Mikael Westerlund
Apilaperheiden osallisuus
Vailla vertaistaan
Metropolia Ammattikorkeakoulu Sosiaalialan perustutkinto Sosionomi (AMK)
Opinnäytetyö 2.11.2020
Tekijä(t) Otsikko
Mikael Westerlund
Apilaperheiden osallisuus – vailla vertaistaan Sivumäärä
Aika
48 sivua + 1 liitettä 2.11.2010
Tutkinto Sosionomi (AMK)
Tutkinto-ohjelma Sosiaalialan perustutkinto Suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK)
Ohjaaja(t) Lehtori Ulla Saukkonen Lehtori Kirsi Lautala
Opinnäytetyö tehtiin Sateenkaariperheet ry:n toimeksiannosta selvittämään apilaper- heiden palvelutarpeet ja palveluihin kohdistuvat toiveet. Opinnäytetyö tehtiin osana tu- levaa vanhemmuuden jakamiseen apilaperheissä liittyvään oppaaseen, jonka Sateen- kaariperheet yhdessä Perhesuhdekeskuksen kanssa muodostavat. Opinnäytetyö pyr- kii selvittämään millaisia tarpeita ja toiveita apilaperheillä on liittyen sosiaali- ja ter- veyspalveluihin. Opinnäytetyö pohtii myös palvelukokemukseen liittyvää osallisuuden teemaa. Opinnäytetyö pohtii ja kyseenalaistaa huomioidaanko apilaperheet perhe- muotona yhdenvertaisesti. Näillä kysymyksillä on tarkoitus selvittää kohderyhmän yh- teiskunnallista osallisuutta.
Opinnäytetyön aineistona käytettiin Sateenkaariperheiden aiemmin teettämää kyselyä, jossa kartoitettiin kumppanuusvanhempien kokemuksia kumppanuusvanhemmuu- desta ja apilaperheestä. Apilaperhe on perhe, jossa ainakin kaksi vanhempaa on ryh- tynyt jakamaan vanhemmuutta alusta alkaen ilman parisuhdetta. Apilaperheiden van- hempia kutsutaan myös vanhemmuuskumppaneiksi, jotka muodostavat vanhemmuus- kumppanuuden. Kysely tehtiin tulevaisuuden kumppanuusvanhemmuushanketta var- ten. Tässä opinnäytetyössä käytetään osaa kyselyn kysymyksistä ja näihin tulleita vastauksia. Koska kyselyä ei tehty opinnäytetyötä varten, kaikki kysymykset eivät kos- kettaneet teoreettista viitekehystä eli osallisuutta ja toimijuutta.
Kyselyyn vastasi 33 kumppanuusvanhempaa 2–5 vanhemman. Kyselyyn vastan- neista vanhemmista 58 % identifioituivat naiseksi, mieheksi 36 % ja muunsukupuo- liseksi identifioitui 6 %. Vastaajien lapset olivat 0–18-vuotiaita, lisäksi yksi vastaajista oli raskaana. Lähes kaikkien vastaajien perheessä oli ainakin yksi vanhempi, joka kuu- lui seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.
Kumppanuusvanhemmat kokivat heille tarkoitetut palvelut riittäviksi, mutta toivoivat jul- kisista palveluista rohkeampaa puheeksiottamista ja palveluilta pitempää kestoa ja in- tensiivisyyttä. Eniten toivottiin apilaperheille tarkoitettua vertaistoimintaa ja apua juri- dista tukea. Kumppanuusvanhemmat, eli apilaperheiden vanhemmat toivoivat vertais- toimintaa itsellensä, perheellensä ja lapsillensaVanhemmat kertoivat kaivanneensa vertaistukea ja -toimintaa jo siitä asti, kun etsivät kumppania itselleen, mutta vertais- tuen tarve korostui kumppanuusvanhemmuuden aikana.
Opinnäytetyö tuo esille apilaperheiden tarpeet ja ehdotuksia, kuinka kehittää palveluja huomioimaan kaikki perheet. Opinnäytetyön tulosten pohjalta voi luoda oppaan, miten muodostaa apilaperheiden toivomia palveluita.
Avainsanat Kumppanuusvanhemmuus, Vanhemmuuskumppanuus, Apila- perhe, Sateenkaariperhe
Author(s) Title
Mikael Westerlund
Co-parenting families and their involvement – without peers Number of Pages
Date
48 pages + 1 appendices 2 November 2020
Degree Bachelor of Social Services Degree Programme Social services
Specialisation option Social services
Instructor(s) Ulla Saukkonen, Senior Lecturer Kirsi Lautala, Senior Lecturer
This Bachelor’s thesis was produced in collaboration with Finnish Rainbow Families Asso- ciation. The purpose of this thesis is to find out and study what do co-parents, and co-par- enting families need and hope from society and specifically from public services in terms of health care and welfare. Thesis asks do co-parenting families get excluded from public ser- vices and do they feel discriminated, or does society discriminate them. Thesis is part of a forth coming project that Finnish Rainbow Families Association is constructing for co-par- ents, people who are dreaming about co-parenting and co-parenting families.
This thesis is based on questionnaire made by Finnish Rainbow Families Association and included in their newsletter which was sent to all members and published on their website.
The questionnaire received 33 answers. The answers were many taking that particular fam- ily form into account, but the data was still quite narrow. As the thesis wanted to find out experiences of the target group and make the knowledge of the co-parents visible, this study was carried out as qualitative research.
By analyzing the answers of the questionnaire, the co-parents are generally satisfied with the services. Co-parents hope braver encounters from professionals. They also wish to re- ceive more help with legal and juridical aspects of family life. These needs are especially important when parents are planning and expecting a child. Besides juridical needs, co- parents need and hope to receive a lot of peer support. Different family form makes many co-parents yearn for feeling of being normal in society and peer support, according to them, can make that possible.
The results lead to the conclusion that co-parents and their families do not get recognized as a family form and get excluded by society. Co-parents do in fact need services that are specifically made for them and we need, as society, to include co-parents and their families and respect their characteristics.
Keywords Co-parenting, Parenting, co-parents, involvement
Sisällys
1 Johdanto 2
2 Sateenkaariperheet ry 4
3 Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus 6
3.1 Seksuaalisuuden moninaisuus 6
3.2 Sukupuolen moninaisuus 7
3.3 Normit liittyen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen 8
4 Perhemuodot 9
4.1 Sateenkaariperhe 9
4.2 Apilaperhe 10
4.3 Kumppanuusvanhemmuus 12
5 Perheille tarkoitetut palvelut 14
5.1 Palveluverkosto 14
5.2 Apilaperheiden palvelukokemukset 15
6 Osallisuus yhteisössä ja yhteiskunnassa 17
6.1 Kuulumisen tunne 17
6.2 Yhteiskunnallinen osallisuus 18
7 Tutkimuskysymykset ja -menetelmät 21
7.1 Tutkimuskysymys 21
7.2 Tutkimusmenetelmä 22
7.3 Aineiston analysointi 23
8 Tulokset 24
8.1 Ajan ja vanhemmuuden jakaminen 26
8.2 Tarpeet perheytymisen onnistumisessa 28
8.3 Toivotut palvelut 33
9 Yhteenveto 36
9.1 Tukea marginalisaatioon 37
9.2 Vertaistukea ja -toimintaa 38
10 Pohdinta 40
10.1 Osallisuus apilaperheiden silmin 40
10.2 Tulevaisuuden näkymät 42
Lähteet 46
Liitteet
Liite 1. Kysely
Aluksi
Tein tämän esipuheen epäilysten kera. En tiedä onko se hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaista, mutta yksin opinnäytetyötäni tehdessä huomaan opinnäytetyöni olevan mo- nen ihmisen mahdollistama enkä koe tehneeni tätä yksin.
Haluaisinkin kiittää ensinnäkin Sateenkaariperheet ry:tä ja Monimuotoiset perheet -ver- kostoa mahtavasta mahdollisuudesta, jonka annoitte minulle. Työharjoittelu teillä oli unelmien täyttymys, sillä Kinaporissa, Kalliossa Mummodiskoa valmistellessa tulin sa- noneeksi Joni Tammisalolle ja Mikko Haapalaiselle jotain unelmistani. Yksi oli päästä työskentelemään Monimuotoiset perheet verkostossa ja Sateenkaariperheet ry:n ri- veissä. On siis sanottava, että tätä kirjoittaessa olen saavuttanut jo pari unelmaa.
Kiitos Joni Tammisalolle ja Mikko Haapalaiselle sekä heidän Mummodiskollensa inspi- raatiosta hakea opiskelemaan sosiaalialaa. Sivusta seuratessa täytyin uskosta ja halusta tehdä asioita mitkä merkitsevät minulle enemmän kuin vain työnteko. Kiitos ystävyydes- tänne, se merkitsee minulle enemmän kuin työ.
Kiitos Päivi perhetyön kurssista, joka vankisti käsitystäni haluta tehdä töitä perheiden parissa, sillä perheet ovat monimuotoisia ja jokaisen itse määrittelemä käsite omasta yhteisöstänsä. Kiitos tuesta tutoropettajana.
Opinnäytetyötäni tehdessä en voi sivuuttaa tunnetta kahden ja puolen vuoden matkallani opiskellessa sosionomiksi. Vauhti on ollut hurja ja epätoivo on ollut läsnä useammin kuin kerran. Siksi suurin Kiitos kuuluu rakkaalle perheelleni kaiken tämän mahdollistamisesta.
Yksin mikään ei olisi onnistunut. Kiitos Lydia ja Astrid rakkaudesta, hellyydestä ja siitä muutoksesta, jonka olette saanut minussa aikaiseksi. Ilman teitä ei olisi syytä tehdä opin- näytetyötä. Kiitos Reetta, että sain mahdollisuuden valmistua kahdessa ja puolessa vuo- dessa. Se ei ole ollut sinulle helppoa tai kevyttä. Kiitos, että annoit minulle tarkoituksen ja perheen. Kiitos Joel ja Laura, että olette aina läsnä, kun minä tai perheeni on tarvinnut teitä. Kiitos, että olette osa perhettäni, halusitte tai ette.
Helsingissä 2. marraskuuta 2020 Mikael Westerlund
1 Johdanto
”Sosiaalialan ammattihenkilön velvollisuus on estää sellainen syrjintä, joka kohdis- tuu ihmisen kykyihin, ikään, kulttuuriin, sukupuoleen, siviilisäätyyn, yhteiskunnalli- seen tai taloudelliseen asemaan, poliittisiin mielipiteisiin, sukupuolisen suuntautu- miseen, fyysisiin ominaisuuksiin, uskontoon tai muuhun vakaumukseen.”
(Arki, arvot ja etiikka 2017: 20.)
Tämän opinnäytetyön aiheena on mitä tarpeita ja toiveita kumppanuusvanhemmilla eli apilaperheiden vanhemmilla on. Tässä työssä selvitetään sitä, mitä palveluita apilaper- heet kokevat tarvitsevansa. Kumppanuusvanhemmat muodostavat apilaperheen, eli api- laperheiden vanhemmat ovat kumppanuusvanhempia. Tutkittua tietoa on vähän apila- perheistä tai kumppanuusvanhemmuudesta. Tässä opinnäytetyössä selvitän apilaper- heiden kokemuksia siitä, millaista tukea ja millaisia palveluita he tarvitsevat tai toivovat saavansa. Tietoa apilaperheiden omista kokemuksista tarvitaan, jotta perheille voidaan suunnitella ja tarjota riittävää ja oikea-aikaista tukea. Riittävä ja oikea-aikainen tuki voivat lisätä yhteiskunnallista osallisuutta ja kuuluvuuden tunnetta.
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan, että kaikki yksilöt ovat samanarvoisia riippumatta iäs- tään, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisesta, kansalaisuudesta, ihon väristä, uskonnosta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Samalla tavalla kaikkien kohtelu ei aina takaa yhdenvertaisuutta. Tosiasiallinen yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää aktiivista toiminnan kriittistä tarkastelua. Toisinaan aktiivinen yhdenvertaisuuden lisää- minen tarkoittaa poikkeamista samankaltaisesta kohtelusta. (Sisäministeriö 2010: 10) Sosiaalialan ammattihenkilöillä on velvollisuus ja vastuu estää eriarvoistavaa ja negatii- vista syrjintää (Arki, arvot ja etiikka 2017: 20). Oikean ja ajantasaisen tiedon lisääminen ja jakaminen mahdollistaa yhdenvertaisuuden toteutumisen. Sateenkaariperheet, joihin apilaperheet voivat usein kuulua, kohtaavat arjessaan vähemmistöstressiä. Vähemmis- töstressi tarkoittaa ylimääräistä henkistä tai fyysistä kuormitusta johtuen syrjinnän pe- losta tai sen kokemuksesta (Aarnio 2018: 13). Vähemmistöstressi voi vaikuttaa ihmisen kokemaan osallisuuteen yhteisössä tai yhteiskunnassa. Pitkään jatkuva stressi vähem- mistöasemasta aiheuttaa mahdollisesti yhteiskunnallista osallisuutta. Tämä ongelma ei kohtaa vain sateenkaariperheiden vanhempia, vaan myös heidän vanhempiaan, sateen- kaariperheiden mahdollisia lapsia tai muita läheisiä. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden lisääminen tulisi optimaalisessa tilanteessa vähentää vähemmistöstressin kokemusta ja ajan myötä mahdollisesti, jopa poistaa sen kokemusta. Yhdenvertaisuuden lisääminen
ja turvallisesti osallistuttavat palvelut, jotka lisäävät osallisuuden kokemusta yhteisöön sekä yhteiskuntaan on opinnäytetyön tulosten esittelyn tavoite.
Kumppanuusvanhemmuus ja apilaperheet olisi hyvä muistaa huomioida yhteiskunnalli- sessa keskustelussa, kun puhutaan perheistä. Apilaperheistä ja kumppanuusvanhem- muudesta tarvitaan lisää tutkittua tietoa ja ajantasaisia oppaita niin ammattilaisille, opis- kelijoille kuin kumppanuusvanhemmille ja vanhemmuudesta haaveileville. Olisi tärkeää, että kaikilla olisi turvallinen ympäristö, jossa voi toteuttaa, jossa voi toteuttaa itseään ja kasvaa täysivaltaiseksi toimijaksi yhteiskuntaan. Jokaisella on oikeus nauttia perhe-elä- määnsä kohdistuvaa kunnioitusta (Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 63/1999).
Esittelen aluksi Sateenkaariperheet ry:n toimintaa ja sitä, miten tämän opinnäytetyön tutkimuskysymykset ja tutkimustehtävä sai alkunsa. Sen jälkeen esittelen opinnäytetyön taustaa, keskeisiä käsitteitä sekä teoreettisen viitekehyksen. Lopuksi esittelen opinnäy- tetyöni tulokset ja sen, miten tuloksia voidaan soveltaa käytännön työhön.
2 Sateenkaariperheet ry
Opinnäytetyö tehdään Sateenkaariperheet ry:n tilauksesta ja heidän käyttöönsä. Opin- näytetyön tuloksia hyödynnetään Sateenkaariperheet ry:n ja Perhesuhdekeskuksen api- laperheiden vanhemmille, eli kumppanuusvanhemmille suunnatun oppaan suunnitte- lussa. Sateenkaariperheet pyrkii toiminnallaan ja oppaallaan lisäämään tietoisuutta api- laperheistä.
Sateenkaariperheet ry perustettiin vuonna 1996 (Jämsä 2008: 27). Nimensä yhdistys sai vuonna 1997. Tuolloin suomalainen niin sanottu gayby-boomi oli aluillaan. Gayby-boo- milla kuvataan aikaa, jolloin sateenkaariperheet lisääntyivät vuosituhannen vaihteessa huomattavasti. Sateenkaariperheet ry oli ensimmäinen homo- ja biseksuaalisten sekä transsukupuolisten vanhempien ja heidän lastensa järjestö. Sateenkaariperhe on käsit- teenä noussut yleiseen käyttöön Suomessa, kun taas esimerkiksi englannin kielessä näin ei ole käynyt. (Jämsä 2008: 45–46.)
”Yhdistyksen tarkoituksena on toimia sateenkaariperheiden lasten, vanhempien ja perhettä suunnittelevien kontaktifoorumina, tukiryhmänä, oikeuksien puolustajana, palveluiden kehittäjänä, tiedontuottajana ja -välittäjänä sekä edunvalvojana. Ta- voitteena on edistää perheiden moninaisuuden huomioimista yhteiskunnassa, li- sätä tietoisuutta sateenkaariperheistä, kehittää lainsäädäntöä ja palvelujärjestel- mää tukemaan sateenkaariperheitä heidän kasvatustehtävässään sekä tarjota sa- teenkaariperheiden jäsenille heidän tarvitsemiaan tukipalveluita.” (Toimintasuunni- telma 2019.)
Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelman myötä kiinnostus kumppanuusvanhemmuuteen on lisääntynyt hurjasti. Ohjelma sai kansan pohtimaan perheiden monimuotoisuutta uu- delleen, ja vastaanotto on ollut positiivinen. Vaikka nimi ei kuvaa parhaalla tavalla kump- panuusvanhemmuutta, tuo ohjelma itse ilmiön esiin perusteellisesti. Sateenkaariperheet jatkaa mukana tuotannossa asiantuntijatahona. Ohjelma on kuitenkin lisännyt selvästi yhteydenottoja yhdistykseen vanhemmuuskumppanuuteen liittyen. Kiinnostus on kasva- nut huomattavasti ohjelman myötä. Tämän vuoksi myös pitkään mielessä ollutta han- ketta on päätetty alkaa edistämään (Sateenkaariperheet uutiskirje 2020.)
Sateenkaariperheet hakee rahoitusta kumppanuusvanhemmuushankkeelle vuodesta 2021 alkaen. Kysely (Liite 1), joka muodostaa tämän opinnäytetyön sisällön, on osa hankkeen tarpeiden kartoitusta. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta vanhem- muuskumppanuudesta, mahdollistaa kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneita löy-
tämään itselleen optimaalinen kumppani, sekä tukea mahdollisia kumppanuusvanhem- pia suunnittelemaan ja neuvottelemaan mahdollisesta perheytymisestä. Vertaistoimin- nan, valmennuksen ja neuvonnan kehitys. Hankkeen on myös tarkoitus tehdä ammatti- laisille suositukset tuen tarpeesta ja resursseista kumppanuusvanhemmuuden osalle tu- levaisuuteen sekä kehittää kumppanijärjestöjen ja ammatillisten neuvojien valmiuksia ja perehtyneisyyttä kohdata vanhemmuuskumppaneita ja heidän perheitänsä kokonaisuu- tena. Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää hankkeen rahoituksen perusteluun, mutta myös luomaan opas ja suosituksia ammattilaisille.
3 Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus
Käsitellessä apilaperheitä ja kumppanuusvanhempia ei voida ohittaa puhetta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Apilaperheiden vanhemmista monet kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin (Jämsä 2008: 40.) Seksuaalisia suuntautumisia on useita ja ihmiset käyttävät erilaisia käsitteitä omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan sekä omista preferensseistään. Seksuaalinen suuntautuminen on itsemäärittelykysymys. Toi- sen ihmisen seksuaalista suuntautumista ei voi määritellä ihmisen ihmissuhteiden pe- rusteella. Seksuaalinen suuntautuminen on yksilön ominaisuus, joka näyttää mihin tämä yksilö tuntee romanttisia ja eroottisia tunteita (Seta n.d.).
Opinnäytetyössä sateenkaariperheeksi määritellään perhe, jossa on ainakin yksi alle 18- vuotias lapsi ja jossa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivä- hemmistöön, esimerkiksi on bi- tai homoseksuaali tai sukupuoli-identiteetiltään trans- tai intersukupuolinen. Opinnäytetyössä sateenkaariperhe määritellään vanhempien mu- kaan, ei lasten. Tässä kappaleessa avataan opinnäytetyölle merkitykselliset käsitteet, jotka aiemmin mainittujen lisäksi ovat heteroseksuaalisuus ja muunsukupuolisuus. Kä- sitteet avataan, jotta opinnäytetyön käsittelemä ilmiö ja sen yhdenvertaisuus kohderyh- män myötä konkretisoituisi.
3.1 Seksuaalisuuden moninaisuus
Seksuaalisuuden moninaisuus on käsite, joka pyrkii viestimään seksuaalisuuden laajuu- desta. Tässä työssä ei voida avata kaikkia eri seksuaalisuuden ilmentymiä vaan avataan työn kannalta merkityksellisimmät. Nämä ovat hetero-, homo- ja bi-seksuaalisuus. Kun henkilö kokee viehätystä niin romanttisesti ja eroottisesti vain vastakkaiseen sukupuo- leen, kutsutaan tätä heteroseksuaalisuudeksi. Homoseksuaalisuudessa taas kyse on ve- tovoiman kokemisesta vain samaan sukupuoleen. Homoseksuaalisuus yleisesti jaetaan viittaamaan sukupuoleen niin, että naissukupuolisia homoseksuaaleja kutsutaan les- boiksi ja miessukupuolisia homoiksi. Biseksuaalisuus on henkilön kokemus kokea ro- manttisia ja eroottisia tunteita samaa ja vastakkaista sukupuolta kohtaan. (Jämsä 2008:
30-31 & Seta)
3.2 Sukupuolen moninaisuus
Sukupuoli on ilmiönä moninainen. Sukupuolen voidaan nähdä koostuvan henkilön ainut- laatuisista ja yksilöllisistä piirteistä. Sukupuoli on erilaisten ominaisuuksien kokonaisuus, johon vaikuttaa genetiikka, hormonaalisuus, kulttuuri, psykologia, fysiologia sekä sosi- aalinen näkökulma. Sukupuolia ei siis ole vain kahta, mies ja nainen, vaan monta hyvin erilaista ja saman arvoista. On myös mahdollista, ettei yksilö koe omaavansa ollenkaan sukupuolta. Sukupuolen käsittäminen perinteisesti miehenä ja naisena estää näkemästä ison osan yhteiskuntaa. (Sukupuolenosaamiskeskus A n.d.)
Transsukupuolisuus on osa sukupuolen moninaisuutta. Transsukupuolinen kokee vah- vaa sukupuoliristiriitaa, eli tunne omasta sukupuolesta on ristiriidassa juridiseen suku- puoleen. (Sukupuolenosaamiskeskus B n.d.) Joskus tätä ristiriitaa pyritään vähentä- mään sukupuolen korjausprosessilla, mutta ei aina. Prosessi on pitkä ja voi kestää vuo- sia. Vielä 2000-luvun alussa on yleisesti puhuttu sukupuolen vaihdoksesta, mutta koska kyseessä on prosessi, jolla pyritään korjaamaan kehoa vastaamaan omaa subjektiivista kokemusta, on korjausprosessi ilmaisuna täsmällisempi. Prosessi perustuu aina psyki- atriseen diagnoosiin. (Jämsä 2008: 35.)
Intersukupuolisella henkilöllä on syntyessään sukupuoleen viittaavat, kuten kromosomit, genitaalit tai hormonit, jotka eroavat tyypillisestä kaksijakoisesta nais ja mies määritel- mästä. Intersukupuolisuus on kehollisten sukupuolipiirteiden diversiteetin näkyvä ilmen- tymä. Intersukupuolisuus ei ole sairaus. Intersukupuolisuus voidaan todeta lapselle heti hänen synnyttyään, mutta ei varmasti aina. Joskus murrosiän tuoma hormonitoiminnan lisääminen tuo esille intersukupuolisuuden. (Oikeusministeriö 2019: 23.) Intersukupuoli- suus on luonnollista ja tekee näkyväksi, että sukupuolta ei voi jakaa kahteen eriävään käsitteeseen (Sukupuolenosaamiskeskus C n.d.).
Siinä missä Jämsä (2008: 35) käytti vielä käsitettä transgender, on tähän päivään men- nessä vakiintunut käsite muunsukupuolisuus. Muunsukupuolinen ihminen voi kokea su- kupuoli-identiteettinsä olevan sekoitus maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä kuitenkaan ko- kematta olevansa vain toista (Sukupuolenosaamiskeskus C n.d.). Muunsukupuolisuutta on vaikea avata tavalla, jolla saataisiin yksi koherentti näkemys millainen muunsukupuo- linen ihminen on. Muunsukupuolisuutta ei voi määritellä yhdeksi tietyksi sukupuoli-iden- titeetiksi. Kyse on oman mies- ja naisoletetuista eriävän identiteetin ilmentämisestä oman subjektiuden kautta. Muunsukupuolisuutta ei voi päätellä ulkoisesti habituksesta,
ulkonäöstä tai sukupuolen ilmaisusta. Oman sukupuoli-identiteetin muodostaminen omien tuntemusten ja kokemusten kautta voi vaatia pitkän henkilökohtaisen prosessin.
Prosessin ajankohta omassa elämässä riippuu moninaisista seikoista, kuten onko ym- päristö turvallinen ja syrjintävapaa ja millainen persoona itse on. Toinen sukupuoli-iden- titeetti ei ole toista arvokkaampi eikä sen pohtiminen vähennä oman identiteetin arvoa.
(Sukupuolen moninaisuuskeskus C n.d.)
3.3 Normit liittyen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen
Sukupuoleen liittyy kulttuurissa aina jonkin asteisia oletuksia, oli kyseessä roolit, tehtävät tai vaikkapa kotitöiden jako. Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninai- suuden. Oppilaitoksilta odotetaan ohjausta ja opetusta, joka lisää tietoisuutta tämän het- ken tilanteesta pyrkien tasa-arvoistamaan sukupuolia ja vähentämään sukupuoleen liit- tyviä odotuksia. Sukupuoleen liittyvät asenteet voivat vaikuttaa alitajuntaisesti ja näiden asenteiden poistamisen eteen on tehtävä töitä määrätietoisesti. (Opetushallitus n.d.) Siinä missä sukupuoleen liittyy vielä vahva oletus sen jakautumisesta kahtia vain mie- heen ja naiseen, seksuaalisuudessa sama oletus liittyy heterouden olettamaan.
Oletukset ovat yhteiskunnan rakenteellinen tapa tuoda oletus, että romanttiset suhteet ovat miesten ja naisten välisiä ja sukupuolia ei ole sen enempää. Vastaavaa oletusta olla hetero kutsutaan heteronormatiivisuudeksi. (Jämsä 2008: 32) Kulttuuri ja yhteis- kunta määrittää normit, kun esimerkiksi lasta odottavilta kysytään ”tyttö vai poika?”. Ky- symyksen asettelu sulkee ulos aiemmin mainitut transsukupuoliset, intersukupuoliset ja muunsukupuoliset. Heteronormatiivisuudessa kulttuuri ja yhteisö luovat oletuksia ihmi- sen heteroudesta (Vilkka 2010: 62.) Esimerkkinä on niin sanottu kaapista ulos tuleminen, eli muille ihmisille oman seksuaalisen suuntautumisensa kertomisen, jos se eroaa hete- ronormatiivisuudesta. Nämä heteronormatiivisuuden vuoksi eriarvoiseen asemaan jou- tuneet henkilöt ja heidän mahdollisesti muodostamat perheet ovat seuraavan luvun kes- kiössä.
4 Perhemuodot
Tässä luvussa käsittelen sateenkaariperheisiin liittyvää teoriaa ja siihen liittyviä käsit- teitä. Tarkasteltavana on sateenkaariperheet, kumppanuusvanhemmuus ja apilaper- heet. Kumppanuusvanhemmuus muodostaa apilaperheen. Moni apilaperheistä on sa- teenkaariperhe (Jämsä 2008: 40). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki apilaperheet olisivat sateenkaariperheitä. On kuitenkin hyvä ymmärtää sateenkaariperhe käsitteenä, jotta voidaan käsittää apilaperheiden moninaisuutta sekä erityisyyttä. Sateenkaariper- heillä ja apilaperheillä on sekä yhteisiä erityisyyksiä, mutta myös eriäviä erityisyyksiä.
Sateenkaariperhe on myös itsemäärittelyoikeus, joten kaikki tämän opinnäytetyön viite- kehyksessä sateenkaariperheeksi luettavat eivät koe kuuluvansa kohderyhmään.
4.1 Sateenkaariperhe
Sateenkaariperheeksi käsitetään perhe, jossa yksi tai useampi vanhempi kuuluu suku- puoli- tai seksuaalivähemmistöön, esimerkiksi homo-, lesbo-, bi- tai transvanhempi (Sa- teenkaariperheet n.d.). Näin ollen sateenkaariperheitä on laaja kirjo, mitä ei ole päältä päin mahdollista tunnistaa. Sateenkaariperhe on niin sanottu kattokäsite, jonka alle kuu- luvat erilaiset perhemuodot, joita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt voivat muodostaa.
Sateenkaariperheet ry:n määritelmän mukaisesti esimerkiksi miehen ja naisen muodos- tama ydinperhe biologisilla lapsilla voi olla sateenkaariperhe, jos vanhemmista toinen on bi-seksuaali tai vaikka transvanhempi. Vanhemmat yksilöinä myös kehittyvät. Kehitys mahdollistaa itsetutkiskelun kautta mahdollisuuden löytää itsestään puolia, joita yksilö ei ole tiedostanut. Tämä taas voi muuttaa omaa tietoisuutta esimerkiksi sukupuolikokemuk- sestaan tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Näin ollen perhe, joka ei ole ollut perusta- essa sateenkaariperhe voi kasvaa ja kehittyä sateenkaariperheeksi tulevaisuudessa.
(Seta n.d.)
Sateenkaariperhe voidaan nähdä perhepuheessa tavanomaisesta poikkeavana, erik- seen määriteltävä ja selityksiä vaativana perhemuotona (Moring 2013: 185). Sateenkaa- riperheissä perhesuhteet elävät perheistä käytävässä keskustelussa sekä lainsäädän- nössä. Näissä korostuu Jämsän (2003: 61) esille tuoma yksilöllisyys ja tilanteisuus. Per- hepuheessa varsinkin sateenkaariperheiden sopeutuminen ydinperhemuottiin eriarvois- taa perheitä (Moring 2013: 180). Perheytymisprosessi, jota termiä Moring (2013: 190) käyttää kuvaamaan lapsiperheiden syntyprosessista, on yksi tätä tavanomaisesta poik-
keavuutta ilmentävä perheytymisen vaihe, jos verrataan heteroperhettä homoseksuaali- seen perheeseen. Sateenkaariperheillä perheellistymiseen on erilaisia keinoja, esimer- kiksi adoptio, hedelmöityshoidot, sijaisvanhemmuus ja kumppanuusvanhemmuus. He- delmöityshoidot ei lain mukaan ole mahdollisia miespareille, toisin kuin naispareille. Laki myös kieltää sijaissynnytyksen Suomessa. (Laki hedelmöityshoidoista 2006/1237.) Sateenkaariperheiden tämänhetkistä määrää on mahdoton laskea ja todellisuudessa ti- lastoitujen sateenkaariperheiden määrä on vain osa totuudesta. Tilastoituna on vain per- heet, joissa vanhemmat ovat rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa, ja joiden ala- ikäinen lapsi asuu heidän kanssaan pysyvästi. (Jämsä 2008: 44.) Tämän tilastoinnin mu- kaan vuonna 2019 sateenkaariperheitä on 873 (Tilastokeskus 2020). Tämä jättää ulko- puolelle ei rekisteröidyt parisuhteet, yksinhuoltajat, etävanhemmat, suurimmat osan homo- tai bi-miesvanhempien perheet sekä transperheet. (Jämsä 2008: 44.)
Yksi erityinen näkökulma puhuttaessa sateenkaariperheistä on jatkuva puhe lapsiper- heistä. Moringin väitöskirjassa (2013: 191-192) tuodaan esille lapsettomuudesta puhu- mattomuus koskien sateenkaariperheitä, ja mahdollinen lapsettomuus käsitetään per- heen vapaaehtoisena päätöksenä ja valintana elää lapsettomana. Tämänkaltaiset per- hepuheet vahvistavat käsitystä, miten sateenkaariperheistä puhuttaessa nostetaan jul- kiseksi näitä tapoja, jolla erotutaan perhepuheen normista. Lapsettomia sateenkaariper- heitä ei tämän puheen mukaan ole. (Moring 2013: 193.)
4.2 Apilaperhe
Kasvava osa sateenkaariperheistä on apilaperheitä (Jämsä 2008: 40). Apilaperhe on perhe, jossa lapsi tai lapset ovat syntyneet kahden eri perheyksikön yhteiseksi lapseksi.
Apilaperhe voi olla tai olla olematta sateenkaariperhe. Apilaperhe voi syntyä miesparin ja itsellisen naisen muodostavan allianssin välille, tai naisparin ja itsellisen miehen muo- dostama perhe. Näitä kutsutaan kolmiapilaperheiksi. Apilaperhemuotoja ovat myös ne- liapila- ja kaksiapilaperheet. Neliapilaperhe voi olla esimerkiksi miesparin ja naisparin muodostama kumppanuusvanhemmuus. Kaksiapilaperheen voi muodostaa esimerkiksi itselliset mies ja nainen. (Kuosmanen & Jämsä 2007: 20). Edellä mainitut apilaperheen versiot ovat yksinkertaistettu näkemys perheestä kumppanuusperheen näkökulmasta.
Apilaperheen voi muodostaa myös kaksi itsellistä vanhempaa, joilla ei ole romanttista suhdetta toisiinsa. Yksi yhteinen käsitys on myös moniapilaperhe, jolla voidaan tuoda
esiin, että perheessä on useampi kuin kaksi vanhempaa. (Kuosmanen & Jämsä 2007:
20.)
Apilaperhe on siis vanhemmuuskumppanuuden muodostama perhe, jota voidaan vari- oida numeerisesti tai käyttää käsitettä moniapilaperhe. Kun käytetään käsitettä apila- perhe, puhutaan tähän kuuluvien ihmisten muodostamasta perheestä kokonaisuudes- saan. Vanhempien määrä voidaan tuoda numeerisesti esille perheen niin tahtoessa tai käyttää vain termiä apilaperhe. Jokainen apilaperhe on erilainen (Jämsä 2008: 40).
Kumppanuusvanhemmuus muodostaa apilaperheen. Apilaperhe on monen homo- ja bi- miehen tapa perheellistyä (Jämsä 2008: 40). Vaikka apilaperheet ovat kasvamassa ja se on yleisin tapa homomiehille perheellistyä, kyseessä ei ole vain mahdollisuuksina näyttäytyvä perheytymisen muoto. Lapsettomilta homomiehiltä kysyttäessä arjen vai- keus ja erilaiset kriisitilanteet, kuten erotilanteet herättivät epäilyksiä kumppanuusvan- hemmuuden suhteen. Samassa tutkielmassa lähes puolet (42 %) kuvaili apilaperhettä pääosin vaikeana tapana perheellistyä. (Mört 2017: 57,61.)
Moniapilaperheissä on mukana sosiaalisia vanhempia. Sosiaalisella vanhemmuudella tarkoitetaan vanhempaa, jonka perhe kokee vanhemmaksi, vaikka hänellä ei ole välttä- mättä biologista sidettä perheen lapseen tai lapsiin. (Sateenkaariperheet 2020) Sosiaa- linen vanhemmuus on keskeinen käsite kumppanuusvanhemmuudessa, ainakin kun kumppanuusvanhemmuus muodostaa apilaperheen tai lapsensaantiprosessissa syystä tai toisesta lapsen vanhemmat eivät ole lapsen biologisia tai adoptiovanhempia. Sosiaa- lisella vanhemmalla voidaan lisäksi tarkoittaa lapsen vanhempaa, joka ei ole lapsen ju- ridinen vanhempi tai huoltaja. Sosiaalisia vanhempia voi esimerkiksi olla kolmiapilaper- heessä olevan miesparin se mies, joka ei ole vahvistanut isyyttään (Gahan 2019: 110).
Vaikka perhemuoto ei suoraan ole sidoksissa sateenkaariväestöön, monen apilaper- heen vanhemmista löytyy sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta löytyy. Perhe- muotona apilaperheet voivat varsinkin moniapilaperheiden osalta olla poikkeavia niin sa- notusta normaalista. Kulttuurimme on heterososiaalisoitunut, mikä tarkoittaa, että kult- tuurimme perustuu heterouteen ja kasvatuksemme arvot ja ihanteen tulevat hetero-ole- tuksesta. (Vilkka 2010: 62, Kerppola A 2019: 6.) Näin ollen kumppanuusvanhemmuu- teen ryhtyvillä ei välttämättä ole kyseisestä perhemuodosta mitään tietoa.
4.3 Kumppanuusvanhemmuus
Kumppanuusvanhemmuudessa on kyse sovitusta perheellistymisestä, johon ei liity ro- manttista suhdetta eikä sen myötä parisuhdetta (Kuosmanen & Jämsä 2007: 20). Kump- panuusvanhemmuuden kirjo on suuri. Kumppanuusvanhemmuuteen voi ryhtyä kuka vain, kunhan vanhemmuuteen löytyy kumppani. Kumppanuusvanhemmuuteen voi ryh- tyä tutun tai ystävän kanssa. Osa kumppanuusvanhemmista ei tunne ollenkaan entuu- destaan vaan tutustuvat yhteisen haaveen kautta, joka tässä tapauksessa on lapsen saanti. (Jämsä 2008: 40.) Koska kumppanuusvanhemman löytäminen ei välttämättä ole itsestäänselvyys, on Sateenkaariperheet järjestänyt erilaisia tapahtumia kumppanuus- vanhemmuudesta haaveileville ja jo kumppanuusvanhemmuutta jakaville. Kesällä 2020 on järjestetty kumppanuusvanhemmuus -info ja vanhemmuuskumppanuusilta ohjatusti.
Näiden tapahtumien tarkoituksena on tukea kohderyhmää ja heidän elämäntilannet- tansa. (Sateenkaariperheet uutiskirje 2020.)
Kumppanuusvanhemmuudelle on tyypillistä pohtia tarkasti vanhempien välistä vastuun- jakoa ja rooleja lapsen elämässä. Ennen lapsen syntymää käydään läpi lapsiperhe-elä- mään liittyviä odotuksia, toiveita, haaveita ja epävarmuuksia. Lapsen asuminen, hoito- järjestelyt, elatus ja muut kustannukset voidaan esimerkiksi kirjata yhteiselle aiesopimuk- selle. Aiesopimus on sopimus, joka on siviilioikeudellisesti sitova. Kuitenkaan aiesopi- muksen perusteella viranomaiset eivät määritä tapaamisoikeutta. Aiesopimuksen sisältö onkin parempi työkalu keskustellessa tulevasta vanhemmuudesta, kuin juridinen valta- kirja. Aiesopimuksessa voidaan käydä läpi esimerkiksi asumisjärjestelyjä, kustannusten jakoa, uskonnollisia näkemyksiä ja kasvatusideologioita. Vastaavanlaiset valmistelut li- säävät tasavertaista osallisuutta lapsen arkeen ja yhdenvertaista toimijuutta perheen vanhempana. (Sateenkaariperheet B n.d.) Jos kyseessä on moniapilaperhe, on päätet- tävä lainsäädännön mukaiset vanhemmat, sillä Suomessa ei tällä hetkellä voi olla kuin kaksi juridista vanhempaa. Kahden juridisesti vahvistettavan vanhemman lainmukaisuus varsinkin kriisitilanteissa aiheuttaa lapselle turvattomuutta, epävarmuutta ja ahdinkoa, jos perheessä on useampi kuin kaksi vanhempaa. (Jämsä 2008: 41.) Lainsäädäntö saa kumppanuusvanhemmuuden näyttäytymään pirstaloituneena, kuten Moring (2013: 174) totesi. Tämä aiesopimuksen tuominen mukaan perheen tulevaisuuden suunnitteluun voi olla koko perheen etu. Aiesopimusta tehdessä huomioidaan kaikki vanhemmat, vaikka enintään kahdesta vanhemmasta voi tulla juridinen vanhempi. Näin jo lasta odottaessa voi kirjoittaa ylös asioita, josta on keskusteltava ennen kuin sovittava asia on ajankohtai- nen. Sovittavia asioita voi esimerkiksi olla harrastukset, asumisjärjestelyt tai juhlapyhien
vietto. Tämä menetelmä parhaimmassa pyrkimyksessään estää oletusten muodostumi- sen ilman käytyä keskustelua. Tällä menetelmällä pystytään edistämään lasten etua, joka Suomen sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) on määritelty yhdeksi sosiaalialan ensisi- jaiseksi tehtäväksi.
5 Perheille tarkoitetut palvelut
Perheille suunnatuilla palveluilla on tarkoitus tukea perhettä. Perhettä tuetaan eri palve- luilla eri näkökulmista. Näillä palveluilla pyritään turvaamaan lasten kasvu ja kehitys sekä tukemaan vanhempia ja huoltajia vanhemmuudessa. Tässä kappaleessa käydään läpi palvelut, joita on tarjolla kaikille perheille. Palveluita katsotaan ilman tukevia palveluita, kuten vammaispalvelut, mielenterveyspalvelut tai päihdepalvelut.
5.1 Palveluverkosto
Perhepalvelut usein alkavat neuvolapalveluista. Äitiys- ja lastenneuvopalveluita valvoo ja ohjaa Sosiaali- ja terveysministeriö. Kunnat taas järjestävät neuvolatoiminnan kunnan asukkaiden tarpeiden mukaisesti. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL on vastuussa pal- veluiden kehittämisestä, seurannasta ja kuntien ohjeistamisesta. Nämä palvelut ovat tar- koitettu lapsia odottaville perheille ja alle kouluikäisille lapsille. (Sosiaali- ja terveysminis- teriö n.d.) Neuvolapalveluihin sisältyy sikiön terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin sekä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden määräajoin toteutettava ja yk- silöllisen tarpeen mukainen seuranta ja edistäminen. Lapsen synnyttyä neuvolassa seu- rataan myös lapsen tervettä kasvua ja kehitystä ensimmäisen ikävuoden aikana keski- määrin kuukauden välein ja myöhemmin vuosittain sekä yksilöllisen tarpeen mukaisesti.
Neuvolan tehtäviin kuuluu myös vanhempien ja muun perheen hyvinvoinnin tukeminen, lapsen ja perheen erityisen tuen ja tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen sekä tarvittaessa tutkimuksiin tai hoitoon ohjaaminen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Neu- volapalvelut siis vastaavat lapsen ja perheen kasvusta ja kehityksestä terveydenhuollon puolesta. Jos nämä palvelut eivät riitä perheelle, on sosiaalihuoltolaissa säädetty oikeu- desta saada sosiaaliohjausta yksilönä tai perheenä. Tämän tavoitteena on osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Sosiaaliohjauksen palveluita on esimerkiksi perhetyö, koti- palvelut, kotihoito, kasvatus- ja perheneuvonta sekä lapsen ja vanhemman välisten ta- paamisten valvonta. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Neuvolapalveluiden asiakkuuden jälkeen lapsi linkittyy kouluterveydenhuoltoon ja tämän jälkeen mahdollisesti opiskeluter- veydenhuoltoon (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).
Tätä opinnäytetyötä kirjoittaessa Sateenkaariperheet tarjoaa jo monipuolisesti toimintaa Kumppanuusvanhemmille ja siitä haaveileville. Erilaisia luentoja aiheeseen liittyvistä eri- tyisyyksistä, kuten lainsäädännöstä ja miten vauvoja tehdään. Sateenkaariperheet jär- jestää myös vuosittain pari kertaa perhevalmennusta, jossa käydään perheen kannalta
tärkeitä asioita läpi, joita ei välttämättä kunnallisissa palveluissa muisteta käydä läpi. Sa- teenkaariperheet järjestää myös kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneille mahdol- lisuuksia jutella muiden kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneiden kanssa. Vertais- toiminnan lisäksi on myös järjestetty niin sanottuja speed dating tapahtumia, joissa hek- tisellä aikataululla tutustutaan muihin kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneiden ai- kuisten kanssa (Sateenkaariperheet uutiskirje 2019).
5.2 Apilaperheiden palvelukokemukset
Apilaperhe näyttäytyy pirstaloituneena ja epäloogisena, jos sitä vertaa heteroavioliitossa elävään naisen ja miehen muodostamaan ydinperheeseen, jossa avioliiton osapuolet jakavat biologisen, geneettisen ja juridisen vanhemmuuden lapseensa kahdestaan (Mo- ring 2013: 174). Länsimaiden kulttuurissa nykyään perheiden yhteen sitova asia on ro- manttinen rakkaus (Jämsä 2008: 41). Kulttuuri on muovannut yksioikoisen käsityksen perheestä, jota kaikki eivät halua tai pysty rakentamaan. Apilaperheen yhtymäkohta sa- teenkaariperheisiin on sen poikkeavuus Moringin (2013: 174) muotoilemaan käsittee- seen ydinperheestä. Tämän vuoksi tässä opinnäytetyössä palvelukokemuksia apilaper- heistä etsitään myös sateenkaariperheistä. Näin tehdään apilaperheisiin liittyvän tutki- muksen vähäisyyden vuoksi. Vuonna 2006 tehty sateenkaariperhekysely oli ensimmäi- nen laaja sateenkaariperheille tehty kysely (Kuosmanen & Jämsä 2007). Tämä kysely nosti esiin kansallisesti perheiden eriarvoisuuden palveluiden puutteen muodossa var- sinkin alle 20 000 asukkaan kunnissa. Näillä pienemillä paikkakunnilla nousi esiin myös syrjinnän pelko ja esiin se nousi varsinkin perheneuvontapalveluista. Tämän kyselytutki- muksen tulokset osoittavat, että sateenkaariperheiden lapsien hyvinvoinnin uhka ei ole vanhemmat vaan palvelujärjestelmä ja lainsäädäntö. (Jämsä 2008: 94-95.)
Sateenkaariperheitä on julkisessa keskustelussa huomioitu ja yhteiskunnan normatiivi- sesta perhemuodosta poikkeavuutta kohtaan on nostettu huoli lapsen edusta tässä jul- kisessa keskustelussa. Ennakkoluulot ja perhemuodon olemassaolon jatkuva oikeutus aiheuttavat palveluiden käyttämättömyyttä. Perheillä on niin sanotusti onnistumisen pakko ja jatkuva syrjinnän pelko. (Jämsä 2008: 96.) Jopa kolmasosa monimuotoisten perheiden vanhemmista koki syrjinnän pelkoa vuosikymmen sitten. Vastaava luku apila- perheiden etävanhemmilla oli 50 prosenttia. (Kuosmanen & Jämsä 2007: 109.)
Kymmenen vuotta myöhemmin Aarnion teettämän kyselyn mukaan 39 % sateenkaari- perheiden vanhemmista on jättänyt käyttämättä vähintään yhtä palvelua seksuaali- tai
sukupuolivähemmistöön kuulumisen johdosta. (Aarnio 2018: 131.) Palveluiden käyttä- mättömyys on siis selvä uhka monimuotoisten perheiden lasten hyvinvoinnille. Tässä Aarnion tekemässä tutkimuksessa esiin nousi myös palveluiden heteronormatiivisuus syynä välttää palveluja (2018: 131, 133). Aarnion tutkimuksen tulokset osoittavat, että perheiden kokemukset eivät ole muuttuneet huomattavasti. On kuitenkin sanottava, että Kuosmasen ja Jämsän (2007) tutkimuksessa joka viides koki syrjintää sosiaali- tai ter- veyspalveluissa. Aarnion (2018) tuloksissa taas vain 6 %. Tässä tutkimuksessa oli vas- tauksia, jossa epäasiallista palvelua ei olla kohdattu, mutta sitä pelättiin joka tapauk- sessa. Aarnion mukaan vaikuttaa todennäköiseltä, että sateenkaari-ihmiset ovat otta- neet selvää turvallisista palveluista ja oppineet välttämään turvattomat palvelut. Tästä esimerkkinä julkinen hedelmöityshoito, jonka yhdenvertaisuuslaki heille mahdollistaa (Aarnio 2018: 135-137).
Oli lapsi sitten syntynyt mihin hyvänsä perheeseen on lapsen edun mukaista, että van- hemmuutta ja vanhempia tuetaan heidän moninaisuutensa ja yksilöllisyytensä huomioi- den. Tutkitusti yksittäiset sateenkaariperheiden lapset ovat jättäneet kertomatta vanhem- piensa sukupuolen tai seksuaalisen identiteetin moninaisuudesta tai jättäneet käyttä- mättä palveluita suojellakseen vanhempiaan (Aarnio 2018: 137.) Palvelut ovat luotu tu- kemaan hyvinvointia, mutta edellä mainitulla tavalla ne voivat kääntyä osaa yhteiskuntaa vastaan. Niin viranomaisella, koulutuksen järjestäjällä ja työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta lain nojalla (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Edellä mainitut tulokset ovat ajalta ennen yhdenvertaisuuslakia, mutta palvelukokemukset eivät välttä- mättä unohdu. Siksi tämän opinnäytetyön tarkoitus on kysyä näiltä syrjintää kokeneilta tai sitä pelkääviltä, mitä he haluaisivat ja mitä he kokevat tarvitsevansa. Tämä on yksi keino osallistaa kohderyhmää heille tarkoitettujen palveluiden suunnitteluun.
6 Osallisuus yhteisössä ja yhteiskunnassa
Osallisuus on osa sosiaalipedagogiikan käsitteistöä. Sosiaalipedagogiikka on sosiono- min (AMK) tutkinnon perusta. (Metropolia 2018.) Osallisuus on pohjimmiltaan sosiaali- pedagogiikassa ihmisen kasvun ja kehityksen tukemista osana yhteisöä. Tämän opin- näytetyön aiheena ovat apilaperheet, joten yhteiskunnallisen osallisuuden lisäksi on tut- kittava myös sen vastakohtaa, eli yhteiskunnallista osattomuutta. Yhteiskunnallinen osattomuus voi tarkoittaa apilaperheille esimerkiksi perhemuodon tunnistamattomuutta palvelujärjestelmässä. Yhteiskunnallinen osattomuus on negatiivinen kokemus, joka voi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja oman identiteetin vääristymiseen.
Osallisuus tarkoittaa tunnetta ihmisestä, joka kokee kuuluvansa yhteisöön sekä yhteis- kuntaan. Yhteisöllä tarkoitetaan ympäristöä, jossa on mahdollisuus ideaaliin kasvuun ja kehitykseen. Yhteisön tavoitetila on mahdollistaa kasvu ja kehitys. Ideaalissa yhteisössä osallistaminen antaa ihmiselle tilan ja tunteen osallisuudesta ja yhteisöön kuulumisesta.
Parhaassa mahdollisessa tilanteessa yhteisö ja ihminen tarvitsevat toisiaan ja siksi osal- lisuutta kuvataan suhteena ihmisen ja yhteisön välillä. Osallisuus näyttäytyy tämän suh- teen tavoiteltavana tilana. Ihmisen on oltava ja koettava olevansa osa yhteisöä, jotta osallisuus voi toteutua. Yhteisön toimiin osallistuminen luo mahdollisuuksia vuorovaiku- tukseen muiden ihmisten kanssa ja tämän myötä muodostaa suhteita. Yhteisön kehitty- misen kannalta on merkityksellistä, että yhteisön jäsenet voivat mahdollisesti vaikuttaa yhteisöön ja sitä myötä tulla kuulluksi. Yhteisön kehittyminen osallisuuden myötä vaatii siis vuorovaikutusta ja dialogia. Osallisuus ja kuulumisen tunne ovat ihmisen perustar- peita, jotka mahdollistavat kehityksen osaksi yhteiskuntaa ja sen täysivaltaista jäse- nyyttä. Osallisuus ja kuuluminen luovat ihmiselle halun olla osana yhteisöjään ja yhteis- kuntaansa. (Nivala & Ryynänen 2019: 138, 139.)
6.1 Kuulumisen tunne
Kuulumisen tunne käsitteenä on osa osallisuutta ja sen osallisuuden mahdollistama ko- kemus. Ihminen on väistämättä osa jotain ihmisryhmää. Näin ollen hän on myös osa ryhmän muovaamaa kulttuuria ja ryhmän luomaa historiaa. Ihmisryhmän kulttuuri ja his- toria on sidottu maahan ja sen kansalaisuuteen. Nämä yhteisön ja maantieteellisen si- jainnin luomat kehykset eivät automaattisesti saa aikaan kuulumisen tunnetta ympäris- töön ja sen yhteisöihin. Kuulumisen tunne on henkilökohtainen, eikä sitä voi arvioida ulkopuolelta. Ihminen voi tuntea kuuluvansa yhteisöön, vaikka ulkoisesti ei vaikuttaisi
siltä. Kuuluvuuden tunne ja sen vahvuus voi elää jatkuvasti. Kuuluvuuden tunteen voi- makkuus ei ankkuroidu tiettyyn arvoon, vaan siihen vaikuttaa muutokset ympäristössä ja ihmisessä itsessään. Kuulumisen tunne mahdollistaa kokemuksen hyväksytyksi tulemi- sesta. Kuulumisen tunne antaa ihmiselle mahdollisuuden olla oma itsensä ja toteuttaa itseään itselleen sopivalla tavalla. Kuuluvuuden tunne siis liittyy vahvasti itsensä ilmai- suun ja nähdyksi tulemiseen omana itsenänsä. (Nivala & Ryynänen 2019: 140.)
Sosiaalipedagogiikassa kuulumisen tunnetta pidetään ihmisen perustarpeena. Kuulu- vuuden tunne on siis osa ihmisen identiteettiä ja sitä kuka ja mikä hän on. Kuulumisen tunne nähdään siis erittäin positiivisena kokemuksena. Tämä ilmentyy ihmisessä positii- visina tunteina kuten ilo ja onnellisuus. Kuulumattomuuden tunne päinvastoin voi aiheut- taa ahdistusta ja masennusta. (Nivala & Ryynänen 2019: 142.) Palveluita suunnitellessa on tärkeä huomioida kaikkien yhteisöjen kuuluvuuden tunne ja osallisuus. Kuulumisen tunne yhteiskuntaan lisää toimijuutta.
Kaikenlaisessa yhteisöllisessä toiminnassa ja palveluissa on tärkeä kyseenalaistaa ole- tuksia kuulumisesta ja kehittää näiden osallistavuutta. Se ei riitä, että pyritään saamaan pelkästään yhteisöt ja ihmiset osallistumaan toimintaan, vaan kaikille tulisi antaa mah- dollisuus kuuluvuuden tunteeseen. (Nivala & Ryynänen 2019: 142.) Esimerkiksi yhteis- kunnallisessa puheessa samaa sukupuolta edustavat pariskunnat ovat yleisesti ottaen valinneet vapaaehtoisesti lapsettomuuden, ja isyys asettaa oletuksen heterouteen ja ho- mous puolestaan lapsettomuuteen (Moring 2013: 193, 103). Kun ymmärretään ja osa- taan määritellä ongelmat nykyisistä yhteisöjen kuuluvuuden rajoittavista tekijöistä ja pro- sesseista, näitä ongelmia pystytään alkamaan aktiivisesti purkamaan. Purkaminen tar- koittaa yhdenvertaisempia palveluita, jossa huomioidaan esimerkiksi monimuotoiset per- heet ja tuetaan vanhemmuutta sekä lapsen etua perhemuodosta riippumatta. (Nivala &
Ryynänen 2019: 142.)
6.2 Yhteiskunnallinen osallisuus
Yksilön osallisuus yhteiskunnassa mahdollistaa yksilön kuulumisen yhteiskuntaan. Yh- teiskunnalliseen osallisuuteen liittyy usein yksilön oikeudet yhteiskunnassa. Yhteiskun- nan tasolla kuuluminen konkretisoituu kansalaisuuteen tai vastaavaan viralliseen ase- maan. Tämä kuuluminen mahdollistaa sosiaalisia oikeuksia. Yhteiskunnan turvaavat toi- met kuten sosiaali- ja terveyspalvelut ja sosiaaliturva ja näihin osallistuminen edellyttävät kuulumisen yhteiskuntatasolla. Yhteiskunnallista osallisuutta pohtiessa on huomioitava,
että osallisuus yhteiskuntaan ei tarkoita siihen sopeutumista. Osallisuus ei tarkoita mu- kautumista osaksi yhteiskuntaa. (Nivala & Ryynänen 2019: 170.)
Toimijuus on osa osallisuutta yhteiskunnassa (Nivala & Ryynänen 2019: 170). Toimijuus sosiaalipedagogiikassa nähdään yksilön kykynä ja mahdollisuutena tehdä tekoja ja va- lintoja liittyen omaan toimintaansa ja sillä tavalla vaikuttamaan ympäristöön (Nivala &
Ryynänen 2019: 95). Toimijuus optimaalisessa ympäristössä, jossa yhteiskunnallinen osallisuus ja kuuluminen tapahtuu, kehittyy yksilön elämänkaaren aikana jollain tasolla jatkuvasti. Tämänkaltainen kehitys ei ole mahdollista, jos ihmisen kaikki voimavarat ku- luvat arjen perustarpeiden mahdollistamiseen. Yhteiskunnallinen osallisuus ei ole ihmi- sen tai yhteisön ominaisuus eikä sen määrä ole missään vakiintunut. Yhteiskunnallinen osallisuus on alati muutoksessa niin yhteiskunnan kuin ihmisen näkökulmasta. Yhteis- kunnallisen osallisuuden tila muovautuu ja muodostuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan ja sen jäsenten välillä. (Nivala & Ryynänen 2019: 171.) Kerppolan tutkimuksen (2019 A) mukaan perhemuodon tunnistaminen palveluissa ja sen osana tunnistetuksi tuleminen juridisena tai ei-juridisena vanhempana lisää osallisuuden tunnetta. Osallisuuden kado- tessa on mahdollista syntyä kokemus osattomuudesta. (Nivala & Ryynänen 2019: 171.) Yhteiskunnallinen osattomuus varsinkin pienen yhteisön kohdalla kuvautuu hyvin käsit- teeseen marginalisaatio. Marginalisaatio käsitteenä sopii perhepuheeseen. Marginali- saatio sosiaalipedagogiikassa tarkoittaa vastentahtoista syrjässä olemista yhteiskunnan näkökulmasta. (Nivala & Ryynänen 2019: 174.) Esimerkiksi perhepuheessa toistuu teema isä ja äiti, kun apilaperheessä voi olla esimerkiksi isä, isä ja äiti. Avointen käsittei- den lisääminen puheeseen perheitä kohdatessa puhuessa esimerkiksi kumppani tai van- hemmuuskumppani lisäävät palvelun inklusiivisuutta. Inklusiivisempien käsitteiden lisää- minen helpottaisi palveluihin osallistumista. (Kerppola A 2019: 8.)
Marginalisaatio-käsitteellä pyritään siirtämään kritiikki käsitteellisesti osattomuuden ko- kijoista yhteiskunnan rakenteisiin. Tällä tavalla voidaan tarkastella kriittisesti, onko kyse yksilön tai yhteisön tahdosta olla yhteiskunnan ulkopuolella vai löytyykö yhteiskunnasta toimintamalleja, jotka ulossulkevat jonkun yhteisön tai ihmisen toiminnastaan. Yhteiskun- nallisessa osattomuudessa tärkeintä on huomioida ihmisen koettu osallisuus tai osatto- muus yhteiskuntaan. (Nivala & Ryynänen 2019: 174.) Tätä kutsutaan vähemmistöstres- siksi. Vähemmistöstressi voi saada ihmisen kokemaan negatiivisia tunteita itsestään.
Vähemmistöstressi voi vaikuttaa ihmisen kokemaan osallisuuteen yhteisössä tai yhteis-
kunnassa. Pitkään jatkuva stressi vähemmistöasemasta aiheuttaa mahdollisesti yhteis- kunnallista osattomuutta (Aarnio 2018: 13). Yhteiskunnallinen osattomuus ja osallisuus on se, mitä tällä opinnäytetyöllä pyritään apilaperheistä ymmärtämään. Kokevatko he yhteiskunnallista osallisuutta? Jos eivät, miten se on näkynyt ja missä? Mitä palveluita apilaperheiden vanhemmat, eli kumppanuusvanhemmat tarvitsisivat ja toivoisivat? Yh- teiskunnan kannalta olisi ideaalia, että jokainen sen jäsen olisi hyvinvoiva ja kokisi osal- lisuutta sekä kuulumista yhteiskuntaan. Näin voi muodostua positiivinen itseään vahvis- tava osallisuuden kehä, joka on niin yhteiskunnan kuin sen jäsenenkin etu. Osallisuus- teorian perusteella kumppanuusvanhempien yksilöllinen tukeminen yhteiskunnassa ja sen yhteisöissä parantaa heidän mahdollisuuksiaan ja hyvinvointiaan. Osallisuusteorian mukaan oma osallisuus ei ole vain oma, vaan myös muiden etu (Nivala & Ryynänen 2019: 174.). Sen vuoksi sitä tulisi tukea yhteiskunnallisesti yhdenvertaisuuden nimissä ja siksi siitä on säädetty laeissa (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 & Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Marginalisoidut apilaperheet ja kumppanuusvanhemmat tulisi pystyä osal- listamaan yhteiskuntaamme ja tukea heidän kuuluvuuttaan yhteiskuntaamme perhe- muodosta riippumatta.
Sosiaali- ja terveyspalveluilla on mahdollisuus ylläpitää ja kehittää toimijuutta sekä osal- lisuutta oikea aikaisella ja riittävällä palvelulla. Sosiaalihuoltolain mukaan asiakkaan etua arvioidessa on huomioitava osallistumista ja vaikuttamista omaan asioihin sekä osalli- suutta edistävää toimintaa. Osallisuus on tärkeä osa sosiaali- ja terveyspalveluita lain mukaan. Palveluita on myös järjestettävä sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi ja osal- lisuuden edistämiseksi. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Osallisuus on siis tärkeä asia suunnitellessa palveluita ihmisille. Osallisuus yhteiskunnassa ei ole erillinen osa vaan sisään rakennettu osa palvelujärjestelmää. Kun siis puhutaan sosiaalipalveluista, puhu- taan myös osallisuudesta yhteiskunnassa ja yhteisössä. Kohdennettu kouluttaminen perheiden monimuotoisuudesta ja vanhemmuusroolien monipuolistumisesta toisi lisää tarvittua sensitiivisyyttä, jossa perhe voisi tuoda turvallisemmin diversiteettiään esille.
Yhdenvertaisuuslaki ja monien palveluiden luomat syrjinnän ehkäisevät kampanjat eivät yksinään riitä. Palveluissa on jatkuvasti varmistettava toimien yhdenvertaisuus, jotta to- siasiallinen yhdenvertaisuus tapahtuu. (Kerppola B. 2019: 9.) Lisätieto helpottaa ammat- tilaisia kohtamaan perheitä avoimemmin ja luottavaisemmin ilman mahdollisen tietämät- tömyyden tuomaa epävarmuutta. Yhdenvertaiset palvelut ja palveluiden kehittäminen ei ole vain asiakkaan etu, vaan siitä voi hyötyä ammattilainen omassa työssään.
7 Tutkimuskysymykset ja -menetelmät
Tarve opinnäytetyölle on noussut Sateenkaariperheet ry:n toimesta. Sateenkaariperheet on jäseniltään saanut palautetta vähäisestä tuesta ja toiminnasta liittyen kumppanuus- vanhemmuuteen. Myös Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelman kova kiinnostus vaatii reagointia mahdollista kumppanuusvanhemmuuden valtaväestöitymistä varten. Kiinnos- tuneiden määrä on kasvanut selvästi ja apilaperheiden määrä varmasti kasvaa tulevai- suudessa (Sateenkaariperheet uutiskirje 2019). Palvelujärjestelmämme ei valitettavasti tunnista kaikkia perhemuotoja kaikissa tilanteissa, vaikka yhdenvertaisuutta on jo edis- tettykin (Kerppola A. 2019: 5). Tämä lisää vähemmistöstressin kokemusta ja perheiden hyvinvoinnin alenemaa. Tämä hyvinvoinnin alenema voi johtua marginalisaatiosta. Hy- vinvoinnin alemaa pyritään estämään ja vähentämään oikeilla palveluilla ja oikeiden pal- veluiden löytämiseen tarvitsemme palvelujen käyttäjien kokemukset ja kuulla heidän toi- veensa ja tarpeensa (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014).
Opinnäytetyössä tahdottiin kunnioittaa kohderyhmän ja vastaajien arvokasta kokemusta ja niiden pohjalta syntyvää tietoa. Tästä syystä aineisto analysoitiin kokonaisuutena, eikä perheitä jaettu kyselyyn vastanneen toiveesta aineiston analysoinnissa kahden ja kol- men tai useamman vanhemman apilaperheisiin. Opinnäytetyötä tehdessä huomioitiin kohderyhmän kokema syrjinnän pelko ja tähän liittyvät riskit minimoitiin pitämällä kiinni kaikin tavoin vastaajien anonymiteetista.
7.1 Tutkimuskysymys
Tutkimuskysymykseksi opinnäytetyössä valikoitui, mitä palveluita apilaperheiden van- hemmat, eli kumppanuusvanhemmat tarvitsevat tai toivovat ja kokevatko he osallisuutta yhteiskuntaan ja sen palveluissa. Opinnäytetyöllä pyritään saamaan tietoa siitä, mitä pal- veluita kumppanuusvanhemmat ovat käyttäneet, mitä he olisivat tarvinneet omassa ar- jessaan, mitä he toivoisivat tulevaisuudessa löytyvän ja mille he uskoisivat mahdollisesti olevan käyttöä. Kohderyhmään voi kuulua haavoittuvassa asemassa olevia, joten tässä opinnäytetyössä tutustutaan myös kriittisesti siihen, miten yhteiskunta mahdollistaa api- laperheiden osallisuuden ja kuuluvuuden tunteen yhteiskuntaan. Kuulumisen tunne ja yhteiskunnallinen osallisuus on ensisijaisesti yksilön kokemus (Nivala & Ryynänen 2019:
140.) Tästä syystä aihetta tutkitaan laadullisesti yksilön kokemuksen kautta. Sisällön analysoinnilla on tarkoitus muodostaa yhteenveto kyselyyn osallistuneiden vanhempien
kokemus palveluista. Analyysi pyrkii selvittämään kokevatko apilaperheet palvelut riittä- viksi osallisuuden ja palvelukokemuksen näkökulmasta. Opinnäytetyöllä pyritään myös tarjoamaan ratkaisuehdotuksia, jos puutteita palveluista apilaperheiden osalta löytyy.
Kuitenkaan palvelujen tarjonta ei yksinomaa riitä. Jokainen perhe on erilainen ja palvelun tarve tulee kartoittaa. Sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) tämä on kirjattu pykälään 36 seu- raavasti: ”Kun kunnallisen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on huolehdittava, että hen- kilön kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi. Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta.” Palvelutar- peen arviointi vaatii asiakasryhmän ymmärtämisen erilaisine perhemuotoineen. Tämä on se, mihin tarvitaan ajantasaista tietoa siitä, millaista palvelua apilaperheet toivovat ja kokevat tarvitsevansa. Sosiaalihuoltolain tarkoitus on turvata asiakkaan oikeanlainen, oikea-aikainen ja riittävä tuki. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Näiden toteutuminen edel- lyttää asiakkaan kuulemista. Tämän opinnäytetyön sisällön on tarkoitus toimia asiakkaan kuulemisena, jotta kumppanuusvanhemmille voidaan omassa erityisessä tilanteessa tur- vata riittävä ja oikeanlainen tuki perheen yhteisen ja perheenjäsenten yksilöllisen edun hyväksi.
7.2 Tutkimusmenetelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kumppanuusvanhempien, eli apilaperheiden vanhempien subjektiivinen kokemus palveluista. Tämän vuoksi on hyvä tehdä laadulli- nen analyysi, koska valmiin kyselylomakkeen on tarkoitus saada selville yksilön subjek- tiivinen kokemus omasta kumppanuusvanhemmuudesta. Sateenkaariperheet on tehnyt kyselyn valmiiksi, jonka vastaukset luovat tämän opinnäytetyön sisällön. Kysely on toi- mitettu Sateenkaariperheiden uutiskirjeen 5/2020 mukana kaikille sen tilanneille. (Sa- teenkaariperheet uutiskirje 2020.) Kysely on luonut Kaisa Niittynen, joka toimii vertais- toiminnan koordinaattorina ja on elämäntyöpalkinnon Sateenkaariperheet ry:ltä saanut asiantuntija. Kysely on tehty kartoittamaan vanhemmuuskumppaneiden kokemuksia vanhemmuudesta, sen suunnittelusta, perhe-elämästä, kumppanuusvanhempien toi- veista sekä tarpeista ja palveluista. Kyselyä ei olla tehty opinnäytetyötä varten, vaan ky- selyn vastaukset toimivat valmiina aineistona, jonka ympärille opinnäytetyö nivoutui.
Koska opinnäytetyön kohderyhmä, apilaperheet ja kumppanuusvanhemmat, on vastauk- set kerätty anonyymisti. Tarkoituksena on mahdollisimman sensitiivinen kysely. Kyselyn
muodostamasta tiedosta häivytetään kaikki tunnistettava, henkilöivä tieto. Yksilön tieto- suoja ja tutkittavan vahingolta välttäminen on hyvien tieteellisten käytäntöjen itseisarvo.
Perustuslain mukaiset oikeudet kuuluvat myös tutkittaville. Opinnäytetyötä tehdessä on myös kunnioitettava aineetonta ja aineellista kulttuuriperintöä. Koko opinnäytetyön teko- ajan on muistettava, ettei ihmisille, yhteisölle tai muille kohteille aiheudu riskejä, vahin- koja tai muun kaltaisia haittoja. Opinnäytetyössä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja itse- määräämisoikeutta. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019: 7.)
7.3 Aineiston analysointi
Aineiston muodosti kyselyyn tulleet vastaukset. Kysely ei ole tehty opinnäytetyötä varten, vaan ennalta tehty Sateenkaariperheet ry:n hanketta varten. Näin ollen opinnäytetyön tekijä ei ole vaikuttanut kysymyksiin tai aineiston keruuseen. Opinnäytetyössä analysoi- daan ennalta kerättyä aineistoa. Kysely tuotettiin Surveypal-nimisellä operaattorilla. Ky- sely löytyy liitteenä opinnäytetyön lopusta nimellä Liite 1. Operaattorin avulla muodostet- tiin erinäisiä suodattimia, joiden perusteella kyselyn vastauksia pystyttiin analysoimaan.
Kyselyn osallistui 33 apilaperheen vanhempaa, eli kumppanuusvanhempaa.
Aineisto analysoitiin koodaamalla kaikki kyselyn kysymykset ja niissä esille tulleet palve- lutarpeeseen sekä toiveisiin liittyvät kommentit. Aineisto luokiteltiin teemojen mukaan, jotka olivat palvelutarve, palvelukokemus, osallisuus ja osattomuus. Aineisto analysoitiin kysymysten ja teemojen pohjalta ja jäsenneltiin kokonaisuudeksi. Aineiston analysoinnin kannalta oli tärkeä ymmärtää kumppanuusvanhemmuuteen liittyvät erityisyydet, kuten vanhemmuuden jakamisen vaikutus palvelujen tarpeeseen. Tuki vanhemmuuden jaka- miseen ja sen suunnitteluun onkin tärkeä palvelutarve kumppanuusvanhemmille.
8 Tulokset
Kyselyyn vastasi 33 kumppanuusvanhempaa, eli apilaperheen vanhempaa. Vastan- neista 19 (57,6 %) identifioitui naiseksi, mieheksi 12 (36,4 %) ja muunsukupuoliseksi identifioitui kaksi (6 %). Taulukossa 1. esitetään kyselyyn vastanneiden perheiden lasten ikä. Eniten kyselyyn vastanneilla oli 0-3 vuotiaita.
Lapsen ikä Määrä
Odotus meneillään 4
0-3 v 20
4-6 v 8
7-10 v 4
10-17 v 9
18 + 4
Yhteensä 49
Taulukko 1. Lapsen ikä
Taulukossa 2. esitetään kyselyyn vastanneiden apilaperheiden vanhempien lukumäärän lapsen syntyessä. Kyselyyn vastanneista lievä enemmistä oli saanut lapsen moniapila- perheessä.
Perheen vanhempien määrä Määrä Kahden kumppanuusvanhemman perhe 14 Kolmen tai useamman vanhemman kumppanuusvanhemman perhe
19
Yhteensä 33
Taulukko 2. Vanhempien lukumäärä
Taulukossa 3 esitetään perheiden seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Alle 10 % vastanneista ei kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön
Perheenjäsenen kokemus Määrä Yksi tai useampi kumppanuusvanhem-
mista kuuluu seksuaalivähemmistön
29
Yksi tai useampi kumppanuusvanhem- mista kuuluu sukupuolivähemmistöön
4
Kumpikaan yllä olevista ei koske perhet- tämme
3
Yhteensä 36
Taulukko 3. perheenjäsenen kokemus
Taulukossa 4 esitetään kyselyyn osallistuneiden asumisjärjestelyjä. Vanhemmat on ka- tegorisoitu lähi- ja etävanhemmaksi lapsen asumisjärjestelyjen mukaisesti. Jakauma oli tasainen, mutta lievä enemmistö kyselyyn vastanneista oli lähivanhempia. Yksi vastan- neista oli yhdelle lapselle etävanhempi ja toiselle lähivanhempi.
Lähi- vai etävanhempi Määrä
Etävanhempi 13
Lähivanhempi 18
Lähi- ja etävanhempi 1
Yhteensä 32
Taulukko 4. lähi- vai etävanhempi
Vastanneiden perustietojen mukaan kyselyn otanta on laaja ja vastaajat ovat heterogee- ninen joukko. Otannassa on edustettuna lähi- sekä etävanhemmat, lasten kehityksen ja kasvun eri vaiheet sekä maantieteellisesti laaja osa Suomea. Kyselyn vastausmäärä, 33 vastausta, mahdollistaa kattavan ja vakuuttavan otannan. Sisällön laajuus mahdollistaa erinäisten anonyymien äänien kuulumisen sekä estää apilaperhekokemuksen identifioi- tumisen pieneen ja kapeanäköiseen joukkoon yksilöitä.
Koska kysely on tehty kolmannessa luvussa esiteltyä hanketta varten, tässä opinnäyte- työssä ei käytetä kaikkia kysymyksiä aineistona. Edellä mainittujen perustietojen lisäksi kyselystä käytetään seuraaviin kysymyksiin tulleita vastauksia.
• Mitä sopimuksia te vanhemmat olette tehneet?
• Kuinka merkittäviksi arvioit seuraavat tarpeet kumppanuus-/apilaperhevanhem- muuden onnistumisessa?
• Missä tilanteissa olisit toivonut saavanne ulkopuolista apua kumppanuusvan- hemmuuteen?
• Mistä olette hakeneet apua/tukea kumppanuusvanhemmuuteen?
• Kerro kokemuksistanne yllä olevissa palveluissa
• Mikä on ollut vaikeaa vai vaikeampaa kuin oletit?
• Mikä on ollut helppoa vai helpompaa kuin oletit?
• Mitkä ovat kumppanuusvanhemmuuden huonot puolet? Mitä riskejä ja haasteita siihen sisältyy?
• Mitkä ovat apilaperheyden/kumppanuusvanhemmuuden hyvät puolet?
Nämä kysymykset valikoituvati valmiista kyselystä, jonka Sateenkaariperheet olivat luo- neet ennen opinnäytetyötä. Nämä kysymykset valittiin analysoidessa kaikkien kyselyn kysymysten seasta, koska näistä todennäköisemmin löytyisi tarvittava tieto vastaamaan tutkimuskysymykseen. Kysymyksien sisällöstä pyritään löytämään marginalisaatioon, ulossulkemiseen, osallisuuteen, toimijuuteen sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen liit- tyviä kokemuksia.
8.1 Ajan ja vanhemmuuden jakaminen
Kumppanuusvanhemmuuden erityisyys on yleisesti sopimuksiin ja suunnitelmallisuu- teen pohjautuva vanhemmuus. Otannassa selvitettiin millaisia sopimuksia kumppanuus- vanhemmat ovat tehneet. Kaaviossa 1. näkyy, että aiesopimus on tehty suurimmassa osassa tapauksissa. 23 vastanneista on tehnyt aiesopimuksen ennen lapsen syntymää.
Lähes puolet vastanneista on tehnyt sopimuksen lastenvalvojan luona lapsen huollosta ja elatuksesta. Muina vastauksina kysymykseen tuli, että joko asioista on suullisesti
sovittu tai sopimus on työn alla. Ainoastaan yksi vastaus viittasi sopimuksen tarpeetto- muuteen, sillä aiesopimus ei ole oikeuskelpoinen. Tässäkin perheessä oli silti suullisesti sovittu itselleen merkitykselliset asiat.
kuvio 1.
Perheellistymisen kannalta eräs varmasti kaikille merkittävä asia on asumisjärjestelyt.
Kumppanuusvanhemmuus mahdollistaa lapselle usean kodin, mutta tämä ei ole perhe- muodolle välttämättömyys. Kyselyn vastauksissa lapsilla oli yhdestä kolmeen kotia.
Tässä opinnäytetyössä on tehty kahtiajako etävanhemmuuteen ja lähivanhemmuuteen.
Lähivanhemmuudella tarkoitetaan lapsen rekisteröidyssä kotiosoitteessa olevaa van- hemmuutta ja etävanhemmuudella taas ei-virallisesti samassa osoitteessa asuvaa van- hemmuutta. Tämän kyselyn otannassa sukupuolijakautuma lähi- ja etävanhemmuu- dessa on selvä. Lähivanhemmista 89 % on itsensä naiseksi pääasiallisesti määritteleviä, loput 11 % jakautui tasan miesten ja muunsukupuolisten välille. Etävanhemmissa taas itsensä pääasiallisesti mieheksi määritteleviä oli yli 80 % identifioituivat miehiksi. Etä- ja lähivanhemmuuden jakautuminen on selkeää sukupuolikokemuksen mukaisesti. Tämä on hyvä tiedostaa pohtiessa lähi- ja etävanhempien palvelutarpeiden eroa.
Kodin jakamisessa oli erilaisia järjestelyjä riippuen lapsen iästä ja vanhempien toiveista.
Yhdessä perheessä lapsi sai päättää, kuinka usein tapaa etävanhempaansa. Useasta vastauksesta tuli esille kumppanuusvanhempien asuminen lähekkäin, joko samassa
69,7 % 0,0 %
42,4 % 6,1 %
9,1 % 21,2 %
0,0 % 20,0 % 40,0 % 60,0 % 80,0 % 100,0 % Aiesopim us ennen lapsen
alullepanoa tai syntym ää Aiesopim us lapsen syntym än jälk een
Lastenvalvoj an luona tehty sopim us lapsen huollosta ja …
Oik euden m äärääys lapsen huollosta ja elatuk sesta Tapaam issopim us ei-juridiselle vanhem m alle
Jok in m uu, m ik ä
Kaikki vastaajat (KA:2.65, Hajonta:1.82) (Vastauksia:33)
kaupungissa, kaupunginosassa tai jopa taloyhtiössä. Etäämmällä toisistaan asuneet ker- toivat lapsen ja etävanhemman tapaamisten vaativan enemmän suunnittelua välimatkan takia. Suurin osa lähivanhemmista identifioitui äidiksi tai lapsen synnyttäjäksi. Etävan- hemman näkemisen määrää vastausten perusteella pyrittiin lisäämään lapsen kasva- essa ja varttuessa. Osassa perheissä lapsen kanssa vietetyn ajan jakaminen oli jaettu tasan. Selvässä suurimmassa osassa (75 %) lapsi viettää aikaa ensisijaisesti lähivan- hempansa luona ja näkee etävanhempaa joko kerran tai kaksi viikossa tai harvemmin.
Yleisin vastaus oli ”Lapsi on isällään joka toinen viikonloppu.” Eräästä vastauksesta sel- viää yhteisten sopimusten merkitys, kun kumppanuusvanhemmuus päättyi sillä etävan- hempi ei saanut toivomaansa tapaamismäärää.
Vanhemmuuden jakaminen ja tasavertainen kokemus vanhemmuudesta voi vaikuttaa positiivisesti kokemukseen osallisuudesta yhteisöönsä, tässä tapauksessa perheeseen.
Perheiden vanhemmuusroolit olivat selvästi sukupuoleen sidottuja esimerkiksi lähivan- hempien osalta. Osallisuus perheeseen voi olla koetuksella, joka ristiriitaisessa tilan- teessa voi kärjistyä edellisen kappaleen lopussa mainittuun erotilanteeseen. Sitoutumi- nen ja lapsen osallistaminen omaan elämään viettäessä vähän aikaan yhdessä voi vai- kuttaa kumppanuusvanhempien väleihin apilaperheessä. Perhepalveluissa ulkopuoli- suuden kokemus ja perhemuodon tunnistamattomuus voivat olla sosiaalisten sekä etä- vanhempien kannalta negatiivinen kokemus, joka vaikuttaa sekä lapseen että apilaper- heen kaikkiin vanhempiin.
8.2 Tarpeet perheytymisen onnistumisessa
Kaavioissa 2–10 kuvataan kuinka merkittäviksi vastaajat arvioivat seuraavat tarpeet kumppanuus-/apilaperhevanhemmuuden onnistumisessa. Tarpeiden merkittävyydet keskiarvon perusteella olivat melko samanarvoisia. Keskiarvot mahtuivat 1 – 5 asteikolla (1 = Ei erityisen merkittävä, 5 = Erittäin merkittävä) 3.52 ja 4.03 välille. Arviotavat tarpeet olivat vanhemmuuskumppanien löytämiseen saatu tuki, ennen lapsen syntymistä saa- tava käytännöllinen/juridinen neuvonta, ennen lapsen syntymistä saatava psykososiaa- linen neuvonta, ennen lapsen syntymää kuullut kokemuksia niiltä, jotka toimivat jo van- hempina, tuki aiesopimuksen työstämiseen, lapsen synnyttyä saatava käytännöllinen/ju- ridinen neuvonta, lapsen synnyttyä saatava psykososiaalinen tuki vanhemmuuden jaka- misen haasteisiin, kokemusten vaihtaminen muiden apila/kumppanuusvanhempien kes- ken ja lasten mahdollisuus tutustua muihin samanlaisissa perheissä eläviin lapsiin.
Suurimmaksi tarpeeksi keskiarvon mukaan nousi ennen lapsen syntymistä saatava käy- tännöllinen/juridinen neuvonta. Tämän keskiarvoksi muodostui 4.03. Ennen lapsen syn- tymistä saatava psykososiaalinen neuvonta ja tuki aiesopimuksen työstämiseen koettiin tarpeen merkitykseltä pienimmäksi ja keskiarvoksi muodostui 3.52, joka sekin on as- teikon keskiarvon (2.5) yli. Eniten arvoa 5, joka on korkein arvo, sai korkeimman keskiar- von saanut ennen lapsen syntymistä saatava käytännöllinen/juridinen neuvonta. Saman määrän arvoja 5 saanut (14 kappaletta) oli myös ennen lapsen syntymää kuullut koke- muksia niiltä, jotka toimivat jo vanhempina.
Alemmilla kuvioilla on tarkoitus kuvata kumppanuusvanhempien, eli apilaperheiden van- hempien kokemusta tuesta minkä he kokevat tärkeäksi. Tuen tärkeyden merkitys konk- retisoituu, kun asema on epävarma. Tulokset viestivät perheiden kokevan kaiken tuen tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi. Näiden tulosten varjolla voidaan olettaa apilaperheiden ja näiden vanhempien haluavan kokea osallisuutta ja olla osallisena palveluita. Tuki ja sen merkittävyys koetaan vastausten perusteella suureksi apilaperheen muodostamisesta aina lasten omaan toimintaan ja identiteetin luomiseen saakka. Apilaperheet ja näiden jäsenet tahtovat kokea osallisuutta yksilöinä kuin perheinä apilaperheille tarkoitetuissa toiminnoissa. Kaikkien kysyttyjen tukimuotojen tärkeys ylitti arviointiasteikon keskiarvon.
Jokaisessa arvioitavassa tuen muodossa arvot 1 ja 2 olivat vähiten vastauksia saaneet arvot. Apilaperheiden vanhemmat, eli kumppanuusvanhemmat siis tahtovat yhteisönsä, johon kuulua ja kokea osallisuutta.
Vanhemmuuskumppanien löytämiseen saatu tuki
Kuvio 2. Vanhemmuuskumppanien löytämiseen saatu tuki 6,5 % 6,5 %
25,8 % 35,5 %
25,8 %
0,0 % 20,0 % 40,0 % 60,0 % 80,0 % 100,0 %
1 2 3 4 5
Kaikki vastaajat (KA:3.68, Hajonta:1.12) (Vastauksia:31)
