K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 9 . v s k . – 4 / 2 0 1 3
575
Hyvän hallinnon teesit
Timo Hirvonen Ekonomisti OP-Pohjola-ryhmä
O
lavi Ala-Nissilän kirjassa pohditaan talous- kriisin syitä ja etenkin ulospääsyä kriisistä. Eri- tyisenä painopisteenä on paremman hallinnon (governance) merkitys sekä yksityisellä että jul- kisella sektorilla. Kirjassa tarkastellaan mielen- kiintoisia malleja ja esimerkkejä siitä, miten paremman hallinnon avulla on saatu hyviä tu- loksia ja noustu ylös kriiseistä.Kirjan toimittaja ja pääkirjoittaja on pitkän linjan talousmies. Olavi Ala-Nissilä on toimi- nut vaativissa tehtävissä kotimaassa ja ulko- mailla. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen, kansanedustajan ja eduskunnan pank- kivaltuuston jäsenen kokemuksella hän tarkas- telee talouden kriisien ketjua erityisesti hallin- non näkökulmasta. Kirjan johtoajatuksena on, että monet euroalueen ongelmat, kuten kor- ruptio, veronkierto ja vaikeudet saattaa päätök- set tehokkaasti käytäntöön, kumpuavat huo- nosta hallinnosta. Ala-Nissilän lisäksi kirjan kirjoittajina ovat talouden eturivin asiantuntijat Suomesta ja muualta Euroopasta.
Kirjan alkupuolella Ala-Nissilä käy läpi fi- nanssikriisin syntyä ja sen muotoutumista glo- baalista talouskriisistä euroalueen valtioiden
velkakriisiksi. Kuvaus talouskriisin synnystä ja sen etenemisestä seurailee nyt jo vakiintunutta käsitystä. Olisi ollut mielenkiintoista lukea krii- sin synnystä ja etenemisestä uudestakin näkö- kulmasta.
Kriisin juuret ovat Yhdysvalloissa ja eten- kin sen asuntomarkkinakuplan puhkeamisessa.
Finanssikriisin syntyyn vaikutti Ala-Nissilän mukaan viisi muutosta rahoitusmarkkinoilla.
Ensimmäinen muutos oli rahoitusmarkkinoi- den sääntelyn purkaminen Clintonin ja Bushin hallinnon aikana. Toiseksi sääntelyn purkami- nen johti nopeasti finanssialan keskittymiseen.
Kolmanneksi asuntolainojen arvopaperistami- nen ja niiden myynti kansainvälisille sijoittajille oli uusi ilmiö, johon liittyvät riskit olivat tunte- mattomia. Erilaisten sääntelemättömien rahoi- tusinstrumenttien ja varjopankkitoiminnan räjähtävä kasvu oli neljäs muutos. Bonus- ja palkkiojärjestelmien riistäytyminen käsistä oli viides muutos.
Finanssikriisi on myös valvonnan kriisi.
Valvonta ei pysynyt uusien rahoitustuotteiden ja paisuvan finanssisektorin perässä Yhdysval- loissa. Myös luottoluokittajat saavat kantaa
Musta aukko – Teesejä Brysselin ja Wall Streetin seinille
Olavi Ala-Nissilä, KHT-Media, Helsinki 2013, 280 sivua
576
KAK 4/2013
oman vastuunsa finanssikriisin synnystä. Ala- Nissilä mainitsee kiinnostavan yksityiskohdan Yhdysvaltain entisen valtiovarainministerin Henry Paulsonin kirjasta. Paulsonin mukaan vuoden 2006 puolivälissä maailmassa oli yh- deksän AAA-luokituksen omaavaa yritystä.
Kriisin edetessä AAA-yritysten lukumäärä laski viiteen. Tammikuussa 2008 maailmalla oli tar- jolla 64 000 AAA-luokiteltua finanssi-instru- menttia.
Kirjassa käsitellään hallintoa eri tulokulmis- ta ja sitä, miten sen toimivuutta voidaan paran- taa julkisella ja yksityisellä sektorilla. Parempaa hallintoa ja sääntelyä Ala-Nissilä toivoo etenkin pankkisektorille. Kirjassa Suomen Pankin pää- johtaja Erkki Liikanen ja Finanssivalvonnan apulaisjohtaja Jukka Vesala tarkastelevat viime- aikaisia esityksiä ja kannanottoja pankkien val- vonnan parantamisesta ja rahoitusmarkkinoi- den vakaudesta. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä EU:ssa valmistellaan parhaillaan pank- kiunionia.
Kirjassa sivutaan myös sitä, miten Suomi nousi jaloilleen 1990-luvun talouskriisistä. Ala- Nissilä listaa yhdeksän keinoa, joilla Suomi pääsi ulos kriisistä. Nämä olivat avoimuus, krii- sistrategia, tutkimus- ja kehityspanostukset, valtiontalouden tasapainottaminen, kasvua edistävä veropolitiikka, uudet markkinat, pa- nostukset kasvualoille, finanssisektorin valvon- nan ja sääntelyn tehostaminen sekä finanssisek- torin ylikapasiteetin purkaminen. Samat kei- not voisivat myös auttaa euroalueen ongelma- maita pääsemään ulos nykyisestä kriisistä.
Ala-Nissilä painottaa voimakkaasti sitä, että omavastuun tulisi korostua aiempaa enemmän talouden eri lohkoilla ja talouden toimijoiden keskuudessa. Nykyisissä pankkiunionin ja ta- lous- ja rahaliiton talouden hallinnon tai ohja- uksen (economic governance) EU-päätöksissä
omavastuun rooli on jäänyt liian vähälle huo- miolle. EU:n talous- ja rahaliiton tulevaisuuden kaavailuissa vilisevät sanat yhteisvastuu, soli- daarisuus ja keskinäinen vastuu. Omavastuuta ei monessa kohtaa mainita, eikä se ole selkeäs- ti tulevaisuuden kaavailuissa mukana. Yhteis- vastuu ja solidaarisuus voivat johtaa väärinkäy- töksiin ja moraalikatoon.
Mielenkiintoisen lisäyksen kirjaan tuo ku- vaus siitä, miten Kanada selvisi maailmantalo- utta riivanneesta talouskriisistä. Siinä Kanada on ollut sivustaseuraajan roolissa. Kanadalaiset pankit eivät tarvinneet tukidollareita selviyty- äkseen finanssikriisistä. Pankit toimivat kon- servatiivisesti eivätkä lähteneet mukaan liialli- seen riskinottoon. Pankkisektorin sääntely ja valvonta on ollut onnistunutta.
Kanadassa on kokemusta siitä, mihin ylivel- kaantuminen voi pahimmillaan johtaa. New- foundlandin talous ajautui vakaviin ongelmiin 1930-luvun suuren laman aikana. Velkaongel- maisen Newfoundlandin vaikea kausi päättyi vasta vuonna 1949, jolloin alue liittyi osaksi Kanadan konfederaatiota. Kanada otti vasta- takseen 90 prosenttia Newfoundlandin velois- ta. Ala-Nissilän mukaan Newfoundlandin ta- paus selittää ainakin osittain kanadalaisten varovaisuuden ylivelkaantumiseen ja yltiöpäi- seen riskinottoon.
Kirjan lopussa Ala-Nissilä nostaa esiin kah- deksan opinkappaletta hyvästä hallinnosta.
Brysselin ja Wall Streetin seinille tulisi naulata teesejä, jotka ovat yhdistelmä yksityisen sekto- rin, julkisen sektorin ja EU:n talouden ohjauk- sen tärkeimpiä periaatteita. Yhdistävänä tee- mana teeseillä on, että niiden mukaan toimi- malla tulevilla sukupolvilla on pienempi toden- näköisyys joutua kohtaamaan samanlainen va- kava kriisien ketju, jonka olemme vuodesta 2007 alkaen kokeneet.
577 Ensimmäinen teesi on aito avoimuus. Krii-
sin puhjetessa ikävien asioiden piilottelu on huono vaihtoehto. Avoimuus koskee niin fi- nanssisektoria kuin julkista sektoria. Julkisella puolella päätöksenteon ja valmistelun avoi- muutta tulisi lisätä. Toisena opinkappaleena mainitaan omavastuu. Omavastuun tulisi ulot- tua kaikille talouden sektoreille ja kaikkiin ta- louden toimijoihin. Ala-Nissilä on erityisen huolissaan siitä, miten vähälle huomiolle oma- vastuu on EU:n viimeaikaisissa talouden ohja- uksen esityksissä jäänyt. Tämä koskee sekä pankkiunionia että talous- ja rahaliiton kehit- tämistä. Kolmantena periaatteena mainitaan, että yhteisten varojen käyttöön täytyy aina liit- tyä tilivelvollisuus ja ulkoinen tarkastus. Ajan- kohtainen kysymys on miten tilivelvollisuus ja ulkoinen tarkastus on otettu huomioon viime- aikaisissa suurissa taloudellisissa päätöksissä Euroopan unionissa ja Euroopan keskuspan- kissa.
Neljäs teesi on julkisen talouden liiallisen velkaantumisen välttäminen. Julkista taloutta tulisi vakauttaan etenkin, kun monissa teollis- tuneissa maissa väestön ikääntyminen lisää elä- ke- ja hoivamenoja. Viidentenä mainitaan, että finanssi- ja talouskriisi on ollut myös hallinnon kriisi, sillä voidaan sanoa, että merkittävät heikkoudet hallinnossa ovat olleet yksi kriisin
perimmäisistä syistä. Tämän johdosta hyvän hallinnon vaatimus on nyt erityisen tärkeätä.
Ala-Nissilän mukaan ulospääsy kriisistä edel- lyttää parempaa ja tehokkaampaa hallintoa.
Kriiseistä ulospääsy vaatii myös strategista joh- tajuutta ja ketteryyttä, jotka ovat kuudes teesi Ala-Nissilän listalla.
Seitsemäs teesi on, että hyvään hallintoon sisältyy myös moraali, eettisyys ja rehellisyys.
Viimeisenä opinkappaleena painotetaan, että julkisen ja yksityisen hallinnon tulee koostua asiantuntijuudesta ja ammattitaidosta.
Kirjassa käsitellään finanssi-, talous- ja vel- kakriisiä ja sen hoitoa hallinnon näkökulmasta.
Teoksen kantava teema on, että hyvän hallin- non avulla on mahdollista päästä ulos kriisistä.
Aihe on ajankohtainen, sillä EU:ssa ollaan par- haillaan rakentamassa pankkiunionia ja euro- maat ovat ottaneet käyttöön talous- ja rahalii- ton uudistetut budjetti- ja talouspolitiikan säännöt.
Kirjassa on 13 kirjoittajaa, minkä seurauk- sena kirjan sisältö rönsyilee eri suuntiin. Kirjas- sa yhdistyvät tilintarkastus ja taloustiede. Nos- tamalla esille tärkeitä näkökulmia siitä, miten kriisistä päästään ulos ja miten tulevia kriisejä voidaan välttää, kirja tuo hyvän lisän suomalai- seen keskusteluun talouskriisistä. □
Ti m o H i r v o n e n
