2814 130

Meikkivoidetta ja nykytaidetta 1

- Normaalitapaus Tampereelta Digitaalisen tekstiilitulostustekniikan hyödyntäminen

tekstiilikonservoinnissa

28 14

130

2018 1

2

Pohjoismaisen konservaattoriliiton Suomen osasto ry

Nordiska konservatorförbundets Finländska sektion rf www.konservattoriliitto.fi www.facebook.com/konservaattoriliitto

http://konservaattoriliitto.blogspot.fi/

https://www.instagram.com /konservaattoriliitto/

Puheenjohtaja:

Jaana Kataja jaana.nkf@gmail.com

Lehden työryhmä:

Anna Rajainmaa Susanna Belinskij Stina Björklund Elviira Heikkilä Ilona Osara Erika Tiainen

Lehden toimituksen sähköposti:

pkllehti@gmail.com Osoitteenmuutokset, puuttuvat lehdet ja jäsenasiat:

Polina Semenova jasensihteeri.pkl@gmail.com

Konservaattori-lehti Numero 130 Painovuosi 2018

ISSN 0780-0223 Levikki 300 kpl 2 numeroa vuodessa

Ilmoitushinnat:

2/1 sivu 80 €/lehti (128 €/vuosi) 1/1 sivu 55 €/lehti (88 €/vuosi) 1/2 sivu 30 €/lehti (48 €/vuosi) Takakansi 80 €/lehti (128€/vuosi)

Aineistopäivät:

Numero 131 Ilmestyy syys-/lokakuussa 2018 Aineistoehdotukset 31.5.2018 mennessä

Sisäänjättöpäivä 30.6.2018 mennessä Numero 132

Ilmestyy helmi-/maaliskuussa 2019 Aineistoehdotukset 31.10.2018 mennessä

Sisäänjättöpäivä 30.11.2018 mennessä Ulkoasun suunnittelu:

Anna Mattsson/Suomi Design Oy Painopaikka: Libris Oy, Helsinki

SISÄLLYS

3

Pääkirjoitus

4

Tiedotteet

6

8 kysymystä konservaattorille

8

Syksyn 2017 koulutuspäivät

10

YAMK opinnäytetyö: Anni Lehtimäki

12

Asbesti- ja haitta-aine -työryhmä esittäytyy

14

Saaristomuseo Pentalan verhokopiot - digitaalisen tekstiilitulostus- tekniikan hyödyntäminen tekstiilikonservoinnissa

18

Geelipuhdistuksesta Lontoossa

22

Muutosta muuttoon ja pari näyttelyä päälle! Konservaattoreiden arkea kokoelmakeskusprojektin pyörteissä

27

YAMK opinnäytetyö: Katariina Ruuska-Jauhijärvi

28

Normaalitapaus?

30

Konservaattoriliiton sääntöjen päivittäminen

33

Kevätkokous 2018 kokouskutsu

34

Menetelmä: Kittausmateriaali kankaalle maalatuille taideteoksille

36

Toimintasuunnitelma 2018

38

Syyskokouksen 2017 pöytäkirja

Konservaattoreiden mielestä oli yllättävää, että kaksi samanaikaista suurta projektia, muutto uuteen kokoelmakeskukseen ja perusnäyttelyiden uusiminen (Uusi kaupunginmuseo), sujuivat

näinkin stressittömästi.

Muutosta muuttoon ja pari näyttelyä päälle!, sivut 22-26

Konservaattoriliitto (PKL) on kulttuuriperinnön säilyttämiseen erikoistuneen ammattikunnan konservaattoreiden yhdistys. Sen tarkoituk- sena on kehittää konservointialaa, valvoa ammattikunnan etuja ja toimia konservointialan edustajana Suomessa. Yhdistys julkaisee Konser- vaattori -lehteä, järjestää koulutuspäiviä alan teemoihin liittyen sekä osallistuu konservoinnista käytävään keskusteluun. Konservaattori-

liitto muodostaa yhdessä muiden pohjoismaiden osastojen kanssa Pohjoismaisen konservaattoriliiton (NKF).

3

Mikäs sen varmempi merkki kevään tulos- ta kuin kädessäsi (tai näytölläsi) komeile- va vuoden 2018 ensimmäinen Konservaat- tori. Se saattaa vaikuttaa hieman laihem- malta kuin edeltäjänsä, mutta ei hätää:

sisältö on mielenkiintoinen, kuten aina.

Tässä numerossa kaksi tuoreinta YAMK-konservaattoriamme, Katariina Ruuska-Jauhijärvi ja Anni Lehtimäki, esittelevät lyhyesti opinnäytetyönsä, kiinnostuneet voivat lukea opinnäytteet kokonaisuudessaan Theseuksesta. Ari Tanhuanpää kertoo meille Gels in Con- servation -seminaarista, joka järjestet- tiin lokakuussa Lontoossa. Asbesti- ja haitta-aine (AHA) -työryhmän tiedottaja Riina Uosukainen valottaa meille hie- man AHA-ryhmän toimintaa. Elviira Heikkilä kertaa lyhyesti syksyn koulu- tuspäiviä sekä haastattelee kokoelma- keskuksen työntekijöitä muuttoon liit- tyen. Kahdeksan kysymyksen kautta meille esittäytyy Heidi Alanen Savonlin- nan maakuntamuseosta, ja Ilona Jaara- nen esittelee lyhyesti etyylivinyyliase- taatti-pohjaista Evacon R™-kittausmate- riaalia kankaalle maalatuille

taideteoksille. Leena Niirasen artikkeli hänen opinnäytetyönsä pohjalta esitte- lee meille digitaalisella tekstiilitulostus- tekniikalla toteutetun kolmen verhoko- piokokonaisuuden valmistusprosessin.

Linda Raitosalon juttu kannattaa taas lukea, jos olet aina miettinyt mitä tehdä meikkivoiteella ja puuterilla päällystet- tyjen esineidesi kanssa.

Olemme saaneet mukavat määrät aihe- ehdotuksia, artikkeleita, lopputyö- ja toi- menpide-esittelyitä sekä hienoja kuvia.

Niin kaunis kuin lehden uusi ilme onkin, on syytä muistaa, että oli ilme millainen tahansa, tärkeintä on sisältö; se taas on yhtä kuin konservaattoriliitto ja sen jäse- net. Me kaikki teemme tätä lehteä, joten lähettäkää meille jatkossakin juttuehdo- tuksia ja vinkkejä! Unohtakaa rimakauhu ja muistakaa, että vaikka jokin aihe ei omasta mielestä vaikuttaisi kiinnostavalta tai uudelta, mitä suurimmalla todennäköi- syydellä löytyy lukijoita, jotka pääsevät oppimaan jotain uutta. Virheistäkin oppii, joten myöskään epäonnistumisista ei pi- täisi pelätä kertoa muille. (Me lehtitiimi- läiset myös autamme ja ohjeistamme tar- vittaessa juttuideoiden kehittämisessä, jos tuntuu ettei tiedä mistä aloittaa.)

Mielestäni yksi lehden hienoimmista an- neista on juuri se, että pääsemme jaka- maan omia vahvuuksiamme tai oppimaam- me toinen toisillemme. Alalla, jossa kukaan ei voi hallita kaikkea, tämä on lähes velvol- lisuus. Melkein jokaisella meistä olisi var- masti jotain jakamisen arvoista tietoa!

Jälleen kerran haluamme kiittää mitä lämpimimmin kaikkia kirjoittajia, juttujen vinkaajia, kuvaajia sekä myös teitä, hyvät lukijat, koska mikäs lehti se sellainen olisi jota kukaan ei käteensä poimisi?

Toivottavasti nähdään kevään koulutus- päivillä Artefactan seminaarissa!

Konservaattori-lehden toimituksen puolesta,

Anna Rajainmaa

PÄÄKIRJOITUS

4

Konservaattoriliiton sääntöjen päivittäminen

Liiton sääntöjen muutokset pyritään saamaan vahvistettua syyskokouksessa. Tässä lehdessä sivulla 30 on esitelty suun- nitellut muutokset ja niistä keskustellaan kevätkokoukses- sa. Kommentteja muutosehdotuksiin voi laittaa puheenjoh- tajalle.

Konservaattori 2/2018

Artikkeliehdotukset vuoden 2018 toiseen numeroon tulee lähettää lehden toimituksen sähköpostisoitteeseen pkllehti@gmail.com 31.5.2018 mennessä. Vastaukseksi saa kirjoitus- ja kuvaohjeet.

Artikkelien, matkaraporttien ja muiden kirjoitusten varsi- nainen sisäänjättöpäivä on 30.6.2018.

Mainostaja! Haluatko ilmoituksen Konservaattori-lehteen?

Ota yhteyttä lehden toimitukseen osoitteeseen pkllehti@

gmail.com ja pyydä mediakorttia. Ilmoitushinnat löydät sivulta 2.

PKL TIEDOTTAA

Nettisivu-uudistus

Nettisivu-uudistus on aloitettu siirtämällä yhdistyksen jäsenrekisteri Yhdistysavain-palveluun, jonka kautta myös uudet nettisivut tulevat toimimaan. Sivuille tulee omat jäsensivut, jota kautta kukin pääsee päivittämään omat yh- teystietonsa. Sivut mahdollistavat myös toimivamman säh- köpostitiedottamisen jäsenistölle. Uudet ajankohtaiset net- tisivut pyritään saamaan valmiiksi kesään mennessä.

Uuudet toimihenkilöt ja hallituksen jäsenet

Jäsenasiainsihteerinä aloitti vuoden 2017 lopussa Polina Semenova. Hänet tavoittaa sähköpostilla jasensihteeri.

pkl@gmail.com. Yhdistyksen sihteerinä aloitti vuoden 2018 alussa Liisi Hakala. Uutena hallituksen jäsenenä aloitti Erika Tiainen.

NKF-kongressi Islannissa

NKF XI -kongressi järjestetään Islannissa syyskuussa 2018.

Seuraa tiedotusta tapahtuman nettisivuilla www.nkf2018.is

https://www.nkf2018.is/

Islannin NKF-kongressin aiheena on Cultural heritage facing catastrophe: prevention and recoveries.

5

6

työnsä jäljen, on se sitten esinepuhdis- tus tai -korjaus, maalaustyö näyttelys- sä tai laivassa, tai ojennuksessa oleva säilytys- tai työskentelytila.

5. Mikä on oudointa, mitä olet teh- nyt työssäsi?

Mitään kovin outoa en ole mielestäni tehnyt. Olen pitänyt asiantuntijaluen- toja tekstiilien konservoinnista, säily- tyksestä ja pakkaamisesta OKL:n käsi- työopettajaopiskelijoille, olen rakenta- nut ja polttanut kokon, jossa on ollut mm. kokoelmasta poistettuja puuesi- neitä. Luonnollisesti olen myös halos- tanut laivoja metrisillä koivuhaloilla.

Tietysti ihmisistä on erikoista nähdä nainen laivan konehuoneessa rasvaa- massa konetta ja heittelemässä lisää puuta pesään.

6. Mikä on lempityövälineesi ja mi- hin sitä käytät?

Tällä hetkellä lempityövälineet koostu- vat kolminaisuudesta työ-

hanskat, rullamitta sekä kuljetusvau- nut ja -alustat. Esinesäilytystiloissam- me on rajallinen määrä tilaa, jolloin

8 KYSYMYSTÄ

KONSERVAATTORILLE

Olen rakentanut ja polttanut kokon, jossa on ollut mm. kokoelmasta poistettuja puuesineitä. Luonnollisesti olen myös halostanut laivoja metrisillä koivuhaloilla.

Tietysti ihmisistä on erikoista nähdä nainen laivan konehuoneessa rasvaamassa konetta ja heittelemässä lisää puuta pesään.

1. Kuka olet?

Olen Heidi Alanen, esinekonservaat- tori.

2. Missä työskentelet tällä hetkellä?

Työskentelen Savonlinnan maakunta- museolla konservaattorina. Tehtävän- kuvani on kyllä laajempi, kuin nimike antaa ymmärtää. Konkreettisia ko- koelmiin liittyviä töitä ovat mm. esine- järjestelyt, -siirrot ja -puhdistus sekä olosuhdetarkkailu. Lisäksi osallistun näyttelyidemme suunnitteluun ja to- teuttamiseen ja olen apuna taidenäyt- telyiden purkamisessa ja pakkaami- sessa. Maalaan ja tapetoin joskus näyt- telyseiniäkin.

Maakuntamuseon kokoelmiin kuu- luvat myös kolme museolaivaa; höyry- kuunari Salama, matkustajalaiva Savonlinna ja tervahöyry Mikko, joi- den parissa aikani kuluu. Suunnittelen yhdessä museomestarin kanssa laivoi- hin liittyvät työt, valvon niiden toteu- tumista ja kirjaan työvaiheet ylös, yleensä kuvien kera. Mahdollisuuksien mukaan osallistun laivojen huoltomaa- lauksiin, Mikko-laivan tervaukseen ke-

väisin ja teen Savonlinna-laivan ulko- seinien ootrauksia. Museolaivoistamme Savonlinna ja Mikko ovat edelleen ha- loilla lämmitettäviä. Mikossa toimin kansimiehenä ja lämmittäjänä.

3. Miten päädyit konservaattoriksi?

Konservaattoriksi päädyin oikeastaan sattumalta. Samana keväänä, kun val- mistuin restaurointi- ja erikoismaala- uksen artesaaniksi, oli haku konser- vaattorikoulutukseen. Koulutukseen hain erikoismaalauksen opettajan in- noittamana. Kouluttautuminen kon- servaattoriksi tuntui jotenkin luonte- valta jatkumolta.

4. Mikä on työssäsi hauskinta?

Hauskaa on se, että oppii ja oivaltaa jo- takin täysin uutta. Maakrapuna erityi- sesti laivoihin liittyvät asiat, kuten kiinnitysköysien pleissaaminen (= köy- den erilleen otettujen kierteiden pu- jottamista takaisin köyteen niin, että saadaan aikaiseksi lenkki) sekä höyry- koneen ja -kattilan lämmitys ovat hauskoja opittuja asioita. Hauskaa on myös se, että näkee konkreettisesti

7

Mikon tervaus. Konservaattori tervaa tervahöyry Mikon kylkeä maaliskuussa 2014.

Mikko oli tuolloin telakoituna Jonacap Oy:n telakalle Lappeenrantaan.

Anssi Taskinen ihan jokainen sentti pitää käyttää hy-

väksi, jotta sopiviin koloihin saisi tie- tyn esineen tai laatikon mahtumaan järkevästi, tai tiettyyn tilaan saisi riit- tävän määrän hyllymetrejä. Esinesiir- rot eivät onnistuisi ilman kuljetusväli- neistöä ja hanskat nyt ovat niin perus- juttu.

7. Mitä haluat vielä oppia?

Haluan oppia paremmaksi vähän kai- kessa, niin konservoinnin, kuin laivo- jenkin puolella.

8. Miten nollaat?

Pyrin liikkumaan monipuolisesti, luen dekkareita, teen käsitöitä, täytän risti- koita. Jotta työasiat unohtuisivat ko- konaan (salasanoja myöten) lähden Lappiin, vuodenajasta riippuen joko hiihtämään tai vaeltamaan.

8

PKL:n koulutuspäivä 3.11.2017

Pohjoismaisen konservaattoriliiton Suomen osaston syksyn koulutuspäivä pidettiin Vantaalla marraskuussa 2017 ja sen aiheena oli Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskus.

K

oulutuspäivä alkoi aamulla tiede- keskus Heurekan auditoriossa Tikkurilassa, jonne konservaatto- rit suuntasivat kahvion aamujuo- mat ja -leivät nautittuaan. Tilaisuuden avasi Kansallismuseon esinekonser- vaattori Stina Björklund, joka kertoi päivän kulusta ja esitteli aamupäivän esiintyjät.

Ensimmäinen puhuja, käyttöpäällikkö ja arkkitehti Tomi Nikander, esitteli Mu- seoviraston kokoelma- ja konservointi- keskushankkeen. Hänen puheenvuoron- sa kattoi lähes 40 vuotta alkaen Orimatti- lan vuonna 1981 valmistuneesta keskus- varastosta ja kulki eri vaiheiden kautta nykyiseen kokoelma- ja konservointikes- kukseen. Uusi keskus on kooltaan yh-

teensä 16000 m², josta konservointitiloja on 2100 m², Journalistisen kuva-arkiston eli JOKA:n tiloja 200 m² ja säilytystiloja 9000 m². Koko rakennus käytäviä myöten sisältää 14 erilaista olosuhdehallittua ti- laa. Nikander kertoi rakennuksesta pal- jon muitakin taloteknisiä ja yleistietoja.

Toisena puhujana lavalle astui yli-in- tendentti Kaija Steiner-Kiljunen, joka johtaa Kansallismuseon kokoelma- keskusyksikön toimintaa ja vastaa tilois- ta ja asioiden sujuvuudesta käytännön tasolla. Kaijan aiheena oli kokoelman- hallinta kokoelma- ja konservointikes- kuksessa. Kaija kertoi meille muun muas- sa eri säilytysmenetelmistä ja -tavoista, mitä Museovirastolla on eri varastois- saan ja säilytystiloissaan ollut.

Seuraavaksi vuorossa oli Kansallismu- seon konservointiyksikön päällikkö, in- tendentti Eero Ehanti, joka kertoi kon- servointitoiminnasta Suomen kansallis- museossa. Kansallismuseon konservoin- tiyksikössä on tätä nykyä 10 vakituista henkilöä töissä, eli yksi enemmän kuin aiemmin. Eero kertoi konservaattoreita eniten sinä vuonna työllistäneistä hank- keista ja yksikön arjesta.

Viimeinen puheenvuoro oli meriarkeo- logisen materiaalin konservointiin eri- koistuneella konservaattori Ulla Kleme- lällä, jonka aiheena oli Museoviraston uusi tyhjiöpakastekuivainjärjestelmä.

Merimuseossa on ollut jo aiemmin käy- tössä pieni tyhjiöpakastekuivain, mutta nyt hankittu laite on suurimmillaan 5 m

TEKSTI ELVIIRA HEIKKILÄ

KUVAT ANNA RAJAINMAA

9

Aamu alkoi Heurekan auditoriossa.

pitkä ja 1 m leveä, ja kätevästi jaettavissa kahteen osaan. Menetelmä on hyvin mie- lenkiintoinen, sillä siinä muutetaan puu- materiaalissa oleva vesi jääksi ja siitä tyhjiön avulla suoraan höyryksi, joka tii- vistyy säiliöön.

Näiden hyvin valaisevien näkökulmien sekä lounaan jälkeen siirryimme itse pai- kan päälle eli Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskukseen, jossa jakau- duimme neljään opastettuun kierrok- seen rakennuksessa. Nyt tilan määrä konkretisoitui silmiemme edessä. Kävim- me katsomassa säilytystiloja, konservoin- titiloja, tutkimustiloja ja tietenkin tyhjiö- pakastekuivainta, jonka toimintaa Ulla Klemelä esitteli käytännön näkökulmas- ta. Erityisesti huippuhyvät tutkimuslait-

teet, röntgenhuone mukaan lukien, teki- vät vaikutuksen vierailijoihin. Uusi si- sään ajettava lastauslaituri ja siitä jatku- va looginen ketju tiloja, joissa esineet otetaan vastaan ja käsitellään tarvitta- valla tavalla, pidettiin hienona esinetur- vallisuusratkaisuna. Myös viivakoodijär- jestelmä herätti huomiota – se ei taida olla ainakaan vielä monessa muussa mu- seossa käytössä.

Kierroksen lopuksi ihmiset kiittelivät kovasti järjestelyjä ja aihetta. Osa olisi kaivannut enemmän aikaa kiertää ja ky- sellä, eräs olikin vieraillut uudessa kes- kuksessa jo aiemmin, mutta halusi silti tulla uudestaan. Tilat olivat monella ta- valla hienot ja niissä oli pitkälle mietitty- jä ratkaisuja niin talon oman väen kuin

ulkopuolisten yhteistyökumppanien kannalta. Tärkeänä osana PKL:n koulu- tuspäiviä on myös kollegojen tapaami- nen. “Aina jaksaa tulla, kiitos ihanat va- paaehtoiset!” linjasi eräs tilaisuuteen osallistunut.

Kahvitauon jälkeen Museoviraston ko- koelma- ja konservointikeskuksen neu- vottelutilassa pidettiin vielä PKL:n Suo- men osasto ry:n syyskokous. Informaati- orikkaan ja kattavan päivän jälkeen mo- net jaksoivat vielä istua kokouksessa. Ja miksipäs ei, kun pää kihisee uutta ja mie- lenkiintoista. Kiitos!

Kirjoittaja on huonekalukonservaattori ja työskentelee tällä hetkellä määräaikaisena Helsingin kaupunginmuseolla.

Ulla Klemelä kertoi Museoviraston tyhjiöpakastinkuivainjärjestäelmästä.

Pia Klaavu esittelee kokoelmakeskuksen röntgenlaitteistoa opastetulla kierroksella.

10

YAMK OPINNÄYTETYÖ

MUSEORAKENNUSTEN

KONSERVOINTIPERIAATTEIDEN MUUTTUMINEN

1960-LUVULTA 2010-LUVULLE

ANNI LEHTIMÄKI, KONSERVAATTORI YAMK

Asiasanat: Yli-Laurosela, rakennuskonservointi, konservointiperiaatteet

Opinnäytetyössä tarkasteltiin Yli-Lau- roselan museorakennusten konser- vointiperiaatteissa tapahtuneita muu- toksia 1960-luvulta 2010-luvulle. Työn tutkimuskohde, Yli-Lauroselan talo- museo, sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Il- majoen kunnassa. Työn tausta-aineis- toksi kerättiin tietoja rakennuskonser- voinnin teoriaa, etiikkaa ja

periaatteita käsittelevästä kirjallisuu- desta, kansainvälisten järjestöjen ju- listuksista ja asiakirjoista. Myös kon- servoinnin historiaan liittyvien insti- tuutioiden ja suomalaisen

rakennuskonservointikoulutuksen pe- riaatteita ja kehitystä kartoitettiin museorakennusten konservoinnin nä- kökulmasta. Työhön liittyen tehtiin kaksi laajempaa haastattelua, joissa arkkitehtuurin professori Panu Kaila ja rakennuskonservaattori Matti Lai- ne esittävät omia käsityksiään museo- rakennusten konservointiperiaattei- den muutoksista kyseisenä aikana.

Tutkimusaineistona käytettiin Yli-Lauroselan rakennusten historiaa

sekä niiden korjaustyötä koskevaa ar- kistomateriaalia kohteen museoinnin ja sen museona toimimisen ajalta. Tar- kastelu kohdennettiin korjausten kon- servointiperiaatteisiin. Tarkoituksena oli selvittää, millä periaatteilla muun muassa konservointiasteen, käytetty- jen konservointimenetelmien ja -mate- riaalien valinta on tehty eri vuosikym- menillä. Museossa tehtyjä korjausrat- kaisuja verrattiin tällä hetkellä yleisesti vallitseviin konservointiperi- aatteisiin ja niiden pohjalta tehtiin myös esitys Yli-Lauroselan talomuseon tämän ajan konservointiperiaatteiksi.

Opinnäytetyön tavoitteena oli sel- vittää, onko museorakennusten kon- servointiperiaatteissa tapahtunut muutoksia 1960- ja 2010-luvun välise- nä aikana, havainnollistaa minkälai- sia muutokset ovat ja pohtia konser- vaattorin näkökulmasta, miten vas- taavat konservointityöt tehtäisiin tänä päivänä. Johtopäätöksenä voi- daan todeta, että periaatteet ovat muuttuneet, mutta työn peruslähtö-

kohtana oleva teoreettinen ajattelu on säilynyt yllättävän muuttumatto- mana koko viiden vuosikymmenen ajan. Suurimmat muutokset ovat ta- pahtuneet konservointimenetelmissä ja -materiaaleissa.

Konservointiperiaatteiden muuttu- misen vertailemiseksi, koostettiin tau- lukko, johon kerättiin periaatteita eri aikakausien julistuksista ja ohjeista.

Tähän valikoituivat Cesare Brandin konservointiperiaatteet, Ateenan ja Ve- netsian julistus sekä Naran dokumen- tin lisäksi Burran julistus, Madridin dokumentti sekä eurooppalaisten kon- servointijärjestöjen liiton E.C.C.O.:n laatimat konservaattorin ammatilliset ohjeet. Työssä verrattiin ensin, miten näissä asiakirjoissa määritellyt peri- aatteet toteutuivat Yli-Lauroselassa tutkittuna aikana. Sen jälkeen pohdit- tiin, mitä näistä periaatteista olisi hyvä noudattaa Yli-Lauroselan kor- jauksissa tällä hetkellä ja tulevien kor- jausten suhteen. Periaatteet luokitel- tiin voimassa oleviksi, osittain voimas-

- tutkimuskohteena Yli-Lauroselan talomuseo

11

Vuonna 2018 Yli-Lauroselan päärakennus täyttää 170 vuotta ja museo 40 vuotta.

Anni Lehtimäki

sa tai ei voimassa oleviksi. Lisäksi periaatteet ryhmiteltiin vielä neljään eri kategoriaan, jotka työssä määritel- tiin konservointiperiaatteiden osa-alueiksi. Ne ovat tutkimus, konser- vointitoimenpiteet, arvot sekä hoito ja käyttö. Tehtyjä valintoja perusteltiin ja selvennettiin taulukkoon vielä erillisin kommentein. Taulukon aineiston poh- jalta tehtiin johtopäätöksiä periaattei- den muuttumisesta.

Tutkimustyön tuloksena todettiin, että konservointiperiaatteet ovat muuttuneet jopa enemmän kuin aluksi oletettiin. Taulukkoa laadittaessa ha- vaittiin, että usein periaatteiden ja nii- den käytäntöön soveltamisen välillä vallitsee ristiriita. Havaittiin, että muutos tai ristiriita saattoi vallita pe- riaatteissa eri aikakausien välillä. Osa vanhoista periaatteista on hylätty, mutta toisaalta uusiakin periaatteita on syntynyt. Suuri osa periaatteista on vain osittain voimassa olevia ja joita- kin periaatteista on jopa mahdotonta käytännössä noudattaa. Pääosa peri-

aatteista on kuitenkin säilynyt vuosi- kymmenestä toiseen ja ne otetaan mu- kaan yhä uusiin julistuksiin ja ohjei- siin.

Paras tapa säilyttää museoraken- nuksia tulevaisuuteen, on siis tehdä mahdollisimman vähän. Tavoiteltavin konservointiperiaate on pyrkiä en- naltaehkäisevän konservoinnin kei- noin välttämään suoraan kohteeseen kohdistuvaa konservointia. Raken- nusten tilannetta on kuitenkin jatku- vasti arvioitava ja päätettävä, milloin on pakko ryhtyä konkreettisiin kor- jauksiin, jotta rakennus voi ylipää- tään säilyä. Toisen haasteen raken- nuksille asettavat niiden käytöstä johtuvat tarpeet ja kolmannen raken- nuksia käyttävät ihmiset. Hallittu ta- sapaino museorakennusten korjaus- ja käyttötarpeiden sekä ihmisten toi- minnan ja asenteiden suhteen, antaa mahdollisuuden kohteiden autentti- suuden ja kulttuurisen merkityksen säilymiselle. Näin hoitaen ja käyttäen museorakennukset koetaan arvokkai-

na ja niiden ylläpitoon ollaan valmii- ta panostamaan myös taloudellisia resursseja.

Kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän työn tekemisen. Erityiskiitos Metropolian opettajakunnalle, opiske- lukavereille sekä Museovirastolle työ- hön saamastani avusta ja ohjauksesta.

Kirjoittaja on valmistunut konservaattoriksi Vantaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitok- sesta vuonna 1990, konservaattoriksi (AMK) Seinäjoen ammattikorkeakoulusta 2010 ja konservaattoriksi (YAMK) Metropolia am- mattikorkeakoulusta syksyllä 2017. Pääosan työurastaan (vv. 1996-2015) hän on työsken- nellyt eri tehtävissä Seinäjoen ammattikor- keakoulun konservaattorikoulutuksen paris- sa. Tällä hetkellä hän on viimeistelemässä Vaasan kaupungintalon väritutkimusta ja odottaa tulevaisuudelta lisää kiinnostavia työtehtäviä.

Anni Lehtimäen konservoinnin YAMK-opin- näytetyön theseus-linkki: http://urn.fi/

URN:NBN:fi:amk-2017083014647

12

K

ulttuuriperintökohteet, jotka voivat olla rakennuksia tai mu- seoiden, muistiorganisaatioiden ja muiden tahojen kokoelmiin kuuluvia esineitä, teoksia ja asiakir- joja, saattavat sisältää terveydelle haitallisia aineita. Konservaattoreille tällaiset kohteet ovat työturvallisuus- riski. Pohjoismaisen konservaattori- liiton alaisuuteen koettiin tarpeelli- seksi perustaa haitallisten ja vaaral- listen aineiden työryhmä.

Lähtösysäys ryhmälle oli Jyväskylän museologiapäivillä huhtikuussa 2017 pidetty paneelikeskustelu, jossa poh- dittiin haitta-ainepitoisten esineiden ja materiaalien käsittelyn, tunnista- misen ja hävittämisen problematiik- kaa.

Pohjoismaisen Konservaattoriliiton jäsenille avoin AHA-ryhmä piti perus- tamiskokouksen 20. syyskuuta 2017 In- sinööritoimisto Lauri Mehto Oy:n ti- loissa. Työryhmän tavoitteena on kerä- tä kokoon tietoa työturvallisuutta vaarantavista aineista eri konservoin- nin osa-alueilta, niiden oikeanlaisesta käsittelystä sekä suojautumisesta niitä käsiteltäessä. Lisäksi tavoitteena on pohtia mahdollisia käytäntöjä ja oh- jeistuksia, miten haitta-ainekartoituk- sia toteutetaan suojeltuihin kohteisiin, kuten rakennuksiin, tai museoiden ko- koelmiin. Tietoa on tarkoitus jakaa konservaattorien keskuudessa muun muassa keskustelutilaisuuksien sekä koulutuspäivien muodossa sekä osoit- taa eri ongelmatilanteissa asiantunti-

Asbesti- ja haitta-aine (eli AHA) -ryhmä

esittäytyy

TEKSTI RIINA UOSUKAINEN

ja-apua sitä tarvitseville. Kokouksen kutsuivat koolle rakennuskonservaat- tori Katariina Ruuska-Jauhijärvi ja paperikonservaattori Marleena Viha- kara. Ensimmäisessä kokouksessa oli paikalla yksitoista viiden eri alan kon- servaattoria, sekä Metropolian ammat- tikorkeakoulua edustamassa tutkinto- vastaava Kirsi Perkiömäki.

Kokouksessa Katariina Ruuska-Jau- hijärvi esitelmöi yleisesti asbesti- ja haitta-aineista ja etenkin niiden esiin- tyvyydestä konservoinnin kohteena olevissa rakennuksissa. Ryhmä keskus- teli vapaamuotoisesti haitta-aineiden esiintyvyydestä ja ongelmallisuudesta omassa työssään. Riippuen erikoistu- misalastaan konservaattorit kohtaavat työssään haitta-aineita hyvin eri mää-

PAH-yhdisteitä sisältäviä sivelyjä seinäpinnoilla.

Riina Uosukainen

13

riä ja eri tiheydellä. Keskustelussa tul- tiin kuitenkin siihen tulokseen, että eri erikoistumisaloille ei ole tarpeellis- ta perustaa omia työryhmiään, vaan jokaisen alan konservaattori keskittyy omaan alaansa, ja tuo tietonsa ja osaa- misensa AHA-ryhmään.

Keskustelussa nousi esiin muun muassa kysymyksiä konservaattoreiden ja muiden kokoelmien kanssa työsken- televien museoammattilaisten työtur- vallisuudesta, tarpeellisuudesta kartoit- taa haitallisia aineita sisältäviä esine- ryhmiä kokoelmissa ja haitta-aineille altistumisen ennaltaehkäistävyydestä esimerkiksi luomalla toimintaohjeet konservaattoreille. Rakennuspuolella keskusteltiin niin ikään riskien arvioin- nista ennen konservointitöiden aloitta- mista, haitta-ainenäytteiden otosta ja pätevyysvaatimuksista kartoittajille.

Vuoden 2016 alussa voimaan astunut uusi lainsäädäntö määrää kaikkiin en- nen vuotta 1994 rakennettuihin raken-

nuksiin tehtävän ennen tulevia korjaus- töitä asbestikartoituksen (Ruuska-Jau- hijärvi 2017, 88), ja keskustelua heräsi myös siitä, millaiset standardit luotetta- vien tutkimuslaboratorioiden tulisi täyt- tää. Ryhmän jäsenten omien kokemus- ten mukaan abesti- ja haitta-ainenäyt- teitä tutkivien laboratorioiden laaduissa on valtavasti eroavaisuuksia.

Ensimmäinen koulutuspäivä ehdit- tiin jo järjestää 16. marraskuuta AHA-ryhmän ja Insinööritoimisto Meh- ton työntekijöiden kesken. Koulutus- päivässä oli luennoitsemassa Labroc Oy:stä Tomi Tolppi. Labroc Oy on beto- nin ja haitta-aineiden analysointiin erikoistunut laboratorio. Tolpin aihei- na olivat rakennusten haitta-ainekar- toitus, näytteenotto ja analysointi.

Seuraaviin AHA-ryhmän kokoontumi- siin ja koulutuspäiviin on suunniteltu mahdollisuutta osallistua videon väli- tyksellä. Suunnitelmissa on myös teh- dä opintoretket Tekniikan museoon ja

Helsingin yliopistomuseoon, tutustuen niin kokoelmiin kuin henkilökunnan tietouteen haitta-aineisiin liittyen.

Ryhmä on avoin kaikille Pohjoismai- sen konservaattoriliiton jäsenille. Mi- käli asbesti- ja haitta-aineryhmään liittyen on kysyttävää, tai mahdollises- ti työryhmää kiinnostavaa infoa, voi yhteyttä ottaa Katariinaan (katariina.

ruuska-jauhijarvi@laurimehto.fi) tai tämän jutun kirjoittajaan (riina.uosu- kainen@gmail.com).

Kirjoittaja on esinekonservaattori (AMK), ja AHA-ryhmän tiedottaja.

Lähteet:

Ruuska-Jauhijärvi, Katariina. 2017. Julki- sivujen väritystutkimus. Väritystutkimus- ten kokonaisuus ja tilaajan ohje. Opin- näytetyö. Vantaa: Metropolia ammatti- korkeakoulu, konservointi YAMK.

(Opinnäytetyöstä lisää sivulla 27.) Ensimmäiset koulutuspäivät järjestettiin 16.11.2017 Insinööritoimisto Mehton tiloissa.

Katariina Ruuska-Jauhijärvi

14

SAARISTOMUSEO

PENTALAN VERHOKOPIOT

-DIGITAALISEN TEKSTIILITULOSTUSTEKNIIKAN HYÖDYNTÄMINEN KONSERVOINNISSA

TEKSTI LEENA NIIRANEN

Kuva 1: Gurli Nyholmin talo. Näkyvissä lasiveranta ja yläkerran ikkunat.

Maikki Karisto

E

sittelen artikkelissani lyhyesti Es- poon kaupunginmuseon Saaristo- museo Pentalaan digitaalisella tekstiilitulostustekniikalla toteu- tetun kolmen verhokopiokokonaisuu- den valmistusprosessin. Verhokopioi- den valmistus oli osa Metropolia Am- mattikorkeakoulun tekstiili

konservoinnin opinnäytetyötäni. Aihe opinnäytetyölle tuli ollessani tekstiili- konservoinnin harjoittelijana Espoon kaupunginmuseossa keväällä 2015.

Alkuperäiset verhot kuuluvat Es- poon Suvisaariston Pentalan saaren Gurli Nyholmin talon koti-interiöö- riin lasiverannalle, yläkertaan lasive- rannan yläpuolella oleviin ikkunoihin ja yläkerran komeron oviverhoksi

(kuva 1). Verhoista tarvittiin kopiot kesällä 2018 avautuvaa Espoon kau- punginmuseon Saaristomuseo Penta- laa varten. Kopioiden toteutuksessa haluttiin kokeilla museon ehdotuk- sesta digitaalista tekstiilitulostustek- niikkaa eli kankaalle tehtävää muste- suihkutulostusta. Tekniikassa digitaa- linen kuvatiedosto tulostetaan joko esikäsitellylle pohjakankaalle suora- painona tai esikäsittelemättömälle pohjakankaalle siirtopainon avulla.

Tekniikkaa on hyödynnetty tekstiili- alalla noin vuodesta 1987 ja konser- voinnissa 2000-luvun vaihteesta läh- tien (Hawkyard 2006, 201; Murphy 2012, 91). Menetelmä on siis melko uusi.

Verhokopioiden tekstiili- tulostusprosessi

Pentalan Nyholmin talon alkuperäiset verhot eivät olleet näyttelykelpoisia ja kahdesta verhokokonaisuudesta ei ollut jäljellä kaikkia verhoja, koska ne oli poistettu kokoelmista todella vaurioituneina 1980-luvun lopulla, samalla kun Nyholmin talon irtaimis- toa oli käyty läpi sen museoinnin yhteydessä. Alkuperäisten verhojen dokumentointi, kunnon arviointi, digitaalisen restaurointiasteen valinta, digitointi ja kuvankäsittely tekstiilitu- lostusta varten toteutettiin ryhmätyö- nä Metropolia Ammattikorkeakoulussa konservoinnin opintoihin liittyvän digitaaliseen tekstiilitulostustekniik- kaan perehdyttävän kurssin yhteydes- sä. Verhoista tehtiin ensimmäiset koetulostukset Metropolia Ammatti- korkeakoulun tekstiilitulostimella reaktiivivärein puuvillapohjakankaal- le saman kurssin aikana (kuva 2).

Kurssi oli osa DigiPrintNetwork -hanketta (DPN) ja hankkeen museo- yhteistyöprojektia (DigiPrintNetwork 2017; Paju 2017, 4).

Tehdyille tulosteille saatiin toteutet- tua hyvät värisäädöt alkuperäisiin ver- rattuna, mutta lakanakangastyyppinen tulostuksen pohjakangas oli liian pak- su ja huonosti laskeutuva verrattuna alkuperäisiin verhoihin. Tämän vuoksi verhoille etsittiin uutta ohuempaa ja

15

Kuva 2: Ensimmäisiä koetulostuksia tulostumassa Metropolia Ammattikorkeakoulun tekstiilitulostimella.

Maikki Karisto laskeutuvampaa pohjakangasta. Verho-

jen tulostusta varten löytyi ohut puuvil- lavoilee-pohjakangas, joka oli valmiiksi esikäsitelty reaktiiviväripainantaan.

Kaikki kolme verhokokonaisuutta oli tarkoitus tulostaa tälle pohjakankaalle valmiista värisäädetyistä kuvatiedos- toista Metropolia Ammattikorkea- koulun tekstiilitulostimella.

Nyholmin talon lasiverannan ja ylä- kerran ikkunan suoran auringonvalon ja kirkkaan päivänvalon valo-olosuh- teet poikkeavat kuitenkin normaaleis- ta museo-olosuhteista. Käytännön vä- rin valonkestotesteissä ilmennyt reak- tiivivärien huonompi valonkesto näissä olosuhteissa johti siihen, että väriaineet vaihdettiin dispersiovärei- hin, joilla yleisen käsityksen mukaan on paremmat valoikääntymisominai- suudet (Cole 2007, 55; Paju 2015; Pellon- pää-Forss 2016, 213) (kuva 3). Disper- sioväreillä voidaan tulostaa ainoas- taan polyesterille ja nailonille, minkä vuoksi myös tulostuksen pohjakankaat jouduttiin vaihtamaan. Vaihdos mah- dollisti omien pohjakankaiden valin- nan kullekin verhokokonaisuudelle, sillä alkuperäisten verhojen pohja- kankaat erosivat toisistaan laskeutu- vuudeltaan, pintarakenteeltaan ja lä- pikuultavuudeltaan.

Pohjakankaiden ja väriaineiden vaihtumisesta johtuen oli etsittävä dis- persiovärejä käyttäviä tulostuspalve- luntarjoajia sekä väriaineille soveltu- vat pohjakankaat. Metropolia Ammat- tikorkeakoulun tekstiilitulostimelle säädetyt kuvatiedostot säädettiin uu- delleen dispersioväreillä suorapainoa tekevälle ulkomaiselle Print Unlimited -tulostuspalveluntarjoajalle ja koti- maiselle siirtopainoa dispersioväreillä tekevälle Arazzo Oy:lle. Tiedostot sää- dettiin heidän tulostimilleen soveltu- viksi, koska eri tulostimet ja pohjakan- kaat vaikuttavat tulostuviin värisävyi- hin. Opinnäytetyön puitteissa valittiin kaksi palveluntarjoajaa, koska halut- tiin testata kotimaista ja ulkomaista vaihtoehtoa. Koetulostusten jälkeen verhokankaista teetettiin lopulliset tu- losteet, joista ommeltiin alkuperäisten

verhojen rakenteiden mukaiset kopiot.

Tekstiilitulostusprosessin läpikäyn- ti käytännössä auttoi hahmottamaan tekniikkaan kuuluvat työvaiheet ja nii- den vaatimukset. Alla on luettelo työ- vaiheista.

1. Verhojen dokumentointi, kunnon ar- viointi ja mahdollinen konservointi 2. Digitaalisen restaurointiasteen va- linta

3. Digitointi eli digitaalinen kuvatie- dosto esineestä valokuvaamalla tai skannaamalla

4. Kuvankäsittely ja värisäätäminen 5. Koetulostukset kankaalle ja niiden arviointi

6. Materiaalitestaukset koetulosteille 7. Pohjakankaan ja väriaineen valinta 8. Lopullinen tulostus

9. Tekstiilitulosteiden valmistus ver- hoiksi

Verhokopioiden tekstiili- tulostusprosessissa opittua

Digitaalinen tekstiilitulostustekniikka mahdollisti alkuperäisten verhojen mukaan toteutetun kolmen verhokopi- okokonaisuuden valmistuksen Saaristomuseo Pentalan Nyholmin taloon. Vaihtoehtoja tekstiilitulostus- tekniikalle olisivat olleet alkuperäis-

ten verhojen korvaaminen kangas- kauppojen valikoimista löytyvällä samantyyppisellä kankaalla tai kopioiden tekeminen perinteisin kankaanpainannan tai kudonnan keinoin.

Kolmen verhokokonaisuuden kopi- ointi digitaalisella tekstiilitulostustek- niikalla oli kiinnostava, monipuolinen, haastava ja erilainen konservointikoh- de. Työn tekeminen tekstiilikonser- vaattorina tuntui luontevalta, koska siinä tarvittiin tietämystä konservoin- nin alalta alkuperäisten verhojen tut- kimisessa, käsittelyssä ja kopioiden te- koon liittyvässä päätöksentekoproses- sissa. Prosessiin liittyi myös paljon muita itse tekstiilitulostustekniikan mukanaan tuomia teknisiä osa-aluei- ta, kuten koko tulostusprosessin läpi kulkeva värihallinta, kopioitavan esi- neen korkearesoluutiodigitointi, ku- vankäsittely ja värisäätäminen, tulos- tuksen väriaineet ja pohjakankaat, kankaiden esi- ja jälkikäsittelyt, eri painotekniikat sekä itse tulostus. Teks- tiilitulostustekniikan osalta oli paljon tutkittavaa verhojen valmistusproses- sin aikana. Tekniikan tutkiminen he- rätti ajatuksen eri ammattialojen väli- sestä yhteistyöstä konservoinnin teks- tiilitulostustapauksissa, jolloin joissain tapauksissa konservaattorin

16

tietotason ylittävä tietotekninen puoli ei estäisi tekniikan hyödyntämistä.

Verhojen tekstiilitulostusprosessin kannalta olennaista oli dokumentoida al- kuperäisten kuvioraporttien mitat sekä alkuperäisten kankaiden materiaali, si- dos, tiheys, laskeutuvuus ja läpikuulta- vuus. Alkuperäisten kuvioraporttien mit- toja tarvitaan muun muassa digitointivai- heessa, kuvankäsittelyissä sekä

tulostettujen tekstiilien mittojen tarkaste- lussa ja muita tietoja tarvitaan tulostuk- sen pohjakankaan valinnassa. Informaa- tiota alkuperäisten verhojen saumara- kenteista ja mitoista tarvittiin verhojen ompeluvaiheessa.

Verhokopioiden digitaalisen restau- rointiasteen valinnan lähtökohtana oli, että verhokopioissa säilytettäisiin Nyhol- min talon 1980-luvun lopun ajan henki, jolloin talo kaikkine irtaimistoineen siirtyi Espoon kaupunginmuseon omistukseen.

Lopulta kuitenkin alkuperäisten verhojen kunto, rajattu valmistusaikataulu, kustan- nukset ja tekniikan mahdollisuudet johti- vat verhokopioiden ajateltua uudempaan ulkonäköön ja kuvatiedostojen laajem- paan digitaaliseen restaurointiin.

Harvojen konservoinnissa toteutetta- vien tekstiilitulostustapausten yhteydessä tarvitsee kiinnittää yhtä paljon huomiota värin valonkesto-ominaisuuksiin kuin näissä verhotapauksissa. On hyvä pohtia, mikä on haluttu riittävä valonkestotaso:

museointeriööreihin tuotettujen materi- aalien jonkinasteinen ikääntyminen on suotavaa, jotteivät ne eroa liikaa muista ympäröivistä materiaaleista. Tekstiilitu- lostusprosessin yhteydessä on hyvä päät- tää prosessin pääpaino. Onko pääpaino mieluummin materiaalien hyvissä valon- kesto-ominaisuuksissa vai mahdollisim- man alkuperäisissä materiaaleissa? Pen- talan verhokopioissa päädyttiin parem- piin valonkesto-ominaisuuksiin johtuen siitä, että kahdet verhokokonaisuudet joutuvat todella valoalttiisiin olosuhtei- siin, vaikka Nyholmin talon ikkunoihin on laitettu UV-suojakalvot ja museon auki- oloaikojen ulkopuolella ikkunoissa on li- säksi suojaavat rullaverhot. Väriaineiden vaihtaminen kesken tekstiilitulostuspro- sessin aiheutti paljon lisätyötä, mutta sa-

malla kertyi paljon uutta tietoa tekstiilitu- lostusprosessiin liittyen. Uutta tietoa selvi- si itse tekniikasta, pohjakankaista ja niiden hankinnasta sekä tulostuspalve- luntarjoajista, joilla lopullinen tulostustyö teetettiin. Kotimaista ja ulkomaista palve- lutarjoajaa käytettäessä pystyttiin vertai- lemaan, mistä kustannukset muodostuvat sekä yhteistyön toimivuutta näiden eri ta- hojen kanssa.

Itse tekstiilitulostusprosessin läpi- käynti ja vastaan tulleiden haasteiden li- säselvitys aiempien konservointitapaus- ten ja muun teorian kautta opetti paljon tekniikasta. Tätä kautta huomattiin muun muassa yleisen värinhallinnan ja esineen digitointivaiheen kuvan koon ja resoluuti- on tärkeys, eri tulostimien ja pohjakan- kaiden vaikutus tulostuviin värisävyihin sekä voimakkaiden värisäätöjen haasteet, jos alkuperäinen kuvatiedosto ei ole tar- peeksi suuri ja tarkka.

Tekstiilitulostustekniikka mahdollistaa pienten painoerien valmistuksen talou- dellisemmin ilman väri- ja raporttikoon rajoitteita verrattuna perinteisiin paino- tekniikoihin, koska tulostus tehdään digi- taalisesta kuvatiedostosta eikä siinä tarvi- ta painokaavioita. Tekstiilitulostus on näin ollen hyvä uusi työkalu tekstiilikon- servoinnissa kuvioitujen paikkapalojen, päälle tulevien harsomaisten yksiväristen tai kuvioitujen suojakankaiden ja tekstiili- kopioiden valmistukseen. Verhokopiopro- sessin käytännön kokemusten perusteella voidaan sanoa, että tekniikka soveltuu tekstiilikopioissa etenkin painokankaiden kopiointiin, ja kuvioon kudottujen kan- kaiden osalta tulostuksen pohjakankaan merkitys korostuu. Tulosteen kolmiulot- teisen vaikutelman toimivuus konservoin- nissa vaatisi vielä lisätestausta. Tekstiili- konservoinnissa alkuperäisten haalistu- neiden värien palauttaminen ei ole mahdollista perinteisin konservointime- netelmin. Tekstiilitulostus tarjoaa tähän mahdollisuuden. Kuvankäsittelyillä ja vä- risäädöillä voidaan haluttaessa kirkastaa jo haalistuneita värejä, ja yrittää palauttaa niitä tulostusväriavaruuden puitteissa al- kuperäisten kaltaisiksi. On myös tiedos- tettava, että tulostustekniikalla on omat rajoitteensa värisävyjen suhteen.

Kirjoittaja on tekstiilikonservaattori (AMK), työskentelee tällä hetkellä erilaisten konser- vointiprojektien parissa ja vastaa mielellään aiheeseen liittyviin mahdollisiin kysymyksiin (leirni@hotmail.com).

”Saaristomuseo Pentalan verhokopiot: Digi- taalisen tekstiilitulostustekniikan hyödyntä- minen konservoinnissa” -opinnäytetyö löytyy osoitteesta

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316030

Lähteet

Cole, Alice 2007. Digital Printing for Textile Con- servation. Final Year Research Project. Royal College of Art/Victoria and Albert Museum.

London. Julkaisematon raportti.

DigiPrintNetwork 2017. Galleria. [verkkoaineis- to] Saatavissa: <http://dpn.metropolia.fi/?page_

id=10> Luettu 1.10.2017.

Hawkyard, Chris J. 2006. Substrate preparation for ink-jet printing. Ujiie, Hitoshi (toim.): Digital printing of textiles. Cambridge: Woodhead Pub- lishing Limited. 201–217.

Murphy, Miriam 2012. The creation, implemen- tation, and safety of digitally printed fabrics in textile conservation: Where are we in 2012? Tex- tile Specialty Group Postprints, vol 22, 91–98.

Paju, Tuiti 2015. Informaation jakaminen digi- taalisesta tekstiilitulostustekniikasta DigiPrint- Network-hankkeen museoprojektiin liittyvän kurssin vetäjänä ja opinnäytetyöprosessin yh- teydessä. Suulliset tiedonannot syksy 2015 ja kevät 2016.

Paju, Tuiti 2017. Intohimona digitaalinen teks- tiilitulostus. Paju, Tuiti (toim.): DigiPrint- Network. Tutkimusjulkaisu. Helsinki: Metro- polia Ammattikorkeakoulu. 3–4. [verkkoai- neisto] Saatavissa: <http://www.theseus.fi/

bitstream/handle/10024/130392/DPN_hanke_

julkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Luettu 19.9.2017.

Pellonpää-Forss, Maija 2016. Värimenetelmät II:

värjäys, maalaus, kankaanpainanta, tekstiilitu- lostus. Helsinki: Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

17 Palvelutarjontaamme kuuluu korkealaatuinen paperi-

pohjaisten teosten kehystystyö. Erilaisia kehysvaihto- ehtoja on tarjolla runsaasti tyyliin kuin tyyliin. Leik- kaamme ammattitaidolla myös teosten aukkokartongit.

Myyntivalikoimastamme löydät kehysten taustasuojaksi tarkoitettuja mikroaaltokartonkeja, happovapaita passe- partout-kartonkeja, liimapapereita ja teippejä, heloja, naulaimia, nupinauloja...

www.museoidenhankintakeskus.fi

Hyvästit maalarinteippikiinnityksille, kellastuneille pahveille ja lasia vasten liiskaantuneille väripinnoille!

Museoiden

hankintakeskus

18

Geelipuhdistuksesta Lontoossa

K

ongressin pitopaikkana oli Westminsterissä sijaitseva The Emmanuel Centre, jonka juhlasali pakkautui tupaten täyteen:

kongressiin osallistujia oli lähes 600, silti osa kiinnostuneista jäi rannalle.

Yllätyksekseni huomasin olevani ainoa kongressiin osallistuva kotimainen maalauskonservaattori, Suomesta oli sentään kaksi muuta kollegaa, paperi- konservaattorit Kaisu Voutilainen Kansallisgalleriasta ja Anna Aaltonen Museoiden hankintakeskuksesta.

Geelipuhdistus yksilöityy useimmi- ten amerikkalaisen Delawaren yliopis- ton konservoinnin professori Richard Wolbersiin, joka ryhtyi kehittämään menetelmiään jo 1980-luvulla. Vuonna 2000 hän julkaisi teoksensa Cleaning Painted Surfaces: Aqueous Methods (London: Archetype), johon hän oli koonnut siihenastiset kokemuksensa geelien käytöstä. Kirjassaan, jota aina- kin itse pidin ensilukemalta turhan vaikeatajuisena, Wolbers käsitteli myös entsyymien käyttöä geelien osana – sittemmin ne vaikuttavat pudonneen hänen materiaaliarsenaalistaan (osal- listuessani hänen vetämäänsä kurssiin Lontoossa 2014 entsyymejä ei lainkaan käytetty käytännön harjoituksissa).

Lontoossa entsyymien käyttöä esitel- tiin tosin muutamassa esitelmässä,

eräässä jopa yhdistettynä lämpötilan säätelyyn.

Wolbersin pyrkimyksenä on myös orgaanisten liuottimien minimoimi- nen. Wolbers on viime vuosina ryhty- nyt korostamaan vesipohjaisten puh- distusgeelien pH:n säätelyä – yleisesti turvallisena pidetään geelejä, joiden happamuus sijoittuu 5,5:n ja 8,5:n vä- liin – ja sen lisäksi puhdistusgeelien sähkönjohtavuutta (conductivity) suh- teessa puhdistettavien pintojen säh- könjohtavuuteen. Perusteena sähkön-

johtavuuden mittaamiselle on se, että on haitallista, jos puhdistamisessa käytetyn materiaalin ionikonsentraa- tio on selvästi käsiteltävän maalipin- nan ionikonsentraatiota korkeampi (hypertonisuus) tai huomattavasti sitä alempi (hypotonisuus): vaarana ensik- si mainitussa tapauksessa on maali- kalvon kutistuminen, jälkimmäisessä sen turpoaminen. Sähkönjohtavuuden mittaamisen merkitys korostuu varsin- kin akryylimaalauksia käsiteltäessä – akryylimaalien sähkönjohtavuuden on

International Academic Projects (IAP) ja Tate järjestivät Lontoossa lokakuun lopulla pitkään odotetun, yksinomaan geelipuhdistukseen keskittyneen kongressin Gels in the Conservation of Art.

TEKSTI JA KUVAT: ARI TANHUANPÄÄ

19

katsottu sijoittuvan välille 0-1200 mi- krosiemensiä, kun öljymaalin vastaava arvo jää 5:n ja 200:n mikrosiemensin väliin. Wolbers pitää turvallisena raja- na sitä, että puhdistuksessa käytetyn materiaalin sähkönjohtavuus sijoittui- si 50:n ja 2000:n mikrosiemensin välil- le – toisin sanoen, että se olisi enin- tään kymmenkertainen suhteessa puhdistettavaan pintaan. On huomat- tava, että esimerkiksi yleisesti pinta- puhdistuksessa käytetyn triam- moniumsitraatin (TAC) sähkönjohta- vuus 1 % deionisoidussa vedessä on jopa 8000 mikrosiemensiä (vesijohto- veteen liuotettuna vielä tätäkin kor- keampi), mikä ylittää öljymaalauksia puhdistettaessa reilusti tämän sään- nön. Yleisenä periaatteena maalikal- von turpoamisen ja kutistumisen vält- tämiseksi on saattaa geelin ja puhdis- tettavan pinnan välinen suhde lähelle isotonisuutta, sitä, että ne sijoittuisivat sähkönjohtavuutensa puolesta lähelle toisiaan – ei kuitenkaan liian lähelle, jolloin puhdistusteho jäisi hyvin hei- koksi.

Happamuuden ja sähkönjohtavuu- den mittaamiseen Wolbers – aivan ku- ten toinen geelipuhdistuksen pioneeri, Gettyssä geelien valmistamisen apuvä- lineeksi Cleaning Modular Program -tie- tokoneohjelmansa kehittänyt konser- vaattori Chris Stavroudiskin – käyt- tää Horiban valmistamia

LaquaTwin-mittareita. Itse mittausta- pahtuma aloitetaan sillä, että Agarista valmistetaan esimerkiksi petrimaljaan geeli, josta sitten leikataan koepala- neulalla (biopsy punch) pienen pieni kiekko. Tämä kiekko nostetaan pinse- teillä mitattavalle pinnalle. Kun kiekko on vaikuttanut pinnalla muutaman minuutin, se nostetaan pinseteillä pH- tai sähkönjohtavuusmittariin, odote- taan taas muutama minuutti ja lue- taan tulos. Jos käy niin, että kulloinkin kyseessä olevan pinnan puhdistami- seen aiotun geelin ionikonsentraatio osoittautuu selvästi tämän pinnan io- nikonsentraatiota korkeammaksi, sitä on laimennettava deionisoidulla vedel- lä, joka on sähkönjohtavuudeltaan

hypotonista, eli sillä on alhainen ioni- konsentraatio; jos taas pinnan ioni- konsentraatio jää puhdistusgeelin io- nikonsentraatiota selvästi alhaisem- maksi, geeliin on lisättävä

hypertonisia suoloja.

Miksi sitten käyttää puhdistusgee- lejä? Wolbers viittaa usein siihen maa- lauskonservaattoreiden yleisesti jaka- maan kokemukseen, että pintaan, jos- ta on poistettu lakka, jää usein harmahtava kalvo (whitish residue). Tä- hän kalvoon ei useimmiten juuri kiin- nitetä huomiota – sehän häviää, kun maalaus lakataan uudelleen. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan Wolbersia. Hän päätyi asiaa puntaroituaan siihen, että kyseinen harmaa kalvo on suoraan seurausta geeleihin sitomattomien liuotinseosten käytöstä lakanpoistos- sa. Hänen mukaansa vapailla liuotti- milla (unbound solvents) on mahdollis- ta poistaa vain se osa kellastuneesta lakasta, joka on vähiten oksidoitunut.

Nämä jäämät – jotka ovat luonnon- hartsien kaikkein hapettuneimpia fraktioita ja siten myös kaikkein hai- tallisimpia maalipinnalle – jäävät liu- kenematta, ja kun maalaus lakanpois- ton jälkeen lakataan uudelleen, van-

han lakan kaikkein happamimmat elementit jäävät vaikuttamaan suoras- sa kontaktissa maalipintaan. Kaikkein hämmästyttävintä on se, että nämä jäämät saadaan liukenemaan vesipoh- jaisiin pH-säädeltyihin geeleihin, joi- hin on lisätty vain muutama prosentti orgaanista liuotinta – periaatteena on se, että ikääntyessään luonnonhartsi- lakat muuttuvat yhä polaarisemmiksi, minkä ansiosta ne voidaan saada liu- kenemaan veteen, jonka pH:ta on hie- man nostettu.

Sekin etu geelien käytössä on, että ne hidastavat liuottimien haihtumista maalipinnalta ja lisäksi niiden diffuu- siota, minkä ansiosta liuotingeeli vai- kuttaa käsiteltävässä kohdassa pidem- pään. Tämä tuo myös sen edun, että liuottimien tunkeutuminen maalauk- seen on paremmin hallittavissa kuin geeleihin sitomattomilla liuottimilla.

Se, että geeli vaikuttaa puhdistettaval- la pinnalla pidemmän ajan, mahdollis- taa myös sen, että voidaan käyttää liuotustehonsa puolesta heikompia liuottimia, jotka ovat vähemmän hai- tallisia niin käsiteltävälle kohteelle kuin konservaattorin terveydellekin.

Geelejä käyttämällä voidaan minimoi- New Methods of Cleaning Painted Surfaces -kurssilla Lontoossa 2014, keskellä Richard Wolbers.

20

da myös sitä maalipinnan hankautu- mista, mikä on välttämätön seuraus siitä perinteisestä tavasta, jossa liuot- timeen kastettua vanutuppoa rulla- taan puhdistettavalla pinnalla. Jäykän geelin viskositeetti mahdollistaa myös maalauksen puhdistamisen pystyasen- nossa – geeliä voidaan levittää jopa kattoon.

Lontoon kongressin ohjelma oli jaoteltu siten, että ensimmäisenä päi- vänä puhuttiin polysakkaridipohjai- sista geeliä muodostavista aineista:

agaroosista, gellaanikumista (gellan gum), ksanteenista (xanthan) ja metyy- liselluloosasta. Muina päivinä puhut- tiin puolestaan polyakryyleistä, kuten Pemulenista ja Carbopolista, lisäksi si- likonipohjaisista liuottimista (hek- sametyylidisiloksaani, oktametyyli- syklotetrasiloksaani ja dekametyyli- syklopentasiloksaani, ytimekkäämmin D 2, D 4 ja D 5) ja vielä PVA-boorak- si-pohjaisista materiaaleista – sekä eri

geelityyppien yhdistelystä samassa konservointikohteessa. Kyseisten ke- mikaalien taustaan perehtyessä huo- maa pian, että suurta osaa niistä käy- tetään yleisesti sekä elintarviketeolli- suudessa että monissa

kosmetiikkatuotteissa. Esitelmissä kä- sitellyt konservointikohteet vaihtelivat öljy-, tempera-, vesiväri- ja akryylipoh- jaisista teoksista (sekä vanhasta tai- teesta ikonit mukaan lukien että nyky- teoksista) seinämaalauksiin, paperi- pohjaisiin teoksiin (grafiikka, persialaiset miniatyyrit, julisteet), veistoksiin, arkeologisiin, etnografisiin ja luonnonmateriaaleihin (mm. huo- pahattu, koivunkaarnakanootti, mu- seoon siirretty poikkileikkaus mam- muttipetäjästä), mosaiikkiteoksiin, ke- ramiikkaan ja merilöytöihin.

Ainoa kriittinen äänenpaino kuul- tiin Gwendoline Fifelta (SRAL, Maastricht), joka ilmaisi huolensa sii- tä, että yhä monimutkaisemmiksi käy-

vien puhdistusmenetelmien käyttöön- otto konservoinnissa voi johtaa suu- rentuneisiin riskeihin toimenpiteiden hallittavuuden kannalta – paradok- saalista sinänsä, koska yhtenä tär- keimpänä perusteena geelien käyt- töönotolle on mainittu juuri puhdis- tustoimenpiteen hallittavuuden parantaminen. Omassa esitelmässään hän ei puuttunutkaan millään tavalla Wolbersin geeleihin, vaan esitteli Maastrichtissa käytössä olevan puh- distusmenetelmän (tissue-gel-composi- te), jossa käytetään hyväksi Klucelilla impregnoituja japaninpapereita. Fife nosti esiin myös kysymyksen kongres- sissa esiteltyjen liuottimien turvalli- suudesta – hyvä kysymys, kun ottaa huomioon, kuinka eräässä esitelmässä kerrottiin Eugène Delacroix´n (1798–

1863) pariisilaiseen Saint Sulpice -kirk- koon tekemien massiivisten seinämaa- lausten puhdistuksesta, joiden käsitte- lyyn kerrottiin kuluneen kaikkiaan

The Emmanuel Centren luentosali, jossa kongressi pidettiin.

21

300 litraa heksametyylidisiloksaania!

Tätä silikonipohjaista kemikaalia käy- tetään toki yleisesti kosmetiikkateolli- suudessa, mutta hyvin laimeina liuok- sina. Vielä muutama vuosi sitten yksi ongelma vaikutti olevan myös tiettyjen materiaalien saatavuus (varsinkin pie- ninä määrinä, ovathan kyseessä suu- relta osin teollisuudessa käytettävät kemikaalit) ja joidenkin kohdalla myös korkea hinta – nyt vaikuttaa sil- tä, että Kremeriltä on saatavissa useimpia materiaaleja.

Silikoniliuotinten hyödyntäminen on mahdollistanut sen, että vesipoh- jaisia geelejä on mahdollista käyttää suhteellisen turvallisesti myös veden- aroille pinnoille. Yhtenä käyttökoh- teena eräässä esitelmässä mainittiin vanhojen liimajäänteiden poiston vii- meistely vuorauskankaan taustapuo- lelta ksanteenigeelillä, jonka pH ja sähkönjohtavuus oli säädetty kohteen mukaiseksi – vesipitoista geeliä oli mahdollista käyttää, kun pinta oli en- sin käsitelty hydrofobiseksi D 5-sili- koniliuottimella. Kyseinen liuotin esti veden tunkeutumisen kankaan kui- tuihin ja sitä kautta kankaan etupuo- lelle. Geelijäämät poistettiin käsitte- lyn jälkeen ensin lastalla kaapimalla ja kuivilla vanutupoilla, sen jälkeen pinta käytiin lävitse käyttämällä deio- nisoidulla vedellä aavistuksen verran kostutettuja vanutuppoja, lopuksi pinta käsiteltiin vielä heksametyylidi- siloksaanilla D 2. Italialainen geeliasi- antuntija Paolo Cremonesi huomaut- taa artikkelissaan, että myös puoli- kiinteässä muodossa käytettävät jäykät agaroosigeelit ovat ihanteelli- sia vedenarkojen pintojen, esimerkik- si vesikullattujen kehysten, puhdis- tukseen.

Pitkään on keskusteltu myös siitä, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä jää- miä puhdistettaville pinnoille jää – tä- tähän tutkittiin jo vuosia sitten Gettys- sä. Yhtä tärkeää geelien käyttökelpoi- suutta arvioitaessa onkin niiden puhdistustehon lisäksi pidettävä sitä, miten helposti ja tehokkaasti ne ovat poistettavissa (clearance) käsitellyiltä

pinnoilta. Jäämiä on etsitty mm.

FTIR-spektroskopialla sekä kaasukro- matografi-massaspektrometrillä (GC–

MS). Eräässä esitelmässä kerrottiin saadun näkyviin agaroosi- ja gellaani- kumipohjaisten geelien käsiteltyyn paperiarkkiin jättämät jäämät lisää- mällä geeleihin fluoresiinia ja sitten mikrokuvaamalla käsitelty kohde ult- raviolettisäteilyssä. Paolo Cremonesi tosin esitti mielipiteenään, ettei pel- kästään se, jos joitakin mikroskooppi- sen pieniä jäämiä jäisikin kohteeseen, ole välttämättä haitallinen asia – kyse on tietenkin ennen kaikkea jäämien reaktiivisuudesta.

Fife kertoi kohdanneensa jopa sel- laisenkin tilanteen, jossa geelien käyt- töä tietyn konservointikohteen puh- distamisessa olisi kategorisesti edelly- tetty. Tämä ei tietenkään ole

asianmukaista. Kysymys ei siis ole sii- tä, että nyt kovinkin ”muodikkailta”

vaikuttavat geelit olisivat syrjäyttä- mässä perinteisiä liuottimia ja liuotin- seoksia erilaisissa puhdistustoimenpi- teissä. Perinteisesti maalauksissa käy- tetyt lakatkaan eivät ole katoamassa mihinkään – vaikka orgaanisten liuot-

timien perustelematonta käyttöä kar- sastava Wolbers unelmoikin ääneen vielä joskus kehittävänsä vesiliukoisen taululakan. Kyse on siitä, että ne tarjo- avat yhden uuden vaihtoehdon, erityi- sesti kaikkein haasteellisimpien puh- distuskohteiden kohdalla.

Vaikuttaa siltä, että neljäsataasivui- sesta kongressijulkaisusta on pyritty tekemään tietopaketti, josta mahdolli- simman hyvin käy ilmi geelipohjaisten materiaalien monet käyttömahdolli- suudet konservoinnissa. Oppikirjamai- sesti kirja päättyykin vielä Wolbersin tekemään yhteenvetoon geelejä muo- dostavista polymeereistä, Terminology and Properties of Selected Gels. Ja enpä muista ennen pitäneeni käsissäni kongressijulkaisua, jossa on aiheen- mukainen hakemisto!

Kirjoittaja on Sinebrychoffin taidemuseon Vastaava konservaattori ja taiteentutkija FT.

Lähteet

Angelova, L. V. & Ormsby, B. & Townsend, J. T. & Wolbers, R. (eds.) (2017) Gels in Con- servation of Art. London: Archetype.

Yksi kongressia jaksottaneista paneelikeskusteluista: Wolbers, Soraya Alcala (Westchester Art Conservation, USA), Stefani Kavda (UCL Qatar, University College London) ja tunnistamaton henkilö.

22

Muutosta muuttoon ja pari näyttelyä päälle!

TEKSTI ELVIIRA HEIKKILÄ KUVAT HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

Konservaattoreiden arkea

kokoelmakeskusprojektin pyörteissä

Valaisimien säilytys Malmin kokoelmakeskuksessa. Turvalaakson kokoelmakeskuksen MOVO-säilytysjärjestelmä.

23

H

elsingin kaupunginmuseo muutti uuteen kokoelmakeskukseensa Turvalaaksoon Vantaalle vuoden- vaihteessa 2017. Tämä haastattelu tehtiin 2.5.2017, kun muutto oli ohi ja työskentely konservointilaitoksella oli jo aloitettu. Tarkennuksia ja päivityksiä artikkeliin tehtiin joulukuussa 2017.

Haastateltavina olivat kokoelmakeskus- konservaattori, esinekonservaattori Sanna Niemi-Pynttäri, huonekalu- konservaattori Ritva Mannermaa ja tekstiilikonservaattori Maarit Jones.

Muutossa oli mukana lisäksi toinen esi- nekonservaattori, ennaltaehkäisevään konservointiin erikoistunut Leena Lehto, rakennuskonservaattori Jaana Perttilä ja alkuvuodesta eläköitynyt paperikonservaattori Usko Heinonen.

Myös konservaattoreiden esimiehellä, intendentti Elina Kalliolla oli olennai- nen rooli kokoelmakeskushankkeessa ja muutoissa

Muuton vaiheet

Helsingin kaupunginmuseon kokoel- mien ja konservointitilojen muutto- projekti yhteen kokoelmakeskukseen sai alkunsa vuonna 2005, kun uutta

kokoelmakeskushanketta ryhdyttiin suunnittelemaan. Erilaisten kariutu- neiden ja hylättyjen suunnitelmien jälkeen varsinainen hanke käynnistyi vuonna 2014 sopivien tilojen löydyttyä.

Tätä ennen oli ollut käytössä lukuisia varastotiloja ja kaksi tilaa, joita voitiin jo kutsua kokoelmakeskuksiksi. Kult- tuurihistoriallisen kokoelman muuton alkuvaiheessa päätettiin panostaa ko- koelmien inventointiin. Konservaatto- rit kävivät läpi, puhdistivat ja kuvasi- vat esineet ja veivät tiedot luetteloin- tiohjelmaan. Uusilla parempilaatuisilla digikuvilla korvattiin vanhat, huono- laatuisemmat tunnistekuvat.

Muuttoprojektia varten palkattiin lisää museomestareita, konservaatto- reita ja museoapulaisia määräaikaisiin työsuhteisiin: yhteensä muuton eri vai- heissa työskenteli noin 40 henkilöä.

Määräaikaiset työntekijät olivat välttä- mättömyys muuton onnistumiselle, huokaavat konservaattorit yhteen ää- neen. Kokoelman inventoinnista oli suuri etu konservaattoreille, sillä he pääsivät hahmottamaan koko esine- kannan, mitä harvoin suuressa muse- ossa tapahtuu. Nyt esineet ovat paitsi heidän muistissaan, myös viety tieto-

Helsingin kaupunginmuseon varastot, kokoelmakeskukset ja konservointitilat 2005-2017:

Tunneli -> 2005

(Finlandia-talon väestönsuoja) Tekstiilikokoelma, apteekkikokoelma, jalometallit

Ruskeasuo -> 2006 Julkisten tilojen kokoelmat, arkeologinen kokoelma, ajoneuvot

Junatie -> 2006 Yksityisiltä peräisin olevat huonekalut, pienesineet, huonekalukonservointitilat Sofiankatu 4 -> 2013 Konservointilaitos, arkistokokoelma

Malmin kokoelmakeskus 2005–2016 Yksityisiltä peräisin oleva esineistö, tekstiilikokoelma, apteekki- kokoelma, taidekokoelma, osia valokuva- ja negatiivikokoelmista, esine-

ja huonekalukonservointitila

Honkanummen kokoelmakeskus 2006–2015 Julkisten tilojen kokoelmat, arkeologinen kokoelma, rakennusosako koelma, osa kuvakokoelmasta, esine- ja huonekalukonservointitila Hyrylä 2007-> Raitiovaunut, moottoriajoneuvot

Turvalaakson kokoelmakeskus 2015-> Pääosa kokoelmista, konservointitilat, verstas, valokuvausstudio

kantaan. Lopputulos – siististi pakatut ja merkityt esineet hyllyissä – oli ihana nähdä kuukausien, jopa vuosien inten- siivisen työjakson jälkeen.

Yleisesti Turvalaaksosta

Yksi kokoelmakeskushankkeen tavoit- teista oli saada enemmän tilaa ja ni- menomaan ylöspäin, sillä suurempaan lattiapinta-alaan ei voitu satsata. Kor- kean säilytystilan eli sähköisesti liik- kuvien MOVO-hyllyjen hallin korkeus on noin 9 metriä. Tätä kirjoittaessa joulukuussa 2017 toinen uutuus, kaksi- tasorakenne eli 8-lohkoinen pienesi- nehyllystö, alkaa jo täyttyä esineistä.

Sen valmistuminen alkuvuonna 2017 viivästyi, mutta muutossa sattuu ja ta- pahtuu yllätyksiä. Suurin osa pienesi- neistä on kuitenkin pakattu kuljetusta varten myös säilytystä ajatellen, joten lisäaika kuormalavoilla ei vaikuta nii- den säilymiseen. Tätä nykyä kokoel- mille ja konservointitiloille on aiem- paa vähemmän neliöpinta-alaa, mutta tilojen kuutiomäärä on kasvanut. Li- säksi tilankäyttöä on tehostettu esi- neiden paremmalla sijoittelulla ja pak- kaamisella. Tavaraa ja tarvikkeitakin

24

tarvitaan vähemmän yhdessä kokoel- makeskuksessa kuin useassa.

Helsingin kaupunginmuseossa ko- koelmakeskuskonservaattori vastaa en- naltaehkäisevästä konservoinnista säi- lytystiloissa. Turvalaaksoon määritel- tiin kaksi erilaista olosuhdetilaa:

yleinen säilytystila, jossa kosteus on 50

± 5 RH% ja lämpötila 16-22°C (kesä 20 ± 2, talvi 18 ± 2), sekä kuivatila, jossa kos- teus on 30 ± 5 RH% ja lämpötila 16-22°C.

Kuivan tilan olosuhteista HKM vastaa itse, muiden tilojen olosuhteiden yllä- pidosta vastaa Suomen Pankki. Turva- laakson kokoelmakeskus onkin Helsin- gin kaupunginmuseon ensimmäinen taloteknisesti olosuhdesäädelty tila.

Konservointi- ja säilytys- tilat Turvalaaksossa

Alusta asti oli myös tärkeää saada Tur- valaaksoon toimivat ja viihtyisät kon- servointitilat. Konservaattorit osallis- tuivat työtilojen suunnitteluun aktiivi- sesti. Konservaattoreiden

työskentelyolosuhteet ovatkin parantu- neet huomattavasti erillisten pesutilo- jen, karanteenitilan ja paremman valo- kuvauspisteen myötä. Työtilat ovat myös väljempiä, joten esimerkiksi huo- nekalukonservoinnissa voi olla useam- pi esine kerrallaan ja niiden paikkoja voi vaihdella työn edetessä. Konser- vointitilat on jaoteltu niin, että huone- kalu- ja esinekonservointi ovat samassa tilassa ja paperi- ja tekstiilikonservoin- ti samassa. Jako tuli luontevasti paitsi pesutilan, myös tarvittavien työvälinei- den myötä. Olisi ollut ihanteellista si- joittaa kaikki työtilat mahdollisimman lähelle toisiaan, mutta valitettavasti museomestareiden verstas on jouduttu teknisistä syistä laittamaan toiselle puolelle tiloja. Nykyisissä tiloissa ei ole kynnyksiä ja esineiden esilleotto ja kul- jettaminen konservointitiloihin on hel- pompaa. Uusi säilytysjärjestelmä on mahdollistanut paremman tilankäytön.

Mahdollinen työskentely säilytystilojen hyllyväleissä otettiin huomioon oikein sijoitetulla valaistuksella.

Takanapäin ovat varastot, joissa Tekstiilikonservaattorit työn touhussa.

Tuoleja valmiina lähtöön Honkanummelta Turvalaaksoon.

Esineiden ja huonekalujen konservointitilat Turvalaakson kokoelmakeskuksessa.

25

kaupunkinoki laskeutui huonekalujen pinnalle ja puuhyllytkin ovat onneksi historiaa. Muutot ovat tuoneet paran- nuksia kaikkien esineiden säilyttämi- seen.

Muuton organisoiminen

Todella olennainen asia oli muuttolavo- jen tarkka merkitseminen ja listaami- nen, josta pääasiassa vastasi intendent- ti kokoelmakeskuskonservaattorin ja -museomestarin avustuksella. Jälkeen- päin on ollut helppo nähdä pakkaus- vaiheessa hankaliksikin koettujen oh- jeiden hyöty. Intendentti piti myös kir- jaa kaikista lähtevistä kuormalavoista, joita oli yhteensä 3280 kappaletta. Het- kittäin koko ”paketti” olisi voinut hajo- ta ja muuttotilanne suistua kaaokseen.

Konservaattorit kiittelevätkin inten- denttiä, jolla riittivät hermot ja koko- naisuuden näkeminen koko muuton ajaksi. Hänen ansiostaan kaikki muutot sujuivat kontrolloidusti.

Oman kortensa kekoon kantoivat tie- tenkin myös muut työntekijät, jotka ah- kerasti pakkasivat ja kirjasivat. Muuton aikana työntekijöitä oli paljon, ja osa vaihtui kesken projektin. Kaikilla ei ol- lut lainkaan aiempaa kokemusta muse- otyöstä, mutta onneksi hekin pääsivät hyvin sisään museaaliseen ajatusmaail- maan. Tämä tapahtui paitsi yleisen työ- ohjeistuksen avulla, myös ennaltaeh- käisevään konservointiin perehdyttä- vällä tietoiskulla ja työntekijöiden yhteistyön kautta. Haastetta toki koke- mattomuus toi muuton keskellä. Ei ole varmastikaan helppoa tulla keskelle stressaavaa työtilannetta itselle vieraal- le kentälle, mutta yllättävän moni viih- tyi ja jopa löysi itsestään museokävijän.

Muutossa työskennelleiden muusta osaamisesta oli hyötyä museotyössä, muun muassa kokoelmatietojen kartut- tamisessa. Esimerkiksi museoavustaja- na työskennellyt lasiartesaani tunnisti pakkaamisen lomassa lasiesineistön valmistustekniikoita ja vaurioita. Tur- kisten kohdalla ei käynyt näin hyvin, sillä vaikka alan asiantuntijaa etsittiin, sellaista ei valitettavasti löytynyt. Ko-

koelmakeskukseen on ollut suunnitteil- la viileäsäilytystila, jossa turkikset säi- lyisivät parhaiten.

Muutoissa oli suuri tekemisen vim- ma, mistä kertoo vaikkapa niiden aika- na tehdyt kompromissit puhtauden suhteen. Honkanummelta ja Malmilta pois muutettaessa oli loppuvaiheessa esinehyllyjen seassa puusepän verstas, jossa tehtiin muun muassa tukiraken- teita esineiden kuljetuslavoihin. Ko- koelmakeskuksiin myös tuotiin muual- la teetetyt raakapuiset kuormalavat suoraan esinehalleihin sisään. Esineet pakattiin tuoduille lavoille ripeästi ja lähetettiin matkaan, eli ne eivät jää- neet halliin odottelemaan ja likaantu- maan.

Puiset, vanerilevyllä päällystetyt kuormalavat, kooltaan 120x80cm ja 120x100, olivat perusyksikkö hyllyjä ja kuljetuksia suunniteltaessa. Jatkeita ja erityisleveitä ja -pitkiä lavoja toki tar- vitsi tehdä ja tullaan tekemään tarvit- taessa jatkossa. Kuormalavat pitävät yhä pintansa kokoelmakeskuksen säi- lytysjärjestelmän lähtökohtana ja pe- rusyksikkönä. Konservaattorit ja mu- seomestarit tekivät pakkaamisessa jat- kuvasti yhteistyötä ja sitä kautta museomestarit oppivat lisää esineiden käsittelystä. Tutkijatkin olivat aktiivi- sesti mukana muuttotouhussa ja vastai- livat kiperiin kysymyksiin ripeästi. Kai- ken kaikkiaan konservaattorit pitävät onnistumisena sitä, että esineiden eh- doilla pystyttiin toimimaan koko muu- ton ajan. Ratkaisuissa täytyi olla luova ja miettiä niitä pitkällä tähtäimellä.

Kokoelmat haltuun ja pakettiin

Esinekonservaattori oli tyytyväinen voituaan kaiken yleisen muuttorum- ban keskellä keskittyä kokonaisen esi- neryhmän läpikäymiseen. Hän inven- toi, digikuvasi ja pakkasi mielenkiin- toisen ja osin hyvin vaativan

valaisinkokoelman. Muut isot esineet pakattiin museomestareiden suunnit- telemien tukirakenteiden avulla lavoil- le. Pienesinekokoelman muuttoa var-

HKM:n kokoelman laajuus vuonna vuonna 2016:

-Kulttuurihistoriallinen kokoelma yhteensä 453 318 esinettä -Taidekokoelma 6 164 teosta -Valokuvakokoelma 970 992 objektia.

ten oli palkattuna myös kaksi määrä- aikaista esinekonservaattoria. Näin saatiin suuri osa pienesineistä inven- toitua. Esineiden muuttamisessa iso osuutensa oli myös museoapulaisella, joka pakkasi pakkaamasta päästyään.

Huonekalukokoelman osalta lähes koko esinemassa otettiin haltuun. Vaki- tuinen huonekalukonservaattori kävi läpi kaikki arkut ja tuolit aikajärjestyk- sessä ja määräaikaiset huonekalukon- servaattorit inventoivat muun muassa kaapit, sohvat ja sivu- ja sohvapöydät.

Lopulta kaikki huonekalut pääsivät ni- mikoituina ja lakanalla suojattuina kuormalavoille.

Lähes kaikilla huonekaluilla ja pien- esineillä oli jonkinlainen sähköinen esinekortti, joten lukuisia numerotto- mia esineitä tunnistettiin ja lähes kaik- ki vähäisillä tiedoilla ja vanhoilla kuvil- la varustetut tietueet päivitettiin.

Vakituisen tekstiilikonservaattorin ollessa rakentamassa näyttelyä kaksi määräaikaista tekstiilikonservaattoria työskentelivät itsenäisesti pakkaami- sen parissa. Onneksi he tunsivat talon jo entuudestaan. Läheskään koko teks- tiilikokoelmaa ei inventoitu, sillä sii- hen aika ei olisi mitenkään riittänyt.

Tekstiilien tietoja ja kuvia oli konver- toitu muita esineryhmiä vähemmän tietokantaan, joten kolmikko aloitti jo hyvissä ajoin inventoimisen. Tekstiili- ryhmät, kuten pukujen yläosat ja taso- tekstiilit, otettiin yksitellen esiin, ne kuvattiin ja tiedot vietiin tietokantaan.

Inventoinnin seurauksena tekstiilien säilytystavat muuttuivat, suurin osa vanhimmista puvuista pakattiin laati- koihin ja uudemmat puvut ripustus- tangoille. Tekstiilikonservaattori ja museomestarit suunnittelivat yhdessä vaatepuilla olevien tekstiilien kuljetus- lavat. Tankotekstiilien kuljetuslavat suojattiin lakanan sijasta paperilla,