YMPÄRISTÖN- SUOJELU
Pilaantuneen maan kunnostaminen ja
laadunvarmistus
Y m p ä r i s t ö o p a s
Jouni Sarkkila, Ulla-Maija Mroueh ja Hilkka Leino-Forsman
110
Pilaantuneen maan kunnostaminen ja
laadunvarmistus
Y m p ä r i s t ö o p a s
Jouni Sarkkila, Ulla-Maija Mroueh ja Hilkka Leino-Forsman
110
HELSINKI 2004
Julkaisua on saatavana myös Internetistä www.ymparisto.fi/julkaisut
ISBN 952-11-1600-5 ISBN 952-11-1601-3 (PDF)
ISSN 1238-8602 Kannen piirros:
Mukaillen Remediation Technologies Screening Matrix and Reference Guide, 1997 Paino
Edita Prima Oy, Helsinki 2004
Alkusanat
Pilaantuneiden maiden kunnostamisen laadunvarmistukseen liittyvä tutki- mustyö on aloitettu Suomen ympäristökeskuksessa jo vuonna 1998. Yli-in- sinööri Erkki Loukola toimi tutkimuksen vastuullisena johtajana vuoden 2001 kevääseen saakka, minkä jälkeen projektin koordinoinnista on vastannut tutkimusinsinööri Risto Kuusiniemi. Projektin suunnittelutyössä ovat mu- kana olleet Markku Kukkamäki, Minna Leppänen ja Virpi Nikulainen. Jouni Sarkkila (nykyisin Suomen IP-Tekniikka Oy) on pääasiallisesti vastannut oppaan kirjoitustyöstä ja Reetta Frilander (nykyisin YTV Jätehuolto) julkai- sun viimeistelystä.
Valtion teknillinen tutkimuskeskus on laatinut laadunvarmistuksen edellyttämiä haitta-aineiden näytteenotto- ja analyysimenetelmiä koskevan osuuden liitteineen sekä menetelmäkohtaiset laadunvarmistusmittaukset.
Osuuden ovat laatineet erikoistutkija Hilkka Leino-Forsman (nykyisin Me- talliteollisuuden keskusliitto) ja erikoistutkija Ulla-Maija Mroueh VTT Pro- sessit-yksiköstä.
Projektin johtoryhmään ovat kuuluneet Pertti Koskelainen Ympäristö- yritysten Liitto ry:stä, Ilkka Manni Suomen ympäristökeskuksesta, Osmo Mettänen, Suomen Maanrakentajien Keskusliitto ry:stä, Kari Ruohonen Maa ja Vesi Oy:stä (nykyisin Ratahallintokeskus) ja Ari Seppänen Ympäristömi- nisteriöstä.
Oppaassa esiteltyjen pilaantuneen maan kunnostusmenetelmien osalta eri- laisissa asiantuntijatehtävissä ovat olleet mukana mm. seuraavat henkilöt:
Raimo Antila, Pirkanmaan ympäristökeskus Mats Finnlund, Uudenmaan ympäristökeskus Lars Forstén, Lemminkäinen Oy
Jaakko Heinolainen, Uudenmaan ympäristökeskus Jukka Hämäläinen, Kaitos Oy
Kirsten Jörgensen, Suomen ympäristökeskus
Martti Keppo, Lohja Rudus Ympäristöteknologia Oy Kauko Kujala, Oulun yliopisto
Teuvo Kulmala, Tekubetoni Oy
Kaarina Laakso, Suomen ympäristökeskus (nykyisin Helsingin kaupunki)
Minna Laine, Suomen ympäristökeskus (nykyisin CSC Tieteen tietotekniikan keskus)
Katarina Leminen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus Pekka Lindroos, Golder Associates Oy
Juha Määttä, Ins.tsto Paavo Ristola Oy Ari Nygren, Pirkanmaan ympäristökeskus Rainer Peltola, Helsingin yliopisto
Jukka Puustinen, Mikrobiologitoimisto
Erkki Saikkonen, Uudenmaan ympäristökeskus Tapio Strandberg, Ekokem-Palvelu Oy
Tuula Tuhkanen, Tampereen teknillinen korkeakoulu Jan Österbacka, Ekokem-Palvelu Oy
Tutkimuksen ovat rahoittaneet Ympäristöministeriö ja Teknologian kehittä- miskeskus (TEKES).
Sisällys
Alkusanat... 3
OSA I: Pilaantuneen maan kunnostamisen hankesuunnittelu ja laadunvarmistus ... 11
1 Johdanto ja määritelmät ... 13
2 Kunnostushankkeen toteuttaminen ... 15
2.1 Yleistä ... 15
2.2 Kunnostushankkeen vaiheet ... 16
2.3 Maastotutkimukset ... 17
2.4 Suunnittelu ... 18
2.5 Lupakäsittelyt ... 19
2.6 Rakennuttamismenettelyt ... 19
2.7 Muutosten hallinta ... 21
2.8 Työnaikainen valvonta ... 21
2.9 Loppuraportointi, jälkitarkkailu ja tiedottaminen ... 22
Lähteet ... 23
3 Kunnostushankkeen suunnittelun lähtötiedot ... 24
3.1 Suunnittelun lähtötietojen hankkiminen ja merkitys ... 24
3.2Pilaantuneen maa-alueen karakterisointi ... 26
3.3 Mittaukset ja kartoitus... 27
3.4 Maastotutkimusmenetelmät ... 28
3.4.1 Yleistä ... 28
3.4.2 Geofysikaaliset tutkimusmenetelmät ... 28
3.4.3 Kairaukset ... 29
3.4.4 Koekuopat ja näytteenotto ... 29
3.4.5 Pohjavesiputket ... 30
3.5 Vaatimukset suunnitelma-asiakirjoille ... 31
3.5.1 Piirustukset... 31
3.5.2 Työselostus... 31
3.5.3 Muut suunnitelmat ... 32
Lähteet ... 33
4 Laadunvarmistustehtävät ... 34
4.1 Osapuolet ja vastuualueet ... 34
4.2Laadittavat asiakirjat ja muut dokumentit ... 35
4.3 Työn suorittajan laadunvarmistussuunnitelma ... 35
4.4 Laatupoikkeamien toteaminen ... 36
4.5 Riippumaton laadunvalvonta ... 36
Lähteet ... 37
5 Näytteenotto- ja analyysimenetelmät ... 38
5.1 Yleistä ... 38
5.2Näytteenotto- ja analyysimenetelmiin liittyvä laadunvarmistus ... 38
5.2.1 Tavoitteiden määrittely... 38
5.2.2 Tarkkuustason määrittely ... 39
5.2.3 Näytteenotto- ja analyysisuunnitelma ... 40
5.2.4 Tarkkailusuunnitelma ... 41
5.3 Kenttämittaukset ... 41
5.4 Näytteenotto ... 43
5.4.1 Yleistä ... 43
5.4.2 Näytteenottajan vaatimukset ... 44
5.4.3 Näytteenotto maaperästä... 44
5.4.4 Näytteenotto kasoista, kuljetushihnalta ym. ... 46
5.4.5 Näytteenotto maaperän huokoskaasuista ja ilmasta ... 46
5.4.6 Vertailunäytteet ... 47
5.5 Näytteiden käsittely ... 48
5.5.1 Yleistä ... 48
5.5.2 Näytteiden merkintä ... 48
5.5.3 Kontaminaation estäminen ... 49
5.5.4 Näytteen pakkaaminen, varastointi ja kuljetus ... 49
5.6 Näytteiden analysointi ... 50
5.6.1 Yleistä ... 50
5.6.2 Analyysilaboratorion vaatimukset ... 50
5.6.3 Suositeltavat analysointimenetelmät ... 51
5.6.4 Epäorgaaniset haitta-aineet ... 51
5.6.5 Orgaaniset haitta-aineet ... 52
5.7 Raportointi ... 53
5.7.1 Näytteenoton raportointi... 53
5.7.2 Analysointitulosten raportointi ... 53
5.7.3 Tarkkailutulosten raportointi ... 54
5.8 Työturvallisuus ... 54
Lähteet ... 55
OSA II: Kunnostusmenetelmät ja niiden laadunvarmistus.. 57
6 Maankaivu, kuljetus ja välivarastointi... 59
6.1 Yleistä ... 59
6.2Kaivusuunnitelma ... 59
6.3 Kaivutöiden ympäristövaikutusten tarkastelu... 60
6.4 Työturvallisuus ... 60
6.5 Maamassojen kuljetusten vaatimukset ... 61
6.6 Maamassojen välivarastointipaikan vaatimukset... 61
6.7 Laadunvarmistusmittaukset ... 62
6.8 Dokumentointi ... 62
Lähteet ... 62
7 Eristäminen ... 64
7.1 Yleistä ... 64
7.2Eristysmateriaalit ... 65
7.2.1 Geomembraanit ... 66
7.2.2 Asfaltti ... 67
7.2.3 Mineraaliset tiivistysmateriaalit ... 68
7.3 Eristysrakenteet ... 70
7.3.1 Pintaeristeet ... 70
7.3.2 Pohjaeristeet ... 71
7.3.3 Pystyeristeet ... 71
7.4 Eristämistoimenpiteiden ympäristövaikutukset... 73
7.5 Eristämissuunnitelmien vaatimukset ... 74
7.6 Eristämistyöhön liittyvät kemialliset laadunvarmistusmittaukset ... 75
Lähteet ... 75
8 Stabilointi ja kiinteytys ... 77
8.1 Yleistä ... 77
8.2Stabilointihankkeen toteuttaminen ... 77
8.3 Sideaineet ja soveltuvuustarkastelu... 78
8.4 Stabiloinnin reseptöinti ... 80
8.5 Käsiteltävyyskokeet ja ennakkotestaukset... 80
8.6 Massan valmistus ... 82
8.7 Stabiloinnin ympäristövaikutukset ... 83
8.8 Laadunvarmistusmittaukset ... 83
8.9 Dokumentointi ... 84
Lähteet ... 85
9 Terminen käsittely ... 86
9.1 Yleistä ... 86
9.2Soveltuvuustarkastelu ... 87
9.3 Kaasujen käsittely- ja puhdistusmenetelmät ... 88
9.4 Desorptiokäsittelyn ympäristövaikutukset ... 89
9.5 Laadunvarmistusmittaukset ... 89
9.6 Dokumentointi ... 91
Lähteet ... 91
10 Pesu ... 92
10.1 Yleistä ... 92
10.2 Pesumenetelmät ... 92
10.3 Soveltuvuustarkastelu ... 94
10.4 Pesun ympäristövaikutukset ... 94
10.5 Laadunvarmistusmittaukset ... 95
10.6 Dokumentointi ... 96
Lähteet ... 96
11 Kompostointi ... 97
11.1 Yleistä ... 97
11.2 Kompostoinnin soveltuvuusalue... 98
11.3 Kompostoinnin toteuttaminen ... 99
11.4 Kompostoitumiseen vaikuttavat tekijät ... 100
11.5 Kompostoinnin ympäristövaikutukset ... 101
11.6 Riskit ... 101
11.7 Kompostoinnin laadunvarmistusmittaukset ... 102
11.8 Dokumentointi ... 102
Lähteet ... 103
12 Huokoskaasukäsittely ja bioventing ... 104
12.1 Yleistä ... 104
12.1.1 Huokoskaasukäsittely ... 104
12.1.2 Bioventing ... 106
12.2 Soveltuvuustarkastelu ... 106
12.3 Huokoskaasumenetelmien toteuttaminen ... 107
12.4 Poistokaasujen käsittely ... 110
12.5 Huokoskaasumenetelmien ympäristövaikutukset ... 110
12.6 Huokoskaasumenetelmien laadunvarmistusmittaukset... 111
12.7 Dokumentointi ... 113
Lähteet ... 113
13 Hyötykäyttö ja loppusijoittaminen ... 114
13.1 Puhdistettujen ja lievästi pilaantuneiden maamassojen hyötykäyttökriteerit ... 114
13.2 Käyttörajoitukset ja loppusijoituskriteerit ... 115
13.3 Suojaustoimenpiteet ... 116
13.4 Maamassojen sijoituspaikkakelpoisuuden toteaminen... 116
14 Johtopäätökset ... 118
Liitteet ... 119
Liite 1. Näytteenoton suunnittelu; laadinnassa apuna käytettävä kysymyslista ... 119
Liite 2. Esimerkki näytteenottosuunnitelmaan sisällytettävistä asioista . 122 Liite 3. Kenttämittauslaitteiden laadunvarmistusmenettelyt ... 123
Liite 4. Polymeeri- ja hiilinäyteputkien soveltuvuusalueet ... 125
Liite 5. Analysointimenetelmien standardien luettelo ... 126
Liite 6. Tutkimusmenetelmiä pilaantuneen maa-aineksen karakterisointiin ... 127
Kuvailulehti ... 129
Presentationsblad ... 130
Documentation page ... 131
OSA I: Pilaantuneen maan kunnostamisen
hankesuunnittelu ja
laadunvarmistus
Johdanto ja määritelmät
Suomessa 1990-luvulla tehtyjen pilaantuneiden maa-alueiden kartoituksis- sa on rekisteröity noin 20 000 pilaantuneeksi todettua tai epäiltyä kohdetta.
Kaikkiaan Suomessa on arvioitu olevan noin 25 000 pilaantunutta maa-aluet- ta. Tämän julkaisun tavoitteena on kehittää kunnostushankkeiden laadun- varmistusta (Quality Assurance). Laadunvarmistus käsittää kaikki ne toi- menpiteet hankkeen hallinnassa mukaan lukien maastotutkimukset, suun- nittelun, rakennuttamisen, laadunvalvonnan sekä raportoinnin, joilla var- mistetaan, että lopputulos vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Laadunval- vonta (Quality Control) on laadunvarmistuksen osa-alue, jolla varmistetaan, että työ vastaa ennalta määritettyjä tavoitteita, normeja ja suunnitelmia.
Kunnostustyön toteuttaja laatii suunnitelma-asiakirjoihin perustuvan työ- maan laadunvarmistussuunnitelman, jossa esitetään yksityiskohtaisesti, kuinka suunnitelmissa edellytetty laatutaso saavutetaan ja varmistetaan.
Laatujärjestelmällä (Quality System) tarkoitetaan organisaatioiden si- säisiä hallintojärjestelmiä ja toimintaohjeita, joilla varmistetaan, että organi- saation työ, prosessit, tuotteet ja palvelut täyttävät niille asetetut vaatimuk- set. Tässä julkaisussa ei käsitellä organisaatioiden laatujärjestelmiä.
Pilaantuneiden maiden kunnostamisessa laadunvarmistuksen tavoit- teena on saada toteutettua kunnostussuunnitelmien mukainen lopputulos.
Kunnostushankkeissa laadunvarmistus tulee ulottaa maastotutkimuksiin ja suunnitteluun, jotta voidaan varmistaa lopputuloksen toimivuus tarkoite- tulla tavalla. Kunnostushankkeissa tulee kaikkien osapuolten (rakennuttaja /omistaja, suunnittelija, lupaviranomainen ja urakoitsija) olla aina selvillä omista laadunvarmistukseen liittyvistä vastuualueistaan. Laadunvarmistuk- sen merkitys pilaantuneen maan kunnostuksessa on suuri siksi, että kun- nostuksen yhteydessä tehdyt virheet saattavat tulla esiin vasta pitkän ajan kuluttua.
Pilaantuneen maan kunnostamishankkeet voidaan jakaa selkeästi ta- voitteiden, toteutuksen ja menetelmien kannalta pääryhmiin. Mikäli ongel- mana ovat alkuaineet kuten metallit, joudutaan niille toteuttamaan pysyvä loppusijoituspaikka ja saattamaan haitalliset aineet siihen tilaan, että ne ei- vät uhkaa ympäristöä. Orgaanisten aineiden kohdalla joudutaan tarkastele- maan sitä, voidaanko aineet tuhota lopullisesti vai joudutaanko/voidaanko niille toteuttaa luotettava loppusijoitus. Useimmissa tapauksissa joudutaan suorittamaan teknillistaloudellisia valintoja, joita ohjaavat myös lainsäädäntö ja viranomaispäätökset.
○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
1
Pilaantuneen maan kunnostusmenetelmät jaetaan toteutuspaikan suh- teen kolmeen ryhmään. Nämä ovat paikallaan tapahtuva kunnostaminen (in situ), alueella tapahtuva kunnostaminen (on site) ja alueen ulkopuolella tapahtuva kunnostaminen (off site). Tässä oppaassa käsitellään pääsääntöi- sesti on site-menetelmiä, joissa massat kaivetaan ja käsitellään, sekä pilaan- tuneiden massojen eristämistä kaatopaikan kaltaisen rakenteen avulla. Eris- tysrakenteita voidaan käyttää kohteissa ympäristökuormituksen ehkäisemi- seen myös silloin, kun pilaantuneita massoja ei voida siirtää paikaltaan. Kun- nostustöiden yhteydessä joudutaan hoitamaan myös huokoskaasujen ja -vesien käsittelyä, jonka vuoksi myös huokoskaasutekniikoita käsitellään täs- sä oppaassa. Pohjaveden alapuolisten maamassojen käsittely on kuitenkin rajattu oppaan ulkopuolelle samoin kuin kiinteissä laitoksissa tapahtuvat laitoskäsittelyt (huom. esimerkiksi kompostointi voi usein tapahtua off-site käsitte- lynä), jotka tapahtuvat niille myönnetyn ympäristöluvan mukaisissa puit- teissa.
Kunnostushankkeen toteuttaminen
2.1 Yleistä
Maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus perustuu ympäristönsuo- jelulain 12. luvun 75. pykälään.
Maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuus
Se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.
Jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta.
Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä.
Rakennuttajalla/tilaajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kunnostamisesta vas- taavaa osapuolta. Rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa käytetään kä- sitettä tilaaja. Kunnostushankkeesta on yleensä vastuussa kiinteistön omis- taja tai toiminnan harjoittaja, joka voi toteuttaa hankkeen omana työnä, toi- mia rakennuttajana tai hankkia toteutuksen kokonaistoimituksena, jolloin esimerkiksi konsultti tai urakoitsija hoitaa kaikki tehtävät tilaajan puolesta.
Joissakin tapauksissa vastuullista omistajaa ei esimerkiksi konkurssipesien jäljiltä ole olemassa vaan hanke toteutetaan viranomaisten toimesta tai jon- kin muun järjestelyn kautta.
Pilaantuneen maa-alueen kunnostushanke muistuttaa useimmilta osil- taan vaativaa pohjarakennushanketta. Hankkeiden rakennuttamista vaikeut- taa niiden monimuotoisuus sekä suuri joukko epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi ei voida toimia yleispätevien sääntöjen varassa vaan kaikkien työ- vaiheiden tulee perustua huolellisiin maastotutkimuksiin ja suunnitteluun.
○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
2
Hankkeiden koko vaikuttaa huomattavasti lähestymistapaan, koska pienis- sä hankkeissa tutkimus- ja suunnittelukustannusten osuus nousee helposti merkittävään osaan kokonaiskustannuksista.
Rakennuttajan tulee olla aktiivisesti mukana kaikissa kunnostushank- keen vaiheissa. Pilaantuneen maa-alueen kunnostaminen on monille raken- nuttajille harvoin vastaan tuleva hanke ja siinä mielessä poikkeuksellisen vaativa. Hankkeen alkuvaiheessa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että hankkeen ohjauksessa on mukana riittävä asiantuntemus.
Rakennuttamistehtävien onnistumisen kannalta tulee harkita huolelli- sesti urakkamuoto laskutusperusteineen ja laatia asiakirjat siten, että ne muodostavat selkeän pohjan laadunvarmistukselle. Urakkasopimusvaihees- sa joudutaan usein tilanteeseen, jossa ei tarkasti tiedetä kaikkia kustannuk- siin vaikuttavia tekijöitä.
2.2 Kunnostushankkeen vaiheet
Pilaantuneen maan kunnostushanke voidaan jakaa tutkimusvaiheeseen, kunnostuksen suunnitteluun, varsinaiseen toteutusvaiheeseen ja seurantaan.
Seuraavana esitetyt eri vaiheiden sisältämät toimenpiteet vastaavat Yhdys- valtain ympäristöhallinnon USEPA:n (United States Environmental Protec- tion Agency) käyttämää lähestymistapaa, jota käytetään sellaisia kohteita varten, jotka priorisoidaan mahdollisesti liittovaltion tukea saavien hank- keiden listalle (National Priority List).
Tutkimusvaihe aloitetaan alustavalla arvioinnilla, jolla kohteet jaetaan ihmisille ja ympäristölle vähän tai ei lainkaan vaarallisiin sekä lisätutkimuk- sia vaativiin kohteisiin. Alustava arviointi perustuu pääosin taustatietoselvi- tykseen ja visuaaliseen tarkastukseen. Mikäli alue alustavan arvion perus- teella on todettu mahdollisesti vaaralliseksi, suoritetaan maastotutkimus.
Maastotutkimus koostuu pilaantuneelta alueelta ja ympäristöstä suoritetus- ta näytteenotosta ja selvityksestä vaarallisten aineiden pääsystä ympäristöön.
Maastotutkimusta voidaan laajentaa kunnostamistutkimuksilla, joilla selvi- tetään pilaantuneisuuden laajuutta ja laatua perusteellisemmin ja arvioidaan alueella oleville ihmisille ja ympäristölle aiheutuvat riskit.
Tutkimusvaiheessa voidaan pilaantuneelle alueelle tehdä lisäksi ns.
kannattavuustutkimus, jossa selvitetään/arvioidaan kunnostamisvaihtoeh- dot, kustannus-, lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutusten tehokkuudet sekä ihmis- ten ja ympäristön suojaamisen kokonaisvaikutukset. Teknillisessä arvioin- nissa ja kustannusanalyysissä dokumentoidaan puolestaan ajan suhteen ei- kriittiset kunnostustoimenpiteet, alueen karakterisointitiedot, toimenpitei- den tavoitteet, kunnostustoimenpidevaihtoehdot ja niiden analysoinnit sekä suositukset kunnostamismenetelmiksi. Tilapäistoimenpiteinä voidaan pitää poistotoimenpiteitä, joiden avulla estetään tai vähennetään ihmisten terve- ydelle tai ympäristölle haitallista päästöä tai sen uhkaa missä tahansa hank- keen vaiheessa. Lisäksi voidaan suorittaa tilapäisiä kunnostustoimenpiteitä alueilla, joiden lopullinen kunnostamistapa kehitetään kunnostamis- ja kan- nattavuustutkimusten perusteella.
Kuva 1. Pilaantuneen maa-alueen kunnostamisen vaiheet (Alanko & Järvinen 2001) Pilaantuneen maa-alueen kunnostaminen alkaa varsinaisen kunnos- tustyön toteutuksella ja käsittää pitkäaikaisissa kunnostuskohteissa myös valvonnan sekä käyttö- ja kunnossapitotehtävät. Lisäksi kunnostustoimen- piteiden tehokkuuden ylläpitämiseksi tarvitaan jälkitoimenpiteitä ja pitkä- kestoisissa hankkeissa pitkäaikaisseurantaa, kuten useimmissa pohjavesien kunnostuksissa sekä laajojen maa-alueiden kunnostuksissa.
Suomalaisen esimerkin mukaan kunnostushankkeen vaiheet on esi- tetty kuvassa 1.
2.3 Maastotutkimukset
Alustavien selvitysten avulla kootaan taustatietoa maaperän pilaantumiseen johtaneista seikoista. Tässä yhteydessä pyritään selvittämään erityisesti pääs- töjen määrät ja ajankohdat sekä mahdolliset muut haitallisten aineiden kul- keutumiseen päästöhetkellä ja sen jälkeen vaikuttaneet tekijät. Ennakkosel- vitykset perustuvat useimmiten haastatteluihin, koska päästöihin liittyvää dokumentointia on harvoin käytettävissä.
Alustavissa maastotutkimuksissa voidaan käyttää geofysikaalisia me- netelmiä maaperän kerrosten ja pohjavesiolosuhteiden yleiskuvan muodos- tamiseksi. Pohjaveden pilaantuneisuuden arviointi tapahtuu pohjavesiput- kista otettavien näytteiden analyysitulosten perusteella. Putkien sijoitus tu- lee optimoida siten, että alueelle saapuvan puhtaan pohjaveden ominaisuuk- sia voidaan verrata pilaantuneen alueen kautta kulkeneen pohjaveden omi- naisuuksiin. Tässä tarkastelussa tulee ottaa huomioon pohjaveden kulkeu- tuminen eri maakerroksissa, pitoisuuksien laimentuminen, aineiden hajoa- minen sekä pidättyminen maa-ainekseen.
Luotettava tieto maakerroksien ominaisuuksista saadaan vain kairaus- ten, koekuoppien, näytteenoton ja laboratoriotutkimusten avulla. Näiden toimenpiteiden yhteydessä on kuitenkin varmistettava, ettei rikota haitallis- ten aineiden kulkua mahdollisesti rajoittavia tiiviitä maakerroksia.
Tutkimukset
Yleissuunnitelma eli kunnostussuunnitelma Ympäristönsuojelulain mukainen päätös
Toteutus/rakennussuunnitelma Kunnostus
Loppuraportti Jälkiseuranta
2.4 Suunnittelu
Kunnostussuunnittelu jakaantuu useaan vaiheeseen. Ensimmäisessä vaihees- sa tehdään ennakkoselvitysten ja maastotutkimuksien perusteella yleissuun- nitelma, jonka tarkoituksena on arvioida kunnostamistarvetta ja menetel- mien vaihtoehtoja sekä hakea kunnostamisen edellytyksenä oleva ympäris- tölupa. Yleissuunnitelman sisältöä käsitellään tarkemmin oppaassa Pilaan- tuneen maa-alueen kunnostuksen yleissuunnitelma (Alanko & Järvinen 2001). Lupavaiheen jälkeen laaditaan toteutussuunnitelmat, joiden avulla voidaan valita työn toteuttaja sekä käyttää suunnitteluaineistoa sopimus- asiakirjojen osana. Toteuttajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä työn käytän- nön suorittajaa ja se voidaan tehdä esimerkiksi hankkeen omistajan omana työnä, viranomaisten toimesta tai käyttämällä urakoitsijaa. Toteuttaja laatii lisäksi joukon tarkennettuja suunnitelmia kuten työmaasuunnitelman, työ- turvallisuussuunnitelman, mittaussuunnitelman ja laadunvarmistussuun- nitelman (ks. kpl 4.3). Urakkamenettelyssä voi toteuttajan toimeksianto olla kokonaisvastuutyyppinen, jolloin toteuttaja vastaa myös suuresta osasta suunnittelua. Tällaista lähestymistapaa käytetään varsinkin erikoismenetel- miä sovellettaessa, joissa suunnitteluasiantuntemus on menetelmän halti- jan käsissä.
Suunnittelun tulee perustua riittävän yksityiskohtaiseen ja selkeään toimeksiantoon. Suunnittelusopimuksissa käytetään yleensä Konsulttitoimin- nan yleisiä sopimusehtoja (KSE 1995). Suunnittelijan kannalta näissä ehdoissa on tärkeintä vastuurajoituspykälä, joka rajoittaa suunnittelijan vahingon- korvausvastuun enintään suunnittelupalkkion suuruiseksi, jollei voida osoit- taa tuottamuksellisuutta. Ottaen huomioon sen, että suunnittelukustannus voi olla varsin pieni toteuttamiskustannuksiin nähden, ei suunnitteluvirhei- den vuoksi tehtäviä korjauksia voida useinkaan olettaa katettavan suunnit- telijalta saatavien vahingonkorvausten avulla.
Suunnittelijan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota yksittäis- ten suunnittelijoiden pätevyyteen sekä saatavissa olevan suunnitteluaineis- ton käyttökelpoisuuteen. Suunnittelijavalinnoissa tulee välttää pelkästään hintakilpailuun perustuvaa valintaa ilman kokonaisuuden vaatiman todel- lisen työmäärän arviointia. Suunnittelijat tulee nimetä (henkilöidä) jo tarjo- us-/sopimus-vaiheessa ja varmistaa, että heillä on työn vaatima kokemus- ja koulutustausta. Valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota siksi, että alalla toimiville suunnittelijoille ei ole olemassa mitään yleisiä kokemus- tai kou- lutusvaatimuksia. Kunnostamishankkeet vaativat usein myös monialaista asiantuntemusta, joka edellyttää useampien asiantuntijoiden yhteistyötä.
Tämän vuoksi on suunnittelijaa valittaessa varmistettava myös käytettävis- sä olevan asiantuntemuksen laaja-alaisuus. Yleisperiaatteena tulee muistaa, että puutteellinen tai virheellinen suunnittelu nostaa kokonaiskustannuksia huomattavasti enemmän kuin suunnittelukustannuksissa saavutettu sääs- tö. Suunnitteluohjelman laatimisen yhteydessä tulee päättää myös, missä muodossa aineisto toimitetaan tilaajalle ja digitaalisten aineistojen osalta myös tiedostomuodot. Lisäksi tulee päättää mm. karttaesityksien mittakaa-
vat ja kuinka yksityiskohtaisesti mitat ja korkeudet merkitään asiakirjoihin.
Työselostusten osalta on sovittava sen laajuus ja yksityiskohtaisuus (vrt. YSE 1998). Kunnostustyön valmistuttua tulee laatia yksityiskohtaiset tarkepiirus- tukset, joiden avulla voidaan todeta kunnostustyön onnistuminen suunni- telmiin nähden.
2.5 Lupakäsittelyt
Lupakäsittelyt tulee ottaa osaksi hankesuunnitelmaa heti alkuvaiheessa, jottei niiden seurauksena aiheudu suunnittelemattomia viiveitä tai suunnitelmi- en muutoksia. Kunnostushankkeen rakennuttajan tulee keskustella asian- omaisen lupaviranomaisen kanssa ennen hankkeen aloittamista ja selvittää, liittyykö kohteeseen mitään sellaisia erityiskysymyksiä tai vaatimuksia, jot- ka tulee ottaa huomioon suunnittelussa.
Yleissuunnitelman tulee olla niin yksityiskohtainen, että sen avulla voidaan arvioida maa-alueen kunnostettavuutta, kunnostusmenetelmän va- lintaa sekä kunnostamisen ympäristövaikutuksia. Kunnostamishankkeiden maaperäolosuhteiden ja haitallisten aineiden kirjo on niin laaja, ettei yksin- kertaisia ohjeita suunnitelmien arvioimiseksi voida esittää, vaan arviointi on tehtävä yhteistyössä eri osapuolten asiantuntijoiden kanssa.
Pilaantuneiden alueiden kunnostamisen laatutaso on läheisesti sidok- sissa laissa ja asetuksissa säädettyihin normeihin. Tarkempi yhteiskunnalli- nen ja lainsäädännöllinen tarkastelu on jätetty tämän oppaan ulkopuolelle, mutta kirjallisuusluetteloon lisättyjen lähteiden (Tuomainen 1997, Tuomai- nen 2001, Ruuska 2001 ja Mäenpää 2002) kautta voi tutustua viranomais- puoleen.
2.6 Rakennuttamismenettelyt
Pilaantuneen maan kunnostushanke voi sisältää paljon monille rakennutta- jille tuntemattomia asioita. Ympäristöluvassa esitetään useimmiten vaatimuk- sia hankkeen toteutuksen luotettavuuden varmistamiseksi. Työsuorituksen eteneminen voi edellyttää jatkuvaa kenttäseurantaa ja -valvontaa. Useissa tapauksissa saadaan varmuus pilaantuneisuuden laajuudesta vasta kaivu- töiden aikana, jolloin kaivutöitä joudutaan ohjaamaan jatkuvan maastossa tapahtuvan analyysityön perusteella. Erityisesti in situ -kunnostuksissa to- teutus voi olla sekä pitkäaikainen että monivaiheinen, jolloin myös etene- mistavasta päätetään vaiheittain. Tällaisissa hankkeissa työtkin voidaan teet- tää useassa vaiheessa ja eri urakoina.
Kunnostushankkeen urakkamuoto määräytyy tarjousasiakirjojen pe- rusteella. Työsuorituksen pohjana oleva urakkasopimus muodostuu kaupal- lisista ja teknillisistä suunnitelma-asiakirjoista. Ristiriitojen suhteen niiden pätevyysjärjestys esitetään urakkasopimuksessa.
Kunnostushankkeissa käytettyjä urakkamuotoja on useita ja niiden maksuperusteet ja toteutumatapa vaihtelevat. Esimerkkejä ovat kokonais-
vat usein erilaiset materiaalitoimitus- ja laitevuokrasopimukset. Työsuori- tuksesta voidaan sopia sopimusvapauden puitteissa monella tavalla, mutta on suositeltavaa, että käytettäisiin yleisiä sopimusehtoja ja niihin liittyviä valmiita sopimusmalleja. Pilaantuneen maan kunnostusurakkaan sopivat rakennusurakan yleiset sopimusehdot (YSE 1998). Sopimuslomakkeena tu- lee käyttää esipainettua valmista sopimuspohjaa. Yleisiin sopimusehtoihin ei tulisi tehdä muutoksia, koska ehdot muodostavat varsin monimutkaisen kokonaisuuden, jossa yhden kohdan muuttaminen heijastuu yleensä usei- siin kohtiin ja voi näin ollen johtaa tulkintaongelmiin. Käyttämällä valmiita sopimuskaavakkeita eri osapuolet voivat selvästi nähdä poikkeamat vakio- tekstistä, jolloin niiden huomioonottaminen on helppoa ja selkeää kaikille osapuolille. Urakkasopimuksen laatimisesta pilaantuneiden maiden kunnos- tustyölle on olemassa RT-ohjekortti (RT 16-10714).
Urakkaohjelmassa esitetään työn suoritukseen ja työsuojeluun vaikut- tavat olosuhteet, kuten esimerkiksi kaasut, melu, liikenne ja vuodenaika, sekä muut osapuolten välisiin suhteisiin vaikuttavat ehdot. Urakkaohjelmassa ei pääsääntöisesti käsitellä työsuoritukseen liittyviä teknillisiä seikkoja. Laa- dunvarmistuksen kannalta tärkein asiakirja on työselostus, jossa on määri- telty työsuoritus ja sille asetettavat vaatimukset. Esimerkiksi länsieurooppa- lainen urakointikäytäntö perustuu usein yksikköhintaurakkaan, jossa tarjo- usasiakirjana hinnoitellaan määräluettelo, joka sisältää myös työselostuk- sen ja laatuvaatimukset. Tärkeysjärjestyksessä toisena tulevat suunnitelma- piirustukset, joiden tulee sisältää työsuunnitelmat maastotietoineen ja mit- toineen. Mikäli työkohteessa on useampia urakoitsijoita, tulee urakkarajat sopia selkeästi. Urakkaohjelman liitteeksi laaditaan urakkarajaliite, jossa esi- tetään eri urakoitsijoille kuuluvat vastuut ja erityisesti ne työsuorituksen vaatimukset, jotka työn tulee täyttää ennen sen luovuttamista seuraavalle urakoitsijalle. Tässä yhteydessä tulee varmistaa, että kaikki tarpeelliset työ- suoritukset ovat mukana. Laskenta-asiakirjojen tarkkuus selkeyttää urakoit- sijoiden laskentatyötä ja helpottaa rakennuttajan tarjousvertailuja.
Maaperän kunnostushankkeissa syntyy usein ennalta odottamattomia tilanteita, joiden vuoksi työsuoritusta joudutaan muuttamaan työn aikana.
Maaperäolosuhteet ovat usein sellaiset, että kaikkia pilaantumisen laajuu- teen vaikuttavia seikkoja ei voida selvittää etukäteen, minkä seurauksena työsuoritusten määrät voivat muuttua jyrkästi. Suositeltavaa on, että raken- nuttaja vastaa massamääristä ja tuntemattomista tekijöistä eikä urakoitsija joudu hinnoittelemaan niihin sisältyvää riskiä. Tällöin eri osapuolille ei syn- ny epävarmuuksista johtuvaa perusteetonta etua tai haittaa. Urakkamitta- us- ja laskutusperusteet tulee valita siten, että ne edesauttavat tehokasta työs- kentelyä ja hyvää lopputulosta.
Urakointimenettelyä harkittaessa on valittava lähestymistapa siten, että se motivoi hyvään työsuoritukseen ja ettei heikosta suorituksesta, esimer- kiksi likaisten massojen sekoittumisesta puhtaisiin tai laimentamisesta syn- ny taloudellista etua. Työmailla voi helposti syntyä odotusaikoja tai keskey- tyksiä ennalta tuntemattomien tekijöiden aiheuttaessa muutoksia työsuori- tukseen ja aikatauluihin. Mahdollisen työn keskeytymisen ja odotusaikojen kustannusvaikutukset sekä muut seuraukset tulee pyrkiä ottamaan huomi- oon etukäteen.
Pelkkiä kokonaishinta- ja kokonaisvastuu-urakoita kannattaa käyttää vain silloin, kun työsuoritus tunnetaan tarkasti etukäteen. Suuria epävar- muuksia sisältävä kunnostuskohde hoidetaan usein jaettuina urakoina il- man pääurakoitsijaa siten, että rakennuttaja vastaa kokonaisuudesta. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin rakennuttajalta löytyä kokonaisuuden hallit- sevat henkilöresurssit joko itseltään tai palkatuilta asiantuntijoilta. Mikäli hanke sisältää erikoisia työsuorituksia, saattaa rakennuttajan kannalta olla edullista hankkia niiden urakka- tai toimitustarjoukset ennen pääurakan laskentaa ja alistaa ne pääurakkaan. Tämä lähestymistapa on tärkeä varsin- kin silloin, kun pääurakoitsijalla ei ole luotettavaa pätevyyttä kyseisen työ- suorituksen hankintaan tai työmenetelmä joudutaan kilpailuttamaan jo suun- nitteluvaiheessa.
2.7 Muutosten hallinta
Pääasialliset muutokset aiheutuvat geologisten tai hydrogeologisten olosuh- teiden poikkeamisesta suunnittelun lähtötietoihin verrattuna tai haitallis- ten aineiden ja niiden määrien poikkeamista. Lähtötietojen oikeellisuus on suunnittelun tarkkuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Huolellinen tutki- mustyö pienentää työnaikaisia epävarmuustekijöitä ja varsinkin pienissä kohteissa tutkimus- ja analyysikustannukset nousevat helposti korkeiksi suhteessa hankkeen kokonaiskustannuksiin. Edellä mainituista syistä joh- tuen joudutaan työsuoritus useimmiten tekemään yksikköhintapohjaisena, vaikka siitä aiheutuukin rakennuttajalle vaikeuksia kustannusten ennakoi- miseen.
Yksikköhintoja käytettäessä tulee ne sitoa merkittävien epävarmojen määrien osalta toteutuviin työmääriin siten, että olennaiset määrämuutok- set oikeuttavat yksikköhintojen tarkistamiseen. Tällöin sopimuksessa tulee tarkentaa yksikköhintojen muutosperiaatteet. Kustannukset voidaan myös jakaa työmaan perustamis- ja työn suorituskustannuksiin. Toisin sanoen työ voidaan jakaa kiinteähintaiseen osaan ja toteutusmääriin sidottuun yksik- köhintaosaan. Esimerkiksi pumppaustyölle kalustoineen voidaan antaa ai- kasidonnainen hinta, mutta pumpun paikalle tuomiselle ja asentamiselle voi olla kiinteä hinta. Yksikköhintaurakoinnissa tulee esittää laskentaperusteet myös sellaisille työsuorituksille, joille ei ole etukäteen sovittu yksikköhin- taa. Joissakin tapauksissa käyttökelpoinen laskutusperuste voi olla myös tal- teen saadun haitallisen aineen määrä.
2.8 Työnaikainen valvonta
Pilaantuneen maan kunnostuksen työmaavalvonta ja työn aikaiset laadun- varmistustoimenpiteet perustuvat sopimusasiakirjoissa sovittuihin työsuo- rituksiin ja niille esitettyihin laatuvaatimuksiin. Laadunvarmistuksen avul- la huolehditaan siitä, että työsuoritus vastaa suunnitelmia ja se tulee doku- mentoiduksi. Mikäli suunnitelma-asiakirjoissa ei ole esitetty selkeitä laatu-
vaatimuksia, ei myöskään laadunvalvonnalle ole selkeää pohjaa. Asiakirjoista tulee ilmetä myös työsuorituksen hyväksymiskriteerit. Mikäli käytetään laa- dunvalvonnasta vastaavaa asiantuntijavalvojaa, tulee tämä ottaa mukaan hankkeeseen jo suunnitteluvaiheessa. Asiantuntijan tulee tarkistaa asiakir- jojen oikeellisuus ja riittävyys ennen kuin ne lähetään urakkalaskentaan.
Laadunvalvonnasta vastaavan henkilön tulee tuntea sekä urakointikäytän- tö että työsuorituksen toteutustekniikka. Laadunvalvonnasta vastaavan hen- kilön tai organisaation tulee olla kunnostustyön muista osapuolista riippu- maton.
Pilaantuneen maan kunnostamisessa on useita vaativuudeltaan erilai- sia työsuorituksia. Työsuorituksen yhteydessä voi esiintyä vaaratekijöitä, jotka vaativat työturvallisuusmielessä erityistoimenpiteitä. Pääosa tavanomaisis- ta työsuorituksista on maamassojen käsittelyä ja sen tekee useimmiten maan- rakennustöistä vastaava (ali)urakoitsija. Kunnostuksesta vastaavalta urakoit- sijalta tulee edellyttää riittävät referenssit sekä henkilöresurssien että toteu- tettujen kohteiden osalta. Joissain tapauksessa toteuttajan asiantuntemuk- sesta vastaa konsultti, jolta tulee myös edellyttää vastaavat riittävät referenssit.
Erikoismenetelmien osalta suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa pääasialli- sesti menetelmän hallitseva urakoitsija. Urakoitsijan tulee kiinnittää huo- miota siihen, että toiminnasta vastaavilla henkilöillä on työkokemuksen li- säksi tehtävän edellyttämä peruskoulutus.
Pilaantuneen maan kunnostamisessa syntyvien mahdollisten virhei- den kaksi pääryhmää ovat puhdistustavoitteen alittuminen ja rakenteen vir- heellisyys. Laadunvalvonnassa havaittu vaatimukset alittava rakenne tulee pääsääntöisesti tehdä uudelleen samoin kuin muukin vaatimukset alittavaksi havaittu työsuoritus. Urakoinnissa yleisesti käytettävää arvonalennuskor- vausta ei tule käyttää kunnostushankkeiden virheiden kompensointiin, koska virheellinen työ on tehtävä pääsääntöisesti uudelleen siten, että se täyttää vaatimukset. Kaikista laatutason alituksista on tehtävä kirjallinen selvitys, josta ilmenee poikkeaman tyyppi, syyt sekä toimenpiteet, joiden avulla ti- lanne korjataan ja estetään poikkeaman uusiutuminen.
2.9 Loppuraportointi, jälkitarkkailu ja tiedottaminen
Pilaantuneen maan kunnostustyön valmistumisen jälkeen tulee kunnostus- työstä tehdä kirjallinen loppuraportti, josta ilmenee hankkeen lähtö- ja lop- putilanne sisältäen tiedot mm. loppusijoitusmenettelystä ja jäännöspitoisuus- tuloksista sekä toteutuksen työvaiheet. Loppuraportin tärkein tehtävä on osoittaa sekä rakennuttajalle että lupaviranomaiselle hankkeen toteutumi- nen suunnitelmien ja lupaehtojen mukaisesti. Dokumentin tulee sisältää kaikki hankkeen aikana koottu maastotutkimus- ja analyysiaineisto sekä tar- kepiirustukset. Tiedot ovat tärkeitä erityisesti silloin, jos myöhemmin havai- taan ongelmia tai korjaustarpeita alueella. Tällöin loppuraportti toimii ai- neistona, josta voidaan arvioida siihen mennessä toteutettua työtä.
Kunnostushankkeen suunnittelun tulee sisältää menetelmien lisäksi alueen jälkihoidon ja kunnossapidon sekä pitkäaikaisseurannan suunnitel-
mat. Seurannan avulla voidaan varmistaa, että haitallisten aineiden pääsy alueelta ympäristöön loppuu tai vähenee suunnitelmien mukaisesti. Hank- keeseen voi liittyä pitkäaikaisia aktiivisia tai passiivisia toimenpiteitä, joiden käyttö, kunnossapito ja tarkkailu on suunniteltava. Kaikkien toimenpitei- den osalta on määriteltävä aikataulut sekä suoritus- että kustannusvastuut.
Kunnostuksen lopputavoitteena tulee aina olla tilanne, jossa alue voidaan lopulta unohtaa muuten kuin mahdollisten käyttörajoitusten osalta.
Kunnostushankkeesta tiedottaminen on tilaajan vastuulla. Tiedottami- nen on suunniteltava kohteen aiheuttamien vaikutusten mukaan, ja sen on noudatettava avoimuuden periaatteita. Mikäli pilaantuneen maa-alueen laa- juus ja merkitys eivät ole ennalta tiedossa, on kiinnitettävä erityistä huo- miota julkistettavien tietojen paikkansapitävyyteen. Tietojen julkistamisella voi olla sekä oikeudellisia että taloudellisia seurauksia, minkä lisäksi aiheu- tuu levottomuutta ainakin niissä ihmisissä, jotka ovat altistumisreittien var- rella. Kaiken toiminnan tulee olla avointa varsinkin kunnostustoimenpitei- den, niiden valinnan sekä laadunvarmistuksen osalta.
Lähteet
Alanko, K. & Järvinen, K. 2001. Pilaantuneen maan kunnostuksen yleissuunnitelma.
Ympäristöopas 83. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 77 s.
Mäenpää, M. 2002. Pilaantuneen maan puhdistamista koskeva ilmoitusmenettely.
Suomen ympäristökeskuksen moniste 253. Suomen ympäristökeskus. Hel- sinki. 80 s.
Rakennustieto Oy. 1995. Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot, KSE 1995. RT 13- 10574.
Rakennustieto Oy. 1998. Rakennusurakan yleiset sopimusehdot, YSE 1998. RT 16- 10193.
Rakennustieto Oy. 2000. Rakennusurakkasopimuksen laatiminen, Pilaantuneiden maiden kunnostustyö, RT 16-10714 (vastaava lomake RT 80260). 15 s.
Ruuska, S. 2001. Pilaantuneiden alueiden kunnostamista ja riskinarviointia koskeva lainsäädäntö. Suomen ympäristö 503, ympäristöpolitiikka. 59.s.
Tuomainen, J & Tuomala, J. 1997. Hallintopäätös saastuneen maa-alueen kunnosta- misesta: erityisesti jätehuoltolainsäädännön kannalta. Ympäristöopas 20, ympäristöpolitiikka. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 98 s.
Tuomainen, J. 2001. Vastuu saastuneesta ympäristöstä. WSOY Lakitieto. Porvoo. 513 s.
Kunnostushankkeen
suunnittelun lähtötiedot
3.1 Suunnittelun lähtötietojen hankkiminen ja merkitys
Suunnittelun lähtötiedoilla tarkoitetaan kaikkia niitä tietoja, joita tarvitaan toimenpide- ja rakennussuunnittelun pohjaksi. Maastotutkimukset tehdään yleensä useassa vaiheessa, jolloin tulokset tarkentuvat vaihe vaiheelta. En- siksi selvitetään pilaantuneisuuden laajuus, jonka jälkeen hankittavien täy- dentävien tietojen avulla laaditaan riskiarvio. Arvio sisältää selvityksen haitta- ainelähteistä, altistusreiteistä sekä altistumiskohteista. Riskiarvion avulla määritellään kunnostustoimenpiteet, joita ovat altistumislähteen poistami- nen tai eristäminen siten, että riskitaso on hyväksyttävä. Vaativissa kohteis- sa on suositeltavaa tehdä laskennallinen riskianalyysi, jossa selvitetään val- litsevat riskitasot ja hyväksyttävään riskitasoon perustuvat tonttikohtaiset puhdistustasot tai muut riskinalennusmenetelmät. Lopullisien maastotut- kimuksien avulla tulee saada niin yksityiskohtaiset maaperätiedot, että nii- den avulla voidaan suunnitella sekä kaivutyöt että mahdolliset eristysra- kenteet. Hankalimmissa kohteissa olosuhteet voivat olla niin vaikeita tai pi- laantuneisuuden laajuus niin suuri, ettei kunnostaminen ole teknistalou- dellisesti mahdollista. Tällöin alueen käytölle joudutaan asettamaan rajoi- tuksia erityisesti asumisen, viljelyn ja vedenkäytön suhteen.
Alustavien maastotutkimusten avulla selvitetään ensiksi maaperän geotekniset ja hydrogeologiset olosuhteet. Näistä tiedoista laaditaan kun- nostettavan alueen malli, josta ilmenee mm. haitta-aineiden lähteet, lähtö- mekanismit, altistumistavat, kulkeutumisreitit sekä potentiaaliset altistumis- kohteet. Tämän mallin sekä kemikaalien ominaisuustietojen avulla arvioi- daan aineiden todennäköinen käyttäytyminen maaperässä. Haitalliset ai- neet kulkeutuvat kaasumaisina, liukenemattomina (vapaassa faasissa), poh- javeden mukana siihen liuenneina tai sitoutuvat maapartikkeleihin. Kulkeu- tumisen arviointia varten on selvitettävä erilaisia parametreja koskien hai- tallisten aineiden ominaisuuksia, hydrologiaa, geologiaa ja muita ympäris- tötekijöitä.
Tärkeimpiä maaperän ominaisuuksia ovat eri maakerrosten vedenjoh- tavuudet, pohjaveden virtaussuunnat ja pinnan korkeus vaihteluineen sekä maa-aineksen hienoaines- ja humuspitoisuudet. Maa-aineksen ominaisuu- det vaikuttavat olennaisesti eri kunnostamismenetelmien käyttömahdolli- suuksiin. Kemikaalien käyttäytymiseen vaikuttavia tärkeimpiä ominaisuuk- sia ovat ominaispaino, vesiliukoisuus ja höyrynpaine. Nämä ominaisuudet määrittelevät pääasiassa sen, minne aineet ja niiden komponentit päätyvät.
Esimerkiksi kevyet, helposti kaasuuntuvat aineet pyrkivät ilmakehään ja
○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
3
raskaat, huonosti vesiliukoiset aineet pohjaveden alapuolelle. Aineiden ha- joamisominaisuudet ja hajoamistuotteet on myös arvioitava. Kaikkein vai- keimmin poistettavia ja haitallisimpia aineita ovat edellä mainitut huonosti liukenevat raskaat kemikaalit, koska ne pystyvät pilaamaan pienilläkin pi- toisuuksilla suuria vesimääriä. Kyseessä olevien aineiden osalta kunnosta- misessa tulee keskittyä vapaassa faasissa olevan lähteen poistoon, koska ai- neen poistuminen liukenemisen ja/tai haihtumisen kautta on monissa tapa- uksissa erittäin hidasta. Kuvassa 2 on esitetty esimerkki erilaisista pilaantu- neen maan päästö- ja altistusreiteistä ja kuvassa 3 vastaavasti kunnostetta- vasta alueesta tehtävästä periaatemallista.
Maaperän kunnostamisessa on lähes rajaton määrä muuttujia sekä epä- varmuustekijöitä ja siksi soveltuva lopullinen kunnostusmenetelmä tai me- netelmien yhdistelmä tarkentuu monesti vasta tutkimusten edetessä. Usein voidaan joutua suorittamaan kunnostuskokeita menetelmien toimivuuden arvioimiseksi ja varmistamiseksi.
Tynnyrit
ja säiliöt Vuodot
Suotautu- minen/
imeytyminen Allas
Maaperä
Penkereen ylivuoto Ensisijaiset
päästö- lähteet
Ensisijaiset päästö- mekanismit/
(tavat)
Toissijaiset päästö-
lähteet
Toissijaiset päästö- mekanismit
Kulkeutumis- reitti
Ihmiset Eläimet Altistumis-
reitti
Alueen asukkaat
Läpi- kulkijat
Maa- eläimet
Vesi- eläimet Ruoan-
sulatus Hengitys Ihokontaktit
Ruoan- sulatus Ihokontaktit
Ruoan- sulatus Hengitys Ihokontaktit Ruoan- sulatus Hengitys Ihokontaktit Ruoan- sulatus
Pöly ja/tai haihtuvat yhdisteet Pohjavesi Suotau-
tuminen
Viljely- kasvit
Tuuli Pöly ja/tai
haihtuvat yhdisteet
Kasvien kautta
Altistujat
Tulva- valunta
Kuva 2. Esimerkki pilaantuneen maan päästö- ja altistusreiteistä (US EPA 1996).
Kuva 3. Esimerkki pilaantuneelle maa-alueelle tehdystä periaatemallista (US EPA 1996).
3.2 Pilaantuneen maa-alueen karakterisointi
Pilaantuneesta maa-alueesta tehdyn periaatemallin perusteella tehdään var- sinainen pohjatutkimus- ja näytteenottosuunnitelma. Varsinaisilla tutkimuk- silla pyritään varmistamaan kyseisen mallin oikeellisuus tai korjaamaan sitä sekä saamaan mahdollisimman tarkka kuva haitallisten aineiden käyttäyty- misestä maaperässä. Tutkimusten perusteella laaditaan yksityiskohtainen selvitys alueen olosuhteista, haitta-aineiden käyttäytymisestä ja vaikutuk- sista sekä kunnostamismahdollisuuksista. Tämä ns. alueen karakterisointi toimii varsinaisen työsuunnittelun pohjana. Karakterisointiin kuuluvia mää- ritystehtäviä ovat:
ensisijaisten ja toissijaisten haitta-ainelähteiden määrittely,
haitta-aineen luonne, määrä ja laajuus,
haitta-aineiden käyttäytymis- ja kulkeutumisominaisuudet,
haitta-aineiden kulkureitit,
alueeseen liittyvät altistusreitit,
riskit sekä ihmisille että ekologisille reseptoreille/populaatioilla,
käyttökelpoiset ratkaisut, joilla voidaan vähentää altistumista alueen haitta-aineille.(Suora kontakti)
Painuma Täytemateriaali
Metsäalue -10m
(Pohjavesi)
Järvisedimentti Pohjamoreeni Kallioperä
Mahdollinen haitta-aineen kulkeutumisreitti
Alueen poikkileikkaus Metsäalue
Painuma
Järvi
Pohjamoreeni
Aluegeologinen poikkileikkaus Kallioperä
Järvisedimentti
Pilaantunut maa-alue
Näytteenotto- ja analyysimenetelmien osalta tehdään omat suunnitel- mansa. Pilaantuneiden maiden kunnostamiseen liittyvät menetelmät on esi- tetty kappaleessa 5. Haitta-aineiden osalta suurin tehtävä on määritellä nii- den pitoisuuksien jakaumat maaperässä ja suhteessa maakerroksiin sekä pohja- ja pintaveteen. Haitallisten aineiden ominaisuudet ovat yleensä löy- dettävissä tietokannoista. Ominaisuustiedot on kuitenkin selvitettävä alku- vaiheessa, koska niiden tietojen avulla voidaan arvioida aineen kulkeutu- mismekanismit ja -nopeudet, joiden tunteminen on edellytys näytteenoton suunnittelulle. Ennen näytteenoton suunnittelua on tunnettava myös maa- kerrosten ominaisuudet, jotka vaikuttavat ratkaisevasti kulkeutumismeka- nismeihin. Tässä yhteydessä on painotettava sitä, että suomalaiset pienipiir- teiset ja paikoitellen hyvin epähomogeeniset maaperäolosuhteet sekä vaih- televat sääolosuhteet vaikuttavat voimakkaasti haitallisten aineiden käyt- täytymiseen. Siksi tuleekin suhtautua varovaisesti erilaisiin kulkeutumista ja riskinarviointia koskeviin, kokemusperäisiin ja havaintoihin perustuviin menetelmiin (kaavoihin), joita on kehitetty toisenlaisissa olosuhteissa. Pin- tavesien kulkeutumisen suhteen selvitetään sademäärät, pintaveden virta- ukset ja etäisyydet juomavesilähteisiin sekä reittien varrella oleva väestö ja ekologisesti herkät kohteet.
3.3 Mittaukset ja kartoitus
Ennen maastotutkimusten aloittamista on alueelle rakennettava vähintään kolmen pisteen kiintopisteverkko, jotta kaikki alueelta koottava maasto- ja näytetieto voidaan paikantaa oikein. Paikantamisen tarkkuus on tärkeä myös siksi, että alueella voidaan seurata olosuhteiden muuttumista kunnostustoi- menpiteiden vaikutuksesta. Kunnostettavat alueet sijaitsevat yleensä taaja- missa, jolloin voidaan käyttää suoraan joko valtakunnallista tai kunnallista koordinaatistoa.
Kunnostettavalla alueella kannattaa yleensä tehdä maastokartoitus, joka vastaa vallitsevaa tilannetta ja johon voidaan verrata mahdollista historial- lista aineistoa. Suunnitelmakartoissa ei tule käyttää pienempää mittakaavaa kuin 1:1000.
Kaikkiin tutkimuskairauksiin ja näytetietoihin on merkittävä pisteen xyz-koordinaatit sekä päivämäärä ja tutkimuksen suorittajan nimi. Kaikki piirustukset on laadittava Pohjarakennuspiirustusohjeissa annetussa muo- dossa (SGY 1984a). Kairaus- ja analyysitulokset sekä pohjavesiputkien si- jainti on esitettävä Pohjatutkimusmerkintäohjeiden (SGY 1984b) mukaisin symbolein kartoilla ja diagrammiesityksin leikkauspiirustuksissa.
3.4 Maastotutkimusmenetelmät
3.4.1 Yleistä
Selvitettäessä pohjamaan ominaisuuksia laaditaan tutkimusohjelma paikal- listen olosuhteiden mukaisesti. Käytettävissä oleva kalusto sekä maaperä- olosuhteet voivat rajoittaa tutkimusmahdollisuuksia. Maaperätutkimusten kaksi pääryhmää ovat geofysikaaliset menetelmät sekä kairaukset ja koe- kuopat. Suositeltavan työjärjestyksen mukaan ensin tehdään geofysikaali- set tutkimukset, joiden perusteella laaditaan kairaussuunnitelma. Kairauk- silla saadaan maaperästä yksityiskohtaista tietoa, jolla voidaan tarkentaa ja varmistaa geofysikaalisen tulkinnan tulokset.
Pohjatutkimuksilla selvitetään tarkat maaperäolosuhteet mukaan luki- en kerrosrakenne ja kalliotopografia, joiden perusteella optimoidaan näyt- teenotto. Lisäksi selvitetään pohjaveden pinnan tason vaihtelu ja virtaus- suunnat. Tunnettujen maaperäolosuhteiden avulla voidaan päätellä toden- näköiset haitallisten aineiden kulkeutumisreitit. Maaperäolosuhteet voivat kuitenkin Suomessa olla niin vaihtelevia, että tilastolliset menetelmät eivät yleensä auta ongelmapisteiden löytämisessä. Kulkeutumis- ja riskiarviota varten joudutaan selvittämään myös maaperän vedenjohtavuusominaisuu- det ja haitta-aineiden kulkeutumisominaisuudet.
Kunnostusmenetelmien sovellettavuuden arvioinnin vuoksi joudutaan laboratoriotutkimusten avulla selvittämään olosuhteiden mukaan suuri jouk- ko maalajiominaisuuksia. Tällaisia ominaisuuksia ovat maalajityypin lisäksi esimerkiksi hienoainespitoisuus, orgaanisen aineksen pitoisuus, pH, redox- potentiaali ja vedenjohtavuus.
3.4.2 Geofysikaaliset tutkimusmenetelmät
Geofysikaalisten menetelmien avulla voidaan etsiä sekä maakerrosrajoja että haitallisten aineiden levinneisyyttä maaperässä. Maaperän kerrosrakenteen selvittämisessä yleisimmät Suomessa käytettävät menetelmät ovat maatut- ka, seismiset luotaukset ja painovoimamittaukset. Seismiset tutkimukset ja painovoimamittaukset soveltuvat parhaiten suurien alueiden tutkimuksiin, joilla hankitaan yleiskuvaa alueesta. Geofysikaalisille menetelmille on omi- naista tulkinnan suuri merkitys lopputulokseen ja sijaintitarkkuuden heik- ko erottelukyky verrattuna kairausten avulla saataviin tuloksiin.
Maatutkaluotauksen avulla saadaan jatkuvaa yksityiskohtaisempaa tie- toa maaperästä, joka tulostuu laitteesta sen kuljetusnopeuden funktiona.
Maatutkaluotausta haittaa maaperän sähkönjohtavuutta nostavat tekijät. Savi ja hienoainespitoiset maalajit vaimentavat tutkan signaalia niin, ettei mene- telmä sovellu niiden tutkimiseen. Yleisenä ongelmana on maatutkaluotaus- ten tulosten hyväksikäytön vaikeus suunnitteluaineistona, koska tutkimus- ten suorittajat eivät useinkaan pysty siirtämään tulosteita suunnitteluaineis- tossa käyttökelpoiseen muotoon. Pääsyynä tähän on tutkimustiedon pai- kantamisen puutteellisuudet. Maatutkatyöskentelyltä tuleekin aina edellyt-
tää jatkuvaa paikantamista, joka voidaan tehdä joko GPS- tai takymetritek- niikalla.
Haitallisten aineiden geofysikaaliset leviämistutkimukset perustuvat lähinnä alueelta kulkeutuneiden suolojen aiheuttaman sähkönjohtavuuden muutoksien mittaamiseen maaperässä. Mittaustulosten avulla voidaan si- joittaa pohjaveden havaintoputkia siten, että niistä otettavilla näytteillä voi- daan luotettavasti arvioida alueelta pohjaveden mukana kulkeutuvia hait- ta-aineita.
Geofysikaalisten menetelmien käytettävyydessä on suuri joukko reu- naehtoja, jotka tulee selvittää ennen tutkimusten tilaamista. Maakerroksia määriteltäessä on geofysikaaliset tutkimukset aina sidottava kairauksiin oi- kean tulkinnan varmistamiseksi. Tutkimustuloksia, joita ei ole varmistettu kairauksin, ei ole suositeltavaa käyttää suunnittelun pohjana.
3.4.3 Kairaukset
Kairausten avulla voidaan hankkia erilaista maaperätietoa. Kerrosrakenteen lisäksi voidaan tarvita tietoja myös maaperän vakavuudesta ja painumaomi- naisuuksista, joita voidaan tarvita mahdollisten eristysrakenteiden mitoituk- sessa. Siipikairausta käytetään maaperän leikkauslujuuden määrittämiseen.
Porakonekairausta on käytetty pääasiallisesti kalliopinnan määrittämi- seen. Maakerrostiedon hankkiminen porakonekairausten avulla perustuu kairaajien suorittamaan aistinvaraiseen huuhteluveden mukana tulevan maa- aineksen seurantaan. Mikäli kalusto on instrumentoitu ja varustettu jatku- valla kairausparametrien (syvyys, etenemisnopeus, puristusvoima, vääntö- momentti, huuhteluveden määrä ja paine) tallentimella, voidaan saatujen tietojen avulla arvioida kerrosten ominaisuuksia. Porakonekairauksen yhte- ydessä voidaan asentaa pohjavesiputkia sekä ottaa maanäytteitä. Lisäksi voidaan ottaa näytteitä kallion pinnasta.
Yleisimmin käytetty perusmenetelmä on painokairaus, jota voidaan käyttää pehmeissä ja suhteellisen helposti läpäistävissä maalajeissa, joissa ei ole paksuja tiiviitä maakerroksia. Puristinheijarikairausta voidaan käyttää silloin, kun maaperässä on tiiviitä maakerroksia, joihin keveämmillä kaira- usmenetelmillä ei pystytä tunkeutumaan. Pehmeissä maalajeissa voidaan käyttää myös puristinkairausta (Cone Penetration Test).
3.4.4 Koekuopat ja näytteenotto
Näytteenoton suunnittelun pohjana ovat pääosin alueen hydrogeologiset olosuhteet ja mahdollisesti tiedossa oleva käyttöhistoria. Näytteenotto on tutkimusten kannalta erittäin tärkeä vaihe, eikä sitä saa suorittaa henkilö, jolla ei ole asianmukaista näytteenottokoulutusta. Näytteenotossa on erityi- sesti otettava huomioon, ettei näyte pääse kontaminoitumaan likaisesta tut- kimuskalustosta ja että näytteet pakataan ja säilytetään oikein. Näytteenot- toa käsitellään tarkemmin kappaleessa 5 sekä julkaisussa Ympäristögeotek- ninen näytteenotto-opas (Suomen Geoteknillinen Yhdistys r.y. 2002).
Koekuoppien tekeminen on edullinen ja varma tutkimusmenetelmä, jonka rajoituksena on käytännöllinen kaivusyvyys. Traktorikaivureilla pääs- tään noin 4 metrin syvyyteen maalajista ja kaivuolosuhteista riippuen. Koe- kuoppien yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota työturvallisuus- asioihin, joihin kuuluvat kaivannon vakavuus ja kaivannon pohjalle mah- dollisesti kertyvät vaaralliset kaasut.
Alueella otetaan näytteitä huokoskaasusta, vedestä ja maa-aineksesta sen mukaan, minkä tyyppisiä aineita maaperässä tiedetään olevan. Pääasi- allinen tutkimustapa on pohjavesinäytteiden analysointi, koska maanäyt- teiden avulla on vaikea osua sellaisiin haitta-ainepitoisuuksiin/-lähteisiin, jotka edustaisivat luotettavasti koko aluetta.
Sekä kaasu- että vesinäytteiden ottamista varten asennetaan alueelle vähintään kolme näytteenottoputkea. Putket rakennetaan samoin kuin seu- raavassa kappaleessa esitetyt pohjaveden havaintoputket, paitsi että niiden siiviläosat ulottuvat kovasta pohjasta yhden metrin syvyydelle maan pin- nasta. Tällöin putkien avulla voidaan tutkia myös kaasunmuodostusta. Put- ket on sijoitettava siten, että niiden avulla muodostuu kolmioverkko, jonka avulla voidaan arvioida veden käyttäytymistä. Yksi havaintoputkista tulee pyrkiä sijoittamaan kovan pohjan syvimpään pisteeseen.
Maaperän geoteknisiä ominaisuuksia tutkitaan myös laboratoriossa.
Häiriintymättömistä maanäytteistä selvitetään maan indeksiominaisuudet sekä tarpeen mukaan lujuus- ja muodonmuutosominaisuudet.
3.4.5 Pohjavesiputket
Pohjavesiputkista otettujen näytteiden avulla voidaan arvioida veteen liu- enneiden aineiden määrää. Pohjavesiputket tulee asentaa hydrogeologisten olosuhteiden perusteella siten, että niiden avulla voidaan luotettavasti ku- vata pohjavesitilannetta. Havaintoputket on sijoitettava päävirtaussuunnassa siten, että tulosuunnan puhtaalla puolella on ainakin yksi putki ja alueen poistumispuolella useampi putki. Pohjavesiputkista voidaan tarkkailla hait- ta-aineiden pitoisuuksien vaihteluita suhteessa puhtaaseen pohjaveteen ja arvioida myös laimenemisen ja hajoamisen vaikutuksia. Pohjavesiputkien avulla seurataan myös kunnostustoimenpiteiden onnistumista sekä pitkäai- kaistoimivuutta. Pohjavesinäytteiden ottoa on ohjeistettu edellä mainitussa SGY:n julkaisussa (Suomen Geoteknillinen Yhdistys r.y. 2002).
Pohjavesiputkina käytetään muoviputkia, joiden sisämitta on vähin- tään 50 mm, jotta kaikki yleisimmin käytettävät näytteenottimet mahtuvat putkeen. Pohjavesiputket varustetaan pitkällä siiviläosalla, joka ulottuu kyl- lästyneen kerroksen läpi pohjaveden pinnasta putken alapäähän saakka.
Putken siiviläraon tulee olla kooltaan 0,3 mm. Muoviputki asennetaan työ- putken avulla vettä johtavien kerrosten läpi pohjaan saakka. Tarvittaessa voidaan isomman työputken avulla tehdä hiekkasuodatin putken ympärille sen toiminnan varmistamiseksi. Mikäli maaperäolosuhteet ovat sellaiset, että pohjaveden virtausta tapahtuu erillisissä kerroksissa tai aineen pitoisuus muuttuu kerroksellisesti syvyyden suhteessa, on putket asennettava kuta- kin kerrosta varten erikseen siten, että siiviläosa kattaa vain kyseisen vettä
johtavan maakerroksen. Putkien asennuksen yhteydessä on myös otettava huomioon, ettei maakerrosten välille pääse syntymään haitallisia virtauksia eikä pintavesi pääse putken vierestä maaperään. Putkien yläpään tiivistämi- seen pintavesiä vastaan käytetään bentoniittimattoa ja -lietettä.
3.5.1 Piirustukset
Tärkeimmät asiakirjat hankkeen toteuttamisen kannalta ovat työpiirustuk- set ja työselostus. Työpiirustuksissa tulee esittää kaikki rakenteet ja niiden detaljit siten, että työpiirustusten ja työselostusten avulla kunnostushanke voidaan toteuttaa ilman täydentävää suunnittelua, jollei sitä ole erikseen mainittu. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota piirustuksien riittävään mää- rään mitta- ja korkeustietoja, jotta niiden puuttuminen tai vähäisyys ei lisää mittavirheiden vaaraa.
Sekä kaivutöiden että in situ-toimenpiteiden onnistuminen edellyttää hyvää haitallisten aineiden paikallistamista työn aikana. Maastotutkimus- ten perusteella saatua käsitystä haitallisten aineiden sijainnista seurataan jatkuvasti työn kuluessa ja suunnitelmia muutetaan, mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi. Töiden edetessä tehdään tarkepiirustuksia kunnostustoimen- piteiden dokumentoimiseksi.
Piirustuksien laatimisessa tulee noudattaa soveltuvin osin pohjaraken- nuksen piirustusohjeita.
3.5.2 Työselostus
Työselostus muodostaa osan sopimusasiakirjoja ja siitä tulee käydä ilmi kaikki sellaiset tekniset asiat, joiden avulla työsuoritus määritellään yksiselitteises- ti laatutasoineen ja materiaaliominaisuuksineen. Työselostuksissa tulee pyr- kiä siihen, että kaikki työsuoritukseen liittyvät seikat on esitetty kokonai- suudessaan kunkin erillisen työsuorituksen yhteydessä ilman viittauksia muihin asiakirjoihin.
Työselostuksessa on esitettävä hyväksyttävät toleranssirajat sekä raken- teiden mittojen että muiden käytettävien parametrien osalta. Materiaalien osalta määritellään testausmenetelmät ja hyväksyttävät vaatimustasot. Hai- tallisten aineiden osalta tulee yksilöidä analysointimenetelmät, niihin liitty- vät olosuhteet ja näytteenotolle asetettavat vaatimukset. Työselostuksessa yksilöidään myös, kuinka kunnostamisen onnistuminen todetaan. Urakoit- sijan työmaakohtaisen laatusuunnitelman sisältö ja vaatimukset tulee yksi- löidä ja siinä tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei kunnostuksen vuoksi synny päästöjä ympäristöön.
Työselostuksessa voidaan viitata myös käytettävissä olevaan yleiseen työselostukseen (yleinen osa) kuten esimerkiksi "Kunnallisteknillisten töi- den yleinen työselostus (KT 02)", jota täydennetään kyseisen kohteen eri-
3.5 Vaatimukset suunnitelma-asiakirjoille
tyispiirteillä (erityinen osa). Yleiset työselostukset käyttävät vakionimikkeis- töä, jolloin suorituksen osalta voidaan selkeissä tapauksissa vain viitata va- kiotyöselostukseen. Käytettävään nimikkeistöön liittyy myös määrämitta- usohje, jonka perusteella mitataan urakkasopimuksen pohjana olevat suo- ritemäärät tai yksikköhintaurakan laskutusmäärät.
Pilaantuneen maan kunnostushankkeissa joudutaan kuitenkin usein hyvin poikkeaviin työsuorituksiin ja näin ollen ne joudutaan esittämään ta- pauskohtaisesti. Erityistyösuorituksen osalta tulee asiakirjoissa esittää myös työsuoritusten mittaustapa. Kunnostushankkeiden erityispiirteinä ovat usein työturvallisuuden erityiskysymykset, jotka on ratkaistava suunnitteluvai- heessa siten, että urakoitsijat osaavat varautua niistä aiheutuviin lisäkustan- nuksiin. Asiakirjoihin laaditaan usein erillinen työturvallisuusliite.
3.5.3 Muut suunnitelmat
Pilaantuneen maan kunnostuksen työsuunnitelmaa ja työsuoritusta varten laaditaan näytteenotto- ja analyysisuunnitelma, jonka tarkoituksena on var- mistaa, että käsiteltävät massat ovat suunnitelmien mukaisia. Maankaivuun perustuvissa kunnostushankkeissa näytteenotolla varmistetaan kaivun ete- neminen oikeaan suuntaan ja ohjataan kaivetut massat haitta-ainepitoisuuk- sien mukaan soveltuviin paikkoihin. In situ-kunnostuksessa näytteenoton päätarkoituksena on seurata kunnostamisen etenemistä ja lopulta varmis- taa sen onnistuminen. Kappaleessa 5.2.3 käsitellään näytteenottosuunnitel- maa tarkemmin.
Urakoitsija tekee urakka-asiakirjojen pohjalta työmaakohtaisen laadun- varmistussuunnitelman, josta ilmenee tärkeimpien työsuoritusten työtapa- ja olosuhdevaatimukset sekä käytettävien materiaalien laatuvaatimukset, materiaalitestien testausmenetelmät ja hyväksymisrajat. Laadunvarmistus- suunnitelmassa esitetään myös kontrollimittausten ja tarkepiirustusten teko- ja esitystavat. Laadunvarmistussuunnitelmaa on esitetty tarkemmin kappa- leessa 4.3.
Urakoitsija laatii työsuojelusuunnitelman, josta ilmenevät suojautumi- nen haitallisilta aineilta niiden erilaisissa esiintymismuodoissa. Suunnitel- massa esitetään myös henkilökohtaisten suojainten käyttövaatimukset sekä kaluston puhdistamiseen vaadittavat menettelyt. Kaivantojen osalta täytyy esittää turvalliset tukemis- ja kaivutöiden suoritustavat sekä varautuminen kaivannossa esiin tuleviin korkeisiin haitallisten aineiden pitoisuuksiin.
Urakoitsija laatii työmaasuunnitelman, josta ilmenevät mm. työmaan yleiset järjestelyt ja maamassojen välivarastointi sekä ympäristönsuojauk- seen liittyvät kaasu- ja pölypäästöjen hallintamenetelmät sekä vesien käsit- telymenetelmät. Maamassojen väliaikaisessakin varastoimisessa on järjes- tettävä pilaantuneille massoille pintasuojaus ja maaperän suojaus. Raken- nusmateriaalien varastointi-, käsittely- ja suojaustavat on myös esitettävä ko. suunnitelmassa. Vastuuhenkilöt on esitettävä yhteystietoineen eri tehtä- vien osalta. Laatupoikkeamien osalta on esitettävä niiden kirjaamistavat ja tehtävien poikkeamaraporttien käsittely. Mikäli hankkeessa käytetään osa- puolista riippumatonta laadunvalvontaa, esitetään yhteistoiminnan järjes- tely turhien päällekkäisten toimenpiteiden välttämiseksi.
Lähteet
Asante-Duah D.K. 1996. Managing Contaminated Sites: Problem Diagnosis and De- velopment of Site Restoration. John Wiley & Sons, UK. 238 s. ISBN 0-471- 96633-9
Nikulainen, V. & Kalevi, K. (toim.) 1997. Pilaantuneen maa-alueen tutkimuksen ja kunnostuksen työsuojeluopas. Ympäristöopas 17. Suomen ympäristökeskus.
Helsinki. 83 s. ISBN 952-11-0476-7
Sorvari J. & Assmuth T. 1999. Pilaantuneiden alueiden riskinarviointi - mitä, miksi, miten. Ympäristöopas 50. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 152 s. ISBN 952- 11-0408-2
Suomen Geoteknillinen Yhdistys ry. 1984a. Pohjatutkimusmerkinnät. Nro 700. Ra- kentajain Kustannus Oy ja Suomen Geoteknillinen yhdistys ry. 3 s.
Suomen Geoteknillinen Yhdistys ry. 1984b. Pohjarakennuspiirustusohjeet. PRP-84.
Rakentajain Kustannus Oy ja Suomen Geoteknillinen yhdistys ry.
Suomen Geoteknillinen Yhdistys ry. 2002. Ympäristögeotekninen näytteenotto-opas, Maa-, huokoskaasu- ja pohjavesinäytteet. 22.5.2002.
US EPA. 1996. Soil Screening Guidance: Users Guide. EPA/540/R-96/018. 94 s.
Laadunvarmistustehtävät
4.1 Osapuolet ja vastuualueet
Pilaantuneen maan kunnostaminen muodostaa varsin monimutkaisia vas- tuuketjuja, joista yhdenkin lenkin pettäminen voi olennaisesti huonontaa lopputulosta. Pilaantuneen maa-alueen kunnostaminen ja sen suunnittelu on aina erityistä ammattitaitoa vaativa tehtävä, joka kunnolla tehtynä aihe- uttaa huomattavia kustannuksia. Vastuu maaperän kunnostamisesta on pi- laantuneen alueen haltijalla (rakennuttaja/tilaaja), jonka tulee teettää kun- nostussuunnittelu, hankkia toimenpiteille viranomaisluvat, teettää kunnos- tamistyöt sekä osoittaa viranomaisille kunnostamisen toteutuminen. Pilaan- tuneen maan kunnostushankkeen osapuolet on esitetty kuvassa 4.
Kuva 4. Pilaantuneen maan kunnostushankkeen osapuolet (Nygrén 2000).
Rakennuttaja/
tilaaja
Viranomaiset
Asiantuntijat Suunnittelijat
Pääurakoitsija Materiaali-
toimittajat
Aliurakoitsijat Sivu-
urakoitsija Materiaali-
toimittajat
Materiaali- toimittajat Aliurakoitsijat
Aliurakoitsijat Alistetut
sivu- urakoitsijat
○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○
