• Ei tuloksia

"Kansallinen elokuva pelastettava": Elokuvapoliittinen keskustelu kotimaisen elokuvan tukemisesta itsenäisyyden ajalla

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa ""Kansallinen elokuva pelastettava": Elokuvapoliittinen keskustelu kotimaisen elokuvan tukemisesta itsenäisyyden ajalla"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Helsingin yliopisto - Helsingfors universitet - University of Helsinki

ID 2000-808 Tiedekunta-Fakultet-Faculty

Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos-Institution-Department

Viestinnän laitos

Tekijä-Författare-Author

Pantti, Mervi

Työn nimi-Arbetets titel-Title

"Kansallinen elokuva pelastettava": Elokuvapoliittinen keskustelu kotimaisen elokuvan tukemisesta itsenäisyyden ajalla

Oppiaine-Läroämne-Subject

Viestintä

Työn laji-Arbetets art-Level

Väitöskirja

Aika-Datum-Month and year

2000-12-16

Sivumäärä-Sidantal-Number of pages

520

Tiivistelmä-Referat-Abstract

Tutkimuksen kohteena on Suomessa itsenäisyyden aikana käydyt keskustelut kotimaisen elokuvan edistämisestä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia argumentteja elokuva-ala on eri aikoina esittänyt kotimaisen elokuvan tukemisesta, miten nämä argumentit on perusteltu elokuvaan kytkettyjen arvojen avulla ja millä konkreettisilla, tuen organisointiin liittyvillä seurauksilla. Elokuvapolitiikka on tutkimuksessa määritelty tavoitteelliseksi toiminnaksi, jolla yksilöt, intressiryhmät ja instituutiot pyrkivät vaikuttamaan elokuvan asemaan yhteiskunnassa.

Tämä käsitys poikkeaa elokuvapolitiikan ahtaasta määritelmästä, jossa elokuvapolitiikalla viitataan elokuvaan kohdistuviin hallinnollisiin toimenpiteisiin. Tavoitteenani on antaa aikaisemmin akateemisessa tutkimuksessa sivuutettu näkökulma suomalaiseen elokuvakulttuuriin.

Elokuvapoliittisten keskusteluiden historiaa jäsennetään jaottelemalla elokuvapoliittisten toimijoiden joukko kolmeen kenttään: säätelevään (valtiolliseen), puolustavaan (yksityiseen) ja neuvoa-antavaan (välittävään) kenttään. Säätelevä kenttä viittaa niihin instituutioihin ja viranomaisiin, joilla on hallinnollinen valta säädellä elokuvaa ja jotka voivat esittää elokuvapoliittiset kannanottonsa lakien tai erilaisten hallinnollisten päätösten muodossa. Puolustava kenttä viittaa elokuva-alan toimijoihin, jotka säätelyn kohteena joutuvat puolustamaan omia näkemyksiään elokuvasta (elokuvateollisuus, elokuvan liikeala- ja kulttuurijärjestöt, elokuvajournalismi). Neuvoa-antavaan kenttään luetaan sellaiset säätelevän kentän asettamat elimet ja instituutiot, jotka ovat pääosin elokuva-alan edustajien miehittämiä ja jotka esittävät

näkemyksensä virallisissa asiakirjoissa (esim. valtion elokuvataidetoimikunta).

Tutkimuksen teoreettis-metodologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysissa nojataan väljästi retoriseen diskurssianalyysiin. Elokuvapolitiikan toimijoiden katsotaan kieltä käyttäessään olevan uusintamassa tai muuttamassa todellisuutta. Retoriseen diskurssianalyysiin liittyy myös oletus merkityksiä tuottavan toiminnan kontekstisidonnaisuudesta. Kontekstiksi on valittu valtiollinen

kulttuuripolitiikka ja sen kehitys, koska kulttuuripolitiikan taidetta koskevien määritelmien nähdään viime kädessä määräävän elokuvan puitteet suomalaisessa yhteiskunnassa. Kulttuuripolitiikan ja elokuvapolitiikan kehitys pyritään sitomaan myös laajempaan yhteiskuntahistoriaan, ennen muuta hyvinvointivaltion ajatuksen läpimurtoon ja kehitykseen.

Elokuvapoliittista keskustelua käydään eduskunnassa ja valtioneuvostossa, elokuvan kulttuurijärjestöjen ja liikealan piirissä sekä erilaisissa komiteoissa ja toimikunnissa. Käytetty lähdeaineisto on tämän mukaisesti laaja: siihen kuuluu yhdistysten pöytäkirjoja, valtion virallisjulkaisuja (lakeja, asetuksia, komiteamietintöjä) sekä päivälehtien ja elokuvalehtien artikkeleita.

Tutkimuksen tuloksena paikannetaan kolme elokuvapoliittista periodia (1917-1960; 1961-1976; 1977-) sekä suomalaisen elokuvapolitiikan pitkä linja: elokuvan kansalliseen merkitykseen vetoaminen. Puolustava kenttä on elokuvan olemassa olevien puitteiden parantamiseksi pyrkinyt säätelevän kentän kanssa yhteisen kansallisen edun ajatukseen nojaavaan liittoon. Ensimmäisen kauden kuluessa liitto rakentui, toisessa sen valtiojohtoinen muoto kriisiytyi ja kolmannen kuluessa on syntymässä uudenlainen kolmikantainen liitto puolustavan kentän, säätelevän kentän ja markkinoiden välillä.

Avainsanat-Nyckelord-Keywords

elokuvapolitiikka - keskustelu - Suomi - 1917- elokuva-ala - historia - Suomi

elokuva - historia - Suomi

Säilytyspaikka-Förvaringsställe-Where deposited

Muita tietoja-Övriga uppgifter-Additional information SKS ISSN 0355-1768

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Elokuvan käsikirjoituksen tausta on Joseph Conradin romaani Pimeyden sydän (Heart of Darkness, 1902), kuvaus 1800-luvun lopun kolonialismista ja imperialismista. Kuitenkin elokuva

Suomen elokuva-arkistosta muodostetaan Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA), jonka tehtävät kattavat myös televisio- ja radio- ohjelmien arkistoinnin.. Kansalliskirjaston

Tässä artikkelissa tarkastellaan 19 informantin lyhyen aikavälin muistikuvia elokuvasta. Kuvauksista selvitettiin mihin elokuvassa oleviin tekijöihin viitattiin, mihin elokuvan

Tässä tutkimuksessa elokuvan sisällönkuvailua lähestytään elokuvan sisäisten tekijöiden näkökulmasta kysymällä, kuinka elokuvaa ja sen aihetta voidaan kuvata

”Dialogi on elokuvan kerronnassa apuneuvona, kun taas kerronta on draamassa apuneuvona.” (emt., 90.) Näin teorioidessaan Miettunen määrittää elokuva- taiteen olemuksen

(Kotimainen elokuva oli ollut viimeksi katsotun ohjelman aiheena vain muutamalla prosentilla kaikissa ryhmissä.) Elokuvan oli viimeksi katsonut hiukan yli puolet

Kujala on väitöskirjassaan Miesopettaja itsenäisyyden ajan Suomessa elokuvan ja omaelä- mäkerran mukaan sijoittanut kaksi otsikon tarinatyyppiä valmistumisaikansa

Esi- merkiksi elokuva Skandaali tyttökoulussa (Edvin Laine, 1960) avaa tulkinnoille peräti kol- me eriaikaista kerrosta: elokuvan kuvaaman ajan (1800–1900-lukujen taite), elokuvan