Uniformitarismi – geotieteiden aatteellinen helmi vai vaarallinen doktriini? näkymä

Uniformitarismi - geotieteiden aatteellinen helmi vai vaarallinen doktriini?

ATTE KORHOLA

Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto

Korhola, Atte (1989). Uniformitarismi

-

geotieteiden aatteellinen helmr var vaarallinen doktriini? (Uniformitarianism

-

the intellectual gem of geosciences

or a dangerous doctrine?). Terra l0ll.

l,

^pp' 2-18, English summary.

Uniformitarianism, usually reduced to the maxim )the present is the key to the past>, is widely recognized as one of the basic principles of the geosciences. Since

Hutton and Lyell established the concept, it has been the subject of many dis- cussions, both for and against. In recent years its validity has been totally ^ques- tioned by many scientists.

This paper attemps to show that, within classical uniformitarianism, only the methodological principle which ^asserts temporal continuity of the properties of matter and energy, seems to have relevance as an ideological basis for modern scientific investigations.

All

other specific assertations of unilormitarianism, stating something about the kind of conditions or processes which existed on earth, are refuted by modern geological and geomorphological data. There are three examples, in which the principle of uniformity is, in the author's opinion, applied too self-evidently to solve complex scientific issues: (1) a rectlinear comparison of modern and ancient glaciers and the forms ^caused by them in many glaciolog- ical and geomorphological studies, (2) in palaeoecological research, an assump- tion of unchanged ecological criteria of a species, and (3) the supposition that the rate of sedimentation is constant between a lew fixed dating points in vari- ous stratigraphical investigations.

Atte Korhola, Department of Geography, University of Helsinki, Hallituskatu 11, SF-00100 Helsinki, Finland.

Kun J Harlen Bretz esitti vuosisatamme alussa suuriin tulvakatastrofeihin perustuvan selityksen- sä Columbiajoen platoolla sijaitsevan >Uomai- sen Arpimaan) synnystä (ks. _esim. Eronen 1984),

kohtasi håin ankaraa

kritiikkiä

lähes kaikkien tuonaikaisten johtavien geologien taholta. Mer- killepantavaa kritiikissä oli se, ettei se juurikaan perustunut empiirisiin havaintoihin, vaan oli luonteeltaan selkeästi apriorista: ^myöhemmin suurta arvostusta saavuttanut tulvateoria ei yk- sinkertaisesti mahtunut uniformitaristisen ajatus- mallin raameihin. Kesti noin 40 vuotta ^ennen kuin tiedeyhteisö oli valmis hyväksymään Bret- zin näkemykset (ks. Baker ^1978; Gould ^1978).

Esimerkki antaa hyvän kuvan siitä asemasta, mikä uniformitaristisella ajatustavalla ^{on geotie-} teissä. Uniformitarismi,

jolla

kansanomaisesti ymmärretään käsitystã, jonka mukaan nykyään ilmenevät ^prosessit ovat muokanneet maanpin- taa myös menneisyydessä (uniformitarismin mää- ritelmistä ks. Hubbert ^1967: 4), on epâilemâtlä eräs keskeisimpiä periaatteita, joiden varaan

luonnonhistoriallinen tutkimustraditio on viimei- sen lähes kahden vuosisadan aikana rakentunut

niin

geologiassa, luonnonmaantieteessä kuin eräissä biologian lohkoissa.

Uniformitarismilla voidaan katsoa olleen jo pitkâän suhteellisen kanonisoitu ja institutiona- lisoitu asema geotieteissä. Ajatusmallia on kut- suttu mm. >mahdollisesti suurimmaksi yksittai-

seksi anniksi, jonka geologia on suonut tieteelli- selle ajattelulle> (Longwell &

Flint

^1955: 385),

>geologisen uskon keskeisimmäksi opinkappa- leeksi> (Davidson 1964: 176) tai >geologian pe-

rusprinsiipiksi> (Challinor 1968: 331, Beiser &

Krauskopf 1975: 194). Dunbarin (1960: l8) mu- kaan uniformitarismi on saavuttanut >maailman- laajan hyväksynnän älykkäiden

ja

tiedostavien ihmisten joukossa>.

Ikään kuin älykkyysosamääriään uhmaten jot- kut tutkijat ovat viime ^vuosien aikana kuitenkin rohjenneet arvostella uniformitarismin aatetta pi- tãen sitä mm. ))vaarallisena doktriinina> (Kryni-

ne

1956), >liian epämäâräisenä periaatteena>

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

TERRA

l0l: I

¹⁹⁸⁹

(Hubbert 1967: 32), >anakronistisena> (Gould 1965: 227) tai >hedelmâttömânä ja hämmentä- vänâ oletuksena> (Shea 1982: 459). Ager (1981:

46) puhuu jopa tutkijoiden aivopesusta unifor- mitarismin aatteellista monopoliasemaa tarkas- tellessaan.

Osa jyrkän antagonistisista mielipiteistä joh- tuu epäilemättä puhtaasti semanttisista syistä:

uniformitarismin konseptuaalinen sisältö ei mer- kitse kaikille tutkijoille samaa. Samalla on kui- tenkin ilmeistä, että kysymyksessâ on voimakas kritiikki eräânlaisena lakina tai itsestäänselvyy- tenä pidettyä näkemystä vastaan, jolta lähemmin tarkasteltuna näyttää pohja putoavan pois. Uni- formitarismin kritiikkiin liittyy myös erilaisten katastrofiteorioiden uusi henkiinelvyttäminen (ks. esim. Dury 1980 ja siinä siteerattu kirjalli-

suus; tähän liittyy myös Catastrophist Geology- lehden perustaminen vuonna 1976).

Meillä Suomessa, jossa filosofista keskustelua tunnutaan geotieteissä jostakin syystä vältettä- vân, uniformitarismi on saanut elää sakraalises- sa rauhassa. Tämä siitåi huolimatta, että ajatus- mallia sovelletaan

-

tiedostaen tai tiedostamat- ta

-

^lähes päivittäin monenlaisissa menneisyy- teen suuntautuvissa tutkimuksissa. Tâmän artik- kelin tarkoituksena on pohtia kriittisesti unifor- mitarismin sisältöä, tarkastella sen syntyyn liit- tyviä tekijöitä sekä osoittaa joitakin tutkimuk-

sen alueita, joissa periaatetta on kirjoittajan mie- lestä sovellettu liian itsestäänselvyytenä.

Klassinen uniformitarismi

Uniformitarismin synty liitetään yleensä vuo- teen 1788, jolloin _James Huttonin (1726-1797) kirjan >Theory of ^the Earth> ensimmäinen pai- nos sai syntynsä. Mutta kuten Shea (1982: ₄₅₆₎ osoittaa, uniformitaristista ajattelutapaa tavat-

tiin

ainakin fragmentaarisena

jo

_{kauan ennen}

Huttonia. Aatteen airueiksi Shea (1982: 456) ni- meää mm. Herodotoksen (484?-425 eKr), Leo- nardo da Vincin (1452-1519

jKr) ja

Nicolaus Stenon (1638-1686 jKr).27 vuotta ennen Hut- tonin kirjan ilmestymistä saksalainen luonnon- tutkija Georges Fuchsel kirjoitti seuraavasti: >Ta- pa, jolla luonto nykyâän toimii ja tuottaa asioi- ta, tãtytyy olettaa kaiken selityksen pohjaksi, _em- me tunne mitään muutakaan> (Fuchsel 176l: 82, Dunbar

&

Rodgersin 195'7:290 siteeraamana).

Huttonin teoria oli moniulotteinen ja hyvin vas- takkainen vallitseville näkemyksille. Kuten Simp- son ^(1970: 46) huomauttaa, uniformitaristinen aspekti muodosti vain osan, eikä aikanaan ko- vin merkittävänkään, Huttonin laajasta teorias-

Atte Korhola Uniformitarismi J

ta. Teorian päähuomio oli geologisessa syklissä,

joka _{käsitti etupäässä lämmön} seurauksena ta- pahtuvan maankuoren liikkeen ylöspâin ja _tämän vastavoimana maanpinnan tasoittumisen erityi-

sesti jokien aiheuttaman eroosion toimesta. Jâl- kimmäinen

oli

Huttonin mukaan luonteeltaan gradualistista, minkä vuoksi juuri Huttonin >de- nudaatiomalli> assosioitui luontevasti uniformi- tarismin kehikkoon.

Huttonia voidaan pitää providentialistina, sillä hän uskoi vahvasti sallimuksen yllapitamaan jar-

jestykseen luomakunnassa: jokaisella eroosiosyk- lin vaiheella on oma tarkoituksensa ja päämää- ränsä. Kaiken takana on ensimmäinen liikutta-

ja,

alkusyy, jonka Hutton aikalaistensa tavoin paikansi kaikkeuden Luojaan. Huttonin ajatte- lussa ilmeni siten sek¿i selkeä teleologinen että fi- nalistinen tendenssi. Aikansa muista luonnontut- kijoista hän poikkesi kuitenkin siinä, että hän piti geologisten tapahtumien tarkoitusten ja lopullis- ten syiden pohtimista luonnontuntemuksen kan- nalta irrelevanttina. Hutton hylkäsi eksplisiitti-

sesti yliluonnolliset selitysmallit ja _{avasi näin oven} naturalistiselle luonnontieteelle. Eräs hänen na- turalistiseen näkemykseensä kuuluva piirre _oli käsitys ns. dynaamisesta syklisestä kehityksestä (steady-state -malli, Simpson 1970: 66), joka luonnehti koko universumia. Kuten Hutton itse asian ilmaisee: >Nykyisen tietämyksemme loppu- tulos on, ettemme löydâ mitään merkkejä alus- ta emmekä mitään näkymäã lopusta> (Hutton 1788: 304).

Huttonin gradualistis-naturalistinen selitysmal-

li

toimi tienaukaisijana systemaattiselle unifor- mitaristiselle näkemykselle, joka puhkesi kuk- kaan Charles Lyellin (1797-1875, kuva 1) mer- kittävässä teoksessa >Principles

of

Geology>

(1830-1833).

Kirjan

ensimmäisen painoksen alaotsikko oli lyelliläisen uniformitarismin ohjel- majulistus: >Yritys selittää maan pinnalla men- neisyydessä tapahtuneet muútokset nykyisin val- litsevien syiden valossa.> (>Being an Attempt to Explain the Former Changes of the Earth's Sur- face by Reference to Causes Now in Operation>).

Kirjansa alaotsikossa ilmaisemaansa näkemys- tä Lyell kutsui yksinkertaisesti >luonnon yhden- mukaisuudeksi> (uniformity of nature) tai >syi-

den

yhdenmukaisuudeksi>

(uniformity of

causes). Kirjansa myöhemmissä painoksissa hän pyrki tarkemmin mâârittelemään, mitâ ^yhden- mukaisuudella tulisi ^ymmärtâä kuvaten sitä mm.

>opiksi, jonka mukaan luonteeltaan ja voimak- kuudeltaan nykyisen kaltaiset syyt (causes) ovat vastanneet myös menneisyydessã tapahtuneista muutoksista maan pinnalla> (1875, Vol

I:

^88).

Kirjeessään geologiystävälleen (K.M. Lyell 1881,

4

^Atte Korhola Uniformitarismi TERRA 101:

I

¹⁹⁸⁹

sissaan, että sitä on aihetta pitää hänen ajatus- mallinsa eräänä oleellisena osana (ks. esim. Bai- ley 1962:202-205; Wilson 1967: 52;

Flint

&

Skinner 1977: 84): Avoimeksi jää kuitenkin se,

mita Lyell varsinaisesti tarkoittaa nykyisenkal- taisilla >syillä> (causes)?

Lyell itse erottaa pääteoksessaan >Principles of Geology> kahdenlaisia >syitä>. Tavalla tai toi- sella veden kanssa tekemisissä olevia ilmiöitä

Lyell

kutsuu >vesiperäisiksi syiksi> ^(aqueous

causes). Maan uumenista syntyviã ilmiöitä, joi- hin Lyell lukee mm. tulivuoritoiminnan ja maan- järistykset, hän nimittää >tuliperäisiksi syiksi>

(igneous causes). Näyttäâ ilmeiseltä, että Lyell käyttäã termiä 'syy' ^(cause) modernin käsitteen 'prosessi' vastineena (Austin 1979:

3l).

Lyellin uniformitarismin pääväittämä voitaisiinkin tiivis- tää ajatukseen, jonka mukaan maan pinnalla

menneisyydessâ tapahtuneet muutokset voidaan selittäâ nykyisin havaittavien prosessien avulla.

Geologisten prosessien jatkuvuus edellyttää loogisesti, että erilaiset ^aineen ja energian luon- taiset ominaisuudet, joiden _tuloksena prosessit syntyvät, ovat myös pysyneet muuttumattomina ajan funktiona. Tämä päättely johti _{Lyellin ris-} tiriitaan yleisen mielipiteen kanssa, joka piti luon- nonlakeja (mitä tahansa niillä ymmärrettiinkin!) sidoksissa yliluonnollisiin voimiin ja _{sen vuoksi} labiileina (yleisellä mielipiteellåi ei tarkoiteta vält- tämättä katastrofiteorioiden kannattajia, joista monet uskoivat luonnonlakien pysyvyyteen!).

Lyell näki luonnossa vain yhden katkaisematto- man fyysisten tapahtumien perättäisyyden, jota nykyään ilmenevät luonnonlait ovat ^pitäneet jat- kuvasti yllä ^(1830: 144).

Vielä kaipaa selvennystä Lyellin esittämä ^nä- kemys siitä, että geologiset ilmiöt

(:

^prosessit)

ovat olleet ei ainoastaan luonteeltaan vaan myös energialtaan (voimakkuudeltaan) samankaltaisia läpi geologisen historian. Lyellin elinaikana oli yleisesti vallalla kâsitys, jonka mukaan luonnon- voimat ovat taannoin, maapallon nuoruusvai- heessa, temmeltäneet huomattavasti nykyoloja tehokkaammin, minkä jälkeen niiden intensiteetti on radikaalisti laskenut (Hooykaas 1970: 316).

Tästä Lyell ei katsonut löytyvän todisteita, ^vaan näki ajatuksessa myyttisiä sävyjâ. Lyellin ^mu- kaan senhetkiset havainnot vahvistivat ^geologis- ten prosessien olevan paikallisista fluktuaatiois-

ta

huolimatta globaalisesti yhtäläisiä. Lyell omaksui Huttonilta käsityksen syklisestä kehityk- sestä, jossa materia

ja

energia sekä niiden vai- kutuksesta syntyvät konfiguraatiot ovat jatku-

vassa kiertokulussa ilman alkua ja loppua ^(Simp- son ^1970: 67-.68). Geologisten prosessien uni- formisuuden ja syklisen aikakäsityksen siitokses- 4

L/

Kuva

l.

Sir Charles Lyell ⁽¹⁷⁹⁷

-1875) ^{esitti unifor-} mitarismin periaatteen ensimmäisenä systemaattises- sa muodossa. Muotokuvapiirros vuodelta 1836. (lähde:

Wilson 1972).

Fig.

I.

Sir Charles Lyell (1797-1875) represented uniformitarian principle first ^{time in ø} systematic way.

Portrait drawingfrom ^the yeor 1836. (source: Wilson r972).

Vol

I:

234) Lyell pingottaa uniformitarisminsa äärimmilleen: >>Minkriönlaisia

muita

^syita

(causes) nykyisten lisäksi ei ole koskaan ollut voi- massa)) (kursivointi kirjoittajan).

Vaikka Lyellin äärimmäisen uniformitarismin terä on suunnattu epäilemättä tuona aikana luon- nontieteissäkin suhteellisen yleisesti esiintyvia yli- luonnollisia selitysmalleja vastaan ^(Simpson l97O: 49), toistuu käsitys nykyisten geologisten ilmiöiden luonteen ja voimakkuuden temporaa- lisesta invarianssista siksi usein hänen kirjoituk-

'¿lr'

/

, ^,27

1r,,

TERRA

l0l: I

¹⁹⁸⁹

ta Lyellille syntyi näkemys geologisten olosuhtei- den ja ympäristöjen temporaalisesta stabiliteetis- ta, joka _Rudwickin (1970: 24) mukaan on Lyellin tuotannon keskeisintä sisältöä.

Klassisen

uniformitarismin

aatteellinen

syntymiljöö

Yleisen käsityksen mukaan geotieteissä vallit-

si

esitieteellinen, spekulatiivinen katastrofismi aina siihen asti, kunnes todellinen tieteellinen ajattelutapa Huttinen ja Lyellin välityksellä sen

syrjäytti. l8O0luvulle asti geotieteissä vallitsi pi- meys, kunnes valo alkoi loistaa. Tapana on pu- hua myös erityisestä uniformitarismin triumfis- ta, voittosaatosta (esim. Wilson ^1967: 35; Hai- nes-Young

&

Petch 1986: 100-103).

Þyyta on kuitenkin korostaa, ettei uniformi- tarismi noussut aatejalustalle mitenkään katast- rofistisesti. Uniformitarismi ja katastrofismi eli- vät pitkään rinnakkaiselossa, joka _{ei tosin} ollut kovinkaan rauhanomainen. Hooykaas on monis- sa kirjoituksissaan (esim. 1959, 1970) pyrkinyt osoittamaan, ettei katastrofismin ja uniformita- rismin välisessä mittelyssä ollut kyse kahden eri- arvoisen ajattelutavan välisestã kiistasta, vaan tieteelliseltä kompetenssiltaan yhtäläisten katson- takantojen taistosta. Uniformitarismi ei jäänyt eloon ainoastaan tieteellisesti vahvempana, ky-

seessä oli voitto myös propagandasodassa (Can- non 1976: 109).

On totta, että katastrofismi sisälsi nykyisen tie- teellisen ajattelutavalle kyseenalaisia ja _myytti-

siä aineksia. Esimerkiksi vielä 1800-luvulle asti esitettiin yleisesti maanpinnan muotojen olevan peräisin Raamatun kuvaaman vedenpaisumuk- sen jäljiltä. _{Myös ns.} luonnonteologien käsityk- set maapallon iästä elivât pitkään sisäänraken- nettuina katastrofistiseen ajattelutapaan. Tunne- tuin ikälaskelmista lienee englantilaisen piispan James Ussherin (1581-1656) arvio, jonka mu- kaan maapallon luominen olisi tapahtunut vuon- na 4004 eKr. Anekdoottina voisi mainita, että op- pi-isä Luther päätteli luomisen tapahtuneen ke-

väällä, enintään 6000 vuotta sitten. Pisimmälle meni kuitenkin Cambridgen piispa Lightfoot, jo- ka esitti maapallon luomisen tapahtuneen loka- kuun lopulla vuonna 4004 eKr ja Aatamin luo- misen saman kuukauden 23. ^paivänä kello yh- deksän aamulla (Young 1982:24).

Syyllistymme kuitenkin karkeaan historian vääristämiseen, mikäli rajoitumme pitämään ka- tastrofiteorioiden kannattajia em. kaltaisten aja- tusten propagandisteina. Täysin riippumatta siitä teoreettisesta viitekehityksestä, jonka _mukaan

Atte Korhola Uniformitarismi 5

katastrofistien ajattelu oli orientoitunut, heidän metodejaan voidaan pitaa legitiimeinä (Hooy- kaas 1970:

3ll).

Itse asiassa monet katastrofis- tit tekivät päätelmiåiän täysin aktualismin henges- sä, ts. nykyisenkaltaisten (aktualististen) syiden katsottiin olevan riittäviä selittämään menneisyy- den tapahtumia (Hooykaas _1970: 285-291; Aus- tin 1979: 33). Erona uniformitaristeihin katastro- fistit käsittivät nykyiset luonnontapahtumat men- neiden kanssa analogisiksi, ei identtisiksi. Siksi geologisen historian aikana prosessit ovat voineet

olla intensiteetiltään

ja

energialtaan täysin eri suuruusluokkaa kuin nykyään.

Taipumus yliluonnollisiin selitysmalleihin ja metafyysisiin spekulaatioihin ovat tyypillisiä as- sosiaatioita 1700- ja lS00lukujen katastrofisteis- ta puhuttaessa. Erityisesti tämä koskee uskonnol- listen ennakko-oletusten k¿iyttöä tieteellisenä oh- jenuorana. Tavallisesti uskonnon vaikutus ulot- tui kuitenkin vain yleisten periaatteiden tasolle (puhuttiin esim. luonnon >tarkoituksesta> ym.), ja _suoria deduktioita esim. Raamatusta vältettiin.

Lyellin

opponenteista Déodat

de

Dolomieu (1750-1801)

ja

Count Gregor Razumovsky (l 759- I 837) lukeutuivat maailmankatsomuksel- taan lähinnä aikansa >filosofeihinr, ja G. Cuvier (1769-1832)

oli

varsin liberaali protesrantti (Hooykaas 1970: 308). Jopa puhdasoppinen ang- likaanikirkonmies Adam Sedgwick, joka oli eräs kiivassanaisimpia Lyellin opin vastustajia, hyväk- syi täysin Francis Baconin ajatuksen, ettei tieteel- listä totuutta tule etsiä Raamatusta (Sedgwick

l83l:314).

Metafyysisiä selitysmalleja on helppo niin ha- lutessaan löytää myös uniformitaristien leiristä.

Jo Huttonin >Theory of the Earth> sisälsi pal- jon outoa ja myyttistä ainesta (Hooykaas _1966:

55-66), eikä Lyellkään ollut niistä täysin vapaa (Porter 1976: 92). Erityisesti Huttonin alullesaat- tama ja Lyellin jalostama oppi maapallon tapah- tumien syklisestä kiertokulusta synnytti lähes us-

konnollista liikehdintåiä uniformitaristien riveis- sã. Esimerkiksi G.H. Toulmin sitoi uniformita- rismin tiukasti yhteen luonnon ikuisuusopin kanssa,

ja

saksalainen geologi

Otto

^Volger

(1822-1897) rakensi käsityksensä maapallon luonteesta ja historiasta juuri _{syklisen aikakäsi-}

tyksen pohjalle. Kirjassaan >Erde und Ewigkeit>

(1857) Volger esittää, että se mikä on nyt on ol- lut aina ja tulee aina olemaan: ei ole koskaan ol- lut aikaa ilman orgaanista luontoa, eikä milloin- kaan ole kehittynyt minkäänlaisia uusia lajeja kasvi- tai eläinmaailmaan (Volger 1857:

555-

ss9).

Myöhemmin,

kun

termodynaamiset mallit osoittivat rajoittamattoman aj an mahdottomaksi

6

^Arrc Korhola Uniformitarismi

ja kun prekambristen kerrostumien myötä tieto maapallon varhaisista olosuhteista lisääntyi, hä- märtyi myös raja katastrofismin ja uniformita- rismin välillä (Hubbert ^1967: l'7-26). Kuva ka- tastrofisteista yliluonnollisiin selityksiin taipuvai- sina todellisen >tieteen> vastustajina on kuiten- kin ^jäÈinyt sitkeästi elämään geotieteiden histo- riaan. Tätâ kuvaa ei olennaisesti ole auttanut muuttamaan Velikovskin

ja

kreationismin kal- taiset ilmiöt, jotka päinvastoin toimivat maini- oina lyömâaseina kaikenlaista katastrofeja ko- rostavaa ajattelutapaa vastaan.

Uniformitarismin

asema tänään

Siirtyessämme pohtimaan uniformitarismin si- sâltöã ja merkityståi tänään joudumme jättämäân

väliin

sen keskustelun,

jota

teemasta käytiin 1800-luvun puolivâlistä 1900-luvun alkuun. To- teamme vain, että termi 'uniformitarismi' alkoi

saada osin uusia tulkintoja, ja joidenkin ^ajatte- lijoiden kohdalla voidaan puhua jopa käsitteen sisällöllisestä metamorfoosista: toisaalta unifor- mitarismiin sisâllytettiin sellaisia piirteitä, joita sillä ei alkuperâisesti ollut (ks. esim. Shea 1982)

ja toisaalta taas jotkut Lyellin väittämistä unoh- dettiin ja uniformitarismi muuttui ^{astetta lievem-} mäksi. V/.M. Davis ^(1895: 8) puhui uniformita- rismin >elastisesta ymmärtämisestä> ja _Chamber- lin (1899: 980) >rajoitetusta uniformitarismista>.

Ajatusmallia on tällä vuosisadalla ymmârret-

ty

ainakin kolmella eri tavalla. Ensiksikin ^on joukko tutkijoita, ^{joiden mukaan} lyelliläinen uni- formitarismi on edelleenkin alkuperäisessä muo- dossaan validi konsepti, eikä tutkimus ole viimei- sen parin vuosisadan aikana tuonut esiin mitään sellaista, joka olisi ratkaisevasti ristiriidassa tâ- män lähtökohdan kanssa. Tällaista ^näkemystä näyttävät edustavan mm. Hawkes ^(1957), Chal- linor (1968), Wilson (1973) ja Small (1978). Haw- kesin (1957: 309) mukaan >lyelliläinen uniformi- tarismi on sovellettavissa koko maapallon ^geo- logisen historian ajalle>.

Toiseksi jotkut tutkijat ^{(esim. Hooykaas 1956,}

1970; Rudwick 1970; Dott 1974) käyttävät ^käsi- tettä'uniformitarismi' historiallisessa merkityk-

sessä kuvaamaan niitä teemoja, joista käytiin kiihkeintä väittelyä 18O0-luvulla. Käytännössä uniformitarismilla tarkoitetaan silloin erityisesti Lyellin spesifejä näkemyksiä prosessien ja _olo- suhteiden luonteesta. Dott & Batten ^(19'71: 47) käyttävät tässä yhteydessä myös termiä >jyrkkä uniformitarismi> (strict uniformitarianism).

Kolmas tapa ymmåirtää uniformitarismi ^on si- sällyttâä käsitteeseen vain niitä osia alkuperäises-

TERRA

l0l: I

¹⁹⁸⁹

tä teoriasta, jotka ovat tieteellisen keskustelun ai- kana jääneet hedelmällisinâ jäljelle nykyaikais- ta geohistoriallista tutkimusta silmälläpitäen. Tä- mä näkemys on selvästi laajimmalle levinnyt ja sen edustajista mainittakoon mm. Barghoorn (1964), Nairn (1965), Spencer (1972) ja Holmes (l978). Epäspesifisyydessään näkemys on samalla myös ongelmallinen. Koska se jätt¿iâ pois tärkeän osan uniformitarismin alkuperäisestä sisâllöstä, on tâllaista näkemystä alettu kutsua mm. ^>mie- doksi uniformitarismiksi> (Parks ^{1925: 435)} tai

>Cuvier,/Lyell-synteesiksi>

(von Bülow

1960:

173). Myös termi >neokatastrofismi> (Schinewolf 1962) liittyy tähän ^yhteyteen.

Kaiken kaikkiaan uniformitarismin ^periaate näyttää muuttuneen tällä vuosisadalla selvästi abstraktimpaan suuntaan. Tätä kuvaa hy/in ten- denssi redusoida uniformitarismi ^{yleiseksi mak-} siimiksi >nykyisyys on menneisyyden avain>, jo- ka on usein otettu tutkimuksen viitekehykseksi ikään kuin annettuna ja itsestäänselvänä filoso- fisena lähtökohtana. ^Lause >nykyisyys on men- neisyyden avain> on kuitenkin sitâ lähemmin tar- kasteltaessa vähintäänkin ^yhtä monimerkityksi- nen kuin itse termi 'uniformitarismi' (vrt. ^Gould 1965: 225-226). Heräîi välittöm¿isti kysymys, missä määrin ja _kuinka suoraviivaisesti nykyisyys on avain menneisyyteen? Jos nykyisen ja men- neen suhde täytyy mäâritellä ^{erikseen jokaisen} tutkimuksen kohdalla, eikö tällöin ^yleiseksi läh- tökohdaksi tarkoitettu ^periaate ole menettänyt te- ränsä

ja

_muuttunut triviaaliksi tautologiaksi?

Uniformitarismin nykyistä ^asemaa

ja

merki-

tystä

pohdittaessa näyttâäkin järkevimmältä abstrahoida klassisen uniformitarismin teorias- ta esiin erillisiä väittämiã ja pohtia kunkin väit- t¿imän relevanssia erikseen nykytietãimystä vas-

ten. Kuten aiemmin esitetystä lyhyestä historii- kistä on käynyt ilmi, sisälsi lyellilainen unifor- mitarismi monia erillisiä väittämiä ja _olettamuk- sia, jotka koskivat luonnossa vallitsevien lakien ja maankamaraa muokkaavien voimien luonnet- ta. Gould (1965) jakaa Lyellin uniformitarismin kahteen erilliseen osaan: metodologiseen uniþr- mitsrismiin, joka käsittää Lyellin luonnonlake- ja koskevat väittãmät ja substantiiviseen unifor-

m itarismiin (substantive uniformitarianism), ^j oka pitää sisällään Lyellin spesifit vâittämät ^proses- sien

ja

niiden synnyttämien konfiguraatioiden ajallisesta luonteesta.

Austin ⁽¹⁹⁷⁹⁾ vie Lyellin teorian sisällöllisen erittelyn vielä pitemmälle ja erottaa tämän ajat- telussa neljä osateoriaa, jotka hän nimeää seu- raavasti: metodologinen uniformitørismi on Lyel- lin ^periaate, joka edellyttää materian ja energian luontaisten ominaisuuksien ajallista ^pysyvyyttä

TERRA

l0l:

1 1989

luonnonlakien kuvaamalla tavalla

(vrt.

Gould 1965); køusaalinen uniformitarismi (causal uni- formitarianism) on Lyellin vâittämä, jonka _mu- kaan nykyisen kaltaiset geologiset prosessit ovat vallinneet myös menneisyydessä; aktionsqlinen uniþrmitarismi (actional u.) on Lyellin käsitys geologisten prosessien suuruusluokan ja nopeu- den muuttumattomuudesta; konfigurstionqali- nen uniformitarismi (configurational u.) on Lyel- lin näkemys geologisten olosuhteiden temporaa- lisesta yhdenmukaisuudesta.

Mainitut neljä osateoriaa näyttävät muodos- tavan hierarkkisen järjestelmän, jossa edellinen on aina jälkimmäisen edellytys. Pysyvin on kä- sitys aineen ja energian, ts. luonnonlakien, muut- tumattomuudesta ajan suhteen. Kausaalinen uni- formitarismi ei ainoastaan oleta aineen fysio-ke- miallisten ominaisuuksien pysl¡¿yyttâ, vaan lisäk- si sen, että aineen ja _energian vuorovaikutuksesta on maapallolle syntynyt syntynyt tiettyjä fyysi- siä ilmiöitä, jotka voidaan luokitella geologisik- si prosesseiksi. Aktionaalinen uniformitarismi edellyttää tunnistettujen prosessien intensiteetin ja etenemisnopeuden vakioluonnetta. Konfigu- rationaalinen ùniformitarismi lisãä viela omiriai- suuksien, prosessien

ja

prosessien intensiteetin muuttumattomuuteen väittämän geologisten ym- päristöjen ja olosuhteiden ajallisesta samankal- taisuudesta. Viimeksi mainittu on teorioista sel-

västi spesifisin.

Seuraavassa tarkastellaan kutakin neljää väit- tãmää erikseen. Huomautettakoon kuitenkin vie- lä varmuuden vuoksi,että Lyell puhuu vain ylei- sesti uniformitarismista: erilaiset sisäiset jaotte- lut ovat perua myöhemmiltä kommentaattoreilta.

Metodologinen uniformitarismi: Oletus, että aineen ja energian ominaisuudet ovat ^pysyneet muuttumattomina ajassa taaksepäin mentäessä,

on ilmeisesti a priori välttämätön edellytys me- nestyksekkäâlle geohistorialliselle tutkimukselle.

Jos olettaisimme, että jokin yliluonnollinen voi- ma tms. olisi muutellut luonnonlakeja haluamal- laan tavalla, olisimme päättelyssämme nâiden voimien armoilla, ja meillä olisi syytä muuttaa puolet yliopistoistamme rukoushuoneiksi. Sa- maan hengenvetoon on kuitenkin todettava, et- tei meillä ole mitään keinoa lopullisesti ja aukot- tomasti verifioida olettamustamme luonnonla- kien pysyvyydestä. Vai voisimmeko kenties ku- vitella rankaisevamme kylmää ilmaa, jos _{se ei}

suostuisikaan laskeutumaan maaston alavimpiin kohtiin tai kohdistaa sanktioita jokeen, joka _ei pyöristäkään kuljettamaansa materiaalia?

Puhuessamme luonnonlaeista meidän tulee huomata, ettã kyseessä on vain yrityksemme teh-

dä

universaaleja johtopäätöksiä

siitä

kuinka

Atte Korhola Uniformitarismi 7

luonto käyttäytyy. Kuten Kemeny (1959: ₃₈₎ huomauttaa, >luonnonlaki ei ole enempää eikä vähempäâ kuin huolellinen huomiomme siitä mi- tä ympärillämme tapahtuu> (ks. myös Goodman 1967: 96-99). ^Puhe erityisistä laeista, jotka hal- litsevat luontoa, on ymmärrettävä puhtaaksi me- taforaksi. Emme näin ollen voi vaatia luonnol- ta, että sen olisi menneisyydessä pitänyt käyttÍiy- tyä mäãrätyllä tavalla. Ilmeisesti järkevää ja tie- teellisen kehityksen kannalta mielekâstä on kui- tenkin olettaa

-

^{ainakin kunnes toisin osoitetaan}

-

^{että nykyâän} havaitsemamme luonnon syste- maattinen käyttäytyminen tietyllä tavalla on ol-

lut

sille luonteenomaista läpi historian. Tässä voimme soveltaa esim. Occamin partaveitsen pe- riaatetta (vaikka sen terä onkin suunnattu muu- alle), jonka mukaan oletettavien entiteettien lu- kumäärä on hyvä säilyttää mahdollisimman vä- häisenã.

Käsitys luonnonlakien spatiaalisesta ja _tempo- raalisesta invarianssista ei ole geotieteiden yksi- tyisomaisuutta, vaan se muodostaa perustan kai- kille empiirisille tieteille. Geotieteissä ongelma oli erityisen ajankohtainen uniformitarismin synnyn aikoina, jolloin maapalloa saatettiin vielã yleisesti pitaa yhluonnollisten voimien temmellyskenttä- nä (esim. Buckland 1837). Hooykaas (1959, 1970)

ja

Rucwick (1967, 1971) varoittavat kuitenkin yleistämästä tâtä käsitystä kaikkiin katastrofis- teihin tai edes suurimpaan osaan heistä. Jotkut Lyellin vastaväittäjistä olivat erityisen kiihkeitä luonnonlakien pysyvyyden puolesta puhujia (esim.

Adam Sedgwick 1831: 304). Lyell ruoski siten osittain jo _{kuollutta hevosta. Nykyään, kun im-}

manenttisnaturalistinen näkemys dominoi tieteel- listä ajattelua, ei em. kaltaisia konflikteja usein- kaan enää esiinny.

Metodologisen uniformitarismin tarpeellisuu- desta erityisenä geotieteiden opinkappaleena on esitetty eriäviä mielipiteitä. Gould (1965) ja Goodman (1967) pitävär yleisen filosofisen prin- siipin, ts. oletuksen luonnonlakien pysyvyydes- tä, nimeämistä erityisesti geotieteisiin soveltuvak-

si

uniformitarismiksi puhtaana tautologiana.

Heidän mukaansa metodologinen uniformitaris- mi on käytännössä sama kuin yleinen tieteenfi- losofinen induktion periaate, ja mikãli geotieteet määritellään induktiivisiksi tieteiksi, sisältyy me- todologinen uniformitarismi jo intrinsisesti lau- seeseen >geotieteet ovat tiêdettä>. Se ei siten toisi lisää mitään, mikåi ei jo sisältyisi tieteen määrit- telyyn. Tämän vuoksi metodologinen uniformi- tarismi (tai uniformitarismi ylipäänsä _tässä mer- kityksessä) on käsitteen¿¡ tarpeeton. Tähän joh- topäätökseen tulevat myös Ager (1963: _34), Aus-

tin

(1979: 37)

ja

Shea (1982:456).

8

^Atte Korhola Uniformitarismi

Simpson ^(1970:

58-60, 63-66)

^puolestaan kritisoi ajatusta typistää metodologinen unifor- mitarismi pelkäksi induktion periaatteeksi, ja esittaa näin julistavien ymmärtäneen induktion periaatteen vâärin. Simpsonin mukaan vasta tiet- tyjen fysikaalisten ja biologisten lainalaisuuksien olettaminen tekee induktion mahdolliseksi, joten edellinen on selvästikin jälkimmäisen perusta.

Usko induktioon nousee partikulaaristen ilmiöi-

den välille oletetun uniformisuuden pohjalta. To- dellisuutta on mielekästä havainnoida ja yleistyk- siä kerãttyjen faktojen pohjalta on järkevä _teh- dä vasta silloin, kun tutkijalla on riittävä ^usko

joihinkin

lainomaisiin säännönmukaisuuksiin, jotka vaikuttavat yhtäläisesti tutkittavina olevissa ilmiöissä. Tässä merkityksessä uniformitarismia tarvitaan Simpsonin mukaan ^yhä.

Oman lisänsä tähän keskusteluun tuo luonnol- lisestikin itse induktioon liittyvät kysymykset.

Ensinnäkin kun induktiota sovelletaan historial- liseen tutkimukseen, mitä geo- ja biohistoria fak- tisesti ovat, kohdataan tiettyjä rajoituksia. Täl- löin joudutaan suorittamaan ekstrapolointia ha- vaittavan ja havaitsemattoman välillä. ^Tämä ei ole ongelmatonta

ja

erityisen vaikeaa se on ta- pauksissa, joissa menneellä ilmiöllâ ei ole vastin- paria nykyisyydessä (esim. sukupuuttoon kuol- leet

lajit).

Induktion voidaankin ^{katsoa sovel-} tuvan paremmin tulevaisuuden ennustamiseen (Reichenbach 1948).

Toiseksi voidaan ottaa esille induktion ^perus- telun ongelma. Aistihavaintomme antavat meil- le tietoa vain yksittäisistä tosiseikoista. Yleiset to- tuudet saavutetaan yleistyksen, induktion, tietä.

Mutta kuten

jo

edellä kävi ilmi, yleistyksen te- keminen edellyttaa uskoa yksittäisiä ilmiöitâ ^yh- distäviin lainalaisuuksiin. Nämâ lainalaisuudet olemme tulleet tuntemaan havainnoinnin kaut- ta, eli olemme käyttäneet niiden löytämisessåi jo induktiota. Toisin sanoen olemme oppineet tun- temaan luonnonlait induktion välityksellä, ja ko- rottaneet ne tämän jälkeen totuuksien asemaan.

Induktion perusteleminen näyttâä siis tapahtu- van induktion avulla. ^Tämä ns. Humen ongel- ma on klassinen esimerkki kehäpäättelystä.

Metodologisen uniformitarismin redusoiminen pelkäksi induktion periaatteeksi ei nähdäkseni tee

oikeutta kyseiselle prinsiipille

-

^{ainakaan se ei}

tee asiasta yhtaan ongelmattomampaa. Vaikka metodologinen uniformitarismi sivuaakin lähel- tä >Occamin partaveitsessä> ilmaistua säästäväi- syyden periaatetta ja yleistävän induktion ^peri- aatetta, olisi ehkä sittenkin suotavaa, ettâ ajatuk- sen sisältö edelleen säilyisi erillisen käsitteen muo- dossa geotieteissä. Tätä puoltaa geohistoriallisen tutkimuksen oma erityisluonne ja _spesifit ongel-

TERRA 101:

I

¹⁹⁸⁹

mat (Simpson 1970:

58-60, 63-66).

Samalla muistaisimme myös oman tieteenalamme teoria- sidonnaisuuden: tutkimuksellamme on aina jo- kin perustavaa laafua oleva teoreettinen viiteke- hys, jota _emme voi lopullisesti todistaa oikeak- si. >Arviomme geologisen todistusaineiston to- dellisesta arvosta on suoraan verrannollinen sii- hen luottamukseen, mikä meillä on luonnonla- kien pysyvyydestä>, kirjoitti Charles Lyell vuon- na 1830 (vol.

I:

165). Kutsuimmepa tätä vakau-

musta'metodologiseksi

uniformitarismiksi'

(Gould

1965)

tai

'aktualismiksi' ^(Hooykaas

1956), ei ole merkittävää. Tärkeämpää on ^ym- märtää vakaumuksen olennainen sisältö

ja

_sen tutkimusta ohjaava luonne.

K susøa linen u nifo rmit ø ris mi : T àmà uniformi- tarismiin kuuluva periaate esittää, että nykyisiâ geologisia (ja geomorfologisia) prosesseja ja nii-

den jättämiä jâlkiä (muotoja) tulee käyttää men- neisyydessä tapahtuneiden prosessien

ja

niiden synnyttämien muotojen tulkinnassa. Vielä nyky- âänkin ^periaate esiintyy kaikkein jyrkimmässä muodossa, jonka mukaan vain nykyään ilmene- vät ^prosessit ovat vaikuttaneet menneisyydessä

(esim. Gilluly et

al.

1959:24; Challinor ^1968:

332; Small 1978: 14; Tarbuck & Lutgens 1982:

t7 s).

Radikaalimmassa muodossaan periaate on se- kä epistemologisesti että empiirisesti vaikeasti pe- rusteltavissa. Ensinnäkin siihen sisältyy implisiit- tisesti oletus, että tiedossamme olisivat kaikki luonnossa vaikuttavat geologiset ja geomorfolo- giset prosessit, jolloin väite ei enää koskekaan itse luonnossa tavattavia prosesseja ja niiden luon- netta, vaan tietoamme niistä. Geotieteiden his- toria kuitenkin osoittaa, että erilaisia ^prosesseja löytyy tieteen edistyessä jatkuvasti lisää. Esimer- kiksi monet. 1900-luvun alun geologit tulkitsivat muinaiset meteoriittikraaterit oikullisiksi vulkaa- nisiksi muodostumiksi, koska ^suurten meteoriit- tien liike- ja vaikutusprosessit olivat vielä huo- nosti tunnettuja. Cuvier

ja Lyell

vastustivat Darwinin evoluutioteoriaa, koska he eivät tun- teneet riittävåisti luonnonvalinnan mekanismeja (Simpson 1970: 53-55). Lord Kelvin esitti maa- pallon jäähtymiseen kuluneen korkeintaan 100

miljoonaa vuotta, sillä hän ei tuntenut tuolloin vielä radioaktiivisesta hajoamisprosessista synty- vää termistä energiaa (Hubbert 1967: 18-22).

Vastaavia esimerkkejä on historia täynnä, ja _slry- tä on olettaa, että tietomme yhä tänâânkin on hy- vin fragmentaarista.

Kausaalinen uniformitarismi on jyrkässä muo- dossaan myös empiirisesti kestämätön. Sen mu- kaan nykyään

olisi

havaittavissa täydellinen spektri erilaisia maapallon pintaa ^muokkaavia

TERRA

l0l: I

¹⁹⁸⁹

prosesseja (Challinor 1968) ja jokaiselle historias- sa ilmenneelle prosessille olisi näin olemassa vas-

tinpari nykyajassa. Geohistoriallinen evidenssi ei kuitenkaan tue tätä oletusta. Esimerkkeinä voi- daan mainita suuret meteoriitti-iskut maapallon geologisen historian aikana sekä epätavalliset pre- kambriset sedimenttikivet, joiden on täytynyt syntyä nykyãän tuntemattomien prosessien vai- kutuksesta (Austin 1979: 38). Kausaalinen uni- formitarismi voidaan kyseenalaistaa myös teo- reettisin perustein: miksi nykyisyyden ylipäänsä tulisi olla ainoa standardi menneisyyden tulkin- nalle? Jos sattuisimme elämäãn jäätiköitä vailla olevana interglasiaaliaikana, niin kuinka selittäi- simme moreenien synnyn?

Jyrkimmässä muodossaan kausaalista unifor- mitarismia ei siis voida riittävän hyvin perustel- la. Tämä on aiheuttanut sen, ettâ periaatetta on ollut pakko muuttaa lievemmãksi siten, että.r¡l¿l-

rimmslls osalla tai joillakrn menneisyydessä vai- kuttaneilla prosesseilla katsotaan olevan jatku-

monsa nykyajassa (Longwell 1965; Stokes & Jud- son 1968). Nykyisyys ei ole ainoa avain, vaan yksi suuressa avainnipussa, josta _{valitaan sopivin}

menneisyyden lukkoja avaamaan.

Lievennetyssä asussaan kausaalinen uniformi- tarismi on kuitenkin vaarassa muuttua triviaalik- si, sillä mihin enää tarvitaan ^yleistä periaatetta, jonka validiteetti on kuitenkin erikseen päätet- tävä jokaisen tutkimuksen kohdalla. Selvää on myös, ettei nykyisyyttä voida pitää kategorisesti edes tärkeimpänä tulkinta-avaimena menneisyy- teen (Garner 1974: 440-441,512-515). Esimer- kiksi merenpohjien liikkuminen havaittiin ensin historiallisesta aineistosta (sedimenteist?i) ja mi- tattiin vasta tämän jälkeen nykyajassa.

Eräs vaihtoehto onkin laajentaa kausaalisen uniformitarismin periaatetta suuntaan, jossa yk-

sisuuntaisen nykyisyrys/menneisyys-akselin lisäksi päättelyyn otetaan mukaan myös analogioita eri- laisista teoreettisista ja matemaattisista malleis- ta sekä yleisiä deduktioita tieteellisten lakien poh- jalta. _Tällaisia moniaineksisen päättelyn muotoja ovat korostaneet esim. Shantser (1970), Valenti- ne (1973) ja Mosley & Zimpfer ^(197S). Alkupe-

räisen uniformitaristisen prinsiipin kanssa ei tällä kuitenkaan enää ole paljoa yhtäläisyyttä. _Can- non (1976: I l2) huomauttaakin, että mm. Wil- liam Buckland, joka oli Lyellin erâs ankarimpia vastustajia, olisi itse asiassa ollut tällaisen mie- donnetun uniformitarismin >radikaaleimpia ad- vokaatteja> (ks. myös Rudwick l97l:222).

Jyrkimmässä muodossaan kausaalinen unifor- mitarismi on sekä epistemologisesti että empiiri- sesti vaikeasti perusteltavissa. Laimennetussa asussaan se taas on vaarassa muuttua käyttökel-

A t te Ko r ho la Uniformitarismi 9

vottomaksi. Koska emme voi rajoittaa tai mäåi- rätä luonnon k¿iytt¿iytymistä, ja koska tieteelli- sen päättelyn periaatteet (esim. analogia-, induk- tio- ja deduktiopäättely) ovat ^yleisessä käytössä kaikissa empiirisissä tieteissä, on kausaalisen uni- formitarismin erityistarvetta geotieteiden omas- sa aatekentässä vaikea oikeuttaa (Shea 1983:

107). Periaate ikãän kuin liukenee osaksi yleistä tieteen metodia (Hubbert 1967).

A ktionøalinen uniþrmitsrismi: Tämä klassi- seen uniformitarismiin sisåiltyvä periaate olettaa, että maapallolla vaikuttavat geologiset

ja

geo- morfologiset prosessit ovat toimineet samalla no- peudella ja intensiteetillä läpi geologisen histori- an. Oletusta on kåiytetty hyväksi mm. määritel- täessä rapautumisen, eroosion ja sedimentaation tehokkuutta

ja

voimakkuutta menneisyydessä.

Opin sovelluksista geomorfologian _alueella voi- daan mainita esim. W.M. Davisin ⁽¹⁸⁹⁹⁾ eroo- siosyklioppi sekä Hackin (1960) teoria dynaami- sesta geomorfologisesta tasapainosta. Mainittu- jen teorioiden eräânä perustana voidaan yleistäen pitää käsitystä luonnonmaiseman hitaasta ja ta- saisesta muuttumisesta (esim. Stoddart 1960: 696;

Twidale 1976:82).

Näkemys geologisten prosessien nopeuden ja intensiteetin vakioisuudesta _ellia sitkeästi vielä tä- mänkin päivän tieteellisessä kirjoittelussa. Esi- merkiksi Bates & Jacksonin (1980) geologian _sa- nakirja pitää oppia olennaisena osana myös tã- män päiv?in uniformitarismia (ks. myös Flint &

Skinner 1977:84;

Hurlbut

1976: 46). Bailey (1962: ₂₀₄₎ esittää käsityksen geologisten proses-

sien

muuttumattomuudesta olevan nykyään maailmanlaajasti hyväksytty. Kommentit tuntu- vat vaikeilta ymmärtäâ sen valossa, että juuri tåi- mä uniformitarismin väittäm¿i on kohdannut ko- konaisen vuoren erilaisia empiirisiä ja teoreetti- sia vasta-argumentteja.

Menneisyydessä tapahtuneiden prosessien no- peuden ja voimakkuuden arvioiminen nykyisyy- den pohjalta on

jo

periaatteessa ongelmallista.

On arvioitu (Austin 1979: 40), ettâ ensimmäis- ten tieteellisten sedimenttitutkimusten jälkeisenä aikana (Herodotoksesta eteenpäin) on kerrostu- nut vain noin 0.002 9o maapallolla esiintyvistä sedimenteistä. Meillä on välittömiä havaintoja vain tämän populaation käyttäytymisestä. Käy- tännössä on mahdotonta soveltaa tunteja, päi- viä tai parhaissa tapauksissa vuosia käsittävästä havaintoaineistosta saatuja tietoja vuosituhan- sien ikäisiin tapahtumiin tekemättä perusteelli- sia oletuksia geomorfologisten prosessien käyt- täytymisestä erityisesti aikaskaalaa vasten.

Olennaista helpotusta ei tule edes radiometri-

sistä ym. sofistikoiduista ajoitusmenetelmistä, sil-

l0

Atte Korhola Uniformitarismi

lä näiden avulla saamme selville vain tietyt ajal- liset kiintopisteet (virherajoineen! ), ^{emme tapah-} tumia ajoitusten välillä. On suuri riski tehdâ ole- tettuun tasaiseen muutosnopeuteen perustuvia in- terpolaatioita tai ryhtyä ekstrapoloimaan tieto-

s1

T1 T2

s2

1

3

st

Tr Tx TY Tz Tz

s2

ja aikavälille, joka on kestoltaan moninkertainen havaintoaikaan ^nâhden (Gage 1970: 623). Lisäksi erilaiset prosessien käyttäytymistä ^{koskevat en-} nakko-olettamukset näyttävät ^monissa tapauk- sissa määräävän myös radiometristen ajoitusme- netelmien käyttöä, mistä kertoo esimerkiksi ^se, että jokseenkin puolet Koillis-Yhdysvalloissa teh- dyistä laC-ajoituksista hylättiin ainakin vielä 1970luvun lopulla >kuvioihin sopimattomina>

(Ogden 1977: 112).

Gage (1970) on onnistuneesti pohtinut geomor- fologisen muutoksen suhdetta aikaan. Muutos voi olla perusluonteeltaan joko jatkuva tai epä- jatkuva, mutta molempien perusvaihtoehtojen si- sällâ on runsaasti erilaisia variaatioita ^{(kuva 2).}

Kuten Gage (1970: 622) oikein huomauttaa, edel-

lyttävät kenttähavainnot vain aniharvoin juuri määrättyä vaihtoehtoa. Tärkeimmât ^ratkaisut tehdään intuition pohjalta. On ^olemassa jatku- vasti vaara että suljemme silmämme virheiltä, jotka eivät niinkään synny numeerisen aineiston puutteellisuudesta, vaan niistä olettamuksista, Kuva

2.

Joitakin kuviteltavissa olevia malleja geo- morfologisen prosessin etenemiselle tilasta St tilaan 52

aikavälillä t, ^ja t, (molemmat asteikot lineaarisia)' A.

Jatkuvan muutoksen malli: (l) muutosnopeus täysin

vakio ^(kuvaaja edustaa keskiarvoista nopeutta ai- kavälillä

tr-tz);

(2) muutoksen nopeus kasvaa jat- kuvasti; (3) muutoksen nopeus ^vähenee jatkuvasti; (4) muutoksen nopeus vähenee jatkuvasti hidastuen lähes olemattomaksi jossain historian vaiheessa. B. Epåijat- kuvan, progressiivisen muutoksen malli: (l) keskiar- vokäyrä; (2) portaittainen, hitaiden ja _nopeiden jak- sojen luonnehtima muutos ajankohdasta t* ajankoh- taantz; (3) yhtâkkinen muutostapahtuma. C. Epäjat- kuvan tai jatkuvan, _mutta ei välttämätt¿i progressiivi- sen muutoksen malli: (l) keskiarvokàyrà; (2) muutos muodostuu etenevien ja taantuvien kehitysvaiheiden summasta; ⁽³⁾ muutos etenee jatkuvasti oskilloiden val- litsevan suunnan ollessa progressiivinen. (lähde: Gage 1970, Fig. 1).

Fig.

2.

Sotne conceivable patterns of ^geomorphic

change between states St and St ^known to exist respectively ot times t, and t, ^{(both scoles} línear). A.

Continious change:

(l)

change rate constant (slope represents average røte between t, and

t);

^{(2) change}

rate increasing continuously); (3) change rate ^decreas- íng continuously; (4) change rate decreasing con- tinuously but reduced to minimal rate some time in the past. B. Discontinuous, continuolly progressive change: (l) slope represents only ^average rate between t, and t2; Q) progressive increments commencing at ^t*, ceasing at tr; (3) instantaneous completion of change.

C. Discontinuous or cont¡nuous change but not con- tinually progressive: (1) ^averoge rate; (2) change is the sum of discontinuous gains ond losses; continuous oscillatory but generally progressive change. (source:

Gage 1970, Fig. l).

TERRA

l0l: I

¹⁹⁸⁹

s2

A

B

c

s1 T

4

2

3

TX T2

TERRA

l0l:

1 1989

joita meillä on geologisten ja geomorfologisten prosessien käyttäytymisestä (Gage 1970, ks. myös

Tipperin (1988: 476-479) pohdiskelua samasta aiheesta).

Tässä yhteydessä on mahdotonta luetella kaik- kia niitâ yksityiskohtia, joissa aktionaalisen uni- formitarismin periaate on osoittautunut virheel- liseksi. Esimerkkeinä mainittakoon kuitenkin episodiset vulkaaniset purkaukset (Mogi 1968), muutokset merenpohjien liikenopeuksissa (Press

& Siever 1982: 446), oseaanisessa sedimentaatios- sa tapahtuvat globaaliset fluktuaatiot ^(Davies et

al. 1977), joukkotuhojen mahdollinen syklisyys (Raup & Sepkoski 1986), pleistoseenikauden jää- tikön käyttäytyminen ^(Shea 1982: 457)

ja

geo-

morfologisten prosessien periodisuus (kuva 3).

Pienemmässä mittakaavassa prosessien intensi- teetin epävakaisuus näkyy esim. turpeen akku- mulaationopeuksissa ilmenevinä eroina (Zurek 1976)

tai

gelifluktion intensiteetin vaihteluina (Washburn 1979: 204). Goodman (1967: 93-94)

on torjunut periaatteen sisältämän väittämän fy- siikan pohjalta ja Gretener (1967) taas on käyt-

10 Määr¡ttelemäftömät Unspecified

Maanvieremät Landsl¡des

Atte Korhola Uniformitarismi

ll

tänyt todennäköisyyslaskentaa osoittamaan, et- tei katastrofeja voi kieltää edes teoriassa.

Suurin epäluottamuksen osoitus aktionaalisek- si uniformitarismiksi kutsumaamme näkemystä kohtaan tulee paleontologian taholta. Fossiiliai- neisto osoittaa, ettà eliöiden joukkotuhot ovat geologisen historian arkipäivää. Raup ^(1986:

1529) on arvioinut, että vajaata prosenttia lu- kuunottamatta kaikki maapallolla eläneet eliö- lajit ovat nyttemmin sukupuuttoon kuolleita.

Darwin katsoi sukupuuttoon kuolemiset evo- luution kulkuun luonnostaan kuuluviksi ja piti niiden syitä etupäässä biologisina (kilpailu ym.).

Nykyään kuitenkin ajatellaan (Allmon 1987 ja

siinä siteerattu kirjallisuus), että massatuhot oli- vat luonteeltaan destruktiivisia ja niiden yhtey- dessä on tapahtunut dramaattisia muutoksia ko- ko biosfäärissä. Eliöiden kohdalla ei ollutkaan vältt¿imättä kyse >vahvimman)) (Darwin) vaan

>onnekkaimman> (Hsü et al. 1982:252) eloon- jâämisestä. Geologinen historia on kriisien his- toriaa (Hsü 1986: 534).

Vielä kannattaa kiinnittää huomiota erääseen seikkaan. Tutkimustyön ekspansiivinen lisäänty- minen ja tutkijoiden suuri liikkuminen on teh- nyt mahdolliseksi nykyisten luonnonilmiöiden aiempaa seikkaperäisemmän rekisteröinnin ja tarkkaamisen. Sen myötä on tullut ilmeiseksi, et- tä erilaiset katastrofit ja muut ekstreemit tapah- tumat n¿iyttelevät keskeistä roolia luonnonmai- seman kehityksessä (Brunsden & Thornes 1979:

469-471; Dury 1980: 397-403). Niilläkin alueil-

la, jotka

nykyään ovat ns. matalan energian alueita, katastrofit ovat saattaneet olla avainase- massa nykyisen maisemakuvan synnyssä (esim.

viimeisimmän jäätiköitymisen vaikutukset oman maamme luonnonmaisemaan!).

Starkel (1976) on korostanut poikkeuksellisten sääolojen merkitystä reliefin kehityksessä, Schick (19'/4) ja Kloosterman ⁽¹⁹⁷⁶⁾ ovat painottaneet suurten tulvien vaikutus[a jokiuoman morfolo- giaan (ks. myös Gage 1970; Born & Ritter 1970;

Bea|y 1974; Womack & Schumm 1977) ja Thor-

nes (1976: ₂₈₃₎ äärimmäisten olosuhteiden osuut- ta maanvieremãprosesseissa. Oma lukunsa ovat lisäksi erilaiset >populäärit>> luonnonmullistumat kuten maanjäristykset, tulivuoritoiminta, tsuna- mit, laharit, hirmumyrskyt ym., joiden tulokse- na saattaa hyvin nopeassa ajassa syntyä erehdyt- tävästi vanhoj en geomorfologisten muotojen kal- taisia jäänteita (esim. Scheidegger 1975).

Oppi geologisten ja geomorfologisten proses- sien tasaisesta etenemisnopeudesta näyttää kaa- tuvan sekä teoreettiseen että empiiriseen mahdot- tomuuteen. Jos ajatusmalli halutaan kuitenkin säilyttää jonkinlaisena geohistoriallisen tutki-

0 Co

po Eç

.oo Ef

z

:6 :e¡o È I E Io

o_õ F

0 0

0 10

20 Tulvat Floods

10

1500 ¹⁶⁰⁰ 1700 ¹⁸⁰⁰

Vuosl Years

1900 ²⁰⁰⁰

Vuotu¡nen CC) cF)

keskilämpötila p

¡/ean Annual 9 Temp

1900

Kuva

3.

Esimerkki ilmastotekijöiden ajallisten muu- toksien vaikutuksesta joihinkin geomorfologisiin il- miöihin ^pienen jääkauden aikana Norjassa. (eri lähteis- tâ Brunsden & Thornesin (1970, Fig. 4) mukaan).

Fig.

3.

An example of geomorphological unsteødï ness caused by temporary shift in value of climatic parometers of the Little lce Age in Norway. (from the different sources according to Brunsden & Thornes (1979, Fis. aÐ.

0

12

Atte Korhola Uniformitarismi

muksen teoreettisena lähtökohtana, joudutaan pakosta tilanteeseen, jossa alkuperäistä lyelliläis- tâ mallia olisi lievennettävä siinä määrin, että ko- ko opin käyttökelpoisuus

ja

kompetenssi tulee kyseenalaiseksi. Liian kategorisesti sovellettuina tällaiset ajatusmallit voivat olla lisäksi uusien in- novaatioiden pahoja esteitä.

K o nfi ^gu r at i o n aa I ine n unifo r mit o r is m i : ^{T äma} klassisen uniformitarismin teoria olettaa, ^että olosuhteet

ja

ympäristöt, jotka _{ovat vallinneet}

maapallon historian aikana, syntyvät yhä t¿inään-

kin, ja että menneet ympäristöt voidaan nâin ol- len rekonstruoida nykyisten avulla. Ajatusmal- lia on sovellettu erityisesti ilmastohistorian, luon- nonmaiseman kehityksen ja muinaisten sedimen-

taatioympäristöjen tulkinnassa (esim. Weller 1960:27). Myös paleoekologinen tutkimus on hyödyntänyt erityisesti juuri tätä uniformitaris- min spesifiä haaraa (Rymer 1978; Birks & Birks 1980: 7; Lowe

&

Walker ^{1984: 4).}

Ainakin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ^geo- ja biohistoriallinen tutkimusaineisto viittaa vää- j¿iämättömästi siihen, että ympäristöissä ja olo- suhteissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia läpi geologisen historian. Esimerkiksi prekamb- rikaudella _fi osta uniformitarismin synnyn aika- na ei paljoakaan tiedetty) maapallon olosuhteet olivat pelkistâvãn ilmakehãn vuoksi suuresti ny- kyisestä poikkeavia, ja raudan saostumista hap- pipitoisuuden kasvaessa voidaan pitää hyvällä syyllä ainutkertaisena tapahtumana maapallon historiassa. Paleotsooisella ajalla kerrostumisym- päristöt olivat monien muutoksien alaisia (Bam- bach et al. 1980). Sedimentaatio ja eroosio muut- tuivat suuresti kasvillisuuden peittäessä manner- alueet devonikaudella. Myös merenpintojen vaih- telut, ilmaston muutokset

ja

maan magneetti- kenttään liittyvät muutokset kertovat omaa kiel- tään maapallon olosuhteiden ja ympäristöjen jat- kuvasta labiiìisuudesta.

Viime vuosina tärkeäksi tutkimuskohteeksi ovat nousseet erilaiset kosmiset katastrofit, jot-

ka ovat epäilemättä vaikuttaneet tuntuvasti maa- pallon biologisiin ja geofysikaalisiin olosuhteisiin (Clube

&

Napier 1982).

On

esitetty väitteitä (Alvarez

&

Muller 1984; Rampino

&

^Stothers

1984), joiden mukaan maapallolle olisi osunut huomattavia määriã meteoriitti-iskuja, ^vieläpä säännöllisin väliajoin. Ehkä kuuluisin väitteistä koskee liitukauden ja terti¿iärikauden rajalta löy- dettyjä merkkejä suuresta meteoriitti-iskusta, jonka tiliin on viety tältä ajankohdalta osoitetut laajat mariiniset ja terrestriset ekstinktiot (Alva- rez et al.1980; ^Raup & Sepkoski 1982). Löytö on merkittävä, sillä todistusaineisto luonnonmul- listumasta löytyy suoraan stratigrafiasta ns. ra-

TERRA

l0l: I

¹⁹⁸⁹

jasaven muodossa. Oli tapahtumassa sitten kyse meteoriitti-iskusta tai äärimmäisen voimakkaasta vulkaanisesta aktiivisuudesta, löydöt stratigra- fiassa viittaavat selvâsti nykyään havaitsematto- maan dramaattiseen luonnonkatastrofiin.

Nykyisyyttä itseâän voidaan myös monessa suhteessa pitää epätlypillisenä periodina maapal-

lon

historiassa. Aikaamme

on

kutsuttu mm.

>lämpimimmäksi interglasiaalikaudeksi pleisto- seenin aikana> (Austin 1979: 40), Ihmistoimin- ta on muuttanut nykyisiä olosuhteita ja ympä- ristöjä siksi radikaalisti ^(esim. Goudie l98l), et- tä varovaisuutta nykyisen ja menneen rinnasta- misessa tulisi syntyä

jo

pelkästâän tästä syystä.

Kaiken kaikkiaan käsitys ympäristöjen ja olosuh- teiden vakaisuudesta tulee ilmeisesti Gagen (1970:

620) tavoin leimata >geologian vanhaksi heree- siaksi>.

Joitakin

esimerkkejä

Kuten aikaisemmin on todettu, uniformitaris- min periaatetta k¿iytetään joko tiedostaen tai tie- dostamatta monenlaisen luonnonhistoriaan liit- tyvän tutkimuksen viitekehyksenä. Seuraavassa

otan esille joitakin periaatteellisia esimerkkejä sellaisista, lähinnä suomalaista lukijakuntaa kiin- nostavaksi katsomistani tutkimuksen kohteista, joissa mielestäni uniformitarismia näytet¿iän usein sovellettavan liian mekaanisesti ja itsestään- selvänä tutkimuksen lähtökohtana. Esimerkkien on tarkoitus olla vain virikkeitä lukijan omalle pohdiskelulle.

Glasiaalimuotojen tulkinta.' Nykyisten jääti- köiden tutkimus

ja

sitä mukaa tieto niistä on edennyt pitkin harppauksin viime vuosien aika- na. Suuri vaara piilee kuitenkin siinä, jos _tietoa nykyisistä jâätiköistä ja _niiden jättämistä j¿iljis- tâ aletaan liian suoraviivaisesti soveltaa mennei- syydessä esiintyneisiin jäätiköihin ja _niiden jäl- kiin. On hyvåi palauttaa mieleen, että suurin osa maassamme nykyään havaittavista glasiaalimuo- doista syntyi viimeisimmän mannerjäätikön no- pean perääntymisen, deglasiaation, vaiheessa.

Esimerkkejä jäätiköistä, joilla olisi edes lâhelle- kään vastaavaa negatiivista tasetta kuin maatam- me viimeksi peittäneellâ jäätiköllâ, ei nykyâän yksinkertaisesti ole olemassa. Tämân vuoksi suo- rat ekstrapolaatiot nykyisiltä jäätiköiltä mennei- siin ovat riskialttiita.

Negatiivisen taseen lisäksi ekstrapolaatioon liit- tyy myös muita ongelmia. Suurin osa nykyisistä jäätiköistä sijaitsee jokseenkin jyrkkãreliefisillã seuduilla, kun taas muinaiset mannerjäätiköt ovat peittäneet hyvinkin tasaisia alueita. Lisäksi