Työttömien työllistyminen sekä alueellinen ja ammatillinen liikkuvuuus

Työttömien työllistyminen sekä alueellinen ja ammatillinen liikkuvuus*

JUHA KETTUNEN

Työttömyysturvajärjestelmän olemassaoloa voidaan perustella sillä, että työttömyyspäivä- rahaa saavilla työttömillä on parempi taloudel- linen mahdollisuus etsiä juuri heille sopivaa työtä. Myös työnantajat voivat välttyä työvoi- man turhalta vaihtuvuudelta ja saada avoinna oleviin työpaikkoihin paremmin sopivaa työ- voimaa. Valitettavasti toisaalta liian löysin pe- rustein myönnettävä työttömyysturva nakertaa hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita vä- hentämällä työntekijöiden työllistymismotiiveja sekä alueellista ja ammatillista liikkuvuutta.

Työmarkkinoiden toimivuuden kannalta tarkas- teltuna kysymys ei ole välttämättä päiväraho- jen tasosta vaan oleellisesti myös päivärahojen myöntämisen ehdoista. Työmarkkinoiden toi- mivuutta voitaisiin parantaa siirtymällä työttö- myyden tukemisesta työllistymisen tukemiseen, poistamalla työvoiman liikkuvuutta rajoittavat säädökset sekä palkitsemalla lyhyitä työttö- myyden kestoja.

1. Työttömyyden keston mallit

Tässä artikkelissa tarkastellaan eräitä työttömi- en työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä sekä etsintäteoreettisen että yksilötason tutkimusai- neistoon perustuvan ekonometrisen tutkimuk-

* Artikkeli perustuu ETLAssa suoritettuun tutki- musprojektiin sekä kirjoittajan työministeriön aset- tamalle työttömien toimeentuloturvan vaikutuksia selvittävälIe toimikunnalle laatimaan selvitykseen.

sen avulla. Tutkimusaineistona on 2077 työt- tömän otos, joka koottiin tutkimusta varten työ- voimaministeriön työnhakijarekisteristä. Otok- seen valittiin joka sadas vuonna 1985 työttö- mäksi tullut. Työttömyyttä seurattiin työttö- myyskauden loppuun saakka, mutta enintään vuoden 1986 loppuun asti (ks. Kettunen 1991a).

Tarkastelun kohteena on, miten työttömän taloudellinen asema sekä eräät työttömyystur- vajärjestelmän piirteet vaikuttavat työttömien työllistymiseen sekä alueelliseen ja ammatilli- seen liikkuvuuteen. Työttömyysturva parantaa työttömän taloudellista asemaa luomalla talou- dellisia edellytyksiä sopivan työpaikan valin- taan, mutta toisaalta se vaarantaa hyvinvointi- yhteiskunnan perusteita, koska korkea työttö- myysturva heikentää työvoiman saatavuutta pidentämällä työttömyyden kestoa ja vähentä- mällä työvoiman alueellista ja ammatillista liik- kuvuutta (ks. Kettunen 1990).

Työttömyyden keston mallit perustuvat ko- horttiin, johon valitaan työttömäksi tulevat hen- kilöt. Kullakin työttömyyden keston arvolla jäljellä ovat huonommin työllistyneet, sillä työllistyvät poistuvat kohortista. Työllistymi- sen todennäköisyydet kohortissa ovat pääsään- töisesti laskevia työttömyyden keston suhteen, koska jäljellä olevilla on pienemmät työllisty- mistodennäköisyydet. Eräät työttömyysturva- ja työnvälitysjärjestelmän piirteet muuttavat kuitenkin tätä todennäköisyyksien alenevaa peruslinjaa tietyillä työttömyyden keston ar- voilla.

Tässä artikkelissa työttömyyden kestolle ei oleteta mitään jakaumaa. Työllistymisen toden- näköisyydet estimoidaan käyttäen Coxin semi- parametrista mallia (ks. Cox 1972). Siinä työl- listyneet suhteutetaan kohortissa jäljellä oleviin työttömiin. Todennäköisyydet voidaan laskea niille työttömyyden keston pituuksille, joilla työllistymisiä on tapahtunut. Menetelmää so- velletaan myös työttömien alueelliseen ja am- matilliseen liikkuvuuteen, jolloin muuttaneita tai ammattia vaihtaneita suhteutetaan edelleen työttöminä oleviin. Jäljempänä esitetyt kuviot perustuvat Coxin mallista johdettuihin työllis- tymisen tasoitettuihin approksimatiivisiin to- dennäköisyyksiin. Ne ovat Breslowin (1972) esittämän ns. baseline-hazardin avulla keski- vertotyöttömälle estimoituja todennäköisyyk- siä, joita on hieman tasoitettu niiden epätasai- sen luonteen vuoksi (ks. Kettunen 1992).

Tarkastelu suoritetaan myös käyttäen ns.

kalenterimallia. Mallin idea on suhteellisen uusi, sillä lukuunottamatta tätä tutkimusta mui- ta käytännön sovellutuksia ei ole vielä tiedos- sa (ks. Imbens 1990 sekä Ridder ja Tunali 1990). Kalenterimallissa kunakin päivänä työl- listyneitä henkilöitä suhteutetaan tuolloin työt- tömänä oleviin henkilöihin työllistymisen to- dennäköisyyksien laskemiseksi. Samaa tarkas- telutapaa sovelletaan myös työttömien alueel- liseen ja ammatilliseen liikkuvuuteen.

2. Työttömyyden keston ja kausivaih- telun vaikutukset työllistymiseen

Kuvio 1 esittää viikottaisia työllistymisen to- dennäköisyyksiä työttömyyden keston ja kalen- teriajan suhteen. Työttömyyden keston suhteen tehty tarkastelu on suoritettu erikseen sekä ammattiliittoihin kuulumattomille että niihin kuuluville henkilöille. Atkinson· ja Micklew- right (1991) esittivät laajassa katsausartikkelis- saan kriittisiä arvioita työttömyysturvajärjestel- mää tarkastelevaan tutkimukseen. He toteavat, että työttömyysturvan vaikutuksia analysoita- essa tulisi järjestelmää tarkastella monipuoli- semmin kuin tutkimalla pelkästään päivärahan saamisen tai tason vaikutuksia.

Työttömillä on työttömyysturvalain mukaan

Juha Kettunen

kolmen ensimmäisen kuukauden aikana am- mattisuoja ja alueellista liikkuvuutta koskeva suoja. Tämän periodin jälkeen työttömät voi- vat menettää oikeutensa päivärahaan, mikäli he kieltäytyvät muuttamasta tai vaihtamasta am- mattiaan. Kuvion 1 mukaan työllistymisen to- dennäköisyys kääntyy kasvuun kolmen ensim- mäisen työttömyyskuukauden jälkeen. Päivä- rahan menettämisen riskin vaikutuksen suuruus riippuu päivärahojen tasosta. Korkeampaa päi- värahaa saavilla päivärahan menettämisen ris- ki merkitsee taloudellisesti enemmän, joten ammattiliittojen jäsenillä näiden kannustavien tekijöiden vaikutukset näkyvät selvimmin.

Vuosien 1985-86 aikana ansioon suhteute- tut päivärahat alenivat 20 % sadannen työttö- myyspäivän kohdalla (20 viikkoa). Kuvion 1 mukaan päivärahojen alentamisella on voima- kas positiivinen vaikutus työllistymiseen. Ale- nemien vuoksi työllistymisen todennäköisyys on noin kaksi kertaa korkeammalla tasolla juuri aleneman vaikutusten toteuduttua kuin se oli- si ollut ilman alenemia. Voidaan todeta, että alenemat kannustavat erittäin tehokkaasti työl- listymään. Päivärahojen alenemat poistettiin vuoden 1989 heinäkuun alusta alkaen. Tuohon hetkeen saakka päivärahat alenivat 200. työt- tömyyspäivän jälkeen 12.5 %. Alenemien pois- to on selvästi heikentänyt työmarkkinoiden toi- mivuutta.

Etsintäteoreettisten tulosten mukaan ammat- tisuojan poistuminen ja ansioturvan alenemat kannustavat työttömiä työllistymään (ks. Ket- tunen 1991b). Kuviosta 1 voidaan havaita, että ammattiliittojen jäsenillä työllistymisen toden- näköisyys määräytyy selväpiirteisesti etsintä- teoreettisten tulosten mukaisesti. Havaintoa alenemien vaikutuksista tukee myös se, että liittoon kuulumattomilla ei havaita tässä koh- taa voimakasta työllistymisen todennäköisyy- den kasvua.

Tulosten mukaan näyttää siltä, että liikku- vuussuojan poistuminen ja alenemien toteutu- minen tulevat työttömille yllätyksinä, sillä mi- käli he olisivat tietoisia näistä säädösten yksi- tyiskohdista, he ottaisivat ne jo ennakolta huo- mioon. Paremmalla säädösten tiedottamisella voitaisiin hieman edistää työllistymistä.

Työvoimatoimiston tulee työministeriön

Kuvio 1. Työllistymisen todennäköisyys työttömyy- den keston ja vuodenaikojen suhteen.

0.06 ~~tömYYden keston malli 0.04 \-n-r ... / \

.

0.0:

o 20 40 60 viikot 80 100

0.06 ~::;;"ttömYYden keston malli, ammattiliittoon kuulumattomat

-..,

..

0.04 II; -.! • ~''';'J. • 0.02 :'. :; ... '

O~----~----~~----~----~~----~

o 20 40 60 viikot 80 100

-.,.. '.

0.04 ., /"'" ..

r'.

-.1* '.J •

'\;

..

0.02 •

e . . . !

0.06 ~\;. Työttömyyden keston malli, ammattiliiton jäsenet

o~----~---~----~----~~----~

o 20 40 60 viikot 80 100

Kalenterimalli

0.12 r---...,

0.09 0.06 0.03

1.4 1.7 1.10 1.1 1.4 1.7 1.10 31.12

1985 1986

yleiskirjeiden ohjeiden perusteella tehostaa pit- käaikaistyöttömien palvelua. Toisaalta asetuk- sella pitkäaikaistyöttömien työllistymiskokei- lusta on pyritty parantamaan yli vuoden työt- tömänä olleiden työhön sijoittumista (ks. Työ- voimaministeriö, 1986). Näiden toimenpiteiden vuoksi työllistymisen todennäköisyys kääntyy kasvuun vuoden kestäneen työttömyyden koh- dalla. Alhainen työllistymisen todennäköisyys ennen vuoden työttömyyden täyttymistä johtuu osittain syrjäytymisvaikutuksista, sillä alle vuo- den työttömänä olleet saavat suhteellisen vä- hän työtarjouksia.

Kuvion 1 alimmainen laatikko kuvaa työl- listymisen todennäköisyyden kausivaihtelua.

Työllistyminen on voimakkainta toukokuussa ja kesäkuun alussa. Sen sijaan työllistyminen on vähäistä vuoden lopussa. Otos on tehty vuo-

Kuvio 2. Muuttamalla ja ammattia vaihtamalla työl- listymisen todennäköisyys työttömyyden keston ja vuodenaikojen suhteen.

Työttömyyden keston malli, alueellinen liikkuvuus 0.003 , . . . - - - ,

0.002

~: ^.

~ .~;-'

, .. ,'.

0.003 0.002 0.001

o 20 40 60 viikot 80

Kalenterimalli, alueellinen liikkuvuus

I

«

100

0.004 ~.

O~-~-~--~--~-~--~--~~

1.1 1.4 1.7 1.10 1.1 1.4 1985

0.009 .~ ^.:

L. II .. •• •

0006 '-1,,,, .... : .

. • ':.!I., .,:' • e.

0.003

1.7 1986

1.10 31.12 0.012 ~\ :rröttömYYden keston malli, ammatillinen liikkuvuus

o~---~---~~---~---~---~

o 20 40 60 viikot 80 100

Kalenterimalli, ammatillinen liikkuvuus

0.016 . . . - - - ;

~

0.012 tA .j ....

..

....

.

0.008 •• ::.;.l·" -./ ,":,"-"' •.

0.004 ' •• :' ".: : ••.•

O~-~-~--~-~-~~-~--~--~

1.1 1.4 1.7 1.10 1.1 1.5 1.7 1.10 31.12

1985 1986

den 1985 aikana työttömäksi tulleista, joten seuraavana vuonna otoksessa edelleen työttö- mänä on suhteellisesti enemmän huonosti työl- listyviä. Vuonna 1986 työllistymisen kausi- vaihtelu muistuttaa pääosin edellisvuoden vaih- telua, mutta työllistymisen todennäköisyys on tasoltaan hieman alhaisempi.

3. Alueellinen ja ammatillinen liikkuvuus

Kuviossa 2 tarkastellaan alueellisen ja amma- tillisen liikkuvuuden viikottaisia todennäköi- syyksiä työttömyyden keston ja kalenteriajan suhteen. Työttömät näyttävät muuttavan työl- listyäkseen joko heti työttömyyden alkuvai- heessa tai vasta kolmen ensimmäisen työttö-

myyskuukauden jälkeen, jolloin alueellista liik- kuvuutta koskeva suoja on poistunut. Muutot ajoittuvat suurimmalta osaltaan heinä- ja elo- kuuhun.

Työttömät vaihtavat ammattia työllistyäk- seen useinmiten heti työttömyyden alkuvai- heessa, mutta ammatinvaihdon todennäköisyys kääntyy myös kasvuun ammattisuojan poistut- tua kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden jälkeen. Ammatteja on mitattu tarkimmalla mahdollisella tasolla eli pohjoismaisen ammat- tiluokituksen 5-numerotasolla, joka sisältää 1320 ammattia. Ammatinvaihdon todennäköi- syys kääntyy myös selvään nousuun noin 30 työttömyysviikon jälkeen. Ammatinvaihto edellyttää usein ammatillista uudelleenkoulu- tusta. Tarkasteltaessa ammatinvaihdon kausi- vaihtelua huomataan, että ammatinvaihdot ta- pahtuvat useinmiten syyskuun alussa. Työttö- mät vaihtavat ammattia usein myös alkukesäs- tä, mutta loppuvuonna ammatinvaihto on vä- häistä.

Yhteenvetona alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden merkityksestä voidaan todeta, että liikkuvuussuojan poistuminen kolmannen työt- tömyyskuukauden kohdalla edistää merkittä- västi työllistymistä etenkin ammattiliiton jäse- nillä. Vuodenaikatarkastelusta voidaan todeta, että työllistyminen on helpointa alkukesästä, kun taas muuttamalla ja ammattia vaihtamalla työllistyminen ajoittuu useimmin loppukesään.

4 . Johtopäätöksiä työttömyysturvajär- jestelmän vaikutuksista

Työmarkkinoiden toimivuuden kannalta kysy- mys ei ole välttämättä päivärahojen tasosta, vaan oleellisesti myös niiden myöntämisen eh- doista. Tässä luvussa esitetään muutamia työt- tömyysturvajärjestelmän epäkohtia ja tutki- muksen esille tuomia muutosehdotuksia työ- markkinoiden toimivuuden parantamiseksi.

Työmarkkinoiden kolmikantaneuvottelijoi- den näkökulmasta tarkasteltuna olisi toivotta- vaa, että löydettäisiin sellaisia tukimuotoja, jot- ka parantaisivat työttömän taloudellista asemaa ja työllistymisen motiiveja, eivätkä lisäisi val- tion ja muiden rahoittajien kustannuksia. Mel-

Juha Kettunen

ko yleisesti voidaan sanoa, että mikäli työttö- myyden tukemisesta siirrynäisiin työllistymi- sen tukemiseen, nämä tavoitteet voitaisiin saa- vuttaa. Esimerkiksi muuttoavustusten korotta- minen olisi tällainen työllistymiseen kannusta- va keino. Suurelta osalta työllistymisen tuke- minen olisi itse itseään rahoittava, sillä esimer- kiksi korkeamman muuttoavustuksen maksami- sella voitaisiin säästää päivärahan maksussa.

Työllistymistä voitaisiin myös edistää mak- samalla työllistyville bonuksia. Esimerkiksi Australian hallitus on maksanut helmikuusta 1989 lähtien sadan Australian dollarin bo- nuksen työllistyville pitkäaikaistyöttömille.

USA:ssa bonusjärjestelmästä on jo saatu myön- teisiä kokemuksia alueittaisten kokeilujen tu- loksena. Illinoisissa työttömät saivat 500 dol- larin bonuksen mikäli he työllistyivät 11 vii- kossa ja pysyivät työssä 4 kuukautta. Bonus- ten todettiin .lyhentävän työttömyysjaksoja ja säästävän työttömyyden nettokustannuksia (Woodbury ja Spiegelman 1987). Väärin suun- nitellulla bonusjärjestelmällä voi olla myös haittoja. Könttäsummabonukset voivat lisätä työttömäksi tulevien virtaa, sillä työstä toiseen vaihtava voi ilmoittautua välillä työttömäksi saadakseen bonuksen. Tällainen järjestelmä voisi myös lisätä lomautuksia. Bonuksille ei ole järkevä laittaa ehdoksi myöskään minimityöt- tömyysaikaa, koska sillä voisi olla työttömyyttä pidentävä vaikutus. Tämä virhe tehtiin esimer- kiksi New Jerseyn kokeilussa, jossa bonus oli 1500 dollaria seitsemän viikon työttömyyden jälkeen (Meyer 1988). Nämä bonusjärjestelmän haittapuolet voidaan välttää maksamalla työt- tömyyden mukaan kertyvää bonusta, mutta vie- läkin tehokkaampaa olisi muuttaa osa työttö- myyspäivärahasta bonukseksi (esim. ansiotur- van ansio-osa). Poliittisesti ansio-osan muut- taminen bonukseksi olisi helpommin hyväksyt- tävä ratkaisu kuin ansioturvan tason leikkaa- minen. Työllistymisen kannalta se olisi etuuk- sien leikkaamista tehokkaampi toimenpide.

Työttömyysturvajärjestelmällä vOltalSlln kannustaa myös nopeaa työllistymistä. Työttö- myysturva voisi olla suhteellisen hyvä työttö- myyden alkuvaiheessa ja huonontua työttö- myyden pitkittyessä. Luonnollisesti nämä huo- nonnukset koskisivat ainoastaan sitä suhteelli-

sen pientä joukkoa, jonka työttömyys venyy pitkäksi. Vastapainona ja osana jotakin työ- markkinoiden toimintaa edistävää yhteisratkai- sua voitaisiin kaikkien päivärahaan oikeutettu- jen työttömien taloudellista asemaa parantaa poistamalla työttömyyspäivärahojen omavas- tuuaika, koska omavastuuajalla ei ole juurikaan työllistymistä edistävää vaikutusta (ks. Ket- tunen 1991b).

Työllistymistä voitaisiin merkittävästi edis- tää poistamalla päivärahojen alueellista ja am- matillista liikkuvuutta koskevat suojasäädökset.

Liikkuvuussuoja toteutuisi melko pitkälti työ- markkinoilla markkinavoimien avulla. Työnvä- litys ei useinkaan välitä työttömälle hänen am- mattitaitonsa huomioon ottaen sopimatonta työtä. Jos näin tapahtuisi, työnantaja tuskin kovin helposti tarjoaa työttömälle tällaista työ- tä. Tästä kaksinkertaisesta päätöksenteosta joh- tuen todennäköisyys saada työtarjous sopimat- tomasta ammatista jää häviävän pieneksi. Tä- män on todennut myös Australian hallitus, joka huhtikuussa 1991 poisti työttömiltä kuuden vii- kon ammattisuojan. Ammattisuojasta on käy- tännössä muodostunut suppeisiin toimenkuviin perustuva ns. tehtävänimikesuoja. Näiltä osin voidaan todeta, että suojasäädökset voitaisiin poistaa tarpeettornina. Säädöksistä on haittaa työmarkkinoiden toimivuudelle, sillä työmark- kinoilta löytyy tutkimusaineiston mukaan hen- kilöitä, jotka käyttävät hyväkseen tätä nimike- suojaa.

Työllistymistä voitaisiin edistää myös otta- malla käyttöön ansioturvan alenemat, koska ne kannustavat työllistymään nopeammin. Tutki- musaineistoon perustuen työttömyyspäiväraho- jen työttömyyttä pitkittävä vaikutus ajoittuu näistä järjestelmän piirteistä johtuen juuri työt- tömyyden ensimmäisiin kuukausiin (ks. Ket- tunen 1991c). Alenemien käyttöönotolla ja toi- saalta omavastuuosuuden poistolla voitaisiin kannustaa nopeaan työllistymistä. Perusturva voisi olla myös ajallisesti rajoitettu. Alenemat ja päivärahakauden ajallinen rajoittaminen kos- kisivat vain niitä, jotka eivät kohtuullisen hy- väksyttävässä ajassa ole löytäneet työtä.

Ikääntyneiden henkilöiden työllistämiseen liittyy huolestuttavia työllistymistä heikentäviä

piirteitä. Kärjistetysti voidaan todeta, että »elä- keikä» on korkean työttömyyden vallitessa las- kenut noin 53 vuoteen. Ansioturvaa voidaan maksaa 500 työttömyyspäivältä (noin 2 vuot- ta). Vuoden 1991 alusta voimaan tulleen sää- döksen mukaan ansioturvaa voidaan 55 vuot- ta täyttäneille maksaa 60 ikävuoteen asti. Sen jälkeen työttömillä on mahdollisuus saada työt- tömyyseläkettä.

Voidaan myös todeta että erorahajärjestel- män insentiivivaikutukset ovat väärän suuntai- sia. Nykyjärjestelmän mukaan täyden erorahan saa vähintään 50 vuotias henkilö, jos hän on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimis- tossa vähintään kuukauden ajan. Koska erora- ha on suhteellisen suuri, keskimäärin noin 15000 markkaa verottomana, kannustaa se työttömyyden pitkittämiseen. Iäkkäiden henki- löiden työllistymistä voitaisiin edistää maksa- malla eroraha työllistymisen yhteydessä.

Työttömyysturva vähentää myös työttömien etsintäaktiivisuutta. Britanniassa työttömien on päivärahaa saadakseen etsittävä aktiivisesti työ- tä. Työttömien on pidettävä kirjaa työpaikka- hakemuksistaan ja näkemistään ilmoituksista.

Vaadittaessa tämä kirjanpito on esitettävä työ- voimaviranomaisille. Suomessa voitaisiin siir- tyä samantapaiseen järjestelmään. Työttömiä olisi myös ohjattava tehokkaammin erilaisten työnhakumenetelmien käyttämisessä.

Kirjallisuus

Atkinson, A.B. ja J. Micklewright (1991): »Unemp- loyment Compensation and Labor Market Tran- sitions: A Critical Review», lournal af Economic Literature, voI. 29, 1679-1727.

Breslow, N.E. (1972): »Contribution to the Discus- sion of Paper by D.R. Cox», lournal af the Royal Statistical Society, Series B, voI. 34, 187-220.

Cox, D.R. (1972): »Regression Models and Life Tables (with discussion)>>; lournal af the Royal Statistical Society, Series B, voI. 34, 187-220.

Imbens, G.W. (1990): »Duration Models with Time- Varying Coefficients», Brown University and Til- burg University, Mimeo.

Kettunen, J. (1990): Työllistyminen, työvoiman liik- kuvuus ja työttömän taloudellinen asema, Elinkei- noelämän Tutkimuslaitos, B 67, Helsinki.

Kettunen, J. (1991a): »The Effects of Unemplo- yment Insurance: Description of the Finnish Sys- tem and Data», Suomen Tilastoseuran vuosikirja 1990,85-108.

Kettunen, J. (1991b): »A Search Theoretical Ana- lysis of the Finnish Unemployment Insurance System», Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Dis- cussion papers, No. 374.

Kettunen, J. (1991c): »Työttömyyspäivärahojen vai- kutukset työttömyyden pitkittyessä» teoksessa Pitkittäis-aineistojen analyysi, (toim.) Leskinen, E., Markkula, J. ja Oinonen, M., Jyväskylän yli- opiston tilastotieteen laitoksen julkaisuja, 15/

1991.

Kettunen, J. (1992): »Time-Dependence in Semi- Parametric Models of Unemployment Duration», Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Discussion pa- pers, No. 394.

Juha Kettunen

Meyer, B.D. (1988): »Implications of the Illinois Re- employment Bonus Experiments for Theories of Unemployment and Policy Design», NBER Wor- king Paper, No. 2783.

Ridder, G. ja 1. Tunali (1990), »Family-Specific Fac- tors in Child Mortality: Stratified Partial Likeli- hood Estimation», University of Groningen, Mi- meo.

Työvoimaministeriö (1986): Pitkäaikaistyöttömien työllistämistukikokeilu, Osat 1 ja II, Työvoimami- nisteriö, Suunnitteluosasto, Työvoimapoliittisia tutkimuksia, Nro 61, Helsinki.

Woodbury, S.A. ja R.G. Spiegelman (1987): »Bo- nuses to Workers and Employers to Reduce Unemployment: Randomized Trials in Illinois», American Economic Review, voI. 77, No. 4, 513-530.