”. Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan delegaatio osallistui valtakunnallisiin urheiluparaateihin vielä kolme kertaa vuosina 1946, 1947 ja 1954.

Helmikuussa 1941 sai alkunsa Karjalan Kansan hiihtojuhla, joka säilyi tasavallan tärkeimpänä urheilutapahtumana vuoteen 1976 asti. Sodan syttyessä liikunta- ja urheiluliikkeen aktiivit lähtivät puolustamaan isänmaata. Suuren isänmaallisen sodan rintamilla lukemattomat karjalaisen urheilun kasvatit osoittivat urheutta, rohkeutta ja sankarillisuutta. Maininnan arvoisia ovat muun muassa P. Lukin, B. Jegorov, B. Nosov, K. Karpov, P. Jattserov, G.

Paramoškov, Neuvostoliiton sankari V. Ptselintsev ja K. Karpitski. Karjalan urheilujärjestöt kouluttivat puna-armeijan sotilaita ja partisaaniosastoja.

Sodanjälkeisellä kaudella luotiin perusta urheiluliikkeelle, jossa keskeisessä asemassa oli Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Liikun- taja urheiluasioiden komitean varapuheenjohtaja (1946–66) N.A. Krotov.

Myös liikunta- ja urheilutyöntekijöiden koulutusjärjestelmä kehittyi. Sorta- valassa alkoi toimia liikuntaopisto (1945), Petroskoin opettajaopistossa no 1 liikuntakasvatuksen osasto (1948) ja Karjalan valtiollisesta pedagogisessa instituutissa liikuntakasvatuksen tiedekunta (1956).

(25)

Samalla urheilijoiden koulutusjärjestelmä kehittyi. Karjalan ensimmäinen lasten ja nuorten urheilukoulu sekä urheiluseurojen Dinamo ja Spartak urheilukoulut aloittivat toimintansa Petroskoissa vuonna 1947 yhdessä kaupungin opetushallinnon kanssa. Sortavalassa avattiin nuorten hiihtokoulu (vuonna 1948) ja Kontupohjassa lasten ja nuorten hiihtoon keskittynyt urheilukoulu (vuonna 1951). Oppilaiden opetuksen, valmentamisen ja kilpailuihin valmistautumisen metodiikkaa kehitettiin.

Tasavallan edustusjoukkueiden valmentamiseen muodostettiin urheilula- jikohtainen järjestelmä. Massaurheilutapahtumia silmällä pitäen laadittiin kalenterisuunnitelma, luotiin organisatorisia, henkilöstöllisiä ja metodisia edellytyksiä urheilulajien kehittymiselle ja liikuntakollektiivien ja urheiluseurojen toiminnalle sekä kehitettiin liikunnan ja urheilun aineellisia ja tek- nisiä edellytyksiä.

Vuosina 1948–49 Neuvostoliiton urheilumestarin korkean arvon saivat en- simmäisinä P. Jattserov (nyrkkeily), G. Paramoškov (hiihto) ja V. Kiselev (ammunta). Noina vuosina Karjalan urheilun taivaalle syttyi seuraavia täh- tiä: F. Terentjev, K. Lukin, A. Kostylev, V. Sivtsova, A. Vjalim, M. Seppelja, A. Kurevina (hiihto), B. Nosov, H. Gusakov, N. Zavistnov, M. Jaskeljainen (mäkihyppy, yhdistetty hiihto), N. Vrublevskaja, V. Lisunov (luistelu), I.

Bessarabov, E. Filippov, A. Puronen (kilpapyöräily), P. Vasilenko, B. Ulja- nov, I. Klinov, T. Jaskeljainen, V. Zavolokina, E. Vrublevski (yleisurheilu), D.

Agonin, K. Panov, V. Mejerzon (ammunta), V. Vesin, V. Bušujev, S. Kravtsov (nyrkkeily), N. Šogin, J. Gorbunov ja A. Kudrjašov (jääpallo). Vuonna 1954 A. Kostylev voitti Dinamon joukkueessa ampumahiihdon Neuvostoliiton mestaruuden. Vuonna 1955 Karjalan urheilijoiden viralliseen «Kunnian kirjaan» kirjoitettiin ensimmäisinä pikaluistelija Nina Vrubleskajan, pikaluistelija Vladimir Lisunovin ja kilpapyöräilijä Aino Purosen nimet.

(26)

Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan edustusjoukkueen valmistautuminen ja osallistuminen Neuvostoliiton kansojen ensimmäisiin spartakiadien loppukilpailuihin (17. sija neuvostotasavaltojen ryhmässä, de- legaation koko 589 henkeä) oli hyvin tärkeä ajanjakso liikuntaliikkeen kehi- tyksessä. Joukkueista parhaiten menestyivät ampujat (8. sija), koripalloilijat (10. sija) ja soutajat (11. sija). L. Borovski sai pronssimitalin ammunnassa, V. Sivtsova ja A. Karakuleva neljännen sijan kaksikkojen ratamelonnassa ja K. Nazarov kuudennen sijan yksikköjen ratamelonnassa. Valmistautues- saan ja osallistuessaan spartakiadeihin 13 urheilijaa saavutti Neuvostoliiton urheilumestarin ja 180 urheilijaa I luokan urheilijan tulosrajat. Noin 500 tasavallan ennätystä rikottiin.

Medvežjegorskin piirin Padanan kylän kasvatti F. Terentjev saavutti me- nestystä kahdeksansissa talviolympialaisissa Cortina d’Ampezzossa Italias- sa (vuonna 1956). Hän saavutti kultaa 4 x10 km viestissä ja pronssia 50 km hiihdossa. Yhdistetyssä hiihdossa N. Gusakov Petroskoista ylsi olympialai- sissa seitsemännelle sijalle.

Vuonna 1956 Petroskoissa avattiin juhlallisin menoin tasavallan urheilutalo. Heinäkuussa tasavallan kilpapyöräilijöiden edustusjoukkue voitti valtakunnallisen monipäiväisen pyöräilykilpailun Uzbekistanissa. Joukkueeseen kuuluivat E. Filippov, V. Artunkin, I. Bessarabov, M. Uljanov, V. Naumov, B.

Ojatjev valmentajanaan M. Strokin ja pyöräilymestarinaan V. Lisunov. Jev- geny Filippovista tuli Karjalan ensimmäinen kilpapyöräilyn Neuvostoliiton urheilumestari.

(27)

Kolmas vaihe: Vuodet 1957–1991 (Karjalan ASNT osana Venä- jän sosialistista federatiivista Neuvostotasavaltaa)

Karjalan siirtyminen osaksi Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa tarjosi laajat mahdollisuudet valtakunnallisen kalenterisuunnitel- man mukaisiin massaurheilutapahtumiin osallistumiselle ja järjestelmien luomiselle edustusjoukkueiden valmentamiseen. Myös osallistuminen Ve- näjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan kansojen kesä- ja tal- vispartakiadeihin vilkastui, ja spartakiadeihin liittyviä perinteitä kehitettiin. Samalla myös kehitettiin liikuntaliikettä ja nostettiin urheilun tasoa.

Spartakiadien tuloksista ja tiukasta alueellisesta ja hallinnollisesta pistey- tysjärjestelmästä tuli tärkeimpiä liikunta- ja urheilujärjestöjen toiminnan arviointikriteereitä. 1950-luvun alussa Neuvostoliiton astuminen kansain- välisille olympia-areenoille ja Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen – kahden suurvallan ja kahden johtavan eri poliittisen järjestelmän maan – asettumi- nen vastakkain huippu-urheilun saralla haastoi spartakiadien järjestämisen maan yhteisenä laajamittaisena urheiluliikkeenä. Spartakiadiliike otti isku- lauseikseen «Massaurheilusta mestarillisuuteen» ja «Työ- ja puolustusval- miudesta olympiamitaliin». Näin spartakiadiliike sisällytti itseensä liikunta- ja urheilutoiminnan tärkeimmät rakenteet ja suuntaukset.

Neuvostoliiton kansojen ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan spartakiadien voittajien ja mitalistien listaan on kirjattu lukuisia karjalaisurheilijoiden nimiä:

L. Borovski (ammunta, 1956)

S. Prošutinski (nyrkkeily, 1959 ja 1963) S. Hlebnikov (pikaluistelu, 1974 ja 1978) L. Vorobjeva, S. Mjakota (pikaluistelu, 1974) O. Vodolazova, T. Sanfirova (hiihto, 1974)

(28)

K. Nazarov (ratamelonta, 1956, 1959, 1963 ja 1967) N. Lavrintsov (alppihiihto, 1974), D. Averin (1978) J. Ivanov (mäkihyppy, 1974)

V. Tšuikin (yhdistetty hiihto, 1974) A. Kurikov (nyrkkeily, 1975) A. Tulin (vapaapaini, 1975)

S. Kiseleva, G. Šinova, V. Titov (yleisurheilu, 1975) V. Postojanov (ammunta, 1975)

N. Salova (käsipallo, 1975)

V. Abramov (yleisurheilu, 1975 ja 1979) I. Teslev (yleisurheilu, 1985)

Vuosien 1960–80 välistä ajanjaksoa leimasivat valmentajien pätevyyden ja johtavien urheilijoiden taitojen lisääntyminen siitäkin huolimatta, että urheilun aineelliset edellytykset olivat vaatimattomat. Tilannetta kohen- si se, että tasavallan kaupunkeihin ja asuinalueille luotiin lasten ja nuorten urheilukoulujen verkosto osana opetusministeriön ja urheiluseurojen järjestelmää. Oma merkityksensä oli silläkin, että Lesgaftin valtiollisesta urheiluyliopistosta ja Karjalan valtiollisen pedagogisen instituutin liikuntakasvatuksen tiedekunnasta valmistuneiden työ alkoi tuottaa hedelmää.

Lisätietoa hankittiin myös nykyaikaisista valmennusmetodeista. Myös ur- heilukouluja perustettiin, joista on syytä mainita A. Fedotovin (Sortavala, mäkihyppy ja yhdistetty hiihto), L. Levinin (Petroskoi, nyrkkeily), N. Lipi- ninan (rytminen voimistelu, Petroskoi) sekä A. Štšelgatsevin (Kontupohja, hiihto) urheilukoulut sekä kuuluisat akateemisen soudun ja pikaluistelun koulut Sortavalassa, alppihiihtokoulu Medvežjegorskissa, yleisurheiluun keskittynyt lasten ja nuorten urheilukoulu, koripalloon keskittynyt lasten ja nuorten urheilukoulu, hiihtoon keskittynyt tasavallan lasten ja nuorten urheilukoulu, Vapaaehtoisen maa-, ilma- ja merivoimien tukemisen seuran (DOSAAF) ampumaurheilukerho ja urheiluseura Spartakin urheilukou-

(29)

lut Petroskoissa. Koulujen pedagogisten kollektiivien, opetusministeriön ammattilaisten, valtion urheilukomitean ja urheiluseurojen yhteisin pon- nistuksin kasvatettiin neuvostoliittolaisen urheilun kansainvälisen tason tähdet ja Neuvostoliiton edustusjoukkueiden jäsenet, jotka osallistuivat vuosien 1960–1984 olympialaisiin: P. Kovalenko, M. Artjuhov, J. Kalinin, V.

Kopajev, J. Ivanov (Sortavala, mäkihyppy, yhdistetty hiihto, 1964–1980), V.

Postojanov (DOSAAF, ampumahiihto, München 1972 4. sija), A. Makejev (koripallo, Montreal 1976 pronssi), S. Hlebnikov (Sortavala, pikaluistelu, Lake Placid 1980, 4. sija; Sarajevo 1984 hopeamitali 1000 metrillä ja 1500 metrillä), N. Gusakov (Äänisen traktoritehtaan liikuntakollektiivin kasvatti, yhdistetty hiihto, Squaw Valley 1960 pronssi; Innsbruck 1964 4. sija).

Karjalaa edustivat menestyksekkäästi Neuvostoliiton ja Venäjän neuvostotasavallan edustusjoukkueissa myös N. Razumov, A. Kurikov, A. Zaitsev (nyrkkeily), V. Abramov, L. Safronova, I. Apollonova, E. Bartaševitš, V. Ti- tov (yleisurheilu), N. Salova, G. Podogova (käsipallo), O. Rokko, V. Kirjanov, S. Anikijev, L. Ptitsyna (hiihto), D. Averin (alppihiihto), L. Kosjuk ja T. Te- rentjeva (rytminen voimistelu).

Vähitellen liikunnan ja urheilun aineelliset edellytykset paranivat. Petros- koissa avattiin uimahalli vuonna 1966. 1970-luvulla uimahalli valmistui myös Kontupohjaan ja Suojärvelle. Sortavalan soutuakatemian urheilukeskus kunnostettiin. Vuonna 1972 Petroskoihin rakennettiin yksi Euroopan parhaista nyrkkeilyn harjoittelukeskuksista eli Petroskoin nyrkkeilypalatsi ja Suojun Tsupaan olympiaharjoittelun valmennuskeskus. Kyseisen hankkeen aloitteentekijänä ja johtajana toimi täysin palvelleen Neuvostoliiton valmentajan arvonimen saanut L.G. Levin. Vuonna 1981 Segežassa otettiin käyttöön urheilukeskus, jossa oli myös uima-allas. Petroskoissa saatiin pää- tökseen 25-paikkaisen Spartak-stadionin rakennustyöt 1984. Uusia urheilu- kenttiä ja valaistuja hiihtolatuja rakennettiin.

(30)

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitea ja Karjalan ASNT asettivat Kansan hiihtojuhlan tilalle vuodesta 1977 alkaen yhteiset kesä- ja talviurheilujuhlat (ven. Onežkije start). Niiden ohjelmaan kuului tasavallassa harjoitettavia urheilulajeja ja juhlaan osallistuneiden Petros- koin asukkaiden ja vieraiden massahiihtokilpailu. Karjala osallistui ”Neu- vostourheilu” -lehden järjestämiin valtakunnallisiin kaupunkien välisiin Lyžnaja zovet -kilpailuihin. Petroskoi (vuonna 1978) ja Pitkäranta (vuonna 1981) pääsivät kilpailuissa palkintosijoille. Vuonna 1982 Onežkije startyn massahiihtokilpailu keräsi noin 25 000 osallistujaa. Koululaisten, ammat- tioppilaitosten ja työpaikkojen liikuntakollektiivien välisiä spartakiadeja järjestettiin säännöllisesti. Vuonna 1986 urheilua harrastavien lukumäärä nousi huippulukemiin eli 248 000 henkeen.

Neljäs kausi: Vuodet 1992–2013 (Karjalan tasavalta osana Ve- näjän federaatiota)

Mittavat yhteiskunnalliset ja poliittiset murrokset leimasivat 1990-lukua ulottaen vaikutuksensa myös Karjalan tasavaltaan. Neuvostoliiton hajoami- sen ja vuonna 1992 alkaneen markkinareformin myötä Venäjä joutui pitkään kestäneeseen sosiaaliseen ja taloudelliseen kriisiin, joka johti väestön elin- tason merkittävään laskuun. Tällä kaudella pääpaino liikunnan ja urheilun alalla oli valtiollisen politiikan vahvistamisessa, alan ammattihenkilöstön ja aineellisten edellytysten säilyttämisessä, urheilu- ja terveystyön organisoinnin parantamisessa sekä lasten ja nuorten urheilukoulujen, tasavallan liikunta- ja urheiluliikkeen tärkeimmän lenkin, rakenteen vahvistamisessa.

Näiden tehtävien suorittamiseen tähtäsivät neljä Karjalan tasavallan hallituksen ja parlamentin aloittamaa valtiollista liikunnan ja urheilun edis- tämisen viisivuotisohjelmaa (1991–1995, 1996–2000, 2001–2005, 2006–

(31)

2010). Niiden tuloksia on arvioitu neljässä Karjalan tasavallan liikunta- ja urheilutyöntekijöiden kokouksessa: I (21.12.1995), II (25.12.2000), III (9–

10.12.2005) ja IV (30.3.2011).

(32)

Liikunta- ja urheilutoiminnan järjestäminen Karjalan tasavallassa Neuvostoliiton jälkeisenä aikana vuosina 1991–2014

Jevgeny Shorohov

Venäjällä olivat tyypillisiä 1990-luvulla hyvin monimutkaiset yhteiskunta- poliittiset prosessit. Neuvostoliiton hajotessa vuosikymmenen alussa mark- kinauudistukset johtivat pitkäaikaiseen sosiaalis-taloudelliseen kriisiin, jonka seurauksena väestön elintaso laski merkittävästi. Liikunta- ja urheilutoiminnan alalla tänä aikana korostettiin ennen kaikkea valtion politiikan vahvistamista, alan asiantuntijoiden ja aineellisten resurssien säilyttämistä, liikuntaa ja terveyttä edistävän työn organisointia sekä valtion ylläpitämien lasten ja nuorten urheilukoulujen toiminnan tukemista. Juuri urheilukoulut ovat olleet merkittävässä asemassa Karjalan tasavallan liikunta- ja urheilutoiminnassa.

Edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi sekä liikunta- ja urheilutoiminnan kehittämiseksi luotiin neljä valtiollista viisivuotisohjelmaa (1991–

1995, 1996–2000, 2001–2005 ja 2006–2010). Karjalan tasavallan hallitus

(33)

ja parlamentti hyväksyivät nämä ohjelmat. Tasavallan työntekijät liikunta- ja urheilutoiminnan alalta kokoontuivat neljä kertaa keskustelemaan näiden ohjelmien tavoitteiden toteutumisesta. Kokoontumiset järjestettiin 21.12.1995, 25.12.2000, 9.–10.12.2005 ja 30.3.2011.

Liikunta- ja urheilutoiminnan valtiollisten ohjelmien tärkeim- mät tulokset Karjalan tasavallassa vuosina 1991–2000

Liikunta- ja urheilutoiminnan alueella saavutettiin monista hankaluuksis- ta huolimatta myös tuloksia. Ensinnäkin alalle luotiin lainsäädännöllinen perusta. Karjalan tasavallasta tuli ensimmäinen Venäjän osavaltio, joka on tammikuussa 1994 hyväksynyt oman liikuntaa ja urheilua sääntelevän lain, Karjalan tasavallan laki ”Liikunnasta ja urheilusta”. Lain perustana oli yli 20 normatiivis-oikeudellista asiakirjaa, muun muassa asiakirja ”Lasten ja nuorten urheilukoulun asema Karjalan tasavallassa” (1994, 1995, 1997).

Kyseisen asiakirjan ansiosta urheilukoulun toimintaa on saatu vahvistettua niin, että kouluun on osallistunut puolitoista kertaa enemmän lapsia kuin aikaisemmin eli 28 000 osallistujaa. Henkilökunnan määrä on noussut 538 opettajaan. Järjestäytynyt liikunta- ja terveyskasvatus tavoittaa yli puolet tasavallan lapsiväestöstä, kun koko Venäjän federaatiossa tämä luku on 20 prosenttia. Alan työntekijöitä varten on kehitetty uusia erikoistumisaloja sekä uusia moraalisia ja aineellisia kannustimia. Karjalaisten edustusurhei- lijoiden määrä on noussut maan edustusjoukkueissa yhteensä 18 urheili- jaan. Määrä on kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin aiemmin. Joulukuussa 1995 järjestettiin Petroskoissa Venäjän valtiollisen liikunnan, urheilun ja turismin komitean jäsenten istunto, jossa tarkasteltiin kysymystä liikunta- ja urheilutoiminnan lainsäädännöllisen perustan luomisesta Venäjän federaation subjekteissa. Tarkastelun lähtökohtana olivat Karjalan tasavallan kokemukset.

(34)

Toiseksi alan työntekijöiden määrä kasvoi kolmanneksella nousten 1 768 henkilöön. Venäjän federaation valtiollisella palkinnolla palkittiin kahdeksan liikunta- ja urheilutoiminnassa ahertavaa asiantuntijaa. Karjalan tasavallan valtiollisella palkinnolla palkittiin 118 työntekijää. Venäjän valtiollisen liikunnan, urheilun ja turismin komitean kunniamerkit jaettiin yli 150 työntekijälle. Vuonna 2000 yhdeksän alan asiantuntijaa oli ”sadan parhaan toimijan” joukossa Karjalan tasavallassa. Vuonna 1993 luotiin arvonimi

”Karjalan tasavallan ansioitunut kouluttaja”. Kolme vuotta myöhemmin arvonimi sai valtiollisen palkinnon aseman.

Kolmanneksi jokavuotisia, kansainvälisiä ja koko Venäjän kattavia massaurheilutapahtumia järjestettiin tasavallassa kaksi kertaa enemmän kuin aikaisemmin eli 176 tapahtumaa. Kaikkiaan toimeenpantiin 60 kilpaurheilu- tapahtumaa. Karjalan kansallista hiihtojuhlaa alettiin viettää vuonna 1993 ja vuotta myöhemmin Tasavallan terveyden ja urheilun päivää pohjautuen Karjalan tasavallan Liikunta- ja urheilulain 17. pykälään.

Neljänneksi Karjalan televisioon perustettiin urheilutoimitus helmikuussa 1992. Toimittajaksi valittiin N. Krašeninnikov. Huhtikuussa 1992 ilmestyi tasavaltalaisen lehden ensimmäinen numero ”Urheilullinen Karjala” toimit- taja N. Krašeninnikovin johdolla. Viidenneksi kesäkuussa 1993 vietettiin Karjalan urheiluhistorian museon juhlallisia avajaisia. Museon johtajaksi valittiin B.F. Kiselev. Vuonna 1994 museo sai palkinnon koko Venäjää koske- vassa urheilumuseoiden kilpailussa, jotka järjestettiin nykyaikaisten olympialaisten satavuotisjuhlan kunniaksi.

Kuudenneksi vuodesta 1991 alkaen on otettu käyttöön perinne, jonka mukaan joka vuosi vietetään tasavallan yhteisiä urheiluiltoja parhaiden urheilijoiden, valmentajien ja alan eri toimijoiden kunniaksi. Lisäksi on or- ganisoitu karjalaisten urheilun parissa toimivien veteraanien tapaamisia

(35)

voitonpäivän aattona. Veteraanit ovat suuren isänmaallisen sodan vete- raaneja (1941-1945). Seitsemänneksi on kehitetty urheilun kansainvälisen yhteistyön järjestelmä. Kymmenen vuoden aikana Karjalassa vieraili 475 ulkomaista delegaatiota (5 275 henkilöä) ja ulkomailla kävi 765 urheilu- delegaatiota Karjalasta (6 397 henkilöä). Kansainvälisen urheilun parissa tehtävän yhteistyön symboliksi muodostui kansainvälinen 1 500 kilometriä pitkä viestijuoksu (ylipitkä maratonjuoksu) ”Karjalan kierros” (1991–2000), jonka reitti kulki 11 Karjalan kaupungin ja alueen läpi sekä myös kahden Suomen läänin alueella. Vuonna 1997 tämä viesti arvioitiin 100 parhaan eurooppalaisen urheilutapahtuman joukkoon.

Kahdeksanneksi vuosina 1991–2000 18 karjalaista urheilijaa voitti ja pääsi palkinnoille joko Euroopan mestaruuskilpailuissa tai maailmanmestaruus- kilpailuissa. Tasavallan liikunta- ja urheilujärjestöistä nousi kaksi henkilöä Venäjän suurmestariksi, 12 henkilöä Venäjän urheilumestariksi kansainväli- seen luokkaan ja 129 henkilöä Venäjän urheilumestariksi. Karjalan urheiluseurojen kasvatit saavuttivat kymmenen olympiamitalia: hiihtäjä L. Lazuti- na seitsemän mitalia, joista viisi kultaista, yksi hopeinen ja yksi pronssinen;

ampumahiihtäjä V. Dratšov kaksi mitalia, joista yksi hopeinen ja yksi pronssinen sekä soutaja N. Aksenov yksi pronssimitali.

Yhdeksänneksi nimettiin Karjalan parhaat urheilijat 1900-luvulla. Valituiksi tulivat L. Lazutina, hiihto, N. Aksenov, soutu, N. Gusakov, yhdistetty hiihto, V. Dratšov, hiihtoammunta, A. Kivekjas, yleisurheilu, S. Kokko, kreikkalais- roomalainen paini, A. Makejev, koripallo, M. Minina, yleisurheilu, hiihto ja pyöräily, K. Nazarov, melonta, V. Postojanov, ammunta, F. Terentjev, hiihto ja S. Hlebnikov, luistelu.

Kymmenenneksi vuonna 2000 Suojärven alueen ja Sekeen kaupungin liikunta- ja urheilujärjestöt palkittiin valtakunnallisessa arvioinnissa, joka

(36)

2000 nuorten kerhot ”Viktoria” ja ”Timur” Petroskoissa ja ”Sokol” Kemissä sekä sisäoppilaitos no 23 ja lastenkoti no 3 Petroskoissa palkittiin valtakunnallisessa arvioinnissa asuntolassa asuvien lasten ja nuorten liikunta- ja terveyskasvatuksen hyväksi tehdystä työstä. Karjalan valtiollinen liikunnan, urheilun ja turismin komitea palkittiin 1995 valtakunnallisessa kilpailussa, jossa arvioitiin liikunta- ja urheilutoiminnan alueellisten hallintoelinten toi- mivuutta.

Yhdenneksitoista liikunta- ja urheilupolitiikaan on onnistuttu luomaan te- hokkaat kehitysohjelmat ja -strategiat. Niiden ansiosta valtiollisen liikunnan, urheilun ja turismin komitean johto on pysynyt ammattimaisena ja vakaana. Myös alueellisten valtion urheilukomiteoiden toiminnan säilyttä- minen, urheilukerhojen ja -yhdistysten sekä lasten ja nuorten urheilukoulujen ylläpitäminen ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet siihen, että koko liikunta- ja urheilutoiminnan ala, mukaan luettuna liikunta- ja urheilutoimintaan erikoistuneet asiantuntijat, on selviytynyt sille annetuista tehtävistä myös taloudellisen taantuman aikana.

Liikunta- ja urheilutoiminnan valtiollisten ohjelmien tärkeim- mät tulokset vuosina 2001–2010

Liikunta- ja urheilutoiminnan myöhempi kehitys vuosina 2001–2010 toteu- tui alan kehitysohjelmien mukaisesti, jotka hyväksyttiin vuosille 2002–2005 ja 2006–2010. Kyseisten ohjelmien päätavoitteet olivat seuraavat:

- niiden toimenpiteiden toteuttaminen, joiden tavoitteena on sopivien olosuhteiden luominen liikunta- ja urheilutoiminnalle sekä tasavallan väestön eri ikäluokkien ja sosiaalisten ryhmien ohjaaminen liikunnan ja urheilun pariin; tavoitteeksi asetettiin väestön terveydentilan

(37)

vahvistaminen, sairauksien ehkäisy, terveiden elämäntapojen edistä- minen sekä Karjalan tasavallan asukkaiden fyysisen ja henkisen hy- vinvoinnin parantaminen;

- asukkaiden ohjaaminen terveiden elämäntapojen pariin Karjalan tasavallan väestön terveydentilan vahvistamiseksi, ihmisten totuttami- nen säännölliseen liikunnan harrastamiseen, jolloin kasvatetaan ter- ve ja fyysisesti vahva sukupolvi;

- Karjalan tasavallan urheilijoiden erinomaiset urheilusuoritukset kansallisissa ja kansainvälisissä urheilukilpailuissa.

Tämän suunnitelman puitteissa onnistuttiin ensinnäkin kasvattamaan säännöllisesti liikuntaa ja urheilua harrastavien ihmisten lukumäärä 16,7 prosenttiin. Tätä voidaan pitää tämän valtiollisen ohjelman tärkeimpänä saavutuksena. Toiseksi massaurheilutapahtumien määrä kasvoi tasavallassa huomattavasti eli 164 tapahtumasta 253 tapahtumaan. Tasavallassa järjes- tettyjen tapahtumien osanottajamäärä oli kahdeksan kertaa suurempi kuin aikaisemmin (42 500 henkilöä). Kolmanneksi tehtiin merkittävästi työtä liikunta- ja urheilutoiminnan rakennuskannan parantamiseksi. Vuonna 2001 rakennettiin nykyaikainen jääpalatsi Kontupohja (ven. ОАО Кондопога) ja otettiin käyttöön vesiurheilukeskus Akvatika (ven. Акватика). Vuonna 2002 otettiin käyttöön nykyaikainen hiihtokeskus Kontupohja (ven. ОАО Кондопог) ja vuonna 2005 suoritettiin Kontupohjan urheilupalatsin toisen vaiheen rakennustyöt. Jalkapallokenttien tekonurmet uusittiin Karjalan tasavallan Spartak-stadionilla, Petroskoin kunnallisella stadionilla, jonka nimi on ”Nuoruus” (ven. Юность) sekä Sekeen, Aunuksen ja Karhumäen kaupunkien stadioneilla. Tasavallan Liikuntakasvatuksen talo peruskorjat- tiin. Kostamuksessa on otettu käyttöön nykyaikainen uimahalli, jossa on myös pieni kylpylä. Lahdenpohjan alueella Hiitolan kylässä on saatu käyt-

(38)

lan hiihtokeskuksessa, nimeltään Kurgan, on käytössä Karjalan tasavallan ensimmäinen ampumahiihtorata. Petroskoissa, Suojärvellä ja Sekeessä on peruskorjattu koulujen uima-altaita. Sekeen alueelle Valdajin kylään sekä Kalevalaan, Sortavalaan, Helylään, Jessoilaan ja Šujaan on rakennettu jää- kiekkokentät. Tšalnan kylään on rakennettu urheilukeskus, ja Prääsän piirin Aljokan kylään jalkapallokenttä. Petroskoissa ”Nuoruus”-stadionilla on avattu skeittipuisto ja uusi kuntosali.

Neljänneksi Jevgenija Medvedeva menestyi erinomaisesti vuonna 2006 To- rinossa XX talviolympialaisissa voittamalla kultamitalin 4 x 5 kilometrin viestissä ja pronssimitalin yhdistetyssä. Vancouverissa vuoden 2010 talviolympialaisissa hän vahvisti paikkansa urheilumaailman kärjessä. Alek- sandr Balandin oli vuonna 2010 hallitseva mestari maailmancupissa rengas- voimistelussa. Tällä kaudella tasavallassa oli kolme Venäjän mestaria, jotka olivat kansainvälistä tasoa ja 111 Venäjän mestaria. E. Medvedevalle (hiih- to), M. Antipoville (sambo) ja I. Bogdanoville (hiihtoammunta) myönnettiin

”Venäjän ansioituneen urheilumestarin” arvonimi. Venäjän maajoukkueessa oli 25 karjalaista urheilijaa, jotka voittivat yhteensä 272 mitalia virallisissa kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa.

Viidenneksi vuonna 2010 Karjalan valtiollisen kasvatustieteellisen akatemian liikuntatieteellisessä tiedekunnassa avattiin Karjalan urheiluhistorian museon näyttely. Museon toiminta oli lopetettu vuonna 2003. Kuudenneksi vuonna 2008 Petroskoin kasvatustieteellisessä oppilaitoksessa muodostettiin reserviryhmä, johon kuului olympialajeja harrastavia urheilijoita. Täl- lä kaudella perustettiin Karjalan tasavallan hallituksen stipendirahasto ja vuosittain ryhdyttiin jakamaan stipendejä parhaimmille karjalaisille urhei- lijoille. Seitsemänneksi vuonna 2009 perustettiin Karjalan tasavallan olympianeuvosto, jonka perustajina oli 25 tasavaltalaista urheiluliittoa. Olympia- neuvosto johtaa sitä työtä, jolla pyritään tekemään tunnetuksi liikunta- ja

(39)

urheilutoiminnan sekä olympialiikkeen arvoja. Petroskoissa avattiin vuonna 2009 Olympia-akatemian haaraosasto, jonka erikoisalana on koripallo. Haa- raosasto nimettiin lajissa ansioituneiden Gomelckin veljesten mukaan.

Kahdeksanneksi Karjalan tasavalta oli aloitteentekijänä liikunnanopettajien kansainvälisen kongressin järjestämisessä. Päävastuun järjestelyistä kan- toivat Karjalan valtiollinen kasvatustieteellinen akatemia, Karjalan tasavallan opetusministeriö, Karjalan tasavallan valtiollisen liikunnan, urheilun ja turismin komitea sekä Karjalan tasavallan olympianeuvosto. Vuosina 2008 ja 2010 järjestettiin liikunnanopettajien kansainvälinen kongressi Petros- koissa. Kongresseissa oli edustajia 37 Venäjän eri alueelta ja 13 eri maasta.

Yhdeksänneksi tänä ajanjaksona voitiin eri kriteereihin perustuen nähdä, että tilanne liikunta- ja urheilutoiminnan alalla huononi merkittävästi ver- rattuna tasavallassa jo aiemmin saavutettuun liikunta- ja urheilutoiminnan tasoon 2000-luvun alussa. Tällöin tasavalta oli yksi maan parhaimmista mitattuna sillä, kuinka hyvin huolehditaan siitä, että valmentajia ja liikun- nanopettajia on riittävästi ja että lasten liikunta- ja terveyskasvatuksesta vastaavat saadaan mukaan toimintaan.

Kymmenen viime vuoden aikana alalla työskentelevien vakinaisten henki- löiden lukumäärä väheni 338 henkeä (1 858 asiantuntijasta 1 520 asiantun- tijaan). Lasten ja nuorten urheilukoulussa vakituisten opettajien ja ohjaajien määrä väheni 20 prosenttia (448 hengestä 358 henkeen). Lasten ja nuorten urheilukoulun osanottajien määrä väheni 25 prosenttia (27 800 hengestä 20 500 henkeen). Liikunta- ja terveyskasvatuksen parissa työskentelevien asiantuntijoiden määrä väheni 30 prosenttia riippuen asuinpaikasta. Pääasi- allinen syy kielteiseen muutokseen on ollut se, että vuonna 2003 poistettiin asetus lasten ja nuorten urheilukoulun järjestämisestä Karjalan tasavallassa. Tämä asetus oli alan tärkein normatiivinen asiakirja. Myös tarpeettomat muutokset organisaatioissa sekä epävakaus ja vaihtuvuus liikunta-alan joh-

(40)

dossa ovat olleet syynä tilanteen huononemiseen. Kymmenen vuoden aikana tasavallassa vaihtui viisi liikunta-alan johtajaa.

Valtion politiikan tärkeimmät tavoitteet liikunta- ja urheilu- toiminnan alalla Karjalan tasavallassa vuosina 2011–2015

Maaliskuussa 2011 pidettiin Karjalan tasavallan liikunta- ja urheilutoiminnan organisaattoreiden neljäs edustajakokous, jossa käsiteltiin työn tuloksia vuosilta 2006–2010 sekä käytiin läpi alan vuoteen 2020 ulottuvaa kehitys- strategiaa. Ennen edustajakokousta kaikilla alueilla ja kaikissa kaupungeissa järjestettiin alan kokouksia, joissa saavutettujen tulosten lisäksi käsitel- tiin alan ongelmia. Tärkeimpiä kokoontumisissa esiin tulleita asioita olivat:

- lasten ja nuorten urheilukoulun ohjaajien ja opettajien alhaiset palkat ja tämän seurauksena nuorten asiantuntijoiden vähäinen hakeutumi- nen alalle sekä alan vakituisten työntekijöiden väheneminen;

- kaikille yhteisen normatiivisen asiakirjan puuttuminen, jonka vuoksi tasavallan lasten ja nuorten urheilukoulujen toiminnan säätely on hankalaa;

- kouluissa varsinaisen koulutyön ulkopuolisen järjestetyn liikunnan tason heikkeneminen;

- liikuntaan erikoistuneen lääkärin seurantatyön puute eri alueilla;

- valmennustyön, suunniteltujen massaurheilutapahtumien järjestä- misen ja kilpailumatkojen toteuttamisen resurssien riittämättömyys, jolloin ei kyetä hankkimaan välttämättömiä välineitä ja varusteita ur- heilijoille;

- liikunta- ja urheilupaikkojen korjauksen ja uusimisen tarve;

- liikunta- ja urheilutoiminnan johtamisessa ei löydy yksimielisyyttä kuntatasolla;

(41)

- julkisten palveluiden kalleus, lämpövoiman ja sähköenergian korkeat hinnat urheilujärjestöille ja -rakennuksille.

Kokoukseen valmistauduttaessa luotiin strategia liikuntakulttuurin ja urheilutoiminnan kehittämiseksi Karjalan tasavallassa vuoteen 2020 ulottu- valle ajanjaksolle. Joulukuussa 2010 hyväksyttiin alan pitkän tähtäimen kehityssuunnitelma vuosille 2011-2015. Strategian päämääräksi asetettiin olosuhteiden luominen sille, että tulevaisuudessa Karjalan tasavallan asuk- kaista huomattavasti suurempi osa harrastaisi liikuntaa ja urheilua nykyistä enemmän. Tavoitteeksi asetettiin myös terveiden elintapojen juurruttami- nen väestön keskuuteen. Näin saataisiin Karjalan tasavaltaan myös lisää aktiiviurheilijoita sekä mestaruustason urheilijoita. Tiivistetysti strategian tavoitteet ovat seuraavat:

1. liikunta- ja terveyskasvatusalan sekä urheilutoiminnan johtamisen ja organisoinnin järjestäminen;

2. vakituisen henkilökunnan takaaminen alalle;

3. tarvittavat liikunta- ja urheilutilojen huolto- ja korjaustoimenpiteet, urheilutoiminnan infrastruktuurin kehittäminen, alan rahoituksen turvaaminen;

4. aktiiviurheilijoiden ja mestaruustason urheilijoiden määrän lisäämi- nen;

5. tiedotustoiminnan organisointi ja alan tunnetuksi tekeminen.

Strategian päätavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä saavutetaan 40 prosentin lisäys niiden tasavallan asukkaiden määrässä, jotka harrastavat säännöllisesti liikuntaa ja urheilua. Lasten ja nuorten osalta tämä lisäysta- voite on 50–60 prosenttia sekä 12 prosenttia niiden osalta, jotka ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn urheilulajiin. Erikoistuneissa urheilukoulussa opiskelevien lasten osalta lisäystavoite on 40-45 prosenttia.

(42)

Toiminnan tärkeimmät tavoitteet liikunta- ja urheilutoimin- nan alalla Karjalan tasavallassa

Karjalan tasavallassa on asetettu liikunta- ja urheilutoiminnan tärkeimmik- si tavoitteiksi seuraavat kahdeksan osa-aluetta:

1) liikunta-alan oikeudellis-normatiivinen turvaaminen;

2) liikunta- ja urheilutoiminnan infrastruktuurin kehittäminen;

3) vakituisen henkilökunnan turvaaminen;

4) yleisen liikunta- ja urheilutoiminnan kehittäminen sekä terveellisten elintapojen tukeminen;

5) liikunnan ja urheilun erikoisalojen kehittäminen;

6) lasten, nuorten ja opiskelijoiden liikunta- ja urheilutoiminnan kehit- täminen;

7) aktiiviurheilijoiden ja mestaruustason urheilijoiden määrän lisäämi- nen;

8) liikunta- ja urheilutoiminnan tiedotuksesta huolehtiminen ja alan tunnetuksi tekeminen.

Strategian toteutuksen perusmenetelmä on liikunnan ja urheilun parissa vaikuttavien tahojen toiminnan kehittäminen ja toiminnan toteutumisen varmistaminen. Toteuttajatahoja ovat sekä alueelliset ja kunnalliset toimijat että myös ne virastot, jotka työskentelevät erilaisten liikunta- ja urheilutoiminnan ohjelmien ja projektien parissa. Tavoitteena on myös budjetin ulkopuolisen rahoituksen houkutteleminen alalle. Seuraavissa luvuissa on esitelty, miten strategian eri osa-alueilla on tarkoitus edetä.

(43)

Liikunta-alan oikeudellis-normatiivinen turvaaminen

Tällä hetkellä tärkeimpiä liikunta- ja urheilutoiminnan kehityksen turvaa- via oikeudellis-normatiivisia asiakirjoja ovat seuraavat:

* ”Liikunta- ja urheilutoiminnan kehityksen strategia Karjalan tasavallassa vuoteen 2020 asti”, vahvistettu Karjalan tasavallan hallituksen määräyksellä, joka on päivätty 20.5.2011. Määräyksen numero 236р- П.

* Pitkän tähtäimen suunnitelma ”Liikunnan ja yleisen urheilutoiminnan kehitys Karjalan tasavallassa” vuosille 2011–2015, vahvistettu Kar- jalan tasavallan hallituksen päätöksellä, joka on päivätty 13.12.2010.

Päätöksen numero 294-П;

* Alan hallinnon tavoiteohjelma ”Kilpaurheilun kehittäminen Karjalan tasavallassa” vuosille 2011–2013;

* Liikunta- ja urheilutoiminnan kehityksen kunnalliset tavoiteohjelmat kaupungeissa ja kunnallisilla alueilla Karjalan tasavallassa.

Liikunta- ja urheilutoiminnan infrastruktuurin kehittäminen

Liikunta- ja urheilutoiminnan kehityksen normatiiviset perusteet Karjalan tasavallassa ovat seuraavat:

• Karjalan tasavallan hallituksen ja Venäjän urheiluministeriön välinen sopimus vuosille 2011–2014 (16 urheilukohdetta);

• Tasavallan investointiohjelma, varat kohdistettu;

• Karjalan tasavallan hallituksen ja Gazpromin välinen sopimus vuodelta 2012 (1 767 miljoonaa ruplaa);

• Sopimus ”Uusi sukupolvi” -hyväntekeväisyysjärjestön (ven. Новое

(44)

поколение) kanssa vuodelta 2011, 12,7 miljoonaa ruplaa Kalevalan kylässä sijaitsevan liikunta- ja terveyskasvatuskeskuksen uudelleen rakentamiseen;

• Muistio yhteistyöstä Pohjois-Savon alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa vuodelta 2011;

• Sopimus yhteistyöstä Nike-yhtiön kanssa vuodelta 2012 (8,4 miljoonaa ruplaa);

• Sopimus Venäjän olympiakomitean kanssa vuodelta 2011 (600 000 ruplaa);

• Sopimus 38 eri valtuutetun alueellisen urheiluliiton kanssa vuosille 2011–2014.

Vuosina 2011–2013 liikunta- ja urheilutoiminnan infrastruktuurin kehittä- miseen tasavallassa saatiin 1 822,5 miljoonaa ruplaa, muun muassa:

- liitovaltion budjetti – 313,8 miljoonaa ruplaa;

- Karjalan tasavallan budjetti – 433,3 miljoonaa ruplaa;

- paikalliset budjetit – 161,9 miljoonaa ruplaa;

- budjettien ulkopuoliset lähteet – 913,5 miljoonaa ruplaa.

• Toteutettu seuraavien urheilukohteiden rakentaminen: liikunta- ja terveyskasvatuskeskus Lahdenpohjan kaupungissa, tasavallan hiihtokeskus Kurgan Petroskoissa, Petroskoin kaupungin yliopiston uimahalli, Heikkonen-kadun uimahalli Petroskoissa, Spartak-stadionin urheilukeskus Petroskoissa, jalkapallokenttä, jossa tekonurmi Sorta- valassa, 18 yleistä liikuntakenttää ”Gazprom lapsille” -ohjelman mukaisesti (ven. Газпром-детям) jokaisella kunnallisella alueella sekä kaupunkipiireissä, 41 urheilukenttää Karjalan tasavallan eri alueilla, kaksi kuntosalia Petroskoissa, moottoripyörärata Helylän kylässä Sortavalan alueella, minijalkapallokenttä lasten terveyskasvatuslei-

(45)

rille; tämän ”Ystävyys”-leirin (ven. Дружба) järjesti lasten ja nuorten urheilukoulu numero seitsemän Venäjän jalkapalloliiton Het-trik- ohjelman mukaan (ven. Хет-трик), köysiradan uusiminen Karhumä- ellä, uimahalli Sekeen alueella Vojatsun kylässä, Munjärvenlahden laskettelukeskus Kontupohjan alueella, Jallahden laskettelukeskus Äänisenrannan piirissä, urheilukeskus Kalevalan kylässä, lasten ja nuorten urheilukoulun liikunta- ja terveyskasvatuskeskus Louhen piirissä Tšuupan kylässä sekä Spartak-stadion Petroskoissa.

Kaikkiaan vuosina 2011–2013 Karjalan tasavallassa on rakennettu 80 ny- kyaikaista urheilu- ja liikuntapaikkaa. Lisäksi 17 kohteen rakentaminen on käynnissä.

Vakituisen henkilökunnan turvaaminen

Riittävä vakituinen henkilökunta mahdollistaa urheilun ja liikunnan organisoinnin. Ohjelman tärkeimmät toimenpiteet henkilökunnan turvaamiseksi ovat:

- Liikunnan, urheilun ja turismin instituutin avaaminen Petroskoin valtiollisen yliopiston yhteyteen (avattu vuonna 2013);

- uuden erityisalan perustaminen liikunnan, urheilun ja turismin insti- tuuttiin, erityissala on nimeltään Soveltava liikunta (perustettu vuonna 2013);

- urheilutuomareita kouluttavan keskuksen avaaminen, keskus nimet- ty V. Pettajan mukaan ja toimii Petroskoin pedagogisessa opistossa (avattu vuonna 2013);

- liikunta- ja urheilutoiminnan asiantuntijoiden osallistuminen semi- naareihin, neuvotteluihin, kongresseihin, täydennyskoulutukseen ja

(46)

- valtakunnallisten urheiluliittojen asiantuntijoiden hyödyntäminen liikuntatoimijoiden ammattitaidon kohentamisessa;

- liikunnanopettajien kansainvälisen kongressin järjestäminen Petroskoissa (joka toinen vuosi).

Yleisen liikunta- ja urheilutoiminnan kehittäminen sekä ter- veiden elintapojen tukeminen

Liikunta- ja urheilutoiminnan kehittämisen sekä terveiden elintapojen tukemisen suhteen tärkeimmät ohjelman mukaiset toimenpiteet ovat:

1. kaikille suunnattujen liikunta- ja urheilutapahtumien järjestäminen;

2. kilpailujen järjestäminen kunnallisten toimijoiden kesken sekä lasten ja nuorten kerhojen ja urheilukerhojen välillä;

3. Spartakiadien eli erilaisten urheilutapahtumien järjestäminen (eri toiminta-alojen, ministeriöiden ja virastojen, tuotantoyhteisöjen, opiskelijoiden urheiluliiton jäsenten ja koululaisten sekä kutsuntaikäisten nuorten välillä);

4. alueellisten tapahtumien voittajien osallistuminen yleisvenäläisiin massaurheilutapahtumiin;

5. valtakunnallisten liikunta- ja urheiluohjelman käyttöönotto, GTO- ohjelma (ГТО);

6. liikunta- ja urheilukerhojen verkoston kehittäminen siten, että kaikki voivat osallistua sen toimintoihin.

Liikunta- ja urheilutapahtumien organisointisuunnitelman puitteissa jär- jestetään vuosittain 182 tasavallan omaa tai kansallista tapahtumaa sekä noin 2 000 kunnallista tapahtumaa. Vuosittain Karjalan tasavallassa järjes- tetään kansallisia massaurheilutapahtumia, joita ovat ”Venäjän Atsimuut-

(47)

ti” (ven. Российский Азимут), ”Venäjän latu” (ven. Лыжня России), ”Läpi kansojen” (ven. Кросс наций), ”Oranssi pallo” (ven. Оранжевый мяч) sekä myös alueellinen tapahtuma ”Valitsen urheilun” (ven. Я выбираю спорт), jonka tunnuslauseena on ”Urheilu vastaan huumeet” (ven. Спорт против наркотиков), lasten kilpailut ”Hopeinen pallo” (ven. Серебряный мяч),

”Kultainen jääkiekko” (ven. Золотая шайба), ”Nahkakuula” (ven. Кожаный мяч), ”Minifutis kouluun!” (ven. Мини-футбол в школу!), tasavallan ter- veyspäivä ja kansallinen olympialaisten päivä.

Tasavallan nuorten opiskelijoiden liikunta- ja urheilukasvatuksesta vastaa Karjalan tasavallan opiskelijoiden urheiluliitto. On esimerkiksi järjestetty juoksu- ja maastojuoksukisoja sekä luotu järjestelmä, jonka avulla kisoihin on pyritty saamaan mahdollisimman paljon osanottajia.

Karjalan tasavallan päämiehen määräyksestä vuosi 2013 julistettiin urheilun ja terveyden vuodeksi. Vuoden juhlallisia avajaisia vietettiin Prääsän kyläs- sä tammikuussa 2013 ensimmäisten Karjalan tasavallassa pidettyjen maail- mancupin osakilpailujen yhteydessä. Lajina oli koiravaljakkoajo ja kilpailun nimeksi oli annettu ”Sammon mailla” (ven. По земле Сампо). Tasavallan kaupunkeihin ja eri alueille muodostettiin kunnallisia järjestelykomiteoita, joiden tehtävänä oli vastata Urheilun ja terveyden vuoden toiminnasta niin, että liikunta- ja urheilutoiminta Karjalassa lisääntyisi ja vahvistuisi. Liikun- taja urheilutapahtumien määrä kasvoi merkittävästi niin tasavallassa kuin myös alueiden välillä sekä koko Venäjän alueella aina kansainvälistä toimintaa myöten. Tapahtumien lukumäärä nousi 403:een, kun se vuonna 2012 oli 352. Osanottajia oli 103 000 henkeä. Kuntatasolla järjestettiin 2 121 tapahtumaa (vuonna 2012 tapahtumia oli noin 2 000). Tasavallan massaurheilu- tapahtumissa oli katsojia 117 600, kun vuonna 2012 heitä oli 47 600.

Tasavallassa järjestetään suuren suosion saavuttaneita juoksukilpailuja: