AIKUISKASVATUS 4/2002
353
Tiimiakatemia–kirja esittelee Jyväskylän ammatti- korkeakoulun markkinoinnin ja yrittäjyyden erikoisyksikön, Tiimiakatemian, taustaa, ideo- logiaa ja toimintaa. Kirja ja- kautuu neljään osaan, joista ensimmäisessä käsitellään Tii- miakatemian taustalla vaikut- tavia malleja ja ideologiaa.
Toinen ja kolmas osa keskitty- vät oppivaan yhteisöön sekä oppivaan yksilöön yhteisön jäsenenä. Neljäs luku tarkaste- lee asioita valmentajan (ent.
opettaja tai opintojen ohjaaja) näkökulmasta. Kirja on rönsyi- levä, vähän epätasainen, vuo- las, innostunut ja loppujen lopuksi varsin vakuuttava.
Luultavasti juuri tällainen on myös oppimisyhteisö, josta kirja kertoo.
Lukemisen aikana kirja ehti sekä ärsyttää että innos- taa. Lopputulos jäi selvästi myönteiselle puolelle, vaikka ensimmäisen osan jälkeen olin aika epäilevä. Kirjan en- simmäisessä luvussa esitellään Kolben kokemuksellisen op- pimisen mallia, Nonakan ja Takeuchin käsityksiä tiedosta sekä mm. Sengen oppivaa or- ganisaatiota koskevia ajatuksia.
Tämän jälkeen lanseerataan oppimisyhteisön teoreettisek- si perustaksi ”Aivoteoreetti- nen malli”, josta yhdistellään em. teoreetikkojen ajatuksia.
Aivoteoreettinen malli tuntui
Tekemällä oppimista loppuun asti
Leinonen Niina, Parta- nen Timo & Palviainen Petri (2002). Tiimiaka- temia. Tositarina teke- mällä oppivasta yhtei- söstä. PS-KUSTANNUS
ja tuntuu edelleen sanahirvi- öltä, mutta se on ehkä maku- asia.
Vakavammin tässä mallissa häiritsee se, että siitä tulee mieleen huonossa mie- lessä johtamisoppaat, joissa otetaan asemansa lunastanei- den teoreetikkojen ideat, lii- mataan päälle uusi nimi ja sen jälkeen esitetään vanhat aja- tukset omina. Tätä vaikutel- maa vahvistaa vielä lukuisat
”© Timo Partanen” -merkin- nät. Mallin rakentamisessa ei missään tapauksessa varasteta, koska lähteet mainitaan asian- mukaisesti, mutta ainakaan minä en ymmärrä, mitä lisäar- voa asioiden nimittäminen
”Aivoteoreettiseksi malliksi”
ja siihen liittyvät lukuisat prosessikuvat tuovat.
Aivoteoreettisen mallin toimivuutta korostetaan use- ampaan kertaan, mutta näyttö jää epäselväksi. Esimerkiksi si- vulla 27 on todetaan: ”…tämä malli tai teoria on osoittanut toimivuutensa käytännössä…”, mutta selkeitä osoituksia toi- mivuudesta ei esitetä. Kirjan liitteenä esitellään itsearvioin- tiin perustuvan laatuarvioin- nin tuloksia, jota voidaan pi- tää ainakin epäsuorana tukena mallille, mutta olisi helppo löytää myös muita toiminnan onnistumista kuvaavia asioita.
Itselleni tulee lähinnä mie- leen kaksi suuntaa, josta evi- denssiä pitäisi kertyä. Tii- miakatemian keskeinen työs- kentelytapa on toteuttaa pro- jekteja todellisille asiakkaille.
Tällöin esimerkiksi asiakkai- den tyytyväisyys, uusintaosto- jen määrä tai vastaavat tiedot
olisivat lukijan kannalta kiin- nostavia. Kirjan liitteenä on esitelty Tiimiakatemian tulos- kortti, jossa on mm. asiakas- suhteisiin liittyviä mittareita, mutta mittaustuloksia ei ker- rota tai sitten mittauksia ei ole tehty.
Toinen suunta on oppiminen ja opiskelijoiden menestys opintojen jälkeen:
sijoittuvatko Tiimiakatemian opiskelijat nopeammin tai pa- remmin työelämään kuin muut ammattikorkeakoulujen markkinoinnin opiskelijat, millä tavalla Tiimiakatemian käyneiden osaamistaso eroaa muista jne. ”Todistusaineis- ton” niukka esittely ei tieten- kään heikennä itse asiaa, mut- ta sen esittäminen kannattaisi, koska se vahvistaisi innostu- neen ja omaan asiaansa usko- van tekstin uskottavuutta.
Kun kirjassa siirrytään kuvaamaan Tiimiakatemian käytäntöjen kehittymistä ja ar- kipäivän työtä, niin kiinnos- tus kasvaa nopeassa tahdissa.
Yhteisön ja tiimien rakentu- mista kuvataan toimitiloja myöden. Tästä osasta on opit- tavaa paitsi muilla oppimisyh- teisöillä niin myös työyhtei- söillä, koska samat teemat ja ongelmat nousevat esiin tois- tuvasti tiimityöhön ja muu- hun yhteistoimintaan liittyen.
Erityisen hienoa oli lukea erilaisista keskustelufoo- rumeista, jotka yhteisöön ja tiimeihin on luotu. Foorumi- en omaperäisen nimet – esi- merkiksi ”Synnytys” ja ”Lin- nunlaulu” – ovat sisäistä yh- tenäisyyttä luovia tekijöitä,
354
AIKUISKASVATUS 4/2002 mutta ulkopuoliselle niidenmerkitys ei ole sama. Jotkut lukuisista Tiimiakatemian
”omista sanoista” kuulostavat jopa oudoilta, mutta niiden sisällöt ovat hienoa luettavaa.
Oppivaa organisaatiota esitte- levässä kirjallisuudessa erilais- ten keskustelufoorumien merkitys tuodaan aina esiin työyhteisön, luovuuden ja oppimisen mahdollistajina, mutta harvemmin näkee, että tällaiset foorumit myös tuo- daan näin kiinteäksi osaksi jo- kapäiväistä työskentelyä.
Mielenkiintoinen osa on myös kuvaus oppimisen ja arvioinnin käytännöistä. To- delliset asiakasprojektit, yrit- täjyyden harjoittelu oikeassa yrityksessä, johtamistaitojen kehittäminen projektityössä, kirjallisuusesseet ja eri osa- puolten (itse, asiakas, projek- tiryhmä, valmentaja) tekemät arvioinnit muodostavat ainut- laatuisen kokonaisuuden. Tii- miakatemian oppimistapa ei varmaan sovellu kaikille aloille eikä kaikille ihmisille yhtä hyvin, mutta missä tahansa oppilaitoksessa kannattaisi va- kavasti harkita, mistä asioista voisi ottaa mallia ja luoda omaan ympäristöön sopivia sovelluksia Tiimiakatemian käytännöistä. Tämän osuuden lukemisen jälkeen itselleni tuli olo, että jos olisin nyt aloittamassa opintoja, niin tä- mänkaltainen oppimisympä- ristö olisi erinomaisen innos- tava ainakin minulle.
Yksilön näkökulmaa tarkasteltaessa Sengen Personal mastery on yksi keskeinen käsi- te. Itseohjautuvuus, henkilö- kohtainen kehittyminen ja henkinen kasvu tulevat esiin puheiden lisäksi erilaisissa oppimisen muodoissa. Oppi-
missopimus, itsearviointi, pa- lautteen saaminen muilta opiskelijoilta ja valmentajalta ovat työtapoja, joissa koros- tuu vastuun ottaminen omas- ta oppimisesta ja kehittymi- sestä työelämään kasvavana ih- misenä.
Tiimiakatemian opettajia kutsutaan valmentajiksi ja hei- dän roolinsa onkin kuvauksen perusteella selvästi oppimisen ja yhteisön johtajuudessa eikä niinkään tiedon tai taidon välittämisessä. Tämä osuus on taas sellainen, josta voisi am- mentaa niin opettaja kuin kuka tahansa esimies työyh- teisössä, jossa osaamisen joh- taminen on tärkeällä sijalla.
Harvat asiat ovat suoraan siir- rettävissä esimerkiksi it-yri- tyksen arkeen, mutta hyviä ideoita siitä, miten yhteisössä voidaan tuottaa ja jakaa tie- toa, kirjasta kyllä saa.
Valmentajan rooli vaikuttaa monipuoliselta ja vaativalta. Olisikin ollut mie-
lenkiintoista lukea valmenta- jan tehtävien ja roolien lisäksi enemmän siitä, kuinka Tiimi- akatemiassa ylläpidetään joh- tajuutta: miten ylläpidetään valmentajien taitoa ja intoa toteuttaa oppimisen johta- mista haastavassa ympäristössä.
Kirjan innostuneisuus ja markkinointipuhe herättää välillä epäilyjä, että ”onkohan se nyt noin hienoa”. Samoin konkreettisten näyttöjen vä- häisyys, joita käsiteltiin edellä sekä jotkut muut asiat jättävät jälkeensä avoimia kysymyksiä, mutta silti ”lukeminen kan- nattaa aina” pätee tähän kir- jaan. Se on ehkä parhaimmil- laan ajatuksia ja ideoita herät- tävä lukemisto opetustyötä tekeville sekä esimiehille, jot- ka pyrkivät tekemään omasta työyhteisöstään oppivan orga- nisaation. Ainakin se rohkai- see uskomaan siihen, että asi- oita voi tehdä toisin, jos vain tahtoo ja uskaltaa.
Esa Pohjanheimo
