Tiedoksi

(1)

Tiedot<Jsh;tk!mus 1998: l 96

Mediakasvatuksen painotuksia

Helsingin yliopiston mediakasvatus·

keskuksessa

Suomalainen Medratodeliisuos on opettaJankoulutuksen Ja kawa:us- treteen nakökulmasta kehittynyt v<rme vuosina hyvin voimakkaasti Tieto- ja vrestmtä:ekn rkka on löy- tämässä sr1aansa sJomalaisen opettaJan, opettaJa'lkouiuttajan kasvatta;an työ-, viestir:;ä-, opetus- oprskeluvälineistönä, Tre:o- konevälrttelnen vrestir1tä mahdollistaa osaltaan verkottumisen, Etä, opetus voimak~aassa kasvussa Ja nousemassa vaihtoehtoiseks' väyläksr normaalien koulc wsoh- jelmren rinnalle, Samada etäope- tus or: muokkau~umassa avoimen _a etaopiskelun sekä JOUstavan opiskelun suuntaan, Opetusym- pänstöistä on siirrytty avoimirn verkostopohja•slln ;a yhteistoimin- nallisuutta Jd yhte;söllisyyttä ko- rostaviin opiskeiuympäristörh n.

Tatä keh.tystä on tukenut osaltaan suomalalsirn korkeakoc;iu¹hin v11rne vuos•na perustetut medrakasvatuksen alaan l.ittyvät wat Ja oppituolrc, Esimerkkeinä voi mainita Lap'n ylioprston media- :ieteen professuurin, Tampereen yrioprston rf'edrarogian vofessuu- rin sekä He!s,r,gin ylropiston me- d•akasvatuksen professuurin

Mediakasvatuksen uus; m&r,- telcnä

Perinteisen määntelmän mukaan mediakasvatus s:sälsi kaksr oääkomponenttia, joukkoviestin- nän kasvatustreteen, Joukko- viestrntä virttasr ;oukkoviestimrin, siis lehdrstöön, :adioon, televisi, oon, elokuvaan Ja myös v•deorhin Medrakasvatus oli perkistäen mää- riteltynä viestrntä- Ja kuluttaJakas- vatusta, eri vrestcnien OMinai- suuksien ycnmärtamrsta ja knrtt;s- tä suhtautUMista nrihin, "valrstu- rteen Kulutta;an" kasvattamrsta, rnedialukuta::oa. Sarr.alla tledos- tettirn, että JO<ainen vrestin "me- diatrsoi" viestiä, muuttaa s1tä oman ominarslaatunsa m,ukarses- tL Kulttuurinen ymoäristö on täs- sä muutosprosessissa yks1 keskeinen selittäjä. Es:merkib yhdysval- talarsessa televisrotraditiossa vars1-

naisen ohjelman <at<arsevat usei., torst~vat mainokset, rn1stä syntyy sikäläis011 ~ulttuurin telev¹siotoi- minnaJ:e O"Y1rnaineo rytrnitys,

Pe•:nte:sen mediakasvatuksen keskeisiii orval uksia oli, että viestrn va,kt:ttaa v:est1in Ja samalla Myös Vi€5\ljään, Mrn. Reilly (1996, 218) painottr Vygotskyn aJatusten suuntaisesti käyttämäm- me työvälineet ja viestimet muok- kaavat sitä mitä teemme ja miten ymmärrarnme ympärillämme ole- vaa maailmaa,

Mediakasvatuksen a'ueella on- ki1 tapahtunut selvä si,rtymä pe- rintersten JOUkkoviestrnten tutkimuksesta kohtr modernin tieto- viest<ntätekni•<an ja eläopetuksen sekä avoimer ja eläopiskelun tut- l:irPusta. World Wide Web on yksi aJankohta,nen esimerkki viestlrltä-

;a toirnrntaympäristöstä, johon meorakasvatus:utkimukse'l on syytä kiinnittää huomiota. Vor- daan sris väittaä, etta perinteisen mediakasvatuksen käsite er enää riitä vaan tarvitaan er:laista Ja laa-

•empaa räkökulr'laa, JOka ottaa e1ityrsesti huomioon telemaattiset vrestimet, "u usmed rat"

Media\ v•ittaavat tällöin digi- toituihin meoioihin, joita modernr tieto- ja viestrntätekniikka antavat käyttö6rnme, Erärnä esimerkkeinä nä;stä voidaan mainita vaikkapa sähköpost., tretokonekonferer,s- srt, telemaattrset uut.sryn!T'ät, elektroniset ryhMätyövälineet ja vuorovaikutteiset audio- Ja video- konferensslt Radiota ja telev:s'ota ei sinänsä hyl:eksytä, mutta pää- paino on tietokonevälitteisessä viestinnässä Ja sen analyysissa, :nulti- hypermed'assa Ja hyper- tekstuaailsessa viestinnässä. Sa- moin pien- 1a kohderyrmäviestrn- tä nousevat tärkeään asernaan joukkoviestinnän rinnalle.

Mediakasvatuksella tarkorte- taan kykyä arvioida kriittisesti ja tuottaa erila,sia meoiatekstejä (teks:eina, kuvina, multimediana).

Kyseessä on opp1ala, JOka pyrki•

antamaan valmiuksia med,ateks- tierr analysointiin ja tulkintaan:

mitä tekstit ~ertovat nirden tuottamisen ja esittämisen kontekstis- tal Lisäksi rnedrakasvatuksella tar- koitetaan kykyä tuottaa näitä teKstejä käyttämällä tieto- Ja vies- ' tintätekni1kan tarjoamia apuvälr-

ne:ta

Mediakasvatuksen taustat•etei- na vordaan userta er' tre- teenalo;a, jollo1n 1lse kås1tteer mediakasvatus .'11aär~ttely myös par'lotluu en tavoin. Heis,ngin yliopiston medrakasvatuksen profes- suLn määrittäa medrakasvatuksen taustatieteeksi kasvatJstieteen Medrakasvatu<sen professuurin hoidossa :avo;ctee~a on yt·dentää kasvaLJst1eteeseen P1ed:akasva- tukseen sisältyvrä haaste::a, JOita tiedon tuottamisen välittämrsen mahdollistava modernrn tietO- Ja viestintä:eknirkan keh.tys asettaa tutkrmuksen rakenterslln, työta- por'lrn ja srsältöihin. Tässä y'lden- tämspyrkrmyksessä edustuu luon, tevastr tieteiden väFsiä seka trede- kunta:ajoja ylittäviä hankkerta Keskeistä on myös pai'lotus kan- sarnväiiseen tutkimus- kehl:tä- mistoirnrlltaan,

Media~asvatuksen tctkrmus-

~ohteena oleva opetustaoahtu!T'a sisaltää tällä hetkellä prirteitä, pta voidaan luonnehtia esrmerkiks•

adjektiiveilla avo1n, moniviestrnvä"

litteinen, verkottuva Jil yhteistoi- rninnall,nell, Mediakasvatus pai- nottaa myös tieto- ja viestintätek- nrikarl työvälrneiden Jil niiden rnahdoilistamien opiskelu-, ope- tLs- Ja viestintästcategioiden ana- lyysia, TärKeänä tutkimuskohtee- na voidaan myös prtää käyttaJän vuorovaikuttersta suhdetta er me dioihin, toiseuteen Ja itseensä sekä nä1n oerrmmältäär' rtse vies- tintään uudenlarsessa viestrntäyrn- päristössa.

Medrakasvatuksen tarkastelu- kohteena on myös se muutospro- sessi, jonka vor nähdä tapahtuvan kehityksessä pennteisestä eläope- tuksesta i<ohden erilaisia avoimen, JOUstavan Ja etäoprskelun muotoJa (tarkemmin esim. Tella 1998) Ke-

~~tystä tarkastellaan partsr yksrlön myös koulujärjeste'mien kehittä- misen ja muuttamisen kannalta Keske1nen strategrnen tu:k,mus- kohde on yhteiskunnan muutok- seen liittyvä tarkastelu. Tatä yh- teiskuntamuotoa voidaan luonnehtia monilla eri termeillä, esimerkiksi vuorovaikuteyhteiskun- naksi, yrnmärtämrser. tai osaami- sen yhteiskunnai(si ta1 tretoy~teis

kunnaksi. Niissä karkrssa mediakasvatuksen alueeseen kuulu-

(2)

vilia nä~ökohdilla on merkitys. Mediakasvatuksella on rcm- saasti mvelkoht1a eri tieteisi:n, mm. sec·llot.ikkaan, v estrn:ään yleecsä, taiteisiin 1a muotoiluun, eri psyko'ogran aluerl:e (errtyisesti kasvatus-, kogmtr•v seen Ja opoi- mrspsykologiaa:1) sekä kogn'tio- lletelsiin

Tiivistäen sa~ottuna, moderni medraKasvatuksen :ulk:nta nou- see useista tre•eellrs stä, pragmaattisista ;a teoreettisista taus- toista. Kasvatustrede on tässä aJattelt.ssa nin1e1ty vrruaa'ipeda- gogll<aksi. koska sen tehtiivänä on analysoida n,menomaan myös erilarsia v rtuaa:isovelluksia

"alykkäitä" (smart) tietote<risiä tuotte ta :a ympäristöjä.

Er, kompone:11tren tasapamo on mediaKasvatuksen kehittämi- sen kannalta tarpeellrsta. Vaikka med1akasvatus hyötyykin en tiedon- ja tieteenaloJen antamasta synergiasta, sen oma itsenäinen rooli on kasvamassa erityisesti s1\ä mukaa kun sen merkitys tunnus- tetaan ja t'edostetaan yhterskun- nan, talouselämän ja treteen alueilla.

Mediakasvatus on käymassa läp: suhteelirsen vo:makasta muu- tosprosessia samalla kun osa sen tarkastelukohteista Ja paino+uksis- ta Jäsentyy uudestaan. On toki tunc.istettavissa lievää rrstrrlitaa perinteisen määrittelyn ja tässä katsauksessa esrtetyn uudemman :näärittelyn välrllä. On k~1tenkrn samalla painotettava, että uu- dempr mediakasvatuksen määrit- te:y korosta tretokone:ta, tek- nirkkaa tai tekno;ogiaa samalla tava:la kur~ esimerkiksi tie:ojenkä- sittelyt,ede ta1 tietotekniikka. Me- diakasvatus on pohjimmiltaan hu- man:stinen kulttuurit;ede, joka tutkii medioita kasvatustieteen vri- tekehyksessä Ja py'kll tutkimaan ja keh'ttämään opetussovelluksia, JOissa uusm tieto opetuksesta ja oppicr;isesta Ja uus.n tekniikka yh- dentyvä!

Muuan perustavaa laatua oleva ero pennte1sen medrakasvatuksen ja tässä esitetyn määritelmän vä1il- lä on pääsy informaatiolähteiden äärelle. Pe:inteinen mediakasvatus i<äsitteli hyvin paljon joukko- VIestimien viesteJä, JOtka tulivat vastaanottajalle monen "suodattr-

mer." kautta. SuodattP~rna vat leht1en JUikars·Jat. tv- Ja radio-

Plaarlma, JOnka närr-ä erilaiset suodattimet mahdollistvat. Tä- män hetken maalimassa tilanne on to1nen, <ulutta;alla on enem- vaihtoehtoJa, JOita hänel'e tarJoavat :nm. Internet Ja er:tyises- tl Worid Wide Web, JOskin nidlä-

~in on omat "tuotantoideo'.ogrset suodaHlmensa" Informaation saatavu.;s on olennaisesti muuttunut. Mediakasvatuksen kannalta tilanne on siksi myös enla,nen. Nyt keskeiseksi nousevat mm. kysy- mykset :nformaat1on luotettavuu- desta, r.stiriita:sen in'ormaation tai t1edon runsaudesta Ja yleisestr tietolähteiden asemasta ja merki- tyksestä sekä informaation käsit- teellistymisestä Ja irtac tumisesta konkreeeista yhteisestä havain- nosta tai kokemuksesta. Me- diakasvatu<sen vastuu on yhtä sucJri ku:n enne0, mutta samalla kuitenkin erilainen. Hyperte~s

tuaaliset, avoimet ja verkotluvat opiSke;uympämtöt asettavat opettaJalle, opettaJankouluttajalle Ja opiskelijalle uusia cr;ielenkirntoi- sta haaste, ta.

Esimerkin edellä mainituista mediakasvatuksen painotuksista tarJoaa Heis.ng:n yliopiscon kasva- tJs'ieteellrseen tiedekuntaan syk- syllä 1996 oeruslettu mediakasvatuskeskus

(h•tpJ/WV'.w.helsrnki.fi/kasv/me- dla/). Mediakasvatuskeskus on

"f',ediakasvatuksen tutk musta Ja ooetusta kehtttävä yksrkkö, JOka osall;stuu alan oerusopetuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämi- seen ia toteuttamiseen sekä kansa'lisesti että kansainvälisest •. Toi- minta suuntautuu perus- Ja toisen asteen sekä korkea-asteen ope- tukseen samoin kuin opettaJan- koulutuksen tutkimus- ja kehlttä- mrstyöhön.

Mediakasvatus ja suomalainen opettajankoulutus Ooettajankoulutus perustuu yleensä yrteen kolmesta erilaises- ta ratkaisumallista Siitä voi prtää ensrnnä t1uolen yliopiston aine- tredekunnat ja ainelaitokset, joi-

loin ooettajankoulutus perustuu tavallrses;i n1ider taustatiete'den metodiikalle Ja ajattelutavalle Toi-

~en malli si;ontaa ope:tajankoulu- tuksen eri~lisiin opettajakorkea- koulu,hin (teachers coffeges), JOt- ka ovat yleensa erillään yliop1stors- ta. Kolmannessa malli-.sa ylioois- ainetiedekunl'lat ovat yhters- lyössä kasvatustieteellisten tiede- kuntien kanssa, JOihin on perus- tettU erillinen opettajanKoulutus- la:tos ooettajankoulutuksesta huolehtimaan. Tois1naan viitataan myös kolmeen erilaiseen traditr- oon (esrm. Buchberger et al.

1994, 6): saksalaiseen tutk'mus- mallt•n. englantilarseen persoonal- 'rsuusmaliiln Ja ranskalaiseen ammatti ~ou'utusrnallirn

Suomalainen opeltajankoulu- tusmal!i on perustunut vuodesta 1974 alkaen opettajankoulutuslaitosten ja ainetiedekuntien väli- seen yhteistyöhön. Kolmesta taus- tatraditiosta se lirttyy tutk,rnustra- ditioon, sillä roka10en suomalainen opettaja (muutamin poik- keuksin) suorrttaa korkeakoulu- tutkrnnon, päinvastoin kurn rno- .nissa mu

ssa

maissa. Opettajcus on siis professionaalinen korkea- koulututkintoon perustuva elä- mänhallintaa monipuolisesti aut- tava ammatti. Tästä :ähtökohdas- ta seuraa mm. se, että opettaJan- kouiutus nähdään jatbvaksi pro- sessiksi, joka alkaa opettajien pe- ruskoulutuksesta, Jatkuu täyden- nyskoulutuksena Ja muodostJU vährtelien elinikäiseksi oppimisek- 51. Suomalaisen opettaJan eräänä peruspiir:eeinä p1detään tällä het- kellä kri1ttrsestr työhönsä suhtau- tuvaa, r.s. reflekt,:vistä opetta:uutta.

Mediakasvatuksen -·Ja ylersem- mm tieto- ja viestintätekniikan - näkökulmasta suomalarren opettaja on taitava, ts. hän hallrtsee myös tarvittavan tekniikan. Tastä lähtökohdasta on ollut helppo ymmärtää, miksr kaikissa Suomen opettajankoulutuslaitoksissa on viime vuos;na pa1notettu tavalla tai torsel¹

a

tieto- ja viestintäteknis- tä osaamista (ks esirn. Tella 1996a; Tella 1996b)

Helsingin yliopiston opettajan- koulutuslaitoksen kannalta rne- diakasvatus on luonteva jatko srile monivuotiselle tutkrmus- Ja kehit-

(3)

Tiedotustutkimus 1998 1 98

tämistoiminnalle, jota opettaJan- koulutuslaitoksessa- samo1n kuin koko kasvatustieteellisessä tiede- kunnassa - on tehty 1980-luvulta alkaen. Tieto- Ja viestintätekniikka on monessa mielessä eri kurss1en Ja op1ntokokona1suuksien sisällä, ei välttämättä irrallisena tai erilli- senä teknisenä kurssina.

Mediakasvatuskeskus on ollut päävastuullisena opettaJankoulu- tuslaitoksen OLE Pub/ications -ar- tikkelisarjan tuottamisessa (ks.

http://www.helslnki.fi/kasv/media/publicatlons). SarJassa on julkaistu mm. virtuaalikouluun, eu- rooppalaisiin opettajankoulutus- järJestelmlin, videoneuvotteluihin, t1etokonevälitte1seen viestintään, mediakasvatukseen, multikultura- lismiin Ja vieraiden kielten didak- tiikkaan liittyviä artikkeleita. Sarja muuttui alkutalvesta 1998 Media Education Publications -nimiseksi.

Sarpssa Jatketaan englannin-, ranskan- Ja saksankielisten alku- peräisartikkelien JUlkaisemista erityisesti mediakasvatuksen aihepii- ristä (ks. http://www.helsinki.fi/- tella/mep6.html ja http://www.

helsinki fl/-tella/mep 7 .html) Tässä yhteydessä tulee ongelmaksi se, kehitetäänkö eläopetus- ta vai edetäänkö määrätietoisesti avo1men Ja eläopiskelun (open and distance learning) suuntaan (käsitteistä ja kehityksestä, esim.

Tella 1998) On myös kysytty, voi- ko opettajankoulutuslaitoksesta yleensä tulla avoimen opiskelun instituutti ja haluaako se sellaisek- si. Optimistinen tulkinta on, että haluaa Ja myös voi. Opettajankou- lutuslaitokset koostuvat ylimal- kaan luov1sta kykynsä Ja taitonsa tuntevista Ihmisistä, JOilla on samalla pääsy valtaviin tieto- ja tie- tämyskantoihin. Yliopiston nimi voi itsessään painaa yhtä palJon kuin hyvän yrityksen liiketunnus.

Opp1vassa postmodernissa or- ganisaatiossa ymmärretään, että tietotyötekniset välineet vo1vat li- sätä ihmisen suorituskykyä, samalla kun hänen kokemaansa työ- Ja suorituspainetta vähenne- tään siirtämällä osa työtehtävistä käytössä olevan tietotekniikan va- raan. Tieto- ja viestintätekniset vä- lineet mahdollistavat myös Boydin (1987) terminologiaa lainaten af- filiatiivisia eli yhteenliittäviä suh-

te1ta. OpettaJankoulutuslaitosten näkökulmasta tarjoutuu monia sovellusalue1ta, mm entisten opiskelijoiden seuraaminen ken- tällä telemaattisin välinein, vaikkapa vain sähköpostilla. Aikaisem- min yhteydenpito oli hankalam- paa kuin nyt, jolloin tieto- Ja vies- tintätekniikka mahdollistavat vai- vattoman yhteydenpidon opetta- Jankoulutuslaitoksen henkilöstön Ja opettajan työhön kentälle JO Siirtyneiden opiskelijoiden välillä.

Vastaavasti perusopetuksen ja täydennyskoulutuksen yhdistämi- nen on luontevaa toteuttaa osin telemaattisten välineiden avulla tehtävällä seurannai Ia Ja opastuk- sella.

Miksi opettajankoulutuslaitok- sen tulis1 yleensä pyrkiä muuttu- maan avoimen opiskelun organi- saatioksi' Pääsyynä voitaneen pi- tää s1tä, että tietotyötekniset ja verkostopohjaiset välineet ovat mahdollistamassa tällaista kehi- tystä. Lisäsyynä vo1daan ehkä pi- tää myös kasvavaa kilpailua. On jo nähtävissä kehityskulkuja, joiden mukaan opiskelijat tulevat jatkos- sa ottamaan kursseJa eri puolilta sitä mukaa kuin avo1men opiskelun mahdoll1stav1en organisaatioi- den määrä kasvaa. Lyhyellä täh- täimellä ajatellen hätää ei ole eikä tänä vuonna tällaista kilpailua vie- lä synny, vuonna 2000 tilanne voi olla JO olennaisesti toinen.

On selvää, että kaikki tämä edellyttää tieto- ja viestintäteknii- kan valmiuksien ja käyttötaidon tason nostoa kaikissa henkilöstö- ryhmissä sekä uutta asennetta työ- Ja opetusympäristöjä koh- taan. Mediakasvatuskeskus on osaltaan mieltänyt, että sen työllä sekä tutkimus- ja kehittämistoi- minnalla luodaan suotuisia olo- suhteita myös koko opettajankou- lutuslaitoksen muuttumiselle op- pivaksi postmoderniksi organisaa- tioksi.

SEPPO TELLA

Kirjallisuus Boyd, G. (1987)

Emancipat1ve Educat1onal Technology. Canad1an Journal of Educational Communication 16(1987) 2, Spring

Buchberger, F, de Carte, E , Groombridge, B. & Kennedy, M (1994)

Educat1onal Studies and Teacher Educat1on in Finnish Universities 1994: A Commentary by an lnternational Rev1ew Team. Ml- nistry of Education: D1vision of Educational and Research Pol1cy 14.

Reilly, B. (1996)

New Technologies, New Lltera- cies, New Problems. Teoksessa Fisher, C, Dwyer, D. C &

Yocam, K. (eds.) Education &

Technology: Reflections on Computing in Classrooms, 203-234. San Francisco, CA:

Jossey-Bass.

Tella, S (1996a)

Teacher Education at the Uni- versity of Helsinki. Teoksessa Tella, S. (ed ): Teacher Educa- tlon 1n Finland-Present and Fu- ture Trends and Challenges.

University of Helsinki Depart- ment of Teacher Education &

University of Helsinki Vantaa Cont1nu1ng Education Centre.

Studia Paedagogica 11,51-65.

Tella, S (ed) (1996b) Teacher Education in Finland- Present and Future Trends and Challenges. University of Helsin- ki Department of Teacher Edu- cation & Univers1ty of Hels1nki Vantaa Continuing Education Centre. Studia Paedagog1ca 11 [http ://www. helsi nk1. Ii/-tella/178mediaedu.html]

Tella, S. (1998)

The Poor Relation of the Educa- tion System? Aspects of Dis- tance Educat1on and Open and Distance Learning. Teoksessa Nummi, T, Rönkä, A. & Sariola, J. (eds.): Virtuality and Digital Nomadism: lntroduction to the LIVE Project (1997-2000) Uni- versity of Helsinki. Department of Teacher Education. Media Education Centre. Media Educa- tion Publications 6. (ln press.)

(4)

Media- ja

viestintäkompetenssi kasvatuksessa

Tarve vrestiCJtä- ja rYJediakasvatL:k- sen lisäärriseen voidaan nähdä secJrau<Se~si sekä jOukKOv,estin- Pän median merkityksen kasvusta yhte skunnassa yleensä että er tyrsest1 t:etoteknilkan ja uusien telemaatt.sten verkk:omedio tten vormakkaasta kasvusta

Median Ja viestinnän ynteydes- sä käsl:e "taidot" ymmärretään helpostr liian kapea-alaiseksr Ja sen sijaan onkr alett,; puhua

"kompetenssista ", pätevyydestä viesträ Ja v estintäsrvistyksestä.

Suon'en krelr on luonut kernote- koisra raJoja käyttämällä sanoja

"tiede" ja "taide" rlmiöistä, joihrn esime;i<ik:si englannrnkrelessä viitataan sanoilla "arts". Myöskään englanni" sana "educatron" e: or- kein käänny suomeksi, srllä "kasvatus" viittaa Irian autoritaariseen ja "trai~rng" liian käytännölliseen tehtävään. Kommunrkatiivisen kompetenssin käsite on alku'srn Jurgen Habermasrn filosofiasta, JOSsa sitä käytetään vi,ttaamaan rhmisen erilars.in taporhin käyttäa kielta yrteisyrnmarryksen synny!, tämiseksr kahden tai useamman nuhuvan Ja toimivan 1hmisen välil- lä. Huom;o kiinnittyy tällöin sy- vemmälle kuin varn kielen syntak- trs,in tai kieliopillisirn säimtöihin Tarkastelun kohteena ovat univer- saal;t keinot käyttää kieitä yhteis- kunnallisten suhteiden luomiseen ja ylläp:tämiseen.

Tietyssä mrelessä puhumme universaalersta viestintätaidoista.

Synnymme potentraalisesti käyttä- mään ni1cä oaremman yhterskJr~

nan luornrseksi Habermas esittää a1atukse" PLheteKojen c;niversaa- leista pragmaattisista p>irteistä Ja srten myös kommunrkatriv'sesta kompetenssista (Pusey 1987, 69- 86) A•nerrkkalainen filosofi John Dewey esitti JO vuosisadan alussa, että yh1ersKunnaliinen elämä ei ole ainoastaan identt>stä viestrn- nän ~anssa, vaan että kaikki vies- trntä Ja siten aito yhteiskunnallinen elämä on kasvatuksell:sta.

Partsi Itsestäänselvyyksiä ja fraase~

Jd esittäessään chminen joutuu aina assirnilocmaan mielikuvistusta

vaativalla tavalla toisen ihmisen kokerruksia ycittäessään kertoa hänelle älyllisesti omasta koke- rruksestaan. Dewey sanoo, että karkk' vrestintä on ku;n ta detta.

(Dewey 1959, 6-7)

Kalifornialainen Media Literacy Center on orraksunut amerrkka- laisen rredialukl, :aidon käsitteen siteo, et:ä kysymys on yhtäaikaa sekä mediatuotannosta että rne- dia-ana'yys:sta. Mediakulttuurin Ja viestintäkasvatuksen ed.slä'llises- sä tekeminen analyysr ovat siis mo.emmat yhtä oieeilrsia rrediaiu- kutaidon kannalta. Median kielen Ja metafonen ym'llärcämrnen vä- hentää alttiutta med'an rraripu- laatroon. Kalkki 'l"edrat ovat kult~

tuurisra tuotterta, konstruktiorta, jotka luovat emotronaalisen ~oke

muksen, JOka taas muuttaa todellisuutta. Yleisö konstruo; itse nomien merkitykset Tärkeää on myös ymmärtää, että rrarkkinata- loudessa medioilla on omat kau- oalliset intressinsä ("something to sell rather than tell") ;a arna myös o"nat arvolähtöKOhtansa.

Tutkiessaan CU-SeeMe video- konferenssiyrteisöjä Davio Schae- fer (1997) krrtikor termiä "taidot", koska se korostaa vain viestintä- prosessin vastaanottoa. Hänkin omaksuu Habermasin lähestymis- tavan viestintäkompetenssista 1a määrrttelee sen srsältäviin kolme dimensrota1 kognitrivisen ulottuvuuden, joka sisaltää Viestinnän n•ahdollisuuksien tuntemrsen;

performatiivisen ulottuvuuden, joka tarkoittaa viest:ntätekola, suor'tuksia; sekä ajan ja paikan tiedostam:seen liittyvät ulottl.vuudet. V1estintäkompetenssi ol'si kaikkien näiden tasojen integroin·

t1a

UNESCO:n kansainvälisen kas- vatusta käsitelleen komission raportti "Learning; The Treasure within" (1996) korostaa myös srir- tymistä taidoista korr.petenssiin.

Raportrn mukaan entyrsesti tiedon Ja rnformaation merkityksen kasvu on teollisuudessa tehnyt ammatti- taitoajatuksesta vanhentuneen ja nostaa sen sijaan esille henkilö- .;ohtarsen kompetenssin merkityksen. Vaadittavien uusien omi- naisuuksren joukossa UNESCO korostaa viesMnäliisen kyvyn merki- tystä.

Suurten saksalaisten media·

konserr.ien strategroissa puhu- taan myös r:1ed akompete.,ssrsta (Kommunikationsordnung 2000, 16-17) Kysymyksessä ovat usein viestintäim liittyvät tiedo11rset ja taidolliset asia:, sekä c)an ;a paikan taju viestintätilarteissa. Ber- teismann-(onserni arvioi, että rne- d;ako~1petenss:sta, tai vrestlntä- kompetenssista. tulee tietoyhteis- kunnan keskeinen menestystekijä Tähän kuuluu yrity~sen tuotta- man strategia-arvioinnin mukaan ennen karkkea kyky ja uudenlai- nen pätevyys ratkaista yhä uusia tredollisia ongelmia, joihin löydy automaattisesti ratka:sua aikal- serr,masta iZokemuksesta. Lisäksi viestintäpätevyyteen kuuluu tie- donhallinnan tekninen ja sisällölli- nen tietotarto sekä valm:udet Ja kyvyt ~iedon arvioimiseen Ja informaation esittämiseen erilaisia kei- noJa hyvä<sikäytläen.

Jyväskylässä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten ulkomaalaiset opettajat arvioivat suo"nalaista koulua. Koulujen va- rustetasoa, teknologiaa Ja arkki- tehtuuria arvostetaan, mutta samalla todetaan keskustelukulttuu- rin puuttuvan (Unnakylä 1997) Korkean teknologian osaami- seemme ei ehkä liitykään hyviä viestintätapoJa ja ~taitoja Opim~

me kyllä tietotekniikkaa ja media- teknisiä taitoja, mutta vrestinnällr- nen pätevyys on usein viei2 puLt- teellista emmekä ole kehittäneet riittävästi viestintäsivistystä.

Krlhtyvän informaatrotulvan johdosta rrformaatrosta on tu:lut nykyajan yhtetskunnassa erään- laista hyikytavaraa, JOka ei sen enempää pysty vastaamaan ihmr- sen keskeisrin peruskysymyksiin kuin myöskään auttamaan häntä ratkaisemaan tavallisia arkipäivän ongelmia. Uusi mediaympäristö vaatii yhä enemmän valintoJa, mikä taas edellyttää uutta viestin- nällistä taitoa ja kyvykkyyttä kayt- ja arv:oida mediatodellisuutta Olemme uudenlaisen haasteen edessä, jolloin tavoitteena on vies- t'ntäsivistyksen luominen. Tehtä- vänä on sellaisen kommunikatiivi- sen ja mediakompetenssin kehit- täm'nen, jonka avulla kansalaiset kykenevät omassa toimintaympä- ristössään seka tuottamaan sano-

(5)

Tredotustutklmus 1998 1 100

mia eri välinerllä että käyttämään eri viestrmrä, Ja arvioimaan knitti- sestr niitä erilarsissa yhteyksissä Teknologian kehrtys on myös johtanut sirhen, että viestrnnän penn- teiset kanavat, mediat, ovat yhä läheisemmin yhteydessä tietotek- nrikkaan Ja telekommunrkaatioon, JOrden avulla syntyy uudenlaisra vuorovaikutusmuotoja Ja opplmls- ympäristöjä.

Viestintäkasvatus Suomessa

Ritva-Sini Härkösen mukaan vies- tintäkasvatus voidaan Jakaa kahteen lohkoon. Opetusviestintä eli VIestintä opetuksen Ja oppimisen välineenä on perinteinen ja paljon käytetty koulukasvatuksen muo- to. To1nen lohko käsittää vlestin- täretorirkan. Sen keskeinen käsite on metakommunikaatio, JOka merkitsee viestinnän VIestintää eli viestintää opetuksen kohteena Ja Sisältönä. Mediapedagogi1kka tuo mukanaan itse viestintää koskevat tavoitteet. (Härkönen 1994, 293) Suomessa mediakasvatus on kirjattu peruskoulun opetussuun- nitelman perusteisiin vuonna 1994 viestintäkasvatus-nimiseen aihealueeseen ilmasukasvatuksen rinnalle. Opettajan tehtäväksi on siten jäänyt sen ratkaiseminen painottaako hän enemmän ilmai- sua va1 mediaa. Oppimisen tavo1t- te1ksi on sanottu "viestinnän, kulttuurisen vuorovaikutuksen luominen, hallinta ja kehittämi- nen " (OPS 1994, 35-36)

Oppilaan näkökulmasta tarkas- teltuna kysymyksessä on kolme aluetta:

a. oppilas viestien vastaanotto- prosessissa,

b. oppilas viest1jänä, Ja c oppilas viestintäympäristös-

sään.

Uusissa opetussuunnitelmien peruste1ssa mediakasvatuksen ongelmia on mm. sidonnaisuus op- piaineJakoon. Viestrntäkasvatuk- sella ei haluta romuttaa opplaine- JakoJen takana olev1a tiedonra- kenteita, mutta JOS viestintäkasva- tuksesta tulee vain läpäisypenaat- teella toteutettava yleisaine, seu- rauksena saattaa olla se, ettei kukaan ota s1itä vastuuta eikä oikein kukaan asiaa osaakaan

Lukion opetussuunnitelmissa mediakasvatus on määrrtelty äi- dinkielen Ja kuvaamataidon op- piaineisiin. V1est1ntä nähdään SI- ten ensisija1sestr kielenkäytön Ja taiteen ulottuvuudeksr. Med1a ja esimerkiksi uutiset ovat kuitenkrn myös yhteiskunnallisia ilmröitä, jo- ten medrakasvatusta tulisi yhdrs- tää myös yhteiskuntatietoon ja elämänkatsomuksell1srin aine1sirn Sananvapaus ja demokratia liitty- vät politit1seen valtaan, jossa media Ja 1nformaatro ovat yhä keskei- Simpiä osia. Median rooli vaihte- lee erilars1ssa yhterskunnissa ja eri aikorna, mrkä parhaiten voitaneen selvittää histonan ja yhteiskunnal- listen sekä eettisten kysymysten osalta elämänkatsomuksellisten ainerden yhteydessä.

Ä1dinkrelen opetussuunnitel- man tavoite on perehdyttää opis- keliJa erilaisrin tapoihin tarkastella kieltä Ja kulttuuna. Kun opiskeli- Jan "suomalainen tietoisuus" vah- vistuu, hän myös hyväksyy "moni- kielisyyden ja -kulttuurisuuden"

Opiskelijasta kasvaa kulttuurryh- teisön aktirvinen jäsen, kirjallisuu- den, teattenn ja eri mediorden käyttäjä.

Opetuksen lähtökohtana täh- dennetään mm. äidinkieltä vies- tinnän välrneenä ja tärkeyttä op- prainelden välrsessä integraatios- sa. Uuden teknologian mahdollisuudet huomioidaan mm. tiedon- välityksen välineenä. Syventävissä osissa perehdytään tekstin ym- märtämisen taitorhin.

Myös kuvaamataidon opetu- suunnitelman perusterssa mediat on huom1ortu. Tavoitteena on ku- vaviestinnän taitojen kehittämi- nen: "Opiskelija kehittää kykyä li- maista itseään viestinnän keinoin, kykyä analysoida, ymmärtää ja ar- vottaa kuvatekstejä sekä mediato- dellisuuden ilmröitä suhteessa ih- miseen ja taiteeseen." (OPS 1994) Syventävien kurssien a1heprirrt SI- sältävät mm. kuvaviestinnän.

Ammatillisen koulutuksen ope- tussuunnrtelmien perusteissa esiintyy myös mediakasvatuksen tavoitteita. Kaikille yhteisirn opln- tolhrn kuuluu mm. humanistis-yhteiskunnallisia opintoja, Joista kes- keisin on äidrnkieli ja viestintä.

Lukion Ja ammatrllisen koulutuksen käyttöön tuotetuissa oppi-

materiaaleissa mediakasvatuksen osuus opprkrrJoissa on määrällises- ti katsoen keskimäärrn norn 10 % (varhtelee nollan ja 24 prosentrn välrllä). Tämä on varsrn alharnen määrä, va1kka lukron kohdalla on murstettava, että mediakasvatuksella on keskersempi siJa kuvaamataidon kuin äidrnkielen opetussuunnitelmien perusteissa. Kuvaa- matarto ei kuitenkaan ole kaikrlle pakollinen opprarne, Ja sen opetus perustuu paljolti työprojekterhin

Media-aikakauden koulu

Koulujen on voitava vastata aina- kin kahdenlaiseen haasteeseen.

Ensrksikään kouluilla ei enää ole informaation ja tredon monopole- ja nuorten Ja oppijoiden maail- massa. N11den yhteiskunnallinen rooli kuten myös opettajien roolr muuttuu vastaavasti, koska oppija\ saavat pätevää opp1miseen liit- tyvää tietoa medioiden kautta.

Medioiden merkitys on varsinkin uusien teknologioiden seuraukse- na vain kasvanut entisestään. Jos koulut eivät vastaa tähän haasteeseen oppikursserssaan, ne menet- tävät uskottavuttaan oppilaiden silm1ssä.

Toiseksi on kasvettava Jatkuvan muutoksen hallintaan. Muutos kansalaisten tasolla alkoi ehkä 1980-luvulla henkilökohtaisten tietokoneiden, PC :den tullessa laajamittaiseen käyttöön, ja on sitten Jatkunut 1990-luvulla tele- kommunrkaatron nopeana etene- misenä, m1stä esimerkkinä ovat esimerkiksi matkapuhelimet ja In- ternet. Emme voi varmuudella sa- noa mitä muutoksia lähivuodet vielä tuovat tullessaan, mutta saa- tamme arvailla, että muutos Jat- kuu taaskin yhden sukupolven ajan - kenties pidempäänkin. Ehkä muutoksesta on tullut pysyvä osa uutta toimintakulttuuria, taloutta ja filosofraa.

Nyt meneillään oleva muutos on johtanut seurauksrin myös ar- vomaailmassa Ajattelutavan muutosta kuvaa siirtyminen yhä enemmän opettamiskeskeisyydes- tä oppimiskeskeisyyteen. Erityi- sesti korostetaan tietotekniikan Ja -verkkoJen merkitystä. Tätä voi- daankin perustella siltä osin kun

(6)

kouluJen tehtäväksi nähdään nuorten valmrstaminen srrhen yh~

teiskuntaan Ja työelämään, JOta nk. tretoyhteiskunnan verkkota~

lous synnyttää. Lisäksi verkottuva virtuaalrkoulu tuottaa sekä oppr~

larlle että opettaJille erilaisten mahdollrsuuksren kirJon sekä vies~

tintään, krelten opprmrseen, kan~

sarnvälisyyteen Ja monikulttuuri~

suuteen että aJanmukaisten oppi~

materraalien tuottamrseen.

Tretoteknrnen osaamrnen on kuitenkin vain osa mediakasvatus~

ta Ja useinkaan siihen panostamr~

nen ei srsällä rrittäviä aineksia me~

diakasvatuksen tai koko vrestintä~

kasvatuksen huomiormrselle.

Tämä havainto tehtirn äskettäin mm. Ruotsrssa (Stigbrand ~ LriJa~

Svensson 1997). Vordaan perus~

tellusti kysyä, yritetäänkö oppimr~

sen Ja kasvamisen kokonarsuutta lrikaa ahtaa tieteellis~teknisen aJattelutavan Ja sen pohJana ole~

van tietokäsityksen purtteisirn. lh~

miselle on sekä oppimisessa että työssä annettava tilaa myös ref~

lektorda opprmaansa, uusiutua Ja aJatella. Tällainen toiminta er vor pitkällä arkavälrllä olla tehotto~

muutta.

Arvan uudenlaisen haasteen yliopistoille Ja mediakasvatukselle luo globaali ylroprsto (Varrs 1995 Ja Varis 1997) Uusi rnformaatio~

Ja kommunikaatioteknologra mahdollistaa verkkoyliopiston luo~

mrsen, joka teknrsesti ylrttää pe~

rrnteisen ylroprston toimintarajoJa esimerkrksi kurssrmaterraalien, suorrtusmahdollrsuuksien Ja ~aiko~

Jen, sekä ohjaaJien Ja opettajien osalta. Samanlaista kehrtystä on nähtävissä koululaitoksenkin osal~

ta. Varkka tekniset mahdollrsuu~

det oppimisen uudenlarseen jär~

Jestämiseen ovat JO olemassa, ei~

vät nämä mahdollisuudet Jakaudu rirttävän tasaisesti koko koululai~

toksen kehittämiseksi uudenlar~

seksi. Ratkarstavaksi jää vielä koko Joukko suorituksiin, laatuun Ja asenteisiin liittyviä ongelmia. Srtä~

paitsi karkkr ei muutu, vaikka van~

han Ja totunnaisenkin voi muu~

toksen pyörteissä nähdä uudessa valossa.

Tärkeää olisrkin nyt pikaisesti ratkaista sekä kasvatuksen Ja op~

prmisen kannalta keskeisten inf~

rastruktuurien Ja srsältöjen kysy~

mykset. lnfrastruktuurerden osalta tehtävänä on muodostaa toimrvia lirttoutumia oppilaitosten, koulu~

Jen, JUikrsten palvelulartosten ku~

ten krrJastoJen, sarraalorden ja koulutuskeskusten, Ja medrorden välrllä. Verkorssa toimrvren lnter~

net~mahdollrsuuksien avulla uusr teknologia palvelisi kaikkien tar~

peita. Näitä paikallisia lirttoutumia vordaan srtten yhdistellä kansain~

välrsesti laajakaistapalveluja tarJo~

avien satelliittren avulla lährtule~

vaisuudessa.

Tämän jälkeen varsrnaiseksi tehtäväksi Jää vrelä kasvatus~ ja opprmateriaalren sisältöjen stan~

dardoiminen, suoritusten ja opin~

näytteiden antamrnen maailmas~

sa, jota hallitsee yhä enemmän monikulttuurrsuus ja monimutkar~

suus.

TAPIO VARIS

Kirjallisuus Dewey, John ( 1959)

Democracy and Education. An lntroductron to the Philosophy of Education. New York: The Macmillan Company. (Thirty~

first printing)

Härkönen, Ritva~Sinr (1994) Vrestrntäkasvatuksen ulottu~

vuudet. Helsrnkr: Helsingin yli~

opiston opettajankoulutuslai~

tos.

Kommunrkatronsordnung 2000 Beilage zum Medienspiegel, Nr. 16~21. April 1997 Lrnnakylä, Prrjo (1997)

Haastattelut Yleisradion Aamu~TV:ssa 26.11 1997.

OPS 1994

Peruskoulun opetussuunnitel~

ma 1994.

Pusey, Michael (1987)

JOrgen Habermas. London and New York: Ellis Horwood Ltd.

Schaefer, David (1997) The Rhetoric of CU~SeeMe The Potential for a Global Pub~

lrc Sphere. Paper presented at Communication, Technology and Cultural Values Confe~

rence, Rochester lnstrtute of Technology, Rochester, New YorkJuly 10~13,1997.

Stigbrand, Karin ~ Lrlja~Svensson, Margareta (1997)

Mediakunniga lärare ~ Om lä~

rarhögskolorna och mediepe~

dagogiken. Stockholm:

Våldskildrrngsrådet Nr. 18.

UNESCO (1996)

Learning: The Treasure within.

lnternational Commission on Education for the Twenty~frrst Century, Paris 1996.

Varis, Tapro (1995) Tiedon ajan media. Helsinki Yliopistopaino.

Varrs, Tapio (1997)

Educar para Ia sociedad de Ia informacion. Telos Nr. 48, 1997.

Tiedotustutkrmus 1998·1 101

(7)

Tiedotustutkrmus 1998 1 102

Saaristotietoa koulaisille - virtuaalisesti

SaariStotietopankki Lorsto (www.wakkanet.fi/lorsto) on saariston koulurlle suunnattu saans- totietoa srsältävä viihteellinen ja interaktiivinen opetuskokonaisuus internetissä. Srtä voi luonnehtia myös Vlrtuaaliseikkailuksi varsi- naissuomalaiseen suomenkieli- seen saaristoon. lnternetissä mukaan serkkailulle pääsevät luon- nollisesti kaikki muutkrn Saanstos- ta krinnostuneet, olipa heidän nä- kökulmansa saaristoon mrkä tahansa.

Loistossa on saaristotretoa suomen kielellä sekä lapsille että ai- kuisille. Tavoitteena on kääntää osia sritä ruotsiksr Ja englanniksr, Jolloin rnternetin kautta kannattai- si lähteä tutustumaan kuvatluun saaristoon myös kohteena oleva alueen Ja maamme raJojen ulko- puolelta

Loistossa tuodaan saaristosta esille luonto Ja luonnonsuojelu, kulttuurimaisema, Saaristolaiset elämänmuotoineen Ja elinkeinor- neen, kieli Ja kirjallisuus sekä kom- munikaatio saansto-olorssa. Ajalli- sesti Loisto ohJaa internetrssä surf- faavra sekä saariston historiaan että nykypäi-

vään Tretopank- kiin kootut tredot on muokattu kahteen eri muotoon sen mukaan onko treto suunnattu lapsille vai arkuisille.

•

ttetopankkt

tuloa, k11Vla .iirhkkehita

~~~ru:t{lth.

ll nkkt) :1. 111.:> s

nähdään opprmistapahtuman subjektrksi.

Arkuisille Ja suuremmille koulu- larsille Lorstossa on sananmukai- nen tietopankkr elr syventävää saaristotietoa sisältävien tekstien kokoelma. Se on ajateltu koulu- laisille itsenärsen työskentelyn ja opettajille opetuksen suunnittelun lähdemateriaaliksi

Tietoa, huvia ja elämyksiä

"Elämää Saaristomerellä" -polulla esrtellään saanston eri vyöhykkei- den ~ ulapan, ulkosaariston kal- lioluodon Ja sisäsaariston ruovik- koisen lahden ~ ekasysteemien avulla saariston luontoa. Ihmisen vaikutus luonnon kiertokulkuun tulee esille sekä myöntersessä että krelteisessä mielessä. Kuvaus me- rrkotkakannan elpymisestä luo optimismia, kun taas Saaristome- ren rehevöityminen todetaan vai- keaksi ongelmaksi.

lnteraktirvisena osuutena luon- topolulla ovat "kuka syö kenet" - pelit, Joiden avulla koulularset tu- tustuvat esrmerkkerhin eri ekasysteemien ravintoketjuista.

"Saariston sitkeät selvrytyjät"

-polulla on mahdollrsuus tutustua kuuden saaristolarsen kautta saa-

Tervetuloa Loistoon

Lo1sto opastaa saanstossa turvalliselle reitille.

kirjoitukset kootaan polun yhtey- teen sijortettuun ainepankkirn

Tiedonkulkua Ja rhmisten liik- kumista saansto-oloissa esitellään kahden interaktiivisen pelrn muodossa polulla "Meri yhdistää, merr eristää" Koululainen saa tehtä- väkseen nuottasaaliin kuljettami- sen Turkuun myytäväksr. Oikean kulku- Ja kuljetuslavan valrttuaan Ja vaarat vältettyään hän saa lo- pulta tehtävän suoritetuksi. Tre- donkulkuun saaristossa hän tutus- tuu etsimällä parasta tapaa välit- tää ystävälleen kutsun kylään. Pe- lejä pelatessaan koulularnen tu- tustuu samalla monrrn entisirn Ja nykyisiin saaristossa käytettyrhin kulku- ja tiedonvälitysmuotorhin.

"Saarten satuJa, luo1oJen laulu- Ja" -polulla lapsella on mahdolli- suus paneutua muun muassa ko- tiseutunsa suullrseen kansanperin- teeseen loitsuineen ja sääennus- tuksineen, Volter Kilpeen Ja Varsi- nais-Suomen saariston kahteen kieleen. Ruotsin kieltä rohkaistaan harjoittelemaan kirJeystävän kanssa, jollaista voi etsrä polun varrelta löytyvästä sähköpostiosoitteesta.

Polulla on myös äänrnäytteitä pai- kallrsmurteista.

Saarrston vuodenaikoihrn Ja maanviljelijän työvuoteen voi tule- vaisuudessa tutustua "Viljelijän

VUOSI" -polulla, JOka on tekeillä.

setkkailu saanstossa

n~lji. polk~u.

0

Syventävää tietoa saaristosta

Lapsille siellä on VIISi 1-2 opprtunnin mittaista pol-

netopankla

1

se1YJ<:ailu saanstossa

llinkkqä 1

~

1

ohte!ta kävttalle

Varsinaiseen treto- pankkiosaan on koottu saaristoa monelta taholta käsitteleviä, aiem- min muualla JUl- kaistuJa artikkeleita ja katkelmia kirJois- kua, joissa vi-

suaaliselle kokonarsuudelle ja m- teraktiivisuudelle on annettu suuri osuus. Suunnittelussa on lähdetty lirkkeelle edutainmentin käsittees- tä. Termi on vrime vuosina otettu käyttöön tarkoittamaan opetuksen Ja virhteellisyyden yhdistämis- tä.(Oesch 1993, 23) Siinä liitetään lerkki omaehtoiseen tutkimiseen, ajatteluun ja työntekoon. Oppija

rrston ja meren elämälle asetta- miin karurhin ehtoihin sekä eri- laisiin ja eriaikaisiin saaristo-olor- hin sopeutuneisrin elinkeinoihrn.

Nykypäivän koulularset saavat täy- dentää tietopankin antamaa kuvaa saaristolarsista lähettämällä sähköisesti Loistoon kertomuksen itsestään sekä suhteestaan me- reen ja saaristoon. Koululaisten

ta. Tretopankin täs- sä osassa on myös paljon linkkejä muille saanstotie- toa tarJoaville internetsivuille. Tar- koituksena on tarjota saaristokou- lurlle heidän omaa lähraluettaan käsittelevää aineistoa näissä kouluissa helposti tavoitettavassa muodossa esimerkiksi err oppiar- nerssa opetettavan ympäristökas- vatuksen tai kotiseutua käsrttele- vän opetuksen tueksi. Tretoko-

(8)

neet Ja verkkoliittymät ovat Lors- ton kohdealueen kouluissa aktrivr- sesti kaytössä.

Tietopankin tekstikokoelmaa tullaan Jatkuvasti päivittämään li- säämällä uutta materiaalia Ja mahdollisesti korvaamalla JOtakin vanhaa. Yhtenä osana srnne tulee koululaisten lehtr, Johon saaristo- koulut Ja -koulularset voivat toi- mrttaa matenaalia. Pärvitystä var- ten tavoitteena on koota osallrse- na olevien kuntien kirjasto-, opetus- ja kulttuurialan viranhallijois- ta Lorston seurantaryhmä.

Lorstossa saaristosta esille nos- tetut teemat nivoutuvat kirnteästr srtä koordrnoineen Varsinais-Suo- men pohjoisten saaristokuntien Kulttuuri- Ja tietoyhteiskuntapro- Jektin tavoitteiSiin. Tällä laajalla hankkeella on neljä painopiste- aluetta. Päämääränä on ensinnä- kin lisätä alueen asukkaiden tietoa saariston histonasta, pennteestä, luonnosta Ja ympäristöstä. Torsek- SI hankkeen tavoitteena on elvyt- tää alueellaan Saaristolaisia selviy- tymrsstrategioita, jotka ovat ylläpi- täneet elämää ankarissa luon- nonoloissa ja taloudellisten suh- danteiden vaihtelussa Kolmante- na tavoitteena on rhmisen ja luonnon välisen suhteen vahvistam·,_

nen. Neljänneksi on kirjattu saariston asukkaiden keskinäisen kans- sakäymisen Ja yhteenkuuluvuu- dentunteen lisääminen.

Saaristoa on Loistossa lisäksi kuvattu kulttuuri- Ja lietoyhteis- kuntaprojektin kohdealueen nä- kökulmasta. Mukana on kuusi pe- rintersesti suomenkielistä kuntaa muuten hallitsevast1 ruotsinkieli- sestä varsinaissuomalaisesta saa- riStosta. Alueellinen raJaus tuo Lorstolle selkeästi parkailisen lei- man. Rajaus krelialueen mukaan taas korostaa suomenkielistä saa- ristoaluetta suhteessa ruotsinkieli- seen.

ProJektrn päämääriä Ja alueel- lrsta rajausta on noudatettu tretor- sestr Lorston käsikirjoitusta kirjoi- tettaessa. Ne ovat varkuttaneet muun muassa koululaisten polku- jen aiherden ja sanomien määri- tyksessä Ja tietopankin artikkeliko- koelman tekstien valinnassa.

Lorstossa ei siis ole kyse saariston tai edes tietyn saariston osan paljaasta kuvailusta. Kyse on tie-

torsesta pyrkimyksestä vahvistaa valrtun suomenkielisen saariSto- alueen alueellista identiteettiä kertomalla saaristosta tämän identiteetin kannalta oleellisia ja hyväksi katsotlUJa asrorta. Saaristo on tässä paitsr määrätty maan- tieteellinen alue, myös mrtä suu- rimmassa määrin käsitteellinen kulttuunnen konstruktio.

Sellarsena Lorsto, Ja koko kulttuuri- Ja tretoyhterskuntaprojekti, ovat akt11visra osallisia alueellrsen tietoisuuden rakentamisen Jatku- vassa prosessissa (vrt. Paasi 1986, 30). Saanstoalueella tällainen pro- sessi on parhaillaan hyvin näky- västi meneillään.

Päämääräksi tiedon välittäminen Edellä esrtetystä huolimatta Lois- ton yhdeksi kantavaksi tavoitteek- si asetettiin tiedon välittäminen tietystä oikeasti olemassa olevasta saaristoalueesta. Halusimme kertoa tästä seudusta mahdollisim- man palJon sieltä otettujen valo- kuvren ja alkuperäislähteiden avulla. Valittujen tekstren JOUkos- sa on esrmerkiksi kirje 1900-luvun alusta ja muistrin kirjattu larvunn haastattelu 1930-luvulta. Pääosa lähteenä olevista teksteistä on kurtenkin ylersemprä, jolloin ne luonnollrsest1 sisältävät konkreet- tisen kuvauksen lisäksi myös tul- kinnan kuvaamastaan kohteesta.

Multimediatuotteissa painot- tuu visuaalrsuus ja viihteellisyys.

Näin on myös silloin, kun tavoitteena on tiedon välittäminen. CD- ROMia tai WWW-sivuja suunnit- televassa työryhmässä tiedon hal- tijana vo1 olla tutkija. Hän on pe- rehtynyt esrtettävään asiaan Ja tuo mukanaan lukuisan joukon s11tä kertovia kirjoja ja artikkeleita. Tie- don muotoilemisesta multimedia- tuotteeksi vastaa sen rakenteen, vrsuaalisuuden, äänen ja tekniikan hallitsevien taitajien joukko. Ta- voitteena on monimuotoinen tuo- te, joka välittää elävästi tutkitun tiedon suurelle yleisölle.

Ei kuitenkaan ole lamkaan ta- vatonta, että treto päätyy multi- mediatuottersim pinnallisessa, jä- sentymättömässä ja sirpaleisessa muodossa. TutkiJan tiedon punainen lanka on muuttunut sekaisek-

sr ja klrjavaks1 langanpätklen ka- saksr. Miten närn pääsee käy- mään7

Perinteinen tiedon muoto

Tutkija on kotonaan ympäristössä, JOssa hän kysymyksenasettelunsa pohjalta kokoaa arneistoa häntä ympäröivästä maailmasta tuot- taakseen uutta tretoa. Materiaali- naan hänellä voi olla puhtaaksikir- joitettuja haastatteluja, vanhoja asiakirjoJa, valokuvia ja havainto- murstimpanoJa, kuten lährmmin tuntemani kansatieteen tutkimuksissa useimmiten. Sen jälkeen tutkrja analysor ainerstonsa jäsentä- mällä sen Jonkin teorian Ja sirhen liittyvien käsitterden avulla. Tutkija välittää tutkimastaan ilmiöstä näin hahmottamansa kuvan tiedeyh- teisölle ja suurelle yleisölle yleisim- min kirJOittamalla artikkelin tai kir- jan.

Tällaisella tieteellisellä kirJalli- sella tuotteella on vakiintunut muotonsa. Tutkijan on selvitettä- vä siinä tavan mukaiset perusasrat tutkimuksensa lähtökohdista, ai- nerstosta, analyysista ja tuloksista, JOS teksti on suunnattu tutkijakol- legoille. Populaarin tekstin muoto seuraa niin ikään omaa asiasta toi- seen etenevää johdonmukarsta kaavaansa. Kenelle tahansa kirjoi- tus onkin suunnattu, tutkija tarvit- see luomansa uuden tiedon esit- tämiseksi tekstiinsä valikoiman kuvauksra ainerstostaan. Koko materiaalia hän er voi, eikä hänen tulekaan tuoda tekstissä esille. Ai- neistoesimerkkien ja teoreettisen mallin avulla tutkija esittää lukijoil- le jäsennettyä ja perusteltua tietoa tutkimuksensa kohteesta. Virme kädessä tekstin rakenne ja tutkijan argumentointi määräävät sen, mitkä osaset alkuperäisestä tutkit- tua todellisuutta kuvaavasta ai- neistosta päätyvät tekstrin asti.

Multimediatuotteessa on esillä monen tyyppistä aineistoa digi- taalisessa muodossa. Tietokoneen näyttöruudulla nämä kaikki pu- noutuvat kudokseksi, jossa kaikki sen säikeet yhdessä muodostavat viestin kulloinkin näkyvillä olevalla osallaan. Tällainen viesti sisältää joko tiedon keskersen idean mu-

Tiedotustutkimus 1998: 1 103

(9)

Tredotustutklmus 1998 1 104

kaan valrttuja tar sattumanvarar- sestr valikoitunerta tredon muru- sra, parnotuksia, sävyjä Ja arvoja.

Näyttöruutujen viestrt liittyvät torsrinsa hypertekstin verkostoksr, JOsta kukin käyttäjä luo oman ko- konaisuutensa Ja oman totuuten- sa poimrmalla multrmediatuot- teesta osasra haluamassaan järjes- tyksessä, Jättämällä syrjään toisra Ja antamalla osasille omra tulkrn- tojaan kulttuuritaustansa Ja kiin- nostuksensa mukaan. lnteraktii- visten tehtävren myötä lisääntyvät käyttäjän mahdollisuudet tuottaa omia tulkintojaan, tosin yleensä hyvrn yksinkertaisessa muodossa.

Hypertekstrn rakenne Ja interaktii- visuus luovat perustan, Jonka avulla käyttäjät rakentavat omaa kokonaiskäsitystään esrtettävästä asiasta. Tämä rakenteellinen pe- rusta voi nrin ikään olla tredon keskeisen rdean mukaisesti valittu tai sen kannalta sattumanvarai- sesti valikoitunut.

Tieto hukkuu multimediaan

Kun multimediatyöryhmässä ta- voitellaan tredon välittämistä kai- kin käytettävissä olevrn keinoin, ottavat yleensä väl'rneen tartajat käsittelyynsä tutkijan valmiiksi muokkaaman tiedon Ja mahdollisesti kasan audiovrsuaalista lisä- materiaalia. He luovat kaikesta sir- tä uuden kokonaisuuden. Tutkijan jäsennetty Ja perusteltu esitys ha- JOitetaan ja sen osasrsta muodos- tetaan lisämateriaalin höystäminä toisiinsa limittäin ja lomrttain liittyvien, näyttöruuduittain koottujen viestien verkosto

Jos tutkrja ei ole tässä työvai- heessa aktiivisesti mukana jäsen- tämässä materiaalia tietojensa Ja näkemyksensä avulla uuteen muotoon, punainen lanka Jää syr- jään Ja JOtkin muut periaatteet oh- Jaavat viestin muodostumista näyttöruudulle. Tiedon oleellinen ydin hukkuu sillorn helposti yksi- tyiskohtien suohon. Yksityrskoh- dat saattavat myös uudessa kom- positrossa JOutua väärään asiayh- teyteen, JOIIorn tieto muuttuu vir- heellrseksi.

Sisällön tuotanto todettirn tällä hetkellä heikoimmin kehrttyneeksi multimediatuotannon alueeksi vri-

me kesänä Imatralla Suomen Se- mrotrrkan Seuran symposrumrn Multimedraseminaarrssa. Nähdäk- seni ongelman ydin on sirnä, että tiedon haltiJOiden Ja multrmedia- taitaJren asrantuntijuuksren väliin jää aukko. Kukaan ei paneudu tutkijan hallrtseman tredon kanta- van idean muokkaamiseen multr- medratuotteen rakenteen Ja inte- raktiivrsuuden keskeiseksr muo- dostajaksi. Eikä se muokkaudu it- sestään.

Käyttäjät luovat multrmedia- tuotteen uudestaan ja uudenlai- seksi joka käyttökerralla. Postmo- dernrn ajattelutavan mukaisestr tällaiset uudet tulkinnat esitettä- västä asiasta rrtaantuvat periaat- teellisella tasolla siitä konkreetti- sesta todellrsuudesta, jota ne ku- vaavat. Onko sirs sittenkään mah- dollista välittää haluttua tietoa multrmedian avulla7

Tutkrjorlla on hallussaan tietoa tutkimansa rlmiön yksityiskohdista aineistossaan ja tutkimuskohteen tuntemuksessaan. Heillä on myös tretoa näiden yksityrskohtien suhteista toisiinsa Ja siitä miten her- dän käyttämänsä teoreettinen kä- sitteistö auttaa ymmärtämään ja jäsentämään Ilmiötä. He kykene- vät tämän perusteella nostamaan ilmröstä esille keskeiset elementit Ja perustelemaan nirtä koko ainerstonsa tuntemuksen avulla.

Kun multrmediatuotetta raken- netaan, tätä tutkijoiden näkemys- tä tulisr käyttää hyödyksi. Tutkrjor- den tulrsi rakentaa kirjallisten tekstien rrnnalle uusi versio tutkimastaan rlmiöstä, jossa he median karkkien käytettävissä olevin keinoin perustelevat keskeisiä ajatuk- siaan. Tässä yhteydessä heidän täytyy palata uudelleen perusai- neistonsa pariin Ja nostaa sreltä esille sellaiset sisällölliset Ja au- diovisuaalrset elementit, joilla he pystyvät perustelemaan esittävää uutta tretoa multrmedian antamin keinoin. Koko multimedian raken- teellisen, interaktrivisen ja audiovr- suaalrsen välinerstön tulisi palvella tätä tarkoitusta.

Nähdäkseni siitä huolimatta, että multimedialla on loppujen lo- puksi yhtä monta tulkintaa kuin sillä on käyttäjääkin, sille pitää miettiä välitettävän tiedon keskei- seen rdeaan sidottu kokonais-

sanoma. Jos sillä ei sellaista ole, se ei puhuttele ketään. Jos vrestiltä puuttuu sen muotoilijoiden anta- ma kokoava koodr, sirhen on mur- den hyvin hankala yhdistää mr- tään koodia edes ottaakseen srihen kantaa. Jos multimedian au- drovisuaalrset rakenteellrset Ja si- sällölliset viestrt eivät punoudu yh- teen, kokonarssanoma jää haJa- narseksi ja kokoava koodr jää puuttumaan

Yhdentekevää er ole myöskään se, mitkä tiedon Jyväset sanoman muodostavat. Jos multimedra- tuotteen sanomaa rakentamaan sujahtaa asiorta, jotka ovat epä- oleellisia tai vääriä välitettävän tredon kannalta tai liran etäällä siitä todellisuudesta, JOta tieto kuvaa, se menettää informaatioarvonsa ja uskottavuutensa.

Vaikeuksien kautta voittoon

Saarrstotietopankki Loiston teossa työryhmämme törmäsr näihin on- gelmiin ja pyrkr ne ratkaisemaan.

Etsimme tekstejä, kuvra Ja muita dokumentteJa, jotka kertoivat JUU- ri sirtä paikallisesta todellisuudesta, JOSta halusimme välittää tietoa.

Ne asrat, JOtka liittyivät parkallr- seen todellisuuteen nirn tirvristr, ettei niitä voinut manipuloida, olivat paikallrsen elämän yksrtyrskoh- tien kuvarlua: etnografrsia tredon murusia. Ne olivat hyvin konkreet- tisra, mutta eivät kuitenkaan käy- tännössä rtsestäänselvrä asioita.

Esimerkiksi valokuvassa näkyvää Rymättylän Aasian saaren kansa- koulurakennusta ei voinut väittää maatilaksi. Tar vanhassa valokuvassa seisovaa nykyisrnkin elävren ihmisten tuntemaa ihmistä er voinut väittää toiseksi. TyötapoJa ku- vaavrssa kuvissa yksityiskohtren olr oltava oikein Ja asiat oli srjortetta- va oikeaan aikaan Ja omanlaiseen- sa ympäristöön.

Valrtsemamme kuvat, srtaatit muiden krrjoittamrsta teksteistä Ja oma tekstimme muodostavat Loistossa kullekin ruudulle kokonaisuuden, JOnka yksityiskohdat suhteessa toisiinsa esittävät väit- teitä saariston elämästä. Kirnnr- timme huomion myös siihen, että JOS nämä väitteet ovat liian kau- kana todellisuudesta, ne menet-

(10)

tävät saaristolarsten Ja saarrstoa tuntevien srlmrssä uskottavuutensa. Ne ervät läpäise kaikelle tredol- le ihmisten välrsessä vuorovarku- tuksessa lankeavaa sosiaalrsta kontrollra. Paikallisuus ei ole kark- krin yksityrskohtirn asti dekon- struortavrssa erkä miten varn re- konstruoitavissa (vrt. Srikala 1997, 25-26)

Se, mitä saaristosta on valrttu Loistossa kerrottavaksr Ja minkä- laisia sävyjä Ja arvoJa siihen on lri- tetty errlarsin vrsuaalrsin, raken- teellrsrn Ja tekstuaalisin kernorn, olrkrn JO paljon vapaammrn muo- torltavissa. Tuloksena on yksi saarrstoa kuvaava konstruktio, JOka muiden vastaavren konstruktror- den JOUkossa osallrstuu srihen lo- puttomaan keskusteluun, jossa alueellisuutta määrrtetään

Tällarsen alueellisen konstruk- tron Ja srtä kuvaavien etnografis- ten tiedonmurusten välrlle tarvitaan kurtenkin perusteltu yhteys.

Muuten alueellinen konstruktro ei ole uskottava eikä läpärse tiedon sosraalista kontrollia.

Tietopankin tekijät

Tretopankki on tuotettu osana lounaissuomalaisten saarrstokun- tren Askarsten, Kustavin, Merr- maskun, Rymättylän, Taivassalon Ja Velkuan yhterstä hanketta, Saa- rrston kulttuuri- Ja tretoyhteiskun- taprojektia.

Tavortteen Ja raamit koko hankkeelle on asettanut FK Hanna Nurmrnen, JOka on Saariston kult- tuurr- Ja tietoyhteiskuntaprojektin projektisihteeri. Asta Raami on suunnitellut Loiston graafisen käyttölirttymän, osan sritä loppu- työnään Tardeteollisen korkea- koulun Graafisen suunnittelun osastolle. Lorston rakennesuunni- telma Ja käsrkrqoituksen toimitus ovat Promotrva Lumrnet Oy:stä Ja tiedottaJa Elina Melgrnrn käsialaa Tredot on koodannut tretokoneel- le Jyrkr Rrssanen Taideteollrsesta korkeakoulusta. Itse olen koonnut tretopankin matenaalrn Ja laatrnut pääosan käsikrrjoituksesta, osan käsikirJOituksesta on kirJOittanut Hanna Nurmrnen.

Hankkeen päärahortajina ovat kuntien lisäksi olleet Opetusminrs-

terrö, Euroopan Unronin sosraali- rahasto Ja Suomen Posti Oy.

KATRIINA SIIVONEN

Kirjallisuus Oesch, Klaus (1993)

Digitaalinen maailma. Hel- sinkr: Otava.

Paasr, Anssi (1986) Neljä maakuntaa, maan- lieteelimen tutkrmus alue- tietoisuuden kehrttymisestä.

Joensuun yliopiston yhteis- kuntatreteellisia julkaisuja n:o 8. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Siikala, Jukka (1997)

Kulttuurin käsrte ja etnogra- fian ongelma. Teoksessa Vrljanen, Anna Maria ja Lahti, Minna (toim ) Kau- kaa haettua. Krrjortuksia antropologisesta kenttä- työstä. Helsinki: Suomen Antropologinen Seura.

Tredotustutklmus 1998.1 105

(11)

Raportti

eurooppalaisesta nais- ja

mediatutkimuksesta

EU-korniss<o raho>tt> keväällä 1997 eurooppaiaisen nars-1a rne- diatutkirnUKsen ke1tän kartoitta- mista osana ko;matta tasa-acvo- ohielrt1aansa. Kansa>rväiis:ä hanketta koord noi Hels'ngm yliop<s- ton viestinnän laitos ja siihen osal- listu> seitsemän tutkijaa en puolilta Eurooppaa. Proje~tir tarkoituk- sena oli yhtäältä identifio da tut<i- muksel'isia puutteita ja toisaalta esittaä <om>ssiolle tutkimuks<a to:fr1<ntaa, ;otka voisivat parantaa tasa-arvon toteutumista JOukko.

viestinnässä.

Hanke kes.<;t:yi kartoittamaan ewooppalaisen na s- ja 'llediatut- kimuksen 90-iuvun Uannetta naäräihesti laadul,isest>. Pro- Jekt:n whteena o:,vat laaJasti tut·

kimukset, Jotka käsittelevät na:s1a ja rnediaa: naisten asemaa p mer-

~Jtystä mediatuottajina Ja -to>rr,t- taJina. sukupL•Oien es ttäm stä r'lediassa, Jil naiSia med>ayleisb:·

nä. 1\vamsanom Ja kuvailuin rustetun bibl>ografian 'isäksi pco- jekti tuott> analyyttisen rapor:in tutkinuksen tilasta sekä viisi ale-

raporttia ja yhden uuteen mediaan keskittyvän raport>n Ra- portti JU:ka.staar vuoden '1998 al-

<ana <om>ssion julkaisusarjassa lmages of Women m the Me- dia -projektin johtajana toimi u:la- mai;a Kivikl:ru Ja sihteerinä Sanna Valtonen. Kullak:n tutkijalla oli oma vastuualueensa: Elvira Altes:

Ponugali Ja EspanJa. Marga>et Gallagher: Ranska, Irlanti Jil Iso- Britannia, l;na Hellsten· PohJois- IT'aat. tvla,ina nnpallorneni ar'd E:tza Plat>no: Kreikka Ja Italia, A1- neke Smelrk: UJdet mediat Ja L.es- bet van Zooneni BeneiL.x-maat.

Saksa maat

ent1sen Itä-Euroopan As:antunt1jaryhmän muodosti- vat Min'la Aslama Ja Joha'rna Jää- Yiestä. Dorette Ku1pers NOS:sta, Lacsson Malena SVT stä, Ma<~:se fv1ensink 1\AVistä. profes- sori Annabelle Sreberny-Moharr- madi Leicestenn yhopistosta. Alt,- eeUiset erot olivat suuria, täm2 näkyy n:yös proJektin alueeiJ:sissa raporte:ssa, ,oita voi tilata EU-ko-

m;ssiolta ta1 ko. tutkijoilta. Tässä katsauksessa esitellään hankkeen yle1siä JOhtopäälöksia Ja nuorn oi-

Yleisiä suuntauksia

Hankkeen ens:mmäinen, yleinen r.ava>nto Oli että eurooppalai- nen med:an naiskuvaan kohden- tcva tutkimus on alueellisesti hy- vin epätasdisestr Jakautunutta.

Tutkimusta tehdään pääasiassa

!sossa-Bnta~niassa, Saksassa, Hoi~

lannissa PohJoismaissa. Sen s1- jaan eteläisen Euroopan rpaiSSa a:an tutkimus on r:uomattavan vähaistä lisåks> tutkimus on ha- Jallaan e:kä aina edes saatavida.

ValTaosa 199Q .. Juvun ~ais-ja me- aiatuck;muksesta on tehty Yhdys- valio ssa, ja entyisesti uuden median (rnm. internet-sovelluks>- neerc) Ja sukupuolen 'utkimusta tehdään lähes yks>nomaan Yhdys~

valloissa.

Toiren yleinen suuntaus on ollut tutkimuksen vahva '<esk'ttymi- ren mikrotason aiheisiin kuten yleisön reaktioi1lln tietyn televisio- ohJelman i<atseiLssa ;ai tietyn me- d:agenren sisäl+öihin. LaaJOja, ver- tailevia ta' monimedia1sia tutki musprojekteja juunkaan ole Tutkimusta, joka kohdentu1si rne ..

neiilään olevi:n suuriin muutoksJir:

eurooppalaisessa meoiakentässä, ole asetet:u sukupuolen oäkö- kvlrnasta

Median na'skuviin kohdentuva tu:lcimus e' enää 1990-luvulla näyt:äisi kuitenkaan kiinniHyvän vahvasti seksis\:ste~ sterotypisoin~

1ien yrnpänlle 1970- ja 1980 lu- kujen tapaan. Tutkimuksessa on roussdt esi~n entistä moninaisern- pia nais- ja mieskuvra vaikkak!n osa tut<imuks1sta osoittaa, eltä seks:stiset na>skuvat elävät y~ä näiden uusien, vähemmän penn- teisten oaiskuvien rinnalla.

Sisältötutkimus vallitsee

Ter•dyt tutki'llukset Jaotet>in kol- men akselin mukaan: ensinnäkir- p;ediaprosessin muka;sestl (tGo- tanto, sisältö, vastaanotto), toiseksi mediagenren muka1sesti (:n- formaatio, vi:hde. ma1nonta) p kolmannei;si rneoian tyyo111 mJ-

kaisesti (esime·kiksi televisio, radio, sanomalehdistö, aikakausleh- distö Ja uusi media). Nä1til perus- aksele>ta täydennett in toki väi:- muodoilla eil huo'nioon otettiin rnyös se, milla>s:a yndJstelrT•iä näis- tä suu~tauksista on tutkimuksissa käyiet:y

Vaitaosa tutk:rnuksesta koh- dentwu mediasJs/!Jitöihin ja useinmiten entyisesti määrällisiin telev>s>o- Ja sanomalehtianalyyse,- nin. Sisähö~ana'yysien yle:s>rnpä- nä lajityyppinä ovat ol,eet fakta- ohjeirnat. Määriill<sten karto>tus- ten mukaan vain keskirläänn joka kolmas esiintyjä mediassa on nai- nen. vaikka hmis:stä h1ukan yli puolet on naisia. Naisten rraäräl:i- sen aliedustuksen lisäksi naisia ku- vataan ja esitetään JOu~kov,est>

m ssä myös laaci>,llisesti e'> tavoin ku1n miehiä. Siinä m:ssä miehet esiintyvät asian:untijoina, påättåjl- nä Ja tulevat esiin 'pätevyytensä' avu;la, naiset ovat usein jonkun vaimoja ta> tyttäria ta1 ri<osten uh- reja.

Myös naiSten asemaa meo<a- yleisö;nä ja to:mit:a)ma on toki tutk>ttu, nutta vahvin:a aiuetta on ollut median na1skuv:en mää- rä! inen erittely. Eritysesti tuotan- toa koskevai tutkimukset ovat miltei yk;inornaan kohdentunee' naisten asemaan ylelsradioyhtiöis- tai suurissa sanomalehdissä Naisten asemaa r0ainosyht:öissä on tutkittu tuskin 1ainkaan. Va;n harvat tuotan:oon keskittyvät tutkimukset ovat keskittyneet nais ..

tuottajien Jil rnedias>sällöJen väli- seen suhteeseen. Vaikka yhå useamp: toJnutta;a ;a tuottaJa on nainen. tämä välttamättä rcäy mediasisä11ö:ssä

Yle:sötutkimLCksesta valtaosa on kohdistunut narsl/n televt ..

sioviihteen katselijoina tai naisten- lehtien lukiJOina. S1rnä missä miehet katsovat televisiosta urheilu-, toim:nta- ja asiaohJelmia, na>set suos:vat draamasarJOia. ~eskuste

luohjelm:a Ja komedio1ta. Lisäksr miehet maäräävät usein kotiolois- sa. mitä televisiOsta katsellaan Toisaalta n:in !Tf>ehet >:uin na·se!

ovat tyytymättömiä median LrSeJn stereotyypp:seen tapaan esiltiiä naisia.

Välineistä televis>o on ylivo>- rPaisesti eniten ~utkittu. JOSkll1

(12)

alueelliset erot ovat suuna. Myös sanomalehtiä Ja aikakauslehtiä on tutkittu usein. Sen siJaan mamon- taa on tutkittu suhteellisen vähän Ja radio on yltänyt tutkimuksen kohteeksi erittäin harvoin: olipa sitten kyse tuotanto-, sisältö- ta1 vastaanottotutkimuksesta.

Tutkimuksen aukkopaikkoja

Nais- ja mediatutkimuksen keskei- Simpiä maantieteellisiä aukko- paikkoja ovat kartoituksen perus- teella erity1sest1 Euroopan ent1set sosialistiset maat: tutkimusta esimerkiksi median raJUJen muutos- ten vaikutuksista n1in na1sten esit- tämiseen mediaJulkisuudessa kuin naisten asemaan mediaorganisaa- tioissa Ja med1ayleisö1nä on hyvm vähän

Lisäksi Etelä-Euroopan maissa·

es1merk1kS1 Italiassa, Kreikassa, Portugalissa ja EspanJassa media- Ja naistutklmus ovat yhä harvinai- Sia. Myös uuden media osalta erityisesti Kesk1- ja Etelä-Euroopan maiden tilannetta on tutkittu hy- VIn vähän. Nämä maantieteelliset erot JOhtuvat osin viestinnän tutkimuksen Ja naistutkimuksen ylei- sestä akateemisesta asemasta.

Ma1ssa, JOissa molemmilla on edes JOnkinlainen asema akateemisen tutkimuksen kentällä myös tutkimuksia on JUlkaistu suhteellisen palJon. Vastaavasti maissa, joissa näiden aloJen asema on vaklintu- maton, myös tutkimusta on julkaistu vars1n vähän.

Tomen tutkimuksellinen puute on kaikenlaisen vertailevan tutki- muksen vähäisyys. Tutkimusta, JOssa vertailta1siin useiden ma1den tilannetta tai edes erilaisten so- siaalisten ryhmien tilannetta yhden maan sisällä, on erittäin vä- hän. P1tkän aJanJakson vertailev1a tutkimuksia on tuskm lainkaan.

ProJekti suosittikin EU-kom1ssiolle systemaattisten vertailevien tutki- musten tukemista. Tällamen Me- diaWatch -proJekti tarJOaisi ameis- toa toimittajille, tuottajille Ja polii- tikoille keskustelun pohjaksi.

Kolmas selkeä aukkopaikka koskee tuotanto- Ja vastaanotto- tutkimuksen suhteellista vähäi- syyttä S!Sallönanalyyseihin verrat- tuna. ToimittaJien ja tuottajien su-

kupuolen merkitystä mediasisäl- töihm, esimerkiksi juttujen tee- maihin Ja esitystapo1h1n, ei ole yleensä asetettu tutkimuksen kohteeksi. Projekti suositteli komissiolle tuotantoprosessiin kes- kittyvää tutkimusta, JOssa nostet- taisiin näin esiin naisten mahdolli- suus tehdä va1htoehto1sia ohjelmia Ja JUttUJa.

Yleisötutkimuksen puolella tutkimukset ovat tuottaneet kiintoi- saa tietoa tietyistä medioista naisten arkielämässä. Sen sijaan tutkimuksia, Jotka kertois1vat mediaor- ganisaatloille, mainostajille ja po- liitikoille naisten mediamieltymyk- sistä Ja na1sten reaktioista me- d1asisältö1hin on lähes olematonta Euroopassa. Kyselytutkimukset kertovat kyllä mitä naiset katsovat, lukevat ja kuuntelevat. Mutta ne e1vät kysy sitä, miten ja miksi na1set seuraavat t1ettyjä ohjelmia ja juttuja eivätkä myöskään sitä, mitä naiset haluaisivat seurata.

Neljäs tutkimuksellinen aukko koskee na1sia, mediaa ja julkisen elämän kenttää. Erittäin harvat tutkimukset kohdentuivat vallak- kaiden naisten es1ttäm1seen me- dlassa. Median rooli es1merk1ksi sos1aalisen Ja poli1tt1sen käyttäyty- misen muokkaamisessa on hyvin vähän tutkittu aihe. EsimerkikSI median es1ttäm1en na1srepresen- taatio1den suhdetta sukupuoli- seen syrJintään työelämässä, kasvatuksessa Ja hyvmvoinn1ssa on tutkittu harvoin, vaikka median VOI olettaa vahvistavan kulttuuri- Sia stereotypioita. Projekti suositteli komissiolle vertailevaa tapaus- tutkimuksia maista, joissa naispo- liltikkojen määrä on erilainen.

Erityisen kipeästi kaivataankin tutkimusta median, naisten Ja po- litiikan suhteista. Eri puolilla Eu- rooppaa naiset vaativat yhä enemmän pääsyä politiikan alu- eelle, mutta siitä huolimatta vam pieni osa tehdystä tutkimuksesta pohtii politiikan julkisen esittämi- sen vaikutuksia na1spoliit1kkojen mahdollisuuksiin edetä urallaan.

Tällamen tutk1mus voisi JOhtaa uus1in poliittisen koulutuksen muoto1hin Ja naispol1it1kkojen uusiin strategio1hin.

V1ides aukkopaikka koskee tutkimuksia, JOissa temat1soita1siin sekä sukupuoli että etnisyys niin

yleisö- sisältö- kum tuotantotutki- muksessakin. Kysymys siitä, kiin- nlttääkö media ri1ttäväst1 huomiO- ta etnisten ryhmien tarpe1siin Ja mieltymyksiin on paljolti tutkimat- ta. Tutkimushanke suositteli komissiolle vertailevaa tapaustutki- musta aiheesta.

IINA HELLSTEN

Raporttia ja bibliografiaa voi kysellä osoitteesta:

Francoise Mulfinger Equal Opportunities and Family Policy Unit Directorate General for Employment. lndustrial Relations and Social Affairs (DG V) European Commission 200, rue de Ia Loi 8 -7 040 Brussels Belgium

Tiedotustutkimus 1998:1 107