Hyöty irti kierrätyslannoitteista – hyviä käytäntöjä

(1)

SUOMEN YMPÄRISTÖKES KUKSEN R APORT TEJA 34 | 2019

SUOMEN YMPÄRISTÖK

Hyöty irti kierrätyslannoitteista – hyviä käytäntöjä

Tuomas J. Mattila ja Jukka Rajala

ISBN 978-952-11-5067-8 (nid.)

HYÖTY IRTI KIERRÄTYSLANNOITTEISTA – HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ

(2)

(3)

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 34 / 2019

Hyöty irti kierrätyslannoitteista – hyviä käytäntöjä

Tuomas J. Mattila ja Jukka Rajala

(4)

2 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2019

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 34 | 2019 Suomen ympäristökeskus

Kulutuksen ja tuotannon keskus

Kirjoittajat: Tuomas Mattila ¹⁾ ja Jukka Rajala ²⁾

1) Suomen ympäristökeskus, ²⁾ Helsingin yliopiston Ruralia Instituutti

Vastaava erikoistoimittaja: Ari Nissinen

Rahoittaja/toimeksiantaja: Ympäristöministeriö RAKI2 Julkaisija ja kustantaja: Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki, puh. 0295 251 000, syke.fi Taitto: Tuomas Mattila

Kannen kuva: Tuomas Mattila

Julkaisu on saatavana veloituksetta internetistä: www.syke.fi/julkaisut | helda.helsinki.fi/syke sekä ostettavissa painettuna SYKEn verkkokaupasta: syke.juvenesprint.fi

ISBN 978-952-11-5067-8 (nid.) ISBN 978-952-11-5068-5 (PDF) ISSN 1796-1718 (pain.)

ISSN 1796-1726 (verkkoj.) Julkaisuvuosi: 2019

(5)

TIIVISTELMÄ

Hyöty irti kierrätyslannoitteista – hyviä käytäntöjä

Kierrätyslannoitteiden avulla voidaan kehittää maatalouden kannattavuutta ja maan kasvukuntoa. Hyö- tyjen saavuttaminen vaatii kuitenkin uusien menetelmien opettelua. Yleisiin lannoitteisiin verrattuna monissa kierrätyslannoitteissa on erilainen ravinnekoostumus, ja useissa tuotteissa suurin hyöty saadaan sivuravinteiden ja kaliumin kautta. Kierrätyslannoitteiden käyttöön liittyy myös riskejä. Osa riskeistä liittyy suurten ravinnemäärien mahdollistamiin ravinne-epäsuhtiin, mutta monien tuotteiden osalta va- kavampi riski liittyy maan tiivistymiseen. Maan tiivistymisen haitta voi olla suurempi kuin lannoituksen hyöty, jos tiivistymisriskejä ei oteta vakavasti. Toisaalta säännöllinen eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö voi lisätä maan tiivistymisenkestävyyttä. Tässä raportissa käydään läpi hyviä käytäntöjä kierrätyslannoituksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan liittyen.

Asiasanat:

kasvinravinteet, kasvintuotanto, lannoitteet, kierrätys

(6)

SAMMANDRAG

Dra nytta av återvunnen gödsel – god praxis

Återvunna gödselmedel kan förbättra lantbrukets lönsamhet och jordens bördighet. Att använda de nya gödselmedlen kräver dock nya färdigheter. Många återvunna gödselmedel har en annan sammansättning av näringsämnen jämfört med konventionella gödselmedel och många produkter ger den största nyttan via de sekundära näringsämnena och kaliumet. Användningen av återvunna gödselmedel innebär också risker. En del av riskerna är förknippade med näringsobalanser som kan uppstå på grund av stora mäng- der näringsämnen, men jordpackningen utgör en allvarligare risk när det gäller många produkter. Pro- blemen som jordpackningen orsakar kan vara större än nyttan med gödslingen om risken att jorden komprimeras inte tas på allvar. Å andra sidan kan regelbunden användning av organisk gödsel och jord- förbättringsmedel förbättra jordens resistens mot komprimering. Denna rapport presenterar god praxis för planering, implementering och övervakning av gödsling med återvunna näringsämnen.

Nyckelord:

näringsämnen, växtproduktion, gödsel, återvinning

(7)

ABSTRACT

Get the most out of recycled nutrients - good practices

Recycled nutrients from manure and industrial by-products offer new options for improving farm profit- ability and soil health. However new fertilizers require learning new skills. Most new recycled fertilizers differ from currently used fertilizers in their nutrient composition. This presents challenges for planning fertilizer use. Many of the products have most of their nutrient value in side- and micro-nutrients as well as potassium. The increased use of recycled nutrients also involves risks, some of which are connected to potential nutrient imbalances from the over application of certain nutrients, but a more serious risk concerns soil compaction. Large material amounts present a high risk of soil compaction, which can hinder crop yields. However, regular use of organic fertilizers and soil amendments can increase the soil bearing capacity and reduce compaction risks. This report reviews good practices for planning, imple- menting and monitoring fertilizing with recycled nutrients. The aim is to help farmers maximize the benefits and minimize the losses when applying new products.

Keywords:

nutrients, plant production, fertilizer, recycling

(8)

(9)

ESIPUHE

Lannoittaminen on murroksessa. Kierrätyslannoitteita ja maanparannusaineita tulee markkinoille jatku- vasti. Toisaalta vuosikymmenten lannoituksen seurauksena maaperän ravinnepitoisuudet ovat nousseet tasolle, jossa entisenkaltainen ravinteiden lisäys ei ole enää tehokasta luonnonvarojen käyttöä. Viljeli- jöiden ja neuvojien käytössä on yhä enemmän tietoa lannoituksen suunnitteluun, mutta lannoitus on siitä huolimatta monimutkaista. Hyvässä lannoitussuunnittelussa yhdistetään tietoja maaperästä, kasveista ja lannoitteista siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty viljelylle mahdollisimman pienillä hai- toilla ympäristölle.

Tämän raportin tarkoituksena on tarjota hyviä käytäntöjä ja tukea viljelijöitä paremmassa lannoituksessa. Lähestymistapa on tieteellinen mutta käytännönläheinen. Tutkimustuloksia on koottu yksin- kertaistetuiksi ”tee näin – älä tee näin” taulukoiksi ja kysymyslistoiksi, joiden avulla viljelijä voi välttää pahimmat kierrätyslannoitteiden karikot ja toisaalta saada suurimmat hyödyt lannoituksesta.

Raportti ja mallin kehitys on syntynyt yhteistyössä viljelijöiden, neuvojien ja projektityöntekijöiden kanssa. Hankkeella oli sidosryhmä, johon kuuluivat ProAgriasta Terhi Taulavuori, Pertti Savela, Pasi Hartikainen, Tero Tolvanen, Pekka Terhemaa, Iina Haikarainen ja Heikki Ajosenpää, Biolan Oy:stä Hanna-Maija Fontell ja Tuomas Pelto-Huikko, Humuspehtoori Oy:stä Suvi Mantsinen, Soilfood Oy:stä Sampo Järnefelt ja Juuso Joona, Lantmannen Oy:stä Hanna Mäkinen, Karelia Ammattikorkeakoulusta Markku Huttunen ja Anssi Kokkonen, SYKEstä Jyri Seppälä, Tanja Myllyviita, Suvi Lehtoranta, Sam- po Soimakallio ja Jaakko Karvonen sekä Helsingin yliopistosta Torsti Hyyryläinen ja Hanna-Maija Väi- sänen. Erityiskiitokset yhteistyöstä myös Ritva Mynttiselle (HY Ruralia Instituutti), ProAgrian neuvojil- le (Pekka Terhemaa, Pasi Hartikainen ja Tero Tolvanen) sekä lannoitussuunnittelun osaamisryhmien viljelijöille Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Kiitokset myös hankkeen valvojalle Arja Nykä- selle ympäristöministeriössä. Työ ei olisi ollut mahdollista ilman ympäristöministeriön projektia ja SY- KEn ja Soilfood Oy:n osarahoitusta projektille. Sidosryhmien kommentit auttoivat ja linjasivat työtä, mutta kirjoittajat vastaavat tekstistä ja johtopäätöksistä.

Toivottavasti raportti kannustaa hyödyntämään kierrätyslannoitteita entistä monipuolisemmin.

Lohjalla 25.7.2019, raportin tekijät

(10)

SISÄLLYS

Taustaa ja yhteenveto ohjeista ... 9

Kierrätyslannoitteet eivät ole pelkkää typpeä ... 11

Suunnittelu ja seuranta varmistavat tulokset ... 12

Kierrätyslannoituksen suunnittelu lähtee hyvistä maanäytteistä ... 12

Levitysmäärän ja levitystasaisuuden mittaus ... 13

Lannoituksen vaikutusten havainnointi ... 14

Kierrätyslannoitteiden hyödyt riippuvat lohkon viljavuudesta ... 16

Kokonaiskuva typen saatavuudesta; lannoitteesta vapautuva, maaperästä vapautuva ja jäännöstyppi ... 17

Varo ravinne-epätasapainoa, seuraa tilannetta ravinnetaseella ... 19

Varo maan tiivistymistä ... 21

Johtopäätökset ... 23

Kirjallisuutta ... 24

(11)

Taustaa ja yhteenveto ohjeista

LaPaMa eli ’Lannoita Paremmin Malli’ -hankkeessa kehitettiin hyviä käytäntöjä lannoitussuunnitteluun. Tässä luvussa esitetään raportin ohjeet tiivistetysti.

Kierrätyslannoitteiden avulla voidaan kehittää maatalouden kannattavuutta ja maan kasvukuntoa. Hyö- tyjen saavuttaminen vaatii kuitenkin uusien menetelmien opettelua. Yleisiin lannoitteisiin verrattuna monissa kierrätyslannoitteissa on erilainen ravinnekoostumus, ja useissa tuotteissa suurin hyöty saadaan sivuravinteiden ja kaliumin kautta. Kierrätyslannoitteiden käyttöön liittyy myös riskejä, jotka liittyvät maan tiivistymiseen ja ravinne-epäsuhtiin. Maan tiivistymisen haitta voi olla suurempi kuin lannoituksen hyöty, jos tiivistymisriskejä ei oteta vakavasti. Toisaalta säännöllinen eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö voi lisätä maan tiivistymisenkestävyyttä.

LaPaMa eli ’Lannoita Paremmin Malli’ -hankkeessa kehitettiin hyviä käytäntöjä lannoitussuunnitteluun. Lannoituslaskurin ja kirjallisuuskatsauksen toteutuksen lisäksi lannoitussuunnittelua so- vellettiin käytännössä viljelijäpienryhmissä. Ryhmien palautteen perusteella toivottiin käytännönläheis- tä, mutta perusteltua opasta kierrätyslannoitteiden käyttöön. Tämä lyhyt raportti pyrkii palvelemaan tätä tarkoitusta ja auttamaan viljelijöitä kierrätyslannoituksen käytännöissä.

Raportin ohjeet on kiteytetty yksinkertaistetusti alla olevaan taulukkoon (Taulukko 1). Eri kappa- leissa syvennytään tarkemmin taulukon sisältöön ja annetaan perusteluita. Lopussa annetaan vinkkejä lisätietoihin (luvussa Kirjallisuutta), joista lukija pääsee perehtymään syvällisemmin lannoitussuunnitteluun ja lannoituksen hyviin käytäntöihin.

Taulukko 1. Viljelijöiden toivomuksesta kiteytimme lannoitussuunnittelun yksinkertaiseksi käskylistaksi.

Tee näin Älä tee näin

Näytteet Ota edustavat ja toistettavat maa-

näytteet, analysoi myös hivenaineet ja hehkutushäviö.

Varmista ravinteiden saatavuus kasvianalyysillä.

Tee vain minimimäärä, kun tukieh- dot vaativat.

Oleta, että heikko kasvu johtuu aina typestä.

Lohkokohtaisuus Suunnittele lannoitus lohkoittain.

Huomioi kaikki ravinteet. Kopioi lannoiteresepti toiselta tilalta tai lohkolta.

Käytä kierrätyslannoitetta typpilannoituksen korvikkeena.

Typpihuolto Perusta lannoitustarve lohkoon,

esikasviin ja jälkivaikutukseen.

Huomioi C:N suhde.

Lannoita varmuuden vuoksi. Käytä lannoitussuunnittelussa kokonais- typpeä tai liukoista typpeä.

Ravinnetase Käytä ravinnetasetta pitämään vilja-

vuus tavoitetasolla. Lannoita vain NPK:lla, kunnes ongelmia näkyy.

Tiivistymisriskit Älä ylitä maan kuormituskestävyyttä, ajoita raskaat kuormat kesälevityk- seen ja kasvipeitteelle.

Levitä kierrätyslannoitteita keväällä panostamatta rengastukseen.

Lannoitus on prosessi, jossa pienet yksityiskohdat voivat ratkaista lopputuloksen. Esimerkiksi lannoit- teenlevittimen säädöt ja levitysyksikön rengaspaineet voivat ratkaista, saadaanko lannoituksella siinä määrin lisäsatoa, että se kattaa kustannukset. Hyvät kysymykset ovatkin usein maataloudessa tärkeäm- piä kuin valmiit vastaukset. Kokosimme viljelijän avuksi joukon kysymyksiä, joiden avulla voi huoleh- tia lannoituksen käytännön onnistumisesta.

(12)

Kysymyksiä lannoitteen myyjälle:

• Mikä tuote sopii tämänlaisten kasvukunnon ongelmien kehittämiseen? Entä tällaiselle lohkolle?

• Millaiselle lohkolle tarjoamanne tuote sopii parhaiten? Millaisilla lohkoilla tuotetta on testattu? Ottaen huomioon maalaji, rakenne, viljavuus, viljelykierto ja biologinen ak- tiivisuus.

• Paljonko kierrätyslannoitteen mukana tulee orgaanista ainetta? Mikä on sen pysyvyys?

Eli paljonko tällä voi lisätä multavuutta? Mistä tiedät?

• Miten suuri osuus kokonaistypestä on kasveille käyttökelpoista? Entä muista ravinteis- ta (kuten rikki ja hivenet)? Mistä tiedät?

• Onko käytöstä todettu haittoja? Missä tilanteissa?

• Milloin tuotetta kannattaa käyttää? Ottaen huomioon kasvilajit, vuodenaika, ja viljelykierto.

• Mitä rajoitteita tuotteen käytöllä on: lait, asetukset, ehdot?

• Kuinka tuote toimitetaan? Aumaus? Tiivistymisriskit?

Kysymyksiä lannoitteen levittäjälle:

• Millaiset tiivistymisriskit levityksestä tulee? Mikä on rengaskuorma ja käytetty rengaspaine?

• Käytetäänkö ajo-opastinta?

• Kalibroidaanko levitysmäärä? Entä levitystasaisuus? Miten?

• Miten kuormaus tehdään? Missä kohdin lohkoa?

(13)

Kierrätyslannoitteet eivät ole pelkkää typpeä

Ympäristökorvauksen raja-arvoista johtuen lantojen ja kierrätyslannoitteiden lannoitussuunnittelu on keskittynyt siihen, kuinka suuri osa fosforista ja typestä lasketaan käyttökelpoisiksi ja kuinka paljon niillä voidaan korvata muuta lannoitusta. Lannat ja kierrätyslannoitteet ovat kuitenkin monipuolisia työkaluja pellon ravinteisuuden ja kasvukunnon kehittämiseen. Jos niiden arvoa tarkastellaan niiden sisältämien ravinteiden taloudellisen arvon kautta (ts. kuinka paljon maksaisi, jos tuotteen sisältämät käyttökelpoiset ravinteet ostettaisiin väkilannoitteina), vain pieni osa kokonaisarvosta muodostuu types- tä (Kuva 1).

Lannoilla typen osuus kokonaisravinnearvosta on 15-40 % lantalajista riippuen. Osassa kierrätys- lannoitteita typen arvo muodostaa suurimman osan tuotteen lannoitusarvosta (70 %), etenkin väkevien vinassien ja lietteiden osalta. Toisaalta osa kierrätyslannoitteita toimii maanparannusaineina, joissa tulee runsaasti hiven- ja sivuravinteita.

Ravinnehyötyjen lisäksi kierrätyslannoitteilla ja maanparannusaineilla voidaan vaikuttaa maan hap- pamuuteen ja multavuuteen. Hajoavan orgaanisen aineen lisääminen peltoon lisää myös maan murustu- mista. Tuotteista saa suurimman hyödyn, kun niiden käytön kohdentaa lohkolle, jossa niiden sisältämiä ravinteita tarvitaan ja joka hyötyy multavuuden ja mururakenteen kehittämisestä.

Kuva 1. Pää-, sivu- ja hivenravinteiden osuus eri kierrätyslannoitteiden ja maanparannustuotteiden ravinteiden taloudellisesta arvosta. Näiden lisäksi monilla maanparannusaineilla on vaikeammin rahallisesti mitattavia hyötyjä kalkituksen ja multavuuden kehittämisessä.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Osuus tuotteen ravinteiden arvosta

Hivenravinteet Sivuravinteet K

P N

(14)

Suunnittelu ja seuranta varmistavat tulokset

Kierrätyslannoituksen suunnittelu lähtee hyvistä maanäytteistä

Kierrätyslannoituksella pyritään korkeisiin satoihin ja tehokkaaseen resurssien käyttöön ja näiden avulla hyvään taloudelliseen kannattavuuteen. Jotta tavoitteisiin päästäisiin, tarvitaan suunnitelmallisuutta so- pivan tuotteen löytämiseen, levityksen ajankohdan ja toteutuksen päättämiseen ja tulosten seurantaan.

Kierrätyslannoitteiden käytön suunnittelu lähtee viljavuusanalyysin tulosten tarkastelusta. Jotta vil- javuusanalyysistä on hyötyä, näytteiden pitäisi edustaa aluetta, jolle lannoitusta tehdään. Päisteet, pai- nanteet ja muuten erikoiset kohdat pellosta kannattaa määrittää erikseen tai mahdollisesti jättää lannoitussuunnittelussa huomiotta.

Oma ongelmansa tulee, kun suurilla kasvulohkoilla yhdistetään eri maanäytteitä. Jos esimerkiksi 15 hehtaarin lohkolla on kaksi maanäytettä, joista yhdessä fosfori on korkea ja toisessa fosfori on huonon- lainen, lopputuloksena on koko lohkolle keskimäärin ’tyydyttävä-hyvä’ fosforitaso. Lannoitussuunnitte- lua varten on parempi käsitellä lohkon osat erikseen, tai tehdä suunnitelma suurimman osan perusteella ja testata, miten hyvin se toimisi myös lohkon eri osilla. Joissain tapauksissa voi olla mielekästä levittää pienempi määrä lannoitetta koko lohkolle ja käydä levittämässä heikkokasvuisimmalle osalle päällek- käinen levityskerta. Etenkin maanparannusaineiden osalta tarkoituksena on tasoittaa lohkon eroja vilja- vuudessa nostamalla vähitellen viljavuusleimoja heikommissa osissa ja alentamalla niitä osissa, joissa pitoisuudet ovat jo korkeita.

Hivenravinteiden puutokset ovat suomalaisissa peltomaissa verrattain yleisiä, mutta niitä analysoi- daan vähän (Taulukko 2). Vaikka hivenravinteiden pitoisuudet maassa ovat pieniä, niiden vaikutus kasvien satotasoon on sama kuin pää- ja sivuravinteilla. Samalla näytteenoton vaivalla kannattaa analysoida näytteistä myös hivenaineet (sisältäen boorin). Jos näytteiden perusteella löytyy puutteita, ne voidaan korjata lannoituksella, mutta lannoittaminen hivenlannoitteilla varmuuden vuoksi ei ole tehokasta resurssien käyttöä.

Taulukko 2. Hivenravinteiden ja rikin puutteet eri näytteissä ja analysoitujen ravinteiden osuus kaikista näytteistä (Eurofins, 2012).

Ravinne Analysoitu osuus kaikista

näytteistä (%) Puutetta havaittu analysoiduista näytteistä (%)

Cu 43 % 29 %

Zn 43 % 40 %

Mn 43 % 56 %

B 6 % 55 %

S 99 % 30 %

Lisäysmääriä voi monen ravinteen osalta haarukoida muuttamalla maaperän ravinnepitoisuudet koko- naismääriksi. (Lähestymistapa ei toimi fosforilla, koska suomalainen viljavuusanalyysi mittaa helppo- liukoisen fosforin osuutta. Jotta helppoliukoista fosforia saadaan nostettua 1 mg/l, tarvitaan moninkertaisia kilomääriä fosforia hehtaarille.) Koska 20 cm ruokamultakerros on tilavuudeltaan 2000 m³, niin kertomalla pitoisuudet (mg/l = g/m³) kahdella saadaan arvio kiloista hehtaarilla. Jos esimerkiksi rikin pitoisuutta halutaan nostaa 10 mg/l, tarvitaan noin 20 kg/ha rikkiä, olettaen että kaikki lannoitteen rikki on käyttökelpoista. Vertaamalla lohkon viljavuuslukuja esimerkiksi tyydyttävän-hyvän viljavuuden suosituksiin, voidaan haarukoida paljonko kullekin lohkolle olisi ravinteita syytä lisätä.

(15)

Levitysmäärän ja levitystasaisuuden mittaus

Kun lohkolle on saatu hyvä suunnitelma, on seurattava, että peltoon todella päätyy suunnitellun verran ravinteita. Heikko levitystasaisuus voi sotkea pellon ravinnehuollon suunnittelun pitkäksi aikaa. Esi- merkiksi, 35 tonnia/ha naudan kuivikelantaa sisältää 80 kg/ha kasveille käyttökelpoista typpeä, 40 kg/ha fosforia ja 180 kg/ha kaliumia. Jos levitys on epätasainen (Kuva 2) ja reunoille tulee esimerkiksi vain 25 t/ha ja keskelle 60 tonnia/ha lantaa, kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määrät vaihtelevat rajusti.

Keskellä levittimen levityskaistaa tai työleveyttä levitetyssä lannassa on noin 140 kg/ha typpeä, 70 kg/ha fosforia ja 315 kg/ha kaliumia. Ylilannoitus heikentää lannoituksen tuottavuutta ja vaikuttaa sadon laatuun (lakoriski, rehun laatu). Lisäksi epätasaisen levityksen jälkeen seuraavalla näytteenottokier- roksella maanäytteen tulos riippuu siitä, miltä osin levityskuviota näytteet on satuttu ottamaan.

Kuva 2. Kuivien tuotteiden levitys ei koskaan ole täysin tasaista. Kun levitysleveys valitaan siten, että sen laidoille tulee puolet tavoitetasosta, päällekkäisajolla saadaan tasainen lopputulos.

Kuivien lantojen ja maanparannustuotteiden levitystasaisuutta voi havainnoida esimerkiksi 1,2 m x 1,2 m pressuilla tai 0,3 m x 0,3 m ajoneuvon lattiamaton paloilla. Palan koko riippuu levitysmäärästä:

35 tonnin levitysmäärällä maton palalle tulee 0,315 kg tuotetta ja kuvatun kokoiselle pressunpalalle 5,04 kg. Havaintolevyt levitetään poikittain ajolinjaan nähden, esimerkiksi 2,5 metrin välein. Levylle kerty- nyt materiaali kerätään esimerkiksi ämpäriin ja punnitaan. Jos levityskuvio on symmetrinen molemmin puolin, oikea levitysleveys on kohta, jossa materiaalia leviää peltoon puolet siitä, mitä kärryn takana

Tasapäinen

Kartio

Kaareva Levitysleveys Työleveys

Levitysleveys Työleveys

(16)

leviää. Tällöin levityskuviot menevät päällekkäin ja kaikkialle päätyy suunnilleen sama määrä tuotetta (UGA Extension 2013). Jos materiaali on tasalaatuista ja levittimessä on vaaka (jolloin kokonaislevi- tysmäärä saadaan selville), ämpärin punnitseminen voi olla tarpeetonta. Ämpäriin kertyneen tilavuuden perusteella voidaan arvioida levityskuvion kohta, jossa materiaalia on puolet keskikohtaan verrattuna.

Levitystasaisuutta säädetään muuttamalla syöttönopeutta, luukkujen asentoa, vaihteistoa ja levityslau- tasten nopeutta sekä voimanulosoton kierroksia. Kalibrointiin menee jonkin verran aikaa ja ajatuksia, mutta sillä varmistaa, että lannoitus on taloudellisesti järkevää ja sadon laatu säilyy hyvänä.

Kuva 3. ”Kuramaton” pala helpottaa levitystasaisuuden havainnointia. Ruudutettu matto mahdollistaa myös väkilan- noitteiden levitystasaisuuden havainnoinnin.

Lannoituksen vaikutusten havainnointi

Huolellisesta suunnittelusta ja toteutuksesta huolimatta tarvitaan seurantaa, jotta saadaan selville toimi- ko lannoitus halutulla tavalla. Havainnointia helpottaa, jos pellolle on jätetty käsittelemätön nollaruutu, tai jos lannoituksella on käsitelty selkeä kaista. Jos lannoituskoe on jätetty esimerkiksi lohkon päätyyn, voi olla vaikeaa tietää johtuuko ero kasvussa lannoituksesta vai eroista lohkon muissa ominaisuuksissa (Kuva 4). Useampi nollaruutu on myös hyödyksi siinä tilanteessa, että epäillään kierrätysravinteen levityksen aiheuttaneen joitain ongelmia kasvin kehitykselle. Koska etenkin kiinteiden maanparannusaineiden ja lannan levitys ei ole terävärajaista (Kuva 2), nollaruutujen on oltava melko isoja (yli yhden levi- tysleveyden).

(17)

Kuva 4. Sentinel 2 -satelliitti tuottaa tarkkaa biomassakartoitusta muutaman päivän välein. Sen avulla voi katsoa, saatiinko lannoituksella selvä ero aikaan. Kuvan esimerkissä lohkon päässä lannoitetulla alueella on selvästi pa- rempikasvuinen kohta, mutta ei voida olla varmoja, että parempi kasvu johtuu juuri lannoituksesta.

Monien kierrätyslannoitteiden ravinteet ovat orgaanisessa muodossa ja niiden vapautuminen riippuu eloperäisen aineen hajoamisesta. Mitä kosteampaa ja lämpimämpää sekä hyvärakenteisempaa maa on, sitä nopeammin hajotustoiminta etenee ja sitä enemmän ravinteita vapautuu (typen osalta tämä voi johtaa myös typen sitoutumiseen väliaikaisesti hajotukseen). Tämän johdosta etukäteen on vaikeaa pää- tellä, paljonko esimerkiksi jaetussa lannoituksessa voidaan vähentää typpilannoitusta kierrätyslannoit- teiden jälkeen. Nollaruutujen ja kasvuston seurannan avulla voidaan tarkastella, paljonko lannoituksesta on vapautunut ravinteita ja kuinka paljon lisälannoitusta tarvitaan. Viime vuosina yleistyneet pikamit- tausmenetelmät tarjoavat typpilannoituksen tarkentamiseen runsaasti työkaluja (kasvianalyysi, lehtivih- reämittaus, N-sensor, Cropsat). Olosuhteiden vaihtelun vuoksi kierrätyslannoitteista ei kannata myös- kään tehdä lopullisia johtopäätöksiä yhden vuoden kokeilun perusteella. Kuivana ja kuumana vuotena tulokset ovat erilaisia kuin kylmänä tai kosteana vuotena.

Kierrätysravinteiden olosuhdeherkkyys tarkoittaa sitä, että viljelijän kannattaa varautua tekemään muutoksia suunnitelmaan seurannan perusteella. Etukäteen on vaikea arvioida, paljonko typpeä lannoitteesta vapautuu, mutta esimerkiksi viljoilla pensomisen alussa ja lippulehtivaiheessa voi mitata, vaikut- taako kasvusto kärsivän typen puutteesta.

Kuva 5. Lannoituksen muutos kannattaa ajatella prosessina. Seuranta ja sen pohjalta tehdyt muutokset ovat avain- asemassa siinä, että saadaan haluttu lopputulos.

Kauralohko Lannoituskoe

Suunnittelu Lannoitus Seuranta Muutos

Viljavuus?

Ravinnemäärä?

Lannoitteet?

Viljelykierto?

Tasaisuus?

Levitysleveys?

Rengaspaine?

Nollaruudut?

Kasvustoanalyysi?

Lehtivihreä?

Satelliitti?

Sato?

Täydennyslannoitus?

Muistiinpanot?

Tavoitteet Tulos

(18)

Kierrätyslannoitteiden hyödyt riippuvat lohkon viljavuudesta

Kierrätyslannoitteet ja maanparannusaineet kehittävät maaperän ravinteisuuden lisäksi maaperän multavuutta, happamuutta, mururakennetta ja vetovastusta sekä edistävät pieneliötoimintaa. Jotta kierrätys- lannoitteista saadaan suurin hyöty maan kasvukunnon kehittämisessä, niitä kannattaa käyttää lohkoilla, joissa on kehittämistarvetta. Jos kierrätysravinteita käytetään vain typpilannoituksen korvaamiseen, niiden hyödyistä saavutetaan vain murto-osa (Kuva 1).

Lannoissa suurin osa ravinteiden arvosta muodostuu fosforin ja kaliumin arvosta. Lantojen ja lanta- pohjaisten tuotteiden käyttö on järkevintä lohkoilla, joissa tarvitaan typen lisäksi myös fosforia ja kaliumia. Jos maaperässä on jo runsaasti fosforia, runsaskaliumiset tuotteet kuten puuntuhkat ja vinassit sopivat lohkolle parhaiten. Jos maaperässä on sekä fosforia että kaliumia jo runsaasti, voidaan käyttää joko typpipitoisia tuotteita typpilannoitukseen (NS-vinassi) tai ravinneniukkoja tuotteita (nollakuitu, biohiili) maan multavuuden ja rakenteen nostoon.

Päätöksentekoa voi helpottaa ryhmittelemällä tilan lohkot yksinkertaiseen nelikenttään, jossa vaaka-akselilla on fosforitaso ja pystyakselilla kaliumtaso (Taulukko 3). Ryhmittelyn avulla voi tunnistaa, mille lohkoille sopii minkä tyyppinen lannoite. Toisaalta, jos esimerkiksi lantaa on käytettävissä rajalli- nen määrä, se kannattaa kohdentaa lohkoille, jotka hyötyvät myös lannan sisältämästä kaliumista ja fosforista.

Taulukko 3. Lohkojen ryhmittely yksinkertaiseen nelikenttään lohkon kaliumin ja fosforin viljavuuden perusteella voi selventää, millaiset lannoitteet sopivat millekin lohkolle.

Fosfori P: huono-välttävä Fosfori P: tyydyttävä-hyvä Kalium K: huono-välttävä Lantapohjaiset tuotteet Typpi-kali lannoitteet (vinassi),

puuntuhkat Kalium K: tyydyttävä-korkea Lihaluujauho tms. korkean P/K

suhteen ravinteet Korkeatyppiset tuotteet lannoi- tukseen, ravinneniukat multavuuden nostoon

Monissa kierrätysravinteissa on vähän rikkiä ja booria suhteessa muihin ravinteisiin. Väkilannoit- teissa molempia on yleensä lisättynä. Mikäli siirrytään käyttämään enenevissä määrin kierrätyslannoit- teita, kannattaa seurata maaperän rikki- ja booripitoisuuksia ja nostaa niiden pitoisuutta erikoistuotteilla (mm. vinassi, Rikkiviisas, kipsi, boorilannoite).

(19)

Kokonaiskuva typen saatavuudesta; lannoitteesta vapautuva, maaperästä vapautuva ja jäännöstyppi

Kierrätyslannoitteiden typpisisältö ilmoitetaan kahdella luvulla. Liukoinen typpi on analyysissä mitattu liukoinen, heti kasveille käyttökelpoinen osuus. Kokonaistyppi on tuotteen kokonaistyppi, suhteutettuna tuotteen kokonaispainoon. Usein ajatellaan, että liukoinen typpi kuvaa kasville käyttökelpoista typpeä, mutta käytännössä typen saatavuuteen vaikuttaa myös orgaanisen aineen hajoaminen. Lähtötyppitilan- teesta riippuen liukoinen typpi voi sitoutua hajotustoimintaan tai typpeä voi vapautua myös liukoista typpeä enemmän.

Eräs tapa hahmottaa typen vapautumista on määrittää eri tuotteille lannoituskorvausarvo (plant available nitrogen, PAN), jonka avulla arvioidaan, kuinka suuri osuus kokonaistypestä on kasvien käyt- tökelpoisessa muodossa yhden kasvukauden aikana (Kuva 6). Alhaisilla typpipitoisuuksilla kaikki lannoitteen typpi (myös lannoitteessa alun perin ollut liukoinen typpi) sitoutuu hajotustoimintaan ja kasva- vaan mikrobimassaan, ja esimerkiksi nollakuitu sitoo typpeä ympäristöstään. Vasta yli 1 %

kokonaistyppipitoisuudesta alkaen ravinteita alkaa vapautua. Noin 4 % typpipitoisuudella puolet koko- naistypestä on kasveille käyttökelpoista ja typen vapautuminen tasaantuu noin 80 prosenttiin yli 6 % typpipitoisuuksilla.

Kuva 6. Typen vapautuminen kierrätyslannoitteesta riippuu lisätyn lannoitteen typpipitoisuudesta (typen vapautuminen on kuvattu katkoviivalla, ja asteikko vasemmalla akselilla). Ensimmäisenä kasvukautena käytettävissä oleva ravinnemäärä (kg N/t) on kuvattu yhtenäisellä viivalla, ja asteikko on oikealla akselilla. Tulokset laskettu Sullivan ym. (2010) perusteella.

-20 -10 0 10 20 30 40 50 60 70 80

-20%

-10%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

0 2 4 6 8 10

R avi nne typpe ä (k g/ t ku iv a- ai netta ) Type n va pa ut um ine n (%)

Kokonaistyppi %, kuiva-aineesta Nollakuitu

Ravinne- kuitu

Naudan kuivikelanta

Kanan -lanta

Naudan lietelanta

Sian lietelanta

(20)

Osa lopusta typestä vapautuu vähitellen myöhempinä vuosina, loput varastoituvat pitkäksi aikaa maan multavuuteen. Toistuvassa käytössä lannoitusvaikutus kertautuu, kun eri vuosina tehtyjen lannoi- tusten vaikutukset lisätään toisiinsa. Ilmiötä tarkastellaan jäännöstypen avulla (residual nitrogen fertili- zer value, RNFV) (Kuva 7).

Kuva 7. Perinteinen tapa arvioida jäännöstypen arvo perustuu hajoamissarjaan, jossa tiettynä vuonna lisätystä typpilannoitteesta vapautuu typpeä useana vuonna, mutta joka vuosi vähemmän kuin edellisinä vuosina. Jos lisäys toistuu vuosittain, vaikutukset lasketaan yhteen. Pitkäaikaisen lannan lisäyksen vaikutukset voivat kestää vuosi- kymmeniä.

Arviot jäännöstypen määrästä vaihtelevat lantalajista riippuen 12-30 % välillä. Maahan kertyneestä typestä vapautuvaan määrään vaikuttaa itse lannoituksen lisäksi myös maan lämpötila, kosteus, kaasu- jenvaihto, pieneliötoiminta ja kasvukauden pituus. Moniin näistä tekijöistä voidaan vaikuttaa viljelytoi- milla. Kananlanta on hyvä esimerkki kierrätysravinteiden typpilannoitusvaikutuksesta ja sen ongelmista.

Jos kananlannan avulla halutaan korvata 70 kg typpilannoitusta, ja 40 % kananlannan typestä vapautuu (kuva 5), niin tarvitaan esimerkiksi 175 kg kokonaistyppeä. Määrä on suurempi kuin nitraattiasetuksen sallima vuotuinen levitysmäärä (170 kg N/ha, 1250/2014). Kasvien käyttöön vapautuvan 70 kg/ha lisäk- si maahan jää noin 105 kg/ha typpeä, joka vapautuu myöhempinä kasvukausina. Jälkivaikutuksena voi olla suuruusluokaltaan esimerkiksi 13 % (23 kg N/ha) alkuperäisestä kokonaistypestä seuraavalle vuo- delle, 8% sitä seuraavalle (14 kg N/ha) ja 6 % sitä seuraavalle (10 kg N/ha). Yhden levityksen seurauksena pärjätään pienemmillä typpilannoitustasoilla useampi vuosi.

Lannoitteista vapautuvan jäännöstypen lisäksi maaperässä on huomattavat typpivarastot. Jos esimerkiksi maaperän multavuus on 6%, ruokamultakerroksessa on noin 120 tonnia orgaanista ainetta, joka voi sisältää typpeä noin 6000 kg N/ha. Riippuen tästä vuosittain vapautuvasta osuudesta, pellosta voi eloperäisen aineen hajoamisen myötä vapautua 30-120 kg/ha typpeä. Typen vapautumisen arviointiin on kehitetty uusia maa-analyysimenetelmiä, mutta luotettavan arvion saa myös jättämällä peltoon typpilannoituksen nollaruudun ja mittaamalla, kuinka paljon typpeä kasvit ovat nollaruudulla saaneet otettua.

0 10 20 30 40 50 60 70

1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi

Vapautuva typpi, 100 yksikköä lisätty vuosittain

(21)

Varo ravinne-epätasapainoa, seuraa tilannetta ravinnetaseella

Ravinnetase kuvaa peltoon lisättyjen ravinteiden ja sadon mukana poistuvien ravinteiden välistä erotus- ta. Ravinnetasetta on käytetty Suomessa erityisesti fosforilannoituksen seurantaan. Fosforin tasausjak- soilla voidaan lannoittaa yhtenä vuotena yli ympäristökorvausten rajojen, kunhan 5 vuoden jaksolla pitäydytään keskimäärin oikeassa tasossa. Samaa lähestymistapaa voi soveltaa muihinkin ravinteisiin.

Kierrätysravinteissa ei yleensä ole ravinteita samassa suhteessa kuin kasveissa. Tämä voi johtaa ravinteiden kertymiseen maahan. Jos lohkolla on jo valmiiksi puutetta jostain ravinteesta, kertyminen lisää vähitellen sen pitoisuuksia ja nostaa lohkon viljavuutta. Jos toisaalta ravinnetta on jo valmiiksi paljon, lisäys voi aiheuttaa ravinne-epätasapainoja.

Lantoja lisättäessä maaperään voi kertyä liikaa kaliumia ja fosforia. Kaliumin ylimäärä haittaa mui- den ravinteiden ottoa, etenkin kalsiumin ja magnesiumin osalta. Fosfori haittaa lähinnä sinkin käyttö- kelpoisuutta sekä kasvien sienijuuren muodostumista. Kalkkistabiloiduissa lietteissä maahan tulee runsaasti kalsiumia, mikä voi heikentää magnesiumin, kaliumin ja boorin saatavuutta. Lisäksi maan pH voi nousta liiaksi, mikä heikentää mangaanin saatavuutta.

Taulukko 4. Ravinteiden ylimäärät haittaavat toisten ravinteiden käyttökelpoisuutta.

Ravinteen liiallinen kertyminen Aiheuttaa näiden ravinteiden puutetta

K Ca, Mg

P Zn

Ca Mg, K, B

Mg Ca, maan rakenne

Na Ca, Mg, K, maan rakenne

Ravinnepoistuma voi olla hyvin erilainen erilaisilla viljelykierroilla (Taulukko 5). Viljakierroissa pelloilta poistuu lähinnä typpeä ja pienemmissä määrin kaliumia ja fosforia. Hivenravinteista sinkkiä poistuu noin 0,6 kg viidessä vuodessa, mikä johtaa vähitellen sinkkivarantojen hupenemiseen, ellei mää- rää palauteta. Avomaan vihannestuotannossa ravinnepoistumat ovat moninkertaisia etenkin kaliumin, rikin, magnesiumin ja hivenravinteiden osalta. Ylläpitolannoitus tulisi suhteuttaa ravinnepoistumaan, jotta maaperän viljavuus pysyisi yllä. Jos peltoa lannoitetaan yksipuolisesti typellä, fosforilla ja ka- liumilla, sivu- ja hivenravinteiden pitoisuudet laskevat ja toisaalta pääravinteita voi kertyä tarpeeseen nähden liikaa.

(22)

Taulukko 5. Ravinnepoistuma viisivuotisessa vihanneskierrossa (peruna-peruna-porkkana/sokerijuurikas-ohra) ja viljakierrossa (ohra-ohra-ohra-ohra-ohra) sekä ravinnepoistuman taloudellinen arvo laskettuna edullisimmalla yksiravinnelannoitteella. Laskemisessa on käytetty Lannoita paremmin (LaPaMa) -hankkeessa kehitettyä lasku- ria (https://luomu.fi/tietopankki/lannoitaparemmin/).

Ravinteiden poistuma vihanneskierrossa kg/ha/viisi vuotta

Ravinteiden poistu- ma viljakierrossa kg/ha/viisi vuotta

Ravinteiden

arvo €/kg Edullisin ravinnelähde

Fosfori P 120 72 1,9 Starttifosfori

Kalium K 877 100 0,7 Kaliumsuola

Kalsium Ca 47 6 0,15 Kalsiittikalkki

Magnesium Mg 67 24 0,6 Dolomiittikalkki

Rikki S 65 24 0,3 Ammoniumsulfaatti

Kupari Cu 0,225 0,08 15 Kuparisulfaatti

Sinkki Zn 1,175 0,6 8 Sinkkisulfaatti

Mangaani Mn 1,7 0,2 5 Mangaanisulfaatti

Boori B 0,38 0,08 14 Boorilannoite

Typpi N 697 404 0,8 Urea

Koko ravinnepoistuman arvo on edullisimmilla yksiravinnelannoitteilla laskettuna vihanneskierrossa 1493 €/ha/viisi vuotta (299 €/vuosi) ja viljakierrossa 561 €/ha/viisi vuotta (112 €/vuosi). Todelliset lan- noituskustannukset riippuvat siitä, korvataanko kaikkia ravinteita ja mikä on käytetyn lannoituksen kus- tannus ravinnekiloa kohden.

(23)

Varo maan tiivistymistä

Väkilannoitteisiin verrattuna monet kierrätyslannoitteet ovat ravinnepitoisuuksiltaan laimeita, joten levitysmäärät ovat suuria. Tavallisella lannan levityskalustolla tehtynä levitykseen liittyy suuri tiivistymisriski (suuret rengaskuormat).

Maan tiivistymistä on tutkittu laajalti. Maan haitallinen tiivistyminen heikentää keskimäärin satota- soa välittömästi tiivistymisen jälkeen noin 20-30% ja tämän jälkeen noin 5% pysyvästi. Joissain tilanteissa sadonmenetys voi olla suurempikin. Yhdellä raskaalla ajolla on saatu aikaan pohjamaan tiivisty- miä, jotka ovat olleet havaittavissa vielä vuosikymmeniä ajon jälkeen. Sadonmenetys voi olla paljon merkittävämpi haitta kuin mitä lisälannoituksella voidaan saavuttaa, joten tiivistymisen välttäminen on erittäin tärkeää myös kierrätyslannoitteiden käytössä.

Tiivistyminen tarkoittaa maan huokostilavuuden pienenemistä, kun maahiukkaset painautuvat tii- viimmin toisiaan vasten. Lisäksi maamurujen rakenne voi tiivistyä siten, että niiden huokoisuus pienenee. Seurauksena juuristolle käytettävissä oleva maatilavuus pienenee ja maan kyky johtaa happea ja vettä vähenee. Maa kykenee vastustamaan tiivistymistä tiettyyn pisteeseen asti, ennen kuin rakenne alkaa muuttua. Tiivistymistä voidaan välttää pitämällä maan kuormitus selvästi alhaisempana kuin maan kuormituskestävyys.

Maan kuormitus koostuu rengaspaineesta ja rengaskuormasta. Mitä suurempi rengaskuorma, sitä alhaisempi rengaspaine (ja sitä suurempi kosketusala ja pintapaine) tarvitaan samaan maaperäkuormi- tukseen. Tästä johtuen tehokkain tapa vähentää kuormitusta on lisätä koneiden renkaiden määrää. Teli- pyörillä, paripyörillä ja ylimääräisillä akseleilla voidaan lisätä samaa kuormaa kantamaan useampi rengas, jolloin rengaskuorma laskee. Alempi rengaskuorma mahdollistaa samalla myös alemmat

rengaspaineet. Alentamalla rengaspainetta suurennetaan edelleen renkaan kosketuspintaa maan kanssa ja vähennetään pintapainetta. Suurempi kosketusala ei kuitenkaan täysin kompensoi korkeaa rengas- kuormaa, sillä painevaikutus summautuu syvemmällä maassa.

Maan kuormituskestävyyttä voidaan parantaa antamalla maan kuivua. Maan kuivuessa sen huokos- to kestää suurempaa kuormitusta luhistumatta. Etenkin rutikuivan savimaan kuormankantokyky on mo- ninkertainen kosteaan tai helposti muokkautuvaan saveen nähden. Parhaiten maa kuivuu, kun se on kasvillisuuden peittämää ja haihdutus on voimakasta. Lisäksi juuret voivat suojata jossain määrin maata tiivistymiseltä. Pienimmät tiivistymisriskit viljelykierrossa tulevat nurmikasvustoon ajettaessa keski- kesällä ja aikaisten syysviljojen korjuun jälkeen. Heti sadonkorjuun jälkeen haihdutus kuitenkin vähe- nee ja maan kosteus taas nousee, joten aikaikkuna ei ole suuri. Aikaikkunaa voi suurentaa käyttämällä viljan korjuun jälkeen kasvavia alus- ja kerääjäkasveja, jotka jatkavat haihduttamista myös sadonkorjuun jälkeen. Talvehtivilla kerääjäkasveilla (esimerkiksi ruis) voidaan myös kuivattaa maata keväällä ja vähentää tiivistymisriskejä tällöin. Paras ajankohta raskaalle kuormitukselle on kuitenkin, kun pelto on rutikuiva tai umpijäässä. Esimerkiksi ravinneköyhien maanparannusaineiden kuljetus pellolle valmiiksi talvella roudan aikaan suojaa maata tiivistymiseltä. Ravinnerikkailla tuotteilla huuhtoumariskit ovat kuitenkin suuria sulamisvesien yhteydessä. Kuivaan aikaan levitys onnistuu useimmilla tuotteilla, kun levitys suunnitellaan viljelykierron vaiheeseen, jossa on syysviljoja tai nurmia.

Maan tiivistymisen arviointiin on kehitetty viljelijätyökaluja. Terranimo-laskurilla voidaan arvioida erilaisia tilanteita maan tiivistymisen kannalta ja vertailla erilaisten rengasvaihtoehtojen ja työvaiheiden vaikutusta maan tiivistymisriskeihin (Kuva 8).

(24)

Kuva 8. Matalapainerenkailla voidaan vähentää kuormitusta maaperään merkittävästi. Vasemmanpuoleinen rengas esittää nykyrengasta ja oikeanpuoleinen matalapainerengasta. (Piirretty terranimo.world –laskurin tulosten perusteella; laskennassa käytetty lannanlevitintä 3500 kg rengaskuormalla. Katkoviivat kuvaavat tasoa, jossa maahan kohdistuu alhainen tiivistymisriski, kohtalainen tiivistymisriski ja korkea tiivistymisriski. Huonompi rengas aiheuttaa tiivistymisriskin 0,7 m syvyyteen.)

Jos tiivistymisriskejä ei saada poistettua, raskas liikenne kannattaa keskittää tietyille ajourille. Ajo- opastimilla saadaan keskitettyä ajot aina samoille raiteille. Tällöin kannattaa hyödyntää myös mahdolli- suus siirtää muukin raskas liikenne (noukinvaunu, paalain, sadonkorjuu) samoille raiteille. Työkoneiden leveyttä muuttamalla voidaan vaikuttaa paljon koko tilan tiivistymisriskeihin.

Kuva 9. Esimerkki tiivistymisriskeistä tilalla nykytilanteessa sekä sen jälkeen kun koneiden työleveydet on sovitettu toisiinsa ja rengasvarustusta päivitetty. Mitä suurempi kuormitus, sitä lämpimämpi värisävy. Värisävyt samat kuin edellisessä kuvassa.

Leveys poikkisuunnassa (m)

Syvyys (m)

Ehdotus: 4 m kevytmuokkaus, 8 m lietevaunu, 4 m puimuri, 4 m kylvökone, 6 m äes, 16 m ruisku Nykytilanne: 1,6 m kyntö, 6 m lietevaunu, 3,8 m puimuri, 4 m kylvökone, 6 m äes, 15 m ruisku

(25)

Johtopäätökset

Kierrätysravinteiden avulla voidaan saavuttaa monia hyötyjä maan kasvukunnon ja viljavuuden kehit- tämisessä. Toisaalta uusien menetelmien käyttöönottoon liittyy opettelua ja riskejä. Kierrätyslannoittei- den ravinnesuhteet poikkeavat aiemmin käytetyistä väkilannoitteista ja toisaalta suurten massojen siirto voi lisätä maan tiivistymistä. Toisaalta uusien menetelmien käyttöönotto tarjoaa mahdollisuuden päivit- tää koko tilan ravinnehuoltoa ja vähentää myös tiivistymisriskejä hyvän suunnittelun avulla. Keinot jotka mahdollistavat menestyksekkään kierrätyslannoituksen (suunnittelu, seuranta, havainnointi ja hy- vät käytännöt) hyödyttävät samalla muutakin tilan toimintaa.

(26)

Kirjallisuutta

Hochmuth, G. ja Hanlon, E. 2010. Principles of sound fertilizer recommendations. University of Florida, IFAS Extension SL315.

LaPaMa laskuri ja lannoitussuunnittelun ohjeet: https://luomu.fi/tietopankki/lannoitaparemmin/ , viitattu 29.7.2019.

Mattila, T.J. 2019. Lähestymistapoja lannoitussuunnitteluun - kierrätysravinteiden haasteita. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2019. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/302787 .

Mattila, T.J., Manka, V. ja Rajala, J.. 2018. Pikamenetelmät kasvin ravinnetilan kuvaajana. Raportteja 185, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/250553 .

Mattila, T.J. ja Rajala J.. 2018a. Kationinvaihtokapasiteetin määritys ja käyttö viljavuusanalyysin tulkinnassa. Raportteja 179, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/236559 .

Mattila, T.J. ja Rajala J. 2018b. Miten vältän maan haitallisen tiivistymisen maatalousrenkaiden avulla? Raportteja 175, Hel- singin yliopisto Ruralia-instituutti. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/232490 .

Ravander, J., Mattila, T.J., ja Rajala, J.. 2019. Murukestävyys maan kasvukunnon mittarina. Raportteja 191, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298966 .

Sullivan, D.M., Andrews, N.A., Luna, J.M. ja. McQueen J.P.G, 2010. Estimating N Contribution from Organic Fertilizers and Cover Crop Residues Using Online Calculators. Teoksessa Proceedings of the 19th World Congress of Soil Science; Soil Solutions for a Changing World. International Union of Soil Sciences, 2010.

Worley, J.W., Wilson, M., Sumner, P.E., Bass, T.M., 2014. Calibration of Manure Spreaders. University of Georgia Extension, Circular 825. https://secure.caes.uga.edu/extension/publications/files/pdf/C%20825_3.PDF , viitattu 30.7.2019.

(27)

(28)

Suomen ympäristökeskus

SUOMEN YMPÄRISTÖKES KUKSEN R APORT TEJA 34 | 2019

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

Hyöty irti kierrätyslannoitteista – hyviä käytäntöjä

Tuomas J. Mattila ja Jukka Rajala

ISBN 978-952-11-5067-8 (nid.) ISBN 978-952-11-5068-5 (PDF) ISSN 1796-1718 (pain.) ISSN 1796-1726 (verkkoj.)

HYÖTY IRTI KIERRÄTYSLANNOITTEISTA – HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ