RAHASTOYHTIÖIDEN MENESTYMINEN SUOMESSA CASE: 5 SUOMALAISTA RAHASTOYHTIÖTÄ
Helsingin
Kauppakorkeakoulun Laskentatoimen pro gradu -tutkielma Kirjasto Sari Köykkä
Syyslukukausi 2000
Laskentatoimen__________________________________ laitoksen laitosneuvoston kokouksessa 28 /11 2000 hyväksytty
arvosanalla hyvä 70 pistettä____________
KTT Jarmo Leppiniemi KTT Teemu Malmi
Tutkielman tavoitteet
Tutkielman tavoitteena oli analysoida suomalaisten rahastoyhtiöiden menestymistä viiden suomalaisen esimerkkiyrityksen avulla. Analysoinnin apuna käytettiin muutamaa avaintunnuslukua, joiden avulla mitattiin kannattavuutta, vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta. Lisäksi tavoitteena oli esitellä rahastoyhtiötoimintaa yleisesti
Suomessa.
Lähdeaineisto
Tutkielman teoriaosassa on hyödynnetty pääasiassa kotimaista laskentatoimen ja sijoitusrahasto toiminnasta kertovaa kirjallisuutta ja lainsäädäntöä. Empiriaosassa on hyödynnetty kirjallisuuden lisäksi rahastoyhtiöiden tilinpäätöksiä ja Yritystutkimusneuvottelukunnan ohjeita.
Tutkimustulokset
Rahastoyhtiötoiminta on laajentunut ja kasvanut Suomessa viime vuosina. Toiminnan kasvu on lisännyt kilpailua ja pakottanut rahastoyhtiöt miettimään menestystekijöitään. Myös lainsäädännön kehityksellä on ollut vaikutuksia rahastoyhtiötoimintaan.
Lähtökohtana ollut hypoteesi rahastoyhtiöiden kannattavuudesta osoittautui todeksi.
Rahastoyhtiöt ovat Suomessa hyvin menestyviä ja esimerkkiyritysten hyvä menestys voidaan yleistää koskemaan muitakin Suomessa toimivia rahastoyhtiöitä.
Menestymisellä ei ole eroavaisuuksia pankki- ja pankkiiriliikeomisteisten rahastoyhtiöiden välillä. Analyysissä ei muutenkaan todettu suuria eroavaisuuksia rahastoyhtiöiden toiminnan tai menestymisen suhteen. Rahastoyhtiöt ovat kannattavia, vakavaraisia ja hyvän maksuvalmiuden omaavia.
Eri tunnuslukujen käyttö kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden mittaamisessa toi samansuuntaisia tuloksia, joten tuloksia voidaan pitää luotettavina ja johdonmukaisina. Tulosten perusteella rahastoyhtiöitä voidaan pitää erittäin
menestyvinä.
Tulevaisuudessa kilpailu alalla kiristyy entisestään. Tällä on mahdollisesti vaikutusta myös menestymiseen. Rahastoyhtiöiden täytyy yhä enemmän kiinnittää huomiota menestymisen edellytyksiin eli liikevaihdon kasvattamiseen, kulujen vähäiseen kasvuun, hallinnoitavien rahastojen menestymisen takaamiseen, sijoittamisen helppouteen sekä riittävän rahastovalikoiman ylläpitämiseen ja edelläkävijyyteen.
Kaiken kaikkiaan rahastoyhtiötoiminta on jatkossakin kuitenkin kannattavaa toimintaa ja sen vuoksi omistajat haluavat panostaa sen kehittämiseen. Tämän kautta sijoittajilla on tulevaisuudessakin mahdollisuus valita laajasta valikoimasta sopiva rahasto.
Kilpailun kiristyessä sijoittajan varoista kilpaillaan ankarasti, koska kasvu ei voi jatkua loputtomiin.
Avainsanat
Rahastoyhtiö, sijoitusrahasto, sijoittaminen, tilinpäätösanalyysi, kannattavuus
1.1 Aiheen tausta 3
1.2 Tavoitteet j a raj aukset 4
1.3 Tutkielman kulku ja tutkimusmenetelmät 5
2. RAHASTOYHTIÖTOIMINTA SUOMESSA 7
2.1 Sijoitusrahastotoiminnan tausta ja tavoitteet 8 2.2 Sijoitusrahastotoiminnan perusperiaatteet 9 2.3 Sijoitusrahastotoiminnan kehitys ja nykytilanne 18
3. RAHASTOYHTIÖN MENESTYSTEKIJÄT 23
3.1 Tuotot ja kulut 23
3.2 Sijoittamisen helppous 25
3.3 Rahastovalikoima ja rahastojen menestyminen 26
3.4 Yhteistyökumppanit 27
3.5 Markkinointi 29
4. RAHASTOYHTIÖN KIRJANPITOA JA TILINPÄÄTÖSTÄ KOSKEVAT
MÄÄRÄYKSET 32
4.1 Määräys rahastoyhtiön kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä 32
4.2 Määräys rahastoyhtiön tilinpäätöksestä 36
4.3 Tilintarkastus ja tilinpäätös vuosien 1987 ja 1999 sijoitusrahasto-
lakien mukaan 43
4.4 Valtiovarainministeriön päätös rahastoyhtiön, säilytysyhteisön ja sijoitusrahaston tilinpäätöksestä sekä sijoitusrahaston vuosikerto
muksesta ja puolivuosikatsauksesta 44
5. YRITYKSEN TILINPÄÄTÖSANALYYSI 52
5.1 Yrityksen analysointi 52
5.2 Analyysin keskeiset ongelmat 56
5.3 Tilinpäätösanalyysin tavoitteet 57
5.4 Tilinpäätösanalyysin vaiheet 58
5.5 Virallinen tilinpäätösinformaatio tilinpäätösanalyysin näkökulmasta 59 5.6 Tilinpäätöksen sisältöjä yritystutkimusneuvottelukunnan mukaiset eri
oikaisut 65
5.6.1 Tuloslaskelma 66
5.6.2 Tase ja liitetiedot 68
5.7 Tunnusluvut 70
5.7.1 Toiminnan laajuus 70
5.7.2 Tunnuslukujen luokittelu 71
5.7.2.1 Kannattavuus 72
5.7.2.1 Maksuvalmius 72
5.7.2.3 Vakavaraisuus 73
6. VIIDEN RAHASTOYHTIÖN TILINPÄÄTÖSANALYYSI 74
6.1 Tilinpäätökseen tehdyt oikaisut 74
6.2 Käytetyt tunnusluvut 75
6.2.1 Kannattavuuden tunnusluvut 76
6.2.1.1 Käyttökateprosentti 76
6.2.1.2 Liiketulosprosentti 77
6.2.1.3 Oman pääoman tuottoprosentti 79
6.2.2 Rahoituksen tunnusluvut 80
6.2.2.1 Omavaraisuusaste 80
6.2.2.2 Suhteellinen velkaantuneisuus 81
6.2.3 Rahoituksen riittävyys 82
6.2.3.1 Quick ratio 83
6.2.3.2 Current ratio 84
7. YHTEENVETO 88
LÄHDELUETTELO 91
LIITE 1 Merita Rahastoyhtiö Oy:n tilinpäätökset 1995-1999 LIITE 2 OP-Rahastoyhtiö Oy:n tilinpäätökset 1995-1999 LIITE 3 Evli Rahastoyhtiö Oy:n tilinpäätökset 1995-1999 LIITE 4 Leonia Rahastoyhtiö Oy:n tilinpäätökset 1995-1999 LIITE 5 Gyllenberg Rahastoyhtiö Oy:n tilinpäätökset 1995-1999
%
1. JOHDANTO
1.1 Aiheen tausta
Sijoitusrahastotoiminta alkoi Suomessa vuonna 1987, kun maassamme tuli voimaan sijoitusrahastolaki, joka salli sijoitusrahastojen rekisteröimisen Suomeen. Puttonen ja Kivisaari (1997, 26) määrittelevät sijoitusrahaston osakkeista ja muista arvopapereista koostuvaksi rahastoksi, jonka omistavat siihen sijoittaneet yksityiset henkilöt, yhteisöt ja säätiöt.
Sijoitusrahastotoiminta oli pitkään melko vaatimatonta, johtuen pitkälti 1980-luvun lopun pörssiromahduksesta, joka vähensi sijoitusintoa. Vasta 1990-luvun puolivälissä sijoitusrahastoihin alkoi virrata rahaa ja kasvuvauhti lujeni ollen vuosikymmenen lopussa jo useita kymmeniä prosentteja vuodessa. Kasvusta huolimatta sijoitusrahastotoiminta on Suomessa vasta alkuvaiheessa. Tällä hetkellä vasta noin joka kymmenes suomalainen on sijoitusrahastosijoittaja, kun vastaava luku on Ruotsissa yli 50 %:a.
Tällä hetkellä sijoitusrahastoissa on pääomaa yli 85 miljardia markkaa ja on ennustettu, että ennen vuodenvaihdetta luku voi olla yli 100 miljardia. Tosin viimeaikainen markkinoiden voimakas heilahtelu hidastanee rahastopääoman kasvua ja 100 miljardin markan ylitys voi viivästyä. Sijoitusrahastopääoman kasvun selityksenä on osittain viimeaikainen suotuisa markkinakehitys, joka on kasvattanut sijoitusrahastojen markkina-arvoa. Toisaalta suotuisan markkinakehityksen ja korkeiden tuottojen myötä sijoittajat ovat entisestään kiinnostuneet sijoitusrahastosijoittamisesta. Sijoitusrahastojen osuuksista on tällä hetkellä instituutioiden omistuksessa, pääomilla mitattuna, noin 60
%:a ja yksityishenkilöillä vastaavasti noin 40 %:a. Jakauma on jo varsin pitkään ollut vastaavanlainen.
I
Korkeiden tuottojen lisäksi sijoitusrahastosi oittamisen suosiota on lisännyt rahastosijoittamisen helppous. Rahastosijoittajan ei itse tarvitse rahastoon sijoittamalla seurata niin aktiivisesti markkinakehitystä kuin sijoittamalla varojaan esimerkiksi suoraan osakkeisiin. Rahastojen kautta myös piensijoittajalla on mahdollisuus saada hajautettu sijoitussalkku ja sijoittaa kansainvälisesti pienemmin kustannuksin.
Sijoitusrahastosijoittamisen suosion syynä saattaa osittain olla myös sijoitusrahastojen tarkka valvonta. Rahoitustarkastus valvoo sijoitusrahastotoimintaa Suomessa, mikä lisää sijoittajan oikeusturvaa.
Valvonnan myötä sijoitusrahastojen tai niitä hallinnoivien rahastoyhtiöiden täytyy säännöllisesti raportoida sijoitusrahastojen toiminnasta ja kehityksestä, jota kautta myös sijoittajat saavat säännöllistä tietoa sijoitustoiminnasta. Sijoitusrahastojen menestymistä onkin seurattu tarkkaan. Sen sijaan rahastoyhtiöiden toimintaa ja menestymistä ei juurikaan ole tutkittu.
1.2 Tavoitteet ja rajaukset
Tutkielman tavoitteena on tutkia viiden suomalaisen rahastoyhtiön menestymistä vuosina 1995-1999. Rahastoyhtiöt on valittu markkinaosuuksien perusteella eli valitut rahastoyhtiöt ovat markkinaosuudeltaan tällä hetkellä suurimpia. Analysoitavat rahastoyhtiöt ovat Merita Rahastoyhtiö, OP-Rahastoyhtiö, Evli Rahastoyhtiö, Leonia Rahastoyhtiö ja Gyllenberg Rahastoyhtiö. Menestymistä tutkitaan muutaman avaintunnusluvun avulla. Viidellä markkinaosuudeltaan suurimmalla rahastoyhtiöllä on hallussaan valtaosa markkinoista, joten niiden analysoinnin perusteella voidaan vetää johtopäätöksiä toimialan menestymisestä, kannattavuudesta, vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta. Lähtöoletuksena on, että rahastoyhtiötoiminta on kannattavaa liiketoimintaa.
Analysoinnin lisäksi tutkielmassa esitellään sijoitusrahastotoimintaa Suomessa nykyhetkenä ja miten toiminta on olemassaoloaikanaan kehittynyt. Lisäksi tutkielmassa
I
käydään läpi rahastoyhtiöitä ja sen hallinnoimia sijoitusrahastoja koskevaa lainsäädäntöä, määräyksiä ja ohjeita sekä jokapäiväisen toiminnan että kirjanpidon kannalta.
1.3 Tutkielman kulku ja tutkimusmenetelmät
Tutkielman toisessa luvussa käsitellään rahastoyhtiötoimintaa Suomessa sekä miten ja miksi rahastoyhtiötoiminta Suomessa sai alkunsa. Luvussa käsitellään myös toiminnan kehitystä ja nykyistä tilannetta sekä pääoman kehityksen että markkinaosuuksien kannalta. Lisäksi käsittelyssä on sij oitusrahastotoiminnan perusperiaatteet.
Tutkielman kolmannessa luvussa perehdytään sij oitusrahastotoiminnan menestystekijöihin. Tarkoituksena on tuoda esille eri tekijöitä, joilla on vaikutusta rahastoyhtiöiden taloudelliseen menestymiseen. Menestystekijöiden avulla luodaan mittari rahastoyhtiöiden menestymiselle ja helpotetaan menestymisen analysointia.
Menestyäkseen rahastoyhtiöiden on toimittava tietyllä tavalla ja otettava toiminnassaan huomioon mm. tuotto-kulusuhde ja rahastovalikoima.
Neljännessä luvussa käsitellään rahastoyhtiön tilinpäätöstä koskevia Sijoitusrahastolain ja Rahoitustarkastuksen asettamia vaatimuksia. Luvussa esitellään mm.
tilinpäätöskaavat. Tilinpäätöskaavojen lisäksi luvussa kerrotaan eri ti 1 inpäätöserien sisällöstä ja esimerkkien avulla kerrotaan, mitä erät sisältävät analysoitavien rahastoyhtiöiden osalta.
Viidennessä luvussa käsitellään yrityksen tilinpäätösanalyysiä. Käsittelyssä on analyysin tavoitteet ja ongelmat. Lisäksi esitellään eri tapoja tehdä analyysiä. Luvussa tarkastellaan erityisesti kannattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden mittausta tunnusluvuilla. Lisäksi käydään läpi kassavirta-analyysien tilinpäätösanalyysin muotona.
Kuudennessa luvussa tutkitaan valituilla tunnusluvuilla ja mittareilla valittujen viiden rahastoyhtiöiden menestymistä vuosina 1995-1999. Saatujen tulosten perusteella analysoidaan, mitkä tekijät ovat menestymiseen vaikuttaneet ja miltä toimialan kannattavuus, vakavaraisuus ja maksuvalmius yleisesti näyttävät.
Seitsemäs luku sisältää tutkielman yhteenvedon. Tarkoituksena on läpikäydä tutkielman keskeiset seikat ja niistä vedettävät johtopäätökset. Tarkoituksena on myös kertoa sij oitusrahastotoiminnan tulevaisuudennäkymistä.
Tutkielmassa käytetään apuna sij oitusrahastotoiminnasta kertovaa kirjallisuutta.
Rahastoyhtiöiden osalta ongelmana on, että niistä ei juurikaan ole olemassa kirjallista materiaalia. Tiedot rahastoyhtiöistä pohjautuvat hyvin pitkälle lainsäädännön perusteluihin sisältyviin tietoihin ja sijoitusrahastomarkkinoista saatavilla oleviin tietoihin. Tilinpäätösanalyysistä sen sijaan on paljon materiaalia tarjolla, jonka avulla tunnuslukujen valinta ja analyysin tekeminen helpottuu.
t
2. RAHASTOYHTIÖTOIMINTA SUOMESSA
Sijoitusrahastotoiminta on Suomessa vielä nuorta, sillä sijoitusrahastotoiminta alkoi Suomessa vasta vuonna 1987, jolloin Suomen ensimmäinen sijoitusrahastolaki astui voimaan. Vuonna 1987 Suomeen perustettiin myös Helibor-markkinat, mikä tarkoitti toimivien lyhyen rahan markkinoiden alkua, ja osakejohdannaismarkkinat. Vuonna 1987 voimaan tullut sijoitusrahastolaki kumottiin vuonna 1999, jolloin astui voimaan uusi sijoitusrahastolaki. Laissa sijoitusrahastolla tarkoitetaan Sijoitusrahastolain 1 §:n mukaisesti pääasiallisesti osakkeista ja muista arvopapereista koostuvaa rahastoa, jonka omistavat siihen sijoittaneet henkilöt ja yhteisöt. Omistusoikeus kuuluu näin ollen sijoittajille yhteisesti. Rahaston pitäminen erillään toiminnan muusta omaisuudesta, esimerkiksi rahastoyhtiön omaisuudesta, on järjestely, jolla pyritään varmistamaan sijoitusten turvallisuutta (HE 238/1986, 10).
Sijoitusrahastolain myötä Suomeen voitiin rekisteröidä sijoitusrahastoja. Aikaisemmin suomalaisilla yrityksillä, lähinnä pankeilla ja pankkiiriliikkeillä, oli ollut hallinnoitavanaan sijoitusrahastoja, jotka oli rekisteröity Luxemburgiin.
Sijoitusrahastolain voimaantulon jälkeen ensimmäinen Suomeen rekisteröity sijoitusrahasto oli Presta, nykyinen Leonia Osake.
Ruotsissa sijoitusrahastolakia vastaava laki oli tullut voimaan vuonna 1975 ja Isossa- Britanniassa sijoitusrahastojen esimuotoja oli ollut jo 1800-luvun puolella. Ison- B ritarini an sijoitusrahastoja muistuttava rahastotoiminta on toiminut esikuvana Yhdysvaltojen sijoitusrahastotoiminnalle. Yhdysvalloissa ensimmäinen sijoitusrahasto perustettiin varsinaisesti vuonna 1924 (Valtiovarainministeriön tutkimukset ja selvitykset, 1998, 1).
à
2.1 Sijoitusrahastotoiminnan tausta ja tavoitteet
Sijoitusrahastolainsäädännön kehittäminen kuului osaltaan OECD-maissa yleisesti käynnissä olleeseen arvopaperimarkkinoiden kehittämisprosessiin, jonka erääksi keinoksi nähtiin sijoitusyhtiöt ja -rahastot. OECD oli jo vuonna 1972 hyväksynyt eräitä sijoitusrahastotoimintaa koskevia suosituksia, joilla lähinnä pyrittiin parantamaan arvopaperi säästäj ien oikeusturvaa. OECD olikin suosittanut sijoitustoiminnan harjoittamista nimenomaan sijoitusrahastomuotoisena, joka olikin 1980-luvun alussa melko yleistä mm. Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä. (HE 238/86, 5)
Sijoitusrahastolakia valmisteltaessa Suomessa toimi kolme sijoitusyhtiötä. Maassamme ei kuitenkaan ollut erityistä sijoitusyhtiöitä tai -rahastoja koskevaa lainsäädäntöä. Sen sijaan omistus- eli holdingperiaatteella toimiviin sekä muihin sijoitustoimintaa haij eittäviin yrityksiin sovellettiin osakeyhtiölakia. Osakeyhtiölakia ja muuta yhteisölainsäädäntöä voitiin pitää puutteellisena arvopaperisäästämiseen liittyvien erityiskysymysten osalta. Tätä kautta myös arvopaperisäästäjän oikeusturva oli selvästi puutteellinen. (HE 238/86, 8)
Sijoitusrahastolain valmistelun taustalla oli ensinnäkin Suomen kansantalouden, kansainvälisesti verrattuna, korkea säästämisaste. Kotitalouksien osalta nettosäästäminen 1980-luvulla kuitenkin oli melko vähäistä ja säästöjen sijoituskohteet yksipuolisia. Sijoitukset olivat keskittyneet lähinnä pankkitalletuksiin ja omistusasuntoihin sekä joukkovelkakirjoihin. Kansainvälisestä verrattuna osakesäästäminen oli Suomessa sen sijaan varsin vähäistä ja arvopaperimarkkinat kehittymättömät. Sijoitusrahastolailla haluttiinkin tarjota monipuolisempia sijoitusmahdollisuuksia, erityisesti kotitalouksille.
Etenkin piensijoittajan näkökulmasta sijoittaminen ja sijoituskohteiden valinta on hankalaa puutteellisista, talouselämää ja yritysmaailmaa koskevista tiedoista johtuen.
Lisäksi piensijoittajalla ei välttämättä ole mahdollisuuksia seurata sijoituskohteiden
k
taloudellista kehitystä haluamallaan tavalla ja laajuudessa. Tästä johtuen lainsäätäjät halusivat tarjota myös piensijoittajille paremmat mahdollisuudet sijoitustoiminnan harjoittamiseen. Sijoitusrahaston avulla sijoittajalla on mahdollisuus hajauttaa sijoituksiaan, myös pienemmillä rahasummilla, eri omaisuuslajeihin, markkina-alueille ja toimialoille sekä tätä kautta vähentää sijoituksista aiheutuvaa riskiä.
Sen lisäksi, että sijoitusrahastolailla haluttiin ylläpitää säästämisastetta ja kehittää uusia säästämis- ja sijoitusmuotoja, sijoitusrahastolain tavoitteena oli kehittää Suomen pääomamarkkinoita (HE 238/86, 4). Lähinnä tarkoituksena oli siis kehittää arvopaperi- ja sijoitusmarkkinoita ja niiden toimivuutta. Tätä kautta myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada hyötyä riskipääoman saannin mahdollisuuden lisääntyessä.
Lisäksi sijoitusrahastojen myötä markkinavolyymit ja osakkeiden kiertonopeus lisääntyivät.
Tavoitteena oli myös parantaa arvopaperisijoittajien oikeusturvaa lainsäädännöllisin keinoin. Sijoitusrahastolaissa on turvattu rahasto-osuudenomistajan asema mm.
säätämällä rahastoyhtiön ja sen hallinnoiman sijoitusrahaston varojen erillisyydestä.
Tätä kautta sijoittajan varat ovat turvassa, jos esimerkiksi rahastoyhtiö menee konkurssiin. Oikeusturvan koettiin lisääntyvän myös sen kautta, että sijoitusrahastojen avulla pystytään estämään vaikutus- ja määräämisvallan keskittymisen sijoituskohteina olevissa yrityksissä. (HE 238/86)
2.2 Sijoitusrahastotoiminnan perusperiaatteet
Sijoitusrahastojen toimintaperiaate on yksinkertainen. Rahastoyhtiö, joka hallinnoi sijoitusrahastoa, kerää sijoittajien varoja yhteen ja sijoittaa ne useisiin eri sijoituskohteisiin. Nämä varat yhdessä muodostavat sijoitusrahaston. Sijoitusrahasto jakaantuu keskenään yhtä suuriin rahasto-osuuksiin, jotka tuottavat yhtäläiset oikeudet rahastossa olevaan omaisuuteen. Sij oitusrahastosij eittämistä ottaen huomioon sen oikeudellinen rakenne voidaan yksinkertaisesti kuvata seuraavalla kuviolla (Kuvio 2.1).
k
Valvonta
Säilytys Toimeksiannot
Hallinnointi
RAHASTOYHTIÖ -osakeyhtiö
-valtioneuvosto myöntää toimiluvan
SIJOITUSRAHASTO -Rahoitustarkastus tai valtioneuvosto vahvistaa säännöt
SÄILYTYSYHTEISÖ -Arvopaperivälittäjä
Kuvio 2.1 Sijoitusrahaston toimintaperiaate
Kuviosta nähdään, miten rahastoyhtiö, sijoitusrahasto ja säilytysyhteisö ovat sidoksissa toisiinsa. Osakeyhtiömuotoinen, valtioneuvostolta toimiluvan saanut rahastoyhtiö hallinnoi sijoitusrahastoa. Sijoitusrahaston säännöt vahvistaa rahoitustarkastus (aiemmin pankkitarkastusvirasto), jos kyseessä on ns. tavallinen sijoitusrahasto. Mikäli kyseessä on erikoissijoitusrahasto eli ns. rahastojen rahasto, joka sijoittaa toisten rahastojen rahasto-osuuksiin suorien arvopaperisijoitusten sijaan, sijoitusrahaston säännöt vahvistaa valtioneuvosto.
Sijoitusrahaston omistamien arvopaperien säilytyksestä huolehtii säilytysyhteisö, esimerkiksi Leonia Pankki. Rahastoyhtiö tai lähinnä sijoitusrahaston sijoitustoiminnasta huolehtiva taho, esimerkiksi Leonia Omaisuudenhoito Oy, antaa säilytysyhteisölle toimeksiannon ottaa vastaa tai luovuttaa säilytyksessään olevia sijoitusrahaston omistamia arvo-osuuksia sen mukaan, kun arvo-osuuksia on ostettu tai myyty.
Säilytysyhteisön tehtävänä on myös valvoa, että sijoitusrahaston pääomasta huolehtiva taho käy kauppaa vain sellaisilla arvo-osuuksilla, joihin sillä on oikeus ts. jotka ovat sijoitusrahaston omistuksessa. Säilytysyhteisön valvontatehtävän lisäksi sijoitusrahastotoiminnan valvonnasta kokonaisuudessaan huolehtii rahoitustarkastus.
I
Rahastoyhtiön toiminnasta ja tehtävistä säännellään siis sijoitusrahastolaissa. Vuonna 1999 voimaan tulleen sijoitusrahastolain 2 luvun mukaan rahastoyhtiön toimiluvan suomalaiselle osakeyhtiölle myöntää hakemuksesta valtioneuvosto. Edellytyksenä on, että osakeyhtiön tarkoituksena on harjoittaa sijoitusrahastotoimintaa, osakeyhtiön pääkonttori sijaitsee Suomessa, sillä on riittävät taloudelliset toimintaedellytykset ja saadun selvityksen perusteella ja hakijan liiketoiminnan laajuus huomioonottaen voidaan pitää todennäköisenä, että sitä tullaan hoitamaan luotettavasti, ammattitaitoisesti sekä järkevien ja vakaiden liiketapaperiaatteiden mukaisesti.
Toimiluvassa mainituin edellytyksin rahastoyhtiö voi harjoittaa myös toimintaa, joka olennaisesti liittyy sijoitusrahasto toimintaan eikä toiminta vahingoita rahasto- osuudenomistajien etua.
Rahastoyhtiö voi vuoden 1999 sijoitusrahastolain 4 luvun mukaan perustaa yhden tai useamman sijoitusrahaston. Rahastoyhtiöt eivät saa perustaa yhteistä sijoitusrahastoa.
Sijoitusrahastolla on oltava säännöt, joista ja joiden muuttamisesta päättää rahastoyhtiön hallitus. Ennen sijoitusrahaston sääntöjen vahvistamista rahastoyhtiö ei saa aloittaa hallinnoimansa sijoitusrahaston osuuksien markkinoimista yleisölle eikä ottaa sijoitusrahastoon varoja. Rahoitustarkastus vahvistaa sijoitusrahaston säännöt.
Rahastoyhtiön on ilmoitettava rahoitustarkastukselle, milloin sijoitusrahasto aloittaa toimintansa. Sijoitusrahasto (HE 202/1998, 47) voidaan päättää perustaa eri hallituksen kokouksessa kuin sen säännöt vahvistetaan. Tällöin perustaminen tapahtuu ensin ja sääntöjen vahvistaminen myöhemmin.
Sijoitusrahaston varat kuuluvat rahasto-osuudenomistajille. Rahasto-osuudenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti sijoitusrahastoa koskevista velvoitteista. Rahastoyhtiön on pidettävä erillään omat ja sijoitusrahaston varat. Sijoitusrahaston varoja ei siis voida ulosmitata rahastoyhtiön velasta. Näin ollen rahastoyhtiön tehdessä konkurssin rahastoyhtiön hallinnoiman sijoitusrahaston varat ovat turvassa, eikä rahasto- osuudenomistaja menetä varojaan. Rahastoyhtiö edustaa omissa nimissään sijoitusrahastoa. Sijoitusrahastoa koskevissa oikeustoimissa on mainittava, minkä
sijoitusrahaston puolesta rahastoyhtiö toimii. Lain mukaan rahastoyhtiön on harjoitettava sijoitusrahastotoimintaa huolellisesti, itsenäisesti ja asiantuntevasti rahasto- osuudenomistajien yhteiseksi eduksi. Toiminnassaan rahastoyhtiön on kohdeltava rahasto-osuudenomistajia yhdenvertaisesti.
Sijoitusrahaston vähimmäispääoma on sijoitusrahastolain 4 luvun 27 §:n mukaan kymmenen miljoonaa markkaa. Lisäksi sijoitusrahastolla on oltava vähintään 50 rahasto-osuudenomistajaa. Valtioneuvosto voi määräajaksi myöntää näistä säännöistä poikkeuksen.
Sijoitusrahastolain lisäksi rahastoyhtiötoimintaa säännellään myös rahoitustarkastuslaissa, jossa määritellään valvonnan periaatteet. Rahoitustarkastuslaissa (1:1 §) säännellään, että rahoitusmarkkinoita ja niillä toimivia valvoo Suomen Pankin yhteydessä oleva rahoitustarkastus. Tämän perusteella rahoitustarkastus valvoo myös rahastoyhtiöitä. Rahoitustarkastuksen toimintatavoista säädetään lain 1 luvun 4 §:ssä.
Rahoitustarkastus suorittaa sen perusteella tehtäväänsä muun muassa:
1) valvomalla, että valvottavat (esim. rahastoyhtiö) toimivat lakien, asetusten, viranomaisten antamien määräysten ja ohjeiden sekä yhtiöjärjestyksensä, sääntöjensä tai ohjesääntönsä mukaisesti
2) antamalla määräyksiä valvottaville niitä koskevien säännösten noudattamisesta sekä valvonnan kannalta tarpeellisia ohjeita valvottaville, niiden yhteenliittymille ja muille rahoitusmarkkinoilla toimiville
3) toimittamalla valvottavien tarkastuksia niin usein ja siinä laajuudessa kuin valvonta edellyttää
4) ohjaamalla ja valvomalla säästöpankkitarkastuksen ja osuuspankkitarkastuksen toimintaa
5) seuraamalla rahoitusmarkkinoilla vallitsevia olosuhteita ja tekemällä esityksiä niiden kulloinkin vaatimiksi toimenpiteiksi
6) toimimalla yhteistyössä muiden rahoitusmarkkinoita valvovien viranomaisten kanssa
à
Edellä mainituista rahoitustarkastuksen tehtävistä rahastoyhtiöitä erityisesti koskevat kaikki muut paitsi kohta 4. Rahoitustarkastuksen ohjeita ja määräyksiä rahastoyhtiöitä koskien käsitellään myöhemmin tässä tutkielmassa.
Rahoitustarkastuslain 3 luvussa säädetään rahoitustarkastuksen valvontavaltuuksista.
Luvun 10 §:n mukaan rahoitustarkastuksen edustajalla on oikeus olla läsnä valvottavan päätös- ja hallintovaltaa käyttävien elinten kokouksissa sekä oikeus kutsua ne koolle tarvittaessa. Käytännössä tämän oikeuden käyttäminen on harvinaista. Koollekutsumis- ja läsnäolo-oikeus on säädetty laissa sellaisia tapauksia varten, että rahoitustarkastuksella on aihetta epäillä valvottavan toiminnan lainmukaisuutta.
Rahoitustarkastuslain 3 luvun 11 § sääntelee rahoitustarkastuksen tarkastus- ja tiedonsaantioikeudesta. Sen perusteella rahoitustarkastuksella on oikeus saada tarkastettavakseen valvottavan tehtävänsä suorittamisen kannalta tarpeelliseksi katsomansa valvottavaa ja sen asiakasta koskevat asiakirjat ja muut tallenteet.
Rahoitustarkastuksella on lisäksi oikeus tarkastaa valvottavan tietojenkäsittely- ja muut jäijestelmät sekä kassa- ja muut varat. Valvottavan on myös ilman aiheetonta viivytystä toimitettava rahoitustarkastukselle sen pyytämät valvonnan kannalta tarpeelliset ilmoitukset ja selvitykset. Tällaisia ilmoituksia ja selvityksiä ovat mm. rahastoyhtiön kuukausittain toimittamat ilmoitukset ja selvitykset sekä esim. rahasto- osuudenomistajan selvityspyynnöstä johtuvat selvitykset rahastoyhtiön toiminnasta.
Rahastoyhtiön tilintarkastajan on myös pyynnöstä toimitettava rahoitustarkastukselle kaikki valvonnan kanalta tarpeelliset tiedot, asiakirjat, muut tallenteet ja jäljennökset, jotka tilintarkastajalla on hallussaan. Lisäksi rahoitustarkastuksella on oikeus saada tilintarkastajalta jäljennökset tilintarkastajan laatimista muistioista, pöytäkirjoista ja muista asiakirjoista.
Rahoitustarkastuslaissa on annettu rahoitustarkastukselle erityisoikeuksia valvontatehtävän hoitamiseksi (Rahoitustarkastuslaki 3 luku 12-16 §). Ensinnäkin
rahoitustarkastus voi määrätä yhden tai useamman tarkastajan suorittamaan valvottavan toimintaa koskevan erityistarkastuksen valvonnan kannalta tarpeellisen asian selvittämiseksi.
Toiseksi rahoitustarkastus voi asettaa toimeenpanokiellon, jolla rahoitustarkastus voi kieltää valvottavan päätös- ja hallintovaltaa käyttävien elinten ja sijoitusrahaston rahasto-osuudenomistajien kokouksen tekemän päätöksen tai suunnitteleman toimenpiteen toteutuksen. Edellytyksenä toimeenpanokiellolle on, että päätökset ovat ristiriidassa lain, asetuksen tai niiden nojalla annettujen määräysten taikka valvottavan yhtiöjärjestyksen, vahvistetun ohjesäännön tai sääntöjen kanssa. Jos päätös on jo tehty ja toimenpide toteutettu, rahoitustarkastuksella on oikeus velvoittaa valvottava ryhtymään toimenpiteisiin täytäntöönpanon peruuttamiseksi tai oikaisun aikaansaamiseksi.
Kolmanneksi rahoitustarkastuksella on oikeus antaa valvottavalle sen kirjanpitoa koskevia määräyksiä. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi määräykset tilinpäätöksen esittämistavasta ja tilinpäätöksen yhteydessä annettavista tiedoista. Rahoitustarkastuksen katsoessa, ettei valvottava, jolle laissa on asetettu vakavaraisuusvaatimus, tilinpäätöksessään ole tehnyt riittäviä poistoja tai varauksia, valtiovarainministeriö voi rahoitustarkastuksen esityksestä, kuultuaan valvottavaa, rajoittaa tämän osingonjakoa tai vuosivoiton käyttöä muuhun kuin vakavaraisuuden vahvistamiseen.
Neljänneksi rahoitustarkastus voi asettaa asiamiehen. Asiamiehen tarkoituksena on valvoa valvottavan toimintaa. Asiamies voidaan asettaa, mikäli valvottavan toiminnassa on esiintynyt taitamattomuutta, varomattomuutta tai väärinkäytöksiä. Asiamiehen palkkio maksetaan valvottavan varoista. Rahoitustarkastus on kuitenkin velvollinen suorittamaan palkkion, jos sitä ei saada perityksi valvottavalta.
Viidenneksi rahoitustarkastus voi muuttaa tai peruuttaa valvottavan luvan.
Edellytyksenä on, että valvottava on olennaisesti rikkonut rahoitustarkastuksen tai valtiovarainministeriön antaman luvan ehtoja tai jos olosuhteissa, joissa lupa on
%
myönnetty on tapahtunut olennaisia muutoksia. Valvonnan merkitys rahastoyhtiötoiminnassa on erityisen tärkeä, koska sen avulla pystytään turvaamaan sijoittajan oikeusturva.
Sijoitusrahaston omistavat kokonaisuudessaan siihen sijoittaneet henkilöt, yhteisöt ja säätiöt. Suomalaisten sijoitusrahastojen perusperiaatteena on, että sijoittaja voi jatkuvasti merkitä (ostaa) rahasto-osuuksia ja vastaavasti lunastaa (myydä) omistamiaan rahasto-osuuksia. Tällaisia sijoitusrahastoja kutsutaan avoimiksi sijoitusrahastoiksi.
Avoimille sijoitusrahastoille vastakohtana ovat suljetut sijoitusrahastot. Suljetulle sijoitusrahastolle ominaista on, ettei sen rahasto-osuuksia voi jatkuvasti tai lainkaan merkitä. Avoin sijoitusrahasto voi muuttua suljetuksi, jos esimerkiksi sijoitusrahaston pääoma kasvaa niin suureksi, ettei sijoitustoimintaa voida enää mielekkäästi harjoittaa.
Esimerkki suljetusta sijoitusrahastosta on yhdysvaltalainen Franklin Advisers Inc.:n hallinnoima bioteknologiaan sijoittava sijoitusrahasto, joka muuttui suljetuksi tänä vuonna. Syynä oli se, että rahaston pääoma kasvoi niin suureksi, ettei tuotto-riski - suhteeltaan sopivia sijoituskohteita sijoitusrahaston varoilla enää löydetty. Syynä tähän oli, että bioteknologiatoimiala on vasta kehittymässä, eikä toimialalla ole vielä paljonkaan tuottavia sijoituskohteita.
Myös sijoitustoiminnalle on asetettu sijoitusrahastolaissa vaatimuksia.
Sijoitusrahastolain 11 luvun 68 §:n perusteella rahastoyhtiön, sijoitusrahaston varoja sijoittaessaan, hajautettava sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit. Lisäksi sijoitusrahasto edellyttää, että sijoitusrahastolla on oltava toiminnan edellyttämät käteisvarat. Tällä säädöksellä halutaan turvata, että rahasto-osuudenomistaja saa lunastaessaan rahasto- osuuksia niitä vastaavan rahan viivytyksettä itselleen. 11 luvussa on myös määritelty sijoituskohteet ja miten paljon sijoituksia voi eri sijoituskohteisiin tehdä, jotta toimitaan lain edellyttämällä tavalla Nämä säädökset ovat luettavissa sijoitusrahastolain 11 luvun 71-86 §:ssä. Myös säännöksillä sijoitusrahaston varojen sijoittamisesta on haluttu lisätä sijoittajan oikeusturvaa.
Pörssisäätiön vuonna 1999 julkaisemassa sijoitusrahasto-oppaassa sijoitusrahastot on jaoteltu sijoitustensa mukaisesti lyhyen koron, pitkän koron, keskipitkän koron, osake-, yhdistelmä-, erikois-ja vipurahastoihin.
Lyhyen koron rahastot sijoittavat varansa rahamarkkinasijoituksiin, kuten valtion tai yritysten liikkeeseenlaskemiin korkoinstrumentteihin. Lyhyen koron rahastojen omistamien korkoinstrumenttien keskimääräinen juoksuaika on korkeintaan 12 kuukautta. Juoksuajalla tarkoitetaan jäljellä olevaa aikaa lainan erääntymiseen.
Sijoitusrahastojen tavoitteena on yleensä pitkällä aikavälillä ylittää kolmen kuukauden euriborin tuotto. Sijoitukset voidaan, rahastosta riippuen, tehdä sekä koti- että ulkomaille.
Pitkän koron rahastot sijoittavat puolestaan varansa pääosin pitkäaikaisiin joukkovelkakirjalainoihin, joiden keskimääräinen juoksuaika on yli 12 kuukautta. Myös pitkän koron rahastojen varat voidaan sijoittaa rahaston sijoituspolitiikasta riippuen sekä kotimaisiin että ulkomaisiin joukkovelkakirjalainoihin. Vertailuindeksinä, johon rahaston tuottoa verrataan, voidaan esimerkiksi käyttää viitelainaindeksiä.
Keskipitkän koron rahastot ovat korkorahastoja, jotka sijoittavat sekä lyhyt- että pitkäaikaisiin korkoinstrumentteihin sen mukaan, millaiset korkomarkkinoiden tuotto- odotukset ovat. Jos korkotason uskotaan nousevan, sijoitukset painottuvat lyhytaikaisiin korkoinstrumentteihin. Vastaavasti korkotason laskiessa pitkäaikaisten korkosijoitusten paino rahaston sijoituksissa on suurempi.
Osakerahastot sijoittavat varansa pelkästään osakkeisiin. Osakerahastot voidaan jaotella niiden sijoituskohteiden maantieteellisen kohdistumisen ja sijoituskohteina olevien yhtiöiden toimialan tai yhtiötyypin perusteella. Maantieteellisen kohdistumisen mukaan jaoteltuna osakerahastot voivat olla esimerkiksi globaaleja osakerahastoja, jotka sijoittavat maailmanlaajuisesti, Eurooppa-rahastoja, jotka sijoittavat Eurooppaan tai Suomi-rahastoja, jotka sijoittavat pelkästään Suomen osakemarkkinoille. Tietyille
I
toimialoille sijoittavista osakerahastoista esimerkkejä ovat mm. teknologia- ja lääketeollisuusrahastot.
Yhdistelmärahastot ovat rahastoja, jotka sijoittavat sekä osakkeisiin että korkoinstrumentteihin. Sijoitusten painopistettä muutetaan yleensä markkinatilanteen mukaan. Korko- ja osakesijoitusten painot ja niiden vaihteluvälit määritellään sijoitusrahaston säännöissä. Myös sijoitusten maantieteellisestä kohdistamisesta määrätään säännöissä. Suomen sijoitusrahastovalikoimiin on tullut myös yhdistelmärahastoja, joiden sijoituspolitiikassa markkinatilannetta tärkeämpi seikka on aika tiettyyn tavoitevuoteen. Tällaisia rahastoja on hallinnoitava mm. Sampo Rahastoyhtiöllä. Nämä ns. Tavoiterahastot on suunniteltu erityisesti eläkesäästäjille.
Esimerkiksi Sampo Tavoiterahasto 2030 on suunnattu sijoittajalle, joka tarvitsee sijoittamansa varat noin 30 vuoden kuluttua. Alkuvaiheessa rahasto sijoittaa pääosin osakkeisiin, mutta korkosijoitusten määrä rahaston varoista kasvaa, mitä lähemmäksi tavoitevuotta päästään. Vastaavanlaisella periaatteella toimivia rahastoja on myös Tapiolalla.
Erikoissijoitusrahasto on sijoitusrahasto, joka sijoittaa varansa muiden sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin. Näin ollen varoja ei sijoiteta suoraan arvopapereihin.
Erikoissijoitusrahasto-nimitystä käytetään myös rahastoista, joilla on oikeus poiketa sijoitusrahastolain asettamista sijoitusrajoituksista esimerkiksi keskittämällä sijoitukset vain muutamaan kohteeseen. Erikoissijoitusrahastoille voi olla ominaista suurempi riskinotto kuin sijoitusrahastolain mukaan toimiville rahastoille, koska sijoitusrahastolain mukaan yhteen sijoituskohteeseen saa sijoittaa enintään 10 % sijoitusrahaston varoista.
Vipurahastolle tyypillistä on käyttää sijoitustoiminnassaan aktiivisesti johdannaisia.
Tarkoituksena on ennakoida tiettyjen osakkeiden tai ylipäänsä pörssikurssien kurssikehitystä ja johdannaisten tuottamalla vivulla saada aikaan keskimääräistä osaketuottoa parempi tuotto. Vipurahastolle on ominaista, että rahasto-osuuden arvo voi
l
lyhyellä aikavälillä heilahdella voimakkaasti. Pitkällä aikavälillä sen sijaan pyritään saamaan, suurempaa riskiä ottamalla, osakemarkkinoita parempi tuotto.
Sijoitusrahasto-osuuden merkitsijälle, lunastajalle ja omistajalle aiheutuu kuluja osuuden merkinnästä, lunastuksesta sekä mahdollisesti rahasto-osuuden säilyttämisestä.
Rahasto-osuuden merkinnän yhteydessä sijoittaja yleensä joutuu maksamaan merkintäpalkkion, joka vaihtelee rahastoittain. Korkorahastoissa merkintäpalkkio on usein alhaisempi kuin yhdistelmä- ja osakerahastoissa. Merkintäpalkkio on suomalaisissa sijoitusrahastoissa keskimäärin 1 %. Rahastoyhtiöillä on toisinaan kampanjoita, jolloin sijoittajat voivat merkitä rahastoyhtiön hallinnoimia rahastoja ilman merkintäpalkkiota. Lunastuksen yhteydessä puolestaan peritään lunastuspalkkio.
Lunastuspalkkio on tavallisesti merkintäpalkkiota suurempi ja se vaihtelee tavallisesti 1- 1,5 % välillä.
Merkintä- ja lunastuspalkkion lisäksi sijoitusrahastoilla on hallinnointi- ja säilytyspalkkio, joita ei peritä suoraan rahasto-osuudenomistajalta, vaan palkkio vähennetään rahasto-osuudenarvosta. Sijoitusrahasto maksaa hallinnointipalkkion edelleen rahastoa hallinnoivalle rahastoyhtiölle. Säilytyspalkkio taas maksetaan säilytysyhteisölle, joka säilyttää sijoitusrahaston sijoituksia. Nämä palkkiot ovat sijoitusrahaston näkökulmasta siis läpikulkueriä sijoitusrahaston ostamista palveluista.
Hallinnointi- ja säilytyspalkkioissa erot eri rahastojen välillä saattavat poiketa jopa yli yhdellä prosenttiyksiköllä.
2.3 Sijoitusrahastotoiminnan kehitys ja nykytilanne
Sijoitusrahastolain voimaantulon jälkeen ja ensimmäisten rahastoyhtiöiden ja sijoitusrahastojen perustamisen jälkeen sijoitusrahastotoiminta oli pitkään pienimuotoista (Kuvio 2.2). Talouden heikko kehitys ja osakemarkkinoiden jyrkkä pudotus hidastivat 1990-luvun alussa oleellisesti sijoitusrahastosijoittamisen yleistymistä (HE 202/1998, 6). Sijoitusrahastojen voimakas kasvu alkoi oikeastaan vasta
li
vuonna 1996, jolloin rahaa alkoi virrata sijoitusrahastoihin huomattavasti aikaisempaa enemmän. Viime vuosien kasvusta huolimatta sijoitusrahastojen pääomat ovat kansainvälisesti verrattuna alhaisella tasolla.
Rahastopääoman kehitys Suomessa 1987-1999 (mmk) 70000
60000
50000
40000
30000
20000
10000
Kuvio 2.2 Lähde: HEX:n rahastoraportti
Muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, sijoitusrahastosijoittamisen kasvun taustalla ovat etenkin verotukselliset tekijät, joiden avulla erityisesti piensijoittajia on kannustettu sijoitusrahastosäästämiseen (HE 202/1998, 6). Suomessa sijoitusrahastot eivät ole verovelvollisia eli niiden varoja voidaan ostaa ja myydä ilman veroseuraamuksia.
Rahasto-osuudenomistajalle aiheutuu veroseuraamuksia vasta, kun hän lunastaa rahasto- osuutensa tai saa tuottoa rahasto-osuudelleen sijoitusrahaston jakaman tuotto-osuuden kautta. Rahasto-osuudet ovat myös varallisuusverotuksessa veronalaista omaisuutta omistajalleen.
I
Kuviossa 2.3 on kuvattu rahastopääoman kasvua muutamissa Euroopan maissa vuonna 1998. Kuviosta on nähtävissä, että Suomen lisäksi Italiassa ja Belgiassa kasvu on vuoden 1998 aikana ollut erityisen voimakasta. Syynä tähän on ollut, että sijoitusrahastotoiminta on maissa melko nuorta ja sijoittajat ovat viime vuosina vasta löytäneet sijoitusrahastot sijoituskohteikseen. Myös talouden viime vuosien kasvulla on ollut vaikutuksensa sijoitusrahastotoiminnan voimakkaaseen kasvuun. Sen sijaan mm.
Ruotsissa kasvu on selvästi hidastunut. Tähän on vaikuttanut sijoitusrahastotoiminnan pitkät perinteet maassa, jonka kautta yli puolet väestöstä on ryhtynyt sijoitusrahastosäästäjäksi. Tämän vuoksi, talouskasvusta huolimatta, sijoitusrahastoihin ei enää virtaa aikaisemmalla tavalla varoja ja kasvu on sen vuoksi hidastunut.
Rahastopääoman kasvu muutamissa Euroopan maissa 1998 mrd euroa 31.12.1998 muutos
%
1. Ranska 503,1 11,6
2. Luxemburg 399,5 14,2
3. Italia 371,9 103,6
4. Espanja 203,7 26,8
5. Saksa 166,8 24,8
6. Alankomaat 64,6 1,0
7. Itävalta 54,3 33,1
8. Belgia 48,3 57,6
9. Ruotsi 47,1 13,0
10. Irlanti 20,2 -12,0
11. Portugali 19,8 22,5
12. Suomi 4,8 51,3
Kuvio 2.3 Lähde; FEFSI
Ensimmäisen sijoitusrahaston perustamisen jälkeen vuonna 1924 Yhdysvaltoihin kehitys on ollut maassa nopeaa. Vuonna 1940 rahastojen arvo oli jo 448 miljardia dollaria, 1970-luvun alussa rahastojen lukumäärä oli 400 ja varoja rahastoissa oli 500 miljardia dollaria. Vuonna 1997 rahastojen määrä oli jo 6800 ja varoja niihin oli kertynyt 4490 miljardia dollaria. Erityisesti 1990-luvun voimakas pörssikurssien nousu ja sitä kautta rahastojen menestyminen on houkutellut uusia sijoittajia rahastoihin.
Rahastojen varojen kasvu on myös nopeuttanut rahastoja koskevan sääntelyn lisäystä.
I
Sääntelyllä pyritään turvaamaan sijoittajien varat. Keskeisin sijoitusrahastoja sääntelevä laki on Investment Company Act of 1940, jonka tavoitteena on varmistaa osuudenomistajien tiedonsaanti, osuuksien oikea hinnoittelu, suojata rahaston varoja ja säännellä kaupankäyntiä. (Valtiovarainministeriön tutkimukset ja selvitykset 1998, 1-
13)
Suomessa on tällä hetkellä 26 rahastoyhtiötä, joilla on hallinnoitavanaan yli 300 sijoitusrahastoa. Suomeen rekisteröityjen sijoitusrahastojen lisäksi maassamme on myynnissä myös ulkomaisten rahastoyhtiöiden hallinnoimia sijoitusrahastoja, kuten Fidelityn sijoitusrahastoja. Kaiken kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä myynnissä yli 500 sijoitusrahaston rahasto-osuuksia ja määrää kasvaa jatkuvasti. Alusta lähtien suomalaisten pankkien omistamat rahastoyhtiöt ovat hallinneet sij oitusrahastomarkkinoita. Koko rahastopääomasta nykyäänkin yli puolet on pankkien omistamien rahastoyhtiöiden ja niiden hallinnoimien sijoitusrahastojen sijoitettavana.
Pankkien markkinaosuus, Meritaa lukuun ottamatta, on viime vuosina ollut edelleen kasvussa. Tosin markkinaosuuttaan ovat kasvattaneet muutamat pankkiiriliikkeetkin toisten pankkiiriliikkeiden ja Meritan kustannuksella.
Seuraavassa kuviossa 2.4 on esitetty viiden, markkinaosuudeltaan suurimman rahastoyhtiön markkinaosuuden kehitys vuosina 1995-1999. Kuviossa on laskettu markkinaosuus huomioiden ainoastaan rahastoyhtiöiden hallinnoimat, Suomeen rekisteröidyt sijoitusrahastot. Kuviosta on nähtävissä aiemmin esiin tullut seikka, että viidestä markkinaosuudeltaan suurimmasta rahastoyhtiöstä kolme on pankkien omistamia rahastoyhtiöitä. Näin ollen valtaosa rahastopääomasta on pankkien omistamien rahastoyhtiöiden hallussa. Selityksenä pankkien suurelle markkinaosuudelle on laaja konttoriverkosto, joka helpottaa sijoitusrahastojen myyntiä. Pankkiiriliikkeet ovat tämän vuoksi keskittyneet enemmän suurasiakkaisiin ja kehittäneet Internetin kautta tapahtuvaa rahasto-osuuksien merkintämahdollisuutta. Tulevaisuudessa rahastoyhtiöt taistelevat erityisesti kotitalouksien säästöistä, joista huomattava osa on
I
Rahastoyhtiöiden markkinaosuudet 1995-1999
v 1999
v 1998
V 1997
v 1996
v 1995
0,00% 5,00% 10,00% 15,00% 20,00% 25,00 % 30,00% 35,00%
ЮР 0 Merita
D Leonia (Postipankki) I Gyllenberg I Evli
Kuvio 2.4 Lähde: HEX:n rahastoraportti
3. RAHASTOYHTIÖN MENESTYSTEKIJÄT
Viime vuosien sijoitusrahastojen suosion kasvu sijoittajien keskuudessa ja sitä kautta lisääntynyt sijoitusrahastojen ja rahastoyhtiöiden määrän kasvu ovat vaikuttaneet merkittävästi sijoitusrahastotoimintaan. Tällä hetkellä vajaa kymmenesosa suomalaisista on rahastosijoittajia. Tulevaisuudessa määrä tulee kasvamaan ja kilpailu uusista asiakkaista kovenee. Kilpailu sijoittajien varoista on pakottanut rahastoyhtiöitä entistä huolellisemmin miettimään omaa toimintaansa ja menestystekijöitään. Rahastoyhtiölle sijoitusrahastotoiminta on puhdasta liiketoimintaa, kuten mikä tahansa muu toiminta muille yrityksille. Rahastoyhtiöiden tehtävänä on tuottaa palveluidensa kautta mahdollisimman paljon lisäarvoa eli voittoa omistajilleen, oli omistajina sitten pankki, pankkiiriliike tai yksityishenkilöt.
Tässä luvussa on tarkoitus pohtia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat rahastoyhtiön menestymiseen. Näitä tekijöitä ovat mm. mahdollisimman suuret, palkkioiden avulla saadut tuotot, kustannustehokkuus, sijoittamisen helppous, tarpeeksi laaja rahastovalikoima, rahastoyhtiön hallinnoitavana olevien rahastojen menestyminen, myyntiverkoston laajuus ja asiantuntevuus sekä markkinoinnin avulla saatu näkyvyys ja uudet asiakkaat.
3.1 Tuotot ja kulut
Rahastoyhtiön tuotot koostuvat pääosin erilaisista palkkioista. Luvussa 2 käytiin läpi eri palkkiot, joita rahastotoiminnasta maksetaan. Näitä ovat merkintä-, lunastus-, hallinnointi- ja säilytyspalkkiot. Palkkioista kaikki muut paitsi säilytyspalkkion sijoitusrahasto tilittää edelleen rahastoyhtiölle. Säilytyspalkkio tilitetään säilytysyhtiölle korvaukseksi sijoitusrahaston omistamien arvopapereiden tai arvo-osuuksien säilytyksestä. Näin ollen merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkiot maksetaan rahastoyhtiölle.
Palkkiot eivät kuitenkaan kokonaisuudessaan jää rahastoyhtiön käytettäväksi.
Ensinnäkin suurin osa hallinnointipalkkioista tilitetään yleensä edelleen taholle, joka huolehtii sijoitusrahastojen sijoitustoiminnasta eli omaisuudenhoitoyhtiölle. Lisäksi palkkioista osa, lähinnä merkintäpalkkioista, maksetaan joissakin rahastoyhtiöissä myyntiverkostolle palkkiona rahastomyynnistä. Jäljelle jäävien palkkioiden avulla rahastoyhtiö pääosin rahoittaa toimintansa eli mm. tuotekehityksen, järjestelmien kehityksen ja ylläpidon, markkinoinnin, hallinnon ja henkilökunnan palkat.
Kertyneiden palkkioiden määrä merkintä- ja lunastuspalkkioiden osalta riippuu sijoitusrahastoihin liittyvien toimeksiantojen määrästä eli mitä enemmän merkintöjä ja lunastuksia on, sitä enemmän palkkioita kertyy. Rahastoyhtiön toiminnan kannalta ei kuitenkaan ole järkevää, jos lunastuksia on paljon. Tämän vuoksi lunastuspalkkiot ovatkin tavallisesti merkintäpalkkioita korkeammat. Näin rahastoyhtiö yrittää vähentää lunastusten määrää.
Rahastoyhtiön menestymisen kannalta on tärkeää, että sijoittajien varat ovat mahdollisimman pitkään sijoitusrahaston sijoitettavana. Tätä kautta rahastoyhtiö saa enemmän hallinnointipalkkioita, joiden suuruus riippuu sijoitusrahaston markkina- arvosta eli siitä, kuinka paljon sijoitusrahastolla on varoja sijoitusten markkinahinnoilla laskettuna. Hallintopalkkioiden kautta rahastoyhtiöllä on mahdollisuus saada niin paljon tuloja, että rahastoyhtiöt ovat valmiita antamaan suurasiakkailleen, lähinnä yhteisöille, alennuksia, jotta nämä sijoittaisivat ko. rahastoyhtiön hallinnoimiin sijoitusrahastoihin.
Osassa sijoitusrahastoissa ei ole lainkaan merkintäpalkkiota, minkä avulla yritetään houkutella uusia asiakkaita rahastoihin.
Kulupuolella rahastoyhtiön menestymisen edellytyksenä on kustannustehokkuus.
Varsinkin alkuvaiheessa rahastoyhtiön on varauduttava suuriin investointeihin, etenkin järjestelmien suhteen. Myös myyntiverkoston luominen aiheuttaa alussa suuria kustannuksia. Pankkisidonnaisilla rahastoyhtiöillä on myyntiverkosto jo valmiina, koska
k
ne voivat hyödyntää pankin verkostoa. Myyntiverkoston tuotekoulutus kuitenkin vaatii resursseja, ennen kuin täysipainoinen myyntityö voi alkaa.
Järjestelmien kehitys on myöhemmässäkin vaiheessa jatkuva prosessi, joka aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Rahastoyhtiön on oltava kehityksessä mukana ja tuotava sijoittajille uusia mahdollisuuksia sijoittaa sijoitusrahastoihin ja seurata omien sijoitustensa kehitystä. Esimerkkeinä viimeaikaisesta kehityksestä ovat sijoittaminen Internetin kautta joko rahastoyhtiön omien sivujen tai eri kauppapaikkojen kautta ja WAP-palvelut. Jatkossa vastaavanlaiset palvelut lisääntyvät, mikä tarjoaa haasteita rahastoyhtiöiden toiminnalle.
3.2 Sijoittamisen helppous
Yhtenä rahastoyhtiön menestykseen vaikuttavana tekijänä voidaan myös mainita sijoittamisen helppous. Sijoittajan kannalta on tärkeää, että sijoituspäätöksen tehdessään hänen on helppo se toteuttaa. Toisin sanoen sijoitusrahastomerkinnän tekeminen on mahdollisimman helppoa. Tällä tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että rahastojen merkitseminen voidaan tehdä joko sijoittajaa lähellä olevassa toimipisteessä tai Internetin välityksellä.
Toimipisteitä, joissa rahastoja voi merkitä, on lähinnä pankkisidonnaisilla rahastoyhtiöillä. Tätä kautta on osittain selitettävissä, miksi pankkisidonnaisilla rahastoyhtiöillä on hallussaan yli puolet markkinaosuudesta. Kun verrataan pankkisidonnaisten ja muiden rahastoyhtiöiden myyntihenkilöstön määrää suhteessa markkinaosuuteen, huomataan, etteivät pankkisidonnaiset rahastoyhtiöt ole pystyneet täysin hyödyntämään käytössään olevaa myyntiverkostoa. Suurimpien pankkien, Merita, Osuuspankki ja Leonia, tytäryhtiöinä toimivilla rahastoyhtiöillä on kullakin käytössään tuhansista ihmisistä koostuva myyntiverkosto, jonka perusteella voitaisiin olettaa, että niiden markkinaosuus olisi entistä suurempi. Pienestä myyntiverkostosta huolimatta pankkiiriliikkeiden rahastoyhtiöt ovat onnistuneet saamaan itselleen kohtuullisia
à
markkinaosuuksia ja osittain jopa suurempia kuin pankkien omistamat rahastoyhtiöt.
Näin ollen laaja myyntiverkosto ei takaa rahastoyhtiöiden menestymistä ja suurta markkinaosuutta. Osittain selityksenä saattaa olla se, että pankkiiriliikkeillä on enemmän suurasiakkaita kuin pankeilla ja tätä kautta suurin osa pankkisidonnaisten rahastoyhtiöiden asiakaskunta koostuu enemmän pienasiakkaista, joilla on vähemmän varoja sijoitettavanaan.
Sijoittamisen helppouteen liittyen Internetin merkitys on kasvussa. Lähes kaikkien rahastoyhtiöiden sijoitusrahastoihin voi sijoittaa Internetin välityksellä. Näin ollen rahasto-osuuksia voi merkitä halutessaan kotona tai työpaikalla. Internetin välityksellä sijoittajalla on mahdollisuus saada myös entistä enemmän tietoa sijoitusrahastoista ja omista sijoituksistaan. Internetin seurauksena sijoittajan on myös helpompi lunastaa omistamansa sijoitusrahasto-osuudet. Tästä johtuen lunastusten määrä voi helposti lisääntyä ja sijoittaja herkemmin voi vaihtaa rahastosta tai rahastoyhtiöstä toiseen.
Rahastoyhtiön kannalta tällaiset “liikkuvat asiakkaat ovat hankalia, koska rahastoyhtiön on vaikeampi pitää heitä asiakkaanaan. Aikaisemmin kynnys rahastoyhtiön vaihtoon oli huomattavasti korkeampi, mutta Internet on vaikuttanut asiaan, rahastoyhtiön kannalta negatiivisesti. Rahastoyhtiöiden on kuitenkin jatkossakin tarjottava palvelujaan Internetissä, jos ne aikovat pysyä mukana kehityksessä ja turvata menestymisensä.
3.3 Rahastovalikoima ja rahastojen menestyminen
Rahastovalikoimalla on oma vaikutuksensa rahastoyhtiön menestymiseen. Jotta rahastoyhtiö saisi hallinnoimilleen sijoitusrahastoilleen mahdollisimman paljon osuudenomistajia, sijoitusrahastojen täytyy vastata ajan vaatimuksiin.
Rahastovalikoiman tulee kattaa eri markkina-alueet ja toimialojen osalta sellaiset, joilla on menestymisen mahdollisuuksia. Rahastoyhtiön kannalta on tärkeää, että se pystyy ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa tuomaan markkinoille uusia, sijoittajia kiinnostavia rahastoja. Viime aikoina tällaisia ovat olleet esimerkiksi
I
bioteknologiarahastot. Bioteknologia on toimialana viime aikoina ollut harvoja positiivisia tuottoja antava toimiala. Erityisesti aktiiviset, markkinoita tiiviisti seuraavat sijoittajat edellyttävät, että rahastoyhtiö, jonka asiakkaana he ovat, on edelläkävijä rahastojen lanseerauksessa. Edelläkävijyydellä voidaan myös houkutella uusia asiakkaita ja sitä kautta saada asiakas kiinnostumaan myös muista rahastoyhtiön hallinnoimista rahastoista. Uuden asiakkaan hankkiminen on yleisesti ottaen huomattavasti vaikeampaa kuin jo olemassaolevan asiakkaan pitäminen. Yleensä asiakkaalle on melko suuri kynnys vaihtaa palveluntuottajaa, joten uusien asiakkaiden saaminen on rahastoyhtiön menestymisen kannalta tärkeää.
Rahastoyhtiön ei kuitenkaan kannata pitää asiakassuhdetta itsestäänselvyytenä.
Palvelujen määrä ja laatu sekä erityisesti rahastojen menestyminen ovat tekijöitä, joihin täytyy kiinnittää huomiota. Asiakkaat eivät ole valmiita pitkällä tähtäimellä maksamaan palvelusta, joka ei vastaa heidän odotuksiaan. Rahastojen menestyminen suhteessa kilpailijoihin on yksi tärkeä tekijä asiakastyytyväisyyden säilyttämisessä. Asiakkaan on saatava lisäarvoa siitä, että hän on sijoittanut juuri tietyn rahastoyhtiön hallinnoimiin rahastoihin.
3.4 Yhteistyökumppanit
Eräs menestymisen edellytys on myös luottamus asiakkaan ja rahastoyhtiön välillä.
Luottamus perustuu erityisesti siihen, että asiakas saa rahastoyhtiöltä haluamiaan palveluja haluamallaan tavalla. Erityisesti asiakkaan luottamuksen mittari on, että asiakkaan sijoittamista varoista pidetään hyvää huolta ja sijoitukset tuottavat mahdollisimman paljon voittoa. Jotta rahastoyhtiö pystyy täyttämään tämän vaatimuksen, sen täytyy kehittää omaa toimintaansa ja lisäksi valita parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit menestyksen takaamiseksi.
Rahastoyhtiön yhteistyökumppaneita ovat mm. omaisuudenhoitajat (sijoitusrahastojen varojen sijoittamisen hoitava taho), neuvonantajat ja myyntiverkosto. Lisäksi
à
viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta toiminta tapahtuu lainsäädännön mukaisesti. Tätä kautta luottamus asiakkaan ja rahastoyhtiön välillä voidaan myös turvata.
Rahastoyhtiö ostaa tavallisesti omaisuudenhoitopalvelun ulkopuoliselta taholta.
Omaisuudenhoitajan valinnan osalta on tärkeää, että palveluntarjoajalla on ammattitaitoisia henkilöitä palveluksessaan, jotta rahastojen varojen hoito voi hoitua menestyksekkäästi. Lisäksi omaisuudenhoitajalla tulee olla riittävästi resursseja käytössään, jotta omaisuudenhoitajalla on riittävästi aikaa paneutua sijoitusrahaston varojen hoitoon. Myös omaisuudenhoidosta maksettava palkkio vaikuttaa yhteistyökumppanin valintaan. Rahastoyhtiö on kuitenkin valmis maksamaan palvelusta enemmänkin, jos sijoitusrahastot sitä kautta menestyvät kilpailijoitaan paremmin.
Rahastoyhtiöt käyttävät sijoitustoiminnassaan omaisuudenhoitajien lisäksi myös neuvonantajia, jotka usein ovat ulkomaisia rahastoyhtiöitä. Tätä kautta rahastoyhtiö pyrkii saamaan kilpailijoihinsa nähden etulyöntiaseman. Neuvonantajan valintakriteerinä nimittäin usein on jonkin tietyn markkina-alueen tai toimialan erityistuntemus. Tunnettu neuvonantaja lisää sijoittajan luottamusta ja parantaa mahdollisuuksia menestyä kilpailijoita paremmin.
Myös myyntiverkostoon panostaminen edesauttaa rahastoyhtiön menestymistä. Tässä luvussa aikaisemmin kerrottiin siitä, että suhteessa myyntiverkoston laajuuteen pankkisidonnaiset rahastoyhtiöt eivät markkinaosuudella mitattuna ole onnistuneet kilpailijoitaan paremmin. Sen vuoksi onkin tärkeää, että myyntiverkostoon kiinnitetään erityistä huomiota.
Toisin kuin pankkiiriliikkeiden omistamat rahastoyhtiöt, pankkisidonnaiset rahastoyhtiöt eivät voi vaikuttaa myyntiverkoston valintaan, etenkään siellä työskentelevien henkilöiden valintaan. Sen vuoksi onkin tärkeää, että pankkisidonnaiset rahastoyhtiöt kiinnittävät erityistä huomiota myyntiverkoston kouluttamiseen.
I
Myyntiverkostolla täytyy olla käytössään uusin mahdollinen tieto ja tarpeen mukaan helposti saatavilla rahastoja koskevia lisätietoja. Lisähaastetta tuo se, että pankkisidonnaisten rahastoyhtiöiden myyntiverkostolla on paljon muitakin tuotteita myytävänään. Näin ollen rahastoyhtiöt joutuvat jatkuvasti kamppailemaan henkilöstön ajasta ja huomiosta, jotta nämä myisivät enemmän rahastoyhtiön tarjoamia palveluita.
Koulutuksen suhteen laaja myyntiverkosto tarjoaa paljon haasteita. Verkostossa on paljon eri tietotason ja motivaation omaavia henkilöitä, joille kaikille pitäisi saada rahastoja koskeva tieto perille. Lisäksi jokaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus lisäkoulutukseen säännöllisin väliajoin. Rahastoyhtiön tulisi yrittää vaikuttaa myös myyntiverkoston tavoitteidenasetantaan. Tavoitteiden tulee olla sellaisia, että kannustavat rahasto-osuuksien myyntiin ja sitä kautta parantamaan rahastoyhtiön menestymismahdollisuuksia. Pankkisidonnaisille rahastoyhtiöille laaja myyntiverkosto on siis sekä mahdollisuus että haaste.
3.5 Markkinointi
Rahastoyhtiöiden on kilpailun kiristymisen johdosta täytynyt yhä enemmän panostaa myös tunnettuuden lisäämiseen markkinoinnin avulla. Markkinointikampanjat vaativat suuria taloudellisia panostuksia, mutta markkinoinnin avulla saadaan lisää tunnettuutta ja lisättyä osittain myös sijoittajien luottamusta rahastoyhtiöitä kohtaan. Koska vain pieni osa suomalaisista on rahastosijoittajia, on markkinoinnilla ja mainonnalla suuri merkitys uusien asiakkaiden hankinnassa.
Markkinoinnin suhteen on kuitenkin asetettu sijoitusrahastolaissa vaatimuksia.
Sijoitusrahastolain 13 luku edellyttää, että rahastoyhtiö julkistaa jokaisesta hallinnoimastaan sijoitusrahastosta esitteen (rahastoesite). Rahastoesite on pidettävä ajan tasalla ja siihen liitettävä sijoitusrahaston säännöt. Rahastoyhtiön on toimitettava tiedoksi hallinnoimansa sijoitusrahaston rahastoesitteen ja siihen tehdyt muutokset välittömästi rahoitustarkastukselle.
%
Mikäli rahastoyhtiöllä hallinnoi erikoissijoitusrahastoa, on rahastoyhtiön julkistettava jokaisesta hallinnoimastaan erikoissijoitusrahastosta yksinkertaistettu rahastoesite.
Yksinkertaistetusta rahastoesitteestä on käytävä ilmi erikoissijoitusrahaston yleiskuvaus, sijoitustoiminta ja sen tavoitteet ja siihen liittyvät riskit, toiminnasta säännöllisesti aiheutuvat kulut, rahasto-osuuden merkinnästä (osuuksien ostosta) ja lunastuksesta (osuuksien myynnistä) rahasto-osuudenomistajalle aiheutuvat kulut, rahasto-osuuksien liikkeeseenlasku- ja lunastus- sekä tuotonmaksupaikka ja -tapa, rahasto-osuudenarvon julkistamisajankohta ja -paikka sekä ilmoitus, että sijoittajalla on ennen merkitsemistä oikeus saada maksutta varsinainen rahastoesite, vuosikertomus ja sen jälkeen ilmestyneet puolivuosi-ja neljännesvuosikatsaukset.
Rahastoyhtiön on siis toimittava edellä mainitut pelisäännöt huomioon ottaen. Tämä asettaa tiettyjä rajoitteita rahastoyhtiön markkinoinnille. Sijoitusrahastolain avulla on kuitenkin haluttu parantaa asiakkaan oikeusturvaa, jottei hänelle anneta harhaanjohtavia tietoja, jotka voisivat vaikuttaa huonon sijoituspäätöksen tekemiseen. Markkinointi on Suomessa kuitenkin edelleen suhteellisen vapaata verrattuna moniin muihin maihin, jossa rahastoyhtiöiden pitää noudattaa tiukempia säännöksiä markkinoinnin suhteen.
Esimerkiksi Ruotsissa pitää prosentuaalisten palkkioiden sijaan ilmoittaa kruunumääräisesti, kuinka paljon sijoittajille kohdistuu kuluja rahastosijoittamisesta.
Kaiken kaikkiaan rahastoyhtiön menestymisen kannalta on siis tärkeää pysyä kehityksessä mukana ja pystyä tarjoamaan sijoittajien vaatimuksia vastaavia palveluita.
Palkkioiden suuruudella on merkitystä asiakkaan valintaan ja sitä kautta rahastoyhtiön menestymiseen. Palkkion merkitys vähenee, jos rahastoyhtiön hallinnoimat sijoitusrahastot menestyvät kilpailijoitaan paremmin. Tällöin asiakas on valmis maksamaan suurempiakin palkkioita, jotta saisi parhaan mahdollisen tuoton sijoitetuille varoilleen. Asiakkaiden käytös ei kuitenkaan ole aina välttämättä loogista. Tästä esimerkkinä on Suomen suurin rahasto Merita Optima, joka on palkkioiltaan Suomen kalleimpia, eikä ole menestynyt kilpailijoihin nähden hyvin (HEX:n rahastoraportti).
k
Siitä huolimatta rahasto saa vauhdilla uusia asiakkaita. Tästä huomataan se, että tehokkaalla myyntiverkostolla voidaan myydä myös huonommin tuottavia palveluita.
Kehitykseen liittyvä sijoittamisen helppous korostuu entisestään tulevaisuudessa.
Rahastoyhtiöiden on kehitettävä jatkuvasti uusia jakelukanavia myyntinsä edistämiseksi.
Myös viranomaisten vaatimukset rahastoyhtiön toiminnasta todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa, mikä tarjoaa haasteita sijoitusrahastotoiminnalle ja vaikuttaa erityisesti sijoitusrahastojen markkinointiin. Kilpailun lisääntyessä on myös keskityttävä asiakastyytyväisyyteen, johon vaikuttaa etenkin sijoitusrahastojen menestys ja asiakkaalle jaettava informaatiota rahastoista ja etenkin asiakkaan sijoitusten kehityksestä.
ъ
4. RAHASTOYHTIÖN KIRJANPITOA JA TILINPÄÄTÖSTÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
Rahastoyhtiö noudattaa kirjanpidossaan ja tilinpäätöksessään pääosin kirjanpitolain ja -asetuksen määräyksiä. Sijoitusrahastolaki ja Rahoitustarkastus kuitenkin asettavat tiettyjä vaatimuksia rahastoyhtiölle. Seuraavaksi kerrotaan sijoitusrahastolain ja määräysten sisällöstä. Mukana on myös määräyksiä, jotka eivät ole enää voimassa.
Tämä sen vuoksi, että tilinpäätösanalyysi rahastoyhtiöistä tehdään vuosilta 1995-1999, jonka aikana aiempia määräyksiä on kumottuja uusia on tullut voimaan. Tuloslaskelma- tasekaavojen erien selitysten yhteydessä on kerrottu myös erien sisällöstä analysoitavien rahastoyhtiöiden osalta.
4.1 Määräys rahastoyhtiön kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä 14.1.1994, dnro 1/550/94
Rahoitustarkastus antoi 14.1.1994 rahoitustarkastuslain 14 §:n 1 momentin nojalla määräyksen koskien rahastoyhtiön kirjanpitoa ja tilinpäätöstä. Määräyksen perusteella rahastoyhtiön on ensisijaisesti noudatettava osakeyhtiölain tilinpäätöstä koskevia sekä kirjanpitolain ja -asetuksen säännöksiä. Lisäksi rahastoyhtiön tulee noudattaa tätä rahoitustarkastuksen määräystä. Vaihtoehtoisesti rahastoyhtiö voi noudattaa tilinpäätöksessään kirjanpitoasetuksen mukaista tuloslaskelma- ja tasekaavaa. Määräys on siis tahdonvaltainen. Analysoitavana olevat rahastoyhtiöt ovat tilinpäätöksissään noudattaneet rahoitustarkastuksen määräyksen mukaista tuloslaskelma- ja tasekaavaa.
Rahastoyhtiön tilikausi on määräyksen mukaisesti kalenterivuosi. Aloitettaessa tai lopetettaessa toimintaa tilikausi voi kuitenkin olla lyhyempi tai pidempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta. Tilinpäätös on laadittava kahden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tilinpäätöksen tulee sisältää tuloslaskelma, tase ja toimintakertomus. Se on päivättävä ja rahastoyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan allekirjoitettava.
Rahoitustarkastukselle on toimitettava oikeaksi todistettu jäljennös tuloslaskelmasta ja taseesta liitetietoineen, toimintakertomus sekä jäljennös tilintarkastuskertomuksesta.
I
Määräyksen mukainen tuloslaskelma ja tase:
Tuloslaskelma Tuotot
Hoitopalkkiot Muut tuotot
Tuotot rahastotoiminnasta Kulut
Palkat Vuokrat Muut kulut Käyttökate
Poistot suunnitelman mukaan
Rakennuksista ja rakennelmista Koneistaja kalustosta
Aineettomista oikeuksista
Muista pitkävaikutteisista menoista Liikevoitto/tappio
Rahoitustuotot ja kulut Korkotuotot Osinkotuotot
Muut rahoitustuotot ja -kulut Korkokulut
Tulos rahoituserien jälkeen Muut tuotot ja kulut
Muut tuotot Muut kulut
Tulos ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja Tilinpäätössiirrot
Tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus Luottotappiovarausten muutos
Muiden varausten muutos Välittömät verot
Tilikauden voitto/tappio
Tase Vastaavaa
Rahoitusomaisuus
Kassa ja saamiset pankeilta Muut saamiset
Osakesaamiset Siirtosaamiset
Käyttöomaisuus ja muut pitkävaikutteiset menot Rakennukset ja rakennelmat
Koneet ja kalusto Osakkeet ja osuudet Aineettomat oikeudet
Muut pitkävaikutteiset menot
Tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus Muut pitkäaikaiset sijoitukset
Vastattavaa Vieras pääoma
Lyhytaikainen vieras pääoma Siirtovelat
Muut lyhytaikaiset velat Pitkäaikainen vieras pääoma Velat rahoituslaitoksilta Varaukset
Tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus Luottotappiovaraukset
Muut varaukset Oma pääoma
Sidottu oma pääoma Osakepääoma Vararahasto
Arvonkorotusrahasto Vapaa oma pääoma
Voitto/tappio edellisiltä tilikausilta Tilikauden voitto/tappio
Eri erien selitykset:
Hoitopalkkiot
Korvaukset rahaston hoidosta ja palkkiot rahasto-osuuksien myynnistä ja lunastamisesta. Rahastoyhtiön hoitopalkkiot koostuvat merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkioista.
Muut tuotot
Muut kuin edellä mainitut rahastotoiminnasta aiheutuneet tuotot. Tällaisia tuottoja ei analysoitaville juuri ole, vaan tuotot koostuvat pääosin palkkioista.
Vuokrat
Huoneistojen ja koneiden yms. vuokrat. Viidellä tutkittavalla rahastoyhtiöllä vuokrat koostuvat toimitilojen vuokrista.
Muut kulut
Muut rahastotoiminnasta aiheutuneet kulut, mm. mainoskulut. Kiristyneen kilpailun vuoksi rahastoyhtiöt ovat lisänneet markkinointiaan, mikä näkyy myös kohonneina mainoskuluina.
Poistot suunnitelman mukaan
Poistot esitetään käyttöomaisuusjaottelun mukaisesti. Poistosuunnitelma (perusteet) on esitettävä liitetietona. Analysoitavat rahastoyhtiöt käyttivät suunnitelman mukaisina poistoina tasapoistoja.
Korkotuotot
Korkotuotot ja muut ajankulumisesta riippuvat rahoitustuotot. Korkotuotot rahastoyhtiöillä koostuvat lähinnä tilien ja talletusten koroista.
Muut rahoitustuotot ja -kulut
Muut kuin ajankulumisesta riippuvat rahoitustuotot ja -kulut. Mikäli bruttomääräisestä esityksestä poiketaan, on erän sisällöstä annettava lisäselvitys.
Muita rahoitustuottoja voivat rahastoyhtiöiden tapauksessa olla esim. sijoitusten myynnistä aiheutuneet voittoina tulleet rahoitustuotot.
Korkokulut
Korkokulut ja muut ajankulumisesta riippuvat rahoituskulut. Korkokuluja ei analysoitavilla rahastoyhtiöillä ollut lainkaan.
Tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotus
Suunnitelman mukaisten poistojen oikaisu, jolla suunnitelman mukainen poisto oikaistaan kirjanpidossa tehdyn poiston suuruiseksi. Vain muutamilla rahastoyhtiöillä esim. OP-Rahastoyhtiöllä oli kertynyt poistoeroa.
à
Kassa ja saamiset pankeilta
Talletustilisaamiset ja muut lyhytaikaiset saamiset pankeilta. Saamiset esitetään bruttomääräisinä, esim. tilinylitys velkana. Tämä erä koostuu pääosin tilillä olevista varoista.
Osakeantisaamiset
Merkityistä osakkeista maksamatta oleva saaminen. Osakeantisaamisia ei millään rahastoyhtiöllä ollut tilinpäätöksessään.
Aineettomat oikeudet
mm. atk-ohjelmat. Rahastoyhtiöillä ei aineettomia oikeuksia juurikaan ole ja koostuvat atk-ohjelmista.
Muut pitkävaikutteiset menot
mm. perustamis-järjestelytoimien menot, mainosmenot ja muut sellaiset menot, joiden vaikutus ulottuu useampaan kuin yhteen tilikauteen. Tällaisia eriä ei rahastoyhtiöillä ollut tilinpäätöksissään.
Muut pitkäaikaiset sijoitukset
Sijoitustarkoituksessa hankitut kiinteistöt ja arvopaperit. Analysoitavilla rahastoyhtiöillä ei ollut lainkaan kiinteistöistä koostuvaa omaisuutta.
Siirtovelat
Varsinaisten siirtovelkojen lisäksi myös vähäiset ostovelat. Siirtovelat koostuivat rahastoyhtiöillä lähinnä ostoveloista.
Muut lyhytaikaiset velat
Vuoden aikana erääntyneet muut velat kuin siirtovelat
4.2 Määräys rahastoyhtiön tilinpäätöksestä voimassa 1.1.1997 lukien 205.1, dnro 67/420/96
Rahoitustarkastus antoi 25.9.1996 määräyksen (voimassa 1.1.1997 lukien), joka koski rahastoyhtiön tilinpäätöksen laatimista. Sen lisäksi, mitä määräys edellyttää, on tilin päätöksessä noudatettava osakeyhtiölain sekä kirjanpitolain ja -asetuksen säännöksiä, jollei määräyksestä muuta johdu.
Määräyksen mukaan rahastoyhtiön tilikausi on kalenterivuosi. Tässä säännöstä voidaan poiketa rahastoyhtiön toiminnan aloittamisen tai lopettamisen yhteydessä, jolloin tilikausi voi olla kalenterivuotta lyhyempi tai pidempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta.
k
Tuloslaskelman, taseen ja niiden liitteenä ilmoitettavat tiedot sekä toimintakertomuksen käsittävä tilinpäätös on laadittava kahden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Lisäksi tilinpäätös on päivättävä ja rahastoyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan on allekirjoitettava se. Oikeaksi todistettu jäljennös tuloslaskelmasta ja taseesta liitetietoineen, toimintakertomuksesta ja tilintarkastuskertomuksesta on toimitettava Rahoitustarkastukselle.
Määräyksen mukaiset tuloslaskelman ja taseen kaavat
Rahastoyhtiön tuloslaskelma ja tase laaditaan seuraavien kaavojen mukaan:
Tuloslaskelma
Tuotot rahastotoiminnasta Hoitopalkkiot Muut tuotot Liikevaihto
Kulut
Henkilöstökulut Vuokrat
Muut kulut Käyttökate
Poistot käyttöomaisuudesta ja muista pitkävaikutteisista menoista LiikevoittoZ-tappio
Rahoitustuotot ja -kulut Osinkotuotot Korkotuotot
Muut rahoitustuotot Korkokulut
Muut rahoituskulut Tulos rahoituserien jälkeen Satunnaiset tuotot ja kulut
Satunnaiset tuotot Satunnaiset kulut
Voitto/tappio ennen varauksia ja veroja
Tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen erotuksen muutos Vapaaehtoisten varausten muutos
Välittömät verot
Tilikauden voitto/tappio Tase
Vastaavaa
Käyttöomaisuus ja muut pitkäaikaiset sijoitukset Aineettomat hyödykkeet
Perustamis- ja järjestelymenot Aineettomat oikeudet
Muut pitkävaikutteiset menot Aineelliset hyödykkeet
Rakennukset ja rakennelmat Koneet ja kalusto
Muut aineelliset hyödykkeet
Käyttöomaisuusarvopaperit ja muut pitkäaikaiset sijoitukset Osakkeet ja osuudet
Lainasaamiset Muut sijoitukset Rahoitusomaisuus Saamiset
Siirtosaamiset Muut saamiset Rahat ja pankkisaamiset Vastaavaa yhteensä
Vastattavaa Oma pääoma
Sidottu oma pääoma Osakepääoma Vararahasto
Arvonkorotusrahasto Vapaa oma pääoma
Edellisten tilikausien voitto/tappio Tilikauden voitto/tappio
Varaukset
Kertynyt poistoero Vapaaehtoiset varaukset
Muut varaukset Pakolliset varaukset Vieras pääoma Pitkäaikainen
Lainat rahoituslaitoksilta Muut pitkäaikaiset velat Lyhytaikainen
Siirtovelat
Muut lyhytaikaiset velat Vastattavaa yhteensä
%
