ILMATORJUNTA 1 • 2008

(1)

ILMA TORJUNTA

1 / 2008 ILMAVALVONTA

TEEMANA

(2)

ITO 2005 • ASRAD-R-FIN is in Service

The new ADVANCED SHORT RANGE AIR DE- FENCE SYSTEM (ASRAD-R) from Rheinmetall Defence Electronics GmbH Bremen is now in service in the Finnish Defence Forces.

After successful Testing in Mai and June 2006 including life ﬁ rings in Lohtaja Firing Range the ITO 2005 System was demonstrated in October 2006 in life ﬁ rings in the Todendorf Firing Range of the German Army in front of representatives of most of the NATO and European Defence Agency Coun- tries as well as some European neighbour countries like Switzerland (in total about 150 persons) besides other European systems and during the international Army Air Defence Symposium in Lütjenburg.

ITO 2005 was the most modern Short Range Air Defence Missile System shown and demonstrated in Todendorf. It destroyed a Target Drone DT 25 (Jet Drone / 150 m/s) at the longest distance of all demonstrated SHORAD systems with its BOLIDE Missile.

The Finnish Team operating the system was very proud.

Rheinmetall Defence Electronics GmbH Land and Airborne Systems

Brueggeweg 54 D-28309 Bremen Tel. + 49 (421) 457-0

land-and-airbornesystems@rheinmetall-de.com www.rheinmetall-de.com

ASRAD-R Container mounted Air Defence System Combat ready on UNIMOG 5000

Oy Telva AB

Arentitie 3, FI-00410 Helsinki Tel. + 358 (0) 207 939 360 Fax + 358 (0) 207 939 399

rosenlund.fdps@telva.ﬁ • www.telva.ﬁ

ASRAD-R Container mounted Air Defence System Combat ready on Levelling Jacks

Live Firing in Todendorf

(3)

ILMATORJUNTA 1 • 2008

Ilmatorjuntaupseeriyhdistyksen jäsenlehti

ILMAVALVONTA

TEEMANA

Pääkirjoitukset ...4 - 6 Teemana ilmavalvonta ...8 - 28 Ilmatorjuntamuseo ... 29 In Memoriam ...30 - 31 Peruslukemat ...31 - 45 Yhdistys ja osastot ...45 - 55 Vuosikokous ...56 - 57 HELITR 70 vuotta ...58 - 59

Ilmatorjuntarykmentti 70 vuotta s. 58 - 59

Teemana ilmavalvonta

s. 8 - 28

(4)

54.vsk 163. lehti JULKAISIJA

Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry PL 5, 04301 Tuusula

WWW

www.ilmatorjunta.fi PÄÄTOIMITTAJA Jussi Ylimartimo Panssariprikaati PL 5, 04301 Tuusula Puh. (09) 181 62 494 jussi.ylimartimo@mil.fi

KUSTANTAJA JA ILMOITUKSET Media-ammattilainen Adspace Oy Mikkolantie 20, 00640 Helsinki Puh. (09) 877 6136

ILMOITUSLASKUTUS OKO 578024-27602 TAITTO Taittotalo PrintOne PL 23, 00661 Helsinki Puh. (09) 711 100

OSOITE- JA JÄSENASIAT Ylil Mikko Henriksson PL 5, 04301 TUUSULA Puh. (09) 181 62419 mikko.henriksson@mil.fi PANKKI

Nordea 136630-51201 VALTUUSKUNTA Juha Palmujoki, pj.

Heikki Simola, varapj.

HALLITUS Hannu Kylmäniemi, pj Petri Ruotsalainen, sihteeri PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy, Vaasa AINEISTON JÄTTÖAIKA 31.5.2008 ilmestyy viikko 26 ISSN

1235-3434

KANNEN KUVA:

KEVA-tutka (Ilmavoimat)

pääTOIMITTAjALTA

Kapteeni jussi Ylimartimo Vastaava päätoimittaja

Hyvä lukija,

käsillä olevan lehden kannesta ehkä jo huomasitkin lehtemme nimeen Il- matorjuntaupseeriyhdistyksen vuosikokouksessa vahvistetun päätök- sen perusteella tehdyn muutoksen;

lehtemme ilmestyy nyt Ilmatorjun- ta -nimisenä. Lehden nimen muutos perustuu lehtemme julkaisijan - Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry:n - laajaan sääntömuutokseen, jonka seurauksena yhdistyksemme nimi muuttunee yhdistysrekisterikierrok- sen jälkeen Ilmatorjuntayhdistys ry:

ksi. Lehtemme osalta kyseessä ei sinänsä ole uusi tilanne; lehtemme nimi on vuosien saatossa vaihtunut useita kertoja. Ilmatorjunta -nimellä lehtemme on ilmestynyt aiemmin vuosina 1958 - 64, joten historia toistaa tältäkin osin itseään.

Tämän numeron teemana on ilmavalvonta, jota tarkastellaan ilmavalvonnan keskeisen tuottajan, Ilmavoimien, näkökulmasta. Emme tässä numerossa niinkään keskity siihen, miten ilmavalvonnan tuot- tama maalitieto saadaan ilmatorjun- nalliselle loppukäyttäjälle - asejär- jestelmälle - siihen palaamme tu- levissa numeroissa. Ilmavalvonta- tieto antaa aina torjuntapäätökselle perusteet, käytettiinpä sitten itse torjuntatehtävään joko hävittäjiä tai ilmatorjuntaa tai mahdollisesti molempia.

”Passiiviseksi” miellettyä ilmapuolustuksen osaa - ilmasuojelua - ei saa unohtaa; se kuuluu jokaiselle sotilaalle ja joukolle. Lehdessämme tulee tämän vuoden aikana olemaan

Päätöksen perusteet

havainnollisia kokemuksiin perus- tuvia artikkeleita siitä, miten joukko havaitaan ilmasta ja toisaalta miten ilmasuojelun perusasiat huo- mioimalla paljastuvuutta voidaan vähentää. Täysimääräinen ilmasuo- jelukeinojen hyödyntäminen vaatii joukolta johtajineen aktiivista toimintaa ja virhesilmää. Esimerkiksi valelaitteiden tehokas käyttö vaatii

”sille töin” määrätyt taistelijat. Il- mavalvontaselosteen seuraaminen on jokaisen joukon perustoimin- taa, sen varaan perustuvat ”joka- miehen” ilmapuolustustoimet, oli kyseessä sitten marssilla ilmasuo- jaan ajaminen tai joukon suorittama omasuojailmatorjunta.

* * *

Julkisessa keskustelussa kuluneen kevään aikana on ollut esillä huoli varusmiesten fyysisessä kunnossa viime vuodet näkyvissä olleista huolestuttavista trendeistä, viimeksi asiaan otti kantaa puolustusministe- ri Jyri Häkämies Lahdessa 8.3.2008.

Puolustusministerin mukaan asias- sa on aihetta puhua jo ”kansallisesta hätätilasta”. Laskeviin kuntokäyriin ja esimerkiksi keskipainon nousuun sisältyy kansanterveydellisesti ikä- viä näkymiä. Mikä on tilanne muu- taman vuosikymmenen päästä, kun jäljet pelottavat jo nyt?

Tätä kirjoitettaessa hiihtokelit ainakin pohjoisessa ovat parhaimmillaan. Ilmatorjunta -lehti toivot- taa lukijoilleen aurinkoista ja lii- kunnallista kevättä!

(5)

puheeNjOhTAjALTA

everstiluutnantti hannu Kylmäniemi Ilmatorjuntaupseeriyhdistyksen puheenjohtaja Lapin Ilmatorjuntarykmentin komentaja

pääkirjoitus

”Ilmatorjuntayhdistys”

Näillä näkymin Ilmatorjuntaupsee- riyhdistyksen viimeinen vuosikokous järjestettiin lauantaina 8.3.2008 Vekaranjärvellä. Heti alkuun esitän koko yhdistyksen puolesta mitä parhaimmat kiitoksemme Kymen Ilma- torjuntaupseereille, Karjalan Prikaa- tille, Salpausselän Ilmatorjuntapatte- ristolle ja Etelä-Suomen Huoltoryk- mentille vuosikokousjärjestelyjen tu- kemisesta sekä evl Jukka Hautalalle, ylil Pauliina Hirvoselle ja ylik Marko Konsterille asiantuntevista esittelyis- tä. Lisäksi erityiskiitoksen ansaitsee runsaslukuinen kokousväki aktiivi- sesta osallistumisesta päätöksente- koon. SUURKIITOS kaikille!. On- nittelumme ansaitsevat kaikki vuosikokouksessa palkitut ja varsinkin Jussi Ylimartimo vuoden ilmatorjun- taupseeriksi valinnan johdosta sekä Pirkanmaan Ilmatorjuntaupseerit NOUSUUN -palkinnosta.!

Vuosikokouksessa tehtiin merkit- täviä päätöksiä. Yksi niistä oli yhdistyksen sääntömuutosehdotuksen hy- väksyminen vilkkaan keskustelun jäl- keen yksimielisesti. Muutoksen myötä yhdistyksen jäsenkuntaa ei enää tulevaisuudessa rajata pelkästään ilma- torjuntaupseereihin vaan yhdistyksen tarkoituksena on toimia kaikkien ilma- torjuntakoulutettujen henkilöiden aat- teellisena ja toiminnallisena yhdyssi- teenä. Yhdistyksen varsinaiseksi jäse- neksi voidaan hyväksyä ilmatorjunta- aselajissa palveleva tai palvellut taikka muuta ilmatorjuntakoulutusta saanut henkilö. Siis kaiken kaikkiaan varsin väljät ”pääsyvaatimukset” toimintaan mukaan haluaville henkilöille.

Toinen merkittävä päätös koski yhdistyksen osastorakennetta. Uu- distuksen perimmäisenä tarkoituksena on vähentää päällekkäistä hal- lintoa ja suunnata kaikki käytettä- vissä olevat voimavarat toiminnan pyörittämiseen. Osastoja koskevalla sääntöpykälällä halutaan antaa pai- kallisille ja alueellisille toimijoil- le mahdollisimman laajat valtuudet päättää omasta toiminnastaan ja or- ganisoitumisestaan. Ilmatorjuntayh- distyksen tarkoituksena ei ole olla kattojärjestö eri ilmatorjuntajärjes- töille vaan tavoitteena on luoda yksi yhteinen järjestö ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ilmatorjunnasta Suo- messa. Pelkistettynä työnjako yhdistyksen ja osastojen kesken on se, että Ilmatorjuntayhdistys vastaa hallin- nosta, jäsenpalveluista, julkaisuista, valtakunnallisesta toiminnasta sekä osastojen toiminnan koordinoinnista ja yhteensovittamisesta. Paikalliset ja alueelliset osastot vastaavat tapahtu- mien ja tilaisuuksien järjestämisestä omat erityispiirteensä huomioiden.

Siis: henkilöt kuuluvat jäseninä Il- matorjuntayhdistykseen, jonka joh- dossa osastot pyörittävät aktiivista toimintaa yhdistyksen tukemana.

Tulipa esille myös kehitysnäkymä, jonka mukaan pitkällä aikavälillä ilmatorjunnalla olisi yksi säätiö talo- udellisia asioita hoitamassa ja yksi operatiivinen yhdistys toimintaa pyö- rittämässä. Aika näyttää miten jat- kossa edetään?

Kolmas merkittävä päätös koski yhdistyksen valtuuskuntaa, jonka vuosikokous päätti säilyttää. Samal-

la valtuuskunnalle annettiin velvoite toiminnan aktivoimisesta ja ohjaavan roolin korostamisesta. Hyvä päätös varsinkin näin murrosvaiheessa! Toi- votan valtuuskunnalle työntäyteistä ja idearikasta vuotta pestiään jatkamaan valitun puheenjohtajan Juha Palmujoen johdolla.

Kaiken kaikkiaan vuosikokouksessa tehdyillä päätöksillä vahvis- tettiin parin viime vuoden aikana valmisteltu suunnanmuutos. Periaa- tepäätös on nyt tehty ja tästä alkaa varsinainen yhdistämistyö! Vuosiko- kouksen päätöksen mukaisesti toi- mintavuoden 2008 teemaksi hyväk- syttiin ilmatorjunnan järjestökentän kokoaminen yhtenäiseksi eri ilmatorjunta-aselajiyhdistysten toimintaa ja tarkoitusperiä tukevaksi kokonaisuu- deksi. Tässä työssä kaikkien ponnis- telut ja yhteen hiileen puhaltaminen on enemmän kuin tarpeen!

Lopuksi esitän mitä parhaimmat kiitokset Timo Niiraselle ja Veijo Pyysalolle neljä vuotta kestäneen hallituskauden päättyessä ja samalla toivotan Ari Suontlahden ja Reima Johanssonin tervetulleiksi mukaan hallitukseen. Timo on lupautunut tarvittaessa jatkamaan hallituksen tukena toimihenkilönä julkaisupääl- likön roolissa. Kiitos myös uudel- leenvalinnastani 4. kaudelle - pyrin olemaan osoittamanne luottamuksen arvoinen.

Keväthanget ja moottorikelkka- kelit ovat parhaimmillaan - laitetaan koneet käyntiin ja ryhdytään hom- miin. Toivotan kaikille auringonpais- tetta kevääseen!

(6)

TARKASTAjAN pALSTA

eversti Rauno Lankila Ilmatorjunnan tarkastaja

Tämän lehden teeman mukainen ilmavalvonta on Suomessa perinteisesti pyritty järjestämään alueelli- sesti kattavasti ja puolustuksemme kokonaisuutta palvelevasti. Nämä hyvät perusperiaatteet eivät ole vuosien saatossa juuri muuttuneet.

Erilaisten ilmavalvontaan kykenevien sensoreiden suorituskyky on viime aikoina kehittynyt nopeasti.

Samalla myös niihin kohdistetta- vat vastatoimenpiteet ovat kehitty- neet eksponenttiaalisesti. Sensorien määrän rajallisuus ja haavoittuvuus tuleekin ottaa huomioon ilmavalvontaa kehitettäessä.

Ei saa kuvitella, että olemme ny- kyään keksineet aivan uudenlaista ruutia. Esimerkiksi MST:n toiminnot toteutettiin aikaisemmin vain ”ma- nuaalispedaalisia” keinoja käyttäen.

Nykyteknologian ylivertaisuuteen ja toimintojen keskittämisen autuuteen ei siis saa sokeasti luottaa. Ilmaval- vonnan toteuttamisessa tulee jat- kossakin muistaa järjestelmien mo- nipuolisuuden ja päällekkäisyyden merkitys.

Ilmatorjunnan johtamis- ja ase- järjestelmien tutkien ja muiden ilmatilan valvontaan kykenevien sensoreiden käyttö osana integroitua ilmavalvontaa on aihe, joka perinteisesti

ILMAVALVONTA JA ILMATORJUNTA

herättää tunnepitoistakin keskuste- lua, jossa ei saa astua harhateille.

Mielestäni määräalan ilmatilan valvontaan kykenevien ilmatorjunnan johtoportaiden tai erillisten tut- kajoukkueiden tutkien tärkein tehtä- vä on nimensä (esim MOSTKA 87) mukaisesti maalinosoitus. Ne siis ensisijaisesti mittaavat löytääkseen ilmamaalit ja osoittaakseen ne alueella oleville ilmatorjunnan asejär- jestelmille. Samalla ne mitatessaan pystyvät päivittämään alueeltaan ilmatilannekuvaa. Ei kuitenkaan tule pitää täysin poissuljettuna, että näi- tä maalinosoitustutkia ajoittain käy- tettäisiin määräalueella myös ilmavalvontaan, mikäli tällainen tehtävä niille on annettu. Tällöin valvonnan ajoittamisen määrittää tehtävän mukaisesti joko ylempi johtokeskus tai tutkaa käyttävä joukko itsenäisesti tilannekuvansa perusteella.

Sen sijaan ilmatorjunnan asejär- jestelmiin integroitujen erilaisten tutkien ja muiden sensoreiden käyttö- tarkoitus on lähtökohtaisesti pelkäs- tään ilmamaalin havaitseminen, tun- nistaminen ja sen jälkeen tarvittaessa tehokkaan asevaikutuksen kohdista- minen kyseistä kohdetta vastaan.

Erilaisten sensorien käytön lisäk- si tulee edelleen muistaa oman tähys-

tyksen ja sen kautta havaittujen aisti- maalien lähettämisen tärkeä merkitys ilmatilan valvonnan kokonaisuudel- le. Tämän, maailman mittakaavassa- kin harvinaisen, mutta yksinkertaisen ja varsin vaikeasti lamautettavan toiminnan merkitystä ei voi liikaa ko- rostaa erityisesti paikallisella tasolla.

Mikäli viestiyhteydet pystytään pitä- mään kunnossa, on aistivalvonnalla myös valtakunnallisella tasolla suuri merkitys.

Kuten sanotaan - saadun tiedon mukaan - on tämän lehden myötä ku- lunut noin 20 vuotta siitä, kun vakio- muotoinen ilmatorjunnan tarkastajan kirjoitus alkoi ilmestyä Ilmatorjun- taupseeri-lehdessä. Palstan nimi on vuosien kuluessa vaihdellut ja viimeksi on kirjoitettu otsikon ”Pää- majan kannalta” alla. Nyt kun tarkastajan työpaikka on siirtynyt pää- esikunnasta Mikkeliin, on mielestäni sopivaa palata alkuperäiseen otsik- koon ”Tarkastajan palsta” - vaikka Mikkeli historiallisesti ”Päämajakau- punki” onkin.

Keväisin terveisin ilmatorjunnan tarkastaja Eversti Rauno Lankila

(7)

More than 100 ground launched live

The Nordic Air Defence Solution

Dual use missile – Air Force and Army

In operational use in 4 EU and NATO countries More than 26 000 hours in continued

NASAMS - the Surfaced Launched AMRAAM Air Defence System

www.kongsberg.com

Teaming with Finnish industry active mission operations

fi rings performed Designed for growth

(8)

TEEMANA

ILMAVALVONTA

Jatkosodan päätyttyä välirauhan teon jälkeisessä puolustusvoimien järjes- telyssä ilmavalvonta oli jäänyt kokonaan huomioonottamatta. Rauhan- aikaiset runkoyksiköt puuttuivat ja divisioonaa vastaavalle joukolle ei ollut annettu lainkaan ilmavalvon- takoulutusta. Ilmavalvonnan onnis- tumisen edellytyksenä oli riittävä ja tarkoituksen sopiva viesti- ja tutkakalusto., jota käytännöllisesti katsoen ei ollut olemassa. Sota-ajalta oli malli- kappaleiksi jäänyt kolme saksalaista Freya (RAIJA) ilmavalvontatutkaa ja kuusi ilmatorjunnan tulenjohtotutkaa Dora (IRJA).

Ilmavoimien komentaja otti asi- an esille puolustusvoimain komen- tajalle lähettämässään kirjelmässä jo marraskuussa 1945. Asiaa käsiteltiin myös 1945 perustetussa Puolustus- revisiokomiteassa, jossa päänvaivaa ja kirjeenvaihtoa tuotti puolustusvoimain komentajan kenraali Sihvon esitys, että ilmavalvonta jaettaisiin siten, että aisti-ilmavalvonta kuuluisi väestönsuojeluorganisaatiolle ja tut- kailmavalvonta ilmavoimille. Lopul- ta ilmavoimien kanta, että ilmavalvonta kuului kokonaan ilmavoimille, tuli hyväksytyksi.

Ilmavalvonta tuli esille myös YYA -sopimuksen solmimisen jäl- keen. Ilmavoimien komentaja oli jo aikaisemmin kiinnittänyt puolus-

Vilho Lukkarinen eversti, valtiotieteen tohtori

Suomen ilmavalvonnan kehitys 1944 - 1960

tusvoimain komentajan huomiota valtakunnan yli kulkevien lentojen mahdollisuuteen ja siitä johtuvaan Neuvostoliiton reaktioon. Ilmeises- ti tämä vaikutti siihen, että kenraali Sihvo puolestaan lähetti tasavallan presidentille muistion helmikuussa 1949 tuoden esille huolensa Suo- men ilmatilan valvonnan tärkeydes- tä ehdottaen ilmavalvonnan tehos- tamista hankkimalla valvontatutkia ja yhteydenpitoa varten tarvittavia radioita. Korean sodan syttymisen jälkeen kenraali Sihvo toisti muisti- ossaan lisääntyneen amerikkalaisten pommikoneiden ylilentojen uhkan ja ilmapuolustuksemme tehottomuuden vaarana, että Neuvostoliitto vaatisi sijoittamaan oman ilmavalvontaverk- konsa Suomen alueelle. Muistiot ja vetoomukset eivät kuitenkaan johta- neet siinä vaiheessa ilmapuolustuksemme materiaaliseen kehittämiseen varojen ja poliittisen tahdon puutteen vuoksi.

Samaan aikaan, kun ilmavalvonnan järjestelystä käytiin kädenvään- töä Pääesikunnan, Puolustusrevisi- on ja Ilmavoimien esikunnan kesken, tehtiin ilmavoimissa määrätietoista työtä valvonta- ja johtamisjärjestel- män kehittämiseksi. Suurimmaksi vaikeudeksi osoittautui tarvittavan kaluston hankinta. Sodan jälkeen Suomi ei saanut lupaa ostaa tutkia

länsiliittoutuneilta, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi suunnitella ja valmistaa ne itse. Valtion sähköpajan yhteyteen perustettiin vuoden 1945 lopulla pieni tutkimusosasto DI Jou- ko Pohjanpalon johdolla tutkimaan sodan aikana kehitettyä mikroaalto- tekniikkaa. Valvontatutkan kehittä- mistä jatkettiin tekniikan tohtoriksi väitelleen Jouko Pohjanpalon johdolla Valtion teknilliseen Tutkimuslai- tokseen perustetussa radio-osastossa.

Vaikeutena oli tarvikkeiden saanti.

Mikroaaltoputkia oli jopa salakulje- tettava Yhdysvalloista asti Kööpen- haminan vapaasataman kautta. Pe- rustavat tutkimukset olivat edistyneet vuonna 1952 niin pitkälle, että pääs- tiin sarjavalmistukseen. Puolustus- ministeriö myönsi tarvittavat varat ja sopimus kymmenen VRRVI -tutkan hankinnasta tehtiin 30.10.1952. VR- RVI (Viestiväline Radio Radar Val- vonta Ilma) oli tavanomainen ensim- mäisen polven tutka. Mittausetäisyys hävittäjän kokoiseen lentokoneeseen oli 150 kilometriä ja mittauskorkeus n. 10 kilometriä.

VRRVI:llä oli mahdollisuus luoda välttävä ilmavalvontaverkko. Se ei kuitenkaan riittänyt hävittäjätor- junnan johtamiseen, koska sillä ei ollut korkeudenmittauskykyä. Tä- män vuoksi suunniteltiin uusi tutka- tyyppi tohtori Pohjanpalon johdolla

(9)

siten, että VRRVI:n tutkanlaitteistoa täydennettiin Pohjanpalon suunnitte- lemalla antennilla ja korkeudenmit- tausnäyttölaitteella. VRRVY -tutkan koekappaleiden rakentamiseen pääs- tiin vuonna 1955.

VRRVI tutkien hankinta antoi todellisuuspohjan niille operatiivisil- le suunnitelmille, jotka samaan aikaan tehtiin Ilmavoimien esikunnas- sa. Puolustusvoimien ensimmäinen varsinainen puolustussuunnitelma annettiin 13.6.1952 operatiivisella käskyllä, jolle annettiin peitenimi

”Polttoainehankinta”. Puolustus- voimien uudelleenjärjestelyn jäl- keen vuonna 1952 tätä operatiivista käskyä jouduttiin tarkentamaan. Il- mavoimien vastaava käsky oli ”Polt- toainehankinta” -käskyn yhteydessä pohdittu ja laskettu niin tarkasti, et- tei suuria muutoksia tarvinnut tehdä.

Tämän mukaisesti ilmavalvonta- ja johtamisjärjestelmään kuuluivat il- mavalvontatutkat, johtokeskukset ja johtopaikat, ilmavalvonta-aluekes- kukset ja aisti-ilmavalvonta-asemat.

Ilmavalvontaa varten tuli perustaa 36 ilmavalvonta-aluetta. Kullakin alueella toimiva komppania perustaisi aisti-ilmavalvonta-asemat. Lisäksi muodostettaisiin erillinen valvonta- tutkaverkko, joka käsittäisi 33 tutka- asemaa, joista 10 oli VRRVI -tutkaa ja 10 VRRVY -tutkaa. Lisäksi ulko- mailta tilattaisiin 12 liikkuvaa tutkaa.

Ensimmäisessä vaiheessa tutkia olisi 10, joiden odotettiin valmistuvan vuoden 1953 puoliväliin mennessä..

Ilmavalvontasuunnitelma oli niin yksityiskohtainen ja realistinen, että sitä voitiin käyttää perustana myö- hemmin toteutetuille suunnitelmille. Erikoista oli, että ilmavalvonnan järjestelyissä oli otettu huomioon mahdollinen tietojen välittäminen Neuvostoliittoon Suomen ilmatilan kautta suuntautuvista lennoista. Vies- tiyhteyksistä todettiin, että ainakin aluksi joudutaan käyttämään puhe- linyhteyksiä, koska radioita ei ollut.

Ilmavalvonnan tarpeita palvelevan suuntaradioverkon aikaansaamista

pidettiin kiireellisenä. Suunnitel- massa korostettiin, että ilmapuolustuksen oli oltava toimintavalmiina kaikilta osiltaan jo rauhan aikana.

Vuoden 1956 helmikuuhun men- nessä kaikki VRRVI -tutka-asemat olivat valmiina asemapaikoillaan ja vuoden 1956 loppuun mennessä saatiin rakennettua valmiiksi kaikki 23 kiinteä ”lennonvarmennusasemaa”, joiksi tutka-asemat salaamissyistä ni- mettiin. Ensimmäinen johtokeskus Tampereen Vuoresvuoren oli rakenteilla ja laitteet osittain rakennettu.

Suuntaradiojärjestelmä ja suurin osa

muista viestikalustohankinnoista oli Pääesikunnan vastuulla ja suurimmaksi osaksi vielä tutkimusasteella.

Tutkahenkilöstö puuttui melkein kokonaan ja taistelunjohtokeskuksiin varattu reservin henkilöstö oli kou- luttamatonta. Näistä puutteista huo- limatta päätettiin aloittaa jatkuvan ilmavalvonnan kokeilu koko valtakunnan alueella. Koska kaikilla tutka-asemilla oli vakinaista henkilö- kuntaa vain asemanhoitaja, valvontaa voitiin suorittaa ainoastaan määrä- aikaisilla päivystysvuoroilla. Kukin asema suoritti valvontaa keskimäärin 2 tuntia 40 minuuttia vuorokaudessa pyhäpäivät poisluettuina.

Viestiyhteyksien osalta tärkein kysymys sai ratkaisun, kun valtioneuvosto teki 23.11.1956 periaate- päätöksen valtakunnallisen suuntaradioverkon rakentamisesta tutkaha- vaintojen nopeaa kokoamista ja vies- tittämistä varten tarvitsijoille.

Valtioneuvosto teki kesäkuussa

1955 päätöksen kymmenen VRR- VY -tutkan tilaamisesta. Ne saatiin lopullisesti asennettua paikoilleen vuoden 1959 alkupuolella. Samaan aikaan tilattiin Italiasta 10 amerikka- laista alkuperää olevaa TPS-1E -tutkaa, joka oli tarkoitettu tutkaverkossa syntyvien aukkojen täyttämistä varten. Ilmavalvontaverkon valmistuessa tutkien osalta Pääesikunta toi marraskuussa 1958 edellisenä vuonna perustetun Puolustusneuvoston käsit- telyyn kysymyksen ilmavalvonnasta kokonaisuutena ja sen vaatimista kustannuksista. Puolustusneuvosto oli kokouksessaan kuukautta aiemmin todennut, että ilmatilamme valvonta ja vartiointi oli tärkein niistä velvollisuuksista, joita puolueetto- muuspyrkimyksemme meille aset- tivat erityisesti YYA -sopimuksen taustaa vasten tarkasteltuna. Pää- esikunnan esityksessä todettiin, että kriisitilanteessa maamme yli johta- via lentoreittejä tultaisiin käyttämään sitä runsaammin, mitä heikompaa ilmatilamme valvonta olisi. Vaarana olisi tällöin, että Neuvostoliitto oman turvallisuutensa vuoksi ottaisi hoi- toonsa ilmavalvonnan myös Suomen alueella. Se merkitsisi 40 - 50 tutka- aseman ja 700 näkötähysteisen ilmavalvonta-aseman perustamista valta- kuntamme alueelle ja ajan mittaan itsenäisyytemme menetystä. Varoja työn loppuun saattamiseen tarvittai- siin vielä lähinnä rakenteilla olevan suuntaradioverkon toimintakuntoon saattamiseen. Myös näkötähysteisen ilmavalvontaverkon ja siihen liitty- vän hälytysjärjestelmän valmistelut olivat vielä alkutekijöissään. Rau- hanaikaista toimintaa ajatelleen pa- himpana puutteena oli henkilöstön vähälukuisuus.

Puolustusneuvosto totesi pää- töksessään ilmavalvonnan tarpeel- lisuuden silloisen sotilaspoliittisen asemamme, puolueettomuuspyrki- myksemme sekä väestönsuojelun takia ja hyväksyi laaditun ilmaval- vontasuunnitelman.

››

(10)

TEEMANA

ILMAVALVONTA

...ILMVALVONNAN KehITYS

Vuoreksen johtokeskus Tampe- reella valmistui rakenteiden ja viestiyhteyksien osalta vuonna 1958 siten, että päästiin suunnittelemaan johtokeskuksen miehittämistä tavoitteena tutkailmavalvonnan keskitetty johtaminen Vuoreksesta. Toiminta oli tarkoitus aloittaa ympärivuoro- kautisena. Vaikeutena oli riittävän henkilöstön saaminen, koska uusia virkoja ja toimia ei ollut näköpii- rissä. Minimitarve saatiin täytettyä komentamalla henkilöstöä lähinnä Satakunnan lennostosta ja Ilmavoi- mien viestipataljoonasta. Vuorek- sen johtokeskus aloitti toimintansa ilmavoimien komentajan käskyllä 15.7.1960 Viestikeskus 3 nimisenä.

Johtokeskuksen tehtävänä oli johtaa suoraan kaikkien ilmavoimien tutka-asemien ilmavalvontatoimintaa, koota ilmavalvontatiedot, muokata ne ja ilmoittaa edelleen Ilmavoimien esikuntaan, Rajavartiolaitoksen esikuntaan ja Pääesikunnan operatiivi- selle osastolle.

Tutkaverkon valvontakykyä pidettiin tuolloin riittävänä havaintojen ylärajan ollessa kuitenkin n. 12 000 metriä. Haittavana tekijänä oli sent- timetriaaltoinen tutkakalusto, joka

saattoi huonoissa sääolosuhteissa rajoittaa mittausmahdollisuuksia mer- kittävästi. VRRVY -tutkan käyttö taistelunjohtotutkana oli rajallinen.

Vaikka sen mittausetäisyys keskisuu- reen maaliin oli 300 kilometriä, tais- telunjohdossa se oli n. 180 kilomet- riä. Suuntaradioverkkoa rakennettiin vielä ja sitä varmistava radioverkko oli kokeiluasteella. Myös aisti-ilmavalvonnan radiokalustosta puuttui suurin osa. Ilmavalvontaverkko olisi vaatinut lisähenkilöstöä pelkästään tutka-asemille 110 henkilöä.

Vaikka tämä valtakunnan ilmavalvonnan alku näytti kovin vaati- mattomalta operatiivisten suunnitel- mien ja tehtyjen päätösten valossa, se antoi todellisuuspohjan koko järjes- telmän edelleen kehittämiselle ja toteuttamiselle. Ilmavoimien tärkeim- pänä saavutuksena voidaankin pitää koko alueellisen ilmapuolustusjärjes- telmän kehittämistä. Yksityiskohtai- nen ja toteuttamiskelpoinen suunni- telma oli laadittu varsin kaukonäköi-

sesti antaen reaalisen toimintapohjan järjestelmän toteuttamiselle.

Vuosikymmenen vaihde toi kyl- män sodan tuulet mukanaan Suo- meenkin. Huoli ilmapuolustuksen mahdollisuuksista täyttää YYA sopimuksen velvoitteet alkoi kohota, ei vain sotilasjohdon, vaan politiik- kojenkin mieliin. Tärkeimpänä toi- menpiteenä nähtiin ilmavoimien jo useita vuosia aikaisemmin esittämä ilmavalvonnan ulottaminen yli 12 000 metriin ja riittävän kauas rajo- jemme ulkopuolelle. Näin alkoi ns.

suurkantamatutkahankinta maalis- kuussa 1960.

---

Yleisesikuntaeversti, VTT Vilho Lukkarinen toimi Ilmavoimien esikunnan ilmavalvontaosaston pääl- likkönä 1965 - 69 ja siirtyi reserviin Satakunnan lennoston komentajan tehtävästä 1972.

Lähteinä on käytetty 6.3.2008 julkaistun Vilho Lukkarisen ja Veli Pernaan kirjoittaman teoksen ”Suo- men ilmavoimat 1944 - 1980” alku- peräistä asiakirja-aineistoa.

(11)

TEEMANA

ILMAVALVONTA

5. Pääjohtokeskus on Ilmavoimien pohjoisimman operatiivisen valmi- usyhtymän Lapin lennoston suurin joukkoyksikkö, jonka tehtävänä on vastata kulloinkin määrätyn valvonta-alueen tunnistetun ilmatilannekuvan tekemisestä ja tulenkäytön johta- mispalveluiden antamisesta. Tämän lehden teemana on ilmavalvonta, mistä johtuen ei ilmavoimien operatiivista valmiusyhtymää - lennostoa - käsitellä tarkemmin.

Ilmavalvonta on ilmapuolustuksen keskeisin tehtävä rauhan aikana.

Perusteet tehtävälle tulevat suoraan laista. Rauhanai- kaisen ilmavalvonnan sen- soreina toimivat pääasias- sa sekä ilmavoimien että Finavian (ent. Ilmailulai- tos) tutkat. Siviilitutkilla voidaan havaita vain eril- lisillä vuorovaikutteisilla laitteilla varustetut ilma- alukset. Näiden tutkien tuottamaa informaatiota käytetään ensisijaisesti ilmaliikenteen turval- lisuuden varmistamiseen lennon johtajien suoritta- man porrastamisen tueksi.

Ilmavoimien tutkien teh- tävänä on havaita kaikki Suomen ilmatilassa liikku- vat maalit. Olivat kyseessä siten ilma-alukset tai muut käytössä olevin sensorein havaittavat kohteet. Nor- maalisti näiden kahden

järjestelmän tuottamalla informaa- tiolla tuotetaan pääjohtokeskuksissa tunnistettu ilmatilannekuva. Valta- kunnan alueella on kolme pääjohto- keskusta, jotka muodostavat ilmavoimien esikunnan määrittämällä tavalla ilmatilannekuvaa käsketyltä alueelta.

Järjestelmä on verkotettu siten, että valvottavalla alueella ja keskuksen fyysisellä sijainnilla ei ole merki- tystä.

Lapin lennostolla on käytössään Oulun- ja Lapin läänien alueella kauko-ja keskivalvontatutkia, joita

käytetään vuorottelun mukaisesti valvontaan. Harjoitusten yhteydes- sä tunnistettua ilmatilannekuvaa luodaan myös lähivalvonta-, ilmatorjunnan tutkakalustoa tai aistivalvontaa käyttämällä. Automaattinen tietojen käsittely ja laskennan suorittamis- järjestelmä kykenee käsittelemään myös näiden normaalisti käyttämät- tömien sensoreiden tuottaman informaation suorittaessaan maaleille laskentoja.

Vaikka laskentajärjestelmät tuot- tavat verkottuneesti ilmatilannekuvan, ei ihmisen suorittama valvonta ole poistu- nut. Vaikka automaatio käsittelee tutkien tuottaman informaation tehokkaasti on sen käsittelyssä syntyvä virheinformaatio ja hyötyinformaatio ana- lysoitava ammattitaitoisen ja koulutetun henkilöstön toimesta.

Ilmatilassamme lentä- vät tai sitä lähestyvät maalit tunnistetaan yhteistyös- sä sotilas- ja siviiliviran- omaisten kanssa. Mikäli ilmatilassamme havaitaan tunnistamaton maali pää- johtokeskus käynnistää toimenpiteet sen tunnista- miseksi. Mikäli normaa- lilla, osin kansainvälisel- lä, viranomaisyhteistyöl- lä ei maalia kyetä tunnis-

everstiluutnantti Markku Valolahti Lapin Lennosto

5. Pääjohtokeskus puolen Suomen operatiivinen valvoja

››

(12)

tamaan, käskee aluevastuussa oleva pääjohtokeskus päivystävän tunnis- tuskoneen ilmaan.

Tunnistustehtävään lähtenyttä hävittäjää johdetaan pääjohtokes- kuksen torjuntakeskuksesta. Vuoros- sa oleva päivystävä taistelunjohtaja johtaa tunnistusta suorittavan hävit- täjän kohteelle käskemällä suunta- ja korkeustietoja tehdyn ilmatilannekuvan pohjalta. Taistelunjohtaja johtaa tunnistavan koneen maalin läheisyy- teen, jotta tunnistettavasta kohteesta tarvittavat tiedot saadaan kootuksi.

Normaalisti kohteesta tunnistetaan kansallisuus, maalin yksilötiedot ja erikseen määritetyt havainnot.

Mahdolliset eksyneet koneet kään- nytetään ilmatilasta tai tarvittaessa valtion ilma-alukset voidaan voima- keinoja käyttäen pakottaa jopa las- keutumaan tietylle lentopaikalle tai palaamaan takaisin reitilleen.

Jotta rauhanajan toiminnassa kaikki tämä onnistuu, on kussakin pääjohtokeskuksessa tekninen kes- kus. Teknisen keskuksen tehtävänä on jatkuvasti ylläpitää ja optimoida käytössä oleva tietotekninen aineis- to. Käytössä olevat tekniset laitteet edustavat useita eri sukupolvia ja niiden hallinta asettaa erityisiä vaa- timuksia henkilöstölle. Johtamisjär-

jestelmäalalla saatu peruskoulutus mahdollistaa kehittymisen johto- keskusalan vaatimukset täyttäviksi erityisasiantuntijoiksi. Järjestelmien vaativuuden vuoksi henkilöstö joudutaan erityiskouluttamaan ilmavalvonnan eri osakokonaisuuksien vaatimalla tavalla.

Ilmavalvonnan siirtyminen kriisi- ajan valmiuteen tapahtuu rauhanajan voimavaroja käyttäen muutamassa tunnissa. Jotta kohotettua valmiutta kyettäisiin ylläpitämään pidempiai- kaisesti on hyvin koulutettu reservi toiminnan jatkuvuuden säilyttämisen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Onnek- si niukkojenkin kertausharjoitusvuo- sien aikana on kyetty avainreservi- läishenkilöstö pitämään vaadittujen tehtävien tasalla. Tämän reservin turvin meillä on jatkuva kyky vastata asetettuihin valmiusvaatimuksiin.

Tärkeä osa täyttä valvonnallista valmiutta ovat myös valmiuden kohotta- misen aikana ilmatilannekuvan luontiin liitettävät ilmatorjunnan tutkat sekä torjuntakyvyn saamisen edel- lyttämät ilmatorjuntajoukot. Näiden elementtien valmistuessa voidaan ilmapuolustuksen tulenkäyttöä toteuttaa kulloisenkin tilanteen vaatimalla optimaalisella tavalla - ilmatorjunta ja hävittäjätorjunta muodostuvat te-

hokkaaksi ilmapuolustukseksi.

Kaiken edellä olevan toteutues- sa ilmavalvonta antaa riittävät edellytykset tilanteen hallintaan, jotta käytettävissä oleva torjuntavoima voidaan keskittää oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ilmapuolustuksen komentajan käskemällä tavalla.

5. Pääjohtokeskuksen valvontakeskus

Valvontakeskuksen tehtävä Valvontakeskuksen tehtävänä on tuottaa reaaliaikainen ja tunnistettu ilmatilannekuva ja ilmavalvontase- loste valvontavastuualueelta sekä toteuttaa alueellisen koskemattomuuden valvontaa. Valvontakeskus johtaa lennoston vastuualueella olevia tutka-asemia. Ilmatilannekuva muodostetaan valvontakeskuksessa tutka- asemien, muiden valvontasensorien ja tarvittaessa aistivalvonnan tietoja yhdistämällä ja käyttämällä.

Valvontakeskuksen tekemä ilmatilannekuva on perustana torjunta- päätöksen teolle torjuntakeskukses- sa. Ilmatilannekuvaa jaetaan torjun- taselosteena maavoimien joukoille ja ilmavalvontaselosteena väestönsuo- jelun tarpeisiin.

Valvontakeskus toimii yhteis- työssä muiden viranomaisten kanssa aluevalvontaan liittyen ja osallistuu aluerikkomusten ja -loukkausten

TEEMANA

ILMAVALVONTA

...5. pääjOhTOKeSKuS

(13)

sekä lentosääntöjen ja ilmailumää- räysten rikkomusten selvittämiseen muiden viranomaisten kanssa.

Tärkeimmät valvonta- keskuksen järjestelmät:

Valvontakeskuksen tärkeimmät tieto- järjestelmät ovat MRT (Multi Radar Tracking) ja ITTH (Ilmavoimien Tu- lenkäytön johtamisen ja Tilannetie- don Hallinta).

MRT on monitutkaseurantajärjes- telmä, joka muodostaa ilmavalvonta- tutkien mittaamien havaintojen perusteella valtakunnallisen tai alueellisen ilmatilannekuvan. Järjestelmä on hankittu 1990-luvun puolivälissä ja nimensä mukaisesti se mahdollistaa usean tutkan maalitiedon laskennan parhaan mahdollisen ilmatilannekuvan laadun takaamiseksi.

ITTH -järjestelmä vastaanottaa tietoa useista eri lähteistä. Tärkein maali-informaatiota tuottava lähde on MRT -järjestelmä, joka tuottaa ITTH:lle tutkaplotteja ja tutkaseu- rantoja. ITTH:lle voidaan tuoda tietoa myös lennonjohdon järjestelmis- tä, ilmatorjunnan tutkilta ja aisti-ilmavalvonnan havainnoista. ITTH:ta käytetään tunnistetun ilmatilannekuvan esittämiseen ja sitä voidaan käyt- tää useisiin eri tarkoituksiin mm. hä- vittäjäkoneiden taistelunjohtamiseen ja ilmatorjunnan tulenkäytön johtamiseen. ITTH -järjestelmä sisältää myös hyvät simulaatiomahdollisuu- det. Nykyisin voidaankin järjestää laajoja, koko pääjohtokeskuksen henkilöstön toimintaa harjoittavia simulaatioharjoituksia.

Valvontakeskuksen henkilöstö

Valvontakeskus kouluttaa itse hen- kilöstöään sekä asevelvollisia rauhan ja sodan ajan tehtäviin. Val- vontakeskuksen vuoroesimiehenä toimiva valvontajohtaja on koulu- tustaustaltaan ilmavalvontalinjan tai johtokeskuslinjan käynyt opistoup-

seeri. Aluevalvonnan ohjeistuksen, valvontakeskuksen järjestelmien ja toimintojen opiskelun lisäksi valvon- tajohtajat saavat myös taistelunjohtajan peruskoulutuksen ennen vuo- roesimiehenä toimimista.

Valvontakeskuksen tilannevalvojat ovat perinteisesti olleet naisia.

Talvi- ja jatkosodan aikana naiset palvelivat ilmavalvontatehtävissä ja perinteet ovat jatkuneet myös ny- kypäivään saakka. On väitetty, että naiset soveltuvat tarkkaavaisuuten- sa vuoksi miehiä paremmin työs- kentelemään tutkan näyttölaitteilla.

Naiset ovatkin suoriutuneet tehtä- västä erinomaisesti, mutta viimeis- ten vuosien aikana palvelukseen on saatu myös nuoria miehiä. Tähän on vaikuttanut myös muutos valinta- prosessissa: pääsyvaatimuksena on luonteen sopivuuden, hyvän fyysi- sen kunnon ja virheettömän värinäön lisäksi myös varusmiespalveluksen suorittaminen. Nykyisin vaaditaan käytännössä myös aliupseerikurssin suorittamista. Uudistuneet vaatimukset ovat vähentäneet naisten osuutta hakijoissa, mutta haastavasta tilannevalvojan työstä ovat miehetkin hyvin selvinneet.

Valvontakeskus osallistuu myös asevelvollisten kouluttamiseen tar- joamalla peruskoulutuksensa Ilma- sotakoulussa saaville johtokeskusa- liupseereille mahdollisuuden joukko-

osastoharjoitteluun. Pääjohtokeskuk- sessa varusmiehiä on palveluksessa myös taistelunjohtajan ja ilmatorjunnan johtoryhmän tehtävissä. Pääjoh- tokeskus tarjoaa varusmiehille mie- lenkiintoisia, haastavia tehtäviä toi- mintaympäristössä, johon vain har- voilla on mahdollisuus päästä.

Valvontakeskus tekee kolmivuo- rotyötä. Valvontajohtaja toimii vuo- roesimiehenä ja vastaa alueellisen koskemattomuuden valvonnan toi- menpiteistä. Tehtävän mukaan jokainen Suomen ilmatilassa oleva maali tulee olla tunnistettu. Jokaisella joh- tokeskuksella on oma vastuualueensa tehtävän toteuttamisessa.

Ilmatilannekuvan varsinaiset muodostajat ovat tilannevalvojat.

Tilannevalvojat vastaavat ilmatilannekuvan tekemisestä ja eri sensoreil- ta tulevien datan käsittelystä. Toi- minnassaan he suorittavat jatkuvaa maalianalyysia ja vastaavat syntynei- den seurantojen vahvistamisesta tai poistamisesta. Valvontakeskuksessa on useita tilannevalvojien tehtäviä.

Näitä ovat ASO:n, tilannevalvojan (TIVA), tunnistajan ja tutkamittaa- jan tehtävät.

ASO (Air Situation picture Ope- rator) ylläpitää tutkailmavalvontati- lannetta MRT -näyttölaitteella. Hän osallistuu aktivisesti tutkailmavalvonnan laadun ja selkeän ilmati-

››

(14)

lannekuvan luontiin yhdessä SCO:

n (System Controller Officer) ja ITTH -tilannevalvojan kanssa. ASO tulkitsee järjestelmätason seurannat ja yhteistyössä ITTH -tilannevalvojan kanssa huolehtii siitä, että ITTH:lle hyväksytään maalit, joita ASO pitää oikeina. ITTH -tilanne- valvoja (TIVA) ylläpitää ilmatilannekuvaa ITTH:n näyttölaitteella hyväksymällä MRT -järjestelmästä, erillisiltä tutkilta tai muilta sensoreil- ta tulevan maalitiedon ITTH -järjes- telmään. Tunnistajan tehtävänä on ni- mensä mukaisesti tunnistaa ITTH:lle hyväksytyt maalit.

Tärkeimmät menetelmät maalin tunnistamiseen on verrata maalin paikkaa, lentoarvoja ja transponde- rikoodia lentosuunnitelmatietoihin sekä lennonjohdon kanssa tehtävä yhteistyö.

Valvontakeskuksessa myös kuun- nellaan vastuualueen ilmailuradiolii- kennettä ja sen sisältämiä ilma-aluksen kutsuja ja paikkailmoituksia.

Aika-ajoin ilmatilannekuvaa täy- dennetään myös aistihavainnoin. Ais- ti-ilmavalvontahavaintoja saadaan mm. rajavartiolaitoksen joukoilta tai harjoitusten yhteydessä perus- tetuilta aisti-ilmavalvontajoukoilta.

Yhteistoiminta rajavartiolaitoksen kanssa on tärkeää valtakunnan rajan läheisyydessä, matalalla lentävien maalien havaitsemiseksi ja tunnista- miseksi. Saattaapa joskus aktiivinen kansalainenkin soittaa

valvontakeskukseen ilmoittaak- seen aistihavaintonsa häntä askarrut- tavasta maalista.

Valvontakeskuksen nykypäivää ja hieman tulevaisuuttakin

Alkuvuodesta 2007 siirryttiin pää- johtokeskuksissa johtokeskusvuo- rotteluun, jonka tarkoituksena on

lisätä johtokeskusten kykyä toimia koko valtakunnan alueella. Valvonta- keskusten kulloinkin paikalla olevan henkilöstön määrä suunnitellaan tarvittavan lentoliikenteen vaatimusten mukaan. Lentoliikenteen kokonaisin- tensiteetti on suurimmillaan aamun ja alkuillan välillä. Sotilasilmailukin ajoittuu pääsääntöisesti virka-ajalle.

Jotta yhteistyö lennostojen hävittäjä- lentolaivueiden kanssa sujuisi luon- tevimmin taistelunjohtotoiminnan suunnittelun ja toteuttamisen kannalta, vastaa jokainen johtokeskus virka-aikana ilmatilannekuvan muo- dostamisesta, tunnistamisesta ja valvonnan johtamisesta lennoston vas- tuualuerajojen mukaisesti.

Vuoroluettelon mukaisesti pää- johtokeskukset hoitavat toisen lennoston vastuualueen ilmavalvonta- ja taistelunjohtovastuita ts. me Ro- vaniemeltäkin teemme aika-ajoin ilmatilannekuvaa Etelä-Suomesta.

Johtokeskusvuorottelun myötä on aikaisempaa helpompaa sopia lyhyt- aikaisia vastuuvaihtoja esimerkiksi koko johtokeskuksen henkilökunnan koulutustilaisuuksia varten.

Johtokeskusvuorottelu on tuonut mukanaan vaihtelua työrutiiniin. Se on luonut henkilöstölle uusia haasteita valvonnan johtamiseen ja ilmatilannekuvan tunnistamiseen, mutta ennen kaikkea se on tuonut valvontajärjes- telmään lisää taistelunkestävyyttä.

Toimintatapojen kehittämisen lisäksi myös laitteisto tulee kehit- tymään.

Käynnissä oleva MST -hanke (Multi Sensor Tracking) tulee kor- vaamaan MRT:n 2010-luvulla. Kun MRT:ssä tieto on perustunut pelkäs- tään tutkainformaatioon, on MST:

ssä mahdollisuus koota tilanneku- vaa monipuolisemmin. Mukaan tulee aktiivisten, eri puolustushaarojen tutkajärjestelmien lisäksi myös pas- siivisen sensorijärjestelmän tieto.

Tuotteena on koko puolustusvoi- mia palveleva yhteinen maalitilan- nekuva.

Myös keskivalvontatutkakalustoa ollaan uusimassa 2010 -luvulla. Ta- voitteena on hankkia nykyistä KEVA -kalustoa korvaava, saman suorituskyvyn omaava, mutta nykyaikaisem- pi ja liikkuvampi järjestelmä. Ensi vuosikymmenen ilmavalvonta perustuu siis koko puolustusvoimien tutkakaluston ja passiivisten sensoreiden yhteiskäyttöön.

TEEMANA

ILMAVALVONTA

...5. pääjOhTOKeSKuS

(15)

TEEMANA

ILMAVALVONTA

KEVA/KAVA -tutkajärjestelmä

Nykyisen KEVA -tutkajärjestelmän tuotekehittely aloitettiin SITRAn rahoituksella 1968. Suunnitteluun ja rakentamiseen osallistui Pääesi- kunta, Sähkötekninen Tutkimuslai- tos, VTT ja varsinaisena rakentaja- na Viestikeskuskorjaamo. Antennien runko-osia ja heijastimia valmistivat Valmet ja Wärtsilän Konepaja.

KEVA -tutkajärjestelmään kuuluu valvontatutka ja erillinen korkeu- denmittaustutka.

Tuotantovaiheen aikana Viesti- keskuskorjaamolta valmistui kaksi lähetinkonttia vuosittain. Ensim- mäinen KEVA -tutka otettiin opera- tiiviseen käyttöön 1978 ja viimeinen lähetinkontti valmistui 1991.

KEVA-tutkan MLU (Mid Life Update, elinkaaren puolivälin päivi- tys) suoritettiin 1993 - 1996. Tämän jälkeen on suoritettu kymmeniä eri modifiointeja, joilla on parannettu tutkan toimintavarmuutta ja kehitetty elektronisen sodankäynnin mahdollisuuksia.

KAVA -tutkajärjestelmäksi han- kittiin 1990-luvun alussa ranskalainen Thomson CFS -kaukovalvontatutka.

Tutkajärjestelmän näyttölaite ja näyttölaitekontti uusittiin 80-luvun loppupuolella. Näyttölaite m85 pys- tyi luomaan automaattiseurantoja

Yliluutnantti unto Kaisamatti Lapin Lennosto

Tutka-asemien rooli

ilmavoimien ilmavalvonnassaa

edellisen mallin m70 käsiseuranto- jen lisäksi ja osaltaan helpotti tutka- mittaajan työtä. Uusin modifikaatio näyttölaitteisiin suoritettiin 2006 - 2008, perinteisiä PPI -kuvaputkel- la varustettuja näyttölaitepulpetteja korvattiin TFT -näytöllisillä tutka- työasemilla (RWS).

Tutkajärjestelmien tulevaisuus

Tutkajärjestelmän pääkaluston muo- dostava kotimainen KEVA -tutka on operatiivisessa käytössä 2010- luvun puoleenväliin saakka. Uuden KEVA2010 hankinta on käynnissä, tarjouspyynnöt on lähetetty poten- tiaalisille valmistajille ja vastaukset tulevat 2008 kevään aikana. Ensim- mäiset uudet tutkan ovat käytössä ni- mensä mukaan 2010.

KAVA -järjestelmän elinkaari on puolivälissä ja MLU on valmistelun alla. MLU ajoittuu vuosille 2009 - 2010.

Tutka-asemat

Tutka-asemat ovat pääjohtokeskuk- sen valvontakeskuksen alaisia yksi- köitä. Tutka-asemien tehtävänä on tuottaa valvonta-alueeltaan maali- tietoa osana alueellisen koskemattomuuden valvontaa. Sodan aikana tutka-aseman toimintaa jatkaa ilma- valvontatutkajoukkue, jonka rungon

muodostaa aseman henkilökunta.

Henkilöstöön tutka-asemalla kuuluu aseman päällikkö, tekninen henkilöstö ja tutkaoperaattorit. Ase- man päälliköt, varapäälliköt ja tut- kaupseerit ovat opistoupseereja ja erikoisupseereja, muu henkilökunta on aliupseereja.

Aseman päällikkö johtaa aseman operatiivista toimintaa sekä teknis- ten laitteiden käyttöä, huoltoa ja yl- läpitoa.

Teknistä henkilöstöä on varapääl- likkö (KAVA -asemilla), tutkaupsee- rit, järjestelmä-aliupseerit ja tutka- huoltomiehet. Heidän tehtävänään on toimia tutka-aseman järjestelmi- en asiantuntijoina, operaattoreina ja huoltajina. Koulutuksen ja kokemuk- sen täyttyessä he toimivat järjestel- mien kalustovastuuhenkilöinä.

Tutkaoperaattorit suorittavat jär- jestelmien käyttötoimenpiteitä, tut- kamittausta ja maalitietojen analy- sointia.

Tutka-asemalla työskentely on poikkeuksellisen itsenäistä. Aseman päällikkö johtaa aseman toimintaa, esimiehet ja kollegat ovat kaukana.

Pienestä henkilömäärästä ja määrä- rahojen niukkuudesta johtuen yksin- työskentelyä suoritetaan paljon.

Työntekijöiden on oltava moni- taitoisia ja sitoutuneita työhönsä. Työ on epäsäännöllistä vuorotyötä ja työ- vuoron aikana he usein yksin vastaa-

››

(16)

vat koko aseman toiminnasta: tutkail- mavalvonnasta, järjestelmien toiminnasta ja asema-alueen valvonnasta.

Välitöntä apua ongelmatilanteisiin ei ole saatavilla, matka lähimpään va- ruskuntaan voi olla satoja kilomet- rejä, kuntakeskuksiinkin kymmeniä kilometrejä.

Toimintaa ohjaavat tarkat käskyt ja määräykset, rauhan aikana työtur- vallisuuteen vaikuttavat asiat on oh- jeistettu erittäin tarkasti. Tehtävät on osattava laittaa tärkeysjärjestykseen, päällekkäisiä ongelmatilanteita esiin- tyy usein.

Ilmavalvonnasta esiintyvät tapah- tumat etenevät nopeasti ja edellyttä- vät välitöntä toimintaa aseman hen- kilökunnalta. Toimintatavat ja ohjeet on hallittava automaatiotasolla, ohje- kirjoja ei ehdi lukea tilanteen ollessa päällä. Tämä asettaa kovan vaatimuk- sen henkilöstön koulutukselle sekä tietojen ja taitojen ylläpitämiselle.

Tutka-aseman henkilöstön koulutus tapahtuu työpaikkakoulutuksena asemalla ja järjestelmäkoulutukse- na sotakouluissa. KEVA -operaatto- rikoulutus annetaan näyttökokeineen tutka-asemalla. Tutkajärjestelmien huoltokoulutuksen toimeenpanee Ilmasotakoulu, ja se annetaan Ilma- sotakoululla Tikkakoskella ja tutka- asemilla.

Oman henkilökunnan koulutuksen lisäksi asemilla koulutetaan asevelvollisia, sotakoulujen oppilaita ja muuta henkilökuntaa.

Varusmiehistä johtokeskuslinjan ja viestiteknisen tutkalinjan oppilaat käyvät asemilla joukko-osastovai- heen aikana tutka-asemaharjoittelus- sa. Reserviläisiä koulutetaan tutka- joukkueen ja viestihuoltokomppani- an kertausharjoituksissa.

Asemien keskinäinen koulutus- rooli painottuu varuskuntien lähellä oleviin tutka-asemiin, varusmiesten

ja reserviläisten yleishuolto on hel- pompi järjestää varuskunnallisten palvelujen lähellä.

Tutka-asemien tulevaisuus Tutka-asemat ovat tällä hetkellä muutosvaiheessa. KEVA -tutkajär- jestelmä on elinkaarensa loppupääs- sä ja asemien henkilökunnan rungon muodostaneet opistoupseerit ovat siirtymässä reserviin kovaa vauhtia.

Edellinen muutos tapahtui kymmenen vuotta sitten, siirryttiin monitut- kajärjestelmään (MRT) ja varsinainen asemamittaus loppui.

Tutkamittaajien tehtävät muuttui- vat tällöin voimakkaasti, tutkamittaa- jista koulutettiin tutkaoperaattoreita ja sähköteknisen peruskoulutuksen saaneet mittaajat koulutettiin tutka- huoltomiehiksi. Aliupseerien ammat- tikunta on ottanut suurimmalta osalta KEVA -asemien teknisen henkilös- tön roolin ja tulevaisuudessa myös KAVA -asemilta opistoupseerien siirtyessä reserviin tai vaativampiin tehtäviin.

Tulevan KEVA2010 tutkajärjes- telmän operatiivinen käyttö ja huol- tojärjestelmä määrittää KEVA -tutka- asemien henkilöstön. Paluuta 1970 - 1980 lukujen henkilöstömääriin ei enää ole, kaukokäytettävyys on vaa- timus.

Paluuta ei ole näkyvissä myös- kään 1990-luvun puolenvälin kiitet- tävän tarkkaan ilmatilannekuvaan.

Tekniikka on kehittynyt ja luo entis- tä paremmat mahdollisuudet esittää ilmatilannekuvaa, mutta harventu- neen tutkaverkon muodostamia auk- koja ei voi korvata esitysjärjestelmil- lä. Harvalla tutkaverkolla alakatveet muodostuvat raja-alueilla suuriksi, tutkien maksimikantamilla valvon- takeilojen alarajat pyyhkivät 8-15 kilometrin korkeudella.

Tutkien käyttöä tehostamalla ny- kyisessä ja tulevassa järjestelmässä pystytään kuitenkin saavuttamaan kohtalaisen hyvä ilmatilannekuva.

Kaukovalvontatutka-asema Kaukovalvontatutkajärjestelmä TRS 22 XX (KAVA -järjestelmä) hankinta- päätös Ranskasta tehtiin vuonna 1988.

Järjestelmään kuuluu operatiivisen valvontatutkan (PSR) lisäksi kahdennet- tu toisiotutkajärjestelmä (SSR), jonka hankintaan ilmailulaitos osallistui. Jär- jestelmän valmistaja on ranskalainen Thomson - CSF (nykyisin THALES).

Järjestelmä on ollut käytössä 90-luvun puolivälistä lähtien. Kaukovalvonta- tutkajärjestelmä on luotu toimimaan periaatteessa profiililla 24/7.

Tutka-asema työpaikkana vaatii laaja-alaista osaamista mekaniikasta mikroaaltotekniikkaan. Järjestelmän ylläpito on jaettu siten, että aseman henkilöstö hoitaa huoltotasoille A ja B kuuluvat viankorjaus- ja huol- totehtävät. Huoltotaso C:n vastuun kantaa Ilmavoimien viestitekniikka- laitos (IVL), joka tekee osin myös tehdastasoisia (D-taso) modifikaati- oita. Järjestelmän käytettävyyttä on pystytty parantamaan, kun huoltota- sojen rajoja on pidetty joustavina ja henkilöstöä käytetty mahdollisimman tehokkaasti.

Kaikilla käyttö- ja huoltotehtä- vissä työskenteleviltä edellytetään voimassa olevia kelpuutuksia. Ka- lustokoulutuksen pääsyvaatimuk- sena on sähköalan ammatillinen koulutus. Kelpuutuskoulutus kestää noin kaksi vuotta. Koulutus sisältää valmistavassa vaiheessa tekniikan perusopintoja, kuten tutka- ja mik- roaaltotekniikkaa. Lisäksi valmistavassa koulutuksessa tehdään erilaisia kelpuutuksiin liittyviä näyttökokeita ja suoritetaan työturvallisuuteen liit- tyviä kursseja sekä tutkintoja. Nämä yhdistettynä työharjoitteluun tuotta- vat edellytykset suorittaa järjestelmä- koulutuksen syventävä jakso, jossa perehdytään järjestelmän käyttöön

TEEMANA

ILMAVALVONTA

...TuTKA-ASeMIeN ROOLI

(17)

››

vaativissa tutkaympäristöissä sekä luodaan pohja sille, että asema itse- näisesti pystyy huoltamaan ja kor- jaamaan kaluston huoltojärjestelmän edellyttämissä puitteissa.

Kalusto- ja kelpoisuuskoulutuk- sesta päävastuun kantaa Ilmasota- koulu Tikkakoskella. Osaavan koulu- tushenkilöstön rajallisuudesta johtuen myös tutka-asemat sekä IVL ovat osallistuneet kalustokoulutuksen an- tamiseen. Yksi asema on valittu kalustokoulutuksen pääpaikaksi, mutta kaikki asemat osallistuvat niin huol- to- kuin kelpoisuuskoulutuksen kurs- seihin ja koulutustapahtumiin omalla työpanoksellaan. Tässä toimintamal- lissa on sekä hyvät että huonot puo- lensa. Hyvänä voidaan pitää sitä, että kokeneemmalta henkilöstöltä tietoa siirretään nuoremmille (mestari-ki- sälli). Näin ei synny tilannetta, jossa koulutus on pelkästään teoriapainot- teista ja eikä ole olemassa riskiä sille, että kokemusperäistä tietoa menete- tään. Toisaalta heikkoutena voidaan pitää sitä, että koulutukseen käytetty henkilöresurssi on pois varsinaisesta päätehtävästä, joka on operatiivinen valvontatehtävä. Jotta edellä mainitut tekijät saadaan pidettyä tasapainossa, vaatii se kaikilta toimijatahoilta sau- matonta yhteistyötä ja suunnitelmal- lista toimintaa.

Kaukovalvontatutka-asema kouluttaa omat SA -joukkonsa. Tutka- aseman runkohenkilöstö muodostuu palveluksessa olevasta henkilökun- nasta. Toimintakykyinen asema tar- vitsee ammattitaitoisia reserviläisiä tuekseen, jotta se pystyisi toimimaan kaikkina vuorokauden aikoina valmiutta kohotettaessa tai SA -tilanteessa. Nykyään, kun siviili- ja sotilas- teknologia lähentyvät toisiaan, niin on myös ilmapuolustuksen helpom- pi löytää riittävän pohjakoulutuksen saanutta reserviä.

Reservin kertausharjoituksissa pyritään hyödyntämään reservi- läisten siviilikoulutuksen mukanaan tuomaa ammattitaitoa sekä työkoke- muksen kautta hankittua osaamista,

johon pohjaan voidaan nopeasti ja tehokkaasti lisätä oman sotilastek- nologiamme tietämystä. Heidän taustastaan johtuen kouluttaminen on mahdollista lyhyissä ja sisällöl- tään hyvinkin tiiviissä kertausharjoituksissa. Kertausharjoituksissa reserviläiset toimivat mm. kaluston ylläpito- ja käyttötehtävissä. Tutka- aseman organisaatioon sijoitettavil- ta reserviläisiltä vaaditaan teknisen pohjakoulutuksen lisäksi kiinnos- tusta ja innostusta paneutua ilma- puolustukseen yleensä. Osa harjoi- tuksiin kutsuttavista reserviläisistä löydetään ns. ”puskaradion kautta”.

Panostus reservin kertausharjoitus- ten suunnitteluun ja toteutukseen on siis paras mainoksemme siviilissä ja sitä myöten se tuntuu tuottavan lisää osaavaa reserviä.

Kajaanin tutka-asemalla jär- jestettiin viimeksi kertausharjoitus helmikuussa. Harjoitukseen osallistui myös reservin vääpeli Hannu Im- piö. Hannulle ilmapuolustus ja kertausharjoitukset ovat yksi ”harrastus”.

Hän on osallistunut useisiin Ilmavoi- mien kertausharjoituksiin niin johtokeskuksessa kuin tutka-asemalla.

”Harrastus” on lähtenyt liikkeelle aikoinaan varusmiespalveluksesta Ilmavoimien viestikoulusta, jossa hän suoritti varusmiespalveluksen ilmavalvonta-alalla ja sai kipinän il- mapuolustusharrastukseen.

Hannu kertoi harjoituksen lop- puvaiheissa seuraavia havaintoja menneestä viikosta: ”Koulutus on ollut mielenkiintoista ja haastavaa”.

Hän perustelee vastaustaan sillä, että monipuolinen tekniikka ja jo tutka sinänsä, on laitteena mielenkiintoi- nen. Siihen liittyy monipuolisia ilmi- öitä niin lähettimessä, siirtolinjoissa, vastaanottimessa kuin ilmakehässä.

Haastavuus syntyy siitä, että tutka- alan osaajan on oltava moniosaaja.

Hannu on kokenut tutka-aseman kertausharjoitukset ilmapuolustuksen kannalta tarpeellisina ja mie- lenkiintoisina. Aikaisemmissa har- joituksissa opitut asiat on kerrattu ja näin on saatu hyvä perusta uuden oppimiselle. Nyt laitetuntemuksessa on päästy etenemään jo syvemmälle tasolle. Samoin reserviläisen näkö- kulmasta katsoessaan hän on kokenut opiskeluilmapiirin innostavana ja alansa kouluttajat ammattilaisena.

Hannu tuntee saaneensa laajan koko- naisnäkemyksen ilmapuolustuksen kokonaisjärjestelmän toiminnasta, jossa yhtenä tärkeänä osana on maalitiedon tuottaja; tutka ja tutka-asema henkilöstöineen.

Hannu löytää yhteneväisyyksiä siviiliteollisuuden korkeammilla ra- diotaajuusalueilla toimivan teknolo- gian ja sotilasteknologian väliltä. Se helpottaa ja parantaa lyhyessä ajassa

(18)

tapahtuvaa kalustojen sekä tekniikoi- den hallintaa kertausharjoituksissa.

Tästä tekniikan lähenemisestä johtuen ilmapuolustuksen toimijana ilmavoimat on ottanut siviilityöelämän hyödyntämisen osaksi omaa reservi- koulutustaan.

Kaukovalvontatutkajärjestelmä

on toiminnallisuudeltaan erinomai- nen tutkajärjestelmä. Jotta järjestel- män käytettävyys ja suorituskyky pysyvät tulevaisuudessakin hyväl- lä tasolla, niin lähitulevaisuudessa ilmeisesti joudutaan tekemään rat- kaisuja mahdollisesta järjestelmän päivittämisestä. Yhtäältä tämän rat-

kaisun tarvetta ohjaa käytettyjen komponenttien ja varaosien saata- vuus ja toisaalta tutkajärjestelmän on pystyttävä jatkuvasti uudistuvan sotilasteknologian mukana. Vaikka varsinaiseen suorituskyvyn paranta- miseen ei olisikaan välitöntä tarvetta niin, järjestelmän ympärillä olevat ilmatilannekuvan luomiseen vaikuttavat tietotekniset ratkaisut muuttuvat jatkuvasti. Näin varsinaisen tutkakaluston ulkopuolella tapahtuvat muu- toksetkin aiheuttavat tutkajärjestel- mässä itsessään muutospaineita.

Kaukovalvontatutka (Thomson TRS 22 XX) Käyttö

• ilmavalvonta

• taistelunjohto

• lennonvarmistus Ominaisuudet

• mittausetäisyys 500 km

• mittauskorkeus 30 km

• taajuusalue S-alue (2-4 GHz)

• nykyaikaiset häirinnänväistö- ominaisuudet

• valmistusmaa Ranska Res vääp Hannu Impiö laitekoulutuksessa pääjohtokeskuksen kertausharjoi-

tuksessa 2/2008

PIKAKULJETUS ROVANIEMI OY

Kairatie 65, 96190 ROVANIEMI Puh. (016) 312 020

LOHTAJAN KUNTA

68230 Lohtaja www.lohtaja.fi

TEEMANA

ILMAVALVONTA

(19)

TEEMANA

ILMAVALVONTA

Ilmavoimien päätehtävä on alueellisen koskemattomuuden valvonta ilmavalvonnalla. Maa - ja merivoimat voivat tietyin rajoituksin osallistua ilmatilannekuvan täydentämiseen omien tehtäviensä ohella. Pääjohto- keskusten valvontakeskuksissa sensoreiden käytön suunnitte- lussa tulee olla valmius ottaa huomioon myös maa- ja merivoimien valvontasensoreiden tuomat mahdollisuudet siinä tilanteessa, kun ilmatilannekuvan täydentäminen on tarpeen tai oma kalusto ei enää syystä tai toisesta ole käytettävissä. Ar- tikkelissa arvioidaan näitä mahdollisuuksia kaluston ja erilaisten järjestelmien näkökulmasta, sekä toiseksi käsitellään mitä valvontasensoreiden taktinen käyttö on. Lopuksi arvioidaan lyhyesti valvontasensoreiden ja ilmavalvontajärjestelmien kehityksen vaikutuksia ilmatilannekuvan kokoamiseen.

Ilmavoimien ja ilmatorjunta- joukkojen ilmavalvonta Pääjohtokeskuksen valvontakeskuksen tehtävänä on vastata ilmatilan-

Ilmatorjunnan ja merivoimien sensorien taktinen käyttö

valvonnan osana

nekuvan luomisesta ja jakamisesta, sekä ilmavalvontayksiköiden takti- sesta johtamisesta. Ilmavalvontaa johtaa omalla vastuualueellaan valvontakeskuksen päällikkö yhdessä valvontapäällikö(ide)n kanssa. Val- vontakeskuksen päällikkö vastaa val- vontasuunnitelman (VASU) laatimi- sesta osaksi ilmapuolustussuunnitel- maa (IPSU).

Valvontasensoreiden käyttö suunnitellaan torjuntakeskuksen toiminta- ajatuksen pohjalta. Sen vuoksi tor- juntapäällikkö määrittää vaatimukset ilmatilannekuvan tarkkuudelle halu- tulle toiminta-alueelle. Torjuntapääl- likkö osallistuu myös operaatiokoh-

taisen valvontataktiikan suunnitteluun valvontapäällikön kanssa.

”VASU sisältää valvontataktiikan periaatteet”

Ilmavoimien omat sensorit ovat pääasi- assa kiinteitä ilmavalvontatutkia, jotka ulottuvuuden perusteella on luokiteltu, kauko- ja keskivalvontatutkiksi. Tällä kalustolla ilmavoimat huolehtii reaa- liaikaisen perusilmatilannekuvan ko- koamisesta rauhanaikana. Valmiutta kohotettaessa ne yhä muodostavat ilmavalvonnan rungon lähivalvontatut- kien ja aisti-ilmavalvontayksiköiden ohella. Ilmavoimien valvontasensorei-

Ylil Tapani Asikainen Lapin Lennosto

KAVA ja KEVA. -valvontasensorit, jotka muodostavat Suomen ilmavalvonnan rungon.

››

(20)

den tuottamat seurannat liitetään MRT - ja ITTH - järjestelmiin.

Ilmatorjuntajoukot käyttävät maalinosoitustutkia, joilla ne voivat tehdä omaa alueellista ilmatilannekuvaa ja täydentää ilmavoimien ilmatilannekuvaa. Ilmatorjunnan valvontasensoreiden tarkoituksena on omaan tehtävään liittyen vihollisen ilma-aseen havaitseminen riittävän ajoissa ja torjua se. Ilmatorjunnalla on oma sensoreiden käyttötaktiik- kansa, jonka suunnitteluun ei ilma-

voimien pääjohtokeskuksen valvon- tahenkilöstö osallistu. Johtovastuus- sa olevan pääjohtokeskuksen valvontakeskuksen päällikkö sopii ilmatorjuntarykmenttien tutkien käyttämi- sestä. Sovitut periaatteet kirjataan VASU:aan. Valvontapäällikkö esit- tää torjuntakeskuksen ilmatorjunnan johtoryhmän kautta pyynnön käyt- tää ilmatorjunnan valvontasensoreita ilmavalvontaan noudattamalla niitä periaatteita, jotka valvontakeskuksen päällikkö on sopinut. Pääjohtokes-

kuksen valvontahenkilöstö (VP,VJ) pitävät ilmatorjuntajoukkojen val- vontahenkilöstön kanssa toisensa tietoisina olemassa olevista valvon- tasuunnitelmistaan.

”Ilmatorjunnan tutkien taktisen käy- tön joustavuutta rajoittaa valvonta- sensorin tyyppi ja sen oma tehtävä”

Johtovastuussa olevan pääjohtokes- kuksen valvontakeskuksen päällik- kö sopii eri ilmatorjuntarykmenttien kanssa niiden tutkien käyttämisen pe- riaatteista ilmavalvontaan. Ilmator- juntatutkilla oman ilmatilannekuvan täydentäminen tulee kyseeseen ainoastaan operaatiokohtaisesti silloin, kun oma valvonta ei kata aluetta, tai ennakkovaroituksen saamiseksi pai- nopistealueella. Ilmatorjunnan tutkien käytössä oman ilmatilannekuvan täydentämiseksi on huomioitava ilmatorjuntarykmenttien oma tehtä- vä. Maalinosoitustutkat voivat olla tutkasäteilyyn hakeutuvien ohjusten kohteena, eikä niitä sen vuoksi ole syytä paljastaa vastustajalle. Käyttö on harkittava tarkasti. Pitkäaikainen valvonta ei mitä luultavimmin tule kyseeseen. Ilmatorjunnan tutkien taktisella käytöllä on tarkoitus ainoastaan päivittää ilmatilannekuva, kun omaa kalustoa alueella ei ole, tai se muusta syystä ei ole käytössä.

Ilmatorjunnan valvontasensoreiden käytössä on otettava huomioon kaluston tyyppi. Osa kalustosta on sellaista, jota ei voida liittää teknisesti suoraan ilmavoimien järjestelmiin, mutta tieto voidaan välittää ilmatorjunnan johtamisjärjestelmien väli- tyksellä ilmatilannekuvaan. Tämä rajoittaa ilmatorjunnan tutkien taktisen käytön joustavuutta.

Alusilmatorjunta ja laivastoyksiköiden tuki ilmapuolustukselle

”Merellä ollessaan alukset ovat valta- kunnan ilmapuolustuksen uloimmat sil- mät erityisesti alalentokorkeuksilla.”

TEEMANA

ILMAVALVONTA

MOSTKA95, ITO96 järjestelmän valvontatutka ja MOSTKA87. IT -järjestel- mien tehokkaimmat valvontasensorit.

Hamina lk:n ohjusvene. Rauma lk:n ohjusvene.

(21)

Merivoimat tukee valtakunnan il- mapuolustusta valvomalla vastuualueensa ilmatilaa, torjumalla ilma- tilanloukkaukset, elektronisella tuel- la ja tuottamalla tappioita vastustajan ilma-aluksille ja ilmatorjuntakykyi- sille taistelualuksille.

Alusten ilmatorjuntavoima ja niiden valvontakyky on ensisijaisesti tarkoitettu omasuojajärjestelmiksi.

Suorituskykyisimpiä aluksia val- mistaudutaan käyttämään ilmapuolustuksen tueksi päätehtävällä joko ilmavalvontaan tai rannikolla olevan kohteen suojaamiseen. Alusten ilmavalvonnan päätoiminta-alueet ovat Suomenlahti ja Itämeri.

Merivoimien alukset toimivat omassa päätehtävässäänkin aina ilmapuolustuksen valvontasensoreina.

Merellä olleessaan alukset ovat valtakunnan ilmapuolustuksen uloimmat silmät erityisesti alalentokorkeuksilla.

Ilmatorjunnan tulenkäytön ja ilmavalvonnan johtami- nen merivoimissa

Kullekin merivoimien ITJOKE:lle on määritetty jo perusvalmiudessa maantieteellinen johtamis- ja val- vontavastuualue. Alus ja merivoimien ilmatorjuntayksikkö on siirty- märeitillään, tukeutuessaan tai taktil- lista tehtävää toteuttaessaan ilmapuolustuksen tulenkäytön johdollisesti aluevastuuseen määrätyn merivoimien ilmatorjunnan johtokeskuksen alaisuudessa. Erikseen käskettäes- sä aluksen ilmatorjuntaa voi johtaa suoraan myös maa- tai ilmavoimien johtoporras.

Alusten ja ilmatorjuntayksiköi- den lisäksi kaikki laivasto- ja ran- nikkojoukot sekä ilmatorjuntayk- siköt täydentävät valtakunnallista ilmatilannekuvaa. Pyyntö merivoimien yksiköiden käytöstä tehostet- tuun ilmavalvontaan on esitettävä meripuolustusalueen operaatiokes- kukselle. Pääjohtokeskusten valvontakeskuksissa on otettava huomioon

ilmavalvontakykyisten alusten siirtyminen alueelle, josta ilmatilannekuvaa halutaan.

Alusten ja ilmatorjuntayksiköi- den lisäksi erityisesti meritieduste- lukomppanioilla on keskeinen rooli ilmamaalien havaitsemisessa ja maalitiedon välittämisessä ilmapuolustukselle. Rannikkotutkaa voidaan ra- joitetusti käyttää myös ilmamaalien havaitsemiseen.

Valtakunnallinen ilmatilannekuva välitetään aluksille ja merivoimien ilmatorjuntapattereille tulenjohtoda- tana radio- tai puhelinverkossa ja var- mennetaan ilmamaaliviesteinä sano-

Perusilmatilannekuva muodostetaan ilmavoimien omien kiinteiden sensoreiden, aisti-ilmavalvonnan ja tiedus- telun avulla. Ilmatilannekuvaa tulee kyetä säätelemään joustavasti tilanteen ja tarpeen mukaisesti koko sen- soriverkon taktisella käytöllä.

Ilmavoimien omien tutkien ryh- mittämistä (uudelleen) rajoittaa niiden siirrettävyys. KAVA ja KEVA -tutkat ovat käytännössä kiinteitä.

LÄVA –tutkia voidaan joustavasti siirtää valvontataktisesti hyviin asemiin. LÄVA -tutkien paikat on suun- niteltava ja valmisteltava IPSU:n ja muiden sen pohjalta laadittujen asia- kirjojen, taistelusuunnitelman mukaisesti. LÄVA -tutkat tulee sijoit- taa parhaalle ajateltavissa olevalle paikalle ilmaoperaatioiden kannalta. Viestiyhteydet tulisi olla kaikissa väistöpaikoissa hyvin valmisteltuja.

Käytössä oleva viestiyhteysverkko ja -järjestelmät vaikuttavat ilmaval- vontakaluston ryhmitysmuutoksiin.

KEVA -kalustoa voidaan tietyissä rajoissa myös siirtää. KEVA -tutka- asemien siirtoja ei kuitenkaan voida pitää taktisina toimenpiteinä, koska kyseessä on vähintäänkin vuorokau- sien asia riippuen siirtomatkasta ja siitä kuinka paljon henkilöstöä siir- toon on käytettävissä ja kuinka hyvin siirtopaikka on valmisteltu.

Valvontasensoreiden ryhmittämi- sessä tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan tyypittelyä ulottuvuuden perusteella hyväksi (lähi-, keski- ja kaukovalvonta). Tällä katetaan ilmatila alhaalta ylös, niin korkealle ja kauas, kuin valvontasensorin ulottuvuus teknisesti on mahdollista.

Hävittäjätutkan käyttö ilmavalvontaan on myös mahdollista.

Valvontasensoreiden valmiustilat ilmoitetaan valvontasuunnitelmassa.

Ne määritetään sensorikohtaisesti riippuen valvontasensorin tyypistä.

Kulloisenkin operaatiokohtaisen valvontataktiikan valvontapäällikkö suunnittelee yhdessä torjuntapääl- likön kanssa noudatellen VASU:n Ilmavoimien LÄVA-tutka maanpuo-

lustusmessuilla v. 2000

malaiteverkossa. Ne yksiköt joilla ei ole ilmatorjunnan tuliasemapäätettä, saavat ilmamaalitiedot joko rannikon sanomalaiteverkossa ilmaviestisano- mana, ULA - verkossa jaettavassa il- mavalvontaselosteessa, MEVAT:ssa tai puheella joko radioteitse tai pu- helimella.

Valvontataktiikan yleiset periaatteet

”Valvontapäällikkö suunnittelee il- maoperaatiokohtaisen valvontatak- tiikan yhdessä torjuntapäällikön

kanssa” ››

(22)

periaatteita. Tarvittaessa päivitetään VASU:a. Valvontataktiikan johtaa valvontapäällikkö. Valvontajohtaja toteuttaa valvontapäällikön valvonta-ajatuksen johtamalla ja valvomalla ilmatilannekuvan kokoamista.

Kehittämistä ja tulevaisuutta

”Maalitilannekuvajärjestelmä (MST, Multi Sensor Tracking - järjestelmä) mahdollistaa ottaa esille myös meri- voimien valvontasensorit ja niiden tekemät ilmavalvonta- ja muut ha- vainnot.”

Ilmavoimien valvontasensoreiden havainnot käsitellään MRT - järjes- telmällä. Riippuen valvontasensorin tyypistä MRT -järjestelmään voidaan liittää suoraan ilmatorjunnan sensoreiden havainnot. Ilmavalvontaha- vainnot kootaan ilmatilannekuvaksi, joka jaetaan ja esitetään tarvitsijoille ITTH -järjestelmässä.

Myös MST -järjestelmä tulee si- sältämään ominaisuuksia, joilla val- vonnanjohtohenkilöstö, voi jossain määrin, riippuen sensorikalustosta, suunnata ilmavalvonnan painopis- tettä haluttuun suuntaan. Valvonnan todellinen kyky, ja häirinnän ja mui- Ilmavoimien tutkavalvonnan ulottuvuudet.

TEEMANA

ILMAVALVONTA

den ilmavalvontaan huonontavasti vaikuttavien ilmiöiden vaikutus, on suoraan nähtävissä MST -järjestel- män näytöllä.

Merivoimien ja rannikkotykistön valvontasensoreita ei toistaiseksi voida suoraan liittää ilmavoimien MRT- ja ITTH -järjestelmiin. ITTH - jär- jestelmällä voidaan halutessa katsoa meritilannekuvaa (MESI - maalit), mutta merivoimien valvontasensoreita ja niiden ryhmitystä, saati niiden ilmavalvontahavaintoja ei ilmavoimien järjestelmiin suoraan saada. Tu- levaisuuden maalitilannekuvajärjes- telmä (MST, Multi Sensor Tracking -järjestelmä) mahdollistaa ilmavoimien valvonnanjohtopaikoissa, ope- raattorin niin halutessa, ottaa esille myös merivoimien valvontasensorit ja niiden tekemät ilmavalvonta- ja muut havainnot.

Ilmavoimien valvontasensorien liikkuvuutta ja kalustoa kehitetään hankkimalla uutta kalustoa. Uudet valvontasensorityypit ovat aika- naan tulossa ilmavoimien käyttöön.

KEVA -kalusto lähestyy elinkaarensa loppua, ja mitä luultavimmin uusi kalusto on ”vähemmän kiinteä järjestelmä”. Tämä mahdollistaa ilmavoimien oman kaluston jousta- vamman taktisen käytön. Myös valvontasensorien operointiin tekniikan kehittyminen tuo varmasti sellaisia uusia monipuolisia mahdollisuuksia, joilla on vaikutusta valvontataktiikan toteuttamiseen.

Maatalouden ja Rautakaupan Ammattilainen p. 010 768 4600

p. 010 768 4601 p. 010 768 4602 p. 010 768 4603 fax. 010 768 4609