ANALYSOINTITYÖKALU YRITYSTEN KARTOITTAMISEKSI
Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Liiketalouden koulutusohjelma
Visamäki, 15.11.2011
Touko Leppiniemi
OPINNÄYTETYÖ
Liiketalous Hämeenlinna
Työn nimi Analysointityökalu yritysten kartoittamiseksi
Tekijä Touko Leppiniemi
Hyväksytty _____._____.20_____
Hyväksyjä
TIIVISTELMÄ
HÄMEENLINNA Liiketalous
Tekijä Touko Leppiniemi Vuosi 2011
Työn nimi Analysointityökalu yritysten kartoittamiseksi TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyön aiheena on analysointityökalu yritysten kartoittamiseksi.
Toimeksiantajana toimii Hämeen ammattikorkeakoulussa toimiva Bu- sinessPoint, joka tarjoaa opiskelijoiden tekemiä yrityskehityspalveluita.
Työn tavoitteena oli tutkia, kuinka analysoidaan yrityksen toimintoja, ta- loutta sekä sen kehitystä. Näiden tietojen pohjalta on rakennettu Excel- pohjainen analysointityökalu liiketalouden opetuksen sekä BusinessPoin- tin käyttöön.
Työn teoreettinen viitekehys on rakennettu pääasiassa kirjallisten lähtei- den avulla, koska materiaalia oli hyvin saatavilla ja se oli luotettavaa. In- ternet-lähteitä on käytetty, mutta vain luotettavien tahojen ylläpitämiä si- vustoja. Lähteenä on myös käytetty alan lehteä, pro gradua sekä Finnveran asiantuntijan luentomateriaalia. Teoriaosuuden tavoitteena on antaa tarvit- tavat taustatiedot työkalun käyttöä varten.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin tutkimuksellista kehittämistyötä ja tut- kimussuuntana oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Analysointityö- kalu on testattu laskenta-alan erikoistumisopiskelijoilla ja heiltä on saatu täytetty palautelomake. Palautelomakkeessa arvioitiin työkalun käytettä- vyyttä, hyödyllisyyttä sekä ulkomuotoa.
Tutkimustuloksena syntyi analysointityökalu yritysten kartoittamiseksi.
Erikoistumisopiskelijoiden käyttäjäkokemuksissa nousi esille työkalun helppokäyttöisyys, toimivuus sekä tulosten informatiivisuus. Myös ajan säästö analysoinnissa ja työkalun ulkonäkö sai positiivista palautetta.
Jatkotoimenpiteissä tulee selviämään kuinka yrittäjät hyötyivät analysoin- tityökalusta. Tarpeen mukaan työkalua voidaan kehittää tulevaisuudessa.
Avainsanat analysointityökalu, liiketoiminnan kasvu, liiketoiminnan kehitys, toimi- alavertailu, yritystutkimus,
Sivut 32 s, + liitteet 39 s.
ABSTRACT
HÄMEENLINNA
Degree programme in Business Economics
Author Touko Leppiniemi Year 2011
Subject of Bachelor’s thesis Analysis tool to identify companies
ABSTRACT
The subject of this thesis is the analytical tool to identify companies. The thesis was commissioned by the BusinessPoint of HAMK University of Applied Sciences, which provides business development services made by students. The aim was to explore how to analyze the company's opera- tions, finances, and its development. These data have been built on the ba- sis of an Excel-based analysis tool for teaching of business administration and business use of BusinessPoint.
The theoretical frame is constructed primarily of written sources, due to the good reliability and availability of the material. Internet sources have been used, but only sites that can be regarded as trustworthy. The trade journals, a thesis and Finnvera’s specialist lecture material have also been used as sources. The theory part of thesis aims to provide the necessary background information for the use of the tool.
The research method used in research development was qualitative. The analysis tool has been tested among the specialization students in accoun- tancy and they filled in a feedback form. Feedback questionnaires eva- luated the usability, utility and appearance of the tool.
The research led to the creation of an analysis tool to identify companies.
Specialization students’ user experiences appreciated the tool’s ease of use, functionality, and informativeness of results. Also saving in time in the analysis process as well as the appearance of the tool received positive feedback.
The subsequent measures will deal with how entrepreneurs benefited from the analysis tool. If necessary, the tool can be developed in the future.
Keywords analysis tool, business growth, business development, inter-industry com- parison, business research,
Pages 32 p + appendices 39 p.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus ... 1
1.2 Tutkimuksen rajaus ja menetelmät ... 2
2 YRITYKSEN ANALYSOINNIN TYÖKALUT ... 3
3 TOIMINNAN ANALYSOINTI ... 5
3.1 Näkemys liiketoiminnan kehityksestä ... 5
3.1.1 Kasvuhakuisuus ... 5
3.1.2 Kasvukyky ja kilpailuetu ... 6
3.1.3 Markkinamahdollisuus ... 6
3.2 Tarpeet kehittää liiketoimintaa ... 6
3.2.1 Markkinointi ... 6
3.2.2 Asiakkuuksien hallinta ... 7
3.2.3 Talouden hoito ja ohjaus ... 8
3.2.4 Henkilöstön osaamistaso ... 10
3.3 SWOT-analyysi ... 10
3.4 Sidosryhmät ... 11
3.5 Toimiala-analyysi ja vertailu ... 12
4 YRITYKSEN TALOUDEN ANALYSOINTI ... 14
4.1 Tilinpäätösanalyysin tarkoitus... 14
4.2 Tilinpäätösanalyysin toteuttaminen... 15
4.3 Tulos- ja taselaskelman oikaiseminen ... 16
4.4 Tunnusluvut ja niiden tarkoitus ... 17
4.4.1 Kannattavuus ... 18
4.4.2 Vakavaraisuus ... 18
4.4.3 Maksuvalmius ... 18
4.4.4 Muut tunnusluvut ... 19
4.4.5 Tunnuslukujen käyttötarkoitukset ... 19
4.5 Prosenttilukumuotoinen tulos- ja taselaskelma ... 20
4.6 Trendianalyysi ... 20
4.7 Tilinpäätösennuste ... 20
4.8 Yrityksen arvonmääritys ... 21
5 TYÖKALUN RAKENTAMINEN ... 24
5.1 Aloitussivu ... 24
5.2 Tiedot ... 24
5.2.1 Yrittäjän näkemys liiketoiminnan kehityksestä ... 24
5.2.2 Yrityksen tarpeet kehittää liiketoimintaa ... 25
5.2.3 Yrityksen tuntemus ... 25
5.2.4 Oppilaitosyhteistyö ... 25
5.3 Tuloslaskelma ja tase sekä niiden oikaisu ... 25
5.4 Oikaistu tuloslaskelma ja tase sekä ennuste ... 26
5.5 Tunnusluvut ja toimialatilastot ... 27
5.6 Prosenttilukumuotoiset laskelmat ... 27
5.7 Trendianalyysi ... 27
5.8 Arvon määritys ... 28
5.9 Yhteenveto ... 28
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TUTKIMUKSEN ARVIONTI... 29
6.1 Johtopäätökset ... 29
6.2 Ehdotukset jatkotutkimukseksi ... 30
LÄHTEET ... 31
Liite 1 Tunnuslukujen laskentakaavat Liite 2 Palautelomake
Liite 3 Analysointityökalu yritysten kartoittamiseksi
1 JOHDANTO
BusinessPoint on Hämeen ammattikorkeakoulun ja Laurea ammattikor- keakoulun yhteistyönä perustettu yrityskehityspalveluita tarjoava toimipis- te. BusinessPoint tarjoaa palveluita yrityksille lähinnä liiketalouden, tieto- jenkäsittelyn ja matkailualan kehitystehtäviin. Toimeksiannot muokataan aina asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaan ja pääperiaatteena Business- Pointilla onkin asiakaslähtöisyys.
Hyvästä ideasta huolimatta laskentatoimen ja liiketoiminnan kehittämisen toimeksiannot ovat jääneet erittäin vähälle. BusinessPointin Visamäen toimipiste onkin keskittynyt lähinnä palvelemaan yrityksiä markkinoinnin toimeksiannoilla. Visamäen liiketalouden opiskelijoista kuitenkin puolet opiskelee pääaineenaan laskentatoimea. Laskentatoimen opiskelijoille olisi tärkeää saada toimeksiantoja yrityksiltä ja sitä kautta hankkia arvokasta käytännön kokemusta. Mahdolliset laskentatoimen ja liiketoiminnan kehit- tämisen toimeksiannot voisivat liittyä esimerkiksi kustannuslaskentaan, ti- linpäätösten analysointiin, budjetointiin, sidosryhmien analysointiin, SWOT-analyysiin, liiketoiminnan kehityksen arviointiin tai yrityksen ar- vonmäärittämiseen.
1.1 Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää Excel-pohjainen yrityksen analysointityökalu Hämeen ammattikorkeakoulussa toimivalle HAMK BusinessPointille. BusinessPoint toimii myös opinnäytetyön toimeksianta- jana. Alla oleva kuva osoittaa, että analysointiprojektin osapuolet ovat opiskelija, BusinessPoint ja analysoitava yritys.
Kuva 1 Analysointiprosessi
Projektin on tarkoitus edetä niin, että yritystutkimuksen opiskelijat analy- soivat työkalun avulla yrityksiä. Opiskelija on yhteydessä yrittäjään ja suorittaa analysointityökalun vaatimat toimenpiteet ja tiedonkeruun. Tämä analysointiprosessi on osa yritystutkimuskurssia. Halutessaan yrittäjä tai yrityksen työntekijä voivat itse käyttää analysointityökalua. Työkalu antaa yhteenvedon täytetyistä tiedoista. Sen jälkeen opiskelijat analysoivat saa- miaan tietoja ja laativat tuloksista raportin. Jos analyysin tuloksista nousee esille kehittämiskohteita ja yritys on halukas oppilaitosyhteistyöhön, ote- taan yhteyttä BusinessPointtiin. Toimeksianto annetaan BusinessPointin kautta halukkaille opiskelijoille.
Työkalun tarkoitus on tuoda esiin epäkohtia tai kehitysideoita yrityksestä, jolloin esille nousee jokin kehityskohde. Jos analyysissä on noussut esille
kehittämiskohde, sovitaan tulevista toimenpiteistä osapuolten kesken. Tar- koituksena kuitenkin on saada näistä kehityskohteista projektiluonteisia opintoja Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoille.
1.2 Tutkimuksen rajaus ja menetelmät
Aihe on rajattu koskemaan vain pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Analyysin pääpaino on tilinpäätöksen analysoimisessa. Tilinpäätöstä oikaistaan muu- tamalla tarpeellisella oikaisulla, jonka jälkeen työkalu laskee tunnuslukuja kannattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden osioista. Tunnuslu- kuja vertaillaan toimialan mediaaniin, ylä- ja alakvartiiliin. Työkalu laskee yrityksestä suuntaa antavan arvon, prosenttilukumuotoisen tuloslaskelman ja taseen, trendianalyysin ja tilinpäätösennusteen. Yrityksen toimintoja ja liiketoimintaa analysoidaan erilaisilla kysymyksillä, kuten yrittäjän näke- mys liiketoiminnan kehityksestä seuraavina kolmena vuotena, yrityksen tarpeista kehittää liiketoimintaa eri osa-alueilla, mahdollisia kehityskohtei- ta, SWOT-analyysistä ja yrityksen tarpeesta oppilaitosyhteistyöhön.
Opinnäytetyöllä haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Miten analysoidaan yrityksen toimintoja, liiketoiminnan kehitystä ja taloutta?
Mitä näistä asioista otetaan huomioon analysointityökalussa?
Minkälainen analysointityökalu yritysten kartoittamiseen soveltuu lii- ketalouden opetukseen sekä HAMK BusinessPointin käyttöön?
Tutkimusmenetelmä on tutkimuksellinen kehittämistyö. Käytetty mene- telmäsuuntaus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Työssä on pyritty ymmär- tämään tutkittua ilmiötä sekä kehittämään ymmärryksen kautta analysoin- tityökalu.
Teoreettinen viitekehys on luotu käyttämällä alaan liittyvää kirjallisuutta.
Finnveran luennon pohjalta on myös saatu paljon tietoa yrityksen ana- lysoinnista. Toimialan vertailutiedot saadaan Toimialapalveluiden Inter- net-sivuilta. Internet-lähteinä on käytetty vain luotettavan tahon ylläpitä- miä sivuja sekä yhtä pro gradu -tutkielmaa.
2 YRITYKSEN ANALYSOINNIN TYÖKALUT
Yrityksen analysointityökalun käyttö aloitetaan täyttämällä yrityksen perustiedot. Analysointityökalussa kysytään aluksi yrityksen nimi, Y- tunnus, toimiala, jolla yritys toimii pääsääntöisesti, henkilöstön määrä eri vuosina sekä yrityksen toiminta-ajatus. Tämän vaiheen jälkeen prosessi etenee alapuolella olevan kuvan mukaan. Analyysin kohteet on jaettu kahteen osaan toiminnan analysointiin sekä talouden analysointiin.
Kuva 2 Analysoinnin sisältö ja kulku
Toiminnan analysoinnissa vastataan kysymyksiin, jotka liittyvät lähinnä yrityksen kehitykseen sekä kehitettävään liiketoimintaan. Yrityksen kehi- tystä arvioidaan kolmelta osa-alueelta: halu/pyrkimys, kyky ja mahdolli- suus. Yrityksen kehityskohteita haetaan neljästä osa-alueesta: markkinoin- ti, asiakashallinta, talouden ohjaus sekä henkilöstön osaamistaso. Se, kuinka yritys tuntee sidosryhmänsä ja SWOT-analyysin alueet, otetaan myös selville. On myös olennaista tietää, kuinka yrityksessä on järjestetty talousasioiden hoito.
Talouden analysoinnissa täytetään yrityksen tilinpäätöstiedot kolmelta vuodelta, jonka jälkeen tehdään tarvittavat oikaisut. Oikaistusta tuloslas- kelmasta ja taseesta voidaan laskea vertailukelpoiset tunnusluvut. Tilin- päätöstiedoista muodostetaan myös trendianalyysi sekä prosenttilukumuo- toiset laskelmat. Saatujen tietojen sekä yrittäjän oman näkemyksen pohjal- ta lasketaan tilinpäätösennuste seuraavalle vuodelle. Yrityksestä lasketaan oikaistun tilinpäätöksen perusteella yrityksen suuntaa antava arvo. Lopuk- si saadaan yhteenveto analyysistä.
Toimeksiannon saaneet opiskelijat analysoivat työkalun antamia tuloksia.
Tulokset käydään yrittäjän kanssa läpi ja mietitään niiden pohjalta mah- dollisia kehityskohteita. Tarvittaessa tuloksia voidaan käydä läpi yritystut- kimuksen kurssilla. Jos on löytynyt sopiva kehityskohde jota voidaan läh- teä kehittämään oppilaiden toimesta, sovitaan jatkotoimenpiteistä. Silloin laaditaan tarpeelliset sopimukset BusinessPointin kautta. Yrityksellä ei ole velvollisuutta jatkaa yhteistyötä BusinessPointin kanssa. Yritykselle ei myöskään synny mitään velvoitteita missään projektin vaiheessa ellei toi- sin ole sovittu.
Luvuissa 3 ja 4 tullaan kertomaan perustietoja analysointityökalussa ole- vista aihealueista. Luvuissa olevaa teoriaa on käytetty työkalun luomisen pohjana. Seuraavat tiedot voivat toimia pohjatietona tuloksia käsiteltäessä.
3 TOIMINNAN ANALYSOINTI
Yritykset toimivat aina omanlaisessaan ympäristössä. Se, miten yritys toimii ja miksi se toimii, on yrittäjän tärkeää tietää. Tässä kappaleessa kä- sitellään muutamia pääkohtia yrityksen toimimisesta sekä työkaluista joi- den avulla voidaan pohtia yrityksen tulevaisuutta ja tätä päivää.
Yrityksen toiminta-ajatus kertoo miksi yritys on olemassa. Se on siis kai- ken toiminnan perusta ja määrittää sen mitä tehdään ja miten tehdään.
Toiminta-ajatuksen tulisi olla mahdollisimman pysyvä eikä jatkuvasti vaihtuva. Se kuinka suppeasti tai laajasti toiminta-ajatus määritellään, vai- kuttaa sen toiminnanohjauskykyyn. Laajasti määritelty ajatus saattaa olla liian ympäripyöreä eikä kykene ohjaamaan toimintaa. Suppeasti määritelty ajatus voi ohjata tehokkaasti toimintaa, mutta se ei välttämättä ole kovin pitkäikäinen. (Kamensky 2010, 65–68).
3.1 Näkemys liiketoiminnan kehityksestä
Yritykset voivat olla erittäin kasvuhakuisia etenkin kansainvälistymisen myötä, mutta myös sellaisia joista halutaan vain elanto. Kasvu voi olla yk- si väline kun haetaan parempaa kannattavuutta tai kilpailuasemaa. Yrityk- set eivät kasva vahingossa vaan kasvu on strateginen valinta. Ensimmäi- nen edellytys kasvulle onkin yrittäjän halu kasvaa eli yritys on kasvuha- kuinen. Pelkkä halu ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan kykyä kasvaa. Kyky voidaan myös yhdistää tunnistettuihin kilpailuetuihin. Jotta kykyjä voi- daan käyttää, tarvitaan mahdollisuuksia markkinoilla. Alapuolella oleva kuva osoittaa, jotta kasvu onnistuu, tarvitaan myös motivaatiota. (Kasvun ajurit 2005)
Kuva 3 Kasvun ajurit (Kasvun ajurit 2005)
3.1.1 Kasvuhakuisuus
Taposen (2011) kirjoituksissa pk-yritysten kasvutavoitteet ovat paljolti kiinni yrittäjän persoonasta ja hänen henkilökohtaisista tavoitteista. Omis-
tajan tulisi sitoutua kasvuun ja sen kehittämiseen. Yrittäjältä tulisi löytyä tahtoa ja kasvuun tähtäävää asennetta sekä kunnianhimoa. Riskinottoval- mius pitäisi olla kunnossa ja tulevaisuuteen katsova näkökulma on hyväs- tä.
3.1.2 Kasvukyky ja kilpailuetu
Kyky on osaamista, vahvuuksia sekä tunnistettavia kilpailuetuja. Yrityk- sen kilpailuetu voi perustua mm. henkilöstön osaamiseen ja kannustinjär- jestelmiin, kustannustehokkuuteen, laatuun, innovaatioihin, tuotemerkkiin ja asiakassuhteisiin, yrityksen sijaintiin suhteessa markkinoihin tai vaikka- pa strategiseen kumppanuuteen. Myös taloudelliset resurssit ja henkilö- kohtaiset verkostot ovat tarpeen kasvua haettaessa. (Kasvun ajurit 2005) 3.1.3 Markkinamahdollisuus
Kasvuhakuiset yrittäjät pyrkivät luomaan mahdollisuuksia ja ovat yleensä valmistautuneet kohtaamaan kovaa kilpailua. Pärjätäkseen tässä yrityksel- lä on oltava selkeä fokus. Markkinoilla tulee kuitenkin olla riittävä kysyn- tä. Kansainvälistyminen voi olla jopa ainoa keino kasvaa, koska koti- maanmarkkinat eivät siihen välttämättä riitä. (Taponen 2011)
3.2 Tarpeet kehittää liiketoimintaa
Liiketoimintaa tulisi kehittää ja parantaa lähes taukoamatta. Noususuhdan- teessa yrityksen kehittäminen keskittyy lähes aina liiketoiminnan resurssi- en parantamiseen. Silloin tarvitaan lisää tuotantokapasiteettia, läpi- menoaikoja täytyy lyhentää ja verkostoa laajentaa. Paremmalla tuloksella maksetaan velkoja ja investointeja tai kerätään kassareservejä. Kasvuha- kuisuus pienentää usein positiivista tulosta. Suhdannevaihteluiden välissä tasaisen kasvun aikana yritys useimmiten etsii uusia asioita, menetelmiä, tuotteita ja palveluja. Taantumassa yritys ei pysty useimmiten kehittämään liiketoimintaansa. Toiminnan painopiste on pahimmillaan selviytymistais- telua tai ainakin eletään päivä kerrallaan hitaasti eteenpäin. Kehittäminen jää sivuasiaksi vaikka eri toimintojen analysointi olisi hyödyksi vaikeuk- sista toipumiselle ja tulevalle toiminnalle. (Kehittäminen eri suhdanteissa n.d.) Seuraavaksi käsitellään muutamaa potentiaalista kehityskohdetta ker- tomalla tärkeimpiä seikkoja niistä.
3.2.1 Markkinointi
Jylhän ja Viitalan (2006, 113–114) mukaan markkinoinnilla tarkoitetaan kysynnän luomista ja tyydyttämistä kohdemarkkinoilla. Sitä on voitu pitää mm. myyntinä, mainontana, toimitusmahdollisuuksien esille tuomisena, ilmoituksina ja neuvotteluina. Kuitenkin markkinointi käsitteenä sisältää paljon enemmän. Markkinoinnin avulla hankitaan asiakkaita ja myötävai- kutetaan asiakassuhteiden säilymiseen ja kehittymiseen. Markkinointia voi pitää investointina asiakassuhteeseen, jonka päämääränä on kerta- asiakassuhteen kehittyminen kanta-asiakassuhteeksi.
Isoviita ja Lahtinen (2001, 175) määrittelevät mainonnan seuraavasti, mainonta on tunnistettavissa olevan lähettäjän maksamaa, lähinnä joukko- tiedotusvälineissä toteutettavaa tiedottamista tavaroista, palveluista ja aat- teista. Mainonnalla pyritään tiedottamaan tuotteen ominaisuuksista, eduis- ta, hyödyistä, hinnasta, saatavuudesta ja palvelusta. Mainonta pyrkii myös vaikuttamaan kohderyhmän tunteisiin ja asenteisiin. Asiakassuhteiden luominen, ostohalun herättäminen sekä vaikuttaminen suoraa myyntitu- loksiin ovat mainonnan tavoitteita.
Mainontaa voi tehdä monissa eri medioissa. Tutuimmat tapaukset ovat ra- dio- ja televisiomainonta. Muita medioita voivat olla Internet-sivut, paine- tut ja sähköiset hakemistot, sanoma- ja aikakausilehdet sekä elokuva- mainonta. Suoramainontaa puolestaan ovat yleensä posti, sähköposti tai tekstiviesti, joka on henkilökohtaisesti suunnattu vastaanottajalle. Myös valtavasti kasvanut puhelinmarkkinointi on suoramainontaa. Suora- mainonta yhdistetään nykyään helposti roskapostiin ja puhelinmyyjät häi- riköiksi. (Mainosmediat n.d.)
Yritykset pyrkivät saamaan itselleen hyvän imagon eli mielikuvan ja tuot- teilleen brändin eli tavaramerkin ympärille muodostuneen positiivisen asenteen. Imago syntyy havaintojen, tietojen, kokemusten, päätelmien, asenteiden, uskomusten, tunteiden ja käsitysten perusteella. Imagoon liit- tyy myönteinen, neutraali tai kielteinen asenne. Sponsorointi on yrityksen ja organisaation toiminnasta irrallaan olevaa imagon ja brändin esille tuo- mista. Yleisiä sponsorointikohteita ovat urheilutapahtumat. Yritys voi os- taa jonkun yksilön, ryhmän, tilaisuuden tai muun toiminnan imagon ja käyttää sitä markkinointiviestintänsä tarkoituksiin. (Mainosmediat n.d.) Mainonnan tehokkuutta tulisi mitata erilaisilla mittareilla. Ensimmäinen tapa on laskea kontaktihinta eli se hinta, joka maksetaan yhdestä kontak- tista. Samankaltainen luku on tehokkuusluku, joka puolestaan kertoo saa- vutettujen kontaktien määrän yhtä mainontaan sijoitettua euroa kohti.
Muita mittareita ovat lehtien levikki- ja lukijamäärät, tv-ohjelmien ja elo- kuvien katsojamäärät, ulkomainosjulisteiden määrät ja huomioarvot sekä suoramainonnan ja verkkomedian kontaktimäärät. Peitto eli peittävyys kertoo, kuinka monta prosenttia media tavoittaa kohderyhmästään. (Isovii- ta & Lahtinen 2001, 181).
3.2.2 Asiakkuuksien hallinta
Asiakkuuksien hallinta on tärkeää yritykselle ja tämän vaikutus kilpailu- kykyyn on suuri. Mitä paremmin yritys pystyy palvelemaan ja tyydyttä- mään asiakkaansa tarpeet niin sitä varmemmin siitä syntyy pitkä asiakas- suhde. Asiakkuuden hallinta perustuukin lähinnä asiakastiedon keräämi- seen, kerätyn tiedon tulkintaan sekä sen hyväksikäyttöön. Tietojen avulla yritys pystyy paremmin suuntamaan markkinointiaan, tunnistamaan par- haat asiakkaat sekä ohjaamaan paremmin palveluitaan asiakkaille. Näihin tarkoituksiin on luotu asiakkuudenhallintajärjestelmiä, joista tietoja tarvit- sevan on ne helppo hakea. Riippuen hallintajärjestelmästä voi siinä olla seuraavanlaisia sovelluksia: mahdollisten asiakkaiden kartoitus, asiakas-
profilointi, asiakastyytyväisyyden analysointi, asiakkaan tarpeiden tunnis- taminen, jälkimarkkinointi ja asiakassuhteiden pelastaminen. (Tietoteknii- kan hyödyntäminen 2008.)
3.2.3 Talouden hoito ja ohjaus
Kirjanpito on yksinkertaisesti sanottuna yrityksen toiminnasta aiheutuvien liiketapahtumien rahamäärien kirjaamista. Kirjanpitoon kootaan aukoton tositeaineisto ja siitä rekisteröidään liiketapahtumien tiedot tietyn mene- telmän mukaan. Tulokseksi saadaan laskelmat yrityksen taloudesta. Kir- janpidon kokonaisuus muodostuu yrityksen tuotoista, kuluista, omaisuu- desta, omista varoista ja veloista. Usein pienet yritykset hoitavat laskutuk- sen ja maksuliikenteen itse, mutta kirjanpidon lisäksi myynti- ja ostores- kontra, palkanlaskenta ja perintä ulkoistetaan. (Kirjanpidon järjestäminen n.d.)
Yrityksen taloudesta saatava tieto auttaa johtoa suunnittelemaan, toteutta- maan asioita ja arvioimaan jo toteutettuja asioita. Nämä vaikuttavat pitkäl- lä aikavälillä yrityksen strategiseen suunnitteluun, lähitulevaisuuden ta- voitteiden saavuttamiseen ja jokapäiväisten tehtävien hoitamiseen. Yrityk- sen laskentatoimi jakautuu kahteen osaan johdon laskentatoimeen eli sisäi- seen laskentatoimeen ja yleiseen laskentatoimeen eli ulkoiseen laskenta- toimeen. (Jylhä & Viitala 2006, 297–298).
Johdon laskentatoimeen kuuluvat yrityksen alueet, jotka palvelevat yritys- tä itseään eikä tietoa normaalisti jaeta ulkopuolisille. Alueita ovat suunnit- telu-, tavoite- ja tarkkailulaskelmat. Suunnittelulaskelmat nimensä mukai- sesti auttavat johtoa suunnittelemaan mitä toimia kannattaa tehdä, kun mahdollisuuksista on laadittu erilaisia laskelmia. Laskelmia voidaan tehdä joko pitkälle tai lyhyelle aikavälille. Tavoitelaskelmilla puolestaan asete- taan numerollisia tavoitteita, jotka yleensä toteutetaan budjetin muodossa.
Sitä miten edellä mainituissa laskennoissa on onnistuttu, seurataan tarkkai- lulaskelmilla. Mitä tiheämmin tarkkaillaan, sitä nopeammin pystytään rea- goimaan poikkeamiin ja tekemään muutoksia, jotta päästään tavoitteeseen.
(Jylhä & Viitala 2006, 299–300).
Jylhä & Viitala (2006, 300–304) kertovat, että tavallisimpia sisäisen las- kennan laskelmia ovat kannattavuuslaskelmat. Yritykset voivat laskea kannattavuuttaan tuotteittain, tuoteryhmittäin, osastoittain ja koko liike- toiminnan kannalta. Kustannusten selvittäminen on tavallisesti ollut yri- tyksille paljon haastavampaa kuin tuottojen. Erilaiset kustannukset voivat olla vaikea kohdistaa tiettyihin toimintoihin. Yrityksellä tuleekin olla tark- kaan hoidettu kustannuslaskenta, jos on tarkoitus saada tarkkoja kustan- nuslaskelmia ja sitä kautta kehittää kannattavuutta. Kustannuslaskennan perinteisin versio on katetuottolaskelma. Laskelmassa vähennetään myyn- tituotoista ensiksi muuttuvat kustannukset, jotka ovat riippuvaisia tuotan- non määrästä, näin saadaan katetuotto. Katetuotosta vähennetään seuraa- vaksi kiinteät kustannukset, jotka eivät normaalisti ole riippuvaisia tuotan- non määrästä. Jäljelle jäävä summa on tulos. Kriittiseksi toiminta-asteeksi nimitetään sitä myyntiä, jolla saadaan tulokseksi nolla.
Yrityksille hinnoittelu voi olla erittäin vaikeaa. Jos yritys haluaa tuottees- taan liian korkeaa hintaa, kysyntä on pieni. Puolestaan liian alhainen hinta nostaa kysyntää, mutta kustannusten kattamiseen jää tällöin vähemmän rahaa. Se mikä vaikuttaa hinnoitteluun on pitkälle tuotesidonnaista. Kun tuote on markkinaperusteinen, tulee hinta suoraan markkinoilta. Silloin joudutaan ottamaan huomioon kilpailijoiden hintataso ja se mitä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Tällaisessa kilpailussa on tärkeää miettiä mitä lisäarvoa asiakkaille voidaan tuottaa. Kun tuote on hinnoiteltu täydellisen kustannusperusteen mukaan, niin syntyneisiin kustannuksiin lisätään ha- luttu voitto. Tässä kilpailijat kilpailevat sillä kuka saa tuotettua pienimmil- lä kustannuksilla. Kolmas keino saada hinta aikaiseksi on tavoitekustan- nuslaskenta. Tavoitteena tässä on markkinoilla oleva hinta kuitenkin niin että saadaan haluttu voitto yritykselle. Markkinahinnasta vähennetään voittotavoite ja jäljelle jää tavoitekustannukset johon tuote pitää saada tuo- tettua. Alennukset voivat olla yksi hinnoittelutaktiikan perusta. Annettavat alennukset tulee ottaa huomioon jo tuotteistamisvaiheessa, jotta ikäviltä katteenkatoamisyllätyksiltä vältyttäisiin. (Alhola & Lauslahti 2005, 36–
49).
Alhola & Lauslahti (2005, 105–119) kirjoittavat siitä, että kun yrityksen toimintasuunnitelma muutetaan numeroiksi, syntyy erilaisia budjetteja.
Johdon on näin helpompi jakaa käytettävissä olevat resurssit niin että päästään haluttuun lopputulokseen. Budjetteja voi laatia lähes mistä vain, mutta tyypillisimmät budjetit on jaettu kahteen osaan. Osabudjetteja ovat myynti-, valmistus-, osto-, varasto-, kustannus- ja investointibudjetit. Näi- tä apuna käyttäen voidaan luoda pääbudjetit eli tulos- ja rahoitusbudjetit.
Tulosbudjetista nähdään tuotot ja kustannukset. Tulosbudjetti voidaan jou- tua rakentamaan monta kertaa uudestaan, jotta päästään haluttuun lopputu- lokseen. Rahoitusbudjetista nähdään kauden aikana tapahtuvat kassasta maksut, kassaan maksut ja paljonko kassassa on rahaa milloinkin. Rahoi- tusbudjetti on tärkeä apuväline rahoituksen suunnittelussa etenkin lyhyellä aikavälillä.
Yrityksen tuloksen tulisi riittää myös investointeihin. Investointien tarkoi- tus on hankkia tuloja, säästää kustannuksia tai jokin muu hyöty pidemmäl- lä aikavälillä. Pakollisiakin investointeja on. Esimerkiksi ympäristönsuoje- lemisesta aiheutuvat investoinnit voivat olla pakollisia. Investoinnit kui- tenkin tavallisesti kohdistuvat koneiden ja laitteiden uusimiseen, kaluston hankintaa, tilojen laajentamiseen ja kehitystoimintaan. Nämä ovat reaali- investointeja. Näiden investointien tarkoituksena voi olla kustannusten alentaminen, markkina-aseman vahvistaminen ja laajentaminen. Rahoitus- investointeja ovat puolestaan rahan välillinen sijoittaminen esimerkiksi ar- vopapereihin. Yhteistä näillä investoinneilla on se että molemmille määri- tellään riski ja tuottovaatimus. Jotta tiedetään, mikä investointivaihtoehto kannattaa toteuttaa, laaditaan investointilaskelmia. Laskelmissa otetaan huomioon investoinnin hyötyjä, käyttöikiä, takaisinmaksukustannuksia ja ylläpitokustannuksia. Ratkaisevaa on myös se, kuinka hyvin loppujen lo- puksi investointi sopii käyttötarkoitukseen. Investoinneilla on tapana aihe- uttaa aluksi suuria kassasta maksuja ja hyödyt realisoituvat vasta myö- hemmin. Leasingkauppojen yleistyessä onkin yritykselle monesti parempi
vaihtoehto vuokrata investointikohde kuin ostaa oma. (Jylhä & Viitala 2006, 309–310).
3.2.4 Henkilöstön osaamistaso
Osaava henkilöstö on aina yrityksen menestyksen takana. Enää ei riitä, et- tä työntekijät vain noudattavat annettuja ohjeita tehokkaasti ja luotettavasti vaan työntekijöiden on kyettävä kehittämään itseään, työympäristöään ja työtään. Henkilöstön kuva on näin muuttunut suorittajista osaajiksi. Koska henkilöstö on niin kriittinen menestystekijä, tulisi sen hankintaan ja ylläpi- tämiseen myös panostaa huomiota ja voimavaroja sen mukaan. (Jylhä &
Viitala 2006, 220–221).
Henkilöstön motivointi tapahtuu yleensä palkitsemisella eli palkalla. Myös muita motivointikeinoja löytyy kuten työn sisältö, etenemismahdollisuudet ja työympäristö. Työntekijälle on myös tärkeää osata oma työnsä hyvin.
Yrityksissä on käytössä erilaisia perehdytystapoja kuten työnkierto, men- torointi ja työnohjaus. Näillä saadaan perehdytettyä työntekijät työhönsä ja saadaan kirjoittamaton eli hiljainen tieto siirrettyä muille. (Jylhä & Viitala 2006, 234–241).
Hyvä henkilöstöhallinto mittaa eri menestystekijöiden tärkeyttä, hoitota- soa ja osaa myös syventää tarvittavilta osin henkilöstön analyysiä. Mitat- tavia ja analysoitavia tekijöitä voivat olla henkilöstöpolitiikka, henkilöstön suunnittelu, hankinta, tehokkuus, tyytyväisyys, palkkaus ja kehittäminen.
(Kamensky 2010, 185).
3.3 SWOT-analyysi
SWOT-analyysi on nelikenttäanalyysi, joka on yksittäisistä menetelmistä ylivoimaisesti käytetyin. Lyhenne SWOT tulee englanninkielen sanoista Strengths (vahvuudet), Weaknesses (heikkoudet), Opportunities (mahdol- lisuudet) ja Threats (uhat). Organisaation sisäisestä tilasta kertovat vah- vuudet ja heikkoudet. Ne kuvaavat myös hyvin nykytilaa. Mahdollisuudet ja uhat ovat tiivistelmä yrityksen toimintaympäristöstä ja kuvaavat samalla tulevaisuutta. Analyysi on melko helppo tehdä ja sitä voi soveltaa monella eri tasolla ja alueella. (Kamensky 2010, 192–193).
SWOT-analyysin tekemiseen liittyy sudenkuoppia. Voi olla että analyysin tekijä ei tunne todellista toimintaympäristöä tai edes yritystä. Osa puoles- taan ei kestä todellista kritiikkiä tai sitä ei uskalleta esittää, syntyy ympäri- pyöreää sanahelinää. Vertailuperustana analyysissä tulisi toimia todellinen kilpailutilanne eikä hatusta vedetty. Vaihtoehtoja voi olla lukematon mää- rä, mutta niistä tulisi löytää vain oleelliset vaihtoehdot. Analyysi menee hukkaan, ellei siitä tehdä johtopäätöksiä ja niiden kautta ryhdytä toimenpi- teisiin. Toimenpiteisiin voi käyttää seuraavalla sivulla esiintyvää taulukon ajatusmallia. (Kamensky 2010, 193).
Taulukko 1 SWOT-analyysin jatkotoimenpiteet (Kamensky 2010, 193).
Johtopäätöksien toimenpiteet
Vahvat puolet 1) Käytä hyväksi 2)Vahvista Heikot puolet 1) Poista 2) Lievennä 3) Vältä Mahdollisuudet 1) Varmista niiden hyödyntäminen Uhat 1) Kierrä 2) Lievennä 3) Poista
4) Käännä mahdollisuudeksi
3.4 Sidosryhmät
Isokangas ja Kinkki (1999, 55) kertovat, että ne ryhmät jotka toimivat yri- tyksen kanssa ja joilla on omat mielenkiinnon kohteet ajettavanaan yrityk- seen liittyen, kutsutaan sidosryhmiksi. Sidosryhmät voivat olla yksityisiä henkilöitä, toisia yrityksiä sekä yhteisöjä. Ne jotka eivät ole välittömästi tekemisessä yrityksen kanssa, ei lasketa sidosryhmiksi.
Kamensky (2010, 145–146) kirjoittaa, että toimittajan roolin tärkeys yri- tykselle riippuu täysin toimialasta jolla yritys toimii. Teollisuusyrityksille esimerkiksi raaka-aineiden toimittajan merkitys voi olla erittäin suuri, koska raaka-ainekustannusten osuus voi olla jopa puolet liikevaihdosta.
Toisena esimerkkinä on vähittäiskauppa, jolloin toimittajan valinta voi ol- la jopa tärkeämpää menestyksen kannalta kuin asiakkaat. Vastakohtana voi toimia jokin palveluyritys, jolle toimittajan valinta ei suuresti vaikuta liiketoimintaan. On myös yrityksiä jotka ulkoistavat toimintojaan. Näiden yritysten yhteistyökumppanit ja toimittajat ovat ratkaisevassa roolissa yri- tysten menestyksen kannalta. Isokangas ja Kinkki (1999, 67) muistuttavat, että yritys voi ostaa tavarantoimittajilta myös palveluita kuten mainostoi- misto-, ohjelmointi-, konsultointi- ja kirjanpitopalveluja. Usein nämä pal- velut ovat varsinaista toimintaa tukevia, mutta niiden avulla yritys pystyy keskittymään varsinaiseen liiketoimintaan. Kamensky (2010, 145–146) mainitsee vielä että on kehitetty erilaisia analyysejä, joilla yritys voi kar- toittaa omaa toimittajatilannettaan. Analyysejä ovat muun muassa toimit- tajatuntemusanalyysi, toimittajakannattavuusanalyysi, vuorovaikutusana- lyysi sekä analyysit toimittajien neuvotteluvoimasta.
Yrityksen on äärimmäisen tärkeää tietää asiakkaiden tarpeet, toiveet ja os- tokäyttäytyminen. Asiakasosaaminen onkin melko ratkaisevaa jos yritys mielii menestyä tulevaisuudessa. Yrittäjän pitää siis tietää kuinka käsitellä asiakkaitaan omalla toimialalla. On täysin eri asia yrittää myydä esimer- kiksi puuterihuisku yksityiselle kuluttajalle kuin urakkasopimus betoni- massan toimittamisesta rakennustyömaalle. Kuitenkin myynnin keinot ja asiakassuhteiden johtaminen voidaan hoitaa samojen periaatteiden pohjal- ta. On toki selvää että markkinat ovat erilaiset kun on kyse business-to- business-markkinoinnista kuin business-to-consumer-markkinoinnista.
Edeltävässä tavassa yritys myy yritykselle ja jälkimmäisessä tavassa yritys myy yksityiselle henkilölle. Yritykset voivat tehdä markkinatutkimuksia, joista saadaan ajantasaista tietoa markkinoista, asiakkaista, asiakkaiden mieltymyksistä, tottumuksista, päätöksentekotavoista sekä -kriteereistä.
Saatujen tietojen avulla on helpompi lähteä kehittämään liiketoimintaa ja
esimerkiksi tuomaan uutta tuotetta tai palvelua markkinoille. (Jylhä & Vii- tala 2006, 80–92). Erilaiset asiakasanalyysit on jaettu viiteen alueeseen:
asiakastuntemusanalyysit, asiakaskannattavuusanalyysit, vuorovaikutus- analyysit, asiakaslähtöisyyden analyysit sekä analyysit asiakkaiden neu- votteluvoimasta (Kamensky 2010, 137.)
Kilpailu pitää organisaatiot jatkuvassa kehityksessä. Pitää pyrkiä olemaan parempi kuin toiset. Kuitenkin liian kova kilpailu ajaa yrityksiä konkurs- siin. Yritykset hakevatkin keinoja kuinka erottautua kilpailijoista ettei tar- vitsisi niin kovasti kilpailla. Siksi on tärkeää tuntea oman toimialansa kil- pailutilanne ja osata ennakoida tulevaa. Tähän on olemassa erilaisia kilpai- lija-analyysejä joissa analysoidaan itse yritystä, toimialaa, lähellä olevia toimialoja, verkostoja ja tarvittaessa makroympäristöä. (Kamensky 2010, 150–151). Isokangas ja Kinkki (1999, 71) kirjoittavat että yritykset saatta- vat ryhtyä yhteistoimintaan samalla toimialalla toimivien yritysten kanssa menestyäkseen paremmin kilpailussa. Yritykset voivat muun muassa hoi- taa ostot yhdessä, jakaa toimintoja keskenään ja käyttää yhteisiä myynti- organisaatioita. Jos yhteistyö halutaan viedä mahdollisimman pitkälle, lopputuloksena on fuusio.
3.5 Toimiala-analyysi ja vertailu
Toimiala-analyysi on yksi yritysanalyysin osa-alueista. Kun kerätään tie- toa toimiala-analyysiä varten, kerätään kokoon yksittäisistä yrityksistä tehdyt analyysit. Toimiala-analysoijista ainakin Finnvera ja Tilastokeskus julkaisevat toimialaraportin tunnusluvuittain. Tunnusluvuista annetaan ta- vallisesti toimialan alakvartiili, mediaani, yläkvartiili sekä mahdollisesti myös keskiarvo. Alakvartiili on otoksen huonoimman neljänneksen paras arvo. Yläkvartiili on puolestaan parhaimman neljänneksen huonoin arvo.
Mediaani jakaa perusjoukon kahteen yhtä suureen osaan. (Rekola- Nieminen & Salmi 2005, 180–183).
Toimialatilastovertailussa verrataan yrityksen lukuja samalta alalta toimi- vien yritysten pohjalta tehtyihin tilastoihin. Yksinkertaisesti miten yritys pärjää muihin nähden. Käytettäessä tilastoja tulee kuitenkin muistaa että niihin liittyy epätarkkuuksia. Tunnuslukujen laskennassakin on saatettu käyttää eri kaavoja. (Niskanen & Niskanen 2004, 210).
Vertailun tuloksia voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi silloin, kun arvioi- daan yksittäisen yrityksen luottokelpoisuutta suhteutettuna yrityksen toi- mialaan. Johtopäätökset kannattaa kuitenkin vetää varovaisesti. Toimialat voivat kokonaisuudessaan joko menestyä erittäin huonosti tai hyvin. Huo- nosti menestyvällä toimialalla vertailussa hyvin sijoittuva yritys ei välttä- mättä ole hyvä. Ja myös hyvin menestyvällä toimialalla huonomminkin si- joittuva yritys voi olla sijoituksen arvoinen. Myös itse toimialaa voidaan analysoida lukujen perusteella. Esimerkiksi liiketulosprosentin raju lasku koko toimialalla voi kertoa hieman toimialan tulevasta suunnasta. (Reko- la-Nieminen & Salmi 2005, 180–183).
Vertailun tavoitteena on erottaa yrityskohtaiset tekijät ympäristötekijöistä.
Yksittäisestä yrityksestä laskettuun tunnuslukuun vaikuttavat kolmenlaiset
seikat, yleistaloudelliset, toimialakohtaiset ja yrityskohtaiset seikat. Esi- merkiksi tietyllä toimialalla toimivien yritysten varaston kiertonopeus on aina hidas. Tai kun vallitsee tietty taloustilanne niin voi olla että tavarat eivät mene kaupaksi ja sen takia varaston kiertonopeus on hidas. Yrityk- sistä on laskettu keskimääräiset tunnuslukuarvot, jotka heijastelevat toimi- alakohtaisia tekijöitä ja yleistaloudellisia tekijöitä. Keskimääräisenä arvo- na voi toimia keskiarvo, mutta nykyään on enemmän käytetty mediaania, ylä- ja alakvartiilia. Vertailua tehtäessä toimialakohtaiset ja yleistaloudel- liset tekijät sulkeutuvat pois niin selviää miten yritys itse vaikuttaa tunnus- lukuihin eli mikä on yrityskohtaisten tekijöiden vaikutus. Yritys voi myös vertailla tunnuslukujaan muihin yrityksiin siinä mielessä että ovatko ne hyviä, huonoja vai keskinkertaisia. Vertailu tulee kuitenkin suorittaa toi- minnaltaan mahdollisimman samankaltaisten yritysten kanssa. Toimialati- lastot rakennetaan tiettyjen valintakriteereiden avulla. Tavallisimmat niistä ovat yritysten tuotteet ja toimintaprosessit. (Niskanen & Niskanen 2004, 210–216).
4 YRITYKSEN TALOUDEN ANALYSOINTI
Suuret ja menestyvät yritykset seuraavat talouttaan tarkasti ja suunnittele- vat sitä huolella. Tilinpäätökset analysoidaan ja myös niiden teko suunni- tellaan tarkasti. Tilinpäätösanalyysiä tehdessä tilinpäätös tulee oikaista jot- ta se olisi vertailukelpoinen. Analyysissä lasketaan erilaisia tunnuslukuja kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden alueilta. (Toivio 2010, 28, 29.)
Yritykset laativat myös prosenttilukumuotoisia tulos- ja taselaskelmia sekä trendianalyysejä, koska tiettyjä asioita on näistä helpompi seurata. Yrityk- set laativat myös ennusteita tulevalle vuodelle sekä sitä lyhyemmälle ja pidemmälle aikavälille. Arvonmäärityksiä tehdään tavallisesti yrityskaup- patilanteissa, mutta yritykset saattavat seurata muutenkin arvon kehitystä.
4.1 Tilinpäätösanalyysin tarkoitus
Tilinpäätöksen on tarkoitus antaa riittävä ja oikea kuva yrityksen taloudel- lisesta asemasta ja tilikauden tuloksesta. Tilinpäätöksestä voidaan laskea erilaisia tunnuslukuja jolloin tilinpäätöksen lukeminen nopeutuu ja helpot- tuu. (Toivio 2010, 28–29). Tilinpäätösanalyysi perustuukin lähinnä tun- nusluvuista saatavaan tietoon (Salmi 2010, 229.)
Tilinpäätösanalyysistä saatavaa tietoa tarvitsevat yrityksen eri sidosryhmät jonka pohjalta he muodostavat yleiskuvan yrityksen taloudellisesta tilan- teesta. Yrityksellä on paljon eri sidosryhmiä ja niistä kukin on kiinnostu- nut omalla tavallaan yrityksestä. Verottaja haluaa tietää mikä on yrityksen tilikauden tulos josta vero maksetaan. Tavarantoimittajia kiinnostaa onko yritys kykenevä maksamaan toimitetut hyödykkeet. Vieraan pääoman ra- hoittajat ovat kiinnostuneet yrityksen vakavaraisuudesta, mutta myös muista siihen vaikuttavista tekijöistä. Ne jotka sijoittavat yritykseen oman pääoman ehtoisia varoja, ovat pääasiassa kiinnostuneita yrityksen tulok- sentekokyvystä eli kannattavuudesta. Kuitenkin yrityksen omistajat ovat yleensä kiinnostuneista lähes kaikesta tilinpäätösanalyysistä saatavasta tiedosta. Myös kilpailijoita ja asiakkaita voi mahdollisesti kiinnostaa yri- tyksen vakavaraisuus, kannattavuus ja maksuvalmius. (Kallunki & Kytö- nen 2007, 17–20).
Tilinpäätösanalyysit eivät kerro läheskään aina koko totuutta yrityksestä.
Yrityksen talous sisältää erilaisia tulkinnanvaraisuuksia. Kilpailukyvyn näkyminen kuten henkinen pääoma, itse luodut liikearvot ja muut aineet- tomat omaisuuslajit näkyvät vain tuloksessa. Myös aineellinen omaisuus on saatettu merkitä taseeseen alhaisempaan arvoon kuin se oikeasti on.
Kun yritys kasvaa, kasvaa myös tase ja sen myötä siitä tulee vaikeaselkoi- sempi. Lähtökohtana taseelle kuitenkin on, ettei sen arvo saa ylittää sitä, kuinka paljon sen omaisuudesta odotetaan tuottoja tulevaisuudessa. Esi- merkiksi aktivoiduilla perustamis- ja tutkimusmenoilla ei välttämättä ole minkäänlaista tulontuottamiskykyä vaan niillä on vain manipuloitu tulosta.
Tasetta voivat myös vääristää yrityskauppojen yhteydessä syntyneet lii- kearvot, koska ei niillä välttämättä ole oikeata tulontuottamiskykyä. (Re- kola-Nieminen & Salmi 2005, 92–93).
4.2 Tilinpäätösanalyysin toteuttaminen
Tilinpäätösanalyysin ensimmäinen vaihe on oikaista tilinpäätös eli stan- dardisoida se. Tilinpäätösanalyysin vaiheet on kerrottu alla olevassa taulu- kossa. Oikaisut ovat tarpeellisia silloin, kun tilinpäätösinformaatiota halu- taan vertailla muiden yritysten tai aikaisempien vuosien kesken. Oikaisu- toimenpiteet eivät saa olla riippuvaisia aineiston tulevasta käyttötarkoituk- sesta. (Niskanen & Niskanen 2004, 19–20).
Taulukko 2 Tilinpäätösanalyysin vaiheet (Niskanen & Niskanen 2004, 19–20).
1. Standardisoidaan lähtöaineisto
Tuloslaskelman, taseen ja liitetietojen muokkaus eli oikaisu
2. Valitaan mittauskohteet ja analyysimenetelmät Valitaan sen mukaan mitä halutaan mitata
3. Tutkitaan yrityksen taloudellista menestystä valituilla analyysitekniikoilla – Prosenttilukumuotoinen tilinpäätös
– Trendianalyysi – Tunnuslukuanalyysi – Kassavirta-analyysi
4. Lukujen arviointi ja taustalla olevien syy-seuraussuhteiden selvitys – Ajallinen poikkileikkausanalyysi
– Aikasarja-analyysi
Tilinpäätösanalyysin toisessa vaiheessa päätetään mitä halutaan mitata, millä menetelmillä mittaus suoritetaan ja mitä menetelmiä on perusteltua käyttää. Analyysin käyttötarkoitus ja sen suorittaja ratkaisevat nämä edellä mainitut asiat. (Niskanen & Niskanen 2004, 19–20).
Kolmannessa vaiheessa tutkitaan yrityksen taloudellista menestystä vali- tuilla analysointitekniikoilla. Prosenttilukumuotoinen tilinpäätös on erien esittämistä prosentteina verrattuna joko taseen loppusummaan tai liike- vaihtoon. Näin saadaan erien keskinäiset suhteet paremmin esille. Trendi- analyysissä puolestaan verrataan useampia vuosia tiettyyn perusvuoteen.
Eri erien kehittyminen tilikausien välillä on helpompi huomata trendiana- lyysillä. Tunnuslukuanalyysissä lasketaan tilinpäätöksestä tunnuslukuja eri näkökulmista kuten kannattavuus, vakavaraisuus ja maksuvalmius. Kassa- virta-analyysissä suoriteperusteinen tilinpäätös muokataan kassaperustei- seksi eli nähdään kuinka raha yrityksessä liikkuu. (Niskanen & Niskanen 2004, 19–20).
Neljäntenä ja viimeisenä vaiheena tulee saatujen lukujen arviointi ja nii- den taustalle olevien syy-seuraussuhteiden selvitys. Ajallinen poikkileik- kausanalyysi on sitä kun yritystä vertaillaan tiettynä vuonna saman toimi- alan yrityksiin. Kun seurataan vain oman yrityksen kehitystä eri vuosien välillä, silloin on kyse aikasarja-analyysistä. Nämä kaksi analyysitapaa voidaan myös yhdistää. (Niskanen & Niskanen 2004, 19–20).
4.3 Tulos- ja taselaskelman oikaiseminen
Tilinpäätös tulee standardisoida eli oikaista jotta se olisi vertailukelpoinen eri yritysten tai eri tilikausien välillä. Vertailukelvoton tilinpäätös on huo- mattavasti arvottomampi analyysejä tehtäessä. Tärkeää on suorittaa samat oikaisutoimenpiteet eri yrityksille ja eri vuosille. Tilinpäättäjillä on käy- tössään harkinnanvaraisuuksia jotka tulee tuntea tilinpäätöstä oikaistaessa.
Tilinpäätökselle on voitu asettaa erilaisia tavoitetuloksia tietyistä syistä.
Syitä on voinut olla esimerkiksi paremman imagon saaminen, yrityksen tasearvon nostaminen, tasaisen voiton esittäminen, pienempi verotus tai voitonjakokelpoisten varojen saaminen kirjanpitoon. Oikaisun tavoitteena on saada selville liiketoiminnan todellinen eli operatiivinen tulos. Myös rahoituksellisen aseman kuva joka taseesta saadaan voi olla erilainen kuin todellisuudessa. (Salmi 2010, 131).
Tuloslaskelmaa oikaisemalla olisi tarkoituksena saada tulos, joka kuvaisi jatkuvan ja säännöllisen liiketoiminnan tulosta eli nettotulosta (Salmi 2010, 131.) Taseen vastaavista pitää saada eliminoitua erät joilla ei ole tu- lontuottamiskykyä. Vastaaviin tulee merkitä sellaiset erät joilla on tulo- odotuksia, mutta eivät ole taseessa. Taseen vastattaviin merkitään velat jotka eivät ole näkyvissä ja eritellään ne takaisinmaksuajankohdan mukaan lyhyt- ja pitkäaikaiseen vieraaseen pääomaan. Jos varallisuus lisääntyy niin oma pääoma kasvaa ja päinvastoin. (Salmi 2010, 138).
Liiketoiminnan muista tuotoista siirretään liiketoiminnan satunnaisiin tuot- toihin kertaluonteiset ja olennaiset erät. Esimerkiksi käyttöomaisuuden myyntivoitot tulee oikaista satunnaisiin tuottoihin. (YTN 2009, 14–15).
Oikaisu toimii myös toisinpäin. Jos on satunnaisiin tuottoihin ja kuluihin kirjattu eriä jotka selkeästi kuuluvut varsinaiseen liiketoimintaan, tulee ne kirjata liiketoiminnan muihin tuottoihin ja kuluihin. (YTN 2009, 22).
Myyntivoitosta aiheutunut verojen määrä oikaistaan välittömistä veroista satunnaisiin kuluihin. Vain kauden tuloksesta aiheutuneet verot saavat vaikuttaa nettotulokseen. (YTN 2009, 21–22).
Elinkeinoharjoittajilla ja henkilöyhtiöillä tilikauden tulos on heidän henki- lökohtaista tuloa. Laskennallinen palkkakorjaus tehdään, koska yksityisen elinkeinoharjoittajan ja henkilöyhtiöiden yhtiömiesten palkat eivät sisälly tuloslaskelmaan. Kun palkat eivät näy tuloslaskelmassa, yrityksen tulos näyttää suuremmalta mitä se oikeasti on. Osakeyhtiössä oikaisu tehdään, jos omistajien palkkakulut eivät kohdistu tuloslaskelmaan ja he osallistu- vat merkittävästi yhtiön toimintaan. Osakkaille on voinut olla verotukselli- sesti suotuisampaa nostaa palkka jonain muuna kuten osinkoina. Palkka- korjauksen määrää pitäisi aina tarkastella tapauskohtaisesti, koska luon- taisedut voivat olla merkittäviä. 20 000 euroa on kuitenkin vähimmäis- määrä henkilötyövuoden bruttokustannukseksi. (Salmi 2010, 133). Kun tehdään palkkakorjaus, on otettava huomioon tilikauden pituus. Jos omis- tajat ovat samasta taloudesta, palkkakorjaus voidaan mahdollisesti tehdä pienempänä kuin on ohjeistettu. (YTN 2009, 16–17).
Nykypäivänä yritykset käyttävät rahoitusmuotona entistä enemmän lea- singia eli käyttöomaisuuden pitkäaikaista vuokraamista. Tämän takia hei- dän kalustonsa ei näy kokonaan taseessa. Taseen molemmille puolille tu-
lee oikaista jäljellä oleva leasingvastuukanta omana eränään. Vuokrasopi- muksen jäljellä oleva määrä selviää tilinpäätöksen liitetiedoista. (YTN 2009, 30).
Epäkurantit saamiset tulee kirjata alas taseesta. Myynti- ja muut saamiset jotka ovat taseessa, niin niillä on oltava realistiset tuloutumisodotukset.
Muussa tapauksessa luottotappiot vähennetään saamisista ja omasta pää- omasta. (Salmi 2010, 139). Arvottomat aktivoinnit voidaan tarpeen mu- kaan kirjata ja tapauskohtaisesti alaskirjata. Esimerkiksi liikearvo johon ei kohdistu todellisia tulevien vuosien tuotto-odotuksia. Mahdolliset tilintar- kastajan lisätiedot ja huomautukset otetaan huomioon. Tilintarkastaja voi mainita esimerkiksi omaisuuserän yliarvostamisesta ja epäkuranteista saamisista. (Suokas, esitelmä 22.2.2011)
Pääomalainoista osa tai kokonaan luetaan omaan pääomaan sen mukaan, että saadaan sidottu pääoma katettua. Velkapuolella saaduista ennakoista oikaistaan pois pitkäkestoisiin projekteihin liittyvät tehtyyn työhön perus- tuvat ennakot. (Suokas, esitelmä 22.2.2011)
4.4 Tunnusluvut ja niiden tarkoitus
Tunnusluvut lasketaan pääsääntöisesti oikaistusta tulos- ja taselaskelmas- ta. Yritykset ovat voineet asettaa tavoitteita tietyille tunnusluvuille ja seu- rata niitä. Se, mitä tunnuslukuja seurataan ja mitä tavoitteita millekin ase- tetaan, riippuu yrityksestä. Kuitenkin tunnuslukujen tulisi muodostaa tasa- painoinen kokonaisuus. Mutta mikä kokonaisuus on, riippuu puolestaan yrittäjän tavoitteista. Kuvio alapuolella kertoo, että yrityksen taloudellinen tila muodostuu kolmesta perustekijästä ja niiden seurauksena neljännestä, kasvukyvystä. (Rekola-Nieminen & Salmi 2005, 89–90).
Kuva 4 Talouden kokonaisuus (Rekola-Nieminen & Salmi 2005, 108).
Kun tavoitteena on kasvaa, riippuu se taloudellisen perustan terveydestä.
Kasvaessaan myös yrityksen menot kasvavat kuten investoinnit ja lisään- tynyt käyttöpääoman tarve, jolloin tarvitaan lisää varoja. Yrityksellä pitää siis olla kannattava liiketoiminta ja terve rahoituksellinen asema tai muu- ten yritys ei kykene rahoittamaan kasvua. Poikkeuksen voivat tuoda ris- kinsietokykyiset rahoittajat. (Rekola-Nieminen & Salmi 2005, 108).
4.4.1 Kannattavuus
Kun lasketaan kannattavuuslukuja, voidaan niitä muodostaa kahdella eri tavalla. Yksi tapa on verrata tilikauden tulosta liikevaihtoon. Näin saadaan selville, kuinka monta senttiä jokaisesta myydystä eurosta jää tulokseksi.
Tätä kutsutaan voittoprosentti-lähestymistavaksi. Tämä tapa ei sovellu ko- vinkaan hyvin yritysten väliseen vertailuun. Yritys saa voittoprosenttien avulla tietoa kehittymisestä ja mahdollisista muutosten seurauksista.
(Kyykkänen & Leppiniemi 2009, 163).
Toinen tapa on verrata tilikauden tulosta pääomaan. Tästä selviää kuinka paljon pääoma tuottaa vuosikorkoa. Näitä tunnuslukuja kutsutaan pää- oman tuottoprosenteiksi. Tuottoprosentit voidaan laskea sijoittaja-, rahoit- taja- ja kokonaistalouden näkökulmasta. Sijoittajat laskevat oman pää- oman tuottoprosentteja, rahoittajat puolestaan sijoitetun pääoman tuotto- prosentteja ja kansatalouden tasolla lasketaan kokonaispääoman tuottopro- sentteja. (Kyykkänen & Leppiniemi 2009, 164–165).
Yleisin voittoprosenttiin perustuva tunnusluku on liikevoittoprosentti.
Muita tyypillisiä tunnuslukuja ovat käyttökateprosentti, myyntikatepro- sentti, liiketulosprosentti. Näiden sekä muiden tunnuslukujen kaavat ovat liitteessä 1. (Kyykkänen & Leppiniemi 2009, 163–164).
4.4.2 Vakavaraisuus
Vakavaraisuus kertoo yrityksen pääomarakenteesta eli kuinka paljon yri- tyksen pääomasta on vierasta pääomaa ja kuinka paljon on omaa pääomaa.
Erityisesti rahoittajat ovat kiinnostuneita yrityksen vakavaraisuudesta. Pe- rusmittarina toimii omavaraisuusaste. Luku kertoo kuinka monta prosent- tia koko pääomasta on omaa pääomaa. Mitä suurempi omavaraisuusaste sitä vakavaraisempi yritys on. Suhteellinen velkaantuneisuus kertoo puo- lestaan kuinka paljon yrityksellä on velkaa suhteessa liikevaihtoon. Sijoi- tusanalyyseissä käytetään omavaraisuusasteen lisäksi gearing-tunnuslukua eli yrityksen nettovelkaantumisastetta. Luvussa verrataan korollista vieras- ta pääomaa omaan pääomaan. (Alhola & Lauslahti 2005, 160–161).
4.4.3 Maksuvalmius
Yritys tarvitsee maksuvalmiutta selvitäkseen jatkuvista maksuvelvoitteis- taan. Kun yrityksellä on hyvä maksuvalmius, sitä helpommin se selviytyy maksuistaan ja mahdollisesti tekee ostonsa edullisemmin. Tilinpäätöksestä saatu kuva maksuvalmiudesta on lähinnä vain suuntaa antava. Tilinpäätös
kuvaa vain yhden päivän tilannetta, joka voi poiketa merkittävästi normaa- lista tilanteesta. (Kyykkänen & Leppiniemi 2009, 167).
Tavallisimmat maksuvalmiuden tunnusluvut ovat Quick ja Current Ratio.
Quick Ratiossa verrataan rahoitusomaisuuden määrää lyhytaikaiseen vie- raaseen pääomaan. Current Ratio on muuten samanlainen, mutta rahoitus- omaisuuden lisäksi otetaan huomioon yrityksen vaihto-omaisuus. Käyttö- pääoma kertoo kuinka paljon liiketoimintaan sitoutuu pääomaa. Yrityksen rahoitustilanne on sitä turvallisempi mitä pysyvämmällä pääomalla käyt- töpääoma on rahoitettu. (Alhola & Lauslahti 2005, 156–159).
4.4.4 Muut tunnusluvut
Kiertoaika-tunnusluvut analysoivat rahan sitoutumista yrityksen toimin- taan. Myyntisaamisten kiertoaika kertoo sen kuinka monta päivää tulot ovat saamisina ennen kuin ne realisoituvat. Mitä lyhyempi myyntisaamis- ten kiertoaika on sitä parempi yritykselle. Ostovelkojen kiertoaika kertoo kuinka kauan ostot ovat yrityksen velkana ennen kuin ne maksetaan. Mitä pidempi ostovelkojen kiertoaika on sen parempi yritykselle. Näin yritys saa ilmaista lainaa. Kuitenkaan ostovelkojen maksuajan pituudesta ei saisi seurata viivästysseuraamuksia. Vaihto-omaisuuden kiertoaika kertoo kuinka monta kertaa vuodessa varasto vaihtuu. (Kyykkänen & Leppiniemi 2009, 169).
4.4.5 Tunnuslukujen käyttötarkoitukset
Kuinka laskettuja tunnuslukuja sitten tulkitaan ja mihin niitä tarvitaan?
Analyysin tarkoitus ei ole tuottaa tunnuslukuja vaan tulkita niitä. Tilinpää- tösanalyysin tarkoituksena on helpottaa tärkeiden kysymysten tekemistä.
Vastauksien etsiminen on puolestaan liikkeen johdon ja eri liiketoiminto- jen tehtävä. Analyysin pohjalta voidaan havaita asioita helpommin eri osa- alueista. Voidaan esimerkiksi havaita että kannattavuus on heikentynyt koska rahoituskulut ovat kasvaneet valtaviksi. Näin saadaan kysymykset:
Miksi rahoituskulut ovat niin suuret? Kuinka paljon rahoituskulut ovat lii- an suuret? (Salmi 2010, 124).
Tunnuslukujen tulkitseminen ei ole yksiselitteistä. On useita näkökulmia ja lähtökohtia joista tunnuslukuja lähdetään tulkitsemaan. Tunnuslukujen tulkintaan voidaan käyttää absoluuttista tasoa jolloin tunnusluku on arvo itsessään. Tulkitseminen on sopimuksenvaraista johon on yleensä päädytty kokemuksen, toimialan keskilukujen tms. kautta. Yksi vaihtoehto on tulki- ta muutoksia ja niiden suuntia. Tällöin käytetään yleensä aikasarja- analyysejä. Mitä pidempää ajanjaksoa tarkastellaan sitä paremman kuvan se antaa tunnusluvun trendistä. Tunnuslukuja voidaan vertailla muiden yri- tysten ja kilpailijoiden lukuihin. Kuitenkin vain saman toimialan yrityksiä voidaan vertailla keskenään. Standarditunnusluku luodaan esimerkiksi toimialan keskilukujen perusteella johon vertaillaan yrityksen omia tun- nuslukuja. Johtajat voivat käyttää tunnuslukuja tavoitteiden ja suoritusten arviointiin. Kun toiminnalle on asetettu tavoitteita, niin arvioidaan niiden
toteutumista. Tärkeää on että arvioitavat tietävät kuinka he voivat vaikut- taa lukuun. (Salmi 2010, 124–127).
4.5 Prosenttilukumuotoinen tulos- ja taselaskelma
Yksi tapa analysoida yrityksen tulos- ja taselaskelmaa on laatia niistä pro- senttilukumuotoinen tilinpäätös. Siinä tuloslaskelman erät suhteutetaan liikevaihtoon ja taseen erät taseen loppusummaan. Prosenttilukumuotoi- sesta tuloslaskelmasta on helppo seurata miten eri erät ovat kehittyneet verrattuna liikevaihtoon. Esimerkiksi kun seurataan absoluuttisia lukuja voi huomio kiinnittyä vain siihen että kustannukset ovat kasvaneet vuosit- tain. Saattaa kuitenkin olla että kustannukset ovat laskeneet suhteessa lii- kevaihtoon. (Niskanen & Niskanen 2004, 87–96).
Taseesta voidaan esimerkiksi seurata kuinka yrityksen investoinnit ovat kasvaneet suhteessa taseen loppusummaan. Vastaavaa-puolelta voidaan seurata yrityksen omaisuus- ja rahoitusrakenteen kehitystä ja vastattavaa- puolelta rahoitusrakenteen muutoksia.. On hyvä seurata lukujen kehitystä, mutta on tärkeää saada selville mikä muutokset aiheuttaa. Prosenttiluku- muotoisen tilinpäätöksen huonona puolena on ensinnäkin se että siitä ei nähdä onko jokin erä kasvanut absoluuttisesti. Toiseksi yhden erän merkit- tävän suuri pienentyminen tai kasvu saattaa muuttaa muiden erien osuuk- sia vaikka ne olisi pysynyt absoluuttisesti lähes samana. Laskelmat kui- tenkin mahdollistavat erikokoisten yritysten vertailun keskenään. Nähdään esimerkiksi onko kulurakenne samanlainen suurilla ja pienillä alan yrityk- sillä tai suhteellinen kannattavuus samalla tasolla. (Niskanen & Niskanen 2004, 87–96).
4.6 Trendianalyysi
Niskanen ja Niskanen (2006, 50–52) kirjoittivat että trendianalyysiä käyte- tään tilinpäätöksien ajalliseen vertailuun. Ensiksi valitaan perusvuosi jo- hon muita vuosia verrataan. Jokainen erä perusvuonna saa arvoksi 100.
Muita vuosia verrataan perusvuoteen eli kuinka monta prosenttia ne ovat perusvuoden arvosta. Tuloslaskelmasta on helppo seurata liikevaihdon ja eri kuluerien kehitystä. Laskelmasta voi myös nähdä mitkä erät ja niiden kehitykset ovat vaikuttaneet tuloksen kehitykseen. Esimerkiksi jos liike- vaihto on kasvanut jollain ajanjaksolla kaksinkertaiseksi, mutta tulos kol- minkertaiseksi voidaan helposti nähdä jos jokin tietty erä on saanut tämän aikaan. Taseesta puolestaan voidaan seurata kuinka mm. omaisuuserät, vieraan pääoman määrä ja laatu ovat kehittyneet.
4.7 Tilinpäätösennuste
Tilinpäätösennusteita laaditaan lähinnä kuvaamaan yrityksen tulevia riske- jä sekä rahoitustarpeita. Näin ennusteilla on oma roolinsa yrityksen strate- gian suunnittelussa. Ennusteiden laatimiseen on monta eri tapaa, kuitenkin kaikilla menetelmillä on sama perusperiaate. Kustannus- ja tase-erien väli- set suhteet eivät muutu ellei siihen ole perustelua. (Niskanen & Niskanen 2004, 237–239).
Ennusteen voi laatia erittäin yksinkertaisesti tarvitaan vain edellisen vuo- den tilinpäätös ja suuntaa antava myyntiennuste. Myyntiennusteenkin voi korvata edellisten vuosien liikevaihdon kehityksellä. Etenkin silloin jos liikevaihdon kehitys on ollut tasaista ja ala ei ole kovin herkkä suhdanne- vaihteluille. Lopulliseen kasvuprosenttiin voi myös vaikuttaa toimialan lä- hitulevaisuuden näkymät ja suhdannevaihtelut. Uusilla yrityksillä ja uusil- la tuotteilla voi olla poikkeuksellisen suurta kasvua tai tappioita kun taas paikkansa vakiinnuttanut yritys menee talouden yleisen kasvuvauhdin mukana. (Niskanen & Niskanen 2004, 238–240).
Kun on saatu selville oletettu kasvuprosentti, joko myyntiennusteiden kautta, edellisten vuosien pohjalta tai jollain muulla menetelmällä, niin laaditaan tuloslaskelma tämän pohjalta. Tuloslaskelman muut erät ennus- tetaan normaalisti niin että kustannukset ilmaistaan suhteessa liikevaih- toon siten että suhde pysyy muuttumattomana. Toki voidaan laskea kes- kimääräiset prosentit useammalta vuodelta tai yksinkertaisesti vain arvioi- da määrät. Jos kuitenkin käytetään tapaa jossa muut erät pysyvät suhteessa liikevaihtoon samoina, ei oteta huomioon kiinteiden kustannusten hitaam- paa kasvua suhteessa liikevaihtoon. Normaalisti liikevaihdon kasvaessa voitot kasvavat nopeammin ja liikevaihdon laskiessa voitot vähenevät no- peammin. (Niskanen & Niskanen 2004, 240–243).
Taseen vastaavaa-puolen ennustamisessa käytetään samaa menetelmää kuin tuloslaskelman ennustamisessa eli erät ennustetaan suhteessa liike- vaihtoon. Esimerkiksi jos liikevaihto kasvaa 5 prosenttia on myös kalus- toon investoitu saman verran joka on sitten mahdollistanut liikevaihdon kasvun. On kuitenkin mahdollista jättää joitain vastaavaa-puolen eriä huomioimatta. (Niskanen & Niskanen 2004, 243–245).
Kun tase kasvaa, kasvavat myös yrityksen rahoitustarpeet. Taseen vastat- tavaa-puolen rahoituslähteistä vain lyhytaikaista vierasta pääomaa verra- taan liikevaihtoon, koska on perusteltua että nämä erät kasvavat samalla tavoin kuin liikevaihto. Voitto tilikaudelle tulee laaditusta tulosennusteesta ja edellisten tilikausien voitto saadaan viimeisimmästä tilinpäätöksestä.
Mahdolliset maksetut osingot tulee vähentää edellisten tilikausien voitosta.
Muut rahoituslähteet kuten lainat ja osakepääoma eivät ole suhteessa lii- kevaihtoon. Ennusteeseen lisätään erä joka kuvaa rahoitustarvetta. Erän avulla myös vastaavaa- ja vastattavaa-puoli menevät tasan. Kun rahoitus- tarve on saatu selville, niin yritys voi sitten miettiä mistä rahoitusta lähde- tään hakemaan. Tämän jälkeen ennustetta muokataan sen mukaan mistä rahoitusta on päätetty hankkia. Rahoitustarve voi olla myös negatiivinen luku. Silloin yrityksellä olisi käytössä enemmän rahoitusta kuin on tarvet- ta. Voidaan joko lyhentää lainoja tai maksaa osinkoja. (Niskanen & Nis- kanen 2004, 245–247).
4.8 Yrityksen arvonmääritys
Yrittäjä haluaa usein tietää minkä arvoinen hänen yrityksensä on. Sitä tar- vitaan myös seuraavissa tilanteissa: yritys ostetaan tai myydään, edessä on fuusio, sukupolven vaihtuessa ja kun selvitetään selvitystilan edellytyksiä.
Kaikista yleisin syy on yrityskauppa ja siinä lopullinen arvo eli yrityksestä maksettava hinta syntyy ostajan ja myyjän neuvotteluista. Ostajan syitä yrityksen hankkimiselle voi olla useita. Esimerkiksi ostaja haluaa ostaa toimivan yrityksen sen sijaan että perustaisi uuden. Yksi syy voi olla kil- pailijan ostaminen pois markkinoilta tai pyrkimys kasvaa nopeasti. Myyjä voi haluta eroon yrityksestä esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteessa jos- sa ei löydy jatkajaa tai esimerkiksi resurssien loppuminen rahoituksessa tai osaamisessa. Lopulliseen hintaan vaikuttaa edellä mainitut syyt. Esimer- kiksi silloin kun ollaan vain ostamassa kilpailijaa pois markkinoilta, niin ei haluta maksaa yhtä paljoa kuin silloin, kun yritystä hankitaan kehitettä- väksi liiketoiminnaksi. (Rekola-Nieminen & Salmi 2005, 193–195).
Rekola-Nieminen ja Salmi (2005, 195) kirjoittavat että yrityskauppaa teh- täessä ostajalla on ongelmana määrittää maksimihinta mikä yrityksestä kannattaa maksaa ja myyjän ongelmana puolestaan on löytää minimihinta millä yrityksestä kannattaa luopua. ”Oikea hinta näkyy ostajan silmistä: se on suurin summa, jonka hän suostuu maksamaan” (Leppiniemi & Leppi- niemi 2006, 311.) Kun lähdetään yrityksen arvoa määrittämään, aloitetaan se yleensä yrityksen ja sen ympäristön analysoimisella. Analyysiin sisäl- tyy seuraavia asioita: talous ja talouden ohjaus, historian ja liiketoiminnan kuvaus, henkilöstö, tuotantoprosessi, tutkimus ja tuotekehitys, kilpailijoi- den arviointi, organisaation ja johdon kuvaus, investointitarpeiden määri- tys, tuotteiden ja markkinoiden kuvaus, arviointi sekä juridiikka ja sopi- musten läpikäynti. (Rekola-Nieminen ja Salmi 2005, 195)
Talouden analyysissä keskitytään kolmeen pääkohtaan jotka ovat yrityk- sen rahoituksellinen asema toisinsanoin vakavaraisuus ja maksuvalmius, toisena kannattavuus ja rahavirta sekä viimeisenä yrityksen kasvunäkymät.
Tarkoitus olisi saada selville kannattavuuden todellinen taso ja riittääkö se yrityksen tarpeisiin. Tarkasteluajanjaksona on hyvä käyttää 3-5 vuotta jo- ka on suurin piirtein suhdannesyklin pituinen. Ei pidä myöskään unohtaa toimiala- ja kilpailijavertailua. Eri toimialoilla tulos muodostuu erilailla ja jokaisella toimialalla on omat tulosrakenteensa. Poikkeamat näistä tulos- rakenteista ovat tärkeitä analysoinnin kohteita. Jos yritystoiminta vaatii paljon pääomaa, on hyvä selvittää miten yritys sitä kykenee käyttämään.
Rahoituksellisesta asemasta selvitetään lyhyen ajan maksuvalmius ja pi- demmän ajan vakavaraisuus. Jos ne ovat heikkoja, vaatii se panostuksia joko ostajalta tai myyjältä. Tärkein kysymys kuitenkin on se että miten yritys kykenee ylläpitämään ja kehittämään liiketoiminnan rahavirtaa.
(Rekola-Nieminen & Salmi 2005, 195–196).
Rekola-Nieminen ja Salmi (2005, 204–205) kertovat että yrityskauppaa voidaan pitää sijoituksena ja sen kannattavuuden arviointiin on kaksi lä- hestymistapaa. Ensimmäinen tapa on substanssiarvo joka kertoo yrityksen nettovarallisuuden arvon. Nettovarallisuus muodostuu yksinkertaisesti niin että yrityksen varoista vähennetään yrityksen velat. Substanssiarvoa kutsu- taan myös yrityksen teurasarvoksi eli mitä jäisi käteen jos yritys laitettai- siin ns. lihoiksi. Tätä arvoa käytetään yleensä lähtökohtana neuvotteluiden aloittamiseksi oikeasta hinnasta, kun tarkoituksena ei ole jatkaa toimintaa.
Toisena lähestymistapana on tuottoarvo. Tuottoarvossa tarkoituksena on diskontata yrityksen tulevat rahavirrat nykypäivän arvoon. Tätä menetel-
mää käytetään lähtökohtana silloin, kun liiketoimintaa on tarkoitus vielä jatkaa kaupan jälkeen. Kasvuoletukset vaikuttavat silloin kauppahintaan, koska jos rahavirrat kasvavat tulevaisuudessa sitä arvokkaampi yritys on kaupantekohetkellä.
Leppiniemi ja Leppiniemi (2006, 322–325) kirjoittavat että tuottoarvon voi laskea myös tilinpäätösten perusteella. Tätä tyyliä käytetään yleensä silloin, kun ei ole saatavissa luotettavia budjetteja. Tämä tapa ei kuiten- kaan sovellu parhaalla tavalla, koska siinä käsitellään jo mennyttä aikaa.
Kuitenkin jos yrityksen arvellaan olevan tulokseltaan samantasoista kuin tähänkin saakka menetelmä on käytännöllinen. Goodwill- ja badwill-arvot kertovat substanssiarvon ja tuottoarvon erotukset. Jos tuottoarvo on alle substanssiarvon, voidaan ajatella että toimintaa ei kannata jatkaa, koska realisoimalla yrityksen varat saadaan enemmän voittoa. Silloin on kysy- mys badwillista. Kun tuottoarvo on substanssiarvoa suurempi, kyse on goodwillista eli liikearvosta.
5 TYÖKALUN RAKENTAMINEN
Tässä luvussa kerrotaan kuinka analysointityökalu on rakennettu. Luvussa käydään läpi kuinka työkalua käytetään, mitkä asiat on otettu työkalussa huomioon ja miten eri osiot on koottu. Työkalu löytyy liitteestä 3 jossa on kuvat kaikista välilehdistä esimerkkiluvuin täytettynä. Työkalun kaikki si- vut on aseteltu helposti tulostettavaan muotoon. Työkalussa on myös käy- tetty värejä käytön helpottamiseksi.
5.1 Aloitussivu
Aloitussivulla kerrotaan mihin tarkoitukseen työkalu on tarkoitettu. Yk- sinkertaiset ohjeet työkalun käyttöä varten löydetään tältä välilehdeltä. Si- vulla kerrotaan että kyseessä on HAMK BusinessPointin työkalu. Välileh- dellä mainitaan siitä että työkalua tulisi käyttää Microsoft Officen Excel 2007-versiolla. Tekijänoikeusmerkinnät löytyvät aloitussivun alalaidasta.
5.2 Tiedot
Tiedot-välilehti aloitetaan perustietojen täyttämisellä. Ensimmäiseksi täy- tetään yrityksen perustiedot eli yrityksen nimi, Y-tunnus, toimiala, ana- lysoitavat vuodet, henkilöstön määrä kyseisinä vuosina sekä yrityksen toiminta-ajatus. Kun yrittäjä täyttää kohdan analysoitavat vuodet, siirtyvät vuosiluvut automaattisesti muille välilehdille. Yrityksen toimiala on tärke- ää määritellä niin tarkasti kuin pystyy, koska silloin toimialavertailu on laadukkaampaa.
5.2.1 Yrittäjän näkemys liiketoiminnan kehityksestä
Perustietojen jälkeen vastataan oman näkemyksen mukaisesti liiketoimin- nan kehityksestä seuraavina kolmena vuotena. Ensimmäiseksi arvioidaan viidellä kysymyksellä kuinka kyvykäs yritys on liiketoiminnan kasvatta- miseen. Toiseksi arvioidaan minkälainen halu ja pyrkimys yrityksellä on kasvattaa yritystä ja sen liiketoimintaa. Myös tässä kohdassa on viisi ky- symystä. Viimeiseksi arvioidaan yrityksen mahdollisuuksia kasvaa erilai- sissa tilanteissa. Tilanteita tässä kohdassa on kymmenen.
Yrittäjä vastaa kysymyksiin numeroilla 1–5. Jokaisen osion luvuista laske- taan pisteet, joita verrataan osion maksimipisteisiin eli saadaan osuus pro- sentteina. Mitä suurempi prosenttiluku on sitä paremmat mahdollisuudet yrityksellä on kehittyä siinä osiossa. Tulokset lasketaan myös yhteen. Pro- senttiosuuksista lasketaan painotettu % -osuus jossa kyky-osion painoarvo on 40 %, halu/pyrkimys-osion on 25 % ja mahdollisuus-osion on 35 %.
Prosenttiluvut löytyvät Yhteenveto-välilehdeltä.
Yrittäjä itse arvioi kuluvan vuoden liikevaihdon kehityksen prosentteina.
Kun yrittäjä on täyttänyt tuloslaskelman tiedot, saadaan kahden edellisen vuoden liikevaihdon kehityksen perusteella laskettu liikevaihdon kasvu- prosentti. Näistä kahdesta luvusta, yrittäjän omasta arviosta sekä edellisten vuosien perusteella lasketusta ennusteesta, lasketaan keskiarvo joka kerro-
