33
Jälkidigitaalinen aika
T
ämän numeron kirjoitukset tuovat esiin joitakin huomionar- voisia suunnanmuutoksia kirjastoalalla, joilla on vaikutusta ny- kyisiin työtapoihin ja palvelukonsepteihin. Tyypilliseen tapaan, kehitys avaa mahdollisuuksia, mutta tuottaa myös uhkia. Uuti- set ovat hyvät, pahat ja rumat.Hyvät uutiset liittyvät kirjastotiloihin. Tilasta on tulossa uu- della tavalla merkityksellinen. Verkkoaineistojen ja -palvelujen myötä levinnyt ajatus ajan ja paikan merkityksen vähenemises- tä vaikuttaa kääntyvän täysin päinvastaiseksi. Opiskelun ja tut- kimuksen monimuotoisuuden lisääntyminen esimerkiksi verk- ko- ja etäopiskelun muodossa näyttääkin lisäävän tarvetta sosi- aalisiin kiintopisteisiin.
Oppimisympäristö tarvitsee sosiaalisen koheesion tukea yhtei- sistä julkisista tiloista, mutta ulkopuolisten käyttäjien osalta koh- distuu kirjastoille muitakin tarpeita. Työelämän rakennemuutos- ten takia yrittäjien, freelancereiden ja etätyöntekijöiden määrä on lisääntymässä. Epätyypillisissä työsuhteissa toimivat pienyrittäjät, freelancerit ja korkeakoulujen ulkopuoliset tutkijat tarvitsevat paitsi sisältöjä, myös työskentelyyn ja tapaamisiin tarvittavia tilo- ja. Joustavat ja muunneltavat tilat ovat kirjastoille yhä tärkeämpiä.
Tilojen kiinnostavuudella voi olla myös yleistä merkitystä ke- hysorganisaatiolle. Helsingin yliopiston kirjaston Kaisa-kirjasto on hyvä esimerkki tilana, jolle on syntynyt poikkeuksellinen jul- kisuusarvo. Jo ensimmäisen käyttöönottovuoden aikana keskel- lä kaupunkia sijaitseva kirjasto on tullut vetovoimaiseksi tilaksi.
Tilan tyylipuhdas arkkitehtooninen kauneus on myös tuonut ke- hysorganisaatiolle raikkaan ja kiinnostavuutta lisäävän julkisuus- kuvan, jolla on painoarvoa.
Huonommat ja rumemmat uutiset johtuvat kehityksen epäva- kaudesta, jossa monet ratkaisut ovat vielä avoimia. Jarmo Saar- tin kooste IFLA-konferenssissa tänä vuonna käydystä keskuste- lusta avaa näköaloja näihin kirjastoalan radikaaleihin taitekoh- tiin. Kirjastotyö on muuttumassa juuria myöten, eikä vain siksi, että sisällöllinen paino on siirtymässä verkkoon, vaan myös sik- si, että tiedonhallinnan prosessi ja sen hyödyntäminen tutkimuk- sessa on syvällisessä muutoksen tilassa.
Tapa hallita aineistoja on syvällisen muutoksen kourissa. Uu- distustarpeet koskevat laajalti kirjastotyötä tiedon tallennukses- ta käyttäjille tarjottaviin palvelukonsepteihin. Metadatan hallin- taan tekee tuloaan entiteettikeskeinen tapa hahmottaa teoksia, jo-
Signum 4/2014
4
ka yhdistelee saman tekijän erilaiset teokset ja sisällöt kokonai- suuksiksi. Vaikka suuntaus on ollut näkyvillä jo pidemmän ai- kaa, metadatan hallintaa hahmotetaan yhä laajempana kansain- välisenä ja monien eri toimijoiden hallitsemana kokonaisuutena.
Saarti puhuu ”jälkidigitaalisesta mallista”, jossa tietovirrat ja nii- hin liittyvä työ on järjestymässä kokonaan uudelleen. Se on muut- tamassa käsityksen perinteisestä luetteloinnista ja järjestämisestä, ja siirtää myös osin työn kirjastojen ulkopuolelle.
Tietovirtojen hallinta haastaa myös palveluihin liittyviä ajatte- lumalleja. Sisällöt on tarjottava yhä tiiviimmässä yhteydessä uu- den tiedon tuottamiseen ja datan hallinnasta ja arvioinnista tu- lee osa työtä. Toisaalta, tiedon saatavuus on kääntymässä uudel- leen avainasiaksi. E-aineistojen paradoksina näyttäisi olevan, et- tä ne paitsi avaavat, myös sulkevat ovia useilta käyttäjäryhmiltä.
Jos lisensointikäytännöt rajaavat käytön ulkopuolelle kehysorga- nisaation piiriin kuulumattomat asiakkaat, se jättää ulkopuolel- le monia tärkeitä toimijoita yhteiskunnassa, ja jopa tieteenteki- jöiden piirissä.
Suurten haasteiden rinnalla suomalaisilla kirjastoilla on har- vinaisen suuria vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kansainvälisten kirjastojärjestöjen johdossa on tällä hetkellä historiallinen tilan- ne; suoranainen suomalainen värisuora. Tänä vuonna kansainvä- listen tehtävien johdossa ovat Sinikka Sipilä Suomen kirjastoseu- rasta IFLA:n presidenttinä, Kristiina-Hormia Poutanen Kansal- liskirjaston verkkopalveluista Liberin puheenjohtajana ja ylikir- jastonjohtaja Kai Ekholm Kansalliskirjastosta CDNL:n eli kan- salliskirjastojen yhteistyöelimenä toimivan konferenssin johdos- sa. Suurten kysymysten aika ja vaikuttamisen tila ja paikka kul- kevat nyt käsi kädessä.
– Päivikki Karhula
Signum 4/2014
