Kirjallisuutta
ja joiden siis voidaan olettaa olevan kie- lestä häviämässä. Osa taas ei ole kos- kaan perifeeriseen vepsään asti levinnyt- kään.
Sekä SEPPo SUHONEN että EDUARD VÅÄRı tarkastelevat liivin sanastoa, mo- lemmat Lauri Kettusen sanakirjaan liit- tyvästi.
Suhonen esittää täydennyksiä Kettu- sen v. 1938 ilmestyneeseen Livisches Wörterbuch -sanakirjaan. Aineistonaan omat viimeaikaiset nauhoituksensa sekä Julius Mägisten keräämät toistaiseksi julkaisemattomat tekstit hän esittelee ja ryhmittelee Kettusen sanakirjasta puut- tuvia sanoja. Suuria ryhmiä ovat yhdys- sanat ja prefiksiverbit. Enimmäkseen nämä sanastolisät odotuksenmukaisesti heijastavat lätin vaikutusta liiviin. Suho- nen toivoo, että täydennykset voitaisiin julkaista Kettusen perusluonteisen sana-
kirjan lisäniteenä.
Eduard Vääri tarkastelee liivin yhdys- sanoja ja prefiksiverbejä sekä sanaliitto- lähtöisiä sijoja aineslähteenään Kettusen sanakirja. Liivissä monet yhdyssanojen ongelmat ovat yhteisiä viron kanssa.
Pohdittavaa tarjoaa kysymys yhdyssa- nan nominatiivi- tai genetiivialkuisuu- desta. Liivissä on viron tapaan vallinnut yhdyssanojen genetiivialkuisuutta suosi- va tendenssi. Liivin äännekehityksen ta- kia on kuitenkin usein mahdotonta sa- noa, onko yhdyssana genetiivi- vai no- minatiivialkuinen. Tapaukset, joissa nominatiivi ja genetiivi ovat toisistaan erotettavissa, viittaavat kuitenkin gene- tiiviin. Erityisen ryhmänsä muodostavat tapaukset, joissa genetiivin *-n on juuri yhdyssanan määriteosassa rudimentaari- sesti säilynyt.
Toisin kuin muissa ims. kielissä voi määriteosana olla myös partisiipin pree- sens. Muutamissa harvoissa tapauksissa määriteosana tulee kysymykseen myös paikallissija. Yhdysadverbeissa voi olla rudimentteina erilaisia aikaisempien kaasusten merkkejä. Liivin yhdyssanoja tarkasteltaessa hyvin tärkeä on yhdyssa- noille ominainen intonaatio, koska var- mat kriteerit määriteosan ja perusosan
420
muodollisten suhteiden osoittamiseksi usein puuttuvat.
Vääri käsittelee myös prefiksiverbejä.
Erikoisuutena on, että liivissä omista verbeistä voidaan lättiläisten prefiksien avulla luoda uusia merkityksiä.
Monet itsenäiset sanat ovat liivissä kehittyneet suffikseiksi. Tällainen on esim. komitatiivin kehitys: -ks < *kansa/c Vääri selvittelee myöhäsyntyisen komita- tiivin ja sen kanssa yhdennäköisen trans- latiivin erontekoa.
I-Iı-:ııtkı I-IURTTA
Suomalais-saksalainen
fraasisanakirja
ScHELLBAcH-KOPRA, INGRıD Suomi-saksa fraasisanakirja. Finnisch-deutsche Idioma-
tik. WSOY, Juva 1985. 305 s.
Helsingin yliopiston saksan kielen lehto- ri ja fennougristiikan dosentti Ingrid Schellbach-Kopra on aikaisemmin toi- mittanut mm. Pekka Kataran suomalais- saksalaisen sanakirjan uudistetun laitok- sen ja suomalais-saksalaisen sananlasku- kirjan. Nyt tarkasteltava kaksikielinen fraasisanakirja asettuu siis aihepiiriltään tekijänsä kahden aikaisemman sanakir- jatyön väliin.
Teoksen alussa on 42-sivuinen sak- sankielinen johdanto, jossa esitellään suomen fraseologiaa laajahkosti: aiheet ulottuvat aina mainoskielen sanaleikkei- hin asti. Pääosan teoksesta muodostaa varsinainen sanakirjaosuus, joka sisältää n. 2800 suomen fraasia ja niiden sak- sankieliset käännökset. Mukana on usein myös suomalaisen ilmauksen sana- sanainen saksannos. Esimerkkejä teok- sessa ei ole, koska tekijän mielestä fraa- seille on ominaista, että niitä voidaan käyttää suhteellisen vapaasti (s. 13- 14).
Aineisto on järjestetty ns. ydinsanoit- tain. Tällaisena haku- ja ydinsanana on
yleensä nomini: esimerkiksi 1usikka-ha- kusanan kohdalle on sijoitettu sellaiset fraasit kuin ottaa lusikka kauniiseen kä- teen, heittää lusikka nurkkaan t. lusik- kansa pöydän alle, painaa lusikka poh- jaan, pistää Iusikkansa joka soppaan, pis- tää lusikkansa jkn soppaan t. keittoon t.
liemeen.
Teos on ilmeisesti tarkoitettu ensi si- jassa saksalaiselle lukijalle. Tässä esitte- lyssä voin tietysti tarkastella teosta ai- noastaan suomalaisen näkökulmasta.
Tekijä arvelee sanakirjan tärkeäksi
kääntäjille, kielentutkijoille, folkloristeil- le ja yleensä sellaisille suomen kielestä kiinnostuneille, joiden kielitaito on jo suhteellisen hyvä. Siten teoksen käyttä- jäkunta lienee varsin suppea.
Johdanto on siis saksankielinen; ai- noastaan lyhyt lähinnä teknisiä seikkoja ja kiitoksia sisältävä osa on myös suo- menkielinen. Siten mm. aineiston valin- takriteerit on esitetty ainoastaan saksak- si. Osa johdannon asioista on toki suo- malaiselle lukijalle itsestään selviä; silti juuri koostamisperiaatteet olisi kernaasti
nähnyt myös suomeksi.
Sanakirjan nimi on kahtalainen: suo- menkielinen otsikko puhuu fraaseista, saksankielinen ídiomeista. Anna-Leena Kuusi, jonka teokseen myös Schellbach- Kopra viittaa, määrittelee fraasin seu- raavasti (l97l: 16): ››Fraasi on vähintään kahden sanan muodostama, kielenkäy- tössä toistuvasti esiintyvä, lauseeseen epäitsenäisenä elementtinä mukautuva tai siihen irrallisena lauseenjäsenenä liit- tyvä, tietyn merkityssisällön omaava sa- naliitto.›› Idiomin määrittelevät Hakuli- nen ja Ojanen (1976 s.v.) seuraavasti:
`sellainen tietylle kielelle ominainen, ra- kenteeltaan epäproduktiivinen ilmaus, jonka merkitystä ei aina voida päätellä sen osien merkityksen perusteellai Täl- laiseen määritelmään viittaa Schellbach- Kopra (s. 18) kuitenkin todeten, ettei ole kaikkia näin määriteltäviä idiomeja voi- nut sanakirjaan sisällyttää. Pois on jätet- ty sellaiset tapaukset, jotka muutenkin kuuluvat normaaliin kaksikieliseen sa- nakirjaan. Lisäksi on pois jätetty - ehkä
Kirjallisuutta
turhaan - mm. ilmeisen idiomaattista seksuaalisanastoa. Muunlaisia ns. rumia sanoja teokseen kyllä sisältyy. Teos si- sältää myös runsaahkosti alkusointu- fraseologiaa. Mukana on myös sellaisia kulttuurikontekstiin liittyviä hakusanoja kuin Marskin ryyppy ja Martat.
Itse sanakirjaosuus sisältää siis myös sanasanaisia käännöksiä useista fraaseis- ta. Esimerkiksi ilmaus se tekee eetvarttia on käännetty saksaksi asuun das macht Eduard. Saksankielinen lause on kuiten- kin haastattelemieni saksalaisten mu- kaan ymmärrettävissä vain siten, että Eduard on subjektina. Jos tällaisessa ta- pauksessa - ja muutenkaan - sanasa- naisia käännöksiä tarvitaan, olisi ne hy- vä tehdä laajemmat, tässä tapauksessa varustaa vaikka lauseenjäsenen lyhen- tein.
Sanakirja sisältää jo otsikkonsa mu- kaisesti sekä fraaseja että idiomeja. Kun lähtökohtana on suomi, tuntuisi joh- donmukaiselta olettaa, että kaikki haku- sanat olisivat suomen kielen kannalta jompiakumpia. Kumpaankaan ryhmään kuuluvaksi ei kuitenkaan nähdäkseni kovin helposti voida laskea kuuluvaksi vaikkapa sellaista ilmausta kuin pihoihin ajo sallittu; se onkin mukana ilmeisesti siksi, että sen saksalainen vastine on suomen ilmaukseen verrattuna raken- teeltaan erilainen Anlieger frei. Suoma- lainen tällaista ilmausta tuskin sen pa- remmin idiomiksi kuin fraasiksi hahmot- taa. Samantapaisia esimerkkejä valinta- kriteereistä on muitakin. Tekijän mu- kaan tavalliseen kaksikieliseen sanakir- jaan kuuluvia sanoja ei ole otettu mu- kaan; mukana ovat kuitenkin mm. sel- laiset yhdyssanat kuin aasinsilta, kuok- kavieras, laiskanlinna, metsätaival, jotka kaikki sisältyvät Ingrid Schellbach- Kopran uudistamaan Pekka Kataran suomalais-saksalaiseen sanakirjaan. Kak- sikieliseen sanakirjaan kuuluvia olisivat nähdäkseni myös sellaiset johdokset kuin lantalaiset.
Vaikka Suomi-saksa fraasisanakirja - miksi muuten juuri tämänasuinen nimi - onkin välityön luonteinen, on siitä
421
Kirjallisuutta
epäilemättä kohderyhmilleen runsaasti hyötyä. Teos on pioneerityö, joka var- masti hyödyttää tulevia suomen kielen yksi- tai useampikielisiä idiomisanakirjo- ja. Dosentti Schellbach-Kopralle toi- votettakoon joka tapauksessa parhainta menestystä hänen suuriarvoisessa sana- kirjatyössään.
LÄHTEET
HAkuLı NEN,AuLı -OJANEN, Jussi 1976:
Kielitieteen ja fonetiikan terminolo- giaa. SKST 324. Forssa.
Kuusi, ANNA-LEENA 1971: Johdatusta suomen kielen fraseologiaan. Suomi
115:4. Forssa.
HEı KkıHuRTTA
Aspektologian aakkosia
BERNARD CoMRıı -i Aspect. Cambridge Textbooks in Linguistics. Neljäs, korjat- tu painos 1985 (ensimmäinen 1976).
Cambridge University Press, Cambridge.
Bernard Comrie (s. 1947) on äärevä lingvisti: hän on tutkinut yleistä pragma- tiikkaa, semantiikkaa ja morfologiaa, julkaissut venäjän kielen historian alalta ja kirjoittanut mm. erinomaisen yleisesi- tyksen Neuvostoliiton kielistä. Luon- teenomaista Comrielle on laajalti vertai- leva ja kielitypologinen näkökulma. I-lä- nen tunnetuinta tuotantoaan ovat Cam- bridgen oppikirjasarjassa ilmestyneet Tense (1985) ja Aspect (1976). Jyrki Kal- liokoski selosti edellistä Virittäjän viime
numerossa 2/88; nyt on jälkimmäisen vuoro tulla esitellyksi.
Kirjan johdantoluvussa tekijä määrit- telee tempuksen ja aspektin suhteen:
tempus on deiktinen kategoria, joka
422
suhteuttaa lauseen ilmaiseman tilanteen johonkin ajankohtaan, tavallisimmin puhehetkeen; aspekti taas on ei-deikti- nen kategoria, joka kuvastaa tilanteen sisäistä aikarakennetta. Tilanteella (situa- tion) Comrie tarkoittaa laajasti tiloja (states), tapahtumia (events) ja prosesse- ja (processes).
Comrielle aspekti on ennen muuta semanttinen kategoria. Sen grammaattis- tusaste ja -laatu vaihtelevat kielestä toi- seen. Tyypillisinä aspektikielinä Comrie mainitsee slaavilaiset kielet (esim. venä- jässä aspektiero ilmaistaan verbipareilla:
On proóital 'he read`, On éital 'he was reading, he used to read`). Suomen hän mainitsee kielenä, jossa aspektia ilmais- taan harvinaisella tapaa objektin sijalla:
Hän luki kirjan, Hän luki kirjaa.
Aspektin pääoppositio on perfek- tiivisyyden ja imperfektiivisyy- den välinen: edellinen ilmaisee tilanteen jakamattomaksi kokonaisuudeksi, jäl- kimmäinen kiinnittää huomion tilanteen sisäiseen rakenteeseen. Teoksen ensim- mäisessä luvussa Comrie selventää tä- män primaariopposition luonnetta ja etenee siitä imperfektiivisyyden tarkkaan jaotteluun.
Tekijä varoittaa käsittämästä perfek- tiivisyyttä lyhytkestoisuudeksi (versus pitkäkestoisuus), määräkestoisuudeksi (vıs määrittelemätön kesto), tulokselli- suudeksi tai loppuunsaatettuudeksi (v:s tuloksettomuus tai keskeneräisyys) taik- ka ylipäätään miksikään rajaavin ter- mein määriteltäväksi: perfektiivistä on esittää toiminta siltään, ilman lisiä.
Koska näin on, perfektiivisyys on se- manttisesti aspektin primaariopposition tunnusmerkitön jäsen. Perfektiiviset muodot voivat kyllä olla morfologisesti tunnusmerkkisiä, niin kuin yleensä slaa- vilaisissa kielissä. (Comrie jatkaa tun- nusmerkkisyyden pohdintaa luvussa 6.)
Imperfektiivinen aspekti ilmaisee avoimesti, että tilanteella on sisäinen ajallinen rakenne. Tämän rakenteen laa- dun mukaan imperfektiivisyys voi olla ensinnäkin habituaalista tai jatku- vaa (continuous). Habituaalisuutta il-
