66 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2020 TEkSTInTUTkIjAn TUUmAT
TEKSTINTUTKIJAN TUUMAT
Dissaamisen kielioppi, lyhyt oppimäärä
Lapsemme puhuvat dissaamisesta. Sana on omit- tu englannin sanasta dis(s), joka on tiettävästi hiphoppareiden käyttöön ottama lyhennelmä sa- nasta disrespect (mm. ”halveksunta”) tai sanasta dismiss (mm. ”vähättely”).
Dissata on sanana niin osuva, että sen soisi pääsevän irti slangileimastaan. Verbi voi tarkoit- taa väheksymistä, huomiotta jättämistä, halveksi- mistakin. Kyse on aina siitä, että dissaaja osoittaa jollakin tavalla sen, ettei pidä dissattavasta. Dis- saamista näkee tyypillisesti siellä, missä ihmisten väliset suhteet ovat hierarkkisia ja missä valta on läsnä. Esimerkiksi monissa kiusaamiseksi sano- tuissa tilanteissa juuri dissaaminen on keskiössä.
Dissaaminen on tuttua myös tutkijoille. Esi- merkiksi sosiaalisen median keskusteluissa tutki- joiden asiantuntija-asemaa pyritään horjuttamaan toistuvasti. Keinot vaihtelevat avoimesta nimitte- lystä ja solvaamisesta hienovaraisempaan vähät- telyyn ja halveksuntaan sekä vaikeasti todennet- tavaan sivuuttamiseen.
Olen itsekin saanut osani. Vastikään minua nimiteltiin Twitterissä ”läpipolitisoituneeksi va- semmisto-@tosentiksi”. Siellä jakamiani ajankoh- taistekstien analyysejä on kutsuttu muun muassa
”vainoharhaiseksi pseudotieteeksi ja maalittami- seksi”. Kaikenlaista alatyylistä tölväilyä olen tie- tenkin saanut osakseni, kuten monet tutkijat. On- nekseni olen välttynyt suoranaisilta uhkauksilta.
Nimittelyä hieman hienovaraisempi dissaami- sen tapa on tieteelliseen pätevyyteen tai asiantun- tijuuteen kohdistuva vihjaileva vähättely. Sen voi tehdä pienin kielellisin valinnoin. Tutkijasta sa- notaan vaikkapa, että hän on niin sanottu tutkija.
Toinen tehokas tapa on panna ”tutkija” tai ”tiede”
lainausmerkkeihin. Myös luovaa johdinten käyt- töä on nähty: kun haluaa dissata tutkijaa, häntä voi kutsua tutkailijaksi tai tutkiskelijaksi.
Moni sosiaalisessa mediassa aktiivisesti toi- miva tutkija on kohdannut sellaistakin dissaamis- ta, jossa tutkijuutta on kyseenalaistettu nostamal-
la esiin tutkijan henkilöhistoriaa. Koska olen itse kertonut kirjoituksissani avoimesti olevani lähtöi- sin vasemmistolaisesta perheestä, tekstianalyyse- jani on kutsuttu kommunistin tekemiksi, kun ne eivät ole dissaajaa miellyttäneet.
Jos tutkija on joskus toiminut jossain poliit- tisessa puolueessa, dissaaja hyödyntää tätä tietoa armottomasti. Huomio käännetään tutkijan asian- tuntevista kommenteista ja havainnoista tutkijan henkilöön. Vähättely on usein sukupuoleen perus- tuvaa.
Dissaaminen voi kohdistua koko tieteenalaan.
Esimerkiksi kielentutkijaa ei pidetä vakavasti otet- tavana keskustelijana, kun kyse on talouspolitii- kasta. Ei vaikka lingvisti yrittäisi omaan asiantun- temukseensa perustuen kriittisesti avata talouden käsitteitä ja puhetapoja. Dissaaminen ilmenee esi- merkiksi täydellisenä hiljaisuutena, huomioiden si- vuuttamisena.
Turhauttavin dissaustilanne on sellainen, jos- sa yhden alan tutkija halventaa toisen alan tutki- jaa esimerkiksi sillä perusteella, että alojen tutki- muskäytänteet ovat erilaiset. ”Näin ei voi tehdä”
on jääpuikko sieluun, kun tutkija sanoo sen toisel- le tutkijalle.
VESA HEIKKINEN
Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.
Twitter: @tosentti
