Joensuun alakouluverkon maantieteellinen optimointi
Henri Korhonen 268795 Itä-Suomen yliopisto Historia- ja maantieteiden laitos Yhteiskuntamaantiede Pro gradu -tutkielma Ohjaaja: Olli Lehtonen Helmikuu 2021
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Osasto
Historia- ja maantieteiden laitos
Tekijä
Henri Korhonen Työn nimi
Joensuun alakouluverkon maantieteellinen optimointi Pääaine
Yhteiskuntamaantiede
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Päivämäärä 17.2.2021
Sivumäärä 77
Tiivistelmä
Suomen peruskouluverkossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä suuria muutoksia. Koulujen lukumäärä on laskenut ja koulutuspalvelut keskittyvät yhä enemmän keskuksiin. Tämän kehityksen uskotaan jatkuvan tulevaisuudessa ja uhkana on alueellisen eriarvoisuuden kasvaminen. Koulumatkojen pidentyminen on haitallista etenkin nuoremmille oppilaille, jotka eivät voi tehdä pidempiä koulumatkoja itsenäisesti. Kunnat ovat peruskoulutuksen järjestäjinä kasvavien haasteiden edessä, sillä ne joutuvat uudistamaan kouluverkkojaan palvelemaan alueellisesti muuttuvaa kysyntää rajallisilla resursseillaan. Yhä monipuolistuvan haastekentän vuoksi kuntien tulisi pystyä optimoimaan palveluiden järjestäminen perustamalla päätökset asiantuntemukseen ja pitkän tähtäimen suunnitteluun.
Pyrin tuottamaan tällaista kouluverkkosuunnittelua tukevaa tietoa tutkielmassani, jossa tarkastelen Joensuun kaupungin alakouluverkon ja sen oppilaiden maantieteellistä suhdetta. Tutkielman analyyseissä tarkastellaan, kuinka alakouluverkon saavutettavuus on muuttunut alueella vuosina 2005–2018 sekä kuinka alakouluverkon muuttuminen vaikuttaisi palvelujen saavutettavuuteen? Lisäksi luon maantieteellisesti optimaalisen kouluverkon, jota vertailen Joensuun todelliseen alakouluverkkoon.
Tutkielman pääaineistolähteinä on käytetty Tilastokeskuksen Oppilaitosrekisteriä, Ruututietokannan väestöpisteitä sekä Väyläviraston Digiroad-tietojärjestelmää. Tutkielman verkostoanalyysit on toteutettu ArcGIS paikkatieto-ohjelman Network Analyst-työkalulaajennuksen avulla.
Analyysien perusteella Joensuun alakoululaisten koulumatkat ovat kasvaneet viime vuosien koululakkautusten mukana. Kouluverkon alueellinen saavutettavuus myös vaihtelee paljon; parhaiten se on saavutettavissa kaupunkimaisilla alueilla ja heikoiten maaseudulla. Hajanaisen yhdyskuntarakenteen vuoksi hajautetun kouluverkon avulla kulkukustannukset pysyvät alhaisempina kuin keskitetyllä kouluverkolla. Maantieteellisesti optimoitu alakouluverkko on paremmin sen käyttäjien saavutettavissa kuin todellinen kouluverkko ja optimoidulla kouluverkolla voidaan yltää tämänhetkistä tilannetta vastaavaan saavutettavuusasteeseen vähemmillä yksiköillä.
Tutkielman tuloksista voi päätellä, että paikkatietopohjaisten tarkastelujen avulla voidaan tuottaa uutta arvokasta tietoa palvelujen järjestämisen vaikutuksista sekä alueellisen saavutettavuuden, että sen muutoksen kannalta. Palveluverkon optimointi auttaa muodostamaan paremmin saavutettavissa olevan kouluverkon kunnan alakouluikäisille, sekä sen avulla on voitu tunnistaa alueet, joiden saavutettavuuteen panostamalla voidaan tuoda palvelut paremmin niiden käyttäjien luokse.
Avainsanat
GIS, peruskoulu, saavutettavuus, palvelujen optimointi, location-allocation, verkostoanalyysi
Sisällys
1. Johdanto ... 1
1.1. Taustaa ... 1
1.2. Tutkimusongelmat ja -kysymykset ... 3
1.3. Tutkimusalue ... 6
2.Kouluverkon rakenne Suomessa ja sen historia ... 11
2.1. Peruskoulutus Suomessa ... 11
2.2. Koulumatkat ... 12
2.3. Kouluverkko muuttuu ... 14
3. Kouluverkon optimointi paikkatietomenetelmin ... 17
3.1. Optimoinnin merkitys palveluiden järjestämisessä ... 17
3.2. Sijainnin optimointimallit ... 20
4. Aineistot ... 23
4.1. Oppilaitosrekisteri ... 23
4.2. Ruututietokanta ... 24
4.3. Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä (YKR) ... 24
4.4. Digiroad ... 25
4.5. Vapaasti sijoittuvat pisteet ... 27
4.6. Kaupunki-maaseutu-alueluokitus ... 29
5. Menetelmät ... 30
5.1. Lokaatio-allokaatio ... 30
5.2. Ongelmatyypit ... 32
5.3. Closest facility ... 35
6. Tulokset ... 36
6.1. Kouluverkon saavutettavuuden muutos vuosina 2005–2018 ... 36
6.2. Kouluverkon harvenemisen vaikutus saavutettavuuteen ... 43
6.3. Kouluverkon laajentumisen vaikutus saavutettavuuteen ... 54
6.4. Maantieteellisesti optimaalinen kouluverkko ... 61
7. Pohdinta ... 71
8. Johtopäätökset ... 75
Lähteet ... 78
Liitteet ... 82
1 1. Johdanto
1.1. Taustaa
Suomen peruskouluverkosto on kokenut suuria muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana.
Muutoksen syyt ovat vaihdelleet mutta trendi on ollut selvä – koulujen määrä on ja tulee tulevaisuudessa laskemaan. Lakkautuksia on usein perusteltu kokonaissyntyvyyden alenemisella, jonka seurauksena ikäluokat ovat pienentyneet (SVT 2019a) sekä talouden modernisaatiosta alkaneella kaupungistumisella, joka on kohdistanut muuttoliikkeen maaseudulta kaupunkiseuduille ja Itä- ja Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen (Autti & Hyry-Beihammer 2014). Muuttoliike on ollut erityisen voimakasta nuorten aikuisten ja lapsiperheiden keskuudessa mikä on osaltaan lisännyt alueiden välistä kuilua (Harjunen ym. 2021: 6-7).Yhteiskunnallisten muutosten seurauksena Suomen peruskouluyksiköiden määrä on vähentynyt, kouluverkko on harventunut ja keskittynyt alueellisesti (Tantarimäki 2010: 32-35; Autti & Hyry-Beihammer 2014: 1-4). Oppilasmäärät eivät kuitenkaan ole laskeneet samassa suhteessa koulujen määrän kanssa, vaan peruskoulujen yksikkökoko on kasvanut (Turpeinen 2013: 31; SVT 2019b; Harjunen ym. 2021: 6-7).
Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria, sillä kasvukeskusten ja maaseudun kehitykset ovat olleet tähän asti täysin toisistaan poikkeavia. Maaseutumaiset ja pienemmät kunnat ovat joutuneet keskittämään opetuksensa palvelukeskuksiin ja lakkauttamaan opetusyksiköitään. Vastaavasti suuremmissa kunnissa, joissa peruskouluikäisten määrä on kasvanut, ei ole ollut tarvetta palveluiden keskittämiseen vastaavassa mittakaavassa. Kasvavat kunnat ovatkin voineet ylläpitää kattavampaa peruskouluverkostoa (Mehtäläinen ym. 2013: 71-75; Tantarimäki & Törhönen 2016:
16).
Uusimpien väestöennusteiden mukaan Suomen peruskouluikäisten määrä tulee tulevaisuudessa kuitenkin laskemaan lähes koko maassa (SVT 2019a). Väestöennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden määrä tulee laskemaan yli 200 000:lla vuoteen 2050 mennessä, kun taas yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä tulee kipuamaan lähes 30 prosenttiin, kokonaisväestömäärän laskiessa (Tilastokeskus 2021). Ennusteiden kuvaama tilanne voi olla uudenlainen monille nykyisistä kasvukeskuksista ja poiketa niiden aiemmista ennusteista sekä väestötavoitteista (SVT 2019a). Tämä tuo uusia haasteita opetuksenjärjestäjille ja lisää peruskouluverkostoon kohdistuvia muutospaineita.
Väestönrakenteen muutos vaikuttaa julkisen talouden kustannusrakenteeseen ja pakottaa kunnat harkitsemaan tulevia investointejaan peruskouluverkostoon ja miettimään pitkän aikavälin suunnitelmaa (Pitkälä 2020: 9-14).
2 Suomessa kunnat ovat velvoitettuja järjestämään peruskoulutuspalvelut alueensa asukkaille, jonka vuoksi peruskouluverkon suunnittelu tapahtuu kuntatasolla. Perusopetuslain mukaan, kuntien on järjestettävä peruskouluikäisille koulutuspalveluita, jotka takaavat kaikille samat mahdollisuudet koulutukseen oppilaan sosioekonomisesta taustasta tai maantieteellisistä tekijöistä huolimatta.
Kuntien on rakennettava palveluverkostonsa siten, että jokaisella kuntalaisella on yhtäläinen mahdollisuus osallistua opetukseen hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kunta on velvollinen järjestämään maksuttoman koulukuljetuksen oppilaille, joiden koulumatka on yli viisi kilometriä tai mikäli koulumatkaa ei muista olosuhteista johtuen voi kulkea itsenäisesti. Lisäksi alle 12-vuotiaan oppilaan edestakainen koulumatka kuljetuksineen on kestettävä alle 2,5 tuntia ja yli 13-vuotiaan oppilaan alle kolme tuntia (Perusopetuslaki 1998/628 § 32). Nämä raja-arvot on määritelty koululaisten mahdollisimman yhdenvertaisten peruskoulutusolosuhteiden takaamiseksi. Näiden raamien valossa kuntien on järjestettävä ja ylläpidettävä palveluverkkoaan, jotta niiden palvelut olisivat saavutettavissa ja käytettävissä kunnan kaikille peruskouluikäisille.
Kuntien hyvin erilaiset kehityspolut nykytilanteeseen ovat johtaneet toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin palveluiden järjestämisessä, joten lähtökohtaisesti jokainen kunta on ainutlaatuisessa tilanteessa tulevaisuuden palveluverkkoa suunniteltaessa. Koska jokaisen kunnan palveluverkko, taloudelliset resurssit ja tulevaisuuden näkymät väestönennusteineen ovat yksilöllisiä, mitään yhtenäistä vertailua tai tavoitetta palveluverkon kehitykselle on vaikea asettaa. Edes alueellisen väestönkehityksen avulla ei voida ennustaa millaiseen ratkaisuun kunnat päätyvät, vaan ne voivat poiketa merkittävästi toisistaan samantyyppisissäkin kunnissa (Tantarimäki & Törhönen 2016).
Yleensä kuntien kouluverkkosuunnittelu perustuu kuntien laatimaan tulevaisuuden palveluverkkosuunnitelmaan, jossa on määritelty tulevalla valtuustokaudella käsiteltävät palveluverkkoon vaikuttavat päätökset. Tällaiset lyhyen- ja keskipitkänajan suunnitelmat toteutetaan sen hetken vallitsevien tarpeiden perusteella (Joensuu 2015). Tämä tehdään kuitenkin taloudellisten rajoitteiden puitteissa. Liian lyhytnäköinen suunnittelu voi kangistua noudattamaan aikaisempien päätösten alustamaa kaavaa. Tällainen polkuriippuvuuden alainen päätöksentekoprosessi on ennakoimaton, jäykkä ja palautumaton, sillä suoritettujen prosessien muuttaminen voi olla kustannuksiltaan kannattamatonta. Se siis aiheuttaa rakenteiden kangistumista ja vakiintumista, joita ei voi purkaa muuttamatta sen luonutta järjestelmää radikaalisti (Djelic & Quack 2007).
3 Tällaisen kangistuneen suunnittelun vastakohtana voidaan ajatella olevan tietojohtamiseen perustuva päätöksentekoprosessi, jossa huomioidaan saatavilla olevan tiedon ja informaation avulla ongelmaa monipuolisesti eri näkökulmista. Useat kunnat ovatkin tehneet tai teetättäneet strategiansa tukemiseksi tulevaisuuden palveluverkkoselvityksen, jossa tarkastellaan esimerkiksi paikkatietomenetelmien ja väestönennusteiden avulla millaisten muutosten kohteeksi palveluverkko joutuu alueittain (Kuntamaisema 2018; Sastamala 2020). Informaatioon ja tietoon perustuva päätöksentekoprosessi tehostaa organisaation toimintaa, parantaa sen uudistumiskykyä ja helpottaa tehtyjen päätösten perustelua, koska päätökset on tehty objektiivisin perustein.
Samanaikaisesti se parantaa suunnittelun avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tarjoamalla paremmin ymmärrettävää tietoa päätöksen osallisille (Laihonen 2013: 44–45). Palveluverkkosuunnittelullaan kunnat myös määrittävät asuinalueiden tulevaa kehitystä. Palveluiden avulla paikallisyhteisö säilyy vetovoimaisempana ja vastaavasti koululakkautusten on todettu vaikuttavan negatiivisesti yhteisön elinvoimaisuuteen vähentämällä alueille suuntautuvaa muuttoliikettä (Harjunen ym. 2021;
Lehtonen 2021).
1.2. Tutkimusongelmat ja -kysymykset
Ensimmäinen tutkimukseni tavoite on selvittää paikkatietomenetelmien avulla, millainen on Joensuun alakoulujen saavutettavuus ja miten se on kehittynyt vuodesta 2005. Kouluverkoston maantieteellisen saavutettavuuden selvittäminen antaa arvokasta tietoa kouluverkon ja peruskoululaisten koulumatkojen suhteesta asuinalueittain.
Saavutettavuusanalyyseilla saadaan tietoa yksittäisten koulujen merkityksestä kouluverkon kokonaissaavutettavuudelle. Niillä voidaan avata kouluverkon suhdetta alueen kouluikäisiin ja heidän koulumatkoihinsa sekä kuinka koulun lakkauttaminen vaikuttaisi matkakustannuksiin (de Smith ym. 2009: 430–431). Asuinalueiden kehittämisenkin kannalta on olennaista selvittää Joensuun kouluverkoston saavutettavuudeltaan keskeisimmät koulut, eli koulut, joita ylläpitämällä matkakustannukset pysyvät mahdollisimman alhaisina, jos lähikoulujen oppilaat sijoitettaisiin niihin. Tämän avulla voidaan selvittää, millainen on kustannustehokas ja alueelle optimaalinen kouluverkko. Lisäksi selvityksen kautta voidaan saada tietoa maantieteen roolista kouluverkkosuunnittelussa.
Toinen tutkimuksen päätavoite on kartoittaa alueen optimaalinen alakouluverkko ja kuinka alakouluverkon laitosmäärän vaihtelu vaikuttaa optimaalisen kouluverkon alueelliseen jakautumiseen sekä saavutettavuuteen. Eri skenaarioihin mukautuvilla malleilla voidaan varautua
4 tuleviin väestörakenteen muutoksiin ja tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. Kouluverkoston optimoinnista saatava tieto auttaa tulevaisuuden kouluverkon suunnittelussa, kun tiedetään miten eri koulujen lakkauttaminen vaikuttaa koulumatkoihin ja minkä koulun maantieteellinen verkostoasema on keskeisin, eli mihin yksikköön kannattaa panostaa ja sijoittaa tarvittaessa muiden koulujen oppilaita.
Pelkkään alakouluverkkoon ja sen käyttäjiin keskittyminen, sen sijaan että käsiteltäisiin molempia kouluasteita, on tietoinen valinta ja sen avulla tutkimuksen pääpainoa voidaan syventää tarkemmin haluttuun tutkimusongelmaan. Alakouluihin keskittymällä tutkimuksen pääpaino voidaan kohdentaa tarkemmin yhteen kouluverkkoon ja sitä käyttävään ikäryhmään. Alakouluverkko on useimmiten myös yläkouluverkkoa laajempi ja alakouluikäiset hyötyvätkin lähipalveluiden ja pienempien ryhmäkokojen tuomista eduista, kuten lyhemmästä koulumatkasta sekä yksilökeskeisemmästä opetuksesta. Tämä korostaa kouluverkkosuunnittelun tärkeyttä (Kalaoja &
Pietarinen 2009; Åberg-Bengtsson 2009; Kyttä ym. 2015).
Tutkimuksessa käytetään suuntaa antavana olettamuksena oppilaiden valitsevan asuinpaikkaansa lähimmän koulun. Toinen lähtöoletus on nykytrendin jatkuminen, eli koulujen määrän väheneminen ja niiden yksikkökoon kasvaminen. Testaan kuitenkin myös minne mahdolliset lisäyksiköt kannattaisi sijoittaa optimaalisen alakouluverkon aikaansaamiseksi. Millainen on siis samanaikaisesti sekä mahdollisimman kustannustehokas että muutosjoustava kouluverkko?
Tutkimus toteutetaan paikkatietomenetelmien avulla vertailemalla eri menetelmien ja skenaarioiden toimivuutta kyseiseen tutkimusongelmaan. Puhuttaessa optimaalisesta kouluverkosta tarkastelemme pohjimmiltaan saavutettavuusongelmaa ja sitä, kuinka palveluverkko sijoittuu suhteessa sen käyttäjäkuntaan, eli Joensuun alakouluikäisiin ja heidän mahdollisuuteensa saavuttaa palveluverkko. Saavutettavuutta tutkittaessa on huomioitava sekä koulutusastejaottelu että koulukyydityksen lainmukaiset raja-arvot. Optimaalisuuden kannalta on oleellista selvittää myös palveluverkon laajuus ja yksiköiden sijainti. Optimointi herättää kysymyksiä, kuten “kuinka palveluverkon saavutettavuus muuttuu yksiköiden määrän ja sijainnin muuttuessa sekä millaisella yhdistelmällä saavutetaan haluttu optimaalinen palveluverkko?”
Tutkimuskysymykset:
1. Millainen on Joensuun kaupungin alakouluverkon maantieteellinen saavutettavuus ja miten se on kehittynyt vuodesta 2005?
5 2. Kuinka alakouluverkon laajuus vaikuttaa sen saavutettavuuteen?
3. Millainen on maantieteellisesti optimaalinen kouluverkko ja miten sitä voidaan mallintaa?
4. Miten nykyinen kouluverkosto eroaa optimaalisesta kouluverkosta?
6 1.3. Tutkimusalue
Opinnäytetyön tutkimusalueena on Joensuun kaupunki, joka on kaupunki itäisessä Suomessa.
Joensuu perustettiin vuonna 1848 ja vuonna 2018 siellä oli 76 551 asukasta (Joensuu 2019a).
Kaupungin pinta-ala on 2751 neliökilometriä, joista maa-alueita on 2382 neliökilometriä. 7–15- vuotiaiden osuus oli 8,5 % kokonaisväkiluvusta (6523 peruskouluikäistä) (Taulukko 1). Alun perin Joensuun kaupunki käsitti vain nykyisen keskustaajaman alueen, mutta se on laajentunut kuntaliitosten myötä käsittämään huomattavasti alkuperäistä suuremman alueen. Vuonna 2005 Kiihtelysvaara ja Tuupovaara yhdistyivät Joensuuhun ja vuonna 2009 siihen liittyivät Enon ja Pyhäselän kunnat. Kuntaliitosten myötä Joensuun sisäinen aluerakenne on muuttunut hajanaisemmaksi ja se sisältää sekä kaupunkimaisia että maaseutumaisia alueita sekä useampia aluekeskuksia ja taajamia. Joensuu on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus ja täten alueen palvelut sekä työpaikat ovat keskittyneet vahvasti sen keskustaajaman läheisyyteen.
Tilastokeskuksen väestöennusteen (2019) mukaan Joensuun kokonaisväkiluku tulee kasvamaan vuoteen 2033 saakka, jolloin Joensuun kokonaisväkiluku kääntyy laskuun. Vuonna 2040 Joensuussa tulee olemaan noin 78 400 asukasta. Peruskouluikäisten määrän ennustetaan laskevan 2020- luvulla, jonka jälkeen kehitys tasaantuu. Vuonna 2018 Joensuussa oli noin 4 400 alakoulukäistä.
Alakouluikäisten (7–12-vuotiaat) määrä tulee laskemaan noin 3 500 henkeen ja yläkouluikäisten (13–15-vuotiaat) määrä noin 1 800 henkeen (kuva 1).
Kuva 1. Joensuun kokonaisväkiluku sekä ala- ja yläkoululaisten määrät Tilastokeskuksen mukaan vuosina 2005–2040.
Tilastokeskuksen väestönennusteet (2019) esitetty katkoviivalla. Aineistossa huomioitu tarkasteluvälillä tapahtuneet kuntaliitokset (SVT 2019a).
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000
68000 70000 72000 74000 76000 78000 80000
2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 2031 2032 2033 2034 2035 2036 2037 2038 2039 2040
Väestö yhteensä Väestöennuste yhteensä 7 - 12 -vuotiaat 13 - 15 -vuotiaat
Väestöennuste 7 - 12 -vuotiaat Väestöennuste 13 - 15 -vuotiaat
7 Valtakunnallisesti tarkasteltuna alakoulujen määrä on laskenut jo pitkään ja myös oppilaitosten koot ovat kasvaneet. Myös Joensuun alueen kouluverkko on muuttunut paljon tällä vuosituhannella.
Vuonna 2005 nykyisen Joensuun kaupungin alueella oli toiminnassa 31 alakouluopetusta tarjoavaa yksikköä. Alakoulujen määrä kuitenkin lähti laskemaan ja vuodesta 2013 eteenpäin alueella on toiminut 22 alakoulua. Samaan aikaan myös oppilasmäärä on laskenut samoja linjoja noudattaen.
Vuonna 2005 julkisissa alakouluissa kävi noin 4 700 alakoululaista ja määrä laski vuoteen 2012 asti, josta eteenpäin alakoululaisten määrä on vakiintunut noin neljään tuhanteen (kuva 2).
Samanaikaisesti alakoulujen keskimääräinen oppilaskoko on kasvanut 152 oppilaasta 177 oppilaaseen. Muutos ei siis ole niin dramaattinen kuin monissa muissa keskisuurissa kaupungeissa ja vielä toistaiseksi Joensuun koulukohtainen oppilasmäärä on keskikokoisten kaupunkien alhaisimpia (liite 1).
Kuva 2. Joensuun alakoulujen ja niiden oppilasmäärän kehitys vuosina 2005–2018. Luvut laskettu Tilastokeskuksen Oppilaitosrekisteristä ottamalla huomioon julkisessa omistuksessa olevat kouluverkon yksiköt (Oppilaitosrekisteri 2018).
Joensuun sisäinen rakenne on muuttunut kuntaliitosten myötä hajanaisemmaksi. Kuvassa 1 on nähtävissä Joensuun alakoulujen alueellinen jakautuminen vuosina 2005 sekä 2018.
Ympäristökeskuksen kaupunki-maaseutuluokituksen (2018) mukaan Joensuun alueella on maaseudun paikalliskeskuksia lukuun ottamatta kaikkia alueluokkia, mikä osaltaan kertoo alueen
31 28 28 28 28 24 24 23 22 22 22 22 22 22
0 5 10 15 20 25 30 35
0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 5000
2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Alakoulujen määrä
Alakoulujen oppilasmäärä
Alakouluja Oppilaita
8 sisäisestä moninaisuudesta. Vuonna 2005 sisemmällä ja ulommalla kaupunkialueella toimi 11 alakoulua, kun vuonna 2018 niitä oli 10. Vastaavasti kaupungin läheisellä maaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla sijaitsevien alakoulujen määrä laski kuudestatoista kahdeksaan vastaavalla ajanjaksolla. Tämä vastaa valtakunnallista trendiä palveluiden keskittyessä keskuksiin ja maaseudun koulujen hävitessä. Vuonna 2005 näillä maaseutualueilla olleissa kouluissa kävi 1188 oppilasta, kun vuonna 2018 oppilaita oli enää 709. (Taulukko 1) Koulumäärä siis puolittui ja alueella koulussa käyvien määrä on enää 60 % vuoden 2005 tasosta.
Taulukko 1. Joensuun alakoulujen ja niiden oppilasmäärien jakautuminen kaupunki-maaseutuluokkien välille vuosina 2005 ja 2018.
Jakautuminen luokiteltu vuoden 2018 kaupunki-maaseutuluokituksen perusteella (Oppilaitosrekisteri 2018).
2005 2018 muutos
Luokka alakouluja oppilaita alakouluja oppilaita alakouluja oppilaita
Sisempi kaupunkialue 7 1979 6 1461 -1 -518
Ulompi kaupunkialue 4 1116 4 1133 0 17
Kaupungin kehysalue 4 416 4 589 0 173
Kaupungin läheinen maaseutu 10 877 6 574 -4 -303
Ydinmaaseutu 0 0 0 0 0 0
Harvaan asuttu maaseutu 6 311 2 135 -4 -176
Yhteensä 31 4699 22 3892 -9 -807
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raporttien mukaan Joensuun kaupungin koulukuljetuksiin osallistui lukuvuonna 2018 1285 oppilasta ja majoitettavia oppilaita ei ollut.
Koulukuljetusten kokonaiskustannukset vuonna 2018 olivat 2 443 000 euroa ja kuljetettavaa oppilasta kohden menot olivat noin 1 900 euroa per oppilas (Opetushallitus 2019a). Joensuun normaalikoulujen reilusta kuudestasadasta oppilaasta koulukuljetukseen osallistui yhdeksän oppilasta lukuvuonna 2018. Kuljetusten kokonaiskustannukset olivat noin 90 000 euroa ja kuljetettavaa oppilasta kohden noin 10 000 euroa lukuvuodessa (Opetushallitus 2019b). Joensuun kaupungin ja Joensuun normaalikoulun kustannukset tilastoidaan erikseen koska Opetushallitus tilastoi kustannuksia koulutuksen järjestäjä kohtaisesti. Kummatkin kuitenkin kuuluvat Joensuun kaupungin kouluverkkoon ja otetaan huomioon yhtenä kokonaisuutena tässä tutkielmassa.
Tässä tutkielmassa tarkastelemme Joensuun alakouluverkkoa siinä tilassa kuin se on lukuvuonna 2018–2019 (kuva 3). Lukuvuoteen 2018–2019 verrattuna peruskouluverkko on muuttunut tai tulee muuttumaan. Syksystä 2019 alkaen Enon yhtenäiskoulu muuttui alakouluksi ja alueen yläkoululaiset käyvät Uimaharjun yhtenäiskoulussa opetuksessa. Joensuun normaalikoulun Rantakylän yksikkö
9 aloitti toimintansa runsaan 400 oppilaan yhtenäiskouluna. Pielisjoen koulun toiminta siirtyi Sirkkalan yksikköön, jossa toimii vuoteen 2022 asti myös Karsikon alakoulu, kunnes uusi alakoulurakennus valmistuu entisen Karsikon koulun paikalle. Karsikon koulun valmistuttua Sirkkalan yksikköön on tarkoitus keskittää myös Reijolan ja Niittylahden alueiden yläkoululaiset.
Vuosikymmenen alkupuolella on tarkoitus ottaa käyttöön myös Hammaslahden yhtenäiskoulu, jossa yläkoululaisten määrä on kuitenkin rajattu alle 100 oppilaaseen. Hammaslahden kouluun on tarkoitus myös keskittää nykyisen Pyhäselän koulun oppilaat (Joensuu 2019b).
Kaupungilla on myös useita toistaiseksi ratkaisemattomia kouluverkon hankesuunnitelmia, joista tullaan tekemään päätökset tämän vuosikymmenen aikana. Tämä sisältää Reijolan ja Niittylahden alakoulujen yhdistämistä koskeva päätökset. Enoon on tarkoitus rakentaa uusi alakoulurakennus tulevaisuudessa, jolloin tarkastellaan myös vaihtoehtoa Enon ja Louhiojan alakoulujen yhdistämisestä. Myös mahdollista Multimäen koulua ja sen tarvetta tarkastellaan tällä vuosikymmenellä (Joensuu 2019b). Kouluverkko tulee siis muuttumaan jatkuvasti myös tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää selvittää, miten alakouluverkon sijainnin maantieteellisellä optimoinnilla voidaan tehostaa sen toimintaa tuomalla se käyttäjien lähelle. Saavutettavuus huomioimalla voidaan saada hyötyjä niin kyydityskustannuksissa kuin myös oppilaiden hyvinvoinnissa.
10
Kuva 3.Kartassa esitettynä Joensuun kaupungin alueen kouluverkko vuosina 2005 ja 2018. Karttaan on kuvattu Joensuun nykyiset kaupunginrajat, jotka poikkeavat vuoden 2005 kuntarajoista kuntaliitosten myötä. Taustalla oleva Ympäristökeskuksen kaupunki- maaseutu -luokitus (2020) antaa kuvaa kunnan aluerakenteen sisäisistä eroista.
11 2.Kouluverkon rakenne Suomessa ja sen historia
2.1. Peruskoulutus Suomessa
Perusopetuslain (1998/628) mukaan perusopetuksen tarkoituksena on tukea oppilaiden kasvua osaksi yhteiskuntaa sekä antaa heille elämässä tarpeellisia taitoja ja tietoja. Sen tulee edistää sivistystä ja yhteiskunnan tasa-arvoisuutta sekä parantaa oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämän aikana. Lisäksi tavoitteena on turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maassa siten, etteivät oppimistulokset riipu oppilaan sosioekonomisesta taustasta, asuinalueesta tai sukupuolesta (Perusopetuslaki 1998/628 § 2;
Ouakrim-Soivio ym. 2015: 5).
Suomessa perusopetus on perinteisesti jaettu kahteen asteeseen. Vuosiluokat 1–6 sisältävään ala- asteeseen ja vuosiluokat 7–9 sisältävään yläasteeseen. Vuonna 1998 säädetyn perusopetuslain mukaan perusopetuksessa ei enää jaeta yksiköitä ala-asteeseen ja yläasteeseen, vaan puhutaan yhdeksänvuotisesta perusopetuksesta. Käytännössä jako on edelleen olemassa ja opetusyksiköissä voidaan tarjota yksinomaan toista opetusastetta tai molempia. Alakoulujen osalta koulussa voi olla myös vain osa opetusasteista 1–2, 1–4 tai 1–6. Perusopetuksen jako kahteen eri vaiheeseen tulee kansallisen opetussuunnitelman pohjalta laaditusta yhtenevästä opetuksesta, jossa vuosiluokilla 1–
6 keskitytään luokanopetukseen ja vuosiluokilla 7–9 aineenopetukseen. Opetus on järjestettävä lähiopetuksena, joka toteutetaan opettajan johdolla koulun osoittamassa turvallisessa ympäristössä (Perusopetuslaki 1998/628; Pitkälä 2020: 18–19).
Suomessa kunta on velvollinen järjestämään perus- ja esiopetusta sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille. Kunta voi järjestää palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkia ne muilta perusopetuksen järjestäjiltä, kuten yksityiseltä sektorilta, mutta kunta on vastuussa palveluiden järjestämisestä lain mukaisesti. Kuntien yhteistyötä varten on mahdollista perustaa kuntayhtymä (Perusopetuslaki 1998/628 § 3). Suomessa kuntayhteistyöllä järjestetään etenkin erityisopetusta. Kunnat voivat sopia yhden kunnan hoitavan erityisopetuspalvelujen järjestämisen myös naapurikuntienpuolesta, tällaiset palvelut perustuvat kuntien keskenään tekemiin sopimuksiin (Karvonen ym. 2009: 26). Tällaisella kuntayhteistyöllä toteutettavalla tilaaja- tuottajatoimintamallilla voidaan tuottaa yhteistoiminta-alueen perus- ja lukio-opetuspalvelut (Karvonen ym. 2009: 67). Myös rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle voidaan myöntää perusopetusoikeus, mikäli opetuksen järjestämiselle on erityinen koulutus- tai sivistystarve.
12 Opetusta ei kuitenkaan saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi (Perusopetuslaki 1998/628 § 7).
2.2. Koulumatkat
Perusopetuslain mukaan oppilaiden koulumatkojen tulisi olla mahdollisimman lyhyitä ja turvallisia ottamalla huomioon asutuksen, koulujen sijainnin ja liikenneyhteyksin muodostamat olosuhteet.
Kunta tekee päätöksen, miten ja millä menettelyillä koulupaikat jaetaan ja mikä on oppilaan lähikoulu (Perusopetuslaki 1998/628 § 6). Oppilaalla on myös oikeus pyrkiä muuhun kuin kunnan osoittamaan lähikouluun, mutta subjektiivista oikeutta päästä toiseen kouluun oppilaalla ei ole, vaan oppilaat valitaan ensisijaisesti lähikouluperiaatetta. Oppilaan asuinpaikkakunta kustantaa koulunkäynnin toisen kunnan oppilaitoksessa. Asuinpaikkakunta ei kuitenkaan ole velvollinen kustantamaan koulukuljetusta toiselle paikkakunnalle, ellei tämä ole oppilaalle määrätty lähikoulu (Perusopetuslaki 1998/628; Karvonen ym. 2009: 26).
Mikäli oppilaan koulumatka on yli 5 kilometriä, hän on oikeutettu maksuttomaan koulukuljetukseen. Oikeus maksuttomaan kuljetukseen on myös, mikäli koulumatka olosuhteet tai oppilaan ikä huomioiden on liian vaikea, rasittava tai vaarallinen. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä korvaus. Koulumatka kuljetuksineen saa kestää enimmillään 2,5 tuntia, tai 3 tuntia mikäli oppilas on lukuvuoden alkaessa 13-vuotias. Mikäli oppilaan koulumatka ylittää määritetyn enimmäispituuden, kunta on velvollinen järjestämään majoituksen ja ylläpidon oppilaalle, taaten näin yhdenvertaisen mahdollisuuden osallistua lähiopetukseen (Perusopetuslaki 1998/628 § 32).
Kuntien koko ja niiden rakenne vaikuttaa niiden tapaan järjestää peruskoulupalveluita, mikä osaltaan vaikuttaa koulumatkojen kulkutapaan. Koulumatkat ovat tiiviisti rakennetuilla alueilla huomattavasti lyhyempiä kuin väljästi rakennetuilla alueilla (Liikennevirasto 2018: 22). Suhteellisesti vähiten kuljetettavia oppilaita on kaupunkimaisissa ja suurissa kunnissa. Vastaavasti kuntien kuljetusoppilaiden osuudet kaikista oppilaista ovat suurimmat maaseutumaisissa ja pienemmissä kunnissa (Mehtäläinen ym. 2013: 75).
Vuonna 2018 kuljetusoppilaiden osuus kaikista peruskoululaista oli 20,9 prosenttia. Pohjois-Karjalan vastaava lukema oli 36,7 % ja Joensuun 21,6 %. Maakuntatasolla tarkastellessa Pohjois-Karjalassa kuljetusetuutta saavien oppilaiden osuus on Ahvenanmaata lukuun ottamatta maan suurin, kun taas kuntatasolla Joensuun arvo on hyvin lähellä koko maan keskiarvoa (Vipunen 2021a). Koulujen määrän laskiessa ja palveluiden keskittyessä keskuksiin, koulukuljetusetuuden omaavien
13 peruskoululaisten määrä ei kuitenkaan ole kasvanut merkittävästi valtakunnallisella tasolla, vaan se on jopa laskenut, suhteellisen osuuden pysyessä lähes muuttumattomana. Tästä huolimatta koulukuljetusten kustannukset ovat nousseet huomattavasti. Vuonna 2009 koulukuljetusten kokonaiskustannukset olivat noin 159 miljoona euroa ja vuonna 2018 kustannukset olivat nousseet noin 205 miljoonaan euroon. (Turpeinen ym. 2013: 31-33; Opetushallitus 2021)
Kustannusten nousua rajoittaakseen kunnat pyrkivät optimoimaan koulukyyditysreittinsä siten, että ne voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla.
Reittioptimoinnin myötä koulukyyditysreittien pituudet ovat kasvaneet, kun samalla autolla pyritään kuljettamaan mahdollisimman suurta oppilasjoukkoa. Tämän yhteensovittamisen ja suunnittelun tuloksena koulukyydityksen pituus ei enää suoraan riipu koulun ja kodin välisestä matkasta, vaan kaikilla koulukuljetukseen osallistuvilla koulumatkan ajallinen kesto on lähes sama, huolimatta siitä asuuko viiden vai 20 kilometrin päässä koulustaan (Alanen 2019).
Liikkumista tarkastellessa on huomattu itsenäisesti tehtävien koulumatkojen osuuksien vaihtelevan riippuen asuinseudusta. Itsenäisesti tehtävien koulumatkojen osuus on selkeästi isompi suuremmissa kaupungeissa kuin pienemmissä asutuskeskuksissa ja maaseudulla (Kyttä ym. 2015).
Eri selvityksissä koulumatkan ja vuodenajan on todettu olevan merkittäviä tekijöitä koulumatkan kulkutapaa valittaessa (Emond & Handy 2012; Turpeinen ym. 2013: 14–15, 49–52; Liikennevirasto 2018: 71). Koulumatkojen ollessa lyhyitä peruskoululaiset voivat taittaa ne itsenäisesti aktiivisilla kulkuvälineillä, kuten pyöräillen tai kävellen. Kouluikäisten lasten aktiivisilla kulkuvälineillä tehtävien koulumatkojen on havaittu vähentyneen huomattavasti 1990-luvun tasosta kaikilla asuinseuduilla (Turpeinen ym. 2013: 34–36; Kyttä ym. 2015: 9). Suurin muutos itsenäisessä liikkumisessa on tapahtunut maaseutumaisilla alueilla asuvilla lapsilla, jossa itsenäisesti tehtävien matkojen osuudet ovat vähentyneet. Tätä selittää osaltaan kouluverkoston harventuminen ja perusopetuksen keskittyminen suurempiin yksiköihin, mikä on nostanut oppilaiden keskimääräistä koulumatkaa.
14 2.3. Kouluverkko muuttuu
1960-kuvun alussa Suomessa oli yli 6500 kansakoulua (Tantarimäki 2010: 33; Honkasalo 2013: 7).
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Suomessa oli 2 234 peruskoulua, joissa opiskeli yhteensä 541 200 oppilasta. Vuodesta 2009 alakoulujen määrä on vähentynyt 30 prosenttia ja yhtenäiskoulujen määrä taas on kasvanut 49 prosenttia. Yhtenäiskoululla tarkoitetaan oppilaitosta, joka käsittää vuosiluokat 1–9 (SVT 2019b). Tantarimäen & Törhösen (2016:2) mukaan osaltaan yhtenäiskoulujen määrän kasvua voidaan selittää hallinnollisilla uudistuksilla, kun kunnat ovat yhdistäneet jo olemassa olevia ala- ja yläkouluja yhtenäiskouluiksi. Koulumäärän vähenemisestä huolimatta suurten, yli 500 oppilaan koulujen määrä on noussut viime vuosina (taulukko 2).
Vastaavasti alle 50 oppilaan koulujen määrä on romahtanut vuodesta 2005 ja niitä on enää valtakunnallisesti alle 400.
Taulukko 2. Suomen peruskoulumäärän kehitys oppilasmäärien mukaan vuosina 2005–2018. Taulukossa huomioitu perusopetusta tarjoavat koulut lukuun ottamatta peruskouluasteen erityiskouluja (Vipunen 2021b).
peruskoulut oppilasmäärän mukaan
Vuosi peruskoulut yhteensä 0-19 20-49 50-99 100-199 200-499 500-999 1000-
2005 3449 172 964 591 596 981 144 1
2010 2844 86 631 487 578 905 157 0
2015 2437 60 391 429 502 838 211 6
2018 2269 45 346 374 450 777 268 9
Suomen kouluverkko on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon ja vastaavan kehityksen voidaan uskoa jatkuvan myös tulevaisuudessa. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten sisäinen muuttoliike ja syntyvyyden aleneminen ovat vaikuttaneet kouluverkon harvenemiseen ja keskittymiseen. Eniten kouluverkon muuttuminen on koskettanut syrjäseutuja ja kuntien reuna-alueita, sillä näiltä alueilta kouluja on lakkautettu suhteessa eniten (Tantarimäki 2010: 32; Mehtäläinen ym. 2011: 5–6).
Alueellisia eroja on pyritty hillitsemään aluepoliittisilla ratkaisuilla, kuten huomioimalla peruskoulu- uudistuksissa syrjäseutujen ja vähävaraisten kuntien kouluolojen kehittäminen (Tantarimäki 2010:
33; Ouakrim-Soivio ym. 2015: 47). Vuoden 1993 peruskoululain mukaan kunnat saivat itse määritellä koulupiirinsä ja päättää itse valtionosuuksiensa käytöstä, eli kehittää omaa koulujärjestelmäänsä haluamaansa suuntaan voimassa olevien lakien kehyksissä (Tantarimäki 2010: 34; Ouakrim-Soivio ym. 2015: 42). Vuoden 1998 koululain uudistus on omalta osaltaan kiihdyttänyt tilastoissakin näkyvää koulujen määrän vähenemistä, kun kouluja on järjestelty uudelleen hallinnollisiksi yhtenäiskouluiksi (Tantarimäki 2010: 32; Tantarimäki ym. 2016: 2). Peruskouluikäisten määrän väheneminen ei suoraan ole yhteydessä koulujen määrän vähenemiseen; kuntien välillä on eroja
15 siinä, miten ne järjestävät koulupalveluitaan. Kuitenkin mitä enemmän väestönmäärä on vähentynyt, sitä enemmän koulujen määrä on muuttunut (Mehtäläinen ym. 2011: 5–6; Tantarimäki ym. 2016: 16).
Koulujen määrän vähentyminen ei suoraan kerro oppilasmäärän alenemisesta, vaan se voi johtua myös oppilaiden keskittämisestä suurempiin opetusyksiköihin. Keskimääräinen koulukohtainen oppilasmäärä vaihtelee hyvin paljon kunnasta riippuen. Vuonna 2018 Joensuun alakoulujen keskimääräinen oppilasmäärä on 177 oppilasta, kun taas esimerkiksi Vaasan keskiarvo on 251 oppilasta. Keskisuurista kaupungeista (50 000–150 000 asukasta) vain Kouvolassa, Mikkelissä ja Salossa keskimääräinen alakoulukoko on Joensuuta alhaisempi (liite 1; liite 2). Näin ollen kaupunkien peruskoulupalvelujen järjestäminen poikkeaa hyvin paljon toisistaan ja yhtä oikeaa tapaa ei ole. Alueelliset tekijät ja palveluhistoria voivat määrittää nykyisen ja tulevan kehityssuunnan.
Kouluverkon harvenemisen ja keskittymisen myötä sen yleinen saavutettavuus on myös heikentynyt (Lehtonen 2021: 144). Saavutettavuuden heikentyminen on korostunut maaseutumaisilla alueilla, joissa väestö on vähentynyt ja koulukuljetuksen piiriin kuuluvien lasten osuus on suurin (Mehtäläinen ym. 2013: 83-84). Koulupalvelujen saavutettavuus on parhainta kasvavissa kaupunkimaisissa kunnissa, joissa myös koulukuljetettavien osuus on pienin. Koulukyytiläisten osuudet ovat kuitenkin kasvaneet sekä pienissä että suurissa kunnissa (Mehtäläinen ym. 2011;
Mehtäläinen ym. 2013: 83-84).
Väestönmuutoksen lisäksi kouluverkonmuutoksen taustalla ovat usein taloudelliset tekijät, sillä kuntien taloudellisen tilanteen huonotessa on säästettävä palveluiden tuottamisessa. Kuntien taloudellinen tilanne myös vaikuttaa opetuspalvelujen järjestämiseen (Tantarimäki ym. 2016: 2).
Koulujen lakkautumisesta tulevia säästöjä on kuitenkin vaikea laskea suoraan ja tulos voi riippua laskentatavasta. Laskettaessa kiinteitä kuluja (kuten palkkoja ja kiinteistökuluja) säästöjä saadaan helposti, mutta kokonaisvaikutusten arviointi ja ylimääräiset kulut tulisi ottaa huomioon kustannusarvioihin. Lakkauttamiset johtavat usein lisääntyneisiin koulumatkakuluihin kunnalle ja tilojen muuntamiseen palvelemaan suurempaa oppilas- ja henkilöstömäärää. Kaikkia kuluja ei kuitenkaan voi laskea rahallisesti, kuten ajankäytön, kuntaimagon tai yhteisön tilan muuttuminen ei välttämättä näy talouslaskelmissa vaan niihin olisi sovellettava erilaista arviointimenetelmää (Tantarimäki 2010: 40-41). Tantarimäen (2010) mukaan lähikoulukeskustelu tulisikin saada uuteen alkuun ja kuntien tulisi pyrkiä vuorovaikutteiseen kouluverkkosuunnitteluun hyödyntämällä
16 asukkaiden osallistumista keskusteluun, jolla saataisiin ohjattua keskustelua pelkistä taloudellisista tekijöistä kohti kunnan elinvoimaisuutta, elinkelpoisuutta ja vetovoimaisuutta koskeviin tekijöihin (Tantarimäki 2010: 40).
Vuosien 1990–2010 aikana 65 % Suomen peruskouluista suljettiin ja etenkin pienimpiä kouluja on lakkautettu ahkeraan (Autti & Hyry-Beihammer 2014). Sama ilmiö on tapahtunut 60-luvulta lähtien myös muissa Pohjoismaissa ja Iso-Britanniassa (Åberg-Bengtsson 2009; Autti & Hyry-Beihammer 2014). Maaseutukoulujen verkostoa voitiin kuitenkin ylläpitää valtiontuilla 1990-luvulle saakka. 90- luvun laman myötä Suomen taloudellinen tilanne heikkeni ja julkinen sektori aloitti mittavan säästöohjelman myös kuntatasolla ja tämän säästöohjelman myötä kouluverkoston supistaminen kiihtyi (Tantarimäki 2010). Vuonna 2006 valtiontuki pienille kouluille (pienkoululisä) lopetettiin ja kunnat supistivat kouluverkkoaan säästämiseen vedoten. Kuntien päätösvaltaa omasta koulutuspolitiikastaan on hiljalleen lisätty ja nykyisin valtio tukee koulutuksen järjestämisessä kuntia rahallisesti ennalta lasketun summan verran. Mikäli kunnat pystyvät tuottamaan koulupalvelunsa tätä halvemmalla tuen määrä ei laske, mutta kunta joutuu kustantamaan yli menevän osuuden. Näin kuntien on taloudellisesti järkevää tuottaa koulutuspalvelunsa mahdollisimman vähin menoin mikä tukee osaltaan kouluverkon supistamista ja keskittämistä, kun oppilaskohtaisia kustannuksia halutaan karsia (Tantarimäki 2010; Autti & Hyry-Beihammer 2014).
Ruotsissa toteutetussa pitkän aikavälin tutkimuksessa todettiin, että pienempiä kouluja lakkautetaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin isompia yksiköitä, mikä johtuu suuremmista oppilaskohtaisista kuluista ja vähenevästä oppilasmäärästä. Kouluja voidaan myös sulkea puhtaasti taloudellisista syistä (Åberg-Bengtsson 2009: 100–108). Kyläkoulujen lakkautukset ja palveluiden keskittäminen keskuksiin uhkaavat maaseudulla asuvien yhtäläisiä oikeuksia peruskoulutukseen.
Yhteiskunnallinen muutos ja valtion koulutuspolitiikka pakottavat kunnat palveluiden keskittämiskierteeseen. Pienemmillä kouluilla ja kyläkouluilla on useimmiten valmiudet tarjota laadukasta opetusta ja kasvatusta siinä missä keskusten kouluillakin (Kalaoja & Pietarinen 2009:
109–116). PISA-tulosten perusteella suomalaiskoulujen väliset erot ovat kasvaneet. Perinteisesti PISA-tulokset ovat olleet heikompia maaseuduilla, mutta nykyisen kehityksen perusteella tulokset ovat heikentyneet eniten pääkaupunkiseudulla ja itäisessä Suomessa. Tuloksista ilmenee heikoimman ja parhaan kymmenyksen välisten erojen kasvaminen ja alueellisten erojen lisääntyminen (Ouakrim-Soivio ym. 2015: 43–47; Harjunen ym. 2017).
17 3. Kouluverkon optimointi paikkatietomenetelmin
Tässä kappaleessa esittelen peruskoulutuspalvelujen palvelusuunnittelun erityispiirteitä teorian avulla. Lähden liikkeelle palvelujen optimoinnin tarkoituksesta ja siitä koituvista hyödyistä, josta jatkan saavutettavuuden maantieteelliseen kehykseen. Keskeisen terminologian esittelyn myötä nämä liitetään tutkimusongelmaan ja -aiheeseen.
3.1. Optimoinnin merkitys palveluiden järjestämisessä
Polkuriippuvuudella tarkoitetaan yleisellä tasolla aiempien päätösten ohjaavaa vaikutusta tuleviin päätöksiin. Teorian mukaan historiallisten ja sosiaalisten prosessien dynamiikka määrää tulevan joustamattoman päätöksenteon polun ja näin ollen ohjaa sitä poissulkien muuten mahdollisilta vaikuttavia ratkaisuja (Djelic & Quack 2007: 164–165). Polkuriippuvuuden vaikutuksen alainen päätöksentekoprosessi on ennakoimaton, jäykkä ja palautumaton, sillä jo tehtyjen prosessien muuttaminen voi olla kustannuksiltaan kannattamatonta. Se siis aiheuttaa rakenteiden kangistumista ja vakiintumista, joita ei voi purkaa muuttamatta sen luonutta järjestelmää radikaalisti. Polkuriippuvuuden seurauksena vallitseva järjestelmä ei välttämättä käytä täyttä potentiaaliaan vaan se kangistuu tehottomampaan toimintatapaan. (Djelic & Quack 2007: 164–165) Polkuriippuvuus näkyy palvelujen tai kouluverkon järjestämisen osalta juuri rakenteiden kangistumisena vaikeasti käännettävälle kehityssuunnalle. Vuosikymmenien aikana vakiintuneiden käytänteiden ja päätöksentekoprosessien ohjaamaa kehityssuuntaa on vaikeaa muuttaa (Tantarimäki 2010; Autti & Hyry-Beihammer 2014).
Tietojohtamisen voidaan ajatella olevan kattokäsite, joka kokoaa yhteen useita erilaisia tietoon keskittyviä lähestymistapoja. Sen tarjoamien käsitteiden ja mallien avulla voidaan pyrkiä ymmärtämään ja kuvaamaan tietoa itsessään sekä sen roolia organisaatioiden toiminnassa ja niiden menestyksessä (Laihonen 2013: 6–9). Vaikka käsite on lavea, sen käyttö ja hyödyntäminen on yleistynyt sekä akateemisessa johtamistutkimuksessa että organisaatioiden johtamisessa. Tämän on mahdollistanut tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys, jonka ansiosta datan ja informaation määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä mahdollistaa sen tehokkaamman varastoinnin, analysoinnin ja välittämisen (Laihonen 2013: 74-76).
Tietojohtaminen tarjoaa mahdollisuuden alueiden kehittämiseen paikkaperusteisesti.
Paikkaperusteisessa aluekehityksessä huomioidaan aluiden erilaisuudet, vahvuudet sekä niiden vaihtelevat kehityspolut (Lehtonen & Muilu 2016). Tähän alueiden erilaisuuteen perustuen myöskin alueellisten kehittämistoimenpiteiden tulisi olla erilaisia alueesta riippuen. Paikkaperusteiselle
18 aluekehitykselle tärkeää on siis paikallisten vahvuuksien tunteminen ja niiden hyödyntäminen kehityksessä sekä alueellisten kehittämistarpeiden tunnistaminen. Alueellisen eriytymiskehityksen katkaisemiseksi myös paikallisten aktivointi ja osallistuminen keskusteluun on tärkeää (Lehtonen &
Muilu 2016: 123-126).
Organisaatiotasolla tiedon avulla voidaan vertailla eri ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia, karsia niitä ja valita jäljelle jääneistä sen hetkisen tiedon perusteella paras ratkaisu. Laihosen (2013) mukaan, tietoon pohjautuvat perustellut ratkaisut ohjaavat koko organisaatiota ja sen toimintaa parempaan suuntaan ja näin tehostavat sen toimintaa samanaikaisesti luoden kilpailuetua sekä parantavat niiden uudistumiskykyä. Julkisen puolen organisaatioiden kannalta kilpailuetu ei ole oleellisin tekijä, vaikka asuinalueiden voidaan ajatella kilpailevan keskenään kuinka ja missä palvelut kuntasektorin sisällä tuotetaan (Tantarimäki 2010: 39). Tietojohtamisella voidaan kuitenkin tuoda merkittäviä hyötyjä päätöksentekoon. Sekä julkiset että yksityiset organisaatiot pyrkivät tehostamaan toimintaansa ja luomaan mahdollisimman kustannustehokkaan, mutta asiakkaiden kysynnän tyydyttävän toimintamallin. Tietojohtaminen auttaa organisaatioita ymmärtämään paremmin isompaa kokonaiskuvaa, josta on apua toimintamallia uudistaessa. Lisäksi jalostetun tiedon ja sen pohjalta tehtyjä päätöksiä on helpompi perustella, jolloin päätöksentekoprosessi on avoimempaa ja läpinäkyvämpää (Laihonen 2013).
Niemisen ym. (2017) mukaan resilienssi tarkoittaa organisaation kykyä muuttaa tai sopeuttaa toimintaansa jatkuvasti muuttavassa toimintaympäristössä, joko muutosta ennakoiden tai siihen reagoiden. Resilienssiltään (tai muutosjoustavuudeltaan) joustava organisaatio kykenee mukautumaan suuriinkin häiriöihin toimintaympäristössään ja muokkaamaan toimintaansa sen mukaan. Mukautumissyklin perusidean mukaan mikään organisaatio ei voi olla loputtomiin pysyvyyden tilassa ympäristönsä takia, vaan organisaatioiden on kyettävä uudistamaan itseään jatkuvasti. Tätä hidasta jatkuvien muutosprosessien sarjaa kutsutaan strategiseksi ketteryydeksi.
Maksimaalinen tehokkuus rajoittaa organisaatioiden kykyä muutokseen, sillä tällöin niiden toimintarakenne ei kykene sopeutumaan suuriin häiriöihin toimintaympäristössään (Nieminen 2017: 14–17).
Organisaatiot ovat jatkuvassa, ympäristönsä kanssa monimuotoisessa vuorovaikutuksessa toimivia avoimia järjestelmiä. Vaikka niiden täytyy sopeutua ympäristöönsä, ja sen asettamiin ehtoihin, niin ne myös muokkaavat itse toimintaympäristöään. Tämän järjestelmän toimivuuteen sisältyy aina tapauskohtaisia sosiaalisia, teknisiä ja taloudellisia ulottuvuuksia. Organisaation ja sen ympäristön
19 vuorovaikutustapojen tunnistaminen ja ymmärtäminen voi lisätä resilienssiä, mikäli sen avulla voidaan ymmärtää miten tämä vuorovaikutus ohjaa organisaation ja sen ympäristön toimintaa (Nieminen 2017: 29–33).
Suomen koulujärjestelmän voidaan ajatella toimivan pääosin vakaassa ja helposti ennustettavassa toimintaympäristössä, jossa suuria häiriöitä ei yleensä tapahdu. Koulujärjestelmä kuitenkin elää jatkuvasti sopeutuen pienin askelin tapahtuviin erilaisiin muutoksiin. Koulutusjärjestelmälle muutospaineita tuovat esimerkiksi peruskouluikäisten määrän muutos, kouluverkon rakennuskannan uudistamistarpeet tai valtakunnallisen opetusjärjestelmän muutos.
Koulujärjestelmä elää usealla erilaisella alueellisella tasolla, kuntien toteuttaessa valtakunnallista opetussuunnitelmaa alueellaan.
Koulujärjestelmän erilaiset kehityspolut luovat alueellisesti poikkeavia koulukokemuksia ja monimutkaisia toimintatapoja, jotka voivat pahimmillaan myös estää järjestelmälle tarpeellisen muutoksen. Alueellinen kouluverkkosuunnittelu tulisikin osata liittää osaksi laajempaa keskustelua alueellisesta suunnittelusta, sillä se on suuressa roolissa asuin- ja palvelurakennetta uudistettaessa (Tantarimäki 2010). Koulujen merkitys paikallisyhteisöille alueen elivoimaisuuden ja houkuttelevuuden kannalta on huomattava (Autti & Hyry-Beihammer 2014; Lehtonen 2021).
Alueellisen eriarvoistumisen kannalta olisikin tärkeää tunnistaa erityistä tukea tarvitsevat alueet ja saada aikaan yhteisöjen mukaantulo päätöksentekoprosesseihin (Lehtonen & Muilu 2016: 123-126).
Aktiivisella osallistumisella kouluverkkosuunnitteluun yhteisöt myös vaikuttavat koulujen säilymiseen (Tantarimäki 2010: 39). Tantarimäen (2010) mukaan tälläisellä paikkaperusteisella, alueen erilaisuuden huomioivalla ja sen asukkaat aktivoivalla vuorovaikutteisella kouluverkkosuunnittelulla voitaisiin luoda sekä todellisilta kustannuksiltaan edullisempi kouluverkko että kokonaisuutenaan vetovoimaisempi kunta.
20 3.2. Sijainnin optimointimallit
Sijainninmallinnus on yleinen työkalu osana palveluiden suunnitteluprosessia, jonka avulla voidaan optimoida palveluiden tehokkuus ja saavutettavuus sijoittamalla ne kysyntään tai tavoitteisiin nähden optimaalisesti (de Smith ym. 2009: 430–431). Julkisen sektorin palveluiden sijainninmallinnuksen avulla palvelut pyritään tuomaan mahdollisimman kattavasti niiden käyttäjien luo. Tällöin ne ovat hyvin saavutettavissa ja mahdollisimman kustannustehokkaita, eli silloin pyritään mahdollisimman suureen käyttäjäsaavutettavuuteen (ReVelle ym. 2007; Texeira & Antunes 2008; Lehtonen ym. 2019).
Sijainninmallinnusta on tutkittu 1960-luvulta lähtien osana eri toimialojen operaatioanalyyseja, mutta vasta tietokoneiden laskentatehon kasvaminen ja ohjelmien kehittyminen on mahdollistanut yhä monipuolisemmat käytännön tutkimukset (Church 2002: 541–542; Texeira & Antunes 2008: 92–
93; de Smith ym. 2009: 430–431). Sijainninmallinnusta on käytetty esimerkiksi julkisen terveydenhuollon, kouluverkoston tai postipalvelujen optimoinnissa (ReVelle ym. 2007: 533-535;
Texeira & Antunes 2008; Lehtonen ym. 2019).
Useimmiten sijainninmallinnuksen avulla pyritään löytämään paras mahdollinen sijainti uudelle laitokselle tai uudelleen sijoittamaan jo olemassa oleva laitos. Mallit toimivat kuitenkin myös toisinpäin, sillä niiden avulla voidaan mallintaa mitkä olemassa olevat laitokset kannattaisi sulkea (ReVelle ym. 2007: 533-535).
Yksityisellä puolella, jossa yritykset kilpailevat markkinaosuudesta ja palvelujen tuottamisesta, yritys voi sulkea laitoksensa tai toimipaikkansa markkinatilanteen kilpailutilanteen muuttuessa.
Sulkemiset voivat olla osa strategista suunnitelmaa mukautua muuttuneeseen kilpailutilanteeseen tai seurausta epäonnistuneesta mukautumisesta muutokseen markkinoilla (ReVelle ym. 2007: 533- 535).
Julkisen sektorin palveluverkon harventaminen ja yksiköiden lakkautukset poikkeavat yksityisen sektorin tilanteesta, sillä ne eivät yleensä kilpaile alueen markkinaosuudesta muiden palveluntuottajien kanssa. Myös julkisen sektorin palveluverkon karsiminen on seurausta muuttuneesta markkinatilanteesta tai yrityksestä mukautua siihen, mutta markkinaosuuden sijaan pyritään minimoimaan palvelunkäyttäjille koituvia kustannuksia ja pitämään palveluverkko esimerkiksi mahdollisimman saavutettavana (ReVelle ym. 2007; de Smith ym. 2009: 430–431).
21 Mallit voidaan jakaa jatkuviin (continuous) tai epäjatkuviin (discrete) malleihin riippuen voidaanko laitokset sijoittaa mihin tahansa tasolla vai rajatuille alueille. Käytännön tasolla mallinnus on yleensä epäjatkuvaa, sillä usein laitoksen sijoitus on mahdollista vain ennalta määrätyille tonteille tai halutaan valita jo olemassa olevien laitosten joukosta. Epäjatkuvat sijaintimallit ovat asetelmiltaan samankaltaisia. Palveluiden kysyntää mitataan laitoskohtaisella käyttäjien määrällä, jonka oletetaan keskittyvän pisteisiin, jotka voivat edustaa eri aluetasojen keskuksia. Yksiköt on mahdollista sijoittaa ennalta määrättyihin pisteisiin (sites), jotka edustavat joko edellä mainittuja aluetasoja tai vain tiettyä paikkaa. Keskukset ja pisteet (centers & sites) yhdistyvät toisiinsa tieverkoston (transportation network) avulla (Texeira ym. 2007: 302).
Koulusuunnittelun ongelmatyypit voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäinen ongelmatyyppi keskittyy koululaisten sijoittamiseen jo olemassa olevan kouluverkon sisällä, eikä kouluverkko muutu paitsi koululakkautusten muodossa. Tällöin voidaan huomioida oppilaiden jakautuminen yksityiskohtaisesti esimerkiksi heidän koulutoiveensa tai etninen taustansa huomioiden ja pyrkiä minimoimaan koulumatkakustannukset. Tällaista kysynnän jakamista kutsutaan allokoinniksi (allocation). Strategisella tasolla laitosten sijainninmallinnuksesta on apua päätöksenteossa, mutta niihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka koskevat kysynnän muutosta. Toinen tyyppi on tarkoitettu pidemmän aikavälin suunnitteluun. Niissä painopiste on palveluiden sijoituksessa (sulkeminen ja avaaminen) ja oppilaiden jakamisesta laaditun kouluverkon kesken. Mallien avulla voidaan aikatauluttaa kouluverkon muutostarpeet ja optimaaliset ratkaisut, siten että kustannukset ovat minimaaliset (Church 2002: 552; Texeira ym. 2007: 301–302; Eiselt & Marianov 2011: 5).
Tulevaisuuden mallinnukseen tai päätöksentekoon liittyvät epävarmuustekijät johtuvat tämänhetkisen tiedon virheellisyydestä tai sen puutteesta, sillä päätöksentekohetkellä vallinneet olosuhteet voivat muuttua ja tämä voi vaikuttaa laitoksen toimivuuteen. Laitosten toiminnan uudelleenjärjestelyt ovat kalliita investointeja ja ne tehdään pitkän aikavälin suunnitelmien perusteella, eikä niiden uudelleen sijoittaminen ole joustava prosessi olosuhteiden muuttuessa.
Tulevaisuuden olosuhteisiin mukautuvilla malleilla voidaan ennakoida muuttuvia olosuhteita ja sijoittaa laitoksia optimaalisesti ottamalla huomioon tulevaisuuden kysyntä alueellisesti (Eiselt &
Marianov 2011: 5).
Delmelle ym. (2014) ovat tunnistaneet viisi muuttujaa, jotka vaikeuttavat kouluverkoston mallintamista:
22 1. Koulupalveluiden kysyntä voi vaihdella ja kehittyä alueellisesti hyvin erilaisiin suuntiin asukasrakenteen muuttuessa, mistä johtuen malleissa on huomioitava mahdollisuus sekä avata uusia että sulkea jo olemassa olevia kouluja.
2. Kouluyksiköiden kapasiteetti ja niiden joustavuus asettaa palveltavalle kysynnälle rajat.
3. Koulujen kapasiteetin ja alueellisen kysynnän eroavaisuuksista johtuen, oppilaita ei välttämättä sijoiteta kotiaan lähimpään kouluun, mikä voi laajentaa koulupiirejä ja lisäksi vaikuttaa niiden tiheyteen palvelualueiden limittyessä.
4. Aineiston vaihteleva laatu ja saatavuus voi vaikeuttaa suunnittelua, etenkin laajojen alueiden tarkastelussa.
5. Koulujen ja oppilaiden jakamisessa on huomioitava sosiaaliset ja etniset tekijät, jottei koulujen välille synny eroja oppilaiden taustan mukaan.
Kouluverkoston mallintamista vaikeuttavien muuttujien takia samaa mallia tai kouluverkkosuunnitelmaa on haastavaa toteuttaa muilla alueilla. Alueellisten tekijöiden takia malleja on muokattava alueille sopiviksi. Tämä tutkimus keskittyy lähinnä neljään ensimmäiseen ongelmaan, eikä malleissa huomioida oppilaiden taustoja.
23 4. Aineistot
Tutkielmassa hyödynnetään useita eri paikkatietopohjaisia aineistoja. Oppilaitosten paikka- ja ominaisuustiedot on saatu Tilastokeskuksen Oppilaitosrekisteristä. Väestöaineistoina on käytetty sekä Tilastokeskuksen Ruututietokantaa että Ympäristökeskuksen Yhdyskuntarakenteen seurannan aineistoja (YKR). Analyyseissä käyttämäni tieverkko on muodostettu Väylän Digiroad- tietojärjestelmän pohjalta. Lisäksi analyysivaiheessa käytän itse tuottamaani Joensuun alueen kattavaa pisteruudukkoa. Aluejakona on käytetty Joensuun hallintorajoja, sellaisina kuin ne olivat vuonna 2018. Joensuun sisäisiin vertailuihin on käytetty Ympäristökeskuksen kaupunki- maaseutuluokitusta vuodelta 2018. Käytetyt aineistot sekä menetelmät on eritelty analyysikohtaisesti taulukkoon 3.
Taulukko 3. Eri analyysivaiheissa käytetyt aineistot sekä työkalut.
Analyysi Saavutettavuuden muutos
Kouluverkko harvenee
Kouluverkko laajenee
Optimoitu kouluverkko Network analyst
-työkalu Closest facility Location-allocation Location-allocation Location-allocation + Closest facility
Väestöaineisto YKR (2005 & 2017) Ruututietokanta (2018)
Ruututietokanta (2018)
Ruututietokanta (2018)
Kouluverkko Oppilaitosrekisteri (2005 & 2018)
Oppilaitosrekisteri (2018)
Oppilaitosrekisteri +
vapaat pisteet Vapaat pisteet
Tuloskappale 6.1. 6.2. 6.3. 6.4.
4.1. Oppilaitosrekisteri
Tutkielmassani käytän vuosien 2005 ja 2018 Oppilaitosrekisteriä, joka on Tilastokeskuksen ylläpitämä osoiterekisteri Suomen oppilaitoksista, joka sisältää osoitetietojen lisäksi oppilaitoskohtaiset perustiedot, aluetiedot sekä tiedot oppilasmääristä. Vuodesta 2011 eteenpäin aineisto sisältää oppilaitosten koordinaatit, jonka avulla ne voi tuoda paikkatieto-ohjelmistoon.
Vuoden 2005 oppilaitosrekisterin oppilaitosten sijaintitiedot on georeferoitu osoitetietojen avulla.
Aineiston rajaus on mahdollista tehdä aluetietojen perusteella joko maakunta- tai kuntatasolla.
Oppilaitostyypin ja omistajatyypin perusteella aineistosta voidaan valita tarvittavat peruskoulutusta tarjoavat oppilaitokset (Oppilaitosrekisteri 2019).
Tutkielmaa varten aineistoista on valittu Joensuun kouluverkkoon kuuluvat yksiköt niiden ominaisuustietojen perusteella. Aineistosta on valittu yksiköt, jotka ovat:
24 A) joko kunnan tai valtion omistuksessa
B) oppilaitostyypiltään joko peruskouluja tai perus- ja lukioasteen kouluja.
Oppilaitosrekisteri ei tee eroa yksiköiden välillä, tarjoavatpa ne ala- tai yläkouluopetusta, tai molempia. Nämä luokitellaan perusasteen kouluiksi. Tässä tutkimuksessa olen määritellyt alakouluopetusta tarjoaviksi yksiköiksi koulut, joissa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 oppilasmäärät ovat kymmenen tai enemmän.
4.2. Ruututietokanta
Ruututietokanta on Tilastokeskuksen ylläpitämä karttaruutuaineisto, joihin on laskettu koordinaatteihin sidottua tilastoaineistoa. Ruututietokannan sisältämä tilastotieto on jaoteltu kahdeksaan eri tietoryhmään, joissa asukasrakenne on tutkimukseni kannalta oleellisin.
Asukasrakenne sisältää ruudussa vakituisesti asuvien ihmisten kokonaismäärän, sukupuolijakauman, asukkaiden keski-iän sekä väestönmäärän ikäryhmittäin. Oleellisimmat ikäryhmät tutkielmassani ovat 7–12-vuotiaat, jotka muodostavat alakouluikäisten ikäryhmän.
Ruututietokannan asukastiedot ovat salattuja; mikäli ruudussa on alle kolme asukasta niin henkilötietokenttiin arvoksi on annettu -1. Tutkielmassani käytän sekä 250 m x 250 m- että 1 km x 1 km -ruutuaineistoa vuodelta 2018. Ruutuaineistoa on 5 km x 5 km -karttaruutuina mutta niiden tarkkuus on liian karkea, etenkin kaupunkialueilla, jossa etäisyydet ovat pieniä. Ruutujen sijainti määräytyy niiden keskipisteen perusteella, joten analyysissani lasken koulujen suhdetta ruutujen keskipisteisiin (Tilastokeskus 2018).
Käyttämäni ruututietokannan väestöaineisto on näin ollen 250 m x 250 m - ja 1 km x 1 km - ruutuaineistojen yhdistelmä. Aineiston resoluutio on taajama-alueilla 250 metriä ja taajamien ulkopuolella kilometri. Näin on saatu parempi aineistotarkkuus tiheästi asutuille alueille, joissa välimatkat ovat ennestään pienempiä. Vastaavasti taajamien ulkopuolella kilometrin resoluutio on optimaalinen harvan asutuksen ja suurempien etäisyyksien takia. Kilometrin ruutukoko myös takaa salattujen ruutujen alhaisemman määrän. Liian tiheä pisteverkko lisäisi analyysien laskenta-aikaa saavutettavaan lisätarkkuuteen nähden kohtuuttomasti.
4.3. Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä (YKR)
Koska Ruututietokannan aineistoa ei ole käytettävissä kuin vuodesta 2011 eteenpäin, toteutetaan kouluverkoston saavutettavuuden tarkastelu Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) avulla. Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä on Ympäristöhallinnon kehittämä
25 valtakunnallinen seurantajärjestelmä, jonka tarkoitus on edistää rakennuslainsäädännön mukaisten seurantavelvoitteiden toteutumista. YKR myös tarjoaa työkalun yhdyskuntarakenteen pitkän aikavälin muutosten seuraamiseen ja analysointiin. Aineisto perustuu suurimmalta osin Tilastokeskuksen rekistereihin ja aineistoihin (SYKE 2016: 2).
Tässä tutkielmassa käytän YKR:n väestöaineistoa vuosilta 2005 ja 2017. Tutkielman tekoa varten ei ollut saatavilla vuoden 2018 väestöaineistoa, joten korvaan sen mahdollisimman tarkalla, vuoden 2017 väestöaineistolla. Vertailen kuitenkin sen saavutettavuutta vuoden 2018 kouluverkkoon, joten tutkielman tulososiossa puhutaan vuoden 2018 saavutettavuudesta. Väestöaineisto on jaettu toiminnallisiin ikäryhmiin, joista ikäryhmä 7–14-vuotiaat, vastaa peruskouluikäisiä.
Väestöaineistosta saadaan selville, kuinka peruskouluikäisten määrä on vaihdellut alueellisesti.
Väestöllä tarkoitetaan alueella vakituisesti asuvaa väestöä. Väestöruutujen resoluutio on 250 m x 250 m (SYKE 2016: 37).
4.4. Digiroad
Tutkielmassa käytetty network dataset on muodostettu Väylän Digiroad -tietojärjestelmän pohjalta.
Digiroad -tieaineisto on Väylän ylläpitämä kansallinen tie- ja katutietojärjestelmä. Se sisältää teiden keskilinjageometrian ja niiden tärkeimmät ominaisuustiedot. Tietojärjestelmä koostuu tielinkeistä ja niitä yhdistävistä solmuista. Digiroadin tieluokkien avulla käytettävää tieverkostoa voidaan muokata kulkumuodon perusteella esimerkiksi karsimalla kevyen liikenteen väylät tai moottoritiet.
Tutkielmassani käytän tietojärjestelmää verkostoanalyysissa. Sen ominaisuustietojen avulla voidaan laskea koulumatkoihin liittyvät kustannukset luomalla siitä ArcGis-ohjelmistossa network dataset, jota käytetään Network analysis-laajennuksessa tehtäviin verkostoanalyyseihin. (Väylä 2019) Tutkielmassani käyttämä tieverkko on muodostettu vastaamaan tutkimuksessa esitettyyn ongelmaan. Ongelmanasettelulla pyritään vastamaan kuinka maantieteellinen saavutettavuus muuttuu kouluverkon muuttuessa. Tätä maantieteellisen saavutettavuuden muutosta pyrimme mallintamaan alakouluikäisten asuinpaikkojen ja kouluverkon saavutettamisesta koituvien kulkemiskustannusten suhteella. Pitääkseni mallin yksikertaisena ja korostaakseni maantieteen roolia saavutettavuuden aiheuttamiin kulkemiskustannuksiin, oletamme alakouluikäisten kulkevan koulumatkansa henkilöautokyydillä. Henkilöautolla kulkemisen kustannuksia mallinnamme tieverkkomme avulla.
Tieverkko on muodostettu Väylän (2019) Digiroad K-formaatin pohjalta. Formaatissa tielinkit on katkottu ominaisuustietojen perusteella. Tieverkkoon on valittu tutkimusalueen kannalta olennaiset
26 tielinkit. Näitä ovat Joensuun kaupungin ja Kontiolahden kunnan alueella sekä näiden kuntien ympärille 5 kilometrin säteellä sijaitsevat tielinkit. Kontiolahden alue on otettu mukaan tieverkkoon Joensuun kunnan rakenteen takia. Esimerkiksi lyhin reitti Enon taajaman ja Joensuun keskustaajaman välillä kulkee Kontiolahden kunnan alueelta. Tieverkosta on karsittu tielinkit, jotka eivät sovellu henkilöautolla ajettavaksi. Tällaisia tielinkkejä ovat kevyen liikenteen väylät (toiminnallinen luokka 7) sekä ajopolut (toiminnallinen luokka 8).
Tielinkkien ajonopeus on määritetty ensisijaisesti linkin ominaisuustiedoista löytyvän nopeusrajoituksen mukaan. Tällöin linkin ajonopeus on 95 % linkin nopeusrajoituksesta.
Toissijaisesti, nopeusrajoitustiedon puuttuessa, linkin toiminnallisen luokan mukaan (taulukko 4).
Kuvassa 4 on tieaineistolle määritetyt linkkikohtaiset ajonopeudet Joensuun ydinkeskustan ympäristöstä. Network datasetissa on myös huomioitu tielinkkien ajosuunnat sekä risteysalueilla kääntymisestä koituvat ajalliset kustannukset.
Taulukko 4. Nopeusrajoituksen puuttuessa linkin ominaisuustiedoista, linkin ajonopeus määritetään sen toiminnallisen luokan mukaan.
Linkissä ei nopeustietoa
Toiminnallinen luokka Ajonopeus (km/h)
1 75
2 75
3 60
4 45
5 40
6 30
27
Kuva 4. Tieaineistolle määritetyt linkkien ajonopeudet Joensuun keskustan ympäristössä. Lähestymiskuvassa esitetty tutkielmassa käytetty tieverkko ja sen laajuus (Väylä 2019).
4.5. Vapaasti sijoittuvat pisteet
Tutkielmassa on tarkasteltu nykyisen kouluverkon epäkohtia tai puutteita lisäämällä kouluverkkoon vapaasti sijoittuvia yksiköitä ja tarkastelemalla, kuinka tämä vaikuttaa kouluverkon saavutettavuuteen.
Lokaatio-allokaatio analyysissa lisäyksiköt sijoittuvat siten, että ne vähentävät mahdollisimman paljon kokonaiskulkukustannuksia. Vapaasti sijoittuvat pisteet on tehty ArcGis-sovelluksen Fishnet- työkalulla, jonka avulla on mahdollista luoda halutun pisteresoluution omaava taso. Joensuun kuntarajoja mukaillen on luotu kaksi tasoa – yhden ja viiden kilometrin tasot. Yhden kilometrin tasosta on valittu pisteet, jotka sijaitsevat kahden kilometrin säteellä taajamista ja viiden kilometrin tasosta pisteet, jotka eivät sijaitse kahden kilometrin säteellä taajamista (kuva 5). Aineisto on yhdistetty kahdesta eri resoluution omaavasta tasosta pisteiden kokonaismäärän alentamiseksi.
Liian tiheä pisteverkko lisää laskenta-aikaa ja ei tuo kuitenkaan merkittävästi lisää tarkkuutta
28 analyysiin. Valitut tasot on sitten yhdistetty yhdeksi aineistoksi, josta on poistettu vesistöjen päällä sijaitsevat pisteet. Tätä kuvassa 5 esitettyä tasoa käytetään analyysissani.
Kuva 5. Vapaasti sijoittuvat pisteet Joensuun alueella. Aineistotason muodostamisessa on käytetty ArcGis-sovelluksen Fishnet- työkalua, jonka avulla taajamien ympärille on muodostettu 1 km x 1 km -pisteverkko ja taajamien ulkopuolisille alueille 5 km x 5 km -pisteverkko.
