AIKUISKASVATUS 4/99
347
Seppo Niemelä ei ole käyttänyt aikaansa sivistystyön ajattelijana turhaan. Hän on työstänyt vapaata sivistystyötä koskevien pohdintojensa tuoreimmat pääjuonteet 88- sivuiseksi pokkariksi Vapaa sivistystyö 2000-luvun kyn- nyksellä. Kirja on haastava ja tekijänsä persoonankin peliin pistävä keskustelupuheen- vuoro, johon toivoisi kohdis- tettavan kysymyksiä ja kom- mentteja. Samalla se on ehdo- tus jäsennykseksi vapaan sivis- tystyön tehtävää vuosituhan- nen vaihtuessa. Vielä tiiviim- min sama ehdotus on koottu Vapaan sivistystyön yhteisjär- jestön julkaisemaan vihkoseen
Kutsu vapaan sivistystyön vi- sion rakentamistyöhön(1999).
Nyt käsillä olevan kirjan optimistinen pääviesti on, että ammatillisen ja tutkintotavoitteisen koulu- tuksen kasvun myötä näivettyväksi sivujuonteeksi ennustetun vapaan sivistys- työn aika ei olekaan mennyt, vaan oikeastaan vasta tulossa.
Nimenomaan myöhäisteolli- sessa ja postmodernissa maail- massa tarvitaan ihmisen per- soonallisen kasvun vahvista- mista, yhteisöllisyyden tuke- mista ja kansalaisten tosi- osallistumiseen perustuvan demokratian pohjan lujitta- mista. Kaikilla näillä alueilla vapaa sivistystyö voi tehdä merkittäviä tekoja.
Mikäli vapaa sivistystyö, ja/tai jotkut muutkin yhteis- kunnan toimintakentät, ei ota näitä tehtäviä hoitaakseen, eivät Huxleyn Uljaan uuden maailman kaltaiset näyt välttä-
Vapaa sivistystyö ratsastaa jälleen
mättä ole kovin kaukana toteutuvasta todellisuudesta.
Jos ihmisen omaehtoinen ja itseisarvoinen kasvu omaksi itsekseen tavoitteena jää toiselle sijalle puhtaan talou- dellisia arvoja edustavan jous- tava työntekijä - reipas kulut- taja -ulottuvuuden päästessä sen edelle on paljon menetet- ty. Elinikäisen oppimisen idea kun ei ole pelkässä oppiajan pituudessa vaan keskeisesti siinä, mitä opitaan tai minkä oppimiseen tarjou- tuu mahdollisuuksia.
Huolehtiessaan humanistisen, ihmisen kokonaispersoonallisuuden kehittymiseen tähtäävän ideaa- lin toteutumisesta Niemelä pitää tärkeänä useampaankin otteeseen muistuttaa siitä, että tietoyhteiskunnankaan ihminen ei ole vain pää, vaan myös kädet. Sivistys- työ ei saisi kohdistua vain tietämisen lisäämiseen vaan entistä painokkaammin myös taitamisen ja käsillä tekemisen perustan vahvistamiseen.
Sivistystyön alueina nämä handen och anden
ikään kuin vaihtavat paikkaa verrattuna kansansivistystyön alkuaikoihin. Tällöinhän py- rittiin tarjoamaan hengen viljelyä ruumiillisen työn raatajajoukoille. Nyt kun yhä useampi on tavalla tai toisella tietotyössä automaation vä- hentäessä fyysisen työn mää- rää, on jo puutetta paikoista, joissa voi opetella tekemään jotakin konkreettista omin käsin, luoda esimerkiksi kau- neuden ja käytännöllisyyden käsin kosketeltavia yhdistel-
miä, ovat ne sitten tekstiilit- öitä, taloja tai vaikka harjan- varsia.
Yhteisöllisyyden Niemelä näkee vapaan sivistystyön erityisenä tehtävänä, joka sille sopii jo vapaan sivistystyön organisaatioiden yhteisöllisen perinteen (esimerkiksi kansan- liikepohjaiset sivistysjärjestöt ja kansanopistot) ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja dialogisuuteen perustuvien pedagogisten lähestymistapo- jen (esimerkiksi opintokerho, tutkiva opiskelu, ongelman- ratkaisumenetelmät, opinto- jen järjestäminen yhteisölli- siksi projekteiksi) vuoksi.
Uusien yhteisöllisten rakenteiden luominen on tärkeää aikana, jolloin kansan- taloudet ovat jäsentyneet monimutkaisin välityksin toisistaan riippuvaiseksi glo- baaliksi verkostoksi. Samanai- kaisesti yhteisten asioiden hoito muokkautuu talou- den, tekniikan ja hallinnan ammattilaisten ja asiantunti- joiden työalueeksi, joka on vaarassa erkaantua ihmisten arkipäivästä ja elämismaail- masta.
Vapaa sivistystyö voi olla mukana kutomassa kansalais- yhteiskunnan verkkoja ja tu- kemassa lokaalista ja globaalis- ta ihmisten välistä yhteistoi- mintaa. Se voi tarjota tähti- torneja, laboratorioita ja kes- kustelufoorumeja, joissa ih- miset ihan itse voivat tutkia maailmaa, muodostaa näke- myksiä ja ryhtyä toteuttamaan itselleen tärkeitä asioita yh- dessä toisten kanssa.
K I R J A - A R V I O I T A
348
AIKUISKASVATUS 4/99 Samalla vapaa sivistystyövoi luoda vuoropuhelua pää- töksentekijöiden ja kansalais- ten välille, paikkoja joissa nämä voivat aidosti kohdata toisensa. Tämä on ehkä myös tapa lisätä monen yhteiskunta- tutkijan peräänkuuluttamaa politiikkaa politiikkaan, tar- koittaen sekä yhteiskunnallis- ten ongelmamääritysten että tarjolla olevien ratkaisuvaihto- ehtojen arvoperustaisen kir- jon kasvattamista. Se on jo kolmatta tehtäväaluetta, de- mokratian perustan vahvista- mista. Siihen voi ajatella kuu- luvan myös Niemelän kirjas- saan vapaan sivistystyön eri- tyiseksi tehtäväksi globaalissa markkinataloudessa hahmot- taman yhteiskunnallisen, talo- udellisen ja kulttuurisen syrjäytymisen vastustamisen.
Hyvä kysymys, johon Niemelä ei aivan eksplisiitti- sesti (ainakaan vielä) vastaa, on, keiden asia vapaa sivistys- työ on ja ketkä sitä saavat
tehdä. Legalistinen ajattelu johtaa helposti vastaamaan,
että tontit on jaettu Vapaan sivistystyön lain piiriin kuu- luville oppilaitoksille ja sivis- tysorganisaatioille. Tällöin olisi vain luotettava siihen, että olemassa olevilla organi- saatioilla on viisautta ja väli- neitä erottaa oikeat ajan mer- kit niiden oman menneisyy- den välkkeestä ja ympärillä vellovasta markkinatalouden taustakohinasta. Toisaalta niil- lä toki olisi oltava myös po- tentiaalia notkean ameeba- maisesti reagoida alituiseen muuttuvan toimintaympäris- tön asettamiin, osin vain hämärästi näkyviin sivistys- haasteisiin.
Yksi vastausmahdollisuus on, että iso osa aikamme va- paasta sivistystyöstä on vapau- tunut myös vapaan sivistys- työn organisaatioista ja tapah- tuu esimerkiksi työttömien yhdistyksissä, rocklyriikassa ja musiikissa, kyläprojekteissa, tietoverkkokeskusteluissa ja monenlaisten asioiden ympä- rille syntyvissä spontaaneissa ryhmissä jotka hajoavat sitten
kun tehtävä on tullut tehdyk- si tai muut houkutukset vetä- vät osallistujat puoleensa.
Ehkäpä joko-tain sijasta sekä-että olisi kuitenkin paras vastaus? Yhdistelmä, jossa olemassa oleva oppilaitos- kenttä henkilöstöineen ja ammattitaitoineen voisi ver- kostua uusien ja yllättävien porukoiden, tekemisen tapo- jen ja yhteisöllisen toiminnan ulottuvuuksien kanssa, tun- tuisi houkuttavalta. Tämä seuraisi myös vapaan sivistys- työn logiikkaa, jossa moniar- voisuus, omaehtoisuus ja vapaus eivät ole vain sivistys- työn ulkopuoliselle maailmal- le asetettavia vaatimuksia vaan myös sen itseensä kohdista- mia periaatteellisia velvoitteita.
Niemelän kirjan paikoit- tainen luonnosmaisuus ei ole teokselle vahingoksi. Se vain kertoo siitä, että ajattelupro- sessi on nyt tässä vaiheessa ja jatkuu edelleen.
Pertti Rantanen
K I R J A - A R V I O I T A
