MITÄ TARKOITTAA
”AMMATILLISEN KOULUTUKSEN
TYÖELÄMÄVASTAAVUUS”?
TIIVISTELMÄ
TILANNEKATSAUS
MARRASKUU 2015
Aiemmin ilmestyneet Opetushallituksen tilannekatsaukset:
Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä. Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt.
Tilannekatsaus toukokuu 2011. Muistiot 2011:2.
Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa.
Tilannekatsaus joulukuu 2011. Muistiot 2011:3. Tekijöinä Teija Kangasvieri, Elisa Miettinen, Pirkko Kukkohovi ja Marita Härmälä.
Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma.
Tilannekatsaus tammikuu 2012. Muistiot 2012:1. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä.
Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua. Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät.
Tilannekatsaus huhtikuu 2012. Muistiot 2012:2. Tekijöinä Riku Honkasalo & Kari Nyyssölä.
Muuttuva oppilaitosjohtaminen.
Tilannekatsaus toukokuu 2012. Muistiot 2012:3. Tekijöinä Jukka Alava, Leena Halttunen ja Mika Risku.
Opetussuunnitelma opettajankoulutuksessa.
Opetussuunnitelman käsittely opettajankoulutusten opetussuunnitelmissa.
Tilannekatsaus kesäkuu 2012. Muistiot 2012:4. Tekijöinä Erja Vitikka, Jaanet Salminen & Tiina Annevirta.
Liikunta ja oppiminen.
Tilannekatsaus lokakuu 2012. Muistiot 2012:5. Tekijöinä Heidi Syväoja, Marko Kantomaa, Kaarlo Laine, Timo Jaakkola, Kirsi Pyhältö ja Tuija Tammelin.
Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tutkimusinventaari:
Nuorisotutkimukset nuorten koulukokemuksista.
Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012:6. Tekijänä Tomi Kiilakoski.
Muuttuvat kunnat koulutuksen järjestäjinä. Nykytilanne ja avoin tulevaisuus.
Tilannekatsaus tammikuu 2013. Muistiot 2013:1. Tekijänä Riku Honkasalo.
Ammatillisen koulutuksen ja tutkintojärjestelmän kehittäminen.
Tilannekatsaus maaliskuu 2013. Muistiot 2013:2. Tekijöinä Sakari Ahola ja Aino Anttila.
Keskeisten oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden saavutettavuus ja moniammatillinen yhteistyö.
Tilannekatsaus toukokuu 2013. Muistiot 2013:3. Tekijöinä Heidi Peltonen & Riku Honkasalo.
Osaaminen kestävällä perustalla. Suomen PISA-tulosten kehitys vuosina 2000–2009.
Tilannekatsaus helmikuu 2014. Tekijänä Jouni Välijärvi.
Kunnat koulutuksen kehittäjinä.
Tutkimus koulutoimen näkymisestä kuntien strategioissa ja pedagogisen osaamisen vaikutuksesta kuntien johtamiseen.
Tilannekatsaus toukokuu 2014. Tekijöinä Pasi-Heikki Rannisto ja Anni Liski.
Opettajankoulutuksen tilannekatsaus.
Tilannekatsaus marraskuu 2014. Muistiot 2014:4. Toimittaneet Seija Mahlamäki-Kultanen, Anneli Lauriala, Asko Karjalainen, Anneli Rautiainen, Mari Räkköläinen, Elisa Helin, Petri Pohjonen & Kari Nyyssölä.
JOHDANTO
Tässä tilannekatsauksessa tarkastellaan ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuutta kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Pyrkimyksenä on ollut selvittää, millä erinäisillä tavoilla ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisiä suhteita ammatillisen koulutuksen ohjausasiakirjoissa kuvataan. Näiden erinäisten kuvausten muodostamaa jäsenneltyä kokonaisuutta voidaan pitää ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuuden mallina.
Tämä jäsennys on edelleen jaettu kahteen osaan rakentamalla ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuuden sisäinen ja ulkoinen malli. Sisäinen malli pyrkii selvittämään, millaisena ”työelämävastaavuus” näyttäytyy, jos sitä tarkastelee yksin- omaisesti ikään kuin eristettynä muista ammatilliselle koulutukselle asetetuista työelä- mävastaavuuden kanssa mahdollisesti kilpailevista arvoista tai tavoitetiloista. Ulkoisen mallin tehtävänä on paikantaa sisäinen malli ammatillisen koulutuksen kokonaiskäsi- tekenttään ja vertailla koulutuksen työelämävastaavuuden arvoa muihin ammatillisen koulutuksen arvoihin.
Tilannekatsauksen empirian rajaavaan käsitteeseen ”ohjausasiakirja” luetaan kuuluvan paitsi ammatillisen koulutuksen kehittämisestä vastuussa olevien ydin- toimijoiden, kuten Opetushallituksen, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjien selvitykset, raportit ja kannan-
otot sekä laki ja asetukset, myös käsitteen kannalta tärkeim- pien sidosryhmien, kuten työmarkkinajärjestöjen ja kauppakamarien, työelämä vastaavuutta koskevat lausunnot.
Paikka-, sisältö- ja muotovastaavuus
Työelämävastaavuuden sisäinen malli jakautuu kolmeen vastaavuuden tyyppiin: paikka-, sisältö- ja muotovastaavuuteen. Paikkavastaavuus on määrällistä koulutustarve-ennakointia, jonka tarkoituksena on kartoittaa työelämän tulevaa työvoimatarvetta ja sopeuttaa koulutustarjonta työvoi- man ennakoituun kysyntään. Koulutus on paikkavastaavaa, kun työvoiman kysyntä vastaa koulutuksen osaamisalakohtaista tarjontaa. Sisältövastaa- vuus on puolestaan katsauksessa määritelty työmarkkinoilla tarvittavana sisällöllisenä osaamisena eri osaamisaloilla tai näiden rajapinnoilla. Siinä missä paikkavastaavuus määrittää mihin koulutetaan ja sisältövastaavuus mitä koulutetaan, muotovastaavuus määrittää miten koulutetaan. Työelä- mää muotovastaava koulutus pitää sisällään paitsi työpaikalla tapahtuvan oppimisen oppisopimuskoulutuksena, laajennettuna työssäoppimisena, työssäoppimisena sekä ammattiosaamisen näyttöinä, myös oppilaitosmuo- toisen työelämävastaavan koulutuksen, kuten toiminnallisen didaktiikan.
Muotovastaavan koulutuksen eri osia sitoo yhteen yleinen ammattikasva- tuksen pedagogiikka. Ohjausasiakirjoissa arvioidaan, että ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus onkin lisääntynyt juuri työssäoppimisen ja näyttöjen myötä.
Näkökulma työelämävastaavuudesta jää keskustelussa ammatillisesta koulutuksesta helposti kapea-alaiseksi. Ohjausasiakirjojen sisällöstä suurin osa keskittyy nimenomaan koulutuksen muotovastaavuuteen työelämävas- taavuutena. Tämäkin näkökulma rajoittuu pääasiassa tiettyihin työelämä- vastaavuutta edistäväksi oletettuihin käytäntöihin, kuten työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöihin. Asiakirjoissa nostetaankin esille huoli siitä, että työssäoppimiseen tarvitaan nykyistä parempaa ohjauksellista ja talou- dellista resursointia. Ilman kokonaisvaltaista ja johdonmukaista pedagogista koordinointia jää avoimeksi haasteeksi oppilaitosmuotoisen koulutuksen integroiminen koulutuksen ammatillisiin osiin ja työssä tapahtuvaan oppimi- seen ennen kaikkea yhteisten opintojen osalta.
”
Ohjausasiakirjojen sisäl- löstä suurin osa keskittyy nimenomaan koulutuksen muotovastaavuuteen, kuten työssäoppimiseen ja am- mattiosaamisen näyttöihin.”
Työelämätarve voidaan jäsentää paikka-, sisältö- ja muotovastaavuuteen.Paikkavastaavuus viittaa määrälliseen koulutustar- peeseen (mihin koulute- taan), sisältövastaavuus osaamistarpeisiin (mitä koulutetaan) ja muotovas- taavuus pedagogiikkaan (miten koulutetaan).
Missä määrin vastaavuuden tyyppien mukaiset käytännön toimet tukevat toisiaan tavoitellen johdonmukaisesti samaa ”työelämävastaa- vuuden” ideaalin toteutumista? Vaikka esimerkiksi työssäoppimisesta ja ammattiosaamisen näytöistä on paljon hyviä kokemuksia, on epäselvää, missä määrin kyseiset käytännöt auttavat saavuttamaan juuri ne osaamis- tavoitteet, joita yleisesti ottaen tunnuttaisiin pidettävän tärkeinä.
Joustavuus ja kumppanuus
Asiakirjoissa nähdään tärkeänä joustavuus tutkintojen suorittamisessa ja opetussuunnitelmatasolla, jotta työelämän muutoksiin voidaan mukautua ketterästi. Osaamistarve-ennakoinnissa korostetaan muuntautumiskykyä.
Tulevan työvoiman ”reagointikykyä” parantavat osaamistavoitteet ovat kuitenkin usein luonteeltaan sellaisia, että niitä voi olla vaikea työssä oppimalla saavuttaa ja ammattiosaamisen näytöillä todentaa.
Monissa ohjausasiakirjoissa korostetaan koulutuksen ja työelämän kumppanuutta. Työelämävastaava koulutus määrittyy siis paitsi työelä- mäläheisyytenä ja työssäoppimisena opiskelussa, myös työelämäyhteis- työnä koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Yhteistyö ja yhteistyö- verkostot koulutuksen järjestäjän ja työelämän välillä korostuvat erityisesti ministeriöiden, Opetushallituksen ja koulutuksen arviointineuvoston ohjausasiakirjoissa. Pedagoginen ymmärrys voi näin valua oppilaitoksilta työpaikoille ja ajantasainen työelämätieto työpaikoilta oppilaitoksiin. Alu- eellisen yhteistyön myötä osaamistarpeet tulevat paremmin ennakoiduiksi koulutuksessa.
Työelämävastaavuuden retoriikassa helposti väheksytään teoreettisen ymmärryksen merkitystä käytännön osaamisen rinnalla. Oppilaitosmuo- toinen opetus nähdään epäaitona oppimisena verrattuna työelämässä tapahtuvaan oppimiseen. Kokonaisuudessaan muotovastaavuuden näkökulma ohjausasiakirjoissa lähenee yhteisöllistä näkökulmaa asian- tuntijuuden kasvusta.
”
Joustavuus tutkintojen suorittamisessa ja opetus- suunnitelmatasolla nähdään tärkeänä, jotta työelämän muutoksiin voidaan mukau- tua ketterästi. Työvoiman reagointikykyä työelämän muutoksiin parantavat osaamistavoitteet ovat usein luonteeltaan sellaisia, että niitä voi olla vaikea työssä oppimalla saavuttaa ja ammattiosaamisen näytöillä todentaa.”
Koulutuksen ja työelämän kumppanuus korostuu, jolloin työelämävastaavuus määrittyy myös työelämä- läheisyydeksi ja työelämä- yhteistyöksi.”
Oppilaitosmuotoinen opetus saatetaan usein nähdä epäaitona oppimisena verrattuna työelämässä tapahtuvaan oppimiseen.Työelämätarpeet ja osaaminen
Työelämävastaavuus määrittyy ohjausasiakirjoissa myös ”työelämän tarpeisiin vastaamisena”. Mitä työelämällä ja sen tarpeilla tarkoitetaan, on kuitenkin tulkinnanvaraista, ja tulkinta riippuu paitsi työelämän ennus- tetusta myös sen toivotusta kehityksestä. Yleisimmin tarvittaviksi oletetut osaamiset ovat tarkkojen erityisammattipätevyyksien sijaan yleisluontoisia valmiuksia kahdesta syystä. Ensinnäkin työpaikkoja oletetaan syntyvän alojen välisille rajapinnoille, minkä seurauksena osaamisvaateiden odo- tetaan pääasiallisesti laaja-alaistuvan. Toiseksi työelämän ennakointi on muuttunut sirpaloituvassa maailmassa paitsi luonteeltaan epämääräisem- mäksi, myös onnistuneisuudeltaan haastavammaksi ja epävarmemmaksi.
Ohjausasiakirjoissa epäilläänkin määrällisen ennakoinnin kyvykkyyttä ennustaa koulutustarpeita. Niissä kiinnitetään lisäksi vain vähän huomiota yksilöiden koulutus- ja työelämätarpeisiin. Eläkeikään asti pysyvän hyvän työkyvyn edellytys lienee loppujen lopuksi se, miten yksilön työura vastaa hänen omiin toiveisiinsa ja tarpeisiinsa.
Yksi keskeisimmistä haasteista on edelleen varsin perustavanlaatui- nen: mitä on työelämävastaava osaaminen? Onko kyse jonkinlaisesta perusammattiosaamisesta vai laaja-alaisista valmiuksista? Jos on kyse molemmista, niin missä suhteessa? Ainakin viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä kansainvälinen toimintakyky näyttävät olevan asioita, joiden hallinta nähdään enenevässä määrin tärkeänä alalla kuin alalla. Samalla hyvin- voinnin ja työkyvyn ylläpidon merkitys osana työelämäosaamista näyttää kasvaneen. Näiden lisäksi työelämän sisältövastaavuutta vaikuttaisi olevan entistä enemmän muuntautumiskykyä ja innovatiivisia kvalifikaatioita muis- tuttavat valmiudet. Työelämässä tarvitaan nimittäin kykyä paitsi muokata osaamistaan tarpeiden mukaan, myös kykyä luoda työlleen omaehtoista kysyntää. Kenties yrittäjyyteen ja yritteliäisyyteen kannustaminen on jonkin- laista ennakoinnin vaikeuteen liittyvien mahdollisten kohtaanto-ongelmien riskinhallintaa. Tämä reagointikyky vaatii paitsi tiedollisia valmiuksia, jotka
”
Työpaikkoja oletetaan syntyvän alojen välisille rajapinnoille, minkä seu- rauksena osaamisvaateiden odotetaan pääasiallisesti laaja-alaistuvan.”
Työelämän ennakointi on muuttunut sirpaloituvassa maailmassa paitsi luonteel- taan epämääräisemmäksi, myös onnistuneisuudeltaan haastavammaksi ja epävar- memmaksi.”
Työelämävastaavaan osaamiseen voidaan katsoa kuuluvan ainakin viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä kansainvälinen toimintaky- ky. Myös hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpidon merkitys näyttää kasvaneen, samoin kuin muuntautumiskykyä ja innovatiivisia kvalifikaatioi- ta muistuttavat valmiudet.pitkälti perustuvat elinikäisen oppimisen avaintaitoihin, myös tietynlaista ennakkoluulotonta asenneosaamista sekä edellytyksiä pärjätä henkisesti ja fyysisesti epävarmassa työelämässä. Ammatillisella aikuiskoulutuksella sekä elinikäisellä oppimisella on tärkeä rooli tämän reagointikyvyn mah- dollistajana lisäkouluttautumistarpeiden näin vaatiessa.
Tasa-arvo, elinikäinen oppiminen ja jatko-opintomah- dollisuudet
Työelämävastaavuuden ulkoinen malli tarkastelee ymmärrystä ”työelämä- vastaavuudesta” suhteena muihin ammatillisen koulutuksen päätehtäviin, joiksi määritellään tasa-arvon edistämisen yhteiskuntapoliittinen tehtävä sekä elinikäinen oppiminen ja jatkokoulutusmahdollisuudet. Lisäksi kat- sauksessa paikannetaan ”työelämävastaavuus” pääasiassa koulutuksen kvalifikaatiofunktioksi eli työelämän osaamistarpeita vastaavaksi päte- vöittämistehtäväksi, jonka suhteita peilataan sosialisaatiofunktioon eli yhteiskuntaan kasvattamisen tehtävään sekä individualisaatiofunktioon eli täysipainoiseksi persoonaksi kasvamisen tehtävään.
Yhtenä kiinnostuksen kohteena oli, onko työelämävastaavuuden näkökulma esimerkiksi vaarassa syrjäyttää ammatillisesti kouluttautuneen jatkokoulutusmahdollisuudet. Se näkökulma työelämävastaavuuteen, joka tarkastelee ammattikouluttautuneen pätevyyttä oletuksella, että tämä siirtyy välittömästi työelämään, eroaakin suuresti siitä näkökulmasta, joka ymmärtää työelämävastaavuuden valmiutena kehittyä ammattiosaajaksi tämän käytyä ensin läpi myös korkeakoulun. Ensin mainitulle elinikäisen oppimisen taidot ovat ennen kaikkea valmiuksia oppia työpaikalla ja mahdollisesti täydennys- tai erikoisammattikouluttautua ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, mutta ne eivät välttämättä takaa varsinaisia valmiuksia opiskella korkeakoulussa. Ohjausasiakirjoissa ei ole juurikaan mainintoja ammatillisen koulutuksen käyneiden korkeakoulutusmahdollisuuksien edis- tämisestä, jota kuitenkin voidaan pitää yhtenä oleellisena koulutusmah- dollisuuksien tasa-arvon indikaattorina.
”
Ohjausasiakirjoissa ei ole juurikaan mainintoja amma- tillisen koulutuksen käynei- den korkeakoulutusmahdol- lisuuksien edistämisestä, jota kuitenkin voidaan pitää yhtenä oleellisena koulutus- mahdollisuuksien tasa-arvon indikaattorina.Keskustelussa ammatillisesta koulutuksesta tasa-arvo ymmärretään ennen kaikkea heikoimpien tukemisena ja syrjäytymisen ehkäisemisenä.
Yleisesti ottaen voitaneen todeta, että ammattikoulutuksen työelämävaltai- suuden ja käytännönläheisyyden oletetaan tukevan ennen kaikkea niitä koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevia oppilaita, joille ei perusasteella soveltunut perinteinen oppilaitosmuotoinen opiskelu. Työelämävastaa- vuudella oletetaan olevan siksi paitsi positiivinen vaikutus ammatillisen koulutuksen houkuttelevuuteen (ennen kaikkea kyseisissä väestöryhmissä), myös samansuuntainen vaikutus koulutuksen keskeyttämiseen. Näin ollen ammattikoulun erityisroolia suhteessa lukiokoulutukseen painottava ymmärrys työelämävastaavuudesta palvelee koulutustakuun tavoitetta, jonka mukaan koko ikäluokan tulisi saavuttaa vähintään toisen asteen koulutus. Samaisesta syystä tämä näkökulma tasa-arvoon on luonteeltaan syrjäytymistä ehkäisevä.
Työelämävastaavuus nähdään ammatillisen koulutuksen kvalifikaatio- funktiota tukevaksi tavoitteeksi yli individualisaatio- ja sosialisaatiofunk- tioiden. Vaikka myös työelämässä toimimiseen tarvitaan tiettyjen kansa- laistaitojen ja persoonallisuuden kasvuun liittyvien vähimmäistavoitteiden täyttyminen, on kyse pohjimmiltaan siitä, kuinka paljon mitäkin koulutus- tehtävää arvotetaan. Näin ollen työelämävastaavuutta edistäessä tulee helposti ohimennen heikentäneeksi sosialisaatio- ja individualisaatiofunk- tioiden roolia. Osaltaan työelämävastaavuuden ylikorostuminen saattaa johtua työmarkkinajärjestöjen ja yleisemmin taloudellisen osajärjestelmän vahvasta roolista ammatillisen koulutuksen ohjaajina.
”
Ammattikoulutuksen työelä- mävaltaisuuden ja käytän- nönläheisyyden oletetaan tukevan ennen kaikkea niitä koulutuksesta syrjäytymis- vaarassa olevia oppilaita, joille ei perusasteella sovel- tunut perinteinen oppilaitos- muotoinen opiskelu.”
Työelämävastaavuudessa korostuvat työelämätarpeet enemmän kuin yksilölliset ja sosiaaliset tavoitteet.Lopuksi
Yhteenvetona voidaan hahmottaa kaksi karkeaa näkökulmaa työelämävas- taavuuteen, jotka kantavat läpi sisäisen ja ulkoisen mallin. Ensimmäinen näkökulma on koulutuksellinen. Sille ensisijainen ammatillisen koulutuksen päätavoite on työelämävastaavuus, päätehtävä kvalifikaatiofunktio ja yhteiskunnan osajärjestelmä taloudellinen järjestelmä. Suhde tasa-arvoon on toisen asteen saavutettavuuden tasa-arvo, elinikäiseen oppimiseen oppiminen työelämässä, mutta ei niinkään korkeakoulussa. Ammatillisen peruskoulutuksen lakiin kirjattu tarkoitus on tälle näkökulmalle tärkeämpi kuin ammatilliselle peruskoulutukselle laissa asetetut tavoitteet: täten indi- vidualisaatio- ja sosialisaatiofunktiot saavat kvalifikaatiofunktiota selvästi pienemmän painoarvon.
Toinen näkökulma on kasvatuksellinen, ja siinä painottuvat työelämä- vastaavuuden rinnalla tasaveroisina elinikäisen oppimisen ja jatkokoulu- tusmahdollisuuksien päätavoitteet. Suhde tasa-arvoon on ammatillisesta peruskoulutuksesta ja lukiosta valmistuvien yhtäläiset työelämämahdolli- suudet. Elinikäinen oppiminen yhdistetään tosiasiallisiin valmiuksiin kor- keakouluttautua. Ammatillisen peruskoulutuksen lakiin kirjattu tarkoitus ei ole erityisessä asemassa suhteessa jatkokoulutusmahdollisuuksiin tai lakiin kirjattuihin tavoitteisiin. Individualisaatio- ja sosialisaatiofunkiot ovat yhtä tärkeitä kuin kvalifikaatiofunktio.
”
Lopputulemana piirtyy kaksi karkeaa näkökulmaa työelämävastaavuuteen, koulutuksellinen ja kasvatuk- sellinen. Koulutuksellisessa näkökulmassa korostuu työ- elämävastaavuus, kvalifikaa- tiofunktio ja yhteiskunnan taloudellinen osajärjestelmä.Kasvatuksellisessa näkökul- massa korostuvat elinikäinen oppiminen ja jatkokoulutus- mahdollisuudet.
Opetushallitus PL 380 00531 Helsinki 040 348 7555
www.oph.fi
Tämä tiivistelmä perustuu Opetushallituksen julkaisuun: Mitä tarkoittaa amma- tillisen koulutuksen ”työelämävastaavuus”? Tilannekatsaus marraskuu 2015.
Raportit ja selvitykset 2015:7. Tekijöinä Leo Aarnio ja Suvi Pulkkinen.
Opetushallitus julkaisee tilannekatsauksia ajankohtaisista koulutuspoliittisista tee- moista. Tilannekatsaukset ovat luonteeltaan tiiviitä kirjallisuuskatsauksia, joihin on koottu aihepiiriin liittyvää tutkimus-, tilasto- ja indikaattoritietoa. Tilannekat- sausten tavoitteena on vahvistaa tietoperustaisuutta koulutuksen seurannassa, kehittämisessä ja päätöksenteossa.
www.oph.fi/tilannekatsaukset
Opetushallitus PL 380 00531 Helsinki 029 533 1000
www.oph.fi
aitto: Grano Oy
