Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys kuntatyöntekijöiden heikentyneeseen koettuun terveyteen
Laura Lepistö & Liia Silvennoinen Psykologian maisteri Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteiden ja psykologian osasto 19.1.2022
Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Psykologian maisteri
Lepistö, Laura & Silvennoinen, Liia: Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys kunta- työntekijöiden heikentyneeseen koettuun terveyteen
Pro gradu -tutkielma, 51 sivua
Tutkielman ohjaaja, professori Marianna Virtanen Tammikuu 2022
Asiasanat: organisaation oikeudenmukaisuus, vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus, koettu terveys, työhyvinvointi
Tutkimuksessa tarkasteltiin esihenkilön toimintaa kuvaavan vuorovaikutuksen oikeudenmukai- suuden ja koetun terveyden välistä yhteyttä. Sen tavoitteena oli selvittää, onko vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus yhteydessä heikentyneeseen koettuun terveyteen suomalaisilla kunta- työntekijöillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat organisaation oikeudenmukaisuu- den teoriat ja koetun terveyden muodostumista kuvaava Garbarskin malli. Tutkimuksen aineisto oli osa Työterveyslaitoksen toteuttamaa Kunta10-seurantatutkimusta ja siinä hyödynnettiin vuo- sien 2012 ja 2016 aineistoja. Molemmilla kerroilla kyselyihin vastanneita oli yhteensä 23 730. Tut- kimuskysymyksiä oli kaikkiaan kolme. Ensimmäisessä selvitettiin vuorovaikutuksen epäoikeu- denmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden välistä yhteyttä koko aineistossa. Toisessa ja kolmannessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden välistä yhteyttä sukupuolittain ja koulutustasojen välillä. Suku- puolen ja koulutustason osalta tarkasteltiin myös niiden yhdysvaikutusta vuorovaikutuksen oi- keudenmukaisuuden kanssa. Tutkimus toteutettiin logistisen regressioanalyysin avulla, ja siinä oli vakioituna tutkittavien tausta- ja elämäntapamuuttujat. Lisäksi aineistosta oli poistettu ne vas- taajat, jotka olivat arvioineet koetun terveytensä heikentyneeksi jo ensimmäisellä mittausker- ralla. Tällöin lopulliseksi tutkittavien määräksi jäi 18 667.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ensimmäisen mittauskerran vuorovaikutuksen epäoikeu- denmukaisuus oli yhteydessä heikentyneeseen koettuun terveyteen toisella mittauskerralla. Yh- teys oli samanlainen sukupuolten välillä, mutta koulutustasojen osalta ilmeni viitteitä siitä, että vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus oli voimakkaammassa yhteydessä koetun terveyden heikkenemiseen matalamman koulutuksen saaneiden ryhmässä. Tulokset olivat pääosin yhden- mukaisia aiempien tutkimusten kanssa, joskin sukupuolen ja koulutustason merkitys on aiem- missakin tutkimuksissa jäänyt ristiriitaiseksi. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä työelä- män kannalta, sillä ne vahvistavat käsitystä esihenkilön toiminnan tärkeydestä työntekijöiden terveydessä ja hyvinvoinnissa. Niillä puolestaan on vaikutusta organisaatiotasolle saakka. Tule- vaisuudessa olisi tarpeen toteuttaa samankaltainen tutkimus aineistolla, jossa tutkittavien suku- puolijakauma olisi tasaisempi ja moninaisempi. Samoin iän vaikutus ja alueelliset erot tulisi huo- mioida. Työelämän ja kuntaorganisaatioiden jatkuvien muutosten vuoksi tutkimusta on tehtävä säännöllisesti, jotta tutkimustulokset kuvastaisivat sen hetkistä työelämää.
University of Eastern Finland, Philosophical Faculty School of Educational Sciences and Psychology Master’s Degree in Psychology
Lepistö, Laura & Silvennoinen, Liia: The relationship between interactional injustice and poor self-rated health in Finnish municipal employees
Master’s Thesis, 51 pages
Supervisor: Professor Marianna Virtanen January 2022
Keywords: organizational justice, interactional justice, self-rated health, wellbeing at work
The purpose of this study was to examine the relationship between interactional justice and self- rated health. Its aim was to explore whether the interactional injustice was related to poor self- rated health in the sample of Finnish municipal employees. The theoretical framework of the study consists of the organizational justice theories and Garbarski’s model which describes the formation of self-rated health. The data of the study were received as a part of the Kunta10 fol- low-up survey carried out by the Finnish Institute of Occupational Health. The data utilized were collected in years 2012 and 2016 and consisted of 18 667 respondents. The research question of this study comprised three separate parts. The first of the questions explored the link between interactional injustice and self-rated health. The purpose of the second and the third research question was to elucidate the relationship between the interactional injustice and self-rated health by gender and between educational levels. The study was conducted using a binary lo- gistic regression. The background variables and the lifestyle factors of the subjects were con- trolled in the analysis. Respondents who had assessed their self-rated health poor at the first measurement were removed from the data. In addition, the interaction was examined in terms of gender and level of education.
The results of the study showed that the interactional injustice at the first measurement was re- lated to impaired self-rated health at the second measurement. The relationship was similar be- tween the genders. Regarding levels of education, there were indications that the interactional
injustice was more strongly associated with poor self-rated health among those whose educa- tional level was lower. The results of this study were mainly consistent with previous studies alt- hough the significance of gender and educational level has remained contradictory. The results of the study are relevant to working life, as they confirm the perception of the importance of the supervisor in the health and well-being of employees. Health and well-being, in turn, have an im- pact on the organizational level. In the future, the association between interactional injustice and self-rated health should be examined in the data in which gender ratio is more balanced and gender minorities are considered. In addition, further research about the effect of age and re- gional differences would be needed. Due to the constant changes in working life and municipal organizations, the research should be conducted regularly so the results reflect current working life.
Sisältö
1 Johdanto ... 6
1.1 Organisaation oikeudenmukaisuus ... 7
1.2 Koettu terveys ... 10
1.3 Organisaation oikeudenmukaisuuden yhteys työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin ... 13
1.4 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ... 14
2 Aineisto ja menetelmät ... 17
2.1 Muuttujat ... 17
2.2 Tilastolliset menetelmät ... 20
3 Tulokset ... 22
3.1 Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden välinen yhteys ... 22
3.2 Sukupuolen vaikutus yhteyteen ... 24
3.3 Koulutustason vaikutus yhteyteen ... 25
4 Pohdinta ... 27
4.1 Tutkimuksen tulokset ... 27
4.2 Vahvuudet, rajoitukset, luotettavuus ja jatkotutkimusaiheet ... 31
4.3 Merkitys työelämälle ... 34
4.4 Loppupäätelmät ... 35
Lähteet ... 36
1 Johdanto
Työelämälle on ominaista jatkuvat muutokset ja kehittyminen. Nyky-Suomessa työelämään vai- kuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi työikäisen väestön ikääntyminen, työn sosiaalisuuden korostu- minen, työkyvyttömyys ja työntekijöiden kuormittuminen sekä erityisesti epävarmuuden lisään- tyminen. (Heiskanen, 2019; Melin & Saari, 2019.) Psykososiaaliset työolotekijät eli työn järjestelyi- hin, sisältöön ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin liittyvät tekijät (Mannermaa, 2018) ovat vaikuttaneet epävarmuuden kasvuun työelämässä. Lisäksi niiden on osoitettu olevan työntekijöiden kuormit- tuneisuuden ja mielenterveysongelmien keskeisiä ennustajia. Työelämän muutosten myötä oi- keudenmukaisen johtamisen merkitys on korostunut entisestään, sillä sen on osoitettu olevan organisaatiotason lisäksi merkityksellinen myös yksittäisten työntekijöiden terveydelle ja hyvin- voinnille. (Elovainio, 2008; Elovainio & Virtanen, 2018; Linna, Elovainio, Virtanen & Kivimäki, 2012;
Ylipaavalniemi ym., 2007.)
Organisaation oikeudenmukaisuutta on tutkittu laajalti viime vuosina (Robbins, Ford & Tetrick, 2021), mutta esihenkilön toimintaa kuvaavan vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden itsenäi- sestä yhteydestä työntekijöiden terveyteen on vähemmän tutkimustietoa. Lisäksi organisaation oikeudenmukaisuuden ja terveyden välistä yhteyttä selvittävät tutkimukset ovat usein keskitty- neet muihin kuin koetun terveyden mittareihin, vaikka koettu terveys kuvastaa kokonaisvaltai- sesti tutkittavien terveydentilaa (Tissue, 1972) ja on yhteydessä organisaation oikeudenmukai- suuteen. (Elovainio, Kivimäki & Vahtera, 2002; Elovainio ym., 2010a; Kivimäki, Elovainio, Vahtera
& Ferrie, 2003a.) Tutkimuksemme tavoitteena onkin tuottaa lisätietoa siitä, kuinka vuorovaiku- tuksen oikeudenmukaisuus on yhteydessä työntekijöiden koettuun terveyteen pitkittäisasetel- massa.
1.1 Organisaation oikeudenmukaisuus
Organisaation oikeudenmukaisuuden tutkimuksen historia ei ole täysin yksiselitteinen, koska se saa erilaisia määritelmiä eri tutkijoiden mukaan. Byrne ja Cropanzano (2001) jakoivat oikeuden- mukaisuustutkimuksen 1) suhteellisen deprivaation, 2) jakavan oikeudenmukaisuuden ja 3) oi- keudenmukaisuuden historialliseen tutkimusvaiheeseen. Byrnen ja Cropanzanon luokittelusta hieman poiketen, Colquitt, Greenberg ja Zapata-Phelan (2005) erittelivät oikeudenmukaisuustut- kimuksen neljään historialliseen aaltoon. Colquittin ja kollegoiden (2001) luokitteluun kuuluvat 1) jakavan oikeudenmukaisuuden aalto, johon on sisällytetty suhteellisen deprivaation tutkimus, 2) menettelytapojen oikeudenmukaisuuden aalto, joka keskittyy sääntöihin oikeudenmukaisuus- prosessin taustalla, 3) vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden aalto, joka korostaa oikeuden- mukaista kohtelua esihenkilöltä alaisiaan kohtaan sekä 4) integratiivinen aalto, joka kokonaisval- taisena näkemyksenä liittää piirteitä ja korjaa puutteita aiempien aaltojen tutkimuksista yhteen.
Varhainen oikeudenmukaisuustutkimus painottui organisaation etujen ja rasitteiden jaon tutki- miseen. Stoufferin ja kollegoiden (1949) suhteellisen deprivaation teoria perustuu työntekijöiden väliseen sosiaaliseen vertailuun, jossa työntekijät vertaavat omaa etujen ja panostusten jakautu- misen suhdetta muiden vastaavaan tai tiettyyn ennalta määrättyyn standardiarvoon (Bryne &
Cropanzano, 2001; Pettigrew, 2015). Homans, Blau ja Adams ovat tunnettuja tutkimuksistaan ja teorioistaan koskien jakavan oikeudenmukaisuuden ulottuvuutta. Homansin (1961) sosiaalisen vaihdon teorian mukaan työntekijä pyrkii työyhteisön sosiaalisessa vaihtosuhteessaan maksi- moimaan suhteen edut ja minimoimaan sen aiheuttamat rasitteet sekä ylläpitämään sosiaalisen vaihtosuhteen tasapainon. Työntekijän tulee laskelmoida, millaisia panostuksia hänen on teh- tävä saavuttaakseen tasapainon verrattuna muihin vastaavassa tilanteessa oleviin työntekijöihin.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus syntyy, kun työntekijä kokee sosiaalisen vaihtosuhteen epä- tasapainoisena. Blaun (1986) mukaan työntekijä muodostaa yleisiä ja erityisiä odotuksia työstään saamansa etujen määrästä. Työntekijän odotuksena voidaan pitää esimerkiksi esihenkilön oikeu- denmukaista toimintaa työntekijää kohtaan. Odotusten täyttyessä työntekijän työtyytyväisyys lisääntyy. Adamsin (1965) tasasuhtateoria on todennäköisesti tunnetuin jakavan oikeudenmukai- suuden teoria, sillä se yhdistää aiempien teorioiden piirteitä yhteen. Teorian mukaan työntekijä
vertaa omaa annettua panostaan siitä saatavaan etuun, omiin aiempiin kokemuksiinsa vastaa- vanlaisista tilanteista sekä muiden vastaaviin panos-etu-suhteisiin. Työntekijä kokee tyytymättö- myyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, kun näiden tekijöiden välinen suhde on epätasapainossa.
Tasasuhtateoriat ovat saaneet osakseen kritiikkiä, joka kohdistuu teorian yleispätevyyteen, mitat- tavuuteen, palkkioiden jakamisprosessin yksinkertaisuuteen ja vuorovaikutuksen merkityksen huomioimatta jättämiseen. (Deutsch, 1975; Elovainio & Virtanen, 2018; Linna, 2008; Sulander, 2018.)
Jakavan oikeudenmukaisuuden tutkimus sai uuden käänteen, kun havaittiin, että etujen ja rasit- teiden jakamisesta tehtyjen päätösten menettelytavat olivat ihmisille merkittäviä oikeudenmu- kaisuuskokemuksen synnyssä. Täten jakoprosessin lopputuloksella ei katsottu olevan niinkään väliä, jos menettelytapa oli arvioijan mukaan oikeudenmukainen. (Thibaut & Walker, 1965; Col- quitt ym., 2005). Leventhal (1980; Bies & Moag, 1986) esitti menettelytapojen oikeudenmukaisuu- den periaatteet, jotka painottavat menettelytapojen 1) johdonmukaisuutta, 2) puolueettomuutta, 3) täsmällisyyttä, 4) oikaistavuutta, 5) edustavuutta ja 6) eettisyyttä. Periaatteita on kritisoitu siitä syystä, että ne jättävät huomioimatta oikeudenmukaisuuden sosiaalisen puolen ja korostavat liikaa työntekijän omaa etua (Linna, 2008).
Bies ja Moag (1986) vastasivat jakavan ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden tutkimusta koskevaan kritiikkiin tuodessaan ilmi uuden vuorovaikutusta korostavan näkökulman oikeuden- mukaisuustutkimukseen, joka huomioi myös organisaation oikeudenmukaisuuden psykososiaa- lisen ulottuvuuden. Oikeudenmukaisuus sisältää sosiaalista kanssakäymistä määrittäviä sään- töjä, jotka viestivät työntekijälle hänen asemastaan ryhmässä ja siitä, miten arvostettu hän työ- yhteisössään on. Oikeudenmukainen kohtelu lisää työntekijöiden omanarvontuntoa ja yhteen- kuuluvuuden tunnetta. (Ylipaavalniemi ym., 2007.) Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus mää- rittää, miten esihenkilö kohtelee alaisiaan tehdessään heitä koskevia päätöksiä ja miten hän tie- dottaa niistä. Työntekijät kokevat heitä koskevat epäsuotuisat päätökset oikeudenmukaisem- maksi, mikäli esihenkilö on päätöksiä perustellessaan kohdellut heitä reilusti. Siinä missä jakava
ja menettelytapojen oikeudenmukaisuus heijastavat koko työorganisaation tilannetta, vuorovai- kutuksen oikeudenmukaisuus kohdistuu organisaatiotason päätöksistä työntekijän kanssa kom- munikoiviin lähiesihenkilöihin. (Bies & Moag, 1986.)
Tutkimuksemme keskittyy pelkästään vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden ulottuvuuteen, sillä se korostaa oikeudenmukaisuuden sosiaalista puolta ja työntekijän sosiaalista identiteettiä (Helkama ym., 2020; Moorman, 1991) sekä sen on osoitettu olevan keskeinen työntekijöiden ter- veyttä suojaava psykososiaalinen tekijä (Leppänen, 2013). Bies & Moag (1986, 47–50) kehittivät vuorovaikutukseen liittyvät oikeudenmukaisuuden kriteerit, jotka alun perin koskivat työhönotto- haastattelua:
1) Totuudenmukaisuus: työnhakijalle ollaan haastattelussa rehellisiä ja avoimia.
2) Kunnioittaminen: työnhakijaa tulee kohdella kunnioittavalla tavalla.
3) Kysymysten asiallisuus: työhaastattelukysymykset eivät liity työnhakijan sukupuoleen, ikään, uskontoon tai etniseen taustaan.
4) Perustelut: työnhakijalla on oikeus perusteluihin, mikäli hän ei tule valituksi.
Yleisten kriteerien lisäksi vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden mukainen esihenkilö on koh- telias, ystävällinen, luotettava ja puolueeton sekä hän tiedottaa tehtyjen päätösten vaikutuksista ajoissa (Colquitt, 2001; Moorman, 1991). Toisaalta työntekijöillä ja esihenkilöillä voi olla yleisistä kriteereistä eroava käsitys, eivätkä työntekijöiden ja esihenkilöiden käsitykset nekään välttämättä kohtaa täysin (ks. Esim. Greenberg, 1988; Romana ym., 2004). Kriteereistä huolimatta oikeuden- mukaisuuskokemus on työntekijälle omakohtainen ja se voi perustua myös virheellisiin päätel- miin (Kivimäki, Elovainio, Vahtera & Virtanen, 2005a).
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus syntyy, kun työntekijälle herää huoli esimerkiksi esihenki- löltä saadun kohtelun tai työntekijään kohdistuvien päätösten reiluudesta (Elovainio, 2008). Kieli- toimiston sanakirjan (2021) mukaan reiluus määritetään rehellisyydeksi, suoruudeksi ja vilpittö- myydeksi. Erilaiset teoriat ovat pyrkineet selittämään oikeudenmukaisuuskokemuksen ydintä.
Referentiaalisen kognitioteorian mukaan työntekijän tekemät tilannearviot tapahtuneesta ja nii-
den eroavaisuus toistensa kanssa vaikuttavat työntekijän oikeudenmukaisuuskokemukseen (Fol- ger, 1986). Reiluusteorian mukaan oikeudenmukaisuuden kokemus kehittyy tiettyjen moraalipe- riaatteiden kautta. Moraaliperiaatteet liittyvät arviointiin siitä, miten esihenkilö olisi voinut tai mi- ten hänen olisi pitänyt toimia jossakin tilanteessa sekä tilanteen varsinaisesta lopputulemasta.
(Folger, 1993.) Heuristisen reiluusteorian (Lind, 2001) pääperiaate on, että esihenkilö voi toimia joko työntekijän etujen mukaisesti tai vastaisesti – keskeisenä kysymyksenä on kuitenkin työnte- kijän luottamus esihenkilöä kohtaan. Työntekijän minäkuvaan tai työympäristöön liittyvät uhkat ovat merkittäviä oikeudenmukaisuuskokemuksen syntymisessä, sillä ne voivat vaarantaa työnte- kijän sosiaalisen identiteetin. (Cropanzano ym., 2001; Elovainio ym., 2005; Linna, 2008; Seppälä ym., 2014; Sulander, 2018.) Kaiken kaikkiaan oikeudenmukaisuuskokemuksen syntyminen on monimuotoinen tapahtuma, johon vaikuttavat työntekijän ominaisuudet, organisaatio, työnteki- jän ja esihenkilön välinen suhde sekä muut työntekijät ja heidän kokemuksensa oikeudenmukai- suudesta. (Bies & Moag, 1986; Kumpulainen, 2013; Leppänen, 2007; Linna, 2008; Seppälä ym., 2014; Sulander, 2018.)
1.2 Koettu terveys
Koettu terveys on tärkeä yleisen terveyden mittari (Schnittker & Bacak, 2014). Terveyden ja hy- vinvoinnin laitoksen (THL, 2019a) mukaan koetulla terveydellä viitataan henkilön ilmaisemaan kokemukseen omasta terveydentilastaan. Sen avulla saadaan yksilön omaan kokemukseen pe- rustuva tiivistelmä, jossa yhdistyvät terveyden subjektiiviset ja objektiiviset näkökohdat (Jylhä &
Leinonen, 2013; Tissue, 1972). Jylhän, Volpaton ja Guralnikin (2006) mukaan koettu terveys on subjektiivinen – joskaan ei mielivaltainen – synteesi erilaisista saatavilla olevista tiedoista, joiden henkilö ymmärtää kuuluvan osaksi terveyttä. Koetun terveyden arviointeihin vaikuttavat lukuisat sosiaaliset ja psykologiset tekijät, jotka tuottavat ikään kuin kehyksen, jonka kautta yksilö arvioi terveyteen liittyviä tekijöitä (Garbarski, Dykema, Croes & Edwards, 2017).
Koetusta terveydestä on tehty tutkimusta 1950-luvulta lähtien. Käsitteen parissa työskennellyt ensimmäinen tutkijoiden sukupolvi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut subjektiivisista terveyden ar- vioista itsessään, vaan he tarvitsivat yksinkertaista ja käytännöllistä mittaria tutkittavien tervey- dentilan kartoittamiseksi. Kiinnostus koettua terveyttä kohtaan kasvoi vasta 1980-luvulla, kun sen huomattiin olevan merkityksellinen ja itsenäinen kuolleisuuden ennustaja. (Jylhä, 2009; Lei- nonen, Heikkinen & Jylhä, 2001.) Nykyisin koettuun terveyteen liittyviä tutkimuksia on julkaistu maailmanlaajuisesti (Idler & Benyamini, 1997; Tamayo-Fonseca ym., 2013) ja sen parissa on tehty määrällisiä ja laadullisia tutkimuksia. Määrällisissä tutkimuksissa on useimmiten selvitetty koe- tun terveyden ja muiden terveysmuuttujien välisiä yhteyksiä. Laadullisissa tutkimuksissa mielen- kiinnon kohteena ovat puolestaan olleet ne tekijät, joita yksilöt ottavat huomioon omaa terveyt- tään arvioidessaan. (Garbarski ym., 2017.) Psykologian alalla koettu terveys on noussut tutkijoi- den mielenkiinnon kohteeksi verrattain myöhään, vasta parin viimeisen vuosikymmenen aikana, vaikka sen käsitteistö kuuluukin erityisesti terveyspsykologian mielenkiinnon kohteisiin (Beny- amini, 2011).
Koetun terveyden arviointien on havaittu vaihtelevan sosiodemografisten tekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen aseman mukaan, vaikka objektiivisilla terveyden mittareilla yksi- löt olisivatkin keskenään samankaltaisia. Ikääntyneemmät kokevat terveytensä heikentyneeksi huomattavasti yleisemmin nuorempaan ikäryhmään verrattuna (THL, 2019a), joskaan koettu ter- veys ei näyttäisi laskevan iän myötä samassa suhteessa kuin erilaiset krooniset sairaudet ja vam- mat lisääntyvät (Jylhä, 2009). Sukupuolen merkitys koetun terveyden arvioinneissa on jäänyt risti- riitaiseksi (ks. Esim. Campos ym., 2015; Idler & Benyamini, 1997). Lisäksi koulutustaustalla, työ- markkina-asemalla ja tulotasolla on merkitystä koetun terveyden arviointeihin niin, että matalan koulutuksen saaneet, pienituloiset ja työttömät arvioivat terveytensä keskimäärin heikommaksi kuin korkeammin koulutetut, suurituloiset ja työssä käyvät (Rahkonen ym., 2007; THL, 2019a).
Koetusta terveydestä on laadittu malleja, jotka havainnollistavat koetun terveyden taustatekijöitä ja sen muodostumista. Esimerkiksi Jylhä (2009) on kuvannut koetun terveyden muodostumisen prosessia kolmivaiheiseksi. Prosessissa yksilö huomioi terveyteen kuuluvat osatekijät, pohtii nii- den merkitystä itselle ja lopulta valitsee vastausvaihtoehdon, joka kuvaa omaa koettua terveyttä
parhaiten. Jokaisessa vaiheessa huomioidaan myös kontekstuaaliset tekijät eli sosiaalisen ja kult- tuurisen ympäristön tarjoamat käsitteelliset resurssit ja mallit. Vastaavasti Garbarski (2016) on luonut mallin koettuun terveyteen vaikuttavista tekijöistä, jotka on esitetty kuviossa 1. Mallin mu- kaan koetun terveyden arviointeihin vaikuttavat terveystekijät, psykologiset tekijät, ympäristöte- kijät sekä tutkimukseen liittyvät tekijät. Siitä huolimatta, että tekijät on eritelty teemoittain, malli korostaa tekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen yhteistuloksena yksilö muo- dostaa käsityksen omasta terveydestään. Kuviossa 1 on lihavoituna tutkimusaiheemme ja -kysy- mystemme kannalta keskeiset muuttujat. Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella kat- somme koetun terveyden kattavan kokonaisvaltaisesti tutkittavien terveydentilan, joten kaikkia terveys- ja psykologisia tekijöitä ei ole tässä yhteydessä otettu mukaan analyysiin ylivakioinnin välttämiseksi.
Kuvio 1. Koettuun terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Mukailtu Garbarskin (2016) mallista.
1.3 Organisaation oikeudenmukaisuuden yhteys työntekijöiden terveyteen ja hy- vinvointiin
Perinteisesti työ- ja organisaatiopsykologia ei ole keskittynyt oikeudenmukaisuuden ja työnteki- jöiden terveyden väliseen yhteyteen, vaan varhaisimmissa organisaation oikeudenmukaisuutta käsittelevissä tutkimuksissa kiinnostuksen kohteena on ollut oikeudenmukaisuuden merkitys työntekijöiden organisaatiokäyttäytymiselle. Kahden meta-analyysin perusteella organisaation oikeudenmukaisuuden onkin osoitettu olevan yhteydessä esimerkiksi työtyytyväisyyteen, työhön sitoutumiseen ja työssä suoriutumiseen. (Colquitt, Conlon, Wesson, Porter & Ng, 2001; Colquitt ym., 2013.) Vasta myöhemmin yhä enenevä määrä tutkimuksia on pyrkinyt selvittämään organi- saation oikeudenmukaisuuden ja terveyden välisiä yhteyksiä (Robbins ym., 2012). Tämän tutki- muslinjan aloittivat suomalaiset tutkijat, ja nykyään sitä tehdään myös muissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa sekä Keski-Euroopassa (Virtanen & Elovainio, 2018).
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että organisaation epäoikeudenmukaisuus on riski työntekijän terveydelle ja hyvinvoinnille (Elovainio ym., 2015; Ferrie ym., 2006; Kivimäki, Elovainio, Vahtera &
Virtanen, 2002; Robbins ym., 2012; Ybema & Van den Bos, 2010). Yhteys on voitu osoittaa niin poikkileikkaus- (ks. Esim. Elovainio, Kivimäki & Helkama, 2001; Elovainio ym., 2002; Elovainio ym., 2006a; Kausto, Elovainio & Elo, 2003) kuin pitkittäistutkimuksissakin (ks. Esim. Elovainio ym., 2006b; Kivimäki ym., 2003a; Tepper, 2001). Organisaation epäoikeudenmukaisuuden on osoi- tettu olevan yhteydessä esimerkiksi sairauspoissaoloihin (Elovainio ym., 2013; Head ym., 2007), masennus- ja ahdistusoireisiin (Lang, Bliese, Lang & Adler, 2011; Spell & Arnold, 2007; Ybema &
van den Bos, 2010), univaikeuksiin (Elovainio ym., 2010b; Elovainio ym., 2015), kognitiiviseen toi- mintaan (Elovainio ym., 2012), sydän- ja verisuonisairauksiin (Elovainio ym., 2006a; Elovainio, Leino-Arjas, Vahtera & Kivimäki, 2006b), metaboliseen oireyhtymään (De Vogli, Brunner & Mar- mot, 2007; Gimeno ym., 2010) sekä kohonneisiin veren tulehdusarvoihin (Elovainio ym., 2010a).
Organisaation epäoikeudenmukaisuuden on osoitettu vaikuttavan työntekijän terveyteen, mutta on myös viitteitä päinvastaisesta suunnasta, jolloin terveydentila vaikuttaisi yksilön havaintoihin organisaation oikeudenmukaisuudesta (Lang ym., 2011).
Kaikkien organisaation oikeudenmukaisuuden tyyppien on todettu liittyvän fyysisiin ja psyykki- siin terveysvaikutuksiin (Ford & Huang, 2014), joskin menettelytapojen ja vuorovaikutuksen oi- keudenmukaisuuden on todettu olevan merkittävämpiä terveysvaikutusten kannalta kuin jaka- van oikeudenmukaisuuden (Elovainio ym., 2013). Tutkimusten perusteella vaikuttaisi myös siltä, että menettelytapojen oikeudenmukaisuuden yhteys terveyteen olisi voimakkaampi verrattuna vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen (ks. Esim. Elovainio ym., 2002; Kivimäki ym., 2003a;
Laaksonen, Rahkonen & Martikainen, 2006; Robbins ym., 2012). Kuitenkin vuorovaikutuksen oi- keudenmukaisuuden on havaittu olevan yhteydessä muun muassa mielenterveyshäiriöihin, emotionaaliseen uupumukseen, kielteisiin tunteisiin, stressiin ja sairaspoissaoloihin (van Dijke ym., 2019; Elovainio ym., 2002; Ferrie ym., 2006; Fouquereau ym., 2020; Inoue, Kawakami, Tsuno, Tomioka & Nakanishi, 2013; Koskenvuori ym., 2021; Leineweber ym., 2017; Ndjaboué, Brisson &
Vézina, 2012; Robbins ym., 2012; Ylipaavalniemi ym., 2005; Ylipaavalniemi ym., 2007). Lisäksi oi- keudenmukaisen johtamistyylin sekä esihenkilön tuen ja läsnäolon on osoitettu olevan yhtey- dessä työntekijän fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. (Aarnikoivu, 2010; Alahautala & Huhta, 2018; Järnefelt & Lehto, 2002; Kinnunen, Perko & Virtanen, 2013; Manka & Manka, 2016.)
1.4 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, onko vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuudella ja työntekijän heikentyneellä koetulla terveydellä yhteyttä seurantatutkimuksessa. Lisäksi tarkoi- tuksena on tutkia, onko tässä yhteydessä eroja tutkittavien sukupuolen tai koulutustason mu- kaan. Tutkimusongelma on jaettu kolmeen tutkimuskysymykseen:
1. Onko vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus yhteydessä heikentyneeseen koettuun terveyteen?
2. Onko sukupuolten välillä eroa yhteydessä?
3. Onko eri koulutustasojen välillä eroa yhteydessä?
Tutkimuskysymysten perusteella muodostetut tutkimushypoteesimme ovat seuraavat:
H01: Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus ei ole yhteydessä työntekijän heikentyneeseen koettuun terveyteen.
H1: Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus on yhteydessä työntekijän heikentyneeseen koet- tuun terveyteen.
H02: Sukupuolten välillä ei ole eroa vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja työntekijän heikentyneen koetun terveyden välisessä yhteydessä.
H2: Sukupuolten välillä on eroa vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja työntekijän hei- kentyneen koetun terveyden välisessä yhteydessä.
H03: Eri koulutustasojen välillä ei ole eroa vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja työn- tekijän heikentyneen koetun terveyden välisessä yhteydessä.
H3: Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys työntekijän heikentyneeseen koettuun terveyteen on voimakkaampi matalan koulutustason ryhmällä.
Tutkimusongelma nousi kiinnostuksestamme selvittää esihenkilön toimintaa kuvaavan vuorovai- kutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden välistä yhteyttä. Käsityk- semme mukaan ainoastaan yhdessä tutkimuksessa (Kivimäki ym., 2004) tarkastelun kohteena on ollut yksinomaan vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden ja koetun terveyden välinen yhteys.
Sen perusteella näyttäisi siltä, että matalat ja vähenevät vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuu- den tasot ennakoivat koetun terveyden vähenemistä. Lisäksi koko organisaation oikeudenmukai- suutta tarkastelevien tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että vuorovaikutuksen epäoikeu- denmukaisuus on liittynyt koetun terveyden heikkenemiseen (Elovainio ym., 2002; Herr ym., 2012).
Olimme myös kiinnostuneita siitä, onko tutkittavien sukupuolella tai koulutustasolla vaikutusta vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden väliseen yhtey- teen. Homansin (1961) mukaan koulutustaso ja sukupuoli ovat työntekijän sosiaaliseen asemaan
liittyviä panostuksia, jotka vaikuttavat työntekijän sosiaalisten vaihtosuhteiden tasapainoon ja työpaikalla saavutettaviin etuihin. Sukupuolen rooli koetun terveyden arvioinneissa on edelleen epäselvä. Joidenkin tutkimusten mukaan naiset arvioivat koetun terveytensä heikentyneemmäksi kuin miehet (ks. Esim. Idler, 1993), kun taas toisten tutkimusten mukaan tulos on päinvastainen (ks. Esim. Anson, Paran, Neumann & Chernichovsky, 1993; Manderbacka, 1995). Osa tutkimuk- sista ei puolestaan ole havainnut sukupuolieroja koetun terveyden arvioinneissa (ks. Esim. Cam- pos ym., 2015; Jylhä, Guralnik, Ferucci, Jokela & Heikkinen, 1998; Luoto, Paronen & Andersson, 2008). Samoin organisaation oikeudenmukaisuuden osalta sukupuolen rooli on ristiriitainen. Joi- denkin organisaation oikeudenmukaisuuteen keskittyvien tutkimusten mukaan sukupuolten vä- lillä ei ole tilastollisia eroja (ks. Esim. Carter, Mossholder, Feild & Armankis, 2014; Elovainio ym., 2002; Elovainio ym., 2003; Kivimäki ym., 2003a), kun taas osa tutkijoista on havainnut eroja yh- teyksien voimakkuudessa (ks. Esim. Elovainio ym., 2009; Koskenvuori ym., 2021; Sweeney &
McFarlin, 1997). Täten aiempien tutkimustulosten perusteella ei voida tehdä oletuksia sukupuo- len merkityksestä vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun tervey- den väliseen yhteyteen. Joka tapauksessa suomalaista työikäistä väestöä koskevassa tutkimuk- sessa sukupuolen vaikutus on huomioitava, sillä Suomessa ammatit jakautuvat varsin selkeästi miesten ja naisten välillä (Melin & Saari, 2019) ja sukupuoli on työelämää yleisesti rakenteistava tekijä (Heiskanen, 2019).
Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja koetun terveyden välisen yhteyden eroja koulu- tustasojen mukaan ei ole tietääksemme juurikaan tutkittu, vaikka koulutustaso onkin tyypillisesti huomioitu analyyseissa. Kivimäen ja kollegoiden (2005) tutkimuksessa selvitettiin vuorovaikutuk- sen epäoikeudenmukaisuuden ja sepelvaltimotaudin välistä yhteyttä englantilaisilla miehillä. Tut- kimuksen mukaan miesten korkea koulutustaso oli yhteydessä korkeampaan vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen, mutta vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja sepelvaltimotau- din yhteyttä se ei selittänyt. Koetun terveyden arviointeihin koulutustaustalla sen sijaan on osoi- tettu olevan yhteyttä niin, että matalan koulutustason on havaittu olevan yhteydessä heikenty- neempiin koetun terveyden arviointeihin (ks. Esim. Manderbacka, 1995; Rahkonen ym., 2007).
Näiden tutkimustulosten ohjaamana oletamme, että vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuu- den yhteys työntekijän heikentyneeseen terveyteen on voimakkaampi matalan koulutustason saaneilla.
2 Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksemme aineisto on osa Työterveyslaitoksen toteuttamaa Kunta10-seurantatutkimusta, jonka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tutkimuseettinen toimikunta on arvioinut. Seu- rantatutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena ja sen tarkoituksena on “selvittää kunta-alan henkilöstön työtä ja työssä tapahtuvia muutoksia sekä niiden vaikutuksia henkilöstön terveyteen ja hyvinvointiin”. Kansallisesti tutkimus on pitkäaikaisin ja kattavin kunta-alan henkilöstön parissa tehty tutkimus. Tällä hetkellä tutkimuksessa on mukana 11 kaupunkia ja niiden noin 90 000 vaki- tuista tai pitkäaikaisena sijaisena toimivaa työntekijää. Kyselyitä on toteutettu vuodesta 1997 keskimäärin kahden vuoden välein, joista viimeisin vuonna 2020. Kolmessa viimeisimmässä ky- selyssä vastausprosentti on ollut 71–72 %. (Työterveyslaitos, 2021.) Tutkimuksessamme hyödyn- simme vuosien 2012 ja 2016 Kunta10-kyselyaineistoa, jolloin Helsinki ei vielä kuulunut tutkitta- viin kuntiin ja vastanneiden työntekijöiden määrä oli hieman alle 40 000. Tutkimusaineistomme kattoi 23 730 työntekijää, jotka olivat vastanneet kyselytutkimukseen molemmilla tutkimusker- roilla. Tilastollista analyysiä varten aineistosta poistettiin ne vastaajat, jotka olivat arvioineet koe- tun terveytensä heikentyneeksi jo ensimmäisellä mittauskerralla vuonna 2012. Tällöin tutkitta- vien lopulliseksi määräksi jäi 18 667.
2.1 Muuttujat
Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden muuttuja kuvaa esihenkilön toimintaa työntekijää kohtaan kuudella asenneväittämällä (Likert-asteikon arvot välillä 1 = täysin saamaa mieltä ja 5 =
täysin eri mieltä), jotka perustuvat Moormanin (1991, 850) kehittämään organisaatio-oikeuden- mukaisuusmittaristoon. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden muuttuja on jatkuva ja se muodostuu tutkittavien vastausten keskiarvoista. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden kuuden kysymyksen muodostamalla mittarilla on osoitettu olevan tyydyttävä rakenteellinen vali- diteetti (Elovainio ym., 2010b) ja siitä on tehty myös suomenkielinen versio (Elovainio ym., 2001).
Aineistomme vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuutta mittaavat kysymykset sekä niiden kes- kiarvo, keskihajonta ja mittarin luotettavuutta kuvaava Cronbachin alfan arvo α ovat koottuna taulukkoon 1.
Taulukko 1. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden mittari
KA KH Cronbachin α Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus 2.18 1.08 .93
1) Esimieheni kuuntelee alaistensa mielipiteitä tärkeissä asioissa
2) Esimieheni henkilökohtaiset mieltymykset eivät vaikuta häiritsevästi hänen päätöksiinsä
3) Esimieheni tiedottaa riittävän ajoissa tehdyistä päätök- sistä ja niiden vaikutuksista
4) Esimieheni kohtelee alaisiaan ystävällisesti ja huomaa- vaisesti
5) Esimieheni kunnioittaa työntekijän oikeuksia 6) Esimieheeni voi luottaa
1 = täysin samaa mieltä…5 = täysin eri mieltä
Koettua terveyttä on selvitetty kysymyksellä “millainen on terveydentilasi?” (Likert-asteikon arvot välillä 1 = hyvä ja 5 = huono). Koetun terveyden muuttujasta on muodostettu kaksi erillistä muut- tujaa: koettu terveys vuoden 2012 kyselyssä ja koettu terveys vuoden 2016 kyselyssä. Molem- mat muuttujat on muutettu dikotomisiksi eli ne saavat kaksi arvoa (0 = hyvä koettu terveys ja 1 = heikentynyt koettu terveys). Hyvän koetun terveyden luokka kattaa arvot (1 = hyvä ja 2 = melko
hyvä) ja heikentyneen koetun terveyden luokka sisältää arvot (3 = keskitasoinen, 4 = melko huono ja 5 = huono). Luokat on muodostettu aiempien tutkimusten perusteella (ks. Esim. Kivi- mäki ym., 2003a). Aineistossamme ensimmäisellä mittauskerralla 20,9 % tutkittavista oli arvioi- nut koetun terveytensä heikentyneeksi. Toisella mittauskerralla heikentyneen koetun terveyden arviointien osuus oli 14,8 % niiden joukossa, joiden terveys ei ollut heikentynyt vielä ensimmäi- sessä kyselyssä.
Tutkimuksen taustamuuttujiksi on valittu vuoden 2012 kyselystä sukupuoli, ikä, koulutustaso ja siviilisääty, sillä sosiodemografisina taustamuuttujina ne antavat jonkin verran tietoa tutkittavan sosiaalisesta asemasta (Tietoarkisto, 2021). Sukupuolta kuvaava muuttuja on kategorinen, jolloin se saa kaksi arvoa (1 = mies tai 2 = nainen). Tutkittavan ikää kuvataan aineistossa jatkuvana muuttujana. Tutkittavien koulutustaso on jaettu kolmeen luokkaan. Peruskoulutuksen luokkaan sisältyy vaihtoehdot “ei ammatillista koulutusta” ja “ammattikurssi (väh. 4 kk)”. Toisen asteen koulutukseen sisältyy “oppisopimuskoulutus”, “ammattikoulu” ja “opistotason tutkinto”. Korkea- koulutuksen tason vaihtoehtoja ovat “ammattikorkeakoulututkinto” ja “yliopisto- tai korkeakoulu- tutkinto”. Oletamme, että matalan koulutustason luokalla olisi suurempi riski tutkittavien heiken- tyneeseen koettuun terveyteen (ks. Esim. Manderbacka, 1995; Rahkonen ym., 2007). Siviilisääty kategorisena muuttujana on muodostettu niin, että naimisissa olevat muodostavat oman luok- kansa, joka saa arvon 1 ja muut luokat “naimaton”, ”avoliitossa” “eronnut tai asumuserossa” ja
“leski” saavat arvon 2. Jälkimmäisellä arvolla oletamme olevan suurempi riski tutkittavan heiken- tyneeseen koettuun terveyteen, sillä tutkimusten mukaan naimisissa olevat elävät pidempään kuin muut siviilisäädyn ryhmät (Nurmi ym., 2015).
Terveyskäyttäytymistä kuvaaviksi elämäntapamuuttujiksi on valittu vuoden 2012 kyselystä pai- noindeksi, liikunta-aktiivisuus, tupakointistatus ja alkoholin käyttö. Painoindeksi (=paino jaettuna pituuden neliöllä) kuvaa tutkittavan lihavuutta ja sen rajana on ollut yli 30 kg/m2. Lihavuuden raja perustuu siihen, että kuolleisuuden on osoitettu lisääntyvän painoindeksin ylittäessä arvon 30 kg/m2 (Käypä hoito -suosituksen tiivistelmä, 2004). Painoindeksimuuttuja on koodattu niin, että
”lihavuus” saa koodauksessa arvon 2 ja ”ei lihavuutta” saa arvon 1. Liikunta-aktiivisuuden suh-
teen tutkittavat ovat kyselylomakkeessa arvioineet liikuntansa rasittavuutta sen määrän ja kes- ton osalta viikkotasolla kuluneen vuoden aikana. Liikunnan rasittavuuden muodot ovat olleet kä- velyä, reipasta kävelyä, kevyttä juoksua ja reipasta juoksua vastaavaa liikuntaa. Korkeintaan puoli tuntia reipasta kävelyä viikkotasolla on luokiteltu “vähäiseksi liikunnaksi” (arvo 2) ja sitä enempi liikunnan rasittavuus “riittäväksi liikunnaksi” (arvo 1). Jaottelu perustuu aiempiin tutkimuksiin (ks.
Esim. Ylipaavalniemi ym., 2007). Tupakoinnin suhteen tutkittavat on jaettu kahteen luokkaan, ”tu- pakoi” (arvo 2) ja ”ei tupakoi” (arvo 1): he, jotka tupakoivat ja he, jotka eivät tupakoi tai ovat lopet- taneet tupakoinnin. Alkoholin käytön osalta tutkittavat arvioivat oluen ja viinin kulutusta viikkota- solla sekä viinan kulutusta kuukausitasolla. Alkoholin riskikäytön muuttujaa varten on laskettu alkoholimäärät grammoina niin, että naisten riskikäytön raja on 140 grammaa tai sen yli ja mies- ten 280 grammaa tai sen yli (Lintonen, Niemelä & Mäkelä, 2019). Alkoholimuuttuja ”riskikäyttöä”
saa koodauksessa arvon 2 ja ”ei riskikäyttöä” arvon 1. Oletamme, että elämäntapamuuttujien suurempi arvo on todennäköisemmin yhteydessä tutkittavan heikentyneeseen koettuun tervey- teen. Kaikki elämäntapamuuttujat ovat kategorisia.
2.2 Tilastolliset menetelmät
Tutkimusasetelmamme oli kahden mittauskerran prospektiivinen kohorttitutkimus, jossa tarkas- teltiin ensimmäisen mittauskerran vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteyttä toisen mittauskerran heikentyneeseen koettuun terveyteen. Tutkimusaineiston tilastollinen analyysi to- teutettiin SPSS v27 -ohjelmalla. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteyttä työnteki- jän heikentyneeseen koettuun terveyteen tutkittiin logistisella regressioanalyysillä, sillä koetun terveyden muuttuja oli koodattu kaksiluokkaiseksi. Tutkimuksessamme pyrittiin mallintamaan heikentynyttä koettua terveyttä kyselyn toisella mittauskerralla eli vuoden 2016 aineistossa. Toi- sen ja kolmannen tutkimusongelman tutkimiseksi analyysit tehtiin erikseen sukupuolen ja koulu- tustason mukaan käyttäen logistista regressioanalyysiä. Lisäksi sukupuolen ja koulutustason osalta tarkasteltiin niiden yhdysvaikutusta vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden kanssa,
jotta voitiin selvittää, vaikuttaako tutkittavien sukupuoli tai koulutustaso vuorovaikutuksen epäoi- keudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden väliseen yhteyteen. Tilastollisissa analyy- seissä regressiomalli vakioitiin tausta- ja elämäntapamuuttujilla sekä vuoden 2012 koetulla ter- veydellä niin, että analyysistä poistettiin ne tutkittavat, jotka olivat arvioineet koetun terveytensä heikentyneeksi jo vuoden 2012 mittauskerralla. Tähän päädyttiin siitä syystä, että muutoin ei olisi ollut mahdollisuutta tutkia, lisääkö vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus jälkimmäisen mit- tauskerran heikentyneen koetun terveyden todennäköisyyttä.
Logistisen regressioanalyysin avulla tutkitaan todennäköisyyksiä sille, että tarkasteltava tapah- tuma ”heikentynyt koettu terveys” tapahtuu. Referenssiryhmänä tutkimuksessamme on tapah- tuma ”hyvä koettu terveys”. Logistinen regressiomalli on muotoa y = a + bx, jossa y-muuttujana on tutkittavan tapahtuman ristitulosuhteen logaritmi. Ristitulosuhde saadaan suhteuttamalla odotetun tapahtuman todennäköisyys siihen todennäköisyyteen, että tapahtuma ei tapahdu. Ai- neistossamme ristitulosuhde on heikentyneen koetun terveyden riski jaettuna hyvän koetun ter- veyden riskillä. Logistisen regressioanalyysin arvot antavat viitteitä siitä, miten heikentyneen koe- tun terveyden ristitulosuhde muuttuu, kun vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden muut- tujan arvo lisääntyy yhdellä yksiköllä. Ristitulosuhteen kerroin odds ratio eli OR ilmoittaa, kuinka paljon suurempi todennäköisyys kullakin muulla ryhmällä on olla samaa mieltä väitteen kanssa vertailuryhmään verrattuna. Ristitulosuhteen kertoimen ollessa yli 1, on suurempi todennäköi- syys, että tutkittavalla on heikentynyt koettu terveys, jos vuorovaikutus on epäoikeudenmu- kaista. Täten heikentyneen koetun terveyden ristitulosuhde ja tapahtuman todennäköisyys kas- vavat, kun vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus kasvaa yhdellä yksiköllä. Mikäli ristitulo- suhde on alle 1, vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden kasvaminen pienentää heikenty- neen koetun terveyden ristitulosuhdetta ja tapahtuman todennäköisyyttä. (Kaakinen & Ellonen, 2003; Wass, 2010.)
3 Tulokset
Tutkittavista naisia oli 14 925 (80 %) ja miehiä 3 742 (20 %). Heidän keski-ikänsä oli 45,5 vuotta ja ikä vaihteli vuosien 20–65 välillä. Peruskoulun käyneitä oli 671 (3,6 %), toisen asteen koulutuksen suorittaneita 8 762 (46,9 %) ja korkeakoulutettuja 9 107 (48,8 %). Siviilisäädyltään naimisissa ole- via oli 11 348 (60,8 %), avoliitossa olevia 2 934 (15,7 %), naimattomia 2 107 (11,3 %), eronneita 1 914 (10,3 %) ja leskiä 191 (1,0 %). Tutkittavista lihavia oli 2 296 (12,3 %), alle liikuntasuositusten mukaan liikkuvia 2 371 (12,7 %), tupakoitsijoita 2 020 (10,8 %) ja alkoholin riskikäyttäjiä 1 450 (7,8
%).
3.1 Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun tervey- den välinen yhteys
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitimme vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja työntekijän heikentyneen koetun terveyden välistä yhteyttä. Ensimmäisen mittauskerran vuo- rovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä heikentynee- seen koettuun terveyteen toisella mittauskerralla (OR = 1.157, p < .001), kun mallissa oli vakioi- tuna tutkittavien taustamuuttujat (malli 1). Mitä epäoikeudenmukaisempaa vuorovaikutus oli, sitä todennäköisemmin tutkittavien koettu terveys oli heikentynyt. Tulos oli asettamamme hypo- teesin H1 mukainen. Luokittelun onnistumisprosentti oli 85,3 % ja mallin selitysosuus vaihtelusta 2,8 % (Nagelkerke R2). Hosmer and Lemeshow χ2 (df) = 17.549, p < .05 oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä, jolloin malli ei ennustanut hyvin vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ai- heuttamaa koetun terveyden heikkenemistä.
Tutkittavien tausta- ja elämäntapamuuttujat vakioimalla (malli 2) yhteys säilyi tilastollisesti mer- kitsevänä (OR = 1.150, p < .001). Luokittelun onnistumisprosentti oli 85,3 % ja mallin selitysosuus
vaihtelusta 4,9 % (Nagelkerke R2). Hosmer and Lemeshow χ2 (df) = 13.712, p > .05 ei ollut tilastolli- sesti merkitsevä, jolloin malli ennusti hyvin vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden aiheut- tamaa koetun terveyden heikkenemistä. Mallin sopivuus (fit) oli merkitsevä χ2 (df) = 485.895, p <
.001, joten valittujen muuttujien käyttö lisäsi mallin selitysosuutta. Täten sekä tausta- että elä- mäntapamuuttujien vakiointi oli perusteltua. Tulokset on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys heikentyneeseen koettuun ter- veyteen.
Muuttuja OR (95 % luotta- musväli)
S.E. Nagelkerke R2 Hosmer-Leme- show’n χ2 (p- arvo)
Malli 1
Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus
1.157*** (1.105–
1.210)
.023 .028 17.549 (.025)
Malli 2
Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus
1.150*** (1.099–
1.203)
.023 .049 13.712 (.090)
*** p < .001, ** p < .01, * p < .05
Malli 1 sisältää taustamuuttujat sukupuoli, ikä, koulutustaso ja siviilisääty.
Malli 2 sisältää tausta- ja elämäntapamuuttujat sukupuoli, ikä, koulutustaso, siviilisääty, painoindeksi, liikunta-aktiivi- suus, tupakointi ja alkoholin riskikäyttö.
OR = odds ratio (ristitulosuhde)
Mallissa 2 tilastollisesti merkitseviä tausta- ja elämäntapamuuttujia olivat tutkittavien sukupuoli, ikä, koulutustaso, siviilisääty, painoindeksi, liikunta-aktiivisuus ja tupakointistatus. Naissukupuoli, korkeampi ikä, alhaisempi koulutustaso, naimattomuus, lihavuus, vähäinen liikunta ja tupakointi lisäsivät heikentyneen koetun terveyden todennäköisyyttä. Tausta- ja elämäntapamuuttujista al- koholin riskikäyttö oli ainoa, joka ei ollut tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä koettuun tervey- teen (p = .321). Tausta- ja elämäntapamuuttujien yhteydet koettuun terveyteen on esitetty taulu- kossa 3.
Taulukko 3. Tausta- ja elämäntapamuuttujien yhteys heikentyneeseen koettuun terveyteen.
Muuttuja OR (95 % luottamusväli) S.E.
Sukupuoli 1.168** (1.046–1.304) .056
Ikä 1.025*** (1.020–1.030) .003
Koulutustaso 0.783*** (0.725–0.846) .039
Siviilisääty 1.117* (1.023–1.221) .045
Painoindeksi 1.890*** (1.691–2.113) .057
Liikunta-aktiivisuus 1.521*** (1.355–1.707) .059
Tupakointi 1.275*** (1.121–1.451) .066
Alkoholin riskikäyttö 1.080 (0.928–1.203) .077
*** p < .001, ** p < .01, * p < .05 OR = odds ratio (ristitulosuhde)
3.2 Sukupuolen vaikutus yhteyteen
Toisessa tutkimuskysymyksessä selvitimme, eroaako vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuu- den ja työntekijän koetun terveyden välinen yhteys työntekijöiden sukupuolen mukaan. Analyy- sin perusteella vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys heikentyneeseen koettuun terveyteen oli molemmilla sukupuolilla tilastollisesti merkitsevä. Yhteydet olivat naisilla (OR = 1.149, p < .001) ja miehillä (OR = 1.150, p < .05) samanlaiset. Tilastollisessa analyysissä oli vakioi- tuna tausta- ja elämäntapamuuttujat. Naisilla luokittelun onnistumisprosentti oli 86,7 % ja mallin selitysosuus vaihtelusta 4,3 % (Nagelkerke R2). Miehillä luokittelun onnistumisprosentti oli 84,9 % ja mallin selitysosuus vaihtelusta 7,3 % (Nagelkerke R2). Hosmer and Lemeshow χ2 ei ollut kum- mallakaan sukupuolella merkitsevä (p > .05), jolloin malli ennusti hyvin vuorovaikutuksen epäoi- keudenmukaisuuden aiheuttamaa koetun terveyden heikkenemistä. Mallin sopivuus (fit) oli mo- lemmilla sukupuolilla merkitsevä (p < .001), joten valittujen muuttujien käyttö lisäsi mallin selitys-
osuutta. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden ja sukupuolen yhdysvaikutuksen tarkaste- lussa interaktiotermin p-arvo ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = .907), jolloin sukupuolella ei ollut vaikutusta yhteyteen. Näin ollen nollahypoteesi H02 jää voimaan. Tulokset on esitetty taulu- kossa 4.
Taulukko 4. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys heikentyneeseen koettuun terveyteen sukupuolittain.
Muuttuja OR (95 % luottamus- väli)
S.E. Nagel- kerke R2
Hosmer-Le- meshow’n χ2 (p-arvo) Vuorovaikutuksen epäoi-
keudenmukaisuus naisilla
1.149***
(1.093–1.208)
.026 .043 4.403 (.819)
Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus miehillä
1.150* (1.033–1.280) .055 .073 12.661 (.124)
*** p < .001, ** p < .01, * p < .05
Mallissa on vakioitu tausta- ja elämäntapamuuttujat.
OR = odds ratio (ristitulosuhde)
3.3 Koulutustason vaikutus yhteyteen
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä tarkastelimme, eroaako vuorovaikutuksen epäoikeuden- mukaisuuden ja työntekijän koetun terveyden välinen yhteys työntekijöiden koulutustason mu- kaan. Analyysin perusteella vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus oli tilastollisesti merkitse- vässä yhteydessä heikentyneeseen koettuun terveyteen kaikilla koulutustasoilla. Yhteyden voi- makkuudessa oli eroja niin, että perusasteen koulutuksen saaneilla yhteys oli voimakkaampi (OR
= 1.298, p < .01) verrattuna keskiasteen koulutuksen (OR = 1.149, p < .001) ja korkeakoulutettujen
(OR = 1.131, p <. 001) ryhmään. Täten perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmällä vuorovaiku- tuksen epäoikeudenmukaisuus vaikutti koetun terveyden heikkenemiseen voimakkaammin. Ti- lastollisessa analyysissä oli vakioituna tausta- ja elämäntapamuuttujat.
Perusasteen koulutuksen saaneilla luokittelun onnistumisprosentti oli 85,2 % ja mallin selitys- osuus vaihtelusta 6,5 % (Nagelkerke R2). Keskiasteen koulutuksen saaneilla luokittelun onnistu- misprosentti oli 87,4 % ja mallin selitysosuus vaihtelusta 3,9 % (Nagelkerke R2). Korkeakoulute- tuilla luokittelun onnistumisprosentti oli 82,4 % ja mallin selitysosuus vaihtelusta 3,6 % (Nagel- kerke R2). Hosmer and Lemeshow’n χ2 ei ollut millään koulutustasolla merkitsevä (p > .05), jolloin malli ennusti hyvin vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamaa koetun terveyden heikkenemistä. Lisäksi mallin sopivuus (fit) oli kaikilla koulutustasoilla merkitsevä (p < .001), joten valittujen muuttujien käyttö lisäsi mallin selitysosuutta. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuu- den ja koulutustason yhdysvaikutuksen tarkastelussa interaktion p-arvo ei osoittautunut tilastol- lisesti merkitseväksi (p = .390). Sen perusteella koulutustaso ei selittänyt eroja vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyteen välisessä yhteydessä, vaikkakin perusasteen koulutuksen saaneilla yhteys vaikuttaisi olevan vahvempi. Täten nollahypoteesi H03
jää voimaan. Analyysin tulokset on esitetty taulukossa 5.
Taulukko 5. Vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden yhteys heikentyneeseen koettuun ter- veyteen koulutustasoittain.
Muuttuja OR (95 % luotta-
musväli)
S.E. Nagelkerke R2
Hosmer-Le- meshow’n χ2 (p- arvo)
Vuorovaikutuksen epäoi- keudenmukaisuus perusas- teen koulutuksen saaneilla
1.298** (1.069–
1.576)
.099 .065 9,749 (.283)
Vuorovaikutuksen epäoi- keudenmukaisuus keskias- teen koulutuksen saaneilla
1.149*** (1.079–
1.223)
.032 .039 9.901 (.272)
Vuorovaikutuksen epäoi- keudenmukaisuus korkea- koulutuksen saaneilla
1.131*** (1.053–
1.214)
.036 .036 12.385 (.135)
*** p < .001, ** p < .01, * p < .05
Mallissa on vakioitu tausta- ja elämäntapamuuttujat.
OR = odds ratio (ristitulosuhde)
4 Pohdinta
4.1 Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, millaisessa yhteydessä vuorovaikutuksen epäoikeu- denmukaisuus on heikentyneeseen koettuun terveyteen, ja kuinka tämä yhteys vaihtelee tutkit- tavien sukupuolen ja koulutustason mukaan. Ensimmäisen tutkimushypoteesin mukaisesti tutki- mustulostemme osoittivat, että vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus ennustaa kuntatyön- tekijöiden heikentynyttä koettua terveyttä. Tutkimustuloksemme ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimuksien tulosten kanssa (ks. Esim. Elovainio ym., 2002; Herr ym., 2012; Kivimäki ym., 2004), joissa vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden on osoitettu olevan yhteydessä heikentynee- seen koettuun terveyteen. Täten esihenkilön oikeudenmukainen toiminta näyttäytyy merkityk- sellisenä tekijänä työntekijöiden terveyden kannalta. Toinen ja kolmas tutkimushypoteesi eivät saaneet tuloksistamme tukea. Tulosten perusteella vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun terveyden välinen yhteys oli molemmilla sukupuolilla samanlainen. Kou- lutustasoja vertailtaessa ilmeni viitteitä eroavaisuuksista yhteyden voimakkuudesta koulutusta- sojen välillä, mutta yhdysvaikutuksen tarkastelussa koulutustaso ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi.
Tutkimusasetelmamme ei anna mahdollisuutta tarkastella mekanismeja, jotka selittäisivät nyt havaittua yhteyttä vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden ja heikentyneen koetun tervey- den välillä. Aiemmat tutkimukset kuitenkin antavat niistä lisätietoa. Sosiaalisen vaihdon teoria on ollut keskeinen teoreettinen viitekehys organisaation oikeudenmukaisuuden terveysvaikutuksia
koskevissa tutkimuksissa. Sen mukaan työntekijän ja esihenkilön välinen luottamus voi vähentää työntekijän epävarmuutta ja edesauttaa suhteen vastavuoroisuutta. (Elovainio & Virtanen, 2018.) Luottamuksen merkitys yhteyttä välittävänä tekijänä voi perustua esimerkiksi työntekijöiden ko- kemukseen siitä, että he tulevat kuulluksi (Kasvio, 2014) ja heidän mielipiteensä huomioidaan (Moorman, 1991). Myös Moorman (1991) katsoi, että vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus vä- littää työntekijöille enemmän tietoa esihenkilön luottamuksesta ja oikeudenmukaisuudesta ver- rattuna jakavan ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen. Yhtäältä välittävänä mekanismina voivat olla esihenkilön roolia määrittävät ja organisaation toimintaan vaikuttavat työyhteisötai- dot, joilla tarkoitetaan työntekijän altruistisia ja vastuullisia toimia, joita hän tekee vapaaehtoi- sesti työyhteisönsä hyväksi. Työyhteisötaitojen on osoitettu olevan yhteydessä sekä vuorovaiku- tuksen oikeudenmukaisuuteen että työhyvinvointiin. (Collins & Mossholder, 2017; Cropan- zano & Greenberg, 1997; Keskinen, 2005; Manka & Manka, 2016; Moorman, 1991.)
Vastaavasti stressin roolista yhteyttä selittävänä tekijänä on runsaasti tutkimusnäyttöä (ks. Esim.
Brotheridge, 2003; Elovainio ym., 2006a; Greenberg, 2006; Judge & Colquitt, 2004) ja sen on to- dettu olevan yhteydessä terveyteen. Stressi voi vaikuttaa haitallisesti autonomiseen hermostoon sekä verenkierto- ja immuunijärjestelmään. Toisaalta stressillä voi olla myös epäsuorempia kiel- teisiä vaikutuksia, jolloin se muuttaa yksilön terveyskäyttäytymistä esimerkiksi alkoholin käytön, tupakoinnin tai ruokailutottumusten suhteen. (Colquitt ym., 2013; Elovainio ym., 2015; Kivimäki ym., 2002; Leineweber ym., 2016; Virtanen & Elovainio, 2018.) Stressin sijaan Colquitt kollegoi- neen (2013) päätyi meta-analyysinsä perusteella siihen, että yksilön tunnekokemukset voivat se- littää oikeudenmukaisuuden ja terveyden yhteyttä. Heidän mukaansa oikeudenmukaisuuden ko- kemukset herättävät yksilössä vahvoja myönteisiä tunteita, kun taas epäoikeudenmukaisuuden kokemukset nostattavat voimakkaita kielteisiä tunteita. Oikeudenmukaisuuskokemusten synnyt- tämiä tunnereaktioita on selitetty esimerkiksi sillä, että ne viestivät yksilölle hänen sosiaalisesta asemastaan tietyssä ryhmässä tai turvallisuudestaan suhteessa sosiaaliseen ympäristöönsä (Lind & Tyler, 1988; Barsky & Kaplan, 2007). Stressin tavoin kielteisten tunteiden on osoitettu liit- tyvän kehon verisuoni- ja immuunijärjestelmään haitallisesti. Siten organisaation epäoikeuden- mukaisuus voi aiheuttaa työntekijöille kielteisiä tunne-elämän tiloja ja kehon patofysiologisia
muutoksia, jotka vaikuttavat haitallisesti ihmiskehon toimintaan ja täten altistavat terveysongel- mille. (Elovainio ym., 2003a; Hemingway & Marmot, 1999.) Kaiken kaikkiaan oikeudenmukaisuus- kokemukseen voivat vaikuttaa useat välittävät mekanismit, jotka ovat tavalla tai toisella yhtey- dessä terveyteen (Elovainio & Virtanen, 2018).
Sukupuolen osalta tutkimustuloksemme eivät vastanneet asettamaamme tutkimushypoteesia, mutta saamamme tulokset kuitenkin vahvistavat joidenkin organisaation oikeudenmukaisuutta koskevien tutkimusten tuloksia (ks. Esim. Carter ym., 2014; Elovainio ym., 2002; Elovainio ym., 2003; Jylhä ym., 1998; Kivimäki ym., 2003a; Kivimäki ym., 2004), joissa eroja sukupuolten välillä ei ole löydetty. Toisaalta useissa aiemmissa sekä koettua terveyttä että organisaation oikeudenmu- kaisuutta käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu eroja sukupuolten välillä. (ks. Esim. Elovainio ym., 2009; Idler & Benyamini, 1997; Koskenvuori ym., 2021; Jylhä ym., 1998; Manderbacka, 1995;
Sweeney & McFarlin, 1997). Samoin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2021b) mukaan suku- puolten välillä on eroja terveydessä, hyvinvoinnissa, sairastavuudessa, kuolleisuudessa ja elinta- voissa. Naiset elävät miehiä pidempään ja kokevat hyvinvointinsa keskimäärin miehiä parem- maksi, vaikka heillä onkin hieman enemmän terveysongelmia ja pitkäaikaissairauksia. Kuitenkin koetun terveyden erot ovat sukupuolen suhteen tasaisemmat, sillä noin kolmannes on arvioinut koetun terveytensä heikentyneeksi sukupuolesta riippumatta.
Aiempien tutkimusten perusteella sukupuolten välisiä terveyseroja mahdollisesti on, mutta tässä tutkimuksessa ne eivät tulleet näkyviin. Tuloksia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että ai- neistossamme naiset olivat yliedustettuina ja se on voinut osaltaan vaikuttaa saamiimme tulok- siin. On myös mahdollista, että Suomessa vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuuden erot työ- yhteisöissä eivät ole niin selviä sukupuolten välillä, sillä Suomen työsopimuslaki (55/2001) velvoit- taa työnantajia työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun. Toisaalta viimeisimmän Tilastokeskuk- sen työolotutkimuksen (2021) mukaan naiset kokivat miehiä enemmän eriarvoista kohtelua työ- tovereiden tai esihenkilöiden asenteiden kautta. Miehet puolestaan ilmoittivat eriarvoisuuden kokemuksista tiedon saannin suhteen. Yleisesti ottaen naiset kokivat työpaikallaan enemmän eriarvoista kohtelua ja he ilmoittivat eriarvoisen kohtelun lähteeksi useimmiten esihenkilön.
Tasa-arvon toteutuminen työpaikalla koettiin kuitenkin paremmaksi aiempiin vuosiin verrattuna sukupuolesta riippumatta, joskin miehet arvioivat sen hieman paremmaksi kuin naiset.
Koulutuksen osalta suuntaa antava tuloksemme tukee aiempien tutkimuksien tuloksia, joissa matalampi koulutustaso on ollut yhteydessä heikompaan terveyteen ja hyvinvointiin (ks. Esim.
Manderbacka, 1995; Rahkonen ym., 2007) ja korkeampi vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus on liittynyt korkeampaan koulutustasoon (Kivimäki ym., 2005b). On kuitenkin huomioitava, että matala koulutustaso ei itsenäisenä tekijänä selitä terveyseroja, mutta voi vaikuttaa siihen yhteis- kunnallisten rakenteiden kautta. Lisäksi koulutus vaikuttaa koettuun terveyteen toimintakyvyn ja elämänlaadun kautta (Saari, 2015). Suomalaisten koettu terveys on parantunut kaikissa koulu- tusryhmissä viimeisten vuosien aikana, mutta koulutustasojen väliset erot eivät siitä huolimatta ole kaventuneet (THL, 2019b). Lisäksi kansainvälisessä vertailussa suomalaisten koulutusryhmit- täiset erot koetussa terveydessä ovat olleet huomattavia (Kestilä & Karvonen, 2019).
Tutkimuksemme perusteella emme voi päätellä, millainen rooli vuorovaikutuksen epäoikeuden- mukaisuudella on koulutustasojen välisissä eroissa koetussa terveydessä. Erot voivat johtua siitä, että matalimman koulutustason ryhmällä koettu terveys on yleisesti heikompi ilman vuorovaiku- tuksen epäoikeudenmukaisuuden vaikutusta. Toisaalta aineistosta oli analyysiä varten poistettu ne tutkittavat, jotka olivat arvioineet koetun terveytensä heikentyneeksi jo ensimmäisellä mit- tauskerralla. Tämän perusteella pelkkä matala koulutustaso ei riittäisi selittämään eroja yhtey- den voimakkuudessa. Toisena mahdollisena selityksenä on, että organisaation epäoikeudenmu- kaisuus koetaan eri tavoin koulutustasosta ja koulutustason kanssa korreloivasta ammattiase- masta (THL, 2019b) riippuen. Esihenkilön ja työntekijän ominaisuuksien samankaltaisuuden on todettu vaikuttavan niin, että esihenkilö kohtelee oikeudenmukaisemmin työntekijää, jonka ko- kee itsensä kanssa samankaltaiseksi. Täten koulutustaso ja ammattiasema voivat tässä yhtey- dessä olla samankaltaisuuteen vaikuttava tekijöitä, mikä selittää erot oikeudenmukaisuuden ko- kemuksissa koulutustasojen välillä. (Cornelis, Van Hiel & De Cremer, 2011.) Lisäksi matalan kou- lutustason ryhmässä tutkittavia oli huomattavasti vähemmän verrattuna muihin koulutustason ryhmiin, mikä on osaltaan saattanut vaikuttaa saamiimme tutkimustuloksiin.
4.2 Vahvuudet, rajoitukset, luotettavuus ja jatkotutkimusaiheet
Tutkimuksemme ansiona on, että se on ensimmäinen suomalainen yhtä suuresta aineistosta tehty tutkimus, joka keskittyy yksinomaan vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden ja koetun terveyden välisen yhteyden tarkasteluun. Aiemmat samasta aineistosta julkaistut oikeudenmu- kaisuutta käsittelevät tutkimukset ovat tarkastelleet koko organisaation oikeudenmukaisuutta tai sen osia yhdessä. Vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen keskittymällä saadaan kuitenkin tarkempaa tietoa esihenkilön oikeudenmukaisen toiminnan vaikutuksesta työntekijöihin. Esihen- kilön oikeudenmukaisuudella on merkitystä erityisesti kuntaorganisaatioiden jatkuvien muutos- ten ja pienenevien resurssien kohtaamisessa, jotka aiheuttavat työntekijöille kuormitusta, stres- siä, epävarmuutta ja hallitsemattomuuden tunteita (Linna, 2012).
Tutkimuksen vahvuuksiin lukeutuu myös se, että aineiston suuruuden lisäksi se kattaa monipuo- lisesti eri ikäluokkia, ammattialoja ja koulutustasoja. Vuosina 2012 ja 2016 tutkimukseen vastan- neita oli 69–72 %, joten saadut tutkimustulokset edustavat hyvin tutkittujen kuntien kuntatyönte- kijöitä. Toisaalta laajempaa tulosten yleistettävyyttä rajoittaa mukana olleiden kuntien painottu- minen Etelä- ja Länsi-Suomeen sekä Ouluun. Niinpä tuloksia ei voi sellaisenaan yleistää kaikkia suomalaisia kuntatyöntekijöitä koskeviksi. Samoin tutkimustulostemme yleistettävyyteen vaikut- taa aineiston epätasaisuus sukupuolen ja koulutustasojen suhteen. Aineistossamme oli naisia 80
% ja matalan koulutustason ryhmään kuului ainoastaan 3,6 % tutkittavista. Kyselylomakkeessa ei myöskään ollut otettu huomioon sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, vaikka sukupuolen moni- naisuuden huomioiminen kytkeytyy osaksi suomalaisen tasa-arvolain noudattamista (THL, 2021a). Lisäksi on mahdollista, että työelämä ja sen ilmiöt ovat ehtineet muuttua viimeisen muu- taman vuoden aikana, jolloin tutkimustulokset eivät välttämättä täysin kuvaa nykyistä työelämää.
Tulevaisuudessa olisi tarpeen toteuttaa samankaltainen tutkimus aineistolla, jossa sukupuolija- kauma olisi tasaisempi ja joka huomioisi myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Vä- hemmistöön kuulumisen on jo itsessään todettu altistavan ylimääräiselle stressille, ja fyysisen ja psyykkisen sairastumisen riski on heillä korkeampi (Jaskari & Keski-Rahkonen, 2021). Lisäksi ai- neiston olisi hyvä kattaa kuntia ympäri Suomen, jotta alueellisten erojen tarkastelu olisi mahdol-
lista. Toisaalta myös iän vaikutuksen tarkempi tarkastelu olisi tarpeen, sillä koetun terveyden ko- kemukset vaihtelevat ikäryhmittäin (THL, 2021b). Työelämän ja kuntaorganisaatioiden jatkuvien muutosten vuoksi tutkimusta tulisi tehdä säännöllisesti, jotta tutkimustulokset kuvastaisivat sen hetkistä työelämää.
Aineiston keräämiseen kyselytutkimuksena liittyy vahvuuksia ja rajoituksia. Merkittävimpänä ky- selytutkimuksen etuna lienee sen tarjoama mahdollisuus kerätä tietoa laajoiltakin ihmisjoukoilta melko kustannustehokkaasti (Nurmi ym., 2015). Kyselytutkimuksen avulla saadaan myös tietoa ihmisten asenteista, jotka voivat olla hyvin moniulotteisia (Vehkalahti, 2019). Lisäksi kyselytutki- muksen etuihin lukeutuu, että sen avulla saadaan selvitettyä arkojakin aiheita sensitiivisellä ta- valla. Haastattelututkimukseen verrattuna kyselytutkimukseen ei liity sosiaalisen suotavuuden ongelmaa eli sitä, että haastattelijan läsnäolo vaikuttaisi annettuihin vastauksiin. Täten kyselylo- makkeessa annettuja vastauksia voidaan pitää totuudenmukaisina. (Biffignandi & Bethlehem, 2021; Bruce, Pope & Stanistreet, 2018.) Toisaalta on kuitenkin huomioitava mahdollisuus, että vastaajat ovat tietoisesti tai tiedostamattaan vääristelleet vastauksiaan. Tietoista vastausten vää- ristelyä pidetään suhteellisen harvinaisena, mutta vastaajat ovat saattaneet myös tiedostamat- taan pyrkiä antamaan itsestään todellisuutta positiivisemman vaikutelman. (Nurmi ym., 2015.)
Kyselytutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa siinä käytettyjen mittareiden validiteetti ja reliabili- teetti eli niiden pätevyys ja tarkkuus (Vehkalahti, 2014). Kyselylomakkeessa olleet Moormanin or- ganisaatio-oikeudenmukaisuusmittaristo sekä koetun terveyden mittari ovat laajalti tutkittuja ja käytettyjä, joten niitä voidaan pitää suhteellisen luotettavina tutkittavien ilmiöiden kuvaamisessa.
Moormanin (1991, 851) vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden mittarin rakenteellinen validi- teetti on kuitenkin osoitettu ainoastaan tyydyttäväksi (Elovainio ym., 2010b). Lisäksi mittaristossa puhutaan esimiehestä, vaikka nykyaikaisempi termi olisi esihenkilö. Kunta10-kyselylomake on laadittu yli 20 vuotta sitten, mikä selittää ajalle ominaisten käsitteiden käytön. Tutkimuksen relia- biliteetin kannalta käsitteiden muuttaminen olisi kuitenkin ongelmallista.
Koetun terveyden mittarin on pitkittäis- ja poikkileikkaustutkimuksessa osoitettu olevan luotet- tava ja pätevä mittaamaan tutkittavien yleistä terveyttä ja hyvinvointia (ks. Esim. Schnittker & Ba- cak, 2014; Tamayo-Fonseca, 2012). Kuitenkin joissain tutkimuksissa luotettavuus on vaihdellut tutkittavien sosiodemografisten ominaisuuksien mukaan, jolloin mittaria on pidetty vain kohtuul- lisen luotettavana (ks. Esim. Zajacova & Dowd, 2011). Koetun terveyden mittarin avulla voidaan tavoittaa sellaisia terveyden ulottuvuuksia, joita ei muutoin kyselytutkimuksella tavoitettaisi. Silti koettu terveys on käsitteenä subjektiivinen, jolloin ei voida olla varmoja niistä näkökohdista, joita yksilö korostaa tehdessään arviota omasta terveydentilastaan. (Garbarski, 2016; Idler & Beny- amini, 1997.) Koetun terveyden mittarin osalta on myös huomioitava, että Garbarskin (2016) esit- tämän mallin (kuvio 1) mukaisesti esimerkiksi kyselylomakkeen muodolla ja kysymysten järjes- tyksellä voi olla vaikutusta siihen, kuinka kysymyksiin on vastattu. Koetun terveyden vastaukset voivat siis olla riippuvaisia kyselyn luonteesta ja edellisten kysymysten järjestyksestä (Crossley &
Kennedy, 2002).
Tutkimuksemme oli asetelmaltaan kahden mittauskerran prospektiivinen kohorttitutkimus, jol- loin yhteyden kausaalisuudesta voidaan tehdä ainoastaan varovaisia päätelmiä. Kausaalisen yh- teyden todentamiseksi olisi tarvittu kokeellista tutkimusasetelmaa, mutta tutkittavien tietoinen altistaminen epäoikeudenmukaiselle kohtelulle ei olisi ollut eettisesti kestävää. Yhteyden kausaa- lisuutta voidaan kuitenkin arvioida kolmen kriteerin – yhteys, aikajärjestys ja spesifisyys – avulla (Chambliss & Schutt, 2019). Yhteydellä viitataan siihen, että riippumattoman ja riippuvan muuttu- jan välillä täytyy havaita yhteys: ilman yhteyttä ei voi olla myöskään kausaalisuutta. Analyysimme perusteella vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus oli yhteydessä työntekijöiden heikenty- neeseen koettuun terveyteen, vaikkakaan yhteys ei osoittautunut kovinkaan voimakkaaksi. Kau- saalisuuden todentamiseksi on myös voitava osoittaa, että syy edeltää seurausta. Tutkimusase- telmassamme tämä oli mahdollista, sillä analyysissä oli jätetty huomioimatta ne kuntatyöntekijät, jotka olivat arvioineet koetun terveytensä heikentyneeksi jo ensimmäisellä mittauskerralla. Yh- teyden ja ajallisen suhteen osoittamisen lisäksi on vielä arvioitava, aiheutuuko riippuvan muuttu- jan vaihtelu nimenomaan riippumattomasta muuttujasta vai onko se voinut aiheutua jostakin kolmannesta tekijästä. Tutkimuksessamme oli vakioitu tutkittavien tausta- ja elämäntapamuuttu- jat, joten nämä eivät ole vaikuttaneet tutkimuksemme tuloksiin. Yhteenvetona voidaan todeta,
että tutkimuksestamme löytyy jonkinlaisia viitteitä yhteyden kausaalisuudesta, mutta tarkempien päätelmien tekemiseksi tarvitaan jatkotutkimusta.
4.3 Merkitys työelämälle
Aiempien tutkimusten mukaan organisaation oikeudenmukaisuus vaikuttaa myönteisesti työnte- kijöiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksemme osoittaa, että organisaation sosiaalisena pääomana nähtävällä ja työyhteisön sosiaalisen toimivuuden kannalta merkittävällä vuorovaiku- tuksen oikeudenmukaisuudella voi olla vaikutusta työntekijöiden terveyteen. Työelämän muuttu- essa sosiaalisemmaksi (Heiskanen, 2019), vuorovaikutuksen epäoikeudenmukaisuus työperäi- senä riskitekijänä ja sen haitallisuus terveydelle on tärkeä ottaa huomioon työelämän ja -hyvin- voinnin kehittämisen kontekstissa. Oikeudenmukainen johtaminen parantaa työntekijöiden yh- teenkuuluvuuden tunnetta (Elovainio & Virtanen, 2018), joka nähdään osana osallisuutta (THL, 2021c). Osallisuus vähentää eriarvoisuutta ja vaikuttaa keskeisesti terveyteen ja hyvinvointiin (THL, 2019c). Työhyvinvointiin panostaminen lisää työntekijöiden tuottavuutta, työkykyä, ter- veyttä ja myönteisiä asenteita. Täten työntekijöiden kohentuminen ja työhyvinvoinnin tukeminen vaikuttaa myös valtiotasolla saakka. Työntekijöiden ollessa tuottavampia ja kykeneväisiä toimi- maan työmarkkinoilla, veronmaksajien osuus lisääntyy ja valtion terveysmenot pienenevät.
(Manka & Manka, 2016; Tuovinen, 2013.)
Terveysvaikutusten lisäksi vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuden on osoitettu olevan yhtey- dessä työsitoutumiseen ja -tyytyväisyyteen, työn imuun, tuottavuuteen (Collins & Mossholder, 2017; Cropanzano & Greenberg, 1997; Cropanzano & Rupp, 2002; Elovainio & Virtanen, 2018;
Kernan & Hanges, 2002) sekä parempaan työn laatuun (Linna ym., 2012). Lisäksi sen on havaittu olevan yhteydessä yleiseen organisaation sisäiseen vuorovaikutuksen laatuun, kollegiaaliseen tukeen (Kernan & Hanges, 2002) ja organisaation rakenteeseen (Ambrose & Schminke, 2003;
Schminke & Mayer, 2013). Täten esihenkilöt ovat keskeisessä asemassa työhyvinvoinnin toteutu- misessa, työntekijöiden kehittämisessä ja työyhteisön toimivuudessa. Esihenkilö ei useinkaan
