Taloudellinen tilanne ja budjettiseuranta *
Klaus Regling Pääjohtaja
Euroopan komissio, ECFIN
EU
:n talouskasvu on ollut hidasta vuoden 2001 toisesta neljänneksestä lähtien. Tästä on tietysti seurannut väittely ”oikeasta” makrota- louspolitiikasta. Vaikka onkin liian aikaista teh- dä lopullisia johtopäätöksiä, näyttää nyt mah- dolliselta arvioida mitä on tapahtunut, arvioi- da Euroopan elpymisen näkymiä ja keskustel- la nykyisen politiikan sopivuudesta.Tarkastelen tässä esityksessä ensin yleistä taloustilannetta ja maailmantalouden sekä eri- tyisesti euroalueen näkymiä. Toiseksi katson lähemmin finanssipolitiikkaa nykytilanteessa.
Kolmanneksi esitän joitakin huomioita budjet- tiseurannasta viimeisimmän vakaus- ja lähen- tymisohjelmien tarkastelukierroksen valossa.
1. Taloustilanne ja -näkymät
Nykyistä tilannetta leimaa maailmantalouden samanaikainen hidastuminen vuonna 2001. Tä- män maailmanlaajuisen ilmiön vaikutus euro- alueella oli odotettua suurempi, koska neljä sa-
manaikaista globaalia kehityskulkua (tai shok- kia) vahvisti toisiaan.
1. Öljyn hintashokki vuonna 2000 käynnisti suhdannekäänteen.
2. Tämän johdosta Yhdysvaltain, euroalueen ja muidenkin maiden keskuspankit kiristi- vät asianmukaisesti rahapolitiikkaansa vä- hentääkseen inflaatiopaineita.
3. ICT-sektorin kupla puhkesi useimmissa maailman pörsseissä lyhyessä ajassa syys- kuusta 2000 alkaen. Tämän sektorin yli-in- vestoinneista ja ylikapasiteetista oli selviä to- disteita sekä Yhdysvalloissa, Aasiassa että (joskin vähemmässä määrin) euroalueella.
4. Maailmankauppa ei kasvanut vuonna 2001 ensimmäistä kertaa 20 vuoteen kasvettuaan 12 % vielä vuonna 2000. Tämä ennen nä- kemätön maailmankaupan kasvun romahta- minen vähensi huomattavasti kokonaisky- syntää niin Yhdysvalloissa, euroalueella kuin Aasiassakin. Se vahvisti jo alkanutta ta- louskasvun hidastumista.
Nämä neljä yhteistä shokkia kohdistuivat eu- roalueeseen kuten muihinkin maailman tärkei-
* Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa 8.4.2002 pidetty esitelmä.
siin talousalueisiin. Vaikutus euroalueeseen oli kuitenkin suurempi kuin se olisi ollut 10 tai 20 vuotta sitten, koska alue on integroitunut yhä läheisemmin maailmantalouteen. Perinteinen kauppa on kasvanut reaalista BKT:ta nopeam- min useimpina vuosina viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Sen lisäksi yhdentymiseen ovat vaikuttaneet:
a) Kasvavat yrityslinkit. Ulkomainen omistus on kasvanut nopeasti. Suorat ulkomaiset in- vestoinnit ovat lisääntyneet suunnattomasti 1990-luvulla. Suorien sijoitusten virrat eu- roalueelta vuonna 2000 olivat 6 % BKT:sta oltuaan vain 1,7 % vuonna 1997. Euro- alueen yritysten tytäryhtiöt tuottivat lähes 2 % Yhdysvaltojen BKT:sta vuonna 1999.
Maailmanlaajuisesti suorien ulkomaisten in- vestointien kanta vastaa nykyisin noin 20 % maailman bruttokansantuotteesta. Tästä seuraa tietysti että yhden alueen kehitys vai- kuttaa hyvin nopeasti yhä useamman yrityk- sen taseeseen. Nämä yritykset havaitsevat jo ennen virallisia tilastoja niiden tuotteiden kysynnän heilahtelut, ja siten ne sopeutta- vat tuotantoaan, investointisuunnitelmiaan ja mahdollisesti työllisyyttään.
b) Rahoituksellinen linkki. Joukkovelkakirjo- jen tuoton yhtenäistyminen vuonna 2001 ja pörssikurssien vaihtelun korkea korrelaatio osoittavat Yhdysvaltojen ja euroalueen ra- hoitusmarkkinoiden keskinäistä riippuvuut- ta. Pääsyy tähän lähentymiseen on, että sa- mat investoijat toimivat kaikilla markkinoil- la, ja pörssiyhtiöiden toiminta on kansain- välisempää kuin koskaan.
c) Luottamusindikaattorit korreloivat nykyisin hyvin voimakkaasti Yhdysvalloissa ja Eu- roopassa. Vaikka tätä ei ole helppo erottaa taustalla olevasta suhdannekehityksestä, on
mahdollista, että tämä kuluttajien ja yritys- ten luottamuksen korrelaatio voimistaa ta- loudellisen aktiviteetin vaihteluita.
Vahvistuneiden kansainvälisten linkkien voi- mistamien samanaikaisten shokkien seuraukse- na euroalueen talouskehitys heikkeni koko vuoden 2001 ajan ja BKT supistui 0,2 % vii- meisellä neljänneksellä. Tämä oli kuitenkin mitä todennäköisimmin käsillä olevan syklin pohja ja kaikki viittaa elpymiseen vuoden 2002 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien.
Mitkä ovat vuosien 2002 ja 2003 näkymät?
Komissio viimeistelee parhaillaan kevätennus- tettaan, ja alustavasti voin sanoa seuraavaa.
Maailmanlaajuisen, samanaikaisen elpymi- sen merkkejä on yhä enemmän. Aivan kuten vuoden 2001 suhdannelasku johtui yhteisistä negatiivisista shokeista, elpymistä jouduttavat nyt näiden shokkien purkautuminen ja varas- tosykli. Maailman jokainen alue hyötyy tästä.
Yhdysvalloissa kasvu vaikuttaa tuoreimpien käytettävissä olevien tietojen valossa yllättävän vahvalta. Vaikka amerikkalaiset kotitaloudet ovat edelleen hyvin velkaantuneita, kulutusky- syntä on pysynyt odottamattoman vahvana syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Ku- lutus on hyötynyt alhaisista energian hinnois- ta, kaupan aggressiivisista alennuskampanjois- ta, alhaisista koroista (joita Fed laski 11 kertaa vuonna 2001) ja veronalennuksista. Kotita- louksien kulutus käänsi Yhdysvaltojen talou- den kasvuun vuoden 2001 viimeisellä neljän- neksellä ja oli tekemässä maan viimeisimmästä taantumasta sodanjälkeisen ajan lievintä.
Vähittäiskaupan myynti on pysynyt suure- na tämän vuoden alkukuukausina ja kuluttajien luottamus on pysynyt korkealla. Kaksoisnot- kahduksen mahdollisuutta ei voi sulkea pois, koska kotitalouksien velkaantuminen on ennä-
tystasolla, yli-investoinnit olivat poikkeukselli- sen suuret ja kapasiteetin käyttöaste on lähellä kaikkien aikojen alinta tasoaan. Kukaan ei kui- tenkaan odota Yhdysvaltojen BKT:n supistu- van yhtenäkään neljänneksenä tänä vuonna, vaan päinvastoin yksityiset ennustajat odotta- vat 4–5 %:n kasvua vuoden alkupuoliskolla ja – mahdollisesti mutta ei välttämättä – hidastu- mista 3 %:n kasvuun toisella vuosipuoliskolla.
Mielestäni se olisi melko mukava kaksoisnot- kahdus!
Mistä tämä optimismi? Paljon riippuu tuot- tavuudesta. Tuottavuuden kasvu pysyi Yhdys- valloissa viime vuonna laskusuhdanteesta huo- limatta nopeana, mikä on aivan ennennäkemä- töntä. Tämä tietysti helpottaa asioita kaikin puolin. Voitot kasvavat, reaalitulot voivat kas- vaa ja inflaatio pysyä alhaisena, jolloin Fedin rahapolitiikka voi olla löysempää. Monet ame- rikkalaiset ennustajat uskovat tuottavuuden voivan jatkossakin kasvaa ainakin 2–2,5 % vuodessa, koska monia Internetin etuja ei vie- lä ole hyödynnetty.
Entä sitten Yhdysvaltojen vaihtotaseen ali- jäämän kestämättömyys ja kotitalouksien alhai- nen säästämisaste? Dollarin kurssi heikkenee ja jopa romahtaa, jos muu maailma jonakin päi- vänä kieltäytyy kasvattamasta USA-vaateitaan 400–500 miljardilla dollarilla vuodessa. Ame- rikkalaisten kotitalouksien taseet eivät kuiten- kaan ole niin heikkoja kuin alhainen säästämis- aste antaisi odottaa, koska asuntojen hintojen nousu ja osakekurssien elpyminen kasvattavat niiden varallisuutta. Useimmat amerikkalaisku- luttajat tuntevat olevansa vauraampia nyt kuin kymmenen vuotta sitten.
Muu maailma hyötyy tietenkin Yhdysvalto- jen kehityksestä. Japani on kuitenkin taas poik- keus ja se on kokemassa kolmatta taantumaan- sa vuosikymmenen kuluessa. Vaikka Yhdysval-
tojen elpyminen vaikuttaakin myönteisesti vien- tisektoriin, kotitalouksien kulutus näyttää py- syvän heikkona. Japanin rahoitussektorin epäi- lyttävä tila lisää myös riskejä. Järjestämättömät luotot ovat vakava uhka rahoitusjärjestelmälle.
Ne ovat viimeisen virallisen arvion mukaan 7 % BKT:sta, mitä yleensä pidetään varovaise- na arviona. Japanilaisilla pankeilla on myös val- tavia riskejä muissa varoissaan: osakeomistus- ten arvo on romantanut vuoden 2000 alun jäl- keen Nikkei-indeksin tahdissa, vaikka tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana to- teutunut 5 % nousu onkin auttanut. Uusien, huhtikuussa 2000 voimaan tulleiden kirjanpi- tosäännösten vaatima käypähintainen arvostus johtaa pankkien valtaviin tappioihin. Jos Japa- nin valtionobligaatioiden korot nousevat luot- tokelpoisuusluokituksen heikentymisen tai – sinänsä toivotun – inflaation kiihtymisen vuok- si, myös näiden omistusten arvo vaarantuu.
Kehitysmaat hyötyvät tällä hetkellä suures- ti maailmankaupan elpymisestä. Argentiinan kriisin leviäminen on pysynyt aisoissa. Itä-Eu- rooppa hyötyy EU-jäsenyyden odotuksesta.
Euroalueella indikaattorit viittaavat talous- tilanteen vähittäiseen paranemiseen. Useimmat ennakoivat indikaattorit saavuttivat pohjansa marraskuussa 2001, vaikkakin jotkin niistä ovat vielä pitkän ajan keskiarvonsa alapuolella, mikä indikoi jonkinasteista epävarmuutta. Euro- alueen teollisuustuotanto kasvoi sekä joulu- että tammikuussa.
Kuluttajien luottamusindikaattorit eivät kuitenkaan ole olleet erityisen vahvoja eikä vä- hittäiskaupan luottamus ole saavuttanut poh- jaansa. Kotitalouksien kysyntä voi pysyä Eu- roopassa heikkona jonkin aikaa toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa yksityinen kulutus on jat- kuvasti ollut talouden käyttövoima. Riskit ovat kuitenkin vähäiset, koska yksityinen säästämi-
nen on kohtuullisella tasolla. Euroopassa ei ole tarvetta sen nopeaan sopeuttamiseen.
BKT:n supistuminen vuoden 2001 viimei- sellä neljänneksellä vaikuttaa selvästi tämän vuoden kasvuun, joka pysyy maltillisena, noin 1,5 prosentissa. Tämä matalahko keskiarvo kätkee kuitenkin merkittävän aktiviteetin no- peutumisen, jota odotamme vuoden aikana.
Tämän vuoden neljännellä neljänneksellä BKT voi olla 2,5 % viime vuoden vastaavaa aikaa suurempi, mikä vastaa – tai jopa hieman ylit- tää – potentiaalisen kasvuvauhdin. Tämä voi jatkua myös vuoteen 2003.
Yleisesti ottaen euroalueella ei ole sellaisia kysynnän tai tarjonnan tasapainottomuuksia kuin Yhdysvalloissa. ICT-sektorin ylikapasi- teetti on rajallinen, koska investoinnit eivät kasvaneet samassa mitassa kuin Yhdysvalloissa.
Yksityinen kulutus hyötyy kotitalouksien pie- nemmästä velkaantuneisuudesta. Euroalueen vaihtotaseen kestävyydestä ei myöskään ole huolta.
Tähän maailmanlaajuiseen näkymään liitty- vät riskit ovat tasapainoisempia kuin edellises- sä, syksyn 2001 ennusteessamme. Niitä kuiten- kin on, ja mainitsen niistä kolme:
(i) Öljyn hintaan liittyy globaalisti suurempi epävarmuus vuonna 2002. Öljyn hinta on nyt 27 $/barreli – 50 % korkeampi kuin viisi kuukautta sitten. Tärkein riski ei liity tuottajien markkinakuriin vaan kansainvä- liseen poliittiseen tilanteeseen, jota on vai- kea ennustaa talouden näkökulmasta.
(ii) Maailmankaupan ja taloudellisen aktivi- teetin elpyminen voi tuottaa nousukauden, joka on yhtä ripeä kuin laskukin oli. Kes- kinäinen riippuvuus vaikuttaa silloin po- sitiivisesti ja voimistaa alkavaa elpymistä kaikkialla.
(iii) Euroalueella tulevat palkkaneuvottelut ovat keskeisessä roolissa nousukauden ri- peyden ja jatkuvan työllisyyden kasvun kannalta. Palkkamaltti on edellytys inves- tointien kasvulle, koska työvoiman tuotta- vuus on Euroopassa nyt alhainen ja yritys- ten kannattavuus syklin tässä vaiheessa heikko.
2. Finanssipolitiikka nyky- tilanteessa
Vuoden 2001 talouskasvun hidastuminen oli EMU:n makrotalouspolitiikan ensimmäinen koetinkivi. Tämän kokeen läpäiseminen oli edellytys sille, että sekä yleinen mielipide että rahoitusmarkkinat pitäisivät EMU:n makrota- loudellista kehikkoa elinkelpoisena.
Sekä komissio että neuvosto ovat tämä asia mielessään ajaneet politiikkaa, jonka kulmaki- venä on julkisen budjettikurin ylläpito. Tämän politiikan mukaisesti automaattisten vakautta- jien annetaan toimia, mutta aktiiviseen kysyn- nän säätelyyn ei ryhdytä. Muistutettakoon, että tiedotusvälineiden tarkkailijat ovat joskus kri- tisoineet tätä politiikkaa ihaillen Yhdysvaltojen kunnianhimoista finanssipolitiikkaa.
Tämä politiikka perustuu kuitenkin useille terveille perusteluille. Palautettakoon mieliin tärkeimmät:
1. Finanssipolitiikka oli euroalueella jo elvyt- tävää, koska useimmat maat olivat suunni- telleet merkittäviä veronalennuksia, yhteis- määrältään 0,7 % euroalueen BKT:sta vuonna 2001.
2. Euroalueen automaattiset vakauttajat ovat vahvoja, noin kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoa.
3. Aktiivinen finanssipolitiikka olisi voinut osoittautua myötäsykliseksi, koska se ei oli- si vaikuttanut talouteen ennen kuin tämän vuoden jälkipuoliskolla, jolloin elpymisen odotettiin jo toteutuvan. Tämä on juuri se riski, jonka Yhdysvallat on parhaillaan koh- taamassa.
4. Kasvun hidastuminen oli Euroopassa paljon lievempää kuin Yhdysvalloissa.
5. Toisin kuin Yhdysvalloissa, euroalueen budjettiasema oli heikko lähtötilanteessa, erityisesti suurimmissa maissa. Tarkemmin sanottuna neljä maata (Saksa, Ranska, Por- tugali ja Italia) ei ollut saavuttanut suhdan- nekorjattua budjettitasapainoa tai ylijäämää usean vuoden vahvasta kasvusta huolimatta.
6. Finanssipolitiikan löyhentäminen olisi tul- kittu yhteisesti hyväksytyistä pelisäännöistä poikkeamiseksi (päätösperäistä finanssipo- litiikkaa harjoitetaan vain hyvin poikkeuk- sellisissa tilanteissa). Tästä olisi maksettu korkea hinta luottamuksen menettämisenä ja mahdollisena konfliktina Euroopan kes- kuspankin kanssa.
Euroalueen maat ovat enimmäkseen noudatta- neet sovittua toimintatapaa. Ne torjuivat kiu- sauksen hienosäätää taloutta. Kevätennusteem- me ei viittaa suhdannekorjattujen budjettitasa- painojen heikkenemiseen sen paremmin tänä kuin viime vuonnakaan. Suhdannekorjattu muutos budjettitasapainossa oli lähellä nollaa vuonna 2001, mikä viittaa suurin piirtein neut- raaliin finanssipolitiikkaan. Vaikka kevätennus- teemme teko onkin vielä kesken, odotamme julkisen alijäämän olevan kutakuinkin vakio tänä vuonna, mikä vastaa lievää politiikan ki- ristämistä. Tämä järkevä finanssipolitiikka on vahvistettu vakausohjelmien viime tarkastelu- kierroksella. Vielä tärkeämpää on, että kaikki
maat ovat sitoutuneet säilyttämään lähellä ta- sapainoa olevan tai ylijäämäisen budjetin tai saavuttamaan sen vuosiin 2003–2004 mennessä.
Nykyiset talousnäkymät, joita olen edellä kuvaillut näyttävät vahvistavan että tämä poli- tiikkasuuntaus on ollut oikea. Globaali talous- kasvun hidastuminen oli symmetrinen shokki, johon EKP reagoi voimakkaasti alentamalla ly- hyitä korkoja. Elpyminen näyttää nyt olevan jo käynnissä ja sitä tukee suurin piirtein neutraa- li finanssipolitiikka ja tasapainoinen politiikka- yhdistelmä.
Tämän ei kuitenkaan tulisi johtaa meitä yli- mielisyyteen, koska tärkeitä haasteita on edes- sämme.
Ensinnäkin, joillakin mailla on edelleen merkittäviä alijäämiä, jotka ylittävät selvästi vakaus- ja kasvusopimuksen (VKS) keskipitkän aikavälin tavoitteen (lähellä tasapainoa tai yli- jäämäinen). Näitä maita ovat Saksa, Ranska, Portugali ja Italia. Viime vuosina lykätyt toi- menpiteet on nyt pantava täytäntöön. Tämä tarkoittaa näiden maiden pysymistä tavoitteis- sa, joihin ne ovat vakausohjelmissaan sitoutu- neet. Ellei niin tehdä, VKS:n uskottavuus vaa- rantuu ja näiden maiden kyky selvitä tulevista talousshokeista heikkenee.
Toiseksi, erityistä huolta herättää kahden maan, Saksan ja Portugalin, budjettitilanne.
Kun vuonna 2001 Saksan alijäämä oli 2,7 % ja Portugalin 2,2 %, nämä maat joutuivat vaara- vyöhykkeelle.
On hyvin tiedossa, että komissio suositteli neuvostolle ”ennakkovaroituksen” antamista näille kahdelle maalle, ja että neuvosto hylkäsi esityksen. Vaikka prosessi olikin vaikea, en usko helmikuussa saavutetun kompromissin heikentäneen VKS:n uskottavuutta.
Ensinnäkin finanssipolitiikan keskipitkän aikavälin suuntaus kohti varovaisuutta ja ku-
ria vahvistettiin. Näin on koska Saksan ja Por- tugalin hallitukset antoivat lujat poliittiset vakuutukset, että alijäämien referenssiarvoa (3 % BKT:sta) kunnioitetaan. Lisäksi molem- mat hallitukset sitoutuivat tasapainottamaan budjettinsa vuoteen 2004 mennessä, ja myön- sivät tämän ehkä vaativan päätösperäisiä toi- menpiteitä talouden elpymisen päästyä vauh- tiin. Näin toimimalla Saksan ja Portugalin hal- litukset vastasivat tyydyttävästi komission huo- liin, jotka saivat sen suosittamaan ennakkova- roitusta. Komissio tulee seuraamaan tarkasti Saksan ja Portugalin sitoumusten toteuttamis- ta. Yhdessä muiden euroalueen maiden lisään- tyvän vertaispainostuksen kanssa tämä auttaa Saksaa ja Portugalia saavuttamaan budjettita- voitteensa.
Toiseksi neuvosto totesi eksplisiittisesti, että komissio toimi velvollisuuksiensa mukai- sesti ja vahvisti, että ennakkovaroitusjärjestel- mä on edelleen tärkeä osa sopimuksen ennal- taehkäisevää osaa. Voimme siten luottaa, että tätä menettelyä sovelletaan tarvittaessa uudel- leen.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tekijänä voidaan todeta, että tapahtumasarja laukaisi ainakin Saksassa hyvin intensiivisen ja tervetul- leen julkisen keskustelun julkisesta taloudesta.
Pitkään keskusteltu kysymys osavaltioiden ja liittohallituksen välisestä ”sisäisestä vakausso- pimuksesta” avattiin uudelleen ja yhteisymmär- rykseen on päästy. Tämä ei luultavasti olisi ol- lut mahdollista ilman ennakkovaroitusta.
3. Budjettiseurannan kehittämisestä
Kuten tämä lyhyt katsaus julkistalouksien ke- hitykseen on osoittanut, EMU:ssa budjettiseu- ranta on kaikkea muuta kuin staattinen proses-
si. Sitä on merkittävästi jalostettu ja vahvistet- tu euron käyttöönoton jälkeen. Esitän seuraa- vassa tämän alueen viimeisimmät muutokset ja ehdotan myös mahdollisia lisäparannuksia.
Muistutan ensin, että EMU:ssa budjettiseu- ranta lepää kahden pilarin varassa:
– talouspolitiikan yleiset suuntaviivat, joita fi- nanssipolitiikan kuten muunkin talouspoli- tiikan, tulee noudattaa;
– vakaus- ja kasvusopimus, johon sisältyy mo- nenkeskeinen budjettiseuranta sekä ennalta- ehkäisevine että rankaisumenettelyineen.
Ensin mainitut käsittävät vakausohjelmien arvioinnin ja ennakkovaroitusmekanismin, jälkimmäiseen kuuluu liiallisen alijäämän proseduuri.
Viimeaikaiset muutokset liittyvät pääasiassa vakausohjelmien käsittelyyn. Ne ovat tulosta tarkistetuista menettelytavoista, jotka ECO- FIN-neuvosto hyväksyi viime heinäkuussa.
Niillä on lyhyesti sanottuna neljä tavoitetta:
– ohjelmien jättämisen ja tutkinnan samanai- kaistaminen, jotta varmistetaan kaikkien sa- manlainen kohtelu ja pystytään tarkastele- maan koko alueen budjettitasapainoa tietyl- lä hetkellä;
– ohjelmien sisällön ja esittämisen laadun ja vertailtavuuden parantaminen. Tätä varten kaikilta vaaditaan tietyt yhteisiin oletuksiin perustuvat tiedot;
– avainkäsitteiden selventäminen, erityisesti keskipitkän aikavälin tavoitteiden määritte- ly sekä suhdannetasoitettujen budjettijää- mien käyttö;
– ohjelmien laajentaminen sisältämään tietoa myös julkisen talouden pitkän aikavälin kes- tävyydestä Lissabonin ja Tukholman huip-
pukokousten edellyttämällä tavalla. Erityis- huomiota on kiinnitettävä väestön ikäänty- misen pitkän aikavälin budjettivaikutuksiin.
Vakausohjelmat oli viime kierroksella pääosin tehty näiden uusien vaatimusten mukaisesti.
Kuten komissio tähdentää tulevassa julkisen talouden raportissaan, nämä eivät ole pelkkiä teknisiä muodollisuuksia: ne ovat tärkeitä as- keleita rakennettaessa vähitellen tehokkaam- paa koordinaatiota ja seurantaa EMU:n puit- teissa.
Ohjelmien jättämisen ja tutkinnan saman- aikaistaminen oli todellinen menestys useim- pien maiden jättäessä ohjelmansa tarkastetta- viksi marraskuun puolivälin ja joulukuun puo- livälin välisenä aikana. Tämän ansiosta kaikki tutkinnat voitiin suorittaa kahden kuukauden sisällä. Samoin esitetyt tiedot olivat selvästi yh- demukaisempia ja siten keskenään vertailukel- poisia. Ohjelmien kattavuuden laajentaminen joissakin tapauksissa jopa vuoteen 2050 on teh- nyt komissiolle mahdolliseksi arvioida järjestel- mällisesti väestön ikääntymisen budjettivaiku- tuksia kussakin jäsenmaassa.
En halua järjestää jäsenmaiden 15 vakaus- ja lähentymisohjelmien ”kauneuskilpailua”, mutta haluan kuitenkin sanoa, että Suomen ohjelma kuului joukon parhaisiin.
Vaikka seurantamenettelyä onkin tehostettu, ovat lisäparannukset edelleen tarpeen. Komis- sio ehdotti jo viime vuonna menettelytapasään- töjä tai yhteisiä standardeja talouspoliiittiseen päätöksentekoon. Tämä kysymys on työn alla.
Seuraava askel oln saavuttaa yhteisymmärrys niistä periaatteista, joiden perusteella erilaisia politiikkainstrumentteja voidaan ottaa käyt- töön shokkien kohdatessa koko aluetta tai joi- takin jäsenmaita. Tämä lähentää pelkän bud- jettiseurannan ja tehokkaan finanssipoliittisen koordinaation välistä kuilua. Komissio tulee varmasti olemaan tärkeä osapuoli tällä alueel- la, mutta tehokas koordinaatio edellyttää en- nen kaikkea laajaa yksimielisyyttä kaikkien jä- senmaiden kesken.
Jos talous todella elpyy, on vakaus- ja kas- vusopimuksen seuraava koetinkivi välttää kas- vun hyötyjen tuhlaaminen löysäämällä finans- sipolitiikkaa, kuten liian usein aikaisemmin on tehty. Tämä testaa uudella tavalla jäsenmaiden ja komission kykyä edetä kohti laajempaa fi- nanssipoliittista koordinaatiota. Olen vakuut- tunut, että alkuvuoden ennakkovaroitusko- kemuksen jälkeen selviämme myös tästä ko- keesta. "
(Suomennos: Kai Torvi)
