Tuotetiedon hallinta ja hyödyntäminen rakennushankkeessa

(1)

Gabriel Veli Joona Pöllönen

Tuotetiedon hallinta ja hyödyntäminen rakennushankkeessa

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten.

Espoossa 22.11.2020

Valvoja: Professori Antti Peltokorpi Ohjaaja: Dosentti Ari Pennanen

(2)

Diplomityön tiivistelmä

Tekijä Gabriel Veli Joona Pöllönen

Työn nimi Tuotetiedon hallinta ja hyödyntäminen rakennushankkeessa

Koulutusohjelma Building technology Koodi ^ENG27

Vastuuopettaja Professori Antti Peltokorpi

Työn ohjaaja Dosentti Ari Pennanen, Haahtela-Rakennuttaminen Oy

Päivämäärä ^22.11.2020 Sivumäärä ⁸⁵⁺⁴ Kieli ^Suomi Tiivistelmä

Rakennushankkeen eri toimijat tarvitsevat hankkeen aikana paljon tuotetietoa hankkeen eri prosesseissa, kuten esimerkiksi suunnittelussa, hankintatoimessa, rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittamisessa ja kestävän kehityksen huomioonottamisessa. Yleinen ongelma on kuitenkin se, että tarvittavien tuotetietojen etsiminen vie paljon aikaa ja vaatii lisäpanostusta resursseihin. Syy tähän on se, että tuotetietoja säily- tetään pääosin hajautetusti, ne ovat keskenään heterogeenisiä, rakenteettomia ja epäyhtenäisiä. Lisäksi rakennusalalle on tyypillistä, että tuotetietoja hyödynnetään heikkotasoisen teknologian avulla. Tiedon- haun tehottomuuden takia rakennushankkeissa toimijat ajautuvat tilanteeseen, jossa suositaan ennestään hyväksi todettuja tuotetoimittajia ja heidän tuotteitansa. Alalle on kehitetty muutamia tuotetietokantoja, mutta niissä on vielä merkittäviä puutteita.

Tämän työn toimeksiantaja on Haahtela-Rakennuttaminen Oy. Tutkimus on osa Building 2030-hanketta, jonka kehityskonsortion muodostaa Aalto-yliopiston lisäksi useat rakennusalan yritykset. Konsortion tavoitteena oli selvittää mitä tuotteiden tuotetietoa eri toimijat tarvitsevat tulevaisuudessa rakennushankkeessa sekä miten tämä tieto voidaan tarjota sopivimmassa muodossa. Diplomityön päätavoitteena oli sel- vittää miten rakennushankkeen osapuolet löytävät tehokkaasti heidän tarvitsemansa tuotetiedot ja materiaaliominaisuudet rakennushankkeen eri vaiheissa. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan myös mitä tuotetietoa rakennushankkeen eri osapuolet tarvitsevat rakennushankkeen aikana sekä miten tätä tuotetietoa voitaisiin tarjota parhaimmassa muodossa. Jälkimmäiseen liittyy oleellisesti tuotetietojen suodatustarve sekä rikastaminen. Tutkimuksen ensimmäinen osuus toteutetaan kirjallisuuskatsauksena, jossa luodaan viite- kehys tutkittavalle ilmiölle, perehdytään tutkimusaiheen kannalta keskeisimpiin käsitteisiin ja olemassa oleviin ratkaisuihin. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen suoritetaan empiirinen tutkimus, jossa tutkimusmene- telminä käytetään kyselytutkimusta ja asiantuntijahaastatteluita. Empiirisen tutkimusosuuden avulla tavoitteena oli kartoittaa nykytilanne Suomessa liittyen tuotetietojen hallintaan ja tuotetietotarpeisiin.

Tutkimuksessa kartoitettiin rakennushankkeessa toimijoiden tuotetietotarpeita. Tuloksissa korostui, että yllättävän moni rakennushankkeessa toimija joutuu hankkeen aikana tekemisiin rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittamisen kanssa, joka koettiin^{myös h}yvin raskaaksi prosessiksi. Tehokas tuotetietojen hallinta ja hyödyntäminen edellyttää selkeää tuotetietorakennetta ja keskitettyä tuotetietokantaa, joka on varustettu kattavalla suodatustyökalulla. Ratkaisu tuo hyötyä kaikille osapuolille ja mahdollistaa esimerkiksi suunnittelun siirtymisen esimerkkituotteilla suunnittelusta kohti tuoteominaisuuksilla suunnitteluun. Tämä voi parantaa välillisesti tuotetoimittajien välistä kilpailua, kun tuoteominaisuuksilla suodat- taminen tuo esiin myös pienet tuotetoimittajat. Lisäksi ratkaisun myötä voidaan löytää uusia suunnittelu- ratkaisuja. Keskitetyn tuotetietokannan luominen edellyttää standardisoitua tuotetietorakennetta. Tuote- tietojen hallitsemista ja rakentamisen jälkeistä hyödyntämistä voidaan helpottaa rikastamalla tuotetietoa.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi linkin luomista tuotetietojen ja rakennuksen tietomallin välille.

Avainsanat tuotetieto, tiedonhallinta, tuotetietotarpeet, digitalisaatio

(3)

Diplomityön tiivistelmä Author Gabriel Veli Joona Pöllönen

Title of thesis Management and utilization of product data in the construction industry

Master programme Building technology Code ENG27

Thesis supervisor Professor Antti Peltokorpi

Thesis advisor Docent Ari Pennanen, Haahtela-Rakennuttaminen Oy

Date 22.11.2020 Number of pages 85+4 Language Finnish

Abstract

Different actors in a construction project need many different product data/information during the construction project in different processes such as design, procurement, qualification of the construction product, demonstration and consideration of sustainable development. However, a common problem is that searching process of the required product information takes a lot of time and requires extra resources. The reason for this is that product information is stored mainly in a decentralized way, the data is heterogeneous, unstruc- tured, and inconsistent. In addition, it is typical of the construction industry that product information is uti- lized using elementary technology. Due to the inefficiency of finding needed product information, actors in construction projects encourages previously well-known product suppliers and their products. A few product databases have been developed for the industry, but these databases have many problems.

This work was commissioned by Haahtela-Rakennuttaminen Oy. The research was part of the Building 2030 project with development consortium of which, in addition to Aalto University, consists of several construction companies. The aim of the consortium was to find out what product information different actors need in a construction project in the future and how this information can be provided in the most appropriate way.

The main goal of the master thesis was to find out how the parties to a construction project can effectively find the product information and material properties they need in relation to the different phases of the construction project. One goal of the study is also to map what product information the different parties need during different phases of the construction project and how this product information could be provided in the best form. The latter can be related to filtration of product information as well as enriching of product information.

The first part of the research is carried out as a literature review, in which a frame of reference is created for the phenomenon under study, the most important concepts and existing solutions for the research topic are introduced. After the literature review, an empirical study is carried out, in which the research methods are a questionnaire study and expert interviews. With the help of the empirical research part, the aim was to map the current situation in Finland related to product information management and product information needs.

The study identified the product information needs of the actors in the construction project. The results em- phasized that a surprising many actor in a construction project have to deal with demonstrating the suitability of construction products during the project, which is also perceived as a heavy process. Managing and utilization of product data/information requires a centralized (product) database equipped with a comprehensive filtering tool. This would benefit all parties and allow the designing to move from designing with example products to design by properties of the product. This could improve competition between suppliers, because filtering by product properties gives visibility to small product suppliers as well. In addition, this can effectively highlight potential design solutions. Creating a centralized product database requires a standardized product data structure. Managing the product information of the project and utilizing this information during using and maintenance phase of the building requires enriching of the product information by linking product information to the building information model.

Keywords product information, data management, product data needs, digitalization

(4)

Alkusanat

Aloitin työskentelyn Haahtela-Rakennuttaminen Oy:ssä vuoden 2019–2020 vaih- teessa, jolloin tämä diplomityö tuli myös ajankohtaiseksi. Diplomityön aihe kehit- tyi Haahtelan halusta tukea Aalto-yliopistoa aiheeseen liittyvässä Building 2030- tutkimushankkeessa, jonka konsortioon kuului myös muita rakennusalan yrityk- siä. Työ on tehty Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun rakennusteknii- kan laitokselle.

Ensimmäiseksi haluan kiitää työnantajaani ja tämän diplomityön toimeksianta- jaa, Haahtelaa, jonka avulla ja rahoituksella tämä työ on tehty. Lisäksi haluan kiittää työnantajaani mahdollisuudesta joustavasti yhteensovittaa opinnot ja työt.

Aloitin diplomityön tekemisen lähestulkoon vuoden etuajassa, jolloin minulle jäi vielä muutamia kursseja työtehtävien ja diplomityön kanssa rinnan suoritetta- vaksi. Tällöin joustavuus opintojen suhteen oli todella merkittävässä roolissa.

Toiseksi haluan kiittää myös työn valvojaa professori Antti Peltokorpea ja työn ohjaajaa Dosentti Ari Pennasta erinomaisesta ohjauksesta, kattavista kommen- teista ja nopeasta palautteesta. Haluan kiittää myös kaikkia diplomityössä avus- taneita Haahtelalaisia sekä Building 2030 työryhmän jäseniä, jotka edesauttoivat tämän työn tulosten saavuttamisessa. Kiitän myös kaikkia opiskelukavereitani, erityisesti Miroa, jonka kanssa olen viettänyt monta unetonta yötä kurssitehtävien parissa. Viimeisenä haluan osoittaa erityiskiitokset vielä isälleni, Tapanille, jonka jalanjälkiä olen seurannut rakennusalalle ja joka sai minut motivoitumaan ja aloittamaan opiskelut.

Matkalla diplomi-insinööriksi olen havainnut, että ihminen pystyy uskomattomiin asioihin, kun vain uskoo itseensä ja viitsii tehdä asioita tavoitteidensa eteen. Lu- kion jälkeen en pitänyt yliopistoa vaihtoehtona, koska aliarvioin itseäni ja ajatte- lin etten pärjää siellä. Aloitinkin rakennusmestarin opinnot ammattikorkeakou- lussa syksyllä 2015, mutta innostuin opiskelusta ja kunnianhimo sai minut hake- maan Aalto-yliopistoon keväällä 2016. Pääsin sisään pääsykokeiden avulla ja keskeytin rakennusmestarin opinnot. Aloitin opinnot Aalto-yliopistossa syksyllä 2016 ja nyt reilu neljä vuotta myöhemmin saan opintoni lopulliseen päätökseen.

Valmistun siis etuajassa ja arvosanoilla, joita en vieläkään pysty uskomaan to- deksi. Matkan varrella toimin tuntiopettajana parilla kandi- ja maisteritason kurssilla, jota en todellakaan olisi koskaan uskonut tekeväni. Tällä haluan roh- kaista jokaista kulkemaan kohti unelmiaan ja uskomaan itseensä, vaikka ajatus tuntuisikin hyvin kaukaiselta. Mikään ei ole mahdotonta, kunhan on vain valmis tekemään töitä ja motivaatio on kohdallaan.

Keravalla 22.11.2020

Gabriel Veli Joona Pöllönen

(5)

Sisällysluettelo

1 Johdanto... 1

1.1 Tutkimuksen tausta ... 1

1.2 Tutkimuksen tavoite ... 3

1.3 Tutkimusaineisto, -menetelmät ja -rakenne ... 4

1.4 Tutkimuksen rajaus ... 7

2 Rakennushankkeen kulku ... 8

2.1 Toteutusmuoto – Projektinjohtopalvelu ... 8

2.2 Rakennushankkeen vaiheet ... 10

2.3 Rakennushankkeen osapuolet ... 11

2.3.1 Rakennuttaja/tilaaja ... 11

2.3.2 Projektinjohtopalvelun toimittaja (sis. työmaan työnjohto) ... 12

2.3.3 Suunnittelu ... 15

2.3.4 Osaurakoitsija ... 16

2.3.5 Viranomaiset ... 16

3 Tuotetiedon hallinta ... 17

3.1 Tuote ja tuotetyypit ... 18

3.2 Tuotetieto ... 19

3.3 Tuotetiedon hallintajärjestelmät ... 20

3.4 Nimikkeistö ... 21

3.4.1 Kansalliset rakennusalan nimikkeistöt ... 22

3.5 Tuotetietojen standardisointi ... 25

3.5.1 Kansallinen tuotetietostandardi ... 26

3.5.2 ETIM – Kansainvälinen tuoteluokittelu... 27

4 Rakennustuote ja sen tiedon hallinta ... 31

4.1 Rakentamiselle asetettavat vaatimukset ... 31

4.2 Rakennustuotteen kelpoisuus ja sen osoittaminen ... 33

4.3 Rakennuksen ympäristöluokitus ... 37

4.4 Nykytilanne tuotetietojen hallinnassa rakennusalalla ... 39

4.4.1 Suomessa yleisessä käytössä olevat tietokannat... 39

4.5 Tuotetiedon rikastaminen ... 43

4.5.1 Tuotetiedon linkittäminen tietomalliin ... 44

4.5.2 Tuotetietojen linkittäminen aikataulutietoon ... 48

5 Empiirinen tutkimus ... 51

(6)

5.1 Rakennustuotteen määräytyminen rakennushankkeessa ... 51

5.2 Rakennushankkeessa toimivien tuotetietotarpeet ... 53

5.2.1 Suunnittelija ... 54

5.2.2 Ympäristöluokituksesta vastaava konsultti ... 56

5.2.3 Kosteuskoordinaattori / kuntotutkija ... 56

5.2.4 Hankinta (Päätoteuttaja) ... 57

5.2.5 Työmaan toimihenkilöt ... 58

5.2.6 Logistiikkaurakoitsija ... 59

5.2.7 Aliurakoitsija ... 59

5.2.8 Rakennusvalvontaviranomainen... 60

5.2.9 Kiinteistön ylläpito ... 60

5.2.10 Yhteenveto osapuolten tarvitsemasta tiedosta ... 61

... 62

5.3 Tulevaisuuden tuotetietotarpeet ... 63

5.4 Miten ja mistä tuotetiedot saadaan? ... 65

5.5 Miten tuotetieto pitäisi olla saatavilla? ... 69

5.6 Rakennushankkeessa toimijoiden kokemuksia tuotetietojen linkittämisestä tietomalliin ... 72

5.7 Suodatustyökalun käyttötapaukset ja hyödyt ... 73

6 Pohdinta ... 76

7 Johtopäätökset ja suositukset ... 78

8 Lähdeluettelo ... 80

9 Liiteluettelo ... 85

(7)

1 Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta

Rakennusala digitalisoituu kovaa vauhtia ja samaan aikaan rakennustuotteiden tuotetietojen sähköistyessä myös tuotetietojen määrä kasvaa. Rakennustuotteeksi määritellään tuote, joka asennetaan kiinteäksi osaksi rakennusta (Finlex, 2012) ja tuotetiedot puolestaan käsittävät esimerkiksi rakennustuotteiden teknisiin ominaisuuksiin, turvallisuuteen, asennus- sekä säilytysohjeisiin ja tuotteen kelpoisuuden varmentamiseen liittyvää tietoa.

Erityisesti rakennustuotteiden kelpoisuuden todentamisiin liittyvät vaatimukset ovat li- sääntyneet viime vuosien aikana muun muassa vuonna 2013 voimaan astuneen rakennus- tuoteasetuksen myötä (Finlex, 2013). Tulevaisuudessa useat trendit tulevat lisäämään tuotetiedon määrää entisestään. Suomessa reilu kolmasosa kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä on peräisin rakentamisesta, jonka takia tulevaisuudessa rakennus- tuotteille tullaankin todennäköisesti asettamaan uusia vaatimuksia liittyen kestävään ke- hitykseen. Ympäristöministeriön tekemän selvityksen mukaan merkittävin vaikutus kas- vihuonepäästöjen vähentämiseksi saataisiin asettamalla raja-arvoja rakennusmateriaalien ja rakennuksen käytön aikaisten päästöjen kokonaissummalle (Ympäristöministeriö, 2018). Tämän seurauksena rakennustuotteiden valmistajilta voidaan alkaa vaatimaan tulevaisuudessa esimerkiksi hiilijalanjäljen ilmoittamista tuotteen tuotetiedoissa.

Toisin sanoen tulevaisuudessa rakennustuotteista tulee olemaan nykyistäkin enemmän tuotetietoa. Lähestulkoon kaikki rakennushankkeen osapuolet tarvitsevat jossakin hankkeen vaiheessa tuotetietoa. Esimerkiksi suunnittelija tarvitsee tuotteen teknisiä ominaisuuksia ja urakoitsija tarvitsee tuotekelpoisuuden todentamiseen liittyviä asiakirjoja. Työ- maalla asentaja puolestaan tarvitsee tuotteen asennusohjetta ja logistiikkaurakoitsija tuotteen kuljetusohjeita. Lisäksi muun muassa hankkeen tilaajalle luovutettavan huoltokirjan laadinnassa tarvitaan paljon tuotetietoa liittyen rakennuksen ylläpitoon (RT 18-11240, 2016).

Yleisesti ottaen rakennushankkeen eri osapuolet ovat kiinnostuneita vain yksittäisistä tuotetiedon tiedosta, jolloin tämän tiedon etsiminen suuresta määrästä tuotetietoa voi olla työläs ja tehoton prosessi. Usein samaa tietoa joudutaan etsimään ja syöttämään uudes- taan hankkeen eri vaiheiden aikana eri osapuolten toimesta. Tuotetiedon hyödyntämisestä tekee haastavaa se, että tuotetiedon säilytys on hajautettu eri paikkoihin ja yleensä tuotetietoa säilytetään erillisinä tiedostoina. Tuotetietojen hyödyntämisestä tekee haastavaa myös se, että eri dokumenttien sisältöä ei ole toistaiseksi standardoitu ja tiedon sijainti samantyyppisissä dokumenteissa voi vaihdella valmistajittain, mikä lisää merkittävästi tiedonhakuun kuluvaa aikaa. Tuotetietojen etsimiseen kuluva aika ajaa suunnittelijoita tilanteeseen, jossa he joutuvat suosimaan heille tuttuja tuotteita, mikä taas johtaa esimerkkituotteilla suunnittelemiseen parametreilla suunnittelun sijaan. Tämä on ongelmallista, kun huomioidaan tuotetoimittajien välisen kilpailun yhdenvertaisuus. Kun tuotetietoja säilytetään samanaikaisesti monissa eri paikoissa, lisääntyy todennäköisyys virheelliselle ja ristiriitaiselle tiedolle. Virheellistä tietoa voi muodostua inhimillisen virheen takia, kun tuotetietoa syötetään manuaalisesti useisiin järjestelmiin. Ristiriitaista tietoa syntyy myös esimerkiksi, kun tuotetietoa päivitetään vain yksittäisessä paikassa (esim. valmistajan ko-

(8)

tisivuilla), josta päivitys ei linkity muihin tuotetietokantoihin. Virheellinen tai ristiriitai- nen tieto tekee tuotetiedosta epäluotettavaa ja lisää tarvetta tiedon tarkastamiselle, mikä taas heikentää prosessien tehokkuutta.

Tehokkaan tiedonhaun kannalta samankaltaisen tuotetietojen, esimerkiksi tuotteiden ominaisuuksien, tulisi löytyä aina samasta kohtaa dokumenttia niin, että etsittävä tieto olisi nopeasti löydettävissä. Tuotetiedon tulisi olla myös tehokkaasti siirrettävissä eri jär- jestelmien välillä. Lisäksi tuotteen toimittajan tulisi automaattisesti välittää tarvittavat tuotetiedot työmaalle toimitetuista tuotteista. Käytännössä kaikki tuotetoimittajat eivät kuitenkaan toimita asiakirjoja heti toimituksen yhteydessä ja urakoitsijan täytyy pyytää asiakirjoja erikseen toimittajalta tai etsiä niitä valmistajan verkkosivuilta tai muusta pai- kasta, mikä lisää heidän työmääräänsä ja todennäköisyyttä virheelliselle tiedolle. Lähtö- kohtaisesti kaikista projektiin tulevista rakennustuotteista ei edes ole saatavilla juurikaan kaikkea tarvittavaa tuotetietoja hankkeen alkuvaiheessa, koska tuotteen ominaisuudet voivat määräytyä suurelta osin projektikohtaisesti vakiotiedon jäädessä todella pienelle osuudelle. Esimerkiksi suuri osa betonielementeistä on tuotteita, jotka valmistetaan projektikohtaisesti, kun taas valaisimet ovat useimmiten vakiotuotteita.

Suomessa rakennusalalle on kehitetty muutamia tuotetietokantoja, joista tunnetuimpia ovat Sähköteknisen Kaupan Liitto ry:n (STK) ylläpitämä Sähkönumerot ja Rakennustie- don ylläpitämä RT tuotetieto. Ongelmana on kuitenkin se, että nämä tietokannat sisältävät vain pienen osan olemassa olevista rakennustuotteista. Esimerkiksi työmaan käyttöön suunnattu Rakennustiedon sovellus, RT urakoitsijan tuotetieto, sisältää tämän tutkimuksen tekohetkellä vain noin 55 000 tuotetta, kun taas Sähkönumerot pitävät sisällään jo pelkästään sähköteknisen alan tuotteita yli 500 000. Kaiken kaikkiaan rakennustuotteita löytyy valtavasti näitä enemmän. Lähestulkoon jokaisesta tuotteesta on olemassa tuotetieto, koska ilman kelpoisuuden osoittamista tuotetta ei saa edes tuoda työmaalle. Puut- teelliset tuotetietokannat eivät ole toimivia, koska kun kaikki tarvittava tuotetieto ei löydy tietokannoista, joudutaan palaamaan vanhaan toimintamalliin, jossa tietoja joudutaan pyytämään toimittajalta sähköpostin välityksellä. Tuotetietoja voidaan myös ladata tuo- tevalmistajan nettisivuilta, mutta tällöin on riskinä väärän tuotteen valitseminen, kun do- kumenteista ei käy selvästi ilmi, mikä tuote on kyseessä tai jos tuotetiedon hakijalla ei ole täydellistä käsitystä asennetusta tuotteesta.

Rakennusalalla on tunnistettu tarve tuotetietojen hallinnan tehostamiseksi. Tähän liitty- vien ongelmien ratkaisemisella on suuri potentiaali tehostaa eri toimijoiden tiedonhakua ja rakentamisen prosesseja. Tiedon tulisi olla luotettavaa ja helposti saatavilla. Luotettava tuotetieto edellyttää, että tuotteen tietoja päivitetään aktiivisesti. Tuotteen samaa tuotetietoa voidaan samanaikaisesti säilyttää eri paikoissa, mikä luo haasteen koskien tuotetietojen ristiriitaisuutta. Ristiriitaista tietoa voi syntyä esimerkiksi, jos tuotteen tietoja päivite- tään ja päivitys välittyy vain yhteen sijaintiin. Mikäli tuotetieto olisi luotettavaa ja sitä saataisiin tehokkaasti hallittua ja suodatettua eri toimijoiden tarpeisiin, voitaisiin alkaa miettiä sovellutuskohteita mihin kaikkeen tätä massatietoa voitaisiin hyödyntää. Tuote- tietojen täydellinen tiedonhallinta edellyttää, että tuotetietoja tuottavat tahot lähtevät mukaan kehittämään ratkaisua.

Tuotetietojen rikastaminen on toinen asia, jonka tarve on tunnistettu rakennusalalla. Tuot- teita ja niiden tuotetietoja voidaan rikastaa esimerkiksi erilaisella prosessitiedolla, aika- taulutiedolla ja tuote voidaan linkittää rakennusosaan tietomallin kautta. Tämän kaltainen

(9)

tuotteiden rikastaminen instanssitiedolla mahdollistaa tuotetietojen helpomman hallinnan, kun kaikki rakennukseen asennettujen tuotteiden tuotetiedot löytyvät yhdestä tieto- mallista. Tuotetietojen rikastaminen palvelee lähestulkoon kaikkia rakennushankkeen osapuolia, mutta haasteena on se, että edellä kuvattu tuotetietojen rikastaminen ei aina- kaan toistaiseksi ole kokonaan automatisoitua ja suunnittelijat joutuvatkin kirjoittamaan suuren osan tuotteen tuotetiedoista käsin tietomalliin.

1.2 Tutkimuksen tavoite

Tämän tutkimuksen päätavoite on selvittää miten rakennushankkeen eri osapuolet löytä- vät tehokkaasti heidän tarvitsemansa tuotetiedot ja materiaaliominaisuudet hankkeen eri vaiheissa. Tämä on erittäin tärkeä selvittää rakennusalan kehitystarpeen kartoittamiseksi liittyen tuotetietojen hallintaan ja hyödyntämiseen. Päätavoitteen ratkaiseminen edesaut- taa rakennusalan tiedonhakuprosessin siirtymistä kohti LEAN-periaatteiden mukaista toi- mintamallia, jossa arvoa tuottamattoman työn osuutta pyritään vähentämään.

Tutkimuksen tekijä on tunnistanut kaksi tutkimuskysymystä, joiden selvittäminen auttaa päätavoitteeseen vastaamista. Ensimmäinen tutkimuskysymys on selvittää mitä tuotetietoa rakennushankkeen eri osapuolet tarvitsevat rakennushankkeen eri vaiheissa. Tähän kysymykseen pyritään vastaamaan melko karkealla ja yleisellä tasolla, koska detaljitason tietotarpeen selvittäminen tekisi työstä todella raskaan ottaen huomioon, että rakennus- hankkeella on useita toimijoita, joilla kaikilla on omat tuotetietotarpeensa. Toinen tutkimuskysymys on selvittää, miten tuotetietoa voitaisiin tarjota parhaimmassa muodossa.

Tutkimuskysymys pyrkii antamaan käsityksen, miten tarvittavaa tuotetietoa pitäisi olla tarjolla, jotta rakennushankkeessa toimijat voisivat hoitaa oman työtehtävänsä entistä te- hokkaammin tehostamalla tiedonhakuprosessejaan. Kysymys pitää sisällään tuotetietojen rikastamisen ja suodattamisen mahdollisuudet. Päätavoite ja tutkimuskysymykset on esitetty vielä selkeyden vuoksi kuvassa 1.

On tärkeää tutkia missä muodossa tuotetietoa voidaan tarjota parhaiten eri toimijoille, koska perinteisessä prosessissa esiintyy paljon hukkaa liittyen tarvittavan tiedon hakemi- seen. Jos tuotetietoa voitaisiin tarjota paremmassa muodossa, voitaisiin saatavilla olevaa tietoa myös hyödyntää nykyistä laajemmin. Tiedon paremmalla tarjottavuudella voitaisiin tehostaa prosesseja sekä mahdollisesti parantaa rakennusalan tuottavuusongelmaa.

Kuva 1. Päätavoite ja tutkimuskysymykset.

(10)

Tutkimus pyrkii edistämään visiota, jossa rakennushankkeen eri osapuolet löytävät tehokkaasti heidän tarvitsemansa tuotetiedot ja materiaaliominaisuudet hankkeen eri vaiheissa. Tuotetiedon tulisi olla myös koneluotettavaa. Nämä edesauttavat rakennusalan tuottavuuden kehittämistä, kun resursseja ei tarvitsisi käyttää turhaan tiedon etsimiseen tai tarkistamiseen ja tieto virtaisi tehokkaasti rakennushankkeen läpi. Tuotetiedon parempi tarjonta ja tuoteominaisuuksien suodatusmahdollisuus mahdollistaisi siirtymisen esimerkkituotteista kohti tuoteominaisuuksilla suunnittelua.

1.3 Tutkimusaineisto, -menetelmät ja -rakenne

Tämän tutkimuksen ensimmäisessä osuudessa tutkimusaihetta tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen muodossa. Kirjallisuuskatsauksen tavoite on perehtyä aiheeseen liittyviin kes- keisiin käsitteisiin ja mahdollisesti olemassa oleviin ratkaisuihin. Kirjallisuuskatsaus auttaa myös tarkentamaan tutkimuskysymyksiä ja sen kautta voidaan löytää myös vastauksia itse tutkimuskysymyksiin.

Kirjallisuuskatsauksen jälkeen tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia empiirisen tutkimuksen avulla. Empiirisessä osuudessa tutkimusmenetelminä hyödynnetään asiantunti- jahaastatteluja sekä kyselytutkimusta. Nämä on valittu tutkimusmenetelmäksi, koska niiden avulla saadaan kartoitettua rakennusalan nykytila liittyen tuotetietojen hallintaan. Li- säksi näiden menetelmien avulla saadaan selville käytännön ongelmakohdat tutkimusaiheen näkökulmasta. On kuitenkin huomioitava, että empiirisen tutkimuksen menetelmällä tehty johtopäätös voi olla epätarkka ja puolueellinen sekä sen tuloksia ei välttämättä voida yleistää. Johtopäätöksen luotettavuuteen tulee suhtautua kriittisesti erityisesti, jos tutkit- tava aihe on luonteeltaan harvinainen tai tutkimusmenetelmän laajuus on rajallinen.

(Zainal 2007) Asiantuntijahaastattelut ja kyselytutkimus on kuitenkin tarpeen suorittaa, koska tutkimusaiheesta ei ole saatavilla kattavasti kirjallisuutta ja tutkimuksen päätavoite liittyy käytännön ongelmiin, joiden kartoittaminen edellyttää tiedonkeruuta rakennushankkeissa toimijoilta. Empiirisen tutkimuksen yleistettävyysongelmasta huolimatta, sen tuloksia voidaan käyttää hyvin kirjallisuuskatsauksen tukena. Empiirisen tutkimuksen etu on, että sen avulla saadaan muodostettua nykytila kyseessä olevaan tutkimusongelmaan liittyen (Zainal, 2007).

Asiantuntijahaastatteluissa tutkimuskysymykset on esitettävä siten, että kysymykset eivät johdattele haastateltavaa vastaamaan tietyllä tavalla. Tavoitteena on, että eri tiedonkeruu- menetelmillä aineistosta saadaan tehtyä puolueettomia johtopäätöksiä, jotka tukevat toisiaan eivätkä ole keskenään ristiriitaisia. (Yin, 2014) Asiantuntijahaastatteluissa hyödyn- netään Building 2030 -tutkijoiden suorittamia haastatteluja, koska niiden sisältö liittyy olennaisesti tutkimuksen tavoitteisiin. Haastattelut on tehty pääosin professori Antti Pel- tokorven toimesta. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään mitä tuotetietoa eri toimijat tarvitsevat tulevaisuudessa rakennushankkeen aikana sekä miten tätä tietoa voitaisiin tarjota hankkeen toimijalle sopivassa muodossa. Tässä tutkimuksessa käytetyt haastattelut koh- distuivat 18 eri rakennusalan yritykseen. Haastatellut yritykset ja organisaation tyyppi käyvät ilmi seuraavan sivun taulukosta 1. Haastateltavina olleet ovat toimineet erilaisissa tehtävissä, jotka liittyvät mm. kustannustenlaskemiseen, hankintaan, suunnittelun johtamiseen, logistiikkaan, työmaan johtamiseen ja aliurakoitiin.

(11)

Kyselytutkimus suoritetaan internetkyselynä hyödyntäen Microsoft Formsia. Tutkimuk- sen tekijä kokee, että nettikyselyyn vastaaminen on helpompaa verrattuna sähköpostilla välitettyihin kyselytiedostoihin, mikä todennäköisesti lisää kyselyyn vastanneiden mää- rää. Pääsääntöisesti kysely toteutetaan toimeksi antaneen yrityksen projektikohtaisella ja- kelulla, jossa tiedonkeruu painottuu ko. yrityksen käynnissä oleviin hankkeisiin, joita ovat Isabella, Lyyra, Annankatu 18, Bulevardi 7, Tanssin talo ja Vaisala. Kyseiset hank- keet valittiin, koska ne ovat aktiivisia ja tutkimuksen tekijällä on yhteystiedot helposti saatavilla näihin hankkeisiin. Lisäksi hankkeiden tilaajilta saatiin lupa kyselyn jakami- selle. Projektikohtaisen jakelun lisäksi kysely on ollut myös yleisessä jakelussa Sähkö- teknisen Kaupan Liitto ry:n ja Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimesta. Kyse- lylomakkeella pyrittiin kartoittamaan osapuolten rakennustuotteen määräytymistä, tuotetietojen tietotarpeita, tiedonhakuprosessia ja tuotetietojen ihanteellista esitysmuotoa. Li- säksi kyselyssä kerättiin vastaajien kokemuksia tuotetietojen tietokannoista ja näkemyk- siä tulevaisuuden tuotetietotarpeista. Kyselyn vastauksia on tarpeen mukaan tarkennettu haastatteluilla, mikäli vastaaja on ilmoittanut suostuvansa tarkentavaan haastatteluun.

Kyselyyn vastasi yhteensä 47 henkilöä (taulukko 2). Vastaajat edustivat melko laajasti rakennushankkeen keskeisiä osapuolia. Vaikka vastauksia oli vähän rakennushankkeen osapuolia kohden, antavat ne tutkimuksen tekijän mielestä hyvän kuvan tämän hetken tilanteesta rakennusalalla.

Taulukko 1. Building 2030 -hankkeen tutkijoiden haastattele- mat yritykset ja organisaation tyyppi.

(12)

Tutkimus tehdään Haahtela-yhtiöiden toimeksiantona ja se on myös osa Building 2030 - hanketta. Hankkeen tarkoituksena on selvittää mitä eri tuotteiden tuotetietoa eri toimijat tarvitsevat tulevaisuudessa rakennushankkeessa sekä miten tämä tieto voidaan tarjota sopivimmassa muodossa.

Taulukko 2. Kyselylomakkeeseen (liite 1) vastanneet henkilöt.

(13)

1.4 Tutkimuksen rajaus

Tutkimus rajoitetaan koskemaan tuotetiedon hyödyntämistä rakennushankkeen käynnis- tämisestä hankkeen luovutukseen ja käyttöönottoon. Rakennuksen peruskorjaus, käyttö- tarpeen muutokset ja muut vastaavat toimenpiteet, jotka edellyttävät rakennustuotteen uu- simista tai vaihtamista kokonaan toiseen tuotteeseen jätetään tutkimuksen ulkopuolelle.

Toisin sanoen tutkimus keskittyy vain uudisrakennuskohteisiin. Tutkimuksessa voidaan kuitenkin pohtia mitä hyötyä instanssitiedolla rikastettu tuotetieto voisi tuoda korjausra- kentamiseen. Tuotteiden osalta tutkimus rajataan Suomessa yleisesti käytössä oleviin ra- kennustuotteisiin.

Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa keskitytään Suomessa käytössä oleviin tuotetietojen standardeihin. Tässä osiossa keskitytään myös tuotetietojen viranomaisvaatimuksiin, kuten rakennustuotteen kelpoisuuden todentamiseen. Tuotetiedon rikastaminen on myös kokonaisuus, johon keskitytään kirjallisuuskatsauksessa. Rikastamisessa keskitytään rakennustuotteen linkittämiseen aikatauluun ja sijaintiin, joka tässä työssä tarkoittaa linkit- tämistä tietomalliin.

Tutkimustyö toteutetaan projektinjohto -toteutusmuodon näkökulmasta, koska tutkimuksen tekijä on töissä kyseistä toteutusmuotoa harjoittavassa yrityksessä, jonka kautta tiedonkeruu pääosin tapahtuu. Samat ongelmat tosin koskevat kaikkia toteutusmuotoja, eikä tällä rajauksella liene vaikutusta tutkimuksen tulosten yleistettävyyteen.

Tutkimuksessa tutkitaan myös tarvetta tuotetietojen suodattamiselle. Tarkoituksena on kuvailla miten tällainen tuotetietojen suodatustyökalu voisi toimia teoriassa ja mitä hyö- tyjä sillä voitaisiin saavuttaa rakennushankkeessa toimijoiden keskuudessa. Lisäksi on suotavaa, että tutkimuksen tulosten pohjalta rakennusalalle voitaisiin alkaa kehittämään kyseistä työkalua. Tämän työn tarkoituksena ei kuitenkaan ole luoda kyseistä työkalua.

(14)

2 Rakennushankkeen kulku

Tässä osiossa käydään lyhyesti yleisellä tasolla läpi rakennushankkeen keskeiset vaiheet ja osapuolet projektinjohtopalvelu -toteutusmuodon näkökulmasta. Projektinjohtopalve- lua tutkitaan toteutusmuotona, koska tutkimuksen toimeksi antanut yritys harjoittaa tätä toteutusmuotoa. Rakennushankkeen vaiheiden ja osapuolten käsitteleminen on oleellista työn kannalta, koska rakennushankkeessa toimijoiden tehtävät eroavat toisistaan merkit- tävästi ja ne ovat riippuvaisia myös hankkeen vaiheesta. Osio antaa siis viitekehyksen, johon päälle voidaan alkaa rakentamaan kokonaiskuvaa tuotetietotarpeista. Lisäksi hankkeen osapuolten tehtävien parempi ymmärtäminen auttaa tutkimuksen tekijää tulkitse- maan kyselyn tuloksia. Tehtävien parempi ymmärtäminen voi auttaa arvioimaan myös esimerkiksi tuotetietojen rikastamisen mahdollisuuksia liittyen eri toimijoihin. Mikäli rakennushankkeen vaiheet ja osapuolet ovat lukijalle ennestään täysin tuttuja, kehotetaan häntä siirtymään suoraan lukuun 3.

Rakennushankkeen läpivienti vaatii monen eri osapuolen välistä yhteistyötä. Osapuolten väliset vastuualueet ja velvoitteet määräytyvät valitun toteutusmuodon sopimussuhteiden perusteella. Rakennushanke mielletään onnistuneeksi, jos se valmistuu sovitun aikataulun ja budjetin mukaisesti niin, että myös laatustandardit täyttyvät. Lisäksi asiakkaan tulee olla tyytyväinen lopputuotteeseen. Avaintekijänä näiden ehtojen täyttymiseksi on onnis- tuneen toteutusmuodon valinta. Rakennushankkeen kannalta paras hankkeeseen sovel- tuva toteutusmuoto tulee aina arvioida tapauskohtaisesti hankeen ja tilaajan ominaispiir- teet huomioon ottaen. Mitään yksittäistä toteutusmuotoa ei voida yleistää olevan ”paras” toteutusmuoto kaikille hankkeille. Oikean toteutusmuodon valintaan vaikuttaa muun muassa tilaajan resurssit, vaikutushalu suunnitteluratkaisuihin, hankkeen aikataulu, kohteen vaativuus ja hankkeen riskinkantokyky. (Love ym. 1998)

Tutkimuksen toimeksi antanut yritys harjoittaa toteutusmuotonaan projektinjohtopalvelua, joka tunnetaan myös Haahtela-mallina. Haahtela-mallissa kohdeyritys toimii hankkeen päätoteuttajana ja tekee hankintasopimukset tilaajan nimiin. Haahtela-mallissa hankinnat jaetaan osaurakoihin ilman pääurakoitsijaa, jolloin hankkeen päätoteuttajana toimii Haahtela-Rakennuttaminen Oy. Yhtenä tämän Haahtela-mallin erityispiirteenä on se, että hankinnat tehdään mahdollisimman tarkoilla toteutussuunnitelmilla, minkä ansiosta hankkeen kustannuksia on helpompi hallita ja lisätöiden määrä on normaalia pienempi.

2.1 Toteutusmuoto – Projektinjohtopalvelu

Projektinjohtomuodossa projektinjohtototeuttaja johtaa hanketta tiiviissä yhteistyössä rakennuttajan kanssa. Rakennuttajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä projektinjohtopalvelun tilaajaa. Projektinjohtomuodon etuna muihin toteutusmuotoihin verrattuna on, että rakennushankkeen hankintatehtävät voidaan jakaa moneen osaan. Tällöin eri hankinnat on mahdollista kilpailuttaa suunnitelmien valmistumisen mukaisesti. Tämä mahdollistaa rakennushankkeen nopeamman läpiviennin, koska suunnittelu, hankintatoimet ja rakentaminen voidaan toteuttaa osittain samanaikaisesti. Iso etu tilaajan kannalta on myös mah- dollisuus vaikuttaa perinteisiä toteutusmuotoja enemmän hankkeen suunnitteluratkaisuihin. (RT 10-11223 2016)

(15)

Projektinjohtopalvelumuodossa rakennuttaja palkkaa ulkopuolisen konsultin vastaamaan hankkeen käytännön projektinjohtotehtävistä. Rakennuttajakonsultti toimii hankkeen päätoteuttajana sovittaen yhteen hankkeen suunnittelun, hankinnat ja rakentamisen niin, että tilaajan tavoitteet täyttyvät. Kaikki hankintasopimukset tehdään rakennuttajan nimiin, jonka takia rakennuttajan nimiin tehtyjen sopimussuhteiden määrä voi olla todella suuri verrattuna muihin toteutusmuotoihin. Rakennuttaja on sekä laadullisesti että talou- dellisesti vastuussa rakentamisen ja suunnittelun onnistumisesta. Tämän takia on tärkeää, että tilaaja tiedostaa hankkeen toteutukseen liittyvät riskit ja tilaajalta täytyy löytyä myös enemmän osaamista kuin mitä tavanomaisissa toteutusmuodoissa vaaditaan. Rakennutta- jakonsultti toimii rakennuttajan edustajana vastaten tehtävistä toimeksiantonsa mukaisesti. Tyypillisesti toimeksiantoon kuuluu erilaiset projektinjohtotehtävät, työmaan joh- totehtävät, rakennustyön valvontatehtävät, vastaanotto- ja käyttöönottotehtävät sekä takuuajan tehtävät. Projektinjohtotehtävillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi projektin suunnittelua, ohjausta, raportointia, suunnittelunohjausta, hankintatoimia, erilaisia johtotehtä- viä ja rakennustöiden ohjausta. Projektinjohtokonsultilta edellytetään siis projektinjohto- osaamista ja kykyä toimia yhteistyössä projektin eri osapuolten kanssa. Tilaajan on kiin- nitettävä erityistä huomiota projektinjohtopalvelun tarjoajan valintaan, koska sillä on suuri merkitys projektin onnistumiseen. Alla olevassa kuvassa (kuva 2) on esitetty, miten projektinjohtopalvelu eroaa projektinjohtourakoinnista ja -rakennuttamisesta. Käytän- nössä erot muodostuvat siitä, miten tilaajan ja projektinjohtototeuttajan vastuut jakautu- vat. (RT 10-11223 2016; RT 13-10845 2005)

Kuva 2. Projektinjohtopalvelun periaatteellisia eroja verrattuna muihin projektinjohdon toimintamalleihin. (RT 13-10845 2005)

(16)

2.2 Rakennushankkeen vaiheet

Rakennushanke voidaan jakaa eri vaiheisiin, jotka voidaan nähdä kuvasta 3. Vaiheet voivat erota projektikohtaisesti riippuen projektin ominaispiirteistä ja vaiheita voidaan tehdä myös limittäin. Tarveselvityksessä arvioidaan hankkeen todellista tarvetta ja kuvaillaan tarvittavat tilat sekä tutkitaan vaihtoehtoisia ratkaisuja. Vaiheen lopuksi syntyy hanke- päätös. Hankesuunnittelussa asetetaan projektin tavoitteet, joita voivat olla esimerkiksi hankkeen toiminnallisuus, kustannus, aikataulu ja laatu. Tavoitteet kirjataan hankesuun- nitelmaan. Hankesuunnittelun lopuksi tilaaja tekee investointipäätöksen. (Peltokorpi 2018)

Ehdotussuunnitteluvaiheessa suunnitellaan useampia vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka täyt- tävät hankesuunnitelman tavoitteet. Vaiheen lopuksi yksi ehdotussuunnitelma valitaan jatkokehitykseen. Yleissuunnittelussa valittua ehdotussuunnitelmaa kehitetään edelleen, jolloin kiinnitetään huomiota rakennuksen arkkitehtonisiin asioihin, kuten rakennuksen ulkonäköön ja muotoon. Yleissuunnitteluvaiheen lopputuloksena syntyy hyväksytty yleissuunnitelma ja pääpiirustukset. Yleissuunnitteluvaiheen loppupuolella rakennuk- selle haetaan rakennuslupa rakennusvalvonnasta. Toteutussuunnitteluvaiheessa yleis- suunnitelmia kehitetään erityisesti talotekniikan ja rakennustekniikan osalta. Vaiheen lopuksi syntyvät hyväksytyt toteutussuunnitelmat. (Peltokorpi 2018)

Toteutussuunnitteluvaiheen jälkeen alkaa rakentamisen valmistelu, jossa hankintatoimi käynnistetään. Vaiheen lopputuloksena syntyy päätös aloittaa rakentaminen. Rakentamis- vaiheessa rakennetaan hankesuunnitelman tavoitteet täyttävä rakennus, joka on vaiheen lopussa valmis käyttöönotettavaksi. Käyttöönottovaiheessa varmistetaan järjestelmien toiminta ja järjestetään järjestelmien käytönopastus. Lopputuloksena tilaaja vastaanottaa hankkeen. Takuuaikana rakennuksen toimintaa tarkkaillaan ja havaitut puutteet korjataan.

Takuuaikaa seuraa käyttö ja ylläpitovaihe, jossa rakennusta huolletaan laaditun huolto- suunnitelman mukaisesti. (Peltokorpi 2018)

Kuva 3. Rakennushankkeen vaiheet. (RT 10-11224 2016)

(17)

2.3 Rakennushankkeen osapuolet

Rakennushankkeen osapuolet voidaan jakaa kuvan 4 mukaisesti karkeasti neljään osaan, jotka ovat rakennuttaminen, suunnittelu, rakentaminen ja viranomaiset (RT 10-11222 2016). Seuraavaksi käydään läpi osapuolten tehtävänimikkeet sekä keskeiset tehtävät.

2.3.1 Rakennuttaja/tilaaja

Rakennuttamisen tehtäviin liitetään tehtävänimikkeet rakennushankkeeseen ryhtyvä, rakennuttaja ja tilaaja. Arkikielessä ja sopimusasiakirjoissa näillä nimikkeillä tarkoitetaan yleensä samaa tahoa. Rakennushankkeeseen ryhtyvä on maankäyttö- ja rakennuslaissa 132/1999 säädetty termi, jolla tarkoitetaan viranomaisen näkökulmasta luonnollista hen- kilöä, jonka nimiin rakennusprosesseihin liittyvät luvat haetaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuulla on huolehtia siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista sääteleviä lupia, lakeja ja asetuksia noudatetaan. Maankäyttö- ja rakennuslaissa 132/1999 on asetettu huolehtimisvelvoitteita muun muassa liittyen rakenteiden lujuuteen ja vakauteen, paloturvallisuuteen, terveellisyyteen, käyttöturvallisuuteen sekä energian- kulutukseen. Rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuulla on myös rakennuttamisen orga- nisointi ja toimeenpanevien vastuuelimien määrittäminen. Lisäksi rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että hankkeen suunnittelijat ja työnjohtajat täyttävät vaaditut kelpoisuusvaatimukset. Myös muiden tehtävänimikkeiden asiantuntemus ja ammattitaito tulee olla riittävä ottaen huomioon hankkeen vaativuus. Rakennushankkeeseen ryhtyvä voi siirtää edellä mainittuja vastuita muille osapuolille hyödyntäen rakennuttajapalve- luita, kuten esimerkiksi edellä kuvattua projektinjohtopalvelua. Vastuiden siirtämisestä huolimatta laissa määriteltyä huolehtimisvelvollisuutta velvoitteiden hoitamisesta ei voida siirtää ulkopuolisille, vaan se jää rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuulle, eli tilaajalle. (RT 10-11222 2016)

Rakennuttajan tulee omistaa kiinteistö tai muuten hallita rakennuspaikkaa. Yleisesti rakennuttajasta käytetään myös termiä tilaaja, kuten aikaisemmin todettiin. Rakennusalan

Kuva 4. Rakennushankkeen keskeiset osapuolet ja tehtävät. (RT 10-11222, 2016)

(18)

yleisissä sopimusehdoissa tilaaja määritellään sopimussuhteiden perusteella. Tilaaja on urakoitsijan sopimuskumppani, joka on tilannut urakkasuorituksen (RT 16-10660 1998).

Rakennuttajasta käytetään siis sopimusasiakirjoissa termiä tilaaja, jos hän on suorassa so- pimussuhteessa esimerkiksi pääurakoitsijaan. Yleensä myös rakentamiseen tarvittavat vi- ranomaisluvat haetaan rakennuttajan nimiin, jolloin rakennuttajalla tarkoitetaan myös rakennushankkeeseen ryhtyvää. (RT 10-11222 2016)

Rakennuttajan tehtävät voidaan jakaa päättävään tasoon sekä toimeenpanevaan tasoon.

Päättävän tason tehtävänä on nimensä mukaisesti tehdä rakennushankkeen toteutuksen kannalta tärkeät päätökset. Toimeenpanevana tasona toimii usein organisaatio, kuten ra- kennustoimikunta tai muu vastaava elin. Toimeenpanevan tason tehtäviin kuuluu projek- titehtävien käytännön suorittaminen, joko tapahtuu projektipäällikön tai projektinjohtajan vastuulla. Toimeenpaneva elin valmistelee ja esittää päätösesitykset päättäjätason hyväk- syttäväksi. Saatavilla olevien resurssien mukaan rakennuttaja voi tarvittaessa tukeutua ulkopuolisiin rakennuttamisen asiantuntijoihin, rakennuttajakonsultteihin, jotka voivat hoitaa hankkeen projektinjohtotehtävät. (RT 10-11222 2016) Tällöin hankkeen toteutus- muodoksi voidaan valita esimerkiksi edellisessä kappaleessa kuvattu projektinjohtopalvelu. Projektinjohtokonsultin tyypilliset tehtävät on kuvattu kappaleessa 2.3.2.

Rakennuttajan tehtäviin sisältyy muun muassa seuraavat tehtävät (RT 10-11222 2016):

− turvallisuuskoordinaattorin nimeäminen

− haitta-ainekartoituksen teettäminen ennen rakennustöiden aloittamista

− suunnittelijoiden ja muiden asiantuntijoiden hankkiminen

− hankkeen osapuolten koordinointi, myötävaikutus ja ohjaus niin, että toiminta- edellytykset täyttyvät ja hankkeessa on mahdollista hyödyntää sidosryhmien paras osaaminen

− päätoteuttajan nimeäminen, joka vastaa sopimuksen mukaisessa laajuudessa työ- maan johtovelvollisuuksista. Mikäli rakennushankkeeseen ei ole nimetty pääto- teuttajaa, vastaa rakennuttaja itse työmaan työturvallisuus- ja tiedonantovelvolli- suuksista

− Suunnittelunohjaus niin, että hankkeelle asetetut tavoitteet täyttyvät. Suunnitte- lunohjaus käsittää suunnittelukokousten ja -katselmusten järjestämisen sekä do- kumentoinnin, ratkaisuvaihtoehtojen vertailun ja suunnitelmien tavoitteenmukai- suuden varmistamisen

− työmaavalvonnan järjestäminen riittävässä laajuudessa

− tiedon- ja laadunhallinta (asetetaan projektimenettelyt, tietomalli- ja tiedostomuo- tovaatimukset, projektipankin perustaminen)

− rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeen laatiminen

− Rakennushankkeen tiedon kerääminen, dokumentointi ja ohjaus

2.3.2 Projektinjohtopalvelun toimittaja (sis. työmaan työnjohto) Projektinjohtopalvelun toimittajan tehtävät on esitetty ohjekortissa RT 10-10846. Oletuk- sena ohjekortissa on, että konsultin tehtäviin kuuluu rakennuttamistehtävien lisäksi myös työmaan johtovelvollisuudet. Tehtäväluettelossa on mahdotonta käydä läpi yksityiskoh- taisesti kaikkia konsultille kuuluvia tehtäviä, jonka takia sopimuksiin lisätään yleensä lause, jolla laajennetaan suoritusvelvollisuuksien koskevan myös kaikkia tehtäviä, jotka

(19)

ovat otsikoiden puitteissa välttämättömiä hankkeen toteuttamisen kannalta. Projektinjoh- topalvelun tuottajan (jatkossa käytetään lyhennettä PJP) tehtävät voidaan jakaa eri kate- gorioihin, jotka ovat projektitehtävät, työmaan johtotehtävät, vastaanotto- ja käyttöönot- totehtävät, rakennustyön valvontatehtävät ja takuuajan tehtävät. (RT 10-10846 2005) Projektinjohtotehtävät voidaan edelleen jakaa viiteen alempaan kategoriaan, jotka ovat projektin suunnittelu, projektin ohjaus ja raportointi, toteutussuunnittelun ohjaus, hankintatoimi ja rakennustöiden ohjaus. Projektin suunnittelussa PJP:n ensimmäisiä tehtäviä on laatia hankkeen projektisuunnitelma, jonka on oltava toteutuskelpoinen täyttäen sopimuksen mukaiset kustannus-, aika- ja laatutavoitteet. Hankkeen tilaaja asettaa edellä mainitut tavoitteet ja hyväksyy projektisuunnitelman. Projektin suunnitteluun liittyen PJP vastaa mm. hankkeen organisoinnista ja projektityöskentelyn käynnistämisestä, päätök- sentekojärjestelmien luomisesta sekä riskianalyysin, yksityiskohtaisen kustannusarvion, hankintajaon ja -suunnitelman tekemisestä. Lisäksi tehtäviin kuuluu hankintojen tavoite- budjetin sekä hankinta- ja rakennusaikataulun tekeminen hyväksyttäminen mukaan lu- kien. PJP:n tulee laatia myös hankkeen laatusuunnitelma ja raportoida projektista tilaajalle. (RT 10-10846 2005):

Projektin ohjaamiseen ja raportointiin liittyen PJP:n tulee valvoa ja ohjata hanketta niin, että projektisuunnitelman toteutuu. PJP:n tulee pitää tilaaja jatkuvasti tietoisena projektin tilanteesta, mikä edellyttää säännöllistä raportointia ja projektin tapahtumien dokumen- tointia. PJP:n tulee raportoida mm. hankintojen kustannustilannetta sekä aikataulutilan- netta. Toisaalta konsultin tulee myös valvoa budjetin sekä aikataulun toteutumista. Toi- menpiteisiin tulee ryhtyä, mikäli projektin tavoitteiden toteutuminen on vaarassa. Lisäksi monille hankkeeseen vaikuttaville päätöksille tulee hakea hyväksyntä tilaajalta. (RT 10- 10846 2005)

Toteutussuunnittelun ohjauksen osalta projektinjohto konsultin tulee ohjata suunnittelua pääsuunnittelija konsultin kanssa sopimuksen ja suunnitteluaikataulun mukaisesti. Suun- nittelun ohjauksessa on huomioitava sovitut kustannus-, aika- ja laatuvaatimukset. Suun- nitteluratkaisujen tulee tukea hankkeen tavoitteita. PJP:n vastuulla on huolehtia YSE 1998 mukaisista rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuksista, joihin kuuluu esimerkiksi tarvittavien lupien hankkiminen ja suunnitelmien yhteensovittamisesta huolehtiminen.

Oleellinen PJP:n tehtävä on koordinoida suunnittelua siten, että suunnittelu- ja hankinta- aikataulut ovat toteutettavissa. PJP valvoo hankintajaon toteutumista toteutussuunnitte- lussa ja suunnitelma-asiakirjoissa ja ohjaa suunnitelmien taloudellisuutta sekä vertailee suunniteltujen ratkaisujen kustannuksia tavoitebudjettiin. PJP varmistaa, että laadunvar- mistustoimenpiteet on huomioitu suunnitelmissa sekä huolehtii suunnitelmien hyväksyt- tämisestä sekä viranomaispäätösten hankkimisesta. Lisäksi PJP:n tulee myös käsitellä lisä- ja muutossuunnitelmatilaukset sekä esittää niiden seuraamukset tilaajalle päätösten tueksi. PJP huolehtii myös käyttö- ja huolto-ohjeen laatimisen järjestämisestä. Kaikki suunnitteluratkaisut tulee hyväksyttää tilaajalla, joka antaa myös valtuudet viranomaislu- pien hankkimiseksi. (RT 10-10846 2005)

Hankintatoimeen liittyen PJP vastaa hankintojen suorittamisesta yhteistyössä tilaajan kanssa. Hankinnat pyritään suorittamaan niin, että tilaajan hyväksymä budjetti ei ylity.

Mikäli on uhka, että budjetti ylittyy, tulee toimenpiteisiin ryhtyä. Hankintojen valmiste- luun ja raportointiin tulee ottaa mukaan kustannuslaskijat tarvittaessa. PJP tekee edotuk- sen hankinnan sisällöstä sekä toteutusmuodosta ja suorittaa lopulta hyväksytyt hankinnat.

(20)

Pääsuunnittelija avustaa tarvittaessa hankinnoissa. Pääsuunnittelijan kanssa mm. varmistetaan hankintojen yhteensopivuus. Ennen hankintaa PJP sopii tilaajan kanssa, keneltä tarjoukset voidaan pyytää. Tarjousten saamisen jälkeen PJP toimittaa tarjouksen tilaajalle tiedoksiantona. PJP vertailee saadut tarjoukset ja tekee tilaajalle esityksen perusteluineen kenen tarjous pitäisi hyväksyä. Tilaajan edustaja tulee mukaan sopimusneuvotteluihin.

Lopulta, kun toimittaja on valittu, PJP valmistelee sopimukset tilaajan allekirjoitettavaksi.

Sopimuksen syntymisen jälkeen PJP päivittää sovitut kustannukset hankintasuunnitel- maan ja tavoitebudjettiin raportointia varten. PJP:n tulee myös huolehtia maksuliiken- teestä ja kirjanpidosta sopimuksen mukaan. Tähän voi kuulua esimerkiksi laskun maksu- kelpoisuuden toteaminen. Lisäksi PJP:n tulee huolehtia YSE 1998 mukaisten rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuteen kuuluvien tehtävien suorittamisesta. Näihin kuuluvat esimerkiksi suunnitelmien toimittaminen urakoitsijalle sekä rakennuttajan valvonta- ja reklamointivelvollisuudet. (RT 10-10846 2005)

PJP suorittaa rakennustöiden valvonta- ja ohjaustehtävät toteuttaen tilaajan tavoitteet. Ta- voitteiden poikkeamista tulee tiedottaa tilaajaa ja ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaa- miseksi. PJP on vastuussa työnjohtotehtävistä sekä rakentamisen ohjauksesta. Lisäksi PJP huolehtii kustannusseurannasta, lisä- ja muutostöiden käsittelystä, tilaajan hankintojen yhteensovittamisesta, laadunvarmistamisesta sekä YSE 1998 mukaisten työmaapalvelui- den järjestämisestä ja rakennuttajan myötävaikutusvelvollisuuksista (työvaiheiden katsel- mukset, tarkastukset, loppuselvitykset ja muut toimitukset). Lisä- ja muutostyöt tulee hy- väksyttää aina tilaajalla, lisäksi esimerkiksi kaikki liittymissopimukset tehdään aina tilaajan nimiin. Tilaaja maksaa PJP:n hyväksymät laskut. (RT 10-10846 2005)

PJP:n työmaaorganisaatio hoitaa työmaan johtotehtävät. Työmaan johtovelvollisuudet on esitetty YSE 1998 4 § 2:n kohdissa a–e, työmaan vakuuttamisen kustannukset jäävät kuitenkin vastuualueen ulkopuolelle. Päätoteuttajan johtovelvollisuudet sisältyvät PJP:n työ- maan tehtäviin. Työmaan johtotehtävissä PJP vastaa mm. työmaan hallinnollisista asi- oista sekä laatii työmaan aikataulut (yleis-, rakentamis- ja työvaiheaikataulu) ja vastaa työmaan järjestelyistä ja yhteensovittamisesta. PJP laatii työmaan työsuojeluohjeen, ym- päristöohjeen ja hyväksyttää työmaan laatusuunnitelman, nimeää rakentamisen vastuu- henkilöt, ylläpitää työmaapäiväkirja, vastaa töiden vakuuttamisesta ja järjestää toimitukset. Lisäksi PJP seuraa aikataulun toteutumista ja raportoi siitä sekä ylläpitää aikataulua niin, että tavoitteisiin päästään. (RT 10-10846 2005)

PJP:lle kuuluu lisäksi rakennustöiden valvontatehtävät. Työmaan rakennustöiden valvonta suoritetaan osana rakennustyömaan johtamista. Poikkeuksellisesti talotekniikalle tulee asettaa erikseen ammattitaitoiset valvojat. PJP huolehtii urakoitsijoihin liittyvät myötävaikutusvelvollisuudet ja tekee tilaajan puolesta valvontasuunnitelmat, jotka hy- väksytetään viranomaisilla. (RT 10-10846 2005)

Edellisten lisäksi PJP:n vastuulla on hankkeeseen liittyvät rakennusajan jälkeiset vastaanotto- ja käyttöönottotehtävät. Tehtäviin lukeutuu mm. eri toimitusten vastaanottotarkas- tukset, urakoiden taloudellisten loppuselvitysten pitäminen, ylläpitosuunnitelman ja huoltokirjan laatiminen sekä loppudokumenttien kokoaminen ja rakennuksen hallinnon luo- vuttaminen tilaajalle. Lisäksi PJP:n tulee järjestää koulutus rakennuksen ylläpidolle ja käyttäjille sekä neuvoa, opastaa ja avustaa henkilökuntaa toimintavarusteiden hankin- nassa. (RT 10-10846 2005)

(21)

PJP:n tulee huolehtia takuuajan tehtävistä, myös sen jälkeen, kun takuuaika on umpeutu- nut. Tehtäviin kuuluu mm. urakoiden ja toimitusten takuutarkastusten järjestäminen, takuuaikana ilmenneistä virheistä ja järjestelmien toiminnasta huolehtiminen. PJP ylläpitää takuuajan vakuuksien ja muiden asiakirjojen ajantasaisuutta sekä huolehtii takuuajan koulutusten ja järjestelmien opastuksesta. (RT 10-10846 2005)

2.3.3 Suunnittelu

Eri suunnittelualojen sopimusten liitteisiin voidaan lisätä suunnittelualakohtainen tehtä- väluettelo, joka on räätälöity projektin luonne huomioituna. Tehtäväluetteloista käy ilmi suunnittelijan tehtävien laajuus ja sisältö. Sisältöä voidaan täsmentää toimintokohtaisilla suoritusohjeilla ja sisältöluetteloilla, joissa huomioidaan mm. suunnittelun perusteelli- suus, ratkaisujen laatutaso ja suositeltavat järjestelmät. Suunnittelutavoitteet puolestaan käyvät ilmi hankeohjelmassa. Tehtäväluettelot auttavat suunnittelukokonaisuuksien hallinnassa ja laadunvarmistamisessa. Luetteloihin on valmiiksi sisällytetty tavanomaisten hankkeiden suunnittelutehtävät, joiden suorittajat määritetään erikseen hankekohtaisesti.

Tehtävien suoritusohjeet eivät sisälly tehtäväluetteloihin. Tehtäväluettelon sisältö voi olla osin puutteellinen eräiden säädösten osalta, joita ei ole ollut tiedossa tehtäväluetteloiden tekohetkellä. Säädösten velvoittamat tehtävät on suoritettava, vaikka ne eivät sisältyisi- kään tehtäväluetteloihin.

Lyhyesti kiteytettynä suunnittelijan tehtävä on täsmentää tilaajan tavoitteet suunnitelmien muotoon. Suunnittelijan tulee asiantuntijana avustaa tilaajaa hankkeen valmisteluvai- heessa. Ehdotussuunnitteluvaiheessa suunnittelija pitää avoinna useaa vaihtoehtoista ratkaisua, joilla tilaajan tavoitteet voidaan saavuttaa. Yleissuunnitteluvaiheessa valittu suun- nitteluratkaisu lukitaan ja suunnitelmia lähdetään sen pohjalta kehittämään toteutuskel- poiseksi. Yleissuunnitteluvaiheen lopputuloksena syntyvät rakennuksen yleispiirustuk- set. Suunnittelu on toteutettava niin, että niin sanottuja muuntuvia tiloja on vielä mahdollista muuttaa toteutussuunnitteluvaiheessa. Toteutussuunnitteluvaiheessa suunnitelmia tarkennetaan suunnitelmapaketeittain hankinnan ja toteutuksen edellyttämällä tarkkuu- della. Edellä mainittujen vaiheiden tehtävät täydentävät toisiaan ja niitä voidaan tehdä myös samanaikaisesti. (KO12 2013)

Tehtäväluettelot löytyvät mm. seuraaville suunnittelualoille (KO12 2013):

− Akustiikkasuunnittelun tehtäväluettelo (RT 103190)

− Arkkitehtisuunnittelun tehtäväluettelo (RT 103253)

− Asunnon sisustussuunnittelun tehtäväluettelo (RT 80318)

− Elinkaariasiantuntijan tehtäväluettelo ELINK18 (RT 10-11291)

− Kalliorakennussuunnittelun tehtäväluettelo KAT18 (RT 10-11296)

− Pihasuunnittelun tehtäväluettelo PIHA18 (RT 10-11298)

− Pohjarakennesuunnittelun tehtäväluettelo GEO18 (RT 103032)

− Pääsuunnittelun tehtäväluettelo PS18 (RT 103254)

− Rakennesuunnittelun tehtäväluettelo RAK18 (RT 103087)

− Sisustussuunnittelun tehtäväluettelo SIS12 (RT 10-11192)

− Taloteknisen suunnittelun tehtäväluettelo TATE18 (RT 10-11290)

− Valaistussuunnittelun tehtäväluettelo VAL12 (RT 10-11174)

(22)

Kuten tehtäväluetteloista nähdään, suunnittelualoja on paljon. Näiden lisäksi hankkeessa voidaan tarvita myös erityisasiantuntijoita liittyen esimerkiksi LEED-sertifiointiin, palo- tekniseensuunnitteluun ja rakennuksen energiatehokkuuteen. Suunnittelutehtävät ovat riippuvaisia rakennuksen ominaispiirteistä. Suunnittelualakohtaisia tehtäväluetteloita ei käydä tarkemmin läpi tässä työssä.

Arkkitehdin tehtävä on muodostaa arkkitehtoninen kokonaisuus, joka täyttää hankkeen tavoitteet niin, että rakennus sopii ympäristöönsä. Rakennesuunnittelija taas vastaa rakennuksen rakennusteknisistä suunnittelutehtävistä, joita ovat esimerkiksi rakenteiden mitoi- tus, toteutettavuus (työturvallisuus huomioiden) ja rakennusfysikaalinen toimivuus. Ta- lotekninen suunnittelu koostuu useista erillisistä suunnittelualeista, joita ovat lämmitys-, sähkö-, vesi-, ilmanvaihto- ja jätevesijärjestelmät. Myös rakennusautomaatio muodostaa oman suunnittelualansa. Edellä mainitut suunnittelualat vastaavat oman suunnittelualansa järjestelmien mitoituksesta. (RT 10-11222 2016)

2.3.4 Osaurakoitsija

Osaurakoitsija suorittaa itse rakentamisen. Rakennushanke on jaettu urakka- tai hankin- takokonaisuuksiin, jonka rakentamisesta vastaa aina yksi osaurakoitsija. Osaurakoinnin ero aliurakoitsijaan on, että osaurakoita käytettäessä selvää pääurakoitsijaa ei välttämättä ole ja päätoteuttajan velvollisuudet sisällytetään osaurakkaan. Päätoteuttajan velvollisuudet voidaan siirtää myös rakennuttajalle tai rakennuttajakonsultille. Osaurakoitsija -ter- miä käytetään usein projektinjohtorakennuttamisessa. (RT 10-11222 2016)

2.3.5 Viranomaiset

Rakennusviranomaisten tehtävä on valvoa rakentamista yleisen edun mukaisesti ja huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan lakeja ja sen nojalla tehtyjä säädöksiä sekä mää- räyksiä. Maankäyttö ja rakennuslaissa on määritelty rakentamisen luvat ja toimenpiteet.

(RT 10-11222 2016)

Rakennuttajan tulee vakuuttaa viranomainen siitä, että rakennustoimenpide on lakien, säädösten ja voimassa olevan kaavan mukainen. Rakennuspaikkaan voi liittyä myös muita vaatimuksia koskien esimerkiksi rakennussuojelua, jonka huomioiminen tulee myös osoittaa. (RT 10-11222 2016)

Rakennusviranomainen mm. tarkastaa suunnittelijoiden ja työjohtajien kelpoisuudet, suorittaa suunnitelmien ennakkokatselmukset ja osallistuu rakennuspaikalla pidettäviin katselmuksiin ja tarkastuksiin. (RT 10-11222 2016)

(23)

3 Tuotetiedon hallinta

Tuotetieto on käsitteenä todella laaja ja tuotetiedon hallintaan liittyen käytetään yleisesti montaa eri termiä, joista ehkä tärkeimpiä ovat PIM (Product Information Management), PLM (Product Life Cycle Management) ja PDM (Product Data Management). Edellä ole- ville määritelmille löytyy pieniä eroja riippuen lähteestä ja asiayhteydestä, mutta pääpiir- teittäin ne tarkoittavat suunnilleen samaa asiaa. Termien epäselvyys johtuu siitä, että niiden määrityksille ei ole saatu muodostettua yhtenäistä käsitystä. (Koskiniemi 2020) Edellä mainituilla kolmella termillä tarkoitetaan monessa yhteydessä myös tuotetiedon- hallintajärjestelmää. Lisäksi itse tuotetiedonhallinnalle käytetään termiä PDM, mikä tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta, kuin vain yhtä tietokoneohjelmaa tai menetelmää. Tässä yhteydessä tuotetiedonhallinnalla tarkoitetaan yleisesti systemaattista tapaa hallita eri tuotteiden tuotetietoja, mikä voi liittyä tiedon luomiseen, jakeluun ja tallentamiseen. Tuo- tetiedonhallinnan ei siis ole pakko tapahtua jonkun tietyn järjestelmän avulla, vaan tuote- tiedonhallintaa voidaan tehdä myös yrityksen sisäisten sopimusten tai toimintamallien avulla, jotka voivat koskea vaikkapa tiedon käsittelyn käytäntöjä ja standardeja. Tiedon- hallintajärjestelmät puolestaan auttavat ratkaisemaan tiedonhallinnan haasteita. (Sääks- vuori ym. 2002) PDM-työkalun hyödyntämisessä tavoitteena on tuotetietojen ristiriidat- tomuus, ajantasaisuus ja tietojen suojaaminen asiattomalta käytöltä ja tuhoutumiselta (Sa- lonen ym. 2005).

Tuotteiden tuotetietojen ajantasaisuus, oikeellisuus ja nopea saatavuus ovat tärkeitä teki- jöitä yritysten prosessien tehokkuudessa. Tuotetiedon hallinnalla pyritään edistämään näitä tekijöitä. Käytännössä ensiaskel on ottaa käyttöön joku yrityksen prosesseja tukeva tuotetiedonhallintajärjestelmä. (Peltonen ym. 2002) Tuotetietojen hallinnan laiminlyönti aiheuttaa paljon ylimääräistä työtä prosessien alentuneen tehokkuuden kautta. Tiedon- haku sekalaisista paikoista lisää työntekijöiden työmäärä ja lisää yrityksen tarvetta taval- lista suuremmille resursseille. Erityisesti rakennusalalla tuotetietoja tuotetaan ja kehite- tään jatkuvasti uusien vaatimusten ja trendien myötä, mikä korostaa tuotetietojen hallinnan merkitystä etenkin tulevaisuudessa.

Yritysten arjessa konkretisoituu muutamat haasteet liittyen tuotetietojen hallintaan. Tie- don käyttö- ja tallennusmuodot vaihtelevat, koska tietoa tuotetaan erilaisiin käyttötarkoi- tuksiin. Tämä vaikeuttaa tiedon hyödyntämistä muihin kuin alkuperäiseen tarkoitukseen.

Tietojärjestelmien yhteiskäytön puutteen takia sama tieto tulee syöttää järjestelmään yleensä käsin uutta käyttötarkoitusta varten. Lisäksi tuotetietoa säilytetään eri tietoväli- neillä, mikä tekee tiedon eheyden ja ristiriidattomuuden varmistamisesta haastavaa. Käy- tännössä viimeisimmän tiedon tai edes sen sijainnin selvittäminen voi osoittautua haasta- vaksi. (Sääksvuori ym. 2002)

Yrityksen tapa toteuttaa tuotetiedon hallintaa vaihtelee riippuen yrityksen tavoitteista ja strategiasta tuotetiedon hallintaan liittyen. Parhaimman ratkaisun löytämiseksi yrityksen toiminta pitää kuvata tarkasti useasta eri näkökulmasta. Tämä koskee esimerkiksi liike- toimintaprosessien ja tulevaisuuden tavoitteiden kuvaamista niin, että tuotetietojen hal- linnalle voidaan asettaa tavoitteet. Näin saadaan muodostettua tiedonhallinnanratkaisut, jotka keskittyvät oikeisiin asioihin. (Sääksvuori ym. 2002) Tulee siis varmistua, että valittu tuotetiedonhallinnan ratkaisu palvelee eri toimijoiden työntekoa. Väärän ratkaisun valinta voi pahimmillaan lisätä työmäärää entisestään.

(24)

3.1 Tuote ja tuotetyypit

Tuotteella voidaan tarkoittaa kokonaisuutta, joka muodostuu fyysisestä objektista, pel- kästä palvelusta tai näiden yhdistelmästä. Asennus- ja huoltotyöt ovat yksi esimerkki tuotteesta palvelumuodossa. Oleellista on erottaa tuoteyksilön ja tuotetyypin välinen ero.

Tuoteyksilöitä voidaan valmistaa kerralla suuria määriä ja ne perustuvat ennalta laadit- tuihin suunnitelmiin. Mikäli tuotetyyppiin tehdään muutos, näkyy kyseinen toimenpide kaikissa valmistettavissa tuoteyksilöissä, mutta tuoteyksilöön tehtävä muutos ei näy muissa tuoteyksilöissä. Tuotetyypin muutoksessa voi olla kyse tuotekehityksestä, kun taas tuoteyksilöön muutos voidaan tehdä esimerkiksi huollon yhteydessä, jossa kulunut osa vaihdetaan toiseen. (Peltonen ym. 2002)

Tuotetyyppejä on kahta eri variaatiota, joita ovat ”kiinteä tuote” sekä ”konfiguroiva tuote”. Kiinteä tuote voidaan määrittää aina ennalta todella yksityiskohtaiselle tasolle ja sen tuoteyksilöt ovatkin identtisiä. Toisin kuin kiinteää tuotetta, konfiguroivaa tuotetta muokataan asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Konfiguroivan tuotetyypin tuoteyksilöt voi- vatkin poiketa toisistaan huomattavasti. (Peltonen ym. 2002)

Kiinteä tuote eli standardituote ja konfiguroitu tuote voidaan jakaa vieläkin tarkemmin eri tuotetyyppeihin sen mukaan, miten joustavasti asiakas voi vaikuttaa lopputuotteeseen (kuva 5). Tuotteiden muuntojoustavuus kasvaa, kun mennään kuvassa 5 vasemmalta oi- kealle. Vakiotuotteiden (”make-to-stock”) muuntojoustavuus on olematon, kun taas toi- sessa ääripäässä asiakas voi vaikuttaa paljonkin lopputuotteeseen. Standardituotteeseen luetaan ”make-to-stock” tuotteet eli niin sanotut vakiotuotteet, jotka löytyvät täysin val- miina esimerkiksi tukkukauppojen hyllyltä. Standardituotteeseen luetaan myös ”assem- ble-to-order” tuotteet, jolla tarkoitetaan jo jonkin verran muunneltavaa useasta vakio- osasta koostuvaa tuotetta. Tuote kootaan, jonka jälkeen kokonaisuus on valmis toimitet- tavaksi asiakkaalle. ”Make-to-order” tuotteet ovat tuotteita, joita voidaan valmistaa jo olemassa olevilla suunnitelmilla. Seuraava ja vielä joustavampi tuotetyyppi on ”engineer- to-order” -tuotetyyppi, jossa olemassa olevia suunnitelmia voidaan muokata asiakkaan

Kuva 5. Tuotteiden eri tuotetyypit. Vakiotuotteeseen (vasemmalla, ”make-to-stock”) asiakas ei voi vaikuttaa. Vaikutusmahdollisuus lopputuotteeseen lisääntyy mentäessä kuvassa oike- alle. (Wadhwa ym. 2002)

(25)

tarpeiden mukaan lopputuotteen valmistamiseksi. Joustavin tuotetyyppi on ”innovate-to- order” -tuotetyyppi, johon ei ole olemassa suunnitelmia, mutta valmistajan osaaminen mahdollistaa tuotteen suunnittelemisen ja valmistamisen. (Wadhwa ym. 2002)

Sanat ”tuote”, ”komponentti” ja ”osa” aiheuttavat välillä epäselvyyttä. Peltonen ym.

(2002) mukaan kaikki edellä mainitut ovat tuotteita. Kun tuote koostuu komponenteista ja komponentit osista. Voidaan todeta, että tuote koostuu pienemmistä tuotteista, jotka koostuvat vieläkin pienemmistä tuotteista. Usein itse ”tuote”-sanalla tarkoitetaan kuitenkin puhekielessä tuotekokonaisuutta, joka on esimerkiksi edellä mainittu konfiguroitu tuote. Termien määrittelyistä on olemassa monenlaisia versioita. Valmiiseen tuotteeseen liitetään aina tuotteen yksilöivää tietoa, joita ovat mm. tuotteen sarjanumero ja mahdolli- set testaustulokset. (Peltonen ym. 2002)

Tässä tutkimuksessa pääpaino tuotteiden osalta on rakennusalan vakiotuotteissa, mutta myös projektikohtaisesti valmistettavat tuotteet pyritään joltain osin huomioimaan (engineer-to-order). Syynä tähän on se, että vakiotuotteista tuotetietoa on paljon tarjolla ennen rakentamista, kun taas projektikohtaisesti valmistettavissa tuotteissa tuotetieto jalos- tuu vasta tuotteen suunnittelun, valmistuksen ja testauksen yhteydessä. Euroopan parla- mentin ja neuvoston asetuksen mukaan rakennustuote on tuote, joka asennetaan pysy- väksi osaksi rakennusta tai rakennuksen osaa ja jonka suoritustaso vaikuttaa rakennuskohteen suoritustasoon rakennuskohteen perusvaatimusten osalta. (RT EU-21594, 2013) Rakennustuote voi olla siis pysyvä rakennusosa, rakenne, rakennustarvike, tuote tai laite.

Tuotteella ei tässä työssä kuitenkaan tarkoiteta itse rakentamisen lopputuloksena synty- vää rakennusta, joka edellä olevan määrityksen mukaan voitaisiin ymmärtää myös tuot- teena rakennuksen tilaajan näkökulmasta.

3.2 Tuotetieto

Tuotetiedolla tarkoitetaan lähestulkoon kaikkea tuotteisiin liittyvää tietoa. Tuotetietojen avulla tuotevalmistajat pystyvät kertomaan tuotteidensa ominaisuudet asiakkaille (Fensel ym. 2001) Peltonen ym. (2002) luettelee tuotetiedoiksi muun muassa seuraavat:

− Piirustukset

− 3D-mallit

− Esitteet

− Hinnastot

− Valmistusohjeet

− Materiaalilaskelmat

− Testaustulokset

− Tilaukset

− Toimitetut tuotteet

− Tuoterakenteet

− Osaluettelot

− NC-ohjelmat (numerical control)

− Sulautetut ohjelmistot

− Laskut

Kuten aikaisemmassa osiossa tuli ilmi, rakennustuotteet voidaan karkeasti jakaa vakio- tuotteisiin ja konfiguroitaviin projektikohtaisiin tuotteisiin. Vakiotuotteiden tuotetiedot ovat olemassa jo ennen kuin hanke on aloitettu ja ne sisältävät tuotteiden perustietoja, ominaisuuksia ja muuta informaatiota. Projektikohtainen tuote on yksilöllinen tuote, joka suunnitellaan ja valmistetaan erikseen hankkeen tarpeita ja ominaispiirteitä varten. Näitä ovat esimerkiksi elementit ja ikkunat. Näiden tuotteiden tuotetietoa ei siis ole välttämättä juurikaan olemassa ennen rakennushanketta, vaan tuotetietoa syntyy suunnittelu- ja val- mistusprosessin etenemisen myötä. Projektikohtaisen tuotteen tuotetiedon syntyminen