Vaikean ratkaisun periaate

Kirjoittanut yleisesikuntamajuri A. P ö n k ä n e n

] JOHDANTO

VaiJrean ratkaisun soveltamista sotilaalliseen toimintaan kirjoit- taja joutui pohtimaan verraten laajasti joitakin vuosia sitten koo- tessaan aineistoa erääseen tutkielmaan, jossa siitä lausuttiin: »Hyvin suuri ,huomio ikiinnitetäänns vai k e a n r atk a i sun per i- a a t tee s e e n. Tämä merkitsee sitä, että johtajalle ja joukoHe, joka pystyy suoriutumaan erittäin vaikeissa olosuhteissa, normaa- lien ja helppojen taistelutiIanteiden ratkaiseminen on vaivatonta.

Periaate on tietysti helppo ,lausua, mutta usein vaikea toteuttaa. Sitä ei pitäisi kuitenkaan 'koskaan unohtaa menettelytapoja, organisaa- tiota ja koulutusta kehitettäessä. Taistelujen ratkaisu vaiheet jou- dutaan yleensä aina suorittamaan vaikeissa olosuhteissa. Jos menet- telytavat pakottavat täJllöin liian laajaan ja jatkuvaan improvisoin- tiin, on taistelun lopputulos joka hetki vähintääJnkin epävarma.

Nimenomaan suurhyökkäyksen torjunta ja hyökkäystaistelu ylivoi- maista vihollista vastaan ovat pienen maan armeijalle kysymyksiä, joihin vaikean ratkaisun periaatetta pitää soveltaa:»

Edellä esitetty lainaus antaa kuvan siitä, mitä tämän kirjoitelman otsikolla tarkoitetaan. Siinä yhteydessä asiaa voitiin kuLtenkin käsi- tellä vähän ja vain verraten suppealla alalla. Siksi seuraavassa on tarkoitus laajentaa aihepiiriä mm siten, että. puhtaasti sotilaallisten asioiden taustaksi on otettu koko kansakuntaa koskevien maanpuo- lustuskysymysten 'käsittely niin laajasti kuin aihe edellyttää..

Väärinkäsitysten välttämiseksi on mainittava, ettei vaikean ratkai- sun periaate ele kirjoibtajan keksimä. 'Se .on vanha ajatus, j.onka sovellutuksia ovat olleet esim talvisota ja jatkosota. Ohjesääntö- jämme kirjoitettaessa vaikea ratkaisu on ilmeisesti ollut pohjana, vaikkei kirjoittaja .ole Jö)"tänytkään siitä selvää mainintaa muista kuin v 1947 ilmestyneestä KenttätY'kistön ampumaohjesäännöstä. Tätä ohjesääntöä voidaan hyvällä syyllä kutsua tykistönkenraaIi Ne n 0-

sen kenttätykistöllemme jä.ttämän »testamentin» tärkeäksi .osaksi.

Siinä kuulu tykkimiehemme lausuu vaikean ratkaisun periaatteen aivan alussa erittäin kesltitetysti seuraavalla tavalla: »Ampumatoi- minnan on taistelussa .oltava mahdcllisimman yksinker,taista. Tämä saavutetaan järjestämällä ampumamenetelmät yleispäteviksi, j.oI- lain johtavana periaatteena pidetään sitä, että vaikeimman ja vaa- tivimman tehtävän suoritus tapahtuu mahdollisimman edullista me- netelmää käyttäen ja muiden tehtävien suoritus mukautetaan tähän.»

Näihin lauseisiin sisältyy yksi itsenäisen Suomen kenttätykistön kehit- tämisen kulmakiviä.

Usein puhutaan myös sodan ja taistelun ratkaisu- tai kriisikoh- dista. Tällöin tarkoitetaan samalla varautumista selviytymään voi- tollisesti vai:keiden ratkaisujen ajanjaksoista.

Tämä tutkielma yrittää koota nykyisin kirj.oittajan mielestä hajal- laan .olevia vaikean :ratkaisun periaatteen sirpaleita tietyllä tavalla yhteen. Päähucmio kiinnitetään tilan puutteen takia sodan asetta- miin vaatimuksiin. Luikija voi ·hafun.otella mielessään, miten nämä vaatimukset - mikäli ne ovat hyväksyttäviä - vaikuttavat kansa- kunnan ja sen puolustuslaitoksen piirissä suoritettaviin rauhan ajan valmisteluihin.

II KANSAKUNTA VAIKEAN RATKAISUN EDESSÄ Sota, nälänhätä ja rutto ovat kansallemme perin tuttuja. Histo- rIallisen 'kauden aikana ne ovat olleet lukemattomia kertoja maamme vitsauksina. Isoviha (1713-21), vaikei.Inmat katovuodet 1600-luvulla (1601-02 ja 1695--97) ja viime vu.osisadalla (1867-68) sekä musta surma eli isorutt.o kuutisensataa vuotta sirtten (1350-51) ovat esi-

merkkejä kansaamme kohdanneista suurimmista onnettomuuksista.

Näiden kauhuista nykyhetken ihmisillä on vain kalpea, kirjallisuu- desta saatu tkuva.

Nälänhätää ja ruttotaUJteja vastaan on erityisesti tämän vuosi- sadan puolella taisteltu menestyksellisesti tieteen ja tekniikan kehit- tymisen ansiosta. Ne saavat ..suuria tuhoja aikaan enää vain alku- kantaisissa maissa. 'Sotaa vastaan ihmiskunta sanoo myös taistele- v.an..sa, mutta tämän taistelun tulokset eivät -ole lohdullisia. Kaksi maailmansotaa kuluvan vuosisadan alkupuoliskolla on järkyttänyt varsinkin Eurooppaa. Niiden aikana on meidänkin maamme joutu- nut vajaan kolmen vuosikymmenen kuluessa kolme kertaa sotatan- tereeksi.

Tulevaisuuden näköalat eivät näytä lohdullisilta. Kylmä sota, maan- osien välinen sota, idän ja lännen voimainmittely, ideologinen sota, maapallo- ja napastrategia sekä totaalinen sota ovat käsitteitä, joista nykyisin varsinkin suurvalloissa puhUitaan ja joita varten varus- tautumisesta on myös seLviä merikkejä havaittavissa. Maamme joutui Ruotsin vallan aikana aina mukaan emämaan käymiin sotiin.

Ltsenäisyytemme ei ole kyennyt pitämään meitä erossa suurten voi- mainmittelyistä. Mikä lienee todennäköisyys, että 'saamme olla rau- hassa, jos sodan tuhotulva seuraavan kerran hipoo maatamme?

Ruttotaudit eivät tuo sotaa mukanaam, eikä tuo nälänhätitkään, vaikka tuokin tauteja. Sota on pahin. Se aiheuttaa aina erityisesti tappiolle jäävälle puolelle suuria kärsimyksiä, myös nälkää ja tauteja.

Sota, nälänhätä ja ruttotaudit ovat kuuluneet ainakin viime aikoihin saakka elimellisesti yhteen. Näin silloinkin, kun sodat olivat pieni- mittaisia' ja olemukseltaan rajoitetumpia :kuin nykyisin, jolloin vas- tustajan nälkäsaarto on tosiasia ja ba:kteerisodasta puhutaan.

Varautumista nälkää ja tauteja vastaan on aina tpidetty koko kansakunnan tärkeänä tehtävänä. Varautuminen sodan varalta maan- puolustuksen merkeissä on kui.teDJkin kansakunnallisena tehtävänä ainakin yhtä välttämätön. Pienelle maalle sota aina merkitsee suu- rinta vaaraa kansakunnan tärkeimmän olemassaolon edellytyksen - itsenäisyyden - uhkana. Tämä tosiasia pyritään unohtamaan kovin

helposti. .

Pienen maan historian tkulku on - ainakin meidän on ollut - rakentavan rauhan ja repivän sodan vuorottelua. Sodat ovat olleet kansamme vaikeimpia kriisiaikoja. Niiden välttämiseksi tai niiden tuhoisan vaikutuksen pienenJtämiseksi kansakunnan on selvästi määr ritettävä kantansa maanpuolustuskysymykseen. Ylejsesti tarkastel- tuna. tämä voi tapahtua lähinnä seuraavilla tavoilla.

- Militaristinen katsantokanta, joka merkitsee sitä, että koko kan- san elämä järjestetään pitäen sodan vaatimuksia tärkeimpänä johtolankana.

- Pasifistinen katsantokanta, jonka 'I)erustana on idealistinen ajatus kansojen välisestä (ikuisesta) rauhasta. Puolustuslaitos on tarpeeton, tai jos se on olemassa, sen lakkautamiseen on pyrittävä. Yleensä kansakunnan elämän sotilaallinen puoli on poistettava tai supistettava mahdollisimman pieneksi.

- Normaali katsantokanta, joka pyrkii saattamaan maanpuolus- tuksen vaatimukset tasapainoon harkitun valtakunnallisen koko- naisohjelman puitteissa, jossa sotilaallinen puoli on otettu joh- donmukaisesti huomioon ja jossa sen aiheuttamat toimenpiteet toteutetaan poliiJttisista aaltoliikkeistä riippumattomina.

- Suhdannemenettely, jolloin kansakunta soveltaa hetkellisten näkökohtien mukaan vaihdellen edellä esitettyjä tapoja.

Fmsimmäinen näistä voi sopia vain suurvallalle, jolla on muiltakin kuin maanpuolustukseen tähtääviä tarkoitusperiä. Toinen on tämän vastakohta. 'Sen perusajatus on yli-idealistinen, nykymaailmassa val- litsevaan 'Olotilaan soveltumat'On ja kansakunnan itsesäily1l:ysvaiston vastainen. Viimeinen tekee maanpuolustuskysymyksen järjestämi- sen ristiriitaiseksi ja tehottomaksi. Selvän päämäärän puuttuessa maanpuolustus ajelehtii 'Ohjaamattoman purren tavoin pääasiassa poliittisten tuulien ja virtausten mukana. Sodan uhatessa tulee aina kiire. Maanpuolustuksen henkinen ja aineellinen puoli yritetään nopeasti korjata ,tavallisesti viime hetkessä, jolloin se tapahtuu täy- sin epätyydyttävästi. Kansan alkeellistenkin elinehtojen turvaami- nen 'sodan ajaksi voi olla mahdoton toteuttaa, samoin puolustus- voimain tarvikkeiden hankinnat. Tiety.sti voidaan sanoa, että tämä.

tapa on ~sanvallan periaatteiIBiin soveltuva. KHstämätöntä kui-

tenkin on, että demokratiakin tarvitsee johtajahahmoja, jotka eivät ole yleisen mielipiteen 'heiteltävrssä, vaan kykenevät ohjaamaan sitä erityisesti kansakunnan peruskysymyksissä.1)

Normaaliksi katsantokannaksi on tietoisesti nimitetty kolmantena mainittu siksi, että se erityisesti meidän maahamme sovellettuna

- vastaa kansakunnan maanpuolustus'kysymyksen oikeaa oival- tamista vaikean ratkaisun periaatteen mukaises>ti,

- on täys1n toteutettavissa,

- eikä vaadi enempää kuin kohtuullisen osan kansan kokonaispon- nistusten määrästä.

Kun tämän katsantokannan mukaista ratkaisua ryhdytään toteut- tamaan, on tärkeätä ymmärtää nykyaikaisen sodankäynnin luonteen- omaiset piirteet. Totaalinen sota on käsite, joka parhaiten selvittää, mistä on kysymys.

»Totaalinen on sota, jonka päämäärät koskevat olennaisia kansal- lisia ja valtakunnallisia elinkysymyksiä niin laajassa mitassa, että se vaatii sitä käyvän kansan jokaisen jäsenen aktiivisen osallistumisen yhteiseen ponnistukseen, :tarvitsee käyttöVlQimakseen kaDisan koko tuotannon ja saattaa kansan jokaisen jäsenen sodan kärsimyeten piiriin.»!)

'I1otaalisen sodan määritelmä on edellä mainitussa muodossa yleis- pätevä. Se sopii sekä hyökkääjään että puolustajaan. Nykyaikainen hyökkäys on maanpuolustusta 'suunniteltaessa nähtävä :totaalisena.

Maallamme on oikeus ja velvollisuus ,puolustautua hyökkäystä vas- taan. Täysin johdonmukaisesti ja tosiasioihin perustuen kansakun-

1) Jalkaväenkenraali E. Heinrichs: Peruskalliomme - maanpuolustus: s 13:

»On sanottu, että populariteetin ehtona on uskallus asettua alttiiksi. pa- heksumiselle ja vihallekin silloin, ikun maan paras niin vaatii. Ehkä tuossa Man.neMeimin Uskalluksessa piilee eräs selitys hänen myöhem- pään popula.r.iteettiinsa .. »

AIIl.dre Maurois: Tragedy in France: »Kansanovalta on seI.la.inen hallitus- muoto, että sen vallitessa mitään ei voida tehdä ilman yleisen mielipiteen.

tuilrea. - - - JohtajSJt voivat ja hei.dä:DJ täytyy ohjata yleistä mieli- pidettä. - - - Ikävä kyllä, poliittisilla jdhtajilla oli tapana kysyä yleisen mielipiteen kantaa sen sijaan, että .he olisivat valistaneet sitä. - - - Sotilasjohto oli taas 1POllittisista. johiflajista l"iipptwamen eikä uskaltanut vastustaa tai edes vaivata heitä.»

') Ev.luutn. K. J. Mikolan antama määri.telmä.

na.n on hyväksyttävä -totaalisen puolustuksen periaate, jonka noudat- tamisen päämääränä pitää olla maan !kaikkien voimavarojen hyväksi- käyttö sodan aikana hyökkäystä torjuttaessa ja jonka edellytyksinä.

ovat riittävät valmistelu toimenpiteet rauhan aikana.

T 0 t a ali n e n p u 0 I u s t u s käsittää - sotilaallisen puolustuksen,

- taloudelliset puolustustoimenpiteet,

- siviiliväestön ja omaiJsuuden suojaamisen (siviilipuolustuksen) ja

- henkisen sodankäynnin.

Jäljempänä näiden -käsittely tapahtuu päinvastaisessa järjestyk- sessä.

Tulevaisuuteen tähtäävää, pitkäjännitteistä ja kokoavaa toimintaa tarvitaan, jotta valtakunta olisi valmis myös pahojen päivien va- ralta. Maan korkeimpien voimien ensimmäisenä tehtävänä on oivaltaa tämä tosiasia ja muokata kansalaisten mielet sekä henkisesti että.

aineellisesti tämän oivalluksen vaatimia toimenpiteitä tukemaan.

Totaalisen puolustuksen h e n k i s e s t ä P U ole s t a o n t yö a I oi t e Tt t a v a. Kansakuntaa elähdyttävä vankka maanpuolus- tustahto on -sen päämääränä.

S i vii I j P u 10 I u s t u -Sl-käsite on meillä olemassa, mutta sen merkitys on loppuun asti selvittämättä sodan totaaHsuuden ja uusien tuhoaseiden taustaa vasten. Voidaankin syystä kysyä: »Onko kan- samme valmis turvaamaan itsenäisyytensä myös ·tämän inhimillisen elämän työsaralla ? Olemmeko valmiit kehittämään sosiaalisen ajat- telumme niin pitkälle, että se huomio~ huma:ni,täärisen toiminnan myös suurimman onnettomuuden varalta.»l) Väestönsuojelumme toimi ennen -talvisotaa vapaaehtoisella pohjalla, ja vasta 30. 10. 1939 saimme vieläkin voimassa olevan väestönsuojeluIain, minkä uusiminen nyky- oloja. vastaavaksi on par.haillaan käynnissä.

TaI 0 u del I i s e t p u 0 I u s t u s toi m e n p i tee t voidaan suorittaa. riittävän tehokkaast~ vain selvän ohjelman puitteissa. Ne vaativat kaukonäköisiä toimenpiteitä, aikaa ja myös .taloudellisia ') Kenr.luutn. U. Poppius: PeruSkalliomme - maanpuolustus: s 52.

uhrauksia. Itsenäisyytemme alkuaikoina ei tähän puoleen kiinnitetty paljoakaan huomiota. Vasta muutama vuosi ennen talvisotaa toi- minta alkoi saada todella vaikuttavia muotoja, mutta silloin joudut- tiin jo lohduttomalta näyttävään kilpailuun lähestyvän myrskyn kanssa. Hallitusmiestemme asennetta taloudelliseen puolustusvalmiu- teen tuona kriitillisenä ajankohtana kuvannee pääministerin loppu- kesällä 1939 pitämä puhe, jossa hän lausui tyytyväisyytensä siitä, että perushankintaohjelma oli hyväksytty vasta edellisenä vuonna,

»jonka seikan ansiosta meillä eivM varastot nyt ole täynn:ä sellaisia sotakoneita, jotka 'siellä lojuisivat ruostumassa, eikä sotilaspukuja koin syötävinä.»»Nämä tyytyväisyyden aiheet maksettiin seuraavana talvena miestemme verellä ja ·terveydellä ja ylistetty rauhan ajan säästäminen todistettiin jo yksistään taloudelliseltakin kannalta hir- vittäväksi erehdykseksi.»l)

Talvisodan ihme oli kansakunnan järkkymätön vapaudentahto.

Sen ansiosta kansa ja sen armeija aineellisista puutte~sta huoli- matta tekivät mahdottomaI.ta näyttävän ffiahdolliseksi. Sotien välillä ja jatkosodan aikana taloudellisia. puolustustoimenpiteitä kehitettiin, ja tässä työssä päästiin oloih~me katsoen hyviin tuloksiin. Mutta

»sotien jälkeisenä maanpuolustuksen lamakautena myös teollisuus- piirit lakkautettiin ja kouliintunut sot:aJtaloushenkilöstö siirtyi miltei kokonaan siviilielämän palvelukseen. - - - Kaikki me myös tie- dämme valtiovallan rauhallisen suhtautumisen tavaravarastojen hank- kimiseen tai raaka-aineen varaamiseen. - - - Kun taloudellista puolustusvalmiutta ei luoda kädenkä:änteessä ja yleismaailmallinen tilanne on melko jännittynyt, on syytä odottaa, että meillä kiireesti ryhdytään asian vaatimiin toimenpiteisiin. Viranomaisten toiminta ei yksin auta juuri alkua pitemmälle, ellei yleinen suhtautuminen maanpuolustukseen muutu nykyistä positiivisemmaksi.»2)

S 0 t i 1 a ali i n e n p u 0 l u 8 t u s on jätetty viimeiseksi, koska sen tiettyjä yksityiskohtia käsitellään seuraavassa luvussa. Tässä yhteydessä siitä esitetään eräiltä totaaliseen puolustukseen liittyviä valtakunnallisia näkökohtia.

1) KaJpt., fi1.tri L. I. Kaukamaa: Peruskalliomme - maanpuolustus: s 78.

2) :EN. O. Huhtala: PeruskalliomJme - maanpuolustus: ss 66 ja 68.

J. V. Snellman on sanonut: »Sota on vakava asia, joka vaatii s:elun- ja ruumiinvoimien äärimmäistä ponnistusta, ja sotilaan teh- tävä on inhimillisen velvolliBuuden täyttämisen ylin aste. Kansojen kohtalot riippuvat taisteluiden ra.tkaisusta, ei sikäli, että miekka loisi nuo kohtalet, vaan sen vuoksi, että kansojen koko aikaisempi historia ikään kuin riippuu miekassa ja määrää iskun voiman .. »1) Ranskalai- nen Maurice Barres (1862-1923) puolestaan väittää: »Rauhan aikana .edustaa kansaa parlamentti, mutta sodan aikana armeija.»2) Sodan totaalisuus ei näidenkään lausuntojen valossa ole uusi asia. Niis.tä ilmenee, että historiallisilla perin teillä ja maanpuolustustahdolla on suuri vaikutus »kansakunnan miekan» iskun voimaan ja että kansan .edustajien rauhan aikana pitää oivaltaa sodan ajan »virkaveljille»

välttämätön toiminnan jatkuvuuden vaatimus ·sekä henkisessä että aineellisessa mielessä. Vain näin menetellen voidaan ella var-

moja, että inhimillisen velvollisuuden täyttämisen ylin aste saavu- tetaan.

Nykyaikaisessa mielessä edellisen kappaleen ajatukset merkitsevät sitä, että kansakunnan on jo rauhan aikana oikealla tavalla tasoi- tettava tie sotilaalliselle puolustukselle ja tuettava sitä henkisesti ja taloudellisesti sekä siten, että siviiliväestö (taistelurintaman sotilai- -den omaiset; maan henkinen ja ruumiillinen työvoima) suojataan sodan järkyttävimmiltä vaikutuksilta. Kansakunnan johdolta vaadi- taan selvää kannanottoa maanpuolustuksen ja puolustusvoimain tarpeiden osalta. Täten menetellen saadaan riittävät takeet, ettei maanpuolustuksellinen aallonpohja koskaan muodostu liian syväksi ja ettei tapahdu pahinta mahdollista - maan joutumista aseelli-

seen taisteluun olemassaolostaan tällaisen aallonpohjan kohdalla . . Asev:oimien taito ja urheus tarvitseva.t selkärangakseen koko kansan ponnistelut ja tuen.

Maanpuolustus On siis nähtävä suurena kansallisena tehtävä- kokonaisuutena, jossa puhdas sotilaallinen puoli edustaa vain tärkeää

·osaa. Viimeksi mainittua ei saa. käsittää irralliseksi ja yksin maan- lluolustusvastuussa olevaksi. Kansakunnan ylin johto - valtakunnan

1) Kootut teOlkset Vlli: s 519 .

.JI) Andre Maurois: Tragedy in EU"anoo.

päämies, hallitus ja eduskunta - huolehtii siitä, ebtä erityisesti rauhan a.ikana. on toteutettu riittävät valmistelut sitä hetkeä varten, jolloin lmko kansa ehdottomasta rauhan rakkaudestaan huolimatta joutuu vaikeimman ratkaisunsa eteen - aloittamaan totaalisen puolustustaistelun totaalista (hyökkäystä vastaan.

Valtakunnan kaikkien voimavarojen huomioon ottaminen maan- puolustUSJta järjestettäessä on rauhan ja sodan aikana ylimmän johdon tehtävä ja velv:ollisuus. Valtakunnan ylimpään johtoon täytyy sCJtilaallisessa. mielessä olla keskitettynä sotilaallinen, poliittinen, ta~

loudellinen ja -siviilihallinnollinen puoli.

Pääasia on, että kansakunta selvästi havaitsee, että sen on varau- duttava kokemaan vaikeita aikoja ja kestämään ne murtumatta.

Kulttuurikansa ja kansakunta meistä on tullut vuosisataisten omien ponnisl:elujemme ja erityisesti kansan parhaimmiston työn ansiosta.

Lääkärimme ja lääkintäviranomaisemme ovat tehneet kansa-ttamme fyysillisesti terveen, ja he ovat poistaneet suurten rutto1lautien vaaran.

Maataloutemme ja muun elinkeinoelämämme jokainen jäsen on kyen- nyt kohottamaan jatkuvasti elintasoamme ja poistamaan nälänhädän vaaran. Eivät meillä myöskään tulipalot pääse enää tuhoamaan kokonaisia kaupunkeja. Sotilaan velvollisuutena on vastaavasti val- tion johdon apuna omalta osaltaan vaikuttaa, että kansakunnan suu- rin vaara - sota - väistetään ·tai kestetään kunni.a.lla.. Tämä käy päinsä vain koko kansakunnan tarpeet ja mahdollisuudet huomioon ottavan maanpuolustusohjelman avulla.. Sotilaat eivät yksin siihen py,sty, kuten eivät muutamat nerot tee kulttuurikansaa eivätkä lääkä- rit yksin tervettä sukupolvea.. Siihen tarvitaan koko kansan vaiku- tusta, ohjelmallisuutta, lakeja, uhrautuvaa oikea.henkistä työtä ja.

ennakolta ehkäiseviä toimenpiteitä.

»Isänmaanrakkauden ylevin ilmenemismuoto on huolenpidossa, ettei vihollisen jalka saa polkea. isänmaan .k.amaraa, sillä vasta silloin on kaikki siihen liittyvä henkinenkin mi,tä suurimmassa vaarassa.»t)

1) J. V. Snellman: Kootut !teokset vnI: s 429.

111 VAIKEAN RATKAISUN PERIAATE SOTILAALLISESSA TOIMINNASSA

Jatko.ssa. keskitytään totaalisen puolustuksen sotilaalliseen puo- leen ja koetetaan etsiä vastausta kysymykseen, miten vaikean rat- kaisun periaate on otettava huomioon sodan &kana. Noudatetta- koonpa periaatetta kansakunnallisessa mielessä miten tahansa, niin sotilaan näkökulmaista katsottuna tämän kysymyksen mukaiset puh- taasti sotilaalliset vaatimukset pysyvät muuttumattomina. Ne ovat aina olemassa. ja vieläpä ko.rostettuina silloin, ilrun kansakunnallinen sovellutus horjuu. Niiden mukaan toimiminen on aina. mahdol- lista. Se on mm poliittisten riiJta:kysymysten ulkopuolella. Se on puolustuslaitoksen sisäinen asia -:- jopa sen tärkeimpiä velvollisuuk- sia.

Totaalista puolustusta sotilaallisessa mielessä suunnitellessamme jasuorittaesamme voimme perustaksi valita

- helpot olosuhteet, - no.rmaalit olosuhteet tai - vaikeat olo.suhteet.

On heti todetava, että vain viimek·si main1tut kelpaavat Suomen puolustus laitokselle. Sota on nähtävä vaikeana, sillä taistelukentällä on lyötävä vihollinen, joka on vahva ja hyvin varustettu, joka lyö auko.n rintamaamme ja joka etenee nopeasti ja pitkälle. Normaa- lien ja helppojen olosuhteiden perustalla toimiminen tuo. mukanaan samanlaisia ratkaisuja ja toimintoja. Mutta vain vaikewt ratkaisut kehittävät taisteluhenkeä, johtajia, joukkoja, menettelytapoja ja taisteluvälinei,tä. Vaikeihin o.losuhteisiin valmennetut johtajat ja jou'kot menevät toden tullen kuvaannollisesti sanoen läpi harmaan kivenkin.

On myös havaittava, että vaikean ratkaisun periaate on puolustus- laitoksessa noudatettavissa kenraalista »kuoI'IIll3.l'eIlkiin» saa:kka, jo- kaisessa. por.taassa. tietysti oikeassa laajuudessa. sovellettuna.

1. Nykyaikaisen taistelun olemus

Nykyaikaiselle sodankäynnille on luonteenomaista tieteen ja tek- niikan suuri merkitys. Tämä on aivan luonnollista, katsoen tiede- miehen ja teknikon asemaan meidän päivinämme ja myös heidän alallaan nähtävissä olevaan kehitykseen. Maailmansodat ovat aiheut- tmeet sen, että sodan päämäärien hyväksi suunnatulle tieteelle ja tekniikalie on annettu niin suuria tehtäviä suoritettaviksi ja voima- varoja käytettäviksi, etteivät ne rauhan aikana olisi tulleet kysy- mykseen. Hyvällä syyllä voidaan puhua sotien aiheuttamasta tieteen ja tekniikan huippusuhdanteesta, joka jatkuu tänäkin päivänä. Nyky- aikaisensotakoneiston ikehittämistä hallitsee voimakas tuli nopeaan liikkeeseen yhtyneenä ja pyrkimys vähentää pitkienkin ma.antieteel- listen etäisyyksien merkitystä.

Maa voi m i ss a on liikkuvuuden kasvu hyvin suuri. Suurval- tojen moottoroitujen divisioonien lukua pyritään jatkuvasti lisää- mään. Esim Yhdysval,tain divisioonissa ei ole lainkaan hevosia, mutta kylläkin helikoptereita ja muun ttyyppisiä lentokoneita. Paitsi että on olemassa varsinaIsia panssaridivisioonia, on kokonaisia panssarivau- nupataljoonia liitetty divisiooniin. Maahanlasku- ja maihinnousudivi- sioonat on myös nähtävä hyvin nopean lHkkeen edustajina, kun erityi- sesti otetaan huomioon niiden 'kuljettaminen kohteisiinsa. Maavoi- mien tuli tulee yhä tehokkaammaksi vanhoja aseita parantamalla ja uusia kehittämällä. Panssarivaunut edustavat suurta suora-am- muntatulivoimaa, ja taistelujen ratkaisukohtiin heitetään ylijobdon tykistöä jopa kokonaisina tykistöyhtyminä. Polttoaineiden (napalm- hyytelöbentsiini) 'käyttö lisääntyy. Todennäköistä on myös, että ohjattavat ammukset ja atomikranaatit ovat 'seuraavassa sodassa suurvaltojen maavoimien käytössä.

Len t 0 ase on ,kuitenkin taistelualueen suuren laajentumisen päätekijä. Lentojoukkojen avulla voidaan 'kokonaisia yhtymiä siir- tää ja huoltaa pitkien etäisyyksien päähän. Ne voivat suunnata stra- tegiset hyökkäyksensä kautta koko vihollismaan ja taktillisessa. mie- lessä tehokkaasti tukea maavoimia. Ralketit, napalmpommit ja atomi- pommit lisäävät nykyaikaisen lentoaseen tulivoimaa, ja uudet lait-

teet (mm tutkat, infrapunafilmi ja matalavalokuvaus häviUäjäkame- raIla) telrevät sen merkityksen tiedustelussa entistä huomattavam- maksi.

M eri tai s tel u v ä 1 i n e i s t ä .on meidän kannaltamme pan- tava merkille varsinkin suuritehoinen maihinnousukalusto ja maihin- nousua tukevan tulivoiman lisääntyminen paitsi laivatykistön myös raketinheitinalusten ja emälaivoilta toimivien lentokoneiden muo- dossa. Laivaston sekä maihinnousujoukkojen ja lentojoukkojen väli- seen yhteistoimintaan kiinnitetään nykyisin hyvin suurta huomiota.

Hyvällä syyllä voimme edellä esitetyn muistaen nähdä vihollisen toiminnan seuraavanlaisena:

- Vihollisen va:hvat ilmavoimat voivat tietyillä alueilla ja tiettyinä ajankohtina erittäin suuresti vaikeuttaa kaikkea liikennettä ja pommi-1uksin tuhota komentopaikat, paljas1;uneet ja ahtaille alueille sijoitetut joukkojen ryhmitykset, varastot ja muut huol-

tolaito~set.

- Vihollinen saattaa suunnata meritse tapahtuvaJt hyökkäyksensä toimintansa kannalta edullisimpiin suuntiin j,a pyrkiä ylivoimai- sen laivaston tulen ja va,hvojen lentojoukkojen turvin murta- maan rannikkomme puolustuksen. Se voi suorittaa häikäile- mättömästi maihinnousun nykyaikaista maihinnousukalustoa hyväksi käyttäen satamattomilIekin rannikon osille ja syöttää puolustukseen murtamaansa aukkoon runsaasti joukkoja ly- hyessä ajassa.

- Vahvasti moottoroitu ja otulivoimainen vihollinen voi aluksi pyr- kiä - erityisesti pää"teiden suunnissa - nopeihin läpimUl'lboihin.

Kaikkiin läpimurtoihin saattaa liittyä samanaikaiset, maastolli- sesti peräUäilSet maahanlaskut pääetenemisurien koko syvyy- dessä.

- Vihollinen pystyy tulilloimailaan maalta, mereltä ja ilmasta sille edullisissa olosuhteissa pääetenemissuunnissaan - erityisesti avomaastossa ja merenkulullisesti helpoilla rannikon osilla - luomaan paikallisen murskaava,n. tulivaikutuksen saavuttaakseen edellytykset syvälle ulottuvien läpimurtojen edelleen kehtttä- miseksi.

Totaalisen puojustuksen valmistelut ja toteuttaminen edellyttävät, että kansakunnan vaikeimman kriisin olemassaolo oivalletaan ja että sen kohtaamiseen varaudutaan. Sotilaallisen puolustuksen menestyk- sellinen suorittaminen vaatii lisäksi, että hyökkääjän pahimpiinkin toi- mintama:hdollisuuksiin on varauduttu. Tämä edellyttää, että vaikea ra.tkaisu hyväksytään kehittämis- ja soveltamistyön perustaksi, koska.

varmaa on, ettei tulevaisuudessa sotaa eikä taistelua voiteta helposti.

Puolustajan on erityisesti muistettava tämä totuus.

Pieni maa ei pysty koskaan ihmis- ja Jll.aJteriaalimassoihin pohjau- tuvaan sodankäyntiin. Meidänkin on etsittävä ratkaisu toista tietä kulkien. Olosuhteidemme tehostettu hyväksikäyttö ja niihin soveltu- vien taistelutapojen ja taisteluvälineiden kehittäminen ovat eräitä virstapylväitä tällä tiellä. Mutta tärkein on sittenkin taistelija, hänen henkinen kuntonsa ja taitonsa. Tällä tavoin viitoitettu tie johtaa siihen todelliseen laadulliseen etevämmyyteen, jota nyt ja tulevai- suudessa tarvitsemme enemmän kuin ehkä tähän asti. Näin menetel- len voidaan kehittää menettelytavat voima.kkaa.nkin viholli&eD. lyömi- 'seksi eikä ole vaaraa tappiomielialan syntymisestä ennen sotaa eikä 'sen ai:ka.na.

2. Alueelllnen puolustus

Nykyisin puhutaan alueellisesta maanpuolustusjärjestelmästä, joka

»-ta.cltoittaa maan jakoa alueisiin, joiden johtoportaiden tehtävänä on suorittaa alueillaan kaikki maanpuolustukseen liittyvät valmiste- lut, huolehtia niiden täytäntöön panemisesta sekä johtaa sotatoimia joko ylimmän johdon antamien käskyjen ja ohjeiden mukaan tai tarpeen vaatiessa itsenäisestikin. - - - Syynä alueellisen maan- puolrustusjärjestelmän ikäytäntöön 'Ottoon on yksinomaan s 0 dan muu t t u n u t 1 u 0 n n e, lähinnä yllätysubka jo sodan avaus- vaiheessa, yhä lisääntyvä totaalisuus, sisäisten levottomuuksien mah- dollisuus ISekäsotatoimien <suuri liildtuvuus syvälle ulottuvine ja nopeine läpimurtoineen, maahanlaskuineen ja maihinnousumahdolli- suuksineen. - - - Tietyillä, yhtenäisiIlä rintaIDalinjoilla käyty sota on muuttunut aluesodaksi vetäen piiriinsä koko valtakunnan väestöineen ja kaukaisimpine Iseutuineenkin.»l) Järjestelmää ei tä'SSä

1) Maj. P. Ilmola: Sotilasaikakauslehti n:o 8/1952: s 290.

yhteydessä käydä selostamaan. Kuitenkin on syytä todeta, että se on merkittävällä tavalla vaikuttanut maa-, meri- ja ilmavoimien ko- koonpanoon. Meillähän on maavoimiin siirretty rannikkojoukot meri- voimista ja ilmatorjuntatykistö ilmavoimista. Meri- ja ilmavoimissa on myös toteutettu aluejalro meri- ja lentopiirien muodossa.

Alueellisella maanpuolustusjärjestelmällä pyritään ratkaisemaan esim vain johtosuhteita ajatellen nykyaikaisen totaalisen hyökkäyk-

sen aiheuttamat pahimmat 'kriisit. On todettava, että se on ruur- piirteinen vaikean ratkaisun periaatteen sovellutus. Ainakin tässä mielessä se on toistaiseksi ja .kunnes parempaa .keksitään hyvä ja erityisesti puolustajaa palveleva jäJrjestely. Tämä perustotuus on oivallettava, jotta siirtymisvaiheen luonnolliset ristiriidat ja järjes- telmän haitat voidaan poistaa rakentavassa mielessä.1)

Alueellinen ajattelu on tosiasia myös puhtaasti sotilaallisella puo- lella ja erityisesti taistelutoimiJnnalssa. Luonteensa mukaisesti alueel- lisuus on tällöinkin puolustajan hyvä palvelija. Tärkein muutos uuden ja vanhan välillä on linjojen muuttuminen alueiksi. Nykyaikai- sen moottol"'oidun hyökkääjän ryhmitys on pitkä, sen liike ja isku on etenkin panssarivaunujen käytön takia nopea ja murskaava, sen tuli kantaa kauas ty.kiS!tön, len'boaseen ja kaukoammusten ;käytön muo- dossa sekä lopuksi vielä maahan1.a:s!lrut puolustajan selustaan koros- tavat yhtaikaisesti toimivan hyökkäyskoneiston pituutta.. Linjojen avulla ei tällaista hyökkääjää pystytä pysäyttämään eikä riittävästi kuluttamaan. Se täytyy suorittaa laajoilla alueilla.

Esimerki'ksi V'oimme ottaa armeijakunnan normaaUsessa maarinta- mapuolustuksessa. Puolustusalueek!si on tällöin .käsitettävä koko .armeijakunnan alue. Edessä on puolustusasema, josta !käsin tuli ulottuu vihollisen puolelle niin kauas kuin tulivälineemme - pää- asiassa vain tykistömme - sen sallivat. Puolu9tusasemassa taistelee

1) Ev. L. Sauramo: Tiede ja .ase ^\11:0 10: s 12: »Olkoonpa, että - - - uudel- leenjärjestelysuunnitelma ei kaikissa suhteissa olisihalll paras mahdol- linen, on kiinnitettä'Vä huomio siihen, että puolustuSbaarojen välisten johtosuhteiden IIllUuttaminen

tuJee-

pääosa j~lkaväestämme muiden aselajien tukemana. Puolustus perus- tuu kaikenlajiseen tuleen, sulutteisiin, linnoittamiseen ja reservien vastahyökkäyksiin. Puolustuaseman takana. on .seluSJta, jossa on valmistauduttava ennen muuta maahanlaSkun1lorjuntaan ja myös sen varalta, että vihollinen pääsee puolustusa.seman läpi. Siellä on selustan puolustuskeskuksia ja tukikohtia, jopa ,taempi asemakin.

joiden kaikkien miehitys on osittain valmiina ja osittain suunniteltu toteutettavaksi tarpeen mukaan. Erityistä huomiota kiinnitetään todennäköisiin maahanlaskualueisiin. Selustan tulen ikäyttökin suun- nitellaan valmiiksi 'samaan tapaan kuin puolustusasemassa. Tämän

suUIlIrlttelutyön ja myös tulen käytön taistelun aikana pitää tapah- tua samojen johtajien toimesta min puolustusasemassa.

Edellä kuvattu alueellinen ajaJttelu voidaan esittää myös havain- nollisesti. Koska juuri puhuttiin puolustuksen rakenteesta, valitaan esimel'lkki puolustuksen peruselement~stä. tulesta. Oheisesta kaa- viopiirroksesta nähdään, että tihein ja tehokkain tuli on saatavissa tykistön varnnuusetäisyyden ja jalkaväen tulen ulottuvuuden väliselle alueelle, jolla. puolustuksessa sijaitsee päätulivyöhyke ja hyökkäyk- sessä murtokohta. Etulinjan liikkuessa eteen- tai taaksepäin tämä alue seuraa mukana. kuitenkin siten, että sen koko vaihtelee tykistön ampumaetäisyyksien ja etulinjan joukkojen suojautumisasteen mu- kaan. Tästä alueesta viholliseen päin on meidän mahdollisuuksiamme ajatellen yleensä tyydyttävä tykistön tuleen ja lentojoukkojen arvo- kals tuki vastaanotettava mieluisana ylläJtyksenä silloin, kun se on saatavissa. Omiin joukkoihin päin päävastuun kantaa jalkaväen tuli miinoitteiden avustamana. Tällä alueella jalkaväen on luotettava vain omiin aseisiinsa ja käytettävä hyväksi niiden tulen kaikkia erikoisominaisuuksia siten, että tulen saannin varmuus on taattu.

MiinoitteIsta tässä vaiheessa voidaan sanoa samaa kuin lentojoukoista edellä, mikäli on kysymys etumaisen puolustuslinjan edessä olevista tehokkaista miinakentistä. Sen sijaan jo tässä yhteydessä on syytä mainita, että puolustuS8JSemassa ja sen selustalssa sekä hyökkäyk- sessä esim sivustojen suojana. niiden täytyy näytellä hyvin merkit- tävää osaa.

Kaaviopiirros erilaatuisesta tulesta.

Lentojoukkojen tuli ja kaukoammukset Tykistön tUlen~H++-H-+ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ ulottuvuus

Jalkaväen tulen H-+--hH-I ulottuvuus k"/V / ./

Tykistön Ja leo- tojoukkojen tuli

V-V V /+./ Jv:n ja tyk:n tuli, m11noittetta / / / /

Tykist6n varm- 'Y +/ /+./ sekä tarkin lanto:1oukko.1en tuli

etäisyya ~~ yj

; + ~ Jalkaväen tuli ja miinoitteet Oma etuliQ- ~/ /~/

ja

V ^.

Puolustus- ja viivytystaistelussa puolustus- tai

viivytysasemaan ja selustaan·

- jaJ1kraväen tuli osittain järjestetään ,toimintavaJmiiksi, osiJttain suunni- tellaan

- ,tyikilStön tuli suunnitellaan, on käytettävänä heti tarvittaessa, jos tuli- aiSeIlnia ei vaihdeta

- tni.inoi>llteet osilttain järjestetään toimintavalmilksi, osi.tta:in suunnitellaan - 1entojoulkk:ojen tuli suunn1Jte1laan, toimintaanpano vaatii aikaa ja voi

estyä sään tai muun käytön takia

3 - Tiede ja Ase

Urheilukenttien pallopeleissä puhutaan hyökkäyksen kärjen kwt- kai>5emisesta. Taitava pelijoukkue menettelee tässäkin kaukonäköi- sesti eikä pyri vain uhkaavan pallon torjumiseen tai vain viimeisellä taipaleella olevan juoksijan polttamiseen. Taistelukentällä on myös useita tapoja hyökkäyksen katkaisemiseksi. Etulinjan joukot tahtoi- sivat k8Jtkaista. sen aivan kärjestä. Ne haluavat ,tulta useimmiten näkäetäisyyden päähän torjunnan muodossa. Vakuuttavampaa on kat- kaista hyökkäys myös kauempaa vastavalmistelulla ja vastatykistö- toiminnalla, jolloin se tapahtuu takaa johdettuna ja etulinjan jouk- kojen suppean näköpiirin ulkopuolella. Näiden pitää huolehtia, että

·katkaisun etupuolella olevat viholliset tuhotaan. Näin menetellen on toiveita, että vihollisen hyökkäys saadaan pysähtymään. Edellä olevan kaavion mukaan tämä on mahdollista, 'kun vain toiminta oikein suunnitellaan ja johdetaan.

Alueellista puolustusta on käsitelty verraten laajasti. Tuskin sitä kuitenkaan liikaa korostetaan, jos muistetaan, että elämme hyök- käyksen ylivoiman aikakautena. Puolustautuminen tätä taustaa vas- taan tarkasteltuna asettaa pienen maan puolustusvoimat vaikeiden

ratkaisujen eteen. Nämä vaikeudet on ymmärrettävä ja niiden voit- tamiseen on ponnistelut suunnattava. Ainoa. tehoava keino on koko- naisuuden oikea oivaltaminen ja siihen liittyvien suurten ratkaisujen ja myös osaratkai.sujen tekeminen siten, että kokonaisuuden edut aina saavat määrätä. Tällä tavoin olemme todella ,'aikuttavalla ja olois- sammekin riittävän suuripiirteisellä tavalla varautuneet kohtaamaan edellä kuvatun hyökkääjän pahimmatkin toimintatavat.

3. Sodan alku

Talvisodan ja jatkosodan alut olivwt tietyssä mielessä meille edul- lisia. Molemmissa tapauksissa oli aikaa käytettävissä. Liikekannalle- pano saattoi tapahtua rauhassa. Vihollinen ei hyökännyt samanaikai- sesti, eikä siis asettanut meitä sen pahimman mahdollisuuden eteen, johon kummallakin kerralla olimme varautuneet. Onkin todettava, ettei meillä ole omakohtaisia kokemuksia todella vaikei,ssa olosuh- teissa tapahtuvasta liikekannallepanosta. Asian luonteen takia ei sitä

ole syytä tässä yhteydessä käsitellä. Tärkeintä on, että vaikean rat- kaisun periaate sovelletaan .selväpiirteisesti ja kokemusten puutteen takia tietoisen korostetusti tähän tärkeään kysymykseen.

Sodan aJiku on kOOto karusalle ja sen puolustusvoimille toisessakin mielessä hyvin tärkeä. Tällä tarkoitetaan sodan ensimmäisten tais- telujen suorittamista siten, että usko saadaan säilymään ja terästy- mään ylimmästä johdosta rivimieheen ja kuhunkin Ikan!saJl.aiseen saaJkka.

Talvisodan ikoottelemuikset ikansamme oli henkisesti valmis kohtaa.- maan vertoja ha.kevalla tavaJ1la. Sodan alussa se !Sai lisää luotta- musta puolustustahtoonsa mm Taipaleen, Kollaan, Ilomantsin ja SuomussaJmen meille voitokkaista torjuntataisteluista. Sata kunnian piUvää luotiin osaltaan näiden menestysten lujalle perusta.lle. USko säi.lyi ja 'lujittui. YlivoiIman edeSBä ei lamlistuttu eikä sen armoille antauduttu. Armeija ja Ika.nsa. teki mahdottomalta näyttävän mah- dolliseksi.

Ja1lkosodan alku oli myös voitokas. Kå.rjalan arnneijan hyökkäys saavutti jo kahden viikon kuluttua Tuuloksenjoen. Se oli hyvä alku- merkki, jota lSeura.sivat Karjalan ·kannaksen taJkaisiDIvaltaus ja etene- minen Syvärille, Ääniselle ja Seesjärvelle.

PäinvaiStaisia esimerlkkejä on sotahistoriassa runsaasti. Ne osoit- tavat, ettei sodan huonon alun aiheuttamaa. järkytystä ole pystytty voittamaan, vaan tappio toisensa jälJkeen .on joOhtanut ^BOdaJn. häviä- miseen. Esimerkkinä viime sodan alusta mainittakoon Ranska, joHa oli useita :kuukausia valmistautumisaikaa.. Kun sota ..sitten todella alkoi, epäonnistuivat ensimmäIset taistelut, ja tämä epäonni jatkui Ranskan Ikukistumiseen saakka.1)

Meidän on todettaJVa, että puolustU!SSOdan alku 'Voi olla hyvin vai- kea. Tästä huolimatta on keinot keksittävä, jotta näiden vaikeuk-

') Alndre MauroiB: Tmgedy in F.rran.ce: "Vl()itto ja tappio ovat asioita, jotka tulevat tavaksi. - - - Oli onnetonta, että. Itämän sodan ensimmäinen yrityksemme epäonWstui. Nuori hevonen ei saa koSkoaan hälvitä ensim- mäistä juoksuaan. Jos näin käy, siitä tulee ·tapa, se menettää itseluotta- mUiksensa. - - - . Mikä on totta puhutbaessa hevosista, on totta myös, kun armeijat ovat kyseessä. Voitt8va joUlkko saa elinvoimaa, joka monin- keriaistaa sen voimat; volJtettu joUJkiko Inenettää itseluottamukBensa.» .

sien ·keskellä pystymme antqmaan 'VilholJiselle iskuja, jotka antavat itseluottamusta 'kansallemme ja sen puolustuslaitokselle.

Vomune kuitenkin joutua edellä kuvattua vieläkin vailkeampaan tilanteeseen silloin, kun sodan alussa emme pystykään voittoja saa- rnaan. Tätä silmällä pitäen meidän on pystyttävä vaikean ratkaisun periaatteen täydellisimpään soveltamiseen: säilyttämään kansan ja armeijan usko voittoon sodan alun epäonnistumisista huolimatta.

Vain näin taataan edellytykset vihollisen lyömiseen sodan myöhem- meä vaiheissa. Tätä tapausta varten on riittävästi valmistaudut- tava, ettei se tule yllätyksenä, johon on 'Vaikeata -tai :mahdotontakin sopeutua.

4. Eräitä taktilUsia näkökohtia

Taktiikalla tarlkoitetaan täs-sä ikirjoituksessa »taisteluteknillisesti hallitun välineen luovaa käyttö taitoa taistelussa.»1)

Taistelutoimintaa suunniteltaessa, 'Valmisteltaessa ja suoritettaessa on nykyaikaista hyökkääjää vastaan taisteltaessa hyväksyttävä eräitä perustavaa laatua olevia toimintatapoja. Näiden pääajatuk.sena on, että voimakaskin vihollinen lyödään. Murtumattoman taistelutah- don, hyvän hengen ja järklkymättÖIDän kurin omaavien joukkojen on muistettava, että vihollinen aina joutuu vaikeuksiin Suomen maa- perällä, sen vesistöllä ja ilmassa sen yllä. Nämä vihollisen 'Vaikeudet ovat puolustajan suuria etuja. Lisäksi vihollinen tekee vaikeuksien alaisena toimiessaan tavaJHsta enemmän 'Virheitä. Tämän takia omien joukkojemme taistelutoiminnassa pitää ottaa !huomioon mm seuraa- vat näkökohdat.

- Metsiemme, saaristoisen rannikkomme, sisäJvesistöjemme ja tal- ven sekä sään (pimeys, "lentotoiminnalle vaikea sää jne) omaa taistelutoimintaa helpottavat ja vihollisen taistelutoimintaa vai- keuttavat ominaisuudet täytyy tuntea, ja niitä on kyettävä käyt-

1) Sotilasailkakauslelhti 1952 n:o 8: s 299: »Erityisesti on huomaJttava, että taistelutekniikalla ymmärretään eri aselajeista kootun välineen ollessa kyseessä tämän välineen tehon sekä sen eri olosuhteisiin ja tehtäviin sopLvuuden tuntemusta; tietystä aselajista puhuttaessa edellä sanotun lisäksi välineen rakenteen ja toiminnan yksiltyiskohtien tuntemista sekä aselajin teknillisen käyttämisen taitoa eri olosuihteissa.»

tämään hyväksi jokaisessa johtoportaassa ja taistelun kaikissa vaiheissa.

- Taitavin suojautumislreinoin ja vihollista hämäten on omien voimiemme taistelukyky ja -'IIloraali .säilytettävä vaikeiltakin näyttävissä tilanteissa.

- Vihollisen pääetenemisteiden ja muiden etenemisurien (vesistö- reitit ml) suunnissa puolustus suoritetaan sitkeästi alueen koko syvyydessä ja etenkin meille edulli!sissa maastonkohdissa vihol- lista kuluttaen. Tämä kuluttamiDen tapahtuu pääasiassa voi- Illlakasta tulta ja tehokkaita miinoitteita kä.yttäen ja sen olen- naisena edelIyty:msenä ovat Yksinkertaiset, helpoin menetelmin nopeasti aikaansaatavat ja joulkkojemme tarvetta väIttävästi palvelevat taisteluasemat.

- Nopeasti suoritettavin liikkein isketään häikäilemättä - eten- kin tie.stön ulkopuolella ja suojaisilla metsäalueilla - suurinkin voimin, yllätykseen ja pailkalliseen ylivoimaan luottaen, taistelu- valmiissa ryhmityksissä ja kaikilla aseilla, myös raskailla, erit- täin nopeaan tulenavaukseen valmistautuneina ratkaisun tai osaratkaisun aikaansaamiseksi, ennen kuin vihollinen on ehtinyt kehittäytyä taisteluun.

- Hyvä ·taftttillinen ja operatiivinen liikkuvuus, kaikkien aselajien saumat on yhteistoiminta, aktiivinen henki ja melWStyksen häi- käilemätön hyväksikäyttö ovat pienen. armeijan tuloksellilSen toiminnan edellytyksiä myös nykyisenä totaalisen sodankäynnin aikakautena.

Näiden toimintatapojen todellinen omalksumineR edellyttää ennen muuta, että

. - ne hyvälksytään eräiksi taistelutoiminnAn tärkeimmiksi perus- teiksi,

- ne otetaan emaldmluulottomasti tutkittaviksi ja sovellettavilksi, - kokonailsuuden etu tutkimus- ja soveltamistyössä on määräävä ja - tunnustetaan tarve kehittää taktiilckaamme em tavoin eikä hyväksytä. sanontoja »tämähän on vanhaa tuttua,» ja »näin.- hän on aina opetettu ja'JiOimittu» .

•

Tällä tavoin käsiteltynä vaikean ratkaisun periaatteen soveltami- nen johtaa tunnettuihin toteamuksiin, että

- ensin drehitetään suomalainen taisteluta.pa (taktillinen doktriini).

- toiseksi suunnitellaan tähän soveltuvat taisteluvälineet, - kolmanneksi luodaan organisaatio ja

- lopuk·si johtajat ja joukot koulutetaan k.aiklkien näiden käyt- töön PY'st~si.

Tavallisimmin miltei kaikkialla käytetty tapa on, että taiBteluväli- neet saavat määrätä organisaation ja nämä yhdessä taktiikan. Ta- loudellisuus ja vanhoillisuus ovat johtaneet tähän asiain tilaan. Siitä olisi kuitenkin päästävä, Ilroska se on tuhoisa taktiikan kehitykselle.

Yksi taJpa. oikealla tiellä pY'SymiJSeksi olisi rutiinityös1:ä irti olevan tutkimus- ja kokeilueJiomen perustaminen, joka kehittäisi taktiik- kaamme ja antaisi vihjeet sen edellyttämälle taisteluvälineistölle.

organisaatiolle ja koulutUJkselle.

Tässä mielessä jatkossa käsitellään hiemlllIl tarkemmin eräitä yksi- tyi'skohtia.

Mebsistä, vesistöistä, talvesta ja säästä voimme saada taistelu:' toiminnassa enemmän hyötyä kuin tähän asti on ollut asian laita.

Näistä puhuessamme kosketeilaan eräistä vaikean ratkaisun periaat- teen tiWkeää elinhermoa. Vihollinen pakotetaan toimimaan sille mah- dollisimman epäedullisissa olosuhteissa. Taistelu metsissä, vesis- töillä, talvella ja huonossa säässä on vaikeaa myös itsellemme, mutta juuri siksi siihen onkin kiinnitettävä mitä suurinta huomiota. Tais·

telumenetelmämme on kehitettävä juuri näihin olosuhteisiin sopi- viksi, tehokkaiksi ja yksinkertaisiksi. Tämä ajatus voidaan ehkä sel- vimmin esittää samoja pulmia pohtivasta naapurimaastamme Ruot- sista peräisin olevilla ja oloihimme rSOvelletuilla iskulauseilla:1)

- Vältä taistelua maastossa, joka suosii vihollisen ylivoimaa!

- Hyökkää, missä maasto vaikeuttaa vihollista, mutta suosii meitä!

- Taistele metsässä!

- Taistele pimeäJssä ja huonossa säässä!

- Käytä talven etuja hyväksi!

- Opi taistelemaan vesistöillä!

1) Kungliga KrigsvetenskapsakademiJens ha.n.c:lllilgar och tidskrift v 1944 s 1-5.

•

Oppiminen al!ka.a. jo ohjesäännöistä. Ohjesäännöt ovat ihmeellisellä tavalla kansainvälistä lainatavaraa. Oli varsin luonnollista, että itse- näisen maanune puolustuslaitos allmtaipaleellaan joutui paljon lai- naamaan. Mutta nyt meillä aJlk.aa olla jo kokemwmsia omasta takaa.

Nyt on tarkoin 'pidettävä silmällä, että ohjesääntömme ovat yksin- omaan suomalaisia dhjesääntöjä. Tällä ei haluta missään tapaUJk- sessa väittää, ettemme ole ottaneet huomioon tätä näkökohtaa ohje- sääntötyössä, vaan pyritään vain korostamaan, e~tä kriitillisin silmin etsitään mahdollisia puutteita ja .poistetaan ne. Kirjoittaja on kuul- lut, että erään hyvin vuoristoisen maan ohjesäännöissä taistelu vuo- ristossa on esitetty kohdassa taistelu erikoisolosuhteissa. Onko tämä totta tai ei, on :meille täysin samantekevää, pääasia on, että suomalaisista ohjesäännöistä näkyy maamme olosuhteiden vaikutus riittävän ·selvästi.

Suurvallat näkevät metsät ennen muuta taistelutoimintaa vaikeut- tavana maastona. Meidän täytyy selvästi omaJksua täysin päinvas- tainen asenne ja pitää metsiämme parhaana liittolaisenamme, joka riistää vihollisen suuremmalta tulivoimalta - erityisesti panssari- ja lentovoimilta sekä moottoroidun tyltistön massoilta - valtaosan tehosta, joka. on luotu vaikuttamaan nimenoma.an avomaastossa.

Metsä 'suojaa Iiikkeemme ja ikaikki taistelutoimintamme. , Metsässä suomalainen sotilas jos kukaan osaa tai hänen täytyy osata taistella tehokkaasti. Metsän todelliset ·tai oletetut haitat meidän on teke- mällä tehden muutettava eduiksemme. Meidän on tukeuduttava met- siimme silloin, kun taistelun ratkaisuhe1lkistä joko: hyökätentai puo- luBtaen on kysy:mys.

Edellä olevassa ei ole mitään uutta, mutta se on esitetty koroste- tusti, koska. tuntuu siltä, että työ melisän hyväksikäytön kehittämi- seksi polkee paikallaan eikä ole niin tehokasta kuin se voisi ja sen pitäisi olla.

Taistelua metsissä suurin voimin ja b.iklkia aseita ja aselajeja käyttäen valaisee vielä seuraava lausunto1 ): »Korvessalkin on panssa- rmtorjunta-aseiden oltava edessä, koska lopuksi tullaan tielle tai

1) Ev. Y. A. JärvinE!l!l erään haJ.1joitulksen arvostelUItilaisuudessa Zl. 6. 1952.

maastoon, jossa panssarivaunut ovat heti vastassa.. Samasta syystä ja yleensäkin vihollisen vastarinnan kukistamiseksi tavoitteessa. pitää tykistön ja kranaatinheittimistön seurata korpeen.»

Yllä esitetyt näkökohdat 'Oll syytä ottaa huomioon entistä vaka- vammin, ·kun väestön rakenteessa viimeahkoina tapahtuneet suuret muutokset muistetaan. Nämä käyvät ilmi seuraavasta väestön pro- senttista. eliIllkeinoryhmity·stä vv 1940 ja 1950 ilmaisevasta taulu- kosta..

Ammatti ^{V 1940 V 1950}

I

°lo °lo °lo

Maa- j'a metsätalous .... .. ^, .. 53,7 39,3 -14,4 Teolliset ammatit ... 33,1 44,8 + 11,7 Muut ammatit .. ^, ... 13,2 15,9 + ^2,7 Maa- ja metsätalouden kohdalla taJpa.htunut vähennys on yllättävän suuri. Sotilaallisesti se merkitsee, että luontainen metsäkokemus vä- henee nopeata vauhtia. m~e miespuolisen väestön keskuudessa..

On väitetty, että sotia edeltäneestä t<ldella a.mma.ttitaitoisesta met- sätyöväestä sotien jäJkeen vain n 10 prosenttia palasi metsiin. Nykyi- sin täytyy metsätöitäkin koneellistaa. paljon kustannussyistä ja am- mattitaidon puutteen takia. Varmaa on, että liikekennallepanossa saamme mieslkohtaista metsäkokemusta omaavaa ainesta paljonvä- hemmän kuin tähän asti on ollut asian laita.

Upseeriston kesikuudessa on metsäkokemusten haIllkkimiseen kiinni- tettävä myös vakavaa huomiota. Esim kadettiupseerien (vv 1921- 1950) vanhemmista on kaupunkilaisia 55 ja maaseudulta 45 sekä agraarisia elinkeinoja harjoittavia vain 15 prosenttia.1) Nämä luvut sinänsä ovat myös yllättäviä. Lisäksi on muistettava, että maaseu- dunkin upseeriaineksen nuoruus kuluu suurimmaksi osalksi kaupun- kien ja asutuskeskusten kouluissa, joten kosketus met,siin on vähäistä.

Tietystikin olemme edelleenkin »metsäsuomalaisia» moniin muihin maihin verrattuna. Suunta on Kuitenkin selvästi alaspäin menossa ja vaatii toimenpiteitä, ettemme 6Otilaallisessa. mielessä vieraannu

1) Sof;lJasa·jkakauslehtl 1952 n:o 4: s 140 ja n:o 6: s 230.

metsistämme. Halpoja ja arvokkaita kokemuksia saamme joka hetki mm suurilta metsätyömailtamme. Ne .on vain sieltä henkilökohtaisesti noudettava. Ei liene mahdotonta ajatella, että vaildmpa jokainen vakinaisessa palvelU1ksessa oleva upseeri ja aliupseeri komennettai- siin tiet yksi ajaksi saamaan käytännöllistä metsätyökoulutusta, jota on pidettävä tehokkaan metsätaistelukoulutuksen tärkeänä edellytyk- senä.

Vesistöjen osalta on huomattava, että suurvallat pystyvät meritse kuljettamaan suuria .taisteluvoimia. Ne ovat varustautuneet myös ylittämään leveitä jokia. Saaristoi,nen ja karikkoinen rannikko sekä jokien ja järvien pirstoama. maasto ovat varmasti sellaisia ta.i.stelu- alueita, joita. varten niiden normaalit menettelytavat ja välineet eivät sellaisinaan päde. Vihollinen joutuu taisteluun erikoisolosuh- teissa, joihin se on todenn.äiköisesti kiinnittänyt riittämättömästi huomiota. TäJtä vih.ollisen heikkoutta meidän täytyy pystyä käyttä- mään hyväksemme .. Näin meneteltäessä vesistömme muodostavat meille hyvin suuriarvoisen edun, joka \'loi erityisesti kesällä vesis- töisissä ja .onneksi samalla metsäisissä maamme .osissa muodostua ratkaisevaksi.

Pahin mahdollisuus meidän kannaltamme on, että vihollisen maihin- nousu onnistuu, että se saa haltuunsa meille tänkeän rannikon osan - jonka maasto jokseenlkin kaikkialla on viholliselle edullinen: sen tiestö .on runsas ja metsiä ja vesistöjä vähän - ja että se tältä tuki- alueelta käsin yrittää murtaa puolustuksemme meille edullisessa maastossa. Kahden ensimmäisen vaiheen a.i.ka.na joukkojemme täytyy pystyä aiDalkin tehokkaasti kuluttamaan vihollista, jotta se voitaisiin viimeistään kolmannen vaiheen aikana pysäyttää ja lyödä.

Ohjesääntöpohjan lisäksi ja koulutuksen suuntaamiseksi oilkeille urille on puolustusvoimain eri osien nähtävä metsä- ja vesistötais~

telut taisteluna ·maastossa, johon vailkean ratkaisun periaatetta on sovellettava. Tässä mielessä työ metsien ja vesistöjen hyv.ä.ksikäytön kehi ttämiseksi saa ilmaa siipiensä alle, jos kai k i II e p u 0 1 u s- t u s voi m a i n 0 S i lie jaa. s e 1 a. j e i 11 e pääaselajin lisäksi - annetaan selvät tehtävät kehittää menetelmänsä metsä- ja ve-

sistötaisteluihin soveltuvrksi ja

- ne asetetaan vastuuseen jalkaväen tukemisesta metsä· ja vesis- tötaisteluissa sekä

-niille kehitetään ja valmistetaan tai luovutetaan välineitä, jotta.

ne .pystyväJt suoriutumaan tehtävistään ja ikantamaan saa- manBa vastuun.

Sen jälkeen kun toimintatavat ja tehtävät on kiinnitetty, voidaan välineitä kehittää ja jopa uudelleen sijoittaakin. näiden vaastimalla tavalla ja myöntei,sessä hengessä ilman että puolustusvoimain eri osien tarvitsee puhua astumisesta toistensa varpaille tai ryöstö poli- tiLkan harjoittamisesta. Perusedellytyksenä tämän ajatuksenkulun toteuttamiselle lienee rehellinen tunn.ustus, että omaperäinen tak- tiLkkamme kaipaa lisäharkintaa ja kehittämistyötä varsinikin metsä- ja vesistötaistelujen osalta.

Lyhyehköön esitykseen ei Vooida sisällyttää ka1kJkea tärkeääkään.

Edellä on kiinnitetty huomiota metsien ja vesistöjen osuuteen tak- tiikkaa kehitettäessä sen vuOksi, että meidän ak!tiivinen tojmintamme taistelussa. nojautunee pääasiassa niihin. Talvi, pimeys ja huono sää ovat metsien ja vesistöjen ohella llittolaisiamme, jotlka. aw-stavat meitä menestyksellisessä taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan.

Varsinkin talvikysymY$iä on jatkuvasti tutkittava ja lrokeiltava, kun perusvaatimukseksi asetetaan 'häikäilemätön. hyökkäystoiminta suurin - yhtymien - voimin tiestön ulkopuolella myös talvella. Miten vai- vattomasti eri aselajit - yhtymät - saadaan liilkkumaan ja miten voimakas tuli saadaan mukaan taistelutoiminnan loppuun asti, ovat kysymyksiä, joita ei ole täysin selvitetty. Metsien ja vesistöjen osalta.

edellä mainitut tehtäviä, vastuuta ja välineistöä koskevat kohdat voidaan soveltaa talvipulmienkin ratkaisujen avainkohdiksi.

Nykyaikaisen vahvasti moottoroidun ja rtulivoimaisen vihollisen pääetenemisurat sijainnevat aukeahkossa ja runsasteisessä maas- tossa. Jos tämä ajatus on oikea, niin silloin voimme päätellä, ett~

meidän oloissamme vihollisen hyökkäys aina tietyllä tavalla kanali- soituu teille ja niihin liittyville aulkeamille. Täällä puolustaja joutuu hyvin vaikeihin taisteluihin. Vihollisen sotakoneistoa voi sitä suosi- vassa maastossa tehoklkaasti kuluttaa ja sen lopulta pysäyttääkin ennen muuta vain tehokas tuli. Täydellä syyllä tulen merkitystä.

korostetaankin juuri viivytys- ja puolustustaistelussa. Edellisessä sen vaikutuksen pitää alkaa pitkiltä etäisyyksiltä, ja jälkimmäisessä sen täytyy tämän lisäksi olla vihollisen päähyökkäyssuunnissa syvä ja tiivis aina todennäköisille maabanlaskualueille .saa!kka. Tykistö on sopiva aselaji tähän .tehtävään, joten sen pääosat täytyy ahjata siihen. Jalkaväen tulivoima taas voidaan ylläpitää vihollisen tiheim- män tulijyrän alla vain hyvin suurin tappioin varsinkin aukea.hkossa maastossa. Jalkaväen pääosaa ei -siis pitäisi suunnata pahimpaan tuleen ja Ihyödyttömille tappioille alttiiksi. !Sen täytyy Iskeä tai puo- lustaa meille edullisessa maastossa kaikkien aselajien niiden osien tukemana, jotka pystyvät täällä toimimaan. Vihollisen päähyökkäys- suuntiin jätetään vain välttämätön määrä jalkaväen tulivoimaisimpia jou:1clroja. VaNrka tähän kuvaan lisättäisiirukin mm pioneerien suorit- tamat miinoitteet ja joskus harvoin lentojoukkojen tuli, niin se ei ole sit-tenkään vakuuttava. Siitä puuttuu miinojen muodostama tehokas aJPu, aseiden, joiden erikoisom1na.isuudet käskevät käyttämään niitä juuri puolustus- ja viivytystaisteluissa vihollisen päähyökkäyssuun- nissa syvinä ja tiheinä miinakenttinä. Pioneerivo.iman suuri lisäämi- neIl'kään ei auta, jos miinoja käytetään tässä esitetyllä tavalla. Vasta kun kaikki joukot miinoittavat, voidaan suurebkin miinoitustyöt suo- rittaa verraten nopeasti ja riittävän laajasti. Samalla saavutetaan vielä yksi hyvin meI1kittävä etu: se· hyvin suuri joukkojen henkilös- tön osa, joka ei lisää välittömästi taistelukentän tulta, temmataan mukaan tulivoiman käyttöön. Esitetyssä laajuudessa miinoittaminen voidaan toteuttaa vasta sitten, kun meillä on h y v i n r u n saa s t i j 0 k a m i e h e n m iin 0 j a. Tehoklkaiden miinoitteiden toteutta- minen vaatii aivan toista suuruusluo'ldtaa olevia miinamä.äriä kuin mihin tähän asti olemme tottuneet. Se vaatii myös hyvin yksinker- taisia miinoittamistapoja. Miinamäärien suuri lisääminen on var- masti terve dlmiö meidän olosuhteissamme, koska miina on halpa ase ja koska meidän maastamme kanalisoi hyökkäyksen, joten miinoja ei tarvitse varautua levittämään :kovin laajalle.

Tämäntapainen päähyökkäyssuuntien puolustus on jo sellaisenaan hyvin panssarintorjuntak~yinen. Puolustuksen eri voimakeinot on kUitenkin kytkettävä kiinteästi toisiinsa. Puolustusasema pitäisi

varsinlkln panssarintorjunnan kannalta saada nykyistä syvemmäksi.

Reaalisia mahdollisuuksia tähän on kuitenkin vasta sitten, kun jalka- väellä on tehokkaat pan8sarintorjunta..aseet, kun kenttätykistö voi tyrokikalustonsa ja ammus'tensa puolesta nykyistä paremmin osallistua panssarintorjuntaan ja kun jokamiehen panssarintorjuntamiinaa on runsaasti käytettävänä. Silloin voitaisiin ehkä mennä niin pitkälle, että yleensä kaikki taistelujoukot (kenttät)'lkistön tuliporras ml) hy- väiksyttäisiin puolustusaseman joukoiksi. Tällöin takimmainen puo- lustuslinja voisi olla samalla tykistön tuliportaan tai sen osan muo- dostama panssarintorjuntalinja.

Vielä on huolehdittava, että henkilöstö ja taisteluvälineet tehok- kaasti suojataan ja niiden toiminta tehdään mahdolliseksi. Nyky- aikaisilla linnoittamismenetelmillä voidaan nopeasti rakentaa taiste- luasemia, joiden suunnittelussa jo nopeusvaatimuksen täytyy voit- taa viimeistely ja syvyysvaatimuksen linjamaisuus. Tehokas maa- peräntutkimus luo pohjan nopeudelle. Samalla on kiinnitettävä riit- tävää huomiota maaperän laatuun omalla ja vihollisen puolella mm siten, että vihollinen pakotetaan taistelemaan kallioisessa ja kivik- koisessa tai muuten epäedullisessa maastossa ja omat j'oukot taiste- luasemi'8sa, joiden maaperä vähentää vihollisen tulen vaikutusta.

Tai s tel u v ä 1 i n e e t ovat taktiikan erottamaton osa. So- dassa saavuttavat hyvän hengen läpitunkemat taistelijat ja yksiköt täyden tehon vasta, kun niiden välineet .ovat myös tehokkaita. Inhi- millinen panos luo hengen ja taistelutavan, mutta vasta taisteluväli- neiden kanssa on »taisteluteknillisesti hallitun välineen luova käyttö- taito» mahdollinen.

Taisteluvälineiden pääosa (aseet, ampumatarvikkeet, miinat jne) edustaa tulivoimaa. Voidaanpa väittää, että loput niistä ovat vain tulivoiman välitt;ömiä tai välillisiä palvelijoita. Ilmeistä on, että tämä väite on yksipuolinen. Se on lkuitenkin esitetty siinä mielessä, että lyhyessä kirjoitelmassa tietyt pääasiat -tulisivat korostetusti esille.

Taisteluvälineiden osalta on tällaisena pääasiana todettava, että nii- den edustama tuli voima täytyy kehittää vailkuttamaan tehokkaasti meidän oloslihteissamme - varsinkin :metsissä, vesistöillä, talvella ja pimeässä. Tämä vaatimus liittyy luonnollisella tavalla miltei kaik-

keen edellä esitettyyn. Se sopii vaikean ratlkaisun periaatteeseen ja palvelee .osaltaan sitä laadullisen paremmuuden saavuttamista, joOka on 'kaikkien pyrkimystemme tärkeänä. päämä.äränä..

Tulen vaikutus, käyttö tapa ja liikkuvuus olosuhteissamroe oOvat asioOita, joihin meidän on jatkuvasti kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Näin oOn tietYlSti tähänkin saakka tapahtunut, mutta nu.ori ja talou- dellisissa vaikeuksissa kamppaileva pUoOlustuslaitoOs on aina saanut tinkiä tavoitteistaan tälläkin alalla. Oikea tapa oOlisi selvittää ensin, mitä puolustusvoimilta tulenkin osalta vaaditaan, ja luoda taistelu- välineet näiden vaatimusten mukaan. Pienen maan on tietysti myös yritettävä näin menetellä, mutta samalla muistettava, että saanemme tyytyä pääasiassa vanhoihin taisteluvälineisiin ja kehittää niitä talou- dellisten mahdollisuU!ksien suomissa ahtaissa rajoOissa. Tulen käytön kehittäminen cn näin oOllen avainasemassa. Se on meillekin aina täysin mahdollista. Tässä yhteydessä sen käsittely ei .tilan puutteen takia ole mahdollista.

Taisteluvälineistön osittaista uusintaa ei voida myöskään kovin pitkälle lykätä. Maa-, meri.- ja ilmavoimissamme täytyy pahimmat puutteet pyrkiä nopeasti poistamaan. Meri- ja i1mavoimaimroe puut- teellisuus on ,kahld{ien tiedossa: ne eivät pysty edes nykyaikaiset vaa- timukset täyttävää ilma- ja merivalvontaa suorittamaan. Myös puuttuu kaikilta alueellisen puolustuksen johtoportailta ne kauim- mas nälkevät silmät ja pisimmä.ne iskevät nyrkit, joita ranniikoilla ja merellä edustaa laivasto sekä ilmassa, maalla ja merellä lentoase.

Maavoimien taisteluvälineiden osalta olemme hyvin vaikeassa tilan- teessa siksi, että eräillä aloilla kehitys ,on mennyt niin paljon eteen- päin, että osa välineistä on auttamattomasti vanhentunut. Toinen syy on se, että suuri osa taisteluväIineistämme on alun perin raken- nettu pääasiassa avomaastoon sopiviksi, joten ne eivät palvele edes tyydyttävästi edellä hahmoteltuja päämääriä. Pahimpien epäkohtien korjaamiseksi tarviJtsee

- jalkaväkemme nykyaikaisen ja oloihimmesoveItuvan panssarin- torjunta-aseistuksen, jonka jällkeen muiden aselajien (varsin- kin kenttä- ja rannikko tykistön) panssarintorjuntaa voidaan aluksi koOhentaa jalkaväen vanhoilla panssarintorjunta-aseilla;

tämä mahdollistaa samalla vesistöjen ja aukean maaston ras- kaan suora-ammun ta-aseistuksen pulman nykyistä paremman ratkaisun ja vieläpä puolustusaseman rakenteen muutokset, ku- ten edellä on esitetty;

- tykistömme (kenttä-, ilmatorjunta- ja rannikkotylkistö) !kauas- kantoisen kanuunan, nykyaikaiset maalinmäärittämis- ja tulen- johtolaitteet, jotta ~pumaetäisyyden lisäystä voidaan tehok- kaasti käyttää hyväksi, sekä nykyaikaisia ammuksia ja sytyt- timiä;

- kaikIki aselajimme ja huoltojoukkomme jokamiehen panssari- ja jalkaväkimiinan;

- aluksi kivääripataljoonamme uuden kiväärikaliiJperisen aseis- tuksen.

Uuden radiokaluston hankkiminen liittyy olennaisena osana tähän luetteloon.

Näiden uudistusten mukana alueellinen puolustus saa todella vai- 'kuttavan voimanlisän. Puolustuksen selkäranka luj~ttuu ja esim puolustusaseman rakennetta, .sen syvyyttä ja taistelua siinä voidaan olennaisesti kehittää. Hyökkäyksessä taas iskuporras on koko hyök- käy>Sliikkeen ajan :kevyt ja tehokas ja sitä voidaan riittävästi tukea.

Hyökkäys saa lujan kärjen sekä .sellaisen nopeuden ja massan, jotka tunnetun mekaniikan lain mukaankin antava.t byökkäykselle todella tehoavan voiman.

T a k t i i k a n h e n ik i s t ä P u 00 lt a on vielä lopuksi koros- tettava, vaikka siihen on jo edellä viitattu . .on varmaa, että taisteli- jan (kenraalista I>kuormarenkiinl» henkinen panos tulee hallitsemaan tulevaisuudenkin taistelwkenttää. Tämä totuus on erityisesti meidän painettava visusti mieleemme, koska se on ollut tähän saakka rat- kaisevimpia voimakeinojamme taistelussa ylivoimaista vihollista vas- taan ja koska se vastedeskin tulee samanlaisena säilymään. Hen- kisen puolen !korostaminen sopii erityisen hyvin vaikean ratkaisun periaatteeseen, koska puolustaut?van !kansan ja sen sotilaiden henki- sen vastustuskyvyn mwtamiseen kiinnitetään nykyisin hyvin paljon huomiota.

"

Kaikkien aselajien saumaton yhteiJStoiminta, aktiivinen henki ja menestyksen häikäilemätön hyväksikäyttö mainittiin aikaisemmin pie- nen armeijan tuloksellisen toiminnan edellytyksiksi myöskin nykyisenä totaalisen sodankäynnin aikakautena. Johtajista rivimiehiin uloOttuva, isänmaanrakkauteen ja v'Oitontahtoon perustuva luottamuksellinen työskentely, samaan hiileen puhaltamisen tahto ja vaikeuksien edessä terästyminen ovat asioita, jotka jokaisen johtajan on syytä aina muistaa sekä saada myös alaisensa omaksumaan. Sanotaan, että hätä oOn hyvä opettaja, mutta kaiken järjen nimessä meidän pitää ehtiä ennen tätä opet,tajaa ainakin tässä Asiassa.

Henkinen votmapanoOs antaa ennen kaikkia muita keinoja meille sen laadullisen yliotteen, joOnka avulla voimme selvitä vaikeuksista.

Tämä voiman vaaliminen on rauhan ja sodan ajan johtajan tärkeimpiä tehtäviä.

IV LOPPUSANAT

Tässä tutkielmassa on käytetty kahta :käsitettä, joita on luonneh- dittu vaativalla periaate-lisäyksellä. Ne ovat vaikean ratkaisun peri- aate ja totaalisen puolustuksen periaate. Ilmeistä on, että nämä käsitteet kuuluvat elimellisesti yhteen. Totaalisen puolustuksen kan- sakunnallinen ja sotilaallinen sovellutus on valmistautumista toimi- maan vaikeissa olosuhteissa ja menestJlksellistä selviytymistä, kun ne todella ovat edessä.

Kansakunta tuntuu unoOhtavan kovin helposti, mitä toOdella vaikeat ajat siltä vaativat. Myös sotilaiden on sanottu rauhan aikana pon- nistelevan jo käydyn sodan voittamiseksi. Nämä virheet oOn vältet- tävä ja muistettava, että edellisen sodan ajatuksin uuteen sotaan valmistautumisessa piilee yleensä tappion siemen. Toiveajattelua pitäisi tässäkin kaihtaa kuin ruttoa.

EplLonni sodassa aiheutuu usein myöhästyneistä toOimenpiteistä.

Vakavi.mmat näistä aiheutuvat koko kansakunnan ja siis myös sen sotilaiden laiminlyönneistä rauhan aikana. Viivyttelyn vaara joOko niin, ettei tosiasioita haluta nähdä, tai kai!ldtia tyydyttävän ratkaisun tai parhaiden mahdoOllisten menettelytapojen ja välineiden etsinnän muodossa kostautuu varmasti.