274
Anja Heikkinen
uPÄÄKIRJOITUS uAIKUISKASVATUSu4/2006
T
ässä teemanumerossa luodataan aikuiskasvatustieteen ja -tutkimuksen ti- laa ja tulevaisuutta ensisijaisesti Aikuiskasvatus-lehden 25-vuotistaipaleen kautta. Suomalaiset aikuiskasvatuksen tutkijat ja tutkimuksesta kiinnostu- neet järjestäytyivät jo lähes 70 vuotta sitten ja tohtoritasoista koulutusta on annettu 60 vuotta. Yliopistojen ohella Kansanvalistusseura on ollut keskei- nen aikuiskasvatustieteen ja tutkimuksen tunnetuksi tekijä. Vuodesta 1981 alkoi Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuraksi uudelleen nimetty yhdistys (http://www.protsv.fi/ats) Kansanvalistusseuran kanssa julkaista pohjoismaissa ai- nutlaatuista Aikuiskasvatus-tiedelehteä. Tiedelehden ideana on yleensä toi- mia tieteenalan ja tutkijoiden keskustelun ja julkisuuden foorumina. Aikuis- kasvatuksen toimittajat ovat kuitenkin aina joutuneet pohtimaan lehden lin- jaa ja tasapainoilemaan sen sisältöön kohdistuvien intressien kesken.
T
eemanumero tuo esiin niin aikuiskasvatuksen kuin sen tutkimuksenkin ken- tän haasteita ja ristiriitoja. Ketkä ja miksi ovat esimerkiksi käyttäneet Aikuis- kasvatus-lehteä julkaisufoorumina eri aikoina? Aikuiskasvatustiede kehkey- tyi historiallisesti yhteiskuntatieteiden helmoissa, kansallisvaltioyhteiskun- taan osallistamisen hengessä. Laajetessaan ja ainakin näennäisesti vahvistu- essaan se asettui osaksi kasvatustieteiden tiedekuntia ja laitoksia. Yleisen kasvatustieteen suhde opettajankoulutukseen tai muuhun ”soveltavaan kas- vatustieteeseen” – kuten ammatillisesti valmistavien yksiköiden opillista perustaa paradoksaalisesti kutsutaan – on ollut pulmallinen kaiken aikaa.Aikuiskasvatustieteen profiili on enenevästi muotoutunut tämän opillisen ja tiedepoliittisen dilemman ehdoilla. Kun toisaalta tiedettä ja tutkimusta entis- tä välittömämmin säätelee niiden ”yhteiskunnallinen relevanssi”, tulee mo- ninaisista professionalisaatioprojekteista keskeisiä myös aikuiskasvatustie- teen määrittymiselle. Ehkä prosessi on osaltaan luettavissa myös Aikuiskas- vatus-lehtien vuosikerroissa, viime aikoina muun muassa ohjaus- ja korkea- koulupedagogista asiantuntemusta perustelevissa kirjoituksissa.
H
yvältä haisevien keskiluokkaisten naisten on arveltu vallanneen perintei- sen, omaehtoisen aikuiskasvatuksen harrastuksekseen, ja muutenkin naiset ovat aktiivisia niin aikuiskasvatuksen tuottajina kuin kuluttajina. Miten he näkyvät tieteen ja tutkimuksen kentällä? Yleisemmin: milloin tutkijat alka- vat ottaa aikuiskasvatuksen sukupuolittavat käytännöt vakavasti? Aikuis- kasvatuksen maailma on poliittisten ja taloudellisten pyrkimysten ja kamp- pailujen läpäisemää. Niinpä monet tutkijat ja kentän toimijat toivovat, että Aikuiskasvatus-lehti tekisi niitä näkyviksi kriittisen tieteellisen keskustelun avulla. Valitettavasti savua ei synny ilman tulta. Vaikka Suomessa on tieteel- lisemmin koulitut aikuiskasvattajat kuin koskaan, jatko-opiskelijoita on ai- nakin määrällisesti yllin kyllin ja tutkijankoulutusta edellyttäviä virkojakinMeidän vai heidän tiede(lehti)?
275
ANJA HEIKKINEN
4/2006 u AIKUISKASVATUS u PÄÄKIRJOITUS u
kohtuullisesti, kriittinen ja kyseenalaistava aikuiskasvatustutkimus pysyy marginaalisena. Suomalaiset ovat myös sisäistäneet kansainvälistymisen vaa- timuksen niin tehokkaasti, että uraa luovat ja kokeneemmat tutkijat keskittä- vät ponnistuksensa englanninkielisissä tiedelehdissä julkaisemiseen. Onnek- si lehdelle tarjotaan silloin tällöin yleistä ajanhenkeä taitavasti puhuttavia kirjoituksia, joissa tutkijoiden ja käytännön toimijoiden ideologisia sitou- muksia paljastetaan. Niillä ei kuitenkaan kuittaudu aikuiskasvatuksen tutki- joiden kohdettaan ja tieteenalaansa koskevan kriittisyyden puute.
S
uomalaisia luonnehditaan heidän etnisen lokeronsa ulkopuolella usein kon- sensushakuisiksi. Aikuiskasvatustieteessä toteamus tuntuu harhaiselta. Ei rii- tä, että aikuiskasvatuksen eri kentillä toimijat kamppailevat loppuun palami- sen ja demoralisaation hinnalla julkishallinnon kvasimarkkinarahoituksesta, jolla instituutiot ja työntekijät voivat oikeuttaa toimintansa ja turvata toi- meentulonsa. Yliopistojen professorien olettaisi olevan avainasemassa alan- sa tutkimuksen ja tieteellisen koulutuksen kehityksen linjaamisessa ja mah- dollistamisessa. Meitä on tieteen ja tutkimuksen kentällä kuitenkin moneksi.Professorien toimenkuvaa ja toimintavapautta muotoilevat yliopistojen ja laitosten sisäiset politiikat, joihin vaikuttavat koko henkilöstön ja eri koulu- kuntien keskinäiset liittoutumat. Tieteellisiä pyrkimyksiä säätelevät ulkois- ten rahoittajien intressit, tietyltä käytännön tai politiikan kentältä tuleva tuki ja arvostus – enenevästi myös mediajulkisuuden määrä ja laatu. Kun kansal- lisen neuvonpidon ja yhteisten projektien aika näyttää olevan auttamatto- masti ohi ja meisyyttä tuottavia yhteisiä viholliskuvia ja selviytymisprojek- teja on vaikea rakentaa, ei kai aikuiskasvatuksen käytännöissä sen enempää kuin tutkimuksessakaan liene syytä haikailla ”suomalaisen aikuiskasvatus- tieteen” tai ”suomalaisen tiedelehden” perään?
