164 uKIRJA-ARVIOITA u AIKUISKASVATUSu2/2006
Vapaan sivistystyön moniottelua
Sari Virtanen & Ville Marjomäki (toim.).Kansanopistokirja. Kan- sanvalistusseura 2005 & Mauri Nest (2005).Kansan, sivistyksen tähden. Severi Nuormaan vaiheita kansallisen murroksen vuo- sina. Pilot-kustannus Oy.
K
ansanopistoyhdistyksen juh- lakirja ja varhaisen kansansivis- tyksen moniottelijan Severi Nuormaan elämänvaiheiden kautta vapaata sivistystyötä peilaava teos tarjoaa kaksi toi- siaan täydentävää näkökulmaa siihen, mitä vapaa sivistystyö on ollut ja on. Teokset ovat myös kovasti ajankohtaisia, eikä vä- hiten siksi, että niissä päädytään pohtimaan tämän ja huomisen päivän haasteita.Kansanopistokirj aan on koottu viidentoista, pääasiassa kansanopistokentän edustajan esityksiä ja pohdintoja kansan- opistosta aikakausiensa kuvas- timena ja vaihtoehtojen tarjoa- jana. Kolmannen näkökulman muodostaa kansanopistojen edunvalvonta.
Kirjoittajien joukossa ovat muun muassa kansanopistoista hiljattain väitelleetHelena Kos- kinen sekäPäivi Tuomola- Karp. Linköpingin yliopiston lehtoriLisbeth Eriksson tuo teokseen perinteisen pohjois- maisen näkökulman. Hän poh- tii etnisen monimuotoisuuden ja monikulttuurisuuden haastei- ta ruotsalaisen kansanopisto- kentän kokemuksiin perustuen.
Jokaisen kirjan kolmesta kappa- leesta päättää lyhyt kansanopis- to-opiskelijan kuvaus omista kansanopistokokemuksistaan.
Kirjan artikkelit läpi luettu- ani mieleeni on painunut erityi- sesti suomenruotsalaisen kan- sanopisto-opettajanMatts Gra- nön artikkelin otsikko ”Vai-
keasti tavoitettava identiteetti”.
Toimintavolyymiltaan pieni va- paan sivistystyön organisaatio- muoto tarjoaa lähes kaikkea perusopetuksesta yliopistolli- seen arvosanaopetukseen. Se hyödyntää aktiivisesti ulkoisen säätelyn vähäisyyteen perustu- vaa vapauttaan. Kansanopisto on (aikuis)koulutuksen todelli- nen moniottelija, alati väriään vaihtava kameleontti. Se on kuin mp3-soitin; pieni, ketterä ja tehokas. Kansanopisto ei ole joko-tai – se on sekä-että. Mut- ta – moni kirjoittajista perään- kuuluttaa myös näyttöä sivis- tyksestä, keskittymistä vapaa- seen sivistystyöhön, itsenäistä kantaa yhteiskunnan muutok- seen sekä ihmisen paikkaan ja tehtävään muutoksen pyörteis- sä. Vieläkin pidemmälle voi to- ki mennä. Kansanopisto voi(si) uida vastavirtaan, tarjota todel- lisia vaihtoehtoja ja vastustaa eliittikulttuuria. Ilman näitä identiteetti saattaa käydä yhä haaleammaksi. Näin toteaa Työ- väen Sivistysliiton pääsihteeri Jorma Turunen.
Neljä diskurssia, neljä tapaa hahmottaa
Tunnistan Kansanopistokirjan artikkeleissa neljä toisiaan täy- dentävää ja haastavaa diskurs- sia; kirjoitustyyliä, tapaa tarkas- tella ja hahmottaa vapaata sivis- tystyötä kansanopistoissa.
Historiallisessa tarkastelu- tavassa kansanopiston juuret
ovat vahvasti Grundtvigin elä- vään sanaan ja vuorovaikutuk- seen perustuvassa sivistyskäsi- tyksessä. Kansanopisto oli suo- malaiselle talonpoikaisnuori- solle kansallisuusaatteen kulta- aikana perustettu tiedollisen, käytännöllisen ja kansalaiskas- vatuksen yhdistämään kyennyt sisäoppilaitos. Tähän samaan perinteeseen liittyvät myös aat- teellisen moniarvoistumisen myötä perustetut kristilliset sekä poliittisiin edunvalvonta- järjestöihin aikoinaan kytkey- tyneet opistot.
Historiallisen tarkasteluta- van vastakohdaksi asettuu tar- kastelutapa, jossa kansanopisto esitetään suorituskykyisenä koulutusmarkkinaorganisaa- tiona. Tämä, osittain retorinen tarkastelutapa muodostuu sekä elinikäisen oppimisen politii- kan että markkinamenestyk- seen sitoutuneesta organisaatio- teoreettisesta sanastosta. Sosiaa- lisen pääoman kasvuun ja tun- neälyn vahvistamiseen pyritään asiakaskeskeisyydellä, tuote- profiloinnilla sekä strategiajoh- tamisella.
Taloudellishallinnollinen tarkastelutapa muodostaa ta- vallaan jatkumon kahden edel- lä mainitun välille. Siinä missä muinoin valtionapua sai erito- ten käytännönläheisten talon- poikaistalouden tarpeita palve- levien kurssien järjestämiseen, panostetaan osassa kansanopis- toista tänään tutkintotavoittei- seen ammatilliseen koulutuk- seen. Kansanopistoissa tehtyjä periaatteellisia ratkaisuja on osittain aina määrittänyt,Heik- ki Sederlöfin sanoin, ”tuottoi- simman koulutuksen realiteet-
165
2/2006 u PUHEENVUOROu AIKUISKASVATUSu
ti: sitä tehdään millä tienaa”.
Siellä täällä Kansanopisto- kirjan sivuilla välähtää myös vaihtoehtoinen tarkastelutapa, vastadiskurssi. Se kiinnittyy si- vistyksen ajatukseen ja käsit- teeseen. Muutamassa tekstissä kirjoitetaan sivistystehtävästä ja sivistysrealismista – hahmo- tellaan sivistyksen paluuta. Lu- ettuani Kansanopistokirjan pää- dyn toteamaan, ettei Suomessa ole vain yhtä kansanopistoa.
Niitä on 91. Ne kuuluvat kaik- ki, kuten Ville Marjomäki kir- jan alussa toteaa, Suomen kan- sanopistoyhdistykseen.
Sivistyshistoriaa Severi Nuormaan elämän kautta
Pälkäneen seudun kansalais- opiston rehtoriMauri Nestto- teaa Severi Nuormaa -kirjansa alussa halunneensa tarttua mah- dollisimman epämuodikkaa- seen aiheeseen. Tulkitsen hänen asemoivan itsensä edellä mainit- tuun vastadiskurssiin. Mutta onnistuuko hän olemaan epä- muodikas? Kyllä ja ei. Mauri Nest korostaa sitä, ettei hän ole kirjoittanut Severi Nuormaan elämäkertaa. Hän pyrkii kuvaa- maan yksittäisen henkilön elä- män eri vaiheiden kytkeytymis- tä siihen kansalliseen ja yhteis- kunnalliseen muutokseen, jos- sa vapaa sivistystyö syntyy.
Severi Nuormaa on otollinen kohde, hieman levoton kulttuu- ri- ja sivistystyön moniottelija.
Hän on, kuten moni muukin muistetuista aikalaisistaan, hie- man kaikkea: tutkija, lehtimies, poliitikko, runoilija, kääntäjä sekä kansansivistäjä.
Severi Nuormaa toimi Hä- meen kansanopiston ja Tampe- reen työväenopiston ensimmäi- senä johtajana. Hän kirjoitti jäl- kimmäisenä mainitun opiston
perustamisvuonna 1899 tiettä- västi maamme ensimmäisen ai- kuisdidaktiikan opetusoppais- ta, otsikolla ”Kansanomaisesta opetustavasta.” Tässä kirjasessa Nuormaa tuntuu Nestin tulkin- nan (s. 75) mukaan ”... ajavan takaa kokonaisvaltaista, aikui- sen oppijan elämäntilanteen hahmottamista – ja hänen kat- santokannallaan on vahvasti eettinen, opiskelijaa ja kanssa- ihmistä kunnioittava lähesty- mistapa”. Sekä muodikasta että vähemmän muodikasta.
Severi Nuormaan sortokau- den aikaiset julkiset esiintymi- set omassa opistossaan sekä hä- nen lehtikirjoittelunsa johtivat siihen, että hän joutui pakene- maan maastakarkoituksen uh- kaa Yhdysvaltoihin. Muutaman vuoden jälkeen hän palasi takai- sin kotimaahansa toimien vuo- sien varrella useiden lehtien toi- mituksissa, erilaisissa luotta- mustehtävissä sekä lähes vuo- sikymmenen Turun työväen- opiston ”jatkuvan tarkkailun alaisena” johtajana. Kaiken muun ohella hän julkaisi sään- nöllisesti runokokoelmia. Mauri Nest limittää Nuormaan runoja elämän vaiheiden kuvaukseen.
Kansan, sivistyksen tähden
Lukemani kirjan otsikko ei ole
”Kansansivistyksen tähden”
vaan “Kansan, sivistyksen täh- den”. Tällä Mauri Nest viittaa siihen jännitteiseen tilantee- seen, johon ihminen, tässä tapa- uksessa kansansivistäjä itsensä yhteiskunnallisessa murrosti- lanteessa asettaa. Jännitettä ja ristiriitaa syntyy sekä tavoittei- den ja mahdollisuuksien että ihanteiden ja todellisuuden vä- lille. Nest toteaa (s. 167), että kansansivistäjän kannalta di-
lemma aiheutuu hänen suhtees- taan kansaan ja sivistykseen.
”Kansansivistäjän työn lähtö- kohdat olivat yleensä jonkin yhteiskunnallisesti hegemoni- sen tahon yhteisessä aatteelli- sessa formuloinnissa. Näistä lähtökohdista haluttiin edistää yhteiskunnallista kehitystä, ko- heesiota ja väestön sosialisaa- tiota”. Ei kovinkaan epämuodi- kasta!
Kirjan lopussa Mauri Nest päätyy, Severi Nuormaan elä- mänvaiheiden taustoittamana, pohtimaan ja haastamaan va- paan sivistystyön itseymmärrys- tä omassa ajassamme. Instituu- tioiden realiteetit, joihin Kan- sanopistokirjassa tämän tästä viitataan, sanelevat hänen mu- kaansa (s. 181) ”..liian usein va- paan sivistystyön itseymmärryk- sen mahdollisuuden” .
Nest peräänkuuluttaa uusia tulkintoja sekä itsestäänsel- vyyksien problematisointia.
Hän katsoo vapaan sivistystyön muuttuneen sopeutuvaksi ja so- peuttavaksi sosiaali- ja innovaa- tiotoiminnan välineeksi. Tämän seurauksena se on ajautunut shokinomaiseen itsesäätelyn ti- laan. Tässä tilassa sen organi- saatioista on tullut luovia, kou- lutustehtävistä ja asiakkaista kilpailevia, vahvempien kans- sa verkostoituneita mielikuva- koulutuksen tarjoajia.
Mitä tehdä? Sekä Mauri Nest ettäSeppo Niemelä, Kansan- opistokirjan viimeisessä artik- kelissa, esittävät omat vaihto- ehtonsa. Ne ovat lukemisenar- voiset.
PETRI SALO
