Oijärven eteläosan linnusto

OIJXRVEN ETELXOSÄN LINNUSTO Seppo Pakanen

Pekka Räinä

Nro 71

OIJXRVEN ETELXOSÄN LINNUSTO Seppo Pakanen

Pekka Räinä

Vesi— ja ympäristöhallitus Helsinki 1988

Julkaisua saa Oulun vesi— ja ympäristöpiiristä.

ISBN 951—47—0286—7 ISSN 0783—3288

Painopaikka: Vesi- ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1988

SISÄLLYS sivu

1 JOHDANTO 5

2 TUTKINUSALUEEN YLEISKUVÄUS 6

3 MENETELMÄT JA AINEISTO 8

4 OIJÄRVI LINTUJEN ELINYMPÄRISTÖNÄ 9

5 OIJÄRVEN ETELÄOSÄN LINNUSTO 12

5.1 Pesivä linnusto 12

5.2 Muuton aikainen linnusto 13

5.2.1 Kevätmuutto 13

5.2.2 Syysmuutto 14

5.3 Lajikohtainen tarkastelu 14

6 MUU ELÄINISTÖ 24

7 OIJÄRVEN ETELÄOSAN SUOJELULLINEN ARVO 25

7.1 Pesivän linnuston arvo 25

7.2 Muu linnustoon perustuva merkitys 26 7.2.1 Muutonaikainen merkitys 26 7.2.2 Sulkasadon aikainen merkitys 27

7.2.3 Riistantuottoarvo 28

7.3 Alueen muu suojelullinen arvo 29

8 JÄRVEN KUNNOSTUS JA LINNUT 30

9 TIIVISTELMÄ 32

KIRJALLISUUS 33

LIITTEET 34

1 JOHDÄNTO

Monet rehevät vesistöt ovat tärkeitä lintuvesiä. Nimitys

‘lintuvesi’ on hieman harhaanjohtava, sillä linnut ovat vain yksi, joskin näkyvin osa rehevän vesistön eliöyhtei—

söstä, Runsasravinteinen vesi luo edellytykset monipuoli sen kasvi- ja eläinyhteisön syntymiselle, Runsas kasvu—

lisuus luo puitteet suurelle pohjaeläintuotannolle. Nämä yhdessä mahdoil istavat monimuotoisen selkärankaisten eläinten yhteisön ylläpitämisen.

Rehevöityminen ja umpeenkasvu kuuluvat järven luonnolli seen kehitykseen. Ihminen on omalla toiminnallaan paikoin nopeuttanut tätä kehitystä mm. alentamalla järvien veden- pintaa, lisäämällä vesistön ravinnekuormitusta jne. Useat hyvät lintuvedet ovat saaneet tällä tavoin alkunsa.

Vesistöihin kohdistuu monenlaisia intressejä. Järven re hevöityessä kärsii ensimmäisenä virkistyskäyttö, Kasvu lisuuden lisääntyessä ja vesitilan pienentyessä liikkumi nen ja kalastaminen vaikeutuu. Tämä on omiaan herättämään huolestuneisuutta vesistön tulevaisuudesta sen eri käyt tömuotojen kannalta. Linnustollisesti arvokkailla alueil la voi syntyä ristiriitoja vesistön muun käytön ja luon nonsuojelun välillä. Huomattavaa luonnontaloudellista ar voa omaavien vesistöjen (kuten Valtakunnallisen lintuve sisuojeluohjelman kohteet) kunnostushankkeiden suunnitte lun lähtökohtana tulee olla kohteen riittävä ekologinen tuntemus.

Oijärven eteläosa on kansainvälisesti arvokas lintujärvi (Komiteanmietintö 1981). Järven tilaa suunnitellaan pa rannettavaksi virkistyskäytön kannalta. Rehevöityminen haittaa alueella liikkumista ja kalastamista. Oijärven eteläosasta on tehty kasvillisuusselvitys (Vainio 1987).

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää Oijärven eteläosan pesimäaikaisen linnuston laji— ja parimäärät eri osa alueilla. Lisäksi on tarkasteltu järven merkitystä lintu jen muutonaikaisena levähdyskohteena. Linnuston suojelul lista arvoa on arvioitu Valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa (Komiteanmietintö 1981) käytetyn mene telmän mukaan. Tämän työn tilaajana on ollut Oulun vesi- ja ympäristöpiiri.

2 TUTKIMUSALUEEN YLE ISKUVAUS

Oijärvi sijaitsee Oulun läänin luoteisosassa Kuivaniemen kunnassa Kuivajoen vesistön keskivaiheilla. Koko Oijärven pinta-ala on 2162 ha. Pengertie jakaa Oijärven kahteen osaan. Tien kaakkoispuolinen osa (käsittää Lamnias—, Mati—

lan- ja Mursunjärven sekä Lamlninperän) kuuluu valtakun nalliseen lintuvesiensuoj eluohjelmaan kansainvälisesti arvokkaana kohteena (Komiteanmietintö 1981). Lintuvesia lueen vesipinta—ala on 631 ha ja maa-alan 75 ha (kuva 1) Alueen rantaviivan pituus on 25,2 kilometriä, josta pel tojen osuus on 4,8 km ja ‘rakennetun rannan’ osuus 0,25

Suojelualueen kokonaispintala on 706 hehtaaria josta vesjalueen pInta—ala ao 631 hehtaaria ja ia—alueen 75

N

)

0II1 krr

Ku’a 1. Oijhrven etelkosan linr.ustonsuojelualuevaraus rajctneen

hehtaaria

km. Rakennettu ranta tarkoittaa rannalla sijaitsevien asumusten pihapiirejä. Loput rantaviivasta on metsää ja suota. Oijärven eteläosassa on kolme

saarta,

joiden pinta—alat ovat 3.7, 3.1 ja 1.0 ha. Alueelle las kee kaksi ojaa, jotka osittain kuuluvat suojeluvarauk—

seen. Matilanjärveen laskevasta Leväojasta kuuluu 1.2 km ja Lamminperään laskevasta Saviojasta 1.0 km suojelu—

varaukseen.

Kevättulvien viljelyksille tekemien haittojen vuoksi Ci—

järven pohjoispäähän rakennettiin 1950-luvulla säänöste—

lykanava ja pato, jonka avulla järven vedenpinnan kor keutta voidaan säännöstellä, Säännöstelymääräykset ovat:

Tulvaluukut avataan l.4, mutta Oijärven pinta on estet tävä laskemasta alle 88,80 m. Veden laskettua tulvan jälkeen korkeudelle 89.30 m on luukut suljettava. Ne saa avata ennen seuraavaa 1.4. vain,jos vedenpinta ylittää korkeuden $9.60 m (Kauppinen & Taskila 1984).

Pengertie Oijärven poikki rakennettiin 1950-luvulla. Tie—

hen tehtiin yksi silta-aukko. Veden virtaus hidastui Ci- järven ja tien kaakkoispuolelle jääneen osan välillä.

Säännöstelyn seurauksena kevättulvat jäivät pieniksi en tiseen verrattuna. Järven ‘kevätsiivoukset jäivät teke mättä, koska tulva ei enää nostanut edellisvuotista kas—

vimateriaalia rannoille. Vanhat kasvijätteet lahosivat järvessä ja vapauttivat ravinteensa veteen. Nämä seikat ovat edesauttaneet hyvän lintujärven syntymistä.

Oijärven eteläpuoleinen osa on matala, keskisyvyys on alle metrin. Sen vesi on vahvasti värjäytynyttä. Ke miallinen hapenkulutusarvo (KHT) ja rautapitoisuus ovat korkeat. Myös kiintoainetta on runsaasti. Talvi sin järvessä on esiintynyt hapettomuutta, mikä on ai heuttanut kalakuolemia.

Esitetyt kasvillisuustiedot perustuvat Vainion (1987) selvitykseen Oijärven eteläosan kasvillisuudesta. Alueen kasvillisuuskartta on esitetty liitteessä 1. Kasvillisuus järvessä on rehevää. Ilmaversoisten valtalajit ovat jär vikorte (Eguisetum fiuviatile) ja järvikaisla (n2p lectus lacustris). Ne muodostavat laajoja kasvustoja eri tyisesti Lammas- ja Matilanjärvessä sekä Mursunjärven luoteisosassa. Kelluslelitisistä lumme (Nymphaea candida) ja ulpukat (Nuphar spp.) ovat yleisimmät lajit. Uposleh tisiä kasveja on varsin vähän. Runsain uposlehtinen kas—

vilaji on uistinvita (Potamogeton natans). Vainio on luo—

kitellut Oijärven eteläosan eutrofisen tyyppi- ryhmän kaislajärviin (Scirpus lacuster -tyyppi), joille on tyypillistä ilmaversoisten ja kelluslehtisten suuri osuus sekä upos- ja pohjalehtisten vähyys vesikasvilli—

suudessa.

Pisimmälle umpeenkasvu on edennyt Lammasjärvellä. Osa sen rannoista on suomaisia johtuen runsaasta vesisammalkas—

villisuudesta ja saraikoista. Rantoja ympäröi, missä ei

ole peltoa tai asutusta, lähes yhtenäinen lehtipuu-pajuk ko -kasvusto. lammas— ja Leväsaari ovat kasvillisuudel taan samankaltaiset. Lehtipuut, sarat ja pajukot ovat vallitsevia. Molemmissa saarissa on vanha niitty. Paju—

saaressa on heinäinen niitty, pajukkoa ja saarta ympäröi saraikko. Levä- ja Saviojan varret ovat pääosin pensaik koista luhtanevaa. Oulun vesi- ja ympäristöpiirin toimes ta vesikasveja on niitetty vuodesta 1977 alkaen (Nybom 1980). Tiheisiin kasvustoihin on tehty väyliä veneilyä varten.

3 MENETELMÄT JA AINEISTO

Pesivien lintujen parimäärien laskemisessa noudatettiin Kauppisen (1980) sekä Koskimiehen ja Väisäsen (1986)

an

tamia ohjeita. Kolonioissa pesivien lokkilintujen pesät laskettiin erikseen. Laskennat tehtiin kiertämällä järvi kanootilla lähellä rantaviivaa. Varpuslinnut laskettiin niinikään kanootista käsin, paitsi Lammasjärvellä ja saa—

rilla, missä laskennat suoritettiin kävellen.

Laskentoihin perustuvia tietoja vesilintujen osalta on vuosilta 1975 (lentolaskenta)

ja— 78 (Pertti Rassi, kir

jallinen ilmoitus, myöhemmin viitteenä PR) sekä vuosilta

—86 ja —87 tekijöiden suorittamat laskennat.

Vuonna -78 laskentoja oli yksi 23.5., -86 laskentakertoja oli kol me: 16.5., 28.5. ja 7.6. Vuonna —87 vesilinnut ja kah—

laajat laskettiin 21.5. ja 29.5., varpuslinnut 15.—16.6.

sekä ‘yölintulaskenta’ 25.-26.6. Lokkien pesät lasket tiin edellämainittujen retkien yhteydessä. Varpuslinnut laskettiin rantavyöhykkeeltä, joksi luettiin metsän ja pellon kohdalla 50 metrin levyinen kaista. Lepäilijöitä

laskettiin 9.5., 21.5., 20.7., 16.9. ja 2.11.

Lisäksi tietoja on

^O

saatu Jukka Höyhtyältä (kirjallinen ilmoitus 22.10.1987,

myöhemmin viitteenä JH) sekä teki

jöiden satunnaisilta retkiltä vuosina 1983, —84 ja 85.

Havaintoja on kerätty myös Pohjois-Pohjanmaan lintutie teellisen yhdistyksen julkaisuista. Havainnot ilman vii tettä ovat tekijöiden.

Erityisesti kahlaaj ien parimääriin tulee suhtautua kriit

tisesti, sillä käytetty menetelmä (vesilintujen kierto

laskenta) ei kovin hyvin sovellu pesivien kahlaajien

laskentaan. Varpuslintujen laskennassa havaitaan yhdellä

laskentakerralla n. 60% alueen linnuista (Järvinen & Väi

sänen 1983). Näinollen esitetyt varpuslintuj en parimäärät

ovat todellista alhaisemwat. Lisäksi laskenta—ajan kolea

sää on voinut vähentää lintujen lauluaktiivisuutta ja si

ten havaittavuutta.

4 OIJÄRVI LINTUJEN ELINYMPÄRISTÖNÄ Linnuston tiheyteen tietyllä alueella vaikuttavat

useat

tekijät. Tärkeimmät ovat ravinnon määrä ja sen saatavilla olevuus, erilaisten habitaattien määrä ja laatu, lajien välinen kilpailu sekä petoeläinten ja ihmisen vaikutus.

Liitteessä 2 on esitetty kaaviona erilaisia vesilintu—

jen tiheyteen vaikuttavia tekijöitä.

Rantojen pensoittuminen ja lehtipuuvaltaistuminen on ol lut merkittävä muutos Oijärvellä 1950-luvulta nykypäi vään. Niitto ja laidunnus sekä nykyistä korkeammalle noussut ja pitempään kestänyt tulva pitivät rannat ennen avoimina, Näiden loppuminen ja järveä ympäröivien soiden ojitus on edistänyt rantojen metsittymistä (Vainio 1987). Rantaniittyjen sulkeutuminen estää näiden alueiden käytön lintujen muutonaikaisina levähdyspaikkoina. Liial unen pensoittuminen vähentää niinikään avo- mailla pesivien lintujen pesimäympäristön alaa. Rantojen pensoittumisesta ovat hyötyneet pensaikkojen lajit, Oi—

järvellä erityisesti ruokokerttunen ja pajusirkku. Ran taviivasta on rakennettua rantaa n.l%. Tämä on osaltaan taannut lintujen pesimisrauhan alueella. Eräät sorsala

jit

voivat pesiä kaukanakin metsässä, joten rauhallisen metsävyöhykkeen määrällä on todennäköisesti vaikutusta pesivien panen määrään.

Kosteikkolintujen elinympänistövaatimusten mukaan Oijär ven eteläosa voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: 1) vesialue ja 2) luhta-alueet, jotka käsittävät pensaik—

koiset luhtanevat ja rantametsät. Ävoluhtaa esiintyy mainittavissa määrin ainoastaan Leväojan molemmin puo lin. Pensaikkoalueet ovat ruokokerttusten ja pajusirkku jen suosiossa. Rantametsillä on merkitystä eräiden sor—

salaj ien pesimäympänistönä.

Vesilinnuston kannalta tärkeitä ympänistömuuttujia ovat kasvillisuuden ja avoveden välinen suhde, avovesireunan nikkonaisuus ja kasvillisuusvyöhykkeiden määrä (Pöysä 1983). Runsaasta kasvillisuusvyöhykkeisyydestä hyötyvät nimenomaan puolisukeltajat. Ne ovat sopeutuneet hyödyntä mään habitaattityyppejä, joilla on kelluslehtistä kasvu—

lisuutta tai uposkasvillisuutta riittävän lähellä pintaa Silkkiuikulle ja sukeltajasorsille liian tiheä uposkas—

villisuus sen sijaan voi olla sukeltamisessa haitaksi.

Murkin et al. (1982) havaitsivat puolisukeltajien pari—

määnien olevan korkeimmat alueella, missä ilmaversois—

kasvillisuuden ja avoveden välinen suhde oli 1:1 ja kas—

villisuus oli saarekemaisina laikkuina. Kasvilli—

suuden heterogeenisyys vaikuttaa kahdella tapaa vesilin—

tujen elinympänistöön: 1) tarjolla olevan pohjaeläinra—

vinnon määrään ja 2) kasvillisuuden antamaan suojaan.

Seuraavassa tarkastellaan osa-alueittain kasvillisuuden rakennetta vesilintujen kannalta.

Lanasj Arvi

flmaversoisten ja avoveden suhde on suunnilleen 1:1. Jär vikaisla kasvustot sijaitsevat saarekemaisesti järven keskiosissa. Rantoja kiertää yhtenäinen kelluslehtisten vyöhyke. Länsiperuk]ca on pitkälle madaltunut ja muistut taakin monin paikoin rehevää suota. Puolisukeltajien kannalta kasvillisuus vaikuttaa tällä hetkellä sopivalta.

Sokkeloinen ilmaversoiskasvillisuus tarjoaa runsaasti suojapaikkoja ja matalassa vedessä koko pohja on kasvien käytössä jolloin selkärangaton eläinravinto ja kasvira vinto lintujen kannalta on runsasta. Edellisvuotiset kaislakasvustot muodostavat pohjaan ankkuroituneita laut toja, joita naunlokit suosivat pesäalustoinaan.

Alueella on paljon piisamin talvipesiä, jotka ovat tiiro jen suosiossa pesäalustoina. Pisimmälle madaltuneet osat ovat erityisesti keväällä muuttavien kahlaajien suosiossa levähdysalueena.

Matilanj ärvi

flmaversoiskasvillisuuden peittämän alan suhde muuhun ve sialueeseen on 2:1. Järvikaislakasvustot ovat tiheämpiä ja yhtenäisempiä kuin Lammasjärvessä. Paikoin rannoilla on leveälti saraniittyä ja kortteikkoja sekä monilajisia ilmaversoisten sekakasvustoja. Sukeltajasorsien kannalta kasvillisuus saattaa olla liian tiheää, mitä kuvastaa se että niitä tavattiin alueella vähän muihin osa-alueisiin verrattuna. Matilanjärven saraikkoniityillä on suojelul—

lista merkitystä, sillä ne ovat heinätavin, yhden vaa teliaimman lintuveden asukkaan, tarvitsemaa biotooppia.

Oijärven molemmat parit tavattiin tältä alueelta molem milla laskentakerroilla v.—87.

Mursunj ärvi

Järven luoteisosa on voimakkaasti umpeenkasvanut. Järvi kaisla-kelluslehtiksvustot ovat tiheinillään tällä alueella. Samoilla seuduin on myös kortteikkoja. Mursun—

järven perukassa kaislikko on hyvin harvaa. Saraikot kiertävät rantoja kapeana vyöhykkeenä. flmaversoiskas—

villisuuden suhde avoveteen järvellä on 1:1, mutta kas villisuus on jakautunut epätasaisesti. Puolisukeltajat suosivat umpeenkasvavaa luoteisosaa, missä vesi on mata—

linta. Tällä alueella pesivä lapintiirakolonia käyttää pesäalustoina pääasiassa piisaminkekoja. Mursun—

järven avoimessa penkassa on tavattu muuttoaikana suu

rimmat joutsenparvet. Yleisesti ottaen linnut suosivat

järven rehevämpiä luoteis- ja keskiosia.

Laxnminperä

Ilmaversoiskasvillisuuden ja avoveden suhde on 1:4.

Kes

kellä vesialuetta on jonkin verran kaislikkoa ja kellus lehtistä kasvillisuutta. Saraniityt ovat luhtaisia ja reheviä. Täälläkin naurulokit pesivät vanhojen kaisla lauttojen päällä. Lamminperä on melko avoin vesialue mui hin osa—alueisiin verrattuna. Muuttoaikana Lamminperällä tavataan eniten lintuja Nursunjärven luoteisosan ja Lain masjärven ohella, Lintuja oleskelee mielellään ran taan ulottuvilla niityillä, joilla pensaikko on vielä suhteellisen harvaa.

5 OIJARVEN ETELAOSAN LINNUSTO 5^•1 PESXvi LXNIWSTO

Oijänen eteläosassa pesivä linnusto vuonna 1987 lajeit tain kullakin osa-alueella on esitetty liitteessä 3.

Liitteessä 3/1 on lisäksi esitetty vesilintujen, lokki lintujen ja kahlaajien yhteisparimäärät vuosina -78 ja

^-

86. Vuoden -86 laskennat eivät sisällä Levä— ja Saviojaa.

Vuoden —87 Mursunjänen laskentatulokset sisältävät myös Leväojan tulokset suojeluvarauksen osalta. Lamminperä si sältää Lamminsalmen ja Saviojan 500 metrin matkalta Lam minperästä alkaen. Varpuslinnut on laskettu erikseen

Levä— Laras— ja Pajusaarella sekä Kaitaniemellä. Laji

parimäärät linturyhmittäin kullakin osa-alueella on esi tetty liitteessä 4.

Laskennoissa tavattu vesilintujen lajimäärä oli 11 vuosi na —87 ja -86. (Luvussa ei ole mukana nokikanaa, joita oli tavattu molempina vuosina järvellä (311). Myöskään harmaasorsaa ei ole otettu mukaan, koska havaintoa ei

ARK:

n toimesta ole vielä tarkastettu). Vesilintujen yh teisparisäärä oli 105 v.—87 ja 99 v.—86. Puolisukeltajia oli eniten sekä laji- että parimäärältään. Näistä tavi ja haapana olivat yleisimmät lajit. Sukeltajasorsista run samat olivat tukkasotka ja telkkä. Eteläisiä ‘lintuve silajeja’ ovat mustakurkku-uikku, silkkiuikku, heinätavi, lapasorsa, punasotica ja nokikana.

Inkkilintuja tavattiin kaikkiaan 7 lajia. Näiden yhteinen parimäärä v.—87 oli 33. Vuonna —86 lokkien pesiä ei las kettu ja arvio lintujen parimääristä perustuvat nähtyjen lintujen määrään jaettuna kahdella. Naurulokki oli run sain laji. Tiiroista lapintiira on kalatiiraa monilukui sempi. Pikkulokki on eteläinen, rehevien lintuvesien tunnuslaji. Kala— selkä— ja harmaalokkien pesintää ei vanistettu. On mahdollisuus, että ne pesivät muualla, ja käyttävät järveä ravinnonhankintaan.

Kahlaajalajisto koostui tyypillisistä rantojen ja soiden lajeista. Lintujen parimäärä oli n.60. Soiden lajeista tavattiin taivaanvuohi, liro (yleisin kahlaaja Oijänel lä)ja suokukko. Matilanjärvellä tavattu kapustarinta saattoi todennäköisemmin pesiä jollain järveä lähellä olevalla suolla kuin itse lintuveden alueella. Isokuovi ja töyhtöhyyppä pesivät järveä ympäröivillä pelloilla.

Vesipääsky on pohjoinen laji, joka esiintyy harvalukuise na soilla, merenrannikolla ja rehevillä lintuvesillä.

Varsinainen ‘rantalintu’ on rantasipi.

Varpuslinnusto edusti tyypillisiä metsien, peltojen, soi den ja pensaikkojen lajeja. Yhteensä laskennoissa tavat

tim ^{26 lajia,} joiden parimäärä oli 392. Kosteikosta

riippuvaisia lajeja jänellä ovat (Komiteanmietinnön 1981

mukaan) kiuru, pensastasku, ruokokerttunen, västäräkki,

keltavästäräkki, niittykirvinen, punavarpunen ja paju

sirkku. Linnustoa hallitsevat rantapensaikkoj en laj it

ruokokerttunen (104 paria) ja pajusirkku (55 paria). Suu rin määrä reviirejä tavattiin pajulinnulla (107), joka ei kuitenkaan ole varsinainen kosteikkolaji. Yölintulas kennassa ei tavattu uusia lajeja.

Monilajisin vesilintu- ja lokkilajisto tavattiin Lammas järvellä. Vesilintulajisto oli jakautunut melko

tasaises

ti eriosa—alueille. Matilanjärvellä oli suhteellisesti vähiten vesilintuja. Siellä kuitenkin pesivät järven ai noat heinätavit, mikä tulee huomioida kunnostussuunnitel inissa. Kahlaajalajeja tavattiin eniten Matilan- ja Mur sunjärvellä. Järvellä oli kolme lintukoloniaa. Kolonioi den paikat sekä laji- ja parimäärät on esitetty liittees sä 5.

Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä linnuston kehityk sestä vuodesta -78 lähtien ei ole mahdollista tehdä ai neiston niukkuuden takia (vain yksi laskentakerta v.—78).

Selvimpiä muutoksia on lokkien ja tiirojen määrän lisään tyminen. Pikkulokki on liittynyt Oijärven faunaan ilmei sesti 1980—luvulla. Lokeille umpeenkasvusta on ollutkin ehkä eniten hyötyä. Silkkiuikkujen kanta on pysytellyt 15 parin tuntumassa.

5.2 MUUTON AIKAINEN LINNUSTO

5.2.1 Kevätmuutto

Suurimmat lintuparvet tavattiin Oijärven eteläosassa tou kokuun puolenvälin tienoilla. 16.5,1986 laskettiin jär veltä 476 lintua, joista vesilintuja oli 229 (13 lajia), kahlaajia 133 (9 lajia) ja lokkeja 114 (6 lajia).

21.5.1987 järvellä oli 574 lintua, joista vesilintuja oli 274 (16 lajia), kahlaajia 170 (12 lajia) ja lokkeja 130 (6 lajia). Vesilintujen osuus lepäilijöistä on liki puolet, mikä korostaa järven ‘vesilintuluonnetta’. Run—

saslukuisin vesilintu keväällä oli tukkasotka, jonka osuus vesilinnuista oli kolmannes. Puolisukeltajis ta runsain oli haapana.

Kahlaajien osuus lepäilijöistä oli vajaa kolmannes koko lintumäärästä. Oijärvellä ei ole kahlaajille mieluisia lieterantoja. Eniten lintuja tavattiin matalissa lahdissa Lammasjärven länsi- ja itäosissa sekä Lamminperään ra—

joittuvilla niityillä (JH). Lokkilintujen osuus on n.

neljännes koko lintumäärästä. Naurulokit ovat lajiston runsain ja äänekkäin osa. Joutsenten, hanhien ja kurkien määristä ei ole esittää lukuja. Joutsenia ja kurkia le päilee öisin Mursunjärven jäällä. Hanhia pysähtyy usein yöpymään rantapelloille (JH).

Tärkeimmät lintujen oleskelupaikat keväällä ovat Lammas järvi, Mursunjärven luoteisosa sekä Lamminperä.

5.2.2 Syysmuutto

Syysmuuton osalta tiedot ovat vähäiset. JH:n mukaan han hia näkyy melko harvoin, koska metsästys järvellä kar koittaa ne. Suurimmat sorsalintuparvet on tavattu Mursun—

järven kaakkoisosasta. Joutsenet yöpyvät pääasiassa Mur sunjärven kaakkoisosassa, vaikka kiertelevätkin päiväsai—

kaan muillakin järvillä. Lokakuun puolivälissä v.-87 Nur sunjärveltä laskettiin 87 joutsenta (JH), 2.11.87 järvel—

lä oli 47 joutsenta.

5.3 LÄJIKOHTÄINEN TARKÄSTELU

Seuraavassa tarkastellaan lajikohtaisesti Oijärven ete—

läosassa tavattuja lintulajeja. Järve4lä pesivistä la jeista on esitetty lyhyesti lajin yleislevinneisyys Suo messa sekä elinympäristövaatimukset ja pesivän kannan ko ko eri osa—alueilla Oijärven eteläosassa v.— 87. Lajien biotooppivaatimukset on esitetty pääosin kirjallisuuden (Hyytiä et al. 1983, Solonen 1985) ja Oijärvellä tehtyjen havaintojen mukaan. Pesivistä varpuslinnuista näin on me—

netelty varsinaisten ‘kosteikkolajien’ osalta. Harvalu kuisista pesimättömistä lajeista on esitetty tapaamispai kat ja -ajat.

1, Kaakkuri (Gavia stellata) ^-

HarvalukuinenIäpimuuttaja. Mursunjärvellä 21.5.-87 2 yk silöä, 16.6.—87 yksi lintu Lammasjärvellä.

2. Silkkiuikku (Podiceps cristatus)

Laji on yleislevinneisyydeltään eteläinen. Silkkiuikku on yleisimpiä vesilintuja Etelä— ja Keski-Suomen rehevillä merenlahdilla ja järvillä. Pohjoisessa kanta on harva ja epätasaisesti jakautunut. Oijärvi sijaitsee lajin levin neisyyden polijoisrajoilla. Pesimäpaikoiksi soveltuvat il—

maruohostot ovat edellytyksenä lajin toimeentulolle. Ci järvellä pesät sijaitsivat kaislikoissa. Osa pareista pe si lokkiyhdyskuntien tuntumassa. Laji vaatii avovettä ra vinnon hankintaan. Ravinnon pääosan muodostavat pikkuka—

lat. Lisäksi silkkiuikku syö monenlaisia vesien selkä—

rangattomia. Kanta on pysytellyt vakaana 15 parin tuntu massa (—78 14 paria, —86 15 paria ja ^— 87 13 paria) Lammasjärvellä pesi 5, Matilanjärvellä 1, Mursun järvellä 5 ja Lamminperällä 2 paria vuonna -87.

3. Härkälintu

Yksi lintu 23.5.-78. Mahdollisesti pesivä (PR).

4. Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

Lajin yleislevinneisyys on eteläinen. Suomessa kanta on taantunut viime vuosikymmeninä. Mustakurkku-uikku suosii pieniä, osittain umpeenkasvaneita järviä ja lampia. Suu rilla järvillä laji hakeutuu mataliin, umpeenkasvaviin poukamiin. Linnulle on tärkeää rehevä kasvillisuus ja erityisesti korteikkotyypin järvet ja saraikkorannat ovat sen suosimia. Laji tavattiin ensimmäisen kerran Oi järvellä v.-87, mutta pesintää ei saatu varmistettua.

Ilmeisesti laji on vasta kotiutumassa Oijärvel—

le. Ravinto on samantyyppistä kuin silkkiuikullakin. Lam masjärvellä 21.5.-$7 2 lintua ja Lamminperällä yksinäinen

lintu.

5. Kylimyjoutsen (Cygnus olor)

Kaksi yksilöä Mursunjärvellä 26.6.—$7. ^. 6. Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Säännöllinen läpimuuttaja. Keväisin joutsenia yöpyy jon kin verran Mursunjärven jäällä. Tarkempia laskentoja ei ole tehty. Loppukeväällä ja alkukesällä pesimättömiä joutsenia or usein järvellä: 20.6.-83 1-2 yksilöä Lam—

minperällä (Viklund 1983), 15.6.-86 7 lintua Mursunjär vellä, 28.5.—86 13 lintua Lamminperällä, 25.5.—86 16 lintua Mursunjärvellä (JH), 21.5.—87 11 lintua.

Syksyllä joutsenia keräytyy järvelle lepäämään ja ruokai—

lemaan. Tärkein yöpymispaikka on Mursunjärvi, jossa loka kuun puolivälissä v.-87 oli 87 joutsenta (JH). 2.11.87 järvellä oli 47 joutsenta.

7. Metsähanhi (Änser fabalis)

Säännöllinen läpimuuttaja. Etenkin keväisin yöpyvät ran tapelloilla. Syksyllä eivät voi lepäillä rauhassa metsäs—

tyksen vuoksi (JH).

8. Kanadanhanhi (Branta canadensis)

Yksi lintu 20.5.-79 Mursunjärvellä (JH).

9. Heinäsorsa (Änas platyrliynchos)

Suomen yleisin vesilintulaji. Pesii lähes kaikentyyppi sissä vesistöissä. Pesä sijaitsee rantaniityllä tai ve sistöä ympäröivässä metsässä. Säännöllinen pesijä Oijär vellä, jossa oli kolmanneksi yleisin sorsalintu —87.

Lammasjärvellä pesi 1, Matilanjärvellä 7, Mursunjärvellä 7 ja Lamminperällä 2 paria.

10. Harmaasorsa (Änas strepera)

21.5.-87 pari Mursunjärvellä. Laji on kaakkoinen harvi naisuus ja harvinaisimpia pesimälintujamme, jonka esiin tyminen Suomessa rajoittuu parhaille lintuvesille. Har—

maasorsakanta on runsastunut viime aikoina ja varmistet—

tuja pesintöjä pohjoisessa on mm. Hailuodosta. Harmaasor san kevätmuutto kestää pitkään, joten havainto ei välttä mättä merkitse pesintää alueella.

11. Jouhisorsa (Änas acuta)

Pesii koko

maassa.

Esiintyminen painottuu alueille, missä on runsaasti aukaita soita, rantaniittyjä tai laajoja viljelyksiä. Lajin runsaus painottuu relieville lintuve sille enemmän kuin heinäsorsan ja tavin. Jouhisorsalle parhaita pesimäympäristöjä ovat rantaniityt ja aukeat suot. Rantaniittyjen aukipitäminen parantaisi lajin pesi mismahdollisuuksia Oijärvellä. Oijärvellä jouhisorsa on säännöllinen pesijä. Kanta v.-87 Lammasjärvellä oli 3, Matilanjärvellä 1 ja Mursunjärvellä 6 paria.

12. Haapana (lQp)

Haapana on yleinen ‘jokapaikan sorsa’. Hyvin karuja jär viä ja pieniä lampia se kuitenkin karttaa. Pesäpaikka sijaitsee kuivalla maalla pensaikon suojassa tai metsäs sä. Säännöllinen pesijä Oijärvellä. Lammasjärvellä pesi.

4, Matilanjärvellä 2, Mursunjärvellä 7 ja Lamminperällä 6 paria v.-$7.

13, Tavi (Änas crecca)

Laji pesii yleisenä koko maassa kaikentyyppisten vesien lähiympäristöissä. Pesimäympäristönä metsät ja suot. 0i- järvellä runsaslukuisin sorsalintu. Säänöllinen pesijä.

Lammasjärvi 3, Matilanjärvi 3, Mursunjärvi 10 ja Lammin perä 4 paria v.-87.

14. Heinätavi (Änas guerguedula)

Laji on eteläinen relievien lintuvesien vaatelias pesimä lintu. Heinätavi hakeutuu parhaimmillakin lintuvesillä kaikkein rehevimpiin ja kasvillisuudeltaan monipuolisim piin osiin. Pesä sijaitsee tulvaniityliä tai ruoikossa.

Heinätavi suosii Oijärvellä Matilanjärven saraikkoniitty’

jä.

^Enin

osa havainnoista on

tehty tällä alueella. Kai raiden reviirialueet on merkitty kasvillisuuskarttaan (liite 1). Säännöllinen, harvalukuinen pesijä Oijärveliä.

Kanta on ollut kaksi paria vuosina -78, —86 ja -87. Mo lemmat parit pesivät Matilanjärvellä v.-87.

15. Lapasorsa fleata)

Lapasorsa on eteläinen, rehevien lintuvesien vaatelias asukas. Pesimäympäristölle on tyypillistä avoimuus ja lokkilintuyhdyskuntien läheisyys. Pesäpaikkana laji suo sii avointa rantaniittyä, joten se hyötyisi rantaniitty jen avoimena pitämisestä. Suurin osa Suomen harvalukui sesta lapasorsakannasta elää parhaiden lintuvesien varas sa. Harvalukuinen pesijä Oijärvellä. Kaksi paria pesi -86 ja —87. Lammasjärvellä pesi yksi pari ja Mursunjärvellä yksi pari v. -$7.

16. Punasotka (Äythya ferina)

Laji on eteläinen, rehevien vesien pesimälintu. Levinnei syyden pohjoisraja kulkee karkeasti Oulu-Joensuu -linjal la, joten Oijärvellä laji on äärialueillaan. Punasotka suosii matalia, rannalta maatuneita ruohostoisia

järviä.

Vaatii elinympäristöltään muutamia hehtaareja avovettä.

Pesäpaikkana vetinen tulvaniitty tai ilmaversoiskasvusto lähellä avointa vettä, Epäsäännöllinen pesijä Oijärvellä.

Kanta v.—78 2 ja —$6 3 paria, joista Lammasjärvellä 2 ja Lamminperällä 1 pari.

17. Tukkasotka (Äythya fuligula)

Tukkasotka on yleisimpiä sorsalintujamme ja vaatimaton elinympäristönsä suhteen. Pesä sijaitsee lähellä vettä ruohokasvillisuuden kätkössä. Suosii lokkilintujen yhdys kuntia pesimäalueenaan. Oijärvellä säännöllinen pesijä.

v.—87 Lammasjärvellä pesi 3, Mursunjärvellä 6 ja Lammin—

perällä 1 pari. Muuttoaikana suurimmat tukkasotkaparvet ovat käsittäneet 70-80 lintua.

18. Lapasotka (Äythya marila) Pari 29.5.-$7 Mursunjärvellä.

19. Pilkkasiipi (Melanitta fusca) Mahdollisesti pesivänä v.-78 (PR).

20. Mustalintu (Melanitta nigra)

Muuttoaikana pieniä parvia tavataan järvellä. 16.5.-86 6 koirasta ja 5 naarasta, 28.5.—86 4 koirasta, l9.5.-87 pa ri, 21.5.—87 3 koirasta ja 2 naarasta, 29.5.87 12 yksi—

löä.

21. Alli (Clangula hyemalis)

Tavattu kerran: 12.5.-84 yksi lintu Lamminperällä.

22. Telkkä (Bucephala clangula)

Yleinen koko maassa. Vaatimaton pesimävesistön laadun suhteen. Tärkeämpää on rantojen metsäisyys ja pesäkolojen saatavuus. Säännöllinen pesijä Oijärvellä. Lammasjärvellä 2 ja Mursunjärvellä 7 paria v.-87.

23. Uivelo (Mergus aibellus)

Vähälukuinen, mutta säännöllinen läpimuuttaja. Pieniä parvia lepäilee muuttoaikana järvellä.

Lamminperä: 5.5.—83 2/2, 5.5.84 3/2, l2.5.—84 1/1, 21.5.—87 /1 ja l5.5.—$7 1/.

Mursunjärvi: l2.5.—84 1/, l5.5.—87 2, 19.5.—87 1.

Lammasjärvi: 21.5.-87 /3.

Matilanjärvi: 24.8.—$1 1 (Viklund 1982), 19.5.—87 1.

24. Tukkakoskelo (Mergus serrator)

Laji on etupäässä niukkaravinteisten vesien pesimälintu.

Vuosina -86 ja -87 pesi 1 pari Lamminperällä.

25. Kalasääski (Pandion haliaetus)

Havaittu lähes joka kesä järvellä saalistavia yksilöitä fJH).

26. Merikotka fHaliaetus albicilla) Havaittu kerran 70—luvulla (JH).

27. Sinisuohaukka (Circus cyaneus)

Saalistavia yksilöitä tavataan vuosittain (JH).

28. Nuolihaukka (Falco subbuteo)

Saalistava koiras Lammasjärvellä 17.8.-86.

29. Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Pesintä Leväsaaressa v.—7$ (PR).

30. Kurki (gs)

Säännöllinen läpimuuttaja. Keväällä kurkia yöpyy Mursun järven jäällä (JH). Pesintään viittavia havaintoja v.-78

(PR) ja —86 (JH) 3l Luhtahuitti

Yksi havainto 20.6.—82 (Ihanus & Eskelin 1984).

32. Nokikana (Fulica atra)

Laji on levinneisyydeltään eteläinen. Viihtyy samantapai sissa ympäristöissä kuin uikut. Nokikanan levinneisyyden pohjoisraja kulkee Oulu— Joensuu -linjalla. Oijärvellä laji on levinneisyytensä äärirajoilla. Vesikasveista teh ty pesä sijaitsee ruoliostossa. Lähes vuosittain on ha vaittu muutamia yksilöitä. Vuonna -86 3—4 lintua. Yksi yksilö on saatu saaliiksi sorsajahdissa (JH). Todennäköi sesti järvellä pesii vuosittain 0—2 paria.

33, Meriharakka (oseus) Yksi lintu 16.5.—86.

34. Tylli (adrijaticula)

Muuttoaikana tavattu muutamia yksilöitä. Lammasjärvi 16.5.86 2, 21,5.—87 3 ja Lamminperä 21.5.—87 1 lintu.

35. Kapustarinta

Laji pesii tuntureilla ja soilla. Mielibiotooppia ovat laajat avosuot, mutta pesii myös rämeillä ja viljelys—

mailla. Matilanjärvellä pesimäaikaan tavattu lintu saat toi pesiä alueella, mutta yhtä todennäköisesti se oli myöhäinen muuttaja tai pesi jollain järven lähistöllä olevalla suolla. Keväisin muuttoaikaan tavattu muutamia yksilöitä.

36. Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)

Laji pesii pelloilla, niityillä ja avosoilla. Pesäpaikka on avomaalla. Laji on yleislevinneisyydeltään eteläinen, Oijärvellä töyhtöhyyppiä pesii järveä ympäröivillä pel loilla, Tämäkin laji hyötyisi rantaniittyjen avoimuudes ta.

37. Lapinsirri (Calidris temminckii) Lammasjärvellä 3 lintua 21,5.-87, 38. Suokukko (Philomachus pugnax)

Yleislevinneisyydeltään pohjoinen laji. Suokukko pesii avomailla, soilla ja rantaniityillä. Pohjoisessa pesi mäympäristövaatimukset ovat melko väljät. Pesä sijaitsee mättäässä tai heinikossa. Koko maata ajatellen lajin kanta saattaa olla taantumassa pesimäympäristöjen kui vatuksen seurauksena. Suokukko hyötyy järven umpeen- kasvusta ja rantaniittyjen avoimena pitämisestä. Oijär vellä kukkojen keväinen soidin huomiota herättävä tapah tuma. Tärkeimmät soidintantereet ovat Lammasjärven länsiosa, Natilanjärven lounaisosa sekä Lamminperä. Suu rin järvellä samanaikaisesti havaittu suokukkomäärä on n.l00 lintua. Laji on järvellä säännöllinen pe sijä. Parimäärä arvio on 10—20.

39. Mustavikio (Tringa erythropus)

Tavataan muuttoaikana säännöllisesti. Keväisin havaittu useita alle kymmenen lirinun parvia.

40. Punajalkavikio (Tringa totanus)

Lamminperällä lO.5.-85 yksinäinen lintu.

41. Valkovikio (Tringa nebularia)

Yleislevinneisyydeltään pohjoinen laji. Sen mielibiotoop pia ovat pienet, metsän ympäröimät rämepainanteet, met sälampien rämerannat ja kosteat metsäniityt. Soiden oji tusten seurauksena Etelä-Suomessa laji on yhä useammin siirtynyt pesimään lintujärvien rantamänniköihin Vaiko viklo hankkii ravintonsa rannoilta ja kosteilta mailta ja ruokailualueet voivat sijaita kilometrienkin päässä pesältä. Ilmeisesti Oijärllä havaitut linnut käyttävät järveä pääasiassa ruokailualueenaan. Keväällä on havaittu useita 3—5 linnun parvia.

42. Metsävikio (Tringa ochropus) Lamminperällä 5.5.-84 2 yksilöä.

43. Rantasipi (gholegs)

Laji on vähään tyytyvä, karujen rantojen tyyppilintu. Pe sä sijaitsee kuivalla maalla, tavallisesti rantametsi—

kössä, mutta voi pesiä melko kaukanakin vedestä. Oijär vellä rantasipi on toiseksi yleisin kahlaaja liron jäl keen. Pesivä kanta v.-87: Lammasjärvi 2, Matilanjärvi 1 ja Mursunjärvi 7 paria. Yksi pesälöytö Leväsaaresta.

44. Isokuovi (Numenius arguata)

Levinneisyydeltään eteläinen laji. Laji pesii yleisenä niityilä, avomailla, soilla ja pelloilla, Äukean ympä ristön laajuudella on merkitystä kannan koolle. Oijärvel lä isokuoveja pesii järveä ympäröivillä niityillä. ^Hyötyy avoimista rantaniityistä. Pesiviä pareja v.-87 oli ^Lam masjärvellä 2, Matilanjärvellä 1 ja Mursunjärvellä ^5.

45. Lehtokurppa (axrusicola)

Eteläinen laji, joka suosii lehtipuuvaltaisia

metsiä,

etenkin lehtoja. Se suosii tuorepohjaisia metsiä, ^joista hankkii ravintonsa. Lajin levinneisyys ulottuu yhtenäise nä Oulun ja Kainuun korkeudelle asti. Kaksi pesintäha vaintoa Oijärveltä: l0.8,—86 erno ja poikanen Leväniernes

sä, v.—$0 pesi järven kaakkoispuolella (JH) 46. Taivaanvuohi (linaoaallinao)

Laji on runsasiukuisimpia kahlaajia Suomessa. Taivaanvuo hi suosii elinympäristönään avoimia, reheviä ja vetisiä alueita. Pesimäympäristö voi olla pienialainen ja varsin sulkeutunut kasvillisuudeltaan. Sopivaa ‘taivaanvuohibio tooppia on fevä- ja Saviojan varsilla. Lajin kanta kes kittyy Oijärvellä soistuneille rannoille. Pareja v.-87 oli 5.

47. Vesipääsky (jrouslobatus)

Suomessa lajin levinneiyys on kaksiosainen. Pääosa kan nasta pesii vetisillä soilla pohjoisimmassa Lapissa. Li säksi Perämeren rannikolla on oma kantansa. Vesipuäsky vaatii rehevää, matalaa ja hyvätuottoista vesistöä. Pesä sijaitsee matalakasvuisella paikalla yleensä vesirajan lähellä, Vesipääsky on hyötynyt vesistöjen rehevöityrni sestä. Oijärvellä laji

pesii

ainakin joinakin vuosina.

Juhannuksen aikaan v.80 1 lintu, 12.7.-86 hätäilevä yk silö Lammasjärvellä. Muuttoaikana alueella tavataan pie niä vesipääskyparvia.

48. Pikkulokki (Larusminutus)

Pikkulokki on kaakkoinen laji. Sitä voidaan pitää yhtenä hyvän lintuj ärven tunnuslaj ina. Pesät sijaitsevat nauru—

lokki— ja tiirayhdyskuntien yhteydessä. Pesä sijaitsee vesikasvien muodostamalka alustalla. Laji on hyötynyt vesistöjen rehevöitymisestä ja on laajentanut asuma—

aluettaan viime aikoina. Oijärven linnustoon pikkulokki on liittynyt 20—luvulla. 4 paria

pesi

Lammasjärven kolo—

niassa v,—87.

49. Naurulokki (Larus ridibundus)

Suosii reheviä vesistöjä elinympäristönuän. Muodostaa ää nekkäitä yhdyskuntia, joiden liepeille hakeutuu muitakin lokki- ja vesilintuja pesimään naurulokeilta saaman suo jani vuoksi. Oijärven naurulokit olivat jakautuneet kah teen koloniaan v.—87. Lammasjärvellä pesi 6 paria (nau rulokkien lisäksi koloniassa pesi pikkulokkeja, tiiroja ja silkkiuikkuja) ja Lamminperällä 6 paria.

50. Kalalokki (Laruscanus)

Laji esiintyy koko maassa. Se ei varsinaisesti suosi lin tujärviä elinympäristönään. 1 pari Mursunjärvellä v.—87.

51. Selkälokki (Larus fuscus)

Lajin vankinta elinaluetta on merenrannikko ja Järvi—Suo mi. Pesintää Oijärvellä ei ole varmistettu. Järvellä on havaittu 1 pari vuosina —86 ja—87.

52. Harmaalokki (araentatuS.)

Laji on hyötynyt ihmisen toiminnasta. Pesii vesistöjen lisäksi myös soilla, Oijärveilä pesintää ei ole varmis—

tettu. Mahdollisesti 2 paria pesi -86 ja —87. Kesällä —87 löytyi iskukoukkuun menehtynyt yksilö Mursunjärveltä.

53. Merilokki ^fLarus marinus)

Natilanjärvellä 9.6.—86 2 yksilöä (JH).

54. Räyskä (acasia) 2 yksilöä 20.8.—82 (JH).

55. Kalatiira (Sterna hirundo)

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu etelärannikolta Perä Pohjolaan. Sisämaassa kalatiira pesii lähes kaikentyyppi—

sillä järvillä. Oijärvellä linnut pesivät naurulokkiyh—

dyskunnissa piisamien talvikekojen päällä. Vuonna —87 pesi Lammasjärvellä 1 ja Lamminperäliä 1 pari.

56. Lapintiira (Sternapadisaea)

Lajin levinneisyys Suomessa on kaksijakoinen: Lappi ja merenrannikko. Oijärvellä lapintiiralla oli ^{oma $} parin kolonia Mursunjärvellä, sen lisäksi 2 paria pesi Lammas järven sekakoloniassa.

57. Suopöllö ^(Äsio flammeus)

Suopöllöjä pesii järveen rajoittuvilla niityillä 02 pa ria vuosittain. Niitä näkee usein lentelemässä kaislikon yllä (JH).

58. Tervapääsky (ppus)

Saalistavat hyönteisiä järven yllä.

59. Kiuru (Älauda ^arvens)

Kiuru pesii viljelysmailla lähes koko maassa. ^Se vaatii elinympäristöltään avoimuutta. Äukean alan tulee olla vä hintään 2-3 hehtaaria. Oijärveliä laji pesii järveä ympä—

röivillä peltoaukeilla. Rantaniittyjen auki pitäminen saattaisi hyödyttää kiuruja.

60. Haarapääsky (Hirundorustica) Saalistavat hyönteisiä järveltä.

61. Törmäpääsky

Saalistavat hyönteisiä järvellä.

62. Räystäspääsky (DeliQiLurbica) Saalistava hyönteisiä järveliä.

63. Metsäkirvinen (Anthustr\’ialis)

Laji pesii metsissä. Oijärven rantametsissä oli 12 revii—

riä v.-$7.

64. Niittykirvinen (tsratensis)

Laji esiintyy yleisenä lähes koko maassa. _{Se pesii} avo soilla tuntureilla ja rantaniityillä. Niittykirvinen vaatii pesäpaikaltaan niatalaa kasvillisuutta, saroja, heiniä, varpuja sekä vaivaiskoivuja, pajuja ja katajaa.

Kasvillisuuden tulee olla sopivan aukkoista, Oijärvellä laji

pesii

pelloilla ja rantaniityillä.

65. Västäräkki (Motacilla aiba)

Yleinen koko maassa. Lajin tärkein vaatimus on sopivan pesäpaikan löytyminen. Olennaista pesäpaikan valinnassa on, että pesäkolo on ylhäältä päin suojattu. Vuonna -87 pesi Lammasjärvellä 2, Matilanjärvellä 3, Mursunjärvellä 1, Lamminperällä 1 ja Kaitaniemessä 1 pari.

66, Keltavästäräkki (Motacilla flava)

Pesii koko maassa. Elinympäristövaatimuksena on avoimuus.

Laji suosii puuttomia tai matalapuisia alueita. Myös pen saikkomaat, missä on näköalaa, kelpaavat. Veden läheisyys on toinen ehto. Hyötyy\ rantaniittyjen avoimena pitämi sestä. Matilanjärvellä ja Lamminperällä pesi molemmissa kaksi paria v.-87.

67. Ruokokerttunen

(

2ehalus schoenobaenus)

Tavataan koko maassa. Laji suosii rantaruohostoja ja

—pensaikkoja. Hyötynyt voimakkaasti rantaniittyjen pen soittumisesta. Oijärven runsain ‘kosteikkolintu’. Revii rejä yhteensä 104 kpl v.—87, joista Matilanjärvellä 29, Lammasjärvellä 27, Mursunjärvellä 24, Lamminperällä 18, Leväsaaressa 1, Lammassaaressa 4 ja Kaitaniemessä 1.

68. Lehtokerttu (ylviaborin)

Laji esiintyy pesivånä koko maassa. Se ei ole kovin vaa—

telias pesimäympäristönsä suhteen. Tärkeimmät vaatimuk

set

ovat kohtalaisen runsas pensas- ja aluskasvillisuus, lehtipuusto ja reunan läheisyys. Lehtokerttu on hyötynyt rantaniittyjen umpeenkasvusta. Lajin kokonaiskanta v.—87 Oijärvellä oli 22 paria.

69, Pensaskerttu tjiacpmunis)

Mursunjärven rantapensaikossa talon pihapiirissä yksi re—

viiri v.—87.

70. Hernekerttu (yjyacu.rruca)

Reviiri Mursunjärven rantametsässä v.-87.

71. Pajulintu (Jscouochi1us)

Suomen y1eisn lintu. Laji ei ole riippuvainen kostei koista. Oijärvellä yhteensä 107 reviiriä v.-87.

72. Sirittäjä fyjJoscoussibi1ajx) Reviiri Kaitaniemessä v.—87.

73. Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca)

Muutamia pareja pesii rantaan rajoittuvien pihapiirien pöntöissä.

74. Pensastasku (Saxicola rubetra)

Laji puuttuu Suomesta vain tunturialueelta, Pensastasku on tyypillinen avomaiden lintulaji. Pesänsä se tekee kasvillisuuden suojaan, yleensä heinätuppaan kylkeen.

Suosii heinittymään päässeitä pakettipeltoja. Hyötyy ti—

heän rantapensaikon vähentämisestä. Kesällä -$7 1 revii ri Mursunjärvellä rantapeilon pientareella.

75. Leppälintu fPhoenicurusphoenicurus)

Reviiri Kaitaniemessä ja Lammasjärven rantametsässä v.-87.

76. Räkättirastas (silars)

Reviiri Mursunjärven rantakoivikossa ja 2 reviiriä Levä—

saaressa v.—87,

77. Punakylkirastas (Turdusiliacus)

Lammasjärvellä 2 reviiriä ja Mursunjärvellä 1 reviiri v. -87.

78. Hömötiainen (Parus mortanus)

Sekä Leväsaaressa että Kaitaniemessä 2 reviiriä v.—87.

79. Talitiainen (fmjor)

Lammasjärven ja Mursunjärven rantametsissä molemmissa 1 reviiri v.-$7.

80, Keltasirkku (Emberiza_citrinella)

Matilan- ja Mursunjärven rantapensaikoissa yhteensä 3 re—

viiriä v.-87.

81. Pajusirkku (Emberizaschoeniclus)

Laji on kosteiden pens4kko— ja ruoikkomaiden lintu, Pe—

sii yleisenä koko maassa. Pesä sijaitsee maassa pajupen—

saan alla tai ruoikossa yms. Pajusirkku on hyötynyt ran tojen pensoittumisesta. Toiseksi yleisin kosteikkolaji!

ruokokerttusen jälkeen Oilärveliä. Kokonaiskanta v.-$7 oli 55 paria, joista Lammasjärveliä 12, Matilanjärvellä 7, Mursunjärveliä 20, Lamminperäliä 7, Leväsaaressa 4, Lammassaaressa 2, Kaitaniemessä 2 ja Pajusaaressa 1.

82. Pohjansirkku (Emberiza rustica)

Mursunjärven lounaisrannan rämeeliä 1 reviiri v,-87.

83. Järripeippo (Frinqi1latiini11a)

Pesii Oijärvellä rantametsissä. Reviirejä v.—$7 Lammas—

järveilä 2, Lamminperäliä 2, Leväsaaressa 1 ja Kaitanie—

messä 2.

84. Peippo (nii1acoe1ebs)

Pesii Oijärveilä rantametsissä, Reviirejä v.—87 Matilan—

järvellä 1, Mursunjärveliä 6 ja LanLminperäliä 1.

85, Punavarpunen

Punavarpunen on kaakkoinen laji. Se pesii verraten ylei- senä pensaikkoisilla kulttuurimailla ja lehtimetsissä EteläSuomesta Peräpohjolaan. Oijärvellä laji pesii pen soittuneilla rantaniityillä. Ei varsinaisesti vaadi kas teikkoa pesimäalueekseen. Vuonna —87 reviirejä oli Mati lanjärvellä ja Lamminperällä molemmissa yksi sekä Mursun—

järvellä 6 kpl.

86. Varis (Corvus corone cornix)

Rantametsissä pesinee 10-15 paria vuosittain.

87, Harakka (fpjca)

Muutamia pareja pesii vuosittain järven rantametsissä.

6 MUU ELÄIMISTÖ

Lintuveden arvo ei riipu yksinomaan linnuista, vaikka ne ovatkin alueen näkyvin osa. Oijärven eteläosa on runsas- tuottoinen alue myös kalaston osalta. Kevätkutuisten ka—

lojen kutualueena järvN. on tärkeä. Pääsaalislajit ovat hauki ja lahna. Kokonaissaalis v.—84 Oijärvellä oli 27.1 tonnia, josta tiepenkereen eteläpuolelta kalastettiin 4.9 tonnia.

Ilmeisesti runsaslukuisin nisäkäs järvellä on piisami, jonka talvipesiä näkyi alueella kymmeniä. Rannoilla asustaa myös minkkejä. Muutamia hirviä tavattiin järvel—

lä ruokailemassa.

Mielenkiintoisia havaintoja tehtiin viitasammakosta, jonka levinneisyys on laikuttainen ja huonosti tunnettu

(Koskela 1984). Viitasammakon soidinääntelyä kuultiin eniten Lamminperällä. Myös Mursun— ja Lammasjärvellä teh-

tim

^useita havaintoja. Tavallinen sammakko kuuluu myös Oijärven faunaan.

7 OIJÄRVEN ETELÄOSAN SUOJELULLINEN

ARVO

7^• 1 PESIVJLN LINNUSTON ARVO

Valtakunnallisessa lintuvesien suoj eluohj elmassa (Komi—

teanmietintö 1981) pesivän linnuston arvon määrittelyssä on käytetty ns. suoj elupistearvomenetelmää. Tässä mene—

telmässä katsotaan kosteikoista riippuviksi lajit, jotka pesivät vesi- tai rantaniityalueilla sekä pensaikkovyö—

hykkeillä. Pensaikkovyöhykkeellä pesiviä selviä metsälin tulajeja, joiden olemassaolo ei ole riippuvainen kostei koista, ei ole huomioitu. Kullekin kosteikkolajille on annettu pistearvo 1-10, jonka suuruus riippuu paitsi la jin esiintymisyleisyydestä vyöhykkeellä, myös anioidusta lintuvesillä pesivän kannan osalta. Eri lajien pisteiden

summa on lintuveden pesivän

linnuston suojelupistearvo.

Menetelmä ei edellytä tarkkoja parimääriä. Pistemenetel—

mällä voidaan verrata eri kosteikkoja samalla luonnonmaantieteellisellä alueella. Laajempikin vertailu on mahdollista, mutta luotettavuus heikkenee etäisyyden kasvaessa. Taulukossa 1’on vertailtu Pohjois—Suomen par haita lintujärviä keskenään. Pistearvot ovat Komiteanmie tinnöstä (1981), Oijärven eteläosalle on laskettu lisäksi uudet arvot vuosien -86 ja -87 aineistoista. Useamman vuoden tuloksista laskettuna lajin pisteanro on eri vuo sien keskiarvo.

O a a a a a ^•. • a na • ^{a -}

Taulukko 1 PohjoisSuomen parhaimmat lintujärvet suoje lupistearvomenetelmän mukaan. l=alueen vesipinta—ala (ha), 2=vesilintujen lajimäärä/parimäärä, 3=lokkien ja pöllöjen yhteinen lajimäärä, 4=kahlaajien lajimäärä/pari määrä, 5=varpuslintujen lajimäärä, 6=lintulajien koko naismäärä, 7=kohteen suojelupistear,o, Oijärven kohdalla suluissa on esitetty Komiteanmietinnössä (1981) esitetyt arvot, ja ilman sulkuja v—86 ja -87 aineistoista laske—

tut arvot

Oijärvi Aittojärvi Ainali Toranki- Portimo

(Kuivaniemi) (Pudasjärvi) (Haapavesi) järvi järvi (Kuusamo) (Ylitor

nio)

1 631 180 709 233 466

2 13/108 10/140 I5/15 12/85 10/240

(13/12 5)

3, 7 4 8 3 2

4 (4)8/60 9/48 10/113 7/30 9/76

(7/40)

5 8 8 10 10 8

6. (8)36 30 43 32 29

7 (32)80 82 136 91 83

(82)

Oijärven eteläosa kuuluu viiden parhaimman pohjoissuoma—

laisen lintujärven joukkoon Kokonaislajimäärä on Oijär vellä toiseksi korkeir. Vesilintulajeja on myös toiseksi eniten omaa luokkaansa olevan Äinalin jälkeen. Lokkila—

jistonsa osalta Oijärvi sijoittuu kärkipäähän Ainalin kanssa. Kahlaaja ja varpuslintulajeja on suunnilleen sa man verran eri kohteissa, Kokonaislajimäärä on Oijärvellä toiseksi korkein. Suojelupistearvon mukaan Oijärvi on suunnilleen samaa luokkaa Aittojärven ja Portimojärven kanssa Lintuvesiensuoj eluohj elmassa (Komiteanmietintö 1981) kansainvälistä arvoa omaavan kohteen suojelupis—

tearvo on vähintään 80

72 MUU LINNUSTOON PERUSTUVA MERKITYS

721 Muutonaikainen merkitys

Lintuveden muutonaikaista merkitystä lintujen levähdys kohteena on arvioitu seuraavasti (Komiteanmietintö 1981):

Hyvin huomattava merkitys Lepäileviä vesilintuja on ha vaittu ainakin jossakin vaiheessa muuttokautta vähintään 2000 ja/tai kahlaajia 1000 yksilöä ja/tai kohteella on erityistä merkitystä suurten arkojen lajien (joutsenet,

hanhet, kurki) levähdyspaikkana.

Huomattava merkitys. Edellä mainittu vesilintujen yksilö- määrä on vähintään 1000 ja/tai kahlaajien 500 ja/tai kohteella on merkitystä “suurten lajien” levähdyspaikka na.

Kohtalainen

merkitys.

Edellä mainittu vesilintujen yksi lömäärä on yli 500 ja/tai kahlaajien 200 ja/tai jotkut

“suurista lajeista” esiintyvät kohteessa säännöllisesti.

Vähäinen merkitys. Levähtäviä vesilintuja samanaikaisesti alle 500 ja kahlaajia alle 200. Mikään “suurista lajeis—

ta” ei ole kohteessa säännöllinen muuttovieras.

Oijärvi on verraten laaja pinta-alaltaan, mikä vaikeuttaa lepäilevien lintujen tarkkaa laskentaa. Muutonaikaiset laskennat tehtiin maalta käsin, jolloin järven jokaista sopukkaa ei tarkastettu. Toisaalta myös järven pohjoiso sa vetää lintuja puoleensa. Siellä linnut suosivat mata laa luoteista perukkaa ja muita matalia poukamia. Pohjois puolella Kuivajoen ja säännöstelykanavan luusuat sula—

vat ensimmäisenä keväällä, jolloin vesilintuja kertyy näihin sulapaikkoihin. Suurin määrä Oijärven eteläosassa yhdellä kertaa tavattuja lintuja oli n.600 yksilöä, joista vesilintuja n.300 ja kahlaajia 200 sekä loput lokkeja.Syksyllä suurin lepäilevä joutsenparvi kä sitti n.90 lintua. Keväisin myös hanhet pysähtyvät jär vellä. Edellä esitetyn perusteella Oijärven eteläosalla voidaan katsoa olevan huomattava muutonaikainen merkitys ainakin joutsenten osalta. Pienempien vesilintujen ja kahlaajien osalta kohtalainen merkitys. Koko Oijärvi huo mioonottaen vesilintujen kannalta muutonaikainen merki tys on huomattava.

7.2.2 Sulkasadon aikainen me rkitys

Sulkasadonaikaista merkitystä ei tässä yhteydessä selvi tetty. Komiteanmietinnön (1981) mukaan Oijärven eteläo salla on huomattava sulkasadonaikainen merkitys vesilin—

nuille.

7.2.3 Riistantuottoarvo

Metsästettävien vesilintujen tuottokyky on katsottu mer kittäväksi suojeluarvoon vaikuttavaksi tekijäksi. Är vioinnin pohjaksi Lintuvesien suojeluohjelmassa (Komi—

teanmietintö 1981) on otettu pesivä vesilintukanta. Tuo ton pistearvoa laskettaessa heinäsorsapari saa arvon yksi ja muut vesilintuparit painon suhteessa vastaavat arvot.

Kaikkien vesilintuparien pistearvojen summa on kohteen riistantuoton pistearvo. Mikäli arvo on yli 100, vesilin tujen tuotolla on hyvin huomattava merkitys, Jos arvo on 50-100, niin kohteella on huomattava merkitys vesilintu jen tuoton kannalta. Kummankin ryhmän on katsottu kohot—

tavan kokonaissuojelumerkitystä.

Tuotossa on huomattavia vuotuisia vaihteluita. Oijärven eteläosan riistantuotto arvo oli 48 pistetta v,-78, ⁴⁰ v.—86 ja 54 v.-87. Tämän perusteella Oijärven eteläosal la voidaan katsoa olevan huomattava merkitys vesilintujen tuoton kannalta. Vesilintujen metsästys alueella on voi makasta, vuosittain järvelle lunastetaan 200-500 metsas—

tyslupaa. Metsästettävää kantaa lisää muuttomatkalla ^Jar—

vellä pysähtyvät linnut. Alueella harjoitetaan myös ^pi;

samin ja minkin pyyntiä (Kauppinen & Taskila 1984). ^Mmk kien vähentäminen lintuvedeltä on suositeltavaa niiden linnuille aiheuttamien pesätappoioiden vuoksi.

7.3 ALUEEN ^MUU SUOJELULLINEN ARVO

Vainio (1987) toteaa raportissaan Oijärven eteläosan kas- villisuuden suojelullisesta arvosta seuraavaa: “Oijärven kasvilajisto ei sinällään juuri lisää alueen luonnonsuo—

jelullista arvoa, sillä erityisiä harvinaisuuksia ja vaa—

teliasta lajistoa tylppälehtivitaa lukuunottamatta siellä ei ole. Kasvillisuuden suuri merkitys onkin sen runsau—

dessa

ja rehevyydessä, mitkä seikat tekevät järven riis—

tantuottoarvoltaan korkeaksi, kansainvälisesti arvokkaak—

si lintuvedeksi”.

Lintuvesien kalataloudellista merkitystä on arvioitu seu—

raavanlaisella kolmijaolla (Komiteanmietintä 1981)

1 Runsastuottoinen alue, joka toimii laajemman alueen tuotantoa lueena.

11 Runsastuottoinen alue, jolla kuitenkin lähinnä vain paikallinen merkitys.

III Alue, jonka kalakannat ovat heikot tai niillä ei ole sanottavaa taloudellista merkitystä.

Oijärven eteläosa on luokiteltu luokkaan II. Kalastuksel—

la voi olla suojelua kohottava merkitys, mutta linnustol lisesti arimmilla alueilla se on nähtävä jossain määrin ristiriitaisena toimintana lintuveden suoj elutavoitteiden kannalta. Suoranaisen liikkumisen aiheuttaman häiriän li säksi vaarana on lintujen joutuminen kalanpyydyksiin.

Verkot ovat uhkana sukeltaville lajeille, iskukoukkuihin voi joutua kalaa syöviä lintuja niiden yrittäessä napata koukkuun asetettua syöttiä. Molemmanlaisista tapauksista on konkreettisia havaintoja Oijärvellä. Tällaiset tapauk set olisivat vähennettävissä väittämällä kalastusta lin nustollisesti arvokkaimilla alueilla lintujen pesimäai—

kaan. Kalastuksellista arvoa Oijärven eteläosassa heiken tää veden huono laatu ja talvisin esiintyvät happikadot. Kaloissa on kesäisin ilmennyt makuliaittoja (Kauppinen & Taskila 1984). Oijärven eteläpuoli on kevät—

kutuisten kalojen tärkeä paikallinen lisääntymisalue.

8 JÄRVEN KUNNOSTUS JA LINNUT

Ihmisen toiminnan vaikutuksesta Oijärven eteläosa on pit—

källe rehevöitynyt ja umpeenkasvanut kalastuksen ja vir—

kistyskäytön kannalta. Laidunnuksen ja niiton loputtua rannat ovat pensoittuneet (Vainio 1987). Kauppisen ja Taskilan (1984) mukaan kalojen toimeentuloa ja kala—

kantoja rajoittaa Oijärvessä ensisijaisesti kevättalvella jään alla hyvin vähiin supistuva vesitilavuus ja sama naikaisesti paheneva hapenvaje. Kalataloudellisten edel lytysten turvaamiseksi vedenpintaa kevättalvella voitai siin laskea vasta kun

jää

on jo ohentunut ja sulapaikkoja avautunut. Kesävedenpinnan nosto ei kalojen toimeentu lon kannalta ole kriittinen kysymys, mutta se helpottai si itse kalastusta.

Järveen tulevan ravinnekuormituksen hillitsemiseksi ehdo tetaan hajakuormituksen vähentämistä valistuksen ja vie—

märöinnin avulla sekä vesikasvien niittoa. Turvetuotan—

toon varatuille soille tulisi laatia vesiensuojelusuunni telma, missä otetaan huomioon vesiston sieto. Soita ei saa ottaa käyttöön kaikkia samaan aikaan, vaan käyttäen yksi alue kerrallaan loppuun saakka ennen seuraavan alueen käyttöönottoa (Kauppinen & Taskila 1984).

Vainio (1987) tarkastelee raportissaan eri kunnostustoi—

mien vaikutuksia kasvillisuuteen ja toteaa että lievä vedenpinnan nosto hidastaisi umpeenkasvua kuitenkaan tu—

hoamatta kasvustoja, Ilmaversoiskasvillisuuden häviäminen vaatisi vähintään 2 m:n syvyyttä, mikä ei ole mahdollista rantapeltojen vettymisliaittojen takia. Alue menettaisi merkityksensä arvokkaana lintuvetenä ^flifl korkean veden—

pinnan noston seurauksena. Lievällä vedenpinnan nostolla nykyinen avovesialue turvattaisiin joksikin aikaa. Ve sikasveja niittämällä alueen virkistyskayttoa ja kalas—

tuksellista arvo voidaan parantaa. Kulkuvay—

lien niittämisellä voidaan liikkumista ohjata linnustol—

lisesti vähäarvoisempiin osiin.Vedenpinnankorkeutta ei saa muutella lintujen pesimäaikaan eli toukokuun jälki—

puoliskolta heinäkuun loppuun. Niittotyöt tulee tehdä vasta heinäkuun jälkeen (Markkola & Merilä 1985). Niite tyt kasvinjätteet tulee kerätä pois vesistosta, jottei vat ne lahotessaan vapauta ravinteita veteen fVaino

1987)

Kunnostustoimia suunniteltaessa tulee Oijärven eteläosan asema kansainvälisesti arvokkaana lintujärvena ottaa huo mioon. Kunnostustoimilla ei saa kaventaa kosteikosta riippuvaisten lajien elioloja. Mahdollisuuksien mu kaan näiden elinympäristöjä tulee parantaa ja estaa liuo nontumasta. Kaikkein herkimpiä ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaat lajit. Tällaisia lajeja o1arvella ovat heinätavi, lapasorsa, silkkiuikku, mustakurkku-uik—

ku, nokikana, punasotka ja pikkulokki.

Seuraavassa käsitellään eri osa—alueilla mahdollisia toi—

menpiteitä.

Matilanj ärvi

Heinätavi esiintyy Oijärvellä vain Matilanjärven saraik—

koniityillä. Tämän vuoksi saraikkoniittyjen säilymisestä tulee huolehtia. Liiallinen umpeenkasvu on haitallista kaikille lajeille. Tällä hetkellä liian tiheitä kaisla kasvustoja on Matilanjärven keskustassa. Tällä alueella voitaisiin niittämällä tehdä tiheimpiin kohtiin aukkoja.

Paras tulos saavutetaan tekemällä kaislikon ja avoveden reuna mahdollisimman sokkeloiseksi. Tällä osa-alueella ei ole lintuyhdyskuntia, joten vapaampi liikkuminen alueella ei tuottaisi häiriötä. Alueella on asutusta ja mökkejä ja kulkuväyliä on niitetty jo usean vuoden ajan.

Lammasj ärvi

Alueella pesii järven monipuolisin vesilinnusto ja lokki—

kolonia, mm. järven ainoat pikkulokit pesivät täällä.

Lammasjärvi on linnustollisesti Oijärven arinta aluetta.

Vesikasvillisuuden tiheys on tällä hetkellä sopiva vesi—

lintujen kannalta. Siellä ei lintujen kannalta ole tar peen vielä tehdä toimenpiteitä. Järven ympärillä ei myös kään ole asutusta, minkä takia välittömiä paineita jär—

vellä liikkumiseen ei ole, Äsumattomat rannat takaavat lintujen pesimärauhan. Vainio (1987) ehdottaa Savikoukun ja Kaitaniemen välisen kortteikon niittämistä, jottei se kokonaan tukkisi veden vaihtumista Lammasjär—

vessä.

Mursunj ärvi

Mursunjärven luoteisosan lintukolonia tulee jättää toi menpiteiden ulkopuolelle. Liikkuminen tulisi kulkuväylien avulla ohjata järven avoimempiin keski- ja kaakkoisosiin.

Pensoittuneita rantaniittyjä tulisi raivata tällaisia alueita pesäpaikkanaan käyttäviä lintuja varten. Avoimet rantaniityt ovat tärkeitä muutonaikaisia levähdyskohtei—

ta (Komiteanmietintö 1981).

Lamminperä

Lamminperälläkään ei ole tarpeen tehdä suurempia toimen piteitä. Alueella sijaitsee lintuyhdyskunta. Alue on myös muuttolintujen suosima levälidyspaikka. Rantaniityt ovat toistaiseksi melko avoimia, mutta pensoittuvat umpeen ai kaa myöten. Rantaniittyjen avoimena pitäminen turvaa alueen luonteen säilymisen.

9 TIIVIS TELMÄ

Oijärven eteläosa on kansainvälisesti arvokas lintuvesi.

Se sijoittuu viiden parhaan pohjoissuomalaisen lintujär ven joukkoon. Pesiviä lajeja oli v.-87 52. Pesivien la jien yhteisparimäärä on 578, Uikku- ja sorsalintuja v.-87 pesi 11 lajia (105 paria), lokkilintuja ja kahlaajia yh teensä 15 lajia (81 paria) ^. Varpuslintuja oli 26 lajia, joista varsinaisia kosteikko lajeja oli 8. Varpuslintujen yhteisparimäärä oli 392. Liitteeseen 6 on koottu kaikki Oijärven eteläosassa tavatut lajit ja esitetty karkeasti järven merkitys kullekin lajille.

Pesimälinnusto on monipuolisin Lammasjärvellä. Linnustol lisesti arimmat alueet ovat Lammasjärvi, Mursunjärven luoteisosa ja Lamminperä. Matilanjärven saraikkoniityillä pesivät järven ainoat heinätavit. Muutonaikana suurimmat lintuparvet on tavattu Lammasjärvellä ja Mursunjärven luoteisosassa sekä Lamminperällä.

Järven riistantuottoarvo on huomattava. Kalataloudella on paikallista merkitystä. Suojeluarvon kannalta merkittävää on useiden eteläisten lajien esiintyminen alueella. Kun—

nostussuunnitelmassa tulee huomioida järven asema kan sainvälisenä lintuvetenä. Kosteikosta riipuvaisten la jien elinoloja ei saa huonontaa. Mahdollisuuksien mukaan niitä tulee parantaa estämällä liiallinen umpeenkasvu ja pitämällä rantaniittyjä avoimina. Erityisesti lintukolo niat tulee jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Liikku mista voidaan kulkuväyliä niittämällä ohjata linnustol

lisesti vähemmän tärkeille alueille.

Lievä vedenpinnan nosto, tiheimpiiin kasvustoihin aukko jen tekeminen, kulkuväyliä niittämällä liikkumisen oli jaaminen ja rantaniittyjen avoimena pitäminen on katsot tava parhaimmaksi vaihtoehdoksi monimuotoisen linnuston säilyttämiseksi. Toimenpiteiden vaikutuksia linnustoon on seurattava.

KIRJALLISUUS

Hiltunen, P. 1986, Biologisten selvitysten merkitys järvienkunnos tustasuunniteltaessa. Vesihallituksen

monistesarja

^nro 438, Järvien kunnostus. 55.157—165. ISBN 951—46—9622—0, ISSN 0358—7169.

Hyytiä,

K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toimittajat) 1983.

Suomen lintuatias. SLY:n Lintutieto Oy, Hel sinki. 520 s. ISBN 951—95560—3—6.

Ihanus, J. & Eskelin, T. 1984. ÄRK:n hyväksymät havainnot vuodel ta 1982. Äureola 9:1.

Järvinen, 0. & Väisänen, R. Ä. 1983. Correction coefficients for line transect censuses of breeding birds. Ornis Fennica 60: 97—104.

Kauppinen, J. 1980. Sorsalintujen pesivän kannan laskentametodeis ta ja niiden virhelähteistä, Lintumies 15:2.

Kauppinen, V. & Taskila, E. 1984. Kuivajoen kalataloudellinen pe russelvitys. Pohj ois-Suomen vesitutkimustoi—

misto. Oulu. 69 s., liitteet 58 s.

Komiteanmietintö 1981. Valtakunnallinen lintuvesiensuojeluoh jelma. Komiteanmietintö 1981:32. Helsinki.

Koskimies, P. & Väisänen, R.Ä. 1986. Linnuston seurannan lia vainnointiohjeet. Moniste. Helsinki. 56 s.

Koskela, P. 1984. Viitasammakko. Teoksessa: Koli, L.(toim).

Suomen eläimet, osa 3. ss.280—283. Espoo. ISBN 951—3 52732—8.

Markkola, J. & Merilä, E. 1985. Perusteita ja toimenpidesuo

situksia Hailuodon Kirkkosalmen lintuvesien kunnas—

tustoimia varten. Oulu. Oulun vesipiirin tilaustyö.

Mare Botnicum.

Nybom, C. 1980. Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnos

sa. Vesihallituksen tiedotus no 196. Helsinki. 83 s.ISBN 951—46—4953—2, ISSN 0355—0745.

Salonen, T. 1985. Suomen linnusto. Helsinki. 280 s. ISBN 951—95560—5—2.

Vainio, M. 1987. Oijärven eteläosan kasvillisuus. Vesi- ja

ympäristöhallinnon monistesarja nro 36 (painossa) .34 s., liitteet 11 s.

Oijärven eteläosan kasvillisuuskartta (Vainio 1987).

ha’iumesa

rne(sinen suo heinnitty.

LJ

paket tipetto pensakkonefl

Li

^tuhtaneva

saraikko

mosajikkirnaiset ilmaversois—

kasvu s t o korteikko

jcvikais1a^—kettuslehi iskasvustOt keLtuSte15Ct

TRKEIMMAT VES1LINTUJEN TiHEYTEEN VAIKUTTAvAT TE—

KIJT

(Hiltunen 1986)

Lajeja 9 7 7 7 11 11 9

Fareja 23 17 48 17 105 99 126

Fikkulokki 4 Neurulokki 6

Kalalokki ^-

Harmaalokki 1 Selkalokki ^-

Lapiniira 2

Ka1aiIra 1

Kala/lapintiira ^-

4 1

12 65 2

1 2 1

2 2 2

1 1 ^—

10 ^—

2 ^{— —}

1 11 2

La)e)a 5 1 3 3 7 7 4

Pareja ^{14 1 16 8} 33 82 7

t4okⁱkana Kurki

— 1

— 1

Laj 1

oijarven .t.laoean pesiva linnuato 1978, -86 ja ‘87. La5keflhløjaaa ta vatut 1intuIajt )a par1maart eri oaa-alu.jlIe. v.—87. Varpuahnnut on eeit.tty Lauluko2.a 3/2

Lamma.- Uatilan- Nureun- Lamnjn )arvi )rvi jarvi pera

Silkkiuikku 5 1 2 13 15 ^—

Paraja yhtaensa

-87 -86 -78

liut akurkku-u kku Harkal intu

Heinesorea

i 0ta

Haapena Tavi

Hei na t^avi Lapasorsa Tukkaiotka

?unåotka Pilkka.i pa Telkka Tukkekoake lo

1 7 7

3 1 6

4 2 7

3 3 10

— 2 ^—

1 1 ^—

3 ^- 6

2 ^- 7

2 6 4

2 ^{- -}

17 7 9

10 5 7

19 18 12

20 18 15

2 2 2

2 2 ^—

10 15 45

- 3 2

9 11 29

1 1 ^—

8

6

Xapustar inta Suokukko Valkovikio Li ro ianta5ipi tokuov 1 Tai vaanvuoh 1 Toyhtohyypp&

1paa5ky

+ +

9 6 5

2 1 7

2 ¹ 5

— 2 3

2

10—20 16-20 ^.

1 6 ^—

22 8 12

10 10 7

8 ^{16 2}

5 ^{4 7}

1 1 ¹

La)eja 4 7 5 3 8 8 8

Para3a 13 12 20 3 58-68 50-60 ³¹

OiJrven ete1aosn vrpus11nnusto osa-a1ue1tt1n vuonn8 1987

A LsJrvi B Mti1nJrvI C XursunJrvi

D Lininper E Levsri f Lnissaari G PJusöeri H K1tnieni

Lj 1

A 8 C D E F G H ^PreJ

yhteensä

Kiuru

XetsikIrvnen Vint.rkki Xe’ItavintHrikk1 Ruokoke rttunen L e b t o’ e r t t u Pensaskerttu He r ne kerttu Paju_intu Sirlttkjh X rJosieppc Harrn.eas^iepo Pensästsku Leppkl intu Riktt!restas Funaky iHrastas Hbttiataen Talitiainen Keitasfrku

?aj usirkku Pohjansirkku Jrripeippo Peippo

Punavarpunen Varis

Herakka

— 1 ^—

3 ^— 6

2 3 1

- 2

2? 29 24

3

a

1 30 16 3?

23 ^- 2

— 1 ^—

1 ^-

2 ^— 11

1 1

1 2

12 7 20

2 ^{— -}1

6 5 13

— 1 6

1 ^—

—

— 1

1 ^{— — — —}

2 ^{— — —} 1

1 — — - 1

2 ^{- - —}

18 1 4 ^— 1

3 ^- 1 ^— 1

lö 4 1 ^- 3

— — —

— 1

1

— — —

— 2

— — 1

2 ^{- -}

2 ^{- - -} 2

7 4 2 1 2

2 1 ^- 2

2 2 ^{- -} 1

1 ^{— — — —}

122 48 10422 11 10?1 37

23 34 23 551 297 81 1

13 12 17 12 6 4 1 13

9? 70 125 57 14 8 1 19

Laj eja

?arej e

39225

0

0000000

—

0

9

——-

liiiIIII