Suurvaltojen maavoimien nykyiset hyökkäysdoktriinit ja niiden soveltuvuus oloihimme

Suurvaltojen maavoimien nykyiset hyökkiiys- doktriinit ja niiden soveltuvuus oloihimme

Y1eisesikuniakapteeni II k k a H aIo D e D

JOHDANTO

Tarkastelun kohteina ovat Yhdysvaltojen, Länsi-Saksan sekä Neu- vostoliiton maavoimien nykyiset hyökkäysdoktriinit. Pyrkimyksenä on eri suurvaltojen taktillisia ja operatiivisia käsityksiä vertaileva esitys, jossa pääpaino on joukkojen sekä tulenkäytön selvittelyssä. Aiheen käsittelyssä rajoitutaan pääasiassa divisioonan puitteisiin ja sen ulko- puolelle jätetään maihinnousut ja laskuvarjojoukkojen maahanlasku- sotatoimet.

Doktriinien soveltuvuutta oloihimme tarkasteltaessa on pyrkimyk- senä luonnehtia lyhyesti edistävät ja rajoittavat tekijät hyökkäysdok- triinien mukaiselle joukkojen käytölle maamme eri osissa sekä miten suurvalta on pakotettu olojemme vaikutuksesta muuttamaan omaksu- miaan doktriineja tai tavanomaista organisaatiotaan.

1 SODAN LUONTEESTA

Vaikka totaalista ydinsotaa pidetäänkin useissa viimeaikaisissa tut- kimuksissa epätodennäköisenä "ydinaseumpikujan" ja koko sivilisaa- tion tuhoutumismahdoUisuuden takia, on ainakin toistaiseksi suurval- tojen maavoimien koulutuksen painopiste ydinasein käytävän sodan

harjoittelussa. Suursodan tOisessa vaiheessa katsotaan mahdollisiksi maavoimien laajatkin operaatiot. Silloin, kun ydinräjähteltä ei käy;"

tetä, on niiden uhka ,otettava aina huomioon sotatoimien suunnittelussa.

On kuitenkin eräitä viitteitä, jotka osoittavat rajoitetun sodan ja tavan- omaisin asein käytävien sotatoirifen harjoitusten lisääntyneen erityi- sesti Yhdysvalloissa.

Suurvallat kiinnittävät ydinaseiden ohella yhä kasvavaa huomiota biotaisteluaineiden ja taistelukaasujen kehittämiseen, käyttöön sekä suojautumiseen niitä vastaan. Saattaa olla, että niillä pyritään korvaa- maan tulevaisuudessa ydinaseet joko kokonaan tai ainakin osaksi.

Hyökkäyksen merkitystä korostetaan. Vain sen avulla on mahdol- lista saavuttaa ratkaisu. Hyökkäyksen päämääränä on vihollisen täy- dellinen tuhoaminen ja operaatioiden jat~amiselle tärkeiden maaston:- kohtien valtaaminen. Asemasodan ti1alle ovat tulleet nopeat ja liikku- vat sotatoimet, joissa vastustajan ryhmityksessä olevat aukot ja ydin- asehyökkäysten tulokset tarjoavat mekanisoiduille joukoille mahdol- lisuuden laajoihin hyökkäysoperaatioihin leveällä rintamalla.

II MAAVOIMIEN YHTYMIEN ORGANISAATIOT

A YLElSTA

Tulevaisuuden sodan päävaatimukset, tulivoima ja liikkuvuus hei- jastuvat selvästi maavoimien yhtymien kokoonpanoissa. Perusyhtymä, erityisesti Yhdysvalloissa, on käynyt läpi useita, eri muodonmuutoksia.

Divisioonista on valtaosa mekanisoituja ja panssaridivisloonia. Suurta huomiota kiinnitetään erilaisten ajoneuvojen tie- ja maastoliikkuvuu- teen sekä uinti- ja yötaiste1ukykyyn. Taulukossa 1 on esitetty yleisim- min käytettävien panssarivaunujen ja panssaroitujen kuljetusajoneu- vojen ominaisuuksia. Maavoimien yhtymiin kuuluu orgaanisesti lento- joukkoja, joita ylenunät 10htoporlaat ovat valmiit vahventamaan. Vii- meaikainen kehitys viittaa siihen, että lentojoukkojen osuus divisioo- nlssa tulee huomattavasti kasvamaan.

Mitat cm

Panssari Nopeus Toimin- Aseistus

Ps ikulj- Paino Mie-

Psv:t

ajon:t tn Ajolaite

Pi-

I

I

I

Huomautuksia

tuus veys ·keus (max) km/t km mm kk

Yhdysvallat Tykillä voidaan am-

Sheridan 16 tela 610 275 243 kevmet /uiva 152 2 4 pua sekä pst-ohjuksia

(XM 555) että tykinlaukauksLa.

Vaunua tullaan käyt- tämään jo vanhentu- neen M-41 psv:n t1181-

M48A2 45 -,,---1 690 363 309 110 45/- 300 90 2 4

la tledustelutehtäviin

I

M60 46 ^-,,~ 695 360 300 110 48/- 400 105 2 4

1'.1 103 54 -"...( 700 375 286 130 35/- 160 120 2 5

M 113 10,4 -,,- 486 270 250 kevmet 64/7 320

-

M 114 7,5 -,,- 409 234 188 -,,- 64/7 400

-

LInsl-8aksa ja tiedustelu tehtäviin

Leopard 39 -,,- 6'70 325 238 65/- 560 105 2 4 Leopardilla korvataan

M-4l1-vaunut

Jgd.Pz 23 -,,- n650 300 200 80/- 90 ^~ 4 Tarkoitettu pst:aan.

Tykin sijasta aseistuk- sena voivat olla pst- ohjukset. Vaunussa ei ole tornia

SPz-12-3 14,6 -,,---.1 556 254 163 n 30 51/- 270 20 ^~ 1+7 (HS 30)

SPz-11-2 8,2 -,,- 447 234 202 n 15 58/- 400 20 ^~ 1+4

(HS 820) Neuvosto-

Wtto

PIT-76 14 -,,- 700 316 220 n 20 55/10 250 76 ^~ 3

T-54/55 36 -,,- 600 328 240 n 85 55/- n 450 100 2 4

T-63 36 '-,t- n 450 100-122 2 4

T-10 51 -,,- 700 360 305 n 120 50/- n 350 120 a 4

BRDM 6,5 8pyö- 560 220 190 100/uiva 400-500

-

rää tuksena 3-4 pst-oh-

I

justa

BTR-50P 14 tela 700 316 220 n 20 50/10 400-500

-

BTR-60P 8 8pyö- 800 300 200 100/uiva 400-500

-

Amerikkalaisilla on kokeilukäytössä taisteluajoneuvoksi tarkoitettu XM 701. Länsi-Sak~an ja Neuvostoliiton Y'llä esitetyt panssaroidut kul- jetusajoneuvot ovat sopivia käytettäviksi myös taistelussa.

Panssarivaunujen konekivääreistä toinen ja kuljetusajoneuvojen !konekiväärit on tarkoitettu ilma·.orjuntatehtäviin.

B. LANSI-SAKSA. JA YHDYSVALLAT

Länsi-Saksassa vuonna 1959 toteutettua organisaatiouudistusta, jossa luovuttiin entisestä rykmentti-divisioona-kokooIlipanosta, kutsuttiin nimellä "Baukastensystem", koska siinä joustavasti eri prikaatityyp- pejä yhdistelemällä muodostetaan panssari- ja panssarijalkaväkidivi- sioonia (kuva 1). Panssaridivisioonassa on yleensä yksi panssarijalka- väki- ja kaksi panssariprikaatia. Muuten panssaridivisoona on pääpiir- tein panssarijalkaväkidivisioonan kaltainen. Erityistä huomiota kiinni- tetään joukkojen vahvaan panssarintorjunta-aseistukseen. Panssarin- torjuntaohjuksia on jo pataljoonien tukikomppanioissa. Armeijakun- taan kuuluu yleensä 2-3 panssarijalkaväkidivisioonaa ja panssaridi- visioona. Armeijakunnan tykistön muodostavat "Sergeant" -, 203H- ja 155H-patteristot. Armeijakuntajoukoista mainittakoon lisäksi ilmator- juntaohjuspatteristo sekä suojelu- ja lentopataJjoona.

Amerikkalaisten vuoden 1962 divisioonassa (kuva 2) on menty jous- tavuudessa vielä askel eteenpäin saksalaisiin verrattuna. Kaikilla perus- yhtymillä, jallkaväki-, maalh.anJ.asku-, ja panssaridivisioonilla ja mekani- soiduiLla divisioonilla on pääpiirtein samanlainen runko. Lentopa1laljoo- na pystyy kuljettamaan kuljetushelikoptereillaan kelTallaan yhden komppanian tai vastaavan painoisen materiaalimäärän. Huolto-osan ke- vennyspyrkimyksistä huolimatta sen henkilöstö muodostaa noin 15 % koko divisioonan vahvuudesta. Maavoimien ministeriössä (Deparlment of the Army) määritetään eri divisioonille tulevien taistelu pataljoonien lukumäärä ja laatu tulevan sotanäyttämön oloista riippuen. Paikallisen tarpeen mukaan muutetaan armeijassa ja armeijakunnassa divisioo- nien kokoonpanoa. Divisioonan komentaja päättää kulloinkin tarkoi- tuksenmukaisen taistelujaotuksen alistamalla pataljoonia prikaatin esi- kunnille. Prikaatin pataljoonien määrä vaihtelee yleensä kahdesta vii- teen. Pataljoonien lisäksi saatetaan prikaateille alistaa tuki- ja huolto- yksiköitä. Prikaatin komentaja muodostaa taisteluosastoja, joissa patal- joonaan on liitetty vähintään komppania toisesta pataljoonatyypistä ja/tai tukiyksiköstä. Pataljooniin (jv-, mek- ja mlpatl:t) voi kulua Davy Crockett-osasto, jossa on ,kaksi pienitehoisten, alle 1 kt:n ydin- räjähteiden ampumiseen tarkoitettua heitintä. Aseiden kantama on 2000 --4000 m.

Ktrykmentti I---+-t Ps.:!vprik Patteristo

18/155 H Patteristo 12/155 H

4/203 H Patteristo 4/Honest John

Itpatteristo I---l

Psjvdivisioona yhteensä:

- n 15 000 miestä n 210-250 psvaunua 42 rs kranaatinheitintä 36/105 H

30/155 H 4/203 H

Kuva 1

Esik ja esikkompp Tiedkompp

Pionkompl!

Itkompp (12/40 kak soisitk)

Pstkompp(13 pstpsv 5 pst-ohj)

Psjv- pataljoona å - n 700 miestä

- 75 kuljpsv - 6/120 krh - 6/80 krh

12/105 H

Psjyprik yhteensä - n 4000 miestä - n 700 autoa - 216 kuljpsv - 54 psv Ps-

I prikaati - 2 psvpat1 - 1 psjvpat1

Muuten pääpiirtei~ kuten ps.:!vprik

Lioslsaksalalnen paossarUalkavikldlvlsloona. Prikaatien luk1llDlirA saattaa vaihdella.

ROAD- divisioona

I I I I I

Esik- Spol- Lento- Tied- Pion-

komp- komp- patal- patal- patal-

pania pania joona joona joona

I I

I

I - _I

I I I I I I

Rak- Tuki-

~

I

patte- patte- patte- komp- patal- patal-

risto risto risto pania joona joona

4/Honest å 18/105 H 18/155 H

John 4/20' H Prik:n

1

Divisioonien vahvuudet Peruskokoonpanoon liitetään patal- esikunta

joonia yleensä seuraavasti:

jvd 8 jv + 2 psv mekd 7 mek + , psv

Eeik-

I

psd 5 mek + 6 psv komppania

mld 9ml + 1 psv (kv)

Pataljoonien vahvuudet ovat 800-900 miestä paitsi psvpatl. jossa on 575 miestä.

Jv-. mek- ja mlpatl:issa on kussakin 9/81 krh ja 4/106 krh

Jvpatl:ssa on n 120 autoa

Mek " -"- 2 kv psv. 76 kuljpsv ja n 80 autoa Psv -"- -"- 54 psv

Henkilöstö Pyöräajoneuvoja Panssaroituja ajoneuvoja (psv:t ml) Helikoptereita/

lentokoneita Kenttätykkejä Raklählavetteja

Kuva. 2

Amerikkalainen ROAD-dlvisloona (1962)

Jvd 15 _'200

82'

214·

97/6 76 4

I

Viesti- patal- joona

I

Huolto-

~a ku;Lj- patal- joona .

Mekd Ps d Mld 16. 040

2 928 867 97/6 76 4

15 9

, 0 88 14 5'"

26 2 759 9 59 97/6 76 4

76 97/6 76 4

Armeijakunnan kokoonpano on liukuva kuten saksalaisillakin. 3-4 divisioonan lisäksi siihen saattaa kuulua erillinen prikaatin esikunta, erillisiä pataljoonia sekä panssaritiedustelurykmentti. Erikaliiperisiä kenttätykistöpatteristoja on 10-20 sekä niiden lisäksi "Sergeant" - ja ''Honest John"-yksiköitä. Divisioonasta puuttuvia ilmatorjuntayksiköitä korvaavat armeijakunnan useat patteristot, joista osa on varustettu Hawk-ohjuksin. Useiden pioneeripataljoonien ohella kuuluu armeija- kuntaan ylimenokalusto- ja konekomppanioita. Huoltojoukot, jotka toimivat armeijakunnan vastuualueella, ovat yleensä suoraan armeijan johdossa.

c.

Noin vuodesta 1960 on jatkunut maavoimien yhtymien varustami- nen ydinasein. Divi5ioonille on tunnusomaisia pitkälle viety standardi- sointi ja yksinkertaisuus. Rykmentti-divisioona-organisaatio on edel- leen käytössä. Divisioonatyypit ovat moottoroitu jaIkaväkidivisioona

(kuva 3) ja panssaridivisioona. Panssaridivisioonassa on kolme pans- sarirykmenttiä ja yksi moottoroitu jaIkaväkirykmentti. Panssarivaunuja on yli 350, joista noin 30 on järeitä (T-10). Henkilövahvuus on n 9000 miestä.

Huolimatta pataljoonien suuremmasta lukumäärästä ovat henkilö- vahvuudet pienempiä ikuin amerikkalaisissa divisioonissa. Myös jalka- väkimiesten lukumäärän suhde panssarivaunujen määrään on huomat- tavasti pienempi kuin lännessä. Panssarintorjuntatykkejä korvattaneen parhaillaan panssarintorjuntaohjuksilla Rykmentissä ja siitä ylöspäin kaikissa por.taissa on suojeluyksikköjä.

Kauttaaltaan panssaroituina sopivat divisioonat nimenomaan lyhyi- hin ja nopeisiin hyökkäyksiin. Pyrkimyksenä organisaatiota kehitet- täessä näyttää olleen saada pataljoonat ja rykmentit entistä kykene- vämmiksi taisteluun itsenäisinä taisteluosastoina.

Neuvostoliittolaisessa divisioonassa ei todennäköisesti ole amerik- kalaisten lentopataljoonan suuruista yksikköä, vaan maavoimien lento-

6/120 krh 6/'pst- ohj 6/85 K 6/57 ItK 6/14,5 ItKI!:

n 1000 miestä 9} PST (T 54) 10 PST (T 10)

Vahvuus:

n 11 000 miestä n 225 psvaunua n 400 kuljpsvaunua n 1700 muuta mt-ajoneuvoa

1) Prog on ydinkärje11ä varustettu raketti, jonka kantama onH45 km.

Kuva S

Neuvostollittolainen moottoroitu Jalkavilddlvlsioona.

joukkojen yksiköt on keskitetty armeijan ja armeijaryhmän johtoon, jotka tarvittaessa alistavat niitä divisioonille.

Divisioonista muodostetaan armeijoita. Armeijaan kuuluu 3-5 di- visioonaa, joista 1-2 on panssaridivisioonia. Panssariarmeijassa on 3-4 panssaridivisioonaa.

111 NYKYISET HyöKKll. YDOKTRIINIT A. HYöKKÄYSlMIDNErELMAT JA HYÖKKÄYKSEN

SUUNTAAMINENI

Amerikka1aisten mukaan hyökkäys alkaa etenemisellä kosketuk- seen ja jatkuu tii:!dusteluhyökkäyksenä, hyökkäyksenä leveällä rinta- malla tai murtohyökkäyksenä. Neuvostoliittolaiset pitävät kohtaamis- taistelua, joka alkaa suoraan marssiryhmi,tyksestä, yleisimpänä ja tär- keimpänä hyökkäysmeni:!tehnänä. Myös hyökkäys puolustusvalmista vihollista vastaan voi tulla kysymykseen, erityisesti sodan myöhem- missä vaiheissa.

Sekä kohtaamistaisteluun että hyökkäykseen puolustusvalmista vi- hollista vastaan kuuluu menestyksen lopullisena täydentäjänä takaa- ajo.

Hyökkäys pyritään suuntaamaan saarrostaen vastustajan sivustoi- hin ja selustaan. Menestyksellisen saarrostuksen edellytyksinä koros- tetaan yllätystä ja nopeutta, joita ilman joukon omat. sivustaJt voivat joutua uhatuiksi. Kaksipuolisen saarrostuksen ehtona on ylivoima elävän voiman, tulen ja liikkuvuudi:!n suhteen. Liikkeen nopeuttajana käytetään saarrostusta ilmoi:tJse.

Mainitaan, että rintamahyökkäykseen turvaudutaan vain silloin, kun saarrostus ei ole mahdollinen tai muuten tarkoituksenmukainen.

Kuitenkin viimeaikaisissa kirjoituksissa korostetaan voimakkaaseen tuleen ja maahanlaskuihin perustuvan rintamahyökkäyksen tehok- kuutta.

B. KOHTAAMISTAISTELU 1. Yleistä

Kohtaamisoloissa on aktiivisella toiminnalla ja nopealla, suoraan marssiryhmityksestä tapahtuvalla hyökkäyksellä ratkaiseva merkitys.

Kohdattaessa jo puolustukseen ryhmittynyt vastustaja pyritään koh- taamistaistelun tapaan joukkoja ja tulta käyttäen murtoon. Ellei se onnistu, suoritetaan valmisteltu hyökkäys. Kohtaamistaistelun rajuutta kuvaavat arvioidut hyökkäysnopeudet, jotka saattavat olla muutamista kymmenistä jopa 100-150 km:iin vuo~kaudess&

öi' "&

oy

~

t:J

.;

1

Suojaava joukko

lVJ ~ ~

(CoVll'lng ForuJ

~ ^{~ Ö n}

ftujoukko

CAdval1ce GuardJ

D;vis;ool1al1

pääosa

6(-) 6

d 0

~ ^l2J

~

,-- -., r---,

I

I I

I ~H

~(-)

Sivusfajoukko

-191 I . ~

~(+

121

1

{Rank Gual'd)

I Q1 ^I

I I

l ö i

I

I ~ I

Divisioonan tykistö"

Jluollon p"äiiosa

L .g _ J: ~2:

Öc-)

L~_.J

.g ~

~ r-~-I

~

0

I

I

~ ^I

L.

__ ^I

Jälkijoukko

~

Uärssipltuudef: ^{- psvpatl} _-mek ^{5- 6} _4-5 ^km _II

---1lI

~

A ofleuvojlp

HfuSlt

t

ja

2-3

Kuva 4

Esimerkki ROAD-mekanisoidun divisioonan etenemisryhmityksestä kahden tien SU1JIUllISS8,.

2. Joukkojen käyttö

A m eri k kai a i n e n mekanisoitu divisioona toimii yleensä 20-30 km:n levyisellä alueella ollessaan armeijakunnan pääjoukon osana (kuva 4).

Suojaavana joukkona saatetaan käyttää tiedustelupataljoonan lisäksi pataljoonan taisteluosastoa tai prikaatia. Lentotiedustelukomppania kuljettaa tiedustelutehtäviensä ohella tiedustelupartioita vihollisen selustaan. Nopean ti~tojen välittämisen takaavat tiedustelupataljoonan yli 200 radiota.

Etujoukon tehtävänä on suojata päävoimat suojaavien joukkojen ja divisioonan päävoimien 'Viilissä mahdollisesti tapahtuvalta vihollisen yllättävältä toiminnalta sekä sitoa vihollinen päävoimien ryhmittymisen mahdollistamiseksi.

Kohtaamisen tapahduttua on eräiden amerikkalaisten harjoitusten perusteella laskettu etujoukkojen ryhmittymisen kestävän 30-35 minuuttia, jolloin ne pystyvät hyökkäämään 1-1% tunnin kuluessa.

Ensimmäisten prikaatien ryhmittämiseen lasketaan kuluvan 1%-3 tuntia. Divisioona pystyy hyökkäämään päävoimin 3-5 tunnin kuluessa (kuva 5). Divisioonan lentopataljoonaa käytetään helikopterimaahan- laskuihin tärkeiden maastonkohtien haltuunottamiseksi.

L ä n s i s a k sai a i sen mielipiteen mukaan saattaa usein olla tar- koituksenmukaista maaston suomien etujen turvin antaa vastustajan ensin läkähtyä ja siirtyä vasta sitten hyökkäykseen. Kun päätös hyök- käyksestä on tehty, on joukot suunnattava viipymättä hyökkäykseen sitä mukaa kun ne saapuvat taistelualueelle ja ovat taisteluvalmiita.

Panssarijalkaväkidivisioona hyökkää usein kaikki prikaatit edessä.

Panssariprikaati toimii painopistesuunnassa. Divisioonan reserviksi va- rataan 1-2 pataljoonaa sivusuunnassa hyökkäävästä prikaatista. Tämän lisäksi on divisioanalla aina panssarintorjunta-: ja pioneerireservi.

Joukkojen hyökkäysalueiden leveydet ovat pääpiirtein samat kuin amerikkalaisilla.,

Ne u v 0 s t 0 Ii i tt 0 l a i sen divisioonan joukkojen käytössä nou- datetaan myös edellä esitettyjä periaa.tteita Suojelutiedustelua pidetään erittäin tärkeänä. Vastuualueiden leveydet ovat todennäköisesti jonkin

~ (§)=

3.Pr

m!]::

SUIn.

'·suojaavia osia

Kuva I

30-40 km

Esimerkki ROAD-mekaJdsolduu dlvlsioouau byökk!yksesti kobtaamls- taistelussa.

verran pienempiä kuin amerikkalaisilla. Toisen portaan divisioonat ete- nevät noin 50 km:n päässä etumaisista. Keskimääräisinä marssinopeuk- sma pidetään 20-25 km/t valoisalla ja 1&-20 km/t pimeällä. Rykmen- tin käyttöön varataan yleensä 1-2 ja divisioonalle 3-4 tietä.

Erityistä huomiota kiinnitetään suojaavien osien sekä etujoukkojen aktiiviseen toimintaan. Rykmentin etujoukkona toimii 'pataljoona ja divisioonalla joko pataljoona tai rykmentti: Niiden on kehitettävä hyök- käystään vihollisen päävoimien ryhmittymisen vaikeuttamiseksi. Yllä- tyksen saavuttamiseksi ovat ,tärkeitä harhauttavat operaatiot, taitava naamiointi, vuorokauden ajan valinta, huonon sään sekä maalu!nlas- kujen laaja käyttö. Kohtaamistaistelussa vältetään monimutkaisia rat- kaisuja.

Etenemisen aikana on yleensä pääosa a m eri k kai a i sen divi- sioonan tyk:i.9töstä määrätty tukemaan patteristoittain ja pattereittain prlkaateja ja taisteluosastoja. Järeä patteri ja Honest. John-patteristo pidetään yleensä suoraan divisioonan johdossa . .Armeijakunta vahven- taa divisioonia tuliyksiköillään. iKohtaamisoloissa ydinräjähteiden käyt- tö on etulinjassa hanikalaa. Valmistelemattoman tulituksen aloittami- seen saattaa mennä 3 tuntia ja kauemminkin. L ä n s i s a k saI a i s te n mukaan edullisin maali ydinräjähteille on taistelusta ir.ti oleva ja vielä ryhmittymätön päävoima. Ne u v 0 s toi i i t toI a i s et pitävät menes- tymisen perusedellytyksenä tulen avaamista ennen vihollista. Nyky- aikana aloitteen ternpaaminen voi alkaa tulen käytöllä jo ennen koh- taamista, päinvastoin kuin viime sodassa, jolloin se yleensä alkoi vasta joukkojen saatua kosketuksen.

C. HYöKKÄYS PUOLUSTUS VALMISTA VIHOLLISTA VASTAAN

1. Yleistä

Joukkojen ja tulenkäytön perusteet arvioidaan puolustusjärjeste- lyiden ja maaston sekä ydinräjähteiden ominaisuuksien mukaisesti. Täl- laisena perusteena Newvostoliitossa on esimerkiksi länsisa.ksala,jnen puolustusdoktriini, jonka mukaan 2~25 km:n levyisellä divisioonan puolustusalueella on mahdollisuudet kolminkertaisen ylivoiman torju- miseen.

Läpimurtoon katsotaankin vaadittavan ainakin kolminkertainen yli- voima. Arviot hyökkäyksen nopeudesta puolustusvalmista vihollista vastaan vaihtelevat. Päivittäinen hyökkäyksen kehittyminen eräissä amerikkalaisten hmioituksissa on ollut 20-30 km. Neuvostoliitossa on arvioitu hyökkäysnopeudek:si avomaastossa puolustusaseman sisällä 3-4 km/t. Puolustusasemaan tehdyn murron jälkeen jatketaan hyök- käystä suurirnmaUa mahdollisella nopeudella, jotta puolustaja ei ehtisi tehokkaisiin vastatoimenpiteisiin.

2. Joukkojen käyttö

J oukot keskit~tään hajaryhmitykseen kymmenien kilometrien sy- vyyteen etulinjasta. Panssariva,unu- ja mekanisoituja joukkoja ei tuoda yleensä välittömästi etulinjan tuntumassa oleviin lähtöasemiin aina- kaan silloin, kun käytetään ydinräjähteitä. Voimien keskittämisvaihe murrossa on mahdollisimman lyhyt.

A m eri k kai a i sen divisioonan hyökkäysalue saattaa olla 10-20 km leveä (kuvat 6 ja 7). Jalkaväkidivisioonan tavoitteen etäisyyden mittana on mm raskaimpien aseiden kantama, joka on noin 30-40 km.

Panssarivaunuyhtymill~ ja -Y'ksiköille käsketään yleensä lähinnä ylem- män joukon tavoite. Niinpä panssaridivisioona saa suoraan armeija- kunnan tavoitteen, joka saattaa olla noin 100 km:n päässä etulinjasta.

Myös anneijakunnan painopistesuunnassa toimivalle muunlaatuiselle- kin divisioonalle käsketään yleensä suoraan anneijakunnan tavoite.

Divisioonan reservinä olevaa prikaatia valmistaudutaan käyttämään ensisijaisesti painopistesuunnassa. Se saattaa jatkaa hyökkäystä puo- lustusasemaan tehdyn murron jälkeen saavutetun menestyksen no- peaksi laajentamiseksi. Amerikkalaiset korostavat hallitsevien, muita

PAINOPIST[

Divisioonan tavoite

)

TU:t')

_ _ _ _ tst_-_DS_~« ~ _ _ _ _ _ _

Kuva 6

BOAD-divlsioonan rintamahyökkiys puolustuksessa olevaa vihollista vastaan.

" - -_')(

~ ~ustelee

Ptjc0PISTE

---.

o

U

\

/fl1 ( o{

~rha~~~ ^{.n {O}

sitominen '\\ ' \

---X---

Kuva 7

ROAD-clivlsloonan seluslahyökklys, joOa pakotetaan puolustaja Irtautumaan ja taistelemaan hyökkllijäOe edulUseOa alueella. Selustaan saatetaan tun- keulua myös soluttautumalla puolustuksessa olevista a&kolsta. Saarrostus- hyökkäys eroaa selustahyökkäyksestä siten, että sOhen kuuluu rintamassa

tukeva hyökkiys.

korkeampien maastonkohtien haltuunoton tärkeyttä hyökkäyssuuntien määrittärnisessä. Tukevalla hyökkäyksellä sidotaan puolustaja sivu- suunnassa. Amerikkalaiset eivät ole -tarkoittaneet panssaroituja kulje- tusajoneuvojaan taisteluajoneuvoiksi. Ne kuljettavat jalkaväen rynnäk- köetäisyydelle, josta ne tukevat ajoneuvokOlhtaisilla aseillaan hyök- käystä.

Oman lentopataljoonansa lisäksi divisioona voi saada armeijakun- nalta käyttöönsä lentokuljetuspataljoonan maahanlaskuja varten. Divi- sioona käyttää maahanlaskuihin yleensä komppanian-pataljoonan vah- vuisen joukon. Joskus saatetaan divisioonan johdossa suorittaa maa- hanlasku prikaatinlkin voimin. Helikopterimaahanlaskut ulotetaan yleensä korkeintaan 30 km:n syvyyteen etulinjasta. Maahanlasketun pataljoonan la$ketaan pystyvän taistelemaan eristettynä 1-3 vuoro-

kautta, komppanian' vain muutamia tunteja. Maahanlaskuilla lisätään operaatioiden vauhtia, otetaan haltuun tih"keitä alueita, esimerkiksi divisioonan tavoite, suojataan sivustoja, eristetään rintamassa taisteleva vastustaja yhteyksistään sekä pakotetaan se hajoittamaan voimansa selustaan.

L ä n s i s a k saI a i s e J;1 doktriinin mukaan voidaan ydinräjähteitä käytettäessä kaksi taisteluosastoa vetää tilapäisesti yhteen. Jalkaisin hyökkäävän pataljoonan käyttöala on vuoden 1960 ohjesäännön mukaan 700-1000 m leveä. Kuljetusajoneuvossa hyökkäävälle pataljoonBllle 3a panssarLvaunupataljoonalle määrättävä käyttöala on yleensä 1000---2000 m, joskus leveämpikin. Silloin, kun ei käytetä ydinräjähteitä, saattaa pri- kaati hyökätä 3 km:n ja panssarijalkavmdivisioona noin 6 km:n levyi- sellä alueella. Ydinräjähteitä käytettäessä saattaa prikaatin hyökkäys- BIlue olla 12 km:n ja divisioonan hyölclcäysalue jopa 25 km:n levyinen. 15- kuosastomaisilla esihyökkäyksillä pakotetaan vihollinen paljastamaan painopisteensä ja sopivat maaUt ydinräjähteille. Painopiste voidaan ydinräjähteitä käytettäessä valita myös sieltä, missä vihollinen on vah- vin. Suoraan marssiryhmityksestä kohtaamistaistelun tapaan voidaan hyökätä silloin, kun vihollinen on verraten heikko ja taisteluvalmiu- dessa jäljessä tai ,.kun se voidaan yllättää hyökkääjälle helppoikulkui- sessa maastossa. Ellei nopeasti päästä menestykseen, suoritetaan val- misteltu hyökkäys joko liikkeestä (kuva 8) tai lähtöasemista. Viime'ksi- mainitussa tapauksessa ensimmäinen porras ryhmittyy välittömästi etu- linjan tuntumassa oleviin lähtöasemiin. Divisioonan reservilt saatta;at olla jopa 50 km:n etäisyydellä etulinjasta hyökJkäyksen alkaessa. Pans- sariprikaatia käytetään usein menestyksen hyväksikäyttöön panssari- jalkaväkiprikaatien murrettua aukon vihollisen puolustusasemaan.

Myös n e u v 0 s toI i i t t'o 1 a i s t e n mukaan puolustuksen murta- minen voidaan suorittaa joko liikkeestä, joka tapahtuu suoraan keski- tysalueelta vihollisen puolustusasemaan tai etulinjan välittömässä lähei- syydessä olevista lähtöasemista. Y dinräjähteitä käytettäessä pyritään hyökkäämään liikkeestä, jos maasto sen sallii. Hyökkäys liikkeestä val- mistellaan erittäin huolellisesti. Erityisesti etenemisteiden tiedustelua pidetään tärkeänä. Rykmentin komentaja käskee pataljoonille tarkoin etenemisen hyökkäyslinjaJle, noin 1 'km:n päähän vihollisesta, jossa siirrytään hyökkäysryhtDitykseen. Hän käskee myös ,tasat, joilla ryhmi-

~hm1t- Pataljoonien

tyminen tavoite, pri-

Lähtö- avomuo- kaatin väli- Prikaatin

Lähtöalue kynnys toihin tavoi te tavoite

I-ⁿ

_125_kDl_2_~':-_--l~i.-.-)( ~ ~

HG~8\ 1

I

{» J

---:----II-'E---~4 km~

I E IE: - - - 6-8 km----')o;.. _ 6-8 km~

< E E , - - - n 30 km

----_)0

Pata1joonille käsketään joko hyökkäys suunta tai hyökkäysalueen rsjat.

Kuva 8

Esimerkki panssarUalkaviklprlkaatln "'nsl-Saksa) hyökkiyksestIL Uikkeesti puolustuksessa olevaa v1holUsta vastaan.

tytään komppania- ja joulkkuerivistöilhin. Edellinen on yleensä 4-5 km ja jälkimmäinen 2-3 km etulinjasta.

Moottoroidun kivääripataljoonan hyökkäysalueen leveys käytet- täessä ydinräjähteitä voi olla aina 2000 m. Divisioonan hyökkäysryhmi- tY'ksen vähimmäisleveytenä pidetään noin 6 km:ä silloin, kun hyökä- tään lähtöa'SeIIlista ja ydinräjähteitä ei käytetä. Neuvostoliitossa ja myös Länsi-Saksassa tähdennetään amerikkalaisista poiketen panssaroitujen kuljetusajoneuvojen käyttöä murrossa kulloisenkin tilanteen mukaan.

Ydinräjähteitä käytettäessä on taistelu pyrittävä käymään aina ajoneu- voista käsin. Ajoneuvojen välit ovat murrossa 50---.100 m. Panssarilvau- nut hyökkäävät kuljtetusajoneuvojen edessä 100-200 m:n välein.

HyökkäysjoUlkot ryhmLtetään kahteen portaaseen. Divisioonan toi- sena portaana on usein panssarirykmentti, jonka pataljoonia ei alisteta moottoroiduille rykmenteille. Sensijaan moottoroitujen rykmenttien

panssarivaunupataljoona alistetaan yleensä komppanioittain kivääri- pataljoonille. Ensimmäinen porras tuhoaa vastustajan puolustusaseman osat. Toinen porras pYl"kii syvälle puolustusalueella oleviin tavoittei- siin. Se saa yleensä tehtävän jo hyökkäyksen alkaessa. J askus sitä voi- daan käyttää reservinä esimerkiksi vastahyökkäyksen torjuntaan, jol- loin ensimmäinen porras jatkaa syvyyteen.

Olennainen ero amerikkalaisten omaksumaan doktriiniin maahan- laskujen käytössä on todennäköisesti maaihanlaskettujen osastojen erit- täin aktiivinen toiminta ilrohdealueella. Pääosa tehtävistä on ihyökkäyk- sellisiä. Huonoa säätä ja pimeyttä pyritään käyttämään hyväksi.

3. Tulen käyttö

Ydinräjähteitä käytettäessä sopeutetaan joukkojen liike tulisuunni- telmaan. Savujen ja taistelukaasujen käyttö voi liittyä tuliva1misteluun.

A m eri k kai a i s eli e divisioonalle annetta.vien ydinräjähteiden määrä riippuu tilanteesta. Divisioona saattaa käyttää 5-10 ydinräjäh- dettä vuorokaudessa. Tärkeimpiä maaleja ovat vihollisen ydinräjähtei- den lähetinlaitteet, esikunnat, tykistö ja reservit. Pienillä ydinräjäh- teillä tuhota8l1l vihollisen puolustusaseman osia. Osa ydinräjähteistä pidetään reservissä.

Tunkeutuminen puolustusasemaan katsotaan yleensä voitavan aloit- taa noin lh tunnin kuluttua räjähdyiksestä. Eräiden tietojen mukaan pidetään L ä n s i - S a k sas s a 15-20 minuutin aikaväliä riittävänä.

Hyökättäessä pimeällä tai muuten huonon näkyvyyden vallitessa ei suo- sitella ydinräjähteiden käyttämistä hyökkäyksen aikana i1meneviin maaleihin. Y dinräjähdetulivalmistelun jälkeen voidaan ampua lyhyt tavanomaisen tykistön tulivWmiste1u, johon saattaa liittyä myös tais- teluikaasujen ja savujen käyttö.

Am:erikka1.a.i.ten iharjoituksissa on painopistesuunnan divisioonaa vahvennettu 2-3 armeijakunnan patteristolla. Näiden lisäbi voidaan divisioonan hyökkäystä tukea 2-3 patteristolla. Tulituikipyynnöt tak- tillisille ilmavoimille tehdään divisioonan esikunnan operaatiokeskuk- sesta. Ilmavoimien yhteysupseeri pataljoonan esikunnassa takaa tar- vittaessa tarkan tulituen aivan etulinjassa.

,N e u v 0 s t 0 d 0 k t r iin i n mukaan suunnataan ydinräjä!hdeiskut ennen suuren operaation alkua kauas vihollisen selustaan painopisteen salaamiseksi. Y dinräjähteiden määrälle asetetaan vaatimus vihollisen tärkeimpien puolustus keskusten tuhoamisesta syvyydessäkin.

Tykistön tulivalmistelun, joka kestää yleensä noin lh tuntia, paino- piste on etulinjassa olevien panssarintorjunta-aseiden ja -pesäkkeiden sekä vastustajan kenttätykistön tuliasemien lamauttamisessa. Puolus- tusasemaan käytettävät ydinräjähteet ammutaan tulivalmistelun alku- vaiheessa. Harhauttamiseksi voidaan tykistön tuli siirtää välillä selus- taan ja välittömästi ennen hyökkäystä takaisin etulinjaan. Tykistöä alistetaan pattereittainkin pataljoonan ja rykmentin taisteluosastoille.

Osa yhtymän komentajan tykistöreservistä on varattu panssarintor- juntatehtäviin. Toisen portaan panssarivaunuja saatetaan käyttää epä- suoraan ammuntaan tykistön tapaan.

D. TAKAA...AJO

Amerikkalaisten mukaan on takaa-ajo murtoa seuraavan menestyk- sen hyväksikäytön huipentuma. Neuvostoliittolaisen doktriinin mu- kaan ovat takaa-ajo ja saartaminen hyökkäyksen osavaiheita.

Takaa-ajo alkaa nopeasti jokaisen komentajan oma-aloitteisel1a toiminnalla, kun vihollisen todetaan vetäytyvän. Tunnusomaisena tilan- teelle, jossa laajasuuntainen menestyksen hyväksikäyttö on aloitettava,.

pidetään mm lisääntynyttä sotavankien ja vallatun kaluston määrää sekä vihollisen tykistön tuhoutumista. Takaa-ajon päämä~änä on lyö- dyn ja väistymään pakotetun vihollisen täydellinen tuhoaminen.

Takaa-ajoon !käytetään yhtymän nopeimmat osat. Heli:kopterimaa- hanlaskut ovat tavR?0maisia. Takaa-ajon on jatkuttava vuorokauden- ajasta riippumatta. Divisioona murtaa puolustuksen ja jatkaa hyök- käystään takaa-ajona. Se voi olla myös armeijakunnan reservinä, joka suunnataan toisen divisioonan mUI1emasta aukosta takaa-ajoon.

Takaa-ajo suoritetaan leveällä rintamalla kaikkien etenemisteiden suunnissll!. Divisioonan, prikaatien ja taisteluosastojen ryhmitys on kuten edettäessä kosketukseen. Searrostavana voimana ovat nopeim- mat ja keveimmät osat (kuva 9). Komppanian - pataljoonan suuruista

Kuva 9

Esimerkki panssarUalkaviklprlkaatiD (Llinsi-Saksa) joukkojen käytöstli takaa-ajossa.

joukkoa käytetään saarrostukseen ilmoitse. Tiedustelu kohdistuu her- keämättä vastustajan liikkeisiin ja ryhmityksiin komentajan pitämiseksi tilanteen. tasalla..

Neuvostoliittolaiset puhuvat rinnakkaistakaa-ajosta, jolla tarkoite- taan takaa-aja.vien osastojen suuntaamista vihollisen vetäytymisteiden viereisille, samansuuntaisille teille. Hyökkäys vihollisen puolustus- alueen syvyydessä tapahtuu liikkeestä usein vain karttatieduste1un perusteella (kuva 10l.

Taistelualue eristetään tulella. Liiikennekapeikkoihin käytetään

w-

vittaessa ydinräjähteitä pinnassa. Tuliyksiköiden ryhmitys on saman- tapainen kuin kdhtaamistaistelussa. Lentojoukkojen tuli suunnataan vetäytymisteille marssirivistöjä, reservejä ja liikennekaJpeilk:koja vastaan päämääränä vetäytymisen hidastaminen, jotta saarrostuksella päästään tuhoamiseen.

E. MUIDEN ASELAJIEN TOIMINTA

Kaikki joukot koulutetaan sulutleiden raivaamiseen. Suurvaltojen pioneerien monipuolisesta railvauskalustosta mainittakoon raiVBUS-

panssarivaunut, rakettiraivaimet, putkipanokset ja miinaharavat.

Pkom:

- nopean ryhmitty- misen ja hyök- käyksen rajuuden valvonta

Kpääll:

- joukkueiden teh- tävien ja yhteis- toiminnan täsmen- täminen radiolla

~__ T

~ - - ... I

~--{2)--:---.... =-' I

-(2)---- I

..JAl patlkom:n

&...

T

~-

, :

• " 1

reservi ,

@----.... I

-<:)-@- - --~ I

-@---....

, I , I

\ I

~---~~r---~I

2. / I

I

@ ___ ... I 1A'I " I -<:)-~----71 ...

@---- 1..

~

I I

/ ' I

/ I

~_/ I

3. ~

valvoo alistettujen yksikköjen tOiminnan, komppanioiden nopean ryhmittymisen ja keskey- ty:cJ.ättömän etenemisen hyökkäysl.injalle Kpääll:

vastaa jOukkuei- den nopeasta ete- nemisestä hyök- käyslinjalle ja ryhmittymisestä

- tehtävän selvittäminen - tilanteenarvostelu - päätös

- käskyt joukkueille tehtävistä ja yhteis- toiminnasta

Kuva 10

käskee tehtä- vät ja yhteis- toiminnan jär- jestelyt yksi- köille

I

Esimerkki moottoroidun klviiripataUoonan (NeuvostoWtto) hyiikklyksestl ta.kaa-ajon aikana puolustukseen ryhmittyneen vihollisen tuhoamlseksl.

~ - tehtävän

selvittämi- nen - tilanteen-

arvostelu - päätös

Sulutteita käytetään sivustoilla ja murrokkoja luodaan ydinräjäh~

dysaineilla. Suluttamlsta nopeutetaan heUkopterein. Amerikkalaisen di- visioonan pioneerijoukkoja ei yleensä pidetä reservissä, vaan pioneeri- pataljoona alistetaan komppanioittain prikaateille ja pataljoonien tais- teluosastoille.

H u 0 Ilon tarvikkeiden osalta joukot varustetaan mahdollisimman itsenäisiksi. Huollon suuntaamisen todetaan olevan eräs keino hyök- käyksen painopisteen muodostamiseksi. Ampumatarvik'keiden kulutus voi olla divisioonan laadusta riippuen 900-1800 tonnia vuorokaudessa.

Amerikkalaisen divisioonan joukoilla mukana olevat tarvikkeet riit- tävät 3-4 vuorokauden taisteluun. Ajoneuvoissa ja panssarivaunuissa mukana oleva polttoaine mahdollistaa 200-500 km:n etenemisen ties- töllä ilman täydennystä. Pataljoonien huollollinen itsenäisyys helpottaa painopisteen siirtämistä. Divisioonan huolto pyritään pitämään 25 km:n etäisyydellä etulinjasta. Vielä noin 100 km:n etäisyydelläkin katsotaan voitavan tulla toimeen.

F. JOHTAMINEN JA YHTEYDE'II

Jonkin verran kaavamaisilta tuntuvat a m eri k kai a i s t en toi- menpideluettelot johtamistoimintaa varten. Kuitenkin korostetaan, etteivät ne saa korvata ajattelua. Amerikkalaiset pitävät pysyvien toimintaohjeiden mel'lkitystä suurena. Nämä laaditaan kussakin divi- sioonassa. paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Tunnusomaista n e u v 0 s- toi i i tt ola i s t en johtåmistoiminnalle on ylemmän komentajan tiukka ote alaistensa johtajien toimenpiteiden valvonnassa. Yhä enem- män korostetaan kuitenkin alijohtajien oma-aloitteisuuden merkitystä nykyaikaisessa taistelussa. Komentajien on toimittava mahdollisimman edessä pystyäkseen oikea-aikaisesti vaikuttamaan taistelun kulkuun.

Hyökkäyben johtamista vari.en prikaatit, rykmentit ja divisioonat perustavat kuten muissakin taistelulajeissa komentopaikan ja esikun- nan, selustaesilkunnan ja tarvittaessa varakomentopaiJkan. Yhteys- l~tokoneita ja helikoptereita käytetään runsaasti yhtymien johtami- seen erityisesti ikohtaamisoloissa ja takaa-ajossa. Radio on pääyhteys-

3 - Tiede ja Ase

väline. Puhelinlinjoja käytetään keskitysalueilla ja hyö~yksen alku- vaiheessa. Viesteille, jotka sisältävät varoituksen omasta tai vihollisen ydinaseiden käytöstä, annetaan etuoikeus.

G. YHTEENVETO

Käsitteissä ilrnenevistä eroavaisuuksista huolimatta yhteisenä piir- teenä suurvaltojen hyökkäysajattelussa on ydinräjähteiden, mekanisoi- tujen joukkojen sekä maahanlaskujen ha1litseva osuus.

Tuli on muodostunut ydinräjähteitä ikäytettäessä päätekijäksi, jonka mukaan määräytyy jouikkojen liike. Jotta joukot pystyisivät tulen vai- kutusten oikea-aiikai.seen hyväksikäyttöön, ollaan siirtymässä täysin mekanisoituun jalkaväkeen panssarivaunujen rinnalla. Liikkeen nopeut- tajina tulevat yhä enenevässä määrin olemaan maavoimien:kin yhtymillä helikopterit. Taistelukaasujen ja biotaisteluaineiden käyttöön on val- mistauduttu. Kuvassa 11 on luonnehdittu hyökkäystaistelun kehitystä vuosisatamme aikana..

1914/18 1939/45

Kuva 11

IV SUURVALTOJEN KOULUTUS, ORGANI- SAATIO JA TAKTIIKKA PITÄEN SILMÄLLÄ

OLOJEMME ERIKOISPIIRTEITÄ

A. TAVANOMAISET JA MEIlKALÄISET OLOT SUURVALTOJEN KANNALTA TARKASTELTUINA

Tavanomaiset olot, joissa Yhdysvaltojen maavoimien pääosa koulu- tetaan, vallitsevat mm Pohjois-Amerikan ja Euroopan lauhkeissa vyö- hykkeissä. Suomesta k.uuluvat Oulun läänin suurin osa ja Lapin lääni alueeseen, joka pääpiirlein vastaa niiden pohjoisten alueiden oloja, joitp- varten amerikkalaiset kouluttavat joukkoja Alaskassa sijaitsevissa kou- lutuskeskuksissa.

Vaikka maamme eteläosan voidaan katsoa kuuluvan läntisillekin suurvalloille tavanomaisten olojen piiriin, on todettavissa eroavaisuuk- sia esimerkiiksi Keski-Eurooppaan verrattuna.

- Vuodenaikojen jyrkkä vaihtelu muuttelee suo- ja järvialueiden maaston luonnetta ratkaisevasti.

- Metsämaan osuus on

aO---ao

- Tiestö tiheimmilläänkin vastannee esimerkiksi Ardennien tiestöä.

Suurin osa maastamme muodostaa siis tavalla tai toisella erikois- olosuhteet Yhdysvaltojen ja Länsi-Saksan maavoimille. Sen sijaan Neu- vostoliiton maahamme rajoittuvien alueiden olot eivät poikkea omis- tamme juuri nimeksikään.

B. KOULUTUS, ORGANISAATIO JA TAKTIIKKA Y h d y s v a 11 ⁰ i s s a koulutettiin vuonna 1960 pohjoisia sotatoimia varten noin 100 Uipseeria vuodessa Alaskan ulkopuolelta. Määrä tuntuu pieneltä, kun todetaan sen olevan vain noin kymmenes- osa yhden divisioonan upseerilVahvuudesta. Koulutettua henkilöstöä tultaneen käyttämään Y'htymien ru.nkona tarpeen ilmetessä.

Yhdysvaltojen jalkaväkidivisioonien toiminta-alueina ovat luonteen- omaisia harvateiset maastot. Pohjoisia sotatoimia varten muodostetaan

divisioonista itsenäisiin operaatioihin soveltuvia taisteluosastoja. Pri- kaatille saatetaan tällöin alistaa taiste1upataljoonien ja patteriston lisäksi mm kaksi pioneerikomppaniaa, maavoimien lento-osasto sekä lääkintä- ja korjauskomppania. Joukot varustetaan vaikeisiin maasto- olosuhteisiin soveltuvalla kuljetuskalustolla (taulukko 2).

Tiettömien metsä- ja suoalueiden sanotaan suosivan ko koulutuksen saaneiden taisteluosastojen hyökkäystä. Saarrostuiksen merkitys kasvaa talvella. Yöhyökkäysten ja huonon sään hyväksikäytön pitäisi olla mieluummin sääntönä kuin poikkeuksena yllätykseen pääsemiseksi.

Helikoptereita käytetään raskaiden aseiden ja reservien kuljettamiseen . . Maahanlaskujen merkityksen vastustajan yhteyksille katsotaan kasva-

van tavanomaisiin oloihin verrattuna.

L ä n s i - S a k sas s a saavat vuoristojääkäriyksiköt ja muut lumi- silla seuduilla sijaitsevat joukot hiihtokoulutuksen. Muut joukot kou- lutetaan toimimaan keskieurooppalaisen talven oloissa. Viime vuosina on lehdistössä ja kirjallisuudessa käsitelty viime sodan aikaisia Lapin kokemuksia.,

Taulukko 2.

Tietoja erllstä suurvaltojen käytössi olevista kuljetusaJoneuvolsta 1) (lwniajoneuvoj<a)

I

No- 'Pin-

Ajoneuvo ,paino Pituus keus ma- tapai- Huomau- rkg cm

I

M-29

(Weasel) 2400 320 155 180 550 55 0,1 M-76

(Otter) 5500 480 250 275 1500 45 0,15

M-116 3150 1500 0,17

XM-571o 3300 595 164 183 910 48 0,1 Kaksiosai-

(Canadair nen 'kuten

Dynatrac) Bandvagn

Neuvosto- Uitto

GAZ-47 4300 490 244 196 1000 35 0,2 ,Pinguin 13200 674 314 244 2300 40

1) Kaikki taulukossa eSitetyt ajoneuvot liikkuvat teloiJlla ja ovat uinUkykyisiä.

Telarakenteessa käytetään y!leensä kumiJa ja terästä.

Vuoristojääkäridivisioonassa on kaksi vuoristojääkäriprikaatia ja panssariprikaati. Divisioonaan kuuluvat lisäksi samat yksiköt kuin panssarijalkaväkidivisioonaankin. Kuljetusyksikkönä autokomppariian ohella on kuormastokomppania. Divisioonan vahvuus on noin 15.000- 16.000 miestä. Prikaateissa on kolme vuoristojääkäripataljoonaa ja pans- sarivaunupataljoona. Prikaatin patteristossa on 105 mm:n haupitseja 12 k:pl sekä 160 mm:n kranaatinheittimiä 8 kpL Panssariprikaati on saman- lainen kuin panssarijalkaväkidivisioonassa.

Suuri osa N e u v 0 s toI i i t 0 n varuskunnista on alueilla, joilla jou- dutaan kouluttamaan metsän ja lumen tuntumassa. Talvikauteen sisäl- lytetään leirijakso, jonka tarkoituksena on totuttaa joukot toimimaan ankarissa talviolosuhteissa ja vaikeassa maastossa.

Moottoroidun jalkaväkidivisioonan ikalusto vaihdettaneen vaikeaan maastoon soveltumattomien välineiden osalta. Esimerkiksi pyöräajo- neuvot korvattaneen vähäisen pintapaineen omaavilla tela-ajoneuvoilla

(taulukko 2). Talvella moottoroidut kivääripataljoonat varustetaan suk- silla.

Neuvostoliittolameen taktiikkaan metsä- ja suoalueilla sekä talvella että kesällä kuuluvat koukkaukset vastustajan sivustoihin ja selustaan.

Pataljoonien taisteluosastot muodostetaan jalkaväkivoittoisiksi ja jokai- selle panssarivaunulle määrätään suojaryhmä. Taisteluryhmitys saattaa muodostua pitkäksi. Reservin meI"kitystä tavanomaisiin oloihin 'ver-

rattuna korostetaan jo pataljoonankin puitteissa.

Lähtöasema on lähempänä ikuin tavanomaisesti. Tal~llakin pyri- tään etenemään ajoneuvoissa hyökkäyslinjalle, joka on avoimessakin maastossa vain noin lh km:n päässä vihollisesta ja siitä eteenpäin hiih- täen. Syvässä lumessa käytetään usein panssarivaunuja uran aukaisi- joina. Komppanioiden ja pataljoonien käyttöalat saattavat olla leveäm- piä metsässä ja talvella kuin tavanomaisissa oloissa ja kesällä,

Jo k i on suurvaltojen yleisin vesistöeste. Neuvostoliittolaiset ovat valmistautuneet Keski-Euroopan alueella keskikokoisen joen ylittämi- seen noin 20 km:n etäisyyksin ja pienen joen 5--10 km:n välein. Vesis- töjä ei yleensä mainita liikkeen nopeuttajina. Pohjoisissa operaatioissa amerikkalaiset tosin kehottlWat ottamaan huomioon vesistöt huollon kuljetuksia auttavina. Eräässä neuvostoliittolaisessa harjoitusesimer- kissä käytti pataljoona suurehkoa järveä vesistökoukkauikseen vastus-

tajan sivustaan.

Amerikkalaiset puhuvat nopeasta ja valmistellusta ylimenosta. Nopea liittyy hyökkäykseen suoraan liikkeestä suoritettuna. Vastarannalla puolustuksessa olevaa vihollista vastaan suoritetaan valmisteltu yli- meno. Pioneerijoukoilla ja ylimenokalustolla vahvennetun divisioonan valmistelujen on tapahduttava nopeasti, koska ylimenopaikkoja pide- tään otollisina ydinräjähteiden maaleina.

Armeijakunnan hyökkäysalueen leveys voi olla noin 50 km, jolloin kaksi mekanisoitua divisioonaa on edessä. Kun ei käytetä ydinräjäh- teitä, hyökkäysalueen leveys on pienempi. Ylimenossa on havaittavissa selvä vaiheittaisuus. Se alkaa voimakkaalla ilmavoimien ja kauaskan- toisten aseiden tulenkäytöllä, johon liittyvät maahanlaskut sillanpään haltuunottamiseksi, taiste1usukeltajien käyttö ylimenopaikkojen tiedus- teluun sekä usein laajat savutukset salaamiseksi ja harhauttamiseksi.

Toisessa vaiheessa etujoukot ylittävät joen syöksyveneitä ja amfibio- ajoneuvoja käyttäen. Samanaikaisesti ryhmittyy divisioonan tykistö hyökkäyksen tukemista varten, ja päävoimien ylimeno alkaa sen tulen turvin. Panssarivaunuista osa tukee ylimenoa vastarannalta osan kahla- tessa tai sukeltaessa vesistön poikki. Ennen siltojen valmistumista kul- jetetaan osa raskaasta kalustosta lautoilla vesistön yli.

c.

On mahdollista, että tulevaisuudessa osa vaikeakulkuisilla, vähä- teisillä ja harvaanasutuilla pohjoisillakin alueilla käytettävistä suur- valtojen maavoimien divisioonista saa samantapaisen organisaation ja koulutuksen kuin tällä hetkellä Vietnamissa toimiva ilmarynnäkkö- divisioona (Air Assault Division, kuva 12).

Divisioonan taktiikka noudattelee todennäköisesti seuraaJVia peri- aatteita. Lentotiedustelulla selvitetään tavoitealueella olevan vastusta- jan ryhmitys mahdollisimman tarkoin. Erityisesti. ilmatorjuntayksi-kkö- jen paikantamista pidetään tärkeänä. Tulivalmistelu suoritetaan ryn- näkkökonein ja aseistetuin helikopterein. Kuljetushelikoptereiden mah- dollisimman matalalla tapahtuva lähestyminen suojataan hävittäjien ja aseistettujen helbkoptereiden toiminnalla. Tykistö, joka lasketaan maa- han tavoitteen ulkopuolelle jo ennen jalkSIVäkeä, tukee rynnäkkökonei-

J>Silt-

I

I

komppania

1

Patteristo

å 18/105 H Vahvuus:

Lentokalusto;

Ajoneuvot:

I I

Spol- Tiedustelu- komppania pataljoona

Viesti- 36/tiedheko

38/ttkheko pataljoona

T7kistö

·1 _I

Raketti- Tulitukihe- patteristo likopteri-

patteristo 4/LJ 38/ttkheko

Lento- patteri

J

15 954 miestä 429 helikopteria

30 lentokonetta 1 150 pyöräajoneuvoa

26 tela-ajoneuvoa

Ilmarynnäkkö- divisioona

Pioneeri- Lento- Huolto-

pataljoona rykmentti rykmentti

Prikaatin esikunta

Kivääri- pataljoona

Tiedustelu- Rynnäkkö- Keskiraskas komppania helikopteri helikopteri

pataljoona pataljoona 10/tiedheko 6/ttkheko 6/tiedheko 3/tiedheko

24/ttkheko 48/kuljheko

... Tied- Ja

120/kv kuljheko saattopa-

taljoona 3/tiedheko 30/tiedleko Kuva 12.

Yksi prikaatin esikunta Ja kolme pataUoo- naa on koulutettu myös laskuvarjo-ope- raatioita varten. VUmeisten tietojen mu- kaan on rakeUlpatteristo korvattu tavan- omaisella tykistölIä. Orgaaninen helikop- terlkalusto rlittii tatsteluoslen kolman- neksen kuljettamiseen. Llsiksl divisioonaa tuetaan lento-osastolla. Johon kuuluu 4 raskasta Ja 2 keskiraskasta helikopterl- komppanlaa.

den ja helikoptereiden ohella jalkaväen hyökkäystä tavoitteeseen. Hyök- käyksen aikana kuljetusbelikopterit kuljettavat ensimmäiset huollon osat.

Tavoitteen valtaamisen jälkeen ryhmittyvät joukot puolustukseen ja alue suojataan tehokkaalla tiedustelulla. Raskaat helikopterit aloittavat tarvittavien ajoneuvojen ja täydennysten kuljetukset ja evakuoivat paluulennoilla haavoittuneita.

Divisioonan toimintaetäisyytenä pidetään 100-150 km etulinjasta.

V HYöKKl(YSMAHDOLLISUUDET OLOISSAMME

A. YLEISTÄ

Selvärajaisia alueita, joilla merkittävimmin sotatoimien luonteeseen vaikuttavat ilmastolliset ja maastolliset tekijät olisivat yhdenmukaisia, on vaikea määritellä. Kuitenkin kokonaiskuvan saamiseksi hyökkäys- doktriinien soveltuvuudesta maamme eri osissa, jaetaan Suomi kolmeen osaan, joissa kussakin maastolliset ja ilmllstolliset tekijät ovat pääpiir- tein samanlaiset. Rannikkoalueena käsitellään maamme osaa, joka ulot- tuu rannikolta Salpa.usselkään, Vanajan järviseutuun sekä Suomen- selkään. Pohjoisrajana pidetään Oulun pääpiirteistä tasaa. Saaristo ja ranta-alue jätetään lähinnä maihinnoususotatoimiin vaikuttavina käsit- telyn ulkopuolelle. Järvi-Suomella ymmärretään rannikkoalueen poh- jois- ja itäpuolista aluetta pohjoisrajana Oulujoen vesistö, joka samalla muodostaa tässä tarkastelussa Pohjois-Suomen etelärajan. Olosuhtei- den vaikutusta liikkuvuuteen pidetään tarkastelun lähtökohtana. Yleis- nimityksenä mekanisoiduista, rnoottoroiduista ja panssarijalkaväkidivi- sioonista käytetään seuraavassa mekanisoitua divisioonaa.

On mahdotonta päätellä vannasti, käytetäänkö ydinräjähteitä alueel- lamme hyökättäessä. Sitä, missä määrin hyökkääjä joutuu ottamaan huomioon ydinräjähteiden käytön uhkan, ei ole mahdollista tässä yhtey-

dessä tarkastella.

B. RANNIKKOALUE

Vaikka tiestö onkin keskieurooppalaisen mittapuun mukaan har- vahko, pystyy mekanisoitu divisioona käyttämään rannikkoalueella sisämaahan tai rannikon suuntaan edetessään tavanomaisella 20--30 km levyisellä alueella ainakin 2-3 tiekarttaan merkittyä tietä, joiden lisäksi liikkuvuutta edistävät tämän maamme osan runsaslukuiset yksi- tyiset tiet. Ryhmityksen pituus kahdellakin tiellä voi supistua 80 km:iin ja lyhyemmäksikin, kun otetaan huomioon ilmaylivoimaisen ja runsailla ajoneuvokohtaisilla ilmatorjunta-aseilla varustetun hyökkääjän mah- dollisuudet.

Koko alueella on viljelysaukeiden osuus noin kolmannes koko maa- pinta-alasta. Runsastiestöisimmillä ja aukearikkailla alueilla kuten Helsingistä, Turusta ja Porista sisämaahan johtavissa suunnissa aikai- semmin esitetty arvio ryhmittymisen nopeudesta pitää todennäköisesti paikkansa. Divisioona suuntaa parhaassa tapauksessa päävoimansa 3-5 tunnin kuluessa taisteluun. On kuitenkin huomattava, että hyökkääjä joutuu ainakin rannikkoalueen itä- ja pohjoisosissa tilanteisiin, joissa se ei voi toteuttaa edellä mainittua ryhmittymisnopeutta, koska seutujen kivikkoisuus ja suot paikoitellen vaikeuttavat tela-ajoneuvojenkin lii-

!kettä. Paikka paikoin alueelle tunnusomaiset iharjut ovat sen sijaan ver- raten edullisia hyökkäyssuuntia maapohjan tasaisuudesta johtuen.

Erään tutkimuksen mukaan pystyvät panssarivaunut 6-10 km:n tunti- nopeuteen puustosta huolimatta edetessään harjun suunnassa.

UintiJkykyisille ajoneuvoille ovat joet helposti ylitettävissä. Kahlaus- laittein varustetut panssarivaunut selviävät alle 5,5 m:n syvyisistä joista, kunhan pohja ja rannat ovat tasaisia ja kantaJVia. Sillat, jotka' ovalt alle 18 m, voidaan helposti korjata saksisilloin, joita kuuluu esimer- kiksi amerikkalaisen divisioonan pioneeripataljoonaan 6 kpl. Siltojen kantavuus on noin 60 tonnia.

Myös valmistellussa hyökkäyksessä rannikkoalueen maasto antaa yleensä mahdollisuuden ryfunittää joukot ilman aikaavieviä tietöitä.

Suurimmassa osassa aluetta on löydettävissä divisioonan noin 10 km:n levyiselläkin hyökkäysalueella sopivia uria, jotka johtavat puolustajan sivustoihin ja selustaan. Nykyisen puolustusdoktriinimme mukaisesti ryhmittynyt pri-kaati joutuu tällöin torjumaan divisioonan, pahimmassa

tapauksessa kahdenkin divisioonan hyökkäystä, joka noudattelee jo aikaisemmin kuvattuja periaatteita.

Maahanlaskujen käytön periaatteet sopivat sellaisinaan rannikko- alueelle. Siltojen 'Valtaaminen selustassa ei jokien kapeuden vuoksi paljon nopeuta hyökkäystä. Sillä on kuitenkin vastustajan tuhoamisen !kannalta tärkeä merkitys, jos puolustajan il"aSkaan kaluSton ja huollon liikkuvuus on riippuvainen niiden hallussapidosta.

Huollon toiminnallekaan olosuhteet eivät aseta suuria vaikeuksia.

Panssarivaunujen ja panssaroitujen kuljetusajoneuvojen pitkä toiminta- matka helpottaa huoltoa verraten lyhyillä etäisyyksillä. Esimerkiksi uusimmat panssarivaunut (taulukko 1) pystyisivät ajamaan osin tais- tellenkin yhdellä polttoainetäytöllä rannikoltamme Järvi-Suomeen saakka.,

Hyökkääjä voi noudattaa rannikkoalueen suurimmassa osassa sille tuttuja hyökkäyksen periaatteita. ltä- ja pohjoisosassa se joutunee noudattamaan ainakin osittain menettelytapoja, joita -käsitellään myö- hemmin. Mekanisoitujen divisioonien käyttö on todennäköistä. Pans- saridivisioonatkin saattavat tulla kysymykseen suurilla aukea-alueilla esimerkiksi pyrittäessä menestyksen nopeaan laajentamiseen rannikon puolustusasemaan tehdyn murron jälkeen.

c.

Tiestöllä pystyy vesistöjen suunnassa etenevä divisioona yleensä käyttämään kahta maantietä noin 30 km:n le~yisellä alueellaan. Poikit- taissuunnassa ovat tiestön käyttömahdollis)ludet rajoitetummat. Maas- ton kol'lkeuserot ja peitteisyys hidastavat tiestön ulkopuolella tapahtu- vaa liikettä. On kuitenkin huomattava, että todennäköisesti keskinker- taista vaikeammassa maastossa, Pahkajärvellä, suoritetuissa liikkuvuus- kokeissa on todettu nykyaikaisen kuljetuskaluston pystyvän jalkamiestä nopeampaan etenemiseen viitoitetulla ja raivaamattomalla reitillä.

Divisioonien oma ylimenokalusto ei riitä takaamaan hyökkäykseltä vaadittavaa nopeutta. Todennäköisesti suurvalta ei kuitenkaan lähetä yhtymiään hyökkäykseen ilman alueen erikoisluonnetta vastaavaa

kalustoa. Uintikykyiset panssaroidut kuljetusajoneuvot (taulukko 1) saavuttavat noin 10 km:n tuntin~peuden vesistöllä. Näiden lisäksi saat- tavat tulla kyseeseen esimerkiksi amerikkalaisten LVTP5:n ja neu- vostoliittolaisten K-61:n ja BAV:n kaTtaiset ajoneuvot. Teloilla liikkuva LVTP 5 kuljettaa vahvennetun joukkueen vesistön yli. K-61 ja BAV pystyvät molemmat noin joukkueen tai raskaan aseen ja sen miehistön ylikuljetukseen. Edellinen liikkuu teloilla ja jälkimmäisessä on 6 pyö- rää. Nykyaikaisen siltakaluston rakentamisnopeus on 60-100 m/t.

Helikoptereiden käyttö tavanomaista laajemmin tullee kyseeseen., Etenemisen aikana ja kohtaamistaistelussa syvät puolustajan selus- taan tapahtuvat koukkaukset sekä ilmoitse että vesitse ovat siis mah- dollisia (kuvat 13 ja 14)). Vesistöjemme pikkupiirteisyys ja karikkoi- suus sekä rantojen laatu vaativat huolellisen tiedustelun, johon suur- valta voi periaatteittensa mukaisesti ikäyttää runsaasti lentokalustoaan.

Alueen valtaosan peitteinen ja mäkinen maasto aiheuttaa sen, että suurvaltojen nopeusvaatimuksista leveällä rintamalla yhtäaikaa tapah- tuvasta ylimenosta on tingittävä. Hyökkäys puolustukseen ryhmitty- neen vastustajan tuhoamiseksi on tuskin mahdollinen aikaisemmin kuvatulla tavalla suoraan liikkeestä. Tavanomaisesta vaatimuksesta 2--4 sillasta divisioonaa kohti jouduttaneen usein luopumaan tiestön har- vuuden vuoksi. Lauttauksin hajautetaan, mutta samalla hidastetaan moottoriajoneuvojen ylimenoa. Kapei'kkojen valtaamisella on ratikaiseva merkitys hyökkäyksen nopeudelle. Ne ovatkin todennäköisiä maahan- laskukohteita. Ne muodostavat myös arkoja, puolustajan sissitoimin- nalIe otollisia kohteita hyökkääjän selustassa ja sitovat ehkä usein etu- linjassa tarvittavia joukkoja selustan puolustamiseen. Ylimenojen tek- nillinen järjestely etenkin laajemmilla vesistöalueilla tapahtunee tavan- omaisesta poiketen. Saatta:a olla, että järjestelytehtäviin käytetään eri- koisjoukkoja, jotka ovat saaneet rannalta-rannalle maihinni?usukou- lutuksen.

Jos ydinräjähteitä käytetään, rajoittaa peitteinen maasto niiden suuntaamista hyökkäysuralle. Ne saattavat tulla kyseeseen Vesistöjä pitkin hyökkäävien osastojen sivustojen suojaamisessa.

Myös takaa-ajossa pyrkinee hyökkääjä eristämään taistelualueen helikopterimaahanlaskuin ja voimakkaalla tulella vesistökapeikoissa puolustajan selustassa.

Kuva 13

Hyökkiys vesistön suu_assa.

Talvella operaatiovapaus laajenee, joskin tavanomaisten pans- sarivaunuyksikköjen käyttö ei tulekaan kysymykseen järvien jäillä keskimääräisen talven oloissa. Sensijaan tiedustelupanssarivaunujen (noin 15 tn) esiintyminen saattaa olla tavanomaista laajempaa. Jäitse liikkuvat yksiköt pystyvät avomaas'toon verrattavaan nopeuteen. On kuitenkin huomattava, että joukkojen suuntaaminen jäitse vaatii huo-

Kova 14

Hyökkiys vesistön poikki.

lellisen tiedustelun, sillä jään kantokyky riippuu ratkaisevasti jään laadusta sekä vaihtelee suuresti samassakin järvessä. Pimeästä huoli- matta, joka talvikuukausina on 10-16 tuntia,on infrapuna- ja tutka- kaluston omaavilla joukoilla verraten edulliset tiedusteluolosuhteet jää- tyneillä järvillä.