Taide ja filosofia eli kuratoinnin merkitys kohtaamiselle

50 •

niin&näin

^1/98

E

li t a ka isin it se ot sikkoon . Miksi “Ta ide ja filosofia ” on kuvataidenäyttelyn nimeksi ja t eem a ksi n iin h eikko? P e- r u ssyy ei lien e k en ellek ä ä n yllä t ys, sillä ot sikko on yksin - ker t a isest i a iva n liia n ylim a l- kainen. Olisi mukavaa, jos voisi t odet a sen sisä lt ä vä n ka iken ja ei-m it ä ä n , m u t t a t a r ken t a - m a t t om a n a m öykkyn ä “Ta i- de ja filosofia ” ei m er kit se yh - tään mitään. Onko siis kyseessä filosofisen sa t een - t a i pä ivä - va r jon a lt a löyt yvist ä lopu t - t om ist a va r ia a t ioist a m et a fy- siikka, semiotiikka, etiikka vai pelit eor ia ? J a viit a t a a n ko t a i- teella videoihin, kävelyyn puis- tossa vai muotokuvamaalauk- seen? Näyttelyn teema on itse a sia ssa n iin m a h dot on ja h u - vittava, että se suorastaan vaa- t ii, et t ä joku , ku ka t a h a n sa , t u lisi ja vet ä isi sit ä t u r piin . Silleen n iin ku ola n t a ka a .

S

it ä voi t iet yst i ih m et ellä , että mitä nyt yhdestä otsi- kost a , n ä yt t elyn n im est ä h er - mostumaan, että onko sillä nyt lopu lt a n iin ka u h ea n pa ljon väliä ja merkitystä minkälainen nimi näyttelyllä on. Tämän luu- lisi oleva n it sest ä ä n selvä ä , mutta sanotaan se ääneen joka

tapauksessa: näyttelyn nimellä on merkitystä. Otsikko on viesti, ja se on n im en om a a n viest i u lospä in , yleisölle, ka t soja lle – ja jos yleisö on t ä r keä ä , ova t m yös ot sik k o, sen sisä lt ö ja viit t a u ssu h t eet olen n a isia .

T

ä llä ker t a a on gelm a t ku i- t en kin su kelt a va t syvem - m ä lle. On gelm a ei su in ka a n ole va in ot sikko, va a n m it en ja millä kriteerein näyttely on k oot t u . N ä yt t elyn ova t siis tehneet kuvataiteilijoiden etu- järjestöjen valitsemat henkilöt keskenään valikoiden ja päät- t ä en . E li t a it eilija t va lit siva t itse taiteilijat, kuvanveistäjät ku va n veist ä jä t , ja sit ä r a t a a . Mielest ä n i – t u loksest a r iip- pumatta – asetelma ei ole vain n u r in ku r in en va a n m yös si- säänpäinkääntyneisyydessään vaarallinen. Tällä en missään n im essä t a r koit a , et t ä “Ta ide ja filosofia”-näyttelyn tehneet h en kilöt eivä t t iet ä isi m it ä h e t ekevä t . Uskon , et t ä h e ova t pyrkineet parhaaseen mahdol- liseen r a t k a isu u n . Kr it iik in kärki kohdistuu siis rakentee- seen , joka va iku t t a a vä ä r ä l- t ä oli yh t eys ja kon t ekst i sit - ten oikeastaan mikä tahansa.

Kentän kuin kentän osapuolten

r oolija ko, va lt a ja va st u u t u - lee olla selkeä . Yh t ä t ä r keä ä on k u n k in os a p u olen ed es suhteellinen riippumattomuus, eli siis r iippu m a t t om u u s ja om a eh t oisu u s, ei illu u siom a i- n en objekt iivisu u s t a i m u ka pu olu eet t om u u s.

R

iippu m a t t om u u den en si- sija isen m er kit yksen a lle- viivaamiseksi otetaan viereen taatusti banaali vertaus ja siir- r yt ä ä n ku va t a it eest a u r h ei- luun. Rakenne, jossa kuvatai- teilijat valitsevat näyttelyihin tulevat kuvataiteilijat on mie- lestäni vastaava, kuin jos läh- det t ä isiin r a ken t a m a a n jä ä - kiekkojou kku et t a sit en , et t ä ei otetta isi va linta a n muka a n lainkaan valmentajia, huolto- henkilöitä tai managereita. Pe- la a ja t er i seu r oist a va in pä ä t - täisivät, että kootaan joukkue n yt ih a n it se om ien er it yis- järjestöjen kesken. Maalivahdit va lit sisiva t jou kost a a n om a t edu st a ja t , pu olu st a ja t om a t , sa m oin h yökkä ä jä t . Ih a n n e- maailmassa voisi kuvitella, että näin muodostettu joukkue olisi se Dream Team, josta yksi sun t oin en m eist ä n ä kee m ä r kiä u n ia .

V

alitettavasti näin ei ole, sillä va ikka m a a liva h dit , pu o- lustajat ja hyökkääjät ovat noin yleisesti muka va a ja jovia a lia r yh m ä ä , on ku n kin r yh m ä n sisällä monenlaista negatiivista värinää ja kähinää. Puhtaasti pelillist en k r it eer ien sija a n valintakriteerit olisivat toden- n ä köisest i h iem a n t oisen la i- set . E siin t u leva t vä kisin kin kysym ykset , ku ka on sa a n u t jo tarpeeksi peliaikaa, ja kellä

on välttämätön tarve juuri nyt sa a da n ä yt t ä ä t a it on sa , jot t a sa a u u den sopim u ksen en si kaudeksi tai kuka näytti kieltä kenenkin vaimolle tai sammui ken en kin soh va lle ka a det t u - a a n en sin a n opin pa lu u m a t - kallaan vessasta – ihan tahat- tomasti tosin. Yhtä kaikki, näin kä r sii sekä t a so et t ä h ä m ä r - tyy kokonaiskuva - ja pahasti.

M

u t t a t ä m ä olisi va st a en - sim m ä in en ilm iö va u h - dikka a lla m a t ka lla vä ä r ä ä n su u n t a a n . Nyt olisi jou kku e koossa paperilla, mutta se jouk- kue pitäisi vielä saada hitsattua kokoon, kuten joukkuepeleissä t a va t a a n h ien ost i sa n oa , eli saada maalivahdit, puolustajat ja h yökkä ä jä t pela a m a a n yh - t een . Ilm a n va lm en t a ja a se t u n t u u oleva n a ik a va ik ea tehtävä, eihän kukaan penkki- u r h eilu n ja lon t a idon a m a - töörikään edes suutuspäissään ehdota, että Suomen maajouk- ku eella ei pit ä isi olla va lm en - t a ja a la in ka a n , olla a n n ykyi- sist ä t a i m en n eist ä va lm en - t a jist a sit t en m it ä m ielt ä t a - h a n sa . Ma a liva h dit eivä t voi päättää maalivahdeista, eivät- kä pu olu st a ja t pu olu st a jist a ; kaikkien osapuolten sivustassa, josku s ylä - ja a la pu olella t u - lee olla riippumaton elin, joka hoitaa kokonaisuuden hahmot- t a m isen ja kä yt ä n n ön joh t a - misen. Valmentaja, joka päät- tää miten ja milloin hyökätään ja pu olu st et a a n .

T

oisin sa n oen ilm a n r iippu - m a t on t a va lm en t a ja a on edessä seka sor t o ja yksit yis- yr it t eliä isyyden ju h la , jok a johtaa valitettavasti siihen, että om a pä ä soi ja se soi. Siis sil- loin t u lee t a a s t u r piin ja lu - ja a . Lisä ksi, ba n a a lia a ja t u s- leikkiä ja t ket t a essa , n ä yt t e- lyyn verrattuna kyseessä oleva joukkue ei tyytyisi kutsumaan it seä ä n P ela a ja yh dist yk sen pa lloksi, va a n a iva n joksikin m u u ksi, esim er kiksi Ta it o ja t em po-t iim iksi. Lyh yen ä yh - t een vet on a s a n oen : n ä id en edellä esit et t yjen syiden poh - ja lt a m ielest ä n i “Ta ide ja fi- losofia”-näyttely on surullinen esimerkki hukatusta mahdol- lisu u dest a . E ivä t n ä yt t elyn t eem a ja n im i eikä n ä yt t elyn Mika Hannula

Taide ja filosofia

eli kuratoinnin merkitys kohtaamiselle

Taide ja filosofia? Miksi ei taide ja koiranpennut tai

taide ja rantalentopallo, unohtamatta tietenkään taidetta

ja kiihdytysajoja, sellaisia, joissa autot ajaa tuhatta

ja sataa päin kuviteltua seinää. Tarkoitukseni on keskittyä

kritiikissäni “Taide ja filosofia”-näyttelyn rakentei-

siin, yksityiskohtaisemmin näyttelyssä nähdäkseni

vallalla oleviin rakenteellisiin vinoutumiin, ei niin-

kään esillä oleviin taideteoksiin. En yritä keksiä pyörää

uudelleen, enkä myöskään väitä esittäväni mitään

erityisen erikoista tai mullistavaa siitä miten ja mik-

si näyttelyitä voitaisiin ja olisi syytä tehdä. Kyse on

ns. ABC-kuvioiden hahmottelusta ja aukipurkamisesta.

1/98

niin&näin

• 51 taustavoimat saa olla yhtä jul-

maa massaa, jossa käytetyt kri- t eer it ova t a iva n m u u t a ku in a dekva a t t eja .

K

ritiikin jälkeen on terveel- list ä ot t a a h et ken h a ppea ja m iet t iä , et t ä m it ä sit t en ? On ko vin ku m isen ja r ä ä kky- m isen oh een ken t ies t a r jot a joitakin rakentavia ehdotuksia siitä, miten näyttelyn perusra- kenteita pitäisi tai voisi muut- t a a . Mu u t oksist a yksi n ou see kirkkaasti kellotornin kärkeen.

Mieles t ä n i on en s is ija is en t ä r k eä ä , et t ä n ä yt t ely k u in n ä yt t ely t u lee k u r a t oida , ja kuraattorin, yksikössä tai mo- nikossa, tulee olla selkeästi eriy-

tynyt itse taiteilijoista. Kuraat- t or in a sem a n t u lee olla m a h - dollisim m a n om a eh t oin en ja riippumaton. Tämä ei tarkoita, et t ä t a it eilija t eivä t voisi t a i sa isi k u r a t oida n ä yt t elyit ä , va a n et t ä r oolien r a ja t ja er ot on t eh t ä vä selvä ksi ku ssa kin t ila n t eessa .

M

it ä t ä m ä ku r a t oin t i sit - ten tarkoittaa ja mitä eh- toja sen pitäisi täyttää? En pyri seuraavaksi esittämään kura- t oin n in m et odia , va a n kä yn esimerkinomaisesti läpi viime vuosina taidelehdissä ilmesty- n eiden ku r a a t t or ien h a a st a t - telujen kautta peilautuvia olen- naisia seikkoja. Kuratointihan

on n ou ssu t Su om essa kin 90- luvulla vauhdilla esiin ja tullut h a lu t u k si h om m a k si, jon k a sisällöstä ja keinoista käydään m on en la ist a m ielen kiin t oist a vä ä n t öä ja k ok eilu a . Mu t t a ku t en P on t u s H u lt en , ex-Mo- der n a Mu seet , n ykyisin Ba - selissa , on t oden n u t (Ta ide 4/

96), ku r a a t t or it eivä t ole t a i- t eilijoit a t a i t ä h t iä . “Nä yt t e- ly ei ole on gelm ien r a t ka isu a ja kysym yksiin va st a a m ist a va r t en . Se on olem a ssa kä vi- jöiden st im u loim iseksi - se on yh ä t a it een pä ä t eh t ä vä ”.

O

n m ielen kiin t oist a , et t ä n u or em m a n polven ku - raattoritähtiin yleisesti lasket-

t a va ja m yös kiis- tatta kuuluva Hans- Ulrich Obrist, jonka listalta löytyy mm.

Rotterdamin Mani- fest a ja lu kem a t on m ä ä r ä yllä t yksel- lisiä vet oja , n ä kee et t ä ku r a a t t or i ei s a a n ou s t a liia n m ä ä r ä ä vä ä n a se- m a a n , va a n h ä n en pit ä ä olla k a t a ly- sa a t t or i, silla n r a - kentaja ei vain ylei- sön ja taiteen, vaan eri taidemuotojen ja uusien yleisöjen vä- lilllä (Sik si 3/96).

Yhtä olennaista on ymmärtää, että ku- r a a t t or i on a in a o- massa taustassaan, olet u ksissa a n , t oi- veissa a n ja t a voit - teissaan kiinni. J on- Ove Steinhaug, tä- män vuoden Venet- sian biennaalin poh- joismaisen osaston kokoa ja ja oslola i- s en Ku n s t n er n es H u sin ku r a a t t or i, t ot ea a : “Ku r a a t t o- rin tulisi avoimesti ilm a ist a m ist ä kä - sin h ä n pu h u u ja m it kä ova t h ä n en su bjekt iiviset in t - r essin sä . Tä m ä on m yös a in oa k ein o synnyttää todellista keskustelua. “ (Tai- d e 4 /9 6 ). T ois t a kautta kiertäen, ja taideteoksen ympä- ristön roolia tarkastellen, tällä ker t a a La r s Nit t veä , Lou isia - n a n m u seon n ykyist ä joh t a - ja a , la in a t en : “Olem m e a lka - n eet ym m ä r t ä ä , et t ä n ä yt t e- lyn tekemisen prosessi -taitei- lijoiden va lin t a , t iet t yjen t e- osten rinnastaminen, tilan va- lin t a ym ., eivä t ole n eu t r a a - leja a sioit a , va a n a in a va iku t - tavat siihen, miten havaitsem- me, miten ymmärrämme ja lu- em m e t eoksen .” (Ta ide 4/96).

T

ä st ä pä ä sem m e va iva t t a liukumaan kohti näyttelyi- den sisä lt öä , ja sit ä , m it en si- sä lt öä olisi m a h dollist a h a h - mottaa. Ennen sitä on kuiten- kin hyvä tehdä pelisäännöt sel-

Piirros: "Hannula", Kristian Simolin

52 •

niin&näin

^1/98

vä ksi, eli sa n oa ju lki t eor eet - t isem m a t per u slä h t ökoh da t . Yhtenä hyvin käyttökelpoisena ja a voim u u d es s a a n va r s in vieh ä t t ä vä n ä lä h t ök oh t a n a pidä n h er m en eu t iikka a , joka voidaan sitten tietysti ymmär- t ä ä n iin h er t t a isen m on ella t a va lla , m u t t a jost a Gia n n i Va t t im olla on h a r vin a is en selkeä m ä ä r it elm ä . Va t t im on mukaan hermeneutiikka “voi- da a n m ä ä r it ellä ka h della t er - millä, jotka ovat metafyysisen fundamentalismin kyseenalais- taminen ja käsitys maailmasta tulkintojen konfliktina. “ (Tiede ja edistys 1/97). Postmodernin kielelle käännettynä se tarkoit- t a a s en yh d en t ä yd ellis en m u odon ja h t a a m isen h ylkä ä - mistä, ja keskittymistä siihen m it ä ja m it en sa n ot a a n , m il- lä arvoin tarina kerrotaan. Kyse on m yös siir t ym isest ä t iet ys- t ä ka pea st a ja pysä h t yn eest ä välinekeskeisestä lähestymis- tavasta siihen, että keskitytään ku lloisiin kin er it yisiin deba t - teihin, joita kuvataiteen alalla ja yh t eisku n n issa t a pa h t u u .

J

a sitten näyttelyn sisällön hah- mottamiseen, jonka yhteydes- sä on jä lleen ker r a n h elpom - pi sa n oa su or a a n m ikä m ä t - t ä ä ja m ikä ei a in a ka a n t oi- mi. Katsoisin, että olennaisen t ä r keä ä on r iskien ot t o. Nä yt - telyt eivät saisi pelata varman p ä ä lle, va a n n iid en p it ä is i uskaltaa ottaa riskejä ja tuoda esiin ristiriitoja. Achille Bonito Olivia , 80-lu vu n m u ot isu u n - tauksen transavantgardismin kesku sh a h m o, on kit eyt t ä n yt n ä yt t elyiden sisä llön viit een käsitteeseen. Hänen mukaansa näyttelyiden tulisi pitää sisäl- lä ä n m a h dollisim m a n pa ljon seuraavasta listasta: väkivalta, h en gissä sä ilym in en , sosia a - liset marginaaliryhmät, eroa- va isu u det ja r u n sa u s. List a n sisällöstä, laajuudesta ja puut- t eist a t u lee olla m on t a m iel- t ä , eikä edes it a lia la ist a h er - r a sm iest ä sovi ot t a a liia n t o- sissa a n , m u t t a olen n a ist a on ku it en kin se, et t ä n ä yt t elyi- den tulee olla eläviä, potkivia, kir ku via , t a i va in h yvin h il- ja isia . Nä yt t elyssä pit ä ä olla jä n n it yst ä , dr a a m a a , h iu st en r epim ist ä ja jot a kin joka pis- t ä ä m eist ä it se ku n kin sa n o-

maan suoraan keskellä katua t a i yksin pim eä ssä vessa ssa a h a a , oh oo, t a i pa kot t a a py- sä h t ym ä ä n , poh t im a a n . On syyt ä h u om a t a , et t ä t ä m ä ei yksioikoisest i t a r koit a su in - ka a n sa m a a ku in sh okeer a a - vuus, sillä shokeeraavuus itse- tarkoituksena on lähinnä sää- lit t ä vä n t ylsä ä . Se t a r koit t a a k u it en k in epä va r m u u dessa elä m ist ä , r iskien ot t a m ist a ja tapojen ja käsitteiden sisältöjen venyttämistä ja tönimistä. Eli liikettä, aaltojen vellomista ja laineiden liplattelua. Ihan mi- t en va a n .

M

utta entä jos palataan al- kuun ja tarkastellaan ky- sym yst ä sisä llön yh t eydest ä n ä yt t elyn n im een ? Va iku t t a a n im it t ä in silt ä , et t ä viim eis- tään tällöin paljastuu esimerk- k in ä yt t elyn h u oles t u t t a va latteus, sen loputtomuus. Ehkä toistan sanat jälleen turhaan, m u t t a n ä yt t elyn n im i n im en - om a a n vä it t ä ä yh dist ä vä n sä , se on “Taide ja filosofia”. Mutta pa lja s fa kt a on , et t ä va in h y- vin h a r va n ä yt t elyn t öis t ä kyken ee t a i edes yr it t ä ä yh - d is t ä ä n ä m ä k a k s i t er m iä . Ta it een ja filosofia n yh dist ä - m isessä ei r iit ä se, et t ä sit ee- r a a X, Y t a i Z -n im ist ä h en - kilöä , on se h en kilö a set et t u sit t en n im ikkeen “filosofi” t a i

“puutarhuri” alle, tai että kertoo töidensä taustoista, jotka ovat tavalla tai toisella filosofisesti la t a u t u n eit a , silleen n iin ku nyt mä vähän pohdin että mitä m ä oikeest a n poh din ku n m ä poh din , va i m ih in m ä n yt oi- kein jä in kä ä n . J os t a it een ja filosofian kentät tahdotaan eri- tyisesti yhdistää, niin vaikuttaa r a a ’a st i silt ä , et t ä a in oa va ih - toehto ja mahdollisuus tavoit- teen saavuttamiseen on se, että taide ja filosofia tukevat ja täy- den t ä vä t t oisia a n . Loppu t u - loksest a pit ä ä n ä kyä se, et t ä se on enemmän, että siihen on t u llu t u u si n ä köku lm a , u u si virnistys tai raapaisu, se, että va lm is kokon a isu u s on en em - m ä n ja er iä vä k u in osien sa su m m a . Yh dist ä m isen t ä yt yy r a t ka iseva st i la a jen t a a koke- m u sken t t ä ä , ei su pist a a sit ä .

L

opu ksi h a h m ot a n m u u t a - mia käytännön keinoja mi-

t en n ä h dä ksen i n ä m ä edellä läpikäydyt, hyvin luonnosmai- set , a ja t u kset ja t eem a t olisi mahdollista toteuttaa. Tarkas- telun ra a mina toimii edelleen kyseessä oleva näyttely “Taide ja filosofia”. J os niin tahdotaan, m ielest ä n i it se n im i on m a h - dollista säilyttää hyvin laajana kattokäsitteenä, joka kulloinkin tarvitsee hyvin vahvan tarken- n u ksen . J a se olisi ku lloin kin se t a r ken n u s, joka olisi n ä yt - t elyn n im i, ja it se ka t t okä sit e jä isi va in t a u st a lle. Nä yt t ely tarvitsee ehdottomasti riippu- m a t t om a n ja om a eh t ois en ku r a t oija n , m ielellä ä n m on i- kossa, tarkoittaen 2-4 henkilön m u odost a m a a ku r a t oin t ir yh - m ä ä , jon ka kokoon pa n on t u - lisi näyttely näyttelyltä ja vuosi vuodelta ainakin osittain elää ja va ih t u a . It se n ä yt t elyn t ee- m ojen k oh da lla on t ä r k eä ä h u om a t a , et t ä a ja ssa kiin n i olem in en ei t a r k oit a sa m a a kuin ties minkälaisten trendien seu r a a m ist a . N ä m ä t r en dit voiva t olla ulkoma ilta noukit- t u ja , t a i n e voiva t olla m yös kotimaista tekoa, esimerkiksi er it t ä in vin oon m en n essä ä n nationalismiin ja vieraspelkoon n oja a via . P elkkä m u iden seu - r a a m in en on t ylsä ä , t u r h a u t - t a va a ja va iva lloisen va r m a a ja epä-älyllistä. Omaan aikaan- sa kiinnittyminen, sen peilaa- minen ja samalla myös osaltaen sen m u ok k a a m in en on t a a s onnistuessaan ennalta määrää- m ä t t öm ien ja en n a lt a ei-h a l- lit t a vissa olevien r iskien h y- väksymistä ja dialogien hakua.

Se t a r koit t a a en n en ka ikkea s it ä , et t ä ym m ä r r et ä ä n s e la a jem pi yh t eisk u n n a llin en kon t ekst i, joh on t a ide a in a on liit ok sissa ; k on t ek st i, jost a t a it een m er kit ys m u odost u u ja n ou see; k on t ek st i, jon k a artikulointia, avaamista ja vaih- toehtoisten näkökulmien esit- t elyä voit a isiin n ä h dä k sen i pit ä ä ku va t a it een h yvin kes- keisen ä t a voit t een a .

K

aksi tällä hetkellä keskeistä teemaa, jotka varmasti kos- ket t a va t a iva n ket ä t a h a n sa ova t iden t it eet t i ja su ku pol- vet , u n oh t a m a t t a t iet yst i su - ku pu olt a - t eem a t , jot ka ilm e- nevät aivan sama mihin suun- t a a n n ykyt a it een ka t sa u ksia

t u ijot et a a n . J a t ä m ä ei ole n e- ga t iivis t a , e ik ä m yös k ä ä n välttämättä tarkoita ehdontah- toista matkimista. Tärkeää on, että teemoja ei käsitellä siten, et t ä t a idet t a kä yt et ä ä n vä li- n een ä joiden kin seikkojen t a i mielipiteiden yksiviivaiseen ja yk sipu oliseen esit t ä m iseen . Kä yt ä n n öllisest i ka t soen t ee- moja harkitessa olennaista on m yös m iet t iä m it en ja m it kä t eem a t sopiva t it se n ä yt t elyn k on t ek st iin . Mu ist et t a k oon , et t ä “Ta ide ja filosofia ”-n ä yt - telyn järjestänyt museo on Tu- russa, ja pysyy myös ensi vuon- n a Tu r u ssa . Tä ssä m ielessä a ja t u s esim er kiksi Tu r u n ja t u r ku la isu u den kä sit t elyst ä n ä yt t elyssä olisi va r sin m ie- lenkiintoinen, edellyttäen, että se tapahtuu monimuotoisuutta korostaen, ja vahva positiivinen ja ka n n u st a va vir n e t a ka r a i- voon paalutettuna. Ei saa olla liian tosissaan. J os mailaa pu- r ist a a liia n t iu ka st i, n iin on a iva n va r m a a , et t ä kiekko ei k yllä la va s s a p ys y. Ku t en t ä m ä n kesä isen Docu m en t a n pääkuraattori Catherine David on yleisellä t a solla ilm a issu t :

“Va in k on t ek st in lu om in en m a h dollist a a a ja n m yöt ä va i- keammaksi tulleen kriteerien perustelun. Kontekstuaalisuus liit t yy ku it en kin va st a koh t i- en esit t ä m iseen , kon flikt ien tunnustamiseen ja välttämät- tömiin keskusteluihin.” (Taide 4/96). Minkä tahansa näyttelyn rakenteiden tervehenkisyys ja elä vyys ei k u it en k a a n vielä m issä ä n n im essä t a ka a , et t ä n ä yt t ely olisi on n ist u n u t , ja onnistunut siinä mielessä, että se herättäisi intohimoja tai mitä tahansa, kunhan saisi jotakin liikkeelle. Ei ole olemassa min- kä ä n la isia va r m oja va st a u k- sia näyttelyn hahmottamiseen, m u t t a n ä h dä ksen i yllä esit e- tyt ehdotukset antavat kuiten- k in t ie t yn n ä k ök u lm a n ja per u slä h t ökoh da n m a h dolli- selle on n ist u m iselle - silt ojen r a ken t a m iselle t a i pu r ka m i- selle ja a r kipä ivä n ba n a a lien t os ia s ioid en p eila a m is een , u t elia a seen ih m et t elyyn .

(E s i t el m ä T a i d e j a f i l os of i a -n äyttelyn yh teyd essä, E sin e ja Olio-sym posiu m Wäin ö Aaltosen m u seo, 11.5.1997 T u rk u ).