TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2019 65 TIETEEN KOHTAAMISIA
TIETEEN KOHTAAMISIA
Tutkijoiden medianäkyvyys
Tiede ja tutkijat kiinnostavat mediassa mutta valikoima vaikuttaa suppealta. Toimittajien ja tut- kijoiden vuorovaikutusta kannattaisikin helpot- taa entisestään, varsinkin kun osapuolet tarvitse- vat toisiaan.
Sujuvasanaisille tutkijoille on kysyntää kotimai
sissa medioissa, sillä 92 prosenttia suomalaisis
ta luottaa tutkijoihin ainakin jonkin verran. Luot
tamus tieteeseen on tätäkin vahvempi. Luvut olivat korkeimpien joukossa kansainvälisessä ky
selyssä, jonka teki brittiläinen tutkimusrahoitta
ja Wellcome Trust.
Tutkijat puolestaan tarvitsevat medianäky
vyyttä. Julkisuus on yksi tapa erottua ja jäädä mieleen kovassa kilpailussa työpaikoista ja rahoi
tuksesta. Palkitsemisjärjestelmissä korostetaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta, ja medianäky
vyyttä pidetään vaikuttavuuden yhtenä mittarina.
Tutkijoiden ja toimittajien vuorovaikutusta on jo edistetty. Luovia rajanylityksiä tuetaan apura
hoin, jotka sallivat perehtymisen hitaisiin ja vai
keisiin aiheisiin. Netin ”nosto ja heittopalvelut”
kertovat toimittajille tutkijoiden työstä ja näke
myksistä. Niitä esitellään myös tieteenalakohtai
sissa nettimedioissa, somessa, blogeissa ja podcas
teissa. Monet kotimaiset tiedejulkaisut ilmestyvät avoimesti saataville nettiin.
Tätä kehitystä vasten suomenkielisten tiede
uutisten valikoima tuntuu suppealta. Tiedesivuil
la toistuvat geenit, terveys ja sairaudet, ympäristö ja ilmasto, avaruuden arvoitukset ja eläinkunnan erikoisuudet. Humanistisista tieteistä erottuu his
toria, usein tietokirjamarkkinoilla saavutetun me
nestyksen ja tarinallisuutensa ansiosta.
Maakuntalehdissä ollaan usein monipuolisem
pia, koska niissä kiinnostavat oman levikkialueen yliopiston ja korkeakoulujen tutkijat ja heidän saa
vutuksensa.
Ajankohtaiskommentaattoreiden valikoima on yhteiskuntatieteellisempi. Näkemyksiä kysytään
varsinkin politiikan, sosiaali ja opetusalojen, ym
päristön ja median tutkijoilta. Myös kaupunkien ja oikeustieteen asiantuntemus erottuu.
Toisinaan näyttää kuitenkin siltä, että kiireiset toimittajat valitsevat aiheita ja haastateltavia tois
tensa jutuista. Omat ideat ja selvitystyö jäävät to
teuttamatta tiukkojen julkaisuaikataulujen ja tuo
tantoehtojen puristuksessa. Parviälyä suunnannee sekin, että osa tutkijoista on valmis käynnistämään lausuntoautomaattinsa aiheesta kuin aiheesta heti, kun puhelin soi.
Voisi olla monin tavoin eduksi, että tutkijoiden media ja viestintäkoulutusta ja yleistä mediaym
märrystä vielä vahvistettaisiin, jotta osaavia vaih
toehtoja olisi medialle tarjolla enemmän. Apua oli
si ainakin kokemusten jakamisesta toimittajien ja muiden tutkijoiden kanssa sekä opastuksesta me
dian toimintatapoihin ja oman media ja viestin
tästrategian miettimiseen.
Toimittajakin pääsee helpommalla, jos tutki
ja ymmärtää jo alkajaisiksi, että toimittaja päättää juttunsa näkökulmasta ja sanamuodoista sekä te
kee omat johtopäätöksensä oman otsikkonsa alla.
Asioita yleistetään ja ne sanotaan lyhyesti silläkin uhalla, että jotain haastateltavan mielestä oleellis
ta jää pois.
Terää voisivat tehdä myös kotikieliset kirjoi
tusharjoitukset, jotka tuulettavat tieteellisen ar
tikkelikirjoittamisen ja esitelmöinnin maneereja.
Esimerkiksi tiedotteen kirjoittamista pitää harjoi
tella, jotta siitä tulee houkutteleva. On myös hy
väksyttävä, ettei hyväänkään tiedotteeseen aina tartuta.
Treeni tuskin menee hukkaan, koska kette
rä viestintäosaaminen on tutkijalle verraton apu muuallakin kuin mediassa.
PAULIINA RAENTO
Kirjoittaja on professori, joka työskentelee tiedekustantamisen ja -toimittamisen parissa.
